Ennakkoraivaus on jo vakiintunut osa puunkorjuuta, tietää metsuri
METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 24. SYYSKUUTA 2015 • NRO 18 • WWW.METSALEHTI.FI • PERUSTETTU 1933 Leimikko korjuukuntoon Ennakkoraivaus on jo vakiintunut osa puunkorjuuta, tietää metsuri Tommi Lindén. Kuva Seppo Samuli Sivut 18–19 Ajankohtaista: Energiahakkeen käyttö laski ›› sivut 10–11 Puukauppa: Korjuukisa kiristyy ›› sivut 12–13 Kokeiltua: Uutuus puunkaatoon ›› sivu 22 Lukijalta: Metsävaratietoa moneen lähtöön ›› sivu 29 2 A J A S S A 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 LYHYET Karttapalvelusta apua kunnostusojitukseen Suomen metsäkeskus on kehittänyt metsäammattilaisten avuksi veden virtausmallikarttoihin perustuvan palvelun. Virtausmallikartat auttavat metsätalouden vesiensuojelun suunnittelussa, niitä voidaan hyödyntää esimerkiksi kunnostusojituksessa. Uusi palvelu perustuu paikkatietoon maaston muodoista. Se ei poista maastossa tapahtuvaa vesiensuojelurakenteiden suunnittelun tarvetta, mutta auttaa suuntaamaan sitä vesiensuojelun kannalta herkille alueille. Metsänomistajat luottivat yhdistyksiinsä Metsänhoitoyhdistyslain muutos ei ole aiheuttanut yhdistyksissä suurta jäsenkatoa. Yhdistysten jäsenistä noin 80 prosenttia on pysynyt mukana. ”Olemme erittäin tyytyväisiä. Uhkakuvat eivät ole toteutuneet”, MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen kertoo. Vanhoista jäsenistä noin 10 prosenttia on eronnut yhdistyksestään. Toiset 10 prosenttia ei ole maksanut jäsenmaksua, mutta ei ole ilmoittanut eroavansakaan. Stora Ensolta uusi metsänomistajapalvelu Stora Enso on avannut uuden palvelun metsänomistajille. Metsäpolku-palvelussa korostuvat vaihtoehdot – taloudellisen tuoton ohella tarkastellaan luontoarvoja, virkistyskäyttöä ja maisemanhoitoa. Palveluun on koottu ensimmäistä kertaa kaikki metsänhoitovaihtoehdot. Käytössä on myös ympäristöjärjestö WWF:n hyväksymiä metsänkäsittelytapoja. Stora Enso ja WWF ovat solmineet yhteistyösopimuksen metsäluonnonhoidon tiimoilta. Puurakentamiseen professori Itävallasta Suomen Metsäsäätiön, MTK:n säätiön ja Kouvolan kaupungin lahjoittama puurakentamisen professuuri on täytetty. Tehtävään on valittu 33-vuotias itävaltalainen tekniikan tohtori Gerhard Fink. Fink aloittaa työt Aalto-yliopistossa vuoden vaihteessa. Lahjoitusprofessori on viisivuotinen, lahjoituskauden jälkeen pestin on tarkoitus siirtyä Aalto-yliopiston normaaliksi toiminnaksi. Metsälehdellä liki 200 000 lukijaa Kansallisen mediatutkimuksen (KMT) mukaan Metsälehdellä (Metsälehti ja Metsälehti Makasiini) lukijamäärä on 197 000 lukijaa. Määrä koskee syksyä 2014 ja kevättä 2015. Avohakkuut yleistyvät sähkölinjoilla Voimajohtoaukeiden reunametsiä hoidetaan yhä useammin avohakkuun kaltaisilla ainespuuhakkuilla. VALTTERI SKYTTÄ, teksti JANNE ULVINEN, kuva S uurjännitelinjojen reunametsiin tehdään yhä useammin avohakkuun kaltaisia ainespuuhakkuita. Voimajohtojen reunametsien tutumpi hoitomenetelmä on tähän asti ollut puunlatvojen helikopterisahaus. Nyt johtojen reunavyöhykkeiltä poistetaan lähtökohtaisesti kaikki tukki- ja kuitumittaiset puut. ”Ainespuuhakkuuta tullaan tar- joamaan metsänomistajille vaihtoehdoksi jatkossa. Metsänomistajalla on myös yhä mahdollisuus valita reunavyöhykkeen käsittelyvaihtoehto”, sanoo asiantuntija Mikko Nykänen Suomen kantaverkosta vastaavasta Fingridistä. Helikopterisahaus vuorottelee Puiden rajuun kaatoon on kaksi syytä: metsänkäsittelyn aikavälin pidentäminen ja rahallinen hyöty puunomistajalle. Kantaverkkoyh- tiö on lunastanut käyttöoikeuden johtoaukealle ja reunavyöhykkeelle, mutta maa ja puut kuuluvat yhä metsänomistajalle. Nykäsen mukaan metsänomistajien on ollut hankalaa saada kaupaksi reunavyöhykkeeltä poistettuja puita, jos hakkuussa on poistettu vain sähköjohdoille vaaralliseksi käyviä pitkiä, niin sanotun lunastusrajan ylittäviä puita. Sähkönsiirtovarmuuden lisäksi reunametsien hoitoväli pitenee kymmenillä vuosilla. AJASSA 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 Voimajohtoaukean reunametsää on kaadettu tänä syksynä muun muassa Iisalmen lähellä. Avohakkuuvaihtoehto voi olla uutta metsänomistajalle. ”Parinkymmenen vuoden päästä avohakkuusta on vuorossa latvojen helikopterisahaus. Nämä toimenpiteet vuorottelevat”, Nykänen sanoo. Puunomistaja päättää korjuutavan Suurjännitelinjojen reunametsiä hoidetaan 700–800 kilometriä vuosittain. Ainespuuhakkuiden määrää lisää myös uusi sähkömarkkinalaki, joka on asettanut sähköverkon haltijalle tiukemmat vaatimukset kunnossapidosta. ”Metsänomistajista yli 90 prosenttia antaa valtakirjan kaikkien puiden kaadolle. Kattava valtakirja on myös ehto järkevälle kaatotoiminnalle”, Nykänen kertoo. Metsänomistajan on hyvä tietää, että jos ei ole kyse sähköjohdolle vaarallisesti puusta, puun kaatamisesta päättää puunomistaja. Fingridin kantaverkon reunametsien puunkorjuusta huolehtivat eri puunkorjaajat. Esimerkiksi UPM Silvesta tarjoaa reunametsien puunomistajille kolme vaihtoehtoa: ainespuukorjuun ja puun yhteismyynnin, ainespuukorjuun ja puiden jäämisen metsänomistajan myytäväksi tai pelkkien ylipitkien puiden korjuun. ”Ainespuun korjuu tulee olemaan se malli, jolla voimalinjojen reunametsiä hoidetaan jatkossa. Latvojen sahaaminen helikopterilla aiheuttaa puuaineksen pilaantumista”, sanoo UPM:n Silvestan toimitusjohtaja Jukka Koivumäki. Puista hankintahinta Suurin osa metsänomistajista osallistuu Koivumäen mukaan reunametsäpuiden yhteismyyntiin. Metsänomistaja saa reunametsäpuista hankintahinnan, sillä Fingrid maksaa puunkorjuun. Koivumäen mukaan hankinta- eli tienvarsihinta näkyy etenkin kuitupuun hinnassa. Reunametsien kohdalla metsänomistajan tulee siis seurata hankintahintoja kun päättää, osallistuuko yhteismyyntiin vai myykö puut itse. Tukkia reunametsistä ei metsänomistajalle juuri kerry sähkölinjasta johtuvan pituusrajoituksen vuoksi. Avohakkuun kaltainen ainespuukeruu on yleistynyt myös pienempijännitteisten sähkölinjojen vierimetsissä. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan metsänhoitoyhdistyksellä on käynnissä noin 1 000 kilometrin mittainen keskijännitteisten sähkölinjojen hoitourakka. ”Ihmisillä on yhä muistissa viime uudenvuoden sähkökatkot, joten nyt on hyvä aika hoitaa linjojen vierimetsiä. Avohakkuusta on se hyöty, että metsänomistajat saavat hakkuista pientä hintaporkkanaa ja sähköyhtiö saa pidemmäksi aikaa varmuuden, ettei puita kaadu linjoille”, kertoo Vesa Vänttinen Pohjois-Karjalan mhy:stä. MTK: Kemeran leikkaukset valitettavia Kemeratuet kutistuvat ensi vuonna 15 miljoonalla eurolla. Suunnitelmissa on muun muassa juurikäävän torjunnan tuen lopetus. JUSSI COLLIN KEMERATUKEA ollaan leikkaamassa 15 miljoonalla eurolla, mikä laittaa vasta kesällä käynnistyneen uudenkin kemeran uusiksi. MTK pitää leikkauksia valitettavina, mutta väistämättöminä. Maa- ja metsätalousministeriön kaavailuissa juurikäävän torjunnan ja terveyslannoitusten tuet lopetettaisiin kokonaan, lisäksi muun muassa nuoren metsän hoidon, suometsien hoidon ja metsäteiden tukiehtoja kiristämällä. Ennalleen jäisi vain taimikon varhaishoidon tuki. Leikkaukset painottuvat Etelä-Suomeen. ”Se on oikein. Kemeran uudistushan kur- Sahoilla näkyi valoa Vapon ja Junnikkalan tulokset paranivat. motti Pohjois-Suomea kunnolla”, MTK:n metsäasiantuntija Lea Jylhä totesi. Tukea turhan järeisiin kohteisiin Järjestö on löytänyt uudesta kemerasta jo ongelmiakin. Nuoren metsän hoidon ja rankojen keräilyn tuki näyttäisi ohjautuvan turhan järeisiin kohteisiin, jolloin tuesta tulee kuitupuun hintatukea. Tähän viittaisi sekin, että ensiharvennusten kuitupuun hinta putosi yllättäen keväällä. MTK esittää, että läpimittaa laskettaisiin 14 senttiin, jolloin tuen piiristä karsiutuisivat muutenkin kannattavat ensiharvennusleimikot. Harmillista on sekin, että muutosvuosi on tuonut runsaasti kemerahakemuksia ja ”MELKEIN PUOLET ENSI VUODEN KEMERARAHOISTA ON JO KÄYTETTY.” ruuhkauttanut Metsäkeskuksen. Keväällä päättyneen vanhan kemeran aikaisia tukihakemuksia tuli odotettua enemmän ja niitä siirtyy korvattavaksi ensi vuodelle noin 20 miljoonan euron edestä. Nykyisen kemeran maksatuksia ennakoidaan siirtyvän ensi vuodelle viiden miljoonan euron edestä. ”Tämä tarkoittaa, että melkein puolet ensi vuoden kemerarahoista on jo käytetty”, Jylhä toteaa. Lakiesitystä uusitusta kemerasta odotetaan lausuntokierrokselle loppusyksystä. Voimaan uusi laki voisi tulla ensi vuoden alkupuolella. Ylä-Sahran mukaan niiden liikevaihto on pysynyt edellisvuosien tasolla ja parantuneen tuloksen takana ovat voimakkaat tehostamistoimet. Tulosta ei pysty suoraan vertaamaan edeltäneeseen tilikauteen, joka oli poikkeuksellisesti 16 kuukauden mittainen. Vapo on pääosin energiakonserni ja vuoden vaihteessa katkeava tilikausi katkeaa kesken lämmityskauden, minkä vuoksi koko konsernin tilikausi muutettiin mittaamaan lämmityskautta. MIKKO HÄYRYNEN Kalajoella sahaus kannatti hyvin VAPO-KONSERNIN sahayhtiö Vapo Timber nousi huhtikuun lopussa päättyneellä tilikaudellaan niukasti positiiviseen tulokseen monien tappiollisten vuosien jälkeen. Yhtiön omavaraisuusaste on laskenut vuodesta toiseen, mutta on vieläkin sahayhtiöksi huomattavan korkea, lähes 40 prosenttia. Vapo Timber myi suurimman yksikkönsä, Hankasalmen sahan toissa vuonna Versowoodille, minkä vuoksi liikevaihto on laskenut selvästi. Vapo Timberillä on edelleen sahat Pielisen itäpuolella Lieksassa ja Nurmeksessa. Toimitusjohtaja Juhani Kalajokisen perheyhtiö Junnikkala Oy:n viime vuosi oli hyvä, sillä liikevaihto kasvoi miljoonan, mutta tulos yli kaksi miljoonaa euroa. Toimitusjohtaja Kalle Junnikkalan mukaan taustalla oli lähinnä perussahauksen hyvä alkuvuosi ja merkittävään kokoon kasvanut oma jatkojalostus. Junnikkala valmistaa etenkin talojen ulkoverhousten pohjamaalattuja panelilautoja. ”Viime vuoden kesällä tilanne kääntyi heikommaksi, ja sama kehitys jatkuu edelleen. Tälle vuodelle on tulossa huonommat tulosnumerot.” Molemmat voiton puolella Junnikkala Liikevaihto Liiketulos Liiketulos-% Omavaraisuusaste Sijoitetun pääoman tuotto, % 69,1 4,5 6,5 33,8 16,3 (tilikausi kalenterivuosi 2014) Vapo Timber Liikevaihto Liiketulos Liiketulos-% Omavaraisuusaste Sijoitetun pääoman tuotto, % 89 0,8 0,9 38,7 4,6 (tilikausi päättyi huhtikuun loppuun 2015) 3 TÄSSÄ N U M E ROSSA AJASSA Helsinkiin nousee puinen asuinalue Sivu 5 Valtakuntaan uusi ykkösmetsävirkamies Maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston uusi johtaja löytyi ely-keskuksesta. Sivu 6 Lappiin mahtuu hyvin sellutehdas Sivu 8 Metsänomistajat eivät ole yhdestä puusta Sivu 9 METSÄSTÄ 4,4 kilogrammaa uiton historiaa Sivut 16-17 Saaressa pitää olla moniosaaja Lilja Järviseltä onnistuu niin lossin ajaminen, metsänhoito kuin pettuleivän paistaminenkin. Sivut 18–19 Halla muotoilee kapean kuusenlatvan Sivu 19 Poikaoksaa ei pidä säästellä Sivu 23 PILKKEITÄ Kylmä kesä pani männyn koville Erityisesti Ylä-Lapin mäntyjen kasvaimet jäivät ohuiksi ja neulaset lyhyiksi. Sivu 24 Kummitusvaara peurajahdissa Sivu 25 Kastanjat tuovat tasa-arvoa Keniaan Sivu 26 Kanadan kataja ei juuri maasta nouse Sivu 30 4 AJASSA 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 ME TSALEHTI.FI ”Jopa asiaa tutkailtuna on hoitosopimus tuottava malli metsänhoitoon. Metsä Groupin ja Luonnonvarakeskuksen vertailussa todettua on, että sopimusasiakas tekee 25 prosenttia parempaa tulosta metsillään.” Jees H-valta ”Syy siihen, että yhtiö pystyy teettämään hoitotyöt edullisemmin, lienee siinä, että niillä on huippumetsurit hommissa. Metsänviljelyja taimikonhoitotyöt tapahtuvat niin tehokkaasti ja ammattitaidolla, että vaikka urakkataksa on poljettu alas, kaverit tienaavat riittävän hyvin.” Jätkät Pätkät ”Eiköhän tuo 25 prosenttia selity ihan sillä, että niissä metsissä tehdään kukin toimenpide juuri oikeaan aikaan.” Korpituvan Taneli ”Käsittääkseni tämä vertailuryhmä on siis kaikki metsänomistajat. Joista suuri osa ei edes pyri aktiivisesti tuottavaan metsätalouteen, tuskin myy puuta kerran kymmeneen vuoteen. Oikea vertailuryhmä olisi muut aktiivista metsätaloutta harjoittavat metsänomistajat.” Rane ”25 prosenttia on niin suuri luku, että missään koko metsänhakkuu- ja muokkausketjussa ei ole kate tuota luokkaa. Kate pyörii 5–10 prosentin välillä. Voi olla, että puunhinnoissa sopimusasiakas saattaa jonkin provikan saada.” Metsuri Motokuski ”Myös näitä kantaasiakassopimuksia kannattaa kilpailuttaa. Puuntuottajat osaavat yleensä laskea ja valita itselleen sopivimmat kumppanit, joita voi olla myös useampia.” Puun takaa PÄÄK IRJ OIT US Metsähakkeen kulutus hiipuu Energiapuu käy tänä syksynä nihkeästi kaupaksi. Laimeaa kysyntää selittää viime talven leuto sää, minkä ansiosta puuta on jäänyt paljon varastoon, mutta teiden varsilla odottavat kasat kertovat myös isommasta polttoainemarkkinoiden murroksesta. Sähköstä on ylitarjontaa, öljy on halventunut, kivihiili pysynyt edullisena ja päästöoikeuksien hinta matalana. Ensimmäisenä tiukentuvassa energiapelissä häviää hakkuualoilta ja nuorista metsistä haketettu polttoaine. Viime vuonna metsähakkeen käyttö lämpö- ja voimalaitoksissa kääntyi pitkästä aikaa laskuun. ♦♦♦ Vielä muutama vuosi sitten uusia puuenergiaa hyödyntäviä laitoksia rakennettiin paljon, ja metsähakkeen poltto kaksinkertaistui lyhyessä ajassa. Käyttömäärä ylsi jo kahdeksaan miljoonaan kuutiometriin 2013, mutta viime vuonna kulutus väheni kuusi prosenttia. Sama suunta jatkui myös viime talvena, eikä uutta kasvua metsähakkeen poltossa ole näkyvissä. Bioenergia ry:n tekemän kyselyn mukaan energiayhtiöt eivät usko, että puun käyttö lähivuosina lisääntyisi energiantuotannossa. Yhdeksi syyksi ne mainitsevat tempoilevat tukijärjestelmät. Poliitikkojen hyvistä aikeista huolimatta tuloksena on ollut politiikkaa, joka ei rohkaise investoimaan. ♦♦♦ Myös Sipilän hallitus kirjoitti ohjelmaansa kunnianhimoiset tavoitteet uusiutuvalle energialle, mutta vielä ei tiedetä, miten se aikoo ne toteuttaa. Käytännön toimina hallitus on pannut alulle energia- ja ilmastostrategian sekä uusiutuvan energian tukijärjestelmän valmistelun. Fossiilisia polttoaineita on tarkoitus NÄKÖKUL MA ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.fi S I TAAT T I Tuhkaa vai tuulta? Hallitus aikoo nostaa uusiutuvan energian osuutta liikenteessä, puolittaa tuontiöljyn käytön ja luopua kokonaan hiilestä. Tavoitetta vauhditetaan rukkaamalla energiatuet uuteen uskoon. Kun tuulivoima takuuhintoineen maksaa maltaita ja ydinvoimaloiden rakentaminen kestää ja kestää, luonnollisimmin uusiutuva energia löytyy metsästä. Silti puuenergian tukijärjestelmien luominen on ollut yhtä tervanjuontia. Osaksi syy- korvata varsinkin puusta saatavalla energialla. Toivottavasti myös nuorista metsistä kerättävä puu säilyy vahvasti mukana uusiutuvan energian raaka-ainevalikoimassa. Pienpuuta metsissä on yllin kyllin, mutta ilman tukea sen korjuu ei kannata. Toisaalta valtion kannalta rankapuulle ohjattu tuki on tehokas. Polttoaineen lisäksi sillä saa muitakin hyötyjä, kuten työpaikkoja sekä vauhtia nuoriin metsiin kertyneiden harvennusrästien purkamiseen. nä ovat olleet EU-säädökset, mutta taustalla on vaikuttanut myös metsäteollisuuden huoli puun riittävyydestä. Jos hallitus haluaa päästä tavoitteeseensa, puuenergialle ei kuitenkaan ole vaihtoehtoa. Tukiporkkanatkin jäävät vaatimattomiksi ainakin verrattuna siihen, kuinka paljon euroja on jo nyt kylvetty tuuleen. EERO SALA Valmistaudumme parhaillaan kehitystyöhön talousmetsien luonnonhoidon tason parantamiseksi sekä vaikuttavuuden vahvistamiseksi. Tähän tärkeään työhön toivomme sidosryhmiä mukaan. Nyt tarvitaan yhteistyötä metsiemme monimuotoisuuden parantamiseksi osana luonnonvarojemme kestävää ja kasvavaa käyttöä.” Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Tomi Salo Metson retkeilypäivässä Lahdessa. LUK IJAKUVA Raita ja koira GALLUP Oletko ennakkoraivannut itse? 318 ajia sta va Ei 15% Kyllä 85% Uusi kysymys: Oletko maksanut vapaaehtoisen menekinedistämismaksun? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi ”Kaadoin peltopohjalta tällaisen raidan. Tyveltä paksuus noin 38 ja latvalta noin 28 senttiä. Pituudeksi tuli noin 3,5 metriä. Tarkoitus olisi sahauttaa leppien kanssa kenttäsahalla.” Leikkuri Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen [email protected]. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Sähköposti: [email protected] www.metsalehti.fi AJASSA 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 5 AJA N KOHTA I N EN Helsinki rakentaa puusta Helsingin Honkasuolle nousee asuinalue, jonka asemakaava määrää talot puurakenteisiksi. VALTTERI SKYTTÄ, teksti MARKKU OJALA, kuva P uurakentaminen on lyömässä läpi. Tai ainakin tämän juhlapuhetoiveen kannattajilla on uusi käytännön ilonaihe Suomen suurimmassa kaupungissa. Helsingin Honkasuolle rakennetaan asuinalue, jonka rakennukset on asemakaavassa määrätty kaikki puurakenteiseksi. Päätös on poikkeuksellinen. Honkasuon asemakaavaan merkityn puurakennevaatimuksen laillisuus on vahvistettu korkeimmassa hallinto-oikeudessa. ”Tämä antaa kaupungeille ja kunnille mahdollisuuden määrätä alueiden rakentamistapaa ja edistää esimerkiksi puurakentamista suosivaa kaavoitusta”, sanoo Honkasuosta vastaava projektinjohtaja Kimmo Kuisma Helsingin kaupungilta. Pääkaupunkiseudulla rakentaminen on vilkkainta Suomessa, joten ei ole ihme, että puurakennevaatimuksen vei oikeuteen betoniteollisuus. ”Kilpailukyky osoitettava” Kuisman mukaan pallo on nyt puurakentajilla. Puurakentamiseen pitää saada jatkuvuutta kertaprojektien sijaan, ja ketju suunnittelijasta materiaalien toimittajaan sekä itse talon rakentajaan pitää olla yhtä toimiva kuin betonirakentamisessa. ”Puurakentamiselle tulee tarjota mahdollisuuksia, mutta toisaalta toimialan tu- lee osoittaa kilpailukykynsä.” Honkasuon kaltaisten hankkeiden myötä kaupungin suunnittelijat ja rakentajat saavat tietoa puurakentamisen mahdollisuuksista. ”Pohjoisen puurakentajat ovat selvästi kiinnostuneet pääkaupunkiseudusta. Helsingin tavoitteena on lisätä kilpailua rakentamisessa ja saada uusia toimijoita mukaan.” Käytännön tietoa Helsingissä on alkamassa myös vertailuseuranta puu- ja betonirakentamisen eroista. Honkasuon tavoin Luoteis-Helsingissä sijaitsevalle Kuninkaantammen uudelle asuinalueelle rakennetaan viereisille tonteille puu- ja betonikerrostalot. ”Rakentajat ovat sanoneet, että puukerrostalon rakentaminen on nopeampaa, koska puurakenteiden ei tarvitse kuivua samalla tavalla kuin betonitaloissa. Rakentaminen täytyy tosin tehdä suojateltan alla. Uudessa vertailukohteessa saamme tästä puolueetonta tietoa”, Kuisma kertoo. FAKTA Honkasuon asuinalue »»Rakennetaan Helsingin ja Vantaan rajalle. »»Omakotitaloja, pientaloja ja kerrostaloja 1 600 asukkaalle. »»Kaikkien rakennusten oltava puurakenteisia. »»Ensimmäisten, kainuulaista puuta olevien talojen rakennus alkanut. »»Alueen määrä valmistua vuoteen 2020 mennessä. Kaavoittamisella kaupunki ohjaa, mitä uusille alueille rakennetaan, sanoo Kimmo Kuisma. Honkasuon puurakennekaavan taustalla on tavoite ekologisesta kestävyydestä: etenkin massiivipuurakenteisiin sitoutuu hiiltä. KOLU MN I Puun käytön lisäystä odotellessa Viimeviikkoisen kauppamatkani tein metsien kautta kahta eri reittiä. Uteliaisuuteni piiriin kuuluu metsien tilan tutkiminen ja varsinkin ihmistoiminnan jälkien seuranta. Kauppamatkani pituus oli noin 70 kilometriä, ja matkan varrella näin vain yhdessä paikassa kuluvana vuonna tehtyä taimikonhoitoa. Matkalla oli myös kauniita harvennushakkuita, joiden onnistumisen edellytys on oikeaan aikaan tehty taimikonhoito. Onneksi yhtään hullua hakkuuta ei vastaani tullut. Kesällä autoillessani sen sijaan vastaan tuli muutama sellainen energiapuuhakkuu, joissa ei mieli mettä keittänyt. Mieleen tuli kysymys: kenen toimesta ja kenen vastuulla ja haluaako metsänomistaja todella metsänsä tähän tilaan? Luin ministeri Kimmo Tiilikaisen haastattelun, jossa hän yksiselitteisesti siirsi vastuun metsänhoidosta vain metsänomistajien harteille. ”Voi taivahan jumala”, sanoi Herkko Päätalo, kun vaimonsa Riitu puhui hänen mielestään asian vierestä. Kai vastuu Suomen metsien tilasta sentään hieman laajemmalle jakaantuu. Eihän lääkärin vastaanotolle menevä potilaskaan itse tautiaan ja hoitoaan tiedä ja määrittele. Maa- ja metsätalousministeriön tehtävänä on johtaa valtakunnan metsäpolitiikkaa, kai siihen tehtävään kuuluu myös vastuu Suomen metsien tilasta. ♦♦♦ Viimeisimmät tulokset valtakunnan metsien tilasta kertoivat karua kieltä taimikoiden laadusta ja taimikonhoidon puutteista. On helppo rehvastella nykyisillä hakkuumahdollisuuksilla ja aikaisempien vuosien työllä. Lienee varsin selvää, että jos hyvien taimikoiden määrä jatkuvasti vähenee ja huonojen lisääntyy, niin seuraukset tulevaisuudessa ovat vakavat. Mahtaako kukaan tutkia vakavissaan miten nykyinen taimikonhoidon laiminlyönti vaikuttaa hakkuumahdollisuuksiin jo parin vuosikymmenen kuluessa? Parin vuoden kuluttua tapahtunee metsähistorian suurin puun käytön lisäys Suomessa. Usko puuhun ja suomalaiseen osaamiseen ei sittenkään ole kadonnut, vaikka alalle on auringonlaskua odotettu ainakin 30 vuotta. Kysyntähyppy on odotettavissa; mielenkiintoista on nähdä tuleeko samaan aikaan myös tarjontahyppy. Viestintä aiheesta on mielenkiintoista – metsänomistajajärjestö vakuuttaa puuta tulevan markkinoille. Tässä viestissä on kuitenkin vahva taka-ajatus: puuta tulee markkinoille jos kuitupuun hinta nousee. Toinen ääripää on Metsäteollisuus ry, joka ruikuttaa ainaisesta puupulasta ja kurjuudesta puumarkkinoilla. ♦♦♦ Jännityksellä odotan, valmistellaanko tarjontahyppyä millään tavalla. Tieinfran parantamiseen on jo luvattu varoja ja metsäkoneenkuljettajien koulutusta lisätään. Metsänomistajien palveluiden lisäämisestä on ole vielä nähnyt merkkejä. Metsäkeskusten resursseja on leikattu ja metsänhoitoyhdistykset hakevat uutta tasapainoa talouteensa metsänhoitomaksun loputtua. Toivoisin metsäpolitiikan johdon vakavasti hakevan ratkaisua metsäverotuksen kehittämiseen, tilakoon kasvattamiseen ja ammattimaisen metsänomistuksen edistämiseen. Nykyinen hallitus on valtakunnan talousvaikeuksien kanssa niin syvällä suon turpeessa, että toivoisin metsäalan löytävän ratkaisut tarjontahypyn aikaansaamiseksi omin päin. KAARLO OUNI Kirjoittaja on metsänhoitaja ja metsätalousyrittäjä. 10 AJASSA 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 Metsähakkeen kohtalonhetki Kuvaaja Metsähakkeen käyttö lämpö- ja voimalaitoksissa kääntyi viime vuonna laskuun. Jatkoon vaikuttavat niin ensi talven sää, kivihiilen hinta kuin poliittiset päätöksetkin. Metsähakkeen kasvu katkesi Energiapuukaupassa laskua Metsähakkeen käyttö lämpö- ja voimalaitoksissa 2000–2014. Energiapuun pysty- ja hankintakauppojen kauppamäärät. milj. m³ 10 milj. m³ 1,2 1,0 8 0,8 6 4 0,4 2 0,2 0 Rankapuu Kokopuu Latvusmassa Kannot 0,6 0 2000 -02 -04 -06 -08 -10 -12 2014 2014/1 2014/2 2014/3 2014/4 2015/1 Lähde: Luke Rankapuusta paras hinta Energiapuusta pysty- ja hankintakaupoissa maksetut hinnat ilman valtion tukea. Pystykaupat, €/m³ 5 Hankintakaupat, €/m³ 30 4 25 3 20 Rankapuu Kokopuu 15 Latvusmassa 10 Kannot 2 1 0 -1 2014/1 2014/2 2014/3 2014/4 2015/1 5 2014/1 2014/2 2014/3 2014/4 2015/1 AJASSA 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 LIINA KJELLBERG, teksti JOHANNA KOKKOLAKETTUNEN, kuvat M etsähaketta mahtuu 5,3 miljoonaan kuutiometriin paljon. Näillä näkymin liian paljon. Sen verran metsähakkeen vuotuista käyttöä pitäisi lisätä, jotta Suomi yltäisi tavoitteeseensa nostaa metsähakkeen käyttö 13,5 miljoonaan kuutiometriin vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteeseen tuskin päästään: lämpö- ja voimalaitoksissa käytetyn metsähakkeen määrä kääntyi viime vuonna laskuun. ”Tavoite ei ole enää realistinen. Sen edellytyksenä oli, että metsähakkeen käyttömäärät kasvaisivat vuosittain”, sanoo Bioenergia ry:n toimialapäällikkö Tage Fredriksson. Mistä on kyse? Onko metsähakkeen käyttö saavuttanut lakipisteensä? Onko edessä sama kehitys kuin Ruotsissa: kun huippu on saavutettu, alkaa alamäki? Voi olla – tai sitten ei. giapuun hakkuiden kannalta haastavat. Taustalla ovat muun muassa leudot talvet. Niiden takia energiapuun kauppa seisoo tälläkin hetkellä, eikä tilanteen odoteta paranevan ainakaan tänä syksynä. ”Energiapuuta on vielä hyvin varastossa”, sanoo Luonnonvarakeskus Luken professori Antti Asikainen. Koneyrittäjien liiton varatoimitusjohtajan Simo Jaakkolan mukaan tilanne on haastava erityisesti hakeyrittäjille. Puunkorjuun puolella hakkuukalustoa voidaan siirtää ainespuun korjuuseen mutta hakepuolella koneet seisovat, jos hakkeella ei ole kysyntää. Pelkät leudot talvet eivät kuitenkaan kääntäneet metsähakkeen käyttöä laskuun. Energiapuukauppaa lukuun ottamatta puukaupassa on ollut melko hyvä vire, joten energiantuotantoon on tarjolla paljon metsäteolli- Ensin faktat. Metsähake on puusta tehtyä polttoainetta, jota käytetään niin lämpö- ja voimalaitoksissa kuin maatilojen lämmityksessäkin. Metsähaketta tehdään energiapuusta. Energiapuuksi taas lasketaan pääasiassa sellainen puu, joka ei kelpaa puunjalostukseen: uudistushakkuualoilta kerätyt kannot ja latvusmassa sekä esimerkiksi harvennettavista nuorista metsistä korjattavat rungot, oksista karsittuina rankapuina tai karsimattomina kokopuina. Viime vuosina metsähakkeen raaka-aineena on tosin käytetty myös varttuneemmista metsistä korjattuja järeämpiä runkoja. Fredrikssonin mukaan kuitupuulle ei kaikkialla ole muuta käyttöä kuin energiakäyttö. Suomessa käytetty energiapuu on pääosin kotimaista. Metsähakkeeksi energiapuu muuttuu, kun se haketetaan joko metsätien varressa, välivarastolla tai käyttöpaikassa. Varastot täynnä Pari viime vuotta ovat olleet metsähakkeen ja siten myös ener- ko maassa seitsemän euroa kuutiometrille. Uuden kemeralain mukaan nuoren metsän hoidon yhteydessä tehtävään pienpuun korjuuseen voidaan myöntää tukea 220 euroa hehtaarille. Se tarkoittaa Fredrikssonin mukaan noin viittä euroa kuutiometrille. Käytännössä tukimäärä on siis pienentynyt. Lisäksi uusi kemera mahdollistaa tuen myöntämisen myös kuitupuulle. Suomen metsäkeskuksen bioenergian ja biotalouden asiantuntija Urpo Hassinen on huolissaan hallituksen kemeratukiin suunnittelemista leikkauksista. Hänen mukaansa uudet energiainvestoinnit edellyttävät tuilta jatkuvuutta ja ennustettavuutta. … ja sähkön tuotantotukeen Sähköntuotannossa metsähake alkoi Fredrikssonin mukaan menettää asemiaan kivihiilelle jo vuonna 2013. Viimeinen niitti oli hänen mukaansa eduskunnan maaliskuinen päätös hyväksyä lakiesitys metsähakkeella tuotetun sähkön tuesta. Esityksen mukaan metsähakkeella tuotetun sähkön tuki kyllä nousee, mutta jos hake tehdään järeän puun hakkuukohteelta saadusta jalostuskelpoisesta tukki- tai kuitupuusta, maksetaan tuesta vain 60 prosenttia. Lakiesitys odottaa nyt Euroopan komission hyväksyntää. Näillä näkymin laki tulee voimaan loppuvuodesta. Uuden lain mukaista tuotantotukea maksettaisiin silloin sähköstä, joka on tuotettu vuonna 2018. Energiavirastossa valmistellaan parhaillaan ohjeita sähköntuottajille energiapuun hankintaan. ”Ohjeet on saatava valmiiksi ensi vuodeksi, jotta niitä voidaan alkaa soveltaa energiapuun hankinnassa. Ensi vuonna korjattava energiapuu voi päätyä voimalaitoksille vasta vuonna 2018”, sanoo Energiaviraston ylitarkastaja Olli Mäki. ”MAAILMA ALKAA EHKÄ OLLA METSÄHAKKEEN OSALTA VALMIS.” Kotimaista energiaa suuden sivutuotteita, esimerkiksi kuorta ja purua. Ne menevät energiantuotannossa metsähakkeen edelle. ”Kuorta ja purua tulee markkinoille joka tapauksessa, ja niistä halutaan päästä eroon. Metsähaketta ostetaan vain, jos sitä todella tarvitaan”, Fredriksson sanoo. Vaikutusta on myös sillä, että fossiilisiin polttoaineisiin kuuluvan kivihiilen hinta on laskenut. Se taas johtuu siitä, että kivihiiltä on tarjolla käyttömääriä enemmän. Fredrikssonin mukaan taustalla on myös päästökauppa. ”Päästöyksikön hinta on laskenut niin alhaiseksi, että kivihiilen käyttö on muuttunut kannattavammaksi”, hän sanoo. Puuta riittää Muutoksia kemeraan… Miltä metsähakkeen tulevaisuus siis näyttää? Raaka-aineesta ei ainakaan ole pulaa. Suomessa käytettiin viime vuonna 8,2 miljoonaa kuutiometriä metsähaketta, mutta määrä voitaisiin Luken Asikaisen mukaan nostaa 15–16 miljoonaan kuutiometriin. Syytön metsähakkeen tai ainakaan energiapuukaupan tilanteeseen ei ole uusi kestävän metsätalouden rahoituslakikaan, tuttavallisemmin kemera. Edellisen kemeralain mukaan energiapuun korjuutuki oli ko- Metsähakkeen kasvu katkesi ”On energiapuukaupassa parempiakin aikoja nähty”, toteaa Enon Energialle karsittua rankaa syyskuussa hakettanut yrittäjä Tero Liimatta. Haketettavaa on hänen mukaansa silti riittänyt. Asikaisen mukaan lämmön- ja sähköntuotannossa olisi teknisesti täysin mahdollista käyttää sen verran metsähaketta. Mutta ongelma ei olekaan raaka-aineen saatavuus vaan sen kysyntä. Entä Ruotsi? Siellä metsähakkeen käyttömäärät saavuttivat huippunsa kolme vuotta ”AINA PUHUTAAN SIITÄ, ETTÄ VIENTIÄ PITÄÄ EDISTÄÄ. VÄHINTÄÄN YHTÄ TÄRKEÄÄ ON SÄÄSTÄÄ TUONNISSA.” sitten ja kääntyivät sen jälkeen laskuun. Metsähakkeen sijasta ryhdyttiin yhä enemmän polttamaan jätteitä. Asikaisen mukaan vastaava tilanne voi olla edessä Suomessakin. ”Maailma alkaa ehkä olla metsähakkeen osalta valmis. Ensi Energiapuukaupassa laskua Metsähakkeen käyttö lämpö- ja voimalaitoksissa 2000–2014. Energiapuun pysty- ja hankintakauppojen kauppamäärät. milj. m³ 10 milj. m³ 1,2 1,0 8 0,8 6 Rankapuu Kokopuu Latvusmassa Kannot 0,6 4 0,4 2 0,2 0 0 2000 -02 -04 -06 -08 -10 -12 2014 11 2014/1 2014/2 2014/3 2014/4 2015/1 Lähde: Luke vuosi näyttää, onko lasku pysyvä”, hän sanoo. Asikainen muistuttaa myös, että vaikka lämpö- ja voimalaitoksissa käytetyn metsähakkeen määrä kääntyi viime vuonna laskuun, oli vuosi puupolttoaineiden osalta kokonaisuudessaan hyvä. Kuori ja puru korvasivat metsähaketta, ja kaikkiaan puupolttoaineiden käyttö kasvoi. Tahdon asia Bioenergia ry:n Fredrikssonin mielestä metsähakkeen käytön lisäämisessä on puhtaasti kyse poliittisesta tahdosta. Jos tahtoa on, saadaan käyttömäärät nopeastikin kasvuun. Se edellyttäisi kuitenkin uusia investointeja. Samaa mieltä on Suomen metsäkeskuksen Hassinen. ”Jos kaikki kotimainen bioenergia hyödynnettäisiin, säästettäisiin tuontienergiasta kolmesta neljään miljardia euroa. Aina puhutaan siitä, että vientiä pitää edistää. Vähintään yhtä tärkeää on säästää tuonnissa.” Biotalouden nosto yhdeksi hallituksen kärkihankkeista saa kiitosta kaikilta artikkelissa esiintyneiltä. Se, miten biotaloustavoitteet vaikuttavat esimerkiksi metsähakkeen käyttöön, jää kuitenkin nähtäväksi. ”Ehkä metsähake saadaan uuteen nousuun liikenteen polttoaineiden raaka-aineena. Kärkihankkeiden vaikutukset näkyvät kuitenkin vasta vuosien päästä. Kysymys on, kenellä on aikaa odottaa”, sanoo Koneyrittäjien liiton Jaakkola. 16 METSÄSTÄ 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 Esko Pakkanen kirjoitti monella tavalla mittavan historian Suomen uitosta. kuten sanomalehtiä, mutta Pakkasen kokemuksen mukaan lehdissä on usein ainoa tieto mitä jostakin asiasta löytyy. Arkistojen alkuperäislähteet ovat periaatteessa luotettavinta tietoa, mutta niistä puuttuu ”miltä tuntui”, joka välittyy muista kirjoituksista. ”Usein kun arkistoon meni hakemaan jotain, niin löysi ihan jotain muuta, joka vei mennessään. Päivä muuttui viikoksi.” Viimeiset vuodet aihe vei vähintään kahdeksan tuntia päivästä. Ja eläkeläinenhän ei pidä lomia. ”Päivä, jolloin ei saanut kirjoitetuksi mitään, tuntui oudolta.” MIKKO HÄYRYNEN 1040 sivua asiasta, josta on julkaistu ennestään kasapäin kaunokirjallisuutta, historiatietoa, lauluja, näytelmiä, elokuvia. Miksi ja mitä uutta uittohistoriasta? Ehkäpä juuri siksi, että uitto on yhteinen, lähes jokaista koskettava tarina. Esko Pakkanen sanoo vaatimattomasti, että Ankravee! on kansankirja uitosta. ”Kirja perustuu aiemmin kirjoitettuun ja julkaistuun, ja olen laittanut omia havaintoja lisäksi.” Syntysanat lausuttiin helmikuussa 1999, jolloin Metsämiesten säätiö pyysi kirjoittajaksi. ”Sanoin, että en pysty. Sen verran jäi vaivaamaan, että bussista soitin takaisin, että yritän.” Aihe imaisi, materiaalia kertyi ja välillä tuli tehtyä muutamia muita kirjoja. Joskus kannet pitää laittaa kiinni. ”Aika iso tuli, vaikka paljon piti jättää pois.” Ulkopuolisen katseella Pakkanen ei itse ole sen enempää uittolainen kuin mitä nyt yksi oppikoulun kesä. Rahaa ja romantiikkaa ”Kun tulee ulkopuolelta, niin aihetta pystyy katsomaan vapaammin. Uitto ei ollut kaiken autuaaksi tekevää, vaan siihen liittyi monenlaista vastoinkäymistä ja ristiriitaa.” Olematta koulutettu historiankirjoittajakaan. ”Oikeat” historioijat karttavat toisen käden lähteitä, Ennen oli rankempaa, on historiateosten tavallinen viesti, mutta vanhat uittomiehet muistavat senkin, kun kaikki meni hyvin, pölkky ja palkka juoksi. Kaiken lisäksi kylien tytöt olivat huomattavan kiinnostuneita uusista vieraista. Pakkanen ei korosta uiton sosiaalisia vaikutuksia, mutta niitä kuitenkin oli. Liikkuvat tukkilaiset lavensivat kylien geeniperimää, vaikka saarnastuoleista asia esitettiin toisin sanoin. Kuka tietää kuinka usein todella, mutta varmasti uittotyöt saattoivat nuoria ihmisiä kontakteihin. Uittoväylillä pysyvien suhteiden muodostamiseen ei oikein ollut aikaa, mutta hinaajilla oli hyvinkin tavallista, että laivaemäntä purjehti avioliiton satamaan miehistön jäsenen kanssa. Lehdet kirjoittivat lieveilmiöistä – kiroilusta, viinanjuonnista, tappeluista, puukotuksista. Vaikka tukkilaiset eivät välttämättä olleet juuri naapuripitäjää kauempaa, niin talonpoikaispiireissä rempseää elämäntyyliä ja hulvatonta rahankäyttöä paheksuttiin. Päällimmäinen asia oli kuitenkin raha, jota uitto toi muuten pitkälti luontaistaloudessa elävälle maaseudulle. Uitolla tienasi vähintään kaksi kertaa sen mitä renki maatöissä. Politiikka pysyi poissa Vaikka uitto työllisti, sen kautta ei kanavoitunut yhteiskunnan rakenteita muuttavaa voimaa. Pakkanen näkee syyksi uittotyön luonteen eli lyhyiden työsuhteiden vuoksi ei yksinkertaisesti ehditty. ”Erottelut olivat ainoa työvaihe, jossa järjestäytymistä jonkin verran tapahtui.” Eeva Räisäsen albumi ”ANKRAVEE TARKOITTAA, ETTÄ VARPPAUSANKKURI ON VEDESSÄ JA VARPPAUS VOI ALKAA.” ‹ Uittolaisiin on liitetty monenlaisia mielikuvia, mutta keskeisintä oli työmahdollisuudet ja sitä myötä raha. Ahlströmin tukkilaisia Kuopiossa vuonna 1914. maan, jota ennen sotia sai suhtkoht helposti. Muutamia tapauksia on, että sitkeän lakon vuoksi puut jäivät jokivarteen.” Riitaa ja byrokratiaa Sotien jälkeen uittopuroja perattiin innokkaasti katepillareilla – nykykatsannossa liiankin innokkaasti. Uoma avautuu Kannonkosken Hilmonkoskella vielä vuonna 1961. Etenkin lyhyt, tulva-ajan kestänyt purouitto olisi ollut otollinen palkkaväännöille, mutta lakkoja oli vähemmän kuin teollisuuden puolella. ”Ne tapasivat loppua työnantajan joustamiseen tai rikkurityövoi- Pakkasta hämmästyttää, kuinka pienissä ojissa on uitettu ja kuinka paljon uittopurojen perkaaminen ja väylien rakentaminen on vaatinut työtä. ”Miten on voinut kannattaa niillä puumäärillä? Mutta kun muutakaan tapaa ei ollut.” Toinen hämmästyksen aihe on byrokratian määrä. Vesiasioiden lupakäsittely on ollut hidasta ja toraisaa aina. Vähänkin isomman mittakaavan uitto vaati uittosäännön. Kaikkia asianosaisia piti kuulla, ja heitä oli paljon, kuten myös valituksia. Prosessi saattoi viedä vuosia. Oikeusjuttuja on tuhansittain, ja pääsääntöisesti uitto joutui maksamaan. Kalastuselinkeino oli kovin vastustaja kun kyse oli isojen jokien lohi- ja siikapadoista. Kaiken lisäksi uittajat riitelivät myös keskenään. Vieläkin ui Kun paljon tehtiin, tehtiin myös pöljyyksiä. Pispalan nippu-uittotunne- li, Keiteleen kanava, Mäntyharjun nippu-uittoväylä, Pakkanen luettelee uiton kalliita muistomerkkejä. ”Sotien jälkeinen perkausinto katepillareilla meni liiallisuuksiin, ja niitä jälkiä korjataan pitkään.” Uitto loppui kustannuksiin. Palkat alkoivat nousta, tuli työaikasäädöksiä, palkan sivukuluja. Uittaminen alkoi hiipua kalleimmasta päästä, purouitoista. Ensiksi tulivat autot, sitten metsätiet. Vaikka uiton määrällinen huippu osuu vuoteen 1964, niin kuljetusmuotona se ohitti suhteellisen huippunsa 1950-luvun alussa. Osansa oli silläkin, että puutavaran laatu ei uitossa parantunut. Sahatavarasta ei tullut ihan parasta ja kuusipaperipuun pintaan tuli tummaa. Uitto myös sitoi pääomia, koska pisimmillään tukin matka sahalle saattoi kestää neljä vuotta. Viimeinen irtouitto oli Kemijoella 1991. Saimaalla, Kallavedellä ja Pielisellä hinataan vieläkin puolisen miljoonaa kuutiometriä, lähinnä mäntykuitua ja vanerikuusta. ”Turha haikailla, mutta toivoisin, että Saimaalla uitto säilyisi ja määrät voisivat noustakin.” Mutta Äänekosken sellutehdas kääntää puuvirtojen suuntaa, eikä suinkaan vesikuljetuksen eduksi. Anna Back › Uitto jatkuu nippuhinauksena Saimaan vesistössä edelleen. Tarakka aloittamassa Savonlinnan ohitusta. Järvi-Suomen Uittoyhdistys Ivar Ekström, Varkauden museo Kesäpäivät hinaajalla ja ripaus romantiikkaa. Suomi-filmien uittokuvalle on katettakin. Esko Pakkanen »»Metsänhoitaja, syntynyt 1944. »»Työura Pöyryllä, Tehdaspuulla ja UPM:llä. »»Kirjoittanut noin 15 kirjaa metsätalouden ja höyrylaivojen historiasta. »»Ankravee! -kirjan tekoa ovat tukeneet Metsämiesten säätiö, Järvi-Suomen uittoyhdistys ja useat metsäalan yhtiöt. »»Kirja on lähes loppuunmyyty, kirjoittajalla on vielä muutamia kappaleita. Järvi-Suomen Uittoyhdistys METSÄSTÄ 17 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18
© Copyright 2024