Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas
Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille KIRJOITTAJAT Leena Eränkö (LE) Maija Hakanen (MH) Vesa Valpasvuo (VV) Kirsi Vitikka (KV) Kuvat: Marketta Tanskanen, Vesa Valpasvuo, Markku Axelsson 1. painos ISBN 978-952-213-631-2 © Suomen Kuntaliitto Helsinki 2010 Suomen Kuntaliitto Toinen linja 14 PL 200 00101 Helsinki Puh. (09) 7711 Faksi (09) 771 2291 www.kunnat.net Sisältö 1 Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen (MH) _____________________________________ 4 2 Ympäristön vai kunnan etu? (MH) _______________________________________________ 7 3 Ympäristönsuojelun edistäminen kunnassa (MH) ___________________________________ 9 4 Ympäristönsuojelu kaavalausunnoissa (MH) ______________________________________ 11 5 Kunnan ympäristönsuojelumääräykset (KV)_______________________________________ 13 6 Ympäristölupa (VV) _________________________________________________________ 15 7 Vesilain mukaiset asiat (VV) ___________________________________________________ 17 8 Vesihuolto ja haja-asutuksen jätevedet (VV, LE) ____________________________________ 19 9 Jätehuolto ja jätehuollon valvonta (VV, LE) _______________________________________ 22 10 Maa-ainesten otto (VV) ______________________________________________________ 24 11 Luonnon virkityskäyttö (VV) __________________________________________________ 26 12 Ympäristönsuojelun valvonta (KV) ______________________________________________ 28 13 Toimivallan siirtämisestä viranhaltijalle (LE) ______________________________________ 31 14 Kuntien ympäristönsuojeluyhteistyöstä (LE) ______________________________________ 33 15 Kuntaliitokset ja ympäristönsuojelu (LE) _________________________________________ 35 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 3 1 Kunnan ympäristönsuojelu viranomainen Kunnassa toimii ympäristönsuojeluviranomainen, joka on aina enemmän kuin yksittäinen henkilö. Monijäseninen lautakunta tai vastaava toimielin tarvitaan, kun esimerkiksi valvonnassa käytetään pakkokeinoja. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on joko kunnan oma lautakunta tai kuntalain mukainen kuntien yhteislautakunta tai kuntayhtymä. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät ympäristönsuojelun valvomiseksi ja edistämiseksi kunnassa koostuvat seuraavista asioista: kunnan toimivallassa olevat ympäristöluvat muut lainsäädännössä sille määrätyt tehtävät; ympäristönsuojelun suunnittelu ja kehittäminen; ympäristön tilan seuranta, selvitykset ja tutkimukset; ympäristönsuojelua koskeva ohjaus ja neuvonta; lausunnot, esitykset ja aloitteet muille viranomaisille; tiedottaminen, valistus ja koulutus; yhteistyö muiden viranomaisten ja yhteisöjen kanssa. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on ympäristönsuojelulainsäädännössä määritellyissä tehtävissä itsenäinen ja riippumaton asema suhteessa kunnan muihin viranomaisiin ja valtioon. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätöksentekoa ohjaavat ympäristönsuojelun erityislait, joissa ei ole ”otto-oikeussäännöksiä”. 4 Siten esimerkiksi kunnanhallitus ei voi alistaa käsiteltäväkseen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päättämää asiaa. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle on lainsäädännössä määrätty erittäin runsaasti tehtäviä. Erilaisten tehtävien määrä on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana yli seitsenkertaistunut. Uusia säädöksiä on tullut 7–8 vuosittain. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen roolista Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on ympäristönsuojelun yleisen edun valvoja paikallisella tasolla. Ympäristönsuojelun viranomaispäätöksiä tehdessään lautakunnan keskeinen tehtävä on olla ympäristönsuojelun puhemies kunnassa. Lautakunnan jäsen edustaa ympäristönsuojeluasiantuntemusta kuntalaisten edustajana kokemuksensa ja paikallistuntemuksensa pohjalta. Koska lautakunnan jäsen toimii kunnassaan myös kunnallispoliittisena vaikuttajana, voidaan häntä perustellusti pitää ympäristöasiantuntijana myös omissa taustaryhmissään: ympäristötiedon jakajana, ympäristöasenteiden ja -arvojen muokkaajana ja suunnannäyttäjänä. Lautakunta vaikuttaa ulospäin johdonmukaisilla päätöksillä ja toiminnalla sekä asiantuntevalla tiedotuksella. Lautakunta vaikuttaa kunnan ympäristöhallintoon asettamalla tavoitteita, seuraamalla tulosta ja Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävien kehitys 1986–2008 200 180 Säädösmäärä kpl 160 140 120 100 80 60 40 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 1997 1996 1995 1994 1993 1992 1991 1990 1989 1988 1987 0 1986 20 Varsinaisia tehtäviä koskevia uusia säädöksiä vuodessa Varsinaisia tehtäviä koskevia säädöksiä kumulatiivisesti yhteensä luomalla oman ympäristöpoliittisen linjansa. Samalla lautakunta vaikuttaa koko kunnan ympäristöpoliittisen linjan luomiseen. Jotta ympäristölautakunta voisi toimia tuloksekkaasti sekä ympäristönsuojeluviranomaisena että ympäristövaikuttajana, tulee sillä olla käytössään toimivat työkalut ja vaikuttamiskeinot. Keskeisiä työkaluja ovat osaavat ja asiantuntevat viranhaltijat, toimivat kontaktit ja yhteistyökanavat sekä tieto paikallisesta (ja laajemminkin) ympäristön tilasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävien säädöspohjaa Seuraava luettelo ei ole täydellinen näissä laessa mainituista kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävistä, joista on säädetty myös jäte-, vesihuolto-, maastoliikenne- ja vesiliikennelaissa. Lisäksi kunnalla on lakisääteisiä tehtäviä mm. luonnonsuojelulain, maa-aineslain ja ulkoilulain perusteella. Nämä tehtävät on usein annettu ympäristönsuojeluasioita hoitavalle lautakunnalle. Tehtävien säädöspohjaa on kuvattu tarkemmin jäljempänä aihekohtaisesti. 5 Laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta (64/1986) 6 § Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävänä on ympäristönsuojelun valvomiseksi ja edistämiseksi kunnassa: 1) huolehtia sen hoidettaviksi laissa tai sen nojalla säädetyistä tai määrätyistä tehtävistä; 2) huolehtia omalta osaltaan ympäristönsuojelun suunnittelusta ja kehittämisestä; 3) huolehtia ympäristön tilan seurannasta sekä siihen liittyvistä selvityksistä ja tutkimuksista; 4) osallistua kunnassa tarvittavan ympäristösuojelua koskevan ohjauksen ja neuvonnan järjestämiseen; 5) antaa lausuntoja sekä tehdä esityksiä ja aloitteita ympäristönsuojeluun liittyvistä asioista muille viranomaisille; 6) huolehtia omalta osaltaan ympäristönsuojelua koskevasta tiedottamisesta, valistuksesta ja koulutuksesta kunnassa; 7) edistää kunnan yhteistyötä muiden viranomaisten ja yhteisöjen kanssa ympäristönsuojeluasiassa sekä 8) suorittaa muut sille johtosäännöllä määrätyt tehtävät. Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 19 § Kunnan ympäristönsuojelumääräykset Kunnanvaltuusto voi antaa tämän lain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä, jotka koskevat muuta kuin tämän lain mukaan luvanvaraista toimintaa taikka 61, 62 tai 78 §:n mukaan ilmoitusvelvollista toimintaa tai puolustusvoimien toimintaa. ---21 § Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Kunnalle kuuluvista tämän lain mukaisista lupa- ja valvontatehtävistä huolehtii kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain (64/1986) mukainen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, joka käyttää osaltaan ympäristönsuojelun yleisen edun puhevaltaa tämän lain mukaisessa päätöksenteossa. ---25 § Ympäristön tilan seuranta Kunnan on alueellaan huolehdittava paikallisten olojen edellyttämästä tarpeellisesta ympäristön tilan seurannasta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus huolehtii ympäristön tilan seurannasta alueellaan. Suomen ympäristökeskuksen tehtävistä ympäristön tilan seurannassa säädetään erikseen. Seurantatiedot on julkistettava ja niistä on tiedotettava tarvittavassa laajuudessa. 6 Vesilaki (264/1961) 1:16 § … Jollei vesistöstä riitä vettä kaikille sitä talousvedeksi tarvitseville, tulee kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen, milloin veden ottamisesta haittaa kärsivä vesialueen omistaja sitä pyytää, antaa tarvittavat määräykset vesialueen veden käyttämisen rajoittamisesta. Annettua määräystä voidaan muuttaa olosuhteiden muuttuessa. 6:12 § Jos oja tehdään toisen maalle tai toisen yksityisen tien poikki taikka ojan suuntaa halutaan muuttaa tahi johtaa vettä toisen ojaan tai toisen maalla olevaan puroon eikä asiasta sovita taikka jos ojitusta koskevasta asiasta muutoin syntyy erimielisyyttä eikä kysymys ole tämän luvun 10 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitetuista tapauksista, on asia [vesilautakunnan] käsiteltävä 20 luvun säännösten mukaisesti. ---10:6 § Jos jäteveden tarkoituksenmukaiseen johtamiseen on tarpeen käyttää toisen ojaa eikä maanomistaja tai muu, jolla on oikeus ojan käyttämiseen, anna suostumustaan, kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi antaa siihen oikeuden, jollei toimenpiteestä aiheudu kohtuutonta haittaa ottaen soveltuvin osin huomioon, mitä 7 §:n 2 momentissa säädetään. Jos asia liittyy ympäristölupa-asiaan, oikeuden myöntää ympäristönsuojelulain 31 §:ssä tarkoitettu viranomainen. ---10:10 § Jos joku haluaa johtaa jätevettä tai maankuivatustarkoituksessa poistettavaa vettä toiselle kuuluvaan viemäriin ja se voi tapahtua tuottamatta sanottavaa haittaa ja, milloin kysymys on putkiviemäristä, vaatimatta muutoksia viemäriin ja siihen kuuluviin laitteisiin, kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi antaa oikeuden tällaiseen veden johtamiseen. Jos asia liittyy ympäristölupa-asiaan, oikeuden myöntää ympäristönsuojelulain 31 §:n mukaan toimivaltainen viranomainen. ---20:3 § Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen valvoo toimialueellaan tämän lain ja sen nojalla annettujen päätöksien ja määräyksien noudattamista ottaen huomioon, mitä tämän luvun 8 §:ssä säädetään. 2 Ympäristön vai kunnan etu? Kunnanvaltuusto vastaa kunnan toiminnasta ja taloudesta. Kunnanhallitus vastaa kunnan hallinnosta ja taloudenhoidosta, valvoo kunnan etua, edustaa kuntaa ja käyttää sen puhevaltaa. Kunnanhallitus myös johtaa ympäristönsuojelun yleistä suunnittelua ja toimia ympäristönsuojelun huomioon ottamiseksi kunnan toiminnassa. Kunnanhallitus ei kuitenkaan voi toimia kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena, jotta ympäristönsuojelutehtäviä hoitavan toimielimen riippumattomuus ja asiantuntemus ei vaarantuisi. On myös katsottu, että ympäristönsuojelutehtävät eivät sovellu sellaiselle toimielimelle, jolle kuuluu ympäristöä kuormittavien toimintojen järjestäminen, kuten esimerkiksi jätehuolto, vesihuolto, elinkeinopolitiikka tai energiatuotanto. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on ympäristönsuojelulainsäädännössä määritellyissä tehtävissä itsenäinen ja riippumaton asema. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen toimii ympäristönsuojelun yleisen edun valvojana paikallisella tasolla. Ympäristölautakunnan jäsenen roolista Kuntalain mukaan kunnan luottamushenkilön tulee edistää kunnan ja sen asukkaiden parasta. Mutta mitä Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille jos tämä ”paras” onkin ristiriidassa ympäristönsuojelun tavoitteiden kanssa? Käytännössä ympäristölautakunta toimii kahdessa erillisessä, joskin toisiaan sivuavissa ja osin päällekkäisissä rooleissa: viranomaisena ja vaikuttajana. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena toimiessaan lautakunta käyttää julkista valtaa, tekee päätöksiä tai toimii tuomioistuimena. Näissä asioissa lautakunta toimii paikallisena auktoriteettina, jonka päätösvaltaa muut kunnan toimielimet eivät voi ottaa itselleen. Viranomaistehtävissä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen käyttää ympäristönsuojelun yleisen edun puhevaltaa, toimii ympäristönsuojelun puhemiehenä kunnan päätöksenteossa. Lainsäädännössä on suhteellisen tarkasti määritelty viranomaisen päätösvallan rajat ja reunaehdot näissä päätöksissä. Niistä poikkeaminen tarkoittaa lainmukaisuudesta poikkeamista. Esimerkiksi ympäristölupien myöntämisessä lautakunnan harkintavalta on rajoitettu: jos luvan myöntämisedellytykset täyttyvät, lupa on myönnettävä. Viranomainen ei voi ilman lainsäädäntöön perustuvia perusteita evätä lupaa joltain epämiellyttävältä toiminnalta, vaikka yleinen mielipide olisi sitä vastaan. Lainsäädäntö kuitenkin mahdollistaa paikallisten olosuhteiden huomioon ottamisen ja jossain määrin vaihtelua esimerkiksi lupamääräyksissä. 7 Ympäristönsuojeluviranomaisen ratkaisuissa tulee ottaa huomioon myös muun muassa laillisuus-, tarkoitussidonnaisuus-, suhteellisuus-, puolueettomuus- ja yhdenvertaisuusperiaatteet: ympäristönsuojeluviranomaisen toimien on oltava tasapuolisia, kohdistuttava yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin, oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden ja puolueettomia sekä kohdeltava kaikkia samanarvoisesti. Yleisenä ympäristöpoliittisena vaikuttajana lautakunnan kädet eivät ole yhtä sidotut kuin viranomaisroolissa. Muu hallinto ja päätöksenteko todennäköisesti kuitenkin odottaa ympäristönsuojelusta vastaavan lautakunnan tuovan päätöksien valmisteluun juuri ympäristönäkökulman ja -perustelut. Mutta kunnanhallitus voi sovittaessaan erilaisia näkökohtia yhteen harkita minkälaisen painoarvon mikin näkökulma saa. Lautakunta on siis edelleen ympäristönsuojelun puolestapuhuja. Aktiivinen lautakunta antaa oma-aloitteisia lausuntoja ja te- kee esityksiä ja aloitteita ympäristönsuojeluun liittyvistä asioista muille viranomaisille. Unohtamatta ympäristönäkökulmaa, joissakin tilanteissa ympäristönsuojelusta vastaavan lautakunnan toimissa painottuu vahvasti kunnan etu, esimerkiksi neuvoteltaessa valtion viranomaisten ja sidosryhmien kanssa. Ympäristönsuojelu ja kestävä kehitys edellyttävät usein tavanomaista päätöksentekoa pitemmän aikavalin tarkastelua. Näennäinen kunnan edun ja ympäristönsuojelun edun välinen ristiriita saattaa ratketa juuri pitemmän aikavälin tarkastelulla. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen nähdään siten pitkällä tähtäimellä ajavan kestävän kehityksen ja samalla kunnan yleistä etua, vaikka yksittäistapauksessa ja lyhyellä tähtäimellä päätös tai toimi saattaa näyttää olevan ristiriidassa esimerkiksi kunnan elinkeinopoliittisen edun kanssa. Luottamushenkilön roolin säädöspohjaa Kuntalaki (365/1995) 32 § Kunnan luottamushenkilöt Luottamushenkilön tulee edistää kunnan ja sen asukkaiden parasta sekä toimia luottamustehtävässään arvokkaasti tehtävän edellyttämällä tavalla. ---Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 21 § Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Kunnalle kuuluvista tämän lain mukaisista lupa- ja valvontatehtävistä huolehtii kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain mukainen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, joka käyttää osaltaan ympäristönsuojelun yleisen edun puhevaltaa tämän lain mukaisessa päätöksenteossa. ---- 8 Laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta (64/1986) 4 § Kunnanhallituksen tehtävät Ympäristönsuojelun yleissuunnittelua ja toimia ympäristönsuojelun huomioon ottamiseksi kunnan toiminnassa johtaa kunnanhallitus. 5 § Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät hoitaa kunnan määräämä toimielin (kunnan ympäristönsuojeluviranomainen), jona ei kuitenkaan voi toimia kunnanhallitus. Tehtävien hoito voidaan järjestää myös kuntien yhteistoimintana siten kuin kuntalain (365/1995) 2 §:ssä ja 10 luvussa säädetään. Muilta osin ympäristönsuojelun hallinnon järjestämisessä noudatetaan kuntalain säännöksiä. 3 Ympäristönsuojelun edistäminen kunnassa Ympäristönsuojelun edistämistä koskeva lainsäädäntö voidaan nähdä jatkumona perustuslaki > kuntalaki > erityiset lait kuten maankäyttö- ja rakennuslaki, luonnonsuojelulaki ja laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta. Ympäristönsuojelun edistämistä koskeva lainsäädäntö katsoo ympäristöä (luontoa, ympäristöä, kestävää kehitystä) ihmisen (asukkaan, elinympäristön) näkökulmasta. Terveellinen elinympäristö on jokaisen oikeus. Kunnan tulee osaltaan turvata tämän oikeuden toteutuminen. Ainoastaan luonnonsuojelulaissa kunnan tehtävää katsotaan puhtaasti luonnon näkökulmasta. Ympäristön huomioon ottaminen ja ympäristönsuojelun edistäminen koskee kaikkea kunnan toimintaa. Kunnanhallitus johtaa ympäristönsuojelun yleissuunnittelua ja toimia ympäristönsuojelun huomioon ottamiseksi kunnan toiminnassa. Kunnanvaltuusto päättää keskeisistä linjauksista, kuten esimerkiksi ympäristönsuojeluohjelman tai kunnan ilmastostrategian hyväksymisestä sekä ympäristöön keskeisesti vaikuttavista kaavoista. Hallintokunnat vastaavat omalta osalta terveellisen, viihtyisän ja virikkeitä antavan sekä luonnontaloudellisesti kestävän elinympäristön turvaamisesta. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtäviin kuuluu monissa laeissa määriteltyjen ympäristönsuojelun viranomaistehtävien lisäksi ympäristönsuojelun yleinen edistäminen. Kunnan viranomaisten on ympäristönsuojelua koskevissa asioissa oltava keskenään Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille yhteistyössä. Jos kunnan viranomaisen käsiteltävänä olevalla asialla on olennainen merkitys ympäristönsuojelun kannalta, kunnan ympäristönsuojeluviranomaista on kuultava. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on oikeus saada kunnan muilta ja valtion viranomaisilta tehtäviensä hoidon kannalta tarpeellisia tietoja, jollei salassapitovelvollisuus tätä estä. Jotkut toimet ovat tärkeämpiä kuin toiset Käytännössä lähes kaikki kunnat toiminnot vaikuttavat jollain tavalla ympäristöön. Mutta jotkut toimet vaikuttavat enemmän kuin toiset. Kunnan ympäristöpolitiikassa kannattaa keskittyä niihin asioihin, joissa ympäristövaikutukset ovat merkittävimmät. Yhdyskuntateknisillä järjestelmillä on merkittäviä suoria ympäristövaikutuksia, ennen kaikkea päästöjä. Energiahuollossa kunta voi vaikuttaa päästöihin ja tätä kautta ympäristön tilaan energiankulutuksen, uusiutuvien ja vähäpäästöisten energialähteiden sekä ekotehokkuuden avulla. Jäte- ja vesihuollossa kunta voi vaikuttaa päästöjen ja jätteiden käsittelymenetelmillä, loppusijoituksella sekä jätteen synnyn ehkäisyllä ja kierrätyksellä. Katujen, teiden ja yleisten alueiden rakentaminen voidaan toteuttaa ympäristöä ja luonnonvaroja säästävästi. Kaavoituksella ja liikennesuunnittelulla vaikutetaan muun muassa liikenteen energiankulutukseen ja pääs9 töihin, luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen ja elinympäristön laatuun. Kunnan hankinnoissa voi ympäristömyötäisyys olla yhdeksi kriteeri. Ympäristöjohtamisen järjestelmillä voidaan parantaa organisaatioiden ympäristöön vaikuttavien toimintojen tasoa. Kouluissa ja päiväkodeissa voidaan opetuksessa ottaa ympäristöasiat huomioon. Erityisiä ympäristönsuojelun edistämisen keinoja kunnassa ovat esimerkiksi: ympäristönsuojeluohjelmat, ympäristöpolitiikat ja -strategiat ympäristönsuojelun erillisohjelmat kuten ilmasto-ohjelma, luonnonsuojeluohjelma jne. kestävän kehityksen ohjelmat eli ns. paikallisagendat ympäristön tila -raportit, ympäristötilinpäätökset ympäristöjärjestelmät, laatujärjestelmät ympäristöselvitykset, -tutkimukset ja -julkaisut ympäristövalistus, -tiedotus ja -neuvonta kaavalausunnot ja yhteistyö kaavoittajan kanssa lausunnot, aloitteet, esitykset tapahtumat, tempaukset, kampanjat sidosryhmäyhteistyö ja laaja kontaktipinta luonnonsuojelu. Ympäristönsuojelun edistämisen säädöspohjaa Suomen perustuslaki (731/1999) 20 § Vastuu ympäristöstä Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Kuntalaki (365/1995) 1 § Kuntien itsehallinto ---Kunta pyrkii edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan. Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) 1 § Lain yleinen tavoite Tämän lain tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. ---Laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta (64/1986) 3 § Kunnan tehtävät Kunnan tulee alueellaan valvoa ja edistää ympäristönsuojelua siten, että luontoa ja muuta ympäristöä suojelemalla, hoitamalla ja kehittämällä turvataan kunnan asukkaille terveellinen, viihtyisä ja virikkeitä antava sekä luonnontaloudellisesti kestävä elinympäristö. Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 6 § Luonnonsuojelun hallinto ---Kunnan tulee edistää luonnon- ja maisemansuojelua alueellaan. 10 4 Ympäristönsuojelu kaavalausunnoissa Alueiden käytön suunnittelu on tärkeä ympäristöpolitiikan ohjausväline. Maankäyttö- ja rakennuslaissa korostetaan hyvän elinympäristön luomista, kestävän kehityksen edistämistä, vuorovaikutteista suunnittelua ja riittävää vaikutusten arviointia. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ohjaavat alueiden käytön suunnittelua. Yleispiirteiset kaavat ovat ohjeena yksityiskohtaisemmalle kaavoitukselle. Eritasoisille kaavoille on maankäyttö- ja rakennuslaissa määritelty lain yleisestä tavoitteesta johdetut sisältövaatimukset. Yleiskaavatasolla korostuvat yhdyskuntarakenne ja ympäristökysymykset, asemakaavatasolla terveellisyys, turvallisuus ja lähiympäristön laatu. Vastuu ympäristövaikutusten arvioinnista on kaavan laatijalla, mutta kunnan ympäristönsuojelun asiantuntija-apua on hyvä tarjota ympäristövaikutusten selvittämiseen ja arviointiin. Puutteellinen vaikutusten arviointi tai kaavaselostus voivat aiheuttaa valituksia ja hidastaa kaavojen toteuttamista. Maankäyttö- ja rakennuslaki korostaa neuvottelua, monipuolisen asiantuntemuksen hyväksikäyttöä ja vaikutusten arviointia kaavaprosessin osana. Kunnan ympäristönsuojeluhallinto on kaavaprosessissa sekä osallinen että asiantuntija-avun antaja kaavan ympäristötavoitteiden asettamiseen ja kaavan ympäristövaikutusten selvittämiseen ja arviointiin. Osallisuutta ja asiantuntijuutta ympäristöhallinnolta edellytetään monissa kaavoituksen vaiheissa. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmiin otetaan kantaa, mahKunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille dollisesti osallistutaan kaavoitustyöryhmiin ja ympäristövaikutusselvitysten ohjaukseen, kaavan valmistelijalle toimitetaan tietoja ja selvityksiä, nähtävillä olon aikana on mahdollista esittää suunnitelmasta mielipiteitä suullisesti tai kirjallisesti ja kaavaehdotuksesta annetaan tarvittaessa lausunto. Kaavaehdotusten laadinnan ja hyväksynnän yhteydessä kaavoittajan on tuotava esille kaava-alueeseen kohdistuvat ympäristöhaitat, kaavan toteuttamisen ympäristövaikutukset, mahdollisuudet ja tavat haittojen vähentämiseen, haittojen poistamisen aikataulu sekä ympäristöhaittojen lieventämisestä ja poistamisesta kunnalle aiheutuvat kustannukset. Nämä asiat ovat keskeisiä myös lausunnoissa. Asiantuntija-apuun ja kaavalausunnon valmisteluun on hyvä liittää aina maastokäynti. Lausuntoa valmisteltaessa arvioidaan, kuinka hyvin kaavaehdotuksessa on selvitetty ja otettu huomioon maankäyttö- ja rakennuslain sisältövaatimuksissa esitetyt ympäristönäkökohdat ja muun ympäristölainsäädännön vaatimukset; miten yleispiirteisemmissä kaavoissa esille tuodut ympäristötavoitteet ja -näkökohdat on otettu huomioon; miten ympäristövaikutusten selvittäminen ja arviointi on onnistunut, onko tuloksilla ollut vaikutusta suunnitteluratkaisun valintaan, miten vaikutusselvitysten tulokset on raportoitu 11 kaavaselostuksessa ja mitkä ovat ympäristövaikutukset, kun kaavan mukainen maankäyttö on kokonaan toteutettu; ovatko ympäristöhaittoja rajoittavat kaavamääräykset riittäviä; mitkä ovat kaavaratkaisun vaikutukset/rajoitukset kaava-alueen ja ympäristön maankäytölle, luonnon monimuotoisuudelle ja ns. herkille kohteille ja alueille; onko ympäristöhaitoilla ja niiden poistamisella vaikutusta kaavan toteutusaikatauluun; miten ympäristövaikutuksia tulisi seurata. Asiantuntija-avussa ja lausunnon valmistelussa voidaan hyödyntää seuraavaa tarkistuslistaa: Tarkistuslista Luonto Kallioperä pinta- (meri, joet, lammet, purot, lähteet) ja pohjavedet (suojavyöhykkeet, suositukset, ohjeet) kasvillisuus, eläimistö, luonnon monimuotoisuus, suojelukohteet luonnonmaisema, perinnemaisema luonnon virkistyskäyttö Liikenne ja pysäköinti Ilmanlaatu melu ja tärinä joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen edistäminen Laitokset ilmanlaatu, hajut melu, liikenne kemikaaliriskit (ohjeet, lausuntomenettely) Pilaantuneet maat, täytöt ja ruoppaukset alueen käyttöhistoria pilaantuneisuus ja kunnostustarve täyttö- ja ruoppaustarve, virtausselvitykset, sedimenttien laatu Kaavalausuntojen säädöspohjaa Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) 1 § Lain yleinen tavoite Tämän lain tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Tavoitteena on myös turvata jokaisen osallistumismahdollisuus asioiden valmisteluun, suunnittelun laatu ja vuorovaikutteisuus, asiantuntemuksen monipuolisuus sekä avoin tiedottaminen käsiteltävinä olevissa asioissa. 5 § Alueiden käytön suunnittelun tavoitteet Alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on vuorovaikutteiseen suunnitteluun ja riittävään vaikutusten arviointiin perustuen edistää: 1) turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestöryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, tarpeet tyydyttävän elin- ja toimintaympäristön luomista; ---4) luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä; 5) ympäristönsuojelua ja ympäristöhaittojen ehkäisemistä; 6) luonnonvarojen säästeliästä käyttöä; ---9 § Vaikutusten selvittäminen kaavaa laadittaessa Kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutuk- 12 set. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia. 24 § Tavoitteiden toteuttaminen ja huomioon ottaminen ---Maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista. Maankäyttö- ja rakennusasetus (895/1999) 1 § Vaikutusten selvittäminen kaavaa laadittaessa Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä tarkoitettuja kaavaan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus, aikaisemmin tehdyt selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat. Selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset: 1) ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön; 2) maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon; 3) kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin; 4) alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen; 5) kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön. ---Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 6 § Luonnonsuojelun hallinto ---Kunnan tulee edistää luonnon- ja maisemansuojelua alueellaan. 5 Kunnan ympäristönsuojelumääräykset Ympäristönsuojelulakia (86/2000) sovelletaan sellaiseen ihmisen toimintaan ja alueiden käyttöön, jonka päästöt saattavat aiheuttaa ympäristön pilaantumista. Ympäristönsuojelulakia pannaan toimeen keskeisesti yleisillä normeilla, joilla annetaan joko sitovia määräyksiä tai suositusluontoisia ohjeita. Valtioneuvosto voi antaa asetuksella säännöksiä ympäristön pilaantumien ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Ympäristöministeriö voi asetuksella säätää talousjätevesien käsittelystä. Ympäristöministeriö voi myös eräissä tapauksissa myöntää poikkeuksia valtioneuvoston asetusten noudattamisesta. Valtioneuvoston ja ympäristöministeriön asetukset ovat usein yleisluontoisia eikä niillä voida ottaa huomioon paikallisia ympäristönsuojelullisia tarpeita. Lainsäädännön täydentämiseksi kunnilla on ympäristönsuojelulain nojalla mahdollisuus antaa paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä. Määräykset voivat koskea muuta kuin ympäristönsuojelulain nojalla luvanvaraista tai ilmoitusvelvollista toimintaa tai puolustusvoimien toimintaa. Kunnan ympäristönsuojelumääräysten antamisesta Kunnan ympäristönsuojelumääräykset antaa kunnanvaltuusto, mutta yleensä määräysten valmistelusta huolehtii kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Ympäristönsuojelumääräysten tulee perustua lain tai sen nojalla annettujen säädösten konkretisointiin ymKunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille päristön suojelemiseksi paikallisesti. Määräysten valmistelussa on näin ollen keskeistä selvittää mitkä ovat niitä paikallisia olosuhteita ja alueita, joiden osalta ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi on tarpeen antaa yleisiä määräyksiä. Kunnat ovat keskenään hyvin erilaisia ja vastaavasti myös kuntien ympäristöolosuhteet poikkeavat toisistaan. Ympäristönsuojelumääräyksillä lainsäädäntöä voidaan joustavasti täydentää. Niillä pystytään hyvin ottamaan huomioon kunnan ympäristön erityisolosuhteet ja -piirteet ja muut paikalliset tarpeet. Määräyksillä voidaan tarkentaa ja selventää velvollisuuksia ja käytännön tilanteita ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi kunnassa. Ympäristönsuojelumääräyksissä esitettyjen vaatimusten tulee perustua paikallisiin oloihin ja ne tulee perustella yksityiskohtaisesti. Ympäristönsuojelumääräysten tulisi vahvistaa paikallista identiteettiä ja edistää kunnan eri alueiden ympäristönsuojelullisesti arvokkaiden ominaispiirteiden vaalimista. Ympäristönsuojelumääräyksillä myös toteutetaan kunnan ympäristöpolitiikkaa. Niillä voidaan tiukentaa ympäristönsuojelun valtakunnallista tasoa, jolloin vaatimusten perusteleminen paikallisilla tarpeilla on erityisen tärkeää. Ympäristönsuojelulainsäädännön eräänä tavoitteena ovat kansalaisten mahdollisuudet vaikuttaa ympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Siksi ympäristönsuojelumääräysten valmistelusta tulisi tiedottaa kuntalaisille mahdollisimman avoimesti sekä tarjota heille mahdollisuus ja keinot osallistua määräysten valmisteluun. 13 Erityisen tärkeää on olla yhteydessä yhteisöihin ja sidosryhmiin, joiden toimialaa määräykset tulevat koskemaan. Tällaisia ovat muun muassa asukasyhdistykset, kylätoimikunnat, maatalous- ja viljelijäyhdistykset, metsänhoito- ja yrittäjäjärjestöt sekä ympäristönsuojeluyhdistykset. Kunnan yleisten ympäristönsuojelumääräysten säädöspohjaa Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 19 § Kunnan ympäristönsuojelumääräykset Kunnanvaltuusto voi antaa tämän lain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä, jotka koskevat muuta kuin tämän lain mukaan luvanvaraista toimintaa taikka 61, 62 tai 78 §:n mukaan ilmoitusvelvollista toimintaa tai puolustusvoimien toimintaa (kunnan ympäristönsuojelumääräykset). Määräykset voivat koskea: 1) toimia, rajoituksia ja rakennelmia, joilla ehkäistään päästöjä tai niiden haitallisia vaikutuksia; 2) erityisen häiritsevän tilapäisen melun tai tärinän torjuntaa; 3) toimintojen sijoittumisen ympäristönsuojelullisia edellytyksiä asemakaava-alueen ulkopuolella; 4) alueita, joilla ympäristön erityisen pilaantumisvaaran vuoksi on kielletty jäteveden johtaminen maahan, vesistöön tai vesilain 1 luvun 2 §:n mukaiseen uomaan; 14 5) vyöhykkeitä ja alueita, joilla lannan ja lannoitteiden sekä maataloudessa käytettävien ympäristölle haitallisten aineiden käyttöä rajoitetaan; 6) valvontaa varten tarpeellisten tietojen antamista; sekä 7) vesien tilan parantamista koskevia toimia, jotka ovat vesienhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) mukaisen vesienhoitosuunnitelman mukaan tarpeellisia. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi myöntää poikkeuksen ympäristönsuojelumääräyksestä siinä mainituin perustein. Ennen ympäristönsuojelumääräysten antamista on asianomaiselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle varattava tilaisuus lausunnon antamiseen. Päätös ympäristönsuojelumääräysten hyväksymisestä annetaan tiedoksi siten kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan. Päätös katsotaan annetun tiedoksi, kun kuulutus on asetettu yleisesti nähtäville. Samoin on kuulutettava ympäristönsuojelumääräysten voimaantulosta. Määräykset on lähetettävä tiedoksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. 6 Ympäristölupa Ympäristönsuojeluasetuksessa määritellyille ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttaville toiminnoille tarvitaan ympäristönsuojelulain mukainen lupa. Näitä toimintoja ovat muun muassa metsä-, metallija kemianteollisuus, energiantuotanto, kemikaalien tai polttoaineiden varastointi, käyttö- tai käsittely, haihtuvia orgaanisia yhdisteitä käyttävä toiminta, malmien tai mineraalien kaivaminen tai maaperän ainesten otto, mineraalituotteiden valmistus, nahan tai tekstiilien laitosmainen tuotanto tai käsittely, elintarvikkeiden tai rehujen valmistus, eläinsuojat tai kalankasvatus, liikennepaikat, -terminaalit tai varikot sekä jäte- ja vesihuoltoon liittyvät toiminnat. (ympäristönsuojeluasetus 1 §) Ympäristöluvassa annetaan määräyksiä muun muassa toiminnan laajuudesta, päästöistä ja niiden vähentämisestä. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että toiminnasta ei saa aiheutua terveyshaittaa tai merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Ympäristölupa on myönnettävä, jos laissa säädetyt ympäristöluvan myöntämisen edellytykset täyttyvät. Ympäristölupia myöntävät aluehallintovirasto ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Ympäristönsuojelulaissa ja ympäristönsuojeluasetuksessa määrätään, mikä viranomainen myöntää luvan millekin hankkeelle. Aluehallintoviraston ja kunnan tehtävienjaon perusteet on kuvattu oheisessa taulukossa. Hakemus vireille Neuvottelut Tarkastuskäynnit Tiedottaminen Muistutukset, mielipiteet Lausunnot Toiminnanharjoittajan kuuleminen Lupaharkinta PÄÄTÖS Ympäristölupaviranomaiset Ympäristöluvan käsittelyn eri vaiheiden (oheinen kaavio) sääntely on yksityiskohtaista. Vastaavasti lupahakemuksen ja lupapäätöksen sisällöstä ja rakenteesta on tarkat säännökset. Päätöksestä tiedottaminen ja julkipano Muutoksenhaku Mahdollinen täytäntöönpanomääräys Lainvoimainen päätös Valvonta ja tarkkailu Ympäristöluvan käsittelyn vaiheet Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 15 Aluehallintovirasto Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ympäristövaikutuksiltaan merkittävimmät ympäristöluvat tai asian ratkaiseminen aluehallintovirastossa on muuten perusteltua toiminnan laatu ja luonne huomioon ottaen alueellisesti merkittävät ympäristöluvat toiminta, joka edellyttää ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaista lupaa tai hyväksyntää toiminta, josta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista toiminta, josta aiheutuu päästöjä vesiin tai viemäriin (YSL 29 §) lupa on tarpeen pilaantuneiden maa-ainesten käsittelyyn ympäristönsuojeluasetuksen 5 §:n toiminnat muut ympäristöluvat ympäristönsuojeluasetuksen 7 §:n toiminnat Ympäristölupien säädöspohjaa Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 23 § Ympäristölupaviranomaiset. Tämän lain mukaisia valtion lupaviranomaisia ovat aluehallintovirastot siten kuin aluehallintovirastoista annetussa laissa (896/2009) säädetään. Ympäristölupaviranomaisena kunnassa toimii kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Aluehallintovirasto tukee kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimintaa toimialaansa kuuluvissa asioissa. 28 § Yleinen luvanvaraisuus Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan on oltava lupa (ympäristölupa). Asetuksella säädetään tarkemmin luvanvaraisista toiminnoista. Ympäristölupa on lisäksi oltava: 1) toimintaan, josta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista eikä kyse ole vesilain 1 luvun 19 §:ssä tarkoitetusta toiminnasta; 2) jätevesien johtamiseen, josta saattaa aiheutua vesilain 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetun uoman tai altaan pilaantumista; 3) toimintaan, josta saattaa ympäristössä aiheutua eräistä naapuruussuhteista annetun lain (26/1920) 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta; 4) jätteen laitos- tai ammattimaiseen hyödyntämiseen tai käsittelyyn; 5) öljyn ja kaasun etsintäporaukseen ja esiintymän hyväksikäyttöön sekä muuhun niihin liittyvään toimintaan Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä. Luvan saaneen toiminnan päästöjä tai niiden vaikutuksia lisäävään tai muuhun olennaiseen toiminnan muuttamiseen on oltava lupa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos muutos ei lisää ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia tai riskejä eikä lupaa toiminnan muutoksen vuoksi ole tarpeen tarkistaa. 41 § Lupaharkinnan perusteet Ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää tämän lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset. Lupaviranomaisen on tutkittava asiassa annetut lausunnot ja tehdyt muistutukset sekä luvan myöntämisen 16 edellytykset. Lupaviranomaisen on muutoinkin otettava huomioon mitä yleisen ja yksityisen edun turvaamiseksi säädetään. Lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Sataman jätehuoltosuunnitelmasta säädetään erikseen merenkulun ympäristönsuojelulaissa. 42 § Luvan myöntämisen edellytykset Luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: 1) terveyshaittaa; 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa; 3) edellä 7-9 §:ssä kiellettyä seurausta; 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella; 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään. Jätteen hyödyntämis- tai käsittelytoiminnan harjoittajan on lisäksi asetettava toiminnan laajuus, luonne ja toimintaa varten annettavat määräykset huomioon ottaen riittävä vakuus tai esitettävä muu vastaava järjestely asianmukaisen jätehuollon järjestämiseksi. Muulta kuin kaatopaikkatoimintaa tai ongelmajätteen hyödyntämis- tai käsittelytoimintaa harjoittavalta voidaan jättää vakuus tai muu vastaava järjestely vaatimatta, jos tämä on riittävän vakavarainen ja kykenee muuten huolehtimaan asianmukaisesta jätehuollosta taikka jätteen hyödyntämis- tai käsittelytoiminta on pienimuotoista. Kaivannaisjätteen jätealueen toiminnanharjoittajan on asetettava vakuus, jollei se jätteen määrä tai laatu huomioon ottaen ole tarpeeton. Vakuudesta tai muusta vastaavasta järjestelystä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Jätteen hyödyntämis- tai käsittelytoiminnan harjoittajan käytettävissä tulee olla lisäksi toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden riittävä asiantuntemus. 7 Vesilain mukaiset asiat Vesilailla säännellään nykyisin lähinnä vesien käyttöä, vesistöön rakentamista, uittoa, maa- ja metsätalousmaan kuivatusta, vesistön järjestelyä ja pohjaveden ottamista. Jätevesien puhdistamista koskevat säännökset on siirretty ympäristönsuojelulakiin. Ympäristönsuojelulailla säädetään nykyään kaikesta ympäristön pilaantumista aiheuttavasta toiminnasta. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen vesilain mukaiset tehtävät ovat seuraavat: viranomaistehtävät (20 luku) ja valvontaviranomainen (21:1 §) puheoikeus (16:28 §) talousveden käytön rajoittaminen (1:16 §) tutkimusluvan myöntäminen (1:31 §) uittosäännön vahvistamista, muuttamista tai kumoamista koskeva hakemus (5:9 §) ojitusasiat (6:12 §) vesijohdon rakentaminen toisen maalle (9:19 §) jäteveden johtaminen toisen ojaan (10:6 §) viemärin rakentaminen yksityisen tien alitse (10:8 §) Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille viemärin kunnossapidosta määrääminen (10:9 §) jäteveden johtaminen toisen viemäriin ja korvauksista päättäminen (10:10 §) korvauksista päättäminen (11:8 §) Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ei vesilain valvonnassa voi itse käyttää hallintopakkokeinoja, vaan joutuu panemaan tällaiset asiat vireille aluehallintovirastossa. Ainoastaan tietyissä ojitukseen ja jäteveden johtamiseen liittyvissä asioissa se voi käyttää teettämisuhkaa (VL 20:7 §). Vesilain valvontatehtävissä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi kehottaa lopettamaan säännösten tai määräysten vastaisen menettelyn. Kun kunnan ympäristönsuojeluviranomainen hoitaa ympäristönsuojelulain nojalla vesistön pilaantumiseen liittyviä asioita, ovat sen käytössä tämän lain mukaiset valvontatyökalut ja pakkokeinot. 17 Vesilain valvonnan säädöspohjaa Vesilaki (264/1961) 20 LUKU Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen 1 §. Mitä tässä laissa ja sen nojalla annetuissa asetuksissa säädetään vesilautakunnasta, ympäristönsuojelulautakunnasta ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisesta, koskee kunnan ympäristönsuojeluviranomaista, josta säädetään kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa (64/86). 2 §. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätösasioista säädetään 1 luvun 16 ja 31 §:ssä sekä 6, 9 ja 10 luvussa (päätösasiat). Valtuusto voi antaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle oikeuden siirtää tämän lain 1 luvun 31 §:n mukaisissa asioissa toimivaltaansa edelleen alaiselleen viranhaltijalle. Viranhaltijan päätöksen tiedoksiantamisesta ja muutoksenhausta on voimassa soveltuvin osin, mitä tässä luvussa säädetään. Jos vireillä oleva ojitusta koskeva päätösasia vaatii sellaista erityistä selvitystä, jollaista kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen käsittelyssä ei voida saada, ympäristönsuojeluviranomaisen on osoitettava asianosainen hakemaan asiassa ojitustoimitusta. Jos muussa kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen käsiteltävänä olevassa päätösasiassa tarvitaan edellä tarkoitettua selvitystä, on asia siirrettävä aluehallintoviraston käsiteltäväksi. Edellä 3 ja 4 momentissa tarkoitettuun kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta. 3 § Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen valvoo toimialueellaan tämän lain ja sen nojalla annettujen päätöksien ja määräyksien noudattamista ottaen huomioon, mitä tämän luvun 8 §:ssä säädetään. 21 luku Erityisiä määräyksiä 1 §. Tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvonta (laillisuusvalvonta) kuuluu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille. Ympäristöministeriö voi tarvittaessa antaa yleisiä ohjeita tämän lain noudattamisen valvonnasta. 18 2 § Jos tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä ei ole noudatettu, valvontaviranomaisen on ottaen huomioon asian laatu 1) kehotettava lopettamaan säännösten tai määräysten vastainen menettely; 2) pantava vireille aluehallintovirastossa 3 §:ssä tarkoitettu hallintopakkoasia; tai 3) ilmoitettava asiasta poliisille esitutkintaa varten, jollei tekoa ole olosuhteet huomioon ottaen pidettävä vähäisenä eikä yleinen etu vaadi syytteen nostamista. Valvontaviranomaisella on oikeus tarkastaa laitteita sekä rakennuksia ja muita rakennelmia sekä tehdä tarpeellisia tutkimuksia toimialueellaan. Toimenpiteistä ei saa aiheutua haittaa laitteen tai rakennelman omistajalle tai haltijalle. Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 28 § Yleinen luvanvaraisuus Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan on oltava lupa (ympäristölupa). Asetuksella säädetään tarkemmin luvanvaraisista toiminnoista. Ympäristölupa on lisäksi oltava: 1) toimintaan, josta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista eikä kyse ole vesilain 1 luvun 19 §:ssä tarkoitetusta toiminnasta; 2) jätevesien johtamiseen, josta saattaa aiheutua vesilain 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetun uoman tai altaan pilaantumista; ---103 § Jätevesien yleinen puhdistamisvelvollisuus Jos kiinteistöä ei ole liitetty yleiseen viemäriin eikä toimintaan tarvita tämän lain mukaista lupaa, jätevedet on johdettava ja käsiteltävä siten, ettei niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Vesikäymälän jätevedet sekä muut talousjätevedet on käsiteltävä ennen niiden johtamista maahan, vesistöön tai vesilain 1 luvun 2 §:n mukaiseen uomaan tai altaaseen siten, että jätevesien puhdistus vastaa vähintään 18 §:n nojalla annetussa asetuksessa tarkoitettujen puhdistustoimien tehoa. Muut kuin vesikäymälän jätevedet voidaan johtaa puhdistamatta maahan, jos niiden määrä on vähäinen eikä niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. 8 Vesihuolto ja haja-asutuksen jätevedet Vastuu kiinteistön vesihuollosta eli talousveden hankinnasta ja jätevesien asianmukaisesta käsittelystä on kiinteistön haltijalla. Kiinteistön haltija vastaa siitä, että kiinteistöllä on käytettävissä riittävästi laadultaan kelvollista talousvettä ja että jätevedet tulevat asianmukaisesti käsitellyiksi. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle kuuluu vesilaitosten toiminta-alueiden vesihuoltoon ja hajaasutusalueiden jätevesien käsittelyyn liittyviä valvontatehtäviä eräiden muiden valvontaviranomaisten ohella. Ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävänä on valvoa, että voimassa olevia säännöksiä noudatetaan, ja tarvittaessa puuttua havaittuihin laiminlyönteihin. Valvonnan puuttuminen ei kuitenkaan siirrä vastuuta jätevesistä aiheutuneesta ympäristön pilaantumisesta kiinteistön haltijalta viranomaiselle. Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella kiinteistöt on liitettävä vesijohtoon ja viemäriin. Liittymisvelvollisuus seuraa siten kunnan tekemästä toiminta-aluepäätöksestä eikä ole sidottu alueen kaavoitustilanteeseen. Mikäli alueella ei ole erillistä sade- ja sulamis- eli hulevesien viemäröintiä, ei siihen ole liittymisvelvollisuutta, mikäli kiinteistö pystyy poistamaan hule- ja perustusten kuivatusvedet muutoin asianmukaisesti. Myöskään rakentamattomalla kiinteistöllä ei hallituksen esityksen perustelujen mukaan olisi liittymisvelvollisuutta. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen myöntää hakemuksesta kiinteistölle vapautuksen vesi- ja viemäriverkostoon liittämisvelvollisuudesta, jos kaikki laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Edellytykset liittyvät muun Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille muassa kustannusten kohtuuttomuuteen, vesihuoltolaitoksen toimintaedellytysten säilymiseen ja veden riittävyyteen sekä siihen, ettei ympäristö- ja terveyshaittoja aiheudu. Vapautuspäätös tehdään vesihuoltolain nojalla eikä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella ole siinä juurikaan harkinnanvaraa. Hajajätevesiasetus ja jatkoaika sen vaatimuksista Hajajätevesiasetuksella säädetään vähimmäisvaatimukset kiinteistökohtaisten talousjätevesien käsittelylle. Vaatimukset koskevat kaikkia kiinteistöjä, joita ei ole liitetty vesihuoltolaitoksen viemäriverkostoon. Asetus tuo uusia vaatimuksia kiinteistöjen omistajille ja haltijoille, rakennuslupien hakijoille, suunnittelulle ja valvonnalle. Rakennuslupien käsittelyn yhteydessä valvotaan, että hajajätevesiasetuksen vaatimukset täyttyvät. Käytössä olevien jätevesien käsittelyjärjestelmien valvonta kuuluu ympäristönsuojeluviranomaisen tehtäviin. Asetuksen toimeenpano kunnissa edellyttää rakennusvalvonta- ja ympäristönsuojeluviranomaisten yhteistyötä. Hajajätevesiasetuksen vaatimukset koskevat uudisrakentamista sekä rakennusluvan edellyttävää muuta korjaus- tai rakennustyötä. Käytössä olevien kiinteistöjen jätevesijärjestelmät tulee kymmenen vuoden siirtymäaikana (1.1.2004–31.12.2013) saattaa vastaamaan asetuksen vaatimuksia. 19 Erityisistä syistä voi jätevesijärjestelmän parantamiselle saada siirtymäajan jälkeen jatkoaikaa. Jatkoaikaa ei pidä myöntää siirtymäkauden aikana etukäteen, sillä kiinteistön asukasmäärä ja jätevesikuormitus saattavat muuttua ennen vuotta 2014. Myös keskitetyn viemäröinnin rakentamisen mahdollisuus saattaa selkiytyä siirtymäkauden aikana. Poikkeaminen hajajätevesiasetuksen vaatimuksista voidaan myöntää ainoastaan olemassa oleviin käyttökuntoisiin järjestelmiin. Poikkeusta ei siten voida myöntää jätevesijärjestelmille, joiden puhdistusteho ei huonon teknisen kunnon tai hoitamattomuuden takia ole samaa tasoa kuin se oli uutena tai jotka selkeästi aiheuttavat ympäristönsuojelulaissa kiellettyä ympäristön pilaantumista. Kiinteistölle, jolla on käyttökuntoinen jätevesien käsittelyjärjestelmä ja joka sijaitsee alueella, jolle kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelman mukaan ollaan lähivuosina rakentamassa viemäriverkostoa ja muodostamassa vesihuoltolaitoksen toiminta-aluetta, saattaa olla perusteltua myöntää jatkoaikaa viemäriin liittymiseen saakka. Jos uudisrakennus rakennetaan ennen siirtymäajan päättymistä alueelle, jolle vesihuoltolaitoksen viemäriverkoston rakentaminen vuonna 2014 tai hyvin pian sen jälkeen on jo päätetty tai muuten varmaa, olisi järkevintä toteuttaa jätevesijärjestelmä, jonka toteutus väliaikaisena olisi kustannuksiltaan kohtuullinen tai joka voitaisiin esimerkiksi myydä uuteen kohteeseen sitten, kun kiinteistö liitetään viemäriverkostoon. Jos kiinteistölle on juuri ennen toiminta-aluepäätöstä rakennettu asetuksen vaatimukset täyttävä jätevesijärjestelmä, tulisi sille voida myöntää vapautus liittymisvelvollisuudesta kohtuulliseksi, puhdistamon toimintaiän huomioon ottavaksi määräajaksi. Viemäriverkostoon liittymisestä vapauttaminen edellyttää tarkasteltavaksi myös kiinteistön vedenhankinnan tilannetta ja päinvastoin. Jos kiinteistö sijaitsee vesihuoltolaitoksen toimintaalueella ja sille on myönnetty vapautus liittymisvelvollisuudesta tai sitä ei muusta syystä ole liitetty viemäriverkostoon, tulee hajajätevesiasetuksen vaatimukset täyttää viimeistään asetuksen siirtymäajan päättyessä. Vesihuollon ja hajajätevesiasetuksen valvonnan säädöspohjaa Vesihuoltolaki (119/2001) 4 § Valvontaviranomaiset Tämän lain mukaisia valvontaviranomaisia ovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä kunnan terveydensuojeluviranomainen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. 11 § Liittämisvelvollisuudesta vapauttaminen Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen myöntää hakemuksesta kiinteistölle vapautuksen 10 §:ssä tarkoitetusta liittämisvelvollisuudesta tässä pykälässä säädetyin perustein. Ennen vapautuksen myöntämistä vesihuoltolaitokselle, kiinteistön omistajalle tai haltijalle ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle on varattava tilaisuus tulla kuulluiksi. Lisäksi kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on pyydettävä vapauttamisesta kunnan terveydensuojeluviranomaisen lausunto. Vapautus liittämisvelvollisuudesta on myönnettävä, jos: 1) liittäminen verkostoon muodostuisi kiinteistön omistajalle tai haltijalle kohtuuttomaksi, kun otetaan huomioon liittämisestä aiheutuvat kustannukset, vesihuoltolaitoksen palvelujen vähäinen tarve tai muu vastaava erityinen syy; 2) vapauttaminen ei vaaranna vesihuollon taloudellista ja asianmukaista hoitamista vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella; 3) sekä lisäksi: 20 a) vesijohtoon liittämisestä vapautettavalla kiinteistöllä on käytettävissä riittävästi vaatimukset täyttävää talousvettä tai b) jätevesiviemäriin liittämisestä vapautettavan kiinteistön jätevesien kokoaminen ja käsittely voidaan järjestää niin, ettei niistä aiheudu terveyshaittaa tai ympäristön pilaantumista taikka c) huleveden ja perustusten kuivatusveden poisjohtamista varten tarkoitettuun viemäriin liittämisestä vapautettavan kiinteistön hulevesi ja perustusten kuivatusvesi voidaan poistaa muutoin asianmukaisesti. Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 18 § (21.4.2005/252) Talousjätevedet Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää vesikäymälän jätevesien ja muun talousjäteveden puhdistuslaitteista ja menetelmistä, umpikaivoista, näiden laitteiden käytöstä ja kunnossapidosta, imeytysalueesta ja lietteen poistamisesta ottaen erityisesti huomioon valtakunnalliset vesiensuojelun tavoitteet. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi hakemuksesta myöntää valtioneuvoston asetuksessa säädetystä velvoitteesta kiinteistökohtaisen poikkeuksen enintään viiden vuoden määräajaksi kerrallaan. Poikkeus voidaan myöntää, jos asetuksessa edellytetyt toimet kokonaisuutena arvioiden ovat kiinteistön jäteveden käsittelyvaatimusten noudattamiseksi kiinteistön haltijalle kohtuutto- mat ja ympäristöön aiheutuvaa kuormitusta on pidettävä vähäisenä. Voimaantulosäännös 21.4.2005/252: Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2005. Tämän lain 18 §:n 2 momenttia sovelletaan tämän lain voimaan tullessa olemassa olevaan käyttökuntoiseen jätevesijärjestelmään sekä sellaisiin rakentamattomiin järjestelmiin, joiden toteuttaminen on ratkaistu osana rakennuslupaa ennen tämän lain voimaantuloa. Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (542/2003; ns. hajajätevesiasetus) 2 § Soveltamisala Tätä asetusta sovelletaan talousjätevesien käsittelyyn ja johtamiseen sekä jätevesijärjestelmien rakentamiseen ja ylläpitoon, jätevesistä muodostuviin lietteisiin sekä niiden keräilyyn ja käsittelyyn. Tätä asetusta ei sovelleta: 1) kiinteistön jätevesijärjestelmään, jos se on liitettävä vesihuoltolain (119/2001) 3 §:n tarkoittaman vesihuoltolaitoksen jätevesiviemäriin; 2) talousjäteveden käsittelyyn tai johtamiseen, jos siihen on oltava ympäristölupa; tai 3) jos talousjäteveden johtaminen ei edellytä ympäristönsuojelulain 103 §:n 2 momentin mukaan jäteveden puhdistamista ennen sen päästämistä ympäristöön. ---3 § Määritelmät Tässä asetuksessa tarkoitetaan: 1) talousjätevedellä asuntojen, toimistojen, liikerakennusten ja laitosten vesikäymälöistä, keittiöistä, pesutiloista ja niitä vastaavista tiloista ja laitteista sekä ominaisuuksiltaan ja koostumukseltaan vastaavaa, Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille karjatilojen maitohuoneista tai muusta elinkeinotoiminnasta peräisin olevaa jätevettä; 2) jätevesien käsittelyjärjestelmällä talousjätevesien puhdistusta tai muuta käsittelyä varten tarvittavien liitteen 1 kohdassa 1 tarkoitettujen laitteiden ja rakenteiden muodostamaa kokonaisuutta; 3) jätevesijärjestelmällä rakennuksissa ja rakennusten ulkopuolella olevien talousjätevesiviemäreiden sekä jätevesien käsittelyjärjestelmien muodostamaa kokonaisuutta, joka on tarpeen kiinteistön talousjätevesien johtamiseksi ja käsittelemiseksi; 4) haja-asutuksen kuormitusluvulla yhden asukkaan käsittelemättömien jätevesien keskimääräistä kuormitusta grammoina vuorokaudessa (g/d), jolloin kuormitusluvun arvo yksi tarkoittaa vuorokausikuormitusta, jonka orgaanisen aineen määrä seitsemän vuorokauden biologisena hapenkulutuksena (BHK7), on 50 g/d, kokonaisfosforin määrä on 2,2 g/d ja kokonaistypen määrä on 14 g/d; 5) käsittelemättömän jäteveden kuormituksella sellaista jätevesien käsittelyyn tulevan jäteveden kuormitusta, joka määritetään jätevesijärjestelmää käyttävien asukkaiden keskimääräisen lukumäärän ja haja-asutuksen kuormitusluvun tulona tai, jos talousjätevesi on peräisin muusta toiminnasta kuin asumisesta, tutkimuksiin perustuvana vuorokauden keskimääräisenä kuormituksena; 6) lietteellä jätevesistä saostussäiliössä, pienpuhdistamossa tai muussa käsittelyssä muodos-tuvaa laskeutuvaa tai kelluvaa ainesta, joka voidaan erottaa jätevedestä omana jakeena. 4 § Jätevesien yleiset käsittelyvaatimukset Talousjätevesistä ympäristöön joutuvaa kuormitusta on vähennettävä orgaanisen aineen (BHK7) osalta vähintään 90 prosenttia, kokonaisfosforin osalta vähintään 85 prosenttia ja kokonaistypen osalta vähintään 40 prosenttia verrattuna käsittelemättömän jäteveden kuormitukseen. ---- 21 9 Jätehuolto ja jätehuollon valvonta Kunnan tehtävänä on järjestää asumisessa syntyneiden ja niihin rinnastettavien julkisen toiminnan jätteiden kuljetukset, käsittely ja hyödyntäminen. Jätelaissa jätehuollon järjestämiseen liittyvät tehtävät on säädetty kunnalle määrittelemättä sitä, mikä toimielin nämä tehtävät hoitaa. Kunnalle säädetyt tehtävät voidaan järjestää kuntalain nojalla ja noudattaen kunnallisoikeudellisia periaatteita. Tehtäviä voidaan jakaa ja osa voidaan antaa kunnan ulkopuolisille yhteisöille tai yksityisille yrittäjille. Kunnan jätehuoltotehtävään liittyy myös viranomaistehtäviä, jotka ovat eri asia kuin kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät. Niiden hoitaminen kuuluukin yleensä jollekin muulle kunnan viranomaiselle. Jätehuollon viranomaistehtäviä ovat mm. päätökset siitä, miten jätteenkuljetus- ja käsittely järjestetään sekä minkälaisia maksuja siitä peritään (jätetaksan hyväksyminen ja jätemaksujen maksuunpano), sekä yleisten jätehuoltomääräysten hyväksyminen. Viranomaistehtäviä voi kunnallisoikeuden mukaan hoitaa kunnan viranomainen, kuten lautakunta tai kuntien julkisoikeudellinen yhteistyöelin kuten kuntayhtymä. Viranomaistehtäviä ei voida antaa yksityisoikeudelliselle yhteisölle kuten yhtiölle, vaikka se olisikin kuntien yksinomaisessa omistuksessa. Jätehuollon palvelutehtäviä ovat sen käytännön toteuttaminen ja täytäntöönpano. Jätehuollon palvelutehtäviä voidaan hankkia ulkopuoliselta taholta, yksityiseltä palvelujen tuottajalta taikka antaa ne kuntien omistaman jätehuoltoyhtiön hoidettavaksi, mikä on nykyään käytännössä yleisin tapa. Jätehuollon palveluja ostetaan merkittävästi myös yksityisiltä palvelujen 22 tuottajilta noudattaen julkisista hankinnoista annettua lainsäädäntöä. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen valvoo jätehuoltoa Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen sekä valtionhallinnon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus toimivat jätelain mukaisina valvontaviranomaisina. Tässä tehtävässä ympäristönsuojeluviranomainen valvoo kunnan jätehuoltotehtävien suorittamista ja muuta jätelain noudattamista kunnan alueella. Jätelaissa on useita säännöksiä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävistä ja toimivallasta tässä valvonnassa. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle on jätelaissa määrätty seuraavat tehtävä ja valtuudet (suluissa asianomaisen pykälän numero): roskaantuneen alueen puhdistamismääräys ja pakkokeinot (21), jätelain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten valvonta (38) Jätehuollon valvontaviranomaisena kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on oikeus antaa määräyksiä selvilläolo- ja kirjanpitovelvollisuuden sisällöstä, tiedonsaantioikeus, tietojenanto-oikeus kansainvälisissä ja ylikansallisissa asioissa, tarkastusoikeus, oikeus päättää mittaus- ja tutkimuskustannusten perimisestä, oikeus saada virka-apua poliisilta ja tulliviranomaiselta, oikeus antaa kielto tai määräys laillisuusvalvonnassa sekä oikeus pakkokeinojen käyttöön kiellon tai määräyksen tehosteena. Jätehuollon ja jätehuollon valvontatehtävän säädöspohjaa Jätelaki (1072/1993) 3 § Määritelmät Tässä laissa tarkoitetaan: ---12) valvontaviranomaisella elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaista sekä muutakin viranomaista siltä osin kuin sille on annettu tässä laissa tai sen nojalla säädettyjä tai määrättyjä valvontatehtäviä. 17 § Kunnalliset jätehuoltomääräykset Kunta voi antaa tämän luvun säännösten tai niiden nojalla annettujen valtioneuvoston yleisten määräysten täytäntöönpanon täsmentämiseksi paikallisia yleisiä määräyksiä: 1) jätteen keräyksestä, lajittelusta, säilyttämisestä, kuljetuksesta, edelleen välittämisestä, hyödyntämisestä tai käsittelystä ja näitä koskevista teknisistä vaatimuksista; Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 2) terveys- tai ympäristövaaran tai -haitan ehkäisemiseksi tarvittavista toimista; sekä 3) jätehuollon valvonnasta. Määräykset on annettava yleisesti tiedoksi siten kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan. Määräykset on toimitettava lisäksi tiedoksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. 21 § Roskaantuneen alueen puhdistamisesta määrääminen. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi määrätä roskaajan tai muun puhdistamiseen velvollisen puhdistamaan roskaantuneen alueen. 38 § Kunnan viranomaiset Kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa (64/86) tarkoitettu kunnan ympäristönsuojeluviranomainen valvoo tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista kunnassa. 23 10 Maa-ainesten otto Maa-ainesten ottaminen vaatii lupaa. Maa-ainesten ottoon liittyvissä asioissa kunta toimii lupa- ja valvontaviranomaisena, jonka toimintaa säädellään maa-aineslailla. Maa-aineslain mukaisessa lupaharkinnassa tarkastellaan vain ja ainoastaan luvan myöntämisen edellytyksiä maa-aineslaissa säädettyjen tekijöiden valossa. Tarkoituksenmukaisuusharkintaa maa-aineslupien käsittelyyn ei saa liittyä. Kunta joutuu maa-ainesten ottoon liittyvissä asioissa toimimaan useassa, joskus keskenään ristiriitaisessa roolissa. Toiminnan ja päätöksenteon luotettavuuden ja uskottavuuden kannalta on suotavaa, että maa-ainesten lupa- ja valvontatehtävät on eritelty kunnan muista maa-ainesten toteuttamis- ja toimeenpanotehtävistä. Maa-ainesluvan määräyksistä ja valvonnasta Maa-ainesluvan keskeiset lupamääräykset koskevat seuraavia asioita: kaivualueen laajuus ja alimmat ottotasot, työaikaisten luiskien jyrkkyys sekä jälkihoidon toteutus ja tarvittaessa ottotoiminnan ja jälkihoidon vaiheistaminen kaivualueen merkitseminen maastoon, kulkijoiden varoittaminen ja asiattoman liikkumisen estäminen alueella polttonesteiden, erilaisten kemikaalien varastointi ja käsittely, jätevesi- ja jätehuolto sekä jätteiden käsittely päivittäistä, viikoittaista tai vuotuista toimintaaikaa koskevat määräykset 24 vakuuden suuruus ja voimassaoloaika (siihen saakka kunnes luvassa määrätyt toimenpiteet ovat hyväksyttävästi toteutettu) Luvissa on usein myös toiminnan seurantaa ja tarkkailua koskevia määräyksiä kuten esimerkiksi pohjaveden korkeuden ja laadun seurantaa. Maa-aineslain mukaan maa-ainesten ottajan tulee vuosittain ilmoittaa otetun aineksen määrä ja laatu. Lupaviranomainen voi määrätä, että hakijan on annettava hyväksyttävä vakuus luvassa määrättyjen toimenpiteiden suorittamisesta. Vakuuden riittävyyteen ja laatuun tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta vakuus on tarvittaessa saatavissa helposti kunnan käyttöön. Suositeltavimpia vakuusmuotoja ovat omavelkainen pankkitakaus ja pankkitalletus, jossa pankki on luopunut kuittausoikeudesta. Hankalimpia ovat erilaiset osake- ja kiinteistövakuudet. Vakuudet tulee tarkistaa 2–3 vuoden välein ja tarvittaessa erityisestä syystä voidaan määrätä lisävakuuden asettamisesta. Vakuus vapautetaan ainoastaan valvontaviranomaisen loppukatselmusmuistion perusteella. Maa-aineslupien valvonnan lähtökohta ovat säännölliset ja dokumentoidut tarkastuskäynnit ottoalueella. Ennen kun ottotoiminta alueella käynnistetään, tulee suorittaa alkutarkastus. Lopputarkastus tulee suorittaa kun kaikki jälkihoitotoimenpiteet on toteutettu. Tarkastuksista tiedotetaan ennakkoon luvanhaltijalle. Tarkastuksista laaditaan muistio, joka annetaan tiedoksi luvan haltijalle ja lupaviranomaiselle. Näiden lisäksi ottoalueilla suoritetaan tarkastuksia tarvittaessa muiden asioiden yhteydessä. Vastaavasti suoritetaan tarvittaessa yllätystarkastuksia, joista ei tiedoteta ennakkoon. Kaikilla ottoalueilla käydään yleensä keskimäärin 3–6 kertaa vuodessa ja kaikista käynneistä laaditaan muistiot. Maa-ainesten oton säädöspohjaa Maa-aineslaki (555/1981) 3 § Ainesten ottamisen rajoitukset Tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu: 1) kauniin maisemakuvan turmeltumista; 2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumis-ta; 3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai 4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa. Alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa. Maa-aineksia ei saa ilman erityistä syytä ottaa meren tai vesistön rantavyöhykkeellä, ellei aluetta ole asemakaavassa tai oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa osoitettu tätä tarkoitusta varten. Ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. 4 § Luvanvaraisuus Tässä laissa tarkoitettuun ainesten ottamiseen on saatava lupa. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin maa-ainesluvan hakemismenettelystä ja hakemuksessa esitettävistä tiedoista. Lupa ei ole tarpeen, jos aineksia otetaan omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten asumiseen tai maa- ja metsätalouteen. Käytön tulee liittyä rakentamiseen tai kulkuyhteyksien kunnossapitoon. Ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä tällöinkin siten kuin 3 §:n 4 momentissa säädetään. Ottamisessa on lisäksi noudatettava 3 §:n 1 ja 2 momentin vaatimuksia, jos kysymyksessä on ottaminen Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 2 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla yhteisalueella. 4a § Ottamisen ohjaus ja valvonta Tämän lain mukaisen toiminnan yleinen ohjaus, seuranta ja kehittäminen kuuluu ympäristöministeriölle. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ohjaa ja valvoo tämän lain mukaista toimintaa alueellaan. Kunnan tehtävänä on ohjata ja valvoa maa-ainesten ottamista kunnassa. Kunnan valvontaviranomaisesta säädetään 14 §:ssä. 6 § Luvan myöntämisen edellytykset Lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus. Alueella, jolla on voimassa toimenpiderajoitus yleiskaavan tai asemakaavan laatimista tai muuttamista varten, lupa voidaan myöntää, jollei ottaminen tuota huomattavaa haittaa kaavan laatimiselle tai muuttamiselle, turmele kaupunki- tai maisemakuvaa eikä muutenkaan ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Jos hankkeeseen sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia, päätöksestä on käytävä ilmi, miten mainitun lain mukainen arviointi on otettu huomioon. 7 § Lupaviranomainen ja lausunnot Luvan ainesten ottamiseen myöntää kunnan määräämä viranomainen, jäljempänä lupaviranomainen. Toimivallan siirtämisessä noudatetaan soveltuvin osin, mitä kuntalaissa (365/1995) säädetään. ---14 § Valvontaviranomainen ja teettämisuhka Tämän lain noudattamista valvoo kunnan määräämä viranomainen, jäljempänä valvontaviranomainen. Toimivallan siirtämisessä noudatetaan soveltuvin osin, mitä kuntalaissa säädetään. ... ---- 25 11 Luonnon virkityskäyttö Luonnon virkistyskäyttö perustuu pääasiassa jokamiehenoikeudella tapahtuvaan liikkumiseen maa-alueilla ja yleiskäyttöoikeudella tapahtuvaan liikkumiseen vesialueilla. Erityiskäyttöön otetuilla alueilla (mm. pihapiiri-, viljely-, suojelu- ja rauhoitusalueet) jokamiehenja yleiskäyttöoikeudella liikkuminen on rajoitettua tai kiellettyä. Alueiden käytön suunnittelulla on tarkoitus edistää luonnon virkistyskäyttöä. Kaavoituksella tulee turvata virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys. Järjestettyä ulkoilua ohjataan ulkoilulailla ja moottorikäyttöisillä kulkuneuvoilla liikkumista maastossa tai vesistössä ohjataan maastoliikenne- ja vesiliikennelaeilla. Virkistyskäytön edistämisen keinoja Ulkoilun ohjaamiseksi kunta voi tarvittaessa suunnitella ja perustaa ulkoilureittejä. Vahvistetun ulkoilureittisuunnitelman perusteella suoritetaan ulkoilureittitoimitus, jolla määrätään mm. reitin kulku ja rajat maastoon sekä maanomistajille maksettavat korvaukset. Leirintäalueen pitäminen edellyttää ilmoitusta ja sen pitämistä valvoo kunnan leirintäalueviranomainen, 26 jona useassa kunnassa on sama toimielin kuin kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Moottorikäyttöisellä ajoneuvolla maastossa liikkuminen edellyttää maanomistajan lupaa eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta. Moottorikelkkailua varten voidaan perustaa moottorikelkkailureitti, jonka pitäjän ja reittisuunnitelman hyväksyy kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi tietyillä edellytyksillä antaa luvan järjestää moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla maastossa kilpailuja ja harjoituksia toistuvasti tai pysyvästi sekä vastaaville yksittäisille tapahtumille. Myös vastaaviin tapahtumiin vesialueella voi kunnan ympäristönsuojeluviranomainen antaa luvan tietyillä edellytyksillä. Sekä maastossa että vesialueilla voidaan antaa alueellisia kieltoja tai rajoituksia moottorikäyttöisten ajoneuvojen tai vesikulkuneuvojen käytölle. Tällaista kieltoa voi kunnan lisäksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta hakea kunnan jäsen, maanomistaja, paliskunta, vesialueen omistaja tai sellainen viranomainen, jota asia koskee. Luonnon virkistyskäytön edistämisen säädöspohjaa Ulkoilulaki (606/1973) 2 § Ulkoilureitin perustamiseksi on laadittava ja vahvistettava ulkoilureittisuunnitelma sekä pidettävä paikalla ulkoilureittitoimitus. Ulkoilureitin pitäminen, johon kuuluu reitin tekeminen ja kunnossapito, on kunnan asiana. Kunta voi uskoa tehtävän sopivaksi katsotulle yhteisölle. Valtion maalle, jolla ulkoilun kannalta on yleinen merkitys, voidaan perustaa ulkoilureitti. Tällaisen ulkoilureitin pitäminen on valtion asiana, jollei valtion suostumuksella ole ulkoilureittitoimituksessa toisin määrätty. 20 § Leirintäalueen perustamisesta ja alueen toiminnan olennaisesta muuttamisesta on viimeistään kolme kuukautta ennen toiminnan aloittamista tai muuttamista tehtävä kirjallinen ilmoitus alueen sijaintikunnan määräämälle viranomaiselle, jona ei kuitenkaan voi toimia kunnanhallitus (kunnan leirintäalueviranomainen) ---23 § Leirintäaluetta koskevien tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvoo kunnan leirintäalueviranomainen Kunnan leirintäalueviranomaisella ja sen alaisella viranhaltijalla on oikeus tarkastaa leirintäalue ja saada valvontaan tarvittavat tiedot alueesta. Maastoliikennelaki (1710/1995) 3 § Määritelmät Tässä laissa tarkoitetaan: 1) moottorikäyttöisellä ajoneuvolla konevoimalla liikkuvaa kulkuvälinettä, joka kulkee maalla tai jäällä taikka kulkiessaan tukeutuu maahan taikka jäähän eikä kulje kiskoilla; ja 2) maastolla maa-aluetta ja jääpeitteistä vesialuetta, joka ei ole tie ja jota ei ole tarkoitettu moottoriajoneuvo-, kisko- tai ilmaliikenteeseen. 13 § Moottorikelkkailureitti Tässä laissa säädetyllä tavalla voidaan perustaa yleinen oikeus ajaa moottorikelkalla maastosta merkitsemällä erotetulla reitillä (moottorikelkkailureitti) lumipeitteen aikaan. ---14 § Reitin pitäjä Reitin pitäjänä voi toimia kunta, kuntayhtymä, valtio tai yhteisö taikka elinkeinonharjoittaja. Reitin pitäjän hyväksyy kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa (64/86) tarkoitettu kunnan ympäristönsuojeluviranomainen päättäessään reittisuunnitelmasta. Reitin pitäjän vaihtamiseen tarvitaan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen hyväksyminen. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 15 § Reittisuunnitelma Moottorikelkkareitin perustamiseksi on laadittava reittisuunnitelma, jonka hyväksymisestä päättää kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. ---30 § Lupa kilpailuihin ja harjoituksiin Moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla tapahtuvaan kilpailujen ja harjoitusten toistuvaan tai pysyvään järjestämiseen samassa maastossa on haettava sen lisäksi, mitä luvan- ja suostumuksenvaraisuudesta muualla laissa säädetään, kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen lupa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita tätä tarkoitusta varten asemakaavassa varatulle alueelle tai alueelle, jolle on annettu ympäristönsuojelulaissa (86/2000) tarkoitettu ympäristölupa. ---32 § Valvonta Tämän lain toimeenpano ja lain noudattamisen ylin valvonta kuuluvat ympäristöministeriölle. Tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten yleinen valvonta kuuluu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle toimialueellaan ja kunnassa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Moottorikäyttöisten ajoneuvojen käyttämistä maastossa valvovat poliisi, tullilaitos ja rajavartiolaitos. Metsähallitus ja Metsäntutkimuslaitos valvovat hallinnassaan olevilla alueilla moottorikäyttöisten ajoneuvojen käyttämistä maastossa. Vesiliikennelaki (463/1996) 3 § Määritelmä Tässä laissa tarkoitetaan vesikulkuneuvolla veteen tukeutuvaa ja vesillä liikkumiseen tarkoitettua kulkuvälinettä ja laitetta. 21 § Lupa kilpailuihin ja harjoituksiin Moottorikäyttöisellä vesikulkuneuvolla suoritettavien kilpailujen tai harjoitusten toistuvaan tai pysyvään järjestämiseen samalla vesialueella on haettava, sen lisäksi mitä luvanvaraisuudesta säädetään muualla laissa, kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen lupa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita tätä tarkoitusta varten asemakaavassa varatulle alueelle tai alueelle, jolle on annettu ympäristönsuojelulaissa (86/2000) tarkoitettu ympäristölupa. (4.2.2000/102) ---23 § Valvonta Tämän lain noudattamisen yleinen valvonta kuuluu Liikennevirastolle. Ympäristöhaittojen ehkäisemisen ja torjumisen osalta lain noudattamisen yleinen valvonta kuuluu toimivaltaiselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sen toimialueella. Vesikulkuneuvojen käyttämistä vesialueella valvovat Liikenteen turvallisuusvirasto, poliisi, rajavartiolaitos ja tullilaitos. 27 12 Ympäristönsuojelun valvonta Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen toimii kunnassa ympäristönsuojelulain, vesilain, jätelain, vesihuoltolain ja maastoliikennelain valvontaviranomaisena. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle on myös voitu antaa johtosäännöllä myös muiden lakien kuten maa-aineslain ja ulkoilulain mukaisia valvontatehtäviä. Ympäristönsuojelulainsäädännön valvonta on lakien, asetusten, valtioneuvoston ja ministeriöiden asetusten ja päätösten sekä niihin perustuvien lupapäätösten ja ilmoitusten johdosta tehtyjen päätösten valvontaa. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtäviin valvontaviranomaisena kuuluu valvoa kunnan yleistä ympäristönsuojelun etua ja puuttua havaitsemiinsa ja usein valitusten perusteella ilmi tulleisiin lain rikkomuksiin. Viranomaisen valvontakeinoista Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen valvontakeinoja ovat ensinnäkin alustavat hallinnolliset toimet kuten ohjeet, suositukset ja neuvonta ja kehotus. Useimmiten laillisen tilan palauttamiseksi riittää kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen alaisen viranhaltijan antama kehotus lakia rikkoneelle tai lupaehtojen vastaisesti toimineelle. Mikäli lain vastaisesti toiminut kehotuksesta huolimatta niskoittelee, kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tulee ryhtyä pakkokeinoihin, joita ovat välillinen ja välitön hallintopakko. 28 Välillinen hallintopakkomenettely on kaksivaiheinen. Siinä velvoitettavalle asetetaan ensin määräys tai kielto, jonka tehosteeksi asetetaan uhkasakko, teettämisuhka tai toiminnan keskeyttämisuhka. Määräyksen tai kiellon noudattamiselle asetetaan määräaika, johon mennessä laillinen tila on palautettava. Mikäli määräystä tai kieltoa ei ole noudatettu, uhka voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön. Useimmin käytetty välillinen hallintopakkokeino on uhkasakko. Käytännössä välillinen hallintopakkomenettely on työläs ja aikaa vievä, koska useimmissa tapauksissa velvoitettavalla on mahdollisuus valittaa sekä hallintopakon asettamis- että täytäntöön panemista koskevasta päätöksestä. Välillisiä hallintopakkokeinoja käyttää kunnan ympäristönsuojeluviranomainen eikä niitä voida delegoida viranhaltijalle. Välitön hallintopakko keskeyttää toiminnan. Jos ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavasta toiminnasta aiheutuu välitöntä terveyshaittaa tai merkittävää muuta ympäristön pilaantumista, valvontaviranomaisen voi eräin edellytyksin keskeyttää toiminnan. Kiireellisissä tapauksissa kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätöksellään määräämä viranhaltija voi antaa toiminnan keskeyttämiseksi väliaikaisen määräyksen, joka viivytyksettä tulee saattaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen ratkaistavaksi. Valvonta-asian vireilletulo ja käsittely Valvonta-asia tulee vireille joko viranomaisen omien havaintojen perusteella tai asianosaisen, esimerkiksi naapurin tai muun vastaavan haitankärsijän aloitteesta. Yleissäännös asian vireilletulosta löytyy hallintolaista. Vireillepano-oikeudesta on säädetty myös ympäristönsuojelulaissa, jätelaissa ja vesilaissa. Asianosaisen kirjallisesti vireillepanemasta asiasta tulee viranomaisen tehdä valituskelpoinen päätös. Asia voidaan panna vireille myös sähköisesti esim. sähköpostilla, jos viranomainen on ilmoittanut sähköisessä asioinnissa käytettävät yhteystietonsa kuten esimerkiksi sähköpostiosoitteensa tai telefax-numeronsa. Asian sähköistä vireillepanoa koskee laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa. Ilmoituksen poliisille esitutkintaa varten voi tehdä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, mutta tehtä- vä voidaan myös delegoida viranhaltijalle. Käytännön syistä rikosilmoitusten joutuisaksi hoitamiseksi sekä valvontaviranomaisen ja poliisin välisen yhteydenpidon edistämiseksi delegoiminen voi olla perusteltua. Tällaiset asiat ovat salassa pidettäviä. Asioiden käsittelyn julkisuutta koskee laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta eli ns. julkisuuslaki. Laissa säädetyn julkisuusperiaatteen mukaan viranomaisen asiakirjat ovat julkisia, jollei lailla muuta säädetä. Lain tarkoituksena on mm. toteuttaa avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa viranomaisen toiminnassa. Julkisuuslaissa on säädetty myös salassapitovelvollisuuksista. Käytännössä poliisille tehdyt esitutkintapyynnöt tai rikosilmoitukset ovat aina salassa pidettäviä. Sitä vastoin tarkastus- ja valvontatoimeen liittyvien asiakirjojen salassapidolle tulee aina voida esittää julkisuuslain tarkoittama peruste. Viranomaisvalvonnan säädöspohjaa Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 21 § Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Kunnalle kuuluvista tämän lain mukaisista lupa- ja valvontatehtävistä huolehtii kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain (64/1986) mukainen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, joka käyttää osaltaan ympäristönsuojelun yleisen edun puhevaltaa tämän lain mukaisessa päätöksenteossa. 22 § Valvontaviranomaiset Tämän lain mukaisia valvontaviranomaisia ovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. 13 luku 82 § Tarkkailu toisen alueella; 83 § Tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus; 84 § Rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen; 85 § Määräys pilaantumisen ehkäisemiseksi; 86 § Toiminnan keskeyttäminen; 88 § Uhkasakko, teettämisuhka ja keskeyttämisuhka; 89 § Viranhaltijan väliaikainen määräys; 92 § Vireillepano-oikeus; 93 § Virka-apu; 94 § Toiminta rikosasiassa Vesilaki (264/1961) 20 luku 3 § Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen valvoo toimialueellaan tämän lain ja sen nojalla annettujen päätöksien ja määräyksien noudattamista ottaen huomioon, mitä tämän luvun 8 §:ssä säädetään Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 6 § Katselmus; 7 § Teettämisuhka; 8 § 1 momentti Tarkastusoikeus; 8 § 2 momentti sekä 21 luvun 2, 3 ja 3 a §:ssä tarkoitetut toimenpiteet 21 luku 1 § Tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvonta (laillisuusvalvonta) kuuluu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille. Ympäristöministeriö voi tarvittaessa antaa yleisiä ohjeita tämän lain noudattamisen valvonnasta. 2 § Jos tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä ei ole noudatettu, valvontaviranomaisen on ottaen huomioon asian laatu 1) kehotettava lopettamaan säännösten tai määräysten vastainen menettely; 2) pantava vireille aluehallintovirastossa 3 §:ssä tarkoitettu hallintopakkoasia; tai 3) ilmoitettava asiasta poliisille esitutkintaa varten, jollei tekoa ole olosuhteet huomioon ottaen pidettävä vähäisenä eikä yleinen etu vaadi syytteen nostamista. Valvontaviranomaisella on oikeus tarkastaa laitteita sekä rakennuksia ja muita rakennelmia sekä tehdä tarpeellisia tutkimuksia toimialueellaan. Toimenpiteistä ei saa aiheutua haittaa laitteen tai rakennelman omistajalle tai haltijalle. 29 3 § Jos joku toimii vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tai laiminlyö tämän lain tai sen nojalla annettujen määräysten mukaisen velvollisuutensa, aluehallintovirasto voi viranomaisen ilmoituksesta tai sen hakemuksesta, jonka oikeutta tai etua asia koskee, kieltää jatkamasta lainvastaista menettelyä tai muutoin määrätä oikaistavaksi sen, mitä oikeudettomasti on tehty tai laiminlyöty. Ennen määräyksen antamista asianomaiselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Määräystä on tehostettava uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide suoritetaan laiminlyöjän kustannuksella tai että toiminta keskeytetään. Valvontaviranomainen tai muu, jota asia koskee, voidaan oikeuttaa suorittamaan tarvittava toimenpide. ---3a § Jos 2 luvun 31 §:n 1 momentissa tarkoitettu rakennelman kunnossapitovelvollisuus laiminlyödään eikä rakennelman omistajaa tai siitä muutoin vastaavaa voida hankaluudetta saada selville, aluehallintovirasto voi hakemuksesta oikeuttaa 1 §:ssä tarkoitetun valvontaviranomaisen ryhtymään haitan tai vaaran poistamiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin valtion kustannuksella. Jätelaki (1072/1993) 3 § Määritelmät Tässä laissa tarkoitetaan: ---12) valvontaviranomaisella elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaista sekä muutakin viranomaista siltä osin kuin sille on annettu tässä laissa tai sen nojalla säädettyjä tai määrättyjä valvontatehtäviä. ---38 § Kunnan viranomaiset Kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa (64/86) tarkoitettu kunnan ympäristönsuojeluviranomai- 30 nen valvoo tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista kunnassa. Vesihuoltolaki (119/2001) 4 § Valvontaviranomaiset Tämän lain mukaisia valvontaviranomaisia ovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä kunnan terveydensuojeluviranomainen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Maastoliikennelaki (1710/1995) 32 § Valvonta … Tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten yleinen valvonta kuuluu elinkeino-, liikenneja ympäristökeskukselle toimialueellaan ja kunnassa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Maa-aineslaki (555/1981) 4a § Ottamisen ohjaus ja valvonta ---Kunnan tehtävänä on ohjata ja valvoa maa-ainesten ottamista kunnassa. Kunnan valvontaviranomaisesta säädetään 14 §:ssä. 14 § Valvontaviranomainen ja teettämisuhka Tämän lain noudattamista valvoo kunnan määräämä viranomainen, jäljempänä valvontaviranomainen. Toimivallan siirtämisessä noudatetaan soveltuvin osin, mitä kuntalaissa säädetään. ---Ulkoilulaki (606/1973) 23 § Leirintäaluetta koskevien tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvoo kunnan leirintäalueviranomainen Kunnan leirintäalueviranomaisella ja sen alaisella viranhaltijalla on oikeus tarkastaa leirintäalue ja saada valvontaan tarvittavat tiedot alueesta. 13 Toimivallan siirtämisestä viranhaltijalle Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi omalla päätöksellään siirtää sille kuuluvaa toimivaltaa alaiselleen viranhaltijalle, jos valtuusto on siihen johtosäännössä antanut luvan. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen lakisääteistä toimivaltaa ei siis siirretä viranhaltijalle johtosäännöllä kuntalain tavallisen tavan mukaisesti. Toimivaltaa ei kuitenkaan voida siirtää hallintopakkoa koskevissa asioissa eli silloin kun kieltoa tai määräystä koskevaan päätökseen liitetään esimerkiksi uhkasakko. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille Viranhaltijalla, jolla toimivaltaa siirretään, tulee olla tehtävän edellyttämä pätevyys. Pätevyydestä ei ole erikseen säädetty, mutta sitä koskeva asia voi tulla vireille, jos delegointipäätökseen haetaan muutosta. Lisäksi kunnan ympäristönsuojeluviranomainen määrää eräiden asioiden osalta, kuka viranhaltija käyttää laissa säädettyä toimivaltaa. Tällaisia asioita ovat mm. tarkastusoikeuden käyttäminen sekä väliaikaisten määräysten anto kiireellisissä tapauksissa. 31 Toimivallan siirtämisen säädöspohjaa Laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta 7 § Toimivallan siirtäminen Kunnanvaltuusto voi antaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle oikeuden siirtää toimivaltaansa edelleen alaiselleen viranhaltijalle, jollei laissa erikseen toisin säädetä. Toimivaltaa ei kuitenkaan voida siirtää viranhaltijalle asiassa, joka sisältää hallinnollisen pakon käyttämistä. Viranhaltijalla, jolle siirretään kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle kuuluvaa toimivaltaa, tulee olla tehtävän edellyttämä pätevyys. Viranhaltijaan, jonka hoidettavaksi on 1 momentin nojalla annettu tehtäviä, sovelletaan, mitä näitä tehtäviä muutoin hoitavasta viranomaisesta ja muutoksenhausta sen päätöksiin säädetään. 2) kulkea toisen alueella; 3) tehdä tarkastuksia ja tutkimuksia, suorittaa mittauksia ja ottaa näytteitä; 4) päästä paikkaan, jossa toimintaa harjoitetaan; 5) tarkkailla toiminnan ympäristövaikutuksia. Ympäristönsuojelulaki 83 § Tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus Tässä laissa tarkoitetulla viranomaisella tai sen määräämällä virkamiehellä tai viranhaltijalla on oikeus valvontaa ja tämän lain täytäntöönpanoa varten: 89 § Viranhaltijan väliaikainen määräys Edellä 84 §:ssä tarkoitetun määräyksen voi antaa tai 86 §: ssä tarkoitetun päätöksen tehdä kiireellisessä tapauksessa kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen määräämä viranhaltija. Asia on kuitenkin viivytyksettä saatettava kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätettäväksi. 1) saada viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä tarpeellisia tietoja viranomaisilta sekä toiminnanharjoittajilta; 32 Edellä 1 momentissa tarkoitettu oikeus, johon ei liity julkisen vallan käyttöä, on myös muulla viranomaisen määräämällä henkilöllä. Edellä 1 momentissa tarkoitettuja toimenpiteitä ei saa tehdä kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa, ellei toimenpiteiden suorittaminen ole välttämätöntä hengen, terveyden, omaisuuden tai ympäristön suojelemiseksi. Asunnon tarkastuksesta säädetään terveydensuojelulaissa. 14 Kuntien ympäristönsuojeluyhteistyöstä Kunnat voivat hoitaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle säädetyt tehtävät myös yhteistyössä. Yhteistyö perustuu vapaaehtoisuuteen, eikä kunnan ympäristönsuojelutehtävissä ole velvollisuutta yhteistyöhön tai yhteiseen toimielimeen. Kunnilla voi olla ns. yhteislautakunta ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävien hoitamista varten. Tämä tarkoittaa sitä, että yhden kunnan (ns. isäntäkunta) lautakunnassa hoidetaan toisen tai useamman muun kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät. Yhteislautakuntaa koskevassa sopimuksessa sovitaan mm. kustannusten korvaamisesta ja siitä nimeävätkö muut kunnan edustajiaan lautakuntaan. Isäntäkunnan valtuusto hyväksyy lautakunnan johtosäännön. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät voidaan hoitaa myös kuntien perustamassa kuntayhty- Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille mässä. Kuntayhtymä voi olla juuri tätä tehtävää varten perustettu tai siinä voi olla myös muita tehtäviä. Kolmannes kunnista hoitaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtäviä yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Valtaosa näistä kunnista on valinnut yhteistyön muodoksi yhteislautakunnan, kuntayhtymien ja niissä mukana olevien kuntien määrä on vähentynyt viime vuosina selvästi. Kunnat voivat myös sopia viranhaltijapalveluyhteistyöstä niin, että toisen kunnan viranhaltija antaa työpanostaan toiselle kunnalle. Yhteistyö voi koskea valmistelua, esittelyä ja delegoitua päätöksentekoakin. Kuntien välisessä sopimuksessa sovitaan mm. kustannusten korvaamisesta. 33 Kuntien ympäristönsuojeluviranomaisyhteistyön säädöspohjaa Laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta (64/1986) 5 § Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät hoitaa kunnan määräämä toimielin (kunnan ympäristönsuojeluviranomainen), jona ei kuitenkaan voi toimia kunnanhallitus. Tehtävien hoito voidaan järjestää myös kuntien yhteistoimintana siten kuin kuntalain (365/1995) 2 §:ssä ja 10 luvussa säädetään. (4.2.2000/105) Muilta osin ympäristönsuojelun hallinnon järjestämisessä noudatetaan kuntalain säännöksiä. Kuntalaki (365/1995) 2 § Kunnan tehtävät Kunta hoitaa itsehallinnon nojalla itselleen ottamansa ja sille laissa säädetyt tehtävät. Kunnille ei saa antaa uusia tehtäviä tai velvollisuuksia taikka ottaa pois tehtäviä tai oikeuksia muuten kuin säätämällä siitä lailla. Kunta voi sopimuksen nojalla ottaa hoitaakseen muitakin kuin itsehallintoonsa kuuluvia julkisia tehtäviä. Kunta hoitaa sille laissa säädetyt tehtävät itse tai yhteistoiminnassa muiden kuntien kanssa. Tehtävien hoidon edellyttämiä palveluja kunta voi hankkia myös muilta palvelujen tuottajilta. ---10 luku Kuntien yhteistoiminta 76 § Yhteistoiminnan muodot Kunnat voivat sopimuksen nojalla hoitaa tehtäviään yhdessä. Kunnat voivat sopia, että tehtävä annetaan toisen kunnan hoidettavaksi yhden tai useamman kunnan puolesta taikka että tehtävän hoitaa kuntayhtymä. Kunnat voivat myös sopia, että kunnalle tai sen viranomaiselle laissa säädetty tehtävä, jossa toimivaltaa voidaan siirtää viranhaltijalle, annetaan virkavastuulla toisen kunnan viranhaltijan hoidettavaksi. Kunnan velvollisuudesta kuulua kuntayhtymään jollakin toimialalla ja määrätyllä alueella säädetään erikseen. 77 § Yhteinen toimielin Kunnan hoitaessa sopimuksen nojalla tehtävää yhden tai useamman kunnan puolesta voidaan sopia, että ensik- 34 si mainitun kunnan siihen toimielimeen, joka huolehtii tehtävästä, valitsevat osan jäsenistä asianomaiset muut kunnat. Jäseninä toimielimessä voivat olla asianomaisten kuntien vastaavaan toimielimeen vaalikelpoiset henkilöt. Toimielimen pöytäkirja on, milloin se asetetaan yleisesti nähtäväksi, pidettävä 63 §:n mukaisella tavalla nähtävänä kaikissa sopimukseen osallisissa kunnissa. 78 § Kuntayhtymän perussopimus Kuntayhtymä perustetaan kuntien välisellä valtuustojen hyväksymällä sopimuksella (perussopimus). Perussopimuksessa on mainittava kuntayhtymän nimi, kotipaikka, jäsenkunnat ja tehtävät. Kuntayhtymän nimessä tulee olla sana ”kuntayhtymä”. Perussopimuksessa on sovittava: 1) tavasta, jolla kuntayhtymän päätöksenteko järjestetään; 2) kuntayhtymän toimielinten jäsenten tai yhtymäkokousedustajien lukumäärästä ja äänivallan perusteista; 3) mahdollisen yhtymäkokouksen tehtävistä ja toimivallasta; 4) siitä, mikä kuntayhtymän toimielin valvoo kuntayhtymän etua, edustaa kuntayhtymää ja tekee sen puolesta sopimukset sekä millä tavoin oikeudesta kuntayhtymän nimen kirjoittamiseen päätetään; 5) jäsenkuntien osuudesta kuntayhtymän varoihin ja vastuusta sen veloista sekä muista kuntayhtymän taloutta koskevista asioista; 6) kuntayhtymästä eroavan jäsenkunnan ja toimintaa jatkavien jäsenkuntien asemasta; 7) kuntayhtymän hallinnon ja talouden tarkastuksesta; sekä 8) siitä, miten kuntayhtymä puretaan ja loppuselvitys suoritetaan. Perussopimuksessa voidaan myös sopia, että sopimuksessa määrätyissä asioissa päätöksen tekemiseen vaaditaan määräenemmistö. Kuntayhtymän perustamisesta ja purkamisesta ilmoitetaan sen läänin lääninhallitukselle, jossa yhtymällä on kotipaikka. Perustamisilmoitukseen on liitettävä jäljennös perussopimuksesta sekä sopimuksen hyväksymistä koskevista valtuustojen päätöksistä. 15 Kuntaliitokset ja ympäristönsuojelu Kuntaliitoksen jälkeen uuden kunnan koko alueella asukkaiden ja muiden kunnan jäsenten tulee olla yhdenvertaisessa asemassa. Muun muassa johtosäännöt, määräykset ja taksat tulee yhtenäistää koko uuden kunnan alueella samanlaisiksi. Ympäristönsuojelun osalta tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että ympäristönsuojelumääräykset, jätehuoltomääräykset sekä ympäristölupaja jätetaksat tulee viipymättä saattaa yhdenmukaisiksi koko kunnan alueella. Ympäristönsuojelumääräyksissä ja jätehuoltomääräyksissä voi luonnollisestikin olla uuden kunnan sisällä alueellisesti erilaisia määräyksiä, jos jokin paikallinen Kuntajakolaki (1196/1997) 8 luku Kuntajaon muutoksen erinäiset vaikutukset 31 § Kunnalliset taksat ja säännöt Kunnallisten maksujen taksat ja lain nojalla annetut kunnalliset säännöt pysyvät kuntajaon muututtuakin soveltuvin osin voimassa sillä alueella, jota ne ovat koskeneet. Edellä 1 momentissa tarkoitetut taksat ja säännöt on viipymättä tarkistettava uutta kuntajakoa vastaaviksi. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille olosuhde sitä edellyttää. Vanhaa kuntajakoa ei voida pitää perusteena erilaisille määräyksille. Vanhat määräykset ja vanhat taksat ovat kuitenkin voimassa sillä alueella, jota varten ne on aikanaan hyväksytty kunnes uudet tulevat voimaan. Siirtymäkautena ei siten jäädä tyhjän päälle. Määräyksien ja taksojen uudistamisen valmistelu tulee kuitenkin käynnistää mieluiten jo ennen kuntauudistuksen voimaantuloa, mutta tehdä asian vaatimalla huolellisuudella ja noudattaen tarpeellisia hallintomenettelyjä muun muassa tiedottamisen ja vaikuttamismahdollisuuden varaamisen suhteen. Hallintolaki (434/2003) 41 § Vaikuttamismahdollisuuksien varaaminen Jos asian ratkaisulla voi olla huomattava vaikutus muiden kuin asianosaisten elinympäristöön, työntekoon tai muihin oloihin, viranomaisen tulee varata näille henkilöille mahdollisuus saada tietoja asian käsittelyn lähtökohdista ja tavoitteista sekä lausua mielipiteensä asiasta. Asian vireilläolosta ja vaikuttamismahdollisuuksien käyttämisestä on ilmoitettava asian merkityksen ja laajuuden kannalta sopivalla tavalla. Asian vireilläolosta ei kuitenkaan tarvitse ilmoittaa, jos se vaarantaa ratkaisun tarkoituksen toteutumisen tai aiheuttaa muuta merkittävää haittaa taikka jos se on ilmeisen tarpeetonta. 35
© Copyright 2024