1. No category

TERJOKKOINE
KEVÄT 2013
Terjokkoine - Kevät 201 3
1
TERJOKKOINE
Terijoki-Seura ry:n
yhteystiedot
Terijoki-Seura ry:n
jäsenlehti
Puheenjohtaja
Terjokkoine
Jukka Marttinen
Rialtonkuja 6 B 23
ISSN-L 2243-391 0
00580 Helsinki
ISSN 2243-391 0 (Painettu)
ISSN 2243-3929 (Verkkojulkaisu) jukka.marttinen42
(at)gmail.com
Lehti ilmestyy kaksi kertaa 040 51 7 4286
vuodessa ja se sisältyy TerijoSihteeri
ki-Seura ry:n jäsenmaksuun.
Riitta Kivinen
Terjokkoisen osoite on Veli- Jukolanahde 1 C 20
Pekka Sevón, Isonvillasaaren- 021 80 Espoo
tie 7N1 52, 00960 Helsinki tai riittakivinen(at)hotmail.com
velipekka.sevon(at)gmail.com. 0400 1 92 01 3
Seuraava Terjokkoine ilmestyy
elokuussa 201 3 ja siihen tarkoitettu aineisto pyydetään lähettämään yllä olevaan osoitteeseen 31 .8.201 3 mennessä.
Jäsenmaksu 201 3
Lehden mukana lähetetään
vuoden 201 3 jäsenmaksu, joka pyydetään maksamaan eräpäivään mennessä käyttäen
laskussa olevaa viitettä.
2
Kuva-arkisto
Markku Koho
0400 722 983
Tuotemyynti
Marja Felt
(09) 241 4669
Terijoki-Seura ry:n sähköpostiosoite on terijoki-seura(at)terijoki.fi, jota pyydetään käyttämään otettaessa yhteyttä
seuraan sähköpostin välityksellä. Seuran kotisivu löytyy
osoitteesta www.terijoki.fi.
Terjokkoine - Kevät 201 3
Päivää Kotiväki!
3.4.1 942
Suuret kiitokseni siitä paketista! Ja kirjeistä sinulle, ja
Äidille! Ja vielä siitä kortista ja niistä kuvista. On oikein
mukavaa saada paketteja, vaikka pienempiäkin. Joskin teille varmasti tuottaa hankaluuksia saada tavaroita.
Nyt on siis Pitkäperjantai, ja samalla on tänään vuosi
siitä päivästä kun jouduin ruotuväkeen. Oikeastaan tämä aika on kulunut verrattain nopeasti. Mutta paljon
on ehtinyt tänä aikana tapahtua. Paljon on heistäkin,
jotka olivat samaan aikaan alokkaana, kuin minäkin, jo
siirtynyt ajasta ijäisyyteen. Ja täälläkin olevat useimmat ovat ainakin kerran jo haavoittuneet. Siksi minusta tuntuukin suorastaan ihmeelliseltä, että on näin
kauan säilynyt.
Täällä on ollut aika rauhallista. Ja me olemme tehneet
töitä täällä linjoilla. Se on kyllä aika vaarallista kun joutuu oman ja ryssän rintaman välille tekemään piikkilankaestettä. Ja rintamien välillä on matkaa vain parikolmesataa metriä. Tämä työ tietysti suoritetaan yöllä.
Mutta hyvin se on tähän saakka sujunut. Viime yönä
emme olleet töissä ollenkaan, tämän pyhän johdosta!
Tänä iltana taas menemme. En tiedä onko Pääsiäispyhinä töitä.
Ei tänne taida kesä tulla ollenkaan, kun tänäänkin sataa uutta lunta oikein paksulti. Eikä entinenkään ole
sulanut yhtään.
Terjokkoine - Kevät 201 3
3
Saimme tässä juuri kuulla että ryssät olivat viime yönä
tulleet salaa meidän asemiimme, ja vieneet yhden
meikäläisen vangiksi. Oli niin kova lumisade ettei niitä
kukaan huomannut ennenkuin se oli myöhäistä. Ne
voivat ehkä saada siltä pojalta arvokkaitakin tietoja.
Ikävä tuli Pääsiäinen pojalle.
Koskahan tämä sota loppuneekaan. Ei sitä täällä enää
osaa toivoakaan. Luulisi kuitenkin jo ensi syksyyn
mennessä ratkeavan. Sittenhän sen näkee jos hengissä pysyy. Ei tässä nyt taas muuta olekaan. Kiitoksia
paljon vaan kaikesta! Hyvää kevättä ja paljon terveisiä
teille jokaiselle!
Kuulemiin!
Eino
Kirje on terijokelaisen Eino Kohon sisarelleen Elinalle
lähettämä kirje. Elina oli muun perheen mukana evakossa Järvenpäässä. Eino oli syntynyt 1921.
Seminaari sekä Päivälliset Terijoen
Seurahuoneen tapaan
Järvenpäässä 2.3.201 3
Kesämatka Ilmari Kiannon jalanjäljille
Terijoelle 26.7. - 28.7.201 3
4
Terjokkoine - Kevät 201 3
Kulkua Terijoella
Jussi Miikkulainen
30.07.201 2 maanantai
Aamulla kuuden aikaan kapuan bussiin Porin linja-autoasemalla. Pikkasen jännittääkin. Olen kuitenkin suorittanut kieliopintoja ja uskonkin osaavani tilata ison
oluen ja pienen vodkan, kysyä kuvauslupaa ja tervehtiä. Eiköhän sillä alkuun pääse.
Helsinki. Miten mahdan löytää kohtauspaikallemme?
Olen tuijotellut Googlen karttaa, johon tietenkään ei
ole merkattu edes bussiasemaa. Mainittuna on kyllä
Kamppi, mutta millainen tolvana jättää kartasta pois
merkinnän "linja-autoasema". Melkoista ylpeyttä tuntien löydän itseni postitalon ja Kiasman välistä, sovitulta kohtauspaikalta. Kauaa en kivitolpan päällä istuskele pukamia hankkimassa kun tuttu auto jo saapuu.
Äitini serkku Paavo, joka on kolmisenkymmentä vuotta
tehnyt matkoja itärajan taakse, saapuu Mersun tilataksilla. Alun perin oli puhe, että lähdemme toivioretkelle
Hondan maasturilla, mutta maasturi on rikki, joten lähdemme matkaan Paavon työkalulla. No nythän on ainakin ruhtinaallisesti tilaa.
Klo 1 2.45 saavumme Vaalimaan raja-asemalle, josta
melko nopeasti selviämme läpi. Venäläinen käsitys jonottamisesta on melko abstrakti. Pienikin mahdollisuus jonon ohittamiseen käytetään hyväksi. Lievää
Terjokkoine - Kevät 201 3
5
vahingoniloa tuntien seuraan kun rajavartiolaitoksen
miehet pysäyttävät yhden etuilijan. Siihen jumahtaa
tavaritsin laatokka kahden tolpan väliin ja ilmeisen
tiukka tarkastus viivästyttää takuulla matkantekoa...
Kiva on huomata, että ainakin Suomen puolella on
jonkimmoinen kuri ja järjestys.
Venäjän puolella rajaa, Torfjanovkan raja-asemalla,
juutumme jonoon. Aurinko porottaa täysillä nahkaan ja
hiki poreilee pintaan. Lopulta pääsemme tulliin. Suomalaiset autot ohjataan omaan jonoonsa. Takakopille
ei ole asiaa, ellei ensin ole hoidettu henkilöpapereita.
Ah Venäjä... ja sen yllätyksellisyys. Venäjällä suurta
suosiota saavuttanut näyttelijä Ville Haapasalo sanoi
jossakin TV- ohjelmassa, että Venäjä on maa, missä
mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy! Ja se on niin
totta... Puolitoista tuntia myöhemmin pääsemme läpi.
Sen verran on homma muuttunut, ettei enään näy konepistoolimiehiä, kuten lapsena, tehdessäni bussimatkaa silloiseen Leningradiin.
Heti rajan jälkeen alkaa tienreunoilla näkyä marjakauppiaita mustikkaämpäreineen. Pysähdymme pienessä kaupassa ostamassa eväitä ja muutaman purkin olutta. Kaupan edessä on vanhempi herra
vaihtamassa rahaa. Paavo vaihtaa viisikymppisen, minä epäluuloisena seuraan tapahtumaa ja lasken kurssin. Myöhemmin selviää, että ukon kurssi on jopa
pankkia parempi.
Melko hurjaa ”liikennekulttuuria” ihaillen ajamme halki
Viipurin. Muutamia rakennuksia tunnen ja Paavo esit6
Terjokkoine - Kevät 201 3
telee lisää. Poikkeamme huoltoasemalla. Edullista on
menovesi täällä... Tien varren levähdyspaikalla tapaamme tutun bisnesmiehen. Viton takaluukusta viinaa ja virvokkeita myyvä kaveri valittaa suomalaisturistien vähyyttä. Bisnes kärsii korkeista viisumin
hinnoista. Paikallisen käytännön mukaan auton voi
ohittaa oikealta tai vasemmalta. Tosin oikealta mahtuu
vain yksi auto kerrallaan, kun taas vasemmalta ohituksen voi suorittaa kaksikin autoa rinnakkain.
Klo 1 8.00 on edessä siltatyömaa ja jäämme mottiin.
Välttääksemme vastaavat kuviot jatkossa vaihdamme
sivuteille. Niinpä myös pinnoitteen laatu putoaa melko
progressiivisesti.. Paikallinen tienpinnan korjaus ilmeisesti suoritetaan levittämällä asfaltit vanhan päälle,
josta talvi, routa ja ajoneuvot kuorivat sen varsin nopeasti. Kukaan ei kai ole kuullut tienpohjan perustamisesta, sorasta, maanrakennuskankaasta ja muusta.
Nämä on varmaankin rakennettu suoraan vanhojen
suomalaisteiden päälle, jotka oli rakennettu 30-luvun
autokannan ja liikennemäärän mukaan.
Ennen Terijoen rautatiesiltaa ihailen upeita tammia,
joita kasvaa tien sivussa ja samalla jäämme taas
ruuhkaan. Klo 1 7.00 olemme Terijoella, nykynimeltään
Zelenogorsk eli Vihreä kaupunki. Ajelemme hotelli-sanatorio Pohjolan Rivieraan. Pikku tivolin jälkeen saamme majoittamoksemme hienon mökin rannan läheisyydestä.
Meillä on oma saunakin. Kauniisti
leppäpaneloitu lämpövoimala, jossa on suomalainen
kiuas ja kalusteet. Pientä ironiaa on parisänky, mutta
kait siinä kaksi kotomaista heteromiestä muutaman
Terjokkoine - Kevät 201 3
7
yön nukkuu. Heti mökin takana on pieni ravintola, jossa juomme oluet ja katselemme meressä uivia sorsanpoikasia. Paavo sanoo veden olevan likaista, joten
hylkään ajatuksen uida siellä. Lähellä on myös alueen
yleinen vessa. Visuaalisten kylttien lisäksi asiaan liittyy
varsin voimakas hajuopaste. Joka luontevasti kertoo
kielitaidottomallekin rakennuksen perimmäisen käyttötarkoituksen. Sitten tien toiselle puolen, Goriin, eli
Paavon mukaan Koirabaariin syömään. Kanakeittoa ja
leipää. Perunasalaattia ja vodkaa, olutta unohtamatta.
Palvelu on hyvää, paikka on siisti ja mukava, Ukkonen
jyrisee merellä, väsyneet matkaajat menevät nukkumaan......
31 .07.201 2 tiistai
Heräilemme yhdeksän aikaan ja lähdemme hotellin
ravintolaan aamiaiselle. Suomalaisittain ajatellen 70luvun sairaanhoitajan asuinen tarjoilija kuljettaa meitä
saliin, jossa on puuro jo pöydässä. Samantien se kuitenkin vaihdetaan kaurapuuroon, joka ei ole kohdallani
mikään suosikki.... Lisukkeeksi kanaa, kaalia ja perunamuusia. Haaleana tietysti, no teevesi on kuumaa ja
siihen voi sekoittaa maitojauheesta tehtyä lämmintä
"maitoa". Edellisestä Venäjänreissusta viisastuneena,
maku vielä mielessä, en koske tarjolla olevaan kananmunaan.
Käymme Repinon, entisen Kuokkalan, hallintorakennuksessa katsomassa vanhoja valokuvakopioita Terijoesta, Venäjän hallituskauden alusta. Nykyasukkaat
kuulemma tuotiin emämaasta junalla. Asemalle päästyään sai jokainen etsiä itselleen uuden kodin. Mahtoi8
Terjokkoine - Kevät 201 3
vatko jokainen olla kovasti vapaaehtoisiakaan. Ajamme Terijoen rautatieasemalle. Sota-aikaan osin tuhoutunut asema on venäläisten toimesta korjattu, ja sen
julkisivuun on tullut pramea kaarisisäänkäynti. On siinä ikkunanpesua. No eivät venäläiset niitä pese. Täällä töitä tekevät gruusialaiset ja muut siirtotyöläiset.
Isoisäni oli täällä töissä, ja hänen isänsä toimi asemapoliisina, olivat ensin nimeltään Pauloff. Vuonna 1 924
tapahtuneen nimenmuutoksen jälkeen Uusilehto. Asemalla piti kansalaissodan aikaan majaansa kuulu punakenraali Kaljunen. Muistan papan kertoneen toverin
olleen kova pistoolisankari, joka ukkomauserillaan
ammuskeli hevosen selästä vankeja. Oli kuulemma
niin tarkka mies, että ampui kaljapullon suusta sisään...
Pappa kertoi myös nuoruusajastaan. Hän oli muiden
lapsien kanssa käynyt täällä katsomassa, kun punaiset olivat rintamalla kuoltuaan jäätyneet ja heidät oli
sitten pinottu asemalle. Aika hurjat oli silloisten lasten
ajanvietteet. Kaivan videokameran ja jalustan esiin.
Kuvaan ensin rakenusta ulkoa ja siirryn sitten sisälle.
Kauaa en ehdi esittää dokumenttikuvaajaa kun joku
virkailijarouva, propuska rinnassa ja pumaga kädessä
tulee kaiketi kieltämään kuvaukseni tai kysymään jotakin, jota en ymmärrä. Pyörittelen päätäni ja toimitan
loistavalla venäjällani, "njet ponimaju"... Rouva lopulta
kyllästyy hymyilevään persoonaani ja poistuu sivummalle. Asemalaiturille en pääse kuvaamaan, sillä tänne on rakennettu länsimainen lipuntarkastusporttijärjestelmä. Koetan vielä onneani makarovpistoolia
Terjokkoine - Kevät 201 3
9
kantavan vartijan kanssa. Selitän hänelle "mosna photo", ja näytän kameraa. Heppu lähtee selvittämään
asiaa. Kyselee virkailijoilta lupaa ja lopuksi tietysti siltä
rouvalta, joka on jo kieltänyt kuvailuni. Rouva kostaa
ja tekee tyhjäksi kaikki pyyntöni...
Ajamme muinaiselle Savonkadulle, jossa on ollut Porkan suvun kotitalo. Siis Paavon isovanhempien ja minun isoäitini. Tarkkaa paikkaa ei Paavokaan tiedä. Kuvaan vähän. Yksi perhe antaa luvan kuvata pihaansa,
toinen kieltää. Jatkamme luterilaiseen kirkkoon, jossa
ystävällinen ja touhukas rouva tarjoaa meille teetä ja
pikkuleipää. Ostan sieltä myös pienen krusifiksin.
Neuvostoliittolaiset tekivät sodan jälkeen kirkosta hevostallin. Kommunistinen ateismi kun ei ollut kovin
kirkkomyönteinen. Sittemmin kirkosta tuli elokuvateatteri Pobeda ja nyt se on korjattu taas alkuperäiseen
asuunsa lahjotusvaroin. Myös torni on rakennettu uudelleen. Pieni, mutta kaunis kirkko.
Nyt olemme matkalla Kuolemajärven Hatjalahteen. Aikanaan Porkan suvulla oli täällä ainakin mökki. Rantatietä ajamme, ja minä leikin kartturia. Siinä matkalla
huomaamme ruplien vähenneen merkittävästi joten
päätämme ajaa Koivistolle, nykyään Primorskiin. Olen
matkoillani oppinut, että lompakossa on oltava taksiraha ja pieni hätävarasto. Koivisto on nykyään tunnettu
isosta öljysatamastaan, josta lähteviä öljyputkia risteilee joka puolella. Ohitamme myös suuren aidatun alueen, jossa kuulemma valmistettiin kameralla varustettuja pommeja tai muuta salaista. Alueen vieressä
10
Terjokkoine - Kevät 201 3
kulkee rautatie, jota en löydä kartasta. Toteamme, että
kun aluetta vartioidaan edelleen ja siellä on autoja, ei
ole viisasta hankkiutua ehdointahdoin vaikeuksiin miliisin kanssa vaan jatkaa matkaa.
Koivistolle päästyämme löydämme yhden pankin.
Vaan rahaliikenne ei toimi. "Njet raboda”, kertovat.
Tietoliikenne on poikki. Ihmettelen paikallisen turvayrityksen mainosta. Kuvassa on pakettiautollinen rynnäkkökiväärein aseistautuneita nuorukaisia. Aikas hurjalta näyttää lokaali yhteisörauhan turvaaminen.
Palaamme köyhinä poikina rantatietä takaisin ja käännymme uudelleen Kuolemajärvelle johtavalle tielle, jota ajamme Hatjalahteen. Pienen sillan jälkeen olemme
perillä. Maisema on kaunis. Vaan tienvarret ovat metsällä ja joka metriltä ei järveä näy. Niinpä pyrimme soratietä Karhulaan. Paavon hyvästä paikallistuntemuksesta, kartoista ja navigaattorista huolimatta emme voi
jatkaa. Tien laatu pakottaa meidät palaamaan Hatjalahdelle. Ajamme läpi entisen Kaukjärven, nykyisen
Kamenkan valtavan sotilasalueen. Paavo käskee piilottamaan kamerat. Tämä oli aikanaan Kaukjärven tykistöleiri. Nyt täällä on panssarivaunujen harjoitusalueita ja valtavat kasarmialueet. Kokonainen
sotilaskaupunki kerrostaloineen ja kasarmeineen.
Tienvarsia hallitsevat kauniisti kukkivat punaiset angervot ja "ryssänheinä" eli jättiukonputki. Tarinan mukaan se tuotiin tänne Stalinin ohjeesta karjan rehuksi.
Fototoksinen kasvi on vallannut valtavat alueet.Ohitamme suuria paloaukioita. Ei ihme, että savu tunki
Terjokkoine - Kevät 201 3
11
ajoittain Helsinkiin asti. Täältä on palanut neliökilometreittäin metsää. Tien kunto vaihtelee kamalasta välttävään.
Pyrimme vielä kuvaamaan vanhan Terijoen upseerikasinon, joka tunnetaan myös Kuusisen palatsina. Ns.
Terijoen hallitus piti täällä majaansa talvisodan aikaan.
Aikoinaan upea rakennus on nyt rapistunut kamalaan
kuntoon.. Emme pääse pihaan. Hitto kun osaisi venättä. Paikalle on asumisoikeudella palkattu gruusialaisvartijat. Kuvauspyyntöni takia nuorimies noutaa paikalle vanhemman miehen. Taitaa olla niin, että
jalustan ja kalliin videokameran kanssa vaikutan liian
professionaalilta. Rakennusta on kaiketi alettu korjaamaan, sillä katot on pressutettu. Toivottavasti jostakin
on löytynyt alkuperäiset piirustukset. Rakennuksesta
saisi isolla rahalla palautettua ainakin osan alkuperäisestä loistosta.
Iltasella poikkeamme Koirabaariin saslikille ja Paavo
tapaa suomalaisen bussikuskin, jonka kanssa tarinaa
riittää...
01 .08.201 2 keskiviikko
Herätän Paavon kahdeksalta. Eilen kun oli puhe lähteä toisen seurueen matkaan, opastamaan ja oppimaan uutta. Aamiaislistalla lienee tänään tattaripuuroa, se on parempaa kuin eilinen kaurapuuro.
Perunamuusi, kaali ja makkara menettelee. Takana
olevasta pöydästä voi noutaa kurkun paloja, keitettyä
punajuurta ja paprikansiivuja.
12
Terjokkoine - Kevät 201 3
Naapurihotellin portilla tapaamme eilisen bussikuskin,
joka kertoo ryhmänsä suunnitelmien muuttuneen. Ajelemme siis kaksin Terijoen torille kuvaamaan. Melko
pieneksi osoittautuu tämä tori. Vihanneksia, nalifkaa,
kaalia ja kenkiä. Kenkäkauppiaina on kaksi kultahammasmiestä, jotka pyytävät videoimaan heidätkin. Sitten pääkadulle Prospekt Leninalle.Vanhasta Kannaksen Osuusliikkeestä kuvaan pikku pätkän ja
ympäristöäkin. Isovanhempani eivät koskaan kuvailleet Terijokea sanallisesti minulle, joten pidin itsestään
selvänä, että kyseessä on vuolas virta. Vaan ei.
Enemmänkin oja. Osan matkaa se on kyllä kauniisti
kivetty, mutta taas toisaalla hoitamaton puro.
Terijoen luterilaisella hautausmaalla meinaan saada
kuvauskiellon paikallisen vartijan toimesta, mutta kun
selitämme siellä olevan Paavon isoäidin, baabuskan
haudan, pääsen kuvaamaan. Hautaa emme enää löydä. Enoni Heikki on sen joskus nähnyt, mutta se lienee nykyään tuhottu. Suomalaisten hautoja ei muutenkaan hanki löytyä, vain kiven kappaleita
muistomerkin luona. On venäläisiä erikoisia aidattuja
hautoja, joissa vainajan kuvalla varustettu kivi. Suomalaiset hautakivet käytettiin aikoinaan tienpohjiin ja
talojen porraskiviksi.
Jatkamme matkaa vanhalle suomalaiselle hautausmaalle, jossa ihmettelemme aukirevittyjä hautoja. Joku on kerännyt vainajia tai etsinyt koruja ja kultahampaita. Paikalliset venäläistyneet muurahaiset
pureskelevat minua jalkaan. Kirvelee hitosti. HautausTerjokkoine - Kevät 201 3
13
maan tunnistaa tienvieressä olevista kahdesta kivipylväästä ja niiden takana olevasta muistomerkistä, juuri
muuta tunnusmerkistöä ei ole. Jokunen kivi, joissa on
ollut kiinni kai rautainen risti ja jonkun rakennuksen
betoniperustus.
Nyt jatkamme Lintulan luostarin kautta Kivennavalle.
Paikalliset opastavat meidät perille. Luostaria rakennetaan uudelleen. Tai kyseessä lienee tsasouna eli rukoushuone. Upea kiviperustus ja hienoa hirsityötä.
Tästä tulee varmasti paikka, jossa käy turisteja. Itse
luostarirakennus on kadonnut. Mainittakoon tässä
kohtaa Paavon paikallistuntemus, joka vuosien varrella on kehittynyt loistavaksi.
Kivennavalla, nykyään Pervomaiskoje, (suomalaisittain nimi herättää hymyilyä), käymme kirkonmäellä.
Kirkkoa ei ole, ruma venäläinen kulttuuritalo on. Mäki
sinänsä on kaunista kukkaketoa, hieno näköala.. Vietän hetken videokameran kera mäellä. Paikallisesta
kaupasta haemme ruokaa. Otan palvikylkeä ja pullon
olutta. Pysähdymme tien viereen syömään. Hyvää on
ja nälkä lähtee.
Ajamme hotellille. Paavo menee torkuille. Linnoittaudun kamerani ja jalustan kera huvimajan kaltaiseen
katokseen, jossa lisäkseni istuu nelikymppinen pietarilaisrouva. Koitan aikani kuluksi jutella rouvan kanssa,
mutta osaamani suomi-globish ei oikein toimi täällä ja
venättä osaan vaan jonkun sanan. Paikallistuttavuuksia on kyllä muuten hankittu. Mua ovat syöneet hyttyset, paarmat, kusiainen tuikkasi koipeen ja ampiainen
14
Terjokkoine - Kevät 201 3
kävi ryypyllä kvassimukissani ja pisti sitten humalapäissään naamaan. Lienee muinaisen neuvostopropagandan uhri. Siirryn siis odottelusessiossani sokerittomaan vodkaan. Katsotaan nyt mikä otus tulee
kanssani seuraavaksi ryypylle, toivottavasti ei pure lujasti..
Täällä hotellin rannalla on edukkaampaa kuin Koirabaarissa. Kvassi reilu 30 ruplaa ja votkalasi siinä viiidenkympin korvissa. Yhteisannos siis noin 2€. Sisällä
aika kuluukin kun juttelen pietarilaisen historian professorin kanssa. Kaveri on matkaillut Kuubassa ja jumaloi Che Guevaraa. Jätän kertomatta mielipiteeni
tuosta murhamiehestä ja meillä on mukavaa. Paavokin on herännyt ja menemme poliisibaariin seljankalle.
Pieni lähes länsimainen baari, kuitenkin neuvostohumpalla varustettuna.
Sieltä ajamme Alexin ja Tanjan luo. Aleksi, oikeammin
Oleg on majapaikkamme toimitusjohtaja ja Paavon ystävä. Vain Tanja on kotona, mutta saan kyllä käsityksen venäläisestä vieraanvaraisuudesta. Paavo on
Tärkeä vieras. Talo on yksi suurimmista hirsilinnoista,
joissa olen käynyt. Minäkin saan pienen lahjan. Sanottakoon, että venäläinen ystävyys tekee vaikutuksen....
Hotellille mennessä auttelin vielä yhden pikkupojan fillarin ketjut paikoilleen ja sain nätin spasiiban... Tulipa
tehtyä jotakin hyvääkin.
Käymme vielä seuraamassa venäläistä diskomeininkiä. Lopuksi kuvittelemme menevämme nukkumaan.
Vaan ei! Rannan saslikkimies vinkkaa meidät työläisTerjokkoine - Kevät 201 3
15
ten afterskii pöytään. Koolla on baarin henkilökunta ja
muita duunareita. Autoin saslikkimiestä kantamaan
päivällä pöytää sisälle, ja hän muistaa minut, Ja tuntee tietysti Paavon, pomon kaverin. Tarjolla on vodkaa
ja ruuantähteitä. Venäläisittäin on vuorossa maljapuheita, joista en mitään ymmärrä, Vieressäni istuva Karelinilta näyttävä jänteikäs gruusialaismies puhuu taukoamatta. Erotan tulvasta sanan rodina, isänmaa, ja
mietin, onko kyseessä talvisodan uusinta. Mutta ei,
mir eli rauha. Olemme lähdössä, mutta kaveri ei väisty, puhuu vaan. Lopulta poistun ikkunan kautta.
02.08.201 2 torstai
Hotellin herkkuaamiaiselle. Kaali puuttuu ja makkarasta on tullut jonkinmoinen pihvi. Vesipulloa ei näy. Haaleaan perunamuusiin voi kumminkin luottaa. Koliseva
peltikärry luo tunnelmaa, kun sairaalapukuinen täti
heittelee annoksia pöytiin.
Ajelemme tuliaisostoksille Terijoen pääkadulle, nykyisin Prospekt Leninalle. Venäläistä suklaata montaa
sorttia, Stolishnajaa ja mausteita. Kylällä ihailen patsasta. Idolilleni Spede Pasaselle on pystytetty komea
monumentti, jossa hän mahtipontisin elein kai ohjaa
elokuvaa. Jalustaan vaan ovat vahingossa kirjoittaneet jonkun Leninin nimen... Poikkeamme pikkuisessa
kahvilassa maistamassa liha- ja omenapiirakkaa. Aivan mainiota. Kahvi tehdään modernilla koneella ja
sekin on hyvää.
16
Terjokkoine - Kevät 201 3
Huomaan tekstin "biblioteka", joka sitten osoittautuukin lasten kirjastoksi. Henkilökunta on mukavaa. Vanhempi rouva posmittaa venättä, mutta nuorempi dievuska puhuu englantia. Kun moottori lähtee käyntiin,
niin juttua tulee. Tutustuimme heidän kanssaan rakennuksessa olevaan muurahaismuseoon. Keskeneräiseen viidennen kerroksen lasten opetustilaan. Aika
minimalistista, mutta into korvaa laadun. Pitää muistaa, että tämä on toteutettu pienellä rahalla. Siihen
nähden on tulos kunnioitettava. Perässämme sisään
yrittävät venäläiset käännytetään takaisin. Saamme
siis oikein erikoiskohtelun. Seisomme rakennuksen
katolla ihailemassa ortodoksikirkkoa puiden välistä, ja
kuulemme sen olevan nyt auki.
Se on elämäni hienoimpia kirkkoja. Saan tiskin takana
istuvalta rouvalta kuvausluvankin. Ikoneja, rakennustaidetta ja outoa kulttuuria. Minähän en ole ortodoksi,
joten en kaikkea ymmärrä. Useita alttareita, ikoneita ja
kynttilöitä. Opas olisi mukava, tai oma kielitaito. Yritän
kuvata pieteetillä, olla häiritsemättä ihmisiä. Hetken
vielä kiertelemme pikkukatuja ja katselemme vanhoja
suomalaistalojen jäänteitä sekä valtavia oligarkkien
linnoja. Kuinka isolla rahallakin voi tehdä täysin toivottomia rakennusteknisiä ratkaisuja. Rännien ja räystäiden puute lahottaa talojen alaosat, muurinkiviä esittävät laatat putoilevat ja maali puuttuu.
Nykyarkkitehtuuri on mahtipontista, rakennuksissa on
torneja kuin prinsessa Ruususen linnassa ja yksityisyys on taattu aidoin, muurein, kameroin ja vartiomiehin.
Terjokkoine - Kevät 201 3
17
Käymme hotellilla syömässä. Ruokana on perunaa,
kurpitsaa ja kananpala. Taidanpa poiketa rannassa
saslikilla. Harmi, kun tuli hyvä nälkä pilattua ennakkoon.
03.08.201 2 perjantai
Herätys klo kuusi. Tarkoitus on välttää ruuhkat varhaisella marssikäskyllä. Melko mukavasti matka etenee.
Kaunis usva verhoaa läheisen järven. Viipurissa
käymme kaupassa. Ostan matkaevääksi pahvipalalle
kelmutettua perivenäläistä kaalipiirakkaa ja sämpylää
muistuttavia piirakoita. Myöhemmin osoittautuu, että
kaalipiirakka on hyvää, mutta noihin pötköihin on leivottu sisälle tonnikalaa luineen. Syöminen osoittautuu
hankalaksi, kun pitää oravamaisesti pudotella suupielestä niskanikamia... Keppanaa myydään, mutta vahvempi 8% olut takavarikoidaan kassalla. Sitä ei kai
vielä aamulla saa myydä ja kepukkaa ei lasketa alkoholiksi.. Henkilökunta on perusvenäläisen yrmeää ja
kielitaidotonta. Matka jatkuu. Jessus tätä ajokulttuuria.
Ylämäki, mutka, ja ohi pitää Ladalla mennä. Ei ihme,
että tienreunoilta löytyy hautamuistomerkkejä. Kukkapuska ja hautakiviäkin näkyy. Ei kai sentään niiden alle ketään haudattu ole...
Tullista pääsemme yllättävän rivakasti läpi. Vennään
tyttö vaan ei hymyile, vaikka kuinka koitan olla empaattisen sympaattinen. No onneksi ei sentään rankaisekaan hymyilystäni. Kotomaassa tuntuu taas tutun
turvalliselta...... Matka oli mukava, mutta kiva on kotiin
tulla... Illalla saunaan.
18
Terjokkoine - Kevät 201 3
Terijoen luonnonmaiseman synty
Oula Seitsonen
Terijoen maisema on syntynyt vuosituhansien kuluessa luonnonvoimien muovaamana. Erityisesti Suomenlahden vedet, jotka perinteisesti tarjosivat myös elannon Terijoen asukkaille, ovat muokanneet alueen
ympäristöä nykymuotoonsa. Karjalankannaksen maiseman voi sanoa olevan Itämeren synnyttämää.
Nykyisestä vilkkaasta rakennustoiminnasta huolimatta
maaston aikakerrostumat ovat edelleen tulkittavissa,
ja mahdollistavat muinaisen maiseman ennallistamisen. Muinaismaisemaa voidaan tutkia esimerkiksi
muinaisten maakerrostumien ja maastonmuotojen
geologisilla ja maantieteellisillä tutkimuksilla, muun
muassa geomorfologisten- ja siitepölyanalyysien avulla. Näitä on viime vuosina tehty eripuolilla Karjalankannasta Helsingin yliopiston ja Venäjän tiedeakatemian tutkijoiden yhteistyönä, ja uusia tuloksia on
kertynyt runsain mitoin.
Maa kohoaa merestä 1 0000–9000 eKr
Jääkauden mannerjäiden vetäytyessä maastamme
noin 1 2000 vuotta sitten alkaen jäätikön reunalle muodostui sulavesistä laaja Baltian jääjärvi. Jääjärven pinta kohosi pohjoisella Karjalankannaksella lähes sata
metriä ja etelämpänä useita kymmeniä metrejä nykyistä merenpintaa ylemmäs. Ero vedenpinnan kor-
Terjokkoine - Kevät 201 3
19
keudessa johtui jäämassojen painon alta vapautuneen
maan kohoamisen erilaisesta nopeudesta eriosissa
Kannasta. Maankohoaminen on edelleen nopeinta
jäätiköitymisen keskusalueella Perämeren pohjukassa, missä jäämassat olivat paksuimpia. Pohjanmaan
rannikolla maa kohoaa nykyisinkin lähes senttimetrin
vuodessa ja nykyisen Kaakkois-Suomen rannikolla
pari millimetriä, kun taas Laatokalta kaakkoon maanpinta vajoaa.
Maankohoamisen eritahtisuus on huomioitava aina
muinaista maisemaa ennallistettaessa. Malleissa
maanpintaa on kallistettava luoteis-kaakkosuunnassa
vastaamaan muinaista vaakasuoraa maanpinnantasoa niin, että luoteisosa on kaakkoa korkeammalla.
Tämän jälkeen pystytään rekonstruoimaan meren ja
järvien vedenpintoja. Nykyisin tämä tapahtuu tavallisesti tietokoneavusteisesti paikkatieto-ohjelmistojen
avulla.
Jääjärvivaiheessa ainoastaan Kannaksen keskiosien
korkeimmat alueet kohosivat vedenpinnan yläpuolelle.
Vedenpinta laski kuitenkin nopeassa tahdissa, ja pian
Terijoellakin Puhtulanmäen huippu nousi saarena aution ulapan ylle. Ensimmäiset eläimet ja kasvillisuus
levittäytyivät alueelle sitä mukaa, kun neitseellistä
maata paljastui veden alta. Kasvillisuudessa hallitsevina olivat alkuvaiheessa tundrakasvillisuus ja tunturikoivikot. Ilmaston lämmetessä avoimesta tundrasta
kehittyi ensin tunturikoivunummia ja lopulta koivumetsiä.
20
Terjokkoine - Kevät 201 3
Maisema muotoutuu ihmisasutukselle 9000–6000
eKr
Ulappa säilyi autiona ihmisasukkaista vielä vuosisatoja niin sanotun Yoldia-merivaiheen aikana, ja vedenpinnan lasku jatkui. Maan paljastuessa merestä varhaisin ihmisasutus levittäytyi Karjalankannaksen
kautta Suomenniemen suuntaan hieman 9000 eKr.
jälkeen. Itämeren historiassa Yoldia-merivaihe vaihtui
näihin aikoihin makeavetiseksi Ancylusjärveksi. Tähän
aikaan vedenpinta Terijoella oli nykyisen merenpinnan
tasolla tai jopa jonkin verran sitä alempana, ja rantamia hallitsi mäntyvaltainen metsämaisema.
Ancylusjärven vedet alkoivat pian kohota: vesi nousi
Viipurinlahdella noin 30 metriä nykyisen merenpinnan
yläpuolelle, Uudenkirkon alueella noin 1 5 metriä ja Terijoella noin 1 0 metriä nykyistä ylemmäs. Ancylusjärven vedet kääntyivät jälleen laskuun noin 8000 eKr.
alkaen, ja niin sanotun Litorinamerivaiheen alkuun
noin 7000 eKr. mennessä vedenpinta Terijoella oli laskenut jälleen selvästi nykyistä merenpintaa alemmas.
Kivikauden suuri kesä 6000–2500 eKr
Litorinameren vedet tulvivat seuraavina vuosisatoina
jälleen Kannaksen rannoille. Litorinatulvan huippu kohosi Nevan suulla reilu viisi metriä, Terijoella reilun
kymmenen metriä, ja Viipurinlahdella noin 1 8 metriä
nykyistä merenpintaa ylemmäs. Terijoen näyttävät
muinaiset rantatörmät liittyvät tähän tulvahuippuun
noin 5000 eKr.
Terjokkoine - Kevät 201 3
21
Tulvahuipun jälkeen vedenpinta Suomenlahden pohjukassa on laskenut tasaisesti nykyiselle tasolleen.
Luonnonmaiseman pääpiirteet eivät enää muuttuneet
Litorinameren vesien alettua laskea tulvahuipustaan,
vaikka aaltojen voimat ovatkin muokanneet alempia
rantakorkeuksia pienemmässä määrin aina nykypäivään asti. Kannaksen länsirannikon pitkät hiekkarannat ja dyynit ovat syntyneet näiden toisiaan seuranneiden meren tulvimis- ja vetäytymisvaiheiden myötä.
Jo ennen kuin vedenpinnan nousu saavutti huippunsa,
kasvillisuus ja ilmasto alkoi muuttua noin 6000 eKr. alkaen. Vuoden keskilämpötila kohosi jopa kaksi astetta
nykyistä lämpimämmäksi, kesät olivat erityisen kuivia,
ja järvien vedenpinnat matalalla. Jalot lehtipuut, kuten
tammi, lehmus, jalava ja pähkinäpensas, levittäytyivät
aina Keski-Suomeen asti. Ihmisravinnoksi kelpaavista
kasveista erityisesti vesipähkinä oli tärkeä esihistoriallisten ihmisten toimeentulolle ja sitä ilmeisesti ”viljeltiin” asuinpaikkojen rantavesissä. Kuusi alkoi levittäytyä maahamme idän suunnasta oin 4000 eKr. alkaen,
mutta tammivaltaiset jalopuusekametsät pysyivät vallitsevina vielä vuosisatojen ajan.
Kesä kääntyy syksyyn: nykyisenlaisen ilmaston
kehitys viime vuosituhansien aikana
Maamme ilmasto alkoi viilentyä auringon säteilymäärän laskusta johtuen kivikauden lopuilla noin 2500 eKr.
jälkeen. Viilenemisen myötä jalopuumetsät alkoivat
vetäytyä sisämaasta kohti Suomen etelärannikkoa ja
kuusi valtasi niiltä vapautunutta tilaa. Karjalankannak22
Terjokkoine - Kevät 201 3
sen mantereisemmassa ympäristössä jäänteet näistä
kivikauden kesän metsistä säilyivät kuitenkin aina nykypäivään asti.
Kuusen valtakausi eteläisen Suomen metsissä jatkui
noin 1 500 vuotta, minkä jälkeen sen määrä kääntyi
vähittäiseen laskuun nykyisenkaltaisen ympäristön alkaessa kehittyä. Ilmasto on jatkunut aiempaa viileämpänä aika nykypäivään asti, tosin esimerkiksi Keskiajan lämpökaudella 1 000–1 200-luvuilla vuotuinen
keskilämpötila oli noin asteen nykyistä korkeampi. Sen
sijaan niin kutsuttu Pieni jääkausi 1 500–1 800-luvuilla
oli kylmin ajanjakso tuhansiin vuosiin.
Ihmisen vaikutus maisemaan
Ihminen vaikutti ympäristöönsä ja kasvillisuuteen jo
varhaisimmista ajoista saakka. Ihmiset raivasivat
asuinsijojaan kasvustosta, suosivat joitain hyötykasveja, kuten esimerkiksi vesipähkinää, ja raivasivat polttamalla raivioita, esimerkiksi riistaeläimiä houkuttelemiseksi. Kaskimaanviljely omaksuttiin mahdollisesti
maahamme jo kivikauden keskivaiheilla 2000-luvulla
eKr. Alkuvaiheessaan tämä oli ilmeisesti niin pienimuotoista, ettei siitä jäänyt kuin satunnaisia merkkejä
esimerkiksi siitepölyjen muodossa. Pysyvämmät merkit maanviljelystä ilmaantuvat järvissä ja soissa säilyneisiin siitepölykerrostumiin kivikauden ja sitä seuraavan varhaismetallikauden taitteessa n. 1 500 eKr.
alkaen. Keskisellä rautakaudella 500-luvulta jKr. Kannaksella alkoi suuriin maisemanmuutoksiin johtanut
siirtyminen peltoviljelyyn ja laajamittainen peltojen raiTerjokkoine - Kevät 201 3
23
vaaminen. Peltoviljelyn omaksumisesta huolimatta
pyyntielinkeinot ja erityisesti kalastus säilyttivät asemansa Kannaksen asukkaiden toimeentulossa aina
1 900-luvulle asti.
Viimeisin suuri muutos maisemassa koko Karjalankannaksella ajoittuu sotien jälkeiseen aikaan, jolloin
suurin osa 1 900-luvun alussa viljellyistä pelloista jäi
kasvamaan umpeen ja monet kylistä hylättiin. Virallisten Neuvostoliittolaisten suunnitelmien mukaan Kannas oli määritelty karjankasvatusalueeksi, jolla ei maata kannattanut viljellä. Käytännössä valtaosa
maankäytöstä oli kuitenkin pienimuotoista kotitarveviljelyä ja – karjanhoitoa, kuten nykyäänkin. Viimeisimpänä muutoksena Terijoen maisemassa on ollut tiiviin
kesämökkiasutuksen suurimittakaavainen levittäytyminen alueelle.
Terijoelta tai lähialueilta ei ole toistaiseksi tehty paleoekologisia ja geologisia tutkimuksia. Jatkossa toivon mukaan on mahdollista tutustua aiempaa tarkemmin myös nimenomaan Terijoen alueen ympäristöhistoriaan. Alueen monet suot ja esimerkiksi Kaukjärvi
tarjoaisivat hyviä mahdollisuuksia esimerkiksi pohjasedimenteistä kairattavien siitepölynäytteiden tutkimiseen: näiden avulla voisi yrittää jäljittää muun muassa
varhaisia viljelynmerkkejä.
Kirjoittaja on arkeologi ja maantieteilijä (Arkteekki ky / Helsingin yliopisto), joka on tehnyt tutkimuksia Karjalankannaksella vuodesta 2000, ja jonka äidinpuoleinen Mannermaan suku on kotoisin Terijoelta.
24
Terjokkoine - Kevät 201 3
Karjalankannaksen vesistöhistorian vaiheita, muinaiset vedenpinnat esitetty tummansinisellä. Yläkuva) vesistöt noin
10 000 vuotta sitten Ancylusjärven tulvan huippuvaiheessa,
Laatokan eteläosa oli tässä vaiheessa kuivaa maata; Alakuva: vesistöt noin 3000 vuotta sitten Laatokan tulvan
huippuvaiheissa (kartta: O. Seitsonen).
Terjokkoine - Kevät 201 3
25
Terjokkoisen tapahtumakalenteri
Lauantaina 2.3.201 3 kello 1 3.00 Musiikkiaiheinen seminaari KAAKONKULMAN SOITOT JA LAULUT. Ohjelmassa
mm. Seppo Ikosen esitelmä uuskirkkolaisesta monitoimimiehestä Juho Ikosesta, Seppo Heimolinnan esitelmä aiheenaan Edith Södergranin runojen musiikki ja Eeva Jalosen esitelmä aiheesta Terijoen musiikkielämä, jonka
musiikkinäytteet esittää Raita Karpo. Tilaisuus alkaa
maksuttomalla kahvitarjoilulla kello 1 2.30. Seminaari pidetään Järvenpäässä, Paatelan talo, Sibeliuksenväylä 55 A.
Tilaisuuden järjestävät yhdessä Teri-Säätiö, Terijoki-Seura
ry ja Pääkaupunkiseudun uusikirkkolaiset ry.
Lauantaina 2.3.201 3 kello 1 5.00 Päivälliset Terijoen Seurahuoneen tapaan Järvenpäässä, Paatelan talo, Sibeliuksenväylä 55 A. Lue tilaisuudesta lisää sekä ohjeet ilmoittautumisesta viereiseltä sivulta.
Torstaina 1 8.4.201 3 kello 1 7.00 Terijoki-Seura ry:n sääntömääräinen kevätkokous Helsingissä Hotelli Arthurissa
(Vuorikatu 1 9). Kokouksessa käsitellään seuran sääntöjen
1 0 §:n mukaiset asiat.
Lauantaina 1 8.5.201 3 kevätretki Karjalaiseen kulttuuri-
keskus Äijälään Kangasalle. Äijälä on maanlaajuisesti
merkittävä siirtokarjalaisen kulttuurin esittelypaikka ja sen
museossa on esillä mm. perinne-esineitä, käsitöitä, valokuvia ja maalaustaidetta. Matkan hinta on noin 35 euroa ja
se sisältää kuljetuksen, aterian ja kahvin. Ilmoittautumiset
retkelle 5.5.201 3 mennessä Marja Feltille puhelin (09) 241
4669. Matkalle lähdetään Helsingistä Kiasman pysäkiltä
kello 9.00 ja paluu takaisin iltaan mennessä.
26
Terjokkoine - Kevät 201 3
Kesämatka Iki-Kiannon jäljille!
Kesämatka Terijoelle 26.7. - 28.7.201 3 suomalaisen
korpikirjailijan Ilmari Kiannon jalanjäljille Terijoelle.
Oppaana matkalla on Iki-Kiannon nuorin tytär. Lisätietoja
osoitteessa www.terijoki.fi tai Olli ja Marjut Torkkeli puhelin 050 357 0080 tai marjut.torkkeli(at)elisanet.fi.
Päivälliset Terijoen Seurahuoneen tapaan
alkavat klo 1 5.00 Paatelan salissa (alakerta)
Tervetuloa, käykää pöytään!
Talon ammattioppilaitoksen eri linjojen opiskelijat valmistavat ja tarjoilevat opettajiensa johdolla meille kolmen
ruokalajin perinneaterian. Ruokalista on laadittu ihan
meitä varten! On lihaa tai kalaa, valinnan mukaan, on
tervetuliaismalja, on alku- ja jälkiruoat. Raitista ruokajuomaa tarjolla, ja tietysti päälle kohvit! Jos vahvempaa palanpainiketta kaipaatte, niin sitä voi ostaa erikseen.
Aterioinnin yhteydessä on ohjelmaa 30-luvun tyyliin: pianon ääressä ”Georges de Godzinskyna” loistava
muusikko Jani Uhlenius.
Aterian hinta on 38 euroa/henkilö. Ilmoittautumisia ottaa
vastaan Marja Felt puhelinnumerossa 09-241 4 669. Kertokaa ilmoittautumisen yhteydessä mahd. ruoka-aineallergiat sekä valintanne, haluatteko pääruoaksi lihaa vai
kalaa. Viimeinen ilmoittautumispäivä on perjantai 1 5.2. –
Ensin seminaariin ja sitten syömään hyvin, eiks nii!
Terjokkoine - Kevät 201 3
27
Anna lahjaksi Terijoki-Seuran jäsenyys
Terijoki-Seuran jäsenyyden voi myös antaa lahjaksi läheiselle, esim. lapsenlapselle ja tuoda hänet näin mukaan terijokelaisen perinteen vaalimisen ääreen. Ota
yhteyttä seuran sihteeriin ja ilmoita, että haluat antaa
jäsenyyden lahjaksi. Anna omat yhteystietosi jäsenmaksulaskun lähettämistä varten ja lahjan saajan yhteystiedot jäsenpostia varten. Myöhemmin, kun lahjan
saaja on halukas mukaan maksavaksi jäseneksi, ilmoittakaa muutos seuran sihteerille.
Myynnissä olevia tuotteita
Terijoki-Seuran seinäkalenteri vuodelle 201 3 . Tyylikkäästi kuvitetun kalenterin hinta 1 0 euroa.
Terijoki-pinssi . Pinssi on Terijoen vaakunan mukainen ja sen hinta on 5 euroa.
Terijoki-mikrokuituliina. Liinan hinta 5 euroa kappale
tai viisi kappaletta 20 euroa.
Tuotteita on myynnissä terijokelaisten tapaamisissa ja
kellon ympäri osoitteessa www.terijoki.fi. Tuotteita voi
tilata myös Marja Feltiltä puhelin: (09) 241 4669. Kaikki myynnissä olevat Terijokeen liittyvät tuotteet ovat
nähtävillä osoitteessa www.terijoki.fi.
Terijoki-juhla Järvenpään
Seurojentalolla 7.9.201 3
Terjokkoine - Kevät 201 3