Raportti kestävästä matkailusta Välimeren alueella
Raportti kestävästä matkailusta Välimeren alueella Käsillä olevan raportin on laatinut esittelijä Michèle Sabban (Euroopan alueiden liitto; Île-de-Francen aluevaltuusto, Ranska). Sitä käsiteltiin ARLEMin kestävän kehityksen valiokunnan (SUDEV) neljännessä kokouksessa 16. tammikuuta 2013 ja se hyväksyttiin ARLEMin neljännessä täysistunnossa, joka pidettiin Brysselissä Belgiassa 18. helmikuuta 2013. CDR10120-2012_00_02_TRA_TCD (en→fi)TL/PAS/ss FI -1Kokonaisuutena ottaen Välimeren alue on maailman johtava matkailukohde, vaikka sen sisällä onkin monia eroavaisuuksia. Se vastaanottaa 30 % saapuvista matkailijoista ja saa 25 % kaikista matkailutuloista maailmanlaajuisesti. Alueen matkailijoista 80 % tulee Euroopasta, pääasiassa Saksasta.1 Samalla kun matkailu on avainasemassa alueen taloudellisessa kehityksessä ja globalisaatioprosessiin integroitumisessa, se luo myös huomattavia paineita luonnonvarojen ja ympäristön kannalta. ARLEMin jäsenet ovat alueiden komitean kanssa täysin samaa mieltä komitean kehottaessa kehittämään matkailua kilpailukyvyn ja kestävyyden pohjalta, ja painottaessa tämän ajatuksen kolmitahoista merkitystä: taloudellinen kestävyys, jolla varmistetaan oikeudenmukainen ja tehokas talouskehitys ja mahdollistetaan kehitys tulevia sukupolvia ajatellen; sosiokulttuurinen kestävyys, joka on sopusoinnussa Välimeren alueiden kulttuurin, arvojen ja identiteetin kanssa, sekä ympäristöllinen kestävyys, jolla varmistetaan, että kehitys on sopusoinnussa keskeisten prosessien, 2 luonnon monimuotoisuuden ja elollisten luonnonvarojen säilyttämisen kanssa. Ekologisesti kestävän matkailun edistäminen on ratkaisevan tärkeää erityisesti maapallon tällä alueella, jossa ilmaston lämpeneminen on kaikkein nopeinta – kaikkine niine vaikutuksineen, joita sillä on aavikoitumisen, ehtyvien juomavesivarantojen ja biologisen monimuotoisuuden kaventumisen kannalta. Näin ollen vesivarantojen hallinnointi, saastumisen ja jätteiden hallinta sekä maaperän eroosion torjunta ovat eräitä niistä tärkeimmistä haasteista, joita matkailu Välimeren alueella nostaa esiin. Tätä kuvaa esimerkiksi se tosiseikka, että vuonna 2007 alue käytti luonnonvarojaan 2,6 kertaa nopeammin kuin ne uusiutuvat (verrattuna siihen, että maapallon luonnonvaroja käytetään yhteenlaskettuna keskimäärin 1,5 kertaa nopeammin kuin ne uusiutuvat)1. Koska talouskriisin odotetaan vaikuttavan matkailuun vain hyvin pienessä määrin, eikä arabikevään aiheuttaman laskusuhdanteen oleteta olevan pitkäaikainen, tilanteen odotetaan pahenevan, ja lisääntyvä matkailijamäärä (kahden viime vuosikymmenen aikana Välimeren alueelle suuntautuvan matkailun kasvu on ollut nopeinta maailmassa)1 vaikuttaa todennäköisesti huolestuttavasti ympäristöön. Vuonna 2010 matkailualan (kaikkine siihen liittyvine palveluineen ja investointeineen) osuus BKT:sta oli keskimäärin 10,9 %, mikä tekee siitä ratkaisevan tärkeän tekijän alueen talouselämässä1 (sekä työpaikkojen että Välimeren maiden ulkomaankaupan taseen kannalta). Ilman matkailua Välimeren maiden pitäisi jyrkästi vähentää tavaroiden ja palveluiden tuontiaan kauppatasapainon saavuttamiseksi (esimerkiksi Albaniassa ja Montenegrossa matkailun osuus on yli 50 % viennistä1). Toisaalta muilla aloilla, kuten infrastruktuurit sekä henkilöresurssit, luonnon- ja kulttuuriresurssit sekä lainsäädännölliset puitteet, Välimeri sijoittuu kansainvälisesti melko lailla häntäpäähän. Näin ollen kaksi tärkeintä prioriteettia ovat matkailun ympäristövaikutusten pienentäminen valistuksen avulla sekä tehostamalla resurssien ja infrastruktuurien hallintaa, sekä sellaisten vaihtoehtoisten matkailumuotojen kehittäminen, joiden vaikutus ekosysteemeihin on pienempi kuin "3S-turismin" (sea, sand and sun) – viimeksi mainitun ollessa nykyisin vallitseva malli, johon liittyy golf-kenttien, uima-altaiden ja muiden sen kaltaisten palveluiden rakentaminen. 1 2 Robert Lanquar (2011): Tourism in the MED 11 countries, CASE Network Reports, No. 98/2011, CASE - Center for Social and Economic Research, Varsova (http://www.case-research.eu/upload/publikacja_plik/34467842_CNR_2011_98.pdf, 18.1.2013). Alueiden komitean 27.–28. tammikuuta 2011 pitämässään 88. täysistunnossa hyväksymä lausunto aiheesta "Eurooppa, maailman ykkösmatkailukohde – Euroopan matkailupolitiikan uudet puitteet" (CdR 342/2010 fin, kohta 12; esittelijä Ramón Luis Valcárcel Siso). CDR10120-2012_00_02_TRA_TCD (en→fi)TL/PAS/ss .../... -2Toinen kysymys on se, että matkailijamäärät vaihtelevat hyvin paljon eri alueiden ja maiden välillä, matkailijoiden keskittyessä hyvin suuressa määrin tietyille alueille ja toisten jäädessä marginaaliseen asemaan. Ulkomailta saapuvaan matkailuun liittyvät kustannukset ovat yli 20 % BKT:stä Libanonissa, mutta lähes 0 % Algeriassa1. Matkailun aiheuttamiin ympäristöhaasteisiin vastaaminen merkitsee siten myös huomion kiinnittämistä alueisiin, joissa matkailu on vähäisempää. Kestäväpohjaista matkailua pohdittaessa on ympäristönäkökohtien lisäksi otettava huomioon myös kestävä lähestymistapa paikallisiin kulttuureihin isäntämaissa. Kestävää matkailua edistettäessä on tärkeää minimoida vieraiden kulttuurien tunkeutuminen matkailijoiden mukana paikalliseen kulttuuriin ja välttää paikallisen kulttuurin liiallinen kaupallistuminen. On olennaisen tärkeää, että kestävä matkailu mahdollistaa perinteiden säilyttämisen eikä kavenna alueen monimuotoisuutta. Alue- ja paikallisviranomaiset ovat avainasemassa matkailun kehityksen sääntelyssä ja sen kestäväpohjaisuuden varmistamisessa. 1. Matkailun aiheuttamat ympäristöhaasteet Välimeren alueella: kestäväpohjaisen, integroidun matkailun edistäminen Yksi matkailun eroista moniin muihin taloussektoreihin verrattuna on se, että sen aiheuttamalla ympäristön pilaantumisella on kielteinen vaikutus myös alan itsensä kehitykseen. Mikäli alueen ympäristö pilaantuu siinä määrin, ettei se enää ole matkailukohteena houkutteleva, alue voi menettää tärkeän tulonlähteensä. Lisäksi ekosysteemeihin kohdistuva paine nopeutuu: veden ja energian kulutus ylittää usein tuotantoja toimituskapasiteetin; kiinteän jätteen kerääminen ja käsittely on riittämätöntä ja kaupungistuminen, rannikkorakentaminen ja luontoalueiden muutos vaikuttavat syvästi biologiseen monimuotoisuuteen Välimeren alueella. Näihin ongelmiin yhdistyy maaperän suolapitoisuuden kasvu rannikkoalueilla, erityisesti Italiassa, samalla kun tehoviljely nopeuttaa osaltaan maaperän eroosiota. Tämän vuoksi on yhä tärkeämpää pyrkiä suojelemaan maaperää ja vesivarantoja, ja vaikka tätä ei aina kansallisesti pidetäkään prioriteettina, tuettava paikallisviranomaisten tarpeita Välimeren unionin ja muiden sellaisten organisaatioiden kautta, jotka voivat rahoittaa tarvittavia hankkeita ja infrastruktuureita. 1.1 Vesivarojen hoito: ylikäyttö, aavikoituminen, veden saastuminen ja kierrätys Matkailu aiheuttaa Välimeren alueella merkittäviä paineita veden kysynnälle sekä johtaa pohjavesien ehtymiseen ja veden pilaantumiseen. Yleensä turisti käyttää 3-4 kertaa enemmän vettä kuin paikallinen asukas. Esimerkiksi Alanyassa (Turkissa) matkailuun liittyvä veden kulutus vuonna 2009 oli 52% kokonaiskulutuksesta. Myös alueilla, joilla kulutus ei ole näin suuri, juomaveden saatavuus voi olla ongelma. Esimerkiksi Marsa Matruhin hallintoalueella Egyptissä vettä on paikallisen veden huonon laadun vuoksi CDR10120-2012_00_02_TRA_TCD (en→fi)TL/PAS/ss .../... -3johdettava alueelle kahden Alexandrian jakeluverkostoon yhteydessä olevan putkiston kautta ja kuljetettava rautateitse ja vesitankkereissa, jotta matkailun vuoksi tarvittava ylimääräinen vesi pystytään toimittamaan paikalle. Djerbassa kaksi suolanpoistolaitosta eivät riitä täyttämään niitä tarpeita, joita matkailu asettaa vedenkulutukselle, ja siellä on jouduttu turvautumaan samankaltaisiin 3 ratkaisuihin kesän kuluessa, vesikysymyksen ollessa kaikkein akuuteimmillaan . Uusin ratkaisu on näin ollen suolanpoistolaitosten käyttö juomaveden tuottamiseen. Tämä on kuitenkin epäsovelias ja kallis ratkaisu, ja vaikka se kuluttaa vähemmän energiaa kuin resurssien kuljetus tankkerissa tai putkistoissa, energia on edelleen tärkeä kysymys. Kokonaisuudessaan Välimeren alueella suolan poistaminen 30 miljoonasta kuutiometristä vettä päivässä vastaa 5000 megawatin tai 8-10 kaasulla toimivan kombivoimalaitoksen, tai 1-5 ydinvoimalan kapasiteettia. Lisäksi suolanpoistolaitoksista vapautuu sekä suolavettä että kasvihuonekaasuja, ja niiden energiankulutus on vakava ongelma sähkönkulutuksen huippukauden aikana, jolloin matkailupalvelut ja matkailuun liittyvät urbaanit infrastruktuurit kuluttavat sitä eniten. Torremolinoksessa matkailun osuus sähkönkulutuksesta on 40 %. Sähkönkulutus on siellä viimeisten 20 vuoden aikana noussut 169 %. Turkin Alanyassa, jossa sähkönkulutus vuosien 2000 ja 2008 välillä nousi 208 %, matkailun osuus on 21 % kulutuksesta. Lisäksi sähkökulutus joskus kaksin- tai kolminkertaistuu turistialueilla matkailun huippukauden aikana. Kansalaisjärjestö Plan Bleu on suorittanut alueella tutkimusta ja suosittaa käsitellyn jäteveden uudelleenkäyttöä suolanpoiston lisäksi. Jäteveden kerääminen ja käsittely kuluttaisi vähemmän energiaa, ja työpaikkojen ja koulutuksen kannalta vedenkäsittely vaatii hyvin samankaltaista kokemusta (membraaniteknologia ja käänteinen osmoosi) kuin suolan poisto. Nämä kaksi lähestymistapaa voisivat näin täydentää toisiaan. Alueelle on kuitenkin ensin saatava rakennettua käsittelylaitoksia. Espanjan Torremolinoksessa sellaista ei ole, huolimatta siitä, että matkailijayöpymisten määrä alueella on noin 5 miljoonaa vuodessa. Tétouanin rannikolla Marokossa matkailun tuottama jätevesi lasketaan usein käsittelemättömänä suoraan mereen, ja olemassa olevat vedenkäsittelylaitokset ovat selvästi ylikuormitettuja. Euroopan ympäristökeskus arvioi vuonna 2000, että matkailu aiheuttaa 7 % kaikesta saastumisesta Välimerellä. Turkissa noin 90 prosentilla tehtaista ja 80 prosentilla matkailupalveluista ei ole vedenkäsittelyä. Vain 20 % kotitalouksien jätevesistä käsitellään, ja vain 6 % kiinteästä jätteestä loppukäsitellään vuosittain (WWF Turkki, 2002). Italiassa rannikolla sijaitsevien 120 tärkeimmän kaupungin jätevesistä 80 % lasketaan Välimereen täysin käsittelemättömänä. Lisäksi huomattakoon, että Välimeri muodostaa 0,7 % maapallon vesipinta-alasta, mutta saa osakseen 17 % öljyn aiheuttamasta meren pilaantumisesta koko maailman mittakaavassa. Arvioiden mukaan joka vuosi 100 000–150 000 tonnia raakaöljyä joutuu mereen merikuljetustoiminnan yhteydessä.3 Kun otetaan huomioon Välimeren veden hidas uusiutuminen – joka vie noin 80 vuotta –, saastuneen veden käsittelyä on pidettävä prioriteettina erityisesti sen vuoksi, että Välimerta käytetään myös kalastukseen ja vesiviljelyyn (jotka molemmat ovat myös itse saastumisen aiheuttajia) ja koska monet matkailijat tulevat sen vesiin uimaan. 3 Lucia De Stefano (2004): "Freshwater and Tourism in the Mediterranean", WWF Mediterranean Programme (http://www.scribd.com/doc/20408492/Fress-Water-and-Tourism-WWF, 18.1.2013). CDR10120-2012_00_02_TRA_TCD (en→fi)TL/PAS/ss .../... -4- Vedenkäsittelylaitoksiin investoiminen auttaisi näin puuttumaan ongelmiin, jotka liittyvät puhtaanapitoon ja kansanterveyteen, ympäristöön – erityisesti merialueiden suojeluun – sekä vesihuoltoon. Huomattavia säästöjä voidaan saada aikaan, mikäli matkailuala saadaan riittävän tietoiseksi ongelmista ja se saadaan liikkumaan oikeaan suuntaan, ja mikäli julkisviranomaiset ottavat käyttöön vesienhoitosuunnitelmia. Niiden on perustuttava tutkimuksiin, joissa vertaillaan erilaisten vesihuoltomallien kustannuksia ja etuja (mukaan lukien vertaileva kustannus-hyötyanalyysi vesivarojen suojelusta verrattuna veden jakelun laajentamiseen). Lisäksi kysynnän hallintaan keskittyvät toimintalinjat näyttävät olevan halvempia kuin toimintalinjat, joissa keskitytään veden jakelun hallintaan. Tällaisissa tutkimuksissa painotetaan myös etuja, joita voidaan saada optimoimalla vesivarojen jakaminen eri aloille (kotitalouskäyttö, matkailu, maatalous ja teollisuus), joiden vedenkulutusta sitten säänneltäisiin. Niiden pohjalta voitaisiin esimerkiksi velvoittaa teollisuus käsittelemään tai esikäsittelemään tuottamansa saastunut vesi. Julkisviranomaiset ovat tässä ratkaisevassa asemassa, sillä ne voivat järjestää kuulemisia, koota tietoa veden käytöstä ja siihen liittyvistä ongelmista sekä varmistaa, että uudet säännökset pannaan täytäntöön. Viimeksi mainittu tekijä on ratkaisevan tärkeä, ja sitä voidaan toteuttaa monissa eri muodoissa, kuten vesipolitiikalla, institutionaalisen ja hallinnollisen kapasiteetin rakentamisella sekä asiantuntemuksen, kannustimien ja seuraamusten vahvistamisen kautta. 1.2 Eroosio, kaupunkiasutuksen leviäminen, biologisen monimuotoisuuden kaventuminen ja rannikkoalueiden rappeutuminen Toinen tärkeä haaste on aluesuunnittelun kehittäminen kaupunkipalveluiden parantamiseksi, maankäytölle aiheutuvien paineiden sääntelemiseksi ja luonnonympäristöön kohdistuvien vaikutusten vähentämiseksi. Matkailun aiheuttamalla urbaanilla kehityksellä on monia kielteisiä vaikutuksia: 1) rannikoiden tilan huonontuminen ja maaperän eroosio, 2) maapinta-alan loppuminen sekä 3) maanviljelykseen käytettävissä olevan pinta-alan pienentyminen. (1) (2) 4 Alueen matkailu keskittyy pääasiassa rannikoille, mikä on johtamassa vakavaan rantojen 4 eroosion ongelmaan. Eräässä Euroopan ympäristökeskuksen siteeraamassa tutkimuksessa esitetään olettamus, että kolme neljäsosaa Espanjan ja Sisilian välisistä hiekkadyyneistä on kadonnut matkailun aiheuttaman kaupungistumiskehityksen tuloksena. Matkailuinfrastruktuurien rakentaminen liian lähelle rantaviivaa ja erityisesti rantadyyneille nopeuttaa rantojen eroosiota. Lisääntyvä kaupungistuminen, joka johtuu matkailupalveluiden rakentamisesta ja lomaasuntojen määrän massiivisesta lisääntymisestä 1990-luvulta alkaen on myös johtanut siihen, että maapinta-ala alkaa ehtyä. Kriittinen kynnys maapinta-alan käytön suhteen on saavutettu 25 000 kilometrin matkalla yhteensä 46 000 kilometrin pituisesta rantaviivasta. Tetouanin Euroopan ympäristökeskus (European Environment Agency) (2001): Environmental signals. CDR10120-2012_00_02_TRA_TCD (en→fi)TL/PAS/ss .../... -5- (3) rannikolla Marokossa enää 12,5 % rantaviivasta on yhä "luonnontilassa" asutuksen lisääntymisen ja golfkentän avaamiseen liittyneiden rakennushankkeiden tuloksena. Torremolinoksessa 85 % kokonaispinta-alasta on urbanisoitunut, ja jäljellä on enää 10 hehtaaria rakennusmaata. Välimeren alueella kokonaisuudessaan maatalousmaan määrä asukasta kohden on pudonnut neljänneksellä vuodesta 1990 lähtien ja puolella viimeisten 40 vuoden aikana. Luku on tätä nykyä enää 0,2 hehtaaria asukasta kohden. Vaikka uutta viljelymaata on otettu käyttöön, viljelymaan kokonaismäärä on vähentynyt 7 % vuodesta 1990. Viljelykelpoisen maapintaalan vähentymistä selittävät monet tekijät, kuten eroosio, maaperän hedelmällisyyden vähentyminen sekä kaupungistuminen. Menetykset ovat usein peruuttamattomia. Lisäksi on ryhdyttävä toimiin, joilla voidaan vähentää kaupunkialueiden haavoittuvuutta ilmastonmuutosten vaikutusten suhteen sekä ottaa käyttöön suunnittelu- ja rakennusstandardeja, joissa otetaan huomioon ilmanstonmuutoksen pitkän aikavälin vaikutukset. On myös ryhdyttävä toimiin kaupunkiasutuksen leviämisen rajoittamiseksi (keskittymällä hyödyntämään täysimääräisesti jo olemassa olevia kaupunkirakenteita, käyttämällä hylättyjä teollisuusalueita ja lisäämällä asukastiheyttä harvaan asutuilla alueilla). Lisäksi on kehitettävä kestävää kaupunkisuunnittelua ja arkkitehtuuria pienentämällä rakennusten ekologista jalanjälkeä, arvioitava uudelleen liikkuvuutta (jalankulkijat, pyöräilijät, julkinen liikenne) sekä edistettävä toiminnallista monimuotoisuutta. Sanomattakin on selvää, että tämän kaltaisten sopeuttamistoimien on perustuttava kestävän kehityksen periaatteisiin, mukaan lukien veden ja kaikenlaisten jätteiden kierrätys ja uudelleenkäyttö sekä uusiutuvien energialähteiden käyttö. 1.3 Liikenne Matkailu aiheuttaa noin 5,3 % kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Niistä 75 % on peräisin liikenteestä, joka on tärkein matkailuun liittyvä ilman saastumisen aiheuttaja. Sen vuoksi on tärkeää asettaa ensisijaiseen asemaan saastuttamattomat tai vähemmän energiaa kuluttavat liikennemuodot. Lentomatkustus on ylivoimaisesti eniten saastuttava liikennemuoto, ja kuitenkin hallitukset itse usein asettavat sen rautatieliikenteen edelle. Lentomatkojen määrä on 1970-luvulta lähtien lisääntynyt 5–6 % vuosittain, pääasiassa lentolippujen hintojen merkittävän laskun vuoksi. Kun otetaan huomioon lentomatkailun huomattava ekologinen jalanjälki, myös yksittäisiin liikennemuotoihin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Ranskan ympäristöinstituutin IFEN:n elokuussa 2007 julkaisema tutkimus osoittaa, että väestön viikonloppuisin ja loma-aikoina tekemät automatkat aiheuttavat yksinään 16 % yksityisautoilusta peräisin olevista hiilidioksidipäästöistä Ranskassa. Vaikka vain 7 % matkailijoista matkusti lentoteitse, lentomatkailu aiheutti 62 % kasvihuonekaasupäästöistä matkailuun liittyvässä matkustamisessa. Lisäksi 42 % näistä päästöistä syntyi pitkän matkan lennoista, joita oli vain 2 % lentojen kokonaismäärästä. Liikenteeseen liittyviä kannustimia on siksi suunnattava moniin eri kohteisiin: erityisesti paikallisviranomaisille, jotta niitä kannustetaan ottamaan käyttöön entistä energiatehokkaampia liikennemuotoja (rautatiet, raitiovaunuliikenne, polkupyöräily), edistämään julkista liikennettä sekä CDR10120-2012_00_02_TRA_TCD (en→fi)TL/PAS/ss .../... -6rajoittamaan autolla pääsyä tiettyihin kohteisiin; toisaalta matkailualalle, jotta sitä kannustetaan edistämään puhtaita toimintoja (esim. kanootti- tai kajakkiretkiä vesiskootterin sijaan), samoin kuin auto- ja lentokonevalmistajille, jotta niitä kannustetaan kehittämään vähemmän saastuttavia kuljetusmuotoja. 1.4 Jätteet Kaupunkien tuottaman kiinteän jätteen käsittelylaitosten kehittäminen on yhä tärkeämpää. Ei pelkästään Välimeren eteläpuolella nopeana säilyneen väestönkasvun vuoksi, vaan myös siksi, että väestöntiheys turistialueilla kasvaa merkittävästi kesäkuukausien aikana (esimerkiksi Torremolinoksessa väestöntiheys lisääntyy normaalista 3 300 asukkaasta neliökilometriä kohden 10 000:een elokuun aikana), ja myös siksi, että matkailijat tuottavat huomattavasti enemmän kiinteää jätettä kuin pysyvät asukkaat (esimerkiksi Cabrasissa turisti tuottaa keskimäärin 7 kiloa jätettä päivässä, kun asukkaat tuottavat 0,5 kiloa päivässä). Kierrätys ei useinkaan ole kehittynyttä kyseisellä alueella. Välimeren risteilyt ovat itsessään merkittävä ekologisten ongelmien lähde, mukaan lukien veden ja rannikoiden saastuminen sekä merenpohjan tuhoutuminen. Yksi risteilyalus tuottaa vuodessa noin 50 tonnia kiinteää jätettä, 7,5 miljoonaa litraa nestemäistä jätettä, 800 000 litraa saniteettilaitteista peräisin olevaa jätevettä sekä 130 000 litraa ateriapalveluista peräisin olevaa jätevettä. Kun jätteen keräämiseen, varastointiin ja käsittelyyn ei investoida, tilanne johtaa vakaviin kansanterveydellisiin ongelmiin ja saastuttaa maaperää ja juomavettä. Tämän vuoksi on otettava käyttöön jätteen lajittelu- ja kierrätysmenettelyitä sekä yksityistalouksissa että matkailupalveluissa. Kaikki matkailualalla toimivat ammattien harjoittajat (työntekijät, teollisen toiminnan harjoittajat, kauppiaat ja vaaleilla valitut edustajat) on saatava tietoisiksi ongelmista ja heidän on puolestaan informoitava matkailijoita. On myös tärkeää kehittää julkisen sektorin kierrätyspalveluita ja parantaa jätehuoltoa. Matkailutoiminnan kausiluonteisuus selittää motivaation puutteen, kun kyse on matkailualaa koskevien toimenpiteiden käyttöönotosta. Siksi tulisi pikemminkin ajatella jätehuoltoa kokonaisuutena sen sijaan, että käsitellään matkailualan jätehuoltoa erillisenä kysymyksenä. 1.5 Luonnon monimuotoisuus Useimmissa Välimeren maissa infrastruktuurin rakentaminen rannikoille on tuhonnut hiekkadyynejä ja kaventanut rannikoiden kasvillisuuden monimuotoisuutta. Intensiivinen matkailu vaikuttaa myös osaltaan tiettyjen herkkien kosteikkoalueiden tilan heikkenemiseen turistikeskittymien läheisyydessä. Jo vuonna 1996 julkaistussa OECD:n ja IUCN:n raportissa5 todettiin, että maailma on saattanut menettää 50 % kosteikkoalueistaan vuoteen 1900 5 OECD/IUCN (1996): Guidelines for aid agencies for improved conservation and sustainable use of tropical and sub-tropical wetlands, OECD, Pariisi, s. 10 (http://www.cbd.int/doc/guidelines/fin-oecd-gd-lns-wlands-en.pdf, 18/01/2013). CDR10120-2012_00_02_TRA_TCD (en→fi)TL/PAS/ss .../... -7verrattuna. Tätä nykyä kosteikkoalueet ovat eräillä alueilla hävinneet lähes kokonaan. Tämä koskee myös Ranskaa, Kreikkaa, Italiaa ja Espanjaa, vaikka tilanne onkin kriittisempi Välimeren eteläpuolella esimerkiksi Tetouanin rannikolla. Näiden luonnollisten habitaattien katoamiseen liittyy monien sellaisten eläinlajien määrän vähentyminen, jotka tarvitsevat kosteikkoympäristöä selviytyäkseen. Vesilintujen määrä on vähentynyt lähes puolella viimeisten 20 vuoden aikana ja neljännes niistä lajeista, jotka yhä elävät näillä alueilla, uhkaa kuolla sukupuuttoon. Meriympäristön monimuotoisuuden osalta Euroopan ympäristökeskuksen vuonna 2010 tekemän 6 arvion päätelmä oli, että vähintään 50 % Euroopan matelijoista (kilpikonnat) ja merikaloista on uhanalaisia, kun muiden lajien osalta tilanne oli joko tuntematon tai – pienen kalalajien vähemmistön osalta – suotuisa. Mikään matelijoiden tai selkärangattomien lajeista ei ollut vaaran ulkopuolella, ja saatavilla olevat tiedot olivat riittämättömät, jotta olisi pystytty määrittämään tilanne 70 prosentin osalta nisäkäslajeista (jotka myös ovat uhattuna) ja selkärangattomista. Veneily ja muut vesillä tapahtuvat vapaa-ajanviettomuodot ovat myös yksi tekijä biodiversiteetin kaventumisessa. Ne heikentävät meriruohoalueiden tilaa (vitakasvi- ja korallilajikkeet), pienentävät merikilpikonnien populaatioita tuhoamalla pesintäalueita ja muodostavat uhkan munkkihyljepopulaatiolle erityisesti Turkin Alanyassa. Euroopan ympäristökeskuksen mukaan vain 10:tä prosenttia Euroopan meriekosysteemeistä suojellaan asianmukaisesti. Puolet merialueista on uhanalaisia tai niiden tila on merkittävästi huonontunut, ja lopun 40 prosentin tilanne on tuntematon. Rannikkoalueilla 70 % merellisistä luontotyypeistä on joko tuhoutunut tai osittain vahingoittunut. Vain 8 prosenttia niistä on edelleen hyvässä kunnossa. Tämän vuoksi on tärkeää suosia yksinkertaisempia urheilulajeja (kuten surffaus, purjehdus, polkuveneily ja uinti) ja ottaa käyttöön rajoituksia näiden toimintojen harjoittamiselle haavoittuvilla alueilla. Matkailijoille on myös kerrottava heidän käyttämiensä tuotteiden, kuten aurinkosuojien ja laitteiden huoltoon käytettävien tuotteiden ympäristölle aiheuttamista vaaroista. Esimerkkinä mainittakoon, että Santé Environnement France -järjestö, joka edustaa 2 500:ta lääkäriä, jakaa urheilulajeja käsittelevää ilmaista "vihreää" opasta (Petit guide vert du bio-sportif)7, jossa kerrotaan, kuinka yhdistää urheilu terveyden ja ympäristön suojeluun. Oppaassa tarkastellaan kutakin urheilulajia ja siihen liittyviä tuotteita, jotta ihmiset ymmärtäisivät, mikä on haitallista heidän terveydelleen ja ympäristölle. 1.6 Matkailun ja kestävän kehityksen välisen suhteen parantaminen On olemassa esimerkkejä siitä, että matkailun ja luonnonympäristön suojelun välille on mahdollista kehittää positiivinen suhde. Tämä on osoitettu esimerkiksi Sardiniassa, jossa luonnonsuojelualueilla vierailevia ihmisiä varten on kehitetty erityisohjelmia, sekä Rovinjissa Kroatiassa, jossa luonnonympäristöjä on suojeltu menestyksekkäästi sen ansiosta, että maankäytön suunnittelussa on keskitytty niiden säilyttämiseen. 6 7 Euroopan ympäristökeskus (European Environment Agency) (2010): 10 messages for 2010 - Marine ecosystems. (http://www.eea.europa.eu/publications/10-messages-for-2010-2014-2, 18/01/2013. http://www.asef-asso.fr/attachments/article/830/Guide%20du%20sportif%20ASEF%20bd.pdf, 18/1/2013. CDR10120-2012_00_02_TRA_TCD (en→fi)TL/PAS/ss .../... -8- Matkailun ja ympäristönsuojelun välistä suhdetta voidaan näin parantaa lisäämällä kaikkien asianomaisten toimijoiden tietoisuutta ongelmista, ottamalla käyttöön vihreitä kannustimia, luomalla standardeja ja strategisia suunnitelmia, joissa ympäristönäkökohdat otetaan huomioon sekä asettamalla sanktioita noudattamatta jättämisestä ja palkitsemalla ponnistelut ympäristömerkkien ja ympäristöperuskirjojen avulla. Yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuudet, hyvien käytänteiden vaihto ja yhteistyö alan erityisjärjestöjen kanssa (kuten Plan Bleu ja WWF, jotka voivat tarjota tutkimuksia ja ehdotuksia) ovat aivan yhtä tärkeitä. Ympäristöä on ajateltava kuitenkin myös laajemmassa mielessä kuin pelkästään matkailun kannalta: on otettava huomioon myös muut sektorit, kuten maatalous ja ravintolapalvelut. Tähän liittyen yksi kuvaavimmista esimerkeistä löytyy Turkin Ciralista.8 Tämä alue Turkin rannikolla on muuttunut kestävän matkailun mallialueeksi sen ansiosta, että paikallisyhteisö osallistuu aktiivisesti luonnonsuojelutoimiin ja hyötyy ympäristön tuottamista taloudellisista eduista. Paikallisten tuotteiden tuottamista ja markkinointia varten on perustettu osuuskunta, ja Ciralissa tuotettuja tuotteita varten otettu käyttöön alkuperämerkintä. Alueella on koulutettu luonto-oppaita ja rakennettu vaellusreittejä. Turisteille suunnattu valistustoiminta, merikilpikonnien pesintäalueiden kohtelua koskevien parhaiden käytäntöjen edistäminen sekä rantojen jatkuva valvonta ovat pienentäneet merikilpikonniin kohdistuvaa uhkaa huomattavasti, samalla kun se on toiminut piristysruiskeena matkailulle. Nämä toimet ovat yhdistäneet paikallisyhteisön jäseniä ja erityisesti nuoria toisiinsa. Yhteisöön on kehittynyt yhteenkuuluvaisuuden ja osallisuuden tunne, joka on keskeinen tekijä hankkeen pitkän aikavälin menestyksen kannalta. On syytä pitää mielessä, että pelkästään taloudelliselta näkökannalta katsottuna elinkelpoisten, ympäristön kannalta vastuullisten matkailumuotojen kehittäminen on loppujen lopuksi edullisempi lähestymistapa. Se tosiasia, että lopullisen ympäristölaskun maksaa viime kädessä paikallisväestö, eivät turistit, tekee entistäkin tärkeämmäksi paikallisväestön osallistumisen tämän tyyppiseen kehittämiseen. 2. Kestävä kehitys matkailualalla Matkailulla voi olla taloudellisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja ympäristöön liittyviä vaikutuksia paikallisiin ja alueellisiin yhteisöihin. Se stimuloi taloutta, monipuolistaa sitä silloin, kun se on suhteellisen kapeapohjainen ja mahdollistaa infrastruktuurien parantamisen. Haasteena on siksi löytää keinot, joilla tuetaan kestävän matkailun kehitystä Välimeren alueilla. Kuten YK:n ympäristöohjelma UNEP ja Maailman matkailujärjestö UNWTO ovat osoittaneet9, investoinnit vihreämpään ja kestävämpään matkailuun ovat keino luoda työpaikkoja ja vähentää köyhyyttä samalla, kun parannetaan tuloksia ympäristön kannalta. 8 9 Ks. WWF: Mediterranean: A showcase for sustainable tourism in Turkey, julkaistu 20. kesäkuuta 2002. (http://mediterranean.panda.org/?4685/A-showcase-for-sustainable-tourism-in-Turkey, 18/1/2013). UNEPin ja UNWTO:n yhdessä vuonna 2011 julkaiseman, vihreää taloutta käsittelevän raportin matkailua koskeva luku (http://www.unep.org/greeneconomy/Portals/88/documents/ger/GER_11_Tourism.pdf), (18/01/2013). CDR10120-2012_00_02_TRA_TCD (en→fi)TL/PAS/ss .../... -9Tämä edellyttää paikallisen ja alueellisen ulottuvuuden huomioimista demokraattisen, osallistavan prosessin aikaansaamiseksi. ARLEMin välityksellä laadittava yhteinen pöytäkirja on tämän vuoksi tarpeen, jotta voidaan arvioida erityisiä toimintasuunnitelmia. ARLEM voisi myös kerätä tietoa ja kannustaa eri sidosryhmiä tekemään yhteistyötä paikallisten toimintastrategioiden kehittämiseksi Välimeren eri alueita varten. Lisäksi on tärkeää varmistaa, että alue sopeutuu maailmanlaajuisilla matkailumarkkinoilla tapahtuviin muutoksiin ja erityisesti nousevan talouden maista peräisin olevien matkailijoiden saapumiseen. Koulutus, infrastruktuurit sekä pk-yritysten tukeminen ja niille tiedottaminen ovat aloja, joilla alue- ja paikallisviranomaiset pystyvät toimimaan ja joilla niiden on tärkeää hyödyntää vastaavien viranomaisten kokemuksia sekä Välimeren unionin kaltaisten organisaatioiden tukea. Alue- ja paikallisviranomaiset voivat siten monin tavoin edistää kestävän matkailun kehittämistä alueellaan. 2.1 Innovoinnin, houkuttelevuuden, laadun ja tuottavan kasvun edistäminen Tämä edellyttää toimijoiden välistä hyvien toimintatapojen vaihtoa (ammattijärjestöjen tarjoamia malleja ei tässä pidä jättää huomiotta). Lisäksi on tuettava merkittävästi pk-yrityksiä, jotta ne pystyvät vastaamaan matkailijoiden odotuksiin erityisesti palveluiden laadun osalta. Toinen vaihtoehto on monipuolistaa matkailupalveluja räätälöimällä niitä eri kohderyhmien mukaan (kuten iäkkäät eläkeläiset, vammaiset tai opiskelijat). Mahdollisina vaihtoehtoina tulisi myös harkita monitasoista yhteistyötä sekä teknologian siirron edistämistä sen varmistamiseksi, että yrityksillä on käytössään perustavanlaatuiset palvelut, kuten puhelin ja internet. 2.2 Henkilöresurssien hallinta Vuonna 2010 joko suoraan tai epäsuorasti matkailuun liittyviä työpaikkoja oli noin 12 % alueen kaikista työpaikoista (ILO 2012). Vaikka työpaikat eivät ole lisääntynet samaa vauhtia matkailijamäärän kasvun kanssa, matkailu on ratkaisevan tärkeä työllisyyden edistäjä tällä alueella, joka kärsii jatkuvasti korkeasta työttömyydestä ja erityisesti nuorisotyöttömyydestä (ja moniin matkailuun liittyviin työtehtäviin palkataan juuri nuoria). Henkilöresurssien hallintaan tällä alalla pitäisi näin ollen sisällyttää erityiskoulutuksen tarjoaminen (sellaisilla aloilla kuin palvelut, kielet ja johtaminen) sekä entistä houkuttelevammat työehdot ja palkat. 2.3 Kunkin matkailukohteen erityislaadun korostaminen Kulttuuriperinnön säilyttäminen on myös kysymys, joka nousee esiin matkailun kehittämisen yhteydessä. Kulttuurimatkailu on erittäin tärkeässä asemassa monilla Välimeren alueilla. Pyhiinvaellusmatkat ovat olennainen seikka sellaisissa maissa kuten Kreikka, Israel, Italia, miehitetty palestiinalaisalue, Espanja ja Turkki, ja niiden osuus kaikesta matkailusta on tietyillä alueilla jopa 90%. UNESCOn kaltaiset elimet voivat tarjota alueille apua tällä alalla sekä aineellisen että henkisen perinnön, kuten perinteiden ja kulttuurien suhteen. Barissa 30. tammikuuta 2012 pidetyssä ARLEMin CDR10120-2012_00_02_TRA_TCD (en→fi)TL/PAS/ss .../... - 10 kolmannessa täysistunnossa hyväksytyssä raportissa, jossa käsitellään kulttuuriperinnön säilyttämistä ja vahvistamista Välimeren alueella10, ARLEMin jäsenet korostivat, että alue- ja paikallisviranomaisilla voi olla tärkeä rooli sekä kulttuuriperinnön suojelussa että sen tehokkaan hyödyntämisen varmistamisessa. Matkailuun liittyen haasteena on täyttää autenttisia elämyksiä etsivien matkailijoiden tarpeet samaan aikaan, kun modernisoidaan heille tarjottavat palvelut. Paras lähestymistapa olisi siksi ottaa käyttöön entistä tiukemmat kaupunkisuunnittelustandardit, joilla pyritään sekä suojelemaan ympäristöä että edistämään yksittäisten alueiden matkailua kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. 2.4 Resurssien säilyttäminen ja suojelu Matkailusta on tehtävä entistä energiatehokkaampaa ja kestävämpää. Etusijalle on asetettava investoiminen energiatehokkaaseen liikenteeseen ja matkailuinfrastruktuuriin, samoin kuin jätteiden ja saastumisen vähentäminen, biologisen monimuotoisuuden edistäminen sekä edistyneen teknologian hyödyntäminen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Julkisviranomaisten on kuitenkin hyödynnettävä myös luonnonsuojelujärjestöjen tukea, jotta ympäristökysymykset tulevat suuren yleisön tietoon. 2.5 Esteiden raivaaminen matkailun kehittämisen tieltä On tehtävä ero kahdentyyppisten esteiden välillä: materiaaliset esteet, kuten epäasianmukaiset liikenneinfrastruktuurit (joko maan sisäiset tai ulkoiset liikenneyhteydet), riittämätön matkailukapasiteetti tai resurssien tarjonta, sekä toisaalta "aineettomat" esteet, kuten investointien puute (johon liittyy kyvyttömyys houkutella investoijia) sekä hankalat tai koordinoimattomat hallinnolliset menettelyt. Tulisi kehittää pitkäaikaisia toimijoiden välisiä yhteistyösuunnitelmia ja seurata tarkoin niiden vaikutusta, jotta voidaan kehittää sellaista matkailua, joka tarjoaa tärkeän kansallisen tulonlähteen eteläisille ja itäisille maille, sekä säilyttää sen kestävyys. Erityisesti on korostettava, että tämän siirtymäkauden aikana eteläisten Välimeren maiden kehitykselle ei pidä asettaa esteitä. 2.6 Matkailua ja sen vaikutuksia koskevan tiedon parantaminen Mikäli matkailupolitiikkaa on määrä sopeuttaa ja yrityksistä tehdä tehokkaampia, tarvitaan tilastollisia ja informatiikkaan liittyviä välineitä, jotka kattavat matkailun kaikki näkökohdat, jotta voidaan vastata paremmin alan toimijoiden tarpeisiin, hallita matkailuun liittyviä haasteita ja kertoa mahdollisille sidosryhmille matkailun kehittämisen eduista. Tämä edellyttäisi paikallisten kestävän matkailun toimistojen kehittämistä − − − 10 toimimaan väliportaana ja koordinaattorina tarjoamaan tietoa ja apua matkailualan ammattilaisille, sekä seuraamaan luonnonympäristöjen tilaa (saastetasot, maan vaikutukset). eroosio, kemianteollisuuden CdR 386/2011 rev. 1, saatavilla osoitteessa http://cor.europa.eu/arlem CDR10120-2012_00_02_TRA_TCD (en→fi)TL/PAS/ss .../... - 11 11 Eurooppassa ollaan parhaillaan käynnistämässä ENPI-SEIS -hanketta ; järjestelmää, jossa ympäristötietoa jaetaan EU-maiden ja laajemmin sen naapurimaiden kesken. Tämän ohjelman kumppanimaita ovat EU:n jäsenvaltiot sekä EU:n naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvat maat, joita ovat mm. Algeria, Egypti, Israel, Jordania, Libya, Marokko, palestiinalaishallinto, Syyria ja Tunisia. Kansalliset tilasto- ja ympäristöorganisaatiot tarjoavat ympäristöä koskevaa avaintietoa, ja ministeriöt, virastot, tilastopalvelut ja muut elimet välittävät niiden tilastotiedot ENPI-SEIS -järjestelmään. Yhteistyötä tehdään myös YK:n ympäristöohjelman, Välimeren alueen toimintasuunnitelman ja Barcelonan yleissopimuksen puitteissa sekä YK:n Euroopan talouskomission ja Euroopan ympäristökeskuksen jäsenten ja yhteistyökumppanimaiden kanssa. Biologista monimuotoisuutta käsittelevää eurooppalaista tietojärjestelmää (BISE) voidaan myös käyttää keskitettynä biologista monimuotoisuutta koskevan tiedon tallennuspaikkana EU:n alueita sekä muita Välimereen rajoittuvia alueita koskevan tiedon osalta. Kokoamalla yhteen biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluita koskevat faktat ja numerotiedot järjestelmä yhdistää asianomaisiin politiikkoihin liittyvät ympäristötietokeskuksista, arvioista ja eri lähteiden tutkimustuloksista peräisin olevat tiedot.12 2.7 Vakauden ja turvallisuuden varmistaminen Alueet ovat sen dilemman edessä, että ne tarvitsevat turvallisuutta säilyttääkseen turismin, mutta niillä on suhteellisen vähän vaikutusta maansa poliittiseen vakauteen. Toisaalta ne voivat ryhtyä toimiin turvallisuuden parantamiseksi omalla alueellaan, erityisesti luonnononnettomuuksien suhteen. Ne voivat myös tukea talouskehitystä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja ottaa paikallisväestön mukaan matkailun kehittämistä ja perinnön säilyttämistä koskeviin hankkeisiinsa paikallisyhteisöjen sitouttamiseksi. Suurille luonnonmullistuksille tai poliittisille levottomuuksille alttiiden alueiden ei kuitenkaan pitäisi tulla liian riippuvaisiksi matkailusta, sillä tämän kaltaisilla tapahtumilla on erityisen kielteiset vaikutukset matkailualaan ja siten mahdollisesti dramaattiset seuraukset alueen taloudelle kokonaisuudessaan. Esimerkiksi Syyriassa matkailun osuus ennen kansannousua ja sen tukahduttamistoimia oli 12 % työpaikoista ja bkt:stä. Turistit alkavat palata vasta, kun tilanne on rauhoittunut. Arabikevään vallankumouksilla oli samankaltaiset vaikutukset, myös niissä Välimeren eteläpuolisissa maissa, joita ne eivät suoraan koskeneet. Kun vakaus ja turvallisuus taas saadaan palautettua, matkailu palautuu yleensä suhteellisen pian ennalleen. 2.8 Yhteistyön rakentaminen kestävän matkailun kehityksen helpottamiseksi ARLEMin jäsenet kannattavat täysin alueiden komitean näkemystä, jonka mukaan on laajennettava yhteistyötä Euroopan unionin ja Välimeren maiden välillä, jotta edistetään kestävän matkailun malleja ja ympäristönsuojelun huomioonottavia toimintatapoja, sillä ne voivat aikaansaada myönteisen vaikutuksen ainoastaan yhteistoimin sekä samanlaisella sitoutumisella ja vastuuntunnolla.13 Pitkän 11 12 13 http://enpi-seis.ew.eea.europa.eu (18/01/2013). BISE-järjestelmän esittely, joka on saatavilla osoitteessa http://biodiversity.europa.eu/bise/info (18/01/2013). Alueiden komitean 27.–28. tammikuuta 2011 pitämässään 88. täysistunnossa hyväksymä lausunto aiheesta "Eurooppa, maailman ykkösmatkailukohde – Euroopan matkailupolitiikan uudet puitteet" (CdR 342/2010 fin, kohta 30; esittelijä Ramón Luis Valcárcel Siso). CDR10120-2012_00_02_TRA_TCD (en→fi)TL/PAS/ss .../... - 12 aikavälin strategioita voidaan kehittää kumppaneina toisten alueiden kanssa tai tukeutuen kokemusten ja hyvien käytänteiden vaihtoon niiden kanssa, sekä alueiden väliseen yhteistyöhön tai vertaisarviointeihin. Euroopan alueiden liiton toteuttama PRESERVE-hanke14 on hyvä esimerkki. Vain kolmen vuoden kuluessa PRESERVE on mahdollistanut yhdestätoista Euroopan eri alueelta peräisin olevan 13 kumppanin keskinäisen kokemusten ja hyvien käytänteiden vaihdon, jonka tavoitteena on parantaa niiden paikallisia strategioita. Kumppaneiden löytämien ratkaisujen analysoinnin perusteella laadittiin yksityiskohtainen kuvaus 24:sta kestävän matkailun esimerkistä, joita näin voidaan jäljitellä. Innovatiivinen hanke on luonut uusia työpaikkoja ja säästänyt resursseja sekä auttanut jakamaan tietoa tärkeistä kokemuksista, joista muut alueet voivat oppia. On myös monia muita kansainvälisiä organisaatioita, jotka voivat tukea ja rahoittaa kestävän matkailun kehittämistä: • Välimeren unioni on monenvälinen kumppanuusjärjestelmä, joka kattaa 43 maata Euroopasta ja Välimeren alueelta. Se perustettiin vuonna 2008 ja sen tavoitteena on edistää vakautta ja hyvinvointia Välimeren alueella. Välimeren unionilla on monia aloitteita, jotka koskevat epäsuorasti kestävän kehityksen edistämistä. Se on käynnistänyt esimerkiksi hankkeen Välimeren puhdistamiseksi saasteista. Toinen tässä yhteydessä mainitsemisen arvoinen aloite on satamien, moottoriteiden ja rautatieyhteyksien rakentamista koskeva aloite, joka epäsuorasti helpottaa matkailun kehittämistä. Se on käynnistänyt myös aloitteen, jolla tuetaan yritysten ja erityisesti pkyritysten kehittämistä Välimeren alueella. Tämän lisäksi se toimii aavikoitumisen ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi Välimeren alueella. • Euroopan investointipankki (EIP) rahoittaa aloitteita Välimeren kumppanimaissa, jotka nyt on ryhmitetty yhteen vuonna 2002 käynnistetyn Euro–Välimeri-investointi- ja kumppanuusvälineen (FEMIP) alle. Vuodesta 2008 FEMIP-välineestä on tuettu hankkeita Välimeren puhdistamiseksi ja meri- ja maaliikenteen kehittämiseksi. Tässä yhteydessä on syytä mainita myös ELENA-hanke, jossa tarjotaan teknistä tukea alue- ja paikallisviranomaisille heidän pyrkiessään kehittämään energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä koskevia toimintalinjoja. • Maailmanpankki sekä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD) tarjoavat myös teknistä tukea tai rahoitusta matkailualan yrityksille. • YK:n alainen Maailman matkailujärjestön (UNWTO), joka edustaa valtiollisia matkailuelimiä, kerää ja julkaisee tilastotietoa, jonka avulla voidaan vertailla matkailuvirtoja ja matkailun kasvua globaalilla tasolla. Se kannustaa panemaan täytäntöön matkailun maailmanlaajuiset eettiset säännöt, joilla pyritään varmistamaan, että kaikki toimijat maksimoivat matkailun sosioekonomisen ja taloudellisen panoksen minimoiden samalla sen mahdolliset kielteiset sosiaaliset ja ympäristövaikutukset. 14 http://preserve.aer.eu/project-description.html (18/01/2013). CDR10120-2012_00_02_TRA_TCD (en→fi)TL/PAS/ss .../... - 13 Myös ARLEMilla on yhä suurempi rooli Välimeren unionissa, ja se on lisännyt yhteistyötään EU:n toimielinten ja erityisesti komission kanssa. Komissio on käynnistänyt Ciudad-ohjelman (Cooperation In Urban Development And Dialogue)15, joka koskee ympäristön kannalta kestävää kehitystä ja enrgiatehokkuutta, kestäväpohjaista talouskehitystä ja yhteiskunnallisen epätasa-arvoisuuden vähentämistä sekä hyvää hallintotapaa ja kestävyysperiaatteiden mukaista kaupunkisuunnittelua. Kaikki nämä toimet on suunniteltu kaupunkeja varten. Euroopan komissio on hiljattain kuullut ARLEMia suunnitellessaan uutta hanketta "puhtaampi energia Välimeren kaupunkien pelastamiseksi". Komissio antoi ARLEMin sihteeristölle mahdollisuuden osallistua tarkkailijana hankkeen ohjauskomitean toimintaan. Hankkeen tavoitteena on kehittää Välimeren alueen paikallisviranomaisten kykyä suunnitella ja toimeenpanna entistä kestävämpiä paikallisia politiikkoja, joita edellyttävät esimerkiksi liittyminen kaupunginjohtajien ilmastosopimukseen sekä sopimuksen mukaisten kestävän energiankäytön toimintasuunnitelmien laatiminen. Vuonna 2013 on etsittävä myös ARLEMin toiminnan sekä alueiden komitean "luonnonvarat"-valiokunnan (NAT) välisiä synergioita. Matkailu kuuluu AK:n kyseisen valiokunnan vastuualaan, ja sen on määrä laatia lausunto komission tulevasta tiedonannosta, jossa käsitellään rannikko- ja merimatkailua. Keskus- ja paikallisviranomaisten välisten kumppanuuksien koordinointi auttaa myös edistämään tehokasta tietämyksen siirtoa. Onnistuneimpien kokemusten tulisi johtaa kansainvälisiin kumppanuuksiin hyvien käytänteiden siirtämiseksi. Ympäristöalalla ARLEM kannattaa kansallisten ja paikallisten politiikkojen yhdistämistä noudattamalla alueellista lähestymistapaa ilmastonmuutokseen. Näin tuetaan alueellista kehitystä, mutta puututaan myös hiilipäästöjen aiheuttamiin ongelmiin. Ongelmana on, että toimintaohjelmien täytäntöönpanosta vastaavien elinten mahdollisuudet rahoituksen saantiin ovat rajalliset. Tämän vuoksi on ratkaisevan tärkeää kehittää innovatiivisia järjestelmiä pitkän aikavälin rahoitusta varten ja varmistaa, että tieto menee perille alueille, jotta ne voivat paremmin hyödyntää niiden käytettävissä olevia, erityisesti Euroopan tason ja kansainvälisten elinten tarjoamia rahoituslähteitä. _____________ 15 http://www.ciudad-programme.eu/ (18/01/2013). CDR10120-2012_00_02_TRA_TCD (en→fi)TL/PAS/ss
© Copyright 2024