3/2013 - Tulikomentoja
Liitteenä Tykistöprikaatin Kilta ry:n 50-vuotisjuhlalehti Sotahistorian helmi Pietarissa s. 10 Lukijamatkalaiset Äänisen takana s. 32 Tulikomentoja 3/2013 - TYKKIMIESTEN LEHTI Vala- ja kiltapäivä Niinisalossa, s. 4 - 5 Liitteenä Tykistöprikaatin Kilta ry:n 50-vuotisjuhlalehti Sotahistorian helmi Pietarissa s. 10 Lukijamatkalaiset Äänisen takana s. 32 Tulikomentoja TULIKOMENTOJA 3/2013 www.tulikomentoja.fi Julkaisija: Tykkimiehet ry 3/2013 - TYKKIMIESTEN LEHTI Kannen kuva: Sotilasvala Niinisalossa Raimo Ojala 2013 KOKOUSKUTSU Tykkimiehet ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään lauantaina 16.11.2013 klo 10.30 alkaen. Kokouspaikkana on Museo Militaria Vanhankaupunginkatu 19, 13100 Hämeenlinna Vala- ja kiltapäivä Niinisalossa, s. 4 - 5 Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen 12 §:ssä mainitut asiat (mm toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2014 sekä henkilövalinnat). Toimituskunta: SIRKKA OJALA, päätoimittaja, toimituskunnan puheenjohtaja [email protected] SAMUEL FABRIN, toimitussihteeri [email protected] LAURI HAAVISTO [email protected] VELI KAURANEN [email protected] AKI KINNUNEN [email protected] PETRI MAJURI, sotilasasiantuntija [email protected] TERO MÄENPÄÄ, sotilasasiantuntija [email protected] JUKKA SIPPOLA, [email protected] TERVETULOA Hallitus Kokoukseen järjestetään pääkaupunkiseudulta yhteiskuljetus Helsingin Rautatientorin turistibussipysäkiltä (Mikonkatu, Fennian edessä). Bussikuljetus lähtee Helsingistä 16.11 klo 09.00. Paluukuljetus Hämeenlinnasta Museo Militariasta lähtee klo 15.15 samana päivänä klo 12.00 alkaen pidettävän Tykkimiesseminaarin jälkeen. Kutsu ja ohjelma Tykkimiesseminaariin on tämän lehden sivulla 21. Ilmoittautuminen syyskokoukseen sihteerille viimeistään 06.11.2013 kuluessa sähköpostilla [email protected] tai puhelimella 040-5759966 (ensisijaisesti tekstiviestillä). Museo Militarian lounasravintolassa on mahdollisuus nauttia lounas omakustannushintaan klo 11.00 – 12.00 välillä. Lauantaipäivästä johtuen lounas on saatavissa mikäli lounaalle ilmoittautuu vähintään 25 henkilöä. Kun ilmoittaudut ilmoita nimesi, osallistutko yhteiskuljetukseen Helsinki – Hämeenlinna – Helsinki ja haluatko nauttia lounaan. JUHANI SUNI Lehden kiltasivut: [email protected] KALEVI VIRTANEN [email protected] ERKKI WUOLIJOKI [email protected] HANNU VETTENRANTA Lehden postitusrekisteri: [email protected] ULKOASU: Maj-Lis Krouvi / Maisan paja [email protected] ILMOITUSMYYNTI: Olavi Waljakka / Etelä-Suomen Lehtipalvelut Ky [email protected] PAINO: SLY-Lehtipainot Oy Kirjapaino Uusimaa TOIMITUKSELLINEN AINEISTO: Sirkka Ojala, Kiveliönkatu 12, 33580 Tampere [email protected], 050 368 8460 ILMOITUSAINEISTO: Etelä-Suomen Lehtipalvelut Ky Olavi Waljakka Käpytie 4 I, 13720 Parola, [email protected], 040 746 5340 KILTASIVUJEN AINEISTO: Juhani Suni, Käpypolku 1 D11, 13500 HÄMEENLINNA [email protected], (03)6380 138, 0440 478 602 OSOITTEENMUUTOKSET on aina tehtävä oman killan sihteerille. Ellet tiedä, mihin kiltaan kuulut, kysy tieto Hannu Vettenrannalta. 2 ISSN 1457-9715 (Verkkojulkaisu ISSN 2242-6833) 3DLQRWXRWH 3DLQ 3DLQ 3DL 3D DLQ DL LQRWXR QR RWX RWXRW RWXR WXR XR X RWH Taustalla: Kenraali Armfeltin ratsuväkeä vuodelta 1713. Kuva: Sirkka Ojala TULIKOMENTOJA 3/2013 Pääkirjoitus, Sirkka Ojala . . . . . . . . 3 Tykistöprikaatin vala -ja kiltapäivä Niinisalossa, Sirkka Ojala . . . . . . . . 4 Tykistöprikaatin Killan RK-ammuntatulokset 2013, Sirkka Ojala . . . . . . . . 5 pääkirjoitus Varusmiespalvelus antaa valmiuksia koko elämän ajaksi Satakuntalaista tykistöperinnettä 95 vuotta, Hannu Vettenranta . . . . . . . 6 Kuva: Raimo Ojala Päättäjän piirut, Pohjoismaista puolustusyhteistyötä, Jussi Niinistö . 7 Talouden suhdanteet heijastuvat toimintaamme, Harri Kainulainen . . . 8 Tykkimiehet ry:n palsta, Kari Halonen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 Sotahistorian helmi Pietarissa, Harri Kainulainen . . . . . . . . . . . . . . . . 10 Kirjallisuutta, suomalainen sotilas historian vaiheissa, Pekka Lehtonen. . . . . . . . . . . . . . . . . 11 Ysimilliset patruunat Suomessa osa 1, Tuomo Rysti . . . . . . . . . . . . . . 12 Kilta- ja kokoussivut, Juhani Suni . . 14 Sosiaalineuvos Sipi Tilus 100 vuotta: Lottiakin pitää johtaa edestäpäin, Matti Latvala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 Museoesineet kertovat osa 14, Samuel Fabrin . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19 Museo Militariassa tapahtuu, Sirkka Ojala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 Kostianvirran taistelusta 300 vuotta, Raimo Ojala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22 Tykistön Ampumakoulu Suvi-Kumsassa, Veli Kauranen . . . . . . . . . . . . 24 Riihimäen pamaus, Sirkka Ojala . . . 26 Mikkelin Pitkäjärven tapahtumia, Seppo Pirinen ja Keijo Liukkonen . . . 28 Tykistöprikaati näyttävästi mukana Pohjois-Satakunnan taideviikolla Kankaanpäässä, Hannu Vettenranta. . . . . . . . . . . . . . . 28 Merkkipäivät, Juhani Suni . . . . . . . . 29 Kotiutuvan varusmiehen ajatuksia Tykistöprikaatin Killasta, Touko Setälä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 Lukijamatkalaiset Äänisen takana, Jukka Sippola . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32 Kirjallisuutta, Silinteri ja Silkkihuivi ja Operaatio Para Bellum . . . . . . . . 34 Museomestarin kymppi, Ilkka Vahtokari . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34 ILMESTYMISAIKATAULU 2013 Numero 4/2013 Aineisto- Ilmestyy päivä viikolla 5.11. viikko 50 Tulikomentoja 3/2013 E lokuun lopulla Tykistöprikaatissa raikui jälleen komeasti meille kaikille tuttu valalaulu lähes tuhannen juuri tykkimieheksi ylennetyn nuoren kajauttamana. Sotilasvalan tai -vakuutuksen merkitys on ennen kaikkea symbolinen – vala on sotilaan itselleen tekemä henkilökohtainen sitoumus. Valapäivä onkin aina mieliin painuva, niin valan antajille kuin yleisönä oleville läheisille. Nykyään isojen varuskuntien valatilaisuuksiin osallistuu tuhansia ihmisiä, ja joukko-osastot esittelevät laajasti toimintaansa ja koulutuskalustoaan. Tapahtumat ovatkin parasta puolustusvoimien PR:ää myös suurelle yleisölle. Parhaillaan mediassa velloo lähes jo taisteluasemiin johtanut Ohi on -kampanjan virittämä keskustelu. Kampanjan tarkoituksena on kerätä nimiä kansalaisaloitteeseen, joka tähtää asevelvollisuuden lakkauttamiseen Suomessa. Kampanjan alullepanijat ovat perustelleet aloitettaan muun muassa sillä, että asevelvollisuus on epätasa-arvoinen, ja heidän mukaansa Suomea voitaisiin puolustaa jatkossa palkka-armeijan turvin. Itse katsoisin mieluummin, että varsinkin näinä aikoina, kun suuri joukko nuoria on vailla koulutuspaikkaa tai työtä, voitaisiin ajatella asevelvollisuuden olevan myös oikeus ja mahdollisuus. Eli nyt jokaisella Suomen kansalaisella on mahdollisuus hyödyntää tämä puolustusvoimien tarjoama ilmainen koulutus, joka antaa aseellisten taitojen lisäksi myös opin moniin tärkeisiin kansalaistaitoihin. Koulutuksen aikana voi solmia elinikäisiä ystävyyssuhteita. Lisäksi varusmiesaikana on mahdollista opiskella sellaisiakin taitoja, jotka antavat pätevyyden suoraan työelämään. Puolustusvoimat on myös yksi parhaista kuntokouluista. Reserviläisiä ei kouluteta pelkästään puolustamaan tätä isänmaata vaan esimerkiksi maakuntakomppanioita hyödynnetään jatkossa muun muassa metsäpalojen sammutustöissä. Joitakin vuosia sitten Pirkanmaan maakuntakomppania kunnostautui Nokian vesikriisin aikaan vedenjakelutehtävissä. Yhteiskuntaamme on hyvin haavoittuvainen, ja poikkeustilanteissa monet varusmiesaikana opitut taidot ovat kullan arvoisia. Jokainen voi toki sitten itse päättää, suorittaako lyhemmän vai pidemmän koulutuksen armeijan varusteissa. Siviilipalvelukseen hakeutuu ikäluokasta yleensä vain noin kaksi prosenttia, ja osalla kutsuntatilaisuuksissa tänäkin syksynä istuvista nuorista siintävät toiveissa jo kansainväliset tehtävät. Tämän lehden liitteenä on Tykistöprikaatin Killan lahjana kaikille lehden lukijoille hieno Kalevi Virtasen toimittama Killan 50-vuotisjuhlalehti. Omasta ja Tulikomentoja-lehden puolesta esitän aktiivisesti toimivalle Tykistöprikaatin Kilta ry:lle ja sen kiltalaisille parhaimmat onnittelut pitkästä rupeamasta vapaaehtoisen maanpuolustuksen hyväksi. Toiminnallista syksyä kaikille! Sirkka Ojala päätoimittaja 3 Lomille lompsis. Perinnejaos karautti näyttävästi Lippukentälle Pekka Termalan johdolla. Ohimarssin vastaanottivat sotaveteraani Sakari Peurala, Tykistöprikaatin komentaja, eversti Pertti Lahtinen sekä kansanedustaja ja eduskunnan toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti. Vammalan kiltasisaret ahersivat killan räiskälepisteellä. Tykistöprikaatin vala- ja kiltapäivä Niinisalossa SIRKKA OJALA Lähes tuhat heinäkuun saapumiserässä varusmiespalveluksensa aloittanutta Tykistöprikaatin alokasta ylennettiin tykkimiehiksi Tykistöprikaatin Lippukentällä 23. elokuuta. Koska kesävala järjestettiin tänä vuonna Niinisalossa, siirrettiin jo perinteeksi muodostunut Tykistöprikaatin Omaisten- ja kiltapäiväkin nyt ensimmäistä kertaa valapäivän yhteyteen. Valakaavan lukijana toimi kankaanpääläinen sotave”Sormet korville, nyt pamahtaa.” 4 teraani Sakari Peurala. Tykistöprikaatin komentajan, eversti Pertti Lahtisen julistettua alokkaat tykkimiehiksi raikui komea valalaulu halki tienoon. Valajuhlallisuuksien jälkeen Tykistöprikaatin perinnejaos otti lippukentän haltuunsa ja esiintyi noin nelituhatpäiselle yleisölle eikä esityksestä vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut. Suomenhevoset hurmasivat yleisönsä, ja taputtelijoita riit- ti esityksen jälkeen niin runsaasti, etteivät esiintyjä heti päässeet takaisin Taulunkylän tallille lepäilemään. Tänä syksynä tasavuosia täyttävän Tykistöprikaatin Killan jäsenkiltojen kiltalaiset järjestivät valavieraille mahdollisuuden testata ampumataitojaan ekoaserastilla. Kiltalaisten viestirastilla saattoi lähettää viestejä SanLa sanomalaitteella tai tutustua LV 241 -kenttäradion ihmeellisyyksiin. Jo ohimarssin aikana ilmassa leijaili houkutteleva muurinpohjaräiskäleiden tuoksu. Vammalan Seudun Tykistökillan kiltasisarten räiskäletaikina hupenikin ennätysajassa, kun ohukaiset katosivat nälkäisten juhlavieraiden suihin. Myös killan makkaranmyyntipisteillä riitti vipinää juhlaväen odotellessa vuoroaan prikaatin tarjoamalle hernekeitolle ja pannarille. Tuleekohan vielä öljy silmille? kyselee Heli Ketola ja Pekka Koivisto tarkastelee piippua. Tykistöprikaatin Killan RK-ammuntatulokset 2013 SIRKKA OJALA Valatilaisuus oli Satakunnan Sotilassoittokunnan viimeinen. Soittokunnan pitkä taival päättyy vuoden 2013 lopulla. Tykistöprikaatin Kilta ry:n kiltalaisten välinen rynnäkkökiväärikilpailu järjestettiin Niinisalossa 22. elokuuta Vala- ja kiltapäivän VEH-harjoituksen yhteydessä. Ampujia kilpailussa oli kaikkiaan 18 ja kilpailu suoritettiin viime vuoden tapaan 150 metrin radalla. Miesten sarjan voit- tajaksi nousi vuoden tauon jälkeen Yrjö Inkinen Tampereen Seudun Tykistökillasta. Yrjö päihitti toiseksi tulleen Pekka Koiviston 5 pisteellä. Kolmanneksi sijoittui Niinisalossa työuransa palvellut Seppo Kuortti. Naisten sarjan ainoana osallistujana oli jälleen Heli Ketola. Kilpailun lopputuloksia lasketaan tauluilta. Kilpailussa kolmanneksi sijoittunut (vas.) Seppo Kuortti neuvoo Pekka Sillanpäälle aseen kohdistusta. MPK:n puolelta killan VEH-harjoituksen kurssinjohtajan tehtävät hoiti mallikkaasti Kankaanpään Seudun Tykistökillan varapuheenjohtaja Pauli Huhtamaa. Oikealla Vammalan Seudun Tykistökillan puheenjohtaja Matti Niemi, joka luotsasi loistavan lättyjoukkueen Niinisaloon. Kilpailun voittaja Yrjö Inkinen esittelee voitokasta tauluaan Pauli Pitkäkoskelle, Vammalan Seudun Tykistökillasta ja Matti Teelmäelle, Kankaanpään Seudun Tykistökillasta sekä VEH -harjoituksen valvojana toimineelle yliluutnantti Markku Koskiselle Tykistöprikaatista. Tulikomentoja 3/2013 Nimi Inkinen Yrjö Koivisto Pekka Kuortti Seppo Mäki-Jaskari Jukka Sillanpää Pekka Tuovila Erkki Ojala Raimo Teelmäki Matti Nieminen Juha Karvinen Kaarlo Ketola Heli Hautamäki Olavi Kuparinen Antti Korhonen Raimo Luoma Pertti Pitkäkoski Pauli Helkamäki Tapani Sievi-Korte Tero Tulos 92 87 84 83 83 80 80 76 75 74 72 72 70 66 66 61 58 36 5 KTR 1 aloitti, Satakunnan Tykistörykmentti jatkaa Satakuntalaista tykistöperinnettä 95 vuotta HANNU VETTENRANTA Satakunnan Tykistörykmentti vietti perinnepäiväänsä 95-vuotisen taipaleensa kunniaksi 29. heinäkuuta. Tilaisuudessa paikalla oli Tykistöprikaatin henkilökuntaa, entisiä Satakunnan Tykistörykmentin komentajia, Tykistökiltojen edustajia sekä varusmiehiä. Paikalla perinnepäivää juhlistamassa olivat entisistä komentajista Evl Tapio Luukkainen, Evl Raimo Koskela, Evl Paavo Keskiruusi, Evl Osmo Olkkonen, Evl Jari Rankila ja Evl Heikki Roitto. Perustamisesta sotavuosiin Rykmentin perinteiden katsotaan alkaneen 29.7.1918, jolloin jääkärieverstiluutnantti Lauri Malmbergin komentama KTR 1 aloitti toimintansa. III/KTR 1 toimi Perkjärvellä ja muu osa rykmentistä Lappeenrannassa. Rykmentti sai varusmiehensä pääosin Hämeestä. Myös sen hevoset sekä muu täydennysmateriaali oli suunniteltu otettavaksi sieltä. Tämän vuoksi muutettiin nimi Hämeen Kenttätykistörykmentti N:o 1:ksi (H.K.T.R. No 1). Rykmentin varuskuntapaikaksi tuli Tuusula. I Patteristo oli sinne jo siirtynyt ja III Patteristo seurasi perässä Perkjärveltä. Rykmentin esikunta saapui Tuusulaan 21.11.1918. II Patteristo jäi Lappeenrantaan ja alistettiin 3. Divisioonalle. Rykmentin toimiaika Hämeen Kenttätykistörykment- 6 tinä jäi varsin lyhyeksi, sillä toukokuun 7. päivänä vuonna 1919 Sotaministeriö määräsi rykmentin nimeksi Kenttätykistörykmentti 1. Tämän nimisenä, eri sijoituspaikkakunnilla rykmentti toimi aina vuonna 1939 alkaneeseen talvisotaan saakka. KTR 2:n kautta Satakunnan Tykistörykmentiksi Jatkosodan päätyttyä syyskuussa 1944 tapahtui kokoonpanoissa ja sijaintipaikkakunnissa muutoksia, kunnes KTR 1 vuosien 1947–1949 aikana siirrettiin Niinisaloon. Puolustusvoimien uudelleenjärjestelyn yhteydessä suoritettiin vuoden 1952 lopulla toimenpiteitä, jotka koskivat myös tykistöjoukkoja. Kenttätykistörykmentti 1 muodosti entisen Kaasusuojelukoulun kanssa yhdessä Kenttätykistörykmentti 2:n. 27.11.1956 määräsi Tasavallan presidentti puolustusvoimain joukko-osastoille uudet nimet, vuosipäivät, kunniamarssit ja perinteet. KTR 2 sai kotimaakuntansa nimen Satakunnan Tykistörykmentti. Nimi otettiin virallisesti käyttöön 1.1.1957. Rykmentille uskottiin vaalittavaksi KTR 1:n perinteet. Kunniamarssiksi määrättiin Allan Palmgrenin säveltämä ja Hjalmar Nortamon sanoittama Satakunnan marssi. Vuosipäiväksi tuli 26.5., joka on ensimmäisen suomalaisen tykistörykmentin, Kuninkaallisen Suomen Tykistörykmentin perustamispäivä vuonna 1794. Lippu on kautta aikojen ollut sotilasyhteisön arvokkain tunnus. Se on ilmentänyt sotilaan korkeimpia hyveitä, uskollisuutta, miehuutta, kunniaa ja toveruutta. Rykmentti sai oman lippunsa, kun se hyväksyttiin presidentin esittelyssä 20.12.1957. Lipun on suunnitellut taiteilija Gustaf von Numers. Lippu vihittiin tarkoitukseensa Puolustusvoimain 40-vuotisparaatin yhteydessä 4.6.1958 Helsingin Senaatintorilla, jossa Tasavallan presidentti Urho Kekkonen luovutti sen rykmentin komentajalle. Näin oli rykmentti saanut korkeimmalle arvostetun symbolin, oman lipun. Lipun värit ovat Satakunnan värit koboltin sininen ja kullan keltainen. Keskuskuviossa on Satakunnan karhu, joka kantaa liekehtivää pommia, tykistön perinteistä tunnusta. Lipputangon kärjessä on IV-luokan vapaudenristi, jonka ylipäällikkö Mannerheim luovutti KTR 1:lle vapaussodan jälkeen. Satakunnan Tykistörykmentti on ainoa tykistöjoukko, jolla on tämä ylpeä mutta velvoittava tunnus. Punavalkoisiin nauhoihin on kirjoitettu kahden taistelupaikan nimet: Tampere ja Viipuri. Näissä taisteluissa tykistö erityisesti kunnostautui. Tykistöprikaatin joukkoyksiköksi Puolustusvoimien uudelleenorganisoinnin yhteydessä muodostettiin 1.3.1992 Tykistöprikaati. Satakunnan Tykistörykmentistä tuli sen yksi joukkoyksikkö, joka vaalii KTR 1:n perinteitä ja viettää perinnepäiväänsä 29.7. Vuosikymmenien aikana kotimaakunta on ottanut nimikkorykmenttinsä omakseen. Erityisen lämpimät suhteet rykmentillä on maakunnan tykkimiehiin sekä etenkin Tykistöprikaatin Kiltaan (ent. Satakunnan Kenttätykistökilta, perustettu 27.10.1963). Pohjoismaista puolustusyhteistyötä Pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä puhuttiin paljon jo ennen sotia, mutta kaikki muuttui puna-armeijan hyökättyä Suomeen. Talvi- ja jatkosota – unohtamatta pitkää kylmää sotaa – opettivat suomalaisille realismia: toiveajattelun varaan emme maanpuolustustamme voi rakentaa, ja oman maan etu tulee kaikilla kansakunnilla ensin. Nyky-Suomessa pohjoismaisen puolustusyhteistyön syventämiselle on laaja kannatus yli puoluerajojen. Suomi toimii parhaillaan NORDEFCO:n (Nordic Defence Cooperation, pohjoismainen puolustusalan yhteistyö) puheenjohtajamaana, ja yhteistyötä tiivistetään. Edelleen tulee kuitenkin pitää jalat maassa ja nähdä mahdollisen rajat. Nimittäin Pohjoismailla on olennaisia eroja turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa ratkaisuissaan. Koska Norja, Tanska ja Islanti ovat Nato-maita, voivat käytännössä vain sotilaallisesti liittoutumattomat maat Suomi ja Ruotsi tehdä syvemmälle menevää puolustusyhteistyötä. Maavoimansa polvilleen ajaneelle Ruotsille on toistaiseksi riittänyt sen transatlanttinen erityisyhteys Yhdysvaltoihin ja omintakeinen solidaarisuusjulistus – nähtäväksi jää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Realisti pitää olla silloinkin, kun puhutaan tympeillä Nato- ja EU-muotitermeillä ”smart defence” sekä ”pooling and sharing”. Aseiden yhteisomistus kun ei tunnu luonnistuvan edes Natossa. Se on kuitenkin puolustusliitto, mutta EU:sta on tosipaikan tullen meille tarjolla vain sympatiaa, ei kättä pidempää. – Joulukuun Eurooppa-neuvoston kokouksesta, jonka teemana on puolustus, ei ole aihetta odottaa mitään erityisempää. Pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä on hyötyä etenkin yhteisten harjoitusten, koulutuksen ja hankintojen saralla. Haemme kustannustehokkuutta. Yhteistyö ei kuitenkaan ratkaise puolustusvoimiemme vakavia rahoitusongelmia eikä tulle tulevaisuudessakaan sisältämään turvatakuita, mutta sitä kannattaa harjoittaa realistiselta pohjalta siten, että kaikki osapuolet hyötyvät. Paras esimerkki tällaisesta toiminnasta on mielestäni Suomen, Ruotsin ja Norjan ilmavoimien säännölliset, rajat ylittävät cross border -harjoitukset pohjoisessa. Ensi vuonna Suomi ja Ruotsi osallistuvat Norjan johtaman Islannin ilmavalvontaoperaation yhteydessä harjoitustoimintaan aseettomilla koneilla. Suhtaudun kielteisesti Natomaan ilmavalvontaan osallistumiseen, mutta pelkästään tästä ei enää ole kyse. Kansainvälistä harjoitusta, josta ilmavoimamme hyötyvät, en vastusta. Nyt Islannissa on kyse cross border -tyyppisestä harjoituksesta, jossa tullaan harjoittelemaan muun muassa ilmatankkausta. Se on olennainen taito Hornet-lentäjillemme. Tapaukseen Islanti saatiin siis realismia. Se olikin alkanut muistuttaa farssia. Pohjoismaiden turvallisuusja puolustuspoliittisten perusratkaisujen eroista huolimatta yhteistyön kehittämisen tavoitteena olkoon kansallisen puolustuksen vahvistaminen. Meidän kannattaa avoimin mielin tutkia pohjoismaisen yhteistyön tarjoamia syner- giaetuja ja mahdollistaa toimivat sekä kustannustehokkaat ratkaisut. Kukin Pohjoismaa päättää tapauskohtaisesti yhteistyöhankkeisiin osallistumisesta, ja pienemmässäkin ryhmässä voidaan edetä. Lopuksi haluan esittää parhaimmat onnitteluni juhlavuottaan viettävälle Tykistöprikaatin Killalle. Vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä on voimaa. Kiltatoiminnalla on erityinen merkitys maanpuolustustahdolle. Onnea ja menestystä jatkossakin! Jussi Niinistö Kirjoittaja on kansanedustaja (ps) ja puolustusvaliokunnan puheenjohtaja. uutisia Maanpuolustuskorkeakoululla ensimmäinen tohtoripromootio Maanpuolustuskorkeakoulu järjesti historiansa ensimmäisen tohtoripromootion 6. syyskuuta. Säätytalolla järjestetyssä juhlallisessa promootioaktissa vihittiin akateemiseen arvoonsa vuodesta 2003 asti valmistuneita ensimmäisiä sotatieteiden tohtoreita. Promovoitavien tohtorei- Tulikomentoja 3/2013 den joukossa oli sotilastaustaisten lisäksi ensimmäiset sotatieteiden tohtorin tutkinnon suorittaneet siviilit. Lisäksi tilaisuudessa promovoitiin ensimmäiset kunniatohtorit. Sotatieteiden kunniatohtorit olivat lehtemme sotahistoriamatkojen oppaanakin tunnettu eversti Sampo Ahto, kansainvä- lisesti tunnustettu joukkotuhoaseiden asiantuntija, akateemikko Jorma K. Miettinen, Maanpuolustuskorkeakoulun neuvottelukunnan jäsen, kasvatustieteen professori Hannele Niemi, mm. Puolustustaloudellisen suunnittelukunnan suunnittelujohtajana toiminut teollisuusneuvos Kaarle Henrik Pentti, maailman ensimmäisenä naispuolisena puolustusministerinä 1990–1995 toiminut Elisabeth Rehn ja Maanpuolustuskorkeakoulun neuvottelukunnan puheenjohtajana ja Maanpuolustuksen Tuki ry:n valtuuskunnan puheenjohtajana toiminut ministeri Antti Tanskanen. 7 Talouden suhdanteet heijastuvat toimintaamme Talouden suhdanteet heijastuvat kaikkialle yhteiskunnan rattaisiin – myös vapaaehtoiseen järjestötoimintaan. Järjestölehtien mainos- ja ilmoitustulot sekä järjestöjen tuet yrityksiltä ovat vähentyneet, mikä on luonnollisesti heikentänyt järjestöjen toimintamahdollisuuksia. Ilmoittelun ja mainonnan vähentymisestä valittavat myös suuret mediat joutuen tekemään isojakin leikkauksia toiminnoissaan. Tasavallan talous natisee, työttömyys lisääntyy ja ihmisten luottamus tulevaisuuteen on koetuksella. Maan hallitus yrittää löytää lääkkeitä lukuisiin ongelmiin, ja päättäjät istuvat erilaisissa seminaareissa esittelemässä näkemyksiään maan pelastamiseksi enemmältä kurjuudelta. Yhteisen sävelen löytäminen on vain yllättävän vaikeata. Tilannetta ei paranna yhtään se, että emme ole tässä tilanteessa yksin, vaan ongelmia löytyy Euroopan eri nurkista ja maailmanlaajuisesti. Kansalaiset miettivät oikein vakavissaan, mitä tästä tulee vai tuleeko yhtään mitään. Tulikomentoja-lehti Meillä Tykkimiehillä talouden muutokset ovat näkyneet erityisesti pienentyneinä ilmoitustuloina Tulikomentoja-lehdessä sekä tukien vähentymisenä yhdistykselle. Tosin osa aikaisemmin meille tulleista tuista ohjautuu uudelle Museo Militarialle, joten toivottavasti museolle suuntautuva tukitoiminta vastaavasti vähentää meiltä tuentarvetta Militarialle. Olemmehan samassa uiskossa Militarian kanssa. Olemme Tykkimiesten hallituksessa käyneet perusteellista keskustelua yhdistyk- uutisia 8 sen ja lehden talouden varmistamisesta tulevaisuudessa. Yhdistyksellä on toki varallisuutta, mutta ei ole mielekästä syödä pääomia, koska se tie on muutamassa vuodessa kuljettu loppuun. Aikaisemmin pientä tuloa tuottaneet filmiprojektit eivät enää viime vuosina ole olleet tuottoisia – sielläkin on nähtävissä yritysten ja yhteisöjen tuen vähentyminen. Niinpä vielä työsuunnitelmissa oleva ”Tiedustelu iskee” -filmiprojekti pitää valmistella tarkkaan ennen kuin painetaan starttinappia. Voivatko kenties neuvottelukunta ja Säätiö osaltaan olla avaamassa uusia ovia tukiprojekteissa? Tu l i k o m e n t o j a - l e h d e n osalta selkeä tavoite on julkaista lehti jatkossakin nelinumeroisena ja itse itsensä kannattavana. Lehdestä suunnitellaan myös nettiversio. Tavoitteiden toteutuminen edellyttää onnistunutta ilmoitushankintaa. Voivatko jäsenkillat ja alayhdistykset osaltaan olla tukemassa ilmoitushankintaa? Pienistä puroista muodostuu isompi joki eli hankkimalla pieniä paikallisia ja alueellisia kannatusilmoituksia voidaan saada lisätuloja. Luonnollisesti valtakunnalliset isommat mainokset ovat lehdelle tärkeitä, samoin tilausmaksut, jotka ovat varsin maltilliset. Lehden sisällön pitää jatkossakin olla monipuolinen ja lukijoita kiinnostava – tältä osin luotamme päätoimittajaan ja lehden toimituskuntaan. Hyvät tykkimiehet – hyvän taloudenpidon ohella Tykkimiehet ry:n ja sen jäsenyhteisöjen toiminnassa on keskeisellä sijalla tykkimiesaatteen ylläpito ja vahvistaminen. Yhteisistä asioista pääsemme vaihtamaan mielipiteitä Hämeenlinnassa marraskuun 16. päivänä, jolloin pidämme Tykkimiehet ry:n syyskokouksen ja tammikuulta siirretyn Tykkimiesseminaarin. Tervetuloa! Onnittelen lokakuun lopulla 50 vuotta täyttävää Tykistöprikaatin kiltaa! Toivotan kaikille tykkimiehille hyvää syksyä. Harri Kainulainen Tykkimiehet ry:n puheenjohtaja uutisia Ampuma- ja harjoitusalueet laajenevat Kainuussa Maavoimille uusia kantolaitejärjestelmiä Ympäristöministeriö vahvisti 18. heinäkuuta Kainuun ensimmäisen vaihemaakuntakaavan, joka täydentää vuonna 2009 vahvistettua Kainuun maakuntakaavaa puolustusvoimien ampuma- ja harjoitusalueiden osalta. Vaihemaakuntakaavassa osoitettavat neljä laajennusaluetta sijaitsevat Kuhmon kaupungin ja Ristijärven kunnan alueilla olevan Vuo- Puolustusministeri Carl Haglund valtuutti puolustusvoimat 11.7.2013 maavoimien esityksen perusteella tekemään hankintasopimuksen kantolaitejärjestelmästä M05 Finn-Savotta Oy:n kanssa. Kantolaitejärjestelmä M05 koostuu varusteliivistä taskui- sangan ampuma- ja harjoitusalueen luoteis-, kaakkois- ja länsipuolella. Näiden myötä Vuosangan nykyinen, n. 13.000 hehtaarin harjoitusalue laajenee 3880 hehtaarilla. Laajennuksen tavoitteena on turvata puolustusvoimien ja Kainuun Prikaatin toiminta- ja harjoitusmahdollisuudet taisteluammunnoissa palvelusturvallisuudesta tinkimättä. neen sekä repuista. Hankinnan tarkoituksena on taistelijan suorituskyvyn, taistelunkestävyyden sekä selviytymiskyvyn kehittäminen, ja sen kokonaisarvo lisähankintavarauksineen on n. 7,96 miljoonaa. Toimitukset ajoittuvat vuosille 2013–2016. Lehden uusi aineistoposti: [email protected] Rakenteellinen kestävyysvaje Uutisvälineet ovat olleet muutaman viimevuoden ajan täynnä uutisia suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakenteellisesta kestävyysvajeesta. Julkisen sektorin tuottavuus on heikkoa – ainakin sen menot ovat suuremmat kuin mihin kansakunnan veronmaksutulot yltävät. Väestö ikääntyy, työikäistä väestöä on työttömänä ja yhteiskunnasta syrjäytyneenä tai syrjäytymässä. Maamme vientiteollisuuden yritykset ovat menettäneet globalisoituneessa maailmassa kilpailukykynsä. Yhteistoimintaneuvottelut sekä niiden perusteella tehtävät irtisanomiset ja muut rationalisointitoimenpiteet ovat jokapäiväisiä. Aiheeseen liittyviä uutisvirran otsikoita voisi jatkaa koko tämän palstakirjoituksen täyteen. Yhdistystoiminnan haasteita rakenteellisessa kestävyysvajeessa Tykkimiehet ry:n ja sen jäsenkiltojen toiminnassa samat talouselämän ja yhteiskunnan muutosilmiöt ovat mukana monilta osin. Väestö ikääntyy – Tykkimiehet ry:n jäsenistö ikääntyy. Tyypillinen Tykkimiehet ry:n jäsen on syntynyt talvisodan aattona, aikana jolloin Neuvostoliiton suurlähetystön toinen lähetystösihteeri Boris Jartsev kävi asioimassa Suomen silloisten hallituksen ministerien Rudolf Holstin, A.K. Cajanderin ja Väinö Tannerin kanssa. Yhdistyksen jäsenistön nuorimmat, joita on muutama, ovat syntyneet aikana, jolloin viimeisen sotakorvausjunan lähdöstä oli kulunut aikaa kymmenen vuotta. Tykkimiehet ry:n hallituksessa nuorimmat ovat syntyneet silloin kun kirjoitettiin YYA-sopimusta. Tykkimieskilloissa ja -kerhoissa tilanne on toisenlainen. Uusia, nuoria jäseniä on saatu rekrytoitua jäseniksi kiltoihin. Haasteena killoilla on järjestää toimintaa, jolla nuori jäsenistö saadaan pidettyä toiminnassa mukana. Koulutusta, kilpailuja, retkiä ja muita yhteisiä tapahtumia tulisi kyetä tarjoamaan jäsenlehden ja vuosikokousten lisäksi. Yhdistystoiminnassa jokapäiväinen asia on talous. Talous on esillä samalla tavalla kuin muussakin yhteiskunnassa. Menopuoli on ”kunnossa”, tulopuoli vastaavasti ”epäkunnossa”. Kahden-, kolmenkymmenen euron vuotuisilla jäsenmaksuilla ei menopuolen eriin kovin tanakasti pystytä vastaamaan. Mielenkiintoista ja osallistujia innostavaa toimintaa ei näillä rahoilla helpolla järjestetä. Samoin museotoiminnan ylläpitäminen, nykyisin osallistuminen museotoiminnan ylläpitämiseen yhdessä Pioneeriaselajin Liitto ry:n ja Viestikiltojen Liitto ry:n kanssa, ei ole jäsenmaksutuloilla mahdollista. Tykkimiehet ry:n talous on viimevuosina nojautunut dokumenttielokuvatuotantoon. Elokuvia on tuotettu säätiöiden, rahastojen sekä talouselämän ja yksityishenkilöiden antamien avustusten turvin. Avustuksia on anottu ja saatu filmien tuotantokustannusten verran. Filmimyynnistä saatavat tulot, jotka eivät kuitenkaan ole menoihin nähden merkittäviä, ovat tietysti tarpeellisia. Yhdistyksen viimevuosien tilinpäätökset osoittavat tappioita. Tappiota syntyy myös vuonna 2013, mutta onneksi sen määrää saadaan pienennettyä useilla kymmenillä prosenteilla edellisvuosien tilinpäätöksen keskiarvoista. Tulevina vuosina haasteena on saada tulos voitolliseksi, jotta aikaisempina vuosina syntyneet tappiot saadaan kuitattua. Tulikomentoja-lehti on saatu talouden osalta kuntoon. Lehti on muutaman viime vuoden ajan kustantanut itse itsensä. Toivottavasti lehti pysyy samalla uralla myös tulevaisuudessa. Haasteena ovat ilmoitusmyyntitulot, jotka näyttävät tässä taloustilanteessa olevan koko ajan pienenemään päin, vaikka ilmoitushankintaan käytettävää työmäärää ja kontaktipintoja ilmoittajiin on koko ajan lisätty. Tykkimiesyhteisöjen oma ”Korpilampi – Heureka” -seminaari Tykkimiehet ry kutsuu koolle tykkimiesyhteisöjen yhteisen seminaarin. Seminaaria yritettiin järjestää alkuvuodesta, mutta se jouduttiin valitettavasti perumaan erittäin vähäisen mielenkiinnon takia. Toivottavasti nyt onnistutaan paremmin. Seminaarin tarkoituksena on käydä yhdessä keskustelua alustusten pohjalta kaikkia aselajin parissa toimivia kiinnostavista ja askarruttavista asioista ja toivottavasti myös laittaa asioita eteenpäin vietäväksi eri tahoilla. Seminaari järjestetään 16.11.2013 Hämeenlinnassa Museo Militarian tiloissa klo 12.00 alkaen. Samana päivänä klo 10.30 alkaen pidetään Tykkimiehet ry:n syyskokous samassa paikassa. Näistä tapahtumista on omat erilliset ilmoitukset toisaalla tässä lehdessä. Merkitkääpä ajankohdat jo nyt kalentereihinne. Tykkimiesterveisin Kari Halonen Tykkimiehet ry:n toiminnanjohtaja uutisia Kainuun Tykistörykmentin komentaja vaihtui 1.7. everstiluutnantti Markku Puustinen luovutti Kainuun Tykistörykmentin komentajan tehtävät Tulikomentoja 3/2013 majuri Pauli Pukaralammille, joka siirtyi Kajaaniin Tykistöprikaatista Niinisalosta. Puustinen siirtyi Kajaanista Maavoimien esikuntaan Mikkeliin. 9 Sotahistorian helmi Pietarissa TEKSTI: HARRI KAINULAINEN KUVAT: HARRI KAINULAINEN JA WIKIPEDIA Venäjän kansallinen ylpeys, Pietarin Tykistö-, pioneeri- ja viestijoukkojen museo on eittämättä yksi sotahistorian parhainta nähtävää ja koettavaa. Museo tunnetaan maailmanlaajuisesti ja se onkin yksi maailman suurimmista sotamuseoista. Niinpä en elokuussa muutaman tunnin mittaisella tutustumiskäynnillä päässyt pintaa syvemmälle – tarvitaan vähintään päivä, mieluimmin kaksi museon laajaan esineistöön tutustumiseen. Tosin jotakin oli jäänyt mieleen edelliseltä museokäynniltäni, joka tapahtui tasan 40 vuotta sitten. Museon pääsisäänkäynnissä on sosialistista realismia edustava taulu, jossa kuvataan II maailmansodan jälkeen suurta voitonparaatia seuraavia ihmisiä Kremlin aukiolla Moskovassa. Taustalla puna-armeijan tankkeja ja maassa pääasiassa saksalaisilta sotasaaliina saatuja sotalippuja. Museon historia juontaa juurensa vuoteen 1703, jolloin Pietari Suuri aloitti PietariPaavalin linnoituksen rakentamisen ja alueelle valmistui pieni puinen varastorakennus aseille, uniformuille ja muille sotavarusteille. Varsinaisen museon mainitaan saaneen alkunsa vuonna 1756 rakenne- 10 tusta kivisestä nähtävyyksien säilytyspaikasta. Kokoelmien varsinaiseen hoitoon ei tuolloin kiinnitetty kovinkaan paljon huomiota, joten arvokasta esineistöä oli myyty, hävitetty tai sitä oli muuten tuhoutunut. Niinpä keisari Aleksanteri II päätti, että jäljellä olevat kokoelmat pitää museoi- da asianmukaisesti. Esineistö sijoitettiin vuonna 1868 uudelleen rakennettuun Kronwerkin asevarastoon, joka sijaitsee Pietari-Paavalin linnoituksen ulkovarustuksessa. Arkkitehti Pjotr Tamanskijn suunnittelema museorakennus on rakennustaiteellinen muistomerkki, joka edustaa sisustukseltaan pseudogoottilaista rakennustyyliä. Kolmikerroksisen, hevosenkengän muotoisen punatiilisen museorakennuksen 15 600 m2:n pinta-ala jakaantuu 13 saliin. Rakennuksessa on muun muassa ampuma-aukkoja tykkejä ja kiväärejä varten. Museon nykyinen nimi muotoutui, kun Tykistömuseoon liitettiin vuonna 1963 Pioneerijoukkojen historiallinen keskusmuseo ja viestijoukkojen osasto muodostettiin vuonna 1965. Hakapyssyistä ohjuksiin Museossa säilytetään lukuisia taistelureliikkejä, venäläisten aseiden ainutlaatuisia näyttei- tä 1400-luvun hakapyssyistä aina nykyaikaisiin ohjuksiin, sotasaalisaseita, pioneeri- ja viestivälineitä, tauluja, sotilaslippuja, kunniamerkkejä, sotaväen uniformuja sekä sotahistoriallista dokumenttiaineistoa. Järeät tykit ja ohjukset sekä suurikokoinen pioneerija viestikalusto ovat nähtävillä kronologisessa järjestyksessä museon pihalla. Ulkoalueella kalustoa on yli 250 kappaletta. Muutamia tykkejä on sijoitettu aidatun pihan ulkopuolelle pääsisäänkäynnin välittömään läheisyyteen. Ihmeekseni huomasin, ettei näitä tykkejä ollut spreijattu eikä rikottu, kuten meillä todennäköisesti olisi tehty. Museossa on kaikkiaan noin 850 000 esinettä, joista tykistöllisiä aseita noin 1 200. Näistä vain pieni osa on kerrallaan esillä. On helppo huomata, että toinen maailmansota, isänmaallinen sota, on korostetusti esillä – se on saanut käyttöönsä useita näyttelysaleja. Hyvän paikan on saa- KIRJALLISUUTTA Suomalainen sotilas historian vaiheissa PEKKA LEHTONEN Suomalaisen sotilaan historia – ristiretkistä rauhanturvaamiseen 288 sivua Kovakantinen, sidottu, koko 235 × 290 mm ISBN 978-952-266-006-0 Suositushinta 48,00 € Saatavuus: Kirjakaupat ja www.karttakauppa.fi Näyttävä infotaulu museon portilla. Vastaava taulu on venäjäksi portin toisella sivulla. nut myös panssariauto, jonka katolta Lenin piti kuuluisan puheensa Suomen asemalla ja ajoi Ksenskojen talolle palattuaan maanpaosta Suomen kautta. Oma erikoisuutensa on vuonna 2004 avattu, kuuluisasta AK-47:n suunnittelijasta, sittemmin puna-armeijan kenraaliluutnantiksi kohonneesta Mikhail Kalashnikovista kertova näyttely ”Kalashnikov – A Man, a Weapon, a Legend”. Suosittelen museota kaikille Pietarin matkalaisille! Museossa on tarjolla useita erilaisia kiertomahdollisuuksia – yleiskierroksia ja erikoiskierroksia. Yleiskierrosten vaihtoehtoina on Venäjän tykistö, pienaseet sekä viesti- ja pioneeriaselajit. Erikoiskierroksia on tarjolla muun muassa Venäjän eri aikakausien asekehitykseen. Museo on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin klo 11–18. Viikoittaisen maanantain ja tiistain lisäksi museo on suljettu kuukauden viimeisenä torstaina. Sähköisissä osoitteissa [email protected] ja http:/ www.artillery-museum.spb. ru on tarjolla lisätietoja. Tulikomentoja 3/2013 Karttakeskus on julkaissut kirjan Suomalaisen sotilaan historia. Se ei ole laajuudeltaan lukijalle ylittämätön, noin 300 sivua – useisiin sotahistorian tietokirjoihin verrattuna siis varsin hallittava. Teoksessa käydään läpi suomalaisen sotilaan ja ihmisen vaiheita ristiretkistä rauhanturvaustyöhön. Kirja perustuu Weilin + Göösin vuosina 2009–2010 julkaisemaan kolmiosaiseen teokseen Suomalainen sotilas. Idean isä, tuolloin Karttakeskuksen johtaja Sakari Viertiö, kertoo idean syntymisestä: ”Historian kulussa tapahtuu paljon erilaisia asioita ennen kuin miehet on laitettu taistelutilanteisiin. Sotilaana oleminen sekä sodan että rauhan aikana on ollut paljon muutakin kuin taistelutilanteita. Toisaalta myös rintaman takana tapahtuu paljon. On hyvin organisoitu armeija, jos kolmannes miesvahvuudesta on kosketuksissa vastustajaan.” Talonpojista rauhanturvaajiin Suomalaiset sotilaat ovat satojen vuosien aikana palvelleet monien valtioiden ja hallitsijoiden alaisina. Ensimmäiset järjestäytyneet suomalaiset sotajoukot olivat ristiretkeläisiä vastaan puolustautuneita talonpoikia. Maan siirryttyä vähitellen Ruotsin yhteyteen alettiin suomalaisia ottaa sotilaiksi kuninkaiden ja ylimys- ten sotajoukkoihin. Vakinaisia suomalaisia joukkoja muodostettiin 1600-luvulta alkaen, ja ne taistelivat usein kaukana vierailla mailla. Ensimmäisen oman kansallisen sotaväkensä Suomi sai autonomian aikana, jolloin suomalaisia palveli paljon myös Venäjän armeijassa. Itsenäistymisen jälkeen alkaneessa sisällissodassa suomalaiset sotilaat jakautuivat rintaman eri puolille. Jakautuneesta kansasta onnistuttiin muodostamaan nuoren valtion oma asevelvollisarmeija, joka taisteli kunniakkaasti talvi- ja jatkosodassa. Sotien jälkeisenä aikana varusmiespalvelus kehittyi monien muutosten kautta nykymuotoonsa. Kirjassa on painotettu erityisesti tavallisen sotilaan näkökulmaa usein esiin nostettujen suurten sotapäälliköiden ja strategioiden ohella. Kunkin ajanjakson sodat käydään läpi yleisellä tasolla, ja erityisesti tuodaan esiin suomalaisten sotilaiden osuus sotatapahtumissa. Samalla kuvataan sotajoukkojen muodostamista, organisaatiota ja taistelutaktiikkaa eri aikoina. Itsenäisyyden ajan sotien osalta pääpaino on tavallisten rintamasotilaiden kokemuksissa. Vaikka historiaa kuvataan usein sotien kautta, niiden välissä ja aikana oli pitkiäkin rauhan aikoja. Sotien lisäksi teoksessa kuvataankin laajalti sotilaiden elämää rauhan aikana. Mielenkiintoista tietoa rauhan ajan sotilaselämästä sisältävät muun muassa Suomen autonomian ajan sotaväkeä ja suomalaisia Venäjän armeijassa sekä Suomen asevelvollisarmeijan rakentumista 1920- ja 1930-luvuilla käsittelevät luvut. Kirjan lopussa on myös katsaus varusmiespalveluksen sotien jälkeiseen kehitykseen sekä rauhanturvaamiseen ja kriisinhallintaan. Tavallisen sotilaan elämään liittyviä, kirjassa esiin nostettuja aihepiirejä ovat esimerkiksi: miten sotilaaksi tultiin tai jouduttiin, koulutus, palveluksen pituus, lääkintä- ja muu huolto, muonitus, aseistuksen ja varustuksen kehitys, uralla eteneminen, palkkaus ja edut sekä sotilasuran jälkeinen elämä. Kirjassa on runsas ja monipuolinen kuvitus, joka koostuu aikalaispiirroksista ja -maalauksista, valokuvista, kartoista sekä kirjaa varten tehdystä sarjasta piirroksia eri aikojen suomalaisista sotilaista varusteineen. Mukana on sekä harvoin nähtyjä arkistojen aarteita että kirjaa varten kuvattuja uusia kuvia. Kun kirjan kustantajana on karttatalo, ovat kirjan kartat havainnollisia ja tekstiä täydentäviä. Niistä saa helposti täydennystä oman mielen historialliseen harmaikkoon. Kolmesataa sivua – se on joutuisa matka historiaan, jonka päätteenä on 2000-luvun Suomi. Historiasta kiinnostuneellekin on hämmentävää se sotien määrä, joiden syövereihin ihmiset ovat vuosisatojen kuluessa joutuneet. 11 Ysimilliset patruunat Suomessa TUOMO RYSTI OSA 1 Kansan suussa ”ysimillisillä” käsiaseilla tarkoitetaan yleensä joko tuttua Suomi-konepistoolia tai Lahti- tai Parabellum-pistoolia. Tosiasiassa erilaisia 9 mm patruunoita on olemassa puolensataa erilaista. Lisäksi on olemassa vielä käytännössä samanlaisella luodilla varustetut amerikkalaisiin tuuman osiin perustuvat ”kolmekasit”, eli .38 kaliiberiset patruunat. Näitäkin patruunoita on valmistettu ja valmistetaan yli 30 erilaista. Tässä artikkelissa keskitytään meille tutuimpaan eli 9,00 mm Parabellum (9x19) -patruunaan. Yhdysvalloissa patruuna tunnetaan myös nimellä 9 mm Luger. Historiaa Saksalainen Georg Luger (1849-1923) kehitti vuonna 1902 hylsytyypin, joka oli 19,1 mm pituinen ja kannan mitoitukseltaan samanlainen kuin muutamia vuosia aikaisemmin kehitetty 7,65 mm Parabellum-patruuna. Näin jo kehitettyihin pistooleihin ei tarvinnut tehdä kovin suuria muutoksia, kun niitä muutettiin ampumaan patruunoita, joissa oli 9 mm luoti. Tämä patruunatyyppi kelpasi myös Saksan asevoimien kiväärikomissiolle, joka piti 7,65 mm luotia pysäytysteholtaan riittämättömänä. Vuodesta 1904 alkaen ruvettiin patruunaa johdonmukaisesti kut- Nykyään viranomaiset käyttävät kovemmin ladattuja reikäpäisiä 9 mm patruunoita. Luodit leviävät osuessaan maaliin ja antavat näin paremman pysäytystehon. sumaan 9,00 mm Parabellumpatruunaksi. Para bellum – varaudu sotaan. Luodin paino on ollut yleensä noin 8 grammaa, oli luotityyppi sitten ollut katkokärkinen tai pyöreä. Kun Saksan laivasto 1904 tilasi ensimmäisenä merkittävänä asiakkaana Parabellumpistooleita ja Saksan armeija 1908 otti virallisesti käyttöönsä tätä patruunaa ampuvan Parabellum 9,00 -pistoolin m/08, alkoi tämän patruunan menestystarina, jolle ei vieläkään näy loppua. Tämä patruunatyyppi on ylivoimaisesti eniten käytetty viranomais- ja sotilaspatruuna tänäkin päivänä kaikissa maailman valtioissa. Myös urheilu- ja harrastepatruunana se on yhä varsin suosittu. Valmistus Suomessa ennen talvisotaa ja sen aikana SAKO:ssa, eli Suojeluskuntain Ase- ja Konepaja Osakeyhtiössä aloitettiin kotimainen pistoolinpatruunoiden tuotanto vuonna 1929. Vuonna 1932 ryhtyi Sako valmistamaan kaupallisesti kotimaista 9 mm patruunaa. Näissä patruunoissa käytettiin kuitenkin saksalaisia hylsyjä, jotka olivat liian kovaa messinkiä. Tästä syystä ensimmäiset hyväksytyt patruunat toimitettiin puolustusministeriölle vasta alkuvuonna 1938. Patruunoissa oli Sakon omat hylsyt. Tuona vuonna valmistuikin sitten 5 miljoonaa konepistoolin patruunaa. Luotina niissä käytettiin parannettua kuparinikkelisilattua teräsvaippaluotia ja ruutia niissä oli 0,37 grammaa. Luodin sydän valmistettiin joko pehmeästä tai kovetetusta lyijystä. Vuonna 1939 alkoi Valtion Ruutitehdas valmistaa kotimaisia pistoolinalleja ja näin olivat ennen talvisotaa kaikki patruunan komponentit kotimaista valmistetta. Myöhemmin luodit olivat myös tompakki- eli messinkivaipalla varustettuja. Raaka-aineiden saatavuus niin hylsyihin kun luoteihin- Muutamia sotilaspatruunoita kokovertailussa. Alhaalta: Kiväärin patruuna 7,62 x 53 R, rynnäkkökiväärin patruuna 7,62 x 39, Venäjän armeijan nykyinen rynnäkkökiväärin patruuna 5,45 x 39, 5,56 x 45 NATO, kaksi 9 mm Parabellum-patruunaa, 7,62 x 25 Tokarev, 7,65 Parabellum, .45 ACP ja .40 S&W. 12 kin oli sotien aikana huonoa, joten Sakolla oli valmius aloittaa myös 9 mm teräshylsyjen valmistus. Valtion Ruutitehdas (VRT) aloitti pistooliruudin valmistuksen vuonna 1932. Aluksi käsiaseruudin valmistus oli pienimuotoista, mutta jo vuonna 1936 tuotanto oli yli 110 tonnia ja 1938 jo yli 220 tonnia. Myös laatu oli korkea ja vientiä saatiin aikaiseksi vaativimpiinkin patruunatehtaisiin. Vuonna 1932 alkoi VRT norjalaisella menetelmällä valmistaa myös tykistön ja kranaatinheittimistön käyttämää nitroglyseriini- eli ballistiittiruutia. Näitä ruuteja ei kuitenkaan käytetty käsiasepatruunoissa. Kun tilanne kiristyi ja sodan merkit lisääntyivät, tilasi puolustusministeriö Sakolta helmikuussa 1939 10 miljoonaa 9,00 mm patruunaa. Ne valmistuivatkin samana vuonna, mutta tilaukselle annettiin ehto. Sakon tuli louhia Riihimäen tehtaan tontille kallioon pomminkestävä, lähes 500 kuutiometrin luolasto. Lisäksi Sakon tuli kouluttaa lisää ammattimiehiä 9 mm patruunoiden valmistukseen. YH:n aikana syksyllä 1939 alettiin tehdä Opetustaulu sodan jälkeiseltä ajalta. suunnitelmia koko tehtaan hajasijoittamiseen Riihimäelle ja sen ympäristöön. Kun vihollinen aloitti joulukuussa Riihimäen pommitukset, siirrettiin patruunakoneet ennalta tiedusteltuihin, uusiin tuotantotiloihin 10 kilometrin päähän Ryttylään. Patruunatuotanto jatkui keskeytyksettä Riihimäellä koko talvisodan ajan kovista pommituksista huolimatta. Riihimäkeä pommitettiin talvisodan aikana 53 kertaa, mutta itse Sakon tehtaat saivat vain pieniä vaurioita. Jatkosodan aikana ei Riihimäkeä pommitettu kertaakaan. Tammikuussa vuonna 1940 kärsi Ryttylän Lasitehtaan kiinteistö mittavia vaurioita, mutta käsiasepatruunoiden tuotanto oli keskeytyksissä ainoastaan 8 tuntia. Patruunoiden tuotantoa vaikeutti paljon enemmän luotien vaippa-aineen puute. Kupari ja sinkki olivat loppumassa koko maassa. Talvisodan sotakuukausien aikana 1940 ja välirauhan kuukausina valmisti Sako kuitenkin 9 mm konepistoolin patruunoita yli 22 miljoonaa. Kun lähes kaikesta muusta oli talvisodan aikana pulaa, käsiaseiden patruunoita oli varastoituna yllin kyllin. Välirauhan kesäkuussa 1940 oli Tulikomentoja 3/2013 Sodan aikaisia 9 millimetrin patruunoita. konepistoolin patruunoita varastossa jo lähes 28 miljoonaa. Talvisodan aikana valmistettiin ”ysimillisiä” noin 11 miljoonaa patruunaa kulutuksen ollessa 11,9 miljoonaa. Talvisodan ensimmäisenä päivänä 30.11.1939 oli konepistoolin patruunoita varastossa 21,9 miljoonaa ja rauhan tultua 13.3.1940 20,8 miljoonaa kappaletta. Jatkosota Jatkosodan vuosina 1941–44 hankki puolustusvoimat kaikkiaan yli 322 miljoonaa pistoolin patruunaa. Suurimmillaan oli konepistoolin patruunoiden kulutus kesällä 1944, jolloin kuukauden ”ysimillisten” kulutus oli yli 10 miljoonaa kappaletta. Kun maavoimien patruunatilanne jatkosodan alussa oli noin 28 miljoonaa kappaletta, oli se vuoden 1944 lopussa noussut lähes 130 miljoonaan patruunaan. Jatkosodan aikana Sakon lisäksi 9,00 mm Parabellum- patruunaa valmistivat myös Valtion Patruunatehdas (VPT) Lapualla sekä Vaajakosken Kanavuoressa. Valtion Patruunatehtaan tuotanto saatiin nopeasti vauhtiin, ja vuoden 1941 loppuun mennes- Erilaisia 9 mm Parabellum-patruunoita. sä oli VPT valmistanut jo yli 6 miljoonaa ysimillistä. Jatkosodan aikana oman tuotannon lisäksi Saksasta ostettiin kaikkiaan hieman yli 18 miljoonaa 9 mm m/08 -patruunaa variaatioineen. Suomessa 9 mm Parabellum-patruuna on virallisesti nimeltään ”9,00 mm pistoolin patruuna”. Sana ”pistoolin” tarkoittaa sitä, että patruuna soveltuu sekä pistoolilla että konepistoolilla ammuttavaksi. Patruunat oli valmistettu kuitenkin ensisijaisesti konepistooleja varten ja näin ollen ne oli ladattu suhteellisen koviksi. Luodin lähtönopeus konepistoolilla ammuttaessa oli vajaa 400 m/s, kun pistooleille olisi riittänyt hyvin 320330 m/s. Näitä kovaksi ladattuja patruunoita eivät monet Parabellum- ja Lahti-pistoolien luistit kestäneet, vaan murtuivat käytössä. Suomessa oli käytössä jonkin verran saksalaisia, italialaisia, belgialaisia ja ranskalaisia ”ysimillisiä”, jotka pääsääntöisesti olivat juuri pistooleita varten miedommin ladattuja. Artikkelin toinen osa julkaistaan Tulikomentoja 4/2013 -lehdessä. Lähteet: Brandt, Handbuch der Pistolenund Revolverpatronen. Barnes, Cartridges of the World. Palokangas, Sotilaskäsiaseet Suomessa 1918-1988. Hyytinen, Arma Fennica 2, Sotilasaseet. Pitkänen-Simpanen, Suomalaiset käsiasepatruunat 1918-1945. 13 KILTA- JA KOKOUSSIVUT Kilta- ja kokoussivuille tarkoitettu materiaali sekä myös loppuvuoden 2013 merkkipäivien mahdolliset muutokset pyydetään toimittamaan ennen seuraavan numeron aineistopäivää Juhani Sunille, osoite Käpypolku 1 D 11, 13500 Hämeenlinna, kiltasivut(at)tulikomentoja.fi, pk (03) 638 0138, mpk 0440 478 602 tai mpt 040 451 5229 Numeron 4/2013 aineistopäivä on 5.11.2013 ja ilmestymisviikko 50 Tykkimiehet ry Tulevia tapahtumia: HALLITUKSEN TULEVIA KOKOUKSIA Hallituksen kokous 17.9.2013 klo 13.00 alkaen Helsinki, Döbelninkatu 2 Hallituksen kokous 16.10.2013 klo 13.00 alkaen Helsinki, Döbelninkatu 2 Hallituksen kokous 6.11.2013 klo 13.00 alkaen Hämeenlinna, Museo Militaria Hallituksen kokous 10.12.2013 klo 10.00 alkaen Hämeenlinna, Museo Militaria. Kokouksen jälkeen nautitaan hallituksen joululounas. TYKKIMIEHET RY:N SYYSKOKOUS Tykkimiehet ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään lauantaina 16.11.2013 klo 10.30 alkaen. Kokouspaikkana on Museo Militaria, Vanhankaupunginkatu 19,13100 Hämeenlinna. Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen 12 §:ssä mainitut asiat (mm. toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2014 sekä henkilövalinnat). Syyskokouksesta on oma erillinen kutsu sivulla 2 tässä lehdessä. NEUVOTTELUKUNNAN KOKOUSKUTSU Neuvottelukunnan kokous pidetään tiistaina 8.10.2013 klo 16.00 Työeläkevakuutusyhtiö Varman toimitiloissa, Salmisaarenranta 11, 00180 HELSINKI. Kokouskutsu ja työjärjestysesitys lähetetään neuvottelukunnan jäsenille myös henkilökohtaisella kutsulla. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Harri Kainulainen, Kuukiventie 3 G, 00840 HELSINKI, mp 050 62411, harri.kainulainen(at)kartanogolf.fi Sihteeri Kari Halonen, Kasavuorentie 16 A 3, 02700 KAUNIAINEN, mp 040 575 9966, kari.halonen(at)kolumbus.fi Pankkiyhteys: Nordea 212418-11053 14 Kenttätykistökerho ry ja Uudenmaan tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Janne Hänninen, Hopeatie 20 B 43, 00440 Helsinki, mp 050 312 0934, puheenjohtaja(at)ktkerho.fi. Varapuheenjohtaja Oskari Matilainen, Sihteeri Patrick Hjelt, sihteeri(at)ktkerho.fi. Lohjan patterin päällikkö Tero Merjomaa, mp 0500 841 585 tero.merjomaa(at) nordea.com. Killan verkkosivut: www.tykistokilta.net. KT-kerhon verkkosivut: www.tykistö.fi Jääkäritykistön Kilta ry Killan kotisivut osoitteessa: www.jaakaritykistonkilta.fi, posti(at)jaakaritykistonkilta.fi Kainuun Tykistö- ja Heittimistökilta Tulevaa toimintaa: 1.11. syyskokous ja KARTR:n perinnepäivä KOKOUSKUTSU Syyskokous Vekaranjärvellä Wiipuri - salissa perjantaina 1.11.2013 klo 10.00. Kokouksessa ovat esillä sääntömääräiset syyskokousasiat. Kokouksen jälkeen on perinnepäivän ohjelma. Ilmoittautumiset 25.10.2013 mennessä puh.0299 431309. Tummapuku ja kunniamerkit Tervetuloa Hallitus Tulevaa toimintaa: KOKOUSKUTSU Jääkäritykistön Kilta ry. Killan sääntömääräinen syyskokous pidetään torstaina 28.11.2013 klo 18 Kerhoravintola Seiskassa Suomenkasarmi rak 7 13130 Hämeenlinna. Käsitellään sääntöjen 7§:n määräämät asiat. Hallitus. 27.11. Vierailu tykistön ja heittimistön ampuma- ja tulenkäyttöharjoitukseen Kiltalaisilla on mahdollisuus tutustua ampuma- ja tulenkäyttöharjoitukseen Pahkajärvellä keskiviikkona 27.11. Kokoontuminen pääportin pysäköintialueella klo 10.00, josta on bussikuljetus Pahkajärvelle. Ilmoittautumiset 18.11. mennessä sähköpostitse pj(at)karjalantykistökilta.fi tai puhelimitse varapj. 040 5478 442. 4.12.2013 Barbara -juhla Perinteinen Barbara -juhla järjestetään keskiviikkona 4.12.2012. Yksityiskohdat mm. pitopaikka tarkentuu lähempänä ja niistä tiedotetaan erikseen. Tarkempia tietoja antaa pj Antero Rättö p. 040 5021 929. Kilta Facebookissa Karjalan Tykistökilta löytyy nyt myös Facebookista. Käy katsomassa ja tykkäämässä http://www. facebook.com/KarjalanTykistokiltaRy?ref=ts Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Antero Rättö, Karhunlukontie 23 A, 13100 Hämeenlinna, mp 040 5021 929, anra(at)armas.fi. Tiedotussihteeri Sirkka Ojala, Kiveliönkatu 12, 33500 Tampere, mp 0503688460 sirkka.ojala(at)gmail.com, jäsensihteeri Juhani Suni Käpypolku 1 D11 13500 Hämeenlinna, mp 0440 478 602, posti(at) jaakaritykistonkilta.fi. Taloudenhoitaja Timo Kauppila, Hellämäentie 80, 05800 Hyvinkää, tp (09) 279 8226, mp 0400 480 729. Tietoa tulevista tapahtumista Tulevista tapahtumista lisää tietoa Karjalan Prikaatin kilpi- ja Tulikomentoja-lehdissä sekä killan kotisivuilla osoitteessa www.karjalantykistokilta.fi Jäsenasiat, uudet jäsenet ja osoitteenmuutokset Muutokset ilmoitetaan killan kotisivuilta tai jäsensihteerille sähkö- tai kirjepostia käyttäen. Kiltatuotteiden myynti Kiltatuotteiden myynti Lappeenrannassa: ERÄSAIMAA osoite Kievarinkatu 5, 53100 Lappeenranta. Kiltatuotteita voi tiedustella myös hallituksen jäseniltä ja killan tilaisuuksista. Yhteystiedot: KAINUUN TYKISTÖ- JA HEITTIMISTÖKILTA RY Pirttikuja 6, 88600 KAJAANI kilta(at)kaithkilta.fi http://www.kaithkilta.fi Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Timo Härkönen, mp 0445572457. timo.j.harkonen@gmail. com, sihteeri Antti Laakkonen, mp 0452097505, antti.laakkonen(at)gmail. com, jäsensihteeri Ville Tuovinen, mp 050 511 9413, vtuovi(at)gmail.com. Karjalan Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jaakko Janhunen, Kumputie 7 A, 45200 Kouvola, mp 040 592 4445, pj(at)karjalantykistokilta.fi. Varapuheenjohtaja Erkki Rika. Yleissihteeri Sini Timonen, mp 040 755 0575, sinitalvikki(at) gmail.com, Jäsensihteeri Maija Leskinen, Naavatie 9 G, 45200 Kouvola, maija.l.leskinen(at)gmail.com. Jäsenasiat, uudet jäsenet ja osoitteenmuutokset Muutokset ilmoitetaan killan kotisivuilta tai jäsensihteerille sähkö- tai kirjepostia käyttäen. Lahden seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja: Jorma Sovinen, Hämeenkatu 7 A 11, 15110 Lahti, mp 040 5577 269, jorma.sovinen(at)phnet.fi. Varapuheenjohtaja Juha Tarnanen, Vesijärvenkatu 52 A 6, 15140 Lahti, kultatyo(at)tarnanen.inet.fi. Sihteeri: Olli Eerola, Maitotie 2 B 9, 15510 Nastola, mp 0400 494572, olli.eerola(at) meubeltra.fi. Rahastonhoitaja Pentti Korpimies, Petäjäkatu 27, 15900 Lahti, mp 040 5750 772, pentti.korpimies(at) phnet.fi Koulutusjaos Rihlan puheenjohtajana toimii johtokunnan jäsen Ari Sausta, Kuningattarenkatu 40 B 17, 17900 Loviisa, ari.sausta(at)pp.inet.fi, mp 0400 994 422 Tulikomentoja 3/2013 Mikkelin Seudun Kenttätykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Risto Pöntinen, Mankalintie 10, 50200 Mikkeli, 050 500 177 617, r.pontinen(at)surffi.fi. Varapuheenjohtaja Alpo Leinonen, Mäntypöllinkuja 6 N, 50170 Mikkeli, 044 055 5195, alpoe.leinonen(at)gmail.com. Sihteeri Seppo Pirinen, Karkialammentie 1, 50150 Mikkeli, mp 040 7444 131, seppo.pirinen(at)surffi.fi. Rahastonhoitaja Antti Haverinen, Vehmaskyläntie 109, 50100 Mikkeli, mp 0400 291 342, haverinenantti(at)gmail.com. Killan kotisivut ovat osoitteessa www.mikkelintykistokilta.fi Pohjois-Karjalan Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja: Veijo Wälkky, Jyrinpolku 1, 80400 Ylämylly, mp. 050 545 8297, veijo.walkky(at)gmail.com. Jäsenasiat: Johannes Ryymin, Tanhukaari 2 A 17, 40520 Jyväskylä, mp 0400 762 407, johannes.ryymin(at)luukku.com. Pohjois-Suomen Tykkimieskilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Raimo Nurmela, Ala-Laanilantie 5 B 9, 90500 Oulu, pk (08) 5566 551. raimo.nurmela(at)mail.suomi.net Riihimäen seudun Tykistökilta ry men ilmailumuseoon. Kyseessä on päiväretki ja kuljetuksen saamme Viestirykmentiltä. Lähtö on klo 8:00 Muistomerkkitykiltä ja paluu noin klo 19 aikaan. Sihteeri ottaa sitovat ilmoittautumiset vastaan (040 552 2710 tai sokki74(at)gmail. com) ma 16.9. mennessä. Aikataulu on sikäli tiukka, että pyrimme markkinoimaan tilaisuutta vielä muille reserviläisyhdistyksille, kun tiedämme kuinka paljon paikkoja linja-autoon jää. KOKOUSKUTSU Riihimäen seudun Tykistökillan sääntömääräinen syyskokous ke 27.11. klo 18 alkaen Reserviläisten kerholla Lopentie 3-7. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Juha Vatsia, Riuttantie 184 1190 Riihimäki, mp 0400 516 990, juha.vatsia(at)apricon.fi. Sihteeri Sami Saarinen, Pälsintie 161, 12630 Sajaniemi, mp 040 55 22 710, sokki74(at)gmail. com. Rahastonhoitaja Lauri Gisselberg, Karakatu 12 B 10 11120 Riihimäki, kp (019) 734 117, mp 0505246316, lasse. gisselberg(at)elisanet.fi. Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta www.riihitykki.fi Gillesartilleristerna inom Nylands Brigads Gille Funktionärer: Ordförande Björn Holmberg, Nåldammsvägen 8 a 4, 00920 Helsingfors, tel 050 5637 729, bhh(at)elisanet.fi. Viceordf Risto Lindgren, Brunnsgatan 10, 10600 Ekenäs, gsm 040 5634 322 Besök våra hemsidor: www.gillesartilleristerna.com och www.mulliradio.net Tulevaa toimintaa: Lauantaina 19.10. Riihimäen seudun Tykistökilta järjestää retken Keski-Suo- Ryhmä Riihimäen Seudun Tykistökillan kiltalaisia oli talkoilemassa Museo Militariassa museomestari Ilkka Vahtokarin apuna 17.elokuuta. Kuva: Sirkka Ojala. 15 Turun Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239 1687, mp 050 376 0371, haaviorv(at)suomi24. fi. Sihteeri Päivi Pansio, Petäjätie 1 E, 24260 Salo, mp 040 779 3059, paivi. pansio(at)suomi24.fi. Jäsenkirjuri Rauno Salo, Koukkukankareentie 44 as 1, 20320 Turku, mp 040 540 2710, rauno. salo.ra(at)gmail.com Killan verkkosivut: www.turunseuduntykistokilta.com Vammalan Seudun Tykistökilta Tykistöprikaatista kotiutuivat 20. kesäkuuta 347 vrk ja 165 vrk palvelleet varusmiehet. TykPr kilta palkitsi stipendillään tkm Joni Salovaaran ja (oik.) alik Joonas Tammelan, keskellä killan puheenjohtaja Kalle Salonen. Kuva: Hannu Vettenranta. Tykistöprikaatin Kilta ry Tykistöprikaatin Killan paikallisosastot: Porin Seudun Tykistökilta KOKOUSKUTSU Tykistöprikaatin Kilta ry:n syyskokous pidetään la 26.10.2013 Niinisalon varuskuntakerholla Killan 50-vuotisjuhlan jälkeen noin klo 15.00 alkaen. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset syykokousasiat. Tervetuloa! Pääkillan toimihenkilöt: Puheenjohtaja Kalervo (Kalle) Salonen, Kiertokatu 10 as. 13, 28130 Pori, mp 044 701 1860, kalle.salonen(at)pori.fi. Varapuheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239 1687, mp 050 376 0371, haaviorv(at) suomi24,fi. Sihteeri Aki Kinnunen Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400 666343, aki.kinnunen(at)marttilankortteeri.fi. Taloudenhoitaja Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää, mp 044 530 5943, hannu.vettenranta(at) dnainternet.net Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta: www.tykistoprikaatinkilta.fi Löydät Tykistöprikaatin Killan myös Facebookista, käy katosmassa ja tykkäämässä https://www.facebook.com/pages/Tykist%C3%B6prikaatin-Kilta /125969320789285?ref=hl 16 KOKOUSKUTSU Porin Seudun Tykistökillan syyskokous pidetään ke 30.10.2013 Länsi-Suomen Osuuspankin pääkonttorin (BePOP) kokoustiloissa (3. krs.) klo 17.30. Esillä sääntöjen määräämät syyskousasiat. Killan hallitus kokoontuu puoli tuntia aikaisemmin eli klo 17.00. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 Palus, puh. 044 2100 572, kalevi.virtanen(at)dnainternet.net. Sihteeri/rahastonhoitaja Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 Pori, pk (02)6355 448, mp 0500 590 409, pertti.onniselkä(at)happyback.fi. Jäsensihteeri Vesa Niemenmaa, Koivistonpuistikko 43 B, 28130 Pori, puh. 040 5823 026, vesa. niemenmaa(at)fudoshin.fi. Killan verkkosivut: www.tykistoprikaatinkilta.fi /pori.htm. Rauman Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Heikki M. Nurmi, Kerttulantie 13 L, 26660 Rauma, mp 040078 0696, heikki.nurmi(at)rauma.fi. Varapuheenjohtaja Reino Heininen, Nestvedinkatu 7 D, 26100 Rauma, mp 040 7048 230, reino.heininen (at)gmail.com. Sihteeri Markku Koskimäki, Lotskerintie 45, 28200 Pori, mp 0400-653733, markku.koskimaki(at)dnainternet.net. KOKOUSKUTSU Vammalan Seudun Tykistökillan sääntömääräinen syyskokous pidetään 4.10.2013 klo 19.00 Matti Niemellä, Rautajoentie 65, SASTAMALA Killan hallitus kokoontuu klo 18.30 samassa paikassa. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Matti Niemi, Rautajoentie 65, 38210 Sastamala, pk (03) 5115077, pt (03) 5124600, mp 0500-631431, matti.niemi(at)niementehtaat.fi. Sihteeri Jorma Ruuskanen, Koisportaantie 46, 38210 Sastamala, pk (03) 5141144, mp 0500 308876, jorma.ruuskanen(at) kopteri.net Rahastonhoitaja Rauno Heino, Vaununperäntie 249, 38210 Sastamala, pk (03) 5152202 Tykistöprikaatin Killan rekisteröidyt jäsenyhdistykset: Etelä-Pohjanmaan Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Seppo Rinta-Hoiska, Untamonsola 1, 60120 Seinäjoki, mp 044 021 0549, mpt 0405244373, sepporh(at) gmail.com. Varapuheenjohtaja Arvo Hakamaa, Ruukintie, 60120 Seinäjoki, Kunniapuheenjohtaja Antti Vainio, Siipipyöränkatu 29 B Seinäjoki, Sihteeri Aki Kinnunen Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400 666343, aki.kinnunen(at) marttilankortteeri.fi Jäsensihteeri ja rahastonhoitaja Samuli Niinistö, Ilkantie 16, 60800 Ilmajoki, pt ja pk (06) 4246 931, mp 040 7720437, samuli.niinisto(at) netikka.fi Killan kotisivu on Aatos Kankaan ylläpitämillä sivuilla: http://kotisivu.dnainternet.net/safar/epkilta.htm Kankaanpään Seudun Tykistökilta ry SYYSKOKOUS pidetään tiistaina, marraskuun 12. pnä 2013 klo 18.00 Vatajankosken Sähkö Oy: n toimitiloissa Vuohiniityntie 2, Kankaanpää. Kokouksessa käsitellään sääntöjen syyskokoukselle määräämät asiat. Ennen kokousta Vatajankosken Sähkö Oy:n edustaja kertoo sähköyhtiön ajankohtaisista asioista. Kahvitarjoilu. HALLITUS Toimihenkilöt: Puheenjohtaja ja jäsenasiat Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää, mp 044 530 5943, hannu.vettenranta(at) dnainternet.net, Varapuheenjohtaja Pauli Huhtamaa, Silmäkkeentie 9, 38720 Vihteljärvi, mpt 040 199 4220, mpk 044 578 7045, pauli.huhtamaa(at)sataedu.fi, Sihteeri Esko Isohannu, Ratakiskonkatu 29 A 2, 33300 Tampere, mp 050 550 9420, esko.isohannu(at)kuntke.fi, Rahastonhoitaja Jari Anttila, Katajakatu 4, 38700 Kankaanpää, pk 0400 954 536, jariant(at) gmail.com Mittamies- ja Topografikilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Pentti Pohjola, Sepänkyläntie 303 A, 02400 Kirkkonummi, mp 044 884 7112, pentti.pohjola(at)mobisan.fi Varapuheenjohtaja Kalle Salonen Kiertokatu 10 as 13, 28130 Pori, mp 044 701 1860, kalle.salonen(at)pori.fi. Sihteeri Veikko Rantaniemi, Sammonkatu 18 A 4, 33540 Tampere, mp 040 580 2400, veikko_r(at)hotmail.com, Rahastonhoitaja Mika Aarnio, Kurkelankatu 8 A 1, 21100 Naantali, mp 040 5108499, mika. aarnio(at)utu.fi Mittamies- ja Topografikillan alaosastot: Helsinki: Toivo Vanhanen, Niittykulmantie 5 as 12, 00440 Helsinki, mp 040 5488605, toivo_vanhanen(at)welho.com Kankaanpää: Pertti Pösö, Piiparinkatu 6, 38700 Kankaanpää, mp 040 5239282, pertti.poso(at)luukku.com Pori: Eija Koskenniemi-Saarivirta, Länsipuisto18 A 1, 28100 Pori, mp.050 525 6953, eija(at)satakuulo.fi Tampere: Veikko Rantaniemi, Sammonkatu18 A 4, 33540 Tampere, mp 040 580 2400, veikko_r(at)hotmail.com Turku: Ilpo Peltomäki, Savikankaantie 16, 24800 Halikko, mp 040 528 6364, peltomak(at)netti.fi Joukkoyksikkö: Tiedustelupatteristo, PL5, 38841 Niinisalo, p. 0299 800 (vaihde) Killan toiminnasta tiedotetaan Tykistöprikaatin Killan sivuilla: http://www.tykistoprikaatinkilta.fi/mittamies_ja_topografikilta.html Muista ilmoittaa voimassaoleva sähköpostiosoitteesi alaosastollekin. Jäseneksi ilmoittautuminen Nimi ................................................ Syntymäaika ............................................................................... Arvo tai ammatti ............................................................................................................................................ Olen palvellut yllä mainitussa joukko-osastossa ……………………………..................................... Katuosoite ………………… Postinumero ……………………………… Postitoimipaikka ……………………………………………......................…. Maa (jos on jokin muu kuin Suomi) ....................................................................... Allekirjoitus Tulikomentoja 3/2013 Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jouni Vuorio, Jaakonmäenkatu 14, 33560 Tampere, mp 050 3009 731, jouni.vuorio(at)elisanet.fi. Varapuheenjohtaja ja rahastonhoitaja Mikko Hörkkö, mp 040 557 6952, mikko(at) horkko.fi. Sihteeri Jukka Piirto, Amurinkuja 20 B 42, 3320 Tampere, mp 040 7191 377, jukka.piirto(at)tampere.fi Pienoislennokit Novosibirskissa Venäjällä on valmistunut ensimmäinen koulutettu erä Grusha-pienoislennokin käyttäjiä. Grusha on eniten ostettu ja toimitettu lennokki Venäjällä. Niitä on mm. moottoroitujen jalkaväkiprikaatien tiedustelupataljoonilla. (www.defencetalk.com, forums/rmysecurity-forces/russianland-forcesthred-11742-13), Yleistä tykistöstä Azerbaidzanille on toimitettu Venäjältä runsaasti asemateriaalia sisältäen seuraavat tykistöjärjestelmät: 18 kpl 2S19panssarihaupitseja, 18 kpl 9A52 Smerch -raketinheittimiä, 18 kpl 120 mm 2S31 Vena -panssariheitinhaupitseja ja 6 kpl TOS-1A Soltsepek -termobaarisia raketinheittimiä. (Jane´s Defence Weekly. 26 June 2013) Arvoisa lukija! Haluan liittyä jäseneksi ……………………...……………………… (kiltaan) ............................................................................... Tampereen Seudun Tykistökilta ry Jos et vielä saa Tulikomentoja-lehteä kotiisi Sinulla on mahdollisuus päästä lehden vakinaiseen lukijakuntaan, liittymällä johonkin kiltasivuilla mainittuun tykistökiltaan tai -yhdistykseen. Ota yhteys oman joukko-osastosi tai kotipaikkakuntasi lähimmän tykistökillan sihteeriin ja lähetä hänelle oheinen ilmoittautumislomake. Näin varmistat mukanaolosi aselajimme uuden lehden lukijakunnassa. Saat kiltasi sihteeriltä tietoja myös muista jäsenyyteen kuuluvista eduista ja tapahtumista. Tulikomentoja on tykistökiltojen jäsenlehti eikä sitä voi tilata erikseen. 17 Sosiaalineuvos Sipi Tilus 100 vuotta: Lottiakin pitää johtaa edestäpäin Ilmajoen kirkkoherra Kari Mantere ylisti Sipi Tiluksen auktoriteettia lottien tilaisuuksien järjestelyissä. ”Kenraalit ja piispatkin häntä tottelivat”, Mantere totesi pilke silmäkulmassaan. Rintamalotta Sipi oli vain soittanut ja komentanut topakasti, milloin kenraalin ja piispan pitää tulla puhumaan. Heidän muita suunnitelmiaan hän ei enemmin ollut kysellyt. Opetusneuvos Eeva Kemppainen toi tilaisuuteen Lottaperinneliiton ja -yhdistysten tervehdyksen. ”Olet huolehtinut urhoollisesti lottasisartesi asioista ja hyvinvoinnista. Sinä olet meille lottien lotta”, lottasisar kiitteli. Usko johdatukseen ja tulevaisuuteen Ikilotta Sipi Tilus 100-vuotisjuhlassaan opetusneuvos Eeva Kemppaisen ja ministeri Paula Risikon turvallisessa kyynärtuntumassa. MATTI LATVALA Ilmajokelaisen rintamalotan Sipi Tiluksen 100-vuotissyntymäpäivää vietettiin kesällä isänmaallisen kansalaisjuhlan muodossa. Tilaisuutta juhlisti arvovaltainen vierasjoukko, Kauhavan Lentosotakoulun suorittama ylilento ja Pohjanmaan Sotilassoittokunta. Päivänsankari Sipi Tilus sai lukuisissa tervehdyksissä, puheissa ja muisteloissa ansioistaan runsaasti kiitosta. Sotien jälkeisessä toiminnassaan Sipi Tilus on ponnistellut erityisesti lottajärjestön kunnian palauttajana, etujen ajajana ja johtajana. Yhteiskunnalliset asiat ovat vieneet menevää ja sosiaalista naista eri puolille maata aivan viime vuosiin saakka. Nykymenoa Sipi Tilus seurailee edelleen valppaasti etupäässä rollaattoristaan käsin. Rintamalottana Aallon Patteristossa toimineen tarmonpesän ääni oli edelleen kantava ja kantaaottava. ”Älkää unohta- 18 Sodan karut todellisuudet kokeneella lottaveteraanilla on vankka luottamus isänmaan tulevaisuuteen ja Korkeimman johdatukseen niin kansan vaiheissa kuin omalla kohdallaankin. Ennen 100-vuotisjuhlaa kirkkoherra Mantere oli keskustellut Sipin kanssa myös iäisyysasioista. ”En pelkää mitään, en kuolemaakaan, koska parempaan paikkaan ollaan silloin menossa”, Sipi oli papille sanonut. Sipi Tiluksen vankkumaton usko tulevaisuuteen tuli esiin myös eversti evp Antero Maunulan onnittelusanoissa. ”Kiitoksia kutsustasi 100-vuotisjuhliisi! Tulin, koska esitit kutsun jo 10 vuotta sitten 90-vuotissynttäreilläsi”, eversti totesi. Maunulalla ja Tiluksella on takanaan kymmenien vuosien yhteistyö maanpuolustusasioissa. Aallon patteriston perinnetoimikunnan kunniapuheenjohtaja, sotaveteraani Arvo Ala-Lahti, arvosti erityisesti Sipi Tiluksen aktiivisuutta perinneyhdistyksessä. ”Olet aina hyväksynyt meidät taistelijat aseveljiksesi”, Ala-Lahti sanoi. Yhdessä oli koettu Tali-Ihantalan ja Kannaksen tulimyrskyt. Rauhana aikana on yhdessä pidetty yllä kunniakkaita perinteitä. ko nuoriamme”, ikilotaksikin kutsuttu päivänsankari julisti omassa juhlassaan. Missä Sipi, siellä vauhtia, tulosta ja huumoria Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko nosti onnittelupuheessaan esille erityisesti Sipi Tiluksen aikaansaannoksia yhteiskunnallisena vaikuttajana. ”Sinulla on aina ollut toimissasi selvät tavoitteet, johtamistaitoa esimerkilläsi, energiaa, ahkeruutta, rohkeutta ja halua saadaan jotakin suurta aikaan”, ministeri summasi. Meillä on sinulta paljon opittavaa. Seurakuntatalon pihassa seurattiin Kauhavan Lentosotakoulun suorittamaa ylilentoa yhdessä juhlaväen kanssa. Rollaattorin ohjaksissa on Sipi Tiluksen veljenpoika Jukka Siltaloppi. Museoesineet kertovat, osa 14 Havainnollisia dokumentteja sodasta SAMUEL FABRIN Museo Militarian kokoelmiin kuuluu useita viime sotien aikaisia tulenjohtotasoja. Kaksi tulenjohtotasoa museon arkiston kätköistä on tällä hetkellä näyttelyssä kertomassa kesän 1944 taisteluista Karjalan kannaksella. Tulenjohtotaso Ihantalasta Tykistötoiminnasta kesän 1944 torjuntataisteluissa kertovassa näyttelyosuudessa on iso vitriini, jossa näkyvät tykistötoiminnan eri puolet tulenjohdosta etulinjassa tulitoimintaan tulipatterissa. Ensimmäisenä vitriinissä kiinnittää huomion RaskPsto 14:n 1. Patterin patteritaso Talin ja Ihantalan taistelualueelta 27.–30.6.1944. Patteritasolla näkyvät muiden muassa Portinhoikan tienristeys ja Leitimojärvi. Tuliasematoimintaan liittyvän materiaalin rinnalla on kuitenkin myös hieman vaatimattomamman näköinen millimetripahville tehty kulunut piirros – etulinjassa tulenjohtajan käyttämä tulenjohtotaso. Kyseessä on evl evp Olavi Laaksosen (1918–1992) Tykistömuseolle 22.8.1978 lahjoittama tulenjohtotaso. Silloinen luutnantti Laaksonen oli käyttänyt tasoa Ihantalan torjuntataisteluissa 30.6.– 7.7.1944 toimiessaan 9./KTR 14:n tulenjohtajana. Laaksonen haavoittui taisteluissa lievästi. Jatkosodassa Laaksonen Tulikomentoja 3/2013 oli aluksi toiminut panssarintorjunnassa Hangon rintamalla ja tykistön tulenjohtajana Itä-Karjalassa ennen siirtoa Kannaksen taisteluihin. Laaksosen tulenjohtotaso on tehty Ihantalan Vakkilan kylästä, joka sijaitsee Ihantalanjärvestä pari kilometriä länteen, patteritasolla näkyvästä Portinhoikasta nelisen kilometriä pohjoiseen. Yhtenä kokonaisuutena tasot kertovat kesän 1944 torjuntataisteluiden tykistötoiminnasta. ”Arkistokappale sotakirstun pohjalta” Erilaisia tulenjohtovälineitä esittelevässä vitriinissä on esillä yksi kapteeni Osmo Hassin Suomen Tykistömuseolle vuonna 2006 lahjoittamasta kolmesta tulenjohtotasosta. Kaikki Hassin lahjoittamat tasot ovat Karjalan kannakselta: Aleksandrovkasta, VT-linjalta Kuuterselästä ja Antrean Kuparsaaresta. Hassi palveli upseerikoulusta päästyään joulukuusta 1942 lähtien III/KTR 19:n 8. Patterissa. Kesän 1944 torjuntataisteluihin hän osallistui sekä jaosupseerina tulipatterissa että tulenjohtajana myös muun muassa Siiranmäessä, Talissa ja Ihantalassa. Lahjoitustensa liitteeksi Hassi on kirjoittanut muistojansa kyseisistä tulenjohtotasoista. Näin hän kirjoitti Antrean Kuparsaaresta tehdystä tulenjohtotasosta: ”Patteriston mittausupseeri Antti Aaltonen sairastui punatautiin ja minut komennettiin hänen tilalleen. Patteriston mittausryhmä sai 21.7.44 tehtäväkseen mitata kaikkien tasolla näkyvien tähystyspaikkojen: Pöllö, Naakka, Lokki, Kuikka, Topi, Pääsky ja Haukka, koordinaatit. Lisäksi piti määrittää aurinkomittauksella jokaiselle tähystyspaikalle kahden kiinteän pisteen välinen tarkka suunta, jotta pohjoisneulapoikkeamat voitiin tarkistaa kyseisillä paikoilla. Tämä sen takia, että magneettiset häiriöt olivat tällä alueella hyvin suuria. Pelkkään kompassineulaan ei voinut luottaa. Mittaustulosten perusteella patterimme radisti alikersantti Ahvenainen piirsi tämän tason puhtaaksi. Tulos oli niin hieno, että en raaskinut koskaan käyttää tätä tasoa taistelutehtävissä. Se jäi arkistokappaleeksi sotakirstun pohjalle.” Sain ylennyksen luutnantiksi 27.7.1944. ”Olin tulenjohtajana Lokissa, kun 4.9.44 aamuyöllä kello 04.05 patteriston komentaja ilmoitti, että välirauha on solmittu. Sen oli määrä alkaa aamulla kello 07.00. Mutta vihollinen lopetti sotatoimet vasta seuraavana aamuna 5. syyskuuta kello 07.00. Sota Karjalan Kannaksella oli päättynyt.” Hassin ja Laaksosen sotatiet ristesivät, sillä ennen Kuparsaarta myös Hassi toimi tulenjohtajana Vakkilassa: ”Talin jälkeen tulin 26.6.44 jälleen jaosupseeriksi omaan patteriin mutta 8.7.44 sain määräyksen siirtyä tulenjohtajaksi. Tällä kertaa Ihantalan Vakkilaan.” Laaksonenhan oli toiminut Vakkilassa 7.7. asti. Näistä taisteluista Hassilla ei tulenjohtotasoja kuitenkaan ollut: ”Tulenjohtotasot Talissa ja Ihantalassa jäivät tekemättä. Ei niitä silloin pystynyt tekemään. Hommat hoidettiin karttaan ja kompassiin turvautuen.” Havainnollisia dokumentteja sodasta Hassi toivoi saatekirjeessään, että ”ehkäpä nämä tasot tuovat pienen lisän museonne kokoelmiin.” Näin on sekä Hassin että Laaksosen tulenjohtotasojen kanssa. Vaikka Suomen Tykistömuseo on muuttunut Museo Militariaksi, tulenjohtotasot kertovat omalla havainnollisella tavallaan jatkosodan taisteluista ja tuovat kooltaan pienen mutta sitäkin arvokkaamman lisän museon kokoelmiin. Lähteet: Museo Militarian arkisto. Kadettiupseerit 1920–2000. Kadettikunta r.y. 19 Rakennustyöt Museo Militariassa jatkuvat SIRKKA OJALA Kevään ja kesän aikana museoon on ehtinyt käydä tutustumassa jo noin 13 000 museovierasta. Museo tarjoaa elämyksiä myös syksyyn, sillä ohjelmassa on muun muassa toimintapäivä ja syyskauden luentosarjakin alkaa syyskuun puolivälissä. Museon kaksi ensimmäistä näyttelykerrosta ovat nyt täysin valmiina, mutta kolmannen kerroksen rakentaminen jatkuu vielä. Kesän aikana museon ulkonäyttelyalue on täydentynyt Miehikkälästä tuodulla raskaalla pioneerikalustolla ja lisää ajoneuvoja saapuu Hämeenlinnaan syksyn kuluessa. Museon Leiripäivä on nyt koko perheen toimintapäivä Perinteisesti kesäkuulla järjestetty museon Leiripäivä on nyt muuttanut nimeään Museo Militarian toimintapäiväksi ja päivän ajankohta on siirtynyt syksyyn. Museo Militarian koko perheen toimintapäivää vietetään nyt ensimmäisen kerran lauantaina 21. syyskuuta. Museon ovet avataan tuolloin klo 11.00 ja ohjelmaa riittää aina klo 16.00 asti. Toimintapäivänä museon perusnäyttelyyn pääsee tutustumaan puolella hinnalla ja ulkoalueelle on vapaa pääsy. Toimintapäivänä ohjelmassa on muun muassa rastirata, jossa on kuusi erilaista toimintapistettä, Panssariprikaatin vartioston sotakoiranäytöksiä, Pioneerirykmentin räjähteiden raivaamisnäytös, museosuunnistusta museon perusnäyttelyssä sekä tasatunnein klo 12.00 alkaen opastettuja kierroksia Sotilaan tie -näyttelyyn. Lisäksi kentällä esitellään Puolustusvoimien kalustoa klo 15.30 asti. Toimintapäivänä on mahdollisuus tutustua myös viestiasemaan, ja 20 perheen pienimmille on tarjolla myös tivolihuveja! Keskiaikaiset tykit paukkuivat ja ruuti tuoksui Hämeen Keskiaikamarkkinaviikonlopulla 17.–18. elokuuta Paksun Katariinan Tykkisisarkunta vieraili jälleen museolla. Nyt saatiin tutustua kahteen keskiaikaiseen mustaruutitykkiin. Näytteen voimastaan antoivat pieni keskiaikainen bombardi Paksu Katariina, jonka kaliiperi on 2,65 tuumaa ja tänä kesänä Puolan ”taistelukentillä” ensikasteensa saanut Pitkä Barbara, joka on tyypiltään kulevriini, hakapyssyä muistuttava, mutta sitä raskaampi suustaladattava mustaruutiase. Barbaran kaliiperi on suunnilleen golfpallon kokoinen. Verkkosivustolta www.museomilitaria.fi löydät ajankohtaista tietoa museon tapahtumista sekä Militaria Shopin tuotteista ja samalla voit liittyä museon uutiskirjeen jakelulistalle. Kuvassa Pitkän Barbaran kanssa Emilia, Cecilie ja Eeva. Tykkisisarkunnan lippu valmistui juuri ennen Keskiaikatapahtumaa. Paksu Katariina, pieni keskiaikainen bombardi näytti voimansa kuten ennenkin sateesta huolimatta. ALLA: Ulkonäyttelyalueelle on Miehikkälästä tuotu muun muassa ponttoniajoneuvo Kratz 255. TYKKIMIESSEMINAARI 16.11.2013 Tykkimiehet ry järjestää Tykkimiesseminaarin 16.11.2013 klo 12.00 alkaen Museo Militariassa Hämeenlinnassa. Tykkimiesseminaarin tarkoituksena on käydä keskustelua alustusten pohjalta kaikkia aselajin parissa toimivia kiinnostavista ja askarruttavista asioista. Keskeisenä teemana seminaarissa on aselajikoulutus. Tämän teeman kautta seminaarissa pohditaan myös yhdistysten toiminnan kehittämistä ja monipuolistamista, yhdistysten jäsenkunnan rekrytointiasioita sekä rekrytoitujen jäsenten aktivointia mukaan toimintaan. Seminaarin ohjelma: KLO 12.00 AIHE Seminaarin avaus 12.15 ASELAJIKOULUTUS Aselajikoulutus puolustusvoimissa Maanpuolustuskoulutus (MPK) ALUSTAJA Tykkimiehet ry:n puheenjohtaja Harri Kainulainen 14.00 Eversti Pertti Lahtinen Toiminnanjohtaja, prikaatikenraali Pekka Tuunanen Aselajikoulutus vapaaehtoiskentässä Vääpeli res Juhani Hakala Etelä-Pohjanmaan Tykistökilta ry Keskustelu koulutusasioista Puheenjohtaja Harri Kainulainen Kahvitauko (Tykkimiehet ry tarjoaa) 14.20 TYKKIMIESYHTEISÖJEN VIESTINTÄ Tulikomentoja-lehti, internet-sivut 14.40 15.00 MUSEO MILITARIA Ajankohtaista Museo Militariasta Mahdollisuus tutustua museon näyttelyihin Tulikomentoja-lehden päätoimittaja Sirkka Ojala Museonjohtaja Jaakko Martikainen Museonjohtaja Jaakko Martikainen Ennen seminaarin alkua on MAHDOLLISUUS NAUTTIA LOUNAS omakustannushintaan Museo Militarian lounas-kahvilaravintolassa klo 11.00 alkaen. Lounastarjoilun järjestäminen edellyttää lauantaipäivästä johtuen, että lounaalle ilmoittautuu vähintään 25 ruokailijaa. HELSINGIN SUUNNASTA SEMINAARIIN JA samana päivänä klo 10.30 alkavaan TYKKIMIEHET RY:N SYYSKOKOUKSEEN (syyskokouksesta oma ilmoitus tässä lehdessä toisaalla) järjestetään bussikuljetus. Bussi lähtee Helsingistä Rautatientorin turistibussipysäkiltä Mikonkadulta (Fennian edestä) klo 09.00 ja Hämeenlinnasta Museo Militarialta takaisin klo 15.15. ILMOITTAUTUMISET SEMINAARIIN toiminnanjohtaja Kari Haloselle 6.11.2013 MENNESSÄ mielellään sähköpostilla tai tekstiviestillä. Ilmoittautumisen yhteydessä kerro nimesi ja muista ilmoittaa myös osallistutko lounaalle ja yhteiskuljetukseen (meno- ja paluukuljetus erikseen). Kari Halonen [email protected] 040 575 9966 Tulikomentoja 3/2013 21 Kostianvirran taistelusta 300 vuotta TEKSTI: RAIMO OJALA, KUVAT: SIRKKA JA RAIMO OJALA Tänä vuonna tulee kuluneeksi 300 vuotta Pälkäneellä käydystä Kostianvirran taistelusta. Suuren Pohjan sodan merkittävässä ratkaisutaistelussa maatamme puolustavan Ruotsin 3400 miehen vahvuisen armeijan johdossa oli kenraali Carl Gustaf Armfelt. Hyökkäävää 15000–17000 miehen vahvuista Venäjän armeijaa johti yliamiraali Fjodor Apraksin. Taistelun alkutilanteessa ruotsalaiset olivat hyvissä puolustusasemissa. Ylivoimaiset venäläisjoukot yrittivät ensin tykkitulella ja rynnäköimällä Kostianvirran yli, mutta puolustus kesti. Lopulta joukot purkivat virran eteläpuolelta kaikki saatavissa olevat rakennukset ja hämmästyttävän lyhyessä ajassa rakensivat 500 hirsilauttaa, joilla 6000 miestä 6. lokakuuta vastaisena yönä vuonna 1713 ylitti sankan sumun turvaamana Mallasveden ja pääsi näin ruotsalaisten selustaan. Hyvin onnistunut hyökkäys Kostiavirran yli ja samaan aikaan tehty hyökkäys selustaan ratkaisivat taistelun. Ruotsin armeijan varustus ja taidot olivat heikot verrattuna venäläisiin ja lisäksi vihollisella oli suuri ylivoima. Taistelu oli jo ennakolta tuomit- 22 tu häviöön, vaikka sitkeästi ja kunniakkaasti maata puolustettiinkin. Taistelussa Ruotsin armeija menetti yli 800 miestä ja kaikki yhdeksän tykkiään. Taistelu oli sikäli merkittävä, että se johti Ruotsin häviöön sodassa sekä maan suurvaltaaseman menettämiseen. Venäläiset miehittivät Suomen – alkoi raskas isonvihan aika. Vaikka taistelu oli ruotsalaisille suuri tappio ja aiheutti raskaat kärsimykset myös siviiliväestölle, se oli kuitenkin ensimmäinen, vaikka kaukainen askel kohti Suomen itsenäisyyttä. Kun Suomen alueelle astui vähäksi aikaa uusi isäntä, alkoi hidas herääminen siihen, että eläminen Ruotsin maakuntana ei ollut suomalaisten ainoa mahdollisuus. Kun Suomen sota lähes sata vuotta Kostian jälkeen johti vallan vaihtumiseen, Suomi sai jo autonomian. Kansallisen heräämisen kausi alkoi. Historian elävöittämistä Pälkäneellä Pälkäneen kunta on kuluvana vuonna keskeisesti organisoinut tilaisuuksia joista muodostuu tapahtumien sarja. Tapahtumissa avataan näkökulmia 1700-luvulle sekä erityisesti tapahtumiin, jotka merkittävästi vaikuttivat suomalaisten elämään. Tarkoituksena on havainnollistaa ja tehdä Äkseerausta. eläväksi historiaa nykypäivän ihmiselle. Kysyä voi esimerkiksi, millaisia mahtoivat olla ihmisten tuntemukset kotimaastaan, elämästään ja tulevaisuudestaan. Tapahtumakokonaisuus oli koottu siten, että se puhutteli monipuolisesti nykyajan ihmisiä. Keskiaikaan ja taisteluun liittyvät luentotyyppiset seminaarit, toiminnalliset kuvaelmat, konsertit, markkinat ja jopa geokätköily muodostivat mielenkiintoisen kokonaisuuden. Panssariprikaatin Hämeen panssaripatal- joonan valatilaisuus elokuussa Pälkäneen urheilukentällä toi tapahtumien ketjuun mukaan armeijan nykypäivän. Suuri Pohjan sota -aiheisessa sotahistoriallisessa seminaarissa historiantutkijat toivat esiin eri näkökulmia tuohon aikaan. Luennon aiheena oli myös venäläisestä näkökulmasta tehty tutkimus Kostianvirran taistelusta, joka osaltaan pohjautui hiljattain esiin tulleisiin alkuperäisaineistoihin. Musketin lataaminen. Pälkäneen urheilukenttä muuttui esityksessä karoliiniarmeijan taistelutantereeksi. Runsaslukuiselle yleisölle esiteltiin 1700-luvun armeijan harjoituksia ja käytännön toimintaa. Aselajeista esillä olivat jalkaväki, ratsuväki sekä tykistö. Ruotsinkielisten komentosanojen tai signaalitorven törähdysten tahdittamina suoritettiin sotatoimia. Ruudin savua ja hajua oli ilmassa 1700-luvun mallin mukaisesti rakennetun Pistimen kiinnitys. mustaruutitykin sekä muskettien laukauksien jälkeen. Historiallinen musiikkikuvaelma toi esiin tuokiokuvia isonvihan aikaisista tapahtumista. Miehitysaikaan liittyi pakolaisuutta ja kodittomuutta. Epävarmuutta tulevaisuudesta aiheuttivat myös kasakat, jotka ottivat ruokansa vallattua maata ryöstämällä, jolloin paikalliset asukkaat joutuivat turvautumaan korvikeruokaan. Monin paikoin väkeä nääntyi nälkään. Omat virkamiehetkään eivät voineet auttaa, sillä jos miehittäjän vaatimuksia ei saatu perittyä kansalta, he joutuivat korvaamaan ne omalla omaisuudellaan. Kirkkoherrat joutuivat tiukkoihin tilanteisiin, kun kirkonkirjoista vaadittiin tietoja miehien armeijaan pakkoottamista varten. Tapahtumat huipentuvat lokakuun alussa, jolloin on muiden muassa Kostia 300 -pääjuhla. Uusiin tehtäviin Puolustusvoimain komentaja on määrännyt seuraavia upseereita uusiin tehtäviin 1.9.2013 lukien: Everstiluutnantti Pertti Kuokkanen on määrätty Pääesikunnan kanslian päälliköksi. Hän on tällä hetkellä Räjähdekeskuksen johtaja. Uudeksi Räjähdekeskuksen johtajaksi on määrätty everstiluutnantti Teemu Ruuskanen. Hän on tällä hetkellä Sotilaslääketieteen keskuksen esikuntapäällikkö. Everstiluutnantti Jarmo Keskinen on määrätty Hämeen panssaripataljoonan komentajaksi Panssariprikaatiin. Hän on aikaisemmin toiminut muun muassa osastoesiupseerina Pääesikunnan suunnitteluosastolla. Everstiluutnantti Tero Ylitalo on määrätty Rovaniemen ilmatorjuntapatteriston komentajaksi Lapin ilmatorjuntarykmenttiin. Hän on aikaisemmin toiminut muun muassa vanhempana osastoesiupseerina Pääesikunnan suunnitteluosastolla. Everstiluutnantti Pasi Saarikoski on määrätty tiedustelupatteriston komentajaksi Tykistöprikaatiin 15.9.2013 lukien. Hän on tällä hetkellä sektorijohtaja operatiivisella osastolla Maavoimien esikunnassa. Yhteislaukaus. ALLA: Tykkiä siirretään. Lisäksi puolustusvoimain komentaja on määrännyt eversti Markku Myllykankaan valmiuspäälliköksi Pääesikuntaan 1. lokakuuta 2013 lukien. Eversti Myllykangas on marraskuusta 2012 toiminut maavoimien suunnittelupäällikkönä Maavoimien esikunnassa. Hän on ollut muun muassa Tykistöprikaatin komentaja. Hän suoritti yleisesikuntaupseerin tutkinnon vuonna 1995 ja hänet ylennettiin everstiksi vuonna 2008. Tulikomentoja 3/2013 23 Tykistön Ampumakoulu Suvi-Kumsassa VELI KAURANEN Kun II AK:n alistus Karjalan Armeijalle loppui 1.3.1942, muuttui II AK:n nimi Maaselän Ryhmäksi komentajana kenraaliluutnantti Taavetti Laatikainen ja tykistökomentajana eversti Eino Honko. Muutos oli tärkeä II AK:n johdolle, sillä nyt aukesivat suorat yhteydet Päämajaan. Eversti Honko teki Päämajalle ehdotuksen Ampumakoulun perustamisesta Maaselän Ryhmän alueelle. Päämaja hyväksyi Hongon ehdotuksen pienin muutoksin. Kenraali Nenonen Koulun aloitus tapahtui Päämajan kirjelmällä n:o 324/ Koul.1.11. sal/2.2.1943, jossa käskettiin perustaa Tykistön Ampumakoulu. Samalla käskettiin ensimmäinen kurssi aloitettavaksi 2.3.1943 Maaselän Ryhmän selustassa Kumsajärven Suvi-Kumsan kylässä sijaitsevassa huoltokeskuksessa, noin 40 km länteen Karhumäestä. Koulun tehtäväksi tuli patteristoupseereina ja patterin päällikköinä toimivien upseerien ampumateknillisen ja taktillisen taidon kohottaminen. Koulu reservi- ja aktiiviupseereille Laadittujen suunnitelmien mukaan kolmella ensimmäisellä kurssilla oli tarkoitus kouluttaa patteristoupseereina toimivat reserviupseerit sekä yksi patterinpäällikkönä oleva reserviupseeri patteristoa kohden. Ensimmäiselle kurssille valittiin oppilaat siten, että ne pystyisivät toimimaan myöhemmin sijaisina aktiiviupsee- 24 Suvi-Kumsassa. rien ollessa vuorostaan SuviKumsassa. Maaselän Ryhmän tykistökomentaja eversti Honko määrättiin oman päätehtävänsä ohella hoitamaan Ampumakoulun johtajan tehtäviä. Hän joutui ensimmäiseksi laatimaan nopeasti yksityiskohtaiset kurssiohjelmat. Lopullinen, Päämajan vahvistama ohjelma reserviupseereille käsitti seitsemän viikon koulutusjakson. Päämajan tykistöosasto ja tykistön tarkastaja olivat hyvin kiinnostuneita Ampumakoulusta. Reserviupseereille suunniteltu kurssi oli ohjelmaltaan hyvin tiivis ja suuressa määrin käytännön harjoituksien varaan rakentuva. Kouluttajakoulutus katsottiin välttämättömäksi, koska joukoissa tapahtui laajamittaista koulutusta. Alustusten tarkoituksena oli valottaa eri rintamasuunnilta saatuja kokemuksia ja siten hyödyntää ne kaikkien käyttöön. Kevyt Patteristo 16 Tykistön ampumakoulun toiminta edellytti myös harjoitusosastoa. Koulun perustamiskäskyssä se oli määrätty muodostettavaksi Tykistökoulutuskeskus 3:ssa, joka oli siirtynyt Vaasasta Riihimäelle. Suvi-Kumsaan lähetettävä joukko-yksikkö sai nimekseen Kevyt Patteristo 16. Miehistö oli lähes kokonaan vuoden 1924 ikäluokan alokkaita, jotka olivat samalla erikoiskoulutusjaksolla toimiessaan Ampumakoulun harjoitusosastossa. Saavuttuaan Suvi-Kumsaan KvPsto 16 majoittui Ampumakoulun alueelle sisämajoitukseen, joka käsitti kaikkiaan 29 taloa. Tuliyksikölle kuuluvien tehtävien ohella patteristo täydensi henkilökunnallaan Tykistön Ampumakoulun opettajatarvetta. Joukkoyksikkö olikin alistettu suoraan Ampumakoulun johtajalle, joten sen vahvuus laskettiin mukaan koulun lukuihin. Esimerkiksi 31.7.1943 Tykis- KOULUN JOHTAJAT: ev E. Honko ev J. Edgren evl H. von Konow Kurssin johtajat: evl O. Huhtala evl H. von Konow (myös koulun johtaja) OPETTAJAT: evl H. von Konow maj A. Setälä maj Y. Punnonen kapt A. Lehtinen ltn L. Meriluoto ltn E. Reinikainen ltn J. Virtanen vänr K. Häggblom tön Ampumakoulun henkilövahvuus oli seuraava: upseereita 66, joista oppilasupseereita 35, aliupseereita 78, miehistöä 362 sekä lottia 6. Ampumakoulun ohjelmaan oli sisällytetty runsaasti ammuntoja. Ensimmäisen kurssin koulutukseen kuului muun muassa hakuammuntoja (16 kpl), tarkistusammuntoja (4), aika-ammuntoja (2) ja korkean räjähdyspisteen ammuntoja (111), lähtönopeusammuntoja (111), kannan ammuntoja (111), tikkausammuntoja (3) sekä taisteluammuntoja patteri hyökkäyksessä (2 jaksoa), patteri puolustuksessa (2 jaksoa) ja suoraammuntoja (5). Harjoituspatteriston pääkalustona oli 75 K 17 hevosvetoisena, mutta ammunnoissa käytettiin muitakin tykkimalleja. Koulun ampuma-alueet oli määritetty aivan majoituspaikan tuntumaan Kumsajärven ympärille. Ampumakenttä oli jaettu kolmeen ala-alueeseen ja myös tuliasema-alueita oli kolme. Asemasotavaiheen suositut tikkaus- ja suora-ammunnat voitiin toteuttaa lähes ihanteellisissa maastotyypeissä. Opetustilaisuudet antoivat sekä oppilaille että opettajille kosolti kokemuksia sodanajan sotilasopetuslaitoksesta. Kurssilaiset olivat yleensä tyytyväi- siä saamaansa oppiin, mutta oli poikkeuksiakin. Eräs keskeisen aineen opettaja ei vaivautunut edes laatimaan itselleen asianmukaista luentorunkoa vaan piti antinsa 1930-luvun muistiinpanoihin tukeutuen. Kurssi 4 oli tarkoitettu aktiiviupseereille. Ohjelma oli laadittu tämän lähtökohdan mukaisesti. Kouluttajakoulutus oli jätetty pois ja vastaavasti oli saatu tilaa käytännön harjoituksille. Kurssin pituus oli 10 viikkoa. Ensimmäisen aktiiviupseerikurssin tarkoituksena oli korvata rauhanajan ampumakoulun kurssi antaen siten oppilasupseereille muodollisen perustan joskus myöhemmin tapahtuvaan ylempään aselajikoulutukseen. Tykistön ampumakoulun ohjelma käsitti vuoden 1943 lopussa seuraavat aineet: taktiikka 70 h, ampumaoppi 28 h, ammunnan suoritus 100 h, aseoppi 33 h, mittaustoiminta 56 h, kenttävarustelutyöt 16 h, viestipalvelu 4 h, alustukset 15 h ja varalle 4 h. Tykistön Ampumakoulussa annettiin myös tykistöme- teorologian koulutusta, johon kuuluivat muun muassa tykistömeteorologian perustiedot, tykistön sääaseman toiminta, radioluotaimen toimintaperiaate ja mittaustulosten muuntaminen ballistisiksi arvoiksi sekä sääsanoman muoto ja taajuus. Professori Väisälän keksimä radioluotain oli saatu tykistön käyttöön vuoden 1942 alussa. Korjausmuunnin Tykistön Ampumakoulussa tehtiin mullistava keksintö. Majuri Unto Petäjä oli keksinyt korjausmuuntimen, josta nykyisin käytetään nimitystä korjausympyrä. Hän oli teettänyt Ampumakoulun asekorjaamolla korjausmuuntimesta vanerisen mallikappaleen. Eversti Honko oli käynyt Päämajassa ja kertonut kenraali Nenoselle keksinnöstä. Kenraali kutsui majuri Petäjän luokseen Päämajaan, jossa hän sai esitellä keksintöään. Kenraali Nenonen oli erittäin tyytyväinen saamiinsa tietoihin ja myönsi korjausmuuntimen ampumateknilliset edut aikaiTykistön ampumakoulun tuliasemat ja maalialueet. Karttakuva Kumsa-Karhumäki alueesta Tulikomentoja 3/2013 sempiin menetelmiin verrattuna. Nenonen määräsi päiväkäskyllään n:o 11, 12.7.1943 korjausmuuntimen käyttöön otettavaksi. Samalla hän määräsi korjausmuuntimen salaiseksi sodan loppuun saakka. On paljon spekuloitu sillä, kuka korjausmuuntimen keksi. Väitetään, että eversti Honko tai kenraali Nenonen olisi ottanut kunnian itselleen. Väitteet väärien henkilöiden kähminnästä ovat turhia. Asia oli niin monen henkilön tiedossa, että keksijästä ei ole epäselvyyttä. Keksintö oli salainen vuoteen 1945 saakka – siksi siitä ei pitänyt puhua. Oli annettava rauha salaisen keksinnön tekijälle, vaikka tuntukin siltä, että majuri, myöhemmin ye-everstiluutnantti ja diplomiinsinööri Petäjä ei olisi saanut kunniaa, joka hänelle kuuluu. Vedettävät tykit Intia käynnisti viidennet kenttätestit 155 mm raskaalle vedettävälle kenttätykille. Testeihin osallistuvat ranskalaisen Nexter-yhtiön Trajan ja israelilaisen Soltam-yhtiön ATHOS 2052. Molempien putken pituus on 52 kaliiperia. Hankinnan tavoitteena on ostaa suoraan 400 tykkiä ja valmistaa lisenssillä Intiassa loput 1180 asetta. Ensin järjestettävien aavikkotestien jälkeen seuraavat talvitestit vuoristoisella alueella. Niiden jälkeen Intian Armeijan Tykistödirektoraatti aloittaa avoimet hintaneuvottelut paremman tarjouksen jättäneen yrityksen kanssa. (Jane´s Defence Weekly, 29 May 2013) Koulun toiminta keskeytetään Neuvostojoukkojen kesäkuussa 1944 aloittaman suurhyökkäyksen vuoksi keskeytettiin 11.6.1944 Ampumakoulun 30.5.1944 alkanut 7. kurssi, ja oppilaat komennettiin välittömästi takaisin joukko-osastoihinsa. Harjoituspatteristona toiminut Kevyt Patteristo 16 sai samana päivänä käskyn siirtyä nopeasti Karjalan kannakselle. Tykistön Ampumakoulu ei kuitenkaan täysin lakannut vaikka sen toiminta keskeytettiinkin. Koulun henkilöstö sijoitettiin joukkoihin ja sodan päättyessä kotiutettiin osa henkilökuntaa eri vaiheiden jälkeen Riihimäen varuskuntaan. Koulun adjutantin tehtäviä hoitanut luutnantti H. Winqvist allekirjoitti vielä 15.10.1944 Ampumakoulun vahvuusilmoituksen, joka oli todella vaatimaton 2+2+2+2=6. Lähteet: Jyri Paulaharju: Suomen kenttätykistön historia, 2. osa Jyri Paulaharju: Tykistökoulu 1918–1983 Matti Koskimaa: Karhumäestä Ilomantsiin Trajan Kuvalähde: http://rpdefense.overblog.com/article-french-industrynexter-systems-equipment-andknow-how-in-advanced-combatsystems-at-defexpo-102489536. html ATHOS 2052 Kuvalähde: http://www.defence. pk/forums/world-affairs/114391here-comes-athos-2052-a.html Ajoneuvotykit Venäjällä uutta Coalition-SV-tykkiä suunnitellaan asennettavaksi kuorma-autoalustalle. Alustaksi on kaavailtu neliakselista Kamaz-6560-maastokuorma-autoa. Aseen tyyppimerkintä saattaa olla Coalition-SV-KSh. Pyöräalustaisessa aseessa on vain yksi putki. (DT, forums/army-security-forces/russianland-forcesthred-11742-13), (http://twower. livejournal.com/1019895.html) Tykkien ampumatarvikkeet Israel poistaa aktiivikäytöstä fosforiin perustuvat tykistön savukranaatit arviolta seuraavan vuoden aikana. (Jane´s Defence Weekly 8 May 2013) 25 vät paikkakunnalla aina vuoden 1918 huhtikuuhun asti, ja heillä oli tykistöä vuodesta 1914 alkaen. Saksalaisten hyökkäys Riihimäelle Valkoisten apuun pyytämät saksalaiset joukot nousivat maihin Hangossa, valtasivat Helsingin 13.4.1918 ja suuntasivat kohti pohjoista. Saksalaisten tiedusteluosasto saavutti iltamyöhällä 21.4.1918 Herajoen kylän ja totesi punaisten vahvat taisteluasemat Vasikkahaassa ja Hirsimäessä. Aamulla 22.4. saksalaiset päättivät hyökätä kohti Riihimäkeä. ”Riihimäen pamaus” – räjähdys, joka kuului peninkulmien päähän SIRKKA OJALA Huhtikuun 22. päivä tuli kuluneeksi 95 vuotta ”Riihimäen pamauksena” tunnetusta Riihimäen valtauksen ratkaisseesta tykistötaistelusta. Pamauksen vuosipäivänä Riihimäen Seudun Tykistökilta järjesti Riihimäen Varuskunnan Sotilaskodissa tilaisuuden, jossa kilta paljasti hankkimansa Herajoen muistolaatan. Muistolaatta on tarkoitus vielä jonakin päivänä saada oikealle paikalleen muistuttamaan kaupunkilaisia, vierailijoita ja tulevia sukupolvia historiallisesta ja nähtävästi kaupungin enemmiltä sisällissodan uhreilta pelastaneesta pamauksesta. Killan kunniapuheenjohtaja Ilmo Luhtinen kertoi mielenkiintoisessa esityksessään muun muassa syitä siihen, miksi Riihimäestä tuli vahva tykistövaruskunta. Yhtenä tärkeänä syynä oli Pietarin radan valmistuminen vuonna 1870. Rata vaikutti merkitsevästi siihen, että Riihimäestä kehkeytyi strategisesti tärkeä risteysasema ja rata oli avainasemassa myös sotilaallisesti joukkojen siirtymisen kannalta. Kaupunki havaittiinkin pian niin tärkeäksi, että sinne alettiin rakentaa varuskuntaa vuonna 1910. Jo vuotta aiemmin paikkakunnalle oli alkanut asettua venäläistä Killan järjestämässä Herajoen laatan paljastustilaisuudessa keskusteltiin vilkkaasti tykistön merkityksestä Riihimäelle sekä kerrottiin kuvakoosteen muodossa myös Riihimäen muistomerkkitykeistä. Kuvassa (vasemmalta): Kauko Ahonen, Kari Jyrkinen (killan tykkimestari ja valtuuskunnan jäsen), Reijo Lindberg (hallituksen jäsen) Heikki HaapaAho, Markku Tarkkonen (hallituksen jäsen) Esa ja Antti Tiitinen. 26 sotaväkeä. Riihimäellä toimi yksi Tarkk`ampujaprikaatin rykmentti sekä tykistöpatteri, joka pääsi muuttamaan varuskunnan juuri valmistuneisiin majoitustiloihin vuonna 1914. Venäläisten joukkojen kokonaisvahvuus paikkakunnalla oli 4000 miestä vuonna 1917. Venäläiset viipyi- Korvia huumaava räjähdys aamulla kello 07.20 Saksalaiset huomasivat vilkasta liikettä Riihimäen ratapihalla. Punaiset aikoivat viedä aseilla ja räjähdysaineilla lastatun junan itään päin ja siinä tarkoituksessa he suorittivat vaihtotöitä ratapihan eteläpäässä. Luutnantti Kachlerin tykki asettui asemaan Herajoen lastenkodin viereiselle harjulle ja ryhtyi ampumaan suoralla suuntauksella. Seuraukset olivat arvaamattomat. Neljäs ammus osui pyroksyliinivaunuun, joka oli Vantaan tien ylikäytävän kohdalla. Seurasi korvia huumaava räjähdys, tulenlieskat löivät aina 100 metrin korkeuteen ja ratapenger hävisi tältä kohden olemattomiin. Rikottuja rautatievaunun osia ja aseita oli kaikkialla ja ikkunat hajosivat eri puolilla kauppalaa. Räjähdyksen ääni oli niin Kuvassa oikealla killan puheenjohtaja Juha Vatsia, Kalevi Heimo, killan valtuuskunnan jäsen, Ilmo Luhtinen, kunniapuheenjohtaja, Erkki Ojanen killan jäsen sekä Viestirykmentin esikuntapäällikkö evl Jukka Saario. suuri, että se kuultiin useamman peninkulman päähän ja näin se vei hetkeksi kaikilta lähitienoolla olleilta kuulon. Pamauksen seurauksena punaisten vastarinta laantui melkein kokonaan paikkakunnalla. Saksalaiset yllättivät laukauksillaan punaiset nukkumasta, tästä syystä vastahyökkäystä ei tapahtunut. Harvinainen vuorikanuuna Pamauksen ampunut Herajoen vuorikanuuna oli Saksan armeijassakin harvinainen malli ”75 VK L 14 M 1913”. Tykistöhistorioitsija Jyri Paulaharjun mukaan 1900-luvun alussa vuoritykkien suunnittelu oli huipussaan. Ne olivat lyhytkantoisia, kolmentuumaisia ja osiin hajotettavia kanuunoita soveltuen siten liikkuvaan taistelutoimintaan. Yksi tällainen kanuuna on sijoitettu muistomerkiksi Riihimäen etukasarmille. Tykistöllä on ollut Riihimäelle vahva merkitys ja vahva varuskunta on myötävaikuttanut kaupungin kehittymiseen. Myös monet kaupungissa olevat muistomerkkitykit kertovat vahvasta tykistöhistoriasta. Toivotaan siis, että paikkakunnan ilmapiiri muuttuu seuraavien vuosien aikana suotuisampaan suuntaan Herajoen muistomerkin suhteen. Näin Riihimäen tykistöperinteitä vaaliva kilta voisi aikanaan isännöidä ”Riihimäen pamauksen” 100-vuotistilaisuutta sillä paikalla, minne muistolaattakin oikeasti kuuluu. Muistolaatassa on kuva ”Riihimäen pamauksen” ampuneesta vuorikanuunasta ”75 VK L 14 M 1913”. Riihimäen vahva tykistöhistoria Kenttätykistörykmentti 3:n etukomennuskunta KTR 3 siirtyi Riihimäelle vuoden 1921 alussa. Rykmentti siirrettiin vuoden 1939 lokakuussa Karjalan kannakselle. KTR 3 onkin tunnetuin Riihimäellä toimineista kenttätykistöjoukoista. Myös toisen maailmansodan aika oli Riihimäellä vilkasta sotilaskoulutusaikaa, kun paikkakunnalla toimi kolme vuotta Tykistön Koulutuskeskus 3 kuuluisine Korpraalikouluineen. Riihimäen varuskunnassa muodostettiin sotaa varten useita patteristoja kuten RaskPsto 14, RaskPsto 18, KevPsto 16 ja Täydennyspatteristo. KTR 4 vaikutti Riihimäellä vuosina 1944–1952. Tämän jälkeen paikkakunnalla toimi Psto/5. Prik 1952– 1957. Viimeinen kaupungissa toiminut patteristo oli KarPrPsto vuosina 1957– 1959. Tykistöjoukkojen toiminta päättyi Riihimäellä 19.9.1959 koska Pohjanmaan Tykistörykmentti koottiin Ouluun. Tulikomentoja 3/2013 Paikallisesti palvelee: Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna 27 Mikkelin Pitkäjärven tapahtumia TEKSTI: SEPPO PIRINEN/KEIJO LIUKKONEN KUVAT: SEPPO PIRINEN Mikkelin Pitkäjärven rannalla on rakennusten perustusten jäänteitä. Siellä oli sota-aikaan saksalaisen kenraali Waldemar Erfurthin (1879–1971) tukikohta. Erfurth oli määrätty yhdysupseeriksi Suomen armeijan esikuntaan. Tätä tehtävää kesti 13.9.1944 asti. Venäläiset sotavangit rakensivat kevättalvella 1944 viisi asuntoparakkia ja autotallin kenraali Erfurthin esikunnalle. Parakkien vihkiäiset pidettiin 17.5.1944. Esikunnan saksalaiset sotilaat tutustuivat paikallisiin asukkaisiin. Jürgen Zwarz oli opetellut kohtuullisen suomenkielen taidon. Hän huomasi, että 16-vuotiaalla Keijo Liukkosella oli suomalaisia postimerkkejä. Jürgen vaihtoi postimerkkejä Juno-tupakkaan. Se oli Keijolle hyvä vaihtopalkkio. Keijo höyrysti kirjekuorista lisää postimerkkejä ja laittoi niitä Raamatun väliin kuivumaan ja suoristumaan. Kotona vaadittiin Keijolta selitystä Raamatun käytöstä. Tupakkaa tuli myös veneen vuokrasta, kun Jürgen halusi soutelemaan suomalaisen Hetan kanssa. Soutaminen oli aluksi läpyttelyä, kunnes Keijo tupakkaa vastaan piti soudun oppitunteja. Paikalliset asukkaat pitivät Erfurthin esikunnan miehiä mukavina, eikä heistä ollut mitään haittaa. Suomen johtoa kävi tapaamassa kenraalia hänen parakissaan. Sodan jälkeen parakeissa asui suomalaisia upseereja ja aliupseereja perheineen. Eräs vääpeli totesi, ettei hänen kannata asua parakissa, koska talvella kuluu niin hirmuisesti puita. Vesi pyrki jäätymään sisällä talvella. Noin vuonna 1980 Pitkäjärven kaupunginosassa Keijon kohdalle pysähtyi polkupyörällä tullut kaljupäinen mies. Hän sanoi: ”Sinä pakkakunnan YLLÄ: Erfurthin parakin perustuksilta etelään. Tykkimies seisoo kuistin nurkan kohdalla. Koivu on kasvanut perustusten sisään parakin purkamisen jälkeen. VASEMMALLA: Parakilta pohjoiseen. Nykyinen omakotiasutus on niillä kohdin, josta miehistöparakit alkoivat. mies? Minä täällä sota-aikaan.” Siihen Keijo: ”Annoit minulle silloin tupakkaa ja kävit meillä. Tuossa nuoret miehet työnsi kuulaa.” Jürgen: ”Soutulait… mikä?” Keijo: ”Se on vene. Kävit tyttöjen kanssa soutelemassa.” Jürgen: ”Oliko nimi Heta?” Jürgen oli tullut laivalla Turkuun, Sieltä hän pyöräili ma- talapainerenkaisella pyörällä Mikkeliin. Tarkoituksena oli jatkaa matkaa Lappiin, sieltä Norjaan ja laivalla Saksaan. Lähtiessään hän sanoi: ”Kyllä minä täällä vielä joskus pyöräilen.” Keijo asuu edelleen Pitkäjärven kaupunginosassa. Jürgeniä ei ole edellisen käynnin jälkeen näkynyt. Tykistöprikaati näyttävästi mukana PohjoisSatakunnan taideviikolla Kankaanpäässä HANNU VETTENRANTA Kankaanpäässä järjestetyn Taideviikon jo perinteiseksi ohjelmanumeroksi on vuosien mittaan tullut Tykistöprikaatin esittäytyminen kaupunkilaisille. Satakunnan Sotilassoittokunta on tästä kantanut päävastuun konsertoimalla mm ”lyseon montulla” usein nimekkäidenkin huippusolistien kera. Tänä vuonna yökonsertti toteutettiin musiikkiopiston pihalla varusmiesbändin ollessa lauteilla yliluutnantti Tuomas Kankaanpään johdolla solistinaan Heidi Kyrö. Näyttävin ja vaikuttavin on kuitenkin vuodesta toiseen jatkunut ”montulla” järjestetty varuskunnan iltahartaus. Sotilaat marssivat pesäpallokentältä 28 kaupungin halki soittokunnan lyödessä edellä tahtia. Ihmismassat katujen varsilla osoittavat kiinnostusta ja varsinkin veteraani-ikäpolvi seuraa tapahtumaa usein liikuttuneena. Samalla kun nuoret alokkaat ryhmittyivät hartauteen, antoivat Kankaanpään Naisvoimistelijat piristävän näytöksen yleisölle. Itse iltahartaustapahtuma oli vaikuttava. Tilaisuuden avasi eversti Pertti Lahtisen alkutervehdys joukoille ja yleisölle ja tummenevassa loppukesän illassa tuikut sekä niistä muodostuneet kristityn symbolit paloivat kauniisti sotilaspastori Juhana Saaren puhuessa. Mukavan bonuksen taideviikko antoi varuskunnalle, kun vuoden hörhiäiseksi valittiin vasta prikaatista reserviin siir- tynyt kapteeni Olli Mustaniemi, joka tunnetaan myös roolihahmostaan ”vääpeli Karjulana”. Kiitos Kiitän Kainuun ja Riihimäen tykistökiltoja, Riihimaäen viestimiehiä sekä Panssariprikaatin varusmiehiä suuresta avusta keväällä 2013 kun rakensimme Museo Militarian perusnäyttelyä. Ilman teidän auttavia käsiänne ei näyttely olisi valmistunut toukokuun avajaisiin. Museomestari Ilkka Vahtokari RAVINTOLA SEISKA Avoinna ark. 8-15, muulloin tilauksesta Lounas noutopöydästä arkisin klo 10.30-13.30 Kokoukset ja koulutuspäivät sujuvasti: - useita kokouskabinetteja - peruskokoustekniikka - tilava saunaosasto ja ruokailutila soveltuu myös kokouskäyttöön Perhejuhlat helposti, kysy tarjous. Tarjoamme kaikille aselajikilloille mahdollisuuden retkiensä yhteydessä edulliseen ruokailuun. A-oikeudet. Ota yhteyttä. RAVINTOLA SEISKA Suomen kasarmi rak 7 13130 Hämeenlinna Puh: (03) 67 43 433 tai 040 451 5229 www.kerhoravintolaseiska.fi S-posti: [email protected] Tulikomentoja 3/2013 Merkkipäiviä Muun muassa seuraavat tykki- ja heitinmiehet sekä kiltaveljet ja kiltasisaret eri puolilta maata (viettivät ja) viettävät merkkipäiviään (heinä-syys-) loka-joulukuussa 2013. 2.7. 10.7. 11.7. 20.7. 21.7. 29.7. 31.8. 4.9. 30.9. 1.10. 3.10. 3.10. 8.10. 8.10. 8.10. 10.10. 15.10. 20.10. 21.10. 29.10. 30.10. 30.10. 31.10. 7.11. 8.11. 10.11. 13.11. 14.11. 15.11. 19.11. 19.11. 22.11. 28.11. 4.12. 5.12. 5.12. 5.12. 6.12. 6.12. 7.12. 7.12. 9.12. 15.12. 16.12. 17.12. 18.12. 19.12. 20.12. 22.12. 24.12. 26.12. 28.12. 29.12. 30.12. Leinonen Jyri Kovalainen Seppo Mäkinen Petri Klemetti Mikko Salo Raimo Öhman Risto Aaltonen Osmo Sippola Erkki Lumiaho Aulis Nurminen Jyrki Helkala Raimo Piispa Urpo Kylänpää Kalevi Portaankorva Yrjö Vesterinen Jorma Kujansuu Olli Suur-Konka Jouni Mönkkönen Raine Kilkki Henry Boström Jukka-Pekka Kuurne Matti Pankka Kari Kokkonen Viljakainen Markku Meriö Matti Värtö Teuvo Yli-Rämi Marja-Leena Ekonen Heikki Rötkö Antti Keiramo Tauno Peltoniemi Tauno Hakala Ilmari Vettenranta Hannu Vapamaa Janne Korpelainen Timo Sytelä Heikki Uotila Pentti Aro Erkki Paajanen Antti Schevelew Stig-Erik Valtonen Viljo Terho Hannu Sopanen Hannu Lamberg Jaakko Suomalainen Veijo Bastman Hannu Riepponen Tauno Holma Kalevi Vilamo Kari Hotokka Pekka Koskelo Mailis Koli Markku Saukkonen Pauli Pajunen Heikki Paltamo Helsinki Kajaani Turenki Kyyjärvi Rovaniemi Lieto Hämeenlinna Kajaani Katinala Lappeenranta Lappeenranta Hämeenlinna Kaipola Vantaa Kankaapää Aro Lohja Ristiina Loimaa Helsinki Tuusula Kangasala Lahti Espoo Kuukanniemi Vammala Noormarkku Lappeenranta Turku Kankaanpää Sipoo Kankaanpää Turku Ristiina Nivala Toijala Mikkeli Turku Helsinki Helsinki Mikkeli Imatra Mikkeli Rauma Naantali Mikkeli Kankaanpää Helsinki Hiirola Kajaani Kirkkonummi Lappeenranta Tampere 60 v 60 v 50 v 60 v 60 v 65 v 80 v 85 v 50 v 50 v 70 v 70 v 80 v 80 v 70 v 50 v 70 v 70 v 50 v 50 v 70 v 70 v 65 v 60 v 60 v 70 v 60 v 90 v 60 v 85 v 80 v 70 v 70 v 50 v 70 v 80 v 85 v 70 v 70 v 90 v 80 v 80 v 70 v 70 v 60 v 60 v 100 v 85 v 70 v 60 v 75 v 60 v 80 v 70 v Tulikomentoja onnittelee merkkipäiviään viettäneitä ja viettäviä. Mikäli et halua, että merkkipäiväsi julkaistaan Tulikomennoissa, ilmoita asiasta ennen seuraavaa aineistopäivää 5.11.2013 oman kiltasi sihteerille, jolta tiedot merkkipäiväluetteloon tulevat. Mikäli taas merkkipäiväsi puuttuu luettelosta, se voi johtua siitä, että tieto tai syntymäaikasi puuttuu kiltasi jäsenrekisteristä. 29 ”Taisteluharjoituksia Hämeenkankaalla, syöksymistä hiki hatussa märkään kanervikkoon ja yön viestipäivystykseen hajoilua.” Monet meistä kokoontuvat armeijan jälkeen vielä yhteen muistelemaan juuri tällaisia tapahtumia varusmiespalveluksen ajalta. Sotaveteraanien henki pysyy: Uusi hiihtoalue Niinisalon varuskunnassa toimii kesäisin mainiona lenkkeilymaastona. Kotiutuvan varusmiehen ajatuksia Tykistöprikaatin killasta TEKSTI: TOUKO SETÄLÄ, KUVAT: ESA PAAVOLA Monet löytävät palvelusajaltaan paljon mukavia muistoja, mutta mahtuu mukaan aina niitä huonojakin päiviä. Armeija viimeistään on suurimmalle osalle meistä tehnyt selvääkin selvemmäksi talvisodan hengessä muodostuneen sanonnan: kaveria ei jätetä. Olemme ymmärtäneet, kuinka tärkeää on pitää yhtä ja auttaa muita palveluksen heikkoina hetkinä. Tämän suomalaisen perinteen vaaliminen onkin tärkeää tulevaisuudessa ja toivottavasti tulevatkin saapumiserät sen oppi- vat. On tärkeää, että sotaveteraanien henki säilyy meissä varusmiehissä ja osaamme kunnioittaa heidän tekojaan jatkossakin. En ollut ennen varusmiespalvelustani kuullut Tykistöprikaatin killasta. Heidän ensimmäiseen kokoukseensa mennessänikin yhdistys ja sen toiminta oli minulle täysin vierasta. Ensimmäisen Noormarkun klubilla järjestetyn kokouksen jälkeen olin ilokseni huomannut, että järjestö tekee erittäin tärkeää työtä vaaliakseen juuri tuota talvisodan henkeä. Kaveria ei jätetä -ajatus näkyy muun muassa killan varusmiehelle järjestämässä omaisten- ja kiltapäivässä. Monikaan meistä ei ole huomannut, kuka tämän päivän on järjestänyt. Kilta- ja omaistenpäivä on tärkeä Emme ole osanneet jakaa kiitostamme mihinkään suoraan suuntaan. Tästä syystä killan olisi tärkeää tuoda itseään paljon enemmän esille, koska omaisten- ja kiltapäivä on todella tärkeä varusmiehille. Silloin he pääsevät tapaamaan omaisiaan ja näyttämään heille oman tupansa, kasarmin ja kaikki palveluksen aikana tutuksi tulevat alueet. Näin myös omaiset saavat kuvan siitä, millaista oman pojan tai tytön elämä on Tykistöprikaatissa. 130 K 54 -tykin leppoisaa latailua Tykistökoulun ampumaharjoituksessa. 30 Tykistöprikaatin kilta tekee pyyteetöntä työtä varusmiesten puolesta ja vaaliakseen tykistön perinteitä ja tykkimieshenkeä. Kilta jakaa stipendejä kotiutuville varusmiehille, järjestää tykistöaiheisia koulutuksia, matkoja sotahistoriallisiin kohteisiin ja osallistuu Museo Militarian kaluston kunnostukseen ja museon toimintaan. Pienestä killasta on aikojen saatossa kasvanut satojen vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön osallistuvien jäsenien yhteisö. Tärkeää on, että myös meitä varusmiehiä saataisiin innostettua osallistumaan heidän toimintaansa. Lähtökohtana tähän on tehdä killasta tutumpi varusmiehille. Tykistöprikaatin Killan tulisi tuoda itseään paljon enemmän esille, jotta varusmiehet ymmärtävät heidän työnsä tärkeyden. Facebooksivut ovat hyvä alku, koska Facebook on nykyään käytetyimpiä yleisiä tiedotuskanavia, varsinkin nuorten keskuudessa. Sivuille olisi hyvä laittaa paljon kuvia ja tekstejä Killan toimin- nasta, joista kävisi ilmi, miksi kannattaa osallistua jatkossakin killan toimintaan. Sivuston kautta voitaisiin saada helpommin esille myös nuorten ajatuksia killan toiminnasta sekä ehdotuksia tuleviin tapahtumiin. On tärkeää, että kertomukset killan toiminnasta tulevat myös meidän nuorten keskuuteen, jotta tiedämme kenelle se suuri kiitos kuuluu. Nähdessään, mitä Tykistöprikaatin killan toiminta on, varusmiehet saattaisivat myös haluta mukaan järjestöön. Kiltatoiminta ja talvisodan henki Killan olisi myös tärkeää tarjota omaistenpäivän lisäksi vielä jotain muuta. Olisi esimerkiksi hienoa, jos kilta pystyisi järjestämään jonkinlaista viihdykettä viikonloppuna kiinni olevalle ryhmälle. Ampumakilpailut ja vanhojen tykkien huolto voisivat olla hienoja hetkiä varusmiehelle ja varmasti muistuttaisivat killan toiminnan tärkeydestä. Kilta Tulikomentoja 3/2013 voisi myös joskus pitää kokouksensa varuskunnassa, jolloin esimerkiksi virka-apuun kuuluvat varusmiehet pääsisivät osallistumaan kokoukseen ja näkemään, mitä killan toiminta sisältää. Näin varusmiehet pääsisivät suoraan jakamaan ajatuksiaan Tykistöprikaatin killan jäsenille ja pääsisivät vaikuttamaan suunnitelmiin ja näkemään, kuinka tärkeää työtä kilta tekee. Tällä artikkelilla suuntaan suuren kiitoksen omaisten- ja kiltapäivän järjestelystä Tykistöprikaatin killalle. Nämä miehet ja naiset tekevät todella tärkeää työtä, ja meidän on syytä kiittää heitä tästä työstä. Nykyään kaveria ei jätetä -henki on monelta vähän hukassa, mutta varusmiespalvelus ja Tykistöprikaatin killan toiminta muistuttavat, että sotaveteraanien henki elää edelleen jokaisessa meistä. Kirjoittaja on alikersantti, tykkimiestoimikunnan varapuheenjohtaja uutisia MarsMars.fi – inttikuntoon kolmessa kuukaudessa Puolustusvoimat tarjoaa varusmiespalveluksen aloittaville ja vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeutuville naisille uuden MarsMars.fi sosiaalisen median liikuntapalvelun. Palvelu otetaan valtakunnalliseen käyttöön käynnissä olevien syksyn kutsunnoista alkaen. Palvelun tavoitteena on motivoida nuoria lisäämään liikunta-aktiivisuuttaan sekä ylläpitämään ja kehittämään fyysistä kuntoaan ennen varusmiespalveluksen alkamista. MarsMars.fi -palvelu on tarkoitettu kaikenkuntoisille ja -tasoisille nuorille ja sitä tarjotaan tasapuolisesti kaikille kutsuntoihin saapuville. Liikuntapalvelusta hyötyvät erityisesti vähän liikuntaa harrastavat nuoret. Hyvä fyysinen kunto edesauttaa varusmiespalveluksen aloittamista sekä ennaltaehkäisee tuki- ja liikuntaelinvammojen sekä palveluksen keskeyttämisen riskiä. MarsMars.fi -palvelun liikuntakäyttäytymiskyselyn voi tehdä rekisteröitymättä palveluun. Kyselyn perusteella palvelu antaa automaattisesti vastaajalle kuntoarvion. Kutsuntoihin osallistuvat saavat käyttöönsä salasanan, jolla voivat rekisteröityä liikuntapalveluun ja ottaa käyttöön tulostettavan henkilökohtaisen kunto- ohjelman. Rekisteröityneet palvelun käyttäjät voivat tallentaa omia liikuntasuorituksiaan ja muokata kuntoohjelmaansa sekä jakaa tietojaan, virtuaalisia kannusteita ja kommentteja muille palveluun rekisteröityneille. Sosiaalisen median liikuntapalvelun avulla halutaan madaltaa nuorten liikunnan harrastamisen kynnystä. Suoritusten kirjaaminen ja omien tavoitteiden asettaminen sekä vertaisten kannustus innostavat säännölliseen liikkumiseen. Liikuntapalvelun käyttöä voi jatkaa myös varusmiespalveluksen jälkeen. Asevelvollisuuslain mukaiset kutsunnat järjestetään vuosittain 15.8.–15.12. välisenä aikana. Tänä vuonna aloituspäivä osui torstaille 15.8.2013. 31 Hiljaista kylänraittia Rimskojen karjalaiskylässä. Lukijamatkalaiset Äänisen takana JUKKA SIPPOLA Tulikomentojen tämän kesäinen lukijamatka suuntautui Venäjän Karjalaan Äänisen taakse. Seutu on aitoa syrjäseutua, jonne matkailijat harvemmin eksyvät. Vaikka viisipäiväisen reissun ajomatka muodostui pitkäksi, nähtävää riitti myös Äänisen takana, ja pääosin tiet olivat yllättävänkin hyväkuntoisia. Tämän kesän lukijamatkalle bussi starttasi Vihdistä 30.7. mukanaan jo muutama matkalainen. Pääjoukko nousi autoon Helsingistä, ja matkan varrelta poimittiin lisää kyytiin tulijoita. Reissumme oppaana toimi sotahistorioitsija Juhani Vakkuri, jonka huumori on tuttua useilta aiemmiltakin lukijamatkoilta. Ensimmäinen yö vietettiin Sortavalan vanhassa suomalaiskaupungissa, joka on yllättävän vähän muuttunut sitten suomalaisten lähdön. Vain sodassa tuhoutuneet korttelit on rakennettu uudelleen neuvostotyyliin. Ei voinut väistää ajatusta, että mikäli kaupunki olisi säilynyt suomalaisilla, grynderimme olisivat varmasti pitäneet huolen siitä, että tuskin voisimme enää puhua ”vanhan suomalaisen kaupunki- ja puurakentamisen ulkomuseosta”, kuten nyt voimme. Marskinniemi on aidattu Sotahistoriakohteilla pysähdellen ajoimme Petroskoihin eli sodan aikaiseen Äänislinnaan, missä tutustumme kiertoajelulla kaupunkiin. Mieleen tuli, että Petroskoi olisi 32 joskus perusteellisemmankin tutustumisen arvoinen. Toisen yömme vietimme pohjoisempana Äänisen rannalla Karhumäessä, joka oli jatkosodassa tärkeä suomalaistukikohta. Karhumäestä matka jatkui Äänisen itäpuolelle. Ikävä yllätys oli se, että Marskinniemi oli suljettu aidalla eikä sinne enää päässyt. Niemi sai nimensä kun marsalkka Mannerheim seurasi sieltä hyökkäystaisteluja jatkosodassa. Kesän 2007 lukijamatkalla kävimme Marskinniemessä uimassakin. Sen sijaan Sandarmohin teloituspaikka oli yhtä järkyttävä kuin ennenkin. Sandarmohiin haudattujen tuhansien Stalinin vainojen uhrien joukossa on myös satoja suomalaisia, muiden muassa amerikansuomalaisia, jotka houkuteltiin NeuvostoVenäjälle ”sosialismia rakentamaan”. Melko pian Poventsassa sijaitsevan Stalinin kanavan jälkeen tuli vastaan Haapaselän kylä, Malja matkalle ja matkaseuralle Syvärillä. jossa venäläinen sotamuistomerkki ylpeästi ilmoitti Punaarmeijan pysäyttäneen fasistiset hyökkääjät. Tosiasiassahan suomalaiset joukot itse pysäyttivät etenemisensä Päämajan käskystä. Sen jälkeen alkoi Äänisen takaisten karjalaisten kylien paraati, joista monet vaikuttivat uneliailta ja autioituvilta. Ihmettelimme, miten ihmiset täällä elävät talven yli kun pellotkin olivat monesti kesannolla. Liettuaan ensi kesänä Kolmannen yöpymispaikkamme Vytegran kaupungin erikoisin tutustumiskohde oli varmasti kookas B-440 -sukellusvene, joka näytti Äänisen rannalle eksyneeltä valaalta. Vytegrasta lähdettäessä ylitimme vuonna 1810 avatun Marian kanavan, joka kiinnosti sota-aikana kovasti suomalaisia kaukopartioita, olihan se tärkeä kulkuväylä myös sotamateriaalille. Syväriä ja Laatokan rantaa seuraten teimme pitkän ajon Pietarin ohi aina Kuokkalaan asti, jossa majoituimme viimeisen yön. Suomenlahden rantahietikolla vietetyn hauskan illan jälkeen ajoimme seuraavana päivänä 3.8. Suomeen Viipurissa ostoksilla pysähtyen. Mielenkiintoinen matka oli ohi, mutta ensi vuoden lukijamatkan kohde on jo tiedossa. Menemme Liettuaan heinä-elokuun vaihteessa viikolla 31. Laita ajankohta jo kalenteriisi. Kari Vahala löysi hylätyn yleisöpuhelimen Saminon karjalaiskylästä, mutta kukaan ei vastannut. Talvisodan sotaromua Lemetissä venäläisten sotilasmuistomerkillä. Saminon vanha kirkko vierellään toinen, jo romahtanut kirkko. Poventsassa Stalinin kanavan lähellä oleva suomalaisten muistomerkki heijastaa matkalaisten hahmoja. Nyt muistomerkki oli kunnossa, mutta edellisen kerran lukijamatkalla paikalla käytäessä kesällä 2007 muistomerkki oli häpäisty. Viipurissa on vielä runsaasti jäljellä vanhoja suomalaisia rakennuksia, vaikka äskettäiset huolestuttavat tiedot kertovat kokonaisen korttelin purkamisesta uudisrakentamisen tieltä. Kuvassa vanha Suomen Pankin talo Torkkelinkadulla. Kookas sukellusvene B-440 Äänisen rannalla oli hämmentävä näky Vytegrassa. VASEMMALLA: Jarmo Pakarinen laski kukat matkalaisten puolesta Kuuterselän taistelun muistomerkille. OIKEALLA: Stalinin vainojen suomalaisuhreja Sandarmohin teloituspaikassa Karhumäessä. Tulikomentoja 3/2013 33 KIRJALLISUUTTA SILINTERI JA SILKKIHUIVI Sylvi ja Wäinö Wuolijoen elämää Suomessa ja Euroopassa Hauhon Wuolijoki on epäilemättä Suomen tunnetuimpia kartanoita – ja sen nykyinen isäntä Erkki Wuolijoki on perehtynyt tilalta löytyneeseen ainutlaatuiseen jäämistöön. Hänen isovanhempiensa Wäinö ja KIRJALLISUUTTA Ville Kaarnakari OPERAATIO PARA BELLUM Kesän 1944 suurhyökkäyksen hiipuessa armeijan operatiivinen johto alkaa valmistautua mahdolliseen miehitysuhkaan edessä olevan aselevon jälkeen. Sitä varten suoritetaan muun muassa laaja aseiden hajasijoitus ja valmistaudutaan siirtymään tarvittaessa Ruotsiin. Maan miehityksestä ovat huolissaan myös saksalaiset, joille Suomen joutuminen venäläisten käsiin kasvattaisi rintamaa ja Saksa menettäisi samalla tehokkaan kanssataistelijan. Kaikkien yhteinen etu on siis, ettei Suomea miehitetä. Toisistaan tietämättä alkavat eri ryhmät valmistautua. Suomeen on saksalaisen vakoilujohdon toimesta 34 pystytetty Sonderkommando Nord -niminen erikoisyksikkö, jonka tarkoituksena on käynnistää Suomessa saksalaisten tukema sissisota. Organisaatioon liittyvät mm. monet entiset suomalaiset SS-miehet. Se toimii kuitenkin täysin erillisenä Päämajan operatiivisen johdon toimenpiteistä. Saksa tekee kaikkensa, ettei Suomi kotiuttaisi joukkojaan aselevon jälkeen ja tarjoaisi venäläisille tilaisuutta marssia aseettomaan maahan. Tapahtumat saavat eri ryhmien toimiessa vaikuttavat mittasuhteet. Maan tulevaisuus on hetken vaakalaudalla. Näistä yllättävistä käänteistä ei ole valvontakomission julistaman täydellisen salaamisen takia koskaan puhuttu. Todellisuudessa Suomessa käytiin lokakuussa 1944 salaista sotaa, jonka lopputuloksesta ei kenelläkään ollut selvyyttä. ISBN: 978-951-31-7430-9 Sivuja: 380 Kustantaja: Tammi Sylvi Wuolijoen kirjallinen perintö on ollut tilalla koskemattomana heidän kuolemastaan saakka. Aineisto piirtää ennennäkemättömän kuvan Suomen poliittisista syntyvaiheista, autonomian ajan myrskyisistä loppuvuosista ja itsenäisyyden traagisesta alusta – sekä hämmästyttävästä toipumisesta ja demokratian peruskivien valamisesta. Wäinön osuus tässä työssä huipentui eduskunnan puhemiehen tehtäviin ja ministerikauteen. Kotimaan uran jälkeen Wäinö ja Sylvi edustivat nuorta tasavaltaa suurlähettiläsparina Weimarin Saksassa Hitlerin valtaannousuun ja Oslossa saksalaismiehitykseen saakka. Vakaumuksellinen rauhan ja kansanvallan mies joutui todistamaan, kuinka demokratia jäi talouskriisin ruokkimien ääriliikkeiden jalkoihin. ISBN: 978-951-23-5674-4 Sivuja: noin 320 Ilmestyy: syyskuun lopulla Kustantaja: Karisto MUSEOMESTARIN KYMPPI Kysymykset on laatinut Ilkka Vahtokari, joka toimii museomestarina Museo Militariassa. ? 1. Suomalaisen miehen keskipituus 1800-luvun alussa oli 165,3 cm. Ruotsi vallan ajan armeijan tykistöön kelpasi mies, joka oli vähintään 11 korttelia ja 3 tuumaa pitkä. Paljonko se on nykymitoissa? a) 168,8 cm b) 165,3 cm c) 170,5 cm 2. Kuninkaallinen Suomen tykistörykmentti perustettiin vuonna 1794. Milloin se lopetti toimintansa? a) 1808 b) 1810 c) 1914 3. Mikä seuraavista ei kuulunut mustaruutitykin varusteisiin? a) siirtokanki b) lunttutanko c) ruutilapio 4. Milloin Tykistökoulussa oli ensimmäinen ns. kapteenikurssi? a) 7.1.1945–15.12.1945 b) 4.9.1951–21.12.1951 c) 2.9.1955–21.1.1956 5. Minä vuonna tykkimiehet kävivät viimeisen kerran leirillä Perkjärvellä? a) 1939 b) 1938 c) 1946 6. Jatkosodan tykkikalusto oli hyvin kirjavaa. Suomi oli ostanut tai muuten saanut käyttöönsä tykkejä joiden alkuperämaa oli hyvin ”eksoottinen.” Mistä oli kotoisin tykki 120 K 78- 31? a) Puolasta b) Ranskasta c) Belgiasta 7. Kuka seuraavista Mannerheim-ristin ritareista ei ole tykistön ritari? a) Osmo Laakso b) Leevi Moisander c) Johannes Hartikainen 8. Minä vuonna Mittauspatteristo liitettiin osaksi Tykistökoulua? a) 1975 b) 1982 c) 1979 9. Mistä vuodesta lähtien Rovajärvellä on ollut mukana panssaritykistö? a) 1989 b) 1994 c) 1996 10. Kuka tykkimies on Museo Militarian hallituksen puheenjohtaja? a) EV Jouko Huhtala b) EV Esko Hasila c) EVL Timo Lairio Vastaukset 1c, 2b, 3c, 4a, 5a, 6a, 7c, 8c, 9b, 10b Erkki Wuolijoki (toim. Pekka Tuomisto) Hyvän Työn Puu Mikä on hyvää työtä? Kirjoita ajatuksesi Hyvän työn puuhun. Lue mitä muut ovat kirjoittaneet. Lahjoitamme 5 000 eurolla suomalaista työtä hyvään tarkoitukseen. K\YDDW\RWDÀ. Hyvää työtä. t a l h u j e h r e P s - ja k s e t, k o u l u tu u o k o k t, to ie v n il la y ri ty s ju h la t t, a a n u o l t, e d u u c o c k ta i l ti l a is Puskantie 38, Seinäjoki, puh. (06) 420 4816 www.marttilankortteeri.fi/talli Tulikomentoja 3/2013 35 Luotettava kumppani. www.patria.fi [email protected]
© Copyright 2024