1. No category

Puheenvuoro valtuutetulla
Olli Helle:
Evankeliumi
ei voi muuttua
Tämän päivän Suomessa seurakunnan on
tärkeää panostaa toiminnan ja opetuksen
pitämiseen Raamatun mukaisena. Seurakunnan
toimintatapojen uudistuminen ja monipuolistuminen on hieno ja tarpeellinen asia,
kunhan muistetaan, että laki ja evankeliumi
eivät voi muuttua ja mukautua ihmisten mielen
mukaan.
Meidän tulee pitää mielessä, että koskaan emme
voi täysin ymmärtää Jumalaa, emmekä koskaan
voi omalla järjellämme oikeuttaa Raamatun
sanan vastaista opetusta tai toimintaa. Eihän
palvelija voi olla herraansa suurempi.
Kun seurakunnassa tunnistamme synnin
synniksi, pääsee armo oikeuksiinsa. Ja kun
seurakunta muistaa pysyä Jumalan sanassa,
saamme menestyksekkäästi tuoda maailmaan
iloa, toivoa, rauhaa, rakkautta, aitoa
hyväntahtoisuutta sekä ennen kaikkea sanomaa,
jota ei ole kellään muulla: Sanomaa siitä, että
kaikki pahat tekomme on pyyhitty pois ja
kuolema on voitettu.
Nuorisoporukalla hienoja projekteja
Olen aktiivisesti mukana seurakunnan
nuorisotyössä. Käyn nuortenilloissa ja isostelen
ripareilla. Olemme nuorten porukalla
tehneet myös hienoja projekteja, ja esimerkiksi
pääsiäisyön messun musiikista vastaamme ensi
pääsiäisenä jo kolmatta kertaa putkeen.
Olli Helle on mukana seurakunnan nuorten
toiminnassa.
Nuorten toiminnan lisäksi seurakunnan järjestämät konsertit saavat minut innokkaana musiikkimiehenä usein liikkeelle. Viitasaarella onkin kuultu viime vuosina erittäin tasokasta musiikkia hyvinkin
erilaisilta artisteilta. Jumalanpalveluksissa käyn silloin tällöin.
Raamatun kohdista nostan esiin tämän: Jes. 40:31. "Mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden
voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy."
---
Julkaistu 20.3.2015
Jutuksi muokannut: Tuija Siidorow
Kuva: Alpo Syvänen
Juttusarjassa jokaista valtuutettua on pyydetty vastaamaan seuraaviin
kysymyksiin:
-Mikä on tärkein ja/tai kiireellisin kehittämiskohde seurakunnan
toiminnassa? Miksi? Miten kehittäminen voidaan toteuttaa ja mikä on sen
päämäärä?
- Mikä seurakunnassa "liikuttaa" - mihin toimintamuotoihin osallistut?
- Mikä on lempivirtesi tai mieleisin sitaatti Raamatusta?
Sarja jatkuu, rullaa alaspäin.
Puheenvuoro valtuutetulla
Raija Kuronen:
Messu on
voimanlähde
Jumalanpalveluselämä on mielestäni
seurakunnan keskeisintä toimintaa.
Sen kehittäminen on tärkeää, jotta
mahdollisimman moni seurakuntalainen voisi
kokea messuun osallistumisen
voimanlähteekseen.
Kirkko saa voimansa evankeliumista, joten sen
tulee kuulua selkeänä. Sanasta ja sakramenteista
saamme evästä toinen toisemme kanssa arjessa
elämiseen, mutta koska kaikki olemme
keskeneräisiä ja syntisiä, tarvitsemme myös
armahdusta, jonka varassa on levollista elää
tämän ajan levottomassa maailmassa. Mielestäni
kirkon sanoma on edelleen niin ajankohtainen ja
tärkeä, että sen välittämiseen kannattaa panostaa
kaikki mahdollinen.
Raija Kuronen ehdottaa
leikkinurkkauksen rakentamista
lapsille kirkkoon.
Jotta seurakunnan voi kokea kodikseen, se tarkoittaa, että yksittäistä seurakuntalaista kuunnellaan ja hän
saa halutessaan osallistua omilla lahjoillaan messun valmistamiseen. Seurakuntalaisten osuus messun
toimijoina lisääntyy osallistavassa seurakunnassa, mutta papilla on kokonaisuus hallussa, kun yhteistä
messua toteutetaan.
Kirkon uusi esirukousenkeli on yksi osoitus omien lahjojen antamisesta yhteiseen käyttöön! Yhteinen
esirukous on oleellinen osa jumalanpalvelusta, jossa voimme välittää pyyntömme ja kiitoksemme Taivaan
Isälle.
Lapsille omaa tilaa kirkkoon?
Jeesus asetti lapsen esikuvaksemme toteamalla, että heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta.
Kastettujen nuket purjehtimassa seurakuntaveneessä on iloinen asia, joka toivottaa lapset tervetulleiksi
kirkkoon.
Lasten nurkkaus olisi kirkossa tarpeen, jotta lapsetkin voisivat tuntea paikan omakseen. Koko perhe voisi
kasvaa innokkaiksi seurakuntalaisiksi, kun vanhempien olisi helpompi uskaltautua lasten kanssa
kirkkoon. Sivulaivojen penkit ovat vähällä käytöllä, joten ehdottaisin sen selvittämistä, olisiko niistä osa
mahdollista poistaa ja rakentaa tilalle lapsille oma nurkkaus. Eri-ikäiset sukupolvet ovat seurakunnan
rikkaus ja jokaisella tulisi olla siellä paikkansa omana itsenään.
Kirkkokahvit messun jälkeen on oivallinen tilaisuus "seurustelun sakramentin" harjoittamiseen, jotta
Jumalan kohtaamisen lisäksi voimme kohdata myös toinen toisiamme! Viitasaarella seurakuntatalo on
harmillisen kaukana kirkosta, jotta sinne voisi siirtyä kahveille, mutta kahvittelua tullaan varmaan
jatkossakin kehittelemään. Kirkon keskikäytävän "pystykahvien" ajatus on se, että kenenkään ei
tarvitsisi lähteä ilman kohtaamista pois. Yksinkertaisen tarjoilun järjestäminen on myös palvelun paikka
messussa.
Jumalanpalveluksen radiointi on todella hyvä asia monille, jotka eivät pääse kirkkoon. Tärkeää on
kuitenkin huolehtia, että se myös kuuluu. On suuri pettymys etsiä turhaan oman kirkon
jumalanpalveluksen kanavaa. Äänentoistolaitteet olisi myös saatava ajan tasalle, ettei
seurakuntalaisten tarvitsisi turhautua kuuloaan pinnistellen.
Elävä messu ei jää vain kirkon seinien sisäpuolelle, vaan sen vaikutukset heijastuvat ympäröivään
yhteiskuntaan toinen toisistamme välittämisenä, taakkojen kantajina, heikompiosaisten puolustamisena
ja muina lähimmäisenrakkauden tekoina.
Viitasaaren seurakunnan strategian mukaan olemme innostuva, uudistuva, osallistava ja
seurakuntalaisen arjessa elävä hengellinen koti. Strategian toteutuessa olemme yhteisö, jossa halutaan
pysyä.
Raamatun sana on elämän leipä
Jumalanpalvelus on ehdoton "must"! Iloitsen siitä, että kirkko on lähellä, kävely- tai pyörämatkan päässä
(tuulessa ja tuiskussa saan autokyydin!). Lapsuudessani kirkko oli kymmenen kilometrin päässä eikä
sinne voinut noin vain lähteä. Kirkkomatkalla soi mielessäni usein "on riemu kun saan tulla sun Herra
temppeliis ja porteistasi käydä sisälle pyhimpiis”.
Messu ehtoollisineen on minulle tärkeä voimanlähde. Lähetyskynttilän sytyttäminen on minun juttuni,
haluan sillä muistaa sekä lähetystyöntekijöitä että omia edesmenneitä läheisiäni.
Kirkonpenkki on levollinen latautumisen paikka, jossa saan laulaa sydämen kyllyydestä omalla äänelläni!
Monet virret ovat kuin rukousta, joihin voi omassa mielessään yhtyä. Raamatun sana on minulle elämän
leipä, joka ravitsee ja saarnaakin on yleensä mielenkiintoista kuunnella, kun meillä on seurakunnassa
kolme erilaista, mutta hyvää pappia. Seurakunnan yhteisessä esirukouksessa saamme purkaa
sydämemme Jumalalle, joka on luvannut kuulla meitä ja tuoda hänelle myös kiitoksemme kaikesta, mitä
olemme häneltä saaneet.
Ehtoollisella seurakuntayhteyden kokeminen on totta, kun polvistumme samaan pöytään nauttimaan
yhteyden aterian ja saamme omistaa itsellemme anteeksiantamuksen. Yhteinen Isä meidän -rukous
todella voimaannuttaa ja Herran siunauksen saattelemana on hyvä ja turvallista lähteä uuteen viikkoon.
Itse pidän urkumusiikista ja virsistä, mutta mm. Taize-laulut ja messulaulut ovat myös kauniita ja tekstit
puhuttelevia. Tuomasmessujen ja gospelmessujen monipuolinen musiikki tuo vaihtelua ja eri ihmisiä
messuun.
Moni seurakunnan toiminta saa liikkeelle
Raamattu- ja lähetyspiiri "Hannat, Saarat, Liisat" kokoontuu joka toinen torstai. Siellä tutkimme
Raamattua Mervi-papin johdolla ja rukoilemme yhdessä. Kahvirahan annamme Sanansaattajien
Radiolähetystyön tukemiseen Eritreassa. Kerran vuodessa avustamme messun valmistamisessa.
Minut saavat liikkeelle myös kirkkokonsertit, torstai-iltaisin olevat lähetysillat, yhteisvastuukeräys,
Suomen lähetysseuran tasauskeräys sekä SPR:n ja seurakunnan yhteinen ystäväpalvelu. Diakonian
tukiryhmässä olen toiminut erilaisissa tehtävissä, mm. kahvinkaatajana ja marjapiirakan leipojana.
Pidän virrestä 525 Suurempi kuin sydämeni Jumalan on rakkaus. Raamatunlauseista nostan esiin "Minä
annan teille tulevaisuuden ja toivon".
---
Julkaistu 13.3.2015
Jutuksi muokannut: Tuija Siidorow
Kuva: Alpo Syvänen
Juttusarjassa jokaista valtuutettua on pyydetty vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:
-Mikä on tärkein ja/tai kiireellisin kehittämiskohde seurakunnan toiminnassa? Miksi? Miten kehittäminen
voidaan toteuttaa ja mikä on sen päämäärä?
- Mikä seurakunnassa "liikuttaa" - mihin toimintamuotoihin osallistut?
- Mikä on lempivirtesi tai mieleisin sitaatti Raamatusta?
Sarja jatkuu, rullaa alaspäin.
Puheenvuoro valtuutetulla
Mauri Kananen:
Kirkosta eroamiselle
saatava stoppi
Tärkein kehittämiskohde seurakunnassa on nyt
seurakunnan jäsenyydestä eroamisen hallinta.
Edellisen kirkkovaltuustokauden aikana
nettovähennys jäsenissä oli 462. Julkisuudessa
väläytelty valtion ja kirkon erottaminen
toisistaan saattaisi korjata asiaa, koska silloin
mm. esillä olevaan sukupuolineutraaliin
avioliittoon olisi selkeä kannanotto. Toisin
sanoen valtio hoitaisi omalla kaavallaan
parisuhteiden vihkimisen ja kirkon tehtävä olisi
siunata henkilöt, jos he ovat seurakunnan
jäseniä ja sitä haluavat.
Pitkäaikaisena lastensuojelutyöntekijänä ja
sukututkimuksen harrastajana olen huolissani,
jos tulevilla lapsilla ei ole biologista isää ja äitiä
varmistettu. Laki lapsen oikeuksista oikeuttaa
lapsille molemmat vanhemmat. Nyt uutena on
lapsiasiavaikutusten arviointi kirkon
päätöksentekoon. Tämä asia on ensimmäinen
prosessi käydä koko kirkossa läpi, kuinka
varmistetaan kaikille lapsille oikeus vanhempiin
kuten laki asian määrittää. Varmaan jokainen
seurakunta ja päättäjä omalla kohdallaan myös
seisoo lapsen oikeuksien puolella eikä ole
teoriassa samaa mieltä ja käytännön
päätöksenteossa eri mieltä.
Mauri Kananen uutta metsää istuttamassa pihakuviolla
viime keväänä.
Kovat äänet karsivat osallistumista
Osallistun tilanteen ja tarpeen mukaan jumalanpalvelukseen eli messuun, kirkollisiin toimituksiin ja oman
kylän työseuran toimintaan. Olen armeijan ammatissa vuosina 1968 ja -78 joutunut kahteen vakavaan
räjähdeonnettomuuteen, joista on peräisin mm. kuuloherkkyys. Valtion tapaturmavirasto on hyväksynyt
hakemuksestani onnettomuudet. Kuuloherkkyyteni vuoksi messuun osallistumisissani on ollut taukoa ja
hiljaiseloa. Sopivimmaksi vaihtoehdoksi on vakiintunut mukanaolo kotona radion ääressä. Olen
huolissani lasten ja nuorten kuulosta kirkkomusiikin liian voimakkaan äänen takia.
Myös kokoukset, joissa käytetään äänenvahvistimia, ovat minulle vaikeita.
Tuli aukko virsiin ja uskoon
Lapsena mielivirteni oli ”Herraa hyvää kiittäkää”. Mielivirreksi se muodostui, koska opettaja
kansakoulussa ei osannut muita virsiä säestää. Siksi se jäi mieleen. Sitten vanhemmista orpoutumisen (15ja 16-vuotiaana) jälkeen tuli vuosiksi tyhjä aukko virsissä. Tuli myös aukko lapsen uskossa: Onko Jumala
olemassa, kun kaikkein tärkeimmät otti silloin pois, kun heitä nuoremman sisareni kanssa eniten olisimme
tarvinneet.
Varusmiespalvelun jälkeen vakiintui ammatti sotilaana ja varuskunnasta tuli iso perhe. Maanpuolustus oli
sotaveteraani-isän arvojen toteuttamista. Jatkoin sitä perinnettä, jota hän oli rintamalla aikoinaan tehnyt.
Niinpä virsi 577 ”Sun kätes Herra voimakkaan, suo olla turva Suomenmaan, niin sodassa kuin rauhassa
ja murheen onnen aikana” koskettaa sydämeni pohjaa alusta loppuun. Toinen säkeistö: ”Sun armos
täällä meille soi, mi kallehinta olla voi. Ja meille alla auringon, tää synnyinseutu rakkain
on”. Vajavaisena ihmisenä armon kokeminen, oman synnyinseudun ja esipolvien läsnäolo ja työ ovat
läsnä.
Viimeinen säkeistö kuuluu näin: ”Suo että sanas kirkkaana, saa keskellämme kaikua, ja kautta
sukupolvien, suo soida nimes kiitoksen.” Virsi päättyy kiitokseen ja ylistykseen Jumalalle ja hänen
pojalleen Vapahtajallemme Jeesukselle Kristukselle.
--Julkaistu 10.3.2015
Jutuksi muokannut Tuija Siidorow
Kuva Mauri Kanasen albumista
Juttusarjassa jokaista valtuutettua on pyydetty vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:
-Mikä on tärkein ja/tai kiireellisin kehittämiskohde seurakunnan toiminnassa? Miksi? Miten kehittäminen
voidaan toteuttaa ja mikä on sen päämäärä?
- Mikä seurakunnassa "liikuttaa" - mihin toimintamuotoihin osallistut?
- Mikä on lempivirtesi tai mieleisin sitaatti Raamatusta?
Sarja jatkuu, rullaa alaspäin.
Puheenvuoro valtuutetulla
Tuulikki Hämäläinen:
Morsiuskammari
kirkon yhteyteen
Mielestäni tärkeää olisi, että kirkon viereen
saataisiin uudet sosiaaliset tilat. Sellaiset, joissa
on mahdollista kokoontua pieni-muotoisiin
tilaisuuksiin, esimerkiksi 30 henkilöä.
Rakennuksessa voisi olla myös
morsiuskammari.
Sosiaalisten tilojen pitäisi olla myös
liikuntarajoitteisille helppokäyttöisiä. Tällainen
rakennus tarvittaisiin mahdollisimman pian.
Käyn kirkossa silloin, kun se perheen tai
työn vuoksi on mahdollista. Kylällä osallistun
seurakunnan järjestämiin toimintoihin. Olen
ollut niitä itsekin järjestämässä.
Keihärinkoskella on ollut esimerkiksi kesä/luontokirkko, kauneimmat joululaulut,
yhteisvastuukeräys, ompeluseurat ja kinkerit.
Eniten minua kiinnostavat lapsiin
ja nuoriin kohdistuvat tapahtumat.
Kotipihasta kaadettiin syksyllä isoja koivuja. Olen kuvassa
lastenlasteni kanssa. Koivujen kaataminen oli kaikkien
mielestä jännittävää puuhaa.
Lempivirteni on ollut jo lapsesta saakka
virsi 361 ”Koska valaisee kointähtönen mua
köyhää kerjääjää”.
--Julkaistu 5.3.2015 Viitasaaren srk:n kotisivuilla.
Jutuksi muokannut Tuija Siidorow
Kuva Tuulikki Hämäläisen albumista
Juttusarjassa jokaista valtuutettua on pyydetty vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:
-Mikä on tärkein ja/tai kiireellisin kehittämiskohde seurakunnan toiminnassa? Miksi? Miten kehittäminen
voidaan toteuttaa ja mikä on sen päämäärä?
- Mikä seurakunnassa "liikuttaa" - mihin toimintamuotoihin osallistut?
- Mikä on lempivirtesi tai mieleisin sitaatti Raamatusta?