KILTAVIESTI - Sotilaspojat
KILTAVIESTI 1 / 2012 PÄÄKAUPUNKISEUDUN SOTILASPOIKIEN JA PIKKULOTTIEN PERINNEKILTA RY:N JÄSENLEHTI TAMMIKUU - TOUKOKUU PÄÄKAUPUNKISEUDUN SOTILASPOIKIEN JA PIKKULOTTIEN PERINNEKILTA KILTAVIESTI 1 / 2012 6.3.2012 TOIMITUSKUNTA OLLI SORVETTULA päätoimittaja KARI KERSTINEN SEPPO WUORI RAIMO BERKAN MARIKA PORRAS toimittaja KANSIKUVA P.E. SVINHUFVUD SUOMEN TASAVALLAN PRESIDENTTI 1931 - 1937 . Kiltaviesti 2/2012 ilmestyy kesäkuun alussa. Aineisto toimittajalle 10.5. mennessä Hallitus pidättää oikeuden mahdollisiin ohjelmamuutoksiin. Niistä ilmoitetaan, jos mahdollista. Haluamme toimia ja tuntea viihtyvämme. Kiltamme on valinnut oikean tien suunnitellessaan toimintaansa. Yhteiset kokoukset, luentotilaisuudet ja retket ovat olleet viihdyttäviä ja elämyksiä tuottavia. Olemme saaneet olla yhdessä ja olemme tunteneet läheisyyttä toisiamme kohtaan. Tuo läheisyys on johtunut ennen kaikkea samanlaisista nuoruudenkokemuksista. Olemme oppineet ymmärtämään kokemuksiamme paremmin luentoja kuunnellessamme ja toistemme kanssa ajatuksia vaihtaessamme. Toimintamme jatkuu vastaisuudessakin samankaltaisena. Sen voi murtaa vain vääjäämätön, meitä koskettava ajan virta. Monet meistä ovat pitäneet tärkeänä kertoa sota‐ajan kokemuksistamme nuoremmille sukupolville. Niin olemme myös tehneet. Olemme myös jättäneet pysyvän muiston itsestämme ”graniittipaaden” muodossa. Paasi ei kuitenkaan ole vain pelkkä muisto. Se on myös viesti. Sen viestin kirjoitan tähän siinä muodossa, kun se on Mannerheimin viimeisessä päiväkäskyssä 31.12.1944. ”Vaikeudet saattavat tuntua voittamattomilta, mutta nyt jos koskaan on meidän suomalaisten jatkuvasti osoitettava niitä ominaisuuksiamme, jotka menneinä vuosina ovat olleet voimamme: yksimielisyyttä ja itsehillintää.” Näitä ominaisuuksia on osoitettava myös nyt sekä tulevaisuudessa. Kehotus koskee sekä kansalaisia että heidän johtajiaan. Tämän hetken vaikeudet ovat sittenkin vähäpätöisiä verrattuna niihin vaikeuksiin, joista Mannerheim puhuu. Tulemme voittamaan nykyiset ongelmamme, jos ”vedämme suuntaan samaan, kun käymme rakentamaan”. Ne miehet ja naiset, jotka sotiemme aikana kantoivat raskaimman taakan maamme puolustamisessa, ansaitsevat tulevaisuudessakin kaiken sen avun, jonka me antaa voimme. Elämme juuri nyt niitä vuosia, jolloin veteraanitoiminta vähitellen siirtyy perinneaikaan. Tässä murroksessa meidän on mahdollista olla heidän apunaan voimiemme ja mahdollisuuksiemme mukaan. Olen puhunut edellä toistuvasti vaikeuksista ja muutoksista. Olen tehnyt sen siitä syystä, että ne ovat tällä hetkellä vääjäämättömästi lähellä meitä, eivät kuitenkaan voittamattomina eivätkä ylipääsemättöminä. Tuodakseni iloa ja tulevaisuudenuskoa keväisiin päiviin lainaan tähän ”Havukka‐ahon ajattelijan” ikimuistettavan toteamuksen: ”Kun maisema on musta on raamit punaiset”. Olli Sorvettula Jaakko Valtanen Kenraali ja sotilaspoika. Vuonna 1925 yhdeksäntenä helmikuuta Hämeenlinnassa syntynyt kenraali Jaakko Valtanen toimi puolustusvoimain komentajana vuosina 1983 – 1990. Pitkän sotilasuransa aikana hän vaikutti voimakkaasti puolustusvoimien kehittämiseen. Valtasen erityinen kiinnostus kohdistui henkisen maanpuolustuksen järjestelyihin. Tuo kiinnostus pohjautui silloisen kapteeni Valtasen Sotakorkeakoulussa tekemään diplomityöhön. Sen nimi on:” Maanpuolustustahdon kehittämisen ja ylläpitämisen edellytykset ja mahdollisuudet erityisesti nuorison keskuudessa”. Kysyin joitakin aikoja sitten kenraali Valtaselta voisinko haastatella häntä. Aiheena olisi hänen toimintansa suojeluskunnan poikaosastossa ja myöhemmin sotilaspoikana. Hän antoi tähän mahdollisuuden kutsuen minut kotiinsa. Siellä käydyssä keskustelussa hän osoitti lämmintä ystävällisyyttä ja kertoi kokemuksistaan sotilaan täsmällisyydellä verratonta muistia osoittaen. Kenraali Valtanen kertoo. Olen aloittanut sotilasurani suojeluskuntapoikana ollessani 14-vuotias koulupoika. Minulle tämä ratkaisu oli helppo, koska olin Viipurissa koulua käydessäni liittynyt Kansalliseen partioliittoon. Se oli suomalainen partiojärjestö, joka oli hyvin suosittu Viipurissa. Järjestön perustaja oli jääkärieverstiluunantti Hannes Anttila. Hän siirtyi myöhemmin Helsinkiin oppikoulun rehtoriksi. Partioliiton jäsenet liittyivät myöhemmin sotilaspoikiin ja liiton toiminta loppui. Talvisodan syttyessä monet helsinkiläiset perheet lähtivät Helsingistä pommituksia pakoon. Myös minun perheeni matkusti rauhallisempiin olosuhteisiin Turkuun. Siellä tapasin lapsuudenystäväni Paavo Tiusasen, joka kertoi olevansa Turun Lohkon esikunnassa lähettinä, muistelee Valtanen. Lähetiksi myös 14-vuotias Jaakko halusi ryhtyä. Hän liittyi Turun Merisuojeluskuntaan joulukuun alussa 1939. Kenraali Valtanen kertoo hymyillen, että hän varmisti pääsemisensä lähettitehtäviin kirjoittamalla hakemuksessa olevaan syntymäaikaan viimeiseksi numeroksi kuvion, jonka voitiin katsoa olevan joko numero 3 tai 5. Ehkä sillä oli vaikutusta. Nuoren pojan koko oli kuitenkin riittävä. Minusta tuli Turun Lohkon esikunnan lähetti. Lähettinä ollessani minut määrättiin parin viikon pituiselle viestikurssille ja otin sen jälkeen osaa esikunnan puhelinkeskuksen hoitamiseen. Talvisodan päätyttyä maaliskuussa 1940 melkein kaikki Turun Lohkon esikunnassa olleet vapaaehtoiset suojeluskuntapojat jäivät edelleen palvelukseen. Jaakko Valtanen määrättiin esikunnan radioasemalle Rauvolan koululle Kaarinaan. Siellä hän sai radiosähköttäjän lisäkoulutusta. Keväällä 1941, kun Norssin ovet oli suljettu niin kuin muidenkin Suomen koulujen, Jaakko Valtanen hakeutui Lappiin tietöihin. Kun pääosa työmaalla olleista Lapin miehistä määrättiin sodan alkaessa Petsamon suunnalla taistelleeseen Osasto Pennaseen, lähetettiin koulupojat koteihinsa. Lähes välittömästi sen jälkeen, jo heinäkuun alussa, Valtanen ilmoittautui vapaaehtoisena palvelukseen Ahvenanmaata puolustamaan ryhmittyneen 7. Rannikko-prikaatin esikunnassa. Hän toimi Ahvenanmaalla radiomiehenä. Sieltä hän siirtyi Kannakselle, jossa Valtanen vasta korpraaliksi ylennettynä toimi Seivästön tukikohdassa radiomiehenä. Seuraavaksi jo lokakuussa hänet komennettiin radioaliupseerikouluun Turun Laivastoasemalle ja kotiutettiin sieltä alikersanttina kurssin päätyttyä vuoden 1942 tammikuussa. Syy kotiuttamiseen oli alaikäisyys. Hän ehti kuitenkin vielä saman vuoden kesänä olemaan mukana radioaseman pystytyksessä Viroon. Koulutoiminnan osittainen keskeytyminen koko maassa antoi Valtaselle mahdollisuuden osallistua vapaaehtoisena maanpuolustustehtäviin puolustusvoimien jäsenenä. Kenraali Valtanen kertoo edelleen: ”Kun palasin tammikuussa 1942 takaisin oppikouluun aliupseerikoulusta, olin jo silloin alikersantti. Palattuani ilmoittauduin välittömästi Helsingin Rannikkotykistösuojeluskuntaan. Ennen kuin olin saanut mitään tehtäviä uudessa suojeluskunnassani, soitti alisotilasohjaaja Ensio Hukkataival minulle ja kertoi sopineensa Rannikkotykistönsuojeluskunnan kanssa, että minut määrätään sotilaspoikaosaston sotilaspoikajohtajaksi Sinisen Rykmentin ensimmäisen pataljoonan sotilaspoikiin. Olin tässä tehtävässä siihen asti, kun minut kutsuttiin palvelukseen vuoden 1943 huhtikuussa”. Toimintaa Sinisen Rykmentin sotilaspoikaosastossa Poikaosaston toiminta oli jatkuvaa ja säännöllistä, kenraali Jaakko Valtanen kertoo. Viikolla kokoonnuttiin Pohjoisella Hesperiankadulla uuden suojeluskuntatalon kellarissa kuuntelemaan erilaisia luentoja, jotka koskivat esimerkiksi käyttäytymistä, sotilasarvoja ja suunnistusta. Kartanlukua, kompassin käyttöä ja karttamerkkien tuntemista opeteltiin. Kellarissa harjoiteltiin myös ilmakivääriammuntaa. Viikonloppuisin sotilaspoikaosaston ohjelmassa oli lauantaista sunnuntaihin kestäviä maastoharjoituksia, joihin osallistui 40-50 poikaa. Niitä pidettiin muun muassa Herttoniemen majalla ja Tarvaspään takana Espoon puolella. Sinne tuotiin ruoka autokuljetuksena Helsingin Keskuskeittiöstä. Ne olivat sellaisia kaksipuolisia harjoituksia, joissa jaoin ennen harjoituksia pojat kahteen ryhmään. Toinen harjoitteli majoittumista ja vartiointia ja toinen puolestaan yritti yllättää tukikohdan sekä valloittaa sen. Poteroitakin kaivettiin harjoituksen yhteydessä. Pieniltä nujakoinneiltakaan ei aina voitu välttyä harjoitusten lopputilanteissa. Illalla sitten laulettiin, keskusteltiin ja kuivattiin vaatteita. Seuraavana aamuna vaihdettiin sitten puolustajat hyökkääjiksi ja hyökkääjät puolestaan puolustajiksi. Näin harjoitus muodostui toimivaksi kokonaisuudeksi. Teimme joskus myös yksipäiväisiä hiihtoretkiä Helsingin ympäristöön. Tulimme raitiotievaunulla Töölön tulliin suksinemme. Hiihdettyämme ja syötyämme eväämme palasimme saman päivän aikana koteihimme. Töölön tullin ympäristö oli tuohon aikaan lähes asumatonta, maaseutumaista aluetta. Nämä hiihtoretket kestivät noin 2-3 tuntia. Hieman hymyillen Valtanen kertoo pitäneensä säännöllisesti yllä sotilaallisia menettelytapoja harjoituksissa. Minulle ilmoitettiin rivimuodostelmassa oleva osasto aina asianmukaisesti. Vaaditun tavan mukaisesti komensin ilmoituksen jälkeen: ” Katse eteenpäin, lepo ”. Koin silloin olevani vastuullinen johtaja. Yritin aina kantaa huolta siitä, että harjoitukset tapahtuisivat turvallisesti. Toimiminen sotilaspoikajohtajana oli minulle tärkeä johtajakokemus 16-17 -vuotiaana. Ollessani myöhemmin radioaseman päällikkönä katsoin silloinkin olevani vastuussa sekä työtovereistani että itsestäni. Olli Sorvettula KEVÄÄN TOIMINTAA Esitelmäsarja ent. Suojeluskuntatalon auditoriossa Keskiviikko 7.3. klo 13 Kommunismin vastainen järjestötoiminta vuosina 1950 – 1968. VT Jaakko Vesikansa luennoi. Keskiviikko 21.3. klo 13 Helsingin taistelut 1918. Toimittaja Jukka I Mattila luennoi. Keskiviikko 4.4. klo 13 Maanjäristykset ja tulivuoret. Seismologi Matti Tarvainen Helsingin yliopistosta luennoi. KEVÄTRETKI Killan perinteinen kevätretki tehdään keskiviikkona 9 päivänä toukokuuta yksityiseen sotamuseoon Lohjan Virkkalassa. Lähtö klo 9.00 Rautatientorin tilausliikennelaiturilta Fenniaa vastapäätä Matkan hintaan 20 € sisältyy kuljetus, sisäänpääsy, opas, kahvitus Ilmoittautuminen 28.4. mennessä Kari Kerstinen 0500-152855 tai 09-2424917 Kaarlo Männistö 0505-680776 tai 09-8724232 KOKOUSKUTSU Pääkaupunkiseudun sotilaspoikien ja pikkulottien perinnekilta ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidetään torstaina 19.4.2012 klo 13 Mikael Agricolan kirkon kryptassa Tehtaankatu 23. Kokouksessa käsitellään sääntöjen 10 §:ssä määrätyt asiat. 1 2 3 4 5 6 7 Kokouksen avaus Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri ja pöytäkirjantarkastajat Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus Esitetään killan toimintakertomus sekä tilinpäätös ja tilintarkastajien niistä antama lausunto Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille tilivelvollisille Käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat Kokouksen päättäminen Kahvi- ja teetarjoilu ennen kokousta klo 12.30 Hallitus PÄÄKAUPUNKISEUDUN SOTILASPOIKIEN JA PIKKULOTTIEN PERINNEKILTA RY Toimintakertomus vuodelta 2011 Yleistä. Kiltamme on jo monet vuodet ollut maan suurin, joskaan ei ylivoimaisesti. Parhaimmillaan jäsenluku on ollut pitkälti yli viidensadan. Nyt on kuitenkin tapahtunut käänne. Se on tosin ollut tiedossa, sillä useimpien perinneyhdistysten kohdalla on suuntaus ollut samankaltainen. Alkuperäiset toimijat poistuvat rivistä, eikä tilalle saada värvätyksi riittävästi nuorempaa väkeä täyttämään poistuvien jättämää aukkoa. Onneksi killassamme on runsaasti nuorekasta, vireää jäsenkuntaa, joka mahdollistaa killan toiminnan jatkumisen. 28.8.2011 paljastettiin Helsingin Käpylässä Taivaskalliolla Taivas-patterin tuntumassa edustavan vierasjoukon läsnä ollessa sotilaspoika- ja pikkulottapaasi muistuttamaan jälkipolvia näiden osuudesta maamme puolustamiseen. Helsingin ilmapuolustus torjui helmikuussa 1944 venäläisten kolme strategista iskua pääkaupunkimme tuhoamiseksi. Puolustuksen onnistumisessa oli sotilaspojilla merkittävä osuus. Killan jäseniä on myös kuluneena vuotena esiintynyt Helsingin maanpuolustuspiirin lukiolaisille järjestämillä turvakursseilla kertomassa sota- ajan nuorison panoksesta isänmaan hyväksi. Kullakin kurssilla on ollut satamäärin osanottajia ja esitelmöitsijöidemme aiheeseen on suhtauduttu todella suurella mielenkiinnolla. Meidän osuutemmehan on ollut vain pieni osa kurssien sisällöstä. Kursseista on tullut pysyvä osa killan perinnetoimintaa. Kursseilla on pidetty kaksi vuotuista esitelmää suomeksi ja yksi ruotsiksi. Killan yhteydet. Sotilaspoikien Perinneliiton liittokokous pidettiin Jyväskylässä 7.-18.9. Järjestelyvastuun kantanut Keski-Suomen sotilaspoikien perinnekilta onnistui tehtävässään erinomaisesti. Kokouksessa oli kiltaamme edustamassa killan puheenjohtaja Olli Sorvettula. Liiton hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Atte Kaskari, joka näin jatkoi virkakauttaan. Kilta on tukijäsenenä Helsingin Seudun Sotaveteraanipiiri ry:ssä ja on myös edustettuna sen hallituksessa sekä sen perinnetoimikunnassa. Paikallisissa sotaveteraaniyhdistyksissä on killalla yhdyshenkilöitä. Kiltamme jäsenet, varatuomarit Pentti Lehtola ja Martti Mikkonen antavat veteraaneille maksutonta puhelinneuvontaa lakiasioissa. Sotaveteraaneja on avustettu monien eri tilaisuuksien järjestelyissä. Yhteydenpidon Puolustusvoimien pääesikuntaan ja Helsingin sotilasläänin esikuntaan ovat hoitaneet killan hallituksen jäsenet Kaarlo Männistö ja Roy Cairenius, joka viimeksi mainittu on huolehtinut myös killan yhteyksistä sotaveteraaneihin. Oulun It- poikien yhdysmiehenä on toiminut Kauko Korpela Kiltakokoukset. Sääntömääräinen kevätkokous pidettiin 28.4.2011 Helsingissä Mikael Agricolan kirkon kryptassa Kokoukseen osallistui 37 killan jäsentä. Puheenjohtajana toimi Heikki Konkola ja sihteerinä Kari Kerstinen. Kokouksessa käsiteltiin ja hyväksyttiin sääntömääräiset asiat, eli vuoden 2010 tilit ja toimintakertomus. Hallitus esitti killan kunniajäseniksi Raimo Berkania ja Timo Jokista. Kokous hyväksyi esityksen Sääntömääräinen syyskokous pidettiin 17.11.2011. Helsingissä Mikael Agricolan kirkon kryptassa. Kokoukseen osallistui 35 killan jäsentä. Kokouksen puheenjohtajana toimi Heikki Konkola ja sihteerinä Kari Kerstinen. Kokouksessa käsiteltiin ja hyväksyttiin sääntömääräiset asiat eli vuoden 2012 toimintasuunnitelma sekä tulo- ja menoarvio. Hallitus esitti jäsenmaksujen korotusta 5 – 20 euroon (varsinaiset ja kannattajajäsenet – ainaisjäsenet). Erovuorossa ollut killan hallituksen puheenjohtaja Olli Sorvettula valittiin uudelleen samoin erovuorossa olleet hallituksen jäsenet Arne Lindholm, Hannu Saloniemi, Kari Kerstinen ja Pekka Tuomisto valittiin uudelleen. Poistuneiden Veikko Lepistön ja J.K.Porraksen tilalle valittiin uusina jäseninä Riitta- Liisa Kaskirinne ja Marika Porras. Tilintarkastajiksi tarkastamaan vuoden 2012 tilit kutsuttiin Yngve Helvamo ja Matti Vuori, varalle Pentti Lehtola ja Keijo Pennanen. Hallitus Hallitukseen ovat kuuluneet puheenjohtajana Olli Sorvettula ja jäseninä Arne Lindholm, Roy Cairenius, Kari Kerstinen, Veikko Lepistö 28.4.2011 asti, Ros-Mari Ljungberg, Kaarlo Männistö, J.K. Porras 29.7.2011 asti, Hannu Saloniemi, Pekka Tuomisto ja Maija Vaarnavuo. Hallituksen tehtävien jako oli seuraava: Olli Sorvettula puheenjohtaja, Kiltaviestin vt. päätoimittaja, yhteydet veteraanijärjestöihin, perinnetyö. Arne Lindholm varapuheenjohtaja, ansio- ja kunniamerkkivastaava, perinnetyö Roy Cairenius yhteydet veteraanijärjestöihin Kari Kerstinen killan sihteeri, Kiltaviestin toimituskunnan jäsen, Sotilaspoikien Perinneliitto ry:n hallituksen jäsen. Veikko Lepistö 28.4.2011 asti. Kiltaviestin päätoimittaja Ros- Marie Ljungberg pikkulottatoiminta, perinnetyö, tarvikkeiden myynti. Kaarlo Männistö kiltamestari. Jyrki Porras, 29.7.2011 asti.. Kiltaviestin toimitussihteeri, jäsenrekisterin hoitaja, yhteydet Sotilaspoika- lehteen. Hannu Saloniemi talous, rahastonhoitaja. Pekka Tuomisto perinnetyöstä vastaava Maija Vaarnavuo pikkulottatoiminta, 2- sihteeri, tarvikkeiden myynnistä vastaava, perinnetyö. Kiltaviestin toimituskunta Veikko Lepistö, päätoimittaja, osan aikaa. Jyrki Porras, toimitussihteeri, osan aikaa. Olli Sorvettula, päätoimittaja ja toimitussihteeri, osan aikaa. Kari Kerstinen. Raimo Berkan. Seppo Wuori. Pikkulottatoiminta ja tarvikkeiden myynti Maija Vaarnavuo, vastaava. Ros- Marie Ljungberg Talous Killan talous on kunnossa. Sitä ovat tukeneet. tarvikkeiden myyntitulot ja vapaaehtoiset kannatusmaksut sekä lahjoitukset. Tarkat luvut ilmenevät tilinpäätöksestä. Tiedotus Kiltaviesti on ilmestynyt vuoden mittaan 4 kertaa. Killan internet- osoite on www.sotilaspojat.fi Jäsenasiat Killan jäsenmäärä oli vuoden 2011 lopulla 431, joista miehiä 377 ja naisia 54. Näistä oli ainaisjäseniä 105. Killasta erosi 4, toiseen kiltaan siirtyi 1 ja poisnukkuneita oli 27. Viimeksi mainittu luku saattaa olla epätarkka, koska kaikista poistuneista ei tule ilmoitusta. Sotilaspoikaristejä ja muita huomionosoituksia jaettiin seuraavasti: sotilaspoikaristejä myönnettiin 2, kunniapuheenjohtajaksi kutsuttiin Seppo Wuori ja kunniajäseniksi Raimo Berkan ja Timo Jokinen. Toiminta Killan jäsenistölle on järjestetty mahdollisuuksien mukaan kaksi tapaamista kuukaudessa, yleensä toimintakauden ensimmäisenä ja kolmantena keskiviikkona. Ne on pidetty Maanpuolustusyhtiön (MPY:n, ent. sk-talo) kokoustiloissa ja ne ovat yleensä olleet tasokkaita esitelmätilaisuuksia. Sääntömääräiset kevät- ja syyskokoukset on pidetty Mikael Agricolan kirkon kryptassa ja pikkujoulu Otaniemen Rajamieskoululla. Kevätretki tehtiin Tuusulaan it-museoon ja syysretki Sääksmäelle Visavuoren taidemuseoon. Tapahtumat luettelomaisesti ja kiltalaistemme määrä niissä, mikäli se on tiedossa. Tammikuu 19.1. Salainen sotilastie länteen toisen maailmansodan jälkeen. Kenraali Ermei Kanninen. 49 h. Helmikuu 2.2. Uhka vai pelkkää puhetta? Toimittaja Jaakko Bergqvist. 57 h. 16.2. Suomen kauppapolitiikka kylmässä sodassa. Tutkija Juhani Aunesluoma. 17 h. Maaliskuu 2.3. Neuvostoliiton poliittiset ja sotilaalliset tavoitteet toisessa maailmansodassa. Prof. Ohto Manninen. 55 h. 16.3, Oliko Suomi Saksan poliittinen liittolainen? Tutkija Matti Koskimaa. 35 h. Huhtikuu 6.4. Viron kohtalon tie. FM Heikki Rausmaa. 34 h. 17.-22.4. Kylpylässä Viron Pärnussa. 28.4. Killan kevätkokous. 37 h. Toukokuu 4.5. Killan kevätretki it- museoon Tuusulaan 48 h. Syyskuu 7.9. SAT/VIA- aseveliliikkeen maanalainen taisteluorganisaatio. Toimittaja Göran Lindgren. 24 h. 21.9. Killan syysretki Sääksmäen Visavuoreen. 44 h. Lokakuu 5.10. Kilpailu pojista. Partioon vai sotilaspoikiin? FL Jyrki Vesikansa. 27 h. 19.10. Valtiojohto Venäjän taskussa. Testaako Venäjä, miten pitkälle Suomen suvereenisuutta voi venyttää? Yliopistolehtori Arto Lukkarinen. 34 h. Marraskuu 2.11. Värikkäät kenraalit. Toimittaja Pasi Jaakkonen. 36 h. 17.11. Killan syyskokous, 35 h. 26.11. Killan pikkujoulu. 82 h. Näiden lisäksi on osallistuttu yhden tai useamman jäsenen voimin mm.: - Onnittelukäynteihin veteraanien luona. - Veteraanihautajaisiin. - Talvisodan päättymisen muistotilaisuuteen, lippulinnaan Marskin patsaalla. - Veteraaniyhdistysten vuosikokouksiin. - Kansalliseen veteraanipäivään, lippulinnaan Marskin patsaalla. - Keski- Helsingin veteraaniyhdistyksen Tukholman matkaan. - Valtakunnalliseen veteraanikeräykseen. - Talvisodan syttymisen muistopäivään, lippulinnaan Marskin patsaalla - Avustamassa kansalaisjuhlassa Yliopiston juhlasalissa. - Jouluaaton kunniavartioon mm. Marskin haudalla ja Hietaniemen sankariristillä. Vuoden aikana on ollut useita tapahtumia, joihin jäsenemme ovat osallistuneet ilman kirjausta. 21.1.2012. Kari Kerstinen.. Pääkaupunkiseudun sotilaspoikien ja pikkulottien perinnekilta ry Talouden seuranta 2009‐2011 Varsinainen toiminta Tilinpäätös Talousarvio Tilinpäätös Talousarvio Tilinpäätös 2009 2010 2010 2011 2011 Tuotot 3010 Jäsenmaksut ja tukimaksut 3020 Retki‐ ja juhlatuotot 3110 Kahvitustuotot Tuotot yhteensä 8934,10 3410,00 10211,60 3100,00 12344,10 13311,60 Kulut 4100 Retki‐ ja juhlakulut 3294,02 4101 Liittopäivät / liittokokous 315,60 4110 Kiltaviesti 4217,17 4120 Posti‐ ja toimistokulut 586,47 4121 Kirjanpito 270,60 4130 Pankkikulut 215,43 4111 Kotisivut 292,60 4150 Kuukausi‐ ja vuosikokousku 179,70 4160 Perinnetyö 386,01 4161 Ansiomitalit ja muistamiset 265,00 4400 Sotilaspoikalehti / liittomak 3784,00 4550 Muut kulut Kulut yhteensä 13806,60 Toiminnan tuotto‐/kulujäämä ‐1462,50 10 637,43 € 3 331,00 € 615,85 € 14 584,28 € Talousarvio 2012 8 848,86 € 3 814,00 € 763,80 € 13 426,66 € 11 101,00 € 3 200,00 € 650,00 € 14 951,00 € -3 912,38 € -68,70 € -3 792,21 € -295,20 € -416,44 € -43,00 € -111,50 € -782,50 € 0,00 € -429,40 € -4 320,00 € -5 835,08 € 15690,00 -20 006,41 € ‐2677,00 -6 579,75 € -3 300,00 € -100,00 € -5 500,00 € -400,00 € -200,00 € -250,00 € -100,00 € -700,00 € -400,00 € -250,00 € -4 500,00 € -15 700,00 € -749,00 € 9813,00 3200,00 13013,00 14670,00 ‐1358,40 -3 578,52 € -50,60 € -4 753,49 € -292,80 € -422,40 € -218,00 € -89,54 € -1 200,00 € -54,00 € -251,05 € -4 540,00 € -100,00 € -15 550,40 € -966,12 € 400,00 1765,00 512,80 2677,80 700,00 500,00 620,00 1820,00 0,00 € 281,85 € 1 141,05 € 1 422,90 € 700,00 1800,00 700,00 3200,00 0,00 € 5 715,00 € 479,00 € 6 194,00 € 200,00 € 300,00 € 700,00 € 1 200,00 € 195,00 50,70 550,00 21,60 -803,00 € 240,55 € 600,00 53,00 -571,60 € -107,40 € -600,00 € 93,00 € 571,60 1248,40 0,00 € -562,45 € 860,45 € 653,00 2547,00 0,00 € -679,00 € 5 515,00 € -507,00 € 693,00 € 2950,00 200,00 4230,00 690,00 370,00 290,00 400,00 390,00 450,00 4700,00 3100,00 200,00 4600,00 500,00 200,00 200,00 300,00 390,00 1200,00 300,00 4700,00 Varainhankinta Tuotot 5010 Ilmoitukset 5040 Lahjoitukset 5050 Kirja‐ ja tarvikemyynti Tuotot yhteensä Kulut 6110 Kirja‐ ja tarvikeostot 6060 Varaston muutos 6200 Kuluvaraus Kulut yhteensä 997,70 Varainhankinnan tuotto‐/kulujääm 1680,10 RAHOITUSTOIMINTA 7010 Korkotuotot 337,04 110,00 7010 Korkotuotot 337,04 110,00 Tulos ennen poistoja 8010 Kaluston poistot TILIKAUDEN YLI-/ALIJÄÄMÄ 554,64 € -536,75 € 110,66 € 110,66 € 4,99 € 0,00 € 19,69 130,00 0,00 € 4,25 € 4,25 € 100,00 € -1 060,50 € 417,31 € 220,00 4,99 € -1 477,81 € 44,00 € JÄSENASIAT Viimeiseen iltahuutoon on kutsuttu: Pauli Anttalainen, Unto Olavi Schendo, Matti Ilmari Roiha, Pauli Kalevi Burman, Lauri Jouko Helle, Tuomo Antero Tanskanen ja Jaakko Erkki Uolevi Sandgren Merkkipäivät 85 VUOTTA Wialen Bengt Havu Paavo Rinkineva Paavo Kuokka Jorma Husu Sampsa Seppälä Leo Sipponen Kauko Peltola Kalevi Santasalo Tapani Laitinen Aulis Saarinen Pentti Kurimo Matti 80 VUOTTA 24.3.2012 4.4.2012 11.4.2012 15.4.2012 20.4.2012 22.4.2012 1.5.2012 5.5.2012 12.5.2012 23.5.2012 27.5.2012 29.5.2012 Leino Kaino Anttila Risto Kaitala Sakari Hämäläinen Liisa Telasuo Kaarlo Sahrakorpi Asko ViljanenVeikko Koski Toivo Aittasalmi Jorma Kärjä Antti 11.4.2012 19.4.2012 21.4.2012 25.4.2012 22.5.2012 25.5.2012 24.5.2012 5.6.2012 9.6.2012 11.6.2012 Uusia jäseniä Anttila Juha Palo Heikki Tuisku Väinö Eronnut Koivisto Aarne Jäsentilastoa Vuoden 2011 päättyessä jäseniä oli yhteensä 431, joista naisia 54 ja miehiä 377. 105 jäsentä on ainaisjäseniä, puolisojäseniä on 24. Vuoden aikana 24 jäsentä kutsuttiin viimeiseen iltahuutoon. Uusia jäseniä liittyi 6, joista 5 naisia. 4 jäsentä erosi ja yksi siirtyi toiseen kiltaan. Korjaus Edellisessä lehdessä oli valitettava virhe uuden jäsenen nimessä. Uudeksi jäseneksi hyväksyttiin Leena Rukko. Kuinka voitaisiin pysäyttää Euroopan sotilaallisen puolustuskyvyn heikentäminen ? Tätä kysymystä pohtii Nick Witney viime marraskuussa julkaistussa muistiossaan. Muistion on julkaissut itsenäinen, sitoutumaton ja arvovaltainen, kansainvälisiä suhteita käsittelevä tutkimusjärjestö (European Council on Foreign Relations). Järjestö on periaatteessa sekä ”ajatuspaja” että kustantaja. Järjestön jäseniin kuuluu myös joukko suomalaisia ulkosuhteiden asiantuntijoita kuten Martti Ahtisaari, Heidi Hautala, Jaakko Iloniemi, Alexander Stubb, Erkki Tuomioja, Teija Tiilikainen sekä Olli Kivinen Tämän kirjoituksen pohjana on edellä kerrotun muistion laatijan itse omasta artikkelistaan tekemä yhteenveto. Se on selvästi tarkoitettu asiantuntijoiden luettavaksi ja lyhennelmä sisältääkin käsitteitä, joiden merkitystä on syytä aluksi selventää. Kirjoittaja käyttää tekstissään sanoja ”pehmeä voima” ja ”kova voima”. Kova voima tarkoittaa aseellista ja taloudellista kykyä toimia tarvittaessa. Pehmeä voima puolestaan perustuu maan kulttuuriin, poliittisiin ihanteisiin ja maan omaan vetovoimaisuuteen. ”Euroopan lukukausi” tarkoittaa yhteenvedossa vuonna 2011 alkanutta jaksottaista, EU‐maiden budjettikuriin tähtäävää ennakollista talousvalvontaa. Muistion viesti Eurooppalaiset ovat väheksyneet aseellisen hyökkäyksen uhkaa ja pettyneet samanaikaisesti valtioiden puuttumiseen elinkeinoelämään. Tästä johtuen Euroopan maat ovat supistaneet puolustusvoimiaan ja perustaneet toimintansa pehmeille voimille. Edellä esitetty paljastaa sen, että ei ymmärretä ympäröivän maailman olevan moninapainen ja nopeasti muuttuva. Tässä moninapaisessa maailmassa kovilla voimilla on suuri merkitys. Juuri ne tulevat tulevaisuudessa määrittelemään Euroopan turvallisuuden ja menestyksen. Euroopan laimeat yritykset parantaa puolustusmenojensa tehokasta käyttöä tulevat jatkuvasti epäonnistumaan, jollei Eurooppa selvitä asevoimiin suhtautumiseen liittyviä kiistojaan. Muistio osoittaa, että Euroopan on nyt arvioitava uudelleen strateginen ympäristönsä. Sen on harkittava millainen osuus kovilla voimilla pitäisi olla edellä mainitussa, muuttuvassa ympäristössä. Euroopan olisi myös ryhdyttävä toimenpiteisiin , joiden tavoitteena olisi yhdistää puolustusponnistukset ja voimavarat. Weimarin Kolmion maiden ‐ Saksan, Ranskan ja Puolan – olisi kirjoittajan mukaan päättäväisesti vaadittava voimakasta EU:n komissiota laatimaan EU:n puolustusselonteko. Sen pitäisi sisältää tiedot jäsenmaiden harjoittamasta puolustuspolitiikasta samaan tapaan kuin ”Euroopan lukukauteen” liittyvän toiminnan yhteydessä kootaan ja tarkastetaan EU‐maiden taloudelliset suunnitelmat. Komission olisi kirjoitettava uudelleen Euroopan turvallisuus‐strategia. Komission olisi myös esitettävä Euroopan johtajille selkeiden ja perusteltujen ehdotusten luettelo, joka olisi pohjana välttämättömälle, tulevalle puolustusyhdentymiselle. Vaihtoehtona tälle on, ei niinkään yhteisen puolustuspolitiikan loppu, vaan Euroopan puolustuskyvyn olennainen rapautuminen tällä vuosisadalla. Muistion viesti on voimakas ja ajatuksia herättävä. Siinä ei kuitenkaan mainita Euroopan puolustusvirastoa (EDA), jonka tavoitteena on EU:n yhteisen turvallisuus‐ ja puolustuspolitiikan vahvistaminen. Yhteenvedosta puuttuu myös maininta poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteasta (PSC). Kirjoittajan katse on siis suuntautunut erityisesti komissioon asian tärkeyden ja yleisen merkittävyyden vuoksi. Olli Sorvettula PohjoisAtlantin Liitto Nato on viimeaikaisessa poliittisessa keskustelussa ollut hyvin yleisesti käytetty sana. Minusta on kuitenkin toistuvasti tuntunut siltä, etteivät keskustelijat itse tiedä juuri mitään NATO‐nimisestä puolustusliitosta, sen synnystä, periaatteista eivätkä sen toiminnasta. Eivät tiedä tai eivät halua kertoa. Mielestäni nyt on syytä tarkastella NATON historiaa ja periaatteita kiihkottomasti ja virheitä välttäen. Naton historia Toisen maailmansodan jälkeen Britannia ja Ranska solmivat vuonna 1947 Dunkirkin sopimuksen keskinäisestä yhteistyöstä. Brittien toivomuksesta sopimuksen piiriin otettiin myös Benelux‐maat. Seuraavana vuonna 1948 solmittiin edellä mainittujen maiden välinen puolustussopimus ( Bryssels Treaty ), jota pidetään Naton edeltäjänä. Sopimuksen päämääriä toteuttamaan tarkoitettu organisaatio, Länsiliiton Puolustusorganisaatio ( WEU ) perustettiin jo samana vuonna. Tämä organisaatio on ollut olemassa kauan, mutta nyt se on tarkoitus lakkauttaa. On merkittävää se, ettei USA ollut alun perin mukana Euroopan ”länsimaiden” yhteisessä puolustusorganisaatiossa. Sen sotilaallista voimaa pidettiin kuitenkin tärkeänä Neuvostoliiton vastavoimana. Neuvottelut aloitettiinkin välittömästi Yhdysvaltain mukaan saamiseksi. Washingtonissa allekirjoitettiin jo 4. huhtikuuta 1949 Brysselin sopimuksen allekirjoittajamaiden lisäksi Yhdysvaltain, Kanadan, Portugalin, Italian, Norjan, Tanskan ja Islannin välille puolustussopimus. Vuotta 1949 pidetään siis Naton perustamisvuotena, vaikka Western Union päätti virallisesti yhdistyä Pohjois‐Atlantin Liittoon vasta 1951. Toinen merkittävä ja mielenkiintoinen asia on se, että Neuvostoliitto halusi liittyä Naton jäseneksi vuonna 1954. Sitä ei kuitenkaan hyväksytty liiton jäseneksi lähinnä Britannian ja Yhdysvaltojen vastustuksesta johtuen. Näiden ”atlanttisten” maiden vastustus tuntuu varsin ymmärrettävältä silloin vallinneissa olosuhteissa. Saksan Liittotasavallan liittyminen Pohjois‐Atlantin Liittoon toukokuussa 1955 oli tapahtuma, joka johti Varsovan Liiton syntymiseen ja ”kylmään sotaan”. Tehtävät ja päätöksenteko Naton päätehtävä on turvata sen jäsenten yhteisiä arvoja, joita ovat demokratia, yksilön vapauksien kunnioittaminen, oikeusvaltio ja kiistojen rauhanomainen ratkaisu. Näissä arvoissa ei tänä päivänäkään näytä olevan mitään vastustettavaa. Ne voisi aina ottaa esiin, kun Natoa käsitellään poliittisessa keskustelussa. Nato huolehtii jäsenmaiden turvallisuudesta ja vapaudesta poliittisesti ja viime vaiheessa sotilaallisesti. Naton korkein päättävä toimielin on PohjoisAtlantin neuvosto (NAC), joka koostuu jäsenvaltioiden pysyvistä edustajista, ja se kokoontuu vähintään kerran viikossa. Neuvoston puheenjohtajana toimii Naton pääsihteeri. Päätökset tehdään yksimielisesti. Neuvosto kokoontuu myös ulkoministerien ja puolustusministerien kokoonpanossa 1‐2 kertaa vuodessa. Huippukokous, johon osallistuvat valtioiden päämiehet, käsittelee liittokunnan kehittämistä koskevia asioita. Eri kokoonpanojen päätöksillä on yhtäläiset oikeusvaikutukset. Naton kokonaistoimintaan liittyvässä parlamenttien välisessä kokouksessa ovat edustettuina jäsenmaat, liitännäisjäsenet sekä tarkkailijat. Suomella on liitännäisjäsenenä kokouksessa puhevalta, muttei päätösvaltaa. Jäsenet Naton muodostaa 28 vapaata demokraattista oikeusvaltiota. Makedonian mainitaan tällä hetkellä olevan ajallisesti lähimpänä jäseneksi liittymistä. Georgia, Montenegro, Bosnia‐ Hertsegovina ja Ukraina ovat ilmaisseet halunsa liittyä Natoon. Rauhankumppanuus Suomi kuuluu Naton rauhankumppanuusohjelmaan, siihen liittyvään joukkojen suunnittelu‐ ja arviointiprosessiin sekä kumppanuusneuvostoon, jonka jäseniä ovat kaikki Naton jäsenvaltiot ja rauhankumppanit, yhteensä 60 maata. Perusasiakirjan mukaan rauhankumppanuus on osoitus siitä yhteisestä vakaumuksesta, että vakautta ja turvallisuutta voidaan edistää koko euroatlanttisella alueella vain yhteistyöllä. Perus‐ ja ihmisoikeuksien turvaaminen ja edistäminen sekä vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan turvaaminen demokratian avulla Olli Sorvettula ovat rauhankumppanuuden perusarvoja. HEIMO VAKKILAISEN MUISTELMIA TALVI- JA JATKOSODASTA Tämän kirjoitukseni haluaisin kohdistaa nuoremmille sukupolville muistoksi niistä ajoista, jolloin Suomessa elettiin ”veitsenterällä. Jos koko kansa ei olisi ollut yhdessä puolustamassa armasta isänmaatamme, olisimme varmaan kokeneet saman kohtalon kuin Baltian maat. Ilman raskaita uhreja ja suuria menetyksiä olisi Siperian matka ollut monen edessä. Vakkila-Ihantalan alueella eli voimakas isänmaallinen henki. Siihen vaikutti voimakkaasti Talin Suojeluskunta, jonka Yliveden paikallisosaston poikaosastoon liityin 13-vuotiaana vuonna 1937. Vuonna 1943 nimi muutettiin sotilaspoikaosastoksi. Tavanomaisen urheilutoiminnan lisäksi kävimme Yliveden nuorisoseuran talolla kuuntelemassa isänmaallisia ja kasvattavia luentoja. Talvisodan alettua 30.11.1939 kotiimme Ihantalaan perustettiin ilmavalvonta-asema, missä lotat hoitivat viestintää. Sotapoliisit, lotat ja talon oma väki asuivat kaikki saman katon alla. Talvi 1940 oli ankara pakkastalvi, jolloin Ihantalanjärvellä oli lentokoneiden varalaskeutumispaikka. Minä, nuori suojeluskuntapoika, kuljetin hevosreellä lentokonebensiiniä 200 litran tynnyreissä järven rannalle yhdessä sotilaiden kanssa. Muistan vieläkin, että vyöni soljessa luki OLE VALMIS – ja minä olin. Helmikuun alkupäivinä 1940 Yliveden kohdalla oli ilmataistelu. Yksi viholliskone sai osuman ja alkoi savuten pudota. Vartiopäällikkö ja minä näimme tapauksen pihaltamme. Kiireesti otimme konepistoolit selkäämme ja lähdimme hiihtäen putoamispaikalle Nurmilammelle. Sinne oli jo ehtinyt muutama sotilaskin. Lentokone oli pudonnut melkein suoraan, pystyasennossa jään läpi. Siivet olivat jään päällä ja kovasti valittava lentäjä puristuksissa paikallaan. Sotilaat yrittivät auttaa lentäjää vetämällä häntä ylös kainaloiden alle laitetun köyden avulla. Lentäjää ei saatu pelastettua. Maaliskuun alkupäivinä taistelut tulivat yhä lähemmäksi kotiamme. Siviiliväki oli lähes kokonaan siirtynyt pois asuinsijoiltaan. Sotilaat teurastivat pihallamme koko jalostuskarjamme, mikä oli kova isku Äidille ja Isälle. Tavarat pakattiin hevoskuormiin ja evakkomatka kohti Jyväskylää alkoi. Asuimme evakkoaikana Keski-Palokassa Rantalan talossa. 25.6.1941 alkoi jatkosota. Suomalaiset valtasivat Ihantalan elokuun 23. päivänä. Meidän kaipuumme Ihantalaan oli kova. Olimme sieltä tuoneet mukanamme kaksi hevosta. Niiden lisäksi isä osti nyt yhden lehmän, kantavan hiehon ja sonnimullikan. Rantalan isäntä oli jalomielinen ihminen; hän lahjoitti vielä yhden lehmän, että pääsisimme elämän alkuun koti-Karjalassa. Oli se näky, kun syyskuun alussa 1941 vaelsimme kaupungin läpi Jyväskylän asemalle. Hevoskuormien perässä kulkivat lehmät. Kaikki, myös ihmiset, pakattiin härkävaunuihin. Päämääränä oli Ihantala. Viipuriin ei vielä päässyt junalla. Nurmen asemalla kuormat purettiin ja sitten kiireesti kohti Ihantalaa. Lähestyessämme Ihantalanmäkeä hevoset tulivat rauhattomiksi, kotitien haarassa suorastaan korskahtelivat, eikä tarvinnut ohjastaa. Kyllä hevosetkin tunsivat kotipihan puolentoista vuoden jälkeen. Talomme oli melko hyvässä kunnossa. ”Karkean” siivouksen jälkeen äiti rupesi laittamaan ruokaa. Hän ihmetteli hellasta löytyneitä keltaisia ”saippuapaloja”. Tulin onneksi juuri tupaan ja tunnistin ne trotyylipanoksiksi. Kaikki uunit tutkittiin tarkkaan, eikä mitään räjähdystä päässyt tapahtuman. Me elimme sotatoimialueella. Minä sain käskyn I.S.- eli ilmasuojelujoukkoihin, missä sain täydellisen jalkaväkikoulutuksen Johanneksen suojeluskuntatalolla 16-vuotiaana. Kenttäharmaat päällä, kivääri olalla suoritin silta- ym vartiointia. Porkansaaressa oli suuri sotavankileiri. Me nuoret sotilaspojat vartioimme, kun sotavangit tekivät metsä- ym töitä. Elintarvikkeista oli kova pula, joten pellot täytyi saada kasvamaan. Isäni ei osannut ajaa traktoria, siksi minä sain tarvittaessa maanviljelyslomaa, jotta sato saatiin kunnolla talteen. Kesäkuun 9. päivänä 1944 alkoi Neuvostoliiton suurhyökkäys, jossa omat joukkoni joutuivat vetäytymään valtaisan ylivoiman edetessä kohti synnyinseutuani. Pataljoonamme päätyi sitkeiden taistelujen jälkeen lopulta linjalle Ventelänselkä-Oravansaari-Tikkalankalliot. Ihme tapahtui; asemamme alkoivat kestää. Vetäytyminen muuttui asemasodaksi. Elokuun vaihteessa pataljoonamme sai lepovuoron. Keräsimme voimia vajaan viikon ajan Joutsenon Soukunmaalla. Nuoruus ja hulluus, sanotaan. Minulle pälkähti mieleen, jospa pääsisin vielä käymään Ihantalassa. Sellaista on kotiseuturakkaus! Rohkeasti pyysin esimieheltäni luvan ja sen saatuani lähdin polupyörällä ajamaan Kilpeenjoen kautta Ihantalaan. Saapuessani Aspisen talon kohdalle, oli siinä harvakseen miehitetty toinen puolustuslinja. Jätin pyöräni tienvarteen ojaan ja jatkoin matkaa matalana kulkien. Oli suhteellisen rauhallista, joitain hajalaukauksia kuului. Vasemmalla puolella oli meidän Niuvapelto, johon toukokuussa lomalla ollessani olin kylvänyt vehnää. Tykistötuli oli muuttanut sen kuoppaiseksi. Kuoppia väistellessäni nostin päätäni liian ylös. Kuului vihellys ja räjähdys kun Ihantalanjärven Tavastin rannasta ammuttiin piiskatykillä. Hiekkamulta vain pöllysi ympärilläni. Säilyin haavoittumattomana, joten tarkkailin hetken tilannetta ja jatkoin matkaa entistä matalampana. Saavuin Imatrantien ja Antreantien väliin jäävään metsämaastoon, missä ei ollut paljon puustoa enää jäljellä. Näkymä oli ankea ja surullinen; talomme oli palanut, vain kivijalka oli jäljellä ja sen päällä ammuttu peltikatto. J. Vakkilaisen kauppa, Väkkärän talo ja muut rakennukset olivat myös tuhoutuneet. Ryömin Imatrantien yli hautausmaan puolelle. Siinä oli ensimmäinen puolustuslinja. Jouduin kovaan kuulusteluun: ”Mikäs hiippari se täällä kulkee?” Ilmoitin kuka olen ja mikä oli asiani, ja sitten sain lähteä omaan yksikkööni. Tilanne oli elo-syyskuun vaihteessa jo kovasti rauhoittunut. Huhuttiin Suomen täydellisestä antautumisesta. Niin ei kuitenkaan käynyt vaan aselepo solmittiin 4.9.1944. Pataljoonamme siirtyi vaiheittain Kananojan kartanon maastoon. Mieleeni tuli taas käydä jättämässä jäähyväiset Ihantalaan. Omalla vastuulla sain lähteä Juustilaan, sieltä Illilän ja Kilpeenjoen kautta Ihantalaan. Nyt oli turvallisempaa vain kolmen miehen vartio tiukkasi asiaani Ihantalanmäessä. Minua varoitettiin miinoista ja räjähtämättömistä ammuksista. Oli syytä katsoa, mihin jalallaan astui. Uudesta navetastamme oli vain rauniot jäljellä. Ainoastaan yksi kulma oli suhteellisen ehjä. Siitä lähti suomalaisten kaivama yhdyshauta-huoltoreitti kohti Hoviniemeä. Sitä kautta oli kuljetettu kaatuneita ja haavoittuneita sekä hoidettu muonitus. Tätä katsellessa huomasin jotain kosteaa valuvan poskelleni, vaikkei satanut. Hetken katselin kotitanhuvia, sitten palasin pyörälleni ja joukko-osastooni. Yllätys, yllätys! Meille ilmoitettiin, että vanhemmat miehet pääsevät lähtemään kotiin, siviiliin, Me nuoret ikäluokat lähdimme Lapin sotaan, ajamaan aseleposopimuksen mukaisesti saksalaisia pois Suomesta. Jälkikirjoitus Paljon on tapahtunut seitsemän rauhanvuosikymmenen aikana. Kuvassa olevan Maamiehen ryijyn on kutonut 1930-luvulla sisareni Elina. Kynnöt on kynnetty, kylvöt on kylvetty, vilja on leikattu.Viimeisen sadon korjasin vuonna 1953. Monien vaiheiden jälkeen tulin Helsinkiin, valitsin uuden ammatin. Olen ollut kohta 26 vuotta pois työelämästä ja nyt on aika ottaa lusikka kiltisti käteen. Ennen sanottiin Heimo menee eikä meinaa. Nyt Heimo meinaa mennä – vauhti on hiljentynyt. Kello käy, askel lyhenee. Kiitollisena seuraan jälkikasvuani.Uhrit ja menetykset ovat olleet raskaita. Olkaamme kiitollisia, että siniristilippumme saa hulmuta vapaassa, armaassa isänmaassamme! Lopuksi yhdyn jalkaväenkenraalin Adolf Ehrnroothin sanoihin: Suomi on hyvä maa, sitä kannattaa AINA puolustaa. **************************************************************** Espoon sotaveteraanien maanantai tilaisuudessa puheenjohtaja luovutti kenraali Jaakko Valtaselle omistuskirjoituksella varustetun sotilaspoikaplaketin. KILPAILUTEHTÄVÄ 1/2012 ”Korutonta kertomaa, korutonta kertomaa”. On pakko lainata Kadettioppilaskunnan sodasta 41-42 kirjoittaman kirjan nimeä. Otin tämän ilmeikkään kuvan kiltaveljistä, kun he kävivät latomossamme ja saivat kuulla jäsenmäärän vähenemisestä sekä maksamattomien jäsenmaksujen lukumäärästä. Kersantti evp ja latojamme Uuno Puustinen on kanssamme huolissaan samasta asiasta, mutta kuvaan liittyen sanoisimme, että tässä on myös kersantti Puustisen erehdys. Mikäli olet kuvan suhteen eri mieltä Puustisen kanssa, kerro meille. Hyvä olisi, jos Sinulle tulisi mieleen, mistä kuva on otettu ja keitä kuvassa olevat ”kiltaveljet” ovat. Vastaukset osoitteeseen Marika Porras, Ratapihantie 9 D 1, 00520 Helsinki tai sähköpostia osoitteeseen marika.porras at kolumbus.fi Edellisessä kilpatehtävässä oli itse Lotta Svärdistä kysymys. Onhan lotta Lundgrenkin ollut ilmeisesti mainio kahvinkaataja, mutta nyt oli asialla kaikkien lottien esiäiti, minkä ainoa vastaaja Raimo Berkan tunnetulla tietomäärällään luonnollisesti tunnisti: Mielestäni tässä kuvassa on Uudenmaan Rakuunarykmentin miehiä, joita silloinen sotakauppias – nykyisin sanottaisiin lotta – virkistää tarjoamalla leilistään juotavaa. Taustalla näkyy myös sotureille kuulunut miekka. Toimitussihteerin tekee mieli lainata pari säkeistöä uusimmasta, Juhani Lindholmin suomennoksesta Runebergin Lotta Svärd –runosta. Sodan helmi hän oli tosiaan, helmi aito, harvinainen. Jos sopi Lotalle naurahtaa, sopi antaa arvoakin. --Ja tauolla pöytää taas yksinään kuten ennen hän hoiteli. Ei telttaa: kuusi vain yllä pään niin kuin kattona kohosi. --- VUODEN 2012 JÄSENMAKSUN MAKSAMINEN Hyvät kiltasisaret ja kiltaveljet Syyskokous 17.11.2011 päätti korottaa jäsenmaksuja. Joukkomme on harventunut, mutta monet kulut ovat nousseet. Jäsenmaksut vuodelle 2012 ovat: - varsinaiset jäsenet kannattajajäsenet puolisojäsenet yhteensä ainaisjäsenet 30 30 50 180 euroa euroa euroa euroa Tänäkin vuonna on kovin suotavaa, että jäsenet maksaisivat mahdollisuuksiensa mukaan myös tukimaksua killalle. Vuoden 2011 tukimaksukertymä oli varsin tarpeellinen, yhteensä lähes 1000 euroa. Pienikin tuki kartuttaa yhteistä kassaamme. Jäsenmaksut pyydetään suorittamaan killan Sampo-Pankin tilille, jonka nykyvaatimusten mukainen numero on FI08 8000 1370 1261 05. Suoritusta pyydän 31.3.2012 mennessä. Voitte käyttää alla olevaa pankkisiirtolomaketta tai maksaa sähköisesti haluamallanne tavalla. Tärkeää on kuitenkin merkitä maksun viitenumeroksi oma pysyvä jäsennumeronne, jonka löydätte myös tämän Kiltaviestin osoitelapusta, viisinumeroinen sarja alkaa19.... Vakituiset jäsenet maksavat siis 30 euroa ja puolisojäsenet 50 euroa. JÄSENMAKSUN ERÄPÄIVÄ ON SIIS 31.3.2012. Kiitos etukäteen! Hannu Saloniemi rahastonhoitaja 0400-701533, [email protected] PÄÄKAUPUNKISEUDUN SOTILASPOIKIEN JA PIKKULOTTIEN PERINNEKILTA RY Suojeluskunta- ja sotilaspoikatoiminnan 1928 – 1944 perinteitä vaalivan perinnekiltojen liiton jäsen Pääkaupunkiseudun sotilaspoikien ja pikkulottien perinnekilta ry Killan kotisivut osoitteessa: www.sotilaspojat.fi Jäsenasiat/Osoitemuutokset Marika Porras Ratapihantie 9 D 1, Helsinki Puh 040 5287397 E-mail: [email protected]
© Copyright 2024