Lue pdf-muodossa
Sisältö 2 Hallituksen esitykset 2 Tasavallan Presidentin asetukset 5 Valtioneuvoston asetukset 5 MIETINNÖT YM. 5 ASETETUT TOIMIELIMET 7 OIKEUSTAPAUKSET Korkein oikeus 9 Korkein hallinto-oikeus 11 Korkeimman oikeuden valitusluvat 15 LAINSÄÄDÄNTÖKATSAUS Vahvistetut lait Momentti 5_14.fm Page 1 Friday, August 1, 2014 8:10 AM 5/2014 Momentti Sisältö LAINSÄÄDÄNTÖKATSAUS • Vahvistetut lait • MIETINNÖT YM. 7 2 • Hallituksen esitykset • OIKEUSTAPAUKSET • Korkein oikeus • KKO:N VALITUSLUVAT 15 7 4 • Valtioneuvoston asetukset • Korkein hallinto-oikeus 11 6 Momentti 5_14.fm Page 2 Friday, August 1, 2014 8:10 AM Momentti 5/2014 Tämän liitteen ovat tuottaneet yhteistyössä Suomen Lakimiesliitto ja Suomen Asianajajaliitto. Liitteen on toimittanut Talentumin Suomen Laki -toimitus. Momenttiin on koottu yhteenveto tärkeimmistä lainsäädäntötoimista ja oikeustapauksista. VAHVISTETUT LAIT ●Laki eläinten lääkitsemisestä, laki lääkelain eräiden säännösten kumoamisesta ja laki rikoslain 44 luvun 5 §:n 2 momentin muuttamisesta (387–389/2014) HE 98/2013 vp MmVM 3/2014 vp Lait tulevat voimaan 1.12.2014. Lailla eläinten lääkitsemisestä säädetään lääkkeiden käytöstä eläimille sekä sen valvonnasta. Lisäksi lakiin siirretään lääkelain säännökset eläinlääkärin oikeudesta luovuttaa lääkkeitä eläinlääkintää varten ja rikoslakiin tehdään tämän muutoksen johdosta tarvittava tarkennus lääkerikoksia koskevaan säännökseen. Lääkkeiden luovutusta koskevia säännöksiä muutetaan siten, että eläinlääkärillä on laajempi oikeus luovuttaa lääkkeitä eläinlääkintähuoltolaissa määriteltyihin eläinten terveydenhuolto-ohjelmiin liittyneille eläinten omistajille tai haltijoille. Lisäksi yhtenäistetään terminologiaa muun lainsäädännön kanssa sekä tehdään muuttuneen Euroopan unionin lainsäädännön johdosta tarvittavat muutokset. ●Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain muuttamisesta (390/2014) HE 200/2013 vp TyVM 1/2014 vp Laki tuli voimaan 1.6.2014. Tuotannollisista tai taloudellisista syistä tehtyjen irtisanomisten ja lomautusten vaikutusta työkokeilun järjestämiseen ja palkkatuen myöntämiseen täsmennetään. Säännöksissä otetaan paremmin huomioon työnantajan työsopimuslain mukainen velvollisuus tarjota työtä irtisanomilleen, lomauttamilleen tai palveluksessaan oleville osa-aikatyöntekijöille. Palkkatukea voidaan maksaa, vaikka palkkauskustannukset jäävät alle sen, mitä kuukaudessa maksetaan palkkatuen perustukena. Tämä mahdollistaa palkkatuen maksamisen myös sellaiseen työsuhteeseen, jossa työsuhteen tuntimäärät ovat alhaiset, jos palkkatuen myöntäminen on tarkoituksenmukaista henkilön työllistymisen edistämiseksi. Työnhakijan ei edellytetä uusivan työnhakuaan pitääkseen sen voimassa. Työnhaun uusimisen sijaan työnhaun voimassaolo edellyttää, että henkilö asioi työ- ja elinkeinoviranomaisen kanssa viranomaisen asettamassa määräajassa ja edellyttämällä tavalla. Lakiin lisätään säännös, jonka mukaan laissa tarkoitettuna asiantuntija-arviointina voidaan hankkia kotoutumisen edistämisestä annetun lain mukaisia maahanmuuttajan alkukartoituksia. Maahanmuuttajalle, joka osallistuu asiantuntija-arviointina ulkopuoliselta palveluntuottajalta hankittavaan alkukartoitukseen, voidaan korvata osallistumisesta aiheutuvat matka- ja yöpymiskustannukset. Eduskunnan lausuma; Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää, miten työkokeilua koskevien säännösten muuttaminen vaikuttaa työkokeilun järjestämiseen kuntatasolla ja erityisesti työpajoissa, sekä antaa asiassa selvityksen työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle vuoden kuluttua lain voimaantulosta. lilain 28 §:n muuttamisesta, laki rikoslain 2a luvun 9 §:n muuttamisesta, laki rikesakkorikkomuksista annetun lain 12 §:n muuttamisesta ja laki vesikulkuneuvorekisteristä annetun lain 39 ja 40 §:n muuttamisesta (424–433/ 2014) HE 14/2014 vp LiVM 4/2014 vp Lait tulivat voimaan 1.8.2014. Laki rikesakkorikkomuksista annetun lain 12 §:n muuttamisesta ja laki vesikulkuneuvorekisteristä annetun lain 39 ja 40 §:n muuttamisesta tulevat voimaan samana päivänä kuin rikesakkorikkomuksista annettu laki (756/2010). Vesikulkuneuvorekisterin ylläpitäminen siirretään maistraateilta Liikenteen turvallisuusvirastolle sekä säädetään niistä menettelytavoista, joilla vesikulkuneuvo ja sen moottori rekisteröidään vesikulkuneuvorekisteriin. Muihin lakeihin tehdään vesikulkuneuvorekisteristä annetusta laista johtuvat tekniset muutokset. ● Laki mielenterveyslain muuttamisesta (438/2014) HE 199/2013 vp StVM 3/2014 vp Laki tuli voimaan 1.8.2014. ●Laki vesikulkuneuvorekisteristä, laki henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annetun lain 22 §:n muuttamisesta, laki yksityisestä huvialuksesta suoritettavasta polttoainemaksusta annetun lain 2 §:n muuttamisesta, laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 13 §:n muuttamisesta, laki öljyvahinkojen torjuntalain 31 §:n muuttamisesta, laki meripelastuslain 14 §:n muuttamisesta, laki tul2 Mielenterveyslakia muutetaan niin, että myös muu kuin virkasuhteinen julkisessa tai yksityisessä terveydenhuollossa toimiva laillistettu lääkäri voi laatia tarkkailulähetteen laissa säädetyillä edellytyksillä. Muu kuin virkasuhteinen lääkäri voi ilmoittaa terveyskeskukselle tai muulle kunnalliselle päivystävälle terveydenhuollon yksikölle todennäköisesti tahdosta riippumattoman hoidon tarpeessa olevasta henkilöstä tutkimuksiin noutamista tai virka-apupyynnön tekemistä varten. Tahdosta riippumattomassa hoidossa olevalle po- Momentti 5_14.fm Page 3 Friday, August 1, 2014 8:10 AM ●Laki valmisteverotuslain muuttamisesta (495/2014) HE 30/2014 vp VaVM 3/2014 vp Laki tuli voimaan 1.7.2014. Lakia muutetaan siten, että veroilmoitus annetaan pääsääntöisesti sähköisesti. Se voidaan antaa eräissä tapauksissa kuitenkin edelleen paperilomakkeella. Alkoholin verottoman matkustajatuonnin valvonnan selkeyttämiseksi ja helpottamiseksi otetaan käyttöön näyttöä varten määrälliset ohjetasot. Valmisteverotuslakiin lisätään myös kuittausta koskevat säännökset ja vakuuksia koskevia säännöksiä selkeytetään. Lisäksi tehdään eräitä teknisiä muutoksia. ●Laki ulkomaalaisten yritysostojen seurannasta annetun lain muuttamisesta (496/2014) HE 73/2014 vp TaVM 9/2014 vp Laki tuli voimaan 1.7.2014. Yritysoston määritelmää, asian käsittelyn siirtämistä valtioneuvoston yleisistunnolle ja etukäteen tehtävää ilmoitusta työ- ja elinkeinoministeriölle muissa kuin puolustussektorin yritysostoissa koskevia säännöksiä muutetaan. ● Laki arvonlisäverolain muuttamisesta (507/2014) HE 31/2014 vp VaVM 4/2014 vp Laki tulee voimaan 1.1.2015. Arvonlisäverolakia muutetaan siten, että romualalla otetaan käyttöön käännetty arvonlisäverovelvollisuus. Käännettyä verovelvollisuutta sovellettaessa verovelvollinen on myyjän sijasta ostaja. ●Laki rikoslain 20 luvun muuttamisesta (509/2014) HE 216/2013 vp LaVM 4/2014 vp Laki tulee voimaan 1.9.2014. Lain säännös pakottamisesta sukupuoliyhteyteen kumotaan ja teoista, joita on pidettävä raiskauksen perustekomuotoa lievempinä, rangaistaan raiskausta koskevan pykälän mukaisesti. Tekoa ei enää voida pitää perustekomuotoa lievempänä, jos siinä on käytetty väkivaltaa. Lisäksi rangaistusasteikko on ankarampi kuin pakottamista sukupuoliyhteyteen koskevan pykälän rangaistusasteikko. Vähemmän törkeästä raiskauksesta tuomitaan vankeutta neljästä kuukaudesta neljään vuoteen. Perustekomuodon mukaisen raiskauksen rangaistusasteikko on edelleen vankeutta yhdestä vuodesta kuuteen vuoteen. Törkeänä raiskauksena rangaistaan jatkossa myös teot, joissa kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi. Lukuun lisätään rangaistussäännös seksuaalisesta ahdistelusta. Lisäksi tehdään eräitä muita muutoksia. ●Ympäristönsuojelulaki, laki jätelain muuttamisesta, laki pysäköinninvalvonnasta annetun lain 1 §:n muuttamisesta, laki kaivoslain 3 §:n muuttamisesta, laki vesilain muuttamisesta, laki pelastuslain 48 §:n muuttamisesta, laki päästökauppalain muuttamisesta, laki jäteverolain 3 §:n muuttamisesta, laki merenkulun ympäristönsuojelulain 1 luvun 7 § muuttamisesta, laki ilmailulain 87 §:n muuttamisesta, laki ympäristönsuojelu- ja vesiasioiden käsittelystä aluehallintovirastossa annetun lain 1 §:n muuttamisesta, laki patoturvallisuuslain 3 §:n muuttamisesta, laki huumausainelain 28 §:n muuttamisesta, laki biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetun lain 14 §:n muuttamisesta, laki luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantami3 seen liittyvistä tuista annetun lain 5 §:n muuttamisesta, laki korkeimman hallinto-oikeuden asiantuntijajäsenistä annetun lain 1 §:n muuttamisesta, laki lannoitevalmistelain 3 §:n muuttamisesta, laki Suomen talousvyöhykkeestä annetun lain 3 ja 11 §:n muuttamisesta, laki hautaustoimilain 17 §:n muuttamisesta, laki hallinto-oikeuslain 5 §:n muuttamisesta, laki maankäyttö- ja rakennuslain 134 §:n muuttamisesta, laki luonnonsuojelulain 53 ja 57 §:n muuttamisesta, laki vesiliikennelain 21 §:n muuttamisesta, laki maastoliikennelain 30 §:n muuttamisesta, laki geenitekniikkalain 23 §:n muuttamisesta, laki merensuojelulain 2 §:n muuttamisesta, laki terveydensuojelulain muuttamisesta, laki kemikaalilain 5 §:n muuttamisesta, laki maa-aineslain 5a §:n muuttamisesta, laki eräistä naapuruussuhteista annetun lain 18 ja 19 §:n muuttamisesta, laki rikoslain 48 luvun 1 ja 3 §:n muuttamisesta, laki eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta annetun lain muuttamisesta, laki elintarvikelain 71 §:n muuttamisesta ja laki kuluttajaturvallisuuslain 32 §:n muuttamisesta (527–560/2014) Momentti tilaalle on varattava mahdollisuus saada hoitavan sairaalan ulkopuolisen, riippumattoman lääkärin arvio hoidon tarpeesta ennen kuin hoidon jatkamisesta tehdään päätös. Sairaalan on huolehdittava siitä, että ulkopuolinen lääkäri kutsutaan paikalle potilaan tutkimista ja lausunnon antamista varten. Potilaalle tulee lisäksi antaa mahdollisuus saada hoitonsa jatkamisen edellytykset arvioitaviksi hoidon kestäessä. HE 214/2013 vp YmVM 3/2014 vp Lait tulevat voimaan 1.9.2014. Ympäristönsuojelulain soveltamisala sekä keskeiset periaatteet ja velvollisuudet säilyvät pääosin ennallaan mutta täsmennettyinä. Laissa olevia asetuksenantovaltuuksia täydennetään ja täsmennetään. Luvanvaraisuus pysyy pääsääntöisesti ennallaan ja luvanvaraisia toimintoja koskevat laitosluettelot ovat lain liitteessä. Lupaharkintaa koskevia ympäristönsuojelulain säännöksiä muutetaan ja täsmennetään. Toiminnan lopettamista ja tarkkailua koskevia säännöksiä täydennetään. Eduskunnan lausumat; 1) Eduskunta edellyttää, että hallitus turvaa ympäristölupien joutuisaan käsittelyyn riittävät voiMomentti 5/2014 Momentti 5_14.fm Page 4 Friday, August 1, 2014 8:10 AM mavarat sekä saattaa kiireellisesti valmiiksi uudistuksen, jolla ympäristölupamenettelyjä tehostetaan, kevennetään ja nopeutetaan sekä ympäristönsuojelulain muutoksenhakujärjestelmää uudistetaan selvittämällä valitusluvan käyttöönoton mahdollisuus. 2) Eduskunta edellyttää, että hallitus huolehtii valvontamaksuista kertyvien maksutulojen ohjaamisesta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa tosiasiallisesti valvonnan käyttöön vähentämättä muuta valvonnan rahoitusta. 3) Eduskunta edellyttää, että hallitus saattaa mahdollisimman pian voimaan asetuksen, jolla säädetään tarkemmin ympäristönsuojelulain 13 §:ssä tarkoitetusta merkittävästä luonnontilan muutoksesta siten, että se vastaa valtioneuvoston 30.8.2012 hyväksymän soidensuojelua koskevan periaatepäätöksen liitteenä olevan luonnontilaisuusasteikon 0–2 luokan soita. HALLITUKSEN ESITYKSET ●Hallituksen esitys (HE 65/2014 vp) eduskunnalle laiksi todistajansuojeluohjelmasta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki todistajansuojeluohjelmasta. Laissa säädettäisiin todistajien ja muiden vakavassa hengen ja terveyden vaarassa olevien henkilöiden suojelemisesta. Lakia sovellettaisiin vain, jos muualla lainsäädännössä säädetyt toimenpiteet eivät olisi riittäviä. Laissa säädettäisiin todistajansuojeluohjelman aloittamisen ja päättymisen edellytyksistä, toimivaltaisista viranomaisista sekä eräistä suojelutoimenpiteistä. Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi poliisin hallinnosta annettua lakia, ulkomaalaislakia, viranomaisen toiminnan julkisuudesta annettua lakia ja oikeudenkäymiskaarta. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2015. ●Hallituksen esitys (HE 70/2014 vp) eduskunnalle laiksi tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen soveltamisesta Laissa säädettäisiin muun muassa toimivaltaisista tuomioistuimista ja viranomaisista, tuomiosta annetun todistuksen tiedoksiannosta sekä täytäntöönpanossa ja kieltäytymistä koskevassa oikeudenkäynnissä sovellettavasta menettelystä ja muutoksenhausta. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 10.1.2015. ●Hallituksen esitys (HE 75/2014 vp) eduskunnalle laiksi Euroopan unionin yhteistä etua koskevien energiahankkeiden lupamenettelystä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki Euroopan unionin yhteistä etua koskevien energiahankkeiden lupamenettelystä. Lisäksi esitetään muutettavaksi Energiavirastosta annettua lakia, sähkömarkkinalakia, maakaasumarkkinalakia, Suomen talousvyöhykkeestä annettua lakia, vesilakia, ympäristönsuojelulakia, maankäyttö- ja rakennuslakia, vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annettua lakia sekä kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annettua lakia. Esityksen tavoitteena on nimetä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen tarkoittama kansallinen toimivaltainen viranomainen ja saattaa voimaan asetuksen mukaisten lupamenettelyjen edellyttämät lainsäädännön muutokset. Kansalliseksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi nimettäisiin Energiavirasto. Euroopan unionin yhteistä etua koskevien energiahankkeiden lupamenettelyyn sovellettaisiin asetuksen mukaista yhteistyöhön perustuvaa mallia. ●Hallituksen esitys (HE 76/2014 vp) eduskunnalle laiksi terveydensuojelulain muuttamisesta Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi terveydensuojelulain eräitä asuntojen ja muiden oleskelutilojen terveyshaittojen ehkäisemiseen, vähentämiseen ja poistamiseen liittyviä säännöksiä. Asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisiä olosuhteita koskevia mit4 tauksia, näytteenottoa, tutkimuksia tai selvityksiä viranomaisvalvontaa varten tekevien niin sanottujen ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksia täsmennettäisiin. Valvontaan liittyvän päätöksenteon tueksi terveydensuojeluviranomainen voisi käyttää ulkopuolisen asiantuntijan tuottamaa tietoa asunnosta tai muusta oleskelutilasta. Asiantuntijana voisi jatkossa toimia vain määritellyn koulutuksen suorittanut tai vastaavat tiedot omaava henkilö. Lisäksi asiantuntijana toimiminen edellyttäisi henkilön sertifiointia valtakunnalliseen järjestelmään nykyisen erillisen kuntakohtaisen hyväksymismenettelyn sijaan. Kuntien viranomaisilta poistettaisiin asiantuntijoiden pätevyyden arviointitehtävät. Sertifioidut asiantuntijat merkittäisiin julkiseen tietojärjestelmään, josta käy ilmi pätevyyden voimassaolo. Kunnan terveydensuojeluviranomainen tai tutkimuksen muu tilaaja, kuten kiinteistön omistaja tai isännöitsijä, voisi tarvittaessa varmistaa asiantuntijan pätevyyden tietojärjestelmästä. Jos asiantuntija ei täyttäisi enää edellytettyjä pätevyysvaatimuksia, hänet voitaisiin poistaa tietojärjestelmästä. Lailla täsmennettäisiin lisäksi kiinteistön omistajan ja asunnon tai oleskelutilan haltijan vastuunjakoa terveyshaitan poistamisesta, tarkastuskertomukseen liitettäviä tallenteita, tahdonvastaista asunnon tai muun oleskelutilan tarkastusta sekä kunnan viranomaisen perimiä maksuja koskevia säännöksiä. ●Hallituksen esitys (HE 79/2014 vp) ilmailulaiksi ja laiksi meripelastuslain 14 §:n muuttamisesta Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi ilmailulaki. Esityksen mukaisella uudella ilmailulailla säänneltäisiin ilmailua Suomessa ja ilmailua suomalaisella ilmaaluksella Suomen ulkopuolella. Laissa säädettäisiin muun muassa ilma-aluksia ja niiden henkilöstöä samoin kuin ilmailua palvelevaa maahenkilöstöä koskevista turvallisuus- ja kelpoisuusvaatimuksista, ilmailun luvista ja rekistereistä, lentopaikoista ja maalaitteista, lentoasemien maahuolinnasta, siviiliilmailun turvaamisesta, lennon- Momentti 5_14.fm Page 5 Friday, August 1, 2014 8:10 AM ●Hallituksen esitys (HE 82/2014 vp) eduskunnalle ilmastolaiksi Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi ilmastolaki. Ilmastolaki olisi luonteeltaan valtion viranomaisia koskeva tavoitteellinen puitelaki, johon ei sisältyisi eri toimialoja koskevaa aineellista lainsäädäntöä. Lailla asetettaisiin Suomen kansainvälisiin sopimuksiin, Euroopan unionin lainsäädäntöön ja poliittisiin sitoumuksiin perustuva kasvihuonekaasujen pitkän aikavälin päästövähennystavoite. Ilmastolailla turvattaisiin se, että ilmastopolitiikan suunnitelmat perustuisivat laajaan ja monipuoliseen tietopohjaan, eri osapuolille annettaisiin mahdollisuus esittää suunnitelmista näkemyksensä ja että ilmastopolitiikan seuranta olisi kattavaa ja riittävää. Ilmastolailla säädettäisiin ilmastopolitiikan keskipitkää ja pitkää aikaväliä koskevista suunnitelmista, joilla pyrittäisiin lain kattamalta osalta vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä ja tältä osin hillitsemään ilmastonmuutosta. Lisäksi laissa säädettäisiin myös ilmastonmuutoksen sopeutumissuunnitelmasta, jonka avulla pyrittäisiin vahvistamaan valmiuksia hallita ilmastonmuutokseen liittyvät riskit ja sopeutua ilmastonmuutokseen. Eduskunnan myötävaikutus ilmastopolitiikan muotoutumiseen taattaisiin lakisääteisellä selontekomenettelyllä sekä eduskunnalle toimitettavan ilmastovuosikertomuksen avulla. Suunnitelmien toteutumista eduskunta seuraisi saadessaan vuosittaisen kertomuksen päästökehityksestä, päästövähennystavoitteiden toteutumisesta ja tavoitteiden toteuttamisen mahdollisesti edellyttämistä lisätoimista. Ilmastolaissa säädettäisiin myös ministeriöiden ilmastolain mukaisista tehtävistä. Ilmastopolitiikassa tarvittavan riippumattoman tieteellisen tiedon turvaamiseksi asetettaisiin tieteellinen asiantuntijaelin. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan seuraavien eduskuntavaalien jälkeen alkavan vaalikauden alusta tai mahdollisimman pian sen jälkeen. ●Hallituksen esitys (HE 83/2014 vp) eduskunnalle laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annettua lakia. Yksityisten elinkeinon- ja ammatinharjoittajien pääsy velkajärjestelyyn helpottuisi ja heidän taloudellisen kokonaistilanteensa korjaaminen tulisi mahdolliseksi velkajärjestelyssä. Velkajärjestelyn edellytyksiä ja esteitä koskevia säännöksiä muutettaisiin niin, että velkajärjestelyyn pääsy helpottuisi myös eräissä muissa tapauksissa. Muutoksia ehdotetaan lisäksi muun muassa lisäsuoritusvelvollisuuteen, velallisen oikeuteen pitää vapaakuukausia ja asunnon säilyttämistä koskevaan säännökseen. Menettelyä yksinkertaistettaisiin. Talousja velkaneuvonnasta annettua lakia muutettaisiin siten, että talousja velkaneuvonnassa avustettaisiin yksityisiä elinkeinon- ja ammatinharjoittajia myös heidän elinkeinotoimintaan liittyvien velkojensa järjestelyssä. Velan vanhentumisesta annettuun lakiin lisättäisiin säännös velan erääntymisestä laskettavasta lopullisesta vanhentumisesta. Lopullinen vanhentumisaika koskisi vain luonnollisen henkilön sopimukseen perustuvaa velkaa. Säännöstä sovellettaisiin rajoitetusti myös taannehtivasti. Ulosottokaareen tehtäisiin säännöksen edellyttämät muutokset. Esitys liittyy valtion vuoden 2015 talousarvioesitykseen. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2015. 5 ●Hallituksen esitys (HE 91/2014 vp) eduskunnalle isyyslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Momentti varmistuksesta, ilmailuonnettomuuksien tutkinnasta, ilmailun etsintä- ja pelastuspalvelusta sekä seuraamuskäytännöistä. Esityksessä on otettu huomioon ilmailussa ja erityisesti Euroopan unionilainsäädännössä sekä kansainvälisessä sääntelyssä vuoden 2009 ilmailulain säätämisen jälkeen tapahtunut kehitys ja sen asettamat vaatimukset. Hallituksen esitykseen sisältyy esitys meripelastuslain 14 §:n muuttamisesta. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian eduskunnan hyväksynnän jälkeen, kuitenkin viimeistään 13.11.2014 puolustusvoimauudistusta ja ilmatilauudistusta koskevien muutosten toimeenpanemiseksi. Avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten osalta isyyden tunnustamismenettelyä ehdotetaan ajanmukaistettavaksi siten, että isyyden tunnustaminen ja yhteishuollosta sopiminen on mahdollista tehdä ennen lapsen syntymää äitiysneuvolakäyntien yhteydessä. Isyyden selvittämisen käyttöalaa ehdotetaan laajennettavaksi. Oikeusgeneettisissä isyystutkimuksissa siirrytään pääsääntöisesti käyttämään sivelynäytteitä verinäytteiden sijaan. Isänä itseään pitävän miehen kanneoikeutta laajennetaan sekä isyyden vahvistamista että kumoamista koskevissa asioissa. Avioliiton ulkopuolella ennen voimassaolevan isyyslain voimaantuloa syntyneille lapsille ehdotetaan annettavaksi takautuva kanneoikeus isyyden vahvistamiseksi. Takautuvan kanneoikeuden perusteella vahvistettuun perhesuhteeseen liittyvää perintöoikeutta ei kuitenkaan ole, jos perittävä oli kuollut ennen kuin kanne tuli vireille. Esitys liittyy valtion vuoden 2015 talousarvioesitykseen. ●Hallituksen esitys (HE 94/2014 vp) eduskunnalle laiksi EUympäristömerkistä Esityksessä ehdotetaan annettavaksi laki EU-ympäristömerkistä. Samalla kumotaan EU-ympäristömerkin myöntämisjärjestelmästä annettu laki ja ympäristöministeriön asetus Euroopan yhteisön ympäristömerkkiä koskevista maksuista. Ympäristömerkin soveltamisala sekä keskeiset periaatteet ja velvollisuudet säilyisivät pääosin ennallaan, mutta ympäristömerkin hakemus- ja vuosimaksujen maksuperusteita ehdotetaan muutettavaksi. Ehdotuksessa määritellään edelleenkin merkin käyttöoikeutta hakeville yrityksille hakemusmaksu yrityksen koon ja liikevaihdon mukaan. Vuosimaksun ehdotetaan perustuvan EU-ympäristömerkin saaneen tuotteen myynnin liikevaihtoon unionissa. Momentti 5/2014 Momentti 5_14.fm Page 6 Friday, August 1, 2014 8:10 AM VALTIONEUVOSTON ASETUKSET ●Valtioneuvoston asetus auktorisoiduista teollisoikeusasiamiehistä (396/2014) Asetus tuli voimaan 1.7.2014. Asetuksessa säädetään tarkemmin teollisoikeusasiamieslautakunnan järjestämästä asiamiestutkinnosta ja asiamiestutkinnon hyväksymisen edellytyksistä samoin kuin asiamiestutkinnosta ja auktorisoinnista annettavista todistuksista. Lisäksi asetus sisältää tarkemmat säännökset asioiden käsittelystä teollisoikeusasiamieslautakunnassa. ●Valtioneuvoston asetus alle 18-vuotiaana vahinkoa kärsineen ansiotulon määrän vahvistamisesta (408/2014) Asetus tuli voimaan 9.6.2014. Asetuksessa vahvistetaan tulonsaajien keskimääräisiin ansiotuloihin perustuva euromäärä, jota voidaan käyttää vahinkoa kärsineen oletettuna ansiotulona määrättäessä ansionmenetyskorvausta vahingonkorvauslain nojalla. Asetuksen mukaista ansiotuloa voidaan käyttää ansionmenetyskorvauksen perustana, kun henkilövahingon johdosta pysyvästi ja täydellisesti työkykynsä menettänyt ei ollut vahingon tapahtuessa täyttänyt 18 vuotta. ●Valtioneuvoston asetus alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista annetussa laissa tarkoitetuista tukialueista (445/2014) Asetus tuli voimaan 1.7.2014 ja on voimassa 31.12.2020 saakka. Asetuksella määrätään ensimmäiseen ja toiseen tukialueeseen kuuluvat alueet. ●Valtioneuvoston asetus verotusmenettelystä annetun asetuksen 2 §:n muuttamisesta (463/2014) Asetus tuli voimaan 1.7.2014. Asetuksen 2 pykälässä säädettyä verotarkastuksen kuulemismenet- telyä muutetaan siten, että verotarkastuksen yhteydessä verovelvollista kuullaan lopullisen tarkastuskertomuksen perusteella ja kuulemisen suorittaa verotarkastuksen suorittanut yksikkö. Maksuunpano- ja verotuspäätökset tekee edelleen pääsääntöisesti muu Verohallinnon yksikkö kuin verotarkastuksen suorittanut yksikkö. Verovelvollista ei enää kuulla maksuunpanon yhteydessä, ellei kuulemiseen ole erityistä tarvetta. ●Valtioneuvoston asetus pakkauksista ja pakkausjätteistä (518/2014) Asetus tuli voimaan 10.7.2014. Sen tuottajavastuuta koskevia säännöksiä sovelletaan kuitenkin vasta 1.5.2015 lukien. Asetus korvaa pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun nykyisen valtioneuvoston päätöksen. Asetus perustuu suurelta osin nykyiseen päätökseen. Säännökset kuitenkin tarkistetaan vastaamaan uuden jätelain tuottajavastuuta koskevaa sääntelyä sekä pakkauksista ja pakkausjätteistä annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin tehtyjä muutoksia. Asetuksessa säädetään pakkausten tuottajan velvollisuudesta järjestää käytettyjen pakkausten erilliskeräys, uudelleenkäyttö, kierrätys ja muu jätehuolto. Asetuksessa säädetään alueellisten vastaanottopaikkojen määrästä, joka pakkausten tuottajien on vähintään järjestettävä koko maahan palvelutason varmistamiseksi, sekä vastaanottopaikkojen sijoittelusta. Käytettyjen pakkausten uudelleenkäyttöä ja kierrätystä koskevat yleiset tavoitteet tarkistetaan. Lisäksi säädetään tuottajia sitovat vaatimukset saavutettavasta kierrätysasteesta pakkausmateriaaleittain. Asetuksessa säädetään lisäksi kaikkien Suomen markkinoille saatettavien pakkausten ominaisuuksia ja merkitsemistä koskevista vaatimuksista. Näiden säännösten noudattamisen valvonta säädetään Turvallisuusja kemikaaliviraston tehtäväksi 1.8.2014. 6 ●Valtioneuvoston asetus sähköja elektroniikkalaiteromusta (519/2014) Asetus tuli voimaan 15.7.2014 siirtymäsäännöksin. Asetuksella pannaan osaltaan täytäntöön uudelleenlaadittu sähköja elektroniikkalaiteromua koskeva Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi. Asetuksella täydennetään jätelain tuottajavastuuta koskevia säännöksiä sähkö- ja elektroniikkalaiteromun osalta. Asetuksessa säädetään nykyistä tarkemmin käytöstä poistettujen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden erilliskeräykselle ja vastaanotolle asetettavista vaatimuksista. Siinä yksilöidään sähkö- ja elektroniikkalaitteiden ja laiteromun uudelleenkäytön valmistelulle, kierrätykselle ja muulle käsittelylle sekä siirroille toiseen maahan asetettavat vaatimukset samoin kuin laiteromun keräysasteet ja hyödyntämistavoitteet. Asetuksessa on myös säännökset tiedottamisesta käyttäjille ja laitteiden käsittelijöille, laitteiden merkitsemisestä, seurantatietojen ilmoittamisesta ja kokoamisesta sekä tuottajarekisteriin tehtävän hakemuksen sisällöstä. Käsitteistöä ja sisältöä on tarkistettu vastaamaan uuden jätelain säännöksiä. ●Valtioneuvoston asetus paristoista ja akuista (520/2014) Asetus tuli voimaan 15.7.2014. Uusia elohopean ja kadmiumin rajoituksia koskevia säännöksiä sovelletaan direktiivissä säädetyn mukaisesti vasta siirtymäajan jälkeen. Asetus korvaa nykyisen samannimisen valtioneuvoston asetuksen, joka on paristoja ja akkuja koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin keskeinen täytäntöönpanosäädös. Asetuksella pannaan myös täytäntöön kyseisen direktiivin vuonna 2013 annetun muutosdirektiivin säännökset paristojen ja akkujen elohopea- ja kadmiumpitoisuuksien rajoituksista. Asetuksella täydennetään jätelain tuottajavastuuta koskevia säännöksiä paristojen ja akkujen osalta. Asetuksessa säädetään nykyistä tarkemmin käytöstä poistettujen paristojen ja akkujen erilliskeräykselle ja vastaanotolle asetet- Momentti 5_14.fm Page 7 Friday, August 1, 2014 8:10 AM MIETINNÖT YM. ●Sisäministeriön johtama suunnitteluryhmä sai 6.6.2014 valmiiksi ehdotuksensa siitä, miten viranomaisten salassapitosäännöksiä tulisi muuttaa, jotta tiedonkulku vakavien väkivaltatapausten estämiseksi parantuisi. Ehdotuksen mukaan viranomaisille ja muille toimijoille säädettäisiin oikeus ilmoittaa oma-aloitteisesti poliisille tietonsa, jotta poliisi voisi tehdä henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arvioinnin tai estää uhkaavan teon. Ehdotuksen mukaan esimerkiksi terveydenhuollon, opetuksen, nuorisotoimen ja sosiaalihuollon viranomaiset voisivat jatkossa ilmoittaa työssään saamia tietoja poliisille, kun he epäilevät jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. Ehdotuksen mukaan muutettaisiin neljäätoista eri lakia. Ehdotuksen taustalla on perhe- ja lastensurmia selvitettäessä havaitut viranomaisten tiedonvaihdon puutteet. Ehdotuksen tavoitteena on lisätä viranomaisten mahdollisuuksia estää perhe- ja lastensurmia sekä perheväkivaltaa. Viranomaisten ja niihin rinnastettavien toimijoiden omaaloitteisella tiedonvaihdolla vahvistetaan perheväkivallan ehkäisemiseksi tehtävää poikkihallinnollista yhteistyötä. ●Varatuomari Jukka Ahtela ja Kelan suunnittelupäällikkö Essi Rentola luovuttivat 10.6.2014 selvityksensä Suomen asumisperusteisen sosi- aaliturvan ja EU-lainsäädännön vaatimusten yhteensovittamisesta sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikolle. Sosiaaliturvan yhteensovittamista koskevat EU-tason säädökset jättävät Suomelle hyvin vähän kansallista liikkumavaraa, kun on kyse EU-maiden välillä liikkuvien ihmisten sosiaaliturvasta. Sen vuoksi Suomen on otettava aktiivinen ja aloitteellinen rooli, kun sosiaaliturvan yhteensovittamista uudistetaan EU-tasolla. Erityisen tärkeää on olla mukana määrittelemässä, mihin sosiaaliturvaetuuksiin työvoiman ulkopuolella olevilla EUkansalaisilla on oikeus, kun he muuttavat jäsenmaasta toiseen. Vaikka selvittäjien mukaan suurin työ on tehtävä EU-tasolla, myös kansallisella tasolla lainsäädäntö vaatii täsmennyksiä ja selkeyttämistä. Järjestelmän perusteiden suuriin muutoksiin ei kuitenkaan ole tarvetta, vaan Suomessa asumiseen perustuva sosiaaliturva pystytään jatkossakin sovittamaan EU-sääntelyn vaatimuksiin. Työvoiman ja yleensäkin ihmisten vapaa liikkuvuus on selvittäjien mukaan Suomen etu, mutta jatkossa Suomen on pohdittava asumiseen perustuvien etuuksien rahoitusta. Selvittäjät pitävät tärkeänä viranomaisten välisen yhteistyön ja tiedonvaihdon lisäämistä niin Suomen sisällä kuin yli rajojen. Tietojen vertailulla estettäisiin myös etuuksien väärinkäyttöä. Päätöksenteon ja EU-tason vaikuttamisen tueksi on kehitettävä tilastointia. Selvittäjät tekevät raportissaan myös lukuisia yksityiskohtaisia eri etuuksia koskevia kehittämisehdotuksia. Selvitys on osoitteessa: http://www.stm.fi/julkaisut/ nayta/-/_julkaisu/1884921. lainsäädäntöön sekä nykyisten säädösten parempaa toimeenpanoa. Tupakkatuotteiden houkuttelevuutta tulisi vähentää yhdenmukaistamalla pakkaukset tuotemerkittömiksi yleispakkauksiksi. Veroa tulisi korottaa säännöllisesti ottaen kuitenkin huomioon matkustajatuonti ja laittomien markkinoiden kehitys. Savuttomien elinympäristöjen laajentamiseksi taloyhtiöiden tulisi voida tietyin edellytyksin päättää tupakoinnin rajoittamisesta tai kieltämisestä asuinkiinteistössä. Tupakointi tulisi kieltää yksityisautoissa alaikäisten läsnä ollessa sekä leikkipuistoissa, huvipuistoissa ja uimarannoilla. Kuntia ja työpaikkoja kannustetaan julistautumaan savuttomiksi. Näiden lisäksi ohjelmassa esitetään muun muassa tupakoinnin lopettamisen tuen tehostamista terveydenhuollossa, uusien tupakkatuotteiden markkinoille pääsyn estämistä, nikotiinillisten sähkösavukkeiden sääntelyä lääkelaissa sekä sähkösavukkeiden käytön kieltämistä samoissa tiloissa, joissa tupakointi on kielletty. Ohjelma on osoitteessa http://www.stm.fi/c/ document_library/get_file?folderId=9882186&name=DLFE30913.pdf. Momentti tavista vaatimuksista. Siinä yksilöidään käytöstä poistettujen paristojen ja akkujen keräysasteet sekä kierrätykselle ja muulle käsittelylle ja siirroille toiseen maahan asetettavat vaatimukset samoin kuin käsittelyprosessien kierrätystehokkuutta koskevat vaatimukset. Asetuksessa on myös säännökset tiedottamisesta käyttäjille, paristojen ja akkujen merkitsemisestä, seurantatietojen ilmoittamisesta ja kokoamisesta sekä tuottajarekisteriin tehtävän hakemuksen sisällöstä. Käsitteistöä ja sisältöä on tarkistettu vastaamaan uuden jätelain säännöksiä. KORKEIN OIKEUS KKO:2014:28 Ulosottokaari - Ulosmittaus Valitusoikeus Muutoksenhaku - Muutoksenhakuoikeus Oikeudenkäyntimenettely Oikeudenmukainen oikeudenkäynti - Pääsy tuomioistuimeen Ohjelma sisältää toimenpiteitä tupakoinnin aloittamisen ehkäisemiseksi ja käytön lopettamiseksi, savuttomien elinympäristöjen laajentamiseksi sekä uusien tuotteiden markkinoille pääsyn estämiseksi. Terveyden edistämisen keinojen lisäksi esitetään muutoksia Hovioikeus oli jättänyt velallisen käräjäoikeuden ulosottovalitusasiassa antamaa päätöstä koskeneen valituksen tutkimatta sillä perusteella, että muutoksenhaun kohteena olleet ulosmitatut rahavarat oli valituksen ollessa hovioikeudessa vireillä tilitetty velkojille ja varojen tilitys siten saatettu loppuun. Kysymys siitä, oliko hovioikeuden ratkaisu rajoittanut velallisen pääsyä tuomioistuimeen siten, että se oli loukannut hänen oikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. (Ään.) Ks. KKO:2001:50 KKO:2001:71 KKO:2004:62 7 Momentti 5/2014 ●Tupakkapoliittisessa toimenpideohjelmassa 27.6.2014 määritellään toimenpiteet, joilla tavoitellaan tupakkatuotteiden käytön loppumista Suomessa vuoteen 2040 mennessä. Momentti 5_14.fm Page 8 Friday, August 1, 2014 8:10 AM KKO:2014:29 man saatuaan hovioikeus ei ollut myöntänyt jatkokäsittelylupaa. Kysymys hovioikeuden menettelystä ja siitä, olisiko hovioikeuden tullut myöntää jatkokäsittelylupa. Pakkokeino - Vangitseminen KKO:2014:32 Ruotsissa vakituisesti asuva Ruotsin kansalainen A vangittiin käräjäoikeudessa todennäköisin syin epäiltynä laittoman maahantulon järjestämisestä. Kysymys vangitsemisen edellytyksistä. (Ään.) Kiskonta - Törkeä kiskonta Kavallus - Törkeä kavallus Todistelu Todistustaakka UK 11 luku 1 § 2 mom PL 21 § 1 mom IhmisoikeusSop 6 art. 1 kohta KKO:2014:30 Takaus - Takaussitoumuksen tulkinta Huoneenvuokra Oikeustoimi - Oikeustoimen kohtuullistaminen A oli vuokrannut asunnon B:ltä määräaikaisella vuokrasopimuksella. C ja D olivat antaneet yhteisvastuullisen omavelkaisen takauksen vuokrasopimuksen vuokrien maksamisesta ja muiden vuokraehtojen täyttämisestä. A:n laiminlyötyä vuokranmaksun usealta kuukaudelta A ja B tekivät sopimuksen vuokrasopimuksen purkamisesta. Tuon sopimuksen ehtojen mukaan A:n tuli maksaa kaikki erääntyneet ja maksamattomat vuokrat sekä kertakorvauksena määräaikaisen vuokrasopimuksen ennenaikaisesta purkamisesta neljän kuukauden vuokraa vastaava 3500 euroa. Kertakorvausta koskevaa ehtoa ei pidetty vuokralaisen kannalta kohtuuttomana. Takaajien ei katsottu olevan vastuussa erilliseen sopimuksen perustuvan kertakorvauksen maksamisesta. Vrt. KKO:1994:109 AHVL 6 § KSL 4 luku 1 § TakausL 4 § TakausL 8 § KKO:2014:31 Oikeudenkäyntimenettely - Jatkokäsittelylupa - Muutosperuste - Tarkistusperuste Hovioikeus oli pyytänyt pahoinpitelyä koskevassa asiassa ehdottomaan vankeuteen tuomitulta valittajalta lausuman hänelle aikaisemmin tuomitun yhdyskuntapalvelun suorittamiseen liittyvistä seikoista ja mahdollisesta tuomitsemisesta valvontarangaistukseen. Lausu- Kun A:lla oli todettu vakava sairaus, X oli muuttanut hänen luokseen auttamaan häntä. A oli luovuttanut X:lle pankkikorttinsa, jolla X oli nostanut A:n tililtä noin neljän kuukauden aikana ennen A:n kuolemaa suuren määrän varoja. X tuomittiin hovioikeudessa rangaistukseen törkeästä kiskonnasta. Kysymys näytön arvioinnista ja erityisesti siitä, oliko X:lle voitu asettaa näyttötaakka siitä, mihin rahat oli käytetty. (Ään.) KKO:2014:33 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys A oli 1.2.2006 kaatunut jäisellä pihalla siten, että takaraivo oli iskeytynyt maahan. Puhelinkonsultaation perusteella aivotärähdykseksi arvioitu vamma ei ollut vaatinut välitöntä lääkärinhoitoa, vaan A oli päänsärystä huolimatta palannut seuraavana päivänä esimiestason työhönsä jatkaen sitä koko saman vuoden kevään ilman sairauspoissaoloja. Kesäloman jälkeen A jäi sairauslomalle 7.8.2006 alkaen ja hänelle myönnettiin sittemmin pysyvä työkyvyttömyyseläke. A:n työkyvyttömyyden aiheuttaneita oireita tutkittiin ensin työuupumuksena ja niitä hoidettiin mielialahäiriöön ja työkuormitukseen liittyvänä masennuksena, kunnes aivovammaa alettiin tutkia oireita selittävänä tekijänä lokakuusta 2007 lähtien. Kysymys siitä, johtuivatko A:n neuropsykologiset oireet ja masennus mainitusta tapaturmasta. KKO:2014:34 Huumausainerikos - Törkeä huumausainerikos Rangaistuksen määrääminen Rangaistuksen mittaaminen Vastaajien syyksi oli luettu, että he olivat pitäneet hallussaan ja myyneet fentanyyliä sisältäviä lääke8 laastareita. Fentanyyliä pidettiin erittäin vaarallisena huumausaineena. Kysymys siitä, oliko hallussa pidettyjä määriä pidettävä rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettuina suurina määrinä huumausainetta ja täyttivätkö teot törkeän huumausainerikoksen tunnusmerkistön. Kysymys myös rangaistuksen mittaamisesta. RL 50 luku 2 § 1 kohta KKO:2014:35 Ylimääräinen muutoksenhaku Tuomion purkaminen riitaasiassa - Ihmisoikeusloukkaus Isyys - Isyyden vahvistaminen Oikeudenkäyntimenettely Asian lepäämään jättäminen Ennen isyyslain voimaantuloa vuonna 1968 avioliiton ulkopuolella syntynyt A oli vaatinut vuonna 2000 nostamassaan kanteessa vahvistettavaksi, että B oli hänen isänsä. Korkein oikeus oli 17.11.2003 antamallaan tuomiolla (KKO 2003:107) hylännyt kanteen, koska se oli nostettu vasta isyyslain voimaanpanosta annetun lain 7 §:n 2 momentissa säädetyn, 1.10.1981 päättyneen määräajan jälkeen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli 6.7.2010 antamassaan tuomiossa katsonut, että A:n yksityiselämän suojaa oli loukattu. A vaati tämän jälkeen Korkeimman oikeuden tuomion purkamista. Korkein oikeus katsoi, että lainsäädäntötoimet olivat sanotusta voimaanpanolaista ja sen soveltamisesta aiheutuneiden ongelmien ensisijainen ratkaisukeino. Vireillä on isyyslain uudistamista koskeva lainsäädäntöhanke, jonka tarkoituksena on myös taannehtivin vaikutuksin ratkaista nämä ongelmat. Korkein oikeus jätti purkuhakemuksen käsittelyn lepäämään, kunnes lainsäädäntöhanke on ratkennut. (Ään.) Vrt. KKO:2003:107 KKO:2014:36 Maakaari - Erityisen oikeuden kirjaaminen Leasing - Sale and lease back Leasingyhtiö oli niin sanotulla sale and lease back -leasingsopimuksella ostanut yritykseltä sen omistamalla kiinteistöllä olleet, elinkeinotoiminnassa käytettävät kiinteistön käyttötarkoitusta palvele- Momentti 5_14.fm Page 9 Friday, August 1, 2014 8:10 AM mukaan peri T:n jäämistön, ja vaikka testamentti oli moiteajan umpeuduttua tullut lainvoimaiseksi testamentin toissijaisen saajan osalta. Ks. KKO:1994:104 MK 14 luku 4 § 1 mom 1 kohta KKO:2014:40 KKO:2014:37 Oikeudenkäyntikulut Muutoksenhaku Merenkulun ympäristönsuojelulaki - Öljypäästömaksu Merioikeus - Oikeudenkäynti merijutussa Oikeudenkäyntimenettely Prekluusio Rajavartiolaitos oli määrännyt aluksen omistajalle öljypäästömaksun. Kysymys siitä, oliko omistaja osoittanut asemestaan laivanisännän maksuvelvolliseksi merenkulun ympäristönsuojelusta annetun lain 3 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, jolloin maksua ei olisi saanut määrätä omistajalle. Merenkulun ympäristönsuojeluL 3 luku 1 § KKO:2014:38 Kiinteistönmuodostamislaki Rasite - Kulkuyhteys Yksityistie - Tieoikeus - Autopaikkaoikeus - Venevalkamaoikeus Saarikiinteistöjen omistaja vaati, että kiinteistöjen hyväksi perustetaan kulkuyhteyden järjestämiseksi tie-, autopaikka- ja venevalkamaoikeudet mantereelle. Maaoikeus määräsi kulkuyhteyden järjestettäväksi asemakaavaan merkityn venevalkama-alueen (LV) kautta. Kysymys siitä, täyttyivätkö oikeuksien perustamisen edellytykset. KML 156 § 3 mom YksitTieL 7 § 2 mom YksitTieL 13 § 2 mom KKO:2014:39 Perintökaari - Keskinäinen testamentti - Testamentin moite Oikeussuojan tarve T oli määrännyt testamentissa omaisuutensa aviopuolisolleen E:lle ja tämän jälkeen E:n lapsenlapselle. T:n toissijaisina perillisinä olleet sukulaiset nostivat testamentin moitekanteen E:tä vastaan. Heillä katsottiin olleen riittävä oikeudellinen intressi kanteen ajamiseen, vaikka kanne oli nostettu vain leskeä vastaan, joka lainkin Hovioikeus ei ollut myöntänyt A:lle jatkokäsittelylupaa riita-asiassa. A:n valituksesta Korkein oikeus, jossa A ei ollut vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, kumosi hovioikeuden päätöksen ja palautti asian hovioikeuden käsiteltäväksi. A vaati hovioikeudessa, että B velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa Korkeimmassa oikeudessa. A:n oikeudenkäyntikuluvaatimusta Korkeimman oikeuden osalta ei voitu tutkia hovioikeudessa, koska sitä ei ollut tehty ennen asian käsittelyn päättymistä Korkeimmassa oikeudessa. OK 21 luku 14 § 1 mom OK 21 luku 16 § 2 mom KKO:2014:41 Tuottamus - Törkeä tuottamus Kuolemantuottamus - Törkeä kuolemantuottamus Vaaran aiheuttaminen A oli luovuttanut opioidiriippuvaisten korvaushoidossa saamaansa metadonia kahdesti huumausaineita käyttämään tottuneelle B:lle tämän pyynnöstä. Käytettyään aineen B oli ensimmäisellä kerralla saanut metadonimyrkytyksen ja toisella kerralla kuollut. A:lle vaadittiin rangaistusta ensimmäisen luovutuksen osalta vaaran aiheuttamisesta ja toisen luovutuksen osalta törkeästä kuolemantuottamuksesta. Kysymys siitä, oliko A menetellyt syytteissä tarkoitetuin tavoin huolimattomasti huomioon ottaen sen, että B oli menettelyllään itse myötävaikuttanut henkensä ja terveytensä vaarantumiseen. Kysymys myös siitä, sisältyikö vaaran aiheuttaminen A:n syyksi luettuun törkeään huumausainerikokseen. simmäisen perusteella poliisimies oli määrännyt hänet väliaikaiseen ajokieltoon. Rikokset käsiteltiin samassa oikeudenkäynnissä. Ajokiellon keston tuli olla käräjäoikeuden tuomiosta laskettuna vähintään vuosi, eikä ajokiellon kestosta määrättäessä tullut ottaa huomioon sitä, että poliisimies olisi voinut määrätä A:n ajokieltoon myös jälkimmäisen teon perusteella. (Ään.) Ks. KKO:2006:101 KKO:2007:98 AjokorttiL 66 § KKO:2014:43 Ajokielto Momentti vat koneet ja laitteet ja vuokrannut ne samana päivänä takaisin yritykselle. Leasingsopimukseen perustuva oikeus ei ollut kirjaamiskelpoinen. (Ään.) A oli jo aiemmin menettänyt ajooikeutensa ja ollut törkeään rattijuopumukseen syyllistyessään lisäksi tuomioistuimen määräämässä ajokiellossa. Koska A:lla kuitenkin oli voimassa oleva ajokortti, hän oli ajokorttilain 3 §:n 1 kohdassa tarkoitettu ajo-oikeuden haltija. Sen vuoksi poliisimies oli voinut ajokorttilain 70 §:n nojalla määrätä hänet väliaikaiseen ajokieltoon, joka tuli ajokorttilain 66 §:n 5 momentin nojalla ottaa vähennyksenä huomioon määrättäessä ajokiellon kestosta tuomioistuimessa. Ajokorttilaki 3 § 1 kohta Ajokorttilaki 66 § Ajokorttilaki 70 § KKO:2014:44 Työturvallisuus - Epäasiallinen kohtelu Vahingonkorvaus K oli kokenut, että häneen oli kohdistettu työssään epäasiallista kohtelua lähiesimiehensä taholta. K oli jäänyt työstään ensin sairauslomalle ja sittemmin irtisanoutunut. K on vaatinut työnantajaltaan työturvallisuuslain perusteella vahingonkorvausta. Kysymys siitä, oliko K:ta kohdeltu työturvallisuuslain 28 §:ssä tarkoitetulla tavalla epäasiallisesti, sekä mainittuun lakiin perustetun vahingonkorvausvelvollisuuden edellytyksistä. (Ään.) TyöturvallisuusL 28 § KKO:2014:45 KKO:2014:42 Ajokielto Oikeudenkäyntimenettely - Pääkäsittely hovioikeudessa A oli syyllistynyt kahteen törkeään rattijuopumukseen, joista vain en- A ja B olivat kanteessaan vaatineet valtiolta vahingonkorvausta ai- 9 Momentti 5/2014 Momentti 5_14.fm Page 10 Friday, August 1, 2014 8:10 AM heettomista ja lainvastaisista esitutkintatoimenpiteistä ja esitutkintaan liittyvien salassa pidettävien tietojen antamisesta viranomaisten toimesta ulkopuolisille. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen katsoen muun ohella, että tuomiossa selostettu valtion näkemystä tukeva näyttö oli laajempaa ja uskottavampaa kuin A:n ja B:n näkemystä tukeva näyttö. A ja B olivat valituksessaan hovioikeudelle vedonneet siihen, että käräjäoikeus oli arvioinut näytön asiassa väärin ja että keskeisen todistajan kertomus oli paikkansa pitämätön ja ristiriidassa muun todistusaineiston kanssa. Lisäksi A ja B olivat kyseenlaistaneet käräjäoikeuden tuomion perusteena olevan oikeudenkäyntiaineiston luotettavuuden ja nimenneet tästä kysymyksestä henkilötodistelua. Hovioikeus hylkäsi A:n ja B:n pyynnön pääkäsittelyn järjestämisestä katsoen, että näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei jäänyt varteenotettavaa epäilystä, eikä pääkäsittelyn toimittamiselle ollut muutakaan perustetta. Kun käräjäoikeuden tuomion perusteluista ei ilmennyt, millä perusteella valtion näkemystä tukeva näyttö oli uskottavampaa ja miten esitetyn näytön laajuus tuki tätä johtopäätöstä eikä selostettua laajaa näyttöä muutoinkaan ollut juurikaan analysoitu, ei käräjäoikeuden tuomion perusteella voinut luotettavasti arvioida näytön arvioinnin oikeellisuutta. Pääkäsittelyn toimittaminen ei myöskään ollut selvästi tarpeetonta ottaen huomioon asian laatu ja merkitys asianosaiselle. Asia palautettiin hovioikeuteen pääkäsittelyn pitämistä varten. OK 26 luku 14 § OK 26 luku 15 § KKO:2014:46 Veropetos - Törkeä veropetos Lainvoima - Osittainen lainvoima Muutoksenhaku Oikeudenkäyntimenettely Jutun palauttaminen Syytteen mukaan rakennustöitä tehneet henkilöt A–D (useita kymmeniä henkilöitä) ja neljän osakeyhtiön toiminnasta vastanneet henkilöt X–Z (useita henkilöitä) olivat sopineet siitä, että rakennustyöt oli tehty yhtiöiden nimissä ja laskutettu yhtiöiden toimesta. Ra- kennustöistä yhtiöiden tileille maksetut rahasuoritukset oli nostettu tileiltä käteisenä ja rahavarat oli suoritettu A–D:lle siten, että suorituksista oli vähennetty X– Z:lle prosenttimääräiset palkkiot. Syyttäjä oli katsonut, että myös A– D olivat tosiasiassa vastanneet yhtiöiden toiminnasta siltä osin kuin kysymys oli ollut heidän rakennustoiminnastaan, ja vaatinut kaikkien mainittujen henkilöiden tuomitsemista rangaistukseen yhtiöiden verotuksessa tehdyistä veropetoksista, koska yhtiöiden toiminnassa oli laiminlyöty toimittaa ennakonpidätyksiä ja suorittaa työnantajan sosiaaliturvamaksuja sekä arvonlisäverojen tilittäminen. Syytteessä mainittuja veroja ja maksuja koskevat laiminlyönnit oli katsottu yhdeksi veropetokseksi. Käräjäoikeus oli lukenut menettelyn X–Z:n syyksi veropetoksena ennakonpidätysten, työnantajan sosiaaliturvamaksujen ja arvonlisäverojen välttämisen osalta, mutta oli katsonut A–D:n syyllistyneen veropetokseen vain siltä osin kuin he olivat laiminlyöneet niiden veromäärien maksamisen, jotka olivat vastanneet heille maksettujen palkkojen ennakonpidätysmääriä. Syyttäjä haki hovioikeudessa muutosta A–D:n osalta siltä osin kuin syyte työnantajan sosiaaliturvamaksujen ja arvonlisäverojen välttämisestä oli hylätty. Osa vastaajista A–D ei valittanut käräjäoikeuden tuomiosta. Hovioikeus katsoi ensin syyttäjän avanneen valituksellaan hovioikeuden tutkittavaksi sen kysymyksen, olivatko väitetyt veropetokset tapahtuneet asianomaisten yhtiöiden toiminnassa myös niiden vastaajien osalta, jotka eivät olleet itse valittaneet käräjäoikeuden tuomiosta. Tätä kysymystä arvioidessaan hovioikeus katsoi, ettei syytteessä kuvattu menettely ollut tapahtunut yhtiöiden toiminnassa siten, että menettelyyn osalliset A–D sekä X– Z olisivat välttäneet ennakonpidätysten, työnantajan sosiaaliturvamaksujen ja arvonlisäverojen suorittamisen syytteessä väitetyllä tavalla, ja hylkäsi syytteen tällä perusteella. Korkeimman oikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla katsottiin, ettei hovioikeuden olisi tullut ottaa syyttäjän valituksen perusteella tutkittavaksi kysymystä siitä, olivatko A–D sekä X–Z syyl10 listyneet käräjäoikeuden heidän syykseen lukemaan veropetokseen ennakonpidätysten osalta. Korkein oikeus katsoi edelleen, että syytteessä tarkoitettu menettely voi kaikkien menettelyyn osallisten osalta täyttää yhtiöiden toiminnassa tehdyn ennakonpidätysten, työnantajan sosiaaliturvamaksujen ja arvonlisäverojen välttämiseen kohdistuvan veropetoksen. Koska hovioikeus ei ollut arvioinut asian tosiseikastoa tältä pohjalta, asia palautettiin hovioikeuteen. KKO:2014:47 Työsopimus - Syrjintä Työnantaja oli osana muutosturvaohjelmaa sitoutunut maksamaan irtisanotuille tukea työllistymistä tai toimeentuloa varten. P, joka oli oikeutettu ansiosidonnaisen päivärahan lisäpäiviin 65 vuoden ikään saakka, ei ollut saanut tukea. Työnantajan mukaan tuki oli tarkoitettu vain kaikkein heikoimpaan asemaan joutuville irtisanotuille työntekijöille ja tuen kohdentaminen heille oli toteuttanut irtisanottujen tosiasiallista yhdenvertaisuutta. Työnantajan katsottiin asettaneen P:n tuen saamisen ehtojen kannalta hänen ikänsä perusteella muita epäsuotuisampaan asemaan, mutta tälle menettelylle oli yhdenvertaisuuslain 7 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu oikeutettu tavoite. Työnantaja ei siten ollut menetellyt työsopimuslain 2 luvun 2 §:n syrjintäkiellon vastaisesti, eikä P sen vuoksi ollut oikeutettu vahingonkorvaukseen tuen epäämisen perusteella. TSL 2 luku 2 § YhdenvertaisuusL 6 § 2 mom YhdenvertaisuusL 7 § 1 mom KKO:2014:48 Seksuaalirikos - Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö - Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö Oikeudenkäyntimenettely Todistelu - Näytön arviointi Rangaistuksen määrääminen Rangaistuksen mittaaminen Isälle vaadittiin rangaistusta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, koska hän oli kosketellut seksuaalisesti olennaisella Momentti 5_14.fm Page 11 Friday, August 1, 2014 8:10 AM RL 20 luku 7 § 1 mom (563/1998) KKO:2014:49 Huoneenvuokra - Asuinhuoneiston vuokraus - Asuinhuoneiston luovutus väliaikaisesti toisen käytettäväksi Oikeudenkäyntimenettely - Valituksen tutkiminen Oikeussuojan tarve Vuokralaisella oli asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 18 §:n 1 momentin nojalla oikeus luovuttaa asuinhuoneisto väliaikaisesti toisen käytettäväksi, kun hän oli itse estynyt käyttämästä huoneistoa ollessaan vankilassa, ja vaikka vankila sijaitsi samalla paikkakunnalla kuin asuinhuoneisto. Kysymys myös valituksen tutkimisen edellytyksistä, kun määräaika, joksi asuinhuoneisto oli tarkoitus luovuttaa toiselle, oli kulunut umpeen oikeudenkäynnin aikana. L asuinhuoneiston vuokrauksesta 18 § 1 mom KKO:2014:50 Työsopimus - Kilpailukielto Robotteihin perustuvia automaatiojärjestelmiä toimittavan yrityksen palveluksessa olleen robottien ohjelmointitehtävässä toimineen insinöörin työsopimuksessa oli ollut kilpailukieltoehto, joka rajoitti hänen oikeuttaan neljän kuukauden aikana työsuhteen päättymisestä tehdä työsopimus kilpailevaa toimintaa harjoittavan yrityksen kanssa. Kysymys siitä, oliko kilpailukieltosopimuksen solmimiseen ollut työsopimuslain 3 luvun 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy. (Ään.) TSL 3 luku 5 § KKO:2014:51 Veropetos - Törkeä veropetos Salakuljetus Ne bis in idem A ja B olivat tuoneet Suomeen suuria määriä nuuskaa, minkä johdosta heille vaadittiin rangaistusta salakuljetuksesta. A:lle ja B:lle oli määrätty samoihin nuuskaeriin liittyen veronkorotuksia, koska he olivat laiminlyöneet täyttää nuuskan kaupallisesta maahantuonnista seuraavan valmisteverotusta koskevan ilmoitusvelvollisuuden. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla veronkorotusten katsottiin koskevan samaa asiaa, josta salakuljetuksessa oli kyse. Veronkorotuspäätökset estivät siksi salakuljetusta koskevan syytteen tutkimisen. Veropetossyytteen osalta ks. KKO:2013:78. KORKEIN HALLINTO-OIKEUS Yleishallintoasiat KHO:2014:83 Asiakirjajulkisuus – Julkisuuslain soveltamisala – Julkinen tehtävä – Julkinen valta – Vakuutusyhtiö – Lakisääteinen vakuutus – Asiantuntijalääkäri – Palvelussuhde – Toimeksiantosuhde – Salassa pidettävä tieto – Liikesalaisuus – Ammattisalaisuus – Henkilökohtaisia oloja kuvaava tieto – Henkilöllisyys Yksityinen vakuutusyhtiö hoiti julkista tehtävää ja käytti julkista valtaa tehdessään päätöksiä lakisääteisiä vakuutuksia koskevissa asioissa. Yhtiön toimintaan sovellettiin tältä osin julkisuuslakia sen 4 §:n 2 momentin perusteella. Näiden vakuutusyhtiölle kuuluvien julkisen vallan käyttöä sisältävien lakisääteisten tehtävien hoitamiseen ja päätöksentekoon osallistui asiantuntijalääkäreitä. Tiedot heidän henkilöllisyydestään eivät jääneet julkisuuslain soveltamisalan ulkopuolelle sillä perusteella, että he olivat työsopimussuhteessa vakuutusyhtiöön tai antoivat lausuntoja toimeksiantosuhteen perusteella. Tiedon saaminen siitä, ketkä käyttivät julkista valtaa, kuului julkisuuslain 1 §:n 1 momentista ilmenevän julkisuusperiaatteen ydinalueeseen. Tämä tiedonsaantioikeus koski paitsi henkilön osallistumista yksittäisen julkisen vallan käyttöä sisältävän päätöksen tekemiseen, myös hänen kuulumistaan julkista valtaa käyttävään organisaatioon päätöksentekoon osallistuvana. 11 Lakisääteisiä vakuutuksia käsittelevän vakuutusyhtiön asiakirjoihin sisältynyt tieto asiantuntijalääkäreiden henkilöllisyydestä tai heidän palvelus- tai toimeksiantosuhteensa olemassaolosta, ottaen myös huomioon heidän osallistumisensa julkisen vallan käyttämiseen, ei ollut julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 17 tai 20 kohdassa tarkoitettu liike- tai ammattisalaisuus tai muu vastaava salassa pidettävä liike- tai elinkeinotoimintaa koskeva seikka. Tiedot heidän henkilöllisyydestään tai erikoisaloistaan tai erityispätevyyksistään eivät liioin olleet mainitun pykälän 1 momentin 32 kohdassa tarkoitettuja henkilökohtaisia oloja kuvaavia salassa pidettäviä tietoja. Tiedot eivät muillakaan perusteilla olleet salassa pidettäviä. Asiassa ei korkeimmassa hallinto-oikeudessa ollut kysymys siitä, oliko tietopyynnön esittäjällä oikeus saada vakuutusyhtiön henkilörekisteriin sisältyneet tiedot asiantuntijalääkäreiden henkilöllisyydestä julkisuuslain 16 §:n 3 momentin mukaisilla tavoilla eli kopiona, tulosteena tai sähköisessä muodossa. Momentti tavalla tekoaikana 1–3-vuotiasta tytärtään ja saanut tämän koskettelemaan häntä. Kysymys näytön arvioinnista. Kysymys myös rangaistuksen mittaamisesta. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (julkisuuslaki) 1 § 1 momentti, 4 § 2 momentti sekä 24 § 1 momentti 17, 20 ja 32 kohta KHO:2014:86 Ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle – Kansaneläkelaitoksen ja taksialan välinen sopimusjärjestely – Kansaneläkelaitoksen korvattavaksi kuuluvat matkakustannukset – Tilausvälityskeskustoiminta – Suorakorvaus kuljetuksen suorittaneelle taksiyrittäjälle – Sopimusjärjestelyn tulkinta – Palveluja koskeva käyttöoikeussopimus – Julkinen hankinta Kansaneläkelaitos maksaa vakuutetuille sairausvakuutuslain ja Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain nojalla matkakustannusten korvausta vakuutetun omavastuuosuuden ylittävältä osin. Kuljetusten järjestäminen ei kuitenkaan kuulu Kansaneläkelaitoksen vastuulle. Kansaneläkelaitos oli allekirjoittanut Suomen Taksiliitto ry:n kanssa runkosopimuksen, jossa oli sovittu sairausvakuutuslain sekä Momentti 5/2014 Momentti 5_14.fm Page 12 Friday, August 1, 2014 8:10 AM Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain perusteella myönnettävien matkakustannusten korvausten maksamisesta suorakorvausmenettelyllä kuljetuksen suorittaneille taksiyrittäjille. Runkosopimuksen mukaan Kansaneläkelaitoksen ja taksialan määrittelemillä alueellisilla taksiyhtiöillä oli oikeus liittyä runkosopimukseen tekemällä sopimus sähköisestä suorakorvausmenettelystä Kansaneläkelaitoksen asianomaisen vakuutuspiirin kanssa siten, että kunkin vakuutuspiirin alueen tilausvälityskeskustoiminnasta vastaa yksi taksiyhtiö. Kansaneläkelaitoksen seitsemän vakuutuspiiriä olivat allekirjoittaneet erikseen sopimukset sähköisestä suorakorvausmenettelystä määriteltyjen alueellisten taksiyhtiöiden kanssa. Sopimusten sisältämistä järjestelyistä ja suorakorvausmenettelystä ei ollut järjestetty tarjouskilpailua. Kansaneläkelaitos on sinänsä julkisista hankinnoista annetussa laissa (348/2007, hankintalaki) tarkoitettu hankintayksikkö. Markkinaoikeus oli katsonut, että Kansaneläkelaitoksen ja Suomen Taksiliitto ry:n välinen runkosopimus ja sen perusteella tehdyt alueelliset suorakorvaussopimukset muodostivat yhdessä sopimuskokonaisuuden, jota oli pidettävä hankintalain 5 §:n 6 kohdassa tarkoitettuna palveluja koskevana käyttöoikeussopimuksena. Asiassa oli arvioitava, onko Kansaneläkelaitoksen ja taksialan välillä sovittuun suorakorvausjärjestelyyn sovellettava unionin oikeudesta johtuvia käyttöoikeussopimuksia koskevia oikeusohjeita ja sitä myöten hankintalain säännöksiä. Korkein hallinto-oikeus päätti esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan SEUT 267 artiklassa tarkoitetun ennakkoratkaisupyynnön: 1. Onko unionin tuomioistuimen palvelukonsessiota koskevaa oikeuskäytäntöä tulkittava siten, että sen ulkopuolelle jää kokonaisjärjestely, johon osaltaan sisältyy viranomaisen järjestämisvastuulle kuuluvien korvausten maksatus suorakorvausjärjestelynä ja samalla kuljetusten tilausjärjestely, joka ei kuulu viranomaisen vastuulle? 2. Mikä merkitys on annettava järjestelystä johtuvalle välilliselle seuraukselle, että tilausten järjeste- lyn tarkoituksena on vähentää Kansaneläkelaitoksen maksettavaksi julkisista varoista tulevia kuljetuskustannuksia? Laki julkisista hankinnoista (348/ 2007) 5 § 1 momentti 6 kohta, 6 § 1 momentti 4 kohta, 15 § 1 kohta ja 21 § 2 momentti Sairausvakuutuslaki (1224/2004) 2 luku 1 §, 4 luku 7 § 1 momentti ja 15 luku 9 § Laki Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista (566/2005) 15 § 1 momentti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/18/EY julkisia rakennusurakoita ja julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta (hankintadirektiivi) 1 artikla 4 kohta KHO:2014:102 Asiakasmaksu – Pitkäaikainen laitoshoito – Maksun perusteet – Laskennallinen metsätulo – Vähimmäiskäyttövara – Päätöksen purkaminen Ratkaistavana asiassa oli pitkäaikaista laitoshoitoa saavan henkilön asiakasmaksun määräytyminen. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (asiakasmaksulaki) mukaan maksu määräytyy maksukyvyn mukaan. Maksu ei voi ylittää laissa määrättyä prosenttiosuutta hoidossa olevan asiakasmaksulaissa tarkoitetusta kuukausitulosta. Maksu voidaan määrätä enintään sen suuruiseksi, että hoitoa saavan henkilökohtaiseen käyttöön jää kuukausittain vähintään laissa säädetty euromäärä (vähimmäiskäyttövara). Asiakasmaksulain mukaan kuukausituloina otetaan huomioon muun ohessa eläkkeet. Metsätulo otetaan huomioon metsän laskennallisen tuoton perusteella (laskennallinen metsätulo). Hallinto-oikeus oli katsonut, että hoidettavalle tuli asiakasmaksun jälkeen jäädä muista maksun määräämisen perusteena olevista tuloista kuin laskennallisesta metsätulosta (tässä tapauksessa eläkkeestä) henkilökohtaiseen käyttöönsä vähimmäiskäyttövara. Korkein hallinto-oikeus totesi, että kun hoidettavan saaman eläkkeen ja metsätulon perusteella laskettiin asiakasmaksu prosentti12 osuuden perusteella, hänen käyttövaransa muodostui suuremmaksi kuin vähimmäiskäyttövara. Tällöin vähimmäiskäyttövaraa koskeva asiakasmaksulain säännös ei tullut sovellettavaksi. Hallinto-oikeuden päätös perustui ilmeisesti väärään lain soveltamiseen ja se purettiin. Äänestys 4–3 ja esittelijän eriävä mielipide. Hallintolainkäyttölaki 63 § 1 ja 2 momentti Hallintolaki 6 § Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 1 §, 7c § 1 momentti (221/2003 ja 1217/2007), 10a § 2 momentti (1134/1996 ja 1217/2007), 10b § 1, 2 ja 3 momentti KHO:2014:104 Pysäköintivirhemaksu – Autovuokraamo – Kuljettajan vastuu – Omistajan vastuu Autovuokraamon omistamalle autolle oli määrätty pysäköintivirhemaksu auton ollessa vuokrasopimuksen perusteella auton vuokranneen ulkomaalaisen henkilön käytössä. Pysäköintivirhemaksu määrättiin autovuokraamon maksettavaksi. Kun autovuokraamo oli osoittanut, että auto oli ollut vuokrattuna ja vuokralaisen käytössä pysäköintivirheen sattuessa, pysäköintivirhemaksua ei voitu määrätä autovuokraamon maksettavaksi. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi kaupungin pysäköinninvalvojan valituksen hallinto-oikeuden päätöksestä, jolla maksuunpano oli kumottu. Äänestys 4–1. Laki pysäköinninvalvonnasta 9 § KHO:2014:109 Kunnallisasia – Maankäyttösopimus – Esteellisyys – Lahjusrikkomus – Virkamies – Läsnäolo Kaupungin teknisen toimen johtaja oli vuosina 2004–2007 osallistunut puolisonsa kanssa Lapin matkoille, joiden kutsujana tai järjestäjänä oli erään kiinteistöalan yhtiön johtohenkilö. Johtohenkilö puolisoineen oli myös itse osallistunut matkoille. Teknisen toimen johtaja oli sittemmin saanut muun ohella näihin matkoihin vuosien 2005– 2007 osalta liittyneistä syistä sakkorangaistuksen lahjusrikkomuksesta. Momentti 5_14.fm Page 13 Friday, August 1, 2014 8:10 AM viimeinen noin 4,5 vuotta ennen nyt kysymyksessä olleen maksujärjestelyn tekemistä ja hyväksymistä vuonna 2011. Matkojen kutsujana tai järjestäjänä ollut henkilö oli jäänyt eläkkeelle vuonna 2007, eikä asiassa ollut selvitetty, että ammatillisista yhteyksistä toisensa tunteneet henkilöt olisivat tämän jälkeen jatkaneet tapaamisia vastaavanlaisissa yhteyksissä. Vuonna 2011 toteutetun maksujärjestelyn tarpeen voitiin päätellä tulleen todennäköisesti ilmi vasta vuoden 2007 jälkeen. Korkein hallinto-oikeus totesi, että lahjusrikkomuksena teknisen toimen johtajan syyksi luettu menettely osoitti moitittavaa suhtautumista viranomaistoiminnan objektiivisuutta ja tasapuolisuutta turvaavien säännösten noudattamiseen. Kun tässä asiassa kuitenkin otettiin muun ohella huomioon vuosien 2005–2007 matkoista kulunut aika ja matkojen aikana vallinneet olosuhteet, teknisen toimen johtajan puolueettomuuden ei voitu sopimusjärjestelyä vuonna 2011 käsiteltäessä katsoa vaarantuneen tavalla, joka olisi voimakkuudeltaan rinnastunut erikseen määritellyissä esteellisyysperusteissa tarkoitettuihin tilanteisiin. Teknisen toimen johtaja ei näin ollen ollut esteellinen olemaan läsnä asiaa käsiteltäessä. Äänestys 6–3 (koko jaoston istunto) Viestintävirasto oli päätöksellään antanut yhtiölle televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain (744/ 1998) mukaisen huomautuksen ja velvoittanut yhtiötä jatkossa korjaamaan laiminlyöntinsä siitä syystä, että yhtiön mainosten välissä esittämät katkotunnukset eivät olleet lainmukaisia ja että yhtiö oli ylittänyt laissa säädetyn mainosajan enimmäiskeston. Viestintävirasto oli päätöksessään katsonut, että yhtiön käyttämät menupohjat, joissa esitellään tulevia ohjelmia, eivät ole katkotunnuksia, koska niitä ei käytetty katkotunnusten paikalla vaan jaetussa kuvatilassa ohjelman lopputekstien aikana. Katsoessaan yhtiön ylittäneen laissa säädetyn mainosajan enimmäiskeston Viestintävirasto oli lukenut mukaan mainosaikaan kuuluviksi muun kuin sponsoroidun ohjelman esittämisen yhteydessä esitetyt sponsoriyhtiön tuotteen logoa kuvaavat sponsoritunnukset sekä mainosspottien väliset ja mainoskatkoa seuraavat "mustat sekunnit". "Mustilla sekunneilla" tarkoitetaan ohjelmien, mainoskatkojen ja yksittäisten televisiomainosten välissä olevia mustia kuvia, joiden tarkoituksena on erottaa mainitut eri sisällöt toisistaan. Korkein hallinto-oikeus päätti esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan SEUT 267 artiklassa tarkoitetun ennakkoratkaisupyynnön: 1) Onko audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 2010/13/EU 19 artiklan 1 kohtaa tulkittava pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa siten, että se on esteenä kansallisen lainsäädännön tulkinnalle, jonka mukaan kuvatilan jakamista ei pidetä audiovisuaalista ohjelmaa televisiomainoksista erottavana katkotunnuksena, mikäli osa kuvatilasta on varattu ohjelman lopputeksteihin ja osa kuvatilasta yhtiön kanavan tulevien ohjelmien esittelyyn menupohjalla eikä jaettuun kuvatilaan sisälly tai sen jälkeen esitetä nimenomaista mainosjakson alkamista merkitsevää ääni- tai kuvatunnusta? 2) Kun huomioon otetaan direktiivin 2010/13/EU vähimmäissääntelyluonne, onko direktiivin 23 artiklan 2 kohtaa tulkittava pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa siten, että se on esteenä sille, että muiden kuin sponsoroitujen ohjelmien yhteydessä esitettyjä sponsoritunnuksia pidetään direktiivin 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina "mainospaloina", jotka on luettava osaksi mainosajan enimmäiskestoa? 3) Kun huomioon otetaan direktiivin 2010/13/EU vähimmäissääntelyluonne, onko direktiivin 23 artiklan 1 kohdan mukaista "mainospalojen" käsitettä suhteessa mainosajan enimmäiskestoa kuvaavaan ilmaisuun "osuus yhtä tasatuntien välistä tuntia kohti ei saa 13 Momentti 5/2014 Kuntalaki 52 § 2 momentti ja 90 § Hallintolaki 27 § 1 momentti ja 28 § 1 momentti 7 kohta KHO:2014:116 Televisiotoiminta – Katkotunnus – Jaettu kuvatila – Mainos – Mainosaika – Sponsoritunnus – Mustat sekunnit – Ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle Momentti Teknisen toimen johtaja oli vuonna 2011 ollut kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa läsnä käsiteltäessä maankäyttösopimukseen perustuvan korvauksen maksujärjestelyä. Sopimuksen osapuolena oli kuolinpesä, jonka kolmesta osakkaasta yksi oli edellä mainitun kiinteistöalan yhtiön johtohenkilön puoliso. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli kysymys erityisesti siitä, oliko teknisen toimen johtaja esteellisyyttä koskevan yleislausekkeen (hallintolaki 28 § 1 momentti 7 kohta) perusteella esteellinen olemaan läsnä asiaa käsiteltäessä. Esteellisyyttä koskevan yleislausekkeen esitöiden mukaan esteellisyyden aiheuttavan erityisen syyn puolueettomuutta vaarantavan vaikutuksen on oltava suunnilleen samanasteinen kuin erikseen määritellyissä esteellisyysperusteissa (hallintolaki 28 § 1 momentti 1–6 kohta). Yleislausekkeeseen perustuvan esteellisyyden aiheuttavan olosuhteen tulee siten olla sellainen, että luottamus virkamiehen puolueettomuuteen vaarantuu yhtä voimakkaasti kuin hänen osallistuessaan esimerkiksi sellaisen asian käsittelyyn, jossa hänen läheisensä on asianosainen taikka josta hänelle itselleen tai hänelle erityisen läheiselle henkilölle on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa. Vuodesta toiseen jatkuneet tapaamiset muun ohella edellä mainituilla matkoilla olivat sinänsä synnyttäneet tuttavuus- ja ystävyyssuhteita. Ne eivät kuitenkaan sellaisenaan antaneet aihetta olettaa, että virkamiehelle olisi syntynyt epäterve tarve suosia virkatoimissaan henkilöitä, joihin hän oli näin tai muutoin lähinnä ammatillisissa yhteyksissä tutustunut. Virkamiehen lahjusrikkomuksesta saama tuomio, jonka perusteena olevilla tapahtumilla oli välillinen henkilöllinen yhteys viranomaisessa käsiteltävään asiaan, saattoi sinänsä muodostaa yleislausekkeen perusteella esteellisyyden. Arvioitaessa esteellisyyden perustavan erityisen syyn olemassaoloa oli kuitenkin otettava huomioon ne seikat ja olosuhteet, jotka tuomioon olivat johtaneet. Teknisen toimen johtajan tuomioon osaltaan johtaneista kiinteistöalan yhtiön matkoista ensimmäinen oli tehty noin 6,5 vuotta ja Momentti 5_14.fm Page 14 Friday, August 1, 2014 8:10 AM olla yli 20 prosenttia" tulkittava pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa siten, että se on esteenä sille, että eri mainosten välissä ja mainoskatkon lopuksi tulevat "mustat sekunnit" luetaan osaksi mainosaikaa? Laki televisio- ja radiotoiminnasta (744/1998) 2 § 2, 13, 14 ja 16 kohta, 21 § 1 momentti, 22 § 1 momentti, 26 § 2 momentti, 29 §, 35 § 1 momentti ja 36 § 1 momentti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/13/EU audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) (kodifioitu toisinto) 1 artikla 1 kohta h, i ja k alakohta, 4 artikla 1 ja 6 kohta, 10 artikla 1 kohta, 19 artikla 1 kohta, 23 artikla 1 kohta ja 26 artikla Verotusasiat KHO:2014:82 Perintöverotus – Kahden vuoden kuluessa saatu lahja – Kaksi kuolemantapausta A oli saanut isältään lahjakirjalla 7.12.2006 neljä kiinteistöä. Isä oli kuollut 20.8.2007. Isän jälkeen toimitetussa perintöverotuksessa A:n lahjaksi saamat kiinteistöt oli perintö- ja lahjaverolain 16 §:n nojalla lisätty A:n perintöosuuteen ja perintöverosta oli vähennetty kiinteistölahjasta aikaisemmin määrätty lahjavero. A itse oli kuollut 18.9.2007. A:n jälkeen toimitetussa perintöverotuksessa kiinteistöt oli luettu A:n jäämistöön ja perintövero oli määrätty hänen perillisilleen. Koska A:n kiinteistölahjasta johtuva korotettu perintövero oli määrätty A:lle isän jälkeen tulleesta perinnöstä eikä A:n aikaisemmin saamasta kiinteistölahjasta ja koska kysymyksessä olevat kiinteistöt olivat olleet perintöverotuksen kohteena vain kerran eli A:n jälkeen toimitetussa perintöverotuksessa, asiassa ei voitu soveltaa perintö- ja lahjaverolain 17 §:ää. Perintö- ja lahjaverolaki 17 § KHO:2014:90 Verotusmenettely – Veronkorotus – Oikeudenkäynti kohtuulli- sen ajan kuluessa – Asian käsittelyn viivästyminen – Lainvoimainen veronkorotusta koskeva päätös – Viivästyksen hyvittäminen Tulli oli vuonna 2002 tekemänsä tarkastuksen perusteella määrännyt A:n maksettavaksi A:n käytettynä vuonna 2000 maahantuomasta autosta autoveron jälkiveroa ja veronkorotusta. Korkein hallintooikeus oli vuonna 2008 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n valituksen veronkorotuksen perusteen ja prosenttimäärän osalta mutta palauttanut asian verotusarvon osalta Tullin käsiteltäväksi. A valitti Tullin muutospäätöksestä hallinto-oikeuteen ja vaati muun ohella veronkorotuksen poistamista vedoten hallintolainkäyttölain 53a §:n säännökseen taloudellisen seuraamuksen alentamisesta tai poistamisesta asian käsittelyn viivästymisen johdosta. Hallinto-oikeus jätti vuonna 2011 antamassaan päätöksessä A:n vaatimuksen veronkorotuksen poistamisen osalta tutkimatta, koska veronkorotus oli sekä perusteen että määrän osalta tullut lainvoimaiseksi korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 2008 antaman päätöksen johdosta. Hallinto-oikeus alensi A:n valituksen johdosta auton verotusarvoa ja veroprosenttia. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että pääasian ollessa edelleen vireillä korkeimman hallinto-oikeuden aiemmin antama päätös, johon sisältyi myös kannanotto veronkorotuksesta, ei estänyt hallintolainkäyttölain 53a §:n soveltamista asiaa uudelleen käsiteltäessä. Asian käsittelyn katsottiin viivästyneen mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla eikä viivästyksen katsottu aiheutuneen A:n toiminnasta. A:lle määrätty 2013,55 euron suuruinen veronkorotus poistettiin kokonaan. Vuonna 2002 toimitettu autoveron jälkiverotus Hallintolainkäyttölaki 53a § Ympäristöasiat KHO:2014:80 Maankäyttö ja rakentaminen – Rakennuslupa – Asemakaavamääräys – Käyttötarkoitus – Sosiaalitointa palveleva rakentaminen – Asuntola – Vanhusten 14 palvelutalo – Ryhmäkoti – Hoitopalvelujen tarjoaminen – Kerrosala Rakennuslupa oli myönnetty kerrosalaltaan 571 neliömetrin suuruiselle 9 asuntoa käsittävälle ryhmäkodille. Samalle tontille oli aikaisemmin rakennettu kerrosalaltaan 658 neliömetrin suuruinen 12 asuntoa käsittävä vanhusten palvelutalo. Rakennuspaikka sijaitsi maankäyttö- ja rakennuslain 213 §:n 1 momentin nojalla asemakaavana voimassa olevassa 1.12.1992 vahvistetussa rakennuskaavassa osoitetulla rivitalojen ja muiden kytkettyjen asuinrakennusten korttelialueella (AR). Asemakaavamääräysten mukaan merkintä (AR) tarkoitti rivitalojen ja muiden kytkettyjen asuinrakennusten korttelialuetta. Asemakaavassa oli tontin kohdalla merkintä e=0.3 so50%. Kaavamääräysten mukaan puolet rakennusoikeudesta saatiin käyttää sosiaalitointa palvelevien tiloja varten. Tämän katsottiin tarkoittavan sitä, että sosiaalitointa palvelevan rakentamisen osuus ei saanut ylittää 50 prosenttia rakennusten kokonaiskerrosalasta. Rakennushankeilmoituksen mukaan ryhmäkodin huoneistoala oli yhteensä 508 neliömetriä, ja asuntotilojen pinta-ala yhteensä 232 neliömetriä. Asiakirjoista ilmeni, että sekä vanhustentalo että ryhmäkoti käsittävät pääasiassa itsenäiseen asumiseen tarkoitettuja vuokra-asuntoja. Ryhmäkodin asukkaiden tueksi asuntoryhmän yhteyteen oli suunniteltu yhteis- ja palvelutiloja, joissa asumispalveluhenkilöstö oli paikalla ympärivuorokautisesti. Suunnitellussa hankkeessa oli siten osaksi kysymys sosiaalitointa palvelevasta rakentamisesta. Alueen asemakaavassa oli erikseen sallittu myös sosiaalitointa palvelevien tilojen rakentaminen. Kun otettiin myös huomioon selvitys tontille aikaisemmin rakennetun kerrosalaltaan 658 neliömetrin suuruisen vanhusten palvelutalon ja valituksenalaisen kerrosalaltaan 571 neliömetrin suuruisen ryhmäkodin asuintilojen laajuudesta ja asumisen itsenäisyydestä, rakennusten yhteenlaskettua kerrosalaa ei voitu niin suurelta osin laskea asemakaavamääräyksen tarkoittamaksi sosiaalitoimen tiloiksi, että asemakaavassa määrätystä 1 425 kerrosalaneliömetrin suuruisesta rakennusoikeu- Momentti 5_14.fm Page 15 Friday, August 1, 2014 8:10 AM Maankäyttö- ja rakennuslaki 50 §, 58 § 1 momentti ja 138 § 1 momentti 1 kohta Ks. myös KHO 2014:42 ja KHO 2014:43 KHO:2014:93 Vesihuolto – Liittämisvelvollisuus – Vapautus liittämisvelvollisuudesta – Kiinteistö – Kiinteistökohtaisuus – Rakennuskohtaisuus Kunnan ympäristöjaosto oli päätöksellään jättänyt aiheettomana käsittelemättä X:n hakemuksen liike- ja asuinrakennuksen vapauttamiseksi liittämisvelvollisuudesta vesihuoltolaitoksen viemäriverkostoon. Ympäristöjaosto perusteli päätöstään sillä, että mainittu kiinteistö oli jo liitetty vesihuoltolaitoksen vesi- ja viemäriverkostoon, joten yksittäistä rakennusta koskevaa vapautushakemusta ei ollut tarpeen käsitellä. Hallinto-oikeus oli päätöksellään X:n valituksesta kumonnut ympäristöjaoston päätöksen ja palauttanut asian ympäristöjaostolle uudelleen käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi ympäristöjaoston valituksen hallinto-oikeuden päätöksestä. Vesihuoltolain 10–12 §:n perusteella liittämisvelvollisuutta ja vapauttamista siitä arvioidaan lähtökohtaisesti säännösten sanamuodon mukaisesti kiinteistökohtaisesti. Päätöksestä ilmenevissä oloissa ja siitä ilmenevin perustein liittämisvelvollisuudesta vapauttamista oli kuitenkin voitava arvioida tapauskohtaisesti erikseen kiinteistön eri osien tai eri rakennusten osalta. Vesihuoltolaki 1 §, 3 § 1 kohta, 10 § 1 momentti ja 11 § KHO:2014:115 Ympäristönsuojelulaki – Ympäristölupa – Lupaharkinta – Liikenne – Pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta – Betoniasema Ympäristölautakunta oli myöntänyt ympäristöluvan betoniasemalle, joka sijoittui asemakaavassa teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueeksi (TTV-7) merkitylle alueelle. Betoniaseman toimintapaikalle kuljettiin katua, joka rajoittui toiselta puolen osin toimintaalueeseen ja teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueeseen ja toiselta puolen asemakaavassa ympäristöhäiriötä aiheuttamattomien teollisuusrakennusten korttelialueeksi (TY-5) merkittyyn kortteliin, johon voidaan sijoittaa toimintaa varten tarpeellisia asuntoja. Asiassa oli kysymys betoniaseman ympäristöluvan myöntämisen edellytysten harkinnasta ja siitä, missä määrin toimintaan liittyvän liikenteen haitat tuli ottaa huomioon lupaharkinnassa. Korkein hallinto-oikeus totesi, että ympäristölupaharkintaan ei lähtökohtaisesti kuulu liikenteen yleisten ympäristöhaittojen huomioon ottaminen alueella, joka ei kuulu suoranaisesti toiminnanharjoittajan vastuulle ja joka on osoitettu yleiseen liikenteeseen. Luvan myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa on varmistauduttava siitä, ettei toiminnasta aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa laissa tarkoitettuja kiellettyjä seurauksia. Tällöin harkinnassa on otettava huomioon myös alueen taustamelu sekä muun ohella liikenteestä johtuva melu. Kun liikenne yleisellä tiellä aiheutuu suurelta osin vain luvanvaraisesta toiminnasta, on lupaharkinnassa liikenne otettava tapauskohtaisesti huomioon varsinaisen toiminnan lähialueella. Asemakaavaalueella tien pölyäminen kuuluu kadun pitäjän vastuulle, jonka on varmistuttava siitä, että kadun rakenne ja kunnossapito vastaavat sen käyttöä. Liikenteen huomioon ottaminen ympäristölupaharkinnassa on mahdollista vain siltä osin kuin kysymys on ylipäätään liikenteestä aiheutuvasta ympäristön pilaantumisesta. Teiden ja katujen käyttäjien liikenneturvallisuus ei liity toiminnasta aiheutuvaan ympäristön pilaantumiseen, eikä liikenneturvallisuutta voida tämän vuoksi ottaa huomioon lupaharkinnassa. Betoniaseman toiminta lisäsi liikennemääriä ja liikenteestä aiheutuvia haittoja alueella. Kun otettiin huomioon lupahakemukseen sisältynyt liikennearvio, alueen kaavoitus sekä melutasoraja-arvoja koskeva lupamääräys, liikenteen lisääntymisestä ja tästä aiheutuvasta melutason mahdollisesta noususta ei näissä oloissa voitu katsoa aiheutuvan ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 5 kohdassa ja eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:ssä tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. 15 Momentti 5/2014 Momentti desta tulisi ryhmäkodin rakentamisen jälkeen käytetyksi yli puolet. Suunniteltu rakentaminen ei näin ollen ollut asemakaavan vastaista. Ympäristönsuojelulaki 2 § 1 momentti, 3 § 1 momentti, 6 §, 28 § 1 momentti, 41 §, 42 §, 43 § Eräistä naapuruussuhteista annettu laki 17 § KKO:N VALITUSLUVAT VL:2014-45 Liikennerikos - Liikenneturvallisuuden vaarantaminen Kuolemantuottamus A oli lähestynyt risteystä kuljettaen ajoneuvoyhdistelmää yli 80 kilometrin tuntinopeudella alueella, jossa suurin sallittu ajonopeus oli ollut 60 kilometriä tunnissa. A oli törmännyt risteystä ylittämään lähteneeseen väistämisvelvollisuutta osoittavan merkin takaa tulleeseen B:n kuljettamaan henkilöautoon seurauksin, että B ja viisi kyydissä ollutta henkilöä olivat kuolleet. A:n syyksi oli luettu liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Kysymys siitä, oliko A syyllistynyt myös kuuteen kuolemantuottamukseen. VL:2014-46 Arvopaperi - Markkinointi Vahingonkorvaus A oli sijoittanut 500 000 euroa suuren kansainvälisen rahoitusyhtiön liikkeelle laskemaan obligaatioon, jota oli markkinoitu pääomaturvattuna B Oy:n järjestämässä tilaisuudessa. Markkinointiesitteessä ei ollut mainintaa liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyyteen liittyvästä ns. liikkeeseenlaskijariskistä, mutta siinä todettiin, ettei obligaatioon tullut sijoittaa tutustumatta tuotteen arvopaperimarkkinalain mukaiseen esitteeseen, josta sanottu riski ilmeni. Liikkeeseenlaskija meni konkurssiin, ja A menetti osan sijoittamastaan pääomasta. Kanteessaan A katsoi, että markkinointi oli ollut virheellistä ja harhaanjohtavaa. A vaati, että B Oy velvoitetaan korvaamaan hänelle hänen obligaatioon sijoittamansa Momentti 5_14.fm Page 16 Friday, August 1, 2014 8:10 AM määrä. Kysymys B Oy:n korvausvastuusta. VL:2014-47 Kiinteistön kauppa - Kaupan purkaminen - Laatuvirhe Maakaari Ostaja vaati kanteessaan kiinteistön kaupan purkamista omakotitalossa havaittujen kosteusvaurioiden perusteella. Kysymys sanotun laatuvirheen olennaisuudesta kaupan purkamisen edellytyksenä. VL:2014-50 Seksuaalirikos - Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö Laillisuusperiaate K oli neljässä eri tilaisuudessa ottanut 13–14-vuotiaan asianomistajan peniksen suuhunsa ja hyväillyt sitä siten, että tämä oli saanut siemensyöksyn K:n suuhun. Kysymys siitä, oliko K ollut RL 20 luvun 10 §:n 1 momentissa tarkoitetussa sukupuoliyhteydessä asianomistajan kanssa. VL:2014-51 tujen B:n ja tämän vanhempien kertomusten perusteella ei voitu syrjäyttää asumisoikeussopimuksen merkintää asumisoikeuden haltijoista. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua katsoen perusteluissaan, että B:n vanhempien antamassa lainassa oli saattanut olla kysymys nimenomaan A:n ja B:n perheelle eikä yksin B:lle annetusta rahoituksesta sekä että väite siitä, että A ja B eivät olisi ymmärtäneet asumisoikeussopimuksen sisältöä, ei ollut uskottava. Kysymys siitä, olisiko hovioikeuden tullut omasta aloitteestaan toimittaa pääkäsittely. VL:2014-48 Työsopimus - Lomauttaminen Irtisanomisajan palkka VL:2014-53 Lähestymiskielto - Lähestymiskiellon uudistaminen Työntekijä lomautettiin heinäkuussa 2009 osa-aikaisesti. Marraskuussa 2009 lomautus muuttui kokoaikaiseksi. Työntekijä irtisanoi työsopimuksensa toukokuussa 2010 ja vaati irtisanomisajan palkkaansa, koska hän oli ollut yhdenjaksoisesti lomautettuna yli 200 päivän ajan. Kysymys siitä, otetaanko osa-aikainen lomautus huomioon laskettaessa työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitettua vähintään 200 päivän yhdenjaksoisen lomautuksen kestoa. Työsopimus - Määräaikainen työsopimus Kysymys lähestymiskiellon uudistamisen edellytyksistä. VL:2014-49 Työaika - Työaikalain soveltamisala A, B, C ja D olivat työskennelleet perheenomaista huoltoa ja hoitoa järjestävän työnantajan palveluksessa olevien sijaisvanhempien sijaisina näiden vuosilomien aikana ja muina vapaapäivinä. Sijaisten työaika oli työsopimuksissa määritetty kokonaisina vuorokausina ja sijaistus oli tapahtunut yleensä useamman vuorokauden pituisina jaksoina työnantajan vahvistaman työvuorolistan mukaisena ajankohtana. Sijaiset olivat asuneet työvuoronsa ajan sijaisvanhempien ja lasten kodissa ja päättäneet itsenäisesti käytännön työtehtäviensä järjestämisestä. Kysymys siitä, kuuluiko työ työaikalain soveltamisalaan. VL:2014-52 Oikeudenkäyntimenettely - Pääkäsittely hovioikeudessa Ulosottovalitus - Sivullisen oikeus A:n veloista oli ulosmitattu puolisosuus asumisoikeussopimukseen perustuvasta asumisoikeusmaksusta. A:n puoliso B valitti ulosmittauksesta katsoen koko asumisoikeusmaksun kuuluvan hänelle, koska hänen vanhempansa olivat lainanneet hänelle mainitut varat. Käräjäoikeus hylkäsi valituksen todeten, että käräjäoikeudessa kuul- Toimitus: Henna Tolvanen Talentum Media Oy www.talentumshop.fi www.suomenlaki.com J oli työskennellyt ajalla 18.8.2005– 19.9.2010 ensin Kuusankosken ja sitten yhdistyneen uuden Kouvolan kaupungin palveluksessa lähes yhtäjaksoisesti yhteensä 22 määräaikaisessa työsuhteessa ruokalapalvelutyöntekijänä samassa toimipisteessä. Ensimmäistä, työllistämistuella tehtyä työjaksoa ja kahta viimeistä, toimintatapatarkastuksen keskeneräisyydellä perusteltua määräaikaista työsopimusta lukuun ottamatta kaikkien määräaikaisten työsopimusten perusteeksi oli ilmoitettu nimetyn henkilön sijaisuus. Kaupunki oli samaan aikaan ylläpitänyt sijaislistaa tarvittavien sijaisten saamiseksi ruokapalvelun eri toimipisteisiin. Kysymys siitä, oliko työnantajalla ollut perusteltu syy solmia määräaikaisia työsopimuksia. VL:2014-54 Laillinen este Kysymys siitä, oliko valittaja voinut ajoissa ilmoittaa laillisesta esteestään saapua hovioikeuden pääkäsittelyyn.
© Copyright 2024