Momentti 3_13.fm - LakimiesUutiset

(')*+&,
!"-,8/77246935:,5324;9354,!,-,(/3/1/77/:,<=532>5:42:,/35469354,#
-,./742?:561?34?:,/35469354,#,-,@#A(#$$)(,B@C,#,-,"%A(A(+(,(D#@#A!#@A(,$,-,D#*A+%("<"+*%A(
-,*?=952:,?29563,%,-,*?=952:,0/772:4?E?29563,&&,-,*?=952FF/:,?2956>5:,1/72463761/4,&#
!"#$%&&'&$()*"(%"+%,-,./012345464,7/24,
Momentti 3_13.fm Page 1 Friday, April 12, 2013 9:35 AM
3/2013
!"#$%&&'
Sisältö
LAINSÄÄDÄNTÖKATSAUS • Vahvistetut lait
• OIKEUSTAPAUKSET • Korkein oikeus
7
2
• Hallituksen esitykset
• Korkein hallinto-oikeus
9
3
• Valtioneuvoston asetukset
• KKO:N VALITUSLUVAT
15
7
Momentti 3_13.fm Page 2 Friday, April 12, 2013 9:35 AM
Momentti 3/2013
Tämän liitteen ovat tuottaneet yhteistyössä Suomen
Lakimiesliitto ja Suomen Asianajajaliitto. Liitteen on
toimittanut Talentumin Suomen Laki -toimitus.
Momenttiin on koottu yhteenveto tärkeimmistä
lainsäädäntötoimista ja oikeustapauksista.
VAHVISTETUT LAIT
●Laki väestötietojärjestelmästä
ja Väestörekisterikeskuksen
varmennepalveluista annetun
lain muuttamisesta (156/2013)
HE 142/2012 vp
HaVM 23/2012 vp
Laki tuli voimaan 1.3.2013.
Eräiden lain edellyttämien tietojärjestelmämuutosten toteuttamiselle säädettyä kolmen vuoden määräaikaa jatketaan yhdellä vuodella.
Lisäksi lakiin tehdään eräitä väestötietojärjestelmään talletettavia
tietoja koskevia muutoksia. Toimitilahuoneistoa koskevina tietoina
talletetaan ainoastaan tieto siitä,
onko huoneisto tarkoitettu toimitilakäyttöön. Turvakielto voidaan
tallettaa erityisestä syystä myös
toistaiseksi voimassa olevana.
Väestötietojärjestelmään voidaan
tallettaa henkilön omaan pyyntöön perustuen perustiedot myös
Suomessa toimivien ulkomaan
edustustojen henkilökuntaan kuuluvista sekä heidän perheenjäsenistään ja yksityisessä palveluksessaan olevista ulkomaan kansalaisista. Lisäksi tehdään täsmennyksiä eräitä väestötietojärjestelmään
talletettavia tietoja koskevien säännösten sanamuotoon.
●Laki valtion virkamieslain
muuttamisesta (177/2013)
HE 61/2012 vp
HaVM 25/2012 vp
Laki tuli voimaan 1.4.2013. Virkamieslautakunta käsittelee loppuun tämän lain voimaan
tullessa lautakunnassa vireillä
olevat asiat. Virkamieslautakunnan toiminta lakkaa sen kuukauden lopussa, jolloin se on
käsitellyt loppuun edellä tarkoitetut asiat.
Valtion virkamieslain yleinen valituskielto kumotaan. Pääsääntönä on virkamiehen oikeus valittaa
häntä koskevasta päätöksestä.
Virkamieslautakunta lakkautetaan ja sille kuuluvat asiat siirretään hallinto-oikeuksien käsiteltäviksi. Virkamieslaista poistetaan
virkamieslautakuntaa koskevat
säännökset. Lisäksi virkamieslakiin tehdään eräitä pienempiä
muutoksia.
●Laki hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja
direktiivin 77/799/ETY
kumoamisesta annetun neuvoston direktiivin lainsäädännön alaan kuuluvien säännösten kansallisesta täytäntöönpanosta ja direktiivin soveltamisesta, laki rajoitetusti
verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 3 ja
13 §:n muuttamisesta ja laki
ulkomaisten väliyhteisöjen
osakkaiden verotuksesta
annetun lain 2a §:n muuttamisesta (185–187/2013)
HE 190/2012 vp
VaVM 4/2013 vp
Neuvoston direktiivi 2011/16/EU; EUVL
N:o L 64, 11.3.2011, s. 1
Lait tulivat voimaan 18.3.2013.
Lailla pannaan täytäntöön neuvoston direktiivi hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta. Lailla tehostetaan veroasioita koskevaa tiedonvaihtoa.
●Laki maatalouden tukien toimeenpanosta ja siihen liittyvistä laeista (192–198/2013)
HE 156/2012 vp
MmVM 10/2012 vp
Lait tulivat voimaan 19.3.2013.
Maatalouden tukien toimeenpanosta annettavaa lakia sovelletaan
eri lakien nojalla myönnettävien
maataloustukien toimeenpanoon
ja siinä säädetään keskitetysti eri
viranomaisten tehtävistä ja toimivallasta, tuen hakumenettelystä,
tukihakemuksen käsittelystä viranomaisessa ja päätöksenteosta,
2
valvonnasta sekä tuen palauttamisesta ja takaisinperinnästä sekä
päätöksen maksullisuudesta ja
muutoksenhausta. Euroopan unionin suorista tuista maataloudelle
annettavaa lakia sovelletaan Euroopan unionin tilatukea koskevan
lainsäädännön nojalla myönnettävien tukien ja palkkioiden myöntämiseen ja maksamiseen sekä muun
muassa tilatukioikeuksien myöntämiseen ja käyttöön. Maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä
annettu laki, Euroopan yhteisön
yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta annettu laki ja tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta annettu laki kumotaan. Eduskunnan lausumat; 1) Eduskunta
edellyttää, että viljelylohkojen hyväksytyn pinta-alan muuttumisesta tukihakemusten käsittelyn aikana tai sen jälkeen aiheutuvien epäoikeudenmukaisten seuraamusten estämiseksi Suomi ajaa EU:n
maatalousuudistuksessa tukihakemusten esitäytetyille (digitoiduille) viljelylohkotiedoille virallista
asemaa hallinnon hyväksymänä
pinta-alana. 2) Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy kaikkiin
mahdollisiin kansallisiin toimiin,
jotta maataloustuottajien oikeusturva taataan pinta-alojen ajantasauksissa ja että tuottajien asema
turvataan muutoinkin säännösten
soveltamisessa.
●Laki metsästyslain muuttamisesta (206/2013)
HE 157/2012 vp
MmVM 11/2012 vp
Laki tulee voimaan 1.6.2013.
Metsästyslain pyyntivälineitä ja
pyyntimenetelmiä koskevaa sääntelyä muutetaan. Lisäksi täydennetään metsästyslain poikkeuslupia
koskevaa sääntelyä siten, että riistaeläinten ja rauhoittamattomien
lintujen pesiä ja niihin liittyviä rakennelmia voidaan hävittää.
●Laki kuluttajansuojalain 7
luvun muuttamisesta, laki eräiden luotonantajien rekisteröin-
Momentti 3_13.fm Page 3 Friday, April 12, 2013 9:35 AM
HE 78/2012 vp
TaVM 15/2012 vp
Lait tulevat voimaan 1.6.2013.
Kuluttajansuojalailla säädetään
pienten kuluttajaluottojen korkokatto. Jos luoton määrä tai luottoraja on alle 2000 euroa, luottosopimuksen mukainen luoton todellinen vuosikorko saa olla enintään
korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä 50 prosenttiyksiköllä. Lisäksi säädetään tiukennuksia luotonantajan velvollisuuteen arvioida kuluttajan luottokelpoisuus ennen luottosopimuksen
tekemistä. Eräiden luotonantajien
rekisteröinnistä annettuun lakiin
tehdään muutoksia, joilla parannetaan Etelä-Suomen aluehallintoviraston mahdollisuuksia tehokkaasti valvoa lain noudattamista. Korkolain tahdonvaltaisuutta koskevalla säännöksellä
selvennetään se, että viivästyskoron enimmäismäärää koskevaa
sääntelyä ei saa kiertää sopimussakkoehdoilla tai muita kertaluonteisia maksuja koskevilla ehdoilla.
Eduskunnan lausuma; Eduskunta
edellyttää, että hallitus kehittää
keinoja kotitalouksien velkaantumisen syiden ja kehityksen seurantaan ja ryhtyy tarvittaessa lainsäädännöllisiin ja muihin tarvittaviin lisätoimiin velkaantumiskehityksen hillitsemiseksi.
●Laki tasavallan presidentin
palkkiosta annetun lain 1 §:n
muuttamisesta (215/2013)
HE 1/2013 vp
PeVM 2/2013 vp
Laki tuli voimaan 1.4.2013.
Tasavallan presidentin vuotuinen
palkkio vahvistetaan 126000 euroon. Lisäksi säädetään siirtymäsäännös, jonka mukaan ennen
lain voimaantuloa toimestaan
eronneelle tasavallan presidentille
maksettavan vuotuisen eläkkeen ja
hänen jälkeensä myönnettävän
perhe-eläkkeen määrään sovelletaan lainmuutoksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Lainmuutoksella ei siten ole vaikutusta toimestaan eronneen tasavallan presidentin eläkkeen määrään.
HALLITUKSEN
ESITYKSET
●Hallituksen esitys (HE 9/2013
vp) eduskunnalle laiksi
ammattikorkeakoululain
muuttamisesta sekä eräiksi
siihen liittyviksi laeiksi
Ammattikorkeakoululakia, opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettua lakia ja yliopistolakia ehdotetaan muutettavaksi. Lisäksi ammatillisesta opettajankoulutuksesta annettu laki ja eräistä
ammattikorkeakouluopinnoista
annetun lain toimeenpanon edellyttämistä järjestelyistä annetun
lain 6 § ehdotetaan kumottavaksi.
Ammattikorkeakouluja koskevaa
lainsäädäntöä ehdotetaan muutettavaksi vauhdittamaan ammattikorkeakoulujen rakenteellista uudistamista sekä toiminnan laadun
ja vaikuttavuuden parantamista.
Ammattikorkeakoulun toimiluvan
myöntämisperusteita ehdotetaan
uudistettavaksi ja nykyisten toimilupien voimassaolo ehdotetaan
päättymään ammattikorkeakoululain muuttamista koskevan lain
tullessa voimaan. Uudet toimiluvat myönnettäisiin samasta ajankohdasta lukien. Uusien toimilupien myöntämisessä korostuisivat
koulutustarpeen lisäksi toiminnan
laatuun, vaikuttavuuteen ja tehokkuuteen liittyvät näkökohdat. Ammattikorkeakoulujen koulutustehtävää koskeva sääntely ehdotetaan
uudistettavaksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön tekemistä koulutusohjelmapäätöksistä luovuttaisiin. Toimiluvissa määrättäisiin
jatkossa siitä, mitä tutkintoja ja tutkintonimikkeitä kukin ammattikorkeakoulu antaa. Ammattikorkeakoulujen ylläpitäjille myönnettävän perusrahoituksen määräytymisperusteet ehdotetaan uudistettaviksi. Rahoituksen määräytymisperusteissa ja rahoituskriteereissä
otettaisiin huomioon ammattikorkeakoulujen koko lakisääteinen
toiminta laatua, vaikuttavuutta ja
tehokkuutta korostaen. Korkeakoulukohtainen rahoitus määräytyisi pääasiassa suoritettujen tutkintojen ja opintoprosessien laadun, tehokkuuden, työllistymisen
sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan perusteella. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2014.
automaattiavustuksista annetun lain muuttamisesta
Momentti
nistä annetun lain muuttamisesta ja laki korkolain 2 §:n
muuttamisesta (207–209/2013)
Raha-automaattiavustuksista annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi. Muutoksilla pyritään keventämään ja yksinkertaistamaan
raha-automaattiavustusten hakumenettelyä ja päätöksentekojärjestelmää, parantamaan avustusten
käytön valvonnan edellytyksiä ja
selventämään sosiaali- ja terveysministeriön ja Raha-automaattiyhdistyksen vastuita avustusjärjestelmässä. Valtioneuvoston yleisistunnon sijasta avustusten jakamisesta
päättäisi sosiaali- ja terveysministeriö. Eräistä haku- ja valvontamenettelyyn liittyvistä määräajoista
säädettäisiin valtioneuvoston asetuksen sijasta sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Avustusten käyttövelvoitetta lyhennettäisiin 30 vuodesta 20 vuoteen huoneistonhankinta-, rakentamis- ja
peruskorjausavustuksissa. Kohdennettuja toiminta-avustuksia ja
erityisavustuksia koskeneen erilliskulun käsitteestä luovuttaisiin ja
sen sijaan puhutaan toiminnasta
tai hankkeesta aiheutuvista kuluista. Avustuksensaajan tilintarkastajan raporttia avustuksen käytöstä
edellytettäisiin pääsääntöisesti lukuun ottamatta pienimpiä avustuksensaajia. Myönnettyjen avustusten avustusehtojen muuttamista ja avustuksen siirtoa koskevat
teknisluonteiset päätökset tekisi
sosiaali- ja terveysministeriön sijasta Raha-automaattiyhdistys. Lakiin otettaisiin maininta avustuksenhakijaan tai avustuksensaajaan
kiinteässä toiminnallisessa ja taloudellisessa yhteydessä olevien yhteisöjen tietojen toimittamisesta
avustusten hakuvaiheessa ja avustusten käytön valvonnassa. Laki on
tarkoitettu tulemaan voimaan keväällä 2013.
●Hallituksen esitys (HE 12/2013
vp) eduskunnalle laiksi rautatielain muuttamisesta
Kalustoyksikön kunnossapidosta
vastaavan yksikön sertifiointia ja
ratarekisteriä koskevia rautatielain
säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi. Lisäksi lakiin ehdotetaan
tehtäväksi eräitä täsmennyksiä.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan viimeistään 31.5.2013.
●Hallituksen esitys (HE 11/2013
vp) eduskunnalle laiksi raha-
●Hallituksen esitys (HE 13/2013
vp) eduskunnalle laiksi bio-
3
Momentti 3/2013
Momentti 3_13.fm Page 4 Friday, April 12, 2013 9:35 AM
polttoaineista ja bionesteistä ja
eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Biopolttoaineista ja bionesteistä
annettavassa laissa säädettäisiin
liikenteen biopolttoaineiden ja
muuhun energiakäyttöön kuin liikennettä varten tuotettujen bionesteiden kestävyyden arviointiin sovellettavista vaatimuksia ja siitä,
miten vaatimustenmukaisuus
osoitetaan. Lailla saatettaisiin voimaan uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin (2009/28/EY) 17–
19 ja 21.2 artikla ja liite V sekä polttoaineiden laatua koskevan direktiivin (2009/30/EY) 7b–7d artikla
ja liite IV. Esitykseen sisältyy ehdotukset laiksi biopolttoaineiden
käytön edistämisestä liikenteessä
annetun lain muuttamisesta, laiksi
nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain muuttamisesta, laiksi päästökauppalain
muuttamisesta ja laiksi lentoliikenteen päästökaupasta annetun lain
muuttamisesta. Lait on tarkoitettu
tulemaan voimaan 1.7.2013.
●Hallituksen esitys (HE 14/2013
vp) eduskunnalle laeiksi esitutkintalain ja pakkokeinolain
muuttamisesta sekä eräiksi
niihin liittyviksi laeiksi
Esitutkintalain säännöksiä oikeudesta käyttää avustajaa esitutkinnassa täydennettäisiin siten, että
esitutkintaviranomaisen olisi otettava huomioon myös oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaaminen. Säännöstä velvollisuudesta saapua esitutkintaan ehdotetaan muutettavaksi niin, että se
koskee poliisin lisäksi muitakin
esitutkintaviranomaisia. Pakkokeinolaissa olevia kotietsintää koskevia säännöksiä ehdotetaan täydennettäväksi niin, että etsinnän
kohteena olevalle henkilölle on ilmoitettava oikeudesta saattaa kotietsintä tuomioistuimen tutkittavaksi. Pakkokeinolain telekuuntelun käyttöedellytyksiä koskevia
säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi niin, että mainittua salaista
pakkokeinoa voidaan käyttää
myös lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisessä. Lupa televalvontaan voitaisiin myöntää
myös, jos on syytä epäillä teleosoitetta tai telepäätelaitetta käyttäen
tehtyä, automaattiseen tietojenkäsittelyjärjestelmään kohdistunutta luvatonta käyttöä, vahingontekoa, viestintäsalaisuuden loukkausta tai tietomurtoa tai jos on
syytä epäillä lapsen houkuttele-
mista seksuaalisiin tarkoituksiin.
Lisäksi esityksessä ehdotetaan tehtäväksi esitutkinta- ja pakkokeinolakeihin liittyviin lakeihin lähinnä teknisiä muutoksia. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan
1.1.2014.
●Hallituksen esitys (HE 15/2013
vp) eduskunnalle laiksi poliisin hallinnosta annetun lain
muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Poliisin hallinnosta annettua lakia
ehdotetaan muutettavaksi siten,
että liikkuva poliisi ja Poliisin tekniikkakeskus hallinnollisina poliisiyksikköinä lakkautettaisiin. Liikkuvan poliisin henkilöstö ja tehtävät siirtyisivät pääsääntöisesti poliisilaitoksiin ja Poliisin tekniikkakeskuksen henkilöstö Poliisihallitukseen. Aluehallintovirastoista
annettua lakia muutettaisiin siten,
että aluehallintovirastojen poliisin
vastuualueet lakkautettaisiin ja
niiden henkilöstö tehtävineen siirtyisi Poliisihallitukseen. Lisäksi
muutettaisiin eräitä liitelakeja. Lait
on tarkoitettu tulemaan voimaan
1.1.2014.
●Hallituksen esitys (HE 16/2013
vp) eduskunnalle laeiksi poliisilain sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta
Vuoden 2014 alussa voimaantulevaa poliisilakia ja eräitä siihen liittyviä lakeja ehdotetaan muutettavaksi. Lakeihin ehdotetaan tehtäväksi pääosin teknisluonteisia
muutoksia, mutta myös joitakin sisällöllisiä täydennyksiä ja täsmennyksiä. Televalvonnan käyttöedellytyksiä koskevia säännöksiä ehdotetaan täydennettäväksi siten,
että poliisille voitaisiin rikoksen
estämiseksi antaa lupa kohdistaa
televalvontaa henkilön hallussa
olevaan tai hänen oletettavasti
muuten käyttämäänsä teleosoitteeseen tai telepäätelaitteen. Televalvonta on mahdollista, jos henkilön lausumien, uhkausten tai käyttäytymisen perusteella taikka
muutoin voidaan perustellusti
olettaa syyllistyvän lapsen houkuttelemiseen seksuaalisiin tarkoituksiin taikka teleosoitetta tai telepäätelaitetta käyttäen tehtyyn, automaattiseen tietojenkäsittelyjärjestelmään kohdistuvaan luvattomaan käyttöön, vahingontekoon,
viestintäsalaisuuden loukkaukseen tai tietomurtoon. Telekuuntelulla, televalvonnalla, tukiasema4
tietojen hankkimisella ja teknisellä
tarkkailulla saatua niin sanottua
ylimääräistä tietoa saisi käyttää
myös, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi
vuotta vankeutta ja jos ylimääräisen tiedon käyttämisellä voidaan
olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle. Ylimääräisen tiedon käyttämisestä
näyttönä päättäisi tuomioistuin
pääasian käsittelyn yhteydessä.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2014.
●Hallituksen esitys (HE 17/2013
vp) eduskunnalle ajoneuvojen
katsastus- ja yksittäishyväksyntätehtävien järjestämistä
koskevaksi lainsäädännöksi
Laki ajoneuvojen katsastustoiminnasta, laki ajoneuvojen yksittäishyväksynnän järjestämisestä ja
laki katsastustoiminnan valvontamaksusta ehdotetaan säädettäväksi. Ajoneuvojen katsastukset hoidettaisiin edelleen toimiluvan nojalla kuitenkin siten, että toimilupa
voitaisiin myöntää erikseen kevyiden ja raskaiden ajoneuvojen katsastuksiin. Katsastusten laadun
varmistamiseksi otettaisiin käyttöön uusia keinoja edellyttämällä
standardiin sidottua laadunhallintajärjestelmää ja antamalla Liikenteen turvallisuusvirastolle aikaisempaa laajemmat mahdollisuudet katsastetun ajoneuvon tarkastuksiin. Liikenteen turvallisuusvirasto tekisi palveluntuottajien
kanssa sopimuksia yksittäishyväksyntöjen myöntämistehtävien hoitamisesta. Katsastusluvan haltijat
maksaisivat katsastustoiminnan
valvontamaksua jokaisesta suorittamastaan katsastuksesta. Lisäksi
ehdotetaan vähäisiä muutoksia
ajoneuvojen yksittäishyväksynnän
väliaikaisesta järjestämisestä annettuun lakiin ja ajoneuvolakiin.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2014. Laki ajoneuvojen
yksittäishyväksynnän järjestämisestä tulisi kuitenkin voimaan
1.1.2015. Valtioneuvoston lausuma; Uudistuksen vaikutusta katsastusten saatavuuteen ja hintoihin sekä vaikutuksia korjaamojen
harjoittaman katsastustoiminnan
valvontatarpeeseen ja valvonnasta
aiheutuviin kustannuksiin seurataan jatkossa riittävästi. Tarvittaessa on oltava valmiudet tarkistaa
säännöksiä mahdollisten ongelmien poistamiseksi ja katsastuspalvelujen saatavuuden parantamiseksi.
Lisäksi hallitus varmistaa, että la-
Momentti 3_13.fm Page 5 Friday, April 12, 2013 9:35 AM
●Hallituksen esitys (HE 18/2013
vp) eduskunnalle laeiksi ydinenergialain ja säteilylain
muuttamisesta
Ydinenergialakia ja säteilylakia ehdotetaan muutettaviksi neuvoston
direktiivin 2011/70/Euratom yhteisön kehyksen perustamisesta
käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen vastuullista ja
turvallista huoltoa varten täytäntöönpanemiseksi. Ydinenergialakiin lisättäisiin ydinjätehuoltoa
koskeva periaatesäännös, jonka
mukaan jätteen määrä olisi pidettävä niin pienenä kuin käytännöllisin toimenpitein on mahdollista.
Vastaava täydennys tehtäisiin
myös säteilylakiin. Lisäksi ehdotetaan täydennettäväksi ydinenergialain säännöksiä ydinturvallisuuteen ja ydinjätehuoltoon liittyvän itse- ja vertaisarvioinnin järjestämisestä. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.8.2013.
●Hallituksen esitys (HE 19/2013
vp) eduskunnalle laeiksi rikoslain, pakkokeinolain 10 luvun
7 §:n ja poliisilain 5 luvun
9 §:n muuttamisesta
Rikoslakia sekä vuoden 2014 alussa voimaan tulevia pakkokeinolakia ja poliisilakia ehdotetaan muutettaviksi. Rikoslakiin lisättäisiin
uusina rikoksina viestintärauhan
rikkominen ja vainoaminen, rikoslain sananvapausrikoksia koskevia
säännöksiä muutettaisiin sananvapautta korostavaan suuntaan ja samalla tehtäisiin eräitä teknisluontoisia muutoksia. Pakkokeinolakiin ja poliisilakiin ehdotetaan tehtäviksi esityksen aiheuttamat teknisluonteiset muutokset.
●Hallituksen esitys (HE 20/2013
vp) eduskunnalle sähkö- ja
maakaasumarkkinoita koskevaksi lainsäädännöksi
Sähkömarkkinalaissa säädettäisiin sähkön kantaverkonhaltijan
omistuksen eriyttämisestä ja maakaasun siirtoverkonhaltijan riippumattomuuden varmentamisesta. Lakiin sisällytettäisiin säännökset kantaverkon määritelmästä,
kantaverkonhaltijan vastuualueesta ja kantaverkon kehittämisestä.
Sähkö- ja maakaasuverkkoihin
pääsystä annettuja säännöksiä tarkennettaisiin voimalaitosten ja biokaasulaitosten liittämisen osalta
sekä biokaasun siirtovelvollisuudella. Laissa annettaisiin säännökset sähköverkkojen toimitusvarmuuden parantamisesta ja sähköverkonhaltijoiden varautumisen
tehostamisesta. Laissa täsmennettäisiin sähköä ja maakaasua käyttävien kuluttajien oikeuksia energialaskujen ja laskutuksen osalta.
Maakaasumarkkinalakiin lisättäisiin säännökset maakaasuvarastojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten haltijoiden velvollisuuksista ja näiden laitosten palveluiden käyttöoikeudesta sekä toiminnanharjoittajien valvonnasta.
Energiamarkkinaviraston tehtävät, toimivaltuudet ja riippumattomuus yhdenmukaistettaisiin unionin lainsäädännön vaatimusten
mukaisiksi. Lisäksi säädettäisiin
sähkö- ja maakaasumarkkinalainsäädännön rikkomisen seurauksena määrättävästä seuraamusmaksusta. Esityksellä pantaisiin täytäntöön Euroopan unionin kolmannen energian sisämarkkinapaketin vaatimat muutokset sähkö- ja
maakaasumarkkinoita koskevaan
lainsäädäntöön.
●Hallituksen esitys (HE 21/2013
vp) eduskunnalle Lissabonin
sopimusta koskevista Irlannin
kansan huolenaiheista tehdyn
pöytäkirjan hyväksymisestä ja
laiksi pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
sesta vero-vuosina 2013–2015
annetun lain 8 §:n muuttamisesta
Momentti
kiesityksen muutoksella ei ole esitettyä enempää budjettitaloudellisia vaikutuksia.
Veronhuojennuslakiin ehdotetaan
lisättäväksi säännös veronkantolain maksujärjestelyä koskevien
säännösten soveltamisesta veronhuojennuslaissa tarkoitetuissa
maastamuuttotilanteissa. Maksujärjestelyjen yhteydessä veronmaksun turvaamiseksi ei voitaisi vaatia
vakuutta eikä maksamattomalle
verolle voitaisi periä korkoa. Verohallinnolle säädettäisiin velvollisuus myöntää verovelvolliselle hakemuksesta maksuaikaa veronmaksulle vuodeksi kerrallaan siihen saakka, kun hän on muuttanut
pois Euroopan talousalueelta tai
kun muut lain 8 §:ssä säädetyt
edellytykset verotuksessa vähennetyn vähennyksen tuloksi lukemiselle täyttyisivät. Veronhuojennuslakiin lisättäisiin säännös, jonka
mukaan maastamuuttotilanteissa
verosaatavan viiden vuoden vanhentumisaika alkaisi pääsäännöstä
poiketen kulua vasta siitä ajankohdasta, jolloin veronmaksulle myönnetty maksuaika päättyy.
●Hallituksen esitys (HE 23/2013
vp) eduskunnalle laeiksi kuitintarjoamisvelvollisuudesta
käteiskaupassa ja sakon täytäntöönpanosta annetun lain
1 §:n muuttamisesta
Pöytäkirja Lissabonin sopimusta
koskevista Irlannin kansan huolenaiheista tehtiin Brysselissä
16.5.2012. Sen tarkoituksena on
muuttaa Euroopan unionin perussopimuksia siten, että niihin liitetään tämä pöytäkirja, jossa Irlannille annetaan oikeudelliset takeet siitä, ettei Lissabonin sopimus vaikuta eräisiin Irlannin perustuslain
määräyksiin, jotka koskevat oikeutta elämään, perhettä ja koulutusta, ja ettei Lissabonin sopimuksella myöskään vaikuteta unionin
verotukselliseen toimivaltaan eikä
jäsenvaltioiden turvallisuus- ja
puolustuspolitiikkaan. Esitykseen
sisältyy lakiehdotus pöytäkirjan
lainsäädännön alaan kuuluvien
määräysten voimaansaattamisesta.
Lakiesityksessä kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa
ehdotetaan, että elinkeinotoiminnassa myyjällä olisi eräin poikkeuksin velvollisuus tarjota ostajalle kuitti, jos maksu tapahtuisi
käteisellä tai käteismaksuun rinnastettavalla tavalla. Kuitti olisi
mahdollista tarjota myös sähköisesti. Laissa säädettäisiin lisäksi
kuitin tietosisällöstä. Verohallinto,
poliisi ja aluehallintovirastot vastaisivat lain valvonnasta. Jos elinkeinonharjoittaja laiminlöisi kuitintarjoamisvelvollisuuden, valvontaviranomainen voisi määrätä
seuraamuksena laiminlyöntimaksun. Oikeusrekisterikeskus vastaisi laiminlyöntimaksun täytäntöönpanosta, mistä lisättäisiin säännös
sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2014.
●Hallituksen esitys (HE 22/2013
vp) eduskunnalle laiksi sijoitustoiminnan veronhuojennuk-
●Hallituksen esitys (HE 24/2013
vp) eduskunnalle laeiksi työsopimuslain 2 luvun 16 §:n
5
Momentti 3/2013
Momentti 3_13.fm Page 6 Friday, April 12, 2013 9:35 AM
sekä kirjanpitolain 2 luvun ja 8
luvun 4 §:n muuttamisesta
Työsopimuslain 2 luvun 16 §:n
palkan maksamista koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi.
Ehdotuksen mukaan käteisen rahan käyttö palkan maksussa olisi
mahdollista vain pakottavasta
syystä. Selvityksenä käteisenä
maksetusta palkasta työnantajalla
tulisi olla työntekijän allekirjoittama kuitti tai muu maksun todentava selvitys. Kirjanpitolakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että
työnantajan tulisi liittää työntekijän allekirjoittama kuitti tai muu
maksun todentava luotettava selvitys osaksi kirjanpitoaineistoaan.
Velvollisuuden laiminlyönti olisi
rangaistavaa kirjanpitorikkomuksena. Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1.7.2013.
●Hallituksen esitys (HE 25/2013
vp) eduskunnalle laiksi vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta
annetun lain 82 ja 84 §:n
muuttamisesta
Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta
annettuun lakiin ehdotetaan muutoksia, jotka johtuvat pyroteknisten tuotteiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin
saattamisesta kansalliseen lainsäädäntöön. Esityksessä ehdotetaan
muutettaviksi säännöksiä siitä, kenelle räjähteitä ja erityisesti pyroteknisiä tuotteita voidaan luovuttaa. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi
säännös toiminnanharjoittajasta,
joka työssään tai elinkeinotoiminnassaan tarvitsee pyroteknisiä
tuotteita. Toiminnanharjoittajalla
tulisi olla palveluksessaan asiantuntija, jolta edellytettäisiin riittäviä tietoja pyroteknisten tuotteiden turvallisesta käytöstä ja käsittelystä. Lisäksi ehdotetaan kumottavaksi ammoniumnitraatin luovutusrajoituksia ja hallussapitoa
koskevat säännökset, koska ammoniumnitraattia koskeva luovutusrajoitus sisältyy kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista annettuun Euroopan parlamentin ja
neuvoston asetukseen. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan
4.7.2013.
●Hallituksen esitys (HE 26/2013
vp) eduskunnalle valtioiden ja
niiden omaisuuden lainkäytöllistä koskemattomuutta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen
lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
New Yorkissa 2.12.2004 tehdyn
yleissopimuksen tarkoituksena on
kodifioida valtioiden ja niiden
omaisuuden lainkäytöllistä koskemattomuutta koskeva kansainvälisen tapaoikeuden periaate yleissopimuksen muotoon. Yleissopimuksen sisältämien määräysten pääsääntönä on valtion lainkäytöllinen
koskemattomuus sopimuspuolen
tuomioistuimissa, mutta sopimus
sisältää myös useita poikkeuksia
tästä pääsäännöstä. Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen
lainsäädännön alaan kuuluvien
määräysten voimaansaattamisesta.
●Hallituksen esitys (HE 27/2013
vp) eduskunnalle laiksi vaalilain muuttamisesta
Vaalilakiin ehdotetaan tehtäväksi
joukko pienehköjä teknisluonteisia
tarkistuksia. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.7.2013.
●Hallituksen esitys (HE 28/2013
vp) eduskunnalle laiksi valtion
varoista maksettavista todistelukustannuksista annetun lain
7 ja 19 §:n muuttamisesta
Valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annettuun
lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset siitä, mitä todistajalle korvataan taloudellisena menetyksenä.
Lisäksi lakiin esitetään lisättäväksi
säännös, jonka mukaan todistajalle
korvataan taloudellisesta menetyksestä enintään valtioneuvoston
asetuksessa säädetty määrä. Lain
19 §:ssä olevaa asetuksenantovaltuutta ehdotetaan muutettavaksi
nykyistä täsmällisemmäksi.
●Hallituksen esitys (HE 29/2013
vp) eduskunnalle laeiksi ulkomaalaislain, ulkomaalaislain
muuttamisesta annetun lain
68 §:n ja opintotukilain 1 §:n
muuttamisesta
Esityksellä pannaan täytäntöön
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, jolla laajennetaan
pitkään oleskelleiden kolmansien
6
maiden kansalaisten asemasta annetun neuvoston direktiivin soveltamisala koskemaan myös kansainvälistä suojelua saavia henkilöitä. Ulkomaalaislakiin ehdotetaan otettavaksi direktiivin edellyttämät säännökset pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskeluluvan antamisesta
pakolaiselle tai toissijaista suojelua
saavalle, kyseiseen lupaan tehtävistä merkinnöistä ja pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen karkottamisesta. Lait ulkomaalaislain ja opintotukilain 1 §:n
muuttamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.7.2013. Laki ulkomaalaislain muuttamisesta annetun lain 68 §:n muuttamisesta on
tarkoitettu tulemaan voimaan
1.1.2014.
●Hallituksen esitys (HE 30/2013
vp) eduskunnalle laiksi sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa sekä
eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi puolustusvoimien rikostorjunnasta, joka käsittäisi rikosten
ennalta estämisen, paljastamisen ja
rikosten selvittämisen. Lisäksi säädettäisiin menettelystä sotilaskurinpitoasiassa, siinä määrättävistä
seuraamuksista sekä sotilasoikeudenkäyntimenettelyn aloittamisesta. Puolustusvoimien rikostorjuntaa hoitavien toimivaltuuksista
säädettäisiin nykyistä täsmällisemmin ja kattavammin. Rikosten
ennalta estäminen ja paljastaminen
erotettaisiin nykyistä selkeämmin
rikosten selvittämisestä. Nykyistä
tarkemmin säädettäisiin oikeudesta saada tietoja eräistä viranomaisten rekistereistä ja rikostorjunnassa pidettävistä henkilörekistereistä. Uutena ehdotetaan säädettäväksi poliisin antamasta avusta silloin, kun puolustusvoimien rikostorjuntaa hoitavilla ei ole toimivaltaa tehtävien hoitamiseksi tarpeelliseen toimenpiteeseen. Lisäksi
puolustusvoimien rikostorjunnan
valvonnasta säädettäisiin nykyistä
kattavammin. Lakiin sisällytettäisiin myös poikkeusoloja koskevat
säännökset. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2014.
●Hallituksen esitys (HE 31/2013
vp) eduskunnalle laeiksi kuntajakolain muuttamisesta ja
väliaikaisesta muuttamisesta,
kuntajakolain eräiden sään-
Momentti 3_13.fm Page 7 Friday, April 12, 2013 9:35 AM
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kuntajakolakia ja kielilakia.
Muutokset liittyvät kuntarakenneuudistuksen toteuttamiseen. Kuntajakolain nimike muutettaisiin
sen sisältöä paremmin kuvaavaksi
kuntarakennelaiksi. Lakiin lisättäisiin säännökset kuntien selvitysvelvollisuudesta, selvitysperusteista ja niistä poikkeamisesta.
Kuntien tulisi tehdä yhdistymisselvitykset ja niihin perustuvat
mahdolliset yhdistymisesitykset
viimeistään 1.7.2014. Päätöksenteko kuntien yhdistymisestä perustuisi pääsääntöisesti kuntien
yhteiseen esitykseen. Valtioneuvosto voisi päättää kuntien yhdistymisestä valtuustojen sitä vastustaessa erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan kunnan arviointimenettelyssä olevan kunnan osalta. Kuntien henkilöstöllä
olisi kuntajaon muutoksissa viiden
vuoden irtisanomissuoja. Vuosina
2014–2017 voimaan tulevissa kuntien yhdistymisissä kunnille maksettaisiin yhdistymisavustuksia ja
korvattaisiin mahdolliset valtionosuuden menetykset. Yhdistymisavustuksen perusosa olisi kuntien
yhdistymistä kohden 2–10 miljoonaa euroa riippuen yhdistyvien
kuntien lukumäärästä ja uuden
kunnan asukasmäärästä. Talousperusteen täyttävän kunnan ollessa mukana yhdistymisessä maksettaisiin lisäosaa, joka olisi 150 euroa talousperusteen täyttävän
kunnan asukasta kohden ja enintään miljoona euroa yhdistymistä
kohden. Valtionosuuksien väheneminen korvattaisiin uudelle kunnalle yhdistymisen voimaantulovuotena ja sitä seuraavina vuosina
vuoden 2019 loppuun saakka. Lisäksi kunnat saisivat avustusta yhdistymisselvitysten tekemisestä aiheutuviin kustannuksiin. Kielilakia muutettaisiin siten, ettei kuntien yhdistyminen heikentäisi kunnan asukkaiden kielellisiä oikeuksia. Lait on tarkoitettu tulemaan
voimaan 1.7.2013.
●Hallituksen esitys (HE 32/2013
vp) eduskunnalle laiksi kuntalain muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan, että kunnan hoitaessa tehtävää kilpailutilanteessa markkinoilla sen tulisi
pääsääntöisesti antaa tehtävä osakeyhtiön, osuuskunnan tai säätiön
hoidettavaksi. Laissa rajattaisiin
eräitä tehtäviä, joita ei katsottaisi
hoidettavan kilpailutilanteessa
markkinoilla. Tärkeimmät rajaukset koskisivat kunnan lakisääteisiä
tehtäviä sekä yhteistoimintana hoidettuja tehtäviä. Yhtiöittämisvelvollisuuteen ehdotetaan säädettäväksi muutamia poikkeuksia. Tärkeimmät poikkeukset koskisivat
vähäistä toimintaa, tukipalveluja ja
palveluja sidosryhmille. Laki on
tarkoitettu tulemaan voimaan viimeistään 1.9.2013. Lain voimaantullessa harjoitetulle toiminnalle
säädettäisiin siirtymäaika vuoden
2014 loppuun saakka. Työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen järjestämiselle ehdotetaan säädettäväksi siirtymäaika kuitenkin vuoden 2016 loppuun saakka. Ehdotuksessa ehdotetaan lisäksi turvattavaksi siirtyvän henkilöstön lisäeläke-etuudet sekä säädettäväksi
yhtiöittämisvelvollisuuteen liittyvästä varainsiirtoverovapaudesta.
VALTIONEUVOSTON
ASETUKSET
●Valtioneuvoston asetus asuntojen markkinoinnissa annettavista tiedoista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta (175/2013)
Asetus tulee voimaan 1.6.2013.
Asetuksella säädetään siitä, mitä
tietoja ilmoittelussa on oltava, kun
elinkeinonharjoittaja markkinoi
kiinteistöä, sen osaa, rakennusta
tai huoneistoa asumistarkoitukseen. Luetteloon tarvittavista tiedoista lisätään viittaus uuteen rakennusten energiatodistuslakiin,
koska myynti- tai vuokrausilmoituksissa tulee mainita kohdetta
koskeva energiatehokkuustunnus. Energiatodistuksen tulee olla
edelleen nähtävillä myös esittelyissä, joten lakiviittaus muutetaan
ajan tasalla olevaksi.
●Valtioneuvoston asetus ympäristönsuojeluasetuksen muuttamisesta (191/2013)
Asetus tulee voimaan 1.5.2013.
määräykset myös jätealueen luokituksesta. Viittaus kaivannaisjätteistä annettuun valtioneuvoston
asetukseen päivitettäisiin viittaukseksi uuteen samannimiseen asetukseen.
KORKEIN OIKEUS
KKO:2013:5
Kuluttajansuoja – Markkinoinnin sääntely
Momentti
nösten kumoamisesta sekä
kielilain muuttamisesta
Suoramarkkinointiyhtiö oli kiinnittänyt kuluttajien asuntojen ulko-oviin ja postilaatikoihin ilman
lupaa asiakasyritystensä liimapinnoin tarttuvia mainoslappuja.
Markkinointia ei pidetty kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla
aggressiivisena eikä muutoinkaan
kuluttajan kannalta sopimattomana. Menettely oli kuitenkin hyvän
tavan vastaista, minkä vuoksi sen
käyttäminen kiellettiin. (Ään.)
KSL 2 luku 2 §
KSL 2 luku 3 §
KSL 2 luku 9 §
KKO:2013:6
Virkarikos – Virka-aseman väärinkäyttäminen
Poliisi – Poliisimiehen toimimisvelvollisuus – Kiinniottaminen
henkilön suojaamiseksi – Poliisimiehen käyttäytyminen
Vapaa-aikaa viettänyt poliisimies
oli tavannut öisellä kadulla kotoaan karkumatkalla olleen 16-vuotiaan tytön, jolle hän oli ilmoittanut
olevansa poliisi ja esittänyt virkamerkkinsä. Saatuaan tytön tulemaan asuntoonsa poliisimies oli
muun muassa raiskannut tämän.
Kysymys siitä, oliko poliisimies
syyllistynyt menettelyllään myös
virka-aseman väärinkäyttämiseen.
RL 40 luku 7 § 1 mom. 1 k.
PoliisiL 9 § 3 mom.
PoliisiL 9c §
PoliisiL 11 §
KKO:2013:7
Tapaturmakorvaus – Syy-yhteys
Asetuksella täsmennetään ympäristölupahakemusta koskevassa
kuulutuksessa annettavia tietosisältövaatimuksia. Lisäksi lisätään
säännös, jonka mukaan kaivannaisjätteen jätealuetta koskevassa
lupapäätöksessä on oltava lupa-
A oli saanut 20.6.2006 sattuneessa
tapaturmassa vammoja, joista oli
jäänyt voimakas ja pitkäkestoinen
kiputila. A:lle oli kehittynyt kipujen aikana masennus. Myös psykososiaaliset tekijät olivat kuormittaneet hänen elämäntilanteensa tapaturman jälkeen. Kysymys ma-
7
Momentti 3/2013
Momentti 3_13.fm Page 8 Friday, April 12, 2013 9:35 AM
sennuksen syy-yhteydestä tapaturmaan. Ks. KKO:2011:69,
KKO:2012:12
TapVakL 4 § 1 mom.
KKO:2013:8
Tapaturmakorvaus – Syy-yhteys
Tuomion perusteleminen
A oli 31.5.2008 pyöräillessään työstä kotiin kaatunut ja loukannut olkapäänsä. Olkapäähän oli
14.10.2008 todettu kehittyneen niin
sanottu jäätynyt olkapää. Kysymys
siitä, oliko jäätynyt olkapää syyyhteydessä työtapaturmaan. Kysymys myös vakuutusoikeuden perusteluvelvollisuudesta.
sopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetyillä kielletyillä perusteilla, eikä kyse ollut syrjinnästä
esimerkiksi ammattiyhdistystoiminnan perusteella. Kaupungilla
oli kuitenkin työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 3 momentissa säädetyn
tasapuolisen kohtelun vaatimuksen perusteella velvollisuus mahdollisuuksiensa mukaan tasoittaa
syntyneet palkkaerot. (Ään.)
PL 6 §
PL 13 § 2 mom.
TSL 2 luku 2 §
YhdenvertaisuusL 6 § 2 mom.
TyöehtosopimusL 4 § 3 mom.
KKO:2013:11
TapVakL 4 § 1 mom.
Työsopimus – Syrjintä – Tasapuolinen kohtelu – Työehtosopimus
KKO:2013:9
Kaupunki oli käyttänyt järjestelyvaraeriä siten, että se oli maksanut
Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen piirissä olleille työntekijöille suurempaa palkkaa kuin
samaa työtä tekeville Kunnallisen
työmarkkinalaitoksen ja Tehy ry:n
välisen erillisen sopimuksen (Tehy-pöytäkirjan) piirissä oleville
työntekijöille. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin perustein katsottiin, ettei kaupunki ollut
toimillaan ja päätöksillään asettanut työntekijöitä eri asemaan työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetyillä kielletyillä perusteilla, eikä kyse ollut syrjinnästä
esimerkiksi ammattiyhdistystoiminnan perusteella. Kaupungilla
oli kuitenkin työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 3 momentissa säädetyn
tasapuolisen kohtelun vaatimuksen perusteella velvollisuus mahdollisuuksiensa mukaan tasoittaa
syntyneet palkkaerot. (Ään.)
Vahingonkorvaus
Ympäristövahinko
Saamisen vanhentuminen
Kantajat omistivat vuonna 1937
hankitun maa-alueen, joka sijaitsi
vuonna 1952 toimintansa aloittaneen lentoaseman lentomelualueella. Kantajat vaativat lentoaseman pitäjältä vahingonkorvausta
lentomelun aiheuttamasta maaalueen arvon alenemisesta. Maaalue sijaitsi alueella, jolle oli vuonna 1992 hyväksytty yleiskaava, johon maa-alue oli merkitty retkeilyja ulkoilualueeksi. Korkein oikeus
katsoi, että viimeistään yleiskaavan hyväksymisen myötä oli tullut
selväksi, ettei alueesta tulla muodostamaan asuntoaluetta. Maaalueen arvon alentumiseen perustuvan vahingonkorvausvaatimuksen vanhentuminen oli alkanut
tuosta ajankohdasta.
VahL 7 luku 2 § (412/1974)
VanhL 21 § 3 mom.
KKO:2013:10
Työsopimus – Syrjintä – Tasapuolinen kohtelu – Työehtosopimus
Kaupunki oli maksanut Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen piirissä olleelle työntekijälle pienempää palkkaa kuin samaa työtä tekevälle Kunnallisen
työmarkkinalaitoksen ja Tehy ry:n
välisen erillisen sopimuksen (Tehy-pöytäkirjan) piirissä olevalle
työntekijälle. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin perustein katsottiin, ettei kaupunki ollut
toimillaan ja päätöksillään asettanut työntekijöitä eri asemaan työ-
PL 6 §
PL 13 § 2 mom.
TSL 2 luku 2 §
YhdenvertaisuusL 6 § 2 mom.
TyöehtosopimusL 4 § 3 mom.
KKO:2013:12
Huumausainerikos
Lääkerikos
Laillisuusperiaate – Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate
Eurooppaoikeus
A oli tuonut Virosta Suomeen henkilökohtaiseen käyttöönsä huumausaineeksi luokiteltavan lääkevalmisteen. A:lla ei ollut ollut lääkevalmistetta maahan tuodessaan mukanaan lääkelain nojalla annetussa
asetuksessa mainittuja Schengen-to8
distusta eikä lääkemääräystä. A oli
myöhemmin esittänyt asianmukaiset lääkemääräykset. Kysymys siitä,
oliko A syyllistynyt huumausainerikokseen, kun hänellä ei ollut ollut
lääkevalmistetta maahan tuodessaan mukanaan asianmukaisia asiakirjoja.
RL 3 luku 1 §
RL 44 luku 5 § 1 mom.
RL 50 luku 1 § 3 k.
RL 50 luku 5 § 1 mom.
LääkeL 19 §
VNA lääkevalmisteiden henkilökohtaisesta tuonnista Suomeen
(1088/2002) 3 § 1 ja 2 mom., 5 §
3 mom.
KKO:2013:13
Avioliitto –Omaisuuden ositus –
Osituksen sovittelu
A ja B olivat solmineet avioliiton
16.8.1996. Sitä ennen he olivat asuneet vuosia yhdessä. B joutui palvelukotiin noin puoli vuotta avioliiton solmimisen jälkeen ja A muutamia kuukausia myöhemmin.
Heillä ei ollut yhteisiä rintaperillisiä. A kuoli 16.4.2000 ja B 22.2.2001.
Ositettava omaisuus koostui lähes
kokonaan A:n ennen yhteiselämän
alkamista omistukseensa saamasta
omaisuudesta. Ositusta soviteltiin
A:n perillisten vaatimuksesta, koska B:n kuolinpesä olisi muutoin
saanut perusteettomasti taloudellista etua. Ks. KKO:2003:29.
AL 103b § 1 mom.
KKO:2013:14
Oikeudenkäyntimenettely – Jatkokäsittelylupa
Hovioikeus oli jatkokäsittelylupahakemuksen hylätessään oikaissut
päätöksessään käräjäoikeuden tuomion perusteluja ja lausunut, ettei
oikaisu vaikuttanut asiassa tehtäviin johtopäätöksiin ainakaan valittajalle epäedullisella tavalla. Jatkokäsittelyluvan hylkäävä päätös
ei ole valitusasiaa koskeva asiaratkaisu, vaan oikeudenkäyntiä koskeva ratkaisu, jonka lopputuloksesta riippuen asian käsittelyä hovioikeudessa jatketaan tai käräjäoikeuden ratkaisu jää pysyväksi.
Hovioikeus oli siten menetellyt virheellisesti muuttaessaan käräjäoikeuden tuomion perusteluja jatkokäsittelylupaa myöntämättä.
OK 25a luku 11 § 1 mom. 1 k.
OK 25a luku 11 § 2 mom.
OK 25a luku 17 § 1 mom.
Momentti 3_13.fm Page 9 Friday, April 12, 2013 9:35 AM
Väärä ilmianto
Kunnianloukkaus
Sananvapaus
Virkamies
lä tavalla käyttäen lomaketta, jonka
otsikkona on ”Kehotus saatavan ilmoittamiseen. Noudatettavat määräajat” kaikilla Euroopan unionin
virallisten toimielinten kielillä. Kysymys siitä, oliko emoyhtiön konkurssipesän saatava käsittelyssä tapahtuneen virheen vuoksi jäänyt
valvomatta ja jakoluettelossa huomioon ottamatta niin, että käräjäoikeuden vahvistamaa jakoluetteloa
oli muutettava. Kysymys myös siitä, olisiko pesänhoitajan tullut ottaa
valvontana huomioon kirjallinen
selvitys, jonka emoyhtiön konkurssipesä oli antanut saatavistaan ennen pesäluettelon laatimista.
Kihlakunnanvouti oli ollessaan
ulosottomiehenä panemassa täytäntöön päätöstä, jonka mukaan
11-vuotiaan lapsen tuli asua äitinsä
luona, ottanut vastaanhangoittelevasta lapsesta ja tämän repusta
kiinni ja yrittänyt irrottaa tämän
otetta porraskaiteesta. Lapsen isä
oli poliisille tekemässään tutkintapyynnössä ja esitutkinnassa väittänyt, että ulosottomies olisi muun
ohella riuhtonut, kiskonut ja repinyt lasta niin, että tälle oli aiheutunut polvivamma ja repun kantoviilleke revennyt. Syyttäjä päätti
jättää syytteen ulosottomiestä vastaan nostamatta, koska rikoksesta
ei ollut näyttöä. Tämän jälkeen käräjäoikeus ja hovioikeus tuomitsivat isän häntä vastaan nostetun
syytteen mukaisesti väärästä ilmiannosta ja kunnianloukkauksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Korkeimman oikeuden mukaan selvitys ei viitannut siihen, että isä olisi esittäessään jossain määrin liioitellut ja väritetyt väitteet
virkamiehen epäasianmukaisesta
menettelystä toiminut muuten
kuin vilpittömässä mielessä lapsensa oikeuksien valvomiseksi.
Syyte hylättiin, koska ei ollut perusteita katsoa, että isä olisi varmasti tai ainakin varsin todennäköisesti pitänyt poliisille antamiaan tietoja väärinä tai ettei hänellä
olisi ollut vahvoja perusteita pitää
tapahtumakuvaustaan totena.
KKO:2013:17
RL 15 luku 6 §
RL 24 luku 9 § 1 mom. 1 k.
L lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta 2 § ja 3 §
PL 12 §
IhmisoikeusSop 10 artikla
Yleishallintoasiat
KonkL 12 luku 5 §
KonkL 12 luku 6 §
KonkL 12 luku 7 §
KonkL 13 luku 16 § 2 mom.
EU:n maksukyvyttömyysmenettelyistä annettu asetus 40 art., 41 art.,
42 art. 1 k.
Yrityssalaisuuden väärinkäyttö –
Tahallisuus – Olosuhdetahallisuus
Kysymys siitä, mitä yrityssalaisuuden väärinkäytön tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää selvitettäväksi teon esirikokseksi väitetystä menettelystä ja sen rangaistavuudesta.
Kysymys myös tahallisuuden arvioinnista. (Ään., vahvennettu jaosto)
RL 30 luku 6 § 1 k.
KORKEIN
HALLINTO-OIKEUS
KHO:2013:2
Konkurssi – Konkurssivalvonta –
Jakoluettelon muuttaminen
Euroopan unionin oikeus – Maksukyvyttömyysasetus
Julkinen hankinta – Soveltamisala – Markkinaoikeuden toimivalta – Puolustusalan hankinta –
Sotilaallinen käyttötarkoitus –
Valtion turvallisuusedut – Kääntöpöytä – Unionin tuomioistuimen tuomio
Suomalaisen osakeyhtiön konkurssipesän pesänhoitaja oli toimittanut
pesäluetteloon velkojaksi merkitylle yhtiön ruotsalaisen emoyhtiön
konkurssipesälle ruotsinkielisen ilmoituksen konkurssivalvonnasta.
Ilmoitusta ei ollut laadittu Euroopan unionin maksukyvyttömyysasetuksen 42 artiklan edellyttämäl-
Puolustusvoimien teknillinen tutkimuslaitos oli hankkinut kääntöpöytälaitteiston, jonka avulla se
muun ohella tutki elektromagneettisin mittauksin sotilasajoneuvojen
häiveominaisuuksia. Puolustusvoimille kääntöpöydällä oli vain
sotilaalliseen toimintaan liittyvää
käyttöä, mutta kääntöpöytää osin
KKO:2013:16
9
vastaavia teknisiä sovelluksia oli
myös siviilikäytössä.
Markkinaoikeus oli jättänyt
kääntöpöydän hankinnasta tehdyn hakemuksen tutkimatta katsoen, että hankintaan ei tullut soveltaa julkisista hankinnoista annettua lakia eikä asian käsittely siten
kuulunut markkinaoikeuden toimivaltaan. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli kysymys siitä, tuliko mainittua lakia soveltaa hankintaan vai oliko kyse hankinnasta, joka jäi unionin oikeuteen perustuvan puolustusalan hankintoja koskevan poikkeuksen nojalla
lain soveltamisalan ulkopuolelle.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
saatuaan ennakkoratkaisun unionin tuomioistuimelta, että kääntöpöytä oli sinänsä sellainen nimenomaan sotilaalliseen käyttöön tarkoitettu tuote, johon puolustusalan hankintoja koskeva poikkeus
saattoi soveltua. Kun poikkeukseen turvautumisen ei kuitenkaan
ollut osoitettu olleen valtion keskeisten turvallisuusetujen turvaamiseksi tarpeen, kysymys ei ollut
hankinnasta, joka olisi poikkeuksen nojalla jäänyt julkisista hankinnoista annetun lain soveltamisalan
ulkopuolelle. Markkinaoikeuden
päätös kumottiin ja asia palautettiin markkinaoikeudelle uudelleen
käsiteltäväksi.
Momentti
KKO:2013:15
Laki julkisista hankinnoista (348/
2007) 7 § 1 mom. 1 ja 2 k.
SEUT 346 artikla
Direktiivi 2004/18/EY julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien
sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 10 artikla
Unionin tuomioistuimen tuomio
7.6.2012 asiassa C-615/10 Insinööritoimisto Instiimi Oy
Korkeimman hallinto-oikeuden
välipäätös 13.12.2010 taltionumero
3712 (KHO 2010:78)
KHO:2013:5
Virkamiesasia – Rajavartiolaitos
– Vanhempi rajavartija – Rajatarkastajan tehtävä – Siirto määräajaksi huoltoasentajan tehtävään
– Vaativuusluokaltaan alempi
tehtävä – Palveluksen asianmukainen järjestäminen
Rajavartioston komentaja oli sen
jälkeen, kun vanhemmalta rajavartijalta A:lta oli kielletty virka-aseen
hallussapito, peruuttanut päätöksen, jolla A oli määrätty rajatarkastajan tehtävään. A oli tämän jälkeen määrätty palvelun asianmuMomentti 3/2013
Momentti 3_13.fm Page 10 Friday, April 12, 2013 9:35 AM
kaista järjestämistä varten määräajaksi rajatarkastajan tehtävää vaativuusluokaltaan ja palkkaukseltaan alempaan huoltoasentajan
tehtävään. Hallinto-oikeus oli A:n
valituksesta kumonnut rajavartioston komentajan tekemän siirtopäätöksen.
Korkein hallinto-oikeus pysytti
hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen. Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 14 §:n 1 momentissa tarkoitettu siirto palveluksen
asianmukaista järjestämistä varten
toiseen tehtävään ei edellyttänyt
virkamiehen suostumusta. Toisaalta lainvalmisteluasiakirjojen mukaan siirto ei voinut tarkoittaa
myöskään muunlaista siirtoa kuin
siirtoa samanlaiseen, samannimiseen tai samantasoiseen virkaan tai
tehtävään taikka virkahierarkiassa
ylempään virkaan. Asian oikeudelliseen arviointiin ei vaikuttanut se,
että järjestelyn tarkoituksena oli ollut välttää A:han kohdistuvien kurinpidollisten toimien käyttö.
Laki rajavartiolaitoksen hallinnosta 14 § 1 mom.
KHO:2013:6
Vammaispalvelu – Palveluasuminen – Laitoshoito – Kunta
A:lla oli ollut huhtikuussa 2004 raju
aivoverenvuoto, jonka jälkeen hän
oli ollut kuukauden tehohoidossa.
A oli täysin autettava. A pystyi istumaan muutamia tunteja. Hän ei
pystynyt kommunikoimaan eikä
pyytämään apua soittokellolla. A
nostettiin päivittäin istumaan ja
hän polki restoraattoria.
Se, että A tarvitsi toisen henkilön apua ja huolenpitoa ympärivuorokautisesti ei välttämättä sulkenut häntä pois palveluasumisen
piiristä. Kun otettiin huomioon
lääkärinlausunnoista ja asiakirjoista saatava selvitys A:n sairaudesta
ja hänen avuntarpeestaan, A:n oli
katsottava olevan vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa ja vammaispalveluasetuksen 11 §:ssä tarkoitettu vaikeavammainen henkilö, joka vammansa tai sairautensa
vuoksi tarvitsi toisen henkilön
apua päivittäisistä toiminnoista
suoriutumisessa jatkuvaluonteisesti, vuorokauden eri aikoina tai
muutoin runsaasti. A:n ei ollut kuitenkaan katsottava olevan jatkuvan laitoshoidon tarpeessa, koska
hänen palvelutarpeisiinsa vastaaminen ei edellyttänyt pääasiassa
sairaanhoidon osaamista tai muuta erityisosaamista jatkuvasti tai
pitkäaikaisesti. A:n tarvitsema riittävä huolenpito oli mahdollista
turvata avohuollon toimenpitein.
Kunnan oli siten järjestettävä
A:lle palveluasuminen.
Perustuslaki 19 § 1 mom.
Laki vammaisuuden perusteella
järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3 § 1 ja 2 mom., 4 § 1 mom.
ja 8 § 2 mom.
Asetus vammaisuuden perusteella
järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 11 §
Ks. myös KHO 2013:7.
KHO:2013:7
Vammaispalvelu – Palveluasuminen – Laitoshoito – Kunta
A:lla oli kesällä 2004 tapahtuneen
aivoverenvuodon jälkitilana tetrapareesi, afasia ja symptomaattinen
epilepsia. A:lla oli myös tablettihoitoinen kakkostyypin diabetes ja
hän oli MRSA-kantaja. Hänellä oli
myös lähes päivittäistä päänsärkyä. A:n puhe oli kuiskaavaa ja hän
käytti muutamia sanoja tai lyhyitä
lauseita. A oli pääosin vuodepotilas ja täysin autettava.
Se, että henkilö tarvitsi toisen
henkilön apua ja huolenpitoa ympärivuorokautisesti, ei välttämättä
sulkenut häntä pois palveluasumisen piiristä. Kun otettiin huomioon
lääkärinlausunnoista ja asiakirjoista saatava selvitys A:n sairaudesta
ja hänen avuntarpeestaan, A:n oli
katsottava olevan vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa ja vammaispalveluasetuksen 11 §:ssä tarkoitettu vaikeavammainen henkilö, joka vammansa tai sairautensa
vuoksi tarvitsi toisen henkilön
apua päivittäisistä toiminnoista
suoriutumisessa jatkuvaluonteisesti, vuorokauden eri aikoina tai
muutoin runsaasti. A:n ei ollut kuitenkaan katsottava olevan jatkuvan laitoshoidon tarpeessa, koska
hänen palvelutarpeisiinsa vastaaminen ei edellyttänyt pääasiassa
sairaanhoidon osaamista tai muuta erityisosaamista jatkuvasti tai
pitkäaikaisesti. A:n tarvitsema riittävä huolenpito oli mahdollista
turvata avohuollon toimenpitein.
Kunnan oli siten järjestettävä
A:lle palveluasuminen.
Perustuslaki 19 § 1 mom.
Laki vammaisuuden perusteella
järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3 § 1 ja 2 mom., 4 § 1 mom.
ja 8 § 2 mom.
Asetus vammaisuuden perusteella
10
järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 11 §
Ks. myös KHO 2013:6.
KHO:2013:8
Kilpailunrajoitus – Kartelli – Kilpailunrikkomismaksu – Toimialaliitto – Toimialaliiton hallitus
– Toimialaliiton jäsenyritys –
Jäsenyrityksen vastuu kilpailunrajoituksesta – Seuraamusmaksuesityksen määräaika – Asian
käsittelyn viivästyminen – Viivästymisen hyvittäminen viran
puolesta
Kodinkoneiden huoltoliikkeiden
toimialaliiton hallituksessa ja
muissa toimielimissä oli sovittu
eräiden huoltotöiden hinnoittelusta. Markkinaoikeus oli Kilpailuviraston esityksestä määrännyt kilpailunrikkomismaksun toimialaliitolle, mutta hylännyt esityksen
maksun määräämisestä liiton hallituksessa edustettuina olleille huoltoliikkeille. Esityksen hylkäämistä
oli perusteltu keskeisesti sillä, että
huoltoliikkeiden ei ollut osoitettu
ryhtyneen liiton toiminnasta itsenäiseen tai erilliseen kilpailunrajoitukseen.
Kilpailuvirasto valitti markkinaoikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen siltä osin
kuin sen seuraamusmaksuesitys
oli hylätty. Liiton vastuusta ei ollut
korkeimmassa hallinto-oikeudessa
kysymys.
Korkein hallinto-oikeus katsoi
Kilpailuviraston valituksesta, että
ne huoltoliikkeet, joiden edustajat
olivat toimialaliiton hallituksessa
ja muissa toimielimissä osallistuneet hinnoittelusta sopimiseen, olivat vastuussa kilpailunrajoituksesta. Huoltoliikkeiden vastuu ei
edellyttänyt markkinaoikeuden
päätöksessä tarkoitettuja erityisedellytyksiä.
Hinnoittelusta sopimisessa oli
kysymys lähtökohtaisesti yhtenä
kokonaisuutena pidettävästä kilpailunrajoituksesta. Jokainen useiden vuosien ajanjaksolla ilmenneeseen kilpailunrajoitukseen jossakin vaiheessa osallistunut huoltoliike ei kuitenkaan ollut pelkästään
tämän vuoksi vastuussa kilpailunrajoituksesta koko sen kestoajalta.
Kun osa huoltoliikkeistä oli esitetyn näytön perusteella luopunut
kilpailunrajoituksesta yli viisi
vuotta ennen seuraamusmaksuesityksen tekemistä, oikeus seuraamusmaksun määräämiseen oli näiden liikkeiden osalta vanhentunut.
Momentti 3_13.fm Page 11 Friday, April 12, 2013 9:35 AM
Laki kilpailunrajoituksista (480/
1992) 1 §, 6 § 1 k., 8 § 1 ja 2 mom.,
7 § (318/2004) 3 mom., 22 § (318/
2004)
Hallintolainkäyttölaki 53a §
KHO:2013:9
Vammaispalvelu – Vaikeavammaisen kuljetuspalvelut –
Asuinkunta – Kotikunta – Toiminnallinen lähikunta
Vaikeavammaiselle A:lle oli myönnetty oikeus käyttää hänelle vammaispalvelulain mukaisena kuljetuspalveluna myönnettyjä matkoja
osittain hänen asuinkuntansa Uudenkaupungin alueella ja Uudenkaupungin lähikunnissa sekä osittain hänen kotikuntaansa Mynämäelle suuntautuviin matkoihin. A
oli hakenut oikeutta käyttää osan
matkoista Mynämäen ja Turun välisiin matkoihin.
Hallinto-oikeus katsoi, että kun
otettiin huomioon A:n yksilölliset
olosuhteet ja tarpeet, hakemusta ei
olisi tullut hylätä. Hallinto-oikeus
kumosi perusturvalautakunnan ja
viranhaltijan päätökset ja palautti
asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
että koska Mynämäki ei ole A:n
asuinkunta, kunnalla ei ollut velvollisuutta järjestää tälle kuljetuksia Mynämäellä eikä Mynämäeltä
sen lähikuntiin. Turkua, johon on
Uudestakaupungista matkaa 70–
80 kilometriä, ei ollut myöskään
pidettävä Uudenkaupungin toiminnallisena lähikuntana asiassa
esitettyjen yksilöllisten kuljetustarpeiden perusteella. Tämän
vuoksi korkein hallinto-oikeus
kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi voimaan perusturvalautakunnan päätöksen. Äänestys
4–1.
Laki vammaisuuden perusteella
järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 1 §, 8 § 2 mom. (981/2008),
8 § 3 mom. ja 10 §
Asetus vammaisuuden perusteella
järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 4 §, 5 § 1 mom. ja 6 §
Ks. myös KHO 2006:38, KHO
2006:39, KHO 2012:86 ja KHO
16.3.2006 T 577.
KHO:2013:10
Julkinen hankinta – Tarjouksen
hylkääminen – Hinnaltaan poikkeuksellisen alhainen tarjous
Tiehallinto kilpailutti tarkkailusiltojen tarkastuksen 2009–2013. Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo oli 195000 euroa.
Saadut tarjoukset olivat kokonaishinnoiltaan 82750 euroa, 143352
euroa, 209810 euroa ja 233540 euroa. Hankintayksikkö pyysi halvimman tarjouksen tehnyttä yhtiötä selvittämään, millä perusteilla
yhtiö katsoi voivansa suoriutua
asiantuntijapalvelusta tarjoukseen
sisältyvällä työtuntimäärällä ja hinnalla tarjouspyynnön mukaisesti.
Yhtiön esitettyä selvitystä hankintayksikkö hylkäsi yhtiön tarjouksen julkisista hankinnoista annetun
lain 63 §:n 1 momentin nojalla hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisena. Hankintayksikön päätöksessä
katsottiin lisäksi, että yhtiön tarjouksesta oli puuttunut tarkastuksiin oleellisesti liittyvä vuosittain
laadittava kirjallinen raportti ja siitä aiheutuvat kustannukset. Yhtiön
tarjous hylättiin myös tarjouspyynnön vastaisena. Hankintayksikkö
päätti hankkia tarkastustyön toiseksi halvimman tarjouksen tehneeltä yhtiöltä, joka oli tehnyt tarkkailusiltojen tarkastukset vuodesta
1992 lähtien. Hankintayksikkö ei
ollut aikaisemmin kilpailuttanut
tarkastussiltojen tarkastusta.
Markkinaoikeus katsoi yhtiön
hakemuksesta, että yhtiön tarjous
ei ollut vuosiraportin laatimisen
osalta tarjouspyynnön vastainen ja
ettei muihinkaan tarjouksiin ollut
sisältynyt hakijan tarjoukseen verrattuna yksityiskohtaisempaa kuvausta raportista, siihen kuuluvasta työajasta tai kustannuksista.
Markkinaoikeus kumosi yhtiön
hakemuksesta hankintayksikön
päätöksen myös siltä osin kuin yhtiön tarjous oli hylätty hinnaltaan
poikkeuksellisen alhaisena. Hankintayksiköllä ei ollut oikeutta hylätä tarjousta, jos tarjoaja pystyi
luotettavasti osoittamaan mahdollisuutensa hankinnan toteuttamiseen. Korkein hallinto-oikeus pysytti markkinaoikeuden päätöksen. Äänestys 3–2.
11
Laki julkisista hankinnoista (hankintalaki, 348/2007) 63 § 1 ja 2 mom.
KHO:2013:12
Momentti
Kilpailunrikkomismaksun määräämistä koskevan asian käsittely
oli kestänyt yhteensä noin seitsemän vuotta siitä lukien, kun Kilpailuvirasto oli pyytänyt huoltoliikkeiltä vastineita seuraamusmaksuesityksen luonnoksesta,
aina korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamiseen saakka.
Käsittelyn viivästymisen hyvittämiseksi korkein hallinto-oikeus viran puolesta alensi huoltoliikkeille
määrättäviä kilpailunrikkomismaksuja tai poisti ne kokonaan.
Kunnallisasia – Valitusoikeus –
Asianosainen – Ulkokuntalainen – Tarjouskilpailu – Tarjouksen tekijä
R:n kunnasta oleva yhtiö oli yleisen
myynti-ilmoituksen perusteella
tehnyt ensin yhteishintatarjouksen
N:n kunnan omistamista kahdesta
kiinteistöstä ja pyydetyn tarkennuksen jälkeen oman tarjouksen
kummastakin kiinteistöstä, siten,
että niiden yhteishinta oli ylittänyt
yhtiön aiemman tarjouksen. Kunnanvaltuuston pöytäkirjasta ilmeni, että yhtiön tarjous oli hylätty
tarjouspyynnön vastaisena ja kiinteistöt oli päätetty myydä kahdelle
muulle tarjoajalle.
Kunnanvaltuuston päätös, jolla
kiinteistöt oli päätetty myydä kahdelle muulle tarjoajalle oli välittömästi vaikuttanut yhtiön oikeuteen
ja etuun kuntalain 92 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Yhtiö oli
siten asiassa asianosainen ja sillä
oli oikeus hakea valtuuston päätökseen muutosta. Äänestys 4–1.
Kuntalaki 92 § 1 mom. ja 100 §
KHO:2013:16
Oikeusapu – Avustajan palkkio –
Oikeusapupäätöksen ja palkkiolaskun toimittaminen
Asiamies oli lapsen huostassapidon lopettamista koskevassa asiassa ilmoittanut valituksessa
14.1.2011, että päämies saa oikeusapua ja että palkkiolasku tullaan
esittämään. Hallinto-oikeuden toimesta oli useamman kerran kehotettu asiamiestä toimittamaan oikeusapupäätös ja palkkiolasku,
mutta niitä ei ollut toimitettu. Hallinto-oikeus ei ratkaisussaan
14.7.2011 lausunut oikeusavusta.
Asiamies toimitti hallinto-oikeudelle 25.8.2011 laskun ja oikeusapupäätöksen, joka oli tehty
23.6.2011. Hallinto-oikeus hylkäsi
valituksenalaisella päätöksellään
vaatimuksen palkkion maksamisesta.
Korkein hallinto-oikeus katsoi
asiamiehen valituksen johdosta,
että avustajalle tulevaa palkkiota ja
korvausta avustajan tehtävästä ei
lähtökohtaisesti voida oikeusapulain nojalla määrätä maksettavaksi
pääasian käsittelyn päättymisen
jälkeen. On kuitenkin perusteltua,
että näin voidaan menetellä, jos
Momentti 3/2013
Momentti 3_13.fm Page 12 Friday, April 12, 2013 9:35 AM
palkkiosta päättämättä jääminen ei
johdu asiamiehen vaan tuomioistuimen menettelystä. Vaikka avustajan vastuulla on palkkiolaskun
jättäminen tuomioistuimelle omaaloitteisesti, on ymmärrettävää, ettei avustaja voi aina jättää laskua
kirjelmän yhteydessä, varsinkin
jos asiassa on odotettavissa lisätoimenpiteitä. Tämän vuoksi avustajan etu vaatii kirjallisessa hallintolainkäyttömenettelyssä, että avustajalta pyydetään palkkiolasku ennen asian ratkaisemista ja että laskun toimittamiselle asetetaan riittävä määräaika. Mikäli laskun esittämiselle ei ole ollut asianmukaista
mahdollisuutta, on perusteltua,
että palkkiosta ja korvauksista voidaan tehdä päätös jälkikäteen.
Tässä tapauksessa hallinto-oikeus oli pyytänyt oikeusapupäätöstä ja laskua siihenastisista toimenpiteistä useammankin kerran.
Palkkion ja korvauksen määräämättä jääminen ei ollut johtunut
hallinto-oikeuden vaan asiamiehen menettelystä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei asiassa ollut
perustetta, jonka vuoksi hallintooikeuden olisi tullut maksaa pääasian käsittelyn päätyttyä asiamiehelle palkkiota tai korvausta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden
päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ollut aihetta.
Oikeusapulaki 17 § 1 mom. sekä
18 § 2 ja 3 mom.
KHO:2013:20
Kilpailunrajoitus – Määräävän
markkina-aseman väärinkäyttö
– Tilaajatietojen tukkumarkkinat
– Puhelinluettelo – Sähköinen
muoto – Maksuttomuus – Henkilötieto – Oikeudenkäynti kohtuullisen ajan kuluessa – Asian
käsittelyn viivästyminen – Kilpailunrikkomismaksu – Viivästyksen hyvittäminen viran
puolesta
1. Kilpailuvirasto (nykyinen Kilpailu- ja kuluttajavirasto) oli markkinaoikeuteen 17.5.2005 saapuneessa
esityksessään vaatinut, että markkinaoikeus määrää X Oy:lle 150000
euron suuruisen seuraamusmaksun, koska X Oy oli 30.10.2003 alkaen käyttänyt väärin määräävää
markkina-asemaansa tilaajatietojen
tukkumarkkinoilla. Markkinaoikeus oli Kilpailuviraston esityksen
osaksi hyläten katsonut, että X Oy
oli käyttänyt väärin määräävää
markkina-asemaansa 30.10.2003–
1.9.2005, ja määrännyt yhtiölle
100 000 euron suuruisen kilpailunrikkomismaksun. Asiassa oli esikysymyksenä ratkaistavana, oliko X
Oy:llä ollut oikeus kieltäytyä toimittamasta Y Oy:lle sen internetissä julkaistua puhelinluetteloa varten viestintämarkkinalain 57 §:ssä
tarkoitettuja tilaajien yhteystietoja
sen johdosta, että tuohon luetteloon
liittyi samalla kartta- ja reittihakumahdollisuus ja että palvelun käyttö ei edellyttänyt palvelun käyttäjien rekisteröitymistä eikä ollut maksullista. X Oy oli perustellut kieltäytymistään toimittaa tilaajatietoja Y
Oy:lle lisäksi sillä, että viimeistään
henkilötietolain yleiset velvoitteet
olisivat edellyttäneet, että sähköisen puhelinluettelon tarjoaja ilmoitti tilaajille siitä, että heidän yhteystietojaan julkaistiin internetissä, jolloin tilaajat olisivat voineet
kieltää tietojensa tällaisen käytön.
Markkinaoikeus ja korkein hallinto-oikeus katsoivat päätöksissään,
ettei X Oy:llä ollut esittämillään perusteilla oikeutta kieltäytyä tilaajatietojen luovuttamisesta.
2. Kilpailunrikkomismaksun
määräämistä koskevan asian käsittely oli kestänyt yhteensä noin
kahdeksan vuotta siitä lukien, kun
Kilpailuvirasto oli pyytänyt yhtiöltä vastinetta seuraamusmaksuesityksen luonnoksesta, siihen saakka, kun korkein hallinto-oikeus oli
ratkaissut asian. Käsittelyn katsottiin viivästyneen noin neljä vuotta.
Käsittelyn viivästymisen hyvittämiseksi korkein hallinto-oikeus
alensi viran puolesta määrättävää
kilpailunrikkomismaksua.
Laki kilpailunrajoituksista (480/
1992) 3 § 2 mom., 3 § 2 mom. (318/
2004), 6 § (318/2004), 7 § (480/
1992), 7 § (318/2004) ja 8 § (480/
1992)
Viestintämarkkinalaki (393/2003)
57 § ja 58 §
Laki yksityisyyden suojasta televiestinnässä ja teletoiminnan tietoturvasta (565/1999) 2 §, 19 § ja 20 §
Henkilötietolaki (523/1999) 2 §
1 mom., 6 §, 7 §, 8 § 1 mom. 4 k., 22 §
1 mom. ja 24 §
Sähköisen viestinnän tietosuojalaki (516/2004) 25 § ja 44 § 6 mom.
Hallintolainkäyttölaki (586/1996)
53a § (364/2009) ja 74 §
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY yksilöiden
suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta
liikkuvuudesta 6 artikla, 7 artikla,
10 artikla, 11 artikla ja 25 artikla
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/66/EY henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden
12
suojasta televiestinnän alalla 1 artikla ja 11 artikla
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/10/EY avoimen
verkon tarjoamisen (ONP) soveltamisesta puhelintoimintaan ja teleyleispalvelusta kilpailuympäristössä 6 artikla
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista
sähköisten viestintäverkkojen ja
-palvelujen alalla (yleispalveludirektiivi) 5 artikla ja 25 artikla
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän
alalla 12 artikla, 16 artikla ja 17 artikla
Ks. myös KHO 2013:8.
Verotusasiat
KHO:2013:1
Ennakkoperintä – Ennakkoratkaisu – Ennakonpidätys ja työnantajan sosiaaliturvamaksu –
Asianajotoimisto – Konsulttisopimus – Määräaikainen vuokratoimitusjohtaja – Palkka –
Työkorvaus
A Oy aikoi solmia määräaikaisen
konsulttisopimuksen B Oy:n kanssa. Sopimuksen mukaan B Oy:n
omistaja C tuli toimimaan A Oy:n
toimitusjohtajana. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että konsulttisopimuksen perusteella maksettavaa
korvausta oli pidettävä C:n toimitusjohtajan tehtävästä saamana
palkkana, josta A Oy:n oli toimitettava ennakonpidätys ja suoritettava työnantajan sosiaaliturvamaksu. Ennakkoratkaisu vuoden 2011
loppuun.
Ennakkoperintälaki 13 § 1 mom. 2 k.
Tuloverolaki 61 § 2 mom.
Osakeyhtiölaki 6 luku 10 § 1 mom.
ja 19 § 1 mom.
KHO:2013:3
Henkilökohtaisen tulon verotus
– Metsätalouden pääomatulo –
Metsävähennys – Metsäyhtymän
osakas – Yhtymäosuuden
kauppa
Sisarukset olivat ostaneet vuonna
1995 isän veljeltä veljesten yhdessä
omistaman määräalan käsittävän
metsäyhtymän puoliosuuden. Tämän oston perusteella verotuksessa katsottiin metsäyhtymälle muodostuvan uutta metsävähennys-
Momentti 3_13.fm Page 13 Friday, April 12, 2013 9:35 AM
Tuloverolaki 55 § (1535/1992)
KHO:2013:4
Kiinteistövero – Verovelvollisuus
– Omistusoikeus – Ulosottolaissa
tarkoitettu sivuutettava järjestely
A oli kesäkuussa 2001 ostanut pakkohuutokaupassa tilan, joka oli
kuulunut X Oy:n konkurssipesään.
Kauppakirja oli tehty heinäkuussa
2001. A:lle oli myönnetty lainhuuto
tilaan elokuussa 2001. Saantomiehenä oli ollut B, jonka kanssa A oli
tuolloin ollut avoliitossa. Ulosmittauksessa elokuussa 2005 kysymyksessä katsottiin olleen ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentissa tarkoitettu sivuutettava järjestely A:n
ja B:n välillä. A:n omistusoikeus oli
sivuutettu ja tila, joka oli katsottu
todellisuudessa hankitun B:n varoilla, oli ulosmitattu B:n ulosotossa
olleiden velkojen kattamiseksi. Käräjäoikeus oli joulukuussa 2006 hylännyt A:n valituksen toimitetusta
ulosmittauksesta. Hovioikeus ei
muuttanut käräjäoikeuden päätöstä eikä korkein oikeus myöntänyt
A:lle valituslupaa. Tila oli marraskuussa 2009 myyty uudessa pakkohuutokaupassa ulkopuolisille. Ostajat olivat joulukuussa 2009 saaneet lainhuudon tilaan. Heidän
saantomiehensä oli ollut A. Kauppahinta oli käytetty B:n ulosotossa
olleiden velkojen kattamiseen.
Koska tilan myyntiä A:lle vuonna 2001 ei ollut tuomioistuimen
päätöksellä kumottu tai määrätty
purkautumaan, vaikka tila oli ollut
ulosmitattuna X Oy:n veloista, ja
kun A:lla oli ollut vuonna 2001 tehdyn kaupan perusteella lainhuuto
tilaan sen vuonna 2009 tapahtuneeseen luovutukseen asti, A:ta oli
pidettävä kiinteistön omistajana
vuosien 2004–2009 kiinteistöveroa
määrättäessä.
Kiinteistöverolaki 5 § 1 mom. ja 6 §
1 mom.
Ulosottolaki 4 luku 9 § 4 mom.
(481/1999)
KHO:2013:11
Lahjaverotus – Sukupolvenvaihdosta koskeva veronhuojennus –
Yhteislahja – Osuus osakeyhtiön
omistamiseen oikeuttavista
osakkeista
A aikoi lahjoittaa kahdelle lapselleen yhteislahjana 10–19,2 prosenttia X Oy:n osakkeista. Aiottuun
lahjoitukseen katsottiin sisältyvän
perintö- ja lahjaverolain 57 §:ssä
tarkoitetulla tavalla vähintään yksi
kymmenesosa yhtiön omistamiseen oikeuttavista osakkeista. Verohallinnon ennakkoratkaisu.
Perintö- ja lahjaverolaki 15 §, 21 § ja
57 §
KHO:2013:18
Veronkuittaus – Saneerausmenettely – Arvonlisäveron ennakkopalautus – Verojäämät –
Oikeusperuste – Saneerausmenettelyn alkaminen
Osakeyhtiön yrityssaneeraus oli alkanut 25.3.2009. Yhtiön arvonlisäveron ennakkopalautukset oli käytetty veronkuittauspäätöksellä
2.11.2009 yhtiön yrityssaneerauksen alkamista edeltäneiden verovelkojen maksuksi. Hallinto-oikeus kumosi veronkuittauspäätöksen siltä osin kuin arvonlisäveron
ennakonpalautukset kohdistuivat
saneerausmenettelyn alkamisen
jälkeiseen aikaan. Korkein hallintooikeus hylkäsi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen
hallinto-oikeuden päätöksestä.
viranomaisen kanssa sopimuksia
opettajien ja koulutusjohdon koulutusohjelmista. A Oy oli perustanut suomalaisen tytäryhtiön, joka
myi koulutusohjelmat Saudi-Arabian viranomaiselle. Tarkoituksena oli, että tytäryhtiö ostaa A Oy:ltä
koulutusohjelmien suunnittelun ja
toteuttamisen hinnalla, joka sisältää toimista aiheutuneet kustannukset ja katteen. Tätä A Oy:n toimintaa ei ollut pidettävä sellaisena
ammattikorkeakoululaissa tarkoitettuna lakisääteisenä koulutustoimintana, josta saatava tulo voitaisiin katsoa A Oy:n henkilökohtaiseksi tuloksi, vaan elinkeinotoimintana.
Momentti
pohjaa. Sisarukset ostivat vuonna
2007 isältään tämän omistaman
metsäyhtymän puoliosuuden. Hallinto-oikeus katsoi metsäyhtymän
valituksesta, että metsäyhtymälle
muodostui tällaisessa tilanteessa
myös isältä ostetun yhtymäosuuden perusteella uutta metsävähennyspohjaa. Korkein hallinto-oikeus
hylkäsi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen, jonka
mukaan metsäyhtymän osakkaiden välistä yhtymäosuuden kauppaa ei voida pitää metsävähennyspohjaan oikeuttavana, koska yhtymän metsän määrä ei tällaisessa sisäisessä kaupassa lisääntynyt. Verovuosi 2007.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu verovuosille 2011 ja 2012
Tuloverolaki 23 §
Laki elinkeinotulon verottamisesta
1§
Ammattikorkeakoululaki 4, 17, 18
ja 26a §
Ympäristöasiat
KHO:2013:13
Maankäyttö ja rakentaminen –
Kaavan lainvoimaisuus – Kaavan täytäntöönpanokelpoisuus –
Rakennuslupa – Rantayleiskaava
– Poikkeamisen tarve rannan
suunnittelutarpeesta – Luottamuksensuoja
Verotuksessa yleishyödyllisenä
yhteisönä pidetyn ammattikorkeakoulua ylläpitävän A Oy:n tarkoituksena oli tehdä Saudi-Arabian
Rakennuspaikka sijaitsi rantavyöhykkeellä, jolle kunta oli hyväksynyt rantayleiskaavan. Rakennuspaikka sijoittui yleiskaavassa loma-asuntoalueeksi (RA) varatulle
alueelle A, jonka osalta kaavassa oli
määrätty maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentin nojalla sen
käyttämisestä rakennusluvan
myöntämisen perusteena. Kaavapäätöksestä tehdyssä valituksessa
vaadittiin alueen A vieressä sijaitsevalle alueelle B osoitettavaksi
kaksi uutta rakennuspaikkaa. Valituksen mukaan alueella B oli virheellisen karttapohjan vuoksi katsottu olevan uutta rakennusoikeutta vähentävänä olemassa oleva rakennus, joka oikeastaan sijaitsi viereisellä alueella A. Kunnanhallitus
oli selvitettyään hallinto-oikeudesta valituksen laajuutta määrännyt
maankäyttö- ja rakennuslain
201 §:n 1 momentin nojalla yleiskaavan tulemaan voimaan muun
ohella alueen A osalta. Rakennustarkastaja oli myöntänyt X:lle rakennusluvan kesämökin ja vajan
rakentamiseen määräalalle aluees-
13
Momentti 3/2013
Veronkantolaki 2 §, 25 § ja 26 §
Laki yrityksen saneerauksesta 1 §,
3 § 1 mom. 5 k., 19 § 3 mom. ja 57 §
1 mom.
Konkurssilaki 1 luku 5 §, 6 luku 1 §
1 mom., 2 § ja 5 §
KHO:2013:19
Tuloverotus – Yleishyödyllinen
yhteisö – Henkilökohtainen tulo
– Elinkeinotulo – Ammattikorkeakoulu – Opetustoiminta –
Koulutustoiminta – Myynti tytäryhtiölle
Momentti 3_13.fm Page 14 Friday, April 12, 2013 9:35 AM
ta A yleiskaavan RA-alueelle. Naapurit hakivat muutosta rakennuslupapäätökseen.
Hallinto-oikeus kumosi rakennuslupapäätöksen antamisen jälkeen yleiskaavan hyväksymistä
koskevan päätöksen siltä osin kuin
se koski yleiskaavan alueita A ja B
ja palautti asian kumotulta osin
kunnanvaltuustolle uudelleen käsiteltäväksi. Päätöksestä ei valitettu
korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Tämän jälkeen hallinto-oikeus
valituksenalaisella päätöksellään
kumosi rakennuslupapäätöksen ja
hylkäsi X:n rakennuslupahakemuksen. Päätöksensä perusteluissa hallinto-oikeus totesi, että rakennuspaikka sijaitsi alueella, jonka osalta
rantayleiskaavaa koskeva päätös oli
hallinto-oikeuden nyttemmin lainvoimaiseksi tulleella päätöksellä
kumottu. Koska alueella ei näin ollut voimassa olevaa maankäyttö- ja
rakennuslain 72 §:n 1 momentissa
tarkoitettua kaavaa, rakennuslupaa
ei voitu myöntää ilman maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:ssä tarkoitettua poikkeusta saman lain
72 §:ssä säädetystä rajoituksesta.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
että hallinto-oikeudelle tehty kaavavalitus oli asiallisesti kohdistunut
selkeästi sekä alueelle A että alueelle B osoitettuun rakentamiseen. Tähän nähden kunnanhallituksen tulkinta valituksen kohteesta oli ollut
virheellinen. Kunnanhallituksen
maankäyttö- ja rakennuslain 201 §:n
nojalla tekemä päätös, jolla rantayleiskaava oli määrätty tulemaan
voimaan, oli täytäntöönpanoa koskeva päätös. Tällaisella päätöksellä
ei ollut ratkaistu täytäntöön pantavan päätöksen lainmukaisuutta,
vaan lopullinen oikeustila ratkaistiin vasta muutoksenhakutuomioistuimen kaavapäätöksestä tehtyihin
valituksiin antamalla lainvoimaisella päätöksellä. Yleiskaavan perusteella myönnettävän rakennusluvan saajan asemaa pyrittiin suojaamaan sillä, että määräys kaavan tulemisesta voimaan ennen lainvoimaisuutta voitiin antaa vain siltä
osalta, johon valitusten ei voitu katsoa kohdistuvan. Kunnanhallituksen tekemä kaavan voimaantulopäätös ei sinällään kuitenkaan ollut
luonteeltaan sellainen päätös, joka
voisi antaa rakennusluvan saajalle
luottamuksensuojaa rakennusluvan
pysyvyyden suhteen, jos kaavavalitusten laajuutta oli tulkittu kunnassa virheellisesti. X:n valitus hylättiin. Äänestys 3–2.
Maankäyttö- ja rakennuslaki 72 §
1 mom. ja 201 § 1 mom.
Maankäyttö- ja rakennusasetus
93 § 2 mom.
Hallintolainkäyttölaki 31 § 1 ja
2 mom.
Hallintolaki 6 §
KHO:2013:14
Maankäyttö ja rakentaminen –
Poikkeamisen tarve – Rantavyöhykkeen suunnittelutarve –
Asuinrakennus – Maa- ja metsätalouden harjoittamista varten
tarpeellinen rakentaminen –
Sukupolvenvaihdos
Maa- ja metsätaloutta harjoittaneet
puolisot olivat siirtäneet sukupolvenvaihdoksena tilanpidon pojalleen. Maatilakokonaisuuteen kuului useita tiloja, yhteiseltä pintaalaltaan noin 100 hehtaaria. Luopujat halusivat rakentaa itselleen pidättämälleen määräalalle, sittemmin itsenäiseksi tilaksi lohotulle tilalle asuinrakennuksen ja autokatoksen/varaston. Lohkotilan rakennuspaikka sijaitsi noin 35 metrin etäisyydellä järven rannasta.
Maatilan tilakeskus sijaitsi noin 3–
4 kilometrin etäisyydellä rakennuspaikasta.
Asiassa oli ratkaistavana, oliko
kysymyksessä maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 3 momentin
1 kohdassa tarkoitettu maa- ja metsätalouden harjoittamista varten
tarpeellinen rakentaminen, joka ei
edellytä poikkeusta saman pykälän 1 momentissa säädetystä rakentamisrajoituksesta.
Maatilatalouden sukupolvenvaihdoksen yhteydessä tapahtuva
rakentaminen voi sinänsä olla
maa- ja metsätaloutta palvelevaa
rakentamista. Maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 3 momentin
poikkeussäännöksen 1 kohdassa
tarkoitettu rakentaminen koski
kuitenkin vain maa- ja metsätalouden harjoittamista varten tarpeellista rakentamista. Pelkästään se
seikka, että rakennushankkeeseen
oli ryhdytty sukupolvenvaihdoksen yhteydessä, ei merkinnyt sitä,
että rakennushankkeessa olisi kysymys lainkohdan mukaisesta rakentamisesta. Kun otettiin huomioon rantarakentamista koskevan
sääntelyn tavoitteena ollut tarkoitus varmistaa kaikenlaisen uudisrakentamisen suunnitelmallisuus,
arvioitaessa rakentamisen tarpeellisuutta oli kiinnitettävä huomiota
myös siihen, kuinka tarpeellista oli
rakennushankkeen sijoittaminen
juuri rantavyöhykkeelle. Poikkeus
oli tapauksen olosuhteissa tarpeen.
Äänestys 4–1.
14
Maankäyttö- ja rakennuslaki 72 §
1 mom. ja 3 mom. 1 k. sekä 171 §
2 ja 3 mom.
KHO:2013:15
Luonnonsuojelulain mukainen
hävittämis- ja heikentämiskielto
– Lisääntymis- ja levähdyspaikka – EU-oikeudelliset velvoitteet – Luonnonsuojelulain
mukainen poikkeamislupa –
Pohjanlepakko – Rakennuksen
purkaminen
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on hylännyt kaupungin hakemuksen saada luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentin mukainen
lupa poiketa saman pykälän 1 momentissa tarkoitetusta uhanalaisen
eläinlajin (pohjanlepakon) lisääntymis- ja levähdyspaikan suojelusta kaupungin omistaman, vuonna
1951 rakennetun rakennuksen purkamiseksi ja tontin ottamiseksi asemakaavan mukaiseen käyttöön
asuinkerrostalojen korttelialueena.
Hallinto-oikeus on hylännyt
kaupungin valituksen elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskuksen
päätöksestä ja korkein hallinto-oikeus sitä koskevan jatkovalituksen.
Asiaa ratkaistaessa tulivat sovellettaviksi Suomea sitovat EUoikeudelliset velvoitteet uhanalaisten eläinlajien suojelusta. Oikeudellisessa harkinnassa oli otettava huomioon tähän liittyvän
sääntelyn tarkoitus ja tavoitteet.
Vaikka lisääntymis- ja levähdyspaikan käsitteen sisältöä ei ole
unionin eikä kansallisissa säädöksissä tarkemmin määritelty, sitä
koskeva suojelu on kuitenkin tarkoitettu toteutettavaksi tiukasti.
Kanta, jonka mukaan ihmisen asumia rakennuksia tai rakennuksia,
joissa on oleskellut ihmisiä, ei voitaisi pitää pohjanlepakon lisääntymispaikkoina, ei sovi yhteen kysymyksessä olevan sääntelyn tavoitteen eli pohjanlepakon ja muiden
yhteisön tärkeinä pitämien lajien
tiukan suojelun kanssa.
Luontodirektiivin 16 artiklassa
säädetyt perusteet, joiden nojalla
edellä mainittujen lajien suojelusta
voidaan yksittäisessä tapauksessa
poiketa, on saatettu kansallisesti
voimaan luonnonsuojelulain 49 §:n
3 momentin viittaussäännöksellä.
Kaikkien luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten tulee täyttyä, jotta poikkeus voidaan myöntää. Saadusta selvityksestä kävi ilmi, että "lepakkotaloon" oli sen purkamisen vaihtoehtona esitetty muuta korvaavaa
Momentti 3_13.fm Page 15 Friday, April 12, 2013 9:35 AM
Luontodirektiivi (92/43/ETY)
16 artikla 1 k. ja liite IV (a)
Luonnonsuojelulaki 3 §, 4 §, 5 §,
49 § 1 ja 3 mom.
KHO:2013:17
Maankäyttö ja rakentaminen –
Asemakaava-alue – Asemakaavamääräys – Yleisen alueen
toteuttamista koskeva suunnitelma – Maisematyölupa – Luvan
tarve – Kunnallisasia
Vuonna 1994 vahvistetun asemakaavan mukaiselle retkeily- ja ulkoilualueelle (VR-1) oli kaavamääräyksen mukaan laadittava metsänhoitosuunnitelma. Aluetta oli
hoidettava siten, että edistetään
luonnon monimuotoisuutta, säilytetään vanhaa metsää ja alueen
maisemallinen hahmo.
Ympäristötekninen lautakunta
oli päätöksellään hyväksynyt
aluetta koskevan metsäsuunnitelman. Kun otettiin huomioon lautakunnan päätöksen sisältö sekä
maankäyttö- ja rakennusasetuksen
46 §:n 1 momentti, lautakunnan
päätöstä ei ollut pidettävä maankäyttö- ja rakennuslain 90 §:n 4 momentissa tarkoitettuna yleisen alueen toteuttamista koskevana suunnitelmana. Metsäsuunnitelman
lainmukaisuus oli arvioitava tässä
tapauksessa sen mukaan, oliko
suunnitelma muutoin vahvistetun
asemakaavan mukainen. Metsäsuunnitelman kattaman alueen laajuuden vuoksi suunnitelma oli kui-
tenkin tullut valmistella riittävässä
vuorovaikutuksessa soveltuvin
osin kuten yleisen alueen toteuttamista koskeva suunnitelma. Asiassa oli muutoin tullut menetellä siten kuin kuntalaissa säädetään.
Alueella tehtäviä hakkuita ei
voitu pitää asemakaavan toteuttamiseksi tarpeellisina pelkästään
sillä perusteella, että ne perustuivat edellä mainittuun metsäsuunnitelmaan. Näin ollen ja koska hakkuut tehtiin asemakaava-alueella,
niihin oli hyväksytystä metsäsuunnitelmasta huolimatta tarvittaessa erikseen haettava maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:n mukainen maisematyölupa.
KKO:N
VALITUSLUVAT
VL:2013-7
Tapaturmakorvaus – Syy-yhteys
A oli 2.7.2009 ollut liikenneonnettomuudessa, jossa hänen niskansa
oli venähtänyt. Kysymys siitä, onko A:lla oikeus tapaturmavakuutuslain mukaisiin korvauksiin
2.7.2009 sattuneen tapaturman johdosta 30.11.2009 jälkeenkin.
tiedoksi vasta käräjäoikeuden pääkäsittelypäivänä. Kysymys siitä,
oliko käräjäoikeudessa tapahtunut
sellainen oikeudenkäyntivirhe,
jonka johdosta käräjäoikeuden tuomio oli poistettava.
VL:2013-10
Oikeudenkäyntimenettely – Jatkokäsittelylupa
Momentti
toimintaa, esimerkiksi luonnosta ja
ympäristöstä kertovan informaatiopisteen perustamista. Kun otettiin huomioon kaupungin viranomaisen esittämät vaihtoehtoiset,
rakennuksen käytön pohjanlepakoiden lisääntymispaikkana turvaavat ratkaisut, poikkeuksen
myöntämiselle ei ollut luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdassa ja
luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentissa tarkoitettua perustetta.
Asiassa ei ollut kysymys kaupungin velvoittamisesta rakennuksen
säilyttämiseen vaan siitä, voitiinko
kaupungille myöntää poikkeus
luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa säädetystä kiellosta.
Poikkeamislupa-asia ratkaistiin
valituksessa esitettyjen perusteiden ja asiaa käsiteltäessä saadun
selvityksen perusteella. Kaupunki
voi hakea luonnonsuojelulain
49 §:n 3 momentin nojalla uudelleen poikkeamislupaa, mikäli se
arvioi luvan myöntämisen perusteiden muuttuneen.
A tuomittiin käräjäoikeuden
16.2.2012 antamalla tuomiolla
26.10.2011 tehdystä rattijuopumuksesta 45 päiväsakon sakkorangaistukseen. Valituksessaan hovioikeudelle A vaati muun muassa, että hänelle 8.2.2012 tuomittu 3 vuoden 2
kuukauden vankeusrangaistus katsottaisiin rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla riittäväksi seuraamukseksi
myös käsiteltävänä olleesta rattijuopumuksesta. Kysymys siitä, olisiko hovioikeuden pitänyt myöntää
A:lle jatkokäsittelylupa.
VL:2013-11
Työturvallisuus – Epäasiallinen
kohtelu
Vahingonkorvaus
A, joka oli määrännyt testamentissaan omaisuutensa aviopuolisolleen B:lle ja tämän jälkeen B:n jälkeläiselle C:lle, oli kuollut lapsettomana. Kysymys A:n toissijaisten
perillisten oikeudellisesta intressistä moittia testamenttia kanteella,
joka oli nostettu yksin leski B:tä
vastaan.
K oli kokenut, että häneen oli kohdistettu epäasiallista kohtelua lähiesimiestensä taholta. K oli ilmoittanut asiasta ylemmälle taholle,
mutta menettely ei ollut korjaantunut. K oli jäänyt sairauslomalle ja
sittemmin irtisanoutunut. K:n työkyvyttömyyden perusteena oli lääkärintodistusten mukaan masennusoireisto, joka oli johtunut vakavasta työpaikkakiusaamisesta. Kysymys työnantajan vahingonkorvausvelvollisuudesta työturvallisuuslain perusteella.
VL:2013-9
VL:2013-12
VL:2013-8
Perintökaari – Testamentin moite
Oikeussuojan tarve
Ylimääräinen muutoksenhaku –
Kantelu
Käräjäoikeus tuomitsi A:n vastoin
tämän kiistämistä huumausainerikoksesta ja rattijuopumuksesta
7 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeuden tuomion tultua lainvoimaiseksi A vaati hovioikeudessa tuomion
poistamista sillä perusteella, ettei
hänelle ollut varattu riittävästi aikaa ja edellytyksiä valmistella puolustustaan. A:lla ei ollut ollut avustajaa esitutkinnassa eikä käräjäoikeudessa ja mainittuja rikoksia
koskeva haaste oli annettu hänelle
15
Osakeyhtiö – Osakkeen lunastaminen
Kiinteistöosakeyhtiön yhtiökokous oli päätöksellään 17.3.1981
muuttanut yhtiöjärjestyksessä ollutta lunastuslauseketta siten, että
uusi lunastuslauseke ei vastannut
osakeyhtiölain (734/1978) pakottavia säännöksiä. Kysymys siitä, oliko lunastuslauseke tehoton vai oliko siihen sovellettava osakeyhtiölain (624/2006) voimaanpanosta
annetun lain 4 §:n 1 momentin nojalla uuden osakeyhtiölain säännöksiä.
Momentti 3/2013
Momentti 3_13.fm Page 16 Friday, April 12, 2013 9:35 AM
VL:2013-13
Vaaran aiheuttaminen
A oli tietoisena HIV-positiivisuudestaan ollut suojaamattomassa
sukupuoliyhteydessä B:n kanssa
kertomatta tälle sairaudestaan. A
oli hoitanut virustartuntaansa lääkityksellä. Kysymys siitä, oliko A
törkeällä huolimattomuudellaan
aiheuttanut B:lle vakavan hengen
ja terveyden vaaran ja syyllistynyt
menettelyllään vaaran aiheuttamiseen, kun tartunnan vaara oli ollut
vain vähäinen.
VL:2013-14
Törkeän pahoinpitelyn yritys
Tahallisuus
A oli tietoisena HIV-positiivisuudestaan ollut suojaamattomassa
sukupuoliyhteydessä B:n kanssa
kertomatta tälle sairaudestaan. Kysymys siitä, oliko A syyllistynyt
menettelyllään törkeän pahoinpitelyn yritykseen.
VL:2013-15
Luottamusaseman väärinkäyttö
Kavallus – Törkeä kavallus
Tahallisuus
Rikosten yhtyminen – Lainkonkurenssi
A hade som verkställande direktör
för en lokalförsäkringsförening
överfört 800000 euro av föreningens penningmedel till en utländsk
advokatbyrå tillhörande bankkon-
to. A hade genomfört överföringen
utan att rapportera den till föreningens styrelse och utan att anteckna
den i föreningens bokföring. Den
utländska advokaten, som hade
använt penningmedlen för sina
ändamål, har sedermera dömts för
bedrägeri med föreningen och A
som målsäganden. A har dömts för
missbruk av förtroendeställning
och grov förskingring. Fråga om
A:s uppsåt och, om båda brotten
tillräknas, om det föreligger lagkonkurrens mellan brotten.
VL:2013-17
VL:2013-16
Kysymys syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisen edellytyksistä.
Rakennusurakka
Vahingonkorvaus
Urakoitsija oli huolimattomuudellaan aiheuttanut rakennuttajalle
vahinkoa. Rakennuttaja oli lähettänyt urakoitsijalle laskun muodossa
korvausvaatimuksen ennen vastaanottotarkastusta. Urakoitsija ei
ollut maksanut laskua mutta ei
myöskään reklamoinut siitä. Vaatimusta ei ollut otettu urakoitsijan
lopputilitykseen eikä vaatimusta
ollut käsitelty taloudellisessa loppuselvityksessä. Urakkasopimuksen mukaan urakassa noudatettiin
Rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja YSE 1998. Kysymys siitä, oliko urakoitsija menettänyt puhevaltansa vaatimuksen osalta.
Toimitus: Carina Kåla
Talentum Media Oy
http://www.talentumshop.com
www.suomenlaki.com
Oikeudenkäyntimenettely – Jatkokäsittelylupa
Kysymys hovioikeuden menettelyn
oikeellisuudesta, kun hovioikeus oli
ottanut kantaa rangaistuksen mittaamiseen ja rikoslain 7 luvun 6 §:n
nojalla huomioon otettaviin tuomioihin asiassa, jossa se ei ollut myöntänyt jatkokäsittelylupaa.
VL:2013-18
Syyteoikeus – Syyteoikeuden
vanhentumisajan jatkaminen
VL:2013-19
Työsopimus – Kilpailukielto
Oikeustoimi – Oikeustoimen
pätemättömyys
Robottitekniikkaan erikoistuneen
yrityksen palveluksessa automaatioinsinöörin tehtävissä toimineen
työntekijän työsopimuksessa oli ollut työsuhteen päättymisen jälkeistä aikaa koskeva neljän kuukauden
kilpailukieltoehto. Kysymys siitä,
oliko työnantajalla katsottava olleen yrityksen toiminnasta sekä
työntekijän asemasta ja tehtävistä
johtuva erityisen painava syy solmia työntekijän kanssa kilpailukieltosopimus. Kysymys myös siitä, rajoittiko kilpailukieltosopimus
kohtuuttomasti työntekijän toimintavapautta.