1 Missio Järvenpää Yhteyden ilta 6.11.2012 Henna Saarinen ONKO HENGELLISELLE VANHEMMUUDELLE TILAA SEURAKUNNASSA? Jokainen Jeesukseen uskova on pappi 1. Piet. 2:9 Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa. Yllä oleva jae on yksi Raamatun keskeisimpiä kohtia, joissa puhutaan yleisestä pappeudesta. Vanhan testamentin aikana vaikuttaneet kolme virkaa – pappi, kuningas ja profeetta – saivat kaikki täyttymyksensä Jeesuksessa. Leeviläinen pappeusjärjestys päättyi Jeesukseen, joka oli täydellinen ylipappi, joka uhrasi itsensä täydellisenä, Jumalalle kelpaavana uhrina. Hebrealaiskirjeen 5:1-10 puhuu siitä, että Jeesus oli pappi uuden, eli Melkisedekin järjestyksen mukaisesti. Jeesuksen täytetty työ ristillä teki sinusta - papin - kuninkaallisen - profeetallisen  ONKO TÄMÄ LIIAN HYVÄÄ OLLAKSEEN TODELLA TOTTA? Paimenuus (seurakunnan johtajuus) on tehtävä, johon Jumala kutsuu ja seurakunta asettaa Raamattu puhuu viisitahoisesta palveluvirasta, joista ensin mainitaan apostoli ja profeetta. Seurakunta on perustettu apostolien ja profeettojen perustalle. Mitä tämä tarkoittaa? Ef. 2:20 Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Jumala kutsui viisitahoisen palveluviran (ei vain paimenia, vaan kaikki viisi) yhtä syytä varten: Ef. 4:11-12 Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. AVAINSANA: varustaminen Hengellinen vanhemmuus on ”epävirallista” paimenuutta, joka suuntautuu itsestä ulospäin Joyce Meyer: Suurin osa ihmisten onnettomasta olosta johtuu siitä, että heillä ei ole jotain, mitä he itselleen haluavat, tai heillä on jotain, mitä he eivät halua itsellään olevan. Kyse on siis minusta, minusta ja minusta. Tie onnellisuuteen on todellisuudessa seuraava: palvelen ja rakastan muita, ja Jumala tekee minusta onnellisen. Erityisesti nuori sukupolvi etsimällä etsii niitä, joita voisivat kutsua hengellisiksi isiksi ja äideiksi. Tarve heidän keskuudessaan on valtava, mutta hengellisiä vanhempia on vähän. Hengellisessä vanhemmuudessa ei kuitenkaan ole kyse siitä, että olisi ”yhtä nuorekas” kuin se, jota opetuslapseuttaa tai tukee. Nuorekkuus ei ole arvo, jota vanhemmalta etsitään. Ilman hengellisen vanhemmuuden ulottuvuutta jää paitsi jostakin hyvin olennaisesta, minkä Jumala asetti ihmisen elämään. Olemalla tukena toiselle oppii ja vastaanottaa valtavasti myös itse. Jos ei koskaan asetu hengelliseksi tukihenkilöksi kenellekään, ei voi saavuttaa sitä siunausta, mikä tällä alueella itselle kuuluu! 2 Hengellinen vanhemmuus on hengellistä täysi-ikäisyyttä, sitä, että osaa nähdä seurakunnan ja Jumalan valtakunnan tarpeet laajemmin. On olemassa ihminen, joka tarvitsee sinua. Onko sinulla ”opetuslapsi”? Moni etsii mentoria, mutta miksi et etsisi henkilöä, jolle voisit olla mentori, ja uskoisi, että mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää? Hengellinen vanhemmuus Raamatussa ja Paavalin elämässä Paavali – Timoteus Timoteus oli juutalaisen äidin ja kreikkalaisen isän poika, jonka Paavali tapasi lähetysmatkallaan. Paavali ”adoptoi” hänet ja kutsui häntä hengelliseksi pojakseen. 1. Tim. 1:2 1 Paavali, Kristuksen Jeesuksen apostoli, jonka Jumala, meidän pelastajamme, ja Kristus Jeesus, meidän toivomme, ovat määränneet tähän virkaan, 2 tervehtii Timoteusta, omaa hengellistä poikaansa. Isän Jumalan ja Herramme Kristuksen Jeesuksen armo, laupeus ja rauha sinulle! 1. Kor. 4 17 Olen sitä varten lähettänyt luoksenne Timoteuksen, joka on minun hengellinen lapseni, rakas ja uskollinen poikani. Hän palauttaa teidän mieleenne, miten minä Kristuksen omana elän ja mitä minä kaikkialla eri seurakunnissa opetan. Paavali opetti, kehotti, rohkaisi ja ojensi Timoteusta, ja hänestä tulikin, kuten Paavalikin oli, seurakuntien rohkaisija ja Efeson seurakunnan johtaja. Tärkeintä oli, että Paavali rakasti Timoteusta. Mitä hengellinen vanhemmuus edellyttää? - molemminpuolinen kiintymys mentorin tulee olla askeleen edellä (ihanteellinen ikäero ehkä 8-10 vuotta) kutsu Jumalalta opetuslapseuttaa juuri tätä tiettyä henkilöä paljon aikaa ja halua rakentaa ihmissuhdetta Tällainen ihmissuhde vaatii paljon mutta antaa vielä enemmän: 1. Tess. 2:7-12 Loppujen lopuksi päädymme siihen, että kyse on suhteista – jumalasuhteesta ja ihmissuhteista. Jeesus sanoi lähetyskäskyssä, että meidän tulee kasvattaa opetuslapsia: sellaisia, joita opetamme, joiden vaipat vaihdamme, joita ruokimme, joiden kitinää kuuntelemme, jotka johdatamme uskon perusasioiden äärelle… ja ehkä loppujen lopuksi lähetämme eteenpäin jopa pidemmälle kuin me itse! Olennaisin parantava tekijä kaikista riippuvuuksista paranemiseen on psykologien mukaan läheiset, hoitavat ihmissuhteet joko lapsuudessa tai aikuisiällä. Tie terveeseen jumalasuhteeseen on asettaa itsensä kasvamaan seurakunnan yhteyteen, rohkaisevien, lohduttavien ja kehottavien ihmisten lähelle. Syvempi merkitys tällä tiellä löytyy, kun itsestä tulee vastaanottajan lisäksi antaja, joka kykenee hengelliseen vanhemmuuteen. Hebr. 5:12 Jo aikoja sitten teistä olisi pitänyt tulla toisten opettajia, mutta sen sijaan te olette itse jälleen opin tarpeessa: jonkun olisi opetettava teille Jumalan sanan alkeet. Te tarvitsette taas maitoa, ette te kestä vahvaa ruokaa.