HUOLTOUPSEERI
HUOLTOUPSEERI Huoltoupseeriyhdistys r.y:n jäsenlehti 3 2011 ★Huolto valmistautuu yhdistyksensä ja huollon koulutuksen 85-vuotisjuhlaan! ★Puolustusvoimien ja -haarojen huolto vastaa ajan haasteisiin! ★Huoltotapahtuma oli jälleen erinomaisen onnistunut! 1 2 85 vuoden palapeli Sotilashallinnollisen aikakauslehden perinteiden jatkaja Huoltoupseeriyhdistys r.y:n JÄSENLEHTI 3/2011 Päätoimittaja Ev evp Risto Gabrielsson Kalevi 109 B – 3 50104 Tartto, Viro [email protected] Toimittajat Everstiluutnantti Raimo Raivio PL 5, 15701 Lahti 0299 446 480 Hans Gabrielsson Luuvantie 6 B 4, 02620 Espoo 040 952 3062 [email protected] Ilmoitusmarkkinointi Juha Halminen (09) 873 6944 [email protected] Huoltoupseeriyhdistys r.y. Valtuuskunta Pj Harri Juhani Koponen Vpj Heikki Härtsiä Hallitus Pj ev Risto Kosonen Vpj kapt Caj Lövegren Maj Mika Sepling Evl res Matti Paasivaara Ltn res Hans Gabrielsson Evl Timo Saarinen Evl Mauri Etelämäki Evl Timo Vilkko Maj Matti Sopanen Kapt res Olli Happonen Osoitteiden muutokset, jäsenmaksuja sekä jäsenrekisteriä koskevat tiedustelut ja laskutusasiat pyydetään lähettämään KIRJALLISESTI osoitteella Huoltoupseeriyhdistys r.y. /co Tarja Takala Sepäntie 15 A 04300 TUUSULA tai sähköpostilla [email protected] Kokousasiat, jäsenhakemukset ja aluetoimintaa koskevat tukipyynnöt Sihteeri Maj Matti Sopanen PE/LOGOS PL 919, 00131 HELSINKI [email protected] Kansikuva: Huoltotapahtumaan osallistujat ryhmäkuvassa Parolannummella. Kuva: Hans Gabrielsson ISSN 0355-2586 AO-PAINO 2011 Teollisuuskatu 9, 50130 Mikkeli, www.ao-paino.fi Huoltoupseeriyhdistys juhlii tänä syksynä 85-vuotista taivalta yhdistyksen sekä huollon koulutuksen saralla. Pitkälle on tultu itsenäisyyden alkuajoista lähtien. Huoltoupseerin 60-vuotisjuhlanumeroon vuonna 1986 silloinen majuri Hannu Luotola kirjoitti: ”Itsenäisyytemme alkuaikoina käsitteet etappipalvelus ja intendentuuri sisälsivät pääosan nykyisestä huoltokäsitteestä. Kuormastolla tarkoitettiin joukon orgaanisia tai erillisiä huolto-osia ja niinpä huoltojärjestelmä perustuikin kuormastoajatteluun. Kuormastoupseereista puhuttaessa tarkoitettiin lähinnä nykyisiä huoltoupseereita. Huoltojoukkoja kuului myös ns. teknillisin joukkoihin.” Luotola jatkoi: ”Huollon toimiala on jatkuvasti laajentunut. Etappipalvelus ja intendentuuri sisälsivät lähes kaikki huoltolajit. Vapaussodan jälkeen huoltolajit irtautuivat omiksi aloikseen eikä rauhan ajan kokoonpanoissa ennen sotia ollut yhteistä huollon johtajaa missään johtoportaassa. Vasta sotien aikana huoltopäällikön merkitys ja asema huoltolajien yhteisenä johtajana alkoi muotoutua. Huolimatta sotiemme kokemuksista ja rauhankin aikana todetuista tarpeista kesti aina vuoteen 1968 asti, ennen kuin koko huolto erikoishuoltoaloja lukuun ottamatta keskitettiin Pääesikunnassa huoltopäällikön johtoon huoltoesikuntana. Siirtyminen huoltopäällik- kökeskeiseen johtamiseen vei siis 50 vuotta itsenäisyytemme alkuajoista lähtien.” Kehitys on tästäkin mennyt eteenpäin. Kohtalaisen kädenväännön jälkeen saatiin käsite ”logistiikka” vakiinnutettua termistöömme. Vierasperäinen sana ei alussa tuntunut mitenkään sopivan perinteiden vaalijoiden suuhun. Termiä tärkeämpi on kuitenkin sen sisältö. Logistiikassa johdetaan keskitetysti kokonaisia prosesseja alkutuotannosta aina loppukäyttäjälle. Persianlahden ensimmäisessä sodassa 1990-luvun alussa logistiikan yksi onnistumistekijä oli logistiikan prosessien keskittäminen huoltopäällikkö kenraali Pagonikselle, hän oli logistiikan ”Point Man”. Toisen sodan 2003 aikana huollon täydennyskuljetusten heikkouksien syyksi raportit mainitsivat sen, että kuljetusprosessit satamista ja lentokentiltä erilaisten huoltotukikohtien kautta taisteleville joukoille olivat liian monen omistajan hallinnoimia. Kaikki historian opit eivät ole hapantuneet, muutamat ”lainalaisuudet” pitävät edelleenkin paikkansa. Tässä numerossa: Pääkirjoitus........................................................................................ Huoltoupseerikunta 85 vuotta........................................................... Huoltoupseeriyhdistyksen Valtuuskunnan tervehdys........................ Puolustusvoimien logistiikan kehitysnäkymiä.................................... Sotatalouspäällikön tervehdys........................................................... Maavoimien huolto........................................................................... Merivoimien huolto........................................................................... Ilmavoimien huolto............................................................................ Lääkintähuollon kumppanuus............................................................ Rautatiekuljetukset Korean Sodassa 1950–52 – osa 2..................... Kunnossapidon kumppanuus............................................................ Kotimainen puolustustarviketeollisuus tulevaisuudessa.................... Muonituksen kehittäminen palveluliiketoiminnaksi............................ Huollon upseerikoulutus.................................................................... PVSAP – väline logistiikan johtamiseen............................................ Kaartin Jääkärirykmentti testaa kunniakomppanian uutta edustusasua...................................................................................... Ajankohtaista kehittämisohjelman, hankkeiden ja hankintojen toimeenpanossa................................................................................ Huoltotapahtuma............................................................................... 3 4 5 6–8 10–11 12–13 14–16 18–21 22–25 26–30 32–34 36–37 38–40 42–43 44–46 48–51 52–55 56–65 3 Huoltoupseerikunta 85 vuotta 11.10.2011 Lahdessa Huoltoupseeriyhdistyksen puheenjohtaja Eversti Risto Kosonen ”Huoltopalveluksen päämääränä on kenttäarmeijan taistelukunnon ylläpitäminen. Taistelukyvyltään I lk:n joukkoosasto on avuton taistelussa, ellei sillä ole riittävästi ampumatarvikkeita. Hyvänkin taistelujoukon moraali laskee, ellei se saa säännöllisesti leipää, sitä hoideta, sairaita ja haavoittuneita viedä pois. Joukon operaatiovapaus katoaa, ellei hevosia hoideta ja sairastuneita korvata uusilla. .. Huolto on niin ollen tärkeä osa sotatoimista, minkä vuoksi se ei saa olla kenellekään vieras. Jokaisen rintamaupseerin on sen vuoksi tunnettava koneisto ja sen toiminta, muuten hän ei voi antaa joukoilleen taktisia tai operatiivisia tehtäviä… Huoltopuolen upseerin tulee vieläkin tarkemmin tuntea koneiston toiminta, eikä siinä riitä spesiaalisoituminen, huoltopuolen osat ovat riippuvaisia toisistaan, niiden järjestelyistä ja toiminnasta. Koneisto on tunnettava kokonaisuudessaan ja sen käyttöperiaatteet, jotta voisi arvostella niiden vaikutukset oman alan toimintaan. Huoltopuolen upseerin tulee olla taktillisesti ja operatiivisesti koulutettuja, sillä huoltokoneisto on toiminnassaan riippuvainen taistelujoukkojen toiminnasta, ei ole mahdollista johtaa huoltoa ellei voi päätellä eri tilanteiden vaikutusta huoltoon. Heidän tulee pystyä tekemään takt. tilannetta vastaavia ehdotuksia ja sen vuoksi takt. koulutus on välttämätön.” Ev Leonard Grandell Sotilashallinnolliset kurssit 1929-30. 4 Huoltoupseeriupseerikoulutuksen lähtökohtana pidetään lokakuun 11. päivänä vuonna 1926 alkanutta Puolustusministeriön Sotilashallinnollisten kurssi I jaksoa. Tätä seurasi myöhemmin jatkokurssina huoltopäällikkökurssi. Tämän koulutuksen kautta huollon ja taloushallinnon tehtäviin sijoittunut upseeristo muodosti huoltoupseerikunnan. Sotien jälkeen Katajanokan upseerikerholla yritettiin perustaa 28.9.1946 edellä mainittujen kurssin käyneiden huoltoupseereiden yhdistys. Sodan ajan jälkeinen poliittinen ilmapiiri ei tähän ollut suotuisa ja niin varsinainen upseerikunnan järjestäytyminen siirtyi vuoteen 1951. Vuoden 1951 perustamiskokous oli virallinen lähtölaukaus Huoltoupseeriyhdistykselle. Tällöin hyväksytyt säännöt mahdollistivat jäsenyyden käytännössä vain huoltoupseerikoulun suorittaneille upseereille. Lisäksi oli mahdollista valita kunniajäseniä sekä ulkojäseniä. Jo tuolloin nähtiin kansainvälisen yhteistyön merkitys, sillä ulkojäseneksi voitiin hyväksyä myös ulkomaalainen huoltoupseeri. Vuonna 1959 jäsenyyttä laajennettiin siten, että moottoriajoneuvo- tai kuljetusvälinealan suorittaneet upseerit voitiin hyväksyä jäseneksi ja ulkojäsenyys poistettiin. Huollon tehtäviin koulutettuja reservinupseereja on hyväksytty jäseneksi vuodesta 1962 alkaen. Kertausharjoitukset ja sotilasläänien huoltopäälliköiden johtamat luento- ja keskustelutilaisuudet, aluetoiminta, johtivat HUY:n toiminnan laajentumiseen siten, että 1990-luvun alussa jäsenmäärä oli jo 1600. Huoltoupseeri -lehteä alettiin julkaista vuonna 1968. Aluksi lehti ilmestyi kaksi kertaa vuodessa, mutta 1972 alkaen lehti alkoi ilmestyä neljä kertaa vuodessa. Yhdistyksen kautta on Huoltoupseerikoulutuksen tukisäätiö ja Vilho Wäiniön säätiö tukeneet opinnoissaan menestyneitä ja huollon tutkimusta tekeviä huoltoupseereita stipendein. Tämän lisäksi yhdistyksellä on ollut muun muassa julkaisutoimintaa ja kotimaan sekä ulkomaan matkoja. Tämän päivän ja tulevaisuuden huoltoupseereilta vaaditaan edelleen koneiston, asiakkaan ja sen tarpeiden tuntemusta. Yhtä tärkeää on tuntea laaja-alaisesti, mutta käytännön läheisesti, puolustusvoimien ja elinkeinoelämän logistiikka. Erityisesti on osattava suunnitella poikkeusolojen huollon suunnittelu ja kenttähuollon järjestelyt sekä perustettaville joukoille materiaalin hajauttaminen käyttökuntoisena. Perustan tähän luo edelleen kehittyvä huollon ja logistiikan koulutus, tehtävissä harjaantuminen ja palveluasenne. Toiminnalla on vankat 85-vuotiset perinteet. Tänä päivänä huollon merkitystä ja tehtävien vaativuutta ei tarvitse erikseen korostaa. Logistiikan ja huollon osaamista ja osaajia tarvitaan! Hyvät lehden lukijat ja Huoltoupseerit, toivotan teille kaikille menestystä huoltopalveluksen vaativassa työssä taistelijoiden tueksi! Huoltoupseeriyhdistyksen valtuuskunnan tervehdys Valtuuskunnan puheenjohtaja Harri Koponen Tehokkuusvaatimukset ovat viime aikoina lisääntyneet kiihtyvällä vauhdilla niin elinkeinoelämässä kuin muillakin elämänalueilla. Taloudellisesti haasteellisina aikoina menestyminen on entistä enemmän riippuvaista organisaatioiden ja ihmisten omista tekemisistä ja yhä lisääntyvässä määrin myös hyvästä yhteistyöstä. Yritysmaailmassa muodikas termi ”ekosysteemi” kuvaa hyvin sitä, kuinka tiiviissä suhteessa yritysten ja muiden organisaatioiden tulisi olla arvoketjuunsa kuuluvien sidosryhmien kanssa saadakseen sieltä parhaan hyödyn oman toimintansa kehittämiseen. Uskon, että yritysten ja puolustusvoimien välisen hyvän yhteistyön ja kokemustenvaihdon edelleen kehittämisessä on paljon yhteisiä mahdollisuuksia. Tuhannet yritysjohtajat ja esimiehet ovat johtamistaitojaan kehittääkseen opiskelleet puolustusvoimien piirissä kehitettyä ”Syväjohtaminen” - vuorovaikutus- ja johtamismallia. Myös strategioiden ja suunnitelmien toimeenpa- notehokkuudessa yrityksillä voisi olla opittavaa puolustusvoimilta. Toisaalta puolustusvoimat saattaisivat hyötyä yritysten kokemuksista asiakaslähtöisyyteen, toimintaprosessien tehokkuuteen sekä tieto- ja toiminnanohjausjärjestelmien hyödyntämiseen liittyen. Huoltoupseeriyhdistyksen valtuuskunnassa on edustettuina merkittäviä suomalaisia maanpuolustushenkisiä yrityksiä, jotka haluavat olla toiminnallaan tukemassa puolustusvoimien huollon ja logistiikan tutkimusta ja kehittämistä. Valtuuskunnan tavoitteena onkin toiminnallaan tukea Huoltoupseeriyhdistyksen toimintaa yhdessä yhdistyksen hallituksen kanssa. Käytännössä yhdistyksen tukeminen tarkoittaa Huoltoupseeri-lehden taloudellista ja toimituksellista tukemista sekä yrityksiin kertyneen logistisen tieto-taidon ja kokemusten vaihtamista puolustusvoimien kanssa. Lisääntyvä globaali kilpailu eri aloilla pakottaa jatkuvasti etsimään yhä te- hokkaampia logistisia ratkaisuja. Huoltoupseeriyhdistys on tarjonnut jo 85 vuoden ajan erinomaisen foorumin huolto- ja logistiikkaosaamisen kehittämiselle niin puolustusvoimissa kuin elinkeinoelämänkin piirissä toimiville huoltoupseereille. Maineikkaalla Huoltoupseeriyhdistyksellä on tärkeä rooli suomalaisten huolto- ja logistiikkajärjestelmien kehittämisessä. Valtuuskunta onnittelee 85-vuotiasta Huoltoupseeriyhdistystä! 5 Puolustusvoimien Logistiikan kehitysnäkymiä Prikaatikenraali Lauri Puranen Puolustusvoimien logistiikkapäällikkönä minulla on ilo ja kunnia onnitella Huoltoupseeriyhdistystä sen saavuttaessa kunniakkaan 85 vuoden iän. Samalla haluan kiittää Huoltoupseeriyhdistystä sen merkittävästä panoksesta huoltoupseereiden yhteenkuuluvaisuuden kehittämisestä yli puolustushaararajojen sekä jäsenistön osaamisen ja ammattitaidon kehittämisessä. Toivotan yhdistykselle myös menestystä jatkossa sekä rohkeutta laajentaa toimintaansa koko logistiikan alalle. Hallitusohjelman mukaiset leikkaukset ja oman toimintamme sisäiset kustannuspaineet aiheuttavat Puolustusvoimille suuren haasteen jo ensi vuodesta alkaen. Seuraavien 4 vuoden aikana Puolustusvoimien säästövelvoitteet tulevat olemaan satoja miljoonia euroja. Koska viime vuosien aikana on toiminnastamme poistettu jo kaikki turhat ”rönsyt” ja muutkin pikasäästöt aikaansaatu, on säästöt löydettävä tarkastelemalla koko puolustusjärjestelmän toimintaa uudella tavalla. Tämä toteutetaan Puolustusvoimauudistuksella, jonka keskeisenä tavoitteena on turvata Puolustusvoimiemme uskottava suorituskyky laissa määritettyjen tehtävien toteuttamiseen yhä pienenevillä resursseilla. Varsin keskeisenä osana puolustusvoimauudistusta on Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän rakenteiden ja toimintatapojen kehittäminen entistä integroidummaksi kokonaisuudeksi. Erittäin hyvän lähtökohdan logistiikan tarkastelulle antaa kenraalimajuri Kääriäisen johdolla laadittu ja vuonna 2008 julkaistu Puolustusvoimien Logistiikkastrategia 2009–2020, jossa määritetään logistiikkajärjestelmän toiminta- 6 periaatteet, toimintatavat ja kehittämistarpeet. Puolustusvoimauudistuksessa logistiikkajärjestelmää kehitetäänkin pitkälti tämän strategian suuntaviivojen mukaisesti. Puolustusvoimauudistuksen yksityiskohdista logistiikkajärjestelmään liittyen on vielä tässä suunnitteluvaiheessa liian aikaista puhua. Pyrkimyksenä on kuitenkin poistaa mahdollisia päällekkäisyyksiä, yhtenäistää toimintatapoja, luoda yhtenäinen johtamisjärjestelmä ja kartoittaa kumppanuuksien laajempaa käyttöönottoa sekä tehokkuuden ja säästöjen aikaansaaminen. Se miten logistiikka Puolustusvoimissamme organisoidaan, on vielä avoinna. Askel eteenpäin oli myös kun strategiassa perinteinen huollon termi laajennettiin käsitteenä logistiikaksi, joka kuvaa paremmin toimialan merkitystä. Logistiikkastrategiassa on myös oivallisesti määritetty logistiikan tunnukseksi ”LOGISTIIKKA- OPERAATIOIDEN MAHDOLLISTAJA” Voiko tämän toimialan merkitystä ja roolia puolustusjärjestelmässämme enää paremmin kiteyttää. Ilman toimivaa ja taistelunkestävää logistiikkaa ei uskottava puolustus ole toteutettavissa. Tämä antaa myös haasteen meille kaikille toimialalla työskenteleville; kaikessa toiminnassamme meidän tulee huolehtia niin maalla, merellä kuin ilmassa taistelevien joukkojemme tukemisesta aina yksittäiseen taistelijaan asti. Tämä on syytä pitää mielessä kun logistiikkajärjestelmää kehitetään. Seuraavaksi tuon esille muutamia konkreettisia esityksiä jotka vaikuttavat tulevaisuuden logistiikkajärjestelmään. Logistiikkajärjestelmä mitoituksen määrittää puolustusvoimien rauhan ajan rakenne sekä sodan ajan joukkojen määrä (PTL2016) sekä käytössämme oleva varustus. Logistinen tuki joukoillemme on myös kyettävä tuottamaan nykyistä kustannustehokkaammin. Tämä edellyttää päällekkäisyyksien poistamista, toimintojen harkittua keskittämistä, huoltovastuun jakamista yli puolustushaararajojen, hallittua kumppanoittamista ja ulkoistamista sekä tilatehokkuuden parantamista. Myös kenttähuoltojoukkojen kokoonpanoja ja varustusta ollaan kehittämässä niiden muuttuvia tehtäviä ja vastuita vastaaviksi. Uutta kalustoa on tullut ja on tulossa lisää lähivuosina. Logistiikkajärjestelmää kehitettäessä onkin kaikki uudet ja vaihtoehtoiset toimintatavat ja keinot tervetulleita, olemassa olevasta järjestelmästä jääräpäisesti kiinnipitäminen ei meitä tässä haasteessa auta. Yllä mainittuja toimenpiteitä suunnitellessa on kuitenkin pidettävä myös joistakin peruslähtökohdista kiinni. Yksi tällainen on periaate – joukon on kyettävä huoltamaan itse itsensä. Tämä tarkoittaa sitä, ettei joukkojen orgaanisten huolto-osien kehittämistä saa laiminlyödä. Joukon tehtävät, kalusto ja toimintaolosuhteet asettavat vaatimukset huollolle. Taistelujärjestelmämme keskeisimmät joukot, kuten mekanisoitu taisteluosasto, hävittäjälentolaivue ja ohjuslaivue vaativat niin toimivan huollon, kuin meillä suinkin on varaa rakentaa ja ylläpitää. Toinen yleisesti hyväksytty peruslähtökohta on komentajan vastuu joukkonsa huollosta. Tämä on aikaisemmin merkinnyt sitä, että huollon toimijat ovat komentajan johdossa. Poikkeusoloissa tämä periaate vielä pääosin toteutuu, mutta ei enää normaalioloissa. Nykypäivänä terveydenhuollon toteuttaa Sotilaslääketieteen Keskus ja muonituksen Puolustusvoimien Ruokahuollon Palvelukeskus. Kiinteistöjen hallintaan osallistuvat Senaatti, IP-kiinteistöt, Metsähallitus, Puolustushallinnon rakennuslaitos, Huoltorykmentit ja niin edel- Logistista ketjua ulotetaan loppukäyttäjille. leen. Normaaliolojen joukko-osastolla on kymmeniä yhteistyötahoja. Näiden irrallisten tuotannon tekijöiden yhteensovittaminen vaatii joukolta mittavasti resursseja, joiden voidaan katsoa olevan pois ydintoiminnasta. Tätä ”kumileimaisin” työtä tulisikin hallitusti siirtää pois joukko-osastoilta. Maavoimien huoltojärjestelmää kehitettäessä keskeinen ajatus oli, että huoltorykmentti edustaisi yhtä luukkua, jonka kautta joukko-osastot saisivat kaikki logistiset palvelut. Huoltorykmentillä on keskeinen rooli alueellisena toimijana niin poikkeus- kuin normaaliaikana ja konsepti on todettu hyvin toimivaksi. Kehittämistä on kuitenkin palveluiden keskitetymmässä tarjoamisessa joukko-osastoille. Tämän vuoksi tulevassa puolustusvoimauudistuksessa kehitetään palvelujen käyttäjän, järjestäjän ja tuottajan välistä palvelurajapintaa. Myös poikkeusoloissa tämä tilaaja–tuottaja -malli voi joukkojen osalta yleistyä. Edelleen tarvitaan työkalut, joilla logistiikan eri toimintoja voidaan johtaa, suunnitella ja toteuttaa. Tämän vuoksi logistiikassa on panostettu PVSAP -tietojärjestelmän käyttöönottoon. Ensi vuonna saadaan käyttöön merkittävä määrä uusia SAP -toiminnallisuuksia, joiden avulla on mahdollista tehostaa suunnittelua ja seurantaa merkittävästi. Kaikkia tehoja ei saada ulosmitattua heti kättelyssä. Uudet työkalut vaativat opiskelua, totuttelemista ja ennen kaikkea kovaa käyttöä, ennen kuin niistä saadaan hyöty täysmääräisenä. Myös logistiikan osalta verkottuminen ja tukeutuminen muuhun yhteiskuntaan ja yrityksiin on kasvava suuntaus. Erityisesti poikkeusoloissa puolustusvoimien logistiikka ei tule toimeen ilman muun yhteiskunnan resursseja ja osaamista. Kaikkea tukea ei kannata tuottaa itse. Muun muassa tämän vuoksi kumppanuus on keskeisessä asemassa logistiikkastrategiassa. Se tarjoaa mahdollisuuden järjestellä tukitoiminnot järkevällä tavalla. Strategista kumppanuutta tarvitaan kaikkien kriittisimmässä puolustusvoimien ydintoimintaa tukevassa toiminnassa. Esimerkkeinä tästä ovat Patria lentokonekaluston kunnossapidossa, Millog Oy maavoimien kaluston kunnossapidossa ja sairaanhoitopiirit erikoissairaanhoidossa. Uutena 7 Suorituskykyä varastoituna. kumppanina aloittaa vuodenvaihteessa toimintansa Leijona Catering – Puolustusvoimien Ruokalahuollon Palvelukeskuksesta perustettu yhtiö. Kokemukset kumppanuustyyppisestä yhteistyöstä ovat pääosin positiivisia. Kun sotilaat näkevät kunnossapidon tukitoimintana, näkee kumppani saman asian ydintoimintana ja on valmis myös kehittämään sitä. Kumppanuus sinällään ei ole itseisarvo vaan kumppanuuden hyöty on siinä, että kumppani tuottaa saman tuotoksen joka omaa toimintaamme merkittävästi edullisemmin tai laadukkaammin. Logistiikassa kansainvälinen yhteistyö on arkipäivää. Hyvänä esimerkkinä tästä on strateginen ilma- ja merikuljetuskyky, joka on rakennettu monikansallisten sopimusmenettelyjen avulla. Ilmakuljetuksissa Norja. Ruotsi ja Suomi toimivat kiinteässä päivittäisessä yhteistyössä käytettiinpä sitten kaupallisia tai strategisia järjestelyjä. Pohjoismaiden välisen sotilaallisen yhteistyön kehittämiseksi on paljon poliittista tahtoa. Tästä huolimatta konkreettiset läpimurrot ovat harvinaisuus tai jääneet toteutumatta. Kansainvälistä yhteistyötä tullaan logistiikassa jatkamaan ja terävöittämään. Helppoja voittoja ei tässäkään suunnassa valitettavasti ole näköpiirissä. Viimeisen vuosikymmenen aikana muualla yhteiskunnassa ympäristöasiat ovat nousseet yhä merkittävämmäksi päätöksentekoa ohjaavaksi tekijäksi. Myös Puolustusvoimien toiminnassa ympäristövaikutusten huomioimisen merkitys kasvaa. Oman toimintavapauden säilyttämiseksi meidän on kyettävä hoitamaan ympäristönsuojelun haasteet ennakoiden ja uskottavasti oli kyse sitten lentomelusta, ampumaratojen ja ampuma-alueiden pohjavesistä tai muista vastaavista ympäristöhaasteista. Puolustusvoimien ympäristönsuojelun keskeisenä tehtävä on harjoitusmahdollisuuksien säilyttäminen. Tämä edellyttää kaikilla tasoilla ympäristövaikutuksien tunnistamista ja niiden rajoittamista. Kaikki edellä mainittu on vaatinut ja tulee edelleen vaatimaan suuren määrän uutta osaamista, vanhojen tapojen hylkäämistä ja uusien kehittämistä. Myös henkisellä tasolla muutos on ollut suuri. Logistiikassa ja huollossa vaaditaan yhä enemmän ”joint-ajattelua”, palveluhenkisyyttä ja aitoa välittämistä tuettavan joukon huollollisista ongelmista. On ollut ilahduttavaa todeta, että luottamus logistiikan suorituskykyyn on kohonnut ja logistiikan ratkaiseva merkitys puolustusjärjestelmässämme on tunnustettu. Tästä on pitkälti kiittäminen logistiikan henkilöstön korkeaa ammattitaitoa ja motivaatiota. Logistiikan arvon nousu on näkynyt myös kiinnostuksen kasvuna logistiikan tehtäviä kohtaan. Lopuksi haluan vielä korostaa, että hyväkään strategia tai ylivertainen logistiikkajärjestelmä ei auta, jos toiminta ei realisoidu joukolla oikea-aikaisesti käytössä olevaksi materiaaliksi, palveluiksi tai toimintaedellytyksiksi. Logistiikkajärjestelmän kyky testataan joka päivä. Sen luotettavuus ja suorituskyky on yhtä hyvä kuin viimeinen toimitettu tilaus tai palvelu. Tämä on meille kunnia-asia, jolla lunastamme tunnuksemme ”LOGISTIIKKA – OPERAATIOIDEN MAHDOLLISTAJA”. Muistathan Huoltoupseerikoulutuksen ja Huoltoupseeriyhdistyksen 85-vuotisjuhlaseminaarin Lahdessa Hämeen Rykmentissä 11.10.2011 Huoltoupseeriyhdistys ry:n Syyskokouksen Hämeenlinnassa Patria Oy:n tiloissa 7.11.2011 (yksityiskohdat lehdessä 2/2011) 8 Pidämme autosi tien päällä, tuottavassa työssä, tarvitatessa vaikka kellon ympäri Ammattitaitoista monimerkkipalvelua Valtakunnallinen puh 010 2320 100 Päivystys 24/7 puh 010 2320 841 raskone.fi Sotatalouspäällikön tervehdys Huoltoupseeriyhdistykselle Puolustusvoimien sotatalouspäällikkö Insinööörikenraalimajuri Jukka Juusti Puolustusvoimien huoltoupseerikoulutus ja Huoltoupseeriyhdistys ry täyttävät tänä vuonna 85-vuotta. Kyseessä on mille tahansa yhdistykselle tai koulutusalalle kunnioitettava ikä. Vapaaehtoinen järjestötoiminta ja maanpuolustustyö on aina ollut arvokas ja tärkeä osa suomalaista puolustusjärjestelmää. Käytettävissä olevia puolustusvoimien niukkoja taloudellisia resursseja on Suomessa aina saatu hyödynnettyä optimaalisesti kanavoimalla vapaaehtoinen maanpuolustustyö tukemaan puolustusvoimien toimintaa. Tässä toiminnassa järjestötoiminta on ollut avainasemassa erityisesti maanpuolustushengen luojana. Suomalaisen maanpuolustusjärjestelmän erityispiirre on se, että olemme kiinteä osa muuta yhteiskuntaa ja talouselämää. Erityisesti huollon ja logistiikan osalta integroituminen yhteiskuntaan ja talouselämään on olennaisen tärkeää. Ilman kiinteää yhteyttä elinkeinoelämään ei ole mahdollista saada nykyistä puolustusvoimien huolto- ja logistiikkajärjestelmää toimimaan. Puo- 10 lustusvoimien huoltojärjestelmä ei ole muusta yhteiskunnasta erillinen saareke. Huoltoupseeriyhdistys on malliesimerkki toimivasta yhteistyöstä elinkeinoelämän ja maanpuolustusjärjestön välillä. Lopputuloksena on toimiva linkki elinkeinoelämän ja puolustusvoimien välillä, joka hyödyntää molempia osapuolia. Huoltoupseeriyhdistys on tehnyt ansiokasta työtään jo 85 vuotta. Jäsenistö koostuu pääosin reserviläisistä jotka tekevät siviilityötä logistiikan eri tehtävissä. Tämä on mahdollistanut erinomaisen vuorovaikutuksen ja verkostoituneen asiantuntijajoukon, joka toimii läheisessä vuorovaikutuksessa puolustusvoimien kanssa. Nykytermein ilmaistuna järjestönne on eräänlainen ”Force Multiplier”, joka tietyillä alueilla moninkertaistaa niukat resurssimme. Nykyisen hallituksen säästötavoitteet erityisesti puolustusbudjetin osalta tulevat todennäköisesti johtamaan siihen, että vapaaehtoinen maanpuolustustyö nousee entistäkin suurempaan arvoon. Tämä johtuu siitä, että viralliset budjetit supistuvat voimakkaasti. Yhdistyksenne tulevaisuus vaikuttaa puolustusvoimien niukoista tulevista budjettikehyksistä johtuen erityisen hyvältä. Tulevaisuuden yhteistyölle on selvästi kysyntää. Huoltovarmuus osana yhteiskuntaa Yhteiskuntamme rakenne on muuttunut radikaalisti muutaman viime vuosikymmenen aikana. Jakelujärjestelmät, varastot ja kokonaislogistiikka ovat integroituneet yhteen. Eri elinkeinoelämän alat ovat tulleet yhä riippuvaisemmiksi toisistaan. Varastot on minimoitu ja logistiset ketjut on viritetty toimimaan taloudellisesti optimaalisesti. Samalla on syntynyt yhä haavoittuvampi yhteiskuntarakenne, jonka häiriönkesto ilman ongelmiin varautumista on huono. Suomessa on kautta historian osattu varautua tulevaisuuden ongelmiin hyvin verrattuna moniin muihin maihin. Osittain tämä varmasti johtuu Suomen maantieteellisestä sijainnista ja ankarasta ilmastostamme. Maamme historia on myös täynnä opettavia esimerkkejä varautumisen tärkeydestä. Olemme kuitenkin aivan uudenlaisessa tilanteessa siinä suhteessa, että vakava häiriö sähkö- tai tietoliikenneyhteyksissä voi teoriassa lamauttaa koko yhteiskuntamme ellei häiriöihin ole varauduttu. Tässä mielessä kriisitietoisuus ja huoltovarmuuden ottaminen huomioon huollon- ja logistiikan järjestelmien rakentamisessa on entistäkin tärkeämpi alue huoltoupseeriyhdistyksen toiminnassa siviilimaailman suuntaan. Logistiikka osana puolustusvoimauudistusta Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmää on kehitetty viimeisen kymmenen vuoden aikana ehkä enemmän kuin mitään muuta aluetta puolustushallinnossa. Rakenteet ovat muuttuneet ja organisaatioita on myllätty. Tuloksia sekä säästöjä on saatu aikaan toimivalla ja vaatimukset täyttävällä koneistolla. Huoltoala on ollut edelläkävijä erilaisten kumppanuuksian saralla jopa kansainvälisesti katsottuna. Suomessa on kyetty ennakkoluulottomasti luomaan uusia ja tehokkaita toimintatapoja. Muutosten aika ei valitettavasti ole ohi. Joskus tuntuu, että ainoastaan muutos on pysyvää. Huolto ja logistiikka muodostaa niin suuren osan puolustushallinnon kustannuksista sekä henkilöstöstä, että kustannussäästöjä tavoiteltaessa ala joutuu väistämättä tarkastelun kohteeksi. Kyse ei ole pelkästään puolustusvoimista. Turun kauppakorkeakoulussa tehdyssä Logistiikkaselvitys 2009 tutkimuksen mukaan Suomessa toimivien noin 2700 yrityksen mielestä logististen kustannusten alentamien on tärkein kehityskohde sekä teollisuudessa, kaupan alalla että logistiikkapalveluyrityksissä. Jos se yhtään lohduttaa niin muutos näyttää olevan jatkuva kaikkialla logistiikan alueella. Puolustusvoimauudistus tulee siis tarjoamaan haastavat ajat ja tehtävät logistiikan sekä huollon alalla työskenteleville. Yksi olennainen haaste on materiaalihankintojen kehittäminen osana kokonaislogistiikkaa ottaen huomioon huoltovarmuuden vaatimukset. Kansainvälisen yhteistyön haasteet Suomi on myös huollon ja logistiikan osalta yhä kiinteämmin sidoksissa kansainväliseen yhteistyöhön. Tämä ei koske yksinomaan sotilaallisia operaatioita ja niiden vaatimaa yhteensopivuutta vaan monia muitakin käytännön asioita. EU:n uudet direktiivit ohjaavat tulevaisuudessa jopa varaosahankintojamme ja niiden kilpailuttamista sekä huoltosopimusten solmimista. Yhdessä toimimalla löydämme varmasti toimivat ja huoltovarmuuden takaavat mallit tähänkin haasteelliseen ympäristöön. Euroopan puolustusvirastolla EDA:lla on kiistaton rooli asioissa, joissa vaaditaan yhteistä näkemystä EU:n puolustushallintojen osalta. Yhteiseen sertifiointiin liittyvissä asioissa EDA:n vaikutus lisääntyy. Esimerkkinä on usein mainittu NH-90 projekti, jossa yhteisen sertifioinnin puuttumisen vuoksi jouduttiin tekemään kokonaista 24 kansallista ja päällekäistä sertifiointia lentokelpoisuuden osalta. EU:n ja NATO:n piirissä käynistetty ”pooling ja sharing” yhteistyön kehittäminen tuo monia yhteistoimintamahdollisuuksia myös logistiikan alueelle. Suomella on myös pitkä kokemus NATO:n huolto- ja logistiikkaorganisaation NAMSA:n käytöstä liittyen materiaalin ylläpitoon ja varaosahankintoihin. Olemme kouluttaneet toistakymmentä huollon ammattilaisia pitkällä NICOLOGkurssilla Luxemburgissa. Haasteenamme on paikallistaa suuresta organisaatiosta meille parhaiten sopivat palvelut. NAMSA:n käyttö tarjoaa myös mahdollisuuden tavanomaista nopeampiin hankintoihin, koska sieltä hankittava materiaali on jo valmiiksi kilpailutettua. Kansainväliset operaatiot Ruotsi päätti keväällä 2011 lähettää hävittäjiään Libyan operaatioon. Koneet eivät päässeet Italiassa ilmaan kun kävi ilmi, että JAS-hävittäjä vaatii erilaista polttoainetta kuin muut operaatioon osallistuvat hävittäjät. Ruotsi joutui lähettämään omat tankkiautot paikalle, jotta ongelma saatiin ratkaistua. Vastaavat ongelmat ovat tuttuja kaikille kv-operaatioihin osallistuneille erityisesti huollon ja logistiikan alueella. Se mikä usein jää vaille huomiota, ovat ongelman taloudelliset vaikutukset normaaliin kotimaan toimintaan. Olisi huomattavasti edullisempaa, jos Euroopan puolustushallintojen ratkaisut perustuisivat samoihin standardeihin ja olisivat yhteensopivia. Mobiiliteknologian hintojen lasku on hyvä esimerkki siitä mihin kansainväliset standardit siviilipuolella parhaimmillaan johtavat kustannusten osalta. Supistuvien puolustusbudjettien Euroopassa olisi kiistatta tarvetta vastaaville kustannussäästöille kansallisen puolustuksen osalta. Huollon ja Logistiikan organisointi Euroopassa Ruotsissa julkaistiin keväällä 2011 selvitysmiehen raportti koskien mahdollista logistiikan ja hankintatoiminnan yhdistämistä. Selvitysmies oli työssään ottanut vertailukohdaksi Suomen, Norjan ja Hollannin vastaavat järjestelyt. Selvitystyössä oli kuitenkin todettu, että kyseisten maiden huollon ja hankinnan järjestelyt poikkeavat toisistaan niin paljon, että vertailun tekeminen ja mallin ottaminen Ruotsin mallin pohjaksi oli mahdotonta. Ruotsissa selvitysmies ehdottaa FMV:n ja FMLOG organisaatioiden yhdistämistä eli hankinnan ja logistiikan viemistä samaan organisaatioon. Ranskassa harkitaan logistiikan erottamista paikallisesta hankintaorganisaatiosta (=DGA). Saksassa lainsäädäntö ei edes mahdollista hankinnan ja logistiikan yhdistämistä, koska puolustusmateriaalin hankinta on määritelty vain siviilien tehtäväksi eikä samaan organisaatioon voi yhdistää sotilaallisia osia. Esimerkit osoittavat selvästi sen, että ei ole olemassa yhtä muita parempaa tapaa organisoida logistiikkaa ja hankintatoimintaa. Ratkaisu lähtee aina kansallisista tarpeista, ja sen tulee palvella kansallisen puolustuksen etua. Yhteenvetona voidaan todeta, että mallia ja oppia kannattaa maailmalta hakea. Parhaita käytäntöjä voi ja pitää kuitenkin tarkastella kriittisesti. Suora kansainvälisten mallien ja toimintatapojen kopiointi ei yleensä kannata ja on joskus jopa haitallista. Suomessa olemme aina osanneet soveltaa parhaita käytäntöjä meille sopivalla tavalla. Uskon ja toivon, että tälläkin kerralla puolustusvoimauudistuksen lopputulos on meidän järjestelmäämme sopiva ja lopputuloksena on puolustusvoimain komentajaa lainaten ”soiva peli”. Lopuksi tahdon tuoda puolustusvoimien johdon tervehdyksen yhdistyksenne merkkipäivän johdosta. Puolustusvoimat haluaa kiittää yhdistystä erinomaisesta yhteistyöstä huollon ja logistiikan alalla. Samalla toivotan menestyksekästä sekä aktiivista tulevaisuutta nuorekkaalle yhdistyksellenne. 11 Maavoimien huolto Huollon tarkastaja eversti Risto Kosonen ja hymystä päätellen hyvin huollettua kalustoa. Maavoimien huoltojärjestelmä on puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän runko. Se tukee maavoimien lisäksi myös ilma- ja merivoimien sekä rajavartiolaitoksen joukkoja. Maavoimien huoltojärjestelmä perustettiin vuoden 2008 alusta maavoimien perustamisen myötä. Se muodostui kolmen entisen maanpuolustusalueen ja entisen Puolustusvoimien Materiaalilaitoksen sekä nykyisten joukko-osastojen huoltojärjestelmistä. Maavoimien huolto on tehokas kokonaisuus. Tehokkuus ja keskittämisen hyödyt tulevat esille muun muassa varastoinnin ja tilahallinnan kehittämissä, joissa voidaan käsitellä koko valtakunnan kokonaisuutta yhdellä kertaa ilman alueellisia ristivetoja. Järjestely mahdollistaa myös aiempaa paremman yhteistyön valtakunnallisen elinkeinoelämän kanssa. Pääesikunta vastaa valtakunnan tason valmiussuunnittelusta yhteistyössä Huoltovarmuuskeskuksen että eri poolien kanssa. Kyseinen työ antaa perusteet maavoimien huollon poikkeusolojen suunnittelulle. Operatiiviset perusteet ja huollon tärkeysjärjestyksen painopisteineen määrittää maavoimien komentaja ja alueellisesti sotilasläänien komentajat. 12 Maavoimien Esikunnan huolto-osaston tehtävänä on maavoimien huollon kehittäminen ja johtaminen osana muuta operatiivista suunnittelua. Suunnittelu on pitkäjänteistä ja tähtää tällä hetkellä vuoden 2016 jälkeiseen aikaan. Tänä päivänä materiaalihankkeiden edellyttämät huollon resurssitarpeet tuleville vuosikymmenille kyetään suunnittelemaan entistä paremmin. Käytännössä tämä tarkoittaa varastoinnin, kunnossapidon osaamisen ja varaosien sekä investointirakentamisen resursointia, jotta uudet ase- ja johtamisjärjestelmät sekä muu sotavarustus kyetään ylläpitämään koko elinkaaren ajan. Huollon edellytetään olevan kaikkien aselajien kehittämisessä jo suunnitteluvaiheessa. Poikkeusolojen huoltojoukkojen ja henkilöstön merkitys ymmärretään tärkeänä osana operatiivista suorituskykyä. Näin myös huoltojoukkojen kehittämisestä on tullut tärkeä osa Maavoimien Esikunnan huolto-osaston työskentelyä. Työtä tukee huollon tutkimusyhteistyö Maavoimien Materiaalilaitoksen ja Hämeen Rykmentin Huoltokoulun kanssa sekä Maasotakoulun kanssa. Huollon järjestelyjen johtaminen tapahtuu Tampereelta Maavoimien Materiaalilaitos rakentaa ja ylläpitää maavoimien materiaalisen suorituskyvyn sekä johtaa ja kehittä maavoimien huollon järjestelyjä ja valmiutta. Näkyvin muutos vuoden 2008 muutoksessa oli huoltorykmenttien perustaminen. Rykmenttien keskeinen tehtävä on tukea sotilasläänin esikuntaa ja sotilasläänien alueella toimivia hallintoyksiköitä huollollisesti. Huoltorykmentit varastoivat myös pääosan puolustusvoimien materiaalista. Rykmenttien esikunnat suunnittelevat ja johtavat huollon järjestelyt sotilasläänin alueella sekä antavat huollon asiantuntija- apua tuettaville hallintoyksiköille. Alueelliset huollonjärjestelyt hyväksyy sotilasläänin komentaja osana sotilasläänin valmiutta. Maavoimien Materiaalilaitoksen Esikunta liittää alaisensa huoltorykmentit ja Räjähdelaitoksen sekä puolustusvoimien huollon eri toimijat ja elinkeinoelämän palveluiden tuottajat maavoimien palveluverkoksi yhdeksi maavoimien huollon palveluverkoksi. Kaikki puolustusvoimien hallintoyksiköt liittyvät oman huoltorykmenttinsä kautta huollon palveluverkkoon. Toimintatapa on sama kaikissa valmiustiloissa. Toimintatapa, jossa kullakin hallintoyksiköllä on oma tukeva huoltorykmentti, on pyrkinyt selkiyttämään joukkoosastojen moninaista sopimuskenttää. Toiminta on tältä osin lähtenyt hyvin käyntiin, kuitenkin vanhoista ”oman tekemisen”-periaatteista luopuminen vie aikaa ja tältä osin työ jatkuu puolustusvoimia uudistettaessa. Lopputuloksena tavoitellaan tilannetta, jossa joukko-osasto keskittyy päätehtäväänsä; sodan ajan joukkojen kouluttamiseen ja erikseen määrättyihin valmiustehtäviin. Huollollisesti joukko-osastolla tulee olla johdossaan vain välittömästi joukkotuotannon tarvitsema päivittäinen huolto ja materiaali. Tilapäiset ja siviilimäiset tukipalvelut ja tarvittava lisämateriaali järjestyy tukevan huoltorykmenttiin kautta tarvetta vastaavasti. Kumppanit yhä merkittävämmässä roolissa Maavoimien huoltojärjestelmää tukevat eritoimialojen strategiset kumppanit ja palvelujen tuottajat. Elinkeinoelämän kumppaneina toimivat muun muassa Metsähallitus, Senaatti-kiinteistöt ja Puolustushallinnon rakennuslaitos, sairaanhoitopiirit ja yhteiskunnan terveyden huolto, valtakunnalliset kuljetusliikkeet ja Millog Oy. Näistä eniten mielenkiintoa on herättänyt juuri maavoimien järjestelmävastuulla olevan sotavarustuksen kakkostason kunnossapitovastuun siirtäminen Millog Oy:lle vuodesta 2009 alkaen. Reilun kahden vuoden kokemuksen perustella voidaan todeta Millog -kumppanuuden olevan tehokkaampi ratkaisu kun oma varikkojärjestelmä. Päätös on ollut hyvä! Jatkossa kumppanuudet tulevat olemaan kiinteä osa huoltoa ja logistiikkaa. Näin ollen juuri kumppanuudet ja niistä tavoiteltavat hyödyt edellyttävät lisääntyvää huoltoupseereiden osaamista elinkeinoelämän ja sopimuksien hallintaan. Tässä on töitä myös Huoltoupseeriyhdistykselle ja sen korkeatasoiselle jäsenistölle. Huollon koulutuksesta hyötyä siviiliin Maavoimat vastaavat lähes koko puolustusvoimien logistiikan tarvitsemasta huollon joukkotuotannosta. Huollon joukkotuotanto kehittyy osana muuta koulutusjärjestelmää. Tavoitteena on saada koulutettua kaikki huollon joukot muiden aselajien tapaan poikkeusolojen tarvetta vastaavaksi. Karjalan Prikaatin Karjalan Huoltopataljoonasta lähtenyt huoltopataljoona konsepti on osoittautunut tehokkaaksi tavaksi yhdistää huollon laitokset ja huollon perusyksiköiden osaaminen asevelvollisten koulutukseen. Nyt samat järjestelyt ovat käytössä jo Kainuun Prikaatin Kuopion Pataljoonassa ja Panssariprikaatin Parolan Pataljoonassa. Lisäksi Hämeen Rykmentti Hämeen Ratsujääkäripataljoona kouluttaa huoltojoukkoja. Porin Prikaatin mukaan tuloa odotellaan erityisesti sen kansainvälisen osaamisen kannalta.. Huollon taistelijalta edellytetään kykyä toimia taistelijana. Tämän lisäksi hänen tulee olla korkeatasoinen huollon ammattiosaaja. Tähän päästää hyödyntämällä varusmiehen saama siviilikoulutusta ja ammattitaitoa täysimääräisesti hänen sodan ajan koulutuslinjaansa va- littaessa. Erikois- ja jatkokoulutus johdetaan jopa henkilökohtaisesti nousujohteisesti kohden asetettuja koulutustavoitteita. Saadusta sotilasammatillisesta koulutuksesta ja harjoittelusta annetaan varusmiehelle kotiutuessa tarvittavat todistukset siviilielämää varten. Hyvänä esimerkkinä huollon koulutuksesta, joista varmuudella on hyötyä myös siviilielämässä, ovat muun muassa sotilaskuljettaja (ABCE-kortti), elektroniikkaasentaja ja huoltojoukkueen tai ryhmänjohtaja. Maavoimien huollon tulevaisuus Maavoimien huollon kannalta on tärkeää varmistaa sodan ajan huoltopataljoonien ja – komppanioiden toimintakyky hyvällä koulutuksella ja riittävällä sotavarustuksella. Huollon johtajien tulee tuntea tuettavat joukot sekä koko huoltoja logistiikkajärjestelmä etulinjasta elinkeinoelämään. Huoltoupseereiden tulee tuntea elinkeinoelämä, mutta toisaalta taistelukentän toiminta. Ydintoiminta maavoimien kenttähuolto tulee säilyä kehittämisen painopisteenä. Siviilimäiset tukipalvelut voidaan tuottaa itse, kumppanuuden tai ostopalvelujen kautta, kunhan se tapahtuu taloudellisesti. Näitä perustavoitteita voidaan kehittää niukkoinakin aikoina. Nykyiset lähtökohdat siihen ovat erinomaiset. 13 Heikki Rauhala Kommodori Merivoimien huoltopäällikkö Vetehinen-luokan sukellusveneitä emälaiva M-1:n kyljessä, uloimpana vasemmalla Saukko. Merivoimien huolto Helsinki-luokan ohjusvene Oulu, Helsingin satamassa kesällä 2006. Merivoimien huoltojärjestelmä on osa puolustusvoimien alueellista logistista verkostoa. Merivoimat tukeutuu yleishuollossa maavoimiin, puolustusvoimien logistiikan palvelukeskuksiin, kumppaniyrityksiin ja yhteiskunnan muihin voimavaroihin. Merivoimat toteuttaa itse oman erikoishuoltonsa kumppaniyritystensä tuella. Huollon rakenteet ja toimintatavat ovat muiden puolustushaarojen kanssa yhtenevät. Merivoimien tehtäviin kuuluu jatkuva aluevalvontatehtävä jo normaalioloissa. Tekninen kalusto ja henkilöstö on pidettävä tehtävien edellyttämässä korkeassa toimintavalmiudessa. Alusten, valvontakaluston, aseiden ja muun kaluston sekä henkilöstön lukumäärä on pieni. Operatiiviset joukot liikkuvat laajoilla alueilla usein pitkäkestoisissa tehtävissä, mikä edellyttää yksiköiltä useiden päivien omavaraisuutta ja huollon ulottamista operatiivisten joukkojen toimin- 14 ta-alueille – nykyisin entistä useammin myös kansainvälisiin tehtäviin. Merivoimien tukikohdat ovat aikojen saatossa olleet milloin itsenäisiä huoltoja koulutuslaitoksia, milloin operatiiviseen yhtymään kuuluvia orgaanisia huoltojoukkoja. Johtosuhteesta riippumatta ratkaisu on ollut aina toimintasuunnat kattava alueellinen huoltojärjestelmä, jonka tärkeinä osina ovat olleet muun yhteiskunnan huoltopaikat ja palvelut. Tekninen osaaminen on aina pidetty korkeana taistelualuksilla ja joukko-osastoissa. Sotien aikana sukellusveneillä ei ollut erillistä huolto-organisaatiota, vaan miehistö teki raskaatkin kone- ja laivahuollot pääsääntöisesti itse. Tänä päivänä miehistön tekemää huoltoa kutsutaan 1-tason kunnossapidoksi. Merellinen ympäristö määrittää merivoimien toiminnan ja välineiden erikoispiirteet. Erikoisjärjestelmiä ovat esimerkiksi alukset, sukeltajien laitteet, vedenalaiset etsintä- ja valvontalaitteet sekä merimiinat ja meritorjuntaohjukset. Näitä hankittaessa rakennetaan yleensä myös huoltojärjestelmä. Merivoimien nykyinen huoltoorganisaatio Merivoimien Esikunnassa pieni huoltoosasto tukee operatiivista johtamista ja vastaa huollon operatiivisesta suunnittelusta. Meripuolustusalueiden esikunnissa huolto-osastot johtavat huollon järjestelyiden toteuttamista. Huoltokeskukset järjestävät huollon palveluita Saaristomeren ja Suomenlahden Meripuolustusalueilla sekä Uudenmaan Prikaatissa. Merisotakoulu ja Merivoimien Tutkimuslaitos tukeutuvat yleishuollossa muihin maa- ja merivoimien joukkoihin. Maavoimien huoltorykmentit tukevat kaikkia merivoimien joukkoja yleishuollossa. Aiemmin keskitetyt Sotilaslääketieteen keskuksen terveydenhuoltopalvelut ja Puolustusvoimien ruokahuollon palvelukeskuksen muonituspalvelut toimivat merivoimien rinnalla varuskunnissa. Keskitetyistä palveluista saadut kokemukset ovat voittopuolisesti positiivisia. Sotilaslääketieteen keskuksen ja merivoimien korkeatasoinen sukellustutki- Merivoimien henkilöstö uuden miinantorjunta-aluksen miehittämättömän vedenalaisen etsintäjärjestelmän (HUGIN) huoltokoulutuksessa Norjassa. Osa koulutuksesta toteutui tuotannon kokoonpanolinjalla. mus ja -hoito on sijoitettu sukeltajatukikohtaan Upinniemeen. Merivoimien Materiaalilaitos vastaa materiaalin kunnosta järjestämällä kunnossapitopalvelut sekä varastoimalla merivoimien keskeisiä taistelujärjestelmän osia. Merivoimien huolto kansainvälisissä tehtävissä Merivoimilla on pitkät perinteet kansainvälisestä toiminnasta. Pitkät purjehdukset, vilkas harjoitustoiminta Itämeren alueella sekä viimeaikaiset valmiusjak- Upinniemen painekammion valvontamonitorin kuvassa mm. Saksan laivaston ylilääkäri, lääkintäkontra-amiraali Rainer Pinnow. sot ja operaatiot ovat rutinoineet merivoimien huoltojärjestelmän kansainvälistä osaamista. Merivoimien henkilöstö on osallistunut huollon kansainvälisille kursseille, erilaisten huolto-organisaatioiden työskentelyyn sekä huollon kansainvälisiin tehtäviin. Kaluston yhteensopivuutta on parannettu – huollon osalta esimerkiksi rakentamalla aluksille merellinen tankkauskyky (RAS, replenishment at sea). Vuonna 2010 järjestettiin Suomessa suuri Northern Coasts -harjoitus, jossa oli mukana viitisenkymmentä pintaalusta, sukellusveneitä sekä lentävää kalustoa. Kansainvälinen huoltotukikohta perustettiin merivoimien tukikohtaan Pansioon. Vuoden 2011 alussa Uudenmaan Prikaatin kouluttama osasto oli valmiudessa osana pohjoismaista taisteluosastoa (NBG) ja miinalaiva Pohjanmaa toimi Afrikan kupeessa ATALANTAoperaatiossa suojaamassa hätäalueiden ruokakuljetuksia ja meriliikennettä. Kaikissa kansainvälisissä tehtävissä maavoimien, erityisesti Porin Prikaatin ja Maavoimien Materiaalilaitoksen, osaaminen ja materiaalituki on ollut keskeistä. ATALANTA-operaatioon saatiin mukaan viiden kuukauden lääkintätarpeet Sotilaslääketieteen Keskuksen tuella. Merivoimien Materiaalilaitos on järjestänyt merivoimien erikoisjärjestelmien tarvikkeet ja teknisen huollon ulkomailla toimiville yksiköille. Ulkomailla on runsaasti yleishuollon palveluiden tuottajia siviili- ja sotilaslaivoille. NATO:n materiaali- ja tukikes- 15 kukselta NAMSA:lta voidaan tilata satamapalveluita ympäri maailman. ATALANTA-operaatioon satamapalvelujen päätuottajaksi valittiin tarjouskilpailussa norjalainen Wilhelmsen ja merivoimien huoltotukikohdassa Djiboutissa työskenteli vain neljä henkilöä. Merivoimien huollon kehittäminen Ilmatorjuntaohjuksen asennus ohjusveneellä. Operaatio ATALANTA:ssa Intian valtamerellä, taustalla hinauksessa merirosvoalus. Huoltotukohta (Forward Logistics Site) Djiboutissa. 16 Pääesikunta julkaisi vuonna 2008 Puolustusvoimien logistiikkastrategian, minkä päämääränä on ohjata puolustusvoimien logistiikan suorituskyvyn rakentamista, ylläpitoa ja käyttöä. Logistiikka- ja materiaalitoimintojen tarkastelu on luonnollisesti mukana käynnissä olevassa puolustusvoimien uudistamistyössä. Puolustushaarojen huoltojärjestelmät rakennetaan yhteneväksi kokonaisjärjestelmäksi, josta on karsittu päällekkäisyydet. Vuoden 2012 alussa meripuolustusalueiden korjaamot Pansiossa ja Upinniemessä liitetään Merivoimien Materiaalilaitokseen. Uudenmaan Prikaatin korjaamo muuttuu kunnossapitokeskukseksi ja jatkaa käyttäjätason (1-taso) kunnossapitoa. Samassa muutoksessa vähennetään merivoimien joukkoyksiköiden määrää. Meripuolustusalueilla huolto keskitetään uusiin pataljooniin, kuten maavoimien valmiusyhtymissä. Pataljoonien tehtäviin kuuluu huollon lisäksi myös joukkotuotanto. Kesällä 2011 testattiin sotaharjoituksessa huoltopataljoonakonseptia, joka todettiin hyvin toimivaksi. Samalla saatiin arvokasta kokemusta yhteistoiminnasta maavoimien huoltorykmenttien kanssa. Merivoimien kenttähuoltoyksiköitä kehitetään Pääesikunnan johtamassa logistiikan kehittämisohjelmassa. Kehittäminen kattaa kaikki huollon toimialat ja se ulotetaan koko organisaation läpi. Kiinteistöuudistuksesta lähtien puolustusvoimat on vuokrannut käyttämänsä tilat ja alueet. Puolustusvoimat luopuu suunnitellusti tarpeettomiksi jäävistä alueista ja kiinteistöistä. Osana tätä toiminnan tehostamista merivoimat on laatinut omien toimitilojensa käyttö- ja luopumissuunnitelman, joka käsittelee myös kaikki merivoimien vuokraamat saaret. Lähes kaikilla saarilla on valvontalaitteita, aseita, tietoliikennejärjestelmiä ja puolustusrakenteita, joista osa jää mahdollisten luopumisten jälkeen rasitteiksi niiden käyttöiän päättymiseen asti. Räjähdevarastoja on parannettu suunnitelmallisesti siten, että merivoimien räjähteet saadaan tavoiteaikataulussa määräysten mukaisiin turvallisiin varastoihin. Sama hyötytarkastelu tehdään myös kalustolle. Merivoimat on poistanut käytöstään lukuisia vanhentuneita taistelu- ja apualuksia sekä asejärjestelmiä. Apualusten, vanhimpien tykkien ja merimiinojen vähentäminen jatkuu lähivuosina. Merivalvontatutkien korvaaminen uusilla on saatu valmiiksi tänä vuonna. Luopumisten tavoitteena on suunnata vähät resurssit uusiin järjestelmiin, joilla parannetaan tai vähintään ylläpidetään kykyä suoriutua merivoimille annetuista tehtävistä. Puolustusvoimien strateginen kumppani Millog Oy vastaa maavoimien ajoneuvo-ja panssarikaluston, aseja elektroniikkajärjestelmien ja -laitteiden asennuksista, modifikaatioista ja kunnossapidosta sekä osallistuu maavoimien materiaalihankkeisiin. Millog Oy Hatanpään valtatie 30 33100 TAMPERE Puh. 020 469 7000 www.millog.fi Ilmavoimien Eversti Pauli Rantamäki Ilmavoimien huoltopäällikkö Hornet lähdössä maakuljetuslavetilla Ilmavoimien huolto ja logistiikka on periaatteessa samaa kuin muissakin puolustushaaroissa. Toiminta perustuu ilmavoimien omaan erikoishuoltoon sekä huoltorykmenttien ja logistiikan palvelukeskuksien tukeen yleishuollon järjestelyissä niin normaali- kuin poikkeusoloissa. Joukko-osastoissa toteutetaan kunnossapidon I-taso ja II-taso on pääosin ulkoistettu palvelun tuottajille. Joukko-osastojen Lentokonekorjaamot sekä Viestitekniikkakeskukset tekevät myös II-tason kunnossapitoa. Kiinteä tukikohtaverkosto sekä erikoishuollon iso osuus asettavat ilmavoimien huollolle erityisvaatimuksia. Kumppaneiden osuus ilmavoimien erikoishuollon toteutuksessa on merkittävä, koska pienen valtion resursseilla ei ole mahdollista luoda kaikkea erikoishuollon kykyä niin ilmavoimille kuin myös kotimaiselle teollisuudelle. Tämä jo 1920-luvulla tehty periaatteellinen ratkaisu, jossa kumppaneilla on merkittävä osuus tehdastason huollon toteutuksesta, on toimiva myös nykypäivänä. Aluevastuussa oleva ilmavoimien valmiusyhtymä eli lennosto vastaa alueensa operatiivisesta johtamisesta ja luo myös huollolliset toimintaedellytykset joukoilleen. Tämä vaatii lennostolta laajan alueellisen huoltovastuun alueensa ilmavoimien joukoista ja toiminnasta, joka poikkeusoloissa keskittyy tukikohtiin. Päätukikohdan vahvuus voi kasvaa 18 Hansan moottorinvaihto meneillään 1920 -luvulla huolto useaan tuhanteen. Tukikohdasta löytyy silloin käytännössä kaikki huollon palvelut, ml suuri tukikohdan huoltokeskus, joka vastaa tukikohdan yleishuollon toteuttamisesta. Yleishuollon lisäksi tukikohdassa on myös erikoishuollon yksiköt, jotka vastaavat lentokaluston ja TVJ-alan erikoishuollon toteutuksesta I-tasolla ja osittain myös II-tasolla. Vastuualueen lennosto johtaa tukikohtia sekä niiden huollon järjestelyitä Ilmavoimien esikunnan ohjauksessa. Erikoishuollossa lennostot tukeutuvat ilmavoimien Materiaalilaitoksen palveluihin sekä strategisiin kumppaneihin. Ilmavoimien erikoishuolto Pääjohtokeskuksien, tutka-asemien ja hävittäjälentolaivueiden toiminnassa korostuu AKV/AKT tehtävien toteuttaminen lyhyellä reagointiajalla sekä järjestelmien korkea käytettävyysaste. Tällöin viiveet järjestelmien korjauksiin tai asemateriaalin asennukseen ovat lyhyitä. Erikoishuolto onkin ilmavoimissa keskeisessä asemassa kuten myös ilmataistelumateriaalin varastointi toiminnan vaatimalla tavalla. Varastoinnissa on myös huomioitava materiaalin valmistajamaan erityisvaatimukset varastoinnin järjestelyille. Ilmavoimien erikoishuollon käytännön järjestelyjä johtaa vuoden 2010 alussa perustettu ilmavoimien Materiaalilaitos. Hornetin käyttöhuoltoa maantietukikohdassa. 19 Uusimuotoiseen materiaalilaitokseen yhdistettiin Ilmavoimien Lento- ja Viestitekniikkalaitokset sekä Ilmavoimien esikunnan materiaaliosasto. Ilmavoimien Materiaalilaitoksen ydintehtävänä on toimia puolustusvoimien ilmailun erikoismateriaalin elinjakson hallinnasta vastaavana materiaali- ja logistiikkalaitoksena. Erikoishuollon toteuttajina ovat Ilmavoimien materiaalilaitos, ilmavoimien joukko-osastot sekä strategiset kumppanit. Ilmavoimien joukko-osastot vastaavat erikoishuollon I-tason toteutuksesta ja Ilmavoimien materiaalilaitos sekä strategiset kumppanit II-tason huollon toteutuksesta. Strategiset kumppanit myös muodostavat rungon poikkeusolojen II-tason SAorganisaatioille. Lentoteknillisessä huollossa suurimpana kumppanina on Patria, joka tekee lentokaluston tehdashuoltoja sekä kaluston suurempia modifiointeja. Ilmavoimien joukko-osastojen lentokonekorjaamot tekevät myös samanlaisia tehdastason määräaikaishuoltoja. Tämä menettely on valittu tietoisesti osaamisen pitämiseksi myös ilmavoimissa. Lentokonekorjaamoiden tekemistä huolloista saamme hyvät mittarit huoltojen läpimenoajoista, jolloin pystymme vaatimaan samaa myös kumppaneilta. Käytämme itse sanontaa ”Osaava ostaja” Tukikohtarakenteen kehittäminen Toiminnan luonteen vuoksi ilmavoimat on lentotoiminnan osalta sidottu kiinteisiin tukikohtiin, joiden kyky toimia myös asevaikutuksen alaisena asettavat suuria vaatimuksia kaluston hajauttamiselle, taistelukyvyn palauttamiselle sekä rakenteiden kestävyydelle. Valmiusrakentamisen toteuttaminen jo normaalioloissa on ilmavoimien huollon keskeisiä tehtäviä, koska tukikohtaverkon laajuutta ja taistelunkestävyyttä ei ehkä ehditä kehittää valmiutta kohotettaessa. Tukikohtien käyttö edellyttää kiinteiden rakenteiden lisäksi myös esim lähestymislaitteita sekä pysäytysjärjestelmiä, jotka voidaan asentaa kiitotielle käyttöönoton yhteydessä. 20 Jokioisten maantietukikohta Hornet vaijerilaskussa Jokioisten maantietukikohdassa. Päätukikohtien rakenteellista valmiutta on parannettu rakentamalla hälytyspaikka-alueita, joista ensimmäisenä valmistui Pirkkalan hälypaikka-alue. Seuraavaksi aloitetaan Rissalan hälypaikkaalueen rakentaminen. Maantietukikohtaverkkoa pyritään kehittämään suurien valtateiden perusparannuksen yhteydessä. Viimeksi on rakennettu maantietukikohta vuonna 2009 Jokioisiin valtatie 2 perusparannuksen yhteydessä. Yhteistyö muiden viranomaisten ja laitosten kanssa on erittäin tärkeätä näissä suurissa rakennushankkeissa. Ilmavoimien huollon kehittäminen Ilmavoimien huollon kehittäminen perustuu 2008 Puolustusvoimien logistiikkastrategiaan sekä puolustusvoimauudistuksen lopputuloksiin. Ilmavoimien esikunta on ottanut logistiikan operatiivisen johtamisen haltuunsa ja järjestelyiden johtaminen on selkeämmin allokoitunut lennostoille ja ilmavoimien Materiaalilaitokselle. Suurena haasteena on huoltovarmuuden varmistaminen ja kehittäminen nykyisillä polttoaineen ja varaosien hinnoilla. Poikkeusolojen aikana varaosien saatavuus voi selkeästi heikentyä, jolloin materiaalinen varmuus olisi luotava jo normaalioloissa. Tämä on erittäin haastavaa pienenevien määrärahojen aikana, jolloin jo normaalitoiminnan edellyttämän materiaalisen tason säilyttäminen on haasteellista. Ev Pauli Rantamäki on valmistunut Ilmavoimien kadettikurssilt a 71 vuonna 1987. ja yleisesikuntaupseerin tutkinnon hän suoritti vuonna 1995. Ev Rantamäki aloitti Ilmavoimien huoltopäällikkönä 2011 alussa. Aikaisemmin hän on toiminut mm. Satakunnan Lennoston esikuntapäällikkönä, henkilöstöosaston osastopäällikkönä ILMAVE:ssä sekä HävLLv 41:n komentajana lentosotakoulussa. 21 Lääkintähuollon kumppanuus – todellinen mahdollisuus Pentti Kuronen Lääkintäkenraalimajuri Sotilasterveydenhuollon dosentti Puolustusvoimien ylilääkäri Näen tulevaisuuden lääkintähuollon edelleen kompaktina osana logistiikkajärjestelmää. Kenttälääkintä on avainsana. Kenttälääkintä tulee nähdä kokonaisvaltaisemmin kuin aiemmin on totuttu ajattelemaan – tulevaisuudessa kenttälääkintää on koko lääkintäjärjestelmän suorituskyvyt puolustusvoimien tarpeisiin. Suorituskyvyt on fokusoitava muuttuvassa toimintaympäristössä puolustusvoimien päätehtävien mukaan – sellaiseen ei ulkoistettu järjestelmä taivu. Kehittämisen perusteet tulee imeä operatiivisista vaatimuksista. Lääkintähuollon ominaispiirteet asettavat järjestelmälle muusta logistiikasta poikkeavia vaatimuksia. Lääkintähuollon tulee toimia osana valtakunnallista terveydenhuoltoa, noudattaa säädöksiä sekä toiminnan laatuvaatimuksia. Toimintaa valvoo osaltaan viranomainen. Tilannekuvan tulee olla tulevaisuudessa jaettavissa myös kumppaneiden kesken tietyin reunaehdoin. Näille linjauksille antaa nykyinen PV:n lääkintähuollon keskitetty toimintamalli sekä nopeasti etenevä – kaikkia valmiudensäätelytiloja tukeva strategisen kumppanuuden malli – erinomaiset kehittämisen mahdollisuudet. Mikä parhainta - uudet toimintamallit ovat mit22 tareidenkin mukaan parantaneet kustannustehokkuutta ja myönteinen kehitys näyttää jatkuvan! Lääkintähuolto tervehtii lämpimästi kuluvana vuonna 85- vuotisjuhlaansa viettävää puolustusvoimien huoltoupseerikoulutusta sekä Huoltoupseeriyhdistystä! Tie kohti lääkintähuollon strategista erikoissairaanhoidon kumppanuutta on ollut esillä aika ajoin vähintäänkin parinkymmenen vuoden aikana kun sotilassairaalaverkostoa on sopeutettu. Vähitellen lisääntyivät tarkastelupaineet puolustusvoimien eri toimintojen kumppanuuksista ja ulkoistamisista. Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus vuonna 1998 käynnisti varsinaisesti vaiheen, jonka mukaan tehtiin 2000-luvun alussa puolustusministeriön johdolla kokonaisselvitys puolustusvoimien lääkintähuollosta. Tässä yhteydessä tarkasteltiin myös perusterveydenhuoltoa. Selvitys johti vuonna 2003 puolustusministeriön ohjauskirjeeseen, jolla annettiin perusteet suunnitella puolustusvoimien lääkintähuollosta toiminnallinen ja tulosvastuullinen kokonaisuus. Pohjois-Suomen alueella toteutettiin pilotointina suppeampi kumppanuuden kokeiluna, jossa alueen joukko-osastojen terveysasemat tukeutuivat vuoden 1999- alusta alkaen Lapin keskussairaalaan Rovaniemellä ja Kainuun keskussairaalaan Kajaanissa. Kokemukset olivat myönteisiä. Puolustusvoimien itsenäisyyden ajan suurin lääkintähuollon uudistus (pl. sodan ajan järjestelyt) käynnistettiin tammikuussa 2004 puolustusministerin päätöksellä. Vuosina 2004-2006 tehtiin uudistuksen edellyttämät suunnittelut sekä säädösmuutokset. Uudistus eteni vaiheittain siten, että viimeinen sotilassairaalamme, legendaarinen Tilkka, lakkautettiin vuoden 2005 lopussa ja samalla luovuttiin itse tuotetusta erikoissairaanhoidosta. Erikoissairaanhoidon strategiset kumppanuudet käynnistyivät 1.1.2006. Vuoden 2006 alusta käynnistettiin lääkintähuollon koulutukseen ja tutkimukseen suunniteltu Sotilaslääketieteen keskus (SOTLK). Puolustusvoimien (PV) varikkokenttää järjesteltäessä siirrettiin Lääkintävarikko (LÄÄKV) vuonna 2007 SOTLK:n yhteyteen. Säädösmuutoksissa linjattiin myös toiminnallisen ja tulosvastuullisen käsitteen sisältö kun määritettiin, että terveysasemat siirtyvät SOTLK:n alaisiksi. Tämä toteutui vuoden 2008 alusta kun joukko-osastoihin kuuluneet terveysasemat (yhteensä 24) liitettiin SOTLK:een. Kun puolestaan SOTLK johtajan sotilaalliseksi esimieheksi määrättiin PV:n ylilääkäri – siirryimme uuteen keskitettyyn hallintomalliin, joka toimii ja tuottaa palveluja valtakunnallisesti, kaikkia puolustusvoimien päätehtäviä varten sekä kaikille puolustushaaroille. Valtiontalouden tarkastusvirasto on tuloksellisuuskertomuksessaan (218/2011) tarkastellut ruokahuollon ohella myös terveydenhuollon rakennemuutoksen onnistumista. Vuosia 2004–2007 käsittelevässä kertomuksessa on annettu lääkintähuollon muutoksen tuloksista myönteinen lausunto. Strategisen kumppanuuden palvelusopimukset – joihin liittyy kustannusten maksuperusteisia suoritteita sekä tarkkaa sopimusjuridiikkaa – on pääosin uusittu vuoden 2011 aikana viiden vuoden ensimmäisen jakson jälkeen. Kokemukset erikoissairaanhoidon kumppanuuksista ovat olleet hyvät – reklamaatiot ovat olleet vähäisiä ja usein tiedon katkoksista johtuvia. Keskittäminen tuo tulosta Erikoissairaanhoidon kumppanuussopimukset käynnistyivät 1.1.2006 alkaen asevelvollisten erikoissairaanhoidon pal- kääntynyt laskuun. Uuden toimintamallin aikana vuosittainen kumulatiivinen ja indeksillä korjattu kustannussäästö on ollut keskimäärin vähintään 5-6 m€ luokkaa tarkastelujaksolla 2006–2010. Tuloksia voidaan pitää kustannusten nousupaineistaan tunnetussa terveydenhuollossa kannustavina ja toimintamallin keskittämistä perustelleiden hypoteesien mukaisena. Joukko-osastoille ei ole kohdennettu lisäkustannuksia. Lääkintähuollon järjestelyistä vastaa yhä tehokkaammin SOTLK. Keskittämisen edut ovat olleet lyhyestä toiminta-ajasta huolimatta kiistattomat. Kehittämispotentiaalia on edelleen niin päivittäisessä terveydenhuollossa kuin valmiustoiminnassa – suunnitelmatkin ovat selkeät ja peräsin alkaa pitää yhä paremmin. Lääketieteellisen toiminnan osalta terveysasemilla on ollut erilaisia käy- nistäneet uuden vaiheen, jossa kumppanoidumme tiiviisti Valtiokonttorin ja tarvittavien toimijoiden kanssa sekä organisoimme toimintaamme uusin tavoin. Pääosin on tarkoitus kehittää puolustusvoimien erityisolosuhteista johtuen omaa toimintaa ja samalla asetta selvät vaatimukset myös niille kumppaneille, jotka tuottavat PV:lle työterveyshuollon palveluja. Tärkeää on tässä yhteydessä todeta, että ilman lääkintähuollon toimintamallin keskittämistä emme voisi hyödyntää täysimääräisesti myöskään kumppanuuden mahdollisuuksia! Kumppanuuksien monet mahdollisuudet Painopisteen kohdennus on siirtynyt hallinnon kehittämisestä lääkintähuollon Monet PV:ien toimintaympäristön työterveyshuollon elementit ovat kenttälääkintää, jolla yksilöiden ja joukkojen suorituskykyjä tuetaan. Tässä lääkintäkenraalimajuri Kuronen lähdössä ilmailulääkärin työpaikkakäynnille ja lennolle HW-harjoituskoneen takaohjaamossa. velujen ja lääke- sekä kulutusmateriaalin logistiikan osalta. Kumppanuussopimuksiin liittyi velvoite poikkeusolojen (PO) yhteisestä suunnittelusta. Kehittämistyö on jatkunut Valtiontalouden tarkastusviraston tarkasteluajankohdasta eteenpäin painopistesuunnitelmien mukaisesti. Kustannusten nousupaineita on pystytty hillitsemään. Erikoissairaanhoidon kustannukset ovat kääntyneet hienoiseen laskuun vuoden 2010 aikana. Terveysasemien suuria keskinäisiä ja osin erilaisista toimintatavoista johtuneita kustannuseroja on pystytty tasoittamaan ja kokonaiskustannuskehitys on vuoden 2010 aikana tänteitä. Terveydenhuoltolaki edellyttää erityistä paneutumista potilasturvallisuuteen ja laatuun. Asiat ovat edenneet hyvään suuntaan. Puolustusvoimien uuden videoneuvottelujärjestelmän odotetaan tuovan huomattavaa apua laatu- ja koulutustyölle. Erityistä huomiota kiinnitetään lähitulevaisuudessa tutkimusten, lääkehoitojen, hengitystieinfektioiden, tukirankaperäisten oireiden ja sairauksien sekä mielenterveysasioiden osaamiseen. Erilaisten toimintamallien yhtenäistäminen on usean vuoden projekti ja luonteeltaan jatkuva. Asiaan liittyy myös uuden henkilökunnan kouluttaminen. Työterveyshuollossa olemme käyn- suorituskykyisten joukkojen tuottamiseen. Kenttälääkinnän materiaalihankinnat saadaan vietyä loppuun vuosien 2009- 2011 hankinnoilla ja elinkaari kantanee päivityksin 2030- vuoden tienoille. Lääkintäkoulu (LÄÄKK) puolestaan on saanut aktiivisen otteen kenttälääkintäkoulutukseen. Sen asemointia kansallisena kenttä- ja katastrofilääketieteen osaamiskeskuksena jatketaan. Sekä materiaali- että koulutusjärjestelmiä tarkastellaan yhdessä myös kumppaneiden kanssa – verrattain rajallisia valtakunnallisia resursseja on voitava jatkossa käyttää yhä tehokkaammin yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaisesti (Valtio- 23 neuvoston periaatepäätös 16.12.2010). Uusi PO- suunnittelujärjestelmä tuottaa tähän erinomaisen alustan – mikä parasta - yhteinen tahtotila on vahvasti myönteinen. Strategiseen kumppanuusmalliin sisällytetty PO- suunnittelun tavoite alkoi tehostua vuoden 2008 aikana kun yhteistyö uusien huoltorykmenttien suuntaan käynnistyi. Samassa yhteydessä alkoivat yhteydenotot myös sairaanhoitopiireihin. Uuden suunnittelujärjestelmän pilotointeihin on päästy vuoden 2011 aikana. Samalla ovat alkavat kehittyä yhtenäiset toimintatavat PO-suunnittelua varten. PO-suunnittelujärjestelmä on PV:n ja sairaanhoitopiirien välinen yhteistyösopimus, johon ei liity yksityiskohtaisia säädösperusteisia velvoitteita. PO- suunnittelun kehittäminen PV:n ja sairaanhoitopiirien välillä on saanut erinomaisen vastaanoton – asialle on ollut selvästikin laajaa kansallista ”tilausta”. Yhteistyötä on pohjustettu PV:n lääkintäjohdon useilla käynneillä erityisesti yliopistosairaanhoitopiirien erillisvastuualueiden (ns. ERVA alueet) johtoryhmissä – vastaavalla tavalla pohjustettiin aikanaan erikoissairaanhoidon kumppanuusjärjestelmää. Kehittämisessä ovat olleet tiiviisti mukana huoltorykmentit ja Maavoimien materiaalilaitos. Lääkintäjohto on tavannut kaikkien sairaanhoitopiirien johdon vuosien 2008- 2010 aikana – osan useampaankin kertaan. Yhteistyö on päätetty organisoida viiden yliopistollisen sairaanhoitopiirin kautta (ERVA). Käytännön suunnitelmien ja yhteistyön eteenpäin vieminen on siirtymässä pääosin SOTLK:n operaatioalan hoidettavaksi. PE:n lääkintähuoltosektori on edelleen tiiviisti mukana yhteistoiminnan kehittämisessä. Yhteisiä harjoituskohteita kaikkia PV:n päätehtäviä ja kenttälääkinnän suorituskykyjä varten ovat esimerkiksi ensihoitosasema, maastokelpoinen sairasauto sekä kehitettävä suojelulääkintävarustus, millä voidaan tarvittaessa toimia saastuneessa ympäristössä. Tärkeänä kehittämisalueena ovat edelleen lentoevakuoinnit (CASA- kuljetuskoneet ja NH90- helikopterikalusto). Sekä Casaettä NH90 kalustojen lääkintävarustuksen ja käyttökonseptien suunnittelut ja 24 harjoittelut mm. suuronnettomuuksia varten ovat käynnistyneet yliopistosairaaloiden ensihoidon asiantuntijoiden kanssa. Heistä monet kuuluvat myös lääkintäreserviin. Tällaisia harjoituksia toteutettiin mm. Pyörremyrsky 2010- sekä toteutetaan Barents- 2010 harjoituksissa. Koulutusta laajennetaan myös lääkintäreserviupseerikurssilaisille. Sotaharjoituksiin sisältyen lääkintähuollon johtamis- ja toimintaharjoituksia suunnitellaan tehostettavaksi viranomaisten kesken. Asialle on tilausta mm. hätäkeskusjärjestelmän, kehittyvän ensihoito- ja päivystysvalmiuden suori- verkostoon sekä kansainvälisesti. Niiden suorituskykyjä on kehitetty aktiivisen tutkimustyön keinoin mm. kentällä tapahtuvaa nopeaa uhkatilanteiden määrittelykykyä varten. Suorituskyvyt ovat tärkeitä kaikkia PV:n päätehtäviä ja yhteiskuntaa varten. Suojelulääkinnän vielä lyhyttä ja innovatiivista kehityskaarta voidaan pitää mallina muillekin – olemassaolon perusteet on haettu oikeista asioista! tuskykyjen tuottamiseksi. Koulutukseen sisältyvät viestivälineiden hallinta, simulaattoriavusteiset toimintaharjoitukset sekä toiminta helikopteri- ja lentoevakuoinneissa. Yhteistoiminta kehittyy tällöin tukemaan PO tavoitteiden ohella mitä suurimmassa määrin myös yhteiskunnan turvallisuusstrategian tavoitteita. PV:n lääkintähuollon eräät erikoisosaamisen alueet, kuten bio- sekä kemiallinen suojelulääketiede ovat verkottuneet hyvin PV:n sisällä, yhteiskunnan asiantuntija- laan tehostamalla SOTLK:n ilmailulääketieteen keskuksen osaamista työterveyshuollon työkykyarvioinneissa, erityisosaamisessa puolustushaarojen tarpeisiin sekä myös kriisinhallintatehtäviin. Kumppanuutta laajennetaan ensivaiheessa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin erikoissairaanhoidon kanssa niin että tarvittava tuki saadaan erityisosaamista edellyttäviin tarpeisiin. Kriisinhallintatehtävät ovat siirtyneet yhä vaikeammissa olosuhteissa toteutet- Kriisinhallintatehtävät Kriisinhallintatehtävissä työskentelevien lääkintähuoltoa kehitetään parhail- taviksi. Monikansallinen yhteistoiminta on lisääntynyt. Ensihoidon koulutus on tarpeen ja sitä on lisätty. Suomalainen simulaattoriavusteinen ensihoidon koulutus Afganistanissa on saanut hyvän vastaanoton myös kansainvälisten toimijoiden keskuudessa. Se voisi olla Suomen lipunnäyttöä myös lääkintäkoulutuksen alueella. Yhteistoiminta myös Role 3- tason sairaaloiden kanssa on käynyt mahdolliseksi. Esimerkiksi Afganistanissa Saksa on ilmoittanut suhtautuvansa erittäin myönteisesti suomalaisten asiantuntijatiimien tai spesialistien toimimiseen myös heidän johtamassaan sairaalassa. Kumppanuus on tuonut uutta voimaa suorituskykyjen kehittämiseen Kenttälääkinnän suorituskykyä ei voida tuottaa ilman yhteistä suunnittelua kumppaneiden kanssa. Kenttälääkinnän käsite sisältää nykyajattelussa myös palveluskelpoisuuden varmistamisen ja arvioinnin sekä merkittäviä osia puolustusvoimille välttämättömästä työterveyshuollon erityisosaamisesta – näin se on sisällöltään merkittävästi laajempi kuin aiempi ja ahtaampi kenttälääkinnän ymmärtäminen vain kentän suorituskykyi- kanssa on astunut valtakunnallisesti uudelle tasolle. Lääkintäjoukkojen suorituskykyjä on mahdollista tuottaa huomattavasti nykyistä tehokkaammin keskittämällä kenttälääkinnän moduulien henkilöstön koulutusta ja materiaaliyksikkötyyppien elinkaarihuoltoa SOTLK:lle. On esiintynyt ajatuksia myös keskittämisen osittaisesta purkamisesta. Tämänkaltaisia ajatuksia on kuulunut mm. kenttäsairaanhoitajien siirtämisestä joukko-osastoihin tulevissa muutoksissa. Lieneekö ajatus liitetty mm. joukkotuotantovelvoitteisiin tai rinnastettu 1- tason huoltojärjestelmiin. Jos näin ajateltaisiin, ei selvästikään ole ymmärretty lääkintähuollon johtamisen erityispiirteitä. Aika on ajanut jo aika päiviä tuollaisten ajatusmallien ohi mm. seuraavista syistä: tehokkaita lääkintäjoukkoja ei tuoteta käytännössä lainkaan varusmieskoulutuksen aikana; myöskään muiden joukkojen lääkintäkou- Strategisen kumppanuuden toimintaympäristössä on kenttälääkintäjärjestelmä-käsite ymmärrettävä uudella ja perinteistä ajattelua laajemmalla tavalla. Poikkeusoloajattelun (PO-) lisäksi korostuvat tässä yhteydessä kokonaismaanpuolustuksen konsepti ja yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaiset viranomaistehtävät. Puolustusvoimien lääkintähuolto kuuluu kokonaisuudessaan kenttälääkintänimikkeen alle. Kenttälääkinnän suorituskykyä harjoitellaan päivittäisessä toiminnassa terveysasemien ja sairaanhoitopiirien välillä. Harjoituksissa lisäelementteinä mukaan tulevat vielä PO-kenttälääkintäjärjestelmän erilaisia osia. Nykyinen lääkintäjärjestelmä on modulaarinen, kaikkia puolustushaaroja palveleva ja syvästi yhteiskunnan terveydenhuoltojärjestelmiin integroitunut uusi toimintamalli suorituskyvyn tuottamiseksi. On tarpeen luodata mahdollisuuksia myös muiden maiden vastaavissa sotilassairaaloissa toimimiseen. Lähes kaikilla mailla on jossain määrin vaikeuksia saada erikoislääkäreitä toiminta-alueille varsinkin pidemmäksi aikaa, joten ilmapiiri on suotuisa yhteistyön kehittämiselle. Verrattain lyhyetkin rotaatiot tulevat kysymykseen, esimerkiksi 1-3 kk. Kriisinhallintatehtävät tarjoavat mielenkiintoisen toimintaympäristön kartuttaa lääkintähuollon johtamistaitoja. senä koulutus- ja toimintaympäristönä. Strateginen kumppanuusmalli on osoittautunut käytännön arkipäivässä kustannustehokkaaksi. Tämä edellyttää kuitenkin osaavaa PV:n omaa lääkintähenkilöstöä ja erityisesti lääkäreitä. Lääkintähuollon strateginen kumppanuus ja keskitetty hallintomalli on tuonut uutta tehoa toimintaan. Päivittäinen erikoissairaanhoidon kumppanuus toimii jo rutiinisti. Valmiussuunnittelu kumppaneiden sekä sosiaali- ja terveysministeriön lutuksen tuottaminen ei onnistu heikkoa voimaa hajauttaen. Näytötkin osoittavat aivan muuta. SOTLK on osoittanut kyntensä jo verrattain lyhyen asiantuntija- ja sotilaslaitostoimintansa aikansa – tämä potentiaali tulee puolustusvoimauudistuksen myötä jalostaa edelleen täysimääräisesti. Tulevaisuudessa on kehitettävä erityisesti logistiikan tilannekuvaa, kenttälääkinnän ja katastrofilääketieteen monipuolista koulutusta sekä viestivälineitä. Näin olisi koko logistiikan yhteistoimintaa mahdollisuus tehostaa sekä tuottaa suorituskykyjä pienemmillä joukoilla ja laajemmilla alueilla. Julkinen terveydenhuolto on suurien muutosten äärellä. Kumppanuuksien syventäminen omista suorituskyvyistä luopumalla ei käsitykseni mukaan ole perusteltua – eikä siihen tarkasteluun ole tarvettakaan – ennen kuin julkisen järjestelmän kokonaissuorituskyky alkaa selkiytyä. Tähän menee lukuisia vuosia. Puolustusvoimien logistiikassa ja siten myös lääkintähuollossa on tärkeintä suorituskyvyn ja toimivan mallin tuottaminen – ei organisaatiolaatikoiden ja niitä yhdistävien johtamisviivojen kuvitteelliset riippuvuudet! Lääkintähuollon uusi toimintamalli on kiistatta osoittanut että lääkinnässä keskittäminen on kannattanut – niin myös strategiset kumppanuudet. Tuloksia ja suorituskykyä on tullut! 25 Rautatiekuljetukset Korean Sodassa 1950–1953 Osa 2 – Sota syttyy Täydennysjuna USA:n 1. Merijalkaväkidivisioonan asemalla kesällä 1951. Korean Sodan operaatiot voidaan jakaa viiteen vaiheeseen; Pusan jakso 25.6.–15.9.1950, YK:n hyökkäys 15.9.–2.11.1960, Kiinan interventio 2.11.1950–24.1.1951, YK:n vastaisku 24.1.–10.7.1951 ja ”pattitilanne” 10.7.1951–27.7.1953. Ensimmäisessä Pusan vaiheessa YK:n jouot vetäytyivät 224 km pitkälle linjalle, joka ulottui Masan satamasta lännessä Pohaengdong’ille itärannikolla tavoitteena pysäyttää Pohjois-Korean armeija suojaamalla elintärkeä Pusan satama ja näin mahdollistaa joukkojen keskittäminen vastaoperaatiota varten. Hyökkäysvaiheessaan YK:n joukot suorittivat maihinnousun Inchon’in alueelle, murtautuivat ulos Pusan alueelta ja etenivät Pohjois-Koreaan kohti Yalu-jokea. Kommunistisen Kiinan hyökkäysvaiheessa YK:n joukot työnnettiin Pohjois-Koreasta puolustuslinjalle Soulin eteläpuolelle Pyongtaek’in ja Samchok’in välille. YK:n vastahyökkäyksenaikana Soul vapautettiin jälleen ja kommunistit työnnettiin takaisin 38 leveyspiirin tasalle. ”Pattitilannevaiheessa” kummankin koalition johtajat neuvottelivat aselevosta, mutta taistelut jatkuivat. Asemia pyrittiin vahvistamaan ja 26 Teksti: Tri Eric Sibul, Baltic Defence College Suomennos: toimitus vastapuolen asemiin tehtiin rajoitettuja iskuja. Huolimatta tykistöiskuista ja ajoittaisista hyökkäyksistä, puolustuslinjat pysyivät melko lailla muuttumattomina. Pusan vaiheen aikana rautateitä käytettiin vahvistusten siirtoihin etulinjoille, haavoittuneiden ja pakolaisten evakuoimiseen sekä materiaalin kuljettamiseen. Taktisia siirtoja käytettiin puolustuksen aukkojen täyttämiseen. Esimerkiksi koko USA:n 25. Jalkaväkidivisioona siirrettiin rautateitse 240 kilometriä alle 36 tunnissa Waegwan’ista Chinjuun pysäyttämään Pohjois-Korean joukot siellä ja varistaman Pusan kehä. YK:n hyökkäysvaiheessa painopiste oli haltuun saadun rautatiekaluston ja linjojen kunnostamisessa ja etenevien joukkojen tukemisessa. Alkuperäinen suunnitelma oli aloittaa rautatiekujetukset Inchon’ista noin kolmenkymmenen päivän kuluttua maihinnoususta. Kuitenkin jo seuraavana päivänä operaatiot aloitettiin jälleen Inchon’in satama-alueella ja 20.9.1950 ensimmäinen juna kuljetti 1200 merijalkaväen sotilasta Soul – In- hon reitillä aina Pupyung’iin asti, kahdeksan kilometrin päähän Soulia kohti. Kolme päivää myöhemmin rautatie ulotettiin Etelä-Korean pääkaupungin liepeille, sinne kuljetettiin 350 000 ruokaannosta, 315 000 gallonaa polttoainetta, 1 260 tonnia ampumatarvikkeita ja 10 000 sotilasta Soulin valtaamiseksi. Kiinan hyökkäysvaiheessa painopiste oli henkilöstön, materiaalin ja pakolaisten evakuoimisessa etelään, jotta YK:n joukot voisivat ryhmittyä uudelleen vastaoffensiivia varten. Operaatioilla pelastettiin myös kymmeniä tuhansia siviilihenkiä. Huolimatta kaoottisesta ja pelottavasta vetäytymisestä, 3. Rautatiekuljetusjohtoporras (3rd Transportation Military Railway Service) jatkoi täydennyskuljetuksia etulinjaan. Rautatiepäätteitä perustettiin sinne, mistä joukot kykenivät hakemaan polttoaine- ammus- ja elintarviketäydennyksensä. Kun yksi pääte oli suljettava rintaman siirtyessä etelään, toinen avattiin etelämpänä. Arviossaan rautateiden merkitystä tässä vaiheessa sotaa, USA:n 8. Armeijan kuljetuspäällikkö eversti Edmond Lasher totesi, että ei ole epäilystäkään, etteikö rautatiet pelastaneet meitä. YK:n vastahyökkäysvaiheessa pääpaino oli taas rautatieyhteyksien uudelleen kunnostamisessa niin nopeasti kuin mahdollista ja etenevien joukkojen tukemisessa. Osa korjauksista ja uudelleen avatuista linjoista oli kiinalaisen tykistön kantaman sisällä. USA:n Armeijan pioneerien 32. Rakentajaryhmä otti vastuulleen suurimpien rautatiesiltojen korjaamisen. Pienempien rautatiesiltojen korjaamisen, tunnelien kunnostamisen ja kiskotustyön pääosan tekivät 3. Rautatiekuljetusjohtoportaan johtamat Korean Kansalliset Rautatiet, korealaiset yritykset sekä muu paikallinen työvoima. Viimeisessä nk. ”pattitilannevaiheessa” etulinjat juuttuivat melko lailla 38. leveyspiirin tasalle Soulin pohjoispuolelle. Aseleponeuvottelut alkoivat Kaesong’issa 10.7.1951 ja sen jälkeen ne siirrettiin neutraalille alueelle Panmunjon’iin 24 km etelään Kaesong’ista taisteluiden vielä jatkuessa. 3. Rautatiekuljetusjohtoporras jatkoi yhteyksien kunnostamista. Kuljetuksia suoritettiin aina kulloinkin taktillisen tilanteen vaatimalla tavalla. Sairaita ja haavoittuneita evakuoitiin sairaalajunilla, vaurioitunutta kalustoa siirrettiin taa- emmaksi korjattavaksi. Kunnostustyön lisäksi 3. Rautatiekuljetusjohtoporras koulutti myös henkilöstöä Korean Kansallisten Rautateiden käyttöön. Kunnostustyöt alkeellisilla metodeilla Vaikka 3. Rautatiekuljetusjohtoporras oli organisaationa nuori ja kokematon ja vaikka sen laajeneva palkattu työjoukko tarvitsi teknistä ja hallinnollista koulutusta, Korean Kansalliset Rautatiet oli monessa suhteessa kykenevä laitos muun muassa korjausmetodeissaan. Rautateiden nopeaa kunnostamis- ta varten keväällä 1951 USA:n Armeijan pioneerien 32. Rakentajaryhmä otti huolekseen suurimmat korjausprojektit, sellaiset kuten 266 metriä pitkän ja 40 metriä korkean Killachon sillan. Ryhmällä oli käytössään raskasta kalustoa ja materiaaleja, kuten nostokurkia, puskutraktoreita, paineilmakompressoreita ja teräspalkkeja. Korealaiset käyttivät omiin projekteihinsa suuria työntekijäjoukkoja; miehiä, naisia ja lapsia sekä hiekkasäkkejä ja omia kansallisia työkalujaan. Korealaiset korvasivat raskaiden työkalujen puut- teen ihmismäärällä ja usein nerokkailla korjausratkaisuilla. Paikallisten ammattilaisten käytännöllinen osaaminen korvasi muodollisen koulutuksen ja amerikkalaiset vakiotyömetodit. USA:n kuljetus- ja tekniset viranomaiset valvoivat työn kokonaissuoritusta, mutta jättivät työmetodit ja organisaation Korean Kansallisten Rautateiden ja paikallisten urakoitsijoiden huoleksi. Korealaiset kehittivät erilaisia keinoja rautatiesiltojen tuhoutuneiden tai vaurioituneiden osien korvaamiseksi. He korvasivat tuhoutuneet kivi- ja betonilaiturit valtavilla hiekkasäkkirakennelmilla – jotkut niistä olivat jopa 25 metriä korkeita. Siltojen raskaita I-palkkeja korvattiin kiskoilla, sitoen yksitoista kiskoa yhteen paalitusvaijereilla. Väliaikaiset sillat, jotka olivat rakennetut tällä tavoin, notkahtelivat, taipuivat ja huojuivat jopa ensimmäisen testiveturin ylittäessä niitä, mutta ne kestivät raskasta liikennettä useita kuukausia huomattavan hyvin. Korealaiset työntekijät rakensivat viisi kappaletta näitä hiekkasäkkija improvisoituja palkkirakennelmasiltoja yhdessä viikossa. Pysyvämmät teräspalkkisillat korvasivat tilapäiset niin nopeasti kuin mahdollista. Korealaiset rakensivat myös pysyviä betonilaitureita nopealla tahdilla ilman asianmukaisia välineitä betonin valantaan. Pitkät työläisjonot välittivät mieheltä toiselle santaa, soraa ja sementtiä hiekkasäkeissä. Isot joukot miehiä, naisia ja lapsia lapioivat santaa, soraa ja sementtiä kaukaloon, jonne hydrauliikkaekspertit kaatoivat veden. Ekspertit mittasivat oikean vesimäärän ”lorauksittain”. Sen jälkeen märkä sementti kuljetettiin loputtomissa jonoissa noin yhden kuutiojalan mittaisissa laatikoissa kantajien selässä. Kantajat kantoivat laatikkonsa ramppia myöten ylös, kippasivat sementin laatikosta ja kävelivät sitten takaisin alas. Tällä metodilla päästiin samoihin tuloksiin, kuin USA:n Armeijan pioneerit mekaanisilla sementinsekoittajillaan ja kuljettimillaan. Kun paaluperustuksia tarvittiin siltojen ristikkorakennelmia varten, korealaiset junttasivat paaluja ilman mekaanista paalunjunttaajaa käyttäen korkeata kolmijalkaa, köyttä, väkipyörää ja betonilohkaretta. Betonilohkaretta käytettiin junttana. Sen nosti ylös köydellä ja pudotti taas alas paalun päälle parinkymmenen työläisen joukko, joka hymisi laulua pitääkseen oikean ajoituksen. 27 Sairaalavaunu sisältä, moderni ja tarkoituksenmukaisesti rakennettu, ensimmäiset vaunut tulivat USA:sta Koreaan joulukuussa 1951. Käsin tehdyllä työllä ja yksinkertaisilla työvälineillä siirrettiin kokonaisa sillan jännevälejä. Koska japanilaiset olivat aiemmin rakentaneet rautateitä lähinnä sotilastarkoituksiin, kaksiraiteisilla linjoilla useimmilla tunneleilla oli oma läpikulkunsa kummallekin kiskoparille ja siltoja oli rinnakkain erikseen kummallekin kiskoparille yhteisen kaksisuuntaisen sillan sijaan. Tämä vähensi ilmaiskujen vaikutusta ja mahdollisti linjan nopeamman korjauksen ilmahyökkäyksen jälkeen. Korealaiset käyttivät hyväkseen tätä ominaisuutta korjatessaan siltoja. Jos jollain rataosuudella oli vaurioitunut silta ja vieressä oli ehjä, jolle tulevat tai siltä lähtevät kiskot olivat tuhoutuneet, siirrettiin ehjä silta käsivoimin ehjien kiskoparien väliin. Työhön käytettiin suhteellisen alkeellisia taljoja, vinttureita ja kierretunkkeja. Tällä tavoin yksiraiteiset linjat saatiin nopeasti avattua toisen raideparin jäädessä odottamaan myöhempää korjausta materiaalitilanteen ja ajan niin salliessa. Korealaiset olivat myös hyvin nokkelia ottaessaan talteen terästä vaurioituneista silloista uusiokäyttöä varten. Kun tarvittiin terästä uutta vanhan sillan korvaavaa betonirakennelmaa varten, he pilkkoivat vaurioituneen sillan teräsosien ympäriltä betonin ja käyttivät teräkseen uuteen rakennettavaan siltaan. Kaikki 28 tämä työ tehtiin yksinkertaisilla työkaluilla koneellisten puuttuessa. Nopeasti korjatuilla rautatielinjoilla raskaan liikenteen alla raiteilta suistumiset olivat väistämättömiä ja tilannetta vain pahensi liikkuvan kaluston kulunut huono kunto. Jälleen kerran synnynnäiset taidot ja hyvä työvoima tulivat hyvään käyttöön, kun kokenut Korean Kansallisten Rautateiden henkilöstö kunnosti linjoja ja kiskotti linjoja käsityönä, käytössä olevalla materiaalilla ja yksinkertaisilla työkaluilla. Kapteeni Max Brown 714. Rautatiepataljoonasta totesi, että ”Ihailin korealaisten nokkeluutta, kun he siirsivät rahtivaunuja kiskoille hyvin vähillä työvälineillä tai ilman mitään välineitä”. Kuten Korean Kansalliset Rautatiet, myös USA:n 3. Rautatiekuljetusjohtoportaan henkilöstö käytti paljon kekseliäisyyttään voittaakseen logistiset haasteet, joita operatiivinen tilanne aiheutti. Innovaatio ja inspiraatio 3. Rautatiekuljetusjohtoporras osoitti melkoista kekseliäisyyttä kehittäessään haavoittuneiden evakuointeja. Rakennettiin vaunuja, jotka kulkivat sekä kiskoilla että maantiellä. Näin käytettiin hyväksi rautateiden nopeutta ja tasaista kulkua sekä ambulanssien joustavampaa käyttöä. 765. Korjauspataljoona asensi Evan’s tuotteiden Auto-Rail Conversionsarjoja, joihin kuului lisäpyörät sivuilla ajoneuvoja varten, armeijan vakiolinjaautojen etu- ja takaosiin. Auto-raidelaitteet markkinoitiin USA:n rautateille keinona, jolla korjaushenkilöstö ja tarkastajat pääsivät ratayhteyksille helposti. Kun korjauspataljoona oli asentanut nämä lisäpyörät, bussin istuimet otettiin pois ja kiinnikkeet paareja varten asennettiin. Nämä ambulanssibussit ajoivat niin lähelle rintamaa, kuin mahdollista, ottivat haavoittuneita kyytiinsä ja ajoivat sitten alkuperäisillä pyörillään lähimmälle rautatieliittymälle. Auto-Rail-pyörät sivuilla kammettiin alas käsivoimin. Kun bussi oli kiskoilla, se ajoi Armeijan Liikkuvalle Kenttäsairaalalle (MASH) tai liittymään odottamaan normaalia sairaalajunaa. Ambulanssibusseja käytettiin myös vaikeasti haavoittuneiden evakuointiin lentokentiltä Pusan liepeiltä kaupungin sisällä oleviin sairaaloihin. Eva- kuoinneissa käytettiin mahdollisimman paljon raideyhteyksiä nopeuden ja kuljetusmukavuuden takia. Näiden epätavallisten kulkuneuvojen liikkuessa kiskoilla, kulki vielä suurin osa Korean Kansallisten Rautateiden junista höyryvoimalla. Kuitenkin keväällä 1951, rautatiekuljetusten jatkuvan suuren tarpeen takia, USA:n kuljetusjoukot kiirehtivät tuomaan 35 sadanviiden tonnin 800-hevosvoimaista diesel-sähköveturia Koreaan. Nämä veturit, joita alkoi tulla Koreaan kesällä 1951, hoitivat 10 prosenttia Korean Kansallisten Rautateiden liikenteestä 1952 vuoden alkupuolella. Huolta niistä kantoivat niin USA:n kuljetusviranomaiset kuin Korean Kansallisten Rautateiden virkamiehetkin. Niitä pidettiin aikanaan 1951–52 hyvin edistyksellisinä, koska niitä ei ollut laajemmalti käytössä edes USA:ssa. Korean Kansallisten Rautateiden virkamiehet tarkkailivat tämän kaluston käyttöä tarkoin tulevaisuutta silmällä pitäen. Diesel-sähkövetureilla oli useita etuja verrattuna höyryvetureihin Korean olosuhteissa. Tarve kuljettaa polttoainetta rautatiehalleille väheni huomattavasti, näin kuljetuskapasiteettia vapautui muihin tarpeisiin. Tehdäkseen saman työn höyryveturi vaati kaksikymmentä kuljetusvaunullista hiiltä verrattuna yhteen vaunulliseen dieselpolttoainetta. Dieselvetureiden 1120 kilometrin toimintasäde tarkoitti harvempia tankkauksia ja pidempiä toimintamatkoja. Lisäksi korealainen hiili oli tummanharmaata lajia, joka on hyvin haperoa eikä sovellu hyvin vetureille. Dieselmoottorit aiheuttivat myös vähemmän vaarallisia päästöjä useissa ilmastoimattomissa tunneleissa ja vuoristoisen maan jyrkissä nousuissa dieselvetoiset akselit välittivät voiman vakaammin, kuin höyryvetoiset. USA:n Armeijan sadanviiden tonnin veturit oli tarkoitettu rahtikuljetuksiin eikä niissä ollut generaattoreita tuottamaan lämmitystä tai ilman jäähdytystä matkustajavaunuihin. Sairaalajunat erityisesti tarvitsivat höyryvoimaa sellaisia lääkintälaitteistoja varten, kuten autosterilisaattori. Jälleen 765. Korjauspataljoona improvisoi. Hylätyistä kapeamman raidevälin höyryvetureista riisuttiin käyttökelpoiset boilerit ja ne asennettiin rahtivaunuihin. Näin improvisoidut generaattorivaunut liitettiin sairaalajuniin tuottamaan tarvittavaa höyryvoimaa. ”Operaatio Pieni Vaihde” Sairaalajunilla oli iso rooli sodan viimeisissä suurissa rautatieoperaatioissa, jotka liittyivät aseleponeuvotteluihin; ”Operaatio Pieni Vaihde”, ”Operaatio Iso Vaihde” ja ”Operaatio Kunnia”. ”Operaatio Pieni Vaihde” aloitettiin sen jälkeen, kun kommunistit hyväksyivät YK:n ehdotuksen sairaiden ja haavoittuneiden sotavankien aikaisesta vaihdosta. Sopimuksen mukaan operaatio ajoittui huhtikuun 20. päivästä toukokuun neljänteen 1953. Sotavankien piti saapua vaihtoa varten Panmunjom’in alueelle tarkalleen aikataulun mukaisesti. Pieninkin viivytys voisi päätyä kommunistien propagan- daksi ja mahdollisesti tekosyyksi aselevon torpedoimiseksi. Useimpia kommunistisotavankeja pidettiin Pusan’in lähistöllä ja heidät siirrettiin sairaalajunalla Munsan asemalle, josta ambulanssisaattue vei heidät Panmunjom’iin. 3. Rautatiekuljetusjohtoporras lähetti myös varotoimenpiteenä pilottivetureita 486 km reitille ennen varsinaisia junia mahdollisten esteiden takia tai varavetureiksi. Nostokurjella varustettu juna seurasi raiteilta suistumisen varalta. Operaation 14 päivän aikana 6 670 kommunistivankia palautettiin jokaisen sairaalajunan saapuessa määränpäähänsä ajallaan. ”Operaatio Iso Vaihde” ja ”Operaatio Kunnia” Kun aselepo oli solmittu 27 heinäkuuta 1953, ”Operaatio Iso Vaihde” alkoi niin nopeasti kuin mahdollista. Elokuun viidennestä syyskuun kuudenteen päivään YK kuljetti yli 75 000 sotavankia kommunisteille demilitarisoidulle vyöhykkeelle Panmunjon’iin. Kommunistit lähettivät takaisin yli 12 000 sotavankia YK:lle Munsan’iin, joka oli lähin rautatieasema Panmunjom’ista. Siirtääkseen sotavangit 3. Rautatiekuljetusjohtoporras käytti yli 150 junaa, jotka yleensä koostuivat kymmenestä 600 vangin ja tarvittavan vartijaosaston vaunuista. Sen lisäksi 22 000 pohjois-korealaista ja kiinalaista sotavankia ei halunnut palata ja heidät piti siirtää joko vastaanottokeskuksiin eri puolilla Etelä-Koreaa tai kiinalaisten kyseessä ollen, Inchon’iin tai K-16 Lentokentälle Souliin lennätettäväksi Taiwaniin. Näihin kuljetuksiin käytettiin seitsemää dieselveturivetoista junaa, jossa kussakin oli 22 vaunua korealaisia varten vastaanottokeskuksiin, kolme sairaalajunaa sairaille ja haavoittuneille korealaisille ja kiinalaisille matkalle sairaaloihin Taejon’iin tai K-16 Lentokentälle. Viimeinen vaihe vaihdoissa oli ”Operaatio Kunnia”, jossa vaihdettiin vainajat YK:n ja kommunistien välillä. Ambulanssibussi erikoisvarustettuna sekä maantie- että raiteilla-ajoa varten. Tynnyrien lastaus, yleensä poltto- ja voiteluaineet toimitettiin joukolle 55 gallonan tynnyreissä. Vihollisvainaat kuljetettiin Munsan’in asemalle erityisissä vainaankuljetusjunissa. Kaikki YK:n kaatuneet kuljetettiin Musan’ista Pusan’iin tunnistettavaksi ja palautettavaksi omaan kotimaahansa. Tehtävien vaihto Korean Kansallisille Rautateille Vihollisuuksien loppuessa USA:n Armeijan rautatiepataljoonat alkoivat luovuttaa vastuuta tehtävistä, operaatioista, huollosta ja hallinnosta Korean Kansallisille Rautateille. Tämän seurauksena 765. Korjauspataljoona lakkautettiin Koreassa ensimmäisenä päivänä joulukuuta 1954 ja 712. Rautatiepataljoona 20. päivänä tammikuuta 1955. Rautatiepataljoona USA:sta saapunutta 105 tonnin dieselveturia puretaan laivasta. 29 724 vapautettiin aktiivipalveluksesta 26 toukokuuta 1955 ja se palasi reserviasemaansa Philadelphiaan. Turvatakseen Korean Kansallisten Rautateiden kehittymisen suotuisasti ja siten maahan jäävien amerikkalaisten joukkojen tuen varmistamisen, armeija organisoi rautateiden ohjausryhmän, jonka tehtävänä oli avustaa rautatietoimintojen luovuttaminen korealaisille viranomaisille vuonna 1955. Rautatiepataljoonat palasivat takaisin USA:han. Armeijan perustama 1000-henkinen ohjausryhmä väheni nopeasti 78 henkeen, mutta myös tämä kävi tarpeettomaksi, koska korealaiset osoittautuivat nopeasti kykeneviksi itse hoitamaan rautatiensä. Neljässä kuussa ohjausryhmä väheni 14 henkeen ja kansallinen organisaatio otti lopulta koko vastuun rautatietoiminnoista. Tämä oli ehkä osoitus rautatiepataljoonien koulutusmenestyksestä sekä Korean Kansallisille Rautateiden omistautumisesta rautateiden kehittämiseen. Loppuarvio rautateiden toiminnasta Aselevon jälkeen alkoi puhdistus-ja talteenotto-operaatiot. Tyypillinen korealainen rahtivaunu. 30 Ohjausryhmän yhteenvetona rautatiepataljoonien toiminnasta voidaan todeta, että niiden koulutus- ja neuvonantotoiminta oli tehokasta. Mikä oli ehkä onnekasta, oli se että Korean Kansalliset Rautatiet oli organisoitu moduli-kokoonpanoon kuten iso amerikkalainen rautatieyhtiö. Tämä teki helpoksi 3. Rautatiekuljetusjohtoportaan henkilöstölle toimia neuvonantajina, kouluttajina ja yhdessä työskentelijöinä. Ainoa suuri ero oli iso ero kulttuureissa. Järjestelmä toimi parhaiten silloin, kun amerikkalainen kokenut rautatietyöläinen oli johdossa ja käytännöllistä diplomatiaa sovellettiin toimintaan. Korean Sodan onnistumisista, Korean Kansallisten Rautateiden ja 3. Rautatiekuljetusjohtoportaan toiminnasta voidaan vetää johtopäätöksiä nykyisen vakaan tilanteen saavuttamiseksi. Neuvonantajien ja kouluttajien on tunnettava paikallinen kulttuuri ja heidän on kyettävä kommunikoimaan paikallisen väestön kanssa. Vaikka sotilailla olisi ehdoton käskytysvalta alueella, on tärkeää noudattaa diplomatiaa ja kunnioittaa paikallista hierarkiaa. Monia kansallisia toiminta- ja hallintoruteeneja ei voida sellaisenaan siirtää toiseen maahan. Kouluttajilta ja neuvonantajilta vaaditaan ennen kaikkea ammattikokemusta ja kärsivällisyyttä toimia mentoreina ja neuvonantajina. Kunnossapidon kumppanuus Korjauspartio Niinisalossa. (Kuva: Juha Vähäkoski) Puolustusvoimat selvitti kunnossapidon strategista kumppanuutta laaja-alaisesti 2000 luvun alussa. Ehkä merkittävin selvitystyö tehtiin Akku-hankkeessa, joka kattoi maavoimien kunnossapitovastuulla olevan materiaalin. Kumppanuushankkeen edetessä KUJA -hankkeessa ja KUJA-jatkovaiheissa tehtiin vertailu teollisen ja oman toiminnan kehittämisen välillä. Vuoden 2005 aikana muodostui Puolustusteollisuudessa ajatus yhteisvastauksen antamisesta Puolustusvoimilta tullee-seen tietopyyntöön. Tämän yhteisen vastauksen antaminen oli käännekohta, joka johti Millog Oy:n perustamiseen vuonna 2006. Perusteet teollisuuden sitomiselle Puolustusvoimien kunnossapitotoimintaan jo rauhanaikana linjattiin vuoden 2004 puolustuspoliittisessa selonteossa: ”Puolustusmateriaalin ylläpitoa kehitetään painottaen kaksitasoista huoltojärjestelmää. Puolustusvoimat toteuttaa itse suoran, taistelevien joukkojen tuen. Korjaukset, erityisesti sodan ajan vauriokorjaukset, sekä suunnitelmalliset huollot ja muutostyöt toteutetaan pitkäaikaisten sopimusten mukaisesti alan teollisuudessa. Puolustusvoi-mien ulkopuolella toteutettava ylläpito perustetaan strategiseen teolliseen yhteistyöhön, joka kattaa ja takaa materiaalin 32 sekä huolto- ja korjaustoimen saatavuuden myös poikkeusoloissa”. Sittemmin vuonna 2010 julkaistu osastrategia Puolustushallinnon Kumppanuus määrittelee strategisen kumppanuuden seuraavasti: ”Strateginen kumppanuus on puolustusvoimien ja yksityisen sektorin palvelun tuottajan välisen yhteistyön syvällisin muoto. Sen lähtökohtana on sopimukseen perustuva luja, kestävä ja pitkäaikainen yhteistyösuhde, joka jatkuu myös poikkeusoloissa. Strategiselle kumppanuudelle ominaista ovat yhteiset kehittämistavoitteet ja osapuolten varautuminen ja toimintatapojen kehittäminen rauhan aikana valmiuden eri kohottamisen vaiheita, sodan aikaa ja sodan ajan toimintaa varten.” Millog Oy on maavoimien strateginen kumppani. Yritys täyttää kumppanuusstrategian vaatimukset. Sen omistusrakenne ja osakassopimus takaavat valtiolle riittävät mahdollisuudet tarvittaessa puuttua yrityksen ohjaukseen. Puolustusministeriö omistaa Millog Oy:n ns. K-osakkeen ja sen edustajana yhtiön hallituksessa toimii kenraaliluutnantti evp Esa Tarvainen. Teollisia pääomistajia ovat Patria Finance Oyj 55 % ja Insta Group Oy 34 %. Millog Oy:n kumppanuus perustuu kattavaan sopimuskokonaisuuteen, joka on osoittanut toimivuutensa jo kumppanuuden alkuvuosina. Sopimuksen seuraava kohta kuvastaa hyvin yhteistyön syvällisyyttä ja laajuutta: Aarne Nieminen Millog Oy Toimitusjohtaja ”Kumppanuussopimuksella ja muilla samaan aihealueeseen liittyvillä sopimuksilla luodaan Asiakkaan ja Toimittajan välille kattava ja kaikkia valmiustiloja koskeva kokonaisratkaisu sisältäen Asiakkaan valtakunnallinen Kunnossapito kotimaassa sekä kansainvälisissä tehtävissä. Sopijapuolten tarkoituksena on, että Strateginen Kumppanuus muodostuu kokonaismaan-puolustuksen kiinteäksi osaksi siten, että Toimittajan Asiakkaalle tuottamat palvelut ovat osa Asiakkaan logistiikkajärjestelmää. ” Kunnossapidon järjestely maavoimissa Maavoimien kunnossapidossa tapahtui vuoden 2008 alussa voimakkaita muutoksia. Tällöin muodostettiin huoltorykmentit ja siirryttiin kaksitasoiseen kunnossapitojärjestelmään. Samaan aikaan alkoi strategisen kumppanuuden toimenpanoprojekti. Strategiseen kumppanuuteen kunnossapidon osalta siirryttiin vuoden 2009 alussa. Strategisen kumppanuussopimuksen mukaisesti kunnossapidon järjestelyt toimivat kaavion 1 mukaisesti. Millog Oy:llä on vastuu tason 2 kunnossapidon käytännön järjestelyistä. Sopimuksen mukaisesti Millog Oy vastaa varaosaverkostosta sekä suhteista järjestelmätoimittajiin, strategisiin alihankki-joihin ja muihin kumppaneihin. Yhdessä puolustusvoimien kanssa tuotetaan maavoimien järjestelmävastuulla olevan materiaalin kunnossapito eri puolustushaaroille. Millog Oy:n toimintaa ohjaa Maavoimien Materiaalilaitoksen Esikunta ja alueellisesti huoltoryk-mentit. Maavoimien Esikunta vastaa huollonjärjestelyistä ohjaten Maavoimien Materiaalilaitosta ja sitä kautta huoltorykmenttejä., jotka suunnittelevat ja ohjaavat alueellisen kunnossapidon järjestelyt käsittäen lähinnä I-tason. Operatiivisten sotilasläänit antavat operatiiviset vaatimukset materiaalinkäytettävyydelle alaistensa joukko-osastojen ja huoltorykmenttien suuntaan. Maavoimien Materiaalilaitoksen esikunnan järjestelmäosastolla on vastuu järjestelmien elinjaksosta, ns. järjestelmävastuu. Osassa huoltorykmenteistä on järjestelmäosastot, jotka osallistuvat elinjakson hallintaan. Kumppanuuden toteutus Kumppanuussopimuksen mukaisesti strateginen kumppanuus toteutetaan yhden luukun periaatteella. Sopimus määrittelee yhden luukun periaatteen seuraavasti: ”Strateginen Kumppanuus toteutetaan yhden luukun periaatteella, joka tarkoittaa sitä, että Asiakkaalla on yksi (1) Kunnossapidon strateginen kumppani (Toimittaja). Yhden luukun periaatteeseen kuuluu, että Toimittajan tulee Sotataloussopimuksessa sovittavalla tavalla luoda ja ylläpitää Kunnossapidon organisaatiota ja toimivuutta Poikkeusoloja varten. Tämän mahdollistamiseksi Asiakas tilaa Kunnossapidon Toimittajalta ja Toimittaja toimittaa Asiakkaan tilaaman Kunnossapidon joko suoraan Toimittajan tekemänä työnä tai sen hallinnoimana alihankintatyönä.” Tämä periaate on valittu, jotta varmistetaan riittävät laadulliset ja määrälliset resurssit poikkeus-olojen kunnossapitoon ja voidaan vastata ns. harmaan vaiheen vaatimuksiin. Sopimus velvoittaa Millog Oy:tä verkottumaan niin järjestelmätoimittajien kuin strategisten alihankkijoiden kanssa. Tämä teollinen verkko perustuu poikkeusolojen työsuunnitelmiin, joiden vaatimuksista vastaa Maavoimien Esikunta. Millog Oy:lle siirtyi 689 tehtävää ja 606 henkilöä puolustusvoimista. Henkilöstövahvuus vuoden 2009 alussa oli 643 henkilöä. Tällä hetkellä henkilövahvuus on 675. Henkilömäärän kasvuun on vaikuttanut Millog Oy:n myönteinen liikevaihdon kasvu. Vuonna 2009 liikevaihto oli 76M€. Liikevaihtotavoite vuodelle 2011 on noin 110 M€. Liikevaihdon kasvuun vaikuttavia tekijöitä ovat lisääntyneet materiaalitoimitukset, erillislaskutettavat työt mm. kansainvälisten operaatioiden tuki sekä kasvu optroniikan alueella. Millog Oy on tehnyt laajan kartoituksen kunnossapito tasolla I käytetyistä sopimuksista ja harmoni-soinut niitä. Näin on lähes 500 sopimuksesta tultu noin 50 valtakunnalliseen sopimukseen, joita joukko-osastot käyttävät. Millog Oy on tukenut joukko-osastojen harjoitusleirejä sekä osallistunut sotaharjoituksiin. Toistaiseksi kokemukset Millog Oy:n toiminnasta ovat olleet myönteisiä. Harjoitukset ja leirit antavat tietoutta poikkeusolojen suunnitteluun ja toiminnan mitoittamiseen sekä palautetta kentällä kohdattavista käytännön asioista. Teollisen verkon toiminta poikkeusoloissa Poikkeusolojen työsuunnitelmien valmistuttua voidaan arvioida todellinen resurs- sitarve sekä tarvittavan teollisen verkon laajuus, joka jo nykyisellään on huomattava. Teollisen verkon olemassa olo on tärkeä poikkeusolojen toiminnassa. Vaikka nykyisin nojaudutaan paljolti kansainvälisiin sopimuksiin ja yhteistyöhön, on kotimaassa toimivalla teollisuudella ratkaiseva vaikutus poikkeusolojen kunnossapitokykyyn. Tämä tulee huomioida arvioitaessa mm. EU:n puolustushankintoja koskevan direktiivin toimenpanoa. Teollisen yhteistyön kautta hankitaan osaamista ylläpitää järjestelmiä ja solmitaan verkostoja, jotka auttavat hankeen rakentamis- että operointivaiheessa. Kumppanuuden kustannukset ”Strategisen Kumppanuuden tavoitteena on maavoimien kokonaiskunnossapidon kustannusten kasvun leikkaaminen ja kokonaistaloudellisten säästöjen, tavoitetasona 10–20 % säästöt, aikaansaaminen vapauttamalla Asiakkaan resursseja uudelleen kohdennettavaksi kehityssuunnitelmien sekä Asiakkaan henkilöstöstrategian mukaisesti.” Kumppanuussopimuksen perushintainen osuus on hinnoiteltu vuosille 2009 –2016 siten, että saman työmäärän hinta laskee vuoteen 2016 mennessä noin 14 %. Kustannussäästöt Millog Oy hakee kustannussäästöjä toiminnallisilla parannuksilla. Riihimäelle on investoitu uusi 2500 m2:n varusteluhalli, Lievestuoreelle puolestaan on valmistunut uusi terminaalirakennus, jossa myös tiloja optroniikkatoiminnoille. Kuopion varikon lakkauttamisen (2009) säästöt ovat vuositasolla olleet noin 600 k€. Palveluverkon muutosten suunnittelu yhdessä maavoiminen kanssa on oleellista, jotta ei tehdä osa optimointia vaan saavutetaan säästöjä kokonaisuudessaan. Tämä voi parhaimmillaan merkitä yhden paikkakunnan osalta noin puolta miljoonaa euroa. 33 Kunnossapidon tasojen 1 ja 2 vuosikustannuksia arvioidaan kumppanuuspäätöksen mukaisesti kolmannen osapuolen toteuttamana. Vertailutyön puolustusvoimat on tilannut Bearing Point Oy:ltä, joka on tehnyt kustannusvertailua ennustettujen ja toteutuneiden kustannusten välillä. Kuvassa 2 on esitetty toteutuneet kustannukset verrattuna ennustettuihin kustannuksiin suhteutettuna suhdelukuun 100 M€. Vertailun tulos osoittaa, että olemme oikealla suunnalla ja kustannusten kasvu on saatu leikattua. Vertailusta voidaan todeta myös tuottavuuden kehittyneen ja kunnossapitovelan pienentyneen viime vuosina. tusvoimat ei polje paikallaan vaan muutokset tiedostetaan ja niitä toteutetaan. Tehostamista valitettavasti kahlitsee ja hidastaa merkittävästi monet säännökset ja poliittiset seikat. Palveluita pitää tarkastella kokonaisuuksina eri näkökulmista ja löytää uusia tapoja toteuttaa sekä joukkotuotannon että poikkeusolojen vaatimukset. Puolustusministeriön osastrategiassa ”Puolustushallinnon kumppanuus” on määritelty kumppanuuden muodosta- misprosessi, jossa on hyvin kuvattu eri tekijöitä kumppanuutta harkittaessa tai laajennettaessa. Strategiseen kumppanuuteen on osoitettu laajasti kiinnostusta ulkomailta, etenkin Pohjois- ja Balttian maat ovat olleet kiinnostuneita konseptista ja sen toteutuksesta. Millog Oy maavoimien strategisena kumppanina on valmis yhä syvenevään yhteistyöhön ja auttamaan puolustusvoimia sen tavoitteiden toteuttamisessa. Kehitysmahdollisuuksia Puolustusvoimien kunnossapitoa tulee tarkastella osana kokonaisuutta, joka liittyy kiinteästi osaksi logistiikkatoimintoja. Yhdessä maavoimien kanssa kehitetään ja suunnitellaan toimintaa, josta hyvänä esimerkkinä on ns. LOGOSAKE-hanke, joka ulottuu myös poikkeusolojen suunnitteluun. Tulevaisuudessa on mahdollista siirtyä käytettävyys- tai käyttövarmuus-perusteiseen kunnossapitoon, jonka vaatimustasot määrittelee maavoimien esikunta ohjaten materiaalin käyttöä, varaosien kulutusta ja resursseja. Tällöin osapuolien rajapinnat ja vastuut pitää olla selvästi määriteltyjä prosessin eri vaiheissa. Tehostamista löytyy menetelmistä ja myös edellä mainitusta maavoimien kunnossapidon ohjausmallista. Puolus- 34 Kunnossapitoa Ilveskallion toimipisteessä. (Kuva: Sami Helenius) Onnittelemme 85-vuotiasta Huoltoupseeriyhdistystä Kun tarvitset monipuolista palvelua Paino- ja tulostuspalvelut Teknisen alan palvelut Tallenne- ja arkistopalvelut Markkinointiviestinnän palvelut Ota yhteyttä, niin kerromme lisää! www.multiprint.fi TEOLLISUUSKATU 6, 80100 JOENSUU 10, PUH. 013-224 493 35 Nammon osaamista – Kilpailukykyisiä tuotteita myös maailman markkinoilla Kotimainen puolustusteollisuus elää tällä hetkellä mielenkiintoisia aikoja monien liiketoimintaan ja niiden toimintaedellytyksiin liittyvien asioiden muuttuessa juuri nyt tai lähitulevaisuudessa. On nähtävissä sekä positiivisia että haasteellisia seikkoja, jotka eri tavoin muovaavat lähimpien viiteryhmiemme Euroopan, pohjoismaiden ja kotimaan puolustusteollisuuskenttää. Pääosin muutokset tulevat eurooppalaisesta ja kotimaisesta puolustus- ja turvallisuushankintoihin liittyvästä uudesta säätelystä. Euroopan Unioni (EU) haluaa vapauttaa eurooppalaiset puolustus- ja turvallisuusmarkkinat ja siihen liittyen on koottu niin sanottu ”Defence Package”. Yksi sen merkittävimmistä osista on uusi EU:n Puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivi, joka on saanut vaihtelevan vastaanoton eri tahoilla. Sillä on vaikutuksensa eurooppalaisessa viitekehyksessä jonka lisäksi se muovaa myös Euroopan ja sen ulkopuolisten tahojen (kuten muun muassa USA) välistä puolustusteollisuusyhteistyötä. Direktiivi ja sen edellyttämä kansallinen laki vaikuttavat Suomessa suoraan kotimaisen puolustusteollisuuden asemaan ja toimintaan muun muassa pyrkimyksillään vastaostojen poistamiseen ja alihankintoihin liittyvillä säädöksillä. Vastaostot Suomessa ovat liittyneet pääosin huoltovarmuuteen ja niillä on pyritty saamaan osaamista ja teknologiaa kotimaahan järjestelmien ylläpitämi- 36 seksi. Vastaostoihin osallistuminen on ollut tärkeää erityisesti monille pienille ja keskisuurille puolustusteollisuusyrityksille niiden liiketoiminnan kannalta. Direktiivin ja kansallisen lain myötä nähdään yhtenä lisähaasteena nähtävissä oleva byrokratian lisääntyminen hankinnoissa. Tämä johtaa hankintaprosessien pitkittymiseen ja nykyistä useammin myös oikeusteitse haettaviin muutoksiin hankintapäätöksissä ja näiden myötä riskien lisääntymiseen yritysten kannalta katsottuna. ”Defence Packageen” kuuluva ”Intra Community Transfer” nähdään sen puhtaasti positiivisena seikkana, koska puolustustarvikkeita voidaan Euroopan Unionin sisällä viedä maasta toiseen aikaisempaa pienemmällä byrokratialla. Suunniteltu Puolustusvoimauudistus on tärkeä puolustusteollisuuteen vaikuttava tekijä. Osa teollisuudesta pystyy hyödyntämään puolustusvoimien mahdollisia tukitoimintojen kumppanoittamisia. Jo tietoon tulleet puolustuksen leikkaukset aiheuttavat toisaalta teollisuudessa epävarmuutta tulevaisuuden toimintaedellytyksistä. Puolustuksen tutkimus- ja tuotekehitysvaratkin voivat samalla pienentyä, joka nähdään erittäin vakavana seikkana tulevaisuutta silmälläpitäen. Kansallinen teollisuuspolitiikka ja erityisesti kotimaiset panostukset tutkimukseen ja tuotekehitykseen ovat tärkeitä tekijöitä puolustusteollisuudenkin kannalta. Sen kilpailukyky perustuu innovaatioihin ja uusiin suorituskykyisiin ratkaisuihin sekä tuotteissa että palveluissa. Markkinointijohtaja Pentti Miettinen, Patria Oyj. Kirjoittaja on valmistunut Yleisesikuntaupseerikurssilta vuonna 1993 ja siirryttyään Patrialle vuonna 2001 hän on siitä lähtien toiminut liiketoiminnan kehitys- ja markkinointitehtävissä. Hän on Suomen Puolustus- ja Ilmailuteollisuusyhdistyksen (PIA ry:n) hallituksen jäsen ja Maavoimaryhmän puheenjohtaja sekä edustaa PIA:aa ja Patriaa eurooppalaisen puolustusteollisuusjärjestön ASD:n Defence Commissiossa ja European Land Defence Industry Groupissa. Pohjoismainen puolustusyhteistyö on jälleen kerran rakentumassa uuteen muotoon. Sillä voi olla tulevaisuudessa merkitystä myös puolustusteollisuudelle valtioiden yhteistyön lisääntyessä puolustusalalla. Muutokset ovat kuitenkin erittäin hitaita huolimatta merkittävästä poliittisesta tuesta ja vaikka yhteiset materiaalihankkeet tuntuvatkin loogisilta ja kannatettavilta. Muutosten vaikutuksia puolustusteollisuuden kannalta Uudet direktiivit ja lait kiristävät kilpailua puolustusalalla tarjoten kuitenkin samalla mahdollisuuksia. Haaste kohdistuu erityisesti niille pienille yrityksille, jotka ovat suuntautuneet pääosin kotimaahan ja puolustusvoimien toimittajaksi. Erityisesti kysymykset vastakaupoista ja huoltovarmuudesta ovat niille keskeisiä. Vaikutuksena kotimaassa voi olla yritysten liiketoiminnan suuntautuminen toisille alueille ja puolustusalan yritysten lukumäärän supistuminen. Kotimainen teollisuuspolitiikka ja panostukset tutkimukseen ja tuotekehitykseen ovat tässä yhteydessä ratkaisevan tärkeitä yritysten toimintaedellytysten kannalta. Toisaalta direktiivi vaikuttanee välillisesti kahden tai useamman valtion yhteisten hankkeiden ja tutkimus- ja tuotekehitysprojektien lisääntymiseen, koska tällöin ei direktiiviä tarvitse huomioida. Tällä on suora vaikutus eurooppalaisen ja siinä joukossa myös suomalaisen puolustusteollisuuden hakeutumiseen yhteistyöhön sopivien kumppanien kanssa. Tuleva Puolustusvoimauudistus mahdollisine supistuksineen ja leikkauksineen aiheuttaa epävarmuutta kotimaisessa puolustusteollisuudessa. Uhkana nähdään erityisesti määrätietoisen uudistuksen läpiviennin kaatuminen joka johtaisi tempoilevaan toimintaan ja vaikeasti ennakoitavaan tulevaisuuteen. Puolustusteollisuutta tässäkin yhteydessä kiinnostaa tutkimus- ja tuotekehitysmäärärahojen riittävyys. Pohjoismaisen yhteistyön lisääntyminen nähdään puolustusteollisuudessa mahdollisuutena. Realismi aikatauluista on kuitenkin olemassa ja muiden edellä mainittujen muutosten vaikutukset ymmärretään suuremmiksi ainakin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Monilla yrityksillä ei ole mahdollisuuksia seurata ja panostaa pitkiin prosesseihin jotka ovat kuitenkin lopputulokseltaan epävarmoja. Puolustusteollisuus odottaisi hallinnon sitoutumista konkreettisiin yhteishankkeisiin. Millainen on kotimainen puolustusteollisuus tulevaisuudessa Meneillään olevat muutokset ovat suuria ja ne vaikuttavat koko alan toimintaan. Muutosten lopulliset ratkaisut eivät kaikilta osiltaan ole vielä tiedossa ja se aiheuttaa tulevaisuuden arviointiin haastetta. Nähtävissä on nykyistä verkottuneempi, fokusoituneempi, mutta harvalukuisempi puolustusteollisuuden yritysten joukko. Ne yritykset, jotka selviävät muutoksista ovat aikaisempaa vahvempia. Ne ovat selvinneet markkinoiden muutoksesta, sopeuttaneet toimintansa ja pärjäävät kilpailussa. Puolustusteollisuus Suomessa tulee olemaan nykyistä kansainvälisempi ja kilpailukykyisempi. Se on myös oletettavasti aikaisempaa enemmän ulkomaisessa omistuksessa. Nähtävissä on hieman Ruotsin kaltainen kehitys, jossa ulkomaiset yritykset ovat hankkineet itselleen omistuksen useissa ruotsalaisissa puolustusteollisuusyhtiöissä. Suomessa erityismausteensa kehitykseen antavat sijaintimme, markkinoittemme mittakaa- Patria Nemo -kranaatinheitin – Suomessa kehitetty sarjassaan maailman edistyksellisin asejärjestelmä van pienuus ja huoltovarmuudelliset vaatimuksemme. Näillä voi olla merkitystä ulkomaisten yritysten kannalta niiden miettiessä mahdollisia yrityshankintoja. Kotimaisia puolustusalan uusia tuotteita ja innovaatioita syntyy nykyistä harvemmin. Tämä toteutuu erityisesti siinä tapauksessa että tutkimus- ja tuotekehitykseen ei panosteta puolustushallinnossa. Lisäksi Suomessa ei ole tällä hetkellä montaa sellaista yritystä joka voisi omin voimavaroin saada aikaiseksi tuotteita, jotka olisivat kilpailukykyisiä ja haluttuja maailman markkinoilla. Näitä yrityksiä ei jatkossakaan tule olemaan montaa. Palvelu- ja kunnossapidon yritysten lukumäärä tulee kasvamaan puolustusvoimien karsiessa tukitoimintojaan. Jo nyt on nähtävissä tämän kaltainen kehi- tys. Nämä yritykset ovat hyvin verkottuneita ulkomaisiin yrityksiin ja hallinnon organisaatioihin. Edellä mainittujen muutosten ja niiden vaikutusten perusteella arvioituna muotoutuu tulevaisuuden kotimainen puolustusteollisuus pitkälti markkinoiden, mutta merkittävässä määrin myös sekä poliittisten että puolustushallinnon ratkaisujen perusteella. Kysymys on siis myös siitä millainen puolustusteollisuus Suomeen halutaan. Kotimaassa toimiva puolustusteollisuus on tällä hetkellä yksi merkittävä tekijä puolustuskykymme luomisessa ja ylläpitämisessä ja kysymys puolustusvoimien tulevaisuudesta on aina merkittävä kysymys myös alan teollisuudelle. Millog Oy toiminnassa – Palveluun ja kunnossapitoon erikoistutaan entistä enemmän. (Kuva: Juha Vähäkoski) 37 Muonituksen kehittäminen palveluliiketoiminnaksi Puolustusvoimien Ruokahuollon Palvelukeskus (PURU) on 1.1.2006 toimintansa aloittanut valtakunnallisesti toimiva julkishallinnon ruokapalvelujen tuottaja. PURU kuuluu puolustusvoimiin ja on Pääesikunnan alainen hallintoyksikkö. PURUn muodostaa Kuopiossa sijaitseva esikunta ja 25 sen alaisuudessa toimivaa, ympäri Suomea sijaitsevaa, muonituskeskusta. Pohjoisin PURUn muonituskeskuksista on Sodankylässä ja eteläisin Raaseporissa. PURU:n laskennallinen liikevaihto vuonna 2010 oli noin 63 miljoonaa euroa ja henkilöstömäärä 580. Palvelukeskus huolehtii kokonaisvastuullisesti puolustusvoimien ruokapalvelujen tuottamisesta. Nykyinen organisaatiomuoto, palvelukeskusmalli, on puolustusvoimien sisäinen tilaaja-tuottajamalli. Toimintamallissa puolustushaarat ja joukko-osastot ovat asiakkaita, joille muonituskeskukset tuottavat PURUn palveluita. Palvelukeskuksen ydintehtävänä on ruokahuollon palvelujen tuottaminen puolustusvoimille. Aiemmin ennen PURUa muonitus toimi hajautetusti jokaisen joukko-osaston omana toimintana ja 38 ohjaus oli pääesikunnassa, puolustushaaroilla ja maanpuolustusalueilla. Oman palvelukeskuksen perustamiseen päädyttiin vuonna 2004 joulukuussa puolustusministeri Seppo Kääriäisen päätöksellä esiselvityksen perusteella, joka valmistui 2003 syksyllä. Silloin palvelukeskusmallin todettiin vastaavan parhaiten puolustusvoimien ruokahuollolle asetettuihin tavoitteisiin, joita olivat kehittämistoiminnan vahvistaminen, ruokahuollon organisoiminen vastaamaan vielä entistä paremmin poikkeusolojen tarpeita sekä ruokahuollon järjestäminen taloudellisesti ja toiminnallisesti liiketalouden periaatteita soveltaen. Palvelukeskusmalli mahdollisti asiakaslähtöisyyden ja paremman kehittämistoiminnan, soveltui hyvin poikkeusolojen tarpeisiin ja sen todettiin olevan kustannuksiltaan taloudellinen vaihtoehto. Palvelukeskuksen tilaaja-tuottajamallilla onkin sujuvasti voitu vastata asiakkaan moniin eri tarpeisiin ja tilanteisiin sekä joukko-osaston arkiruokailussa että maasto-olosuhteissa. Samalla toiminnassa on poistettu päällekkäisyyksiä, keskitetty tiettyjä toimintoja sekä aikaansaatu merkittäviä kustannussäästöjä asiakastyytyväisyyden pysyessä hyvällä tasolla. Asiakkaan tyytyväisyys PURUn johtaja Ritva Paavonsalo on ollut johtava periaate toiminnan kehittämisessä ja johtamisessa. Vahvojen kehittämisresurssien ansiosta PURUn aikana on mm. tehostettu ja yhtenäistetty prosesseja, kehitetty elintarvikehankintoja sekä valmisteltu poikkeusolojen valtakunnallinen toimintamalli, joka varmistaa palvelut myös erityisolosuhteissa. Palvelukeskusmallin toteuttaminen on taannut myös aiempaa paremmat mahdollisuudet terveellisten elämäntapojen ”levittämiseen”, tarvittavien erityisruokavalioiden tuottamiseen sekä ravitsemussuositusten seuraamiseen. Unohtamatta asiakkaan tyytyväisyyttä, joka on samalla ollut tärkeä tavoite. Henkilöstön työtyytyväisyys on myös pysynyt hyvällä tasolla. Kohti uutta Puolustusvoimien ruokahuoltoa ollaan jälleen uudistamassa. On tullut aika kehittää nykymallia, joka sinänsä on toiminut hyvin. Toimintaympäristön jatkuvasti muuttuessa on kuitenkin varmistettava, että ruokahuolto pystyy vastaamaan tehokkuusvaatimuksiin sekä kehittämisen ja uudistumisen haasteisiin myös jatkossa. Nopeissa muutoksissa organisaatiolta edellytetään ketteryyttä, dynaamisuutta ja joustavuutta reagoida tilanteiden edellyttämällä tavalla. Muutoksessa on tärkeää pitää mielessä poikkeusolojen ruokahuollon varmistaminen. Tulevaisuuden toimintamalli on järjestettävä siten, että toimintaprosessit normaalioloista poikkeusoloihin siirryttäessä pysyvät pitkälti samoina. Puolustusvoimien Ruokahuollon Palvelukeskuksen kehittämistä on perusteellisesti valmisteltu vuodesta 2008 lähtien. Tuolloin puolustusministeriön johdolla tehtiin selvitys ruokahuollon useista eri kehittämisvaihtoehdoista. Tätä seurasi puolustusvoimien johdolla tehty 2009 jatkoselvitys, jossa keskityttiin oman toiminnan kehittämiseen ja yhtiöittämismalliin. Edellä mainittuihin selvitystöihin osallistui puolustushallinnon edustajien lisäksi valtiovarainministeriö ja henkilöstöjärjestöt sekä ulkopuolisia asiantuntijoita. Tämän lisäksi asiassa teetettiin useita pienempiä osaselvityksiä. Uudistuksen tavoitteena on perustaa uusi valtion 100 % omistama osakeyhtiö, jolle siirretään PURUn tehtävät, henkilöstö ja kalusto. Yhtiön on määrä aloittaa toimintansa 1.1.2012. Yhtiöittäminen edellyttää sitä koskevan lainsäädännön valmistelua. Lainsäädännön valmistelu toteutetaan puolustusministeriössä ja lakiesitys tulee eduskunnan käsittelyyn syysistuntokaudella. Yhtiöittämisen jälkeen puolustusvoimat ei enää huolehdi varuskunnissa normaaliaikoina tapahtuvasta ruokahuollosta,vaan palveluntuottajana toimii perustettava osakeyhtiö. Puolustusvoimien ja yhtiön välille solmitaan strateginen kumppanuussopimus, joka sisältää myös yhtiön tehtävät poikkeusolojen aikana. Yhtiölle annetaan yksinoikeusluonteinen asema puolustusvoimien ruokahuollon tuottajana huomioiden kuitenkin voimassa oleva kumppanuussopimus Haminan seudulla. Puolustusvoimien ruokahuollon palvelukeskuksen yhtiöittämisellä ei vääristetä kilpailua ruokahuollon yleisillä markkinoilla. Perustettavan yhtiön mahdollisuuksia kilpailla ruokahuollon markkinoilla tullaan rajoittamaan niin pitkään kun sillä on ilman avointa kilpailuttamista aikaansaatu yksinoikeusasema puolustusvoimien ruokahuollon tuottajana. Tuloksen tekijät ... Tiiviisti yhdessä myös tulevaisuudessa Kokonaisvastuu puolustusvoimien ruokahuollosta yhtiöittämisestä huolimatta säilyy joka tapauksessa puolustusvoimilla, jolle yhtiö tuottaa palvelut. Merkittävä osa puolustusvoimien poikkeusolojen ruokahuollosta jää puolustusvoimien kokonaisvastuulle. Puolustusvoimat vastaa poikkeusolojen elintarvikehankinnoista, kenttä- ja alusmuonituksesta sekä henkilökunnan koulutuksesta näihin tehtäviin. Yhtiöittämistä valmisteltaessa varmistetaan, että puolustusvoimille jää riittävä ruokahuollon osaaminen. Perustettavalla yhtiöllä on puolustusvoimien kanssa tehtävän strategisen kumppanuussopimuksen perusteella poikkeusolojen suunnittelu-, kehittämisja ylläpitorooli. Se sisältää myös toiminnan poikkeusoloissa. Tarkoituksena on, että strateginen kumppanuus muodos- tuu kokonaismaanpuolustuksen kiinteäksi osaksi siten, että yhtiön puolustusvoimille tuottamat palvelut ovat osa puolustusvoimien logistiikkajärjestelmää. Suunnittelussa, kehittämisessä, harjoittelussa ja toteuttamisessa korostuu myös toimittajaverkosto, jonka pitää toimia saumattomassa yhteistyössä niin, että puolustusvoimien toiminta onnistuu kaikissa turvallisuustilanteissa. Perustettava yhtiö tulee edellyttämään omalta toimittajaverkostoltaan tietyt laatukriteerit täyttävää toimintaa. Koko verkoston on toimittava yhteisen päämäärän, maanpuolustuksen, hyväksi. Yhtiömalli antaa parhaat mahdollisuudet kehittää puolustusvoimien ruokahuoltoa edelleen ja parantaa sen, kustannustehokkuutta, kustannusten läpinäkyvyyttä ja niiden ennakointikykyä, henkilöstöresurssien käyttöä, henkilöstön kehittymismahdollisuuksia ja urarakenteita, päätöksentekokykyä, palvelurakennetta ja ohjattavuutta. ... ja tuloksesta nauttijat. 39 Mahdollisuus kehittää liiketoimintaa sen ylijäämällä parantaa myös asiakkaan näkökulmasta palvelutarjontaa. Puolustusvoimat keskittyy perustehtävänsä mukaiseen ydintoimintaan ja kehittää sen mukaista toimintarakennetta sekä verkottuu muuhun yhteiskuntaan jo normaaliaikoina. Tällä on merkittävä vaikutus joustavalle valmiuden kohottamiskyvylle ja poikkeusolojen puolustusvoimien huoltovarmuudelle. Edelleen yhtiöittäminen luo mahdollisuuden siirtyä aitoon tilaaja-tuottajamalliin puolustusvoimien ruokahuollossa. Liiketoiminnan mahdollisuudet Ja taas on armeija valmis marssimaan! Yhtiöittäminen mahdollistaa ravitsemispalveluiden kehittämisen tehokkaaksi, kilpailukykyiseksi ja asiakaslähtöiseksi. Yhtiömuotoisena resursseja on helpompi ja nopeampi ohjata sekä kohdistaa asiakastarpeiden mukaisesti. Yhtiöittämismallissa saavutetaan säästöjä ja parannetaan kustannustehokkuutta monella eri tavalla. Säästövaikutuksia odotetaan saatavan ainakin toiminnan tehokkaammalla ja joustavammalla organisoinnilla, henkilöstökustannuksista pitkällä aikavälillä, tukitoimintojen ja -palvelujen tehokkaalla kilpailuttamisella sekä puolustusvoimien kustannustietoisuuden lisääntymisellä. PURU:n henkilöstö siirtyy perustettavan yhtiön palvelukseen työsuhteeseen. Tällä tavalla menettelemällä myös osaaminen on hyvin varmistettu, ja tulevalla yhtiöllä on puolustusvoimien asiakastarpeiden ja toiminnan tuntemus. Organisaatiouudistuksella tavoitellaan siis parempia toimintamahdollisuuksia, dynaamisuutta ja tehokkuutta. Yritys tulee olemaan asiakaslähtöinen koko- naisuus, jota johdetaan liiketoimintana. Asiakkaiden mielipiteitä halutaan kuunnella entistä tarkemmin. Miten tyytyväisiä joukko-osastot ja ruokailijat ovat? Mihin halutaan parannusta tai mitä uusia vaihtoehtoja voitaisiin tarjota? Asiakasta halutaan palvella ilolla. Yhtiön toiminta perustuu sopimuksiin asiakkaiden eli puolustusvoimien eri organisaatioiden välillä. Lisäksi laaditaan erillinen menettely, jolla kunkin joukko-osaston tarpeet ja erityispiirteet huomioidaan. Palvelujen tuottamiselle syntyvät nykyistä paremmat toiminnalliset edellytykset. Osakeyhtiömuodossa toiminnan ohjaaminen ja kehittäminen on mahdollista sen ominaispiirteiden ehdoilla, mikä parantaa liiketoiminnan kasvumahdollisuuksia ja kilpailukykyä. Liiketoimintaa kehitetään jatkuvasti asiakkaiden tarpeiden mukaan. Toiminnan tavoitteet ja tuloksellisuuden mittarit voidaan asettaa sen luonteelle sopiviksi ja siten liiketoiminnan kehittämistä tukeviksi. Henkilöstön kehittäminen ja palkitseminen voivat tapahtua toiminnan ehdoilla. Johto saa enemmän itsenäisyyttä ja päätösvaltaa kaupallisessa liiketoiminnassa, mikä nopeuttaa päätöksentekoa ja tekee siitä joustavampaa. Miten toiminta oikeastaan muuttuu? Toisaalta hyvin merkittävästi, mutta toisaalta päätavoite säilyy samana: tehdään kunniakasta työtä maanpuolustuksen hyväksi. Tällä hetkellä teemme työtä puolustusvoimissa, jatkossa teemme työtä puolustusvoimille. Parhaat Onnittelut 85-vuotiaalle Huoltoupseeriyhdistykselle AO-PAINO 40 Huollon upseerikoulutus Huoltokoulun johtaja, everstiluutnantti Mauri Etelämäki Huoltokadetit perehtymässä kenttähuollon välineistöön – tällä kertaa polttoainetäydennysajoneuvoon. Vuosi 2011 on suomalaisen huoltoupseerikoulutuksen 85. juhlavuosi. Lokakuun 11. päivänä vuonna 1926 käynnistyi nimittäin ensimmäinen sotilashallinnollinen kurssi Helsingissä 16 upseerin vahvuisena. Kurssi jakautui kahteen jaksoon. Ensimmäisellä niistä annettiin talousupseerikoulutus rauhan ajan toimintaan varten. Toisella jaksolla annettiin huoltopäällikkökoulutus sodan ajan toimintaan varten. Upseerit olivat toki suorittaneet huollon johtamista nuorissa puolustusvoimissa aiemminkin, mutta kurssilla saatiin perusta yhtenäiselle huoltoupseerikoulutukselle. Mitä lähemmäksi Talvisotaa tultiin, sitä suuremmaksi kasvoi huoltotaktiikan opetus. 85 vuotta ensimmäisen huoltoupseerikurssin jälkeen on syytä tarkastella, kuinka nykyinen huoltoupseeristo muodostuu ja hankkii osaamisensa. Huoltoupseeriksi kun voi nykyään päästä useammalla tavalla. Monille on yllätys, että Maanpuolustuskorkeakoulussa on jo vuosikymmenen ajan ollut mahdollista erikoistua huoltoon upseerin peruskoulutuksesta läh- 42 tien. Bolognan prosessin mukaisessa upseerikoulutuksessa suoritetaan Kadettikoulussa ensin kolmessa vuodessa sotatieteiden kandidaatin tutkinto. Opintojen kolmannen vuoden maasotalinjan huolto-opintosuunnan valinneet noin kymmenen kadettia suorittavat Huoltokoulussa Hämeen rykmentissä. Ilmasotalinjan lentotekninen linja ja ilma- sekä merivoimien johtamisjärjestelmälinjat ovat myös ymmärrettävissä näiden puolustushaarojen huollon erikoiskoulutuksena. On turha pelätä, että huollon kadettikoulutuksella tähdättäisiin ”byrokraattisiin” esikuntatehtäviin. Tutuksi harjoituksissa tulevat niin ensihoitoasema, trukki, vedenkairauslaitteisto kuin moni muukin huoltoväline, jolla taistelujoukkojen huollollinen tuki järjestetään. Huollon kadetille annetaan sellaiset ammatilliset ja sotilasammatilliset valmiudet, joilla menestytään nuorena luutnanttina huollon joukkotuotannon tehtävissä ja johtajana ensisijaisesti asevelvollisten kanssa. Akateemisemman opetuksen myötä logistinen ajattelutapa alkaa kuitenkin muodostua, ja vaikuttaa siten virkauralla. Taktisella tasolla toimintaympäristönä kadeteilla on perusyksikön ja pataljoonan huolto. Muutaman vuoden työssä harjaantumisen ja kokemusten hankkimisen jäl- keen on vuorossa kaksivuotinen maisterikurssi. Tästä ajasta Huoltokoululla opiskellaan kolme kuukautta. Taktisella tasolla noustaan huoltopataljoonaan. Huolto-opintosuunnalle on viime vuosina valikoitunut kurssien parhaimmisto. Nuoren huoltoupseeriston merkitystä tulevaisuudessa on merkittävä. Huollolla ja logistiikalla on kasvamassa peruspääoma. Aiemmin upseerit suuntautuvat huoltoon vasta esiupseerivaiheessa. Tämä on edelleen mahdollista ja vahvuus. Toisaalta muiden aselajien ja toimialojen kanssa ei tarvitse kamppailla henkilöiden irrottettavuudesta – resursseja on omasta takaa. Myöhemminkin ehtii – huoltoupseerikursseja, logistiikan toimialapäällikkökursseja ja muuta Ehkä parhaiten tunnettu huollon kurssi on perinteinen, vuosittainen Huoltokoulussa toimeenpantava huoltoupseerikurssi. Opiskelijoita on kaikista puolustushaaroista. Kurssin opiskelijat hyväksyy huollon tarkastaja. Tällä täydennyskoulutuskurssilla opiskelevat ensisijaisesti upseerit – muistakin aselajeista ja toimialoilta siirtyvät – ja erikoisupseerit. Kasvava henkilöstöryhmä on myös viime vuosina ollut opistoupseeristo. Upseereilla kurssi ajoitetaan Huoltoupseeri kansainvälistyy perusopetuksesta lähtien. Elokuussa 2011 valmistuneen huolto-opintosuunnan kadetit Viron Pääesikunnan vieraina. ensisijaisesti ennen esiupseerikurssin opintoja. Huoltoupseerikurssin tavoitteena on antaa valmiuksia normaaliolojen joukko-osaston huollon toimialajohtajan ja huoltokeskuksen päällikön tehtäviin. Poikkeusoloissa tähdätään prikaatitason huoltotoimiston tehtäviin. Myös kansainvälinen opetus kuuluu kurssiin. Akateemisessa täydennyskoulutuksessa Maanpuolustuskorkeakoulu toimeenpanee vuosittain toimialapäällikkökurssin. Sen logistiikka-alan opetuksesta päävastuun kantaa Huoltokoulu, tosin yhteistoiminnassa Pääesikunnan logistiikkaosaston ja puolustushaarojen materiaalilaitosten kanssa. Kurssi sijoittuu virkauralla esiupseerikurssin tai yleisesikuntaupseerikurssin jälkeiseen aikaan. Taktisella tasolla tarkastellaan huoltorykmenttiä. Erikoisupseereille on puolestaan tarkoitettu Huoltokoulun toimeenpanemat PHOK-opintokokonaisuudet. Niillä perehdytään puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän toimintaan, ja lisäksi saadaan oman toimialan esimiesvalmiuksia poikkeusoloihin. Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen kurssien volyymia nostetaan vuodesta 2012 alkaen. Huolto- ja materiaalihankeasiat eivät ole toisistaan erillisiä. Logistiikkajärjestelmän laajimman määritelmän mukaisesti myös hanketoiminta liittyy logistiikan kokonaisuuteen. Tätä materiaalihankkeisiin liittyvää suorituskyvyn rakentamisen osaamista tuottaa ensisijaisesti Maanpuolustuskorkeakoululla Sotatekniikan laitos. Kansainvälistymisen myötä logistiikan ja huollon kursseja on mahdollista käydä myös ulkomailla. Nato School’n kurssitarjonta kykenee vastaamaan opetustarpeisiin, joissa omaa osaamista ei välttämättä ole tai oman opetuksen järjestäminen muodostuisi kustannustehottomaksi. Huollon reservinupseerikoulutukseen lisätään panoksia! Huollon joukkotuotanto tuottaa poikkeusolojen kenttähuoltojärjestelmämme suorituskyvyn perustan. Suurimman osan poikkeusolojen huoltoupseeristosta muodostaa nyt ja tulevaisuudessakin reservin upseeristomme. Sotilaslääketieteen Keskukseen kuuluvan Lääkintäkoulun toimeenpanema lääkintä-RUK on laajalti tunnettu. Kuljetuksissa ja täydennyksissä sekä huoltopalveluissa upseerikokelaat komennetaan valtakunnallisille kursseille Hämeen Rykmenttiin, Hämeen Ratsujääkäripataljoonaan. Jatkossa tavoitteena on muodostaa erityisesti huoltopataljoonista Haminassa Reserviupseerikoulussa koulutettaville oma linjansa. Tällä järjestelyllä perusosaaminen huollosta annettaisiin samassa vaiheessa kuin muidenkin aselajien reserviupseereilla. Varsinaiselle upseerikokelaskaudelle jäisi enemmän harjaantumisaikaa tuotannossa olevan oman sodan ajan joukon kanssa. Järjestelmää ei ole silti tarpeen tehdä liian tiukkarajaiseksi. Moni reservin huoltoupseeri on tullut vasta kertausharjoituksissa tai kriisinhallintatehtävissä huollon tehtäväkenttään joko oman myöhemmän erikoistumisensa tai jopa sattuman kautta. Näin tulee varmasti olemaan myös jatkossa – onneksi! Tällä tavalla on reservin huoltoupseeristoon saatu lisää tarvittavia osaajia, erityisesti muista aselajeista. Samalla on saatu integraatiota elinkeinoelämän yhteiskunnan logistisiin järjestelmiin. Huoltoupseerikoulutus on kehittynyt – mutta ei muuttunut Huoltoupseeriksi on siis monta tietä, huomattavasti useampia kuin 85 vuotta sitten. Hyvä näin. Ensimmäisillä sotilas- hallinnollisilla kursseilla toimi opettajana myöhemmin urallaan kenraaliluutnantiksi ylennetty Leonard Grandell. Kurssien huoltotaktiikan opetusmonisteessa hän kirjoittaa: ”Huolto on tärkeä osa sotatoimista, minkä vuoksi se ei saa olla kenellekään vieras. Jokaisen rintaman upseerin on sen vuoksi tunnettava (huolto)koneisto ja sen toiminta, muuten hän ei voi antaa joukolleen taktillisia tai operatiivisia tehtäviä. Huoltopuolen upseerien tulee vielä tarkemmin tuntea koneiston toiminta, eikä siinä riitä spesialisoituminen. Huoltopuolen eri osat ovat riippuvaisia toisistaan, niiden järjestelyistä ja toiminnasta. Koneisto on tunnettava kokonaisuudessaan, ja sen käyttöperiaatteet, jotta voisi arvioida niiden vaikutukset oman alan toimintaan. Huoltopuolen upseerien tulee olla taktillisesti ja operatiivisesti koulutettuja, sillä huoltokoneisto on toiminnassaan riippuvainen taistelujoukkojen toiminnasta. Ei ole mahdollista johtaa huoltoa ellei voi päätellä eri tilanteiden vaikutusta huoltoon. Huoltoupseerien tulee pystyä tekemään taktillista tilannetta vastaavia ehdotuksia ja sen vuoksi taktinen koulutus on välttämätön.” Aika on tuonut mukanaan kumppanuudet, integroinnin, toiminnan jatkuvan tehostamisen, kansainvälistymisen, verkostoitumisen ja tietotekniikan mahdollisuudet. Huoltoupseeri johtaa joukkojen ja ihmisten lisäksi toimintaa, resurssointia sekä prosesseja. Grandellin sanomaan huoltoupseeriuden ytimestä ei ole lisättävää tai poistettavaa. Huoltoupseerikoulutus ei ole perustehtävässään muuttunut, se on kehittynyt. Toivottavasti omat ajatuksemme ovat myös 85 vuoden kuluttua – vuonna 2096 – samalla tavalla valideja. 43 PVSAP – väline logistiikan johtamiseen – Puolustusvoimissa on käynnissä laaja toiminnanohjausjärjestelmän kehittämishanke, josta käytetään nimeä PVSAP KEH. Hankkeen tehtävä on kehittää puolustusvoimien toiminnanohjausjärjestelmää, PVSAP:a 1 niin, että se kykenee entistä paremmin tukemaan sotilaallisen suorituskyvyn suunnittelua, rakentamista ja ylläpitoa kaikissa turvallisuustilanteissa. Hanke on ollut käynnissä vuodesta 2008 saakka ja isoja, uusia palvelukokonaisuuksia on jo otettu käyttöön. Samalla vanhoista tietojärjestelmistä on kyetty luopumaan. Logistiikan palveluiden rakentamisesta vastaa hankkeen osana logistiikkaprojekti. PVSAP ei yksin kykene vastaamaan kaikkiin logistiikan toiminnan ja johtamisen tietotarpeisiin, mutta sitä tulevat käyttämään lähes kaikki logistiikan toimijat ylimmästä johdosta suorittavaan portaaseen. Tarpeet ovat erilaiset, mutta järjestelmä on yhteinen. Laajassa kehittämishankkeessa on monia eri osa-alueita, joista logistiikka on yksi. Logistiikan rinnalla kehitetään puolustusvoimien henkilöstö- ja organisaatiohallinnon, raportoinnin, suunnittelun sekä talouden vaatimia tietojärjestelmäpalveluita. Logistiikan kehittämisen tavoite on rakentaa aiempaa integroidumpi kokonaisuus, joka tukee logistiikan eri osa-alueiden toimintaa niin normaali- kuin poikkeusoloissa, kansainvälisiä tehtäviä unohtamatta. Kehittäminen ei ole vain tietojärjestelmään keskittyvää rakentamistyötä, vaan kehitystyön aikana on käyty läpi hyvin laajasti puolustusvoimien logistiikan toimintamalleja ja niiden tulevaisuutta. On hyvä huomioida, että rakennettava järjestelmä ei palvele vain tämän päivän tarpeita, vaan sen tulee vastata myös tulevaisuuden tarpeisiin, niin johtajat kuin muissakin tehtävissä toimivat huomioiden. Siksi kaikki ei jatkossa tule olemaan kuten ennen. Tulossa olevat uudistukset puolustusvoimissa on myös kyettävä ennakoimaan mahdollisuuksien mukaan. Töitä onkin tehty ”jalat maassa ja katse tulevaisuudessa”. Logistiikkaprojektia perustettaessa tavoite oli rakentaa logistiikkaa tukemaan aiempaa monipuolisempi toiminnanohjausjärjestelmä2, jonka tulee olla puolustusvoimien logistiikkastrategiaa noudattaen toimintavarma, joustava, yhteistoimintakykyinen ja mahdollisim- 44 man vakioitu. PVSAP:lla on olennainen rooli päämäärän – logistiikka, operaatioiden mahdollistaja – saavuttamisessa. Kehitystyöhön on sitoutettu henkilöstöä koko puolustusvoimista, organisaatioiden kaikilta tasoilta. Lisäksi työhön on tiiviisti osallistunut merkittävä määrä puolustusvoimien strategisia kumppaneita eri toimialoilta, merkittävimpänä kunnossapidon kumppani Millog Oy. Perinteisesti tietojärjestelmien kehittäminen on nähty vain IT-ammattilaisten työnä. PVSAP:n kehittämisessä valtaosa työn tekijöistä on ollut logistiikan eri alojen edustajia, joilla on vahva ammattitaito omaan osa-alueeseensa. Tällä on pyritty varmistamaan, että toiminnanohjausjärjestelmä tukee toimintaa eikä ohjaa sitä liikaa. Mikko Tanhuamäki toimi logistiikkaprojektin päällikkönä vuosina 2008–2011. Nykyään hän johtaa materiaalipäällikkönä Seinäjoen kaupungin hankinta- ja materiaalitoimea. SAP = SAP AG:n markkinoima toiminnanohjausjärjestelmä, joka muokataan asiakkaan tarpeisiin sopivaksi Jotta järjestelmä vastaa puolustusvoimien tarpeisiin, tulee sen perustua puolustusvoimien tarpeisiin ja toimintamalleihin. Prosessien pohjalta tehdyllä järjestelmän kehitystyöllä kyetään myös varautumaan paremmin tulevaisuuden muutoksiin. Kun tiedetään, mitkä prosessit muuttuvat, tiedetään myös, miten muutokset vaikuttavat toiminnanoh- jausjärjestelmään. Hankkeessa puolustusvoimien IT-toimittaja on Accenture, jonka monipuolista ammattitaitoa on käytetty puolustusvoimien esittämien tarpeiden ja SAP:n tarjoamien ratkaisuiden yhteensovittamiseen toimivaksi kokonaisuudeksi. Myös puolustusvoimat on osallistunut tiiviisti rakentamistyöhön. Erittäin tärkeänä tehtävänä ennen 75 1936 2011 järjestelmän ottamista tuotantokäyttöön on uusien palveluiden testaamisen suhteessa esitettyihin vaatimuksiin. Vasta tämän jälkeen palveluita voidaan mahdollisten korjausten jälkeen ottaa käyttöön tukemaan puolustusvoimien logistiikassa tehtävää työtä. Yksi järjestelmä, monta tehtävää Toiminnanohjausjärjestelmä on yleensä laaja kokonaisuus, jolla pyritään palvelemaan monia eri toimijoita. Järjestelmää ei voida optimoida vain yhden osa-alueen tarpeisiin. Joskus kehitystyön tekijöitä ja loppukäyttäjiä turhauttaa hyvän ratkaisun muuttuminen kohtuulliseksi kompromissiksi. Niin logistiikan osaalueella kuin koko laajassa kehityshankkeessa eri osa-alueiden välisellä integraatiolla on erittäin suuri merkitys eikä sitä voida koskaan hoitaa liian hyvin. PVSAP:n osalta integraatiota on laajemmin kahdessa eri kokonaisuudessa: • eri prosessien välillä PVSAP:n sisällä • eri järjestelmien ja PVSAP:n välillä PVSAP:lla tuettavia prosesseja on pelkästään logistiikan osalta useita kymmeniä ja huomioiden myös muut toiminnan osa-alueet, nousee luku satoihin. Monet asiat kytkeytyvät toisiinsa ja siten niitä ei voida kehittää ilman, että myös vaikutukset muihin osa-alueisiin tai prosesseihin on huomioitu. Tyypillisenä esimerkkinä voidaan pitää materiaalihankintaa, jolle pitää suunni- tella rahoitus, luoda tarvittaessa nimikkeet, kohdentaa kustannukset ja siirtää materiaali lopulta oikeisiin varastoihin. Kaikesta tästä tulee myös kyetä koostamaan raportteja eri johtoportaille. PVSAP ei kykene korvaamaan kaikkia puolustusvoimien logistiikan käytössä olevia tietojärjestelmiä. Tietoja pitää kuitenkin kyetä vaihtamaan puolustusvoimien PVSAP:n ja muiden eri järjestelmien kesken, koskivatpa ne sitten esimerkiksi ajoneuvojen tai lentokoneiden kunnossapitoa. Yhä enenevässä määrin PVSAP:n tietoja vaihdetaan myös muiden toimijoiden kanssa, niin viranomaisten kuin yritystenkin. PVSAP, johtajan työväline Hyvin usein toiminnanohjausjärjestelmä nähdään keskijohdon työkaluna, joka ei sovellu suorittavan portaan eikä johdon tarpeisiin. Sama ilmiö on havaittu myös puolustusvoimissa. PVSAP:a ei ole aiemmin koettu toimivaksi logistiikkajohdon työvälineeksi, vaikka sen sisältämien tietojen pohjalta tehdään merkittävä osa erilaisista logistiikkaa koskevista ratkaisuista. Nyt tehtävän kehitystyön aikana pyritään parantamaan erityisesti raportoinnin mahdollisuuksia. Tavoitteena on, että logistiikan johtaja saa tehtävässään tarvittavat, PVSAP:n sisältämät tiedot käyttöönsä mahdollisimman helposti ja ilman alemman tason toimijoiden erillistä välikäsittelyä. Täysin valmiiksi suunniteltuun raportointiin ei päästä koskaan, mutta nykytilanne tulee paranemaan merkittävästi. Huoltoupseerien omalla esimerkillä on myös merkittävä vaikutus heidän alaistensa toimintaan. Järjestelmästä ulos saatava tieto sekä raportit ovat ainoastaan niin hyviä ja luotettavia kuin on sisään syötetyn tiedon taso. Jokaisen käyttäjän on tärkeää ymmärtää työnsä merkitys ja miksi juuri hänen järjestelmään syöttämänsä informaatio on tärkeää ja miksi se pitää tehdä hyvin. Johdon esimerkillä on suuri vaikutus, jotta tulevatkin huoltoupseerit ymmärtävät, miksi nämäkin asiat pitää tehdä oikein eikä vain sinne päin. PVSAP:n kehittäminen on ollut hankkeena pitkä, mutta logistiikan toimintaedellytyksiä laajasti parantavat uudet palvelut ovat pian tulossa käyttöön. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että työ olisi valmis. Kehitys jatkuu monilla osa-alueilla. Lisäksi järjestelmä pitää saada hienosäädettyä kuntoon kaikilla osa-alueilla ja ennen kaikkea sitä pitää oppia käyttämään. Käytön perusteet opetetaan koulutuksissa, mutta todelliset taidot tulevat järjestelmää käyttämällä. Vasta tämän jälkeen voidaan kunnolla arvioida kuinka uusi PVSAP tukee huoltoupseerien työtä. MAHATA-hankkeen aikana 2000-luvun alussa PVSAP:iin rakennettiin palvelut materiaalihallinnolle, taloudelle, hankinnoille sekä maavoimien ja yhteisen materiaalin kunnossapidolle. 46 Parempaa laatua ammattikäyttöön Würth Oy Würthintie 1 • 11710 Riihimäki Puh 010 3080 •e-mail: [email protected] www.wurth.fi Kaartin Jääkärirykmentti testaa kunniakomppanian uutta edustusasua Majuri Marko Maaluoto Helsingin varuskunnan komendantti Kaartin Jääkärirykmentti Päävartion aulavartiomiehet vaihtavat tehtäviä kokeilupuvussa m/2010. Tässä vaihtoehdossa heillä on maavoimien baretti, vyö ja maihinnousukengät. Helsingin Päävartion edessä tehtiin historiaa 27.7.2011 kello 7.45, sillä ensimmäisen kerran sitten kesäkuun 1966 aulavartiomiehellä oli yllään uuden tyyppinen edustusasu. Historiallisen hetken taustalla on tarve uusia kunniakomppanian edustusvaatteet ja samalla yhtenäistää sen sekä soittokuntien asuja. Tässä artikkelissa esiteltävä edustusasu on tyyppiä m/2010 ja se pohjautuu Panssarisoittokunnan esiintymisasuun m/2002. Puvun väreistä vihreä viittaa maavoimiin. Sitä käytetään kauluksissa, olkapoleteissa, hihoissa ja housujen reväreiden taustalla. Hopeinen väri kauluksissa, poleteissa, hihoissa ja housujen reväreissä tulee puolestaan Kaartin joukkojen perinteistä. Uuden puvun kehittämisessä on otettu huomioon sotilasvaatteidemme perinteet itsenäisyytemme alkuvuosista lähtien, jonka johdosta siitä on havaittavissa viitteitä ainakin puvuista m/22 ja m/39. Kokeilupuvut on valmistanut Topper Uniforms Kaartin Jääkärirykmentin, Talousvarikon ja Pääesikunnan logistiikkaosaston vaatimusten mukaisesti. 48 Helsingin varuskunnassa Kaartin Jääkärirykmentin asettamalla kunniakomppanialla on erilaisia edustustehtäviä vuosittain 30–40. Luvut pitävät sisällään pienimpinä tapahtumina seppeleenlaskutilaisuuksiin liittyvät kunniavartiot ja vastaavasti toisessa ääripäässä ovat valtiovieraiden vastaanottoon liittyvät kunniakomppaniatehtävät. Useimmissa näissä tapahtumissa on mukana myös Kaartin Soittokunta ja heillä puolestaan on erilaisia soittotehtäviä vuosittain noin 300. Kaikissa edellä mainituissa yhteisissä tilaisuuksissa käytetään maavoimien edustusasua, joka tällä hetkellä pohjautuu kevyeen palveluspukuun m/83. Samaa asua käyttää päivittäin Päävartioon asetettu vartio-osasto aulavartiossa ja Tasavallan Presidentin Linnan kunniavartiossa. Edustusasu on siis jatkuvassa käytössä ja erittäin näkyvissä sekä huomiota herättävissä tehtävissä. Varuskunnallisten edustustehtävien ja edustusasun historiaa itsenäisyyden ajalta Käsittelen edustusasun historiaa varuskunnallisten edustustehtävien ja Helsingin Päävartioon liittyvien vartiotehtävien kautta. Helsingin varuskunnassa kunniakomp- pania asetetaan valtion päämiesten valtiovierailuihin ja virallisiin vierailuihin sekä puolustusministerin ja puolustusvoimain komentajan virallisille vieraille. Muita tilaisuuksia, joihin kunniakomppania asetetaan, ovat Kansallisen veteraanipäivän juhlallisuudet, Puolustusvoimain lippujuhlan päivän ja Itsenäisyyspäivän seppeleenlaskutilaisuudet sekä eräät muut erityisen juhlalliset tai huomattavat tapahtumat. Näiden lisäksi vielä 1980-luvulla Tasavallan presidentin lähtiessä ja palatessa virallisilta vierailuilta hänelle asetettiin kunniakomppania lentokentälle tai rautatieasemalle. Nykyään kunniakomppanian ja Helsingin Päävartion vartio-osaston asettaminen kuuluu Kaartin Jääkärirykmentille. Ennen tätä vuodesta 1919 vuoteen 1939 kunniakomppanian asettaminen kuului pääosin Suomen Valkoiselle Kaartille. Talvisodan alkamisesta 1940-luvun lopulle tehtävä kuului varuskuntaan perustetuille Helsingin Varuskuntapataljoonalle tai Helsingin Komennuskomppanialle. Joissain tapauksissa kunniakomppanioita saattoi olla myös kaksi, jolloin toisen komppanian asettajia olivat esimerkiksi Helsingin Suojeluskuntapiiri ja Kadettikoulu, tehtävä saatettiin käskeä eräille muillekin varuskunnan joukkoosastoille. Vuosina 1919–1949 vartio- palvelukseen Päävartiossa osallistuivat muutkin kuin Suomen Valkoinen Kaarti, Helsingin Komennuskomppania tai Helsingin Varuskuntapataljoona, pääasiassa tehtävä kuitenkin kuului heille. Näitä muita varuskunnan joukkoja olivat esimerkiksi Helsingin Suojeluskuntapiiri, Helsingin Laivastoasema, Uudenmaan Rykmentti, Jääkäripataljoona 5 ja eräät muut. Kunniakomppanian ja vartioosaston asettaminen kuului pelkästään Helsingin Komennuskomppanialle, Helsingin Varuskuntapataljoonalle ja Kaartin Pataljoonalle 1940-luvun lopulta. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 200 vuotta 3. Jääkärirykmentin perustamisesta Viipurissa, tästä polveutuvat Kaartin Pataljoonan perinnejoukot. Osasta rykmenttiä muodostettiin opetuspataljoona, joka myöhempien erinomaisten koulutustulosten ja sotamenestyksen osaston asettaneen joukon sotilailla. Kunniakomppania käytti luonnollisesti samaa pukua, sillä erityistä edustusasua ei ollut ja suojeluskunnan sotilailla oli heidän vastaava puku. Vartiomiesten aseistuksena oli yleensä kivääri. Myöhemmän kehitystyön tuloksena otettiin käyttöön kenttäpuku m/27. Puku m/22 on edelleen kadettien juhlapukuna. Seuraava merkittävämpi uudistus oli asepuvun m/36 käyttöönotto. Tämän puvun suunnittelussa otettiin mallia saksalaisesta kenttäpuvusta. Puku m/36 säilyi palveluskäytössä ainakin 1970-luvun puoleenväliin asti, jolloin puku m/58 pikkuhiljaa yleistyi henkilökunnalla. Vartiopalveluksessa ja kunniakomppanialla palveluspuku m/36 oli käytössä kesään 1966 asti. Sotilaiden aseena oli kivääri ja vartiopalveluksessa myöhemmin konepistooli. Edustuskäytössä asepukuun m/36 ei kuulunut erityisiä tunnuspiirteitä. Helsingin varuskunnan käskyllä 486/2.6.1966 uudeksi edustusasuksi käskettiin kevyt palveluspuku m/65. Tämä jalostui pienin muutoksin kevyeksi palveluspuvuksi m/83, joka on tällä hetkellä Kaartin Jääkärirykmentin kunniakomppanian ja kunniavartiomiesten edustuspuku sekä Kaartin Soittokunnan yksi esiintymisasu. Edustuspukukäytössä m/83:n erityispiirteitä ovat nykyään valkoinen kypärä, vihreä kaulahuivi, valkoiset sormikkaat, juhlavyö ja valkoiset säärystimet (damaskit), aseena on rynnäkkökivääri valkoisella hihnalla. Tähän on päädytty vaihe kerrallaan, sillä alkujaan esimerkiksi kypärä oli harmaa ja kaulahuivia ei käytetty. Ennen Kaartin Jääkärirykmentin kauluslaattojen käyttöönottoa kunniakomppania käytti Kaartin Pataljoonan sinisiä kauluslaatto- Vartiojoukkue ja soittokunta puvussa m/22 tai m/27 Päävartion edessä 1920-luvulla. myötä korotettiin ensin nuoren kaartin arvoon ja myöhemmin vielä vanhan kaartin arvoon. Tämän Suomen Kaartina tunnetun joukko-osaston perinteiden ja tehtävien jatkajia ovat Suomen Valkoinen Kaarti, Helsingin Varuskuntapataljoona, Helsingin Komennuskomppania ja Kaartin Pataljoona, joka on tällä hetkellä Kaartin Jääkärirykmentin joukkoyksikkö. Kaartin Soittokunnan historia on lähes yhtä pitkä, sillä sen perinteet ulottuvat ensi vuonna 193 vuoden päähän yhteisiin vaiheisiin Suomen Kaartin kanssa. Sen muita nimiä ovat olleet Helsingin Torvisoittokunta, Suomen Valkoisen Kaartin Soittokunta ja Helsingin Varuskuntasoittokunta. Itsenäisyyden alkuvuosina sotilasvaatteita oli monenlaisia, mutta yhtenäisyyteen kuitenkin pyrittiin. Ensimmäinen tavoite saada kaikille yhtenäinen univormu, oli Akseli Gallen-Gallelan suunnitteleman puvun m/19 käyttöönotto. Tästä kehittyi eräin muutoksin puku m/22, joka näkyi vartiopalveluksessa vartio- Soittokunta ja vartiomies puvussa m36 Päävartion edessä vuonna 1964. 49 Vartioparaatissa Päävartion edessä vuonna 1978 sotilailla on puku m/65. Vartioparaati Päävartion edessä vuonna 2009, sotilailla puku m/83 50 ja ja sinistä kaulahuivia. Henkilökunnan aseistuksena on miekka ja joukkueen varajohtajina toimivilla varusmiehillä on pistoolikotelovarustus. Edellä mainittu osoittaa, että puolustusvoimissa edustusasuja on uusittu varsin maltillisesti. Kunniakomppanian osalta edellinen uudistus tapahtui yli 45 vuotta sitten. Soittokuntien esiintymisasuja uudistettiin vuosina 1991 ja 1995 sekä laajemmin vuonna 2003, jolloin niin sanottu Jääkärisoittokuntien esiintymisasu m/2003 hyväksyttiin käyttöön. Näitä edellä mainittuja asuja käytetään erityisen suurta näyttävyyttä vaativissa juhlatapahtumissa tai muissa huomattavissa tapahtumissa. Kunniakomppanian vaatetukselle asetettavat vaatimukset ovat samat, sillä valtiolliset ja varuskunnalliset seremoniat ovat näyttäviä sekä huomattavia. Näillä perusteilla uudelle edustusasulle on nähty tarve, jonka yhtenä vaiheena on meneillään oleva kokeilukäyttö. Uuden puvun kokeilukäyttö Heinäkuussa alkanut kokeilukäyttö kestää ainakin vuoden 2011 loppuun. Noin puolen vuoden aikana testataan erilaisia pukineyhdistelmiä, hankitaan kokemuksia vaatteiden käytöstä, huollosta ja soveltuvuudesta edustustehtäviin. Pukineyhdistelmiä testattaessa vaihtoehdot muodostuvat erilaisista kengistä, päähineistä, vöistä ja päällystakeista. Housut ja pusero ovat kaikissa vaihtoehdoissa samat. Toistaiseksi viikoittaisia testipäiviä on kolme ja kahtena arkipäivänä vaatteita huolletaan Etelä-Suomen Huoltorykmentin keskusvarastolla. Käytössä kiinnitetään erityistä huomiota pukeutumisen helppouteen ja kuinka asu säilyttää ryhtinsä erityisesti tehtäessä aseotteita. Vaatteiden huollossa korostuvat pestävyys, harjattavuus, prässien säilyvyys, puseron kulutuksen kestävyys ja omalta osaltaan myös säilytettävyys niin varastolla kuin käyttäjän omassa kaapissa kasarmilla tai yksikön edustusvaatevarastossa. Kokeilukäytön parin ensimmäisen kuukauden aikana edustusasu on ollut käytössä Helsingin Päävartion aulavartiomiehillä, vartioparaateissa vartiopäälliköllä ja lippuhenkilöstöllä, myös Kaartin Jääkärirykmentin 15. vuosipäivän juhlallisuuksissa lippuhenkilöstö pukeutui siihen. Käyttäjien kokemukset ovat olleet lähes poikkeuksetta myönteisiä. Kaikki ovat olleet sitä mieltä, että uuteen asuun on helppo ja nopea pukeutua, se säilyttää ryhtinsä hyvin eri tilanteissa ja on mukava päällä, joskin melko lämmin helteisellä ilmalla. Pukua pidetään myös edustavana. Esille tulleet parannusehdotuksen liittyvät pieniin yksityiskohtiin erityisesti puseron leikkauksissa ja eräisiin kangasvalintoihin. Mielipiteitä jakavia asioita on ilmennyt vain joitain, ne yleensä pohjautuvat esittäjiensä taustoihin ja kiinnostuksen aiheisiin. Ensimmäinen väliraportti kokeilukäytöstä laaditaan syys-lokakuussa kesäkauden päätyttyä. Loppuraportti ja esitykset niin muutoksista kuin valmista- Kokeilupuku m/2010 lippalakin, vyön ja puolikenkien kanssa. misen aloittamisesta tehdään vuodenvaihteessa 2011–2012. Tässä vaiheessa voidaan kuitenkin jo todeta, että kokeilupuku pienine korjaustarpeineenkin on onnistunut. Se on edustava, juhlallinen ja sotilaallinen, joka sopii hyvin kunniakomppanialle, kunniavartiomiehille, Helsingin Päävartion aulavartiolle ja Tasavallan Presidentin Linnan kunniavartiolle. Lähteet: Asepuku m/36 (Petteri Leino). Helsingin Päävartion historia 1843–2013 tutkimustyön luonnos (Majuri Marko Maaluoto). Helsingin varuskunnan päiväkäskyt 1919 –1992 (Kansallisarkisto). Kokeilukäyttöön liittyvät Pääesikunnan, Maavoimien Esikunnan, Maavoimien Materiaalilaitoksen Esikunnan, EteläSuomen Sotilasläänin Esikunnan ja Kaartin Jääkärirykmentin asiakirjat. Pojat kansa urhokkaan – Kaartin Jääkärirykmentin perinteet sanoin ja sävelin (Kaartin Jääkärirykmentin kilta ry). Puolustusvoimien sotilaspukujen käyttömääräykset (PVHSM HPALV 002 – PELOGOS). Kuvat: Majuri Marko Maaluoto Musiikkikapteeni Jukka Vuolio Puolustusvoimat 51 Ajankohtaista kehittämisohjelman, hankkeiden ja hankintojen toimeenpanossa Artikkeli perustuu Toimialapäällikkökurssin 9 logistiikkalinjan tutkimustyöhön, jonka aiheena oli ”Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen vaikutukset hankkeiden hallinnointiin – ilmapuolustuksen suorituskykyjen näkökulma”. Tutkimuksen tavoitteena on selkeyttää kehittämisohjelman hallinnointia ja hankkeiden ohjaamista suorituskyvyn elinjakson hallinnan näkökulmasta. Aihe on ajankohtainen ja tarpeellinen kehitettäessä kehittämisohjelman toimeenpanoa, uuden puolustusvoimien kehittämisohjelman (PVKEHO) 2013–2024 toimeenpanoa sekä mahdollisen Puolustusvoimien Logistiikkalaitoksen (PVLOGL:n) perustamisen vaikutuksien arvioimiseksi ja huomioimiseksi. Työn perusteella ilmavoimissa tarkennetaan hankkeiden toimeenpanon vastuurajapinnat ja kehittämisohjelman hallinnoinnin vaikutusmekanismit kehittämisohjelman toimeenpanosuunnitelmaan. Kehittämisohjelman hallinnointimekanismin tavoitteena on alakehittämisohjelmien ja niiden sisältämien hankkeiden koordinointi sekä resurssien ohjaaminen ja kohdentaminen puolustusvoimien toiminnan ja talouden suunnittelurytmin mukaisesti. Kehittämisohjelman hallinnoinnin perusta on voimakas hankeohjaus, jossa hankepäälliköillä on vastuu suorituskyvyn rakentamisesta. Kehittämisohjelman hallinnoinnissa korostuu vaatimusten kokonaisuuden hallinta, hanketyön ja TRSS-suunnittelun yhteensovittaminen sekä resurssien riittävyyden varmistaminen. Tämä antaa perusteet hankkeiden toimeenpanoon ja suorituskykyjen käyttöönottoon sekä näihin liittyvään määrärahojen, henkilöstön käytön ja tilahallinnan suunnitteluun. Hankeohjauksen tavoitteena on luoda edellytykset kehittämisohjelmien koordinoinnille ja hankkeiden suunnittelulle määrittelemällä yhdenmukaiset hankkeiden suunnittelu- ja ohjausperusteet. Hankintojen ohjauksen tavoitteena on, että hankintaprosessin vaatimukset täyttävän ja ammattimaisen hallinnan tuloksena on tehokkaasti, taloudellisesti ja normien mukaisesti toteutetut puo- 52 Toimialapäällikkökurssin 9 logistiikkalinjan huoltoveli, Majuri Kari Pigg lustusvoimien suorituskykyä parhaiten tukevat hankinnat kaikissa olosuhteissa. Hankeohjaus varmistaa kaikkien intressiryhmien ja tarpeiden mukaan ottamisen jo ideointivaiheessa toteutusvaihtoehtojen määrällisen ja laadullisen kattavuuden varmistamiseksi. Hankinnalla tarkoitetaan tavaroiden ja palveluiden ostamista ja vuokraamista sekä urakalla teettämistä näihin liittyvine suunnittelu-, valmistelu-, päätöksenteko- ja seurantatoimintoineen. Puolustusvoimien hankintamääräyksessä on määrätty hyvin ja yksityiskohtaisesti hankintatoimen ohjaus ja toimeenpano. Normi on hankintatoimen pääasiakirja, sisältäen hankintaohjauksen, hankintaohjeistuksen ja hankintojen päätöksentekomenettelyn. Siihen on koottu yhdeksi kokonaisuudeksi koko hankintatoimen kokonaisuus, huomioiden strateginen ohjaus ja lainsäädäntö. Kehittämisohjelman hallinnointi, hankeohjaus ja hankintojen toimeenpano noudattaa puolustusvoimissa vahvistettua suorituskyvyn elinjaksomallia ja sen perusteella luotua ohjeistusta. Ohjaus vakiinnutetaan osaksi toiminnanohjausta määrittämällä yhtenäinen toimintatapa ja yhteiset asiakirjamallit toiminnanohjausjärjestelmään (PVSAP). Vaatimustenhallintatyökalua (DOORS) käytetään suorituskyvyn elinjaksonhallintaan koko suorituskyvyn elinjakson ajan. Kehittämisohjelman johtamisessa ja hanke- ohjauksessa tulee ymmärtää hankintojen ohjauksen merkitys ja vaikutukset oikea-aikaisesti. Kuvassa 1 on esitetty ilmapuolustuksen kehittämisohjelman toteutus sidottuna suorituskyvyn elinjaksomalliin. Hankkeen rakentamisvaihetta ohjaa sitoutuminen kaupalliseen prosessiin. Tarjouspyyntöjen laadintaan ja niihin liitettävien vertailukriteerien laatimiseen tulee kiinnittää aiempaa aikaisemmin ja enemmän huomiota esisuunnittelu- ja suunnitteluvaiheissa. Tällä on vaikutusta hankintaprosessin johtamiseen, koska merkittävä muutos aiheuttaa koko prosessin läpikäynnin ja kaupalliset normit kiistävät muutosmahdollisuuden tietyssä vaiheessa. Laatutoiminnan avulla varmistetaan, että puolustusvoimien oma toiminta ja hankittavat tuotteet sekä palvelut vastaavat vaatimuksia. Lisäksi laatutoiminnalla saavutetaan säästöjä ja otetaan huomioon ympäristö kestävän kehityksen näkökulmasta. Laadunhallintajärjestelmiä kehitetään niin, että ne täyttävät kansainvälisen yhteistoiminnan ja laadunvarmistuksesta laadittujen sopimusten asettamat vaatimukset. Tärkeimmiltä puolustusmateriaalia ja palveluita tuottavilta toimittajilta ja puolustusmateriaalia hankkivilta toimintayksiköiltä edellytetään ISO 9001- ja AQAP-vaatimukset (Allied Quality Assurance Publication) täyttävää laadunhallintajärjestelmää, ISO 14001 -vaatimukset täyttävää ympäristönhallintajärjestelmää sekä voimassaolevaa turvallisuussopimusta. Hankintojen julkisuus on erityisesti huomioitava asia – hankintapäätös on aina julkinen. 21.8.2011 alkaen hankinnoista on valitusoikeus. Salaiseksi luokitellut suorituskykyvaatimukset sekä materiaalipoliittiset linjaukset tulee jatkossa kyetä nykyistä paremmin sisällyttämään vertailukriteerien määrittelyyn jo tarjouspyyntövaiheessa sekä kirjoittamaan auki hankinnan perustelumuistioihin hankintapäätöksiin. Vastakauppavaatimus voitaneen jatkossa sisällyttää vain keskeisiä kansallisia turvallisuusetuja sisältävään hankintaan. Puolustus- ja turvallisuushankintojen ja salassa pidettävien hankintoja (PUTUSA) koskeva laki on valmisteilla. Käsittelyn etenemisestä riippuen se tullee käyttöön vuoden 2012 alkupuolella. Uusi lainsäädäntö edellyttää hankintatoimen ja organisoinnin tarkastelun. Hankintatoimen johtamismallia selkeytetään ja vahvistetaan. Hankintaorganisaatiota Ilmapuolustuksen suorituskykyjen kehittäminen keskitetään tarkistamalla hankintavastuuyksiköiden määrää ja tuoteryhmiä. Hankintahenkilöstön asiantuntemuksen ja järkevän resurssien käytön mahdollistamiseksi hankintatoimintaa keskitetään supistamalla hankintayksiköiden määrää. Hankintayksiköitä ohjataan vertailemaan toistensa parhaita käytäntöjä. Hankintaasiantuntijoille lisätään mahdollisuuksia riittävään ammattitaidon ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Eri toimijoiden vastuut ja tehtävät Suorituskykyvastuu tarkoittaa vastuuta suorituskyvyn osa-alueiden kehittämisen koordinoinnista ja suorituskykytavoitteen saavuttamisesta ja suorituskyvyn ylläpitämisestä. Suorituskykyvastuullinen määrittää järjestelmän sekä normaaliajan että poikkeusolojen käyttöprofiilin ja siltä halutun teknisen käytettävyyden. Suorituskyvyn käytön elinjaksosuunnitelmat tehdään hankkeen esisuunnittelu- ja suunnitteluvaiheessa. Elinkaarikustannusten merkitys tulee suunnittelussa korostumaan. Elinkaaren hallinnan kiinteänä osana tulee suunnitella ja ottaa huomioon kunnossapidon osuudet. Mitään järjestelmää ei tule ottaa käyttöön ennen kuin sen todelliset elinjaksokustannukset ovat tiedossa – ylläpito ja huolto sekä mahdolliset lisenssimaksut rasittavat toimintamenoja. Järjestelmävastuu tarkoittaa vastuuta materiaalisen valmiuden luomisesta ja ylläpitämisestä suorituskykyvaatimusten ja suorituskyvyn rakentamiseen sekä ylläpitämiseen kohdennettujen resurssien puitteissa. Järjestelmävastuullisen tehtävänä on huolehtia järjestelmän käyttövarmuusvaatimusten määrittämisestä, tehtävän edellyttämästä resursoinnista sekä saavutettavan käyttövarmuustason seurannasta. Kunnossapitovastuu tarkoittaa vastuuta asetettujen käyttövarmuusvaatimusten saavuttamisesta sekä käyttövarmuustilannekuvan ylläpitämisestä. Kunnossapitovastuullisen tehtävänä on tuottaa järjestelmälle määritetty käyttövarmuus suorituskyvyn elinkaaren mukaisesti. Huoltojärjestelmän mitoittaminen ja ylläpidon toteutus erityisesti operoinnin alkuun (=takuuajan) ja päättymiseen liittyen on haasteellisista ja edellyttää tiivistä osallistumista hankkeen elinkaarisuunnitteluun. Käyttäjällä tarkoitetaan järjestelmää operoivaa tahoa ja järjestelmää omassa toiminnassaan hyödyntävää tahoa. Käyttäjän toiminta vaikuttaa kunnossapidon henkilöstötarpeeseen, ylläpito- ja huoltosopimuksiin sekä varaosatarpeeseen. Käyttäjän toimintaan tulee tarvittaessa vaikuttaa, esimerkiksi koulutusohjelmia ja taisteluteknisiä käyttöperiaatteita tarkentamalla. Normaalioloissa järjestelmien koulutuskäytön tulee olla järkevää ja taloudellista. Hankepäälliköt tarvitsevat eri organisaatioiden edustajien hankeohjauksen mukaisen tuen hankkeen vaiheen mukaan. Suorituskykyjen kehittämiseen osallistuvan henkilöstön tulee tietää missä roolissa ovat hankkeiden toteutuksessa mukana. Kunkin edustajan tulee osata suorituskyvyn rakentamisessa vastuunsa mukaiset tehtävät. Toiminnanohjaus osana kehittämistä – PVSAP KEH -hankkeen merkitys? Puolustusvoimien kehittämisohjelmia sekä hanketoimintaa ohjataan ja kehitetään vastaamaan System of Systems Engineeringin (SOSE) käytäntöjä. Hankeohjausta tarkennetaan ja päivitetään vuoteen 2013 mennessä siten, että – hankkeet muodostavat riittävän laajoja ja itsenäisiä kokonaisuuksia yhtenäisen johdon alaisuudessa – investointipäätöksiä varten tarvittava elinjaksokustannuslaskenta tuottaa vertailukelpoista ja perusteiltaan riittävää tietoa – jokaiseen hankkeeseen nimetään vähintään yksi kokopäivätoiminen hanketoimintaan koulutettu henkilö – hankehenkilöstöllä on yhtenäiset pätevyysvaatimukset ja hankkeisiin nimetään nämä vaatimukset täyttävä henkilöstö – laajimpiin hankkeisiin on nimetty mentori, jolla on kokemusta laajojen hankkeiden läpiviennistä. PVSAP KEH LOG –projektin ”Hankkeet ja hankesalkun hallinta” -alaprojekti tuottaa kehittämisohjelman hallinnassa ja hankeohjauksessa tarvittavat työkalut. Projekti voidaan jakaa kahteen osakokonaisuuteen: 1. Puolustusvoimien kehittämisohjelmien hankesalkunhallinnan prosessiin, joissa tavoitteena on kehittämisohjelmien resurssien ohjaaminen suorituskykyvaatimusten täyttämisen kannalta vaikuttavimpiin hankkeisiin. 53 2. Puolustusvoimien kehittämisohjelmiin liittyvien hankkeiden hallinnan prosesseihin, jossa tavoitteina on suorituskykyvaatimuksien täyttämiseen tähtäävien hankkeiden ideointivaiheen käynnistäminen ja toteutus rakentamisvaiheen loppuun - varmistaen operointi- ja purkamisvaiheessa tarvittavien perusteiden syntymisen. Kehittämisohjelmassa hanke aloitetaan antamalla hankkeen valmistelutehtävä. Tehtävänanto sisältää tavoitetilasta johdetut suorituskykyvaatimukset ja karkean arvion toteutukseen mahdollisesti käytettävissä olevista resursseista. Ennen hankkeen avaamista linkitetään siihen hankkeen suorituskykyvaatimukset ja toteutuksen reunaehdot. Hankkeiden toteutus perustuu linjaorganisaatiolle annettaviin tehtäviin ja toimeksiantoihin. Toimeksiantojen antaminen, toteutus, ohjaus ja seuranta ovat kokoelma vakioituja toiminnallisuuksia. Resursseja vaativat toimeksiannot suunnitellaan yhdessä toteuttajan kanssa ja viedään osaksi TRSS-prosessia. Hankkeiden hallittua läpivientiä ideointivaiheen käynnistämisestä rakentamisvaiheen loppuun tuetaan vakioiduilla hankerakenteilla, joilla varmistetaan vaadittujen tehtävien toteuttaminen vertailukelpoisesti läpi kehittämisohjelman hankkeiden. Mallirakenne pitää sisällään hankkeelta vaadittavat lopputuotteet ja näihin liittyvät tehtävät sekä ohjeet ja mallipohjat suorituskyvyn elinjakson vaiheiden mukaisesti. Vaiheiden lopussa olevat tarkastuspisteet ovat samalla elinjaksopäätöksiä. Hankepäällikkö saa siis käyttöönsä hankkeen suunnitteluun, toteutukseen ja seurantaan tarvittavat työkalut, toiminnot ja palvelut. Kehittämisohjelmatasolla on kyettävä hallitsemaan eri kehittämisohjelmien hankkeiden keskinäisiä riippuvuuksia. PVSAP:n käyttöönotto parantaa hanke- ja linjaorganisaation yhteistoimintaa ja tiedonkulkua. Olennaiseksi tulee kyky ohjata vaatimustenhallinnan kautta hankkeet tuottamaan strategisen suunnittelun aikana haluttu suorituskyky. DOORIS-projektin tavoitteena on DOORS-vaatimustenhallintaohjelmiston sovittaminen STRATSU-, KEHO- ja hankeprosesseihin. Käyttöönhyväksymisprosessi liittää suorituskyvyn rakentamisen vaatimustenhallintaan. Hankkeen onnistumisen kannalta on tärkeää integroida riskinhallinta päätöksentekoon. Hankesuunnittelun tulee sisältää riskien tunnistaminen, analysointi ja käsittely sekä hankkeen tulee ylläpitää riskinhallinnan tilannekuvaa. Riskit voivat tyypillisesti liittyä asetettuihin vaatimuksiin, sidosryhmien osallistumiseen, hanke- ja hankintaprojektiin, tukiorganisaatioon tai hankittavaan järjestelmään ja sen toimittajaan. Riskinhallintaan tulee liittää lessons learned -toiminta, jolla varmistetaan, että kokemukset kyetään siirtämään seuraaville hankkeille. Tällä hetkellä puolustusvoimilla ei ole yhdenmukaista käyttöönhyväksymismenettelyä, ilmavoimien ohjeistus on juuri käyttöönottovaiheessa. Puolustusmateriaalin hyväksyy käyttöön kehittämisohjelman johtajan esityksestä suorituskykyvastuullinen. Hyväksynnän tavoitteena on varmistaa, että hankittu suorituskyky täyttää sille asetetut suorituskykyvaatimukset ja materiaalin käyttäminen, kuljettaminen, varastointi sekä käytöstä poistaminen on turvallista. Käyttöönhyväksyntäprosessi liittää hankkeen suorituskyvyn rakentamisen vaatimusten ILMAV:n käyttöönhyväksyntäprosessi (luonnos) 54 hallintaan ja tukee suorituskyvyn käyttöönottoa. Käyttöönhyväksyminen jakautuu toiminnallisesti kahteen kokonaisuuteen: tekniseen ja operatiiviseen käyttöönhyväksyntään. Hyväksyntöjen oikea-aikainen suunnittelu ja toimeenpano kuuluvat hankkeen tehtäviin. Hankepäällikkö suunnittelee ja johtaa käyttöönhyväksymisen siis kehittämisohjelman johtajalta saatujen vaatimusten mukaan. Kuvassa 2 on esitetty ILMAVE:ssa valmistelussa oleva käyttöönhyväksyntäprosessi. Prosessissa suorituskykyvastuullinen hyväksyy saavutetun suorituskyvyn käyttöön. Hyväksyntään osallistuvat kunnossapito- ja järjestelmävastuulliset sekä suorituskyvyn käytön integroitumisen kannalta muut tarvittavat tahot, esimerkiksi PVJJK:n edustus. Vaatimusten täyttyminen tulee osoittaa dokumentoidusti. Asetettujen suorituskykyvaatimusten täyttyminen todennetaan tyypillisesti ensimmäisen järjestelmälle koulutetun joukon kokeiluharjoituksessa. Operatiivisen käyttöön hyväksymisen edellytykset ovat – asetetut operatiiviset suorituskykyvaatimukset on todennettu – on todennettavasti voimassaoleva tekninen hyväksyntä ja tekniset käyttöohjeet – käytön edellyttämät viranomaisluvat on todennettavasti saatu – käytön yhteydessä noudatettavat varo-ohjeet ja/tai varomääräykset sekä mahdolliset käyttörajoitukset on laadittu – käyttöön liittyvä materiaali- ja henkilöstöyksikkötyyppi-esitys on laadittu ohjeistuksen mukaan – käytön edellyttämä taktinen ja taistelutekninen käyttöohjeistus on laadittu – järjestelmän ja henkilöstön koulutusohjeet on laadittu. Teknisen hyväksynnällä käyttöä varten vahvistetaan puolustusmateriaalin teknisen rakenteen perustaso sekä varmistetaan puolustusmateriaalin teknisten vaatimusten täyttyminen, sisältäen varastoinnin, kuljettamisen, ylläpitämisen, käytöstä poistamisen ja turvallisuuden. Teknisellä hyväksynnällä kokeilukäyttöä varten mahdollistetaan testaus- ja kokeilutoiminta. Hyväksynnän tekee järjestelmävastuullinen. Tekninen hyväksyntä kokeilukäyttöä varten annetaan aina kokeilukohtaisesti ja määräaikaisena. Tutkimuksen tärkeimmät johtopäätökset ja toimenpideesitykset Hankkeiden toimeenpanoon tulee osoittaa tarvittava henkilöstö. Tärkeimpien hankkeiden käytössä olevat henkilöstöresurssit tulee ensitilassa varmistaa. Hankkeiden ohjausryhmien perustaminen ja niiden tehtävät tulee tarkentaa hankeohjausnormien päivitykseen liittyen. Hankkeella on oltava toimiva ohjausryhmä hankeohjauksen mukaisten töiden tekemiseksi. Hankkeen ohjausryhmässä on oltava ainakin suorituskyky-, järjestelmä- ja kunnossapitovastuullisten sekä operatiivisten käyttäjien edustajat, mahdolliset projektipäälliköt sekä sidosryhmäanalyysin perusteella tarvittavat tahot (=eri organisaatioiden hankkeeseen määrittämät asiantuntijat). Hankkeiden organisoituminen projekteiksi hankkeen elinkaaren aikana tulee tarkastaa ja ohjeistaa. Suunnitteluvaiheesta alkaen tulee muodostaa tarpeen mukaan projektit hankkeen toteuttamiseksi. Henkilöstön vaihtuvuus on saatava hallintaan ja osaamista on systemaattisesti kehitettävä. Strategiseen suunnitteluun sekä suorituskykyjen kehittämiseen ja rakentamiseen osallistuvan henkilöstön urakierto tulee suunnitella omana kokonaisuutenaan – luotava oma nousujohteinen urapolkuvaihtoehto. Suorituskyvyn kehittämiseen osallistuvan henkilöstön koulutus tulee järjestää urasuunnitteluun liittyen ennen näihin tehtäviin määräämistä. Olemassa olevaa koulutustarjontaa tulee hyödyntää nykyistä tehokkaammin. Nykyinen tarjonta on suunniteltu pääosin vastaamaan upseerien koulutustarpeisiin. Erikoisupseerien koulutustarve suorituskyvyn kehittämisen osalta tulee vielä tarkastella. EUK:n tai YEK:n koulutustarjonta ei täysin vastaa osaamistarpeen täyttämiseen; esimerkiksi joukkotuotannon perusteet, joukkojen perustaminen ja koulutusjärjestelmä sisältyvät SK- ja SM-opintokokonaisuuksiin. Tarvittavan henkilöstön osallistuminen PVSAP KEH LOG:n ”hankkeet ja hankesalkun hallinta” -alaprojektin toimintaan tulee varmistaa. Ohjelmiston kehittämiseen tulee osallistua suorituskyky-, järjestelmä- ja kunnossapitovastuullisten sekä käyttäjien edustus pääesikunnasta ja kaikista puolustushaaroista. Alapro- jektin status tulisi nostaa hankkeessa projektitasolle ja samalla harkita nimen muuttamista – esimerkiksi kehittämisohjelman johtaminen ja hankkeiden ohjaus puolustusvoimissa – jotta sen merkitys ymmärretään oikein. Kehittämisohjelman hallinnoinnin prosessi ja siihen liittyvä toimintatapamalli tulee yhdenmukaistaa ja kuvata ohjelmistokehityksen pohjaksi (" hankesalkun hallinta/PVSAP). Muuten käyttöön ei voida kehittää sellaista ohjelmaa, minkä suorituskykyvastuullinen käyttöön tarvitsisi. Hankeohjausprosessi ja siihen liittyvä toimintatapamalli tulee yhdenmukaistaa ja kuvata ohjelmistokehityksen pohjaksi ("hankkeen hallinta/ PVSAP). Muuten ei voida kehittää sellaista ohjelmaa, joka vastaisi yhteistä näkemystä hankkeen toiminnasta, tehtävistä ja vastuista. Hankepäällikön asemaa tulee vahvistaa. Hankesuunnitelman sisältö tulee määrittää ja vakioida. Käyttöön tulee saada yksinkertainen malli sen sisällöstä ja laatimisesta. Kehittämis- ja alakehittämisohjelmille tulee nimetä niiden johtajan tueksi valmistelijat. Valmistelijoiden tehtävät tulee määrittää osana kehittämisohjelman hallinnoinnin tarkentamista. Ideointivaiheen valmistelu ja johtaminen tulee määrittää kehittämisohjelman valmistelijan vastuulle. Ideointivaiheen toteutus on ohjeistettava muutenkin nykyistä yksityiskohtaisemmin. Tähän liittyen on tarkennettava ohjeistus operatiivisen konseptin ja suorituskykyvaatimusten laadinnasta. Käyttöön tulee saada mallit näistä dokumenteista. Hankepäälliköiden ja kehittämisohjelmien valmistelijoiden sijoittuminen organisaatioissa tulee erikseen tarkastella. Tähän tulee määrittää puolustusvoimissa yhdenmukainen toimintatapamalli. Suorituskykyvastuullisen näkökulmasta hankepäälliköt tulee keskittää omaan organisaatioon, esimerkiksi hankesektoriksi suunnitteluosastolle. Järjestelyllä saavutettaisi useita hyötyjä, joista tärkeimmät ovat johtamisen varmentuminen ja hankepäällikön toimiminen oikealla organisaatiotasolla. Kehittämisohjelman toimihenkilöiden tehtävät ja nimeämislogiikka tulee tarkentaa. Toimintatapamallien tulee olla yhteensopivia. Mahdollisuuksien mukaan tehtävät tulee sitoa linjaorganisaatioiden tehtäviin ja kuvata henkilöstön tehtävänkuvauksiin nämä tehtävät. Kehittämisohjelman johtohenkilöstön välinen työnjako tulee sekä PE- että PHEtasoilla tarkentaa. Tarkastuksessa tulee käyttää työjärjestyksissä määritettyjä teonsanoja. Kehittämisohjelmien koordinointiryhmien ja alakehittämisohjelmien johtoryhmien kokoonpanot tulee tarkastaa. Lähtökohtaisesti kehittämisohjelmien koordinointiryhmissä edustajina ovat alakehittämisohjelmien johtajat sekä sidosryhmäanalyysin perusteella tarvittavat tahot (=osastopäällikkötaso). Alakehittämisohjelmien johtoryhmissä ovat hankepäälliköt ja sidosryhmäanalyysin perusteella tarvittavat tahot (=AOP-/ sektorijohtajataso). Mahdollisuudet liit- tää näiden tehtävät eri esikuntien johtoryhmien toimintaan tulee huolellisesti tarkastaa. Hankesalkun hallinnan työkalu yhdenmukaistaa toimintatapamallin, joka tulee tässä ottaa huomioon. Vaatimustenhallinnan sekä riskinhallinnan merkitystä ja toteutusta tulee korostaa. Niiden käsittely tulee ottaa kiinteäksi osaksi hankeauditointeja ja elinjaksopäätöksiä. PVSAP:n ja DOORS:n kehitystyötä on jatkettava ja tuettava. Vaatimustenhallinnan ohjelmiston (DOORS) kehitystyö edellyttää suorituskyvyn käsitemallin nopeutetun käyttöönoton. Käsitemallin käyttöönottoon tulee liittää riittävä koulutus. Käsitemallin muutoksen läpimenoaika on nähtävä kehityksen uhkana, koska nykyisenkin käyttöön saaminen on kestänyt pitkään. Hankintojen julkisuusperiaatteiden muuttuminen sekä puolustus- ja turvallisuusmateriaalihankintoja koskevan lain vaikutukset on otettava huomioon. Materiaalipoliittiset linjaukset on kyettävä nykyistä paremmin huomioimaan tarjouspyyntöjen laadinnassa sekä kirjoittamaan oikein hankintojen perustelumuistioihin. Tämä edellyttää aiempaa enemmän resursointia hankkeiden esisuunnittelu- ja suunnitteluvaiheiden toteutukseen. Hankintojen toteutuksessa on helpoiten nähtävissä henkilöstön keskittämisellä saavutettava hyöty. Puolustushaaroissa tulee ottaa käyttöön yhdenmukainen toimeksiantojen käyttö. Toimeksiannot selkeyttävät johtamista ja dokumentoivat toiminnan perusteet. Hankepäällikkö tulee ottaa mukaan hankkeen suunnitteluun jo ideointivaiheessa, jos se on mahdollista. Toimeksiannot tulee valmistella yhdessä siten, että mukana ovat suorituskyky-, järjestelmä- ja kunnossapitovastuullisten sekä käyttäjien edustus. Käyttöönottohyväksynnän ohjeistus tulee saada käyttöön. Ohjeistuksen tulee olla pääesikunnan laatima, jossa vain tarvittavin osin käsitellään puolustushaarojen toiminnasta johtuvat eroavaisuudet. Käyttöönottohyväksyntä tulee jakaa esitetyn mukaisesti tekniseen ja operatiiviseen käyttöönhyväksymiseen, joka mahdollistaa hallitusti uusien suorituskykyjen käytön ja ohjaa suorituskyvyn elinkaaren hallinnan mukaisesti toimintaa. Ennen seuraavaa muutosta kehitteillä olevat johtamista tukevat tietojärjestelmät on saatava käyttöön. Mikäli PV:n uudistuksessa Pääesikuntaa vahvistetaan ja perustetaan PVLOGL, mahdollistuu kehittämisohjelman rakenteen ja hallinnoinnin kokonaisvaltainen muuttaminen. Nykyisen kehittämisohjelman toimeenpanosta saatujen havaintojen ja esille tulleiden ongelmien perusteella voidaan todeta, että muutoksen johtamiseen tulee varata riittävät resurssit ja suunnitella aikataulu. Käyttöönottovaiheen onnistuminen ratkaisee muutoksen toteutumisen keston ja onnistumisen. 55 HUOLTOTAPAHTUMA 20 Yhdistyksen puheenjohtaja ev Risto Kosonen toivotti huoltoveljet ja -sisaret tervetulleiksi perinteiseen huoltotapahtumaan. Länsi-Suomen Huoltorykmentin komentaja, ev Timo Kakkola toivotti tilaisuuden järjestäjien puolesta kaikki tervetulleiksi ja valotti hieman huoltorykmentin laajaa tehtäväkenttää. Huoltomieskilpailun visaiset kysymykset laittoivat välillä miettimään. Välillä hieman naurattikin. 56 Huoltoveli on valinnut oikeaan suuntaan johtavan tien! 11 PAROLANNUMMELLA Kuvat: Hans Gabrielsson Parolan Pataljoonan komentaja evl Petri Riihijärvi kertoi Panssariprikaatin huollon uusista kuvioista. Johtaja Heikki Härtsiä MILLOG Oy:sta luonnehti yhteistyötä puolustusvoimien kanssa materiaalin kunnossapidon osalta. Pieniä ja vähän isompiakin kuulijoita esitykset laittavat miettimään. 57 Korjaamohallissa piti arvuutella monenlaisia hilavitkuttimia, joiden merkillisiä nimiä kilpailussa kysyttiin. 58 Moottorit ja vaunut olivat aika helposti nimettävissä. 59 60 Maitopurkkiin mahtui yllättävän monta männynkäpyä. 61 Kilpailun kyykkäosuudessa nähtiin monenlaista tyyliä kartun heitossa. 62 Krokettipallon lyönti oli vielä aika selvä juttu, mutta välillä kysymyslapuissa oli hankalia asioita. 63 64 Kisa oli tiukka, mutta kaikki palkittiin. Ja kuten hymyistä voi päätellä, huolto on iloinen asia. Lopulta saatiin nauttia elävästä musiikista. Rantakarin Risto ja Jauhiaisen Antero keskustelevat vanhan perinnepöydän ääressä seuranaan ”kestoeversti”. Otteita huollon historiasta Artikkeli julkaistu "Hurtti-Ukko"-lehden numerossa 1/1942. 66 Pirkka on suomalaisten mielestä vastuullinen valinta* Keskon vastuullisuustyötä arvostetaan myös kansainvälisesti. Kesko saavutti toistamiseen hopeasijan päivittäistavarakaupan sarjassa maailmanlaajuisessa SAM-vertailussa. Lisätietoja www.kesko.fi/vastuullisuus Olemme jo vuosia kehittäneet Pirkka-sarjaa niin, että sinä voisit tehdä helposti vastuullisia ja ympäristöä säästäviä valintoja jokaisella kauppareissulla. Monipuolisesta Pirkka-sarjasta löydät yli 50 Pirkka luomutuotetta, yli 70 Pirkka Joutsenmerkittyä tuotetta ja yli 30 Pirkka Reilun kaupan tuotetta. Kaikkien Pirkka-tuotteiden laatu varmistetaan Ruokakeskon omassa Pirkka-tuotetutkimuksessa. * Helsingin Sanomien vastuullisuustutkimus 2010/TNS Gallup Oy (3.sija) Huoltoupseeri PL 5 15701 Lahti TOK TURUN OSUUSKAUPPA – SINUN EDUKSESI VARSINAIS-SUOMESSA Mikä yhdistää yli 120 000 varsinaissuomalaista taloutta? Se on oma osuuskauppa. Turun Osuuskaupan omistajina on jo yli 120 000 varsinaissuomalaista taloutta. Oma osuuskauppa yhdistää ja tarjoaa palveluja niin arkeen kuin elämän suuriin juhlahetkiin. Turun Osuuskaupassa olet hyvässä seurassa. a n a j a t s i m AsiakasO n e d o u v o juhlit kok www.tok.fi
© Copyright 2024