1. No category

Suolistohormonit ja diabetes
Jorma Lahtela
Suomen menopaussitutkimusseuran kevätkokous 15.3.2013, Tampere
D2D tutkimus 2004
Diagnosoidun ja seulonnalla todetun tyypin 2 diabeteksen esiintyvyys
NAISET
MIEHET
25
20
Seulonnalla
todetut
Diagnosoidut
25
20
%
Seulonnalla
todetut
Diagnosoidut
%
15
15
10
10
5
5
0
0
45-54
55-64
Ikäryhmä
65-74
45-54
55-64
65-74
Ikäryhmä
Suom Lääkäril 2006;61:163-170
Diabeteksen kriteerit
Plasman glukoosi (mmol/l) tai HbA1c (%):
WHO:n kriteerien mukaan
Diabetes mellitus
Paastoglukoosi tai
≥7.0 mmol/l
2-tunnin glukoosi* tai
≥11.1 mmol/l
HbA1c
≥ 6.5 %
Heikentynyt glukoosinsieto (IGT)
2-tunnin glukoosi*
≥7.8 -<11.1 mmol/l
Kohonnut paastoglukoosi (IFG)
Paastoglukoosi
≥6.1 -<7 mmol/l
*Oraalinen glukoosirasitustesti (75 g glukoosia)
* HbA1c (IFCC) = 10,93*(HbA1c(DCCT, %))-23,5 (Sacks DB. Clin.Chem.2005;681-683)
Tyypin 2 diabeteksen luonnollinen kulku
Prediabetes
Diabetes
Insuliiniresistenssi
Maksan glukoosintuotanto
Insuliinitaso
Postprandiaalinen glukoosi
IFG tai IGT
tai molemmat
Paastoglukoosi
Insuliinierityksen väheneminen on suurin
ongelma tyypin 2 diabeetikoiden hoidossa
Mikrovaskulaariset komplikaatiot
Makrovaskulaariset komplikaatiot
Vuosia
Aika
Tyypin 2 diabeteksen diagnoosihetki
Merkittävä osa T2D -potilaista ei pääse hoitotavoitteeseen
SUOMI
EUROOPPA
(CODE-2)2
HbA1c < 6.5%
(DEHKO)1
HbA1c < 6.5-7%
31%
48%
69%
USA
(NHANES)3
52%
HbA1c < 7%
37%
63%
Hoitotavoitteessa
Ei hoitotavoitteessa
1. Valle ym. Diabeetikkojen hoitotasapaino Suomessa vuosina 2009–2010. DEHKO-raportti 2010:5 . 2. Liebl A, et al.
Diabetologia 2002;45:S23–S28. 3. Saydah SH, et al. JAMA 2004;291:335–342.
Taudin keston vaikutus sokeritasapainoon T2D potilailla
Taudin kesto (v)
9
V. 2000-2001
HbA1c (%) mediaani
V. 2009-2010
8
7
6
0-3
4-6
7-9
10-12
13-15
16-20
> 20
Valle ym. Diabeetikkojen hoitotasapaino Suomessa vuosina 2009–2010. DEHKO-raportti 2010:5.
Lihavuus ja T2D liittyvät läheisesti toisiinsa
Normaalipaino
Ylipaino
Lihavuus
100
Ikävakioitu suhteellinen
diabetesriski
**Naiset1
75
50
*Miehet2
25
0
< 22
22–22.9 23–23.9 24–24.9 25–26.9 27–28.9 29–30.9 31–32.9 33–34.9
BMI (kg/m2)
BMI (body mass index) = painoindeksi, * 5 –vuoden seuranta, ** 14 –vuoden seuranta
1Colditz GA, et al. Ann Intern Med 1995;122:481–6; 2. Chan J, et al. Diabetes Care 1994;17:961–9.
≥ 35
T2D -potilaiden tehokas hoito edellyttää useiden muuttujien
kontrollointia
Glukoositasapaino
Paino
Verenpaine
Lipidit
Hyvä glukoositasapaino
(HbA1c) ja muiden keskeisten
muuttujien asteittainen
kohentuminen sekä
muutosten pysyvyys
vaikuttavat edullisesti
T2D –potilaan
kokonaisterveyteen1–5
Ideaalinen diabeteslääke
•
•
•
•
•
•
Normalisoi veren glukoosin
Ei aiheuta hypoglykemiaa
Laskee painoa (~ei nosta painoa)
Modifioi lipidejä (LDL, HDL, trigly)
Laskee verenpainetta
Normalisoi veren hyytymistä
Useimmat diabeteksen lääkehoidot johtavat painon
nousuun
UKPDS: 8 kg 12 vuodessa (insuliinihoito)
100
8
Insuliini
(n=409)
7
6
96
5
Paino (kg)
Painon muutos (kg)
ADOPT: 4.8 kg 5 vuodessa (rosiglitatsoni)
Glibenklamidi (n=277)
4
3
2
92
88
1
Metformiini (n=342)
0
0
3
6
9
12
Aika satunnaistamisesta (vuotta)
Perinteinen hoito (n=411); aluksi ruokavalio,
sitten sulfonyyliureat, insuliini ja/tai
metformiini, jos FPG > 15 mmol/l
0
0
1
2
3
4
5
Aika (vuotta)
Rosiglitatsoni
Metformiini
Glibenklamidi
UKPDS 34. Lancet 1998:352:854–65; Kahn et al (ADOPT). NEJM 2006;355(23):2427–43
Tyypin 2 diabeteksen hoitoon tarkoitetut (ei-insuliini) lääkevalmisteet Suomessa 2013
Ensisijainen vaikutusmekanismi
Vaikuttava lääkeaine
Kauppanimet 2013
Maksan sokerituotantoa vähentävät ja lihasten
insuliiniherkkyyttä lisäävät valmisteet
Metformiinihydrokloridi
Diformin® Retard, Glucophage®, Metforem®,
Metformin Actavis®, Metformin Mylan®,
Metformin Pfizer®, Oramet-Hexal®
Rasvakudoksen, maksan ja lihasten
insuliiniherkkyyttä lisäävät valmisteet, glitatsonit
Pioglitatsoni
Actos®
Insuliinin eritystä haimasta lisäävät valmisteet,
sulfonyyliureat
Glimepiridi
Amaryl®, Glimepirid Orion®, Glimepirid Sandoz®
Glibenklamidi
Euglucon®, Euclamin®
Glipitsidi
Mindiab®
Lyhytvaikutteiset insuliinin eritystä haimasta
lisäävät valmisteet (ateriatabletit), glinidit
Repaglinidi
NovoNorm®, Repaglinid Actavis, Repaglinide
KRKA®
Inkretiinien metabolian estäjät (DPP-4 estäjät)
Linagliptiini
Trajenta®
Saksagliptiini
Onglyza®
Sitagliptiini
Januvia®, Xelevia® (Janumet®, Velmetia®)
Vildagliptiini
Galvus® (Eucreas®)
Eksenatidi
Bydureon™, Byetta®
Liraglutidi
Victoza®
Liksisenatidi
Lyxumia®
Hiilihydraattien imeytymistä hidastavat valmisteet
Akarboosi, Guarkumi
Glucobay®, Guarem®
Renaalisen glukoosin reabsorption esto
Dapagliflotsiini
Forxiga®
Inkretiinimimeetit (GLP-1 reseptorin agonistit,
lisäävät haiman insuliini- eritystä ja vähentävät
glukagonin eritystä)
Suolipeptidit = inkretiinit säätelevät glukoosipitoisuutta
Ruoan
nauttiminen
Glukoosiriippuvainen
Insuliinin
eritys
Inkretiinihormonien
GLP-1 ja GIP
vapautuminen
suolistossa
beeta-soluista
Glukoosin
hyväksikäyttö
Haiman
saarekkeet
Beeta-solut
Alfa-solut
Normaali
glukoosipitoisuus
Maksan glukoosin
tuotanto
GLP-1=Glucagon-like peptide=
Glukagonin kaltainen peptidi 1
GIP= Glucose-dependent insulinotropic
polypeptide= glukoosista riippuvainen
insulinotrooppinen peptidi
Glukoosiriippuvainen
Glukagonin
eritys alfa-soluista
Brubaker PL, Drucker DJ Endocrinology 2004;145:2653–2659; Zander M et al Lancet 2002;359:824–830; Ahrén B Curr Diab Rep 2003;3:365–372;
Buse JB et al. In Williams Textbook of Endocrinology. 10th ed. Philadelphia, Saunders, 2003:1427–1483.
Tyypin 2 diabeetikoilla on pienentynyt
inkretiinivaikutus
Tyypin 2 diabeetikot (n=14)
15
10
5
0
–10 –5
insuliini (mU/l)
80
60
Normaali
120
~70%
0
–10 –5
* *
*
15
10
5
0
–10 –5
60
120
180
120
180
80
inkretiinivaikutus
40
Isoglykeeminen i.v.-glukoosi
20
180
60
20
plasman glukoosi (mmol/l)
Oraalinen glukoosi (50 g/400 ml)
20
insuliini (mU/l)
plasman glukoosi (mmol/l)
Terveet verrokit (n=8)
* * *
*
Pienentynyt
60
inkretiinivaikutus
40
* *
20
*
0
60
120
180
Aika (min.)
*p0,05 vs. vastaava arvo oraalisen glukoosikuormituksen jälkeen
Nauck M et al Diabetologia 1986;29:46–52.
–10 –5
60
Aika (min.)
Inkretiinit säätelevät useita syöntiin liittyviä
metabolisia tapahtumia
Metabolic Control
GLP-1
GIP
Food
intake
Regulation of
• Glucose influx
• Insulin resistance
• Glucagon secretion
• Acute β-cell function
– Insulin secretion
• Chronic β-cell function
– Proliferation
– Antiapoptotic effect
GIP = glucose-dependent insulinotropic polypeptide
GLP-1 = glucagon-like peptide–1
GLP-1 määrää (vaikutusta) voidaan lisätä antamalla ulkopuolelta tai
estämällä hajoaminen
meal
Intestinal
GLP-1 & GIP
release
Active
GLP-1 & GIP
DPP-4
DPP-4
inhibitor
Rothenberg P, et al. Diabetes. 2000;49(suppl 1):A39.
GLP-1 & GIP
inactive
Inkretiinilääkkeiden vertailua
Mimeetit
(Byetta® ja Victoza®
Lyxumia®)
DPP-4 estäjät
(Januvia®, Galvus® ja
Onglyza®, Trajenta®)
Annostelu
Injektio (2 x / vrk)
Tabletti (1 – 2 x vrk)
GLP-1 taso
Farmakologinen
Fysiologinen
Vaikutuskohde
GLP-1 reseptori
GLP-1 ja GIP
HbA1c muutos (%-yks)
-0.6 – -2.0
-0.6 – -1.9
Hypoglykemia
Ei
Ei
Vaikutus painoon
Laskee (3-8 kg)
Neutraali
ß-solumassa
Lisääntyy ?
Lisääntyy ?
Sivuvaikutukset
Pahoinvointi
Ei
Kliiniset kokemukset
tehon säilymisestä
>5v
>3v
GLP-1 vaikutukset ruokahaluun
100
HbA1c at week 12
(mean difference vs. placebo)
Liraglutide alentaa HbA1c tasoa
Liraglutide (OD dose in mg)
1.0
Glimepiride (1–4 mg open-label)
0.5
0.0
0.045
0.225
0.45
0.60
0.75
–0.5
–1.0
p=
p<
p=
0.0002 0.0001 0.0001
Madsbad et al. Diabetes Care 2004;27:1335-42. Data are mean and 95% CI.
Study 1310
Open-Label Extension: Exenatide Progressively Reduced Body Weight Over 82
Weeks
0
Mean Change in Body Weight
From Baseline (kg ± SEM)
Placebo  10 µg Exenatide BID
5 µg BID  10 µg Exenatide BID
10 µg BID  10 µg Exenatide BID
Placebo-Controlled
Trials
-1
Open-Label Extension
(All subjects 10 μg BID)
-2
-3
-4
-5
0
10
20
30
40
50
Time (week)
Mean (SE); N = 393; Completer population; 82-week data; Weight change was a secondary endpoint.
Baseline weight: placebo = 98 kg, 5 µg = 98 kg, 10 µg = 100 kg.
60
70
80
90
Diabeteslääkkeet ja paino
Lääke
Metformiini
Paino
0/↓
Sulfonyyliurea
↑-↑↑
Glitatsonit
↑-↑↑
Insuliini
↑-↑↑↑
DPP-4 estäjät
0/(↓)
GLP-1 analogit
↓
Lihavuuden hoito: laihdutusleikkaus
•
•
•
•
Painoindeksi yli 40 kg/m2 TAI yli 35 kg/m2, jos lisäksi
laihduttamista edellyttävä sairaus (esim. T2DM, uniapnea,
COPD, hypertensio, vaikea artroosi)
Ikä 20–60 (65) vuotta
Asiallinen perushoito = toistuvat painonhallintayritykset joko
omatoimisesti tai ohjatusti, erittäin niukkaenergiainen ruokavalio
(ENE) ja lääkehoito eivät ole tuottaneet tulosta
Potilas kykenee muuttamaan syömistottumuksiaan leikkauksen
edellyttämällä tavalla
– Kykenee noudattamaan laihdutusleikatun potilaan ruokavaliota jo
ennen leikkausta! Seurannassa paino laskusuunnassa (asetettava
painotavoitteet aina
seuraavalle käynnille)
Mukailtu Käypä Hoito -suosituksesta
Lihavuusleikkauksen tekniikat
100
Mahalaukun ohitus
(gastric bypass,
Roux-en-Y, RYGB)
Mahalaukun kavennus
(hiha, sleeve gastrectomy)
• Diabetes remissiossa
• 2v kohdalla
- Kontr. 21%
- Oper. 72%
• 10v kohdalla
- Kontr. 13%
- Oper. 36%
SOS-tutkimus: Sjöström L, ym. NEJM 2007;357:741-52;
Lihavuusleikkauksen hyöty
100
SOS-tutkimus: Sjöström L, ym. NEJM 2007;357:741-52;
Laihdutusleikkaus ”parantaa” liitännäissairauksia
•
Masennus
↓ 55%
•
Uniapnea
↓ 74-98%
•
Refluksitauti
↓ 72-98%
•
Astma
↓ 82%
•
CVD riski
↓ 82%
•
Verenpaine
↓ 52-92%
•
Dyslipidemia
↓ 63%:lla
•
T2DM
↓ 83%
•
PCOS
↓ 79%
•
Quality of life
↑ 95%
•
Kuolleisuus/10v ↓ 30-40%
Sjostrom L et al. N Engl J Med 2007;357:741-752
Pories WJ, J Clin Endrocrinol, 2008;93:S89-S96
Bariatrinen kirurgia ja T2DM remissio
Long-term effects of laparoscopic sleeve gastrectomy, gastric bypass, and adjustable
gastric banding on type 2 diabetes
F. Abbatini, M.Rizzello, G. Casella, G. Alessandri, D. Caproccia, F. Leonetti, N. Basso
Surg Endosc 2009
Mahapanta
Sleeve gastrectomy
Gastric bypass)
24 potilasta
60,8% remissioon
16 potilasta
80,9 % remissioon
20 potilasta
81,2 % remissioon
60 potilasta
•54 OAD
•6 insuliinihoidossa
•BMI > 35
•44 naista
•16 miestä
•Retrospektiivinen
tukimus 1996-2008
GASTRIC SLEEVE: 679 T2DM potilasta (27 tutkimuksen meta-analyysi)
66,2 % remissioon, 26,9% merkittävä parannus hoitotasap., 6,9% DM ennallaan
(Gill et. al, 2010, Surgery for Obesity and Realted Diseases)
Tyypin 2 Diabetes – ja laihdutusleikkaus
• Diabetes useimmiten remissioon, jos betasolutoiminta riittävä
• Hyvä vaihtoehto, jos
– motivoitunut laihduttaja
– syömishäiriöt, ahmiminen ja alkoholin
liikakäyttö suljettu pois
• BMI raja 35, mutta vaikeasti hallittava diabetes
erityisperuste
• Useita mekanismeja, jotka
tunnetaan puutteellisesti
• SOS-tutkimuksen 20v
seuranta
SOS-tutkimus: Neovius M,ym JAMA. 2012;308(11):1132-1141
Tyypin 2 diabetes ”paranemisen” mekanismeja
laihdutusleikkauksen jälkeen
BYPASS OPERATION
DUODENAL
BYPASS
GLP-1 
MALABSORPTION
GHRELIN 
SLEEVE OPERATION
CALORIC INTAKE 
GLYCEMIC LOAD 
LIVER FAT 
HEPATIC GLUCOSE
PRODUCTION 
ADIPOSE MASS 
FFA 
ADIPONECTIN 
LEPTIN 
TNF, IL-6 
INSULIN 
INSULIN SENSITIVITY 
GLYCEMIC CONTROL 
Modified Meijer, R. I. et al. Arch Surg 2011;146:744-750.
Lihavuuden hoitomenetelmät
Miten hoidetaan ja seurataan leikkauksen jälkeen
Kehittyy 5-10%:lle leikatuista
• B12-vit puute (erit. RYGB, 33-40%:lla 1v kohdalla, 8-37%/2v)
• Raudan puute (erit. RYGB, n. 50%:lle 1-7v kohdalla)
• D-vit puute  sekundaarinen HPT  osteoporoosi
(Folaatin puute)
• Hypokalsemia  sekundaarinen HPT  osteoporoosi
• (Hyperinsulineeminen) hypoglykemia
– Voi olla erittäin ongelmallinen
• Neuropatia
• Tiamiinin puute (1:500)
D-vit + kalkki ja monivitamiinivalmiste tarpeen
J Clin Endocrinol Metab, November 2010, 95(11):4823–4843
Käypä hoito suositus marraskuu 2011
Verensokeri oireiden ilmaantuessa ja kognitiivisen toiminnan
(reaktioajan) heiketessä terveillä nuorilla
(ero noin 1 mmol/L) ja iäkkäillä (ero noin 0.1 mmol/L)
Zammitt NN ja Frier BM kirjassa Hypoglycaemia in clinical diabetes, Wiley 2007
Terveydentila
Perustelu
”Terve” (vähän muita
sairauksia, kognitiivinen
ja fyysinen toimintakyky
normaalit)
Elämänennuste
pitenee
”Keskinkertainen” (useita
kroonisia sairauksia tai yli
2 ADL-vajetta tai
lievä/keskivaikea
kognitiivinen häiriö)
Paastoglukoositavoite
Bedtime
glukoositavoite
< 7.5%
5 – 7.2
5 – 8.3
Vähän vaikutusta
elämänennusteeseen, hoito
vaativaa,
hypoglykemia
vaarallista,
kaatumisvaara
< 8.0 %
5 – 8.3
5.6 - 10
Heikko terveys (pysyvä
Lyhyt jäljellä oleva
laitoshoito tai end-stage
ikä tekee hyödyn
krooninen sairaus tai
epävarmaksi
keskivaikea/vaikea
kognitiivinen häiriö tai > 2
ADL riippuvuutta)
< 8.5 %
5.6 - 10
6.1 – 11.1
Kirkman MS et al. Diabetes Care 2012; 35: 2050-2064
Realistinen
HbA1ctavoite
Iän myötä diabeetikoilla
• Insuliiniherkkyys vähenee (lihasmassa, liikunta)
• Insuliinieritys vähenee (beetasolumassa)
• Munuaisten toiminta heikkenee – lääkkeiden
akkumulaatioriski kasvaa
• Autonomisen hermoston toiminta heikkenee ja
vastavaikuttajahormonivaste hypoglykemialle
heikkenee – kyky aistia hypoglykemia heikkenee
• Vakavien hypoglykemioiden riski kasvaa
(vastavaikuttajahormonien, erityisesti glukagonin vaste heikkenee)
• Hypoglykemiat usein pitkittyneitä ja aivojen kyky
kestää hypoglykemiaa vähenee
Keskimääräinen painonmuutos kuuden
kuukauden aikana eri diabeteslääkkeitä
käytettäessä
Painon muutos (kg)
Neljännes potilaista laihtui liraglutidilla
keskimäärin 7,7 kg
2
1
0
-1
-2
-3
-4
-5
-6
-7
-8
-9
≤Q1
Q1-Q2
Q2-Q3
Liraglutidi 1.8 mg + met + SU
0–Q1: keskimääräinen painon muutos niillä 25 %:lla potilaista, joiden paino laski eniten
Q1–Q2: keskim. painon muutos painonlaskuneljännekselle 25–50 %
Q2–Q3: keskim. painon muutos painonlaskuneljännekselle 50–75 %
Q3–Q4: keskim. painon muutos niillä 25 %:lla potilaista, joiden paino laski vähiten
Nauck et al. Diabetes Care 2009; 32; 84–90 (LEAD-2).
>Q3
Q3-Q4
Hyperglykemian lääkehoito T2D:ssa
Insuliinin eritykseen tai -herkkyyteen perustuvat Insuliinista riippumaton mekanismi
mekanismit
1
SGLT2 -esto
Insuliinin toiminta
• Pioglitatsoni
• Metformiini
Rasvakudos, lihakset ja maksa
2
3
Insuliinin vapautuminen
•
•
•
•
Sulfonyyliureat
GLP-1 agonistit*
DPP-4 estäjät*
Glinidit
Haima
Insuliinin puutteen korvaus
• Insuliini
Glukoosin käyttö
Glukoosin eritys
*Lisääntyneen insuliininerityksen lisäksi GLP-1-agonistit ja DPP4:n estäjät vähentävät myös glukagonin eritystä.
DDP-4=dipeptidyylipeptidaasi-4; GLP-1=glukagonin kaltainen peptidi-1.
1. Washburn WN. J Med Chem 2009;52:1785–94; 2. Bailey CJ. Curr Diab Rep 2009;9:360–7; 3. Srinivasan
BT, et al. Postgrad Med J 2008;84:524–31; 4. Rajesh R, et al. Int J Pharma Sci Res 2010;1:139–47.
Normaali munuaisten glukoosinhallinta
SGLT2 reabsorboi
suurimman osan
glukoosista (90 %)
Proksimaalinen
tubulus
SGLT2
SGLT1 reabsorboi
lopun glukoosin (10 %)
Glukoosi
Vain vähän tai ei
lainkaan glukoosin
eritystä
Glukoosin
suodatus
39
SGLT, natrium-glukoosi-kotransportteri.
1. Wright EM. Am J Physiol Renal Physiol 2001;280:F10–18; 2. Lee YJ, et al. Kidney Int Suppl
2007;106:S27–35; 3. Hummel CS, et al. Am J Physiol Cell Physiol 2011;300:C14–21.
Insuliinista riippumaton keino hyperglykemian hoitoon
SGLT2
FORXIGA®
Proksimaalinen tubulus
FORXIGA®
SGLT2
Glukoosi
Glukoosin
suodatus
Liiallisen glukoosin
lisääntynyt eritys virtsaan
(noin 70 g/vrk, vastaa noin
280 kcal/vrk*)
FORXIGA® estää selektiivisesti SGLT2:ta proksimaalisessa tubuluksessa
*Lisäsi virtsaneritystä noin 375 ml/vrk 12 viikkoa kestäneessä tutkimuksessa, joka tehtiin terveille
vapaaehtoisille sekä T2D potilaille.4
.
40
1. Wright EM. Am J Physiol Renal Physiol 2001;280:F10–18; 2. Lee YJ, et al. Kidney Int
Suppl 2007;106:S27–35; 3. Hummel CS, et al. Am J Physiol Cell Physiol
2011;300:C14–21; 4. FORXIGA™. Valmisteyhteenveto. Bristol-Myers
Squibb/AstraZeneca EEIG, 2012.
Merkitsevä HbA1c -lasku lumeeseen verrattuna viikolla 24
Monoterapia1
Keskimääräinen HbA1c-muutos (%)
0,5
Metformiinikombinaatio2
0,5
n = 70
n = 75
0,0
0,5
n = 132
n = 134
0,0
Insuliininkombinaatio4
SU -kombinaatio3
0,5
n = 151
n = 145
0,0
n = 194
n = 193
0,0
–0,13
–0,23
-0,5
-1,0
–0,30
-0,5
–0,89*
-1,0
HbA1c
lähtötasolla (%)
-1,0
Forxiga 8,0
Lume 7,8
-1,0
Ero –0,68 %
Ero –0,54 %
-1,5
-1,5
Forxiga 7,9
Lume 8,1
SU=sulfonyyliurea., * P< 0.0001, ** p<0.001
–0,39
-0,5
–0,82*
–0,84*
Ero –0,66 %
-1,5
-0,5
–0,96**
Ero –0,57 %
-1,5
Forxiga 8,1
Lume 8,2
Forxiga 8,6
Lume 8,5
FORXIGA® (10 mg)
Lume
1. Ferrannini E, et al. Diabetes Care 2010;33:2217–24; 2. Bailey CJ, et al. Lancet 2010;375:2223–33; 3. Strojek K, et
al. Diabetes Obes Metab 2011;13:928–38; 4. Wilding JPH, et al. Ann Intern Med 2012;156:405–15.
Painonlasku viikolla 24
Monoterapia1
n = 70
Keskimääräinen painon muutos (kg)
0,0
n = 75
Metformiinikombinaatio2
n = 133 n = 136
0,0
SU -kombinaatio3
n = 151
n = 145
0,0
Insuliinikombinaatio4
n = 194
0,0
+0,4
n = 193
-0,5
-0,5
-1,0
-1,0
-1,5
-1,5
-0,5
-0,5
–0,7
–0,9
-1,0
-1,0
-1,5
-1,5
–1,6*
-2,0
-2,0
-2,0
-2,5
-2,5
-2,5
-3,0
-3,0
–2,2
–3,2
-3,5
Paino
lähtötasolla (kg)
-3,5
Forxiga® 94,2
Lume 88,8
SU= sulfonyyliurea
–2,9*
*p < 0,0001
Forxiga ® 86,3
Lume 87,7
-2,0
–2,3*
-3,0
-3,5
-2,5
-3,0
*p < 0,0001
Forxiga ® 80,6
Lume 80,9
-3,5
*p < 0,001
Forxiga ® 94,5
Lume 94,5
FORXIGA® (10 mg)
Lume
1. Ferrannini E, et al. Diabetes Care 2010;33:2217–24; 2. Bailey CJ, et al. Lancet 2010;375:2223–33; 3. Strojek
K, et al. Diabetes Obes Metab 2011;13:928–38; 4. Wilding JPH, et al. Ann Intern Med 2012;156:405–15.
Verenpaineen lasku viikolla 24
Yhdistetyssä analyysissä Dapagliflotsiini 10 mg alensi systolista ja diastolista verenpainetta
lumeeseen verrattuna
Systolinen verenpaine
Keskimääräinen
verenpaineen muutos (mmHg)
0,0
Dapagliflotsiini 10 mg
Vertailuryhmät
Diastolinen verenpaine
Dapagliflotsiini 10 mg
Vertailuryhmät
-0,5
-0,5 mmHg
-1,0
-0,9 mmHg
-1,5
(n = 1096)
(n = 1096)
-2,0
-2,1 mmHg
-2,5
(n = 949)
-3,0
-3,5
-4,0
-4,5
-5,0
-4,4 mmHg
(n = 949)
1. FORXIGA™. Valmisteyhteenveto. Bristol-Myers Squibb/AstraZeneca EEIG, 2012.
Uudet diabeteslääkkeet
ja kardiovaskulaariennuste
•
•
•
•
•
•
Normalisoivat veren glukoosia
Laskevat verenpainetta
Lipidineutraali tai lievästi edullinen
Painoneutraali tai painoa laskeva
Ei hypoglykemisoivia
Kokeelliset tutkimukset, GLP-1
-
infarktivauriota rajoittava
inotrooppinen
vasodilatoiva
endoteelifunktio