HUOLTOUPSEERI
HUOLTOUPSEERI Huoltoupseeriyhdistys r.y:n jäsenlehti 4 2012 ★Eurooppaa yhdistettiin tasan 200 vuotta sitten ★Elintarvike huoltoa turvataan TÄYTTÄ OLUTTA. Onko ruokahuoltomme omavaraisuus turvattu? Sotilashallinnollisen aikakauslehden perinteiden jatkaja Huoltoupseeriyhdistys r.y:n JÄSENLEHTI 4/2012 Päätoimittaja EV evp Risto Gabrielsson Kalevi 109 B – 3 50104 Tartto, Viro [email protected] Toimittajat Hans Gabrielsson Luuvantie 6 B 4, 02620 Espoo 040 952 3062 [email protected] Ilmoitusmarkkinointi Juha Halminen (09) 873 6944 [email protected] Huoltoupseeriyhdistys r.y. Valtuuskunta Pj Harri Juhani Koponen Vpj Heikki Härtsiä Hallitus Pj EV Risto Kosonen Vpj KAPT res Caj Lövegren Jäsenet EVL Timo Vilkko EVL evp Matti Paasivaara LTN res Hans Gabrielsson EV Timo Saarinen KAPT res Olli Happonen MAJ Lauri Rissanen MAJ Juha Ponto MAJ Juha Lemminki Osoitteiden muutokset, jäsenmaksuja sekä jäsenrekisteriä koskevat tiedustelut ja laskutusasiat pyydetään lähettämään KIRJALLISESTI osoitteella Huoltoupseeriyhdistys r.y. /co Tarja Takala Sepäntie 15 A 04300 TUUSULA tai sähköpostilla [email protected] Kokousasiat, jäsenhakemukset ja aluetoimintaa koskevat tukipyynnöt Sihteeri KAPT Jere Perkiökangas Maanpuolustuskorkeakoulu PL 7, 00861 HELSINKI [email protected] Kansikuva: Krimin sodassa kenttäkirurgina toimineen Nikolay Pirogovin muistomerkki Tartossa. Tekijä: HendrixEesti (Wikipedia) Kuva: Risto Gabrielsson ISSN 0355-2586 AO-PAINO 2012 Teollisuuskatu 9, 50130 Mikkeli, www.ao-paino.fi Pitkin vuotta on ruoasta raportoitu laajasti mediassa. Taloussanomat otsikoi 30.7. Kauppareissu kallistuu – ja kohta tiedetään paljonko ja samaan aikaan Ihmiskunnan viljasiilossa vain murut jäljellä. Uusi Suomi otsikoi 25.7. Suomalaisen viljelijän kylmä aavistus ensi talvesta: ”Ruoka voi loppua” ja myöhemmin 7.8. Vakava ruokauhka Suomessa – ”Eduskunta hätäkokoukseen”. Kauppalehti raportoi 13.8. G20 ja YK pitävät ruokakriisikokouksen ja Helsingin Sanomat 23.8. Maailman ruokaturva on koetuksella. Muistissa on vielä hyvin, miten edellisen kerran 2007–2008, kun ruoan hinta nousi huomattavasti, useissa maissa syntyi vakavia levottomuuksia ja mellakoita. Uusi ruokakriisi yhdistettynä aivan Euroopan naapurissa Afrikan mantereen ja Lähi-idän muista syistä johtuviin kriiseihin voi horjuttaa vakavasti alueiden muutenkin huteraa tasapainoa. Syitä ruokakriisiin on monia. Aasiassa suurten valtioiden elintaso on noussut kohisten, uusi kasvava keskiluokka ei suostu tyytymään pelkkiin riisiannoksiin. Lihan kysyntä ja kulutus on ollut voimakkaassa kasvussa. Öljyn hinnan kohoaminen vaikuttaa lannoitteiden ja kuljetusten hintaan. On hyvä muistaa, että tuonnin ja viennin osalta Suomi on ”saari”, yli 90 % kaikesta kulkee merirahtina. Biopolttoaineiden lisääntyvällä käytöllä ei ole yksinomaan positiivisia seurauksia, sinne panostaminen on poissa ruokatuotannosta. Ja tietysti viimeisenä, mutta ehkä merkittävimpänä, on ilmaston muutokset; toisilla alueilla kiduttavia kuivuuskausia, toisilla rankkoja sade- ja tulvakausia. Tältäkään osin ennusteet eivät ole hyviä. Toimittaja Aileen Kwan mukaan ruokakriisin syynä on rajojen avaaminen ulkomaisille tuotteille ja kotimaisen maatalouden laiminlyönti. Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailman kauppajärjestö WTO:n vaatimat rakennemuutosten ehdot ovat hä- nen mukaansa olleet tuhoisia maiden omalle elintarviketuotannolle ja vähentäneet niiden elintarviketuotannon omavaraisuutta. Kahtena viime vuosikymmenenä viljelijöille maksetut investointituet on lakkautettu, pienviljelijöitä ohjattiin suuntautumaan kotimarkkinoiden sijaan kansainvälisille markkinoille ja markkinat avattiin ulkomaisille tuottajille. Tuki suunnattiin vientiin peruselintarvikkeiden tuen sijaan. Tämän johdosta tuontituotteet ovat korvanneet monissa maissa paikallisesti tuotetut elintarvikkeet viimeisten 20 vuoden aikana.(Lähde: Wikipedia – Aileen Kwa: Köyhien maiden ruokakriisi on tietoisen kehityksen tulos, Helsingin Sanomat 6.6.2008) Onko oma maamme turvattu yleiseurooppalaisen tai yleismaailmallisen kriisin varalta? Kun meriliikenteemme on uhattuna tai estettynä? Yhteiskuntarakenteemme on muuttunut viime vuosisadalla voimakkaasti maatalousyhteiskunnasta teolliseen ja nyt olemme matkalla globaaliksi tietoyhteiskunnaksi. Suurin poru tuntuu olevan, saammeko ”synnytettyä uuden Nokian tai lukuisia pikku-Nokioita”. Tietotekniikan palvonnassa, niin tärkeää kuin se onkin maallemme, maanläheistä ruokahuoltoa ja sen turvaamista ei saa unohtaa. Siinä Huoltovarmuusorganisaation Elintarvikehuoltosektorin poolit, joista tässäkin lehdessä raportoidaan, tekevät arvokasta työtä. Yhteistyön on oltava kaikkien toimijoiden kesken, niin puolustusvoimien kuin elinkeinoelämänkin, laajaa ja syvää. Tulevaisuuden haasteista huolimatta Huoltoupseeri toivottaa kaikille lukijoilleen Rauhallista Joulua ja toiveikkaista Uutta Vuotta 2013! Tässä numerossa: Pääkirjoitus.................................................................................................................. Huoltoupseeriyhdistyksestä logistiikkaupseeriyhdistys.............................................. Joulu tulee kaikkina aikoina....................................................................................... Valmiusharjoitus ”päivittäistavarahuolto-2012”......................................................... Huoltoupseerit runsaslukuisena huoltovarmuusorganisaation Elintarvikehuoltosektorin valmiusseminaarissa.......................................................... Eurooppaa yhdistettiin tasan 200 vuotta siten, 1812 Napoleon marssi Venäjälle – Baltian merkitys sotaretken suuntaamisessa.............................. Euroopan valtapolitiikan polttopisteessä – logistiikka ratkaisijana Krimin sodassa. Kaartilaiset Krimin sodassa........................................................................................ Florence Nightingale Krimillä...................................................................................... Viimeinen Opistoupseerien huollon linjojen jatkokurssi päätökseen Lahdessa 20.12.2012................................................................................................... Huollon kadettikurssi kansainvälisessä ympäristössä................................................ Huoltoupseeriyhdistys ry:n syyskokous pidettiin Maanpuolustuskorkeakoululla 7.11.2012............................................................................................ Komentaja vaihtui Itä-Suomen huoltorykmentissä..................................................... Sattumia...................................................................................................................... Kutsuja, ilmoituksia..................................................................................................... 3 4 5 6–9 12–13 14–22 24–31 32 33 34 30–37 38–41 42–43 44 46 3 Huoltoupseeriyhdistyksestä logistiikkaupseeriyhdistys Hyvät Lukijat Aloitan tämänkertaisen katsauksen yllä olevalla ajatuksella. Keskustelu perinteisen Huoltoupseeriyhdistyksen nimenmuutoksesta on lähtenyt elämään yhdistyksen toimintaa edelleen kehitettäessä. Kehitystarpeisiin vaikuttavat merkittävästi käynnissä oleva puolustusvoimauudistus ja puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän kehittäminen. Uudistuksen suurimpia tuloksia tulee olemaan vuoden 2015 alusta käynnistyvä Puolustusvoimien logistiikkalaitos. Tämä kuitenkin sillä varauksella, että sellainen virallisesti päätetään perustaa. Valmistelut ovat kuitenkin hyvässä vahdissa. Pelkkä nimen muuttaminen ei sinällään tuo uutta virtaa yhdistykseemme. Olennaista on edelleen kehittää toimintaa siten, että jäsen kokee saavansa vastinetta jäsenmaksuilleen. Yhdistyksemme tulee innostaa maanpuolustusta tukevan logistiikan kehittämiseen ja alan kehityksen seurantaan. Sen tulisi innostaa myös aktiivisuuteen yhdistyksen tapahtumissa, lehdessä, hallituksessa ja valtuuskunnassa. Logistiikkaa käsittävien seminaarien järjestäminen vaikuttaa olevan eräs keino aktivoida jäsenkuntaa. Puolustusvoimauudistuksen keskeinen tavoite on saada aikaan sellaisia rakenteellisia muutoksia, että vuoden 2015 aikana päästään takaisin vuoden 2010 toiminnan tasolle. Tämä tarkoittaa lähinnä koulutuksen volyymiä, näkyvämpänä kertausharjoitukset. Tämän ohella monen alan toiminta kehittyy ja uudistuu. Näkyvänä on poikkeusolojen joukkojen, toimintatapojen ja taktiikan uudistaminen. Käyttöön tulee uutta sotavarustusta, joilla korvataan vanhenevaa suorituskykyä tai käytöstä kokonaan poistuvat välineet kuten jalkaväkimiinat. Puolustusvoimauudistuksen keskitetyssä logistiikassa tavoitteisiin pääseminen ei onnistu pelkästään toimintoja karsimalla, henkilöstöä vähentämällä tai ulkoistamalla. Olennaista on pysyvästi tehostaa toimintaa. Nykyistä selkeämmin jo päätösvaiheessa on ymmärrettävä kustannusrakenteiden muodostuminen ja hankintojen vaikutus 20–30 vuoden aikaisiin elinjaksokustannuksiin. Toiminnan volyymit tulee mitoittaa valmiusvaatimuksiin nähden optimoimalla kalustokäyttöaste ja palvelutaso vastaamaan resursseja. Lähtökohdissaan uuden rakentaminen on mahdollista vain luopumalla vanhasta resurssien supistuessa. Ulkoa tuotetuissa palveluhankinnoissa on päästävä tasolle, jossa palveluntuottajat tehostavat kokonaistoimintaa. Etenkin tietyissä ulkoa ostetuissa johtamisjärjestelmäalan palvelujen laadussa ja luotettavuudessa on edelleen kehitettävää. Tähän kaikkeen auttaa kokonaislogistiikan ymmärtäminen, sopimusosaaminen ja tavoitteellinen johtaminen. Puolustusvoimien logistiikkalaitoksella tulee olemaan keskitetty vastuu puolustusvoimien materiaalisen suorituskyvyn ja joukkojen toimintakyvyn ylläpidosta. Laitos mahdollistaa kumppanuussopimuksin ja omalla palvelutuotannolla joukkojen toiminnan kaikissa tilanteissa. Toiminnan lähtökohtana on täyttää joukkojen ja yksitäi4 sen sotilaan tarpeet varustuksen, muonituksen, lääkintähuollon ja henkilökohtaisen hygienian osalta. On järjestettävä logistinen tuki ajasta, paikasta ja tilanteesta riippumatta. Tämä edellyttää kenraali Grandelia lainatakseni koko ”välineen tuntemusta”; oman kenttähuollon, keskitetyn logistiikan ja elinkeinoelämän sekä teollisuuden osalta – Logistiikan osaamista. Huoltoupseeriyhdistys on perinteisesti yhdistänyt, etupäässä maavoimien, huollon aktiivi- ja reserviupseerit yhteen saman katon alle. Sitä vastoin materiaalihankinnoissa tai ilma- ja merivoimissa palvelevat upseerit ja erikoisupseerit ovat vähän vierastaneet huolto-sanan alla tapahtunutta toimintaa. Tämä on ymmärrettävää, koska vain noin kymmenisen vuotta huoltoon ovat kuuluneet materiaalialan toiminnot ja kunnossapito. Huolto on koettu vähän byrokraattiseksi, vanhahtavaksi ja suppeaksi käsitteeksi. Logistiikka sitä vastoin koetaan myönteisenä, nykyaikaisena ja tärkeänä asiana. Sen edellytetään olevan aina mukana kun tehdään tärkeitä päätöksiä ja linjauksia. Logistiikka yhdistää hankkeet, hankinnan, ylläpidon ja strategian toisiinsa. Nuorten aktiivi- ja reserviupseereiden käsitteistössä sillä on selkeästi positiivinen imago. Arvoisa jäsenistö Joulun valmisteluja tehdessä on hyvä makustella ajatusta logistiikasta ja huollosta. Kumpi käsitteistä on laajaalaisempi ja kumman ymmärrystä nyt tarvitaan. Tähän meillä on valmiina Suomen paras, yli tuhannen logistiikka- ja huoltoupseerin edustava yhdistys ja sen jäsenistö. Toivotan hyvää vuoden vaihdetta ajan hengessä: Uudistuva maanpuolustus, uudistuva logistiikka ja uudistuva Huoltoupseeriyhdistys! Joulu tulee kaikkina aikoina Jouluvalmistelut ovat tärkeitä, mutta eivät välttämättömiä joulun ytimen kannalta. Joulu tulee lahjana. Kaikki on jo valmistettu. Joulun lapsi Jeesus tulee lahjaksi – kuormien kantajaksi ja hyvän omantunnon tuojaksi – jokaiseen kotiin, elämän arkeen ja sydämeen, missä hänelle on tilaa. Jumalan rakkaus, seimen lapsen suloisuus, hellyttävät myös ihmiset rakastamaan toisiaan. Siksi lahjojakin annetaan. Vuosisatoja suosituimpana säilynyt jouluvirsi ”Enkeli taivaan” käy läpi joulun sanoman. Se sisältää myös rukouksen: ”Ah Herrani mun Jeesuksein, tee asunnokses sydämein. Mua älä hylkää tuskassa, vaan vahvista ain uskossa.” Joillekin voi olla vaikea uskoa seimen Vapahtajaan. Mutta uskokin on lahjaa, jota saa toivoa kaikkien lahjojen antajalta, Jumalalta. Toivotan kaikille tämän lehden lukijoille ja heidän läheisilleen rauhallista joulua sekä siunausta alkavalle vuodelle 2013. Pekka Särkiö, kenttäpiispa Joululla on ihmeellinen voima koota ajatuksia kaikkina aikoina. Joulua on vietetty hyvinvoinnin aikoina yhtä hyvin kuin sota-aikoina rintamalla ja kodeissa. Nyt jouluun valmistautumistamme leimaa epävarmuus taloudesta ja tulevaisuudesta. Siksi joulun ilosanoma toivosta ja rauhasta on erityisen kaivattu. Joulun viettoon liittyy lahjojen antaminen. Toisen ihmisen muistaminen on kaunis ele ja kiitollisuuden osoitus. Joskus lahjat ja niiden rahallinen arvo saavat liiankin suuren merkityksen. Kaupat avaavat entistä runsaammat jouluosastonsa aina varhaisemmin odottaen myynnin kasvua. Monet pohtivat sitä, miten joulun käy taloudellisesti niukkoina aikoina. Jääkö joulu tulematta, jos lahjojen määrä tai arvo vähenevät? Ainakin lasten on tärkeää saada omat lahjakääreensä. Ajattelen, että ulkoisesti hieman niukempi joulu voi jopa kasvattaa joulun sisäistä merkitystä. Joulu on itsessään lahja. Tämän lehden lukijat, huoltoupseerit, huolehditte siitä, että materiaalit ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Teidän varassanne on kriisiaikoina, että joukot saavat tarvitsemansa elämän pitimiksi ja tehtävän suorittamiseksi. Joskus joudutaan tyytymään vähään, siihen mitä on saatavilla. Ensimmäinen joulu oli niukkaakin niukempi. Suurvallan mahtikäsky oli pakottanut pienen perheen tien päälle, ilman tietoa yöpaikasta. Lapsen synnytys lähestyi. Eläinsuoja tarjosi turvan synnyttävälle äidille ja syöttökaukalo nukkumasijan lapselle. Yötyössä valvoneet paimenet kuulivat enkelin viestin suuresta ilosta kaikelle kansalle: teille on syntynyt Vapahtaja! 5 Valmiusharjoitus ”päivittäistavarahuolto-2012” Valmiuspäällikkö Viljo Holopainen Huoltovarmuusorganisaatio Elintarvikehuoltosektorin poolit Näyttää ilmeiseltä, että erilaiset äärisääilmiöt ovat lisääntymässä. Myrskyt, laaja-alaiset ja pitkäkestoisetkin rankkasateet ja niiden seurauksena syntyvät tulvatilanteet sekä lumimyrskyt voivat aikaansaada pitkälle kehittyneessä, häiriöttömästä energian saatavuudesta ja jakelusta, luotettavasti toimivista tietoverkoista ja – järjestelmistä sekä tehokkaasta logistiikasta täysin riippuvaisessa yhteiskunnassa vakavia häiriöitä. Viime vuosien aikana tapahtuneet, tavallisimmin myrskyjen seurauksena syntyneet laajatkin sähkökatkot ovat nostaneet esiin tarpeen tehostaa varautumista myös erilaisten kansalaisten kannalta tärkeiden peruspalvelujen varmistamiseksi. Yhtenä keskeisenä alueena on päivittäistavarahuolto. Vuoden 2011 lopulla perättäiset myrskyrintamat – Tapani ja Hannu – aiheuttivat selkeästi ongelmia myös päivittäistavarahuollolle. Tavallisimmin ongelmat ovat seurausta sähköjen katkeamisesta. Sähköttömyys pakottaa myymälöiden sulkemiseen. Toisaalta sähkökatkot vaikeuttavat tietoliikennettä, mikä sekin aiheuttaa ongelmia päivittäistavaroiden tilaus-toimitusketjuun. Sähkökatkojen seurauksena syntyy hyvin usein vesihuoltoon sekä kylmäsäilytykseen liittyviä ongelmia, jotka puolestaan haittaavat koko elintarvikeketjun toimintaa alkutuotannosta suurkeittiöihin ja kotitalouksiin saakka. 6 Mitä on päivittäistavarahuolto? Sota-aikaan ja sen välittömään jälkitilaan liittyneestä käsitteestä kansanhuolto muotoutui vähitellen käsite päivittäistavarahuolto. Kun kansanhuolto oli laaja-alainen, niin päivittäistavarahuollon käsitealaan katsottiin aluksi kuuluvan pääasiassa elintarvikkeita. Hyvin pitkälle lähdettiin edelleen kuitenkin siitä, että myös päivittäistavarahuollon varautuminen kohdistui poikkeusolojen tilanteisiin. Yhteiskunnan turvallisuusstrategian 2010 mukaan päivittäistavarahuollon vaikeutuminen voi liittyä myös normaaliolojen uhkamalleihin. Lisäksi on ilmeistä, että erilaisiin vakaviin häiriötilanteisiin saattaa liittyä kasvavaa tarvetta myös joukkoruokailulle. Näin ollen päivittäistavarahuollon käsitettä on ollut syytä tarkentaa siten, että se kattaa normaaliolojen vakavat häiriötilanteet, ja että se sisältää myös joukkoruokailun. Päivittäistavarahuoltoa on harjoiteltava Huoltovarmuusorganisaation elintarvikehuoltosektorin poolien ja Itä-Suomen aluehallintoviraston sekä Pieksämäen kaupungin yhteinen valmiusharjoitus ”Päivittäistavarahuolto-2012” toteutettiin Pieksämäellä 23.–24.5.2012. Harjoituspaikkana oli Hotelli Savonsolmu. Harjoitukseen osallistui kaikkiaan 59 henkilöä eri tahoilta julkishallinnosta, elinkeinoelämästä ja eri järjestöistä. Harjoitus liittyi kaksivuotiseen 2011–2012 päivittäistavarahuollon aluepoolimallin pilotointiin kahden aluehallintoviraston – Itä-Suomen ja Pohjois-Suomen aluehallintovirastot – alueella. Harjoituksen tavoitteina tuli kartoittaa eri ratkaisumalleja ja toimenpiteitä turvattaessa päivittäistavarahuolto (joukkoruokailu ml.) kuntatasolla häiriötilanteissa, selvittää päivittäistavarahuollon järjestelyihin liittyvien eri tahojen vastuita ja tarvittavaa yhteistoimintaa sekä tilanteen hallinnassa tarvittavaa päätöksentekoa ja viestintää. Edelleen tuli arvioida aluepoolin roolia ja mahdollisuuksia tukea aluehallintoviranomaisia päivittäistavarahuollon varautumisessa (suunnittelu, valmistelu, toteutus) ja tuottaa perusteita päivittäistavarahuoltoon liittyvälle ohjeistukselle. Harjoituksen suunnittelusta ja valmistelusta vastasi työryhmä, johon kuului edustajia seuraavilta eri tahoilta: ItäSuomen aluehallintovirasto, Pieksämäen kaupunki, huoltovarmuusorganisaation elintarvikehuoltosektorin poolit, InexPartners Oy, Keslog Oy, Kespro Oy, MTK Etelä-Savo ja puolustusvoimat. Harjoitustilanne Harjoituksessa tarkasteltavan häiriötilanteen laatimisessa lähdettiin perusperiaatteista, että tilanteen tuli perustua yhdelle tai useammalle Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2010:n määrittämistä uhkamalleista, tilanteen tuli olla normaaliolojen vakava häiriötilanne ja tilanteen tuli olla mahdollinen. Harjoitustilanteen lähtökohdaksi otettiin skenaario, jossa tarkasteltiin harjoitusajankohtaa (toukokuun loppupuoli), edeltänyt talvi oli ollut erittäin runsasluminen ja lumen kosteuspitoisuus hyvin korkea, kevät eteni hitaasti ja lumien sulaminen pääsi käyntiin erittäin myöhään (kovia yöpakkasia jatkuu pitkälle kevääseen). Lumien sulaminen tapahtui sitten nopeasti (voimakkaasti lauhtuva ilma ja erittäin runsaat vesisateet), syntyi voimakkaita tulvia, joiden seurauksena ilmeni ongelmia liikenteessä, energiahuollossa sekä tietoliikenteessä. Suursäätila purki sitten Itä-Euroopassa jo pitkään jatkuneen helteen synnyttämää erittäin lämmintä ilmaa etelän – koillisen suunnalta ja ukkosmyrskyrintama työntyi kaakosta Suomeen. Harjoituksen toisessa vaiheessa myrskyrintaman saavutettua Pieksämäen alueen tilanne oli seuraavakaltainen. Liikkeet (päivittäistavarakauppa ml.) ovat joutuneet sulkemaan ovensa sähköjen katkeamisen ja osin myös tulvavesien aiheuttamien ongelmien takia, huoltoasemien toiminta on keskeytynyt samasta syystä; myöskään sähköiset korttimaksujärjestelmät eivät toimineet. Edelleen tietoverkkoyhteydet eivät toimineet, sähköyhtiöistä arvioitiin, että ongelmat sähkönjakelussa saattoivat kestää useita vuorokausia myös keskustaajama-alueilla; muuntajavikojen korjaaminen arvioitiin kestävän vähintään useita vuorokausia; haja-asutusalueella oli syytä varautua joka tapauksessa viikon tai jopa sitä pitempäänkin sähkökatkokseen. jalle. Työryhmävaihe puolestaan jakautui kahteen osaan: toiminta ennakkovaroituksen ja myrskyrintaman saapumisen välisenä aikana vaiheessa 1 ja myrskyn vaikutuksista toipuminen vaiheessa 2. Harjoituksessa käytettiin kuutta työryhmää. Näistä yksi työryhmä oli ItäSuomen aluehallinnon työryhmä ja yksi työryhmä rakentui Itä-Suomen päivittäistavarahuollon aluepoolin rungolle. Yksi työryhmistä tarkasteli päätyönään viestinnällisiä asioita. Työryhmäosuudessa I ratkottiin seuraavia kysymyksiä: Miten tuo noin kahden vuorokauden aika ennakkovaroituksesta myrskyn saapumiseen voidaan hyödyntää? Millä eh- Käsitteestä kansanhuolto käsitteeseen päivittäistavarahuolto Kansanhuolto Järjestetty toiminta kansan toimeentulon turvaamiseksi poikkeuksellisissa oloissa, jolloin talouselämän säännöstely on välttämätöntä (Nykysuomen sanakirja, 3. painos, 1970) Päivittäistavarahuolto (kansanhuolto) On osa poikkeusolojen elintarvikehuoltoa turvaavaa järjestelmää, jonka toiminnot kohdistuvat ensisijaisesti väestön toimeentulon kannalta tärkeiden päivittäistavaroiden saatavuuden turvaamiseen. Päivittäistavarahuolto on kriisiajan toimintaa, johon normaalioloissa varaudutaan suunnitelmin, kouluttamalla siihen varattua henkilökuntaa sekä viranomaisten yhteisillä valmiusharjoituksilla. Päivittäistavarahuolto On osa normaaliolojen vakavien häiriötilanteiden sekä poikkeusolojen elintarvikehuoltoa turvaavaa järjestelmää, jonka toiminnot kohdistuvat ensisijaisesti väestön toimeentulon kannalta tärkeiden päivittäistavaroiden saatavuuden sekä joukkoruokailun toimintaedellytysten turvaamiseen. Päivittäistavarahuoltoon varaudutaan suunnitelmin, kouluttamalla siihen varattua henkilökuntaa sekä viranomaisten ja päivittäistavarahuoltoon liittyvien elinkeinoelämän ja järjestöjen toimijoiden yhteisillä valmiusharjoituksilla. ”Käsitepolkua” viime sotien aikaisesta ja välittömästi sotaa seuranneeseen aikaan kuuluneesta kansanhuollosta päivittäistavarahuoltoon. Ilmatieteen laitos antoi ennakkovaroituksen myrskyrintamasta ja pelastusviranomaiset tarkensivat varoitusta alueellisesti. Pieksämäen alueella oli pari vuorokautta aikaa tehdä välittömiä varautumistoimenpiteitä. Myrskyrintama rankkoine sateineen eteni ennustetulla tavalla aiheuttaen Kymenlaakso – Etelä-Savo – Keski-Suomi -alueella suurta vahinkoa, seurauksena mm. laajoja sähkökatkoksia, tietoliikenteen häiriöitä ja liikenteellisiä ongelmia. Harjoitustilanne laadittiin siten, että kevään tulvien aiheuttamia vaurioita ei ehditä kunnostaa vaiheessa, jolloin myrskyrintama aikaansaa uusia vakavia häiriöitä toimintaan. Lisäksi tilanne laadittiin niin, että myrskyrintamasta saadaan ennakkovaroitus paria vuorokautta ennen kuin se saavuttaa Pieksämäen alueen. Tällä haluttiin selvittää mahdollisuuksia toteuttaa varautumistoimia suhteellisen lyhyessä ajassa. Myrsky oli kaatanut puita laajoilta alueilta; tuhojen koko laajuuden selvittämisen arvioitiin vievän runsaasti aikaa jo pelkästään puhelinyhteyksien toimintahäiriöiden takia Etelä-Savon pelastuslaitos oli keskittänyt kaiken käytössä olevan kapasiteetin aluksi salaman sytyttämien kohteiden sammuttamiseen sekä kaikkein kriittisimpien kohteiden toiminnan edellyttämiin raivauksiin. Radio- ja TV-ohjelmavälitys toimi normaalisti 23.5. aamupäivällä olleen lyhyen Mikkelin lähetinaseman toimivuutta koskeneen jälkeen. Harjoituksen rakenne ja keskeiset johtopäätökset Harjoitus oli luonteeltaan suunnitteluharjoitus. Harjoitus rakentui lyhyiden alustusten ja tietoiskujen sekä ryhmätöiden poh- doilla erilaisia toimenpiteitä voidaan toteuttaa ja kuka niistä päättää? Millaista viestintää, keneltä ja miten toteutettuna tilanteen (ja siis erityisesti päivittäistavarahuollon osalta) hallinta edellyttää? Työryhmäosuudessa II tarkasteltiin seuraavia asioita Miten myrskyrintaman aiheuttamassa tilanteessa toimittaisiin? Millä ehdoilla erilaisia toimenpiteitä voidaan toteuttaa ja kuka niistä vastaa / päättää ja millaista viestintää, keneltä ja miten toteutettuna tilanteen (ja siis erityisesti päivittäistavarahuollon osalta) hallinta edellyttää? Ryhmäkohtaisina erityisteemoina vaiheessa II olivat joukkoruokailun kapasiteetin kasvattaminen – sen mahdollisuudet ja edellytykset? Pullotetun veden käyttö talousvesihuollon täyden- 7 täjänä sekä Päivittäistavaroiden (elintarvikkeiden) tilapäisjakelu. Seuraavassa on esitetty eräitä harjoituksen perusteella tehtyjä keskeisiä havaintoja ja johtopäätöksiä. Kunnan vastuu Harjoituksen eri vaiheissa tuli useaan otteeseen esiin tarve selkeyttää kunnan vastuita päivittäistavarahuollon osalta (mihin saakka kunnan ensisijainen vastuu ulottuu?). Kunnan ensisijaisella vastuulla ovat sosiaali- ja terveyspalvelujen piirissä olevat asiakkaat (esim. terveyskeskuksen vuodeosaston potilaat, vanhainkodeissa ja palveluasumisen piirissä olevat henkilöt, kotipalvelun ja kotisairaanhoidon asiakkaat) sekä kunnan tai kuntayhtymän koulujen ja oppilaitosten oppilaat ja opis- misessa ja muussa toiminnassa. Eri toimialojen (hallintokuntien) varautumisen suunnittelussa tarvitaan hyvää koordinaatiota. Varautumisessa on syytä kartoittaa ainakin tärkeimpien toimenpiteiden toteutuksen edellyttämien päätösten tarvetta (toimenpide – päätös – matriisit). Tällä nopeutetaan tilannearvion perusteella päätettävien toimenpiteiden toteuttamista. Ennakkovaroitusajan hyödynnettävyydestä varautumisessa Lyhyen varoitusajan toimenpiteet painottuvat kaupungin perustoimintojen varmistamiseen (mm. elintärkeiden kohteiden varavoiman käyttövalmiuden, henkilöstön tavoitettavuuden ja johtamisvalmiuden varmistaminen). Tiedottamisen ukset tukkuihin. Näiden pikatilausten toteutus tulee sisällyttää varautumissuunnitelmiin ja toimintamallia on myös tältä osin harjoiteltava. Jos on ennakoitavissa tilanne, jolloin sähkönjakelun häiriöt ovat todennäköisiä, on suurkeittiöiden varautumistoimissa otettava huomioon kylmäsäilytykseen mahdollisesti liittyvät muutokset. Pikatilauksissa on tällöin painotettava kuivatuotteita (niitä tuotteita, joiden säilytys ei edellytä kylmätiloja) ja muutoin säilyviä elintarvikkeita (säilykkeet jne.). Varautumiseen sisältyvät tällöin myös vaihtoehtoiset ruokasuunnitelmat (ruokalistat). Viestintä korostuu Viestinnälliset haasteet muodostuvat Keskeisenä päivittäistavarahuollon ongelmien aiheuttajana oli laaja ja pitkäakestoinen sähkökatko. Tässä sen vaikutusvuot on esitetty eri tavoin myymälöiden ja suurkeittiöiden toimintaan. kelijat. Nykyisen ohjeistuksen mukaisesti sosiaalihuollon valmiussuunnittelu kattaa myös ruokahuollon alueen. Sosiaalihuollon valmiussuunnitelmaan kuuluvat paitsi kunnan huollettavien muonitus ja muu huolenpito, niin myös erilaisissa huoltotehtävissä olevien henkilöiden muonitus. Osa varautumisen kokonaisuutta Erilaisissa vakavissa häiriötilanteissa päivittäistavarahuollon osuus on tuskin ainoa varmistamista vaativa alue ja päivittäistavarahuolto tuskin koskaan on itsessään primaari ongelmien aiheuttaja. Tavallisimmin päivittäistavarahuollon ongelmat ovat seurausta häiriöistä, jotka vaikuttavat muutoinkin laajasti kunnan ja kuntalaisten toimintaan. Liittyminen laajaan kokonaisuuteen on syytä muistaa niin varautumisessa kuin häiriötilanteiden edellyttämässä johta- 8 sisältöjen ongelmallisuus korostuu (mitä tulee tiedottaa, missä hengessä, mitä voidaan tiedottaa, miten kuntalaiset reagoivat). Ennakkovaroitusajan tiedottamisessa tarvitaan yhteistoimintaa kunnan ja sen alueen päivittäistavarakaupan (kauppiaiden) kesken. Paikallisen tason varautumisessa laajemminkin kunnan yhteistoiminta elinkeinoelämän toimijoiden ja myös eri järjestöjen kanssa on tärkeää. Tämä tulisi vakiinnuttaa osaksi varautumiskulttuuria ja sisällyttää myös varautumista koskevaan ohjeistukseen. Suurkeittiöiden varautumisesta Suurkeittiöiden toiminnasta vastaavien emäntien (tuotannonjohdosta vastaavat henkilöt) rooli muodostuu erittäin keskeiseksi. Ongelmaksi nähtiin se, miten nämä henkilöt saavat tiedon siitä, koska on syytä toteuttaa esimerkiksi pikatila- keskeisiksi, ja tähän osa-alueeseen on syytä panostaa niin varautumisessa kuin koulutuksessa ja tilanteiden hallinnan harjoittelussakin. Tälläkin kohtaa on muistettava, että päivittäistavarahuoltoa koskeva viestintä on lähes poikkeuksetta osa häiriötilanteen kokonaishallinnan edellyttämää viestintää (ongelmien ja viestintätarpeiden laaja-alaisuus). Hamstraaminen ja sen hallinta nousevat aina esiin tilanteissa, jolloin kuntalaiset näkevät erilaisten hyödykkeiden (tässä tapauksessa siis päivittäistavaroiden) saatavuuden kenties vaikeutuvan. Kotivara ja kotitalouksien omatoiminen varautuminen edesauttavat tältä osin tilanteen hallintaa. Hamstraamista ei varmaankaan saada millään keinoin täysin eliminoitua, mutta tiedottamisella on tilanteen hallinnan kannalta keskeinen merkitys. Myymälöiden kyky rajoittaa hamstraamista on tosiasiallisesti marginaalinen, eikä Scania puolustusvoimien palveluksessa – maalla, merellä ja ilmavoimissa! CV 90 -rynnäkköpanssarivaunu, Scania DI 16 Scania R 500 8x4 Kaapelialus, pääkoneet 2 x Scania DI 16 Patria AMV, Scania DC 13 Scania G 480 8x2 -säiliöajoneuvo www.scania.fi vastuuta hamstraamisen rajoittamisesta voida siirtää myymälöille. Muita havaintoja Henkilöstön käyttö erityisiin vakavien häiriötilanteiden ja poikkeusolojen muodostelmiin (mm. muonitusryhmät) on syytä suunnitella huolella. Tällöin on harkittava erityisesti sitä, mikä on tosiasiallinen henkilöstön irrotettavuus näissä tilanteissa ja missä tehtävissä henkilöitä ensisijaisesti tarvitaan. Poikkeusjärjestelyihin elintarvikkeiden kuluttajajakelussa turvaudutaan vasta tilanteen vaikeutuessa pitkäaikaisesti (häiriön kestäessä useita vuorokausia – yli viikon) ja tilanteen ollessa laajalla alueella hankala. Kunnan kannalta ensisijainen intressi on, että myymälät toimivat ja huolehtivat päivittäistavaroiden kuluttajajakelusta, ja vasta ääritilanteissa turvaudutaan erilaisiin poikkeusjärjestelyihin päivittäistavarajakelussa. Harjoituksessa ideoitiin poikkeusjärjestelyjen varalta eräs malli tällaisen tilapäisjakelun toteuttamiseksi. Malli raken- Kuntatason päivittäistavarahuollon varautumissuunnitelman tulee olla häiriötilannejohtamista palveleva: keskeiset toimenpiteet ja kuinka ne toteutetaan (toimintakorttityyppinen kokonaisuus). Saattaa syntyä tarve kasvattaa keskuskeittiön kapasiteettia. On suunniteltava etukäteen, miten tuo kapasiteetin lisäys voidaan toteuttaa: missä tilanteessa tarvitaan normaalien resurssien lisäksi ulkopuolista tukea ja mikä on tämän tuen käyttöön saannin etenemisportaikko? Päivittäistavarahuollossa on perinteisesti keskitytty vain elintarvikkeisiin ja ruokahuoltoon. On syytä määritellä myös kotitalouksien ja suurtalouksien kannalta välttämättömät muut päivittäistavarat kuten hygieniatarvikkeet, paristot, tulitikut jne. Kotitalouksien omaehtoista varautumista ja kotivaran merkitystä on pidettävä entistä tehokkaammin esillä. Puolustusvoimien mahdollisuudet erilaisen virka-avun antamiseen tulevat niukkenemaan puolustusvoimauudistuk- Myös kotitalouksien omaehtoinen varautuminen on oleellista Päivittäistavarahuollon varautumiseen liittyvää ajantasaista ohjeistusta valmistellaan työ- ja elinkeinoministeriön ja Huoltovarmuuskeskuksen toimesta. Harjoituksella saatuja havaintoja tullaan hyödyntämään tässä työssä ja erityisesti vaiheessa, jolloin paikallistason (kunta) ohjetta laaditaan. Varautumisessa alue- ja paikallistasolla tarvitaan tiivistä yhteistoimintaa julkishallinnon ja elinkeinoelämän toimijoiden sekä myös erilaisten järjestöjen kesken. Päivittäistavarahuollon paikallistason varautumista tukee kotitalouksien omaehtoinen varautuminen. Edellä on useaan kertaan todettu mm. kotivaran merkitys. Kotitalouksien omaehtoinen varautuminen on otettu mukaan nyt myös huoltovarmuusorganisaation toimintaan perustamalla KOVA -toimikunta (KOVA on lyhenne sanoista kotitalouksien omaehtoinen varautuminen). Toimikunta työskentelee osana elintarvikehuoltosektoria. Asta-myrskyn tuhoa Sulkavan Kaipolan kylässä seututiellä 435. Aamulla 30.7. monet tieyhteydet Itä-Savossa olivat vielä poikki. Asta on ukkosmyrsky, joka iski Itä-savoon 30. heinäkuun vastaisena yönä 2010. Myrsky päätti ennätysmäisen hellekauden, jolloin telä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa mitattiin kaikkien aikojen huippulämpötiloja. Myrskyn aikana laskettiin yli 6 000 salamaa. Myrsky tuli erittäin rajuna ukonilmana, johon liittyi syöksyvirtauksia. Kova tuuli kaatoi metsää laajoilta alueilta Savonlinnassa, Sulkavalla, Rantasalmella ja Joroisissa. Etelä-Savon pelastuslaitoksen helikopterista tekemän kartoituksen mukaan voimakkainta tuho on ollut Sulkavalla, jossa kymmeniätuhansia puita kaatui. Rantasalmella tuulen nopeudeksi mitattiin korkeimmillaan 29 metriä sekunnissa. (Lähde: Wikipedia, Kuva: Isidorus Finn) tui vakiosisältöisille tuotekasseille, jotka voidaan koota valmiiksi jo tukkuliikkeen toimesta. Tilannekuvan kokoaminen ja ylläpito sekä jakaminen ovat tilanteen hallinnan kannalta tärkeää. Tähän tarvitaan myös elinkeinoelämän toimijoiden osuutta (mikä on tilanne päivittäistavaroiden saatavuuden, logistiikan toimivuuden, myymälöiden ja joukkoruokailupaikkojen toiminnan jne. suhteen ja miten tilanne tulee kehittymään). 10 sen (varuskuntaverkon ja alue-esikuntarakenteen supistukset) sekä myös eräiden materiaalipuutteiden myötä. Pelkkä kalustollinen apu (kenttäolosuhteisiin soveltuva keitinkalusto, ruoan kuljetusja jakelukalusto, vedenkuljetuskalusto, voimakoneet) ja sen hyödyntäminen edellyttää puolestaan sitä, että kaluston käytön hallitsevaa henkilöstöä on saatavissa muualta. Tämän henkilöstön saatavuus on selvitettävä varautumissuunnitelmia laadittaessa ja päivitettäessä. Aivan lopuksi on syytä todeta, että Pieksämäen kaupungin henkilöstön tiivis ja aktiivinen osallistuminen harjoitukseen kaupunginjohtaja Tapio Turusen johdolla oli esimerkillistä. Kaupunki ja sen harjoituksessa mukana olleet henkilöt saivat noista kahdesta päivästä mitä ilmeisimmin ajatuksia ja ideoita ei vain päivittäistavarahuollon vaan myös laajemmin varautumisen perusteiksi. Huoltoupseerit runsaslukuisena huoltovarmuusorganisaation elintarvikehuoltosektorin valmiusseminaarissa Teksti: Matti Paasivaara Huoltovarmuusorganisaation elintarvikehuoltosektoriin kuuluvien poolien (alkutuotantopooli, elintarviketeollisuuspooli sekä kauppa- ja jakelupooli) vuotuinen työpäivän mittainen valmiusseminaari pidettiin Helsingin Pasilassa 1.11.2012 vakuutusyhtiö Eteran auditoriossa. Poolien tehtävänä on tukea huoltovarmuuden kannalta kriittisten yritysten ja tuotantoyksiköiden henkilöstöä varautumisessa. Toisena keskeisenä tehtävänä on kehittää elinkeinoelämän toimijoiden (yritykset ja järjestöt) ja toimialan vastuuviranomaisten yhteistoimintaa erilaisiin vakaviin häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varautumisessa. Näiden tehtävien toteuttamisessa koulutus eri muodoissaan on hyvin keskeisessä asemassa. Elintarvikehuoltosektorin poolien vuotuiseen vakiomuotoiseen koulutustarjontaan kuuluu kaksi hyvin erityyppistä tilaisuutta. Keväällä järjestetään päivän mittainen tilaisuus, jonka kohderyhmänä ovat yritysten ja toimialueiden varautumisen ja jatkuvuuden hallinnan vastuuhenkilöt – perinteisemmin valmiuspäälliköt. Tässä tilaisuudessa keskitytään puhtaasti erilaisiin käytännön toimenpiteisiin ja ohjeistetaan yrityksissä ja toimialueilla tehtävän jatkuvuuden hallinnan kypsyysanalyysien vuosikierron toteutus. 12 Valmiusseminaari ajoittuu puolestaan syyskauteen. Tämä tilaisuus on tarkoitettu edellistä laajemmalle kohderyhmälle. Varautumisen vastuuhenkilöiden ohella tilaisuuteen kutsutaan mm. elintarvikehuoltosektorin ja poolitoimikuntien jäsenet, viranomaistahojen edustajia alue- ja keskushallinnosta, poolisopimusliittojen toimistojen henkilöstöä ja eri yhteistoimintatahojen edustajia. Seminaarissa tarkastellaan laajemmin elintarvikehuoltoon liittyviä huoltovarmuudellisia asioita. Ohjelmaan sisällytetään usein myös yleisemmin turvallisuutta käsitteleviä alustuksia. Nyt toteutettuun seminaariin osallistui noin sata henkilöä huoltovarmuuden kannalta kriittisistä yrityksistä, poolien toimialan viranomaistahoilta sekä järjestöistä ja laitoksista. Paikalla oli myös runsaasti huoltoupseereita niin kuulijoina kuin luennoitsijoina. Pääesikunnan logistiikkaosastoa kuulijakunnassa edustivat mm. evl Aarne Veijalainen ja maj Olli Kansikas. Seminaarin johti rutinoituneeseen ja rauhalliseen tapaansa elintarvikehuoltosektoriin kuuluvien poolien ja niiden taustaorganisaatioiden – Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK, Elintarviketeollisuusliitto ETL ja Päivittäistavarakauppa PTY – ”ainut yhteinen työntekijä” valmiuspäällikkö, eversti evp Viljo Holopainen, jolle tilaisuus oli jo kahdeksas järjestyksessään. Seminaarin avasi elintarviketeollisuuspoolin johtaja, Elintarviketeollisuusliitto ry:n toimitusjohtaja Heikki Juutinen. Hän valotti kuulijoille Suomen elintarviketeollisuuden nykytilaa ja sen kehitysnäkemyksiä. Hänen mukaansa elintarvikeala on muutoksen kourissa, mutta on samalla myös kasvuala. Elintarviketuotannon bruttoarvo on noussut reilussa kymmenessä vuodessa 8,1 miljardista eurosta vuoteen 2011 mennessä 11,3 miljardiin euroon (lähde: ETL, Tilastokeskus, Tullihallitus), joskin alan henkilöstön määrä on supistunut samalla ajalla lähes 10 000 henkilöllä ollen vuonna 2011 noin 32 500. Merkille pantavaa on, että elintarvike- ja juomateollisuudessa on tällä hetkellä varsin paljon pieniä sekä keskisuuria yrityksiä ja jopa 63,4 %:ssa toimipaikoista työskentelee alle 5 henkilöä. Alan haasteena on viennin kasvattaminen ja lähimarkkina-alueena pidetään Itämeren aluetta. Vuonna 2011 vienti oli arvoltaan 1,6 miljardia euroa ja tuonti puolestaan 4,0 miljardia euroa. Suomen merkittävimmät vientimaat olivat vuonna 2011 Venäjä (26,5 %), Ruotsi (16,3 %), Viro (8,8 %), Saksa (5,5), USA (3,5 %), Tanska (3,0 %) ja Norja (2,9 %). Tärkeimmät vientituotteet olivat juusto, alkoholijuomat, voi ja muut rasvat, ohra, sianliha, kaura, sokerikemian tuotteet (esim. ksylitoli), suklaa, kahvi, vehnä, makeiset ja jogurtti. Seminaarin muina aiheina olivat huoltovarmuusorganisaation ajankohtaiset asiat (johtaja Anssi Lindgren/Huoltovarmuuskeskus), EU ja elintarvikehuoltovarmuus (johtaja Simo Tiainen/Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto ry), elintarvikehuolto ja tuontiriippuvuus tävä valmiusseminaari. Valmiusharjoituksen teemoina ovat kuljetukset ja niiden kriittisyys elintarvikeketjussa sekä puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän kytkeytyminen elinkeinoelämän logistiseen järjestelmään (erityisesti elintarvikekuljetuksiin liittyvä osuus). Mukaan kaavaillut tahot ovat saaneet seminaarin jälkeen ennakkoinformaatiota harjoituksesta ja pyynnön nimetä omalta osaltaan harjoitukseen kutsuttavat henkilöt. Syksyn 2013 valmiusseminaarin sisältö täsmentyy ensi kesään mennessä. Tilaisuuden avaaja elintarviketeollisuuspoolin johtaja, Elintarviketeollisuusliitto ry:n toimitusjohtaja Heikki Juutinen (vanhempi tutkija Marja Knuuttila/Maaja elintarviketalouden tutkimuskeskus), yrityksen riskienhallinta ja turvallisuus (päätoimittaja, eversti evp Martti Herman Pisto/Turvallisuus & Riskienhallintalehti), elintarvikeketju ja biouhkat (ELL Mika Aho/Sotilaslääketieteen Keskus) ja jatkuvuudenhallinnan kypsyysanalyysin hyödyntäminen yrityksissä (erityisasiantuntija Miikka Salonen/Huoltovarmuuskeskus). Valmiuspäällikkö Viljo Holopainen totesi loppupuheenvuorossaan, että keskeisimpinä ensi vuoden tapahtumina ovat 29.–30.5.2013 Lahdessa järjestettävä valmiusharjoitus sekä 30.10.2013 pidet- Seminaarin vetäjä valmiuspäällikkö, eversti evp Viljo Holopainen Joulutervehdys Huoltoupseereille! 13 Eurooppaa yhdistettiin tasan 200 vuotta sitten, 1812 Napoleon marssi Venäjälle – Baltian merkitys sotaretken suuntaamisessa Teksti: Eric A. Sibul, PhD, Baltic Defence College Kirjoituksessa tarkastellaan Napoleonin Grande Arméen hyökkäyksen Venäjälle 1812 logistisia näkökulmia, sekä niiden vaikutusta sotaretken suunnitteluun ja toteutukseen. Arvioitavana on myös Baltian alueen maantieteen ja väestöpohjan vaikutus sotaretken huoltotilanteeseen ja operaation toteutukseen. Logistiset seikat saattoivat vaikuttaa siihen, että sotaretki suunnattiin Liettuan kautta halki Venäjän itään Moskovaan, eikä pohjoisen Latvian, Viron ja Inkerinmaan kautta kulkevaa reittiä silloiseen pääkaupunkiin Pietariin. Ranskalaiset kohtasivat fyysisiä haasteita, kuten sääolosuhteet, pitkät välimatkat ja puutteellisen tieverkoston. Nämä eivät olleet ainoita tekijöitä, jotka aiheuttivat huollollista kitkaa. Ranskalaisten huolto-organisaatiolta puuttui ajanmukainen organisaatio ja johtamisjärjestelmä. Toiminta monikansallisten joukkojen ja urakoitsijoiden kanssa oli usein ongelmallista. Nämä kaikki vaikuttivat silloiseen ennenkuulumattomaan yritykseen huoltaa yli 600 000 miehen joukkoa laajoilla, primitiivisillä alueilla. Kirjoituksessa tarkastellaan myös venäläisten logistiikkaa, erityisesti venäläisten komentajan ja sotaministerin, kenraali (myöh. sotamarsalkka) Michael Barclay de Tolly’s toimintaa. De Tolly’n logistiikan ammatti- ja johtamistaito kenties ratkaisivat eron venäläisten ja ranskalaisten menestymisen välillä, varsinkin kun otetaan huomioon venäläisten taktillinen johtamistaito ja -kyky, joka tunnettiin tuolloin termillä “grand tactics“. Aikalaiset tarkkailijat ja myöhemmät historioitsijat pitivät sitä useimpien muiden eurooppalaisten maiden käyttämää taktiikkaa huonompana. Artikkelissa tarkastellaan myös 1812 sotaretken huollon historiankirjoitusta ja sen vaikutusta nykyisen sotilaslogistiikan teorioihin ja konsepteihin. 14 Eräs avainasia tarkasteltaessa sotilaslogistiikkaa, Baltian aluetta ja 1812 sotaretkeä on miksi Napoleon suuntasi hyökkäyksensä itään Moskovaan eikä pohjoiseen Venäjän pääkaupunki Pietariin. Ehkä vastaus piilee Baltian alueen maantieteellisissä erityispiirteissä. Baltian alueen väestö ja maantiede Jokaisessa Baltian provinssissa ylimmät johtajat olivat paljolti venäläisiä, ylimystö ja maanomistajat puolalaisia ja saksalaisia. Suurin osa väestöä oli ei-venäläisiä. Suomensukuiset virolaiset ja inkerinmaalaiset asuttivat rannikkoalueita Suomen eteläpuolella sekä Peipsijärven ja Pietarin välillä. Latvialaiset ja liettualaiset olivat kielellisesti ja etnisesti läheistä sukua indobalteille, kummatkaan eivät olleet slaaveja. Puolalaiset olivat slaaveja, mutta selvästi eriäviä venäläisistä. Pohjoisessa väestö oli laajalti protestantteja, etelässä taas katolisia. Baltian saksalaiset, virolaiset ja latvialaiset olivat enimmäkseen luterilaisia, liettualaiset ja puolalaiset taas katolisia. Baltian saksalaiset olivat teutoniritarien jälkeläisiä. Ritarit olivat valloittaneet Latvian ja Viron Pohjoisen Ristiretken aikaan. Näiden jäkeläiset muodostivat hallitsevan aristokratian ja maanomistajaluokan nykyisten Viron ja Latvian alueilla. Kun Viro ja Livonia olivat osa Ruotsin valtakuntaa 1600-luvulla, ruotsalaiset uudistukset uhkasivat baltian saksalaisten aristokraattisia etuoikeuksia. Heidän johtajansa Jakob Reinhold von Patkul juonitteli tsaari Pietari Suuren kanssa sodan aloittamisesta Ruotsia vastaan 1700-luvulla. Von Patkulin ja Pietari Suuren sopimuksen mukaan baltian saksalaiset vannoisivat uskollisuutta tsaarin Venäjälle ja vastalahjaksi tsaari säilyttäisi baltian saksalaisten etuoikeudet Virossa ja Latviassa. Suuressa Pohjan Sodassa 1700–1721 Viro ja Latvia liitettiin Venäjän valtakuntaan. Baltian saksalaiset muodostivat protestanttisen papiston sekä laajalti kauppiasluokan ja säilyttivät maanomistusoikeutensa Virossa ja Latviassa. Liettuasta tuli osa Venäjää Puolan kolmannen jaon yhteydessä 1795, siihen saakka Puola ja Liettua olivat muodostaneet kaksoismonarkian. Venäjän ja Ruotsin välille syttyneen Kustaa III:n Sodan aikana ruotsalaisten maihinnousu-uhka herätti levottomuuksia Pohjois-Virossa. Virolaiset kätkivät mustaa ruutia metsiin ja ammuskelivat satunnaisesti venäläisiä ja saksalaisia virkamiehiä. Samanlaisia levottomuuksia sattui 1809, kun britit ja ruotsalaiset estivät pääsyn Baltian rannikkoalueille ja sulkivat osan Venäjän laivastoa Paldiskiin. Brittiläinen laivasto-osasto käytti Muhun salmea tukikohtanaan operaatioissa Venäjää vastaan. Virolaiset ja latvialaiset kaipasivat “hyviä ruotsalaisaikoja“, kuten ne silloin tunnettiin. Anglo-ruotsalainen operaation vaikeutti ja osin esti myös paikallisen väestön kalastustoimen.1 Baltian väestön toimeentulo oli tuohon aikaan sidottu vesistöihin. Vistula, Nemunas ja Daugava joet olivat osa tärkeitä kauppareittejä, jotka jatkuivat kaakkoon Siestar- ja Dnestrjoille saak- ka. Nämä suuret joet muodostivat yhdysreitin Venäjän sydänmaan itäosiin, ne tarjosivat reitin Itämerelle, pääsyn Skandinaviaan ja Atlantille.Turvalliset sisämaan reitit johtivat Baltiasta aina etelään Mustalle Merelle. Kuten Flanderikon, Baltian provinssit muodostivat yhden pääristeyspaikoista kaupalle ja armeijoiden liikkeille.2 Näille kauppareittien keskittymille, rannikolle ja jokien varsille, syntyi vuoteen 1812 mennessä kukoistavia kaupunkeja kuten Riika, Tallinna (Reval), Tartto (Dorpat), Kuresaare (Arensburg), Narva, Liepaja (Libau), Kaunas ja Vilna. Alue oli tärkeä, koska se tuotti merenkululle strategisesti tärkeitä materiaaleja. Baltian metsissä kasvoi kookasta, suoraa metsää, jota voitiin käyttää laivojen köleihin ja mastoihin. Alue tuotti myös suuret määrät tervaa ja hamppua. Muita hyödykkeitä vientiin olivat pellava, viljatuotteet ja tali. Merenkulun tarvitsemien materiaalien tuottaminen teki Baltian kaupungeista ja satamista tärkeitä.3 Baltian kaupunkeja yhdistivät maantiet kauppaa ja sotaväen tarpeita varten. Tieverkosto oli tosin aika harva verrattuna Länsi-Eurooppaan. Vaikka alueella ei ollut vuoristoja tai edes kovin korkeita mäkiä, tiheät metsät ja suoalueet kanalisoivat maaliikettä kapeille väylille. Pohjoiseen ja itään, Inkerinmaata ja Venäjän pääkaupunkia Pietaria kohti mentäessä asutus oli harvempaa ja liikenneväylät olivat jopa entistä enemmän kanalisoituja. Eräs englantilainen, joka kulki Tallinnasta Pietariin tuohon aikaan, kirjoitti: “Se oli mitä kolkoin ajateltavissa oleva matka. Yhtään kiinnostavaa paikkaa ei ole tien varrella, Narvaa lukuunottamatta, joka on kaupunki jyrkillä kalkkikivi mäillä ulottuen samannimisen joen kummallekin puolelle. Tällä alueella nuori Kaarle XII saavutti suuren voiton Pietari Suuren kurittomasta sotajoukosta. Kyliä on harvassa, eikä suojaa asutuksesta ole moniin peninkulmiin.“4 Pietaria lähestyttäessä liike oli jopa vaikeampaa soiden, Itämeren ja sen ilmaston takia. Toisen aikalaismatkustajan, saksalaisen de Lagny’n mukaan: “Maailman maista Venäjän ilmasto on mitä inhoittavin; ja Pietari on rakennettu alueelle, jossa ilmasto on hirmuisempi kuin missään muualla Venäjällä. Venäläiset itsekin myöntävät tämän. Mikään ei kukoista eikä kasva siellä“5 Maastolla oli suuri merkitys kun Napoleon suunnitteli sotaretkeä Venäjälle. Hilaire Belloc kirjoitti 1915, että viisi suurta luonnon estettä oli olemassa, jotka ovat haitanneet armeijoiden liikettä. Ne olivat 1) Joki (joka ei koskaan ole ollut pysyvä este), 2) Metsä, 3) Vuoristoinen alue, 4) autiomaa ja 5) Suomaa – näistä viidestä Belloc mainitsee suomaan selvästi tärkeimmäksi.6 Belloc piti Venäjän länsiosien soita syynä, joka muovasi Napoleonin koko 1812 sotaretken suunnitelmaa.7 Toinen tekijä, joka vaikutti Napoleonin suunnitelmiin 1812, oli Itämeri. Etenkin vuoden 1805 jälkeen ranskalaiset eivät kyenneet tehokkaasti haastamaan Brittejä meren herruudesta tällä alueella. Horatio Nelsonin laivasto-osaston hyökkäys Tanskan laivastoa vastaan 1801 avasi salmet Britanian laivaston liikkeelle. Se lopetti Euroopan pohjoisten valtioiden liiton, joka oli pääasiassa Venäjän vaikutusvallan alaisena tarkoitettu torjumaan Britanian vaikutusvaltaa alueella ja voimistamaan neutraalien osapuolien oikeuksia vapaaseen merenkulkukauppaan.8 Vuonna 1808 Britannia lähetti amiraali James de Saumarez’in johdolla voimakkaan laivasto-osaston Itämerelle. Se toimi yhteistyössä Ruotsin kanssa ja sulki Venäjän laivaston satamiinsa. 1812 Venäjä kääntyi Ranskaa vastaan ja de Saumarez’in laivasto-osasto esti ranskalaisten pääsyn Itämerelle.Tämä muistutti tilannetta vuonna 1799, jolloin Brittien meriherruus pakotti Napoleonin maareiteille matkalla Egyptistä Syyriaan. Britannian kuninkaallinen laivasto esti Ranskan laivaston tuen Napoleonille ja tuki sen siijaan ottomaaniliittolaisiaan Acren piirityksen aikana Syyriassa.9 Koska laivasto ei kyennyt tukemaan Napoleonin Grande Arméen 614 000 miestä ja 200 000 eläintä (hevosia ja vetohärkiä) sekä noin 25 000 kulkuneuvoa, turvauduttiin pääsiassa itä–länsisuunnissa virtaaviin suuriin jokiin. Sotaretken alussa ranskalaisilla oli valmiina kaksi laivasto-osastoa, joilla kummallakin oli 100 jokialusta kuljettamaan täydennysmateriaalia Tilsitistä Kaunasiin Nemunas-jokea pitkin.10 Koska valtavat määrät rehua, jota tarvittiin hevosiille ja härille, oli vaikeaa kuljettaa pitkiä matkoja, maahanhyökkä- ys ajoitettiin ajankohtaan, jolloin Venäjän pelloilla ruohosato olisi rehevimmillään. Täydennystä piti kerättämän marssin aikana, maan uskottiin olevan viljava – hevosia, vankkureita ja kaikenlaisia hyödykkeitä piti hankkiman. 11 Kenraali Philippe de Sigur kuvaa valtavaa rehun tarvetta: “Ratsuväkemme otti sekä tuoreen ruohon että talojen olkikatot ruokkiakseen hevoset.“12 Tarve edetä kohti viljavia maita, riippuvuus jokikuljetuksista ja laivaston tuen puute Itämerellä pakotti Grande Arméen itä-länsisuuntaan. Lisäksi Baltian alueen kulkua rajoittava maasto ei mahdollistanut tämän kokoisen joukon liikettä pohjoiseen. Grande Arméen suunnatessa itään, se joutui tekemiseen ilmiön kanssa, jota Karl von Clausewitz kuvaa “Kitkaksi“ tai “voimaksi, joka tekee näennäisen helposta niin vaikeaa“.13 Nykyajan sotilasdoktriinien mukaan, jotka perustuvat Clausewitzin ideoille, kitka voi Baltian provinssit ruotsalaiskaudella 1600-luvulla. Laatinut: Thomas Blomberg (Wikipedia) 15 Mikhail Kutuzov Borodinon taistelussa (maalaus Anatoly Pavlovich Shepelyuk 1906-1972), Venäjän Imperiumin sotamarsalkka. Napoleonin hyökättyä Venäjälle Barclay de Tolly’n valitsi viivytyksen ja poltetun maan taktiikan. Kenraalit ja muu sotaväki olivat kuitenkin tähän tyytymättömiä ja niin keisari Aleksanterin täytyi nimittää uusi kenraali de Tollyn tilalle. Oli vain yksi vaihtoehto; Kutuzov. Hän oli joukkojen keskuudessa niin suositti pääasiassa siksi, että hän oli venäläinen, suurin osa muista tuolloin joukkoja komentaneista kenraaleista oli ulkomaalaisia. Kutuzov oli todistanut urheutensa taisteluissa, hän uskoi vahvasti venäläiseen ortodoksikirkkoon ja huolehti hyvin joukoistaan. pitkään sotaretken logistisiin vaikeuksiin, pitää Yhdysvaltain Merijalkaväen everstiluutnantti George C. Thorpe ongelmia organisaatiossa ja komentosuhteissa pääsyynä materiaalisten puutteiden sijasta. Hän on kirjoittanut teoksen “Pure Logistics“, jota pidetää modernin sotilaslogistiikan teorian perusteoksena. Thorpen mukaan: “Kysymyksessä ei ollut riittävien ruokatarpeiden saanti, vaan epäonnistuminen joka johtui koordinaation puutteesta ainakin huollosta vastaavan päällikön, kuljetusten ja sotilaspoliisin välillä.“16 Aikaisemmilla sotaretkillä Napoleon luotti liikkesodankäyntiin (manööveriin) ja nopeuteen ja siihen, että kykeni valtaamaan materiaalia hyvin varustettuilta vastustajilta. Euroopan rikkailla sydänmailla täydennysten paikalliset pakkootot eivät olleet ongelma eivätkä ne rasittaneet ylenmääräisesti paikallista väestöä. Napoleoniin henkilöityi Ranskan armeijan nerokkuus ja sen johdosta johtajuus keskittyi suurelta osin häneen.17 Tämä johti liialliseen johtosuhteiden ja päätöksenteon keskittymiseen Grande olla ulkoista, jonka vihollinen, maasto tai sää aiheuttaa, tai se voi olla itseaiheutettua, kuten selvästi määritetyt päämäärät, koordinaation puute, epäselvät tai monimutkaiset suunnitelmat, monimutkaiset organisaatiot tai komentosuhteet.14 Ranskalaiset kärsivät ulkoisista ja itseaiheutetuista syistä. Grande Arméen Logistiset “Kitkat“ Ulkoinen kitka, joka vaikutti Grande Arméen logistiikkaan, oli tietysti laajat alueet, suurten kehittyneiden asutuskeskusten puute ja tiestön harvalukuisuus. Nämä tekijät tiedettiin jo ennalta – odottamaton tekijä sen sijaan oli Vilnan läpi virtaava Vilnia-joki, joka oli liian matala ranskalaisten täydennysmateriaalia kuljettavien proomujen käyttöön. Kaksi viikkoa sotaretken alusta odottamattoman kovat ukkosmyrskyt tulvittivat peltoja ja teitä sekä aiheuttivat äkkinäisen lämpötilan laskun. Tiet tulivat hetteisiksi ja suuri määrä vankkureita ja kärryjä jouduttiin hylkäämään niiden juututtua toivottomasti mutaan.15 Vaikka tällaiset ulkoiset kitkatekijät olivat odotettavissa sen laatuisessa sotilasoperaatiossa, tekivät itseaiheutetut kitkatekijät kenties Grande Arméelle niin vaikeaksi voittaa kohdatut ongelmat. Vaikka ruokatarpeiden ja kuljetusvälineiden puutteet yhdistettiin yleisesti 16 Borodinon taistelu (”Battle of Moscow, 7th September 1812”, 1822 by Louis Lejeune) Arméessa. Thorpe:“Äärimmäisyys keskittämisessä Ranskan Armeijassa johti puutteelliseen aloitteellisuuteen alaisissa joukoissa“18 Vaikka Napoleonilla oli hyvin iso joukko esikuntaupseereita käytössään, melkein kaikki päätöksenteko pienimissäkin asioissa riippui hänestä. Venäjän sotaretken aikana Napoleon ei ollut ainoastaan yli puolen miljoonan miehen vahvuisen armeijan komentaja, hän oli myös vastuussa koko Ranskan valtion poliittisista ja strategisista murheista. Hän kirjoitti kirjeitä koskien armeijan käyttämien satuloiden laatua, paitojen näyte-eriä ja hintoja, uniformuihin käytettyjen kankaiden laatua ja valmistusta, selkäreppujen sopivuutta, leivän laatua, merimiesten käyttöä sotilaspalvelijoina ja hevosten hankintaa. Napoleon oli tekemisessä kaiken kanssa, yksityiskohtien, joita alempien esikuntaupseerien olisi pitänyt hoitaa.19 Vaikka Napoleon kiinnitti huomionsa valtavaan määrään yksityiskohtia, eräällä laiminlyödyllä asialla oli kohtalokas vaikutius Grande Arméen organisaatiolle; sotilaspoliisitoiminta oli jäänyt vaille Napoleon Borodinon alueella (maalaus: Vasiliy Vasilyevich Vereshagin, 1897) huomiota. 614 000 vahvuisesta armeijasta noin 302 000 oli ranskalaisia, noin 190 000 saksalaisia, itävaltalaisia, preusseja, hollantilaisia ja sveitsiläisiä, 90 000 liettualaisia ja puolalaisia ja noin 32 000 italialaisia, etelä-slaaveja (illyyrialaisia), espanjalaisia ja portugalilaisia. Useimmat näistä joukoista taistelivat mitä suurinta urheutta osoittaen sotaretken eri vaiheissa, muttä tämän monikansallisen joukon kontrollointi ja kurissa pitäminen oli valtava tehtävä. Pakko-otot siviiliväestöltä olivat ennalta odotettuja ja tarpeellisia, mutta niitä ei koordinoitu eikä kontrolloitu ylemmän sotilasjohdon, Grand Provost de Gendarmes ja Intendant-General, kesken. Monikansallisen joukon kotrollointi tuli koko ajan yhä ongelmaisemmaksi Claude Charles Aubry’n mukaan: “Ryöstämistä tapahtui yhä useammin; liettualaisilta vietiin kaikki ja he alkoivat inhoamaan joukkojamme, jotka tuhosivat kaiken.“21 Epäonnistuttuaan järjestyksen pitämisessä Liettuassa, liettualaiset Borodinon taistelu, 7. Syyskuuta 1812 Moskovan lähistöllä. Se oli kaikkien Napoleonin sotien suurin taistelu. Kutuzov johti venäläisiä tässä taistelussa. Ranskalaiset saivat kyllä vallattua tärkeitä kohtia alueelta, mutteivat kyenneet lyömään vetäytyviä venäläisiä. Näin Napoleon ei saavuttanut ratkaisutaisteluaan ja päätöstä sotaretkelle. Lähes kolmasosa Ranskan armeijasta menetettiin tappioina, kaatuneina tai haavoittuneina. Tällä kertaa ranskalaiset eivät lähteneet perinteiseen takaa-ajoon eikä Vanhaa Kaartia käytetty tiedusteluun. Näin Napoleon ei kyennyt arvioimaan venäläisten taistelukykyä. Venäläistenkin tappiot olivat huomattavat, mutta he vaihtoivat tilaa (maata) aikaan. Näin he kykenivät täydentämään ja kouluttamaan uusia joukkoja laajoista reserveistään sodan jatkoa varten. 17 kääntyivät Grande Arméeta vastaan ja alkoivat tehdä iskuja sen täydennyskuljetuksiin. Täydennysten ylläpito osoittautui kaikissa suhteissa vaikeaksi ja se johtui paljolti taas koordinoinnin tai oikean ongelman tunnistamisen puuteesta. Upseereille sallittiin kuormahevosia ja kärryjä paljon enemmän, kuin mitä määräykset edellyttivät. Kuljetusvälineitä oli niin paljon, että Grande Armée toi runsaasti naisia mukanaan.23 Kuitenkin, kun Vilnia-joki havaittiin liian matalaksi ranskalaisten proomuille, yhä enemmän vankkureita ja kärryjä täytyi löytää käyttöön. De Segur’in mukaan: “Napoleon vihasi urakoitsijoita (tavaran toimittajia). Hän halusi, että (armeijan) hallinto järjestäisi kokoamisalueen liettualaisille vankkureille. Viisisataa kappaletta koottiin; hän ei pitänyt siitä, miltä ne näyttivät. Sitten hän antoi luvan tehdä sopimuksen juutalaisten kanssa, jotka olivat ainoita oikeita kauppamiehiä maassa; ja hankinnat, jotka olivat jääneet (ensin) Kowno’on (Kaunas), vihdoin saapuivat Vilnaan; mutta armeija oli jo lähtenyt sieltä.“24 Urakoitsijat (tavaran toimittajat) osoittautuivat kurittomiksi ja täydennysporras oli epäjärjestyksessä. Täydennyskolonnien oli mahdotonta saavuttaa armeijan etujoukkoa, vaikka sitä yritettiinkin. Grande Arméen nopeus ja liikesodankäynti (manööveri) oli huomattavasti vaikeutunut. Heinäkuussa 1812 kaksi venäläistä armeijaosastoa oli erossa toisistaan ja operatiivisesti huonosti sijoittuneita. Myöhempien historioitsijoiden Koko valtava katastrofi diagrammina – ylempi osoittaa Kenraali Peter Ivanovich Bagration (1765-1812) oli georgialaisen kuninkaallisen perheen jälkeläinen. Saltanovkan taistelu (ranskalaisittain Mogolev’in taistelu) käytiin 1812 ranskalaisten hyökätessä Venäjälle. Venäläisen 2. Armeijan, jota johti prinssi Pjotr Ivanovich Bagration, tarkoituksena oli liittyä Barclay de Tollyn johtamaan Venäjän armeijan pääosiin sen jälkeen, kun ranskalaiset olivat vallanneet Mogilevin. Bagration lähetti kenraali Rajevskin joukkoineen ranskalaisten Louis Nocolas Davout’in johtamaa 5. Divisioonaa vastaan. Davout oli ollut joukkoineen Bagrationin ja de Tollyn joukkojen välissä. Ranskalaisten vahvuus oli noin 28 000 miestä, mutta vain osa tästä sitoutui taisteluun. Venäläisiä oli noin 20 000 miestä. Davout’in onnistui torjua venäläisten hyökkäys näiden päättäväisyydestä huolimatta. Ranskalaiset käynnistivät vastahyökkäyksen ja ajoivat näitä takaa peninkulman verran. Bagration ei päässyt liittymään de Tollyn joukkoihin Vitbeskissä ja hänen oli vetäydyttävä Smolenskiin. Tässä taistelussa venäläiset menettivät arviolta 2 500–5 200 miestä (korkeampi arvio on ranskalainen) ja ranskalaiset noin 1 000 miestä. 1808 Bagration oli Suomen Sodassa ylittänyt uhkarohkealla marssilla Suomenlahden ja vallannut Ahvenanmaan. Seuraavana vuonna hän taisteli turkkilaisia vastaan Rassowan ja Tataritzan taiteluissa. 18 mukaan, jos Ranskan armeija olisi kyennyt liikkumaan normaalilla nopeudellaan, Pjotr Ivanovich Bagration’in johtama armeijaosasto olisi voitu eristää ja lyödä.25 Käsitettyään kuljetusten vakavat ongelmat, Napoleon vihdoin delegoi vastuuta ja käski esikuntapäällikköään järjestämään yhden esikuntaupseerin, joka “sitoutuisi täysin organisoimaan yhteysreittejä Vilkoviski’stä Kovno’on (Kaunas) ja Kovno’sta Vilnaan“.26 Tämä tapahtui viikkoja sotaretken aloituksen jälkeen “kun oli jo liian myöhäistä korjata vahinkoa“.27 Venyneet ja harvat kulkureitit, puutteellinen organisointi ja koordinaation puute vaikuttivat täydennysyksiköiden suorituskykyyn. Tiestön välityskyvyn puuteet johtuivat kenties siitä, että rakentajapioneerit epäonnistuivat täyttämään tai edes ennakoimaan tiestön kunnossapitovaatimuksia. Lääkintähuollon suorituskyky kärsi myös koordinoinnin puutteesta. Elokuussa 1812 Lubinon taistelun jälkeen Napoleon käski esikuntapäällikköään kirjoittamaan vastaavalle hallintovirkamiehelle (Intendant-General): “että, sairaankuljetus on huonosti hoidettu, on hämmästyttävää, että eilen, kun etujoukko sai kosketuksen (vi- Tsaarin hallitus oli hiljan laatinut mittakaavakartan (1 tuuma = 8 mailia eli 2,54 cm = 12,8 km), ja vaikka ranskalaiset olivat saaneet kopion tästä kartasta sitä ei yritetty jakaa Grande Arméelle. Vuoden 1812 puolivaiheilla marsalkka Louis-Nicolas d’Avout valitti, että hänellä oli vain seitsemän karttaa koko armeijakunnalleen. Sen sijaan, että karttoja olisi valmistettu Pariisissa ennen sotaretkeä, upseerit tekivät hätäisiä ja usein epätarkkoja luonnoksia kentällä. Useista yksityiskohdista, kuten tienristeyksistä, kylistä ja metsistä, oli puutteita.31 Vuoden 1812 sotaretken logistinen kitka oli paljolti Grande Arméen itsensä aiheuttamaa. Myös venäläisten joukkojen ylintä johtoa haittasi itseaiheutettu kitka. Barclay de Tolly’n strategia miesmäärän vähenemistä sotaretken eri vaiheissa, alempi lämpöasteita. (Charles Minard, 1869) holliseen – itseasiassa Lubinon taistelu) päämajan kirurgeja, joitain sairaankuljetusajoneuvoja tai tyhjiä vankkureita ei lähetetty etuosaston luo evakuoimaan haavoittuneita? Eikä (lääkintä-)hallinnolla ole johtajaa.“28 Vaikka koordinaatio muiden tukiyksiköiden ja taisteluyksiköiden välillä oli puutteellista, ylilääkäri Dominique-Jean Larrey’n kehittämät lääkintähuollon “lentävät ambulanssit“ tekivät tehokasta työtä. Kun muta ja sade puurouttivat huomattavasti armeijan liikettä, “lentävät ambulanssiyksiköt“, jotka olivat keveitä ja liikuntakykyisiä, voittivat muita huolto- ja tukiyksiköitä helpommin vaikeat olosuhteet. Näiden ambulanssien joustava käyttö mahdollistivat myös monet leikkaukset taistelukentillä Larrey’n käyttäessä niitä kaikkialla missä apua tarvittiin.29 Jos huolto- ja tukiyksiköiden riittävä kyky oli ongelma, oli ongelmia myös tiedustelutietojen keräämisessä ja jakelussakin, Thorpe: “Napoleon oli tunnettu siitä, ettei hän potenut omantunnontuskia vakoilijoiden käytössä. Jos hän olisi nähnyt vaivaa käyttää niitä täällä, hyvin organisoituna, hänen tietonsa venäläisistä eivät olisi olleet niin vähäisiä ja hän olisi säästynyt monilta kalliita viivästyksiltä vaikeissa olosuhteissa. Osoittautui, että Ranskan tiedustelupalvelu ei ollut organisoitu tehokkaaksi nopeaa tiedon keruuta, luokitusta, varmennusta ja jakelua varten.“30 Sotamarsalkka Michael Andreas Barclay de Tollyn, aatelismies Livoniasta joka palveli Venäjän armeijan sotaministerinä ja ylipäällikkönä, piti myös kamppailla itseaiheutetun kitkan kanssa. De Tolly oli arvostettu koska hän ymmärsi hyvin logistiikan merkityksen ja hän oli hyvä organisoija. Tätä taustaa vasten hän järjesti syvän vetäytymisen strategian, käyttäen aikaa ja tilaa venäläisten hyväksi korvatakseen puutteet mitä venäläisillä oli joukkojen määrän, liike- ja taktillisen kyvyn suhteen. Venäläiset luovuttivat tilaa voittaakseen aikaa. De Tolly oli suositellut sellaista “Fabian’in Strategiaa“ (nimetty roomalaisen diktaattorin Quintus Fabius Maximus Verrucosus’in mukaan), tsaarille jo niin aikaisin, kuin 1810. Perusidea oli saada ranskalaisten täydennysetäisyydet venytettyä niin pitkiksi, että eteneminen muodostui vaikeaksi ja peräytyminen mahdollisesti kalliiksi. Kuten mainittua, venäläinen hovi aiheutti myös itseaiheutettua kitkaa de Tollylle. Hyväksytyn “Fabianin Strategian“ toteuttaminen osoittautui vaikeak- Venäläisiä kasakoita. Nämä Venäjän arojen ratsastajat sopivat parhaiten tiedusteluun ja häiritsemään vihollisen sivustoja ja huoltoreittejä. Ne ottivat harvemmin osaa tavanomaiseen taisteluun. (Teoksesta “Life of Napoleon Bonaparte“, William M. Sloane, NY, tekijä: F. de Myrbach) 19 Napoleon marsalkoineen arvioimassa tilannetta vetäytymisen aikana (Vasily Vereshchagin 1842–1904). sarin karttastrategia ole täydellistä, mutta hänen logistiikaltaan puuttui voittoon tarvittava laatu“34 Johtopäätöksiä ja näkökulmia Napoleonin sotaretkestä Venäjälle on kolme tapaustutkimusta (Case Study) Yhdysvaltain merijalkaväen everstiluutnantti Cyrus Thorpen kirjassa “Pure Logistics: The Science of War Preparation“, joka julkaistiin vuonna 1917. Tämä kirja on merkittävä, koska siinä on ensimmäisiä yrityksiä kehittää modernin sotilaslogistiikan teorioita ja periaatteita. Thorpen konsepti oli perustana Yhdysvaltain laivaston kontra-amiraali Henry Eccles’ille, jota myös pidetään modernin sotilaslogistiikan teorian uranuursi Smolenskin kukistuttua. De Tollyn piti kamppailla vaikutusvaltaisten aristokraattien juonittelun kanssa. Aristokraatit halusivat käyttää tilannetta hyväkseen edistääkseen omia poliittisia tavoitteitaan. Kukaan de Tollyn vastustajista ei kiistänyt hänen harkitsevaa tyyneyttään vaarassa ja lannistumatonta sisuaan. Tunti tunnilta hänen asemansa kävi tukalammaksi, kunnes tsaari vaihtoi hänet ylipäällikkönä Mikhail Illarionovich Kutuzov’iin. De Tollyn onnistuneen strategian johdosta hän sai kuitenkin huippukomentajuuden. Hän oli organisoinut hyvin ja venäläiset joukot olivat suhteellisen hyvässä kunnossa vastakohtana Grande Arméen katastrofaaliselle lopulliselle vetäytymiselle Venäjältä.32 Venäläisten etenemisestä Krasnoin taistelun jälkeen marraskuussa 1812 Kutuzov raportoi: “hän olisi pysähtynyt heti, jos leipä ja brandy olisisivat loppuneet“33 Vastakohtana sotahistorioitsija Theodore A. Dodge toteaa Napoleonista: “Sekä Espanjassa että Venäjällä kei- Napoleon vetäytyy Venäjältä (Adolph Northen, 1828–1876) 20 Ranskalaisten vetäytymistä 1812 (Illarion Prianishnikov, 1840–1894). Napoleon Bonaparte oli historian suurimpia, ellei suurin, sotavoimien johtaja ja hänen armeijansa oli valloittanut suurimman osan Eurooppaa. Venäjällä hän epäonnistui ja syy Napoleonin tappioon on paljolti laskettu johtuneen Venäjän ankarasta talvesta. Se ei selitä kuitenkaan koko totuutta, ensimmäiset ankarat pakkaset tulivat vasta muutama viikko ennen Berezinan ylitystä. Nuori venäläinen husaari Denis Davydov kuvaa kasakoiden ja muiden ratsumiesten “lyömätöntä parveilua“ jatkuvana ranskalaisosastojen häirintänä. He iskivät myös säälimättömästi ja jatkuvasti tuhoisin seurauksin Grande Arméen huoltoreiteille. Huomattava Napoleonin sotien historioitsija David Chandler kuvaa: “Kasakoiden ja yksittäisten joukkojen iskut tekivät enemmän haittaa keisarille kuin kaikki Pyhän Venäjän vakinaisten kenttäarmeijoiden ponnistukset.“ tajana. 35 Eccles kirjoittaessaan vuonna 1950 antaa vaikutelmansa Thorpen työnmerkityksestä: “Jotkut sotaa opiskelevet miettivät kuinka monta miljardia olisi voitu säästää (Yhdysvalloille) jos Thorpen ideoiden merkitys olisi täysin ymmärretty ennen vuotta 1941“36 Thorpen kestävä opetus on, että logistiikka tuli järjestää yhteen johtoon aselajina sotatoimen vaatimusten analysointia sekä yhteistyössä tapahtuvaa vaatimuksista päättämistä varten.Thorpe näki tarpeen vastuun delegoinnista sekä alaisten aloitteellisuuden mahdollistamisesta. Thorpen mukaan: “ilman määräys- ja vaikutusvaltaa alaiset, eteenkin huollon alalla, ottavat tavaksi turvautua johon kuhun, tuloksena se, että heitä täytyy aina patistaa“37 Tämä korreloi Auftragstaktik-konseptin, tai tehtäväkeskeisen Mission Command -taktiikan kanssa, jonka Preussi kehitti 1800-luvulla laajalti Napoleonin Napoleonin armeija leiriytyneenä vetäytymisen Venäjältä aikana 1812 (Vasily Vereshchagin 1842–1904). Majuri Faber du Faur (“Napoleonin mukana Venäjällä“) kuvaa elämää Berezina-joen oikean (länsi) puolesella rannalla: “Pakotettuina jättämään tulisijamme vaelsimme Zanivikin suuntaan. Saavuimme sinne pilkkopimeässä, paksija lumikinoksia oli joka puolella. Keisarillinen Päämaja oli siellä kuten kaartikin, paljon joukkoja sekä joukoistaan eksyneitä vaeltelijoita joita leiritulien loiste oli houkutellut. Kaikki talot olivat varattuja ja vasta huomattavin ponnistuksin ja kovalla etsinnällä löysimme oman henkilöstömme, upseerien ja miehistön, käyttöön ottaman talon. Meidän täytyi hakea polttopuita aseella uhaten ja asetuimme yöksi paksuun lumeen. Ruokaa ei ollut. Pian puhkesi taistelu – ei, kuten saattaisi olettaa, huonetiloista taloissa, vaan itse taloista: pakkasesta mielensä menettäneet sotilaat olivat kavunneet talojen katoille ja alkaneet repiä taloista polttopuuta. Taloissa olijat taistelivat estääkseen tämän, mutta seuraavana aamuna Zaniviki oli hävinnyt, lukuisten leiritulien syömänä.“ Grande Armée ylittää Berezina-jokea (January Suchodolski, öljyväri, Poznanin Kansallismuseo). Berezinan taistelu oli 26. – 29.11.1812 ranskalaisten vetäytyessä ja ylittäessä Berezinaa (lähellä Borisovia Valko-Venäjällä) ja Mikhail Kutuzovin, Peter Wittgensteinin ja amiraali Pavel Chichagovin johtamien venälästen armeijoiden hyökätessä. Taistelu päätty ratkaisemattomana. Ranskalaiset kärsivät suuria tappioita, mutta onnistuivat ylittämään joen. Siitä lähtien “Berezina“ on ranskan kielessä ollut sysonyymi “katastroofille“. Suurin osa Grande Arméen rippeistä ylitti joen sen länsipuolelle 27.11. Ensin ylitys tapahtui kohtuullisen järjestelmällisesti, mutta tukketui ja muuttui yhä epäjärjestelmällisemmäksi päivän edetessä erityisesti joukoistaan eksyneiden harhailijoiden saapuessa paikalle. KapteeniFrancois Dumonceau kuvaa: “Useimmat armeijajoukkomme, kuten koko Keisarillinen Kaartikin, olivat jo ylittäneet joen. Vain osa varustustamme ja hevosvaljakoista oli jäljellä tullaksemme peräämme, mutta yksiköistään erilleen joutuneet joukkiot saapuivat ja tukkeuttivat ylikulun tunkemalla joka puolilta ja kaikkialle täyttäen suuren osan alueesta ja kieltäytymällä antamasta meille meille tietä. Ponttooni- ja santarmiosastot, joita oli eri ylikulkupaikoilla, ponnistelivat kovasti hallitakseen joukkioita ja niiden tuloa. Tämä epäjärjestyksessä oleva massa itsepintaisesti pyrki eteenpäin ja muodosti epämääräisen miehistä, hevosista ja vankkureista koostuvan kaaoksen, joka suureni melkein tukahtumispisteeseen saakka,työntyen joelle, missä useat hukkuivat – käyden siten läpi lukuisten edellisten ylitysten kaikkein tyrmistyttävimmät kauhunäkymät, mutta tällä kertaa paljon suuremmassa mittakaavassa...“ (Brett-James, A (1966) 1812: Eyewitness Accounts of Napoleon’s Defeat in Russia, MacMillan and Company Limited, London, pp 257–258) 21 sotien kokemusten perusteella. Yhdysvallat, Iso-Britannia ja NATO ovat omaksuneet konseptin viime aikoina. Siinä komentaja kertoo alaisilleen mitä tehdä, muttei miten tehdä. Järjestelmä perustuu ajattelun yhdenmukaisuuteen ja luotettavuuteen, joka saavutetaan koulutuksella, opiskelulla ja käytännön kokemuksella. Tässä konseptissa armeija, joka ei ole riippuvainen ainoastaan yhdestä tai pienestä joukosta nerokkaita johtajia, keskiverto upseerin ja sotilaan toiminta on korkeatasoisempaa, organisaation on helpompi sopeutua uusiin olosuhteisiin tehden korjauspäätöksiä toiminnan aikana vaikka yleissuunnitelma olisi puutteellinenkin. Toinen aikaa kestävä johtopäätös, jonka Thorpe teki Venäjän sotaretkeä koskevasta tapaustutkimuksestaan, oli logististen toimintojen tunnistaminen. Hänen mukaansa ne olivat täydennys, terveydenhoito (sairaala- ja ambulanssipalvelut), tienrakennus- ja muut rakennustyöt, miehitettyjen alueiden siviilihallinto, sotilaspoliisitoiminta, karttapalvelu, (tiedustelu)tiedonkeruu ja -jakelu, yhteydenpito, koulutus, aseistuksen ja varustuksen kunnossapito ja täydennys sekä kirkollinen työ.38 Vertailun vuoksi NATO:n doktriinien nykyiset mukaiset sotilaallisen huollon lajit ovat hankintojen suunnittelu ja toteuttaminen, varastointi, kuljetukset, täydennykset, kunnossapito, materiaalin evakuointi ja hylkäys; henkilöstökuljetukset; toimitilojen hankinnat tai rakentaminen, kunnossapito, käyttö ja niiden hylkäys; palvelujen hankinta tai tuottaminen; sekä lääkintä- ja terveydenhuolto.39 Ehkä vielä yksi oivallus voidaan tehdä vuoden 1812 sotaretkestä Venäjälle, Grande Arméeta ajoi idän suuntaan voimakkaasti tarve käyttää suuria jokia kuljetuksiin sekä tarve edetä ruohoisille tasangoille, jotta kyettäisiin ruokkimaan kuljetuksiin tarvittavat suuret määrät hevosia ja härkiä. Toinen merkittävä seikka oli se, että ranskalaiset eivät kyenneet haastamaan brittien meriherruutta Itämerellä ja siten he eivät kyennet käyttämään meriyhteyksiä kuljetuksiin ja voimannäyttöön. Jos Ranska olisi kyennyt haastamaan britit 1812 Itämerellä ja suorittamaan maa- ja merivoimien yhteisoperaation, historia olisi voinut saada aivan toisen käänteen. Kuten myöhempi historia Baltiassa on osoittanut, kyky tehdä puolustushaarojen välisiä yhteisoperaatioita onnistuneesti on tavallisesti ollut ratkaisevassa asemassa sotilasoperaatioissa. VIITTEET: Zigmantas Kiaupa, Ain Mäesalu, Agu Pajur, Guntis Vilumsons. The History of the Baltic Countries. (Tallinn: Avita. 1999), p. 108, “Letters on the War,“ The Independent. (26 july 1855), p. 1, “The Baltic Imbroglio,” The Independent. (28 June 1919), pp. 471–472, Evald Uustalu. The History of the Estonian People. (London: Boreas Publishing Ltd. 1952), pp. 91–92 22 F. W, Pick, “The Three Baltic Nations,“ Journal of Central European Affairs (January 1944), p. 416, Joseph S. Roucek, “The Geopolitics of the Baltic States,“ The American Journal of Economics and Sociology (January 1949), p. 171, “Sketch of the Present Commercial State of the North of Europe,“ The Literary Magazine and American Register. (September 1806), p. 193 3 Robert B. Albion. Forests and Seapower: the Timber Problem of the Royal Navy 1652–1862 (Cambridge: Cambridge University Press. 1926), p. 140, John J. Murray. George I the Baltic and the Whig Split 1717 (London: Routledge & Kegan Paul. 1969), pp. 27–28, “Sketch of the Present Commercial State of the North of Europe,“ p. 192 4 “Reval,“ The Leisure Hour (27 July 1855), p. 471 5 Germain de Lagny (John Bridgeman trans) The Knout and the Russians (New York: Harper & Brothers. 1854), p. 205 6 Hillaire Belloc, “The Geography of the War,“ The Geographical Journal (January 1915), p. 5 7 Ibid., p. 6 8 A.T. Mahan, “The Battle of Copenhagen,“ Century Illustrated Magazine (February 1897), p. 525 9 William Stevens. The History of Seapower. (Bremen: Historische Schifffahrt Band. 2008), p. 207, “The Services of Lord de Saumarez,“ The Albion. (25 February 1832), p. 299 10 Claude Charles Aubry, (Henry G. Sharpe trans) “The Supply of the Armies of Frederick the Great and Napoleon,“ United Service Quarterly Review of Military and Naval Affairs. (May 1895), p. 451, David Chandler. The Campaigns of Napoleon (London: Weidenfeld. 1993), p. 758 11 Aubry, “The Supply of the Armies of Frederick the Great and Napoleon,“ p. 451, Chandler. The Campaigns of Napoleon, p. 758 12 Aubry, “The Supply of the Armies of Frederick the Great and Napoleon,“ p. 450 13 Carl von Clausewitz, Peter Paret, Michael Howard & Bernard Brodie (trans) On War. (Princeton NJ: Princeton University Press. 1984), p. 121 14 Marine Corps Doctrine Publication 1 Warfighting. (Washington DC: Headquarters Marine Corps. 1997), pp. 5–6 15 Aubry, “The Supply of the Armies of Frederick the Great and Napoleon,“ p. 454, Martin van Creveld. Supplying War: Logistics from Wallenstein to Patton. (Cambridge: Cambridge University Press. 1977), pp. 65–66 16 George Cyrus Thorpe. Pure Logistics: the Science of War Preparation. (Kansas City MO: Franklin Hudson Publishers, 1917), p. 18 17 Chandler. The Campaigns of Napoleon (London: Weidenfeld. 1993), p. 756, van Creveld. Supplying War: Logistics from Wallenstein to Patton., p. 68, Thorpe. Pure Logistics: the Science of War Preparation., p. 21 18 Thorpe. Pure Logistics: the Science of War Preparation., p. 21 2 19 Theodore Ayrault Dodge. Great Captains: Napoleon. Vol. III (Boston:: Houghton, Mifflin & Company. 1904), pp 428–429, Thorpe. Pure Logistics: the Science of War Preparation., p. 21 20 van Creveld. Supplying War: Logistics from Wallenstein to Patton., p. 67 21 Aubry, “The Supply of the Armies of Frederick the Great and Napoleon,“ p. 455 22 Dodge. Great Captains: Napoleon. Vol. III, 466, Thorpe. Pure Logistics: the Science of War Preparation., p. 21 23 Dodge. Great Captains: Napoleon. Vol. III, 443, Thorpe. Pure Logistics: the Science of War Preparation., p. 20 24 Aubry, “The Supply of the Armies of Frederick the Great and Napoleon,“ p. 454 25 Dodge. Great Captains: Napoleon. Vol. III, 485 26 Thorpe. Pure Logistics: the Science of War Preparation., p. 25 27 Ibid., p. 26 28 Dodge. Great Captains: Napoleon. Vol. III, p. 469 29 Jose M. Ortiz, “The Revolutionary Flying Ambulance of Napoleon’s Surgeon,“ U.S. Army Medical Department Journal (October – December 1998), p. 24 30 Thorpe. Pure Logistics: the Science of War Preparation., p.24 31 Dodge. Great Captains: Napoleon. Vol. III, p. 464 32 Aubry, “The Supply of the Armies of Frederick the Great and Napoleon,“ p. 463, Dodge. Great Captains: Napoleon. Vol. III, p. 452, Th. von Bernhardi, “Der Feldzug 1812 in Russland noch einmal,“ Historische Zeitschrift 9 (1863), pp. 62– 63 33 Aubry, “The Supply of the Armies of Frederick the Great and Napoleon,“ p. 463 34 Dodge. Great Captains: Napoleon. Vol. III, p. 486 35 Henry E. Eccles, “Logistics – What is it?” Naval Research Logistics Newsletter. (March 1954), p. 1, Kristina O’Brien, “Logistics Pioneer: Henry E. Eccles,” Air Force Journal of Logistics. (Spring – Summer 2010), p. 74 36 Eccles, “Logistics – What is it?” p. 1 37 Thorpe. Pure Logistics: the Science of War Preparation., p. 27 38 Ibid., p. 27 39 NATO Logistics Handbook (Brussels: International Staff, Defence Policy and Planning Division, Logistics. 2007), p. 4 Toivotamme kaikille asiakkaillemme ja yhteistyökumppaneillemme rauhallista joulua ja turvallista uutta vuotta! Lahjoitamme joulutervehdyksiin tarkoitetut varat Kehitysvammaisten Tukiliitto ry:lle, lasten ja nuorten sekä kehitysvammaisten toiminnan tukemiseen. www.millog.fi Euroopan valtapolitiikan polttopisteessä – logistiikka ratkaisijana Krimin Sodassa Kuvat museon sisältä panoraamasta: Mikko Korhonen ja Risto Gabrielsson Ainoa suuri kansainvälinen konflikti Napoleonin sotien ja Ensimmäisen Maailmansodan välillä oli Krimin Sota, joka käytiin lokakuusta 1853 helmikuuhun 1856 pääasiassa Venäjän, Ranskan, IsoBritannian ja Turkin välillä. Brittiläisestä ja ranskalaisesta näkökulmasta pääasiallinen sotanäyttämö oli Krimin niemimaa, mutta operaatioita käytiin myös Kaukasuksella, Tonavalla sekä Itämerellä (”Kauhia Oolannin Sota”). Sodan taustalla pääsyynä oli niin sanottu “Itäinen Kysymys“ joka koski suurien valtojen toimenpiteitä, mitä tehdä hajoavalle Ottomaanien valtakunnalle ja erityisesti sen suhteelle Venäjään. Välitön syy oli Venäjän alueelliset ambitiot sekä Turkin hallitsemien (kreikkalais-ortodoksien, kristillisen kirkon) vähemmistöjen oikeudet. Sodan lopputulokseen vaikutti erityisesti huolto ja koulutus sekä moraali. Kaikkien kolmen maan armeijoiden taistelukyky sekä huollollinen ylläpito kärsi yhdellä tai toisella tavalla Krimillä. Venäjä oli alakynnessä Britanniaan ja Ranskaan nähden sekä bruttokansantuotteessa että bruttokansantulossa asukasta kohti. Vaikka tämä ei välittömästi vaikuttanut sotilaalliseen suorituskykyyn, sen vaikutukset tulisivat tuntumaan melko pian. Koska Moskovan eteläpuolella ei ollut lainkaan rautateitä, venäläisten joukkojen kuljetuskyky kärsi, saattoi kestää kolme kuukautta ennen kuin joukot, täydennykset tai ampumatarvikkeet, tulivat Krimin niemimaalle. Briteillä ja ranskalaisilla sama kesti vain kolme viikkoa, koska kuljetukset tulivat meritse. Suurin osa venäläisistä oli vielä varustettu musketeilla, kun taas vastapuolella oli kiväärit, jotka olivat tarkempia ja joilla oli pidempi kantama. Koska Ranskan suuri vallankumous heitti vielä synkän varjon koko mantereen ylle, hallitukset olivat huolissaan joukkojen lojaalisuudesta. Kun sotia ei oltu käyty (pitkään aikaan), niin upseerit painottivat huolellisuutta, tottelevaisuutta ja hierarkiaa. Nikolai I rohkaisi näihin Venäjällä ja siten sotilasparaateista ja joukkojen uniformujen ulkonäöstä tuli tärkeämpiä, kuin huollosta tai koulutuksesta. Samoin brittien armeija oli kärsinyt niiden noin neljänkymmenen vuoden Napoleonin sotien jälkeisenä aikana. Heillä oli seitsemän puoli-itsenäistä auktoriteettia, jotka huolehtivat armeijan hallinnosta ja ”tuottivat täydennyksille ja hallinnolle komplikaatioita, päällekkäisyyttä, sotkuja, keskinäistä kateutta ja monimutkaisia prosesseja.” Wellingtonin täydennysjärjestelmä oli lakkautettu jo useita vuosia aikaisemmin, joten joukkojen täydentämiseen ei oikeastaan ollut todellisia keinoja. Näillä brittien seitsemällä ”organisaatiolla” (1. komentajan johto-organisaatio, 2. varusteet, linnoitteet ja parakit, 3. Uniformut, 4. Täydennykset ja kuljetukset, 5. Lääkintähuolto, 6. Siviiliurakoitsijoiden hallinto ja 7. Siirtomaahallinto) oli vähän, jos ollenkaan, koordinaatiota ja siten huollollinen ylläpito oli parhaimmillaankin alkeellista. Vuonna 1854 hallinto ja huollollinen ylläpito oli enemmän tai vähemmän rykmenttien komentajien ”Krimin Sota” panoraamamuseossa Sevastopolissa Panoraamamuseon luoja oli pietarilainen taideakateemikko Frans Rubo (1856–1928). Hän loi kolme kuuluisaa panoraamaa; ”Hyökkäys Ahulgon kylään”, ”Borodino” ja kolmas ”Sevastopolin puolustus”. Viimeisen teemana oli tapahtumat vuosina 1853–1856. Sevastopolin puolustustaistelu kesti 345 päivää. Vihollisen torjunta oli eeppinen Sevastopolin puolustajille. Rubo aloitti työskentelyn 1901. Hän teki ensin luonnoksia Sevastopolissa veteraanien kertomusten mukaan. Lopputyön hän teki Münchenissä erikoistiloissa. Panoraama on 115 metriä pitkä ja 14 metriä korkea. Pinta-ala 1000 m2. Se avattiin 27.5.1905 yleisölle. Toisen Maailmansodan aikana se tuhoutui ja sen kunnostus oli työn ja tuskan takana. (Panoraaman kuvat: edessä näkyy oikeita esineitä, tykkejä, korsuja ja muuta, taaempana alkaa maalaus, joka nousee 14 metrin korkeudelle, esineet ja maalaus sulautuvat yhdeksi näkymäksi). 24 Kuva: Julien 29 (Wikipedia) käsissä. Jotkut heistä huolehtivat miehistään, mutta suurin osa huolehti vain itsestään. Huolto on muutakin kuin miesten ja täydennysten kuljetusta sotanäyttämölle. Täydennykset täytyy myös jakaa näyttämöllä tarvitsijoille oikeaan aikaan ja oikeina määrinä. Krimillä oli hyvin harvoja, jotka kykenivät ymmärtämään nämä täydennysongelmat. Brittien tapana oli käydä sotaa ja jättää kaikki muu hallinnon harteille. Kysymys ei ollut siitä, etteikö täydennysmateriaalia olisi ollut, sitä oli paljon Balaklavassa. Ei vain ollut mitään järjestelmää, millä se olisi saatu jaettua tarvitsijoille. Sodan kuluessa lehdistön raportointi olosuhteista rintamalta johti yleisön voimakkaaseen reaktioon. Hallitus joutui eroamaan. Myös Krimillä olevaa hallintoa uudistettiin; keskitetty täydennysjärjestelmä luotiin niemimaalle, rakennustöitä aloitettiin turkkilaisella työvoimalla, rautateitä kunnostettiin, kuljetuksia kehitettiin ja satamajärjestelyitä organisoitiin uudelleen. Sotanäyttämön kolmesta suuresta armeijasta selvästi paras oli ranskalainen, joka oli säilyttänyt ammattitaitoa Napoleonin ajoilta ja jonka monet upseerit olivat palvelleet Algeriassa. Mutta myös täällä oli oma osuutensa kykenemättömyydestä, noin puolet upseereista oli valittu alemmista arvoluokista ja monilla oli luku- ja kirjoitusvaikeuksia. Erityisesti täydennykset ja lääkintähuolto korostuivat, molemmat olivat ylivertaisia verrattuna britteihin ja venäläisiin. Otteita artikkelista: Antill, P. (22 August 2001), Military Logistics: A Brief History, http://www.historyofwar.org/articles/concepts_logistics.html Ranskalaiset hyökkäävät Malahovin kukkulalle. Taistelu on kiivas. Oikealla etualalla Darja Sevastopolskaja (alkuperäinen nimi Mikhailova) tuo vettä. Hän oli ensimmäinen sairaanhoitaja Sevastopolissa ennen kuin Pirogov tuli sairaanhoitajineen puolustajien avuksi. Sevastopolskaja oli matruusin tytär, hänestä tuli yksi puolustajien maailmankuuluista legendoista. Myöhemmin hän sai kultaisen mitalin Nikolai Ensimmäiseltä. Taustalla puolustajat ampuvat Malahovin kukkulan harjalta hyökkäävää vihollista, etualalla sotilaat Pultavan Rykmentistä odottavat hyökkäyskäskyä. Edessä oikealla oleva merkinantoaseman lippu ilmoittaa suuresta vaarasta puolustajille (taistelu alueella on alkanut). 25 Vasemmalla taustalla tiedustelijat palaavat, paarinkantajien takana ranskalainen sotavanki ja kaksi tiedustelijaa.Toinen heistä on Pjotr Koshka (kantaa kahta kivääriä), josta tuli legenda hyvänä ja urheana tiedustelijana, liikanimi oli ”yöllinen metsästäjä”. Hän toi joka yö sotavankeja, eräänä yönä hän toi yksin kolme ranskalaista upseeria. Myöhemmin Koshkalle myönnettiin Yrjön Risti. Kuvassa keskellä savun ympäröimänä kenraali Hruljovin adjutantti ratsastaa ilmoittaen kohotetulla miekalla reserveille hyökkäyssuunnan (kuvassa vasemmalle), jossa kenraalin joukot olivat lähitaistelussa (tämän kuvan ulkopuolella). Taustalla, missä näkyy yhtenäinen savuvana, britit yrittävät tunkeutua puolustuksen läpi siinä onnistumatta. 26 Kuvassa oikealla ylhäällä nuori rumpali rummuttaa hälytystä, taistelutauolla olleet sotilaat juoksevat hyökkäykseen Hruljovin adjutantin merkkien mukaisesti. Korsu ja tykkiasema panoraamassa. 27 Puolustajien takana Sevastopolin kaupunki palaa. Reserviyksikkö odottaa vastahyökkäyskäskyä, etualalla naisten valmistamia suojavarustuksia. 28 Puolustajien joukkojensidontapaikka. Kuvassa keskellä valkoisessa paidassa ja verisissä vaatteissa sotilaskirurgi Pirogov. Tässä sodassa hän ensimmäisenä käytti eetterinukutusta ja kipsaamista. Takana alhaalla Sevastopolin kaupunki. Ilya Repinin maalaus Nikolay Pirogov’ista (1881) Venäläinen tiedemies, tohtori ja pedagogi Nikolay Ivanovich Pirogov’ia (1810– 1881) pidetään kenttäkirurgian perustajana. Hän oli ensimmäisiä kirurgeja Euroopassa, joka käytti eetteriä nukutukseen. Hän oli ensimmäinen kirurgi, joka käytti nukutusta kenttäolosuhteissa (1847), hän kehitti erilaisia kirurgisia operaatioita ja kehitti omaa toimintaanssa käyttämällä kipsivaloksia luunmurtumissa.Hän on yksi tunnetuimmista henkilöistä Venäjän lääketieteellisessä historiassa ja häntä pidetään Venäjän kansallissankarina. Pirogov syntyi Moskovassa. Hän oppi jo nuorena lukemaan ja hallitsi useita kieliä vielä lapsena ollessaan. Pirogov aikoi alunperin virkamieheksi, mutta perhelääkärinsä, anatomian ja psykologian professori Efrem Muksin sai nuoren pojan opiskelemaan lääketiedettä Moskovan Yliopistoon pojan ollessa vasta 14 vuotias. Vähäisestä kokemuksestaan huolimatta hän erikoistui kirurgiaan ja sai opintonsa päätökseen 1828. Hän täydensi opintojaan Dorpatissa (nykyinen Tartto Virossa) ja sai tohtorin arvon 1832. Hän vieraili yliopistoissa Brrliinissä ja Göttengenissä ja oli Dorpatin saksalaisen yliopiston professori vuodesta 1836 vuoteen 1840. Vuotta myöhemmin hän otti kirurgian professuurin Pietarin sotilaslääketieteen akademiassa ja kävi kolmevuotisen sotilaspalveluksen tänä aikana. Hän käytti eetteriä nukutukseen ensimmäisen kerran 1847 ja tutki koleeraa vuodesta 1848. Näihin aikoihin hän koosti kuuluisan anatomian teoksen Ihmiskehon topografinen anatomia. Pirogov toimi sotilaskirurgina Krimin Sodassa saapuen Simferopoliin 11. joulukuuta 1854. Hänen työskentelynsä Krimillä ansiosta häntä pidetään kenttäkirurgian isänä. Seuraten Louis Scutinin mallia hän aloitti kipsin käytön luumurtumien hoidossa, hän kehitti uuden metodin (osteoplastic) jalan amputoimiseen, metodin joka tunnetaan “Pirogovin amputaationa“. Hän oli myös ensimmäinen, joka käytti nukutusta kenttäolosuhteissa, erityisesti Sevastopolin piirityksen aikana. Pirogov määritti viisiportaisen luokituksen haavoittuneiden ja vammautuneiden lajittelussa. Pirogov rohkaisi naispuolisia vapaaehtoisia liittymään sairaanhoitajaorganisaatioon, Khrestovozvizhenska’n sairaanhoitajayhteisöön, jonka suurruhtinatar Yelena Pavlovna oli perustanut samaan tapaan, kuin Florence Nightingale oli tehnyt Britanniassa. Lähde: Nikolay Pigorov, Wikipedia http://en.wikipedia.org/wiki/Nikolay_Pirogov 29 Taustalla Sevastopolin laivastolahti. Vasemmalla heikosti näkyvissä alusupotusten toinen rivistö, kolmemastoinen alus ”Veljikii Knjaz Konstantin” (”Suurruhtinas Konstantin), siitä oikealle kolmen proomun osasto kuljettaa sotilaiden ja matruusien ruumiita Sevastopoliin. Kuvassa etualalla olevat varustukset olivat Sevastopolin naisten rakentamia. Vasemmalla Chernigovin Rykmentin sotilaat ryntäävät oikealla olevien Malahovin kukkulan puolustajien avuksi. Keskellä haavoittuneita kuljetetaan pois, vasemmalla apuun ryntäävien sotilaiden takana Sevastopolin naiset tuovat vettä puolustajien haavoittuneille. 30 Kuolleita urhoja ja taustalla ikoneita. Ortodoksiuskonnon tradition mukaisesti vainajien pään täytyy olla kohti itää. Puolustajien muisomerkki Serastopolissa. 31 Kaartilaiset Krimin sodassa Majuri Marko Maaluoto Helsingin varuskunnan komendantti Suomen kaartin perustamisesta tuli kuluneeksi 200 vuotta 18.9.2012. Tapahtumarikkaan ja vivahteikkaan historian omaava joukko on edelleenkin olemassa Kaartin Pataljoona -nimisenä osana Kaartin Jääkärirykmenttiä. Autonomian aikana pataljoona kuului keisarin henkikaartiin. Nykyään tämä asetelma on aivan samanlainen, koska Kaartin Jääkärirykmentti kouluttaa sotilaita puolustamaan pääkaupunkiseutua. Historiansa aikana kaartilaiset ehtivät olla monessa mukana, autonomian aikana pataljoona osallistui myös useisiin sotiin. Yksi näistä on Krimin sota 1854– 1856, joka oli eräisiin muihin sen käymiin sotiin verrattuna varsin erikoinen. Tämän sodan vaikutukset tuntuivat aikanaan Helsingissä asti, mutta Suomen kaarti oli koko sodan muualla keisarikunnassa. Silloin kun Helsinkiä pommitettiin, pataljoona oli vartiopalveluksessa Pietarissa. Suomen kaarti käskettiin 14.3.1854 Pietariin, tosin lähtöä lykättiin muutamalla päivällä, koska keisari päätti tulla Helsinkiin tarkastamaan pataljoonan varustautumista sotaan. Valmisteluja riitti, sillä mm. kuormasto oli lastattava, leipä- ja korppuvarastoja täydennettävä, varustusta korjattava ja hevosia piti hankkia paljon lisää. Lähtö tapahtui 18.9.1854, jolloin pataljoonan n. 900 sotilasta kokoontui ensin Senaatintorille jumalanpalvelukseen ja sitten marssi Pietariin alkoi. Pietariin pataljoona saapui 18.4.1854, missä oli heti paraati ja keisarin tarkastus. Pataljoonan mukana marssi Suomen kaartin univormussa suurruhtinas Aleksanteri, sillä hän ja monet muut keisarillisesta perheestä kuuluivat pa- 32 taljoonan upseeristoon. Pietariin saapumista seuranneina päivinä harjoiteltiin paraati- ja ohimarssia. Vihollisen laivaston lähestyessä valmiutta kohotettiin ja muiden joukkojen ohella Suomen kaarti asetettiin kohotettuun hälytysvalmiuteen. Pataljoonan sotatoimialueelle lähtö ei kuitenkaan tullut ajankohtaiseksi ja se jatkoi vartiopalvelusta mm. Talvipalatsissa, keisarin linnassa ja suurruhtinaiden linnoissa. Vartiopalvelusta tärkeämpi tehtävä oli kuitenkin olla osana keisarin henkivartiostoa. Syyskuussa 1854 Suomen kaarti käskettiin Latviaan ja lähemmäksi sotatoimialuetta. Jo Pietarissa oli havaittavissa merkkejä sairauksien lisääntymisestä, mikä pienensi pataljoonan vahvuutta. Marssin aikana kirjattiin ainakin koleraan ja lavantautiin menehtyneitä, sairauksista johtuvia kuolemantapauksia oli ylipäätään päivittäin. Vaikka sairauksien leviämiseen ja hoitoon pyrittiin vaikuttamaan monin tavoin, kuolleiden määrä vain suureni. Syyskuussa 1855 pataljoona käskettiin palaamaan Suomeen ja sotatoimiin se ei sairastelultaan koskaan osallistunut. Varmuudella sairauksiin kuoli noin 650 sotilasta. Tässä ei ole mukana Pietarin ja Latvian välisen marssireitin varrelle jätetyt sairaat, jotka sitten myöhemmin ovat menehtyneet. Kuolleiden todellinen luku on siis varmuudella yllä mainittua suurempi. Joulukuussa 1855 Suomen kaartin rippeet saapuivat Pietariin, jossa se osallistui keisarin tarkastamaan paraatiin. Tämän jälkeenkään ei vielä palattu Helsinkiin vaan se käskettiin Karjalan kannakselle Uudellekirkolle toipumaan sairauksistaan. Krimin sota päättyi maaliskuussa 1856. Sairaudet vaivasivat pataljoonaa vielä toukokuussa 1856, mutta silti siitä käskettiin osasto valmistautumaan keisari Aleksanteri II:n kruunajaisiin. Tätä seremoniaa vietettiin 7.9.1856. Helsinkiin Suomen kaarti palasi 27.9.1856 kovia tappioita kärsineenä. Erikoisella sotaretkellä kaartilaiset eivät olleet nähneet vilaukseltakaan vihollista eivätkä ampuneet laukaustakaan vihollista kohti, mutta silti suurin osa kuoli. Krimin sodassa Suomen kaarti ei osallistunut varsinaisiin sotatoimiin, mutta silti vain harva palasi takaisin kotimaahan, taudit olivat pataljoonan pahin vihollinen. Lähteet: Torsten Ekman: Suomen kaarti 1812–1905 ja P. Huhtala: Suomen Valkoinen Kaarti. www.oricopa.fi Menestys on yhteistyötä Valitse hankkeisiin aito kumppani, jonka kanssa saavutat tavoitteesi ja menestyt. Nerokkaat ratkaisumme ja palvelumme: Hankkeet • Järjestelmien kokoonpano ja integrointi • Modifikaatiot ja modernisoinnit • Suojaratkaisut Kunnossapito • Puolustuslaitteiden ja –järjestelmien ylläpito Asiantuntijapalvelut • Suunnittelu (järjestelmä ja HW) • Dokumentointi Florence Nightingale Krimillä Florence Nightingale, (Order of the Merit) oli nykyaikaisen sairaanhoidon ja sairaanhoitajan esikuva. Monet puutteet Brittien huollossa yhdistettynä hirveään talveen 1854 tuottivat kaaoksen ja lääkintähuolto käytännössä romahti. Tähän kurimukseen astui Florence Nightingale ja 38 sairaanhoitajaa. Vaikka heidän toiminnalleen oli alun perin vastustusta, haavoittuneiden virta Balaklavasta ja Inkermanista hukutti alleen sairaalan. Omalla budjetillaan ja työskentelemällä taukoamatta hän paransi olosuhteita (vuodevaatteiden pesu, vaatetuksen ja vuoteiden jako, erikoisdieetit, lääkintä, hygieniaolosuhteet jne.). Sairaita ja haavoittuneita Balaklavassa (litografi William Simpson, 1823–1899) (Ote artikkelista: Antill, P. (22 August 2001), Military Logistics: A Brief History, http://www.historyofwar.org/ articles/concepts_logistics.html Kun Nightingale saapui Scutariin, sotasairaaloissa kuoli runsaasti potilaita sellaisiin sairauksiin kuin koleraan ja pilkkukuumeeseen. Sotilas kuolikin seitsemän kertaa todennäköisemmin sairaalassa kuin taistelussa. Nightingale kokosi Turkin sairaaloista ja niiden kuolleisuudesta merkittävää tilastotietoa. Hän havainnollisti tietojaan ympyrädiagrammilla, jota hän nimitti polaaridiagrammiksi. Hänen tilastojensa avulla pystyttiin osoittamaan, että sairaaloiden kuolleisuus oli suurimmillaan tammikuussa 1855, jolloin potilaista kuoli 60 prosenttia. Kuolleita oli yhteensä 3 168 eli yli kymmenesosa koko brittiarmeijan vahvuudesta. Kuolleisuus alkoi huippukuukaudesta vähetä, ja viemäröinnin asentamisen jälkeen se laski 2,2 prosenttiin. (Ote artikkelista: J. J. O’Connor ja E. F. Robertson: Florence Nightingale MacTutor. 10/2003. School of Mathematics and Statistics, University of St Andrews, Scotland. Viitattu 20.9.2011, Wikipedia, lisenssiehdot: http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/deed.fi) Nightingale ottaa Scutarissa vastaan haavoittuneita (Jerry Barrett) Sairaalan vuodeosasto Scutarissa, jossa Nightingale työskenteli (Author: Day & Son) 33 Viimeinen Opistoupseerien huollon linjojen jatkokurssi päätökseen Lahdessa 20.12.2012 – operaatiot tarvitsevat aina mahdollistajansa – logistiikan! Opistoupseerien jatkokurssin huollon erikoiskoulutusjakson opetuksen keskeisenä päämääränä ja tavoitteena on, että opistoupseeri saa osaamista normaaliolojen joukko-osaston huollon eri suunnittelu- ja johtotehtäviin, alue-esikunnan oman toimialansa toimialaupseerin tehtäviin sekä kehittyy poikkeusolojen perusyhtymän huoltotoimiston tai huoltopataljoonan esikunnan toimialaupseerin tehtäviin. Opetussuunnitelma sisältää johtamista, sotilaspedagogiikkaa, sotataitoa sekä sotatekniikkaa yhteensä 17,5 opintoviikkoa. Opetuksen painopiste muuttui vuosien varrella aina enemmän ja enemmän sotataidon, prikaatin yleisen taktiikan sekä huoltotaktiikan suuntaan. Melkoinen panostus logistiikkajärjestelmään Opistoupseerien jatkokurssi E:n huolto-, taisteluväline- sekä kuljetus- ja kuljetusmateriaalilinja toimeenpantiin ensimmäisen kerran Lahdessa vuonna 2002 nykyisessä formaatissa. Aikaisemmin vastaava pätevyys saavutettiin huollon luutnanttikurssilla. Vuonna 2005 huollon jatkokursseja ei järjestetty. Tällä hetkellä opistoupseereita on palveluksessa n 2350 henkilöä ja heistä 2111 on käynyt opistoupseerien jatkokurssin. 10 vuoden aikana huollon jatkokursseilta valmistui joukko-osastoihin eri toimialojen ammattilaisia seuraavasti: Taisteluvälinelinjalta valmistui opistoupseereita 116, kuljetus- ja kuljetusmateriaalilinjalta 123 sekä huoltolinjalta 184 eli yhteensä 423 huoltokoulutettua opistoupseeria. Vaikuttavuus puolustusvoimien logistiikkajärjestelmään on siis kiistämätön fakta. Kurssilaisten opetukseen osallistui pääosa Huoltokoulutuskeskuksen tai nykyisen Huoltokoulun henkilökunnasta. Huoltokoulu voi olla ylpeä tästä laaja-alaisesta huollon henkilökunnan joukkotuotannosta. Olemme tuottaneet jatkokursseilla huollon suunnittelun, johtamisen ja kouluttamisen osaamista puolustusvoimille - siis osaltamme sitä kuuluisaa huollon suorituskykyä. jana. Sain olla johtamassa yhteensä seitsemää huollon jatkokurssia. Mieli on nyt oikeasti erittäin haikea, koska puolustusvoimissa ja henkilökohtaisessa työkentässäni jotain suurta ja vaikuttavaa loppuu. Mieleeni on jäänyt vuosien varrella monta isoa persoonaa, monta vahvaa mielipidettä ja monta värikästä opettajaa – siis ihmisiä ja sotilaita. Jatkokurssien opiskelijat olivat erittäin vaativia – toki siihen heillä oli oikeus ja se teki kurssin opettamisesta mielenkiintoista ja haastavaa. Huoltotaktiikan opettajan näkökulmasta ehkä parhaiten opetusta – sekä opetuksen haastavuutta kuvaa alla oleva ajatelmani: – tekniikan opettaminen on helppoa, mutta ajattelun opettaminen on vaikeaa – Huoltokoulun periaatteena oli kouluttaa jatkokurssilaisista hyviä työkavereita ja yhteistyökumppaneita joukko-osastoihin ja luulen, että siinä onnistuimme melko hyvin. Haluankin tässä osiossa kiittää kaikkia niitä, jotka ovat osallistuneet kurssin opetukseen vuosien varrella, myös tukiorganisaatioita. Haasteita Logistiikkakoululle ja Logistiikkalaitokselle Vastuu tiedollisesta – taidollisesta kehittämisestä ja kehittymisestä on meillä kaikilla itsellämme. Kannan kuitenkin itse suurta huolta puolustusvoimien – ja logistiikan koulutusjärjestelmän puolesta huollon jatkokoulutukseen liittyen, erityisesti huoleni koskee huollon opistoupseerikoulutuksesta. Tekniikan opettaminen on helppoa, mutta ajattelun opettaminen on vaikeaa Allekirjoittanut sai kunnian toimia viimeisen huollon linjojen kurssin johta- 34 Logistiikan osaajat. Huollon linjojen (se viimeinen) kurssinjohtaja, kapteeni Markku Jokimies Näillä juuri valmistuvilla luutnanteilla on vielä 20 vuotta sotilasuraa edessä, mutta varsinaista huollon opistoupseerikoulutusta ei ole tarjolla pl. mahdollinen huoltoupseerikurssi tai toimialapäällikkökurssi osalle heistä, jos sekään. Vastuu tästä huolesta lankeaa erityisesti vuonna 2015 toimintansa aloittaville Logistiikkakoululle ja Logistiikkalaitokselle. Jatko- ja täydennyskouluttamisella ja huolenpidolla näistä ” viimeisistä” varmistamme myös sen, että tämä voimavara ja sen hallussa oleva laaja ammattitaito sekä osaaminen todellakin siirretään tuleville huollon aliupseereille. Jatkokurssilaisen ”manttelin” tulevaisuudessa perii tänä vuonna opintonsa jo aloittaneet aliupseerit eli huollon mestarit. Jonkun loppu on jonkun uuden alku… Ensimmäinen. Nopein. Hakkapeliitta. Lue lisää. www.nokiantyres.com Huollon ka kansain ympär Baltic Defence College Opintojaan Huoltokoululla lopettelevat huolto-opintosuunnan kadetit ja osa opettajista suoritti opintomatkan eteläiseen naapurimaahamme 1.8.–3.8.2012. Matkan tarkoituksena oli tutustua Viron puolustusvoimiin ja erityisesti upseeri- ja huoltokoulutukseen. Vierailukohteina olivat puolustusvoimien osalta huoltopataljoona Tallinnassa, Viron Maanpuolustuskorkeakoulu Tartossa ja Kuperjanovin pataljoona sekä erinäisiä siviilikohteita lähinnä yhteisen vapaa-ajanviettoon liittyen. Matka lähti liikkeelle Helsingin Länsisatamasta pikalautalla. Saa- Kadetit reissussa. 36 vuttuamme Viroon tapasimme yhteysupseerimme luutnantti Saarin ja lähdimme siirtymään kohti huoltopataljoonaa, joka sijaitsee Tallinnan kaupungin yhteydessä. Päästyämme perille pataljoonaupseeri piti meille esittelykierroksen pataljoonastaan ja sen toiminnasta. Kierroksen jälkeen siirryimme luokkatiloihin, joissa iltapäivän aikana saimme kuulla esittelyjä Viron puolustusvoimista ja erityisesti huollon toimintaperiaatteista. Toisen matkapäivän aamupäivän ohjelmassa oli tutustuminen Tartossa Viron puolustusvoimien upseerikoulutukseen. Päivän avasi Maanpuolustuskorkeakoulun johtaja eversti Ermus, joka kertoi meille kadettien koulutuksesta, urasta ja koulun toiminnasta yleisesti. Esittelyä seurasi kierros koululla ja sen eri tiloihin tutustuminen. Ikävä kyllä kadetit olivat tuolloin sotaharjoituksessa, joten emme päässeet tekemään tuttavuutta heihin. Esittelyn ja ruokailun jälkeen pakkauduimme ajoneuvoihin ja lähdimme suunnistamaan kohti Kuperjanovin pataljoonaa. Pataljoonassa meitä oli vastaanottamassa pataljoonan komentaja dettikurssi välisessä istössä Kapteenit Jokimies ja Burmoi Kuperjanovin pataljoonassa. everstiluutnantti Allikas, joka johti meidät ruokailun kautta auditorioon, jossa saimme lyhyen tietoiskun pataljoonasta, sen toiminnasta ja historiasta. Allikas myös johti kierroksen, jolla tutustuimme pataljoonaan kiertämällä sen eri toimipisteitä aina varusmieskasarmeista asevarastoihin. Silmiinpistävää oli pataljoonan tilojen uudenaikaisuus. Vierailun päätteeksi saimme vielä kuulla tietoiskut virolaisen huoltokomppanian toiminnasta ja Viron eteläisestä maanpuolustusalueesta. Vierailumme viimeinen ilta sujui leppoisalla yhteisillallisella isäntiemme kanssa Tallinnassa. Pitkähköksi venyneen illanvieton jälkeen pääsimme vielä seuraavana aa- muna tutustumaan Tallinnan linnoituksen puolustusvallien käytäviin opastetulla turistikierroksella. Tämän jälkeen jäljellä olikin enää siirtyminen takaisin kotimaahan ja kohti uusia haasteita. Kokonaisuutena matka oli erittäin antoisa ja antoi eväitä laajentaa näkökulmia kansainväliseen toimintaan ja eri maiden käytäntöi- hin niin koulutuksessa kuin organisaatioissa. Saimme koko matkan ajan nauttia erinomaisesta vieraanvaraisuudesta ja esittelijät osasivat esittää asiansa ymmärrettävästi ja mieleenpainuvasti. Nykyisenkaltainen vireä yhteistoiminta Suomen ja Viron huoltoupseerien kesken on arvokas ja tulevaisuudessakin vaalittava asia. 37 Huoltoupseeriyhdistys Maanpuolustuskor Huoltoupseeriyhdistyksen tarkoituksena on tukea maanpuolustusta edistämällä vahvaa maanpuolustushenkeä, huollon kehittämistä ja tutkimustoimintaa, toimimalla sekä vakinaisessa palveluksessa että reservissä olevien huoltoupseerien yhteisenä maanpuolustusjärjestönä sekä tarjoamalla jäsenilleen tilaisuuksia keskinäiseen kanssakäymiseen. Toiminta-ajatuksen toteuttamiseksi julkaistaan Huoltoupseeri-lehteä ja toiminnasta tiedotetaan yhdistyksen kotisivujen kautta. (www.huoltoupseeriyhdistys. fi). Vuoden 2013 teemana on: ”LOGISTIIKKA – YHTEINEN SUORITUSKYKY” Huoltoupseeri-lehti ja teemaseminaari tukevat vuoden teemaa. Alueellisen toiminnan keskeisinä toimijoina ovat Maavoimien materiaalilaitoksen huoltorykmentit, joukko-osastot, Huoltokoulu ja Maanpuolustuskorkeakoulu. Valtuuskunnan toiminnalla tuetaan yhdistystä ja pyritään lisäämään puolustusvoimien logistiikan ja elinkeinoelämän logistiikan molemmin puolista tuntemusta. Yhdistyksen toiminnalla pyritään aktivoimaan erityisesti yhdistyksen reserviläisjäseniä ja nuori huoltoupseereita. Huoltoupseeriyhdistys ry:n puheenjohtaja, eversti Risto Kosonen avasi kokouksen ja toivotti kokousedustajat tervetulleiksi. Avauksen jälkeen eversti Risto Kosonen piti lyhyen katsauksen yhdistyksen toiminnasta ja nykytilasta. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin everstiluutnantti Unto Usvasalo. Kokouksen sihteeriksi kutsuttiin kapteeni Jere Perkiökangas. 38 ry:n syyskokous pidettiin keakoululla 7.11.2012 Yhdessäolon ja yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi järjestetään valtakunnallinen huoltotapahtuma, alueellisia huoltotapahtumia ja seminaari- ja esitelmätilaisuuksia. Yhdistys tukee jäsentensä huollon ja logistiikan tutkimusta sekä opiskelua jakamalla stipendejä sekä apurahoja. Toiminta tulevana vuonna Huoltoupseeriyhdistyksen kevätkokous järjestetään 18.3.2013 klo 17.30 Pääesikunnassa Helsingissä. Pääesikunnan logistiikkaosasto isännöi tilaisuutta. Kokousesitelmän aiheena on ”Puolustusvoimien logistiikkalaitos”. Puolustusvoimien sotatalouspäällikkö kenraaliluutnantti Jarmo Lindberg kertoi yleisölle PV:n logistiikan visioista. Puolustusvoimien logistiikkapäällikkö prikaatikenraali Timo Rotonen. Huoltoupseeriyhdistyksen syyskokous järjestetään 5.11.2013 myöhemmin ilmoitettavassa paikassa. Tilaisuuteen liitetään logistiikan verkottumista ja kumppanuuksia käsittelevä seminaari. Tilaisuutta isännöi HUY. HUY toteuttaa perinteisen ystävyysvierailun Sveitsiin viikolla 36 sveitsiläisten huoltoupseeriveljien kutsusta. Vuoden Huoltotapahtuma järjestetään Lahdessa elo-syyskuussa, jossa PäijätHämeen alueen huoltoupseerit toimivat vastuullisena järjestäjänä. Alueellisia yhdistyksen tapahtumia tuetaan vakiintuneen tavan mukaisesti tarvetta vastaavasti. Jäsenistöä vasemmalta oikealle: Pasi Alho, yhdistyksen kunniajäsen Seppo Laalo ja Kari Salonen. 39 Valtuuskunnan toimintaa aktivoidaan Valtuuskunnan puheenjohtajan, HUY:n puheenjohtajan ja Puolustusvoimien logistiikkapäällikön johdolla. HUY ja valtuuskunta osallistuu vuonna 2013 RUK:ssa alkavan huollon reserviupseerikurssin tukemiseen ja menestyneiden oppilaiden palkitsemiseen. HUY:n tuella pyritään kasvattamaan huoltoupseerihenkeä ja lisäämään nuorten upseerien kiinnostusta yhteiskunnan logistiikkaan. Valtuuskunta järjestää nuorten huoltoupseereiden (valmistuneita huollon kandeja ja maistereita) tutustumisen elinkeinoelämän logistiikkaan HUY:n hallituksen tukemana. Yhdistyksen www-sivuja pidetään yllä HUY:n hallituksen johdolla. Sivuille sisällytetään perustiedot yhdistyksestä, yhteystiedot, keskeinen toiminta ja tiedot jäseneksi hakeutumisesta. Jäsentavoitteena on, että palveluksessa olevat huollon koulutuksen saaneet ja/tai huollon tehtävissä palvelevat upseerit ja erikoisupseerit ovat, niin suurelta osin kuin mahdollista, yhdistyksen jäseniä. Jäsentoiminnan painopiste on pyrkiä aktivoimaan jäsenkuntaa ja ennen kaikkea nuoria huoltoupseereita. Jäseniä rekrytoidaan erityisesti huollon kertausharjoituksissa, vapaaehtoissa harjoituksissa, varusmies- ja upseerikurssien kokoontumisissa ja muiden koulutustapahtumien yhteydessä sekä kumppanuushankkeiden kautta. Maanpuolustuskorkeakoulussa ja Huoltokoulussa järjestetään rekrytointitilaisuudet huollon kursseilla opiskeleville. Kotimaisen sotavarusteteollisuuden ja puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän kumppanuusyritysten reserviupseerit ja avainhenkilöt pyritään aktiivisesti hankkimaan jäseniksi ja ottamaan mukaan yhdistyksen toimintaan. Aluetoiminta HUY:n aluetoimintaa jatketaan toimintavuoden aikana tukeutuen puolustushaaraesikuntiin, Maavoimien Materiaalilaitoksen Esikuntaan ja Huoltorykmentteihin sekä muihin huollon johtoportaisiin ja joukkoihin. Painopisteenä ovat nuoret aktiivi- ja reserviupseerit. Puolustushaaroittain (ml. Maavoimien ja Merivoimien Materiaalilaitokset ja Rajavartiolaitos) järjestetään alueellisia huoltotapahtumia tai aluetoimintatilaisuuksia, joissa palkattu henkilöstö ja reserviläiset voivat tavata toisiaan. Lisäksi toivotaan, että jokaiselta alueelta tulisi osallistujia valtakunnalliseen Huoltotapahtumaan. Alueittain kytketään yhdistyksen valtuuskunnan elinkeinoelämän edustus tapahtumiin ja toimintaan mukaan. Samoin hyödynnetään kumppaneiden ja palveluntuottajien mahdollisuudet aluetoiminnan laajentamiseksi. Viestintä Viestinnällä lisätään HUY:n tunnettavuutta niin elinkeinoelämään kuin puolustusvoimiin, ylläpidetään ja kehitetään julkisuuskuvaa sekä tuetaan uuden henkilös- 40 Yhdistyksen pöytästandaarilla palkittiin majuri Mika Sepling ja majuri Matti Sopanen. Kuvassa puheenjohtaja Risto Kosonen ja Mika Sepling. tön rekrytointia. Viestinnällä vahvistetaan kansalaisten luottamusta puolustusvoimiin ja sen uudistuvaan logistiikkajärjestelmään. Sisäisen viestinnän tavoitteena on luoda kanava entistä tehokkaampaan viestintään yhdistyksen sisällä. Viestinnän pääteema vuonna 2013 tukea Huoltoupseeriyhdistyksen teemaa ”LOGISTIIKKA –- YHTEINEN SUORITUSKYKY”. Huoltoupseerilehden ja yhdistyksen www.sivujen toteutukseen muodostetaan päätoimittajan tueksi toimituskunta, johon tulee kuulua toimittajien lisäksi ainakin MPKK:n, Huoltokoulun, ILMAV:n, MAAV:n ja MERIV:n sekä valtuuskunnan edustajat. Huoltoupseerilehteä julkaistaan neljä numeroa. Lehdet julkaistaan teemanumeroina painottuen monipuolisesti logistiikkaan. Talousarvio Yhdistyksen taloudellinen tilanne pidetään vakaana tulot ja menot tasapainottaen. Aluetoiminnan tuki pidetään edellisten vuosien tasolla. Huoltoupseerilehden ilmoitushankinnan tuloja pyritään kasvattamaan siten, että lehden tulot ja menot saadaan paremmin vastaamaan toisiaan. Ilmoitustuloilla katetaan suurin osa Huoltoupseeri-lehden ja kotisivujen kustannuksista. Laaditaan anomukset eri säätiöille HUY:n toiminnan tukemiseksi. Yhdistyksen jäsenmäärää pyritään kasvattamaan ja jäsenmaksu vuonna 2013 on 25 e. Arvioitu jäsenmäärä vuonna 2013 on n. 1 100 jäsentä. Valtuuskunnan kokoonpano 2013 Toimitusjohtaja Myynti- ja markkinointijohtaja Johtaja Kenraaliluutnantti Liiketoim kehitysjohtaja Toimitusjohtaja Prikaatikenraali Lääkintäprkenr Toimitusjohtaja Toimitusjohtaja Ketjujohtaja Toimitusjohtaja Pankinjohtaja Aluejohtaja Prikaatikenraali Toimitusjohtaja Hallituksen puheenjohtaja Kenttäjohtaja Toimitusjohtaja Lääkintäneuvos Toimitusjohtaja Toimitusjohtaja Johtaja Insinööriprkenr Logistiikkadiv johtaja Harri Koponen Heikki Härtsiä Thomas Doepel Jarmo Lindberg Pentti Miettinen Ritva Paavonsalo Timo Rotonen Simo Siitonen Harri Hentunen Pertti Huusko Paavo Käsmä Kari-Pekka Laaksonen Martti Leskinen Pertti Rusanen Kyösti Halonen Matti Karppinen Olavi Kuusela Tapani Riihijärvi Juha Gröhn Juhani Aho Markku Henttinen Terho Kalliokoski Harri Miettinen Veli Pekka Valtonen Rolf Jansson 2014 2013 2016 2016 2016 2016 2016 2016 2015 2015 2015 2015 2015 2015 2014 2014 2014 2014 2013 2012 2017 2017 2017 2017 2017 pj vpj Huoltoupseeriyhdistys RY:n toiminnan päälinjat vuosina 2013–2015 VUOSI 2013 – ”LOGISTIIKKA – YHTEINEN SUORITUSKYKY” Huoltotapahtuman järjestäminen Aluetapahtumien järjestäminen Yhdistyksen hallituksen kokoonpano 2013 Seminaari Sveitsin vierailu Pv:n pääsotaharjoitus VUOSI 2014 – ”UUDISTUVA LOGISTIIKKAJÄRJESTELMÄ” Huoltotapahtuman järjestäminen Aluetapahtumien järjestäminen Seminaari VUOSI 2015 – ”VERKOTTUNUT LOGISTIIKKA” Huoltotapahtuman järjestäminen Hallituksen ja yhdistyksen puheenjohtaja Eversti Risto Kosonen Hallituksen ja yhdistyksen varapuheenjohtaja Kapteeni res Caj Lövegren Hallituksen muut jäsenet: Eversti Timo Saarinen Everstiluutnantti Aarne Veijalainen Everstiluutnantti evp Matti Paasivaara Majuri Juha Lemminki Majuri Juha Ponto Majuri Lauri Rissanen Kapteeni res Olli Happonen Luutnantti res Hans Gabrielsson Aluetapahtumien järjestäminen Seminaari 41 Komentaja vaihtui Itä-Suomen huoltorykmentissä tajuuden seuraajalleen everstiluutnantti Timo Saariselle, jonka kanssa on tehtäviä aiemminkin vaihtanut. Hirvonen kuvaili seuraajaansa selkeäksi, määrätietoiseksi, yhteistyökykyiseksi ja ihmisläheiseksi johtajaksi jolle hän ylpeänä voi luovuttaa tarkastuskierroksellaan kiitettäväksi kokonaisuudeksi havainnoimansa kokonaisuuden. – Toimipisteemme ovat kokonaisuudessaan kiitettävässä järjestyksessä. Tästä organisaatiosta voi olla ylpeä. Sikäli on helppo luovuttaa tehtävä seuraajalleen – kunnossa oleva kokonaisuus, jonka tärkein osa on huippuhenkilöstö ja toimiva kokonaisuus – verkosto. Vastaanottopuheessaan everstiluutnantti Saarinen puolestaan totesi tulleensa tehtävään hyvillä mielin ja vakuuttuneena näkemästään Eversti Jussi-Petri Hirvonen pitämässä luovutuspuhettaan. Lippuvartiossa (vas.) majuri Matti Heininen, yliluutnantti Mika Ylitalo ja kapteeni Jari Kettunen. Itä-Suomen huoltorykmentissä vaihdettiin komentajan tehtäviä 29. kesäkuuta. Nykyisin huollon tarkastajana toimiva eversti Jussi-Petri Hirvonen luovutti tuolloin tehtävänsä Pääesikunnan logistiikkaosastolta tehtävään tulleelle everstiluutnantti Timo Saariselle. Luovutuspuheessaan Kouvolan Upseerikerholla eversti Hirvonen totesi: – Kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta olen saanut palvella parhaassa tehtävässäni. Suurin motivaattorini on ollut oman organisaation erittäin kykenevä henkilöstö ja hyvä suhteet yhteistyökumppaneihimme, niin asiakkaisiin kuin toimintaamme tukeviin kumppaneihin ja ylempiin johtoportaisiin Hirvonen nosti puheessaan vahvasti esiin rykmentin tehtävän ja logistiikan roolin – Kaikki lähtee organisaation tehtävästä. Kaikki toimialat ovat osallistuneet joukkotuotannon tukeen ja laajasti asiakkaan tarvitsemaan tukeen työssään, kukin vuorollaan kiireisimpänä. Täydennyksiä ovat kuormittaneet räjähdeturvallisuuden vaateet ja varastosiirrot. Olemme tukeneet asiakkaita hankinnoin ja pyrkineet osaltamme selkeyttämään hankintojen prosessia. Oleellinen osa täydennyksiä on ollut oma laadukas räjähdetuotantomme sekä kunnonvalvontamme. Ilman tarkastamojen toimintaa ei tuliasemissa voitaisi ampua turvallisesti. 42 – On kuitenkin muistettava, ettei tuki ole mahdollista yksin. Logistiikka on operaatioiden mahdollistaja ja logistiikan yksikkökin tarvitsee mahdollistajansa – yksin ei onnistu. Eversti Hirvonen viittaa puheessaan myös Maavoimien materiaalilaitoksen arvoihin, joita ovat innovatiivisuus, tuottavuus, turvallisuus ja yhteistyökyky – Ty ö s s ä m m e on o m a k s u ttu MAAVMATL:n arvojen mukainen toiminta. Meillä on osaava henkilöstö, jonka ammattitaitoa on palkittu valtakunnallisestikin. Innovatiivisuus oman työn ja työympäristön kehittämiseen on ollut kiitettävää. Välillä henkilöstöä on ollut jopa liian vähän - töiden kehittäminen ja määräaikaisten virkojen kohdentaminen on auttanut.Meiltä on ollut osaajia kehittämässä. Kuitenkin juuri ihmiset laittavat organisaation kuin organisaation toimimaan – näin on juuri asia. – Valmius on yksi huoltorykmentin olemassaolon kulmakivi samoin kuin joustava ja mukautumiskykyinen tukeutumisverkosto. Siksi voimmekin sanoa, että turvallisuus on yksi arvoistamme – laaja turvallisuuskulttuuri osana jokapäiväistä työtämme. Puheensa lopuksi Hirvonen totesi luovuttavansa haikein mielin mutta levollisena tähän astisen uransa hienoimman tehtävän, rykmentin komen- – Olen kiertänyt tehtävän vaihtoon liittyen kaikissa toimipisteissä ja tavannut suuren osan henkilöstöä. Voin vilpittömin mielin todeta, että rykmentissä vallitsee hyvä henki, korkea työmoraali ja saadut tehtävät hoidetaan tinkimättä ja laadukkaasti. – Itä-Suomen huoltorykmentti on hieno joukko, meillä on syytä olla ylpeitä itsestämme ja antaa lippumme liehua ylväästi. Tulokset ja tuettavilta saatu palaute todistavat sen. Maavoimien materiaalilaitoksen toimintamalli ja -käsikirja on todettu laatusertifakaatin arvoiseksi. Tämä tarkoittaa myös sitä, että olemme oman osuutemme hoitaneet laadukkaasti. Laitoksen itsearvioinnin perusteella kuulumme myös selkeästi ”mitalikolmikkoon”, kaikilla mittareilla tarkasteltuna. Tulevaisuuden näkymiin everstiluutnantti Saarinen viittaa toteamalla: – Rykmentin toiminnan edellytykset ja perusasiat ovat kunnossa. Lähtökohtamme edessä oleviin haasteisiin on tältä osin paras mahdollinen. Puolustusvoimien logistiikalla on edessään suurin muutos - ikinä. Haluankin korostaa, että muutos ei ole uhka vaan se on mahdollisuus. Kuten puolustusvoimain komentajakin on todennut; haaste on vähenevät resurssit, jonka vuoksi uudistus on välttämätön. Uudistuksen avulla kykenemme turvaamaan riittävän toiminnan tason tulevina vuosina. Uudesta Puolustusvoimien logistiikkalaitoksesta tulee suuri ja merkittävä puolustushaararajat ylittävä valtakunnallinen toimija. Tämä on luonnollisesti omiaan korostamaan logistiikan merkitystä operaatioiden ja toiminnan mahdollistajana. Toisaalta se asettaa meille kaikille yhä suuremman haasteen – logistiikan ja huollon on toimittava! Rykmentin lähitulevaisuudessa Saarinen näkee kolme painopistettä – Kolme lähitulevaisuutemme painopistealuetta ovat ELKAKOP:in toimeenpano ja siihen liittyvien järjestelyjen loppuunsaattaminen sekä erityisesti Ähtärin toimintojen sujuva liittäminen osaksi rykmenttimme toimintaa sekä uuden henkilöstön lämmin vastaanotto, korkealaatuisen ja asiakaslähtöisen asiakaspalvelun varmistaminen ja kehittäminen - joukkotuotannon tuesta ei voida tinkiä sekä uudistuksen jäntevä suunnittelu ja toimeenpano. Everstiluutnantti Saarinen on ottanut komentajan tehtävät vastaan. Puheensa lopuksi uutena komentajana everstiluutnantti Saarinen muistutti paikalla ollutta henkilöstöä myös hyvinvoinnista ja jaksamisesta Vaihtotilaisuudessa kuvattiin myös pala huoltorykmentin historiaa kaikkien komentajan tehtävässä toimineiden asettautuessa ryhmäkuvaan: vas. eversti Risto Kosonen, eversti Jussi-Petri Hirvonen ja everstiluutnantti Timo Saarinen, joka ylennettiin 6.12. myös everstiksi. Huoltoupseeri onnittelee! – Työhyvinvoinnista ja työssä jaksamisesta huolehtiminen on tärkeää. Siitä vastuu jakautuu meille kaikille arkikiireidemme keskellä. Työn keskelläkään ei tule unohtaa omaa ja läheisten hyvinvointia vaan on muistettava ,että huolehdimme ja tuemme itsemme lisäksi myös toisistamme niin töissä kuin muutenkin elämässä. Kiitämme hyvästä yhteistyöstä ja toivotamme hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2013! www.multiprint.fi Joulutervehdys Huoltoupseereille! TEOLLISUUSKATU 6, 292 2450 TEOLLISUUSKATU 6, 80100 80100 JOENSUU JOENSUU 10, 10, PUH. PUH. 010 013-224 493 43 Virkistyspäivä heimoveteraaneille Huoltoveljet Hans Gabrielsson ja Antero Jauhiainen ovat palanneet huollon alkulähteille. Kuvassa nuotioräiskäleiden paisto onnistuu hyvin Töölön Reserviupseereiden 29.9. isännöimässä heimoveteraanien, reserviupseereiden ja perheenjäsenten yhteisessä virkistystapahtumassa. Toiminnalliseen teemapäivään osallistui noin 30 henkilöä, joten kokkaustaitoja sai hioa perinpohjaisesti! Panssariseminaari 2013 Panssarikilta r.y. järjestää panssarialaa käsittelevän seminaaritilaisuuden lauantaina 2.2.2013 Parolannummella. Tilaisuus pidetään Parolannummen vanhan sotilaskodin Vaakunasalissa klo 10.00–17.00. Ovet avautuvat ilmoittautumista ja tulokahveja varten klo 9.15. Tilaisuuden luennoitsijoiksi on lupautunut joukko alansa parhaita koti- ja ulkomaisia asiantuntijoita. Ohjelmassa olevien viiden luennon aiheet ovat seuraavat: ”Hyökkäysvaunurykmentti Santahaminassa” evl evp Jarmo Nieminen ”Salpalinjan teräspesäkkeet. Panssariaseistusta linnoitteina.” kapt Jukka Purhonen ”Puolustusvoimien telatykkihankinnat 1990-luvulla” dipl.ins. Esa Muikku ”Taistelupanssarivaunusta telatykiksi - Erään T-55:n tarina” dipl.ins. Jari Poutanen ”Panssarivaunu- ja panssarijääkärikomppanioiden organisaatioiden kehittäminen – Katsaus organisaatioiden kehittymisestä 1980-luvulta nykypäivään ja kehitysajatuksia.” ev Pekka Toveri Kunkin luennon jälkeen on varattu aikaa kysymyksiä varten ja tilaisuuden lopuksi on vuorossa loppukeskustelu päivän kaikista aiheista. Lounastauon yhteydessä on tutustumistilaisuus luentojen aiheisiin liittyvään kalustoon. Ennakkoilmoittautumiset: Tilaisuus on avoin Panssarikillan ja muidenkin maanpuolustusjärjestöjen jäsenille sekä muille asiasta kiinnostuneille. Kulujen peittämiseksi peritään etukäteen osallistumismaksu, joka on samalla sitova ennakkoilmoittautuminen tilaisuuteen ja siihen kuuluvaan ruokailuun sekä kahteen kahvitukseen. Tilaisuuteen on esitystilan rajallisuuden vuoksi mahdollista ottaa vain 120 ensimmäiseksi ilmoittautunutta kuuntelijaa. Tämän vuoksi tilaisuuteen tulevien on tehtävä ennakkoilmoittautuminen kaksivaiheisesti: 1. ottamalla ensin yhteys Panssarikillan toimistoon, puh 040 5681186 tai [email protected], josta annetaan osallistujakoodi osallistumismaksun maksamista varten niin kauan, kuin paikkoja on vapaana ja 2. maksamalla osallistumismaksu käyttämällä osallistujakoodia maksun viitenumerona. Paikkoja on siis rajallisesti, joten tee ennakkoilmoittautumisesi ajoissa! Ennakkoilmoittautuminen on vahvistettava viimeistään perjantaihin 25.1.2013 mennessä maksamalla osallistumismaksu 32,00 euroa (Panssarikillan jäseniltä 30,00 euroa) Panssarikillan tilille FI27 4260 1320 0126 80 Lammin Säästöpankkiin ja kirjoittamalla osallistujakoodi viitenumerokenttään (osallistujakoodi toimii viitenumerona). Seminaaripaikalle saavuttuaan vieraita pyydetään ilmoittautumaan vastaanottopisteessä, jossa läsnäolo rekisteröidään ja annetaan tarkempia ohjeita tilaisuuden järjestelyistä. Lisätietoja tilaisuudesta ja tarkempi aikataulu julkaistaan Panssarikillan internet-sivuilla www.panssarikilta.fi kohdassa ”Ajankohtaista”. 44 Kutsu Huoltoupseeriyhdistyksen sääntömääräiseen kevätkokoukseen Helsinkiin 18.3.2013 klo 17.30 Pitopaikkana on Pääesikunnan keskuspalviljonki. Ilmoittautuminen yhdistyksen sihteerille osoitteeseen [email protected] tai puh 02 9953 0548. Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen 11§ mukaiset asiat. Kokousesitelmän aiheena ajankohtainen ja mielenkiintoinen: Puolustusvoimauudistus ja Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmä. Kokousta isännöi Pääesikunnan Logistiikkaosasto. Hallitus Kiinnostaako toimittajan tehtävät? Huoltoupseeriyhdistys hakee Huoltoupseeri-lehden hyvän laadun takaamiseksi toimitukseen yhtä uutta toimittajaa Kyseisen henkilön toimii yhdistyksen hallituksen ja päätoimittajan tukena lehden aineiston kokoamisessa. Henkilön tulisi mielellään olla puolustusvoimien palveluksessa verkottumisen helpottamiseksi. Toimittajalle maksetaan tehtävän mukaiset kulukorvaukset erillisen sopimuksen mukaan. Kiinnostuneita pyydetään ottamaan yhteyttä suoraan yhdistyksen puheenjohtajaan osoitteeseen [email protected] tai puh 02 9941 0106. Hallitus Kutsu Huoltoupseeriyhdistyksen valtuuskunnan kokoukseen Helsinkiin 18.3.2013 klo 16.00 Kokous pidetään Pääesikunnan keskuspaviljongissa ennen yhdistyksen kevätkokousta. Ilmoittautumiset valtuuskunnan sihteerille osoitteeseen [email protected] 46 Aitoja makuja. UUTUUS Pirkka Luomuvalkosipulivoi 125 g 1,69/kpl (13,52/kg) Pirkka Luomu voi 250 g 1,99/pkt (7,96/kg) Uudet Pirkka-luomuvoit vievät kielen mennessään Pirkka-sarja on saanut luomuvalikoimaansa uusia, herkullisia tulokkaita. Kokeile vähälaktoosista valkosipulivoita pihvin tai kalan päälle tai valmista siitä vastustamaton maustevoi etanoille. Pirkka Luomu voi on puolestaan luomukermasta hapattamalla valmistettu normaalisuolainen ja vähälaktoosinen voi. Molemmat sopivat niin leivän päälle, ruoanlaittoon kuin leivontaankin. Rasvaseoslevite on vähälaktoosinen luomuvoin ja luomurypsiöljyn seos, joka sopii parhaiten leivälle levitettäväksi. Huomaa myös näppärän pieni pakkauskoko! Pirkka Luomu rasvaseoslevite 75 % 250 g 1,99/rs (7,96/kg) tämän ja yli 2000 muuta pirkka-tuotetta saat vain k-ruokakaupoista Huoltoupseeri PL 5 15701 Lahti OSTO OPAS www.s-kanava.fi/osto-opas
© Copyright 2024