Eläkejäädytyksen tarkastelua LUE LISÄÄ s.5
VALTAKUNNALLINEN, PUOLUEISIIN JA USKONNOLLISIIN YHTEISÖIHIN SITOUTUMATON ASIANTUNTIJALEHTI www.senioriliike.fi 1/2015 VINKKEJÄ SISÄLLÖSTÄ: Carpe diem s.10 Senioriliikkeen risteily Tallinnaan…................................................... 3 Eläkejäädytyksen tarkastelua LUE LISÄÄ s.5 Jäsenet kertovat mikä sai liittymään Senioriliikkeeseen ............4 SENIORILIIKKEEN KYSELY EDUSKUNTAPUOLUEILLE Kolmen sukupolven kortteli Helsingin Jätkäsaareen Aalto yliopiston tutkimus- ja kehittämishanke …................................................ 6 Asuntoministeri Pia Viitanen ................................................ 7 Ikäihmiset etusijalle hissitaloihin .................................................7 Ihmisen kohtaaminen on tärkeintä Vanhusasiavaltuutettu sai kannatusta! Kaikki haluavat vähentää laitoshoitoa Taina Semi on toiminut kunnallisessa vanhus- ja muistityössä ....................................... 9 Keski-iän liikunta näkyy reippaana vanhuutena .................. 11 Ikääntyneiden päihteidenkäyttö ja mielen hyvinvointi .. 12 ISTOCKPHOTO Iäkkäiden ihmisten arvostus yhä heikkoa ............................................... 14 S uomen Senioriliike kysyi vuoden 2014 lopussa eduskuntapuolueiden kantaa asioihin, jotka koskettavat läheisesti eläkeläisten ja vanhusten elämää. Puoluesihteereille lähetettyyn kyselyyn vastasivat Kokoomus, SDP, Vasemmistoliitto, Kristillisdemokraatit, Suomen Keskusta ja Vihreä liitto. Kyselyyn eivät vastanneet RKP ja Perussuomalaiset. Selvityksessä keskityttiin asioihin, jotka ovat ikäihmisten palvelujen ja talouden kannalta olennaisia: eläkeläisen talous, eläkkeen suuruuden kehitys, vanhuspalvelujen rakenne, kotona asumista tukevat palvelut, omaishoito, yksityiset ja julkiset palvelut, vanhuspalvelujen laatu ja saata- vuus sekä vanhusasiavaltuutetun viran tarpeellisuus. Palvelurakenne – kotona asumista korostetaan Hallituksen esityksessä vanhuspalvelulain muuttamiseksi on sen perusteluissa asetettu tavoitteeksi ikääntyvien kotona asumisen lisääminen ja laitoshoidon vähentäminen. Kaikki puolueet haluavat vähentää laitoshoitoa eli vanhainkotiasumista ja terveyskeskuksen vuodeosastohoitoa Puolueet olivat lähes yhtä mieltä siitä, että avopalveluja tulee kehittää ja vanhusten kotihoidon, omaishoidon, perhehoidon ja tehostetun palveluasumisen osuutta hoivamuodoista pitäisi lisätä. Vasemmistoliiton mielestä perhehoidon ja Kristillisten mielestä tehostetun palveluasumisen osuus voidaan pitää ennallaan. SDP vähentäisi laitoshoidon osuutta jo inhimillisistä syistä ja nostaa esiin kotiin tehtävien muutostöiden tärkeyden. Yksin asuminen ei ole välttämättä paras vaihtoehto, ja silloin erilaiset yhteisökodit, ryhmäkodit, perhehoito, kevyemmät palveluasumisen muodot ja muut yhteisölliset ratkaisut ovat hyviä SDP:n näkemyksen mukaan. jatkuu seuraavalla sivulla Kuinka vanhuspalvelulaki on edistänyt ikääntyneiden hyvinvointia? ......................................... 16 Kirja-arvioita ......................................... 20 Sote-uudistus - mitä uutta ikäihmisille? ............................................ 22 Senioriuutisia ….................................... 23 På svenska ................................................. 24 Y LIIT EKSI N IE S JÄ NIOR N! SE EESEE K LIIK KTS.S 3 • SUOMEN SENIORILIIKE RY 1/2015 Lue mitä puolueet vastasivat Senioriliikkeelle PUHEENJOHTAJALTA 2 jatkuu edelliseltä sivulta KOTIPALVELUTKO PELASTAVAT? P äättäjät ovat viime vuodet hokeneet kotipalvelujen mantraa ja arvokasta vanhuutta. Suomen Senioriliike teki vuoden vaihteessa eduskuntapuolueiden puoluesihteereille kyselyn ikäihmisten palveluista ja taloudesta. Puolueet haluavat vähentää laitoshoitoa eli vanhainkotiasumista ja terveyskeskuksen vuodeosastohoitoa. Puolueet olivat yhtä mieltä siitä, että avopalveluja tulee kehittää ja vanhusten kotihoidon, omaishoidon, perhehoidon ja tehostetun palveluasumisen osuutta hoivamuodoista pitää lisätä tai pitää ennallaan. Liian monet vanhat ihmiset ovat suurimman osan vuorokaudesta yksin. Lisäksi he ovat usein asuntojensa vankeja hissittömissä taloissa. Terveyskeskuksen vuodeosasto ei todellakaan ole kenenkään koti. Mutta miksi vanhainkotipaikkoja pitää vähentää, niitä on vähennetty noin 6 000 paikalla vuoden 2005 jälkeen. Yhteisössä asuvat vanhukset voisivat saada seuraa toisistaan ja heitä hoitavan henkilökunnan ei tarvitse ajella ympäri kyliä. Kun puolueet haluavat vähentää laitosmaista hoitoa, kotona asumisen resursseja on vahvistettava. Kun vanhainkoti lakkautetaan, sen henkilökunnan tulee siirtyä kotihoidon palvelukseen. Kotiin tarvitaan monenlaisia palveluja ja kuntoutusta. Jos muistisairaalla vanhuksella olisi omahoitaja, elämä olisi helpompaa, kun voisi jutella tutun kanssa. Ennakoivina toimina hyvinvointia tukevia kotikäyntejä pitäisi järjestää kaikille yli 80-vuotiaille. Myös kodinhoitajien koulutuksen renessanssi olisi tarpeen. Kotipalvelujen kehittämisestä huolimatta tarvitaan kodinomaista laitosmuotoista asumista, palveluasumista, ryhmäasumista, intervalliasumista, sillä yli 85-vuotiaiden määrä kasvaa tulevina vuosina. Vanhuspalvelujen rahoitukseen olisi syytä kehitellä uusia ideoita. Verovähennysoikeus yksityisiin kotipalveluihin vapauttaisi kunnan henkilökunnan taakkaa. Miten olisi hoivavakuutus tai rakennerahasto vanhustenhoidon tuleviin tarpeisiin. Eläkkeiden ostovoima ovat taitetun indeksin takia vähentynyt rajusti. Tämän epäkohdan poistaminen vähentäisi erityisesti pieniä eläkkeitä saavien toimeentulotukia ja muita vastaavia yhteiskunnan tulonsiirtoja. EEVA KAINULAINEN puheenjohtaja Kokoomus esittää pohdittavaksi keinoja lisätä yhteisöllisyyttä. Yhdistykset ja järjestöt on saatava mukaan kotihoitoon. Niillä on oma roolinsa omaishoitajien tukemisessa, mm. vapaailtojen järjestämisessä. Myös kaavoituksessa on huomioitava yhteisöllinen asuminen. Vasemmistoliiton mukaan kotihoidon tulee perustua palvelusuunnitelmaan, jossa kaikki kotona selviytymistä tukevat palvelut ja etuudet on määritelty. Puolueen mielestä ympärivuorokautisen hoidon paikkoja on oltava riittävästi myös akuuttien tarpeiden varalle. Kristillisdemokraattinen puolue linjaa, että jokaisella ikääntyneellä tulee olla oikeus kotiin. Tehostettu palveluasuminen ja laitoshoito ovat vaihtoehtoja enemmän hoitoa ja apua tarvitseville. Keskustan mukaan ikäihmisille pitää olla monipuolisesti erilaisia, turvallisia asumisen tapoja ja malleja. Vihreät korostavat omaishoitoa, jota tulee olla tarjolla tarpeen ja omaishoitajien oman tahdon mukaan. Omaishoidon tuki – valtakunnallisia kriteereitä kaivataan Omaishoidon tukeen sisältyvät hoitopalkkio ja muut palvelut. Hoitopalkkio voi nykyisellään vaihdella välillä 381,00-761,99 euroa kuukaudessa. Kunnat päättävät omaishoidon myöntämisen periaatteista. Puolueet haluavat nostaa omaishoidon palkkiota lukuun ottamatta Kokoomusta, joka pitäisi palkkiot ennallaan. Useimmat puolueet esittävät lisää omaishoidon tukipalveluja, kuten omaishoitajien terveystarkastuksia ja vapaapäiviä, palveluohjausta, koulutusta, neuvontaa jne. Keskusta ja Kokoomus esittävät valtakunnallisesti laadittavia yhtenäisiä omaishoidon kriteerejä, jotta kaikki kriteerit täyttävät omaishoitajat pääsevät tuen piiriin. Omaishoidon maksatus Kelalle Omaishoidon tuen maksatuksen siirtäisivät Kelalle Kokoomus, Keskusta, Vihreät ja Kristillisdemokraatit. SDP tuo esille omaishoidon kansallinen kehittämisohjelman tavoitteet: hoidon vaativuuden ja sitovuuden mukaan määräytyviä hoitopalkkioluokkia olisi kolme: 500, 700 ja 1 100 euroa kuukaudessa. Määrää tarkistettaisiin vuosittain palkkakertoimella. Vasemmistoliitto toteaa, että kuntakohtaisista eroista tullaan pääsemään eroon sote-uudistuksen myötä. Kristillisdemokraattien mukaan omaishoidon tuki tulee muuttaa subjektiiviseksi oikeudeksi ti- lanteissa, joissa potilas olisi ilman omaishoitoa laitoshoidon tarpeessa. Yksityiset vai julkiset palvelut Suomessa julkisten vanhuspalvelujen osuus on noin 75 % ja yksityisten 25 %. Puolueiden näkemyksen mukaan päävastuu vanhuspalvelujen järjestämisestä on julkisella sektorilla. Kokoomus ei ottanut päävastuunkysymystä esille, vaan korosti valinnanvapautta, joka on kokoomuksen mukaan hyvä keino edistää laatua. Kunnat käyttävät palveluseteleitä, joilla kuntalaiset voivat ostaa tarvitsemiaan palveluita. Puolueilta kysyttiin, pitäisikö palvelusetelien käyttöä lisätä. Kokoomuksen mielestä palvelut säilyvät monipuolisina palvelusetelien käytön avulla. Kristillisdemokraatit ja Keskusta näkevät, että palveluseteleiden käyttöä voidaan lisätä, ne antavat valinnanvapautta ja lisää vaihtoehtoja. SDP:n mielestä palvelusetelit sopivat, kun asiakkaalla on tietoa tarjottavista palveluista ja palvelusetelien käyttö on hänelle taloudellisesti mahdollista. Vasemmistoliitto näkee, että palveluseteleiden käyttöön liittyy valvontaan ja tasapuolisuuteen liittyviä ongelmia. Vihreät näkevät palvelusetelin täydentävänä palveluna, ja korostavat, ettei siitä saa tulla hyvätuloisten ohituskaista. Vanhuspalvelujen laatuun halutaan kriteereitä Vanhuspalvelujen saatavuudessa kaikki puolueet luottavat vanhuspalvelulakiin ja tulevien sote-alueiden vastuuseen. Vanhuspalvelujen hinta-laatusuhteen varmistamiseksi puolueet korostavat laatukriteereitä kilpailutuksessa ja hankinnassa sekä kuntien osto-osaamisen lisäämistä. Laadun varmistamiseksi puolueet esittävät mittareita, kriteereitä, laaturekisteriä ja valvontaa. Kristillisdemokraatit korostavat käyttäjien kuulemista. Vanhusasiavaltuutetun viran perustamista kannatetaan Vanhusasiavaltuutetun viran perustaminen on ollut Senioriliikkeen toiminnan tavoitteena vuodesta 2008 lähtien. Mikään puolue ei vastusta viran perustamista. Puolueista SDP, Vasemmistoliitto ja Keskusta kannattavat vanhusasiavaltuutetun viran perustamista. Kokoomus, Kristillisdemokraatit ja Vihreät näkevät, että viran perustaminen voisi olla mahdollista myöhemmin. Vanhusasiavaltuutetun viran perustaminen on osa SDP:n vanhus- poliittista ohjelmaa. Keskusta esitti valtuutetun viran perustamista eduskunnassa, kun vanhuspalvelulaki oli käsittelyssä loppuvuodesta 2012, mutta ei saanut muiden ryhmien tukea asialle Vasemmistoliiton mukaan kysymys on ns. positiivisesta diskriminaatioista. Monilla muillakin erityisryhmillä, kuten lapsilla ja maahanmuuttajilla on tarvetta vastaavaan toimeen. Kokoomus korostaa vanhusneuvostojen aseman vahvistamista. Vihreistä on tärkeää, että vanhusneuvostot ovat kunnissa pakollisia. Monet vanhusten asiat voidaan tehokkaasti ja mielekkäästi hoitaa tätä kautta kuntatasolla. Kristillisdemokraattien näkemys on, että olisi tehtävä kokonaistarkastelu erilaisten valtuutettujen tarpeesta. Kristilliset näkevät vaarana sen, että resursseja hukataan ja valtuutettujen vaikuttavuus heikkenee, jos määrää lisätään. Eläkeläisten talouteen liittyvät kysymykset Vuoden 1996 alussa otettiin käyttöön työeläkkeitä koskeva taitettu indeksi. Puolueilta kysyttiin kannattavatko ne taitetun indeksin palauttamista alkuperäiseksi ansiotuloindeksiksi. Puolueet olivat varsin yksimielisesti kielteisellä kannalla. Vain Vasemmistoliitto oli sitä mieltä, että nykyisin käytössä oleva taitettu indeksi pitäisi palauttaa alkuperäiseksi ansiotuloindeksiksi. Indeksin uudelleen määrittelemisestä siten, että se vastaisi paremmin eläkeläisten kulutusta (esim. ruoka, lääkkeet asuminen) ja palvelujen käyttöä, puolueiden mielipiteet jakautuivat tasan. Kokoomus, Vasemmistoliitto ja Kristillisdemokraatit kannattivat esitystä kun taas SDP, Keskusta ja Vihreät eivät tukeneet ajatusta. Keskusta jätti ei –vastauksensa perustelematta. SDP pitää oikeudenmukaisempana tapana hoitaa eläkeläisten toimeentulon parantaminen verotuksellisin keinoin. Vihreät samoin kuin SDP:kin painottavat sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta. Muutoshalukkuudestaan huolimatta Kokoomus ja Kristillisdemokraatit toteavat indeksimuutoksen tekemisen oikeudenmukaisesti vaikeaksi, koska eläkeläiset eivät ole yhdenmukainen ihmisryhmä. Raippavero puolueiden mielestä oikeudenmukainen Kun kysyttiin, pitäisikö työeläkeverotuksen olla kaikissa tuloluokissa samalla tasolla kuin palkkatuloverotuksen, vastaajien mielipiteet jakaantuivat. Kokoomus, SDP ja Vasemmistoliitto vastaisivat, kyllä kun taas Kristillisdemokraatti- 1/2015 .2 0 1 2 . 9 y l i Riste en, Keskustan ja Vihreiden vastaus oli Ei. Perusteluissaan SDP, Keskusta ja Vihreät korostivat verotuksen oikeudenmukaisuutta. Keskusta ja Vihreät näkivät oikeudenmukaisuuden toteutuvan, kun samansuuruisesta tulosta ja eläkkeestä jää käteen sama rahamäärä. Näiden puolueiden mielestä verot ja veroluonteiset maksut, kuten palkansaajan eläkevakuutusja työttömyysvakuutusmaksu, pitää huomioida yhdenvertaisuutta laskettaessa. Kokoomuksen mielestä verotuksen oikeudenmukaisuus toteutuu, kun työtuloista ja eläketuloista perittävät verot ja veroluonteiset maksut eivät poikkea toisistaan. SDP:lle oikeudenmukaisuus on tärkeä periaate ja palkka- ja eläketulon verotus on syytä pitää samalla tasolla. Eläkeläisten pysyvää 6 %:n raippaveroa yli 45 000 euron vuosieläkkeistä kaikki puolueet pitivät oikeudenmukaisena ja olivat sen poistamista vastaan. Vapaaehtoisten eläkevakuutussäästöjen verotuksen yhdenvertaisuutta verrattuna muiden henkilövakuutusten verotukseen piti tärkeänä SDP ja Vasemmistoliitto. Muut vastaajat puolestaan olivat sitä mieltä, että näitä vakuutusmuotoja voidaan verotuksellisesti kohdella eri tavalla. Kaikki kannattavat leskeneläkkeen pitämistä nykytasolla Leskeneläkkeen säilyttämisestä nykytasolla kaikki puolueet kannattivat. SDP haluaisi korottaa myös pienituloisten takuueläkettä. Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä perheen toimeentulon säilyttämistä kuolemaa edeltäneellä tasolla. Vihreät näkevät myös tarvetta uudistaa leskeneläkettä siten, että eläkettä kohdistettaisiin eniten tarvitseville eli ei pienituloisille. Eläkeyhtiöiden yhdistämistä vastustetaan Puolueet olivat yhtiöiden yhdistämistä vastaan. Kristillisdemokraatit tosin näkivät perinpohjaisen selvityksen mahdolliseksi. LISÄÄ TIETOA JA PUOLUEIDEN VASTAUKSET KOKONAISUUDESSAAN: senioriliike.fi SUOMEN SENIORILIIKE RY • 3 5 Ryhmätöiden lisäksi risteilyllä seurusteltiin ja tutustuttiin toisiin jäseniin. Kuvassa vasemmalta Virpi Valli, Barbro Gustafsson ja Sisko Salo-Chydenius. Jäsenet äänessä Senioriliikkeen Tallinnan risteilyllä S enioriliikkeen Tallinnan risteily helmikuussa onnistui hienosti. Päivällä jäsenet ja liikkeen hallitus käsittelivät yhdessä eläkeläisten taloudellisia sekä hoivaan ja hyvinvointiin liittyviä asioita. Tutustuimme myös eduskuntapuolueiden vastauksiin Senioriliikkeen esittämiin kysymyksiin. Illalla nautimme Vikingin loistavasta buffet-illallisesta. Jokaisen jäsenen takana on tarina, joka on saanut liittymään Senioriliikkeeseen. Kaija Toivonen ja Riitta Mikkonen-Lukkaroinen kertovat oman tarinansa seuraavalla sivulla. Ryhmissä pohdittiin, miten eläkkeellä tulisi paremmin toimeen ja kuinka muuten itse kukin voisi vaikuttaa loppuelämänsä ratkaisuihin. On vaikutettava tuleviin kansanedustajiin, jotta eläkkeen verotus saadaan palkkaveron mukaiseksi. Parempi olisi, jos työeläkkeet sidottaisiin erikseen määriteltävään eläkeindeksiin, jossa otettaisiin paremmin huomioon eläkeläisten tarpeet. Ryhmissä mietittiin myös voitaisiinko asumisen kustannuksia vähentää erilaisella yhteisöasumisella. Yksinäisyyttä se saattaisi ainakin vähentää. Pienituloisille eläkeläisille tulisi antaa suuremmat korotukset, lisäksi verotuksessa tulisi huomioida pienituloiset paremmin. Keskusteltiin myös eläkeläisten kansalaispalkasta tai perustuesta. Tällöin noin 1400 nettomääräinen tuki estäisi luukulta toiselle pompottamisen. Haasteena nähtiin ratkaisun tekeminen vain eläkeläisille. Eläkerahastot/-tuotot tulisi ottaa käyttöön, jolloin vältyttäisiin eläkemaksujen korotuksista, emmekä söisi lastemme "pöydästä". Myös eläkekaton käyttöönotosta keskusteltiin. Parannusehdotuksia kotihoitoon K un kotona asuva ikääntynyt alkaa tarvita palveluja, hän ja hänen läheisensä ovat usein ymmällään, mistä niitä voisi kysellä. Vaikka kunnalla olisi hyväkin palvelujärjestelmä, kuntalaiset eivät siitä tiedä. He harhailevat ensin kunnan/ kuntayhtymän organisaatio- ja nimikemuutosten viidakossa. Kun kunnan vanhuspalvelut lopulta löytyvät netistä, yhteyshenkilöä on vaikea tavoittaa. Neuvontapisteinä toimivien Hyvinvointikeskusten toimintaa ollaan vasta käynnistämässä. Sieltäkään ei aina löydy vanhusten palveluohjaukseen pystyvää työntekijää. Kysyjä saattaa edelleen törmätä ammattiryhmien välisiin reviirikiistoihin. Palvelusuunnitelma tehdään kyllä yleensä ajoissa, mutta omaiset jätetään jo siinä vaiheessa prosessin ulkopuolelle. Kaupungit haluavat säästää ja toteuttaa palvelut mahdollisimman vähäisellä ja ylityöllistetyllä henkilökunnalla, jonka edellytetään suoriutuvan kotikäynneistä 10 – 30 minuutissa, josta ajasta osa kuluu kirjaamiseen. Palvelusta kunta perii ainakin asiakkaan varallisuuteen nähden korkean hoitomaksun, yleensä 85 % asiakkaan tuloista. Kunnan kotipalvelukin keskittyy nykyisin palvelujen tuottamisen sijasta ohjaamaan asiakkaita yksityisiin palveluihin. Samalla asiakkaat ihmettelevät, mistä he mak- savat. Kunta ulkoistaa palveluja ja ne tulevat asiakkaille yhä kalliimmiksi. Hoitomaksun suuruutta määrättaessä ei huomioida kaikkia pakollisia menoja. Hoitomaksun jälkeen asiakkaan käyttöön jää 15 % tuloista. Se ei useinkaan riitä elämiseen, kun asiakkaan pitää vielä maksaa vaatteet, ruoka, lääkärikäynnit, lääkkeet, hoitotarvikkeet ja mahdollinen edunvalvojan palkkio. Lisäksi tulee sähkölasku, vuokra tai vastike ja kiinteistön ylläpitokuluja sekä kiinteistövero ym. Turvarannekkeiden käytöstäkin pitää maksaa erikseen. Vähävaraisimmat ovat jo luopuneet niistä. Nykyisenlainen tilanne ei ole mahdollista, ellei johtoporras ole täysin vieraantunut ja tietämätön käytännön todellisuudesta. Kunta on velvollinen tarjoamaan palvelut, mutta päättäjät selittelevät kelvotonta palvelua resurssivajauksella. ”Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa” on omaksuttu joka lähtöön sopivaksi perusteluksi, jonka jälkeen asioista ei enää keskustella. Edunvalvontakäytäntökin on puutteellinen. Virallisilla edunvalvojilla on usein liikaa valvottavia asiakkaita. Siksi on yleistä, että edunvalvojien vastuulla olevien laskujen maksu myöhästyy ja viivästymissakot maksaa tietysti asiakas, jonka etua olisi pitänyt valvoa. Kehittämisehdotukset • TARVITAAN ESITE kaikista vanhuksille tarjolla olevista palveluista ja niitä koskevat yhteystiedot. Esitteen tulee olla paitsi netissä myös paperiversiona. Sitä tulee olla jaossa ainakin kirjastoissa, apteekeissa ja terveysasemilla. Lisäksi sitä pitäisi jakaa kaikkiin senioritalouksiin. • HYVINVOINTIA TUKEVISTA KOTIKÄYNNEISTÄ ei saa tinkiä. Niitä pitää tehdä kotona asuvien 80 vuotta täyttäneiden, säännöllisten palvelujen ulkopuolella olevien luokse. Vanhusten tilanteen kokonaisvaltainen arviointi on välttämätön. Sen jatkoksi tarvitaan parin vuoden välein tai tarvittaessa useammin kotikäynnein toteutettava yhteydenpito ja tilannearviointi. • VANHUSTEN OMAISET on otettava mukaan palvelusuunnitteluun alusta asti. Kopio suunnitelmasta annetaan myös heille. • Senioriliikkeen laatima kotihoidon ARVOSTUSTAKUULISTA on hyvä, se pitää ottaa käyttöön ja valvoa sen toteutumista. • PALVELUSETELIN KÄYTTÖ on suositeltavaa, kunhan hoidon jatkuvuus turvataan. • Järjestöjä haastetaan organisoimaan TUKIHENKILÖITÄ ikääntyneille esimerkiksi kodinkoneostoksille. • KIRJASTOISSA kolmannen sektorin toimijat voivat tarjota tukea ikääntyneille tietotekniikan käytössä. • LASTEN pitää myös ottaa osaa iäkkäiden vanhempiensa auttamiseen ja tukemiseen toimimalla esimerkiksi edunvalvojina. • SUOMEN SENIORILIIKE RY 1/2015 VANHAT JA HAURAAT TARVITSEVAT PUOLUSTAJIA PÄÄKIRJOITUS 4 MOT -ohjelma paljasti kotihoidon tilanteen: tietokatkoksia, hoitajilla ylivoimainen työpaine, kiire. Hidastuva ja avuton vanhus ja kiireinen hoitaja sopivat huonosti yhteen. Kuinka kohdata ihminen, kun kello käy ja töitä on vielä tekemättä. Tämän kaiken edessä vanhus on voimaton, usein myös omaiset, vaikka yrittävätkin auttaa. Vanhat ja hauraat ihmiset tarvitsevat puolustajia. Liity Senioriliikkeeseen. Minäkin liityin, kun sisareni sairastui muistisairauteen. Tarvitsin tietoa ja taitoa ja oikeaa asennetta kohdata sisareni. Omakin vanhuus on jo ovella. Kuinka haluan itseäni kohdeltavan. Kuinka yhteiskunta toimii ja ottaa huomioon vanhan ihmisen tarpeet työelämässä, kulttuurissa, harrastuksissa, liikkumisessa, asumisessa, hoidossa yms. Senioriliikkeen tavoitteena on ollut saada valta- ova t r e k t e Jäsen kuntaan vanhusasiamiehen virka. Valtuutetun tehtävänä olisi koko ikääntyneen väestön etujen ja oikeuksien edistäminen. Uskomme Senioriliikkeessä, että vanhusasiamies nostaisi ikääntyvien arvostusta, joka todennäköisesti heijastuisi sekä ikääntyneiden palvelussa että hoidossa. Kuntien vanhusneuvostojen tehtävänä on käsitellä ja tutkailla, kuinka kuntien suunnitelmat ja palvelut vastaavat ikääntyneiden tarpeita. Se on vaativa työ vanhusneuvostoille. Seitsemän eri järjestön yhteenliittymä Valtaa vanhuus –ryhmä on tehnyt vinkkivihon vanhusneuvostoille. Toivomme, että tämä vinkkivihko auttaa vanhusneuvostoja kiinnittämään huomiota kuntien suunnitelmien eri yksityiskohtiin. Vinkkivihko lähetetään vanhusneuvostoille sähköpostitse kevään ja syksyn aikana. HELI STENVALL t Oma elämä sysäsi Senioriliikkeeseen TEKSTI JA KUVAT: HELI STENVALL Oma jaksaminen meinasi unohtua E Kaija Toivonen on lämmin ja seurallinen ihminen. Hän haluaa liikkua ja tavata ihmisiä. ntinen pankkitoimihenkilö Kaija Toivonen hoiti miestään omaishoitajana yli 20 vuotta. Koti Helsingin Pajamäessä muuttui potilaan hoitopaikaksi apuvälineineen, jossa Kaija Toivosen elämä kutistui pienemmäksi ja pienemmäksi. Lopulta hän ei tuntenut löytävänsä kodistaan edes omaa paikkaa. Hän oli sivuhenkilö, jossa kaikki tapahtui miehen ehdoilla. Mies oli afasiapotilas, joka tarvitsi paljon apua. Viimeisenä vuotena vaimon apu ei enää riittänyt, vaan sen lisäksi kaupungin kotihoito kävi auttamassa aamuin ja illoin. ”Minua pyydettiin katetroimaan mieheni, mutta siihen en suostunut. Se olisi vahingoittanut suhdettamme. ” ”Elin pitkään pelkästään mieheni kautta. Kävimme Afasiayhdistyksen retkillä ja ystävätkin tulivat sieltä.” ”Kerran pääsin yksin tuetulle lomalle Tallinnaan. Olin niin väsynyt, että olisin halunnut oman huoneen. Se ei onnistunut ja päätin, että samaan aikaan menenkin omalle lomalleni Naantalin kylpylään kolmeksi päiväksi. Kun olin matkalla takaisin Helsinkiin, minua alkoi ahdistaa, otti sydämestä ja purskahdin itkuun. Niin raskaalta tuntui palata hoitotyöhön, jossa olin sidottuna yötä päivää.” ”Mies kuoli kesällä 2014 ja ystävät ottivat minut mukaansa Espanjaan yli kuudeksi viikoksi. Se oli minulle tarpeellinen toipumisjakso miehen kuoleman tuottamasta surusta ja pitkästä hoitojaksosta. Olen seurallinen ja puhelias ja sain sieltä uusia ystäviä.” ”Kotini on kaunis ja minusta on aina ihanaa tulla kotiin. Nyt 77-vuotiaana en ole yksinäinen vaan haluan liikkua ja tavata ihmisiä.” ”Liityin Senioriliikkeeseen, koska minusta vanhusten asiat ovat niin rempallaan. Jos jäsenyyteni vie asioita eteenpäin, niin mielelläni olen mukana.” Yrittäjästä vanhempien asianhoitajaksi R Riitta Mikkonen-Lukkaroinen on perehtynyt vanhusten elämään omien vanhempiensa hoidon kautta. iitta Lukkaroinen-Mikkonen 63 v. asuu Oulussa. Hän piti ennen ravintolaa, mutta on jäänyt eläkkeelle. Hän on sisaruksista se, joka hoitaa vanhempiensa asioita ja on yhteyksissä viranomaisiin. Vanhemmat muuttivat Seurakuntayhtymän Caritas-kotiin Oulussa, kun he halusivat helpottaa asumistaan. Lukkaroinen-Mikkosen äiti on halvaantunut ja pyörätuolipotilas. Parkinssonin tautia sairastava isä on omaishoitaja. Caritas-kodissa ei ole kynnyksiä, mikä helpottaa liikkumista. Ulkona äiti käyttää moottoroitua pyörätuolia. ”Caritas-kodissa hoitaja käy aamuin illoin. Käyn tuuraamassa isää, jotta hän saa levätä. Hän on niin uupunut, että käyttää saamansa vapaa-ajan nukkumiseen.” Äiti saa Oulun kaupungilta palveluseteleitä, joilla hän voi maksaa hoitoavusta ja fysioterapiasta. Riitta Lukkaroinen-Mikkonen on ravintovalmentaja. Hän sanookin, että 22 000 infarktista 20 prosenttia voitaisiin estää elämäntapamuutoksilla – oikealla ravinnolla ja liikunnalla. Hän epäilee, että ehkäpä hänestä tulee jälleen yrittäjä, sillä niin paljon eläkeläisten ruokailu kiinnostaa häntä. ”Minusta ruokapalvelussa olisi muutenkin kehittämistä. Kotipalvelu mättää ruoan lautaselle ja mikroon. Lounas ei tämän käsittelyn jälkeen näytä houkuttelevalta.” Riitta Lukkaroinen-Mikkonen on lupautunut Senioriliikkeen Oulun alueosaston vetäjäksi. Hän on huomannut, että vanhusten hoidossa ja viranomaisyhteistyössä on paljon kehittämistä. Kun alunperin tarkoituksena oli, että eläkkeet ovat 60 % palkoista, niin nyt ne ovat enää 46 %! H allitus jäädytti kaikki eläkkeet vuodeksi 2015. Tai oikeammin pitäisi todeta, että hallitus otti taas eläkkeistä palan pois eikä palauta sitä koskaan takaisin eläkeläisille. Työnantajajärjestön EK:n tutkimuslaitos Etla pisti vieläkin paremmaksi ja ehdotti (HS 9.1.2015), että eläkkeet jäädytettäisiin saman tien viideksi vuodeksi, aina 31.12.2019 saakka. Silloin säästettäisiin jopa 2 miljardia! Ehdotusta kannatti heti kokoomuksen ministeri Vapaavuori (Aamulehti 10.1.2015). Samoin RKP:n taloudellinen neuvonantaja Björn ”Nalle” Wahlroos. Säästöillä kuulemma pyritään vähentämään valtion eläkemenoja ja samalla pyritään pienentämään ns. kestävyysvajetta ja valtion velanottoa. Pyrkimys on hyvä mutta jäädytys keinona on täysin väärä. Jäädytys ei johda tavoiteltuun tulokseen eikä kestä kriittistä tarkastelua. Jäädytyksen taustaa Jäädytys on edellisen hallituksen kahden ministerin, Urpilaisen (SDP) ja Kataisen (Kok), innovaatio ja sille perustan antoi valtiosihteeri Hetemäen johtaman verotyöryhmän v. 2012 ehdotus verotuksen muutoksista. Eläkeläisten kannalta ehdotukseen sisältyi arveluttava kohta: Palkansaajien verotusta pitäisi vuositasolla alentaa noin miljardilla mutta eläkeläisten verotusta ei! Ehdotetaan siis samanluonteisten tulojen erilaista verotuskohtelua saajasta riippuen. Ehdotus on vastoin oikeudenmukaisen verotuksen periaatetta. Ehdotusta, että eläkettä eli eläkepalkkaa verotettaisiin kovemmin kuin tavallista palkkaa, ei verotyöryhmä mitenkään perustellut. Kun palkkaveron alennusta ei voitu valtion rahapulan takia toteuttaa, niin nykyisen hallituksen johtavat ministerit, Stubb (Kok) ja Rinne (SDP), siunasivat edeltäjiensä jäädytysinnovaation. Sillä saatiin eläkeläisten asemaa huononnettua, kun verotuksella sitä ei voitukaan tehdä. Suurelle yleisölle ja eläkeläisille tieto toteutetusta jäädytyksestä tuli HS:n yleisönosastossa olleen kirjoituksen myötä. Jäädytyksellä ei haluttu elämöidä. Mihin jäädytetyt varat säilötään? Seurataanpa mihin eläkkeistä poisotettavat, arviolta 2 miljardin säästöt päätyisivät. Sukanvarteenko? Kun vain kansaneläkkeet ja valtion virkaeläkkeet ovat budjettivaikutteisia ja kun niiden osuus on 1/2015 SUOMEN SENIORILIIKE RY • 5 Kylmää kyytiä eläkeläisille ELÄKEJÄÄDYTYKSEN TARKASTELUA ISTOCKPHOTO jäädytyksillä. Rahastot ovat tietenkin kasvaneet valtaviksi, ollen nykyisin jo noin 172 mrd. Tämän nykyisen lamankin aikana rahastot ovat kasvaneet keskimäärin 8 mrd joka vuosi. Näyttääkin siltä, että työeläkebusiness on Suomessa ainut merkittävä ala joka kasvaa ja voi hyvin. Nyt tuuli on kuitenkin kääntymässä ja ensimmäiset vaatimukset ovat tulleet Etlalta, että eläkerahoja pitäisikin käyttää valtion menojen katteeksi. Ei eläkkeiden kohentamiseen entiselleen eikä edes niiden normaaliin maksamiseen. Voiko enää härskimpää vaatimusta esittää? Odotettavissa ei olekaan enää ”suurta eläkepommia”, jolla eläkeläisiä peloteltiin vuosikaudet. Kuin varmemmaksi vakuudeksi ETK:n johtaja Kautto kirjoitti (HS 19.1.2015) historiallisesta käänteestä. Painetta eläkemaksujen korottamiseen ei enää ole näköpiirissä, koska säädetty elinaikakerroin ja eläkeiän nosto ovat ratkaisseet ongelman. Tosin Kauttokaan ei maininnut onko hänen arvionsa perusteena myös se, että taitettu indeksi säilyy ikuisesti, ja että eläkejäädytys jatkuu ikuisesti eläkeläisten raippaveron tapaan. nykyisin n. 10 % kaikista maksetuista eläkkeistä, niin oletetusta 2 miljardin säästöstä 1,8 mrd menee siis muualle kuin valtion tuloihin. Summa nimittäin päätyy yksityisiin työeläkevakuutusyhtiöihin Varmaan, Ilmariseen yms., jotka työeläkkeitä maksavat ja hallinnoivat. Tämä työeläkkeiden säästöosuus ei vaikuta valtion budjettiin mitenkään. Sen sijaan säästö kyllä vaikuttaa työeläkeläisten toimeentuloon, vähentää kulutuskysyntää ja vähentää myös valtion tuloveroja. Kun on laskettu jäädytyksen negatiiviset vaikutukset, jotka heijastuvat esim. palvelualan ja kaupan irtisanomisina, niin on todettu haittavaikutusten olevan huomattavasti suuremmat kuin suora säästövaikutus valtion budjettiin. Pahimmillaan jäädytys aiheuttaa valtiolle ja kunnille lisääntyviä sosiaali- ja työttömyysmenoja ja lisää julkisen puolen velanottoa. Solidaarisuus on huono peruste On vedottu, että solidaarisuussyistä yksityisiä työeläkkeitä pitää myös alentaa, jos valtion maksamia eläkkeitä vähennetään. Se on huono peruste, kun työeläkkeet ovat työnantajien ja palkansaajien rahoittamia, eikä niihin ole käytetty yhtäkään veromarkkaa eikä -euroa. Virkaeläkkeet ja kansaneläkkeet maksetaan veroista eikä niitä makseta rahastoista. Muitakin eroavuuksia on eikä kohtalonyhteyttä ole. Solidaarisuussyistä voidaan kyllä niinkin perustella, että suomalaisia eläkkeitä on leikattava kun kreikkalaisia eläkkeitäkin leikataan. Perustelu on yhtä huono. Työeläkkeet ovat jääneet jälkeen palkkojen kehityksestä. Tuntuu siltä kuin valtiovarainministeriön virkamiehet ja ministerit eivät noteeraisi jo tapahtunutta huonoa eläkekehitystä. Esim. työeläkkeitä on jo pitkään leikattu taitetulla indeksillä ja kovennetulla verotuksella niin, että kun alun perin tarkoituksena oli, että eläkkeet ovat 60 % palkoista, niin nyt ne ovat enää 46 %!. Kun on kysymys keskimääristä eläkkeistä, niin paljon on niitäkin pitempään eläkkeellä olleita, joiden työeläke on alle 40 %. Kyllä taitettu indeksi puree ja eläkejäädytys vain vauhdittaa huonoa kehitystä. Mitä perustuslaki sanoo? Jäädytys aiheuttaa jäädyttäjille ongelmia, kun jo ansaitulla työeläkkeillä on perustuslain tarkoittama omaisuudensuoja. Tästä on olemassa oikeuskanslerin päätös ja oikeusoppineiden keskuudessa laaja yhteisymmärrys. Alun perin työeläkkeet olivat sidoksissa palkkaindeksiin. Jotenkin sen vielä ymmärtää, että työeläkkeet sidottiin -70 luvulla ns. puoliväli-indeksiin (50 % palkkoihin ja 50 % hintoihin). Inflaatio oli tuolloin voimissaan ja muutoksen tarkoituksena sanottiin olevan eläkkeiden ostoarvon Eläkerahastot ovat kasvaneet valtaviksi, ollen nykyään jo 178 miljardia! Miten eläkejäädytys asettuu talouden yleisiin kehyksiin? säilyttäminen. Nyt tilanne on aivan toinen, kun työeläkkeiden ostovoimaa halutaan pienentää. Kun eläkeläisillä ei oikein ole ollut keinoja vaikuttaa budjettineuvotteluihin ja kehysriihiin, niin jäljellä jää vetoaminen perustuslakiin. Perustuslain kun pitäisi suojella yksilöä mielivaltaisilta eläkemuutoksilta. Tilannetta voidaan hyvin verrata siihen, jos vain eläkeläisten pankkitalletuksille säädettäisiin vuosittainen 0,4 %:n korkokatto. Tai jos eläkeläisen oman asunnon arvonnousuksi säädettäisiin 0,4 % vuosittainen katto. Olisihan se epäoikeudenmukaista. Asettaisiko kukaan perustuslain omaisuudensuojaa kyseenalaiseksi? Perustuslakiin ei ole kirjattu sellaistakaan asiaa, että tarkoitus pyhittää keinot tai, että valtio on kuitenkin aina oikeassa. Työeläkkeet perustuvat sopimuksiin Työeläkkeillä on myös voimakkaasti sopimusoikeudellinen luonne. Oikeusvaltioissa sopimuksissa pysytään. Kolmannen ja siis ulkopuo- lisen ei pidä peukaloida sopimusta, jossa se itse ei ole osallinen. Eläkeläisen kannalta eläkejäädytys on sopimuksen muuttelua, joka tehdään jälkikäteen. Muuttelu on vastoin kaikkia sopimusoikeudellisia periaatteita. Vertailu löytyy vaikka urheilukilpailuista. Jos kolmanneksi maaliin tullut julistetaan voittajaksi jälkikäteen niin useimmat pitävät lopputulosta sekä epäoikeudenmukaisena että sääntöjenvastaisena. Mihin niitä työeläkerahastoja tarvitaan? Miksi jäävuorta kasvatetaan? On ollut tähän saakka itsestään selvää että työeläkerahastot ovat työeläkkeiden maksamiseen tarkoitettuja varoja. Ne ovat eläkkeensaajalle ns. myöhennettyä palkkaa. Eläkepäätöksessä puhutaan eläkepalkasta. Työeläkerahastojen luonteen ovat vahvistaneet EK:n ja Telan johtajat. Työeläkemaksuja on kyllä kerätty vanhaan malliin, mutta samalla eläkkeiden maksamista eli eläkevirtaa on kahlittu taitetulla indeksillä ja nyt jo Kannattaa muistaa, että Euroopan keskuspankin EKP:n tavoite on voimistaa inflaatiokehitystä EU-alueella v. 2015. Muutaman prosentin inflaatio ei olisi pahasta. Tätä taustaa vasten tuntuu siltä, että koko jäädytyksen idea on maho. Näinkö piskuisen Suomen päättäjät valmistavat Suomen eläkeläiset ottamaan vastaan suuren ja mahtavan EKP:n ajaman inflaation? Suomen 1,3 miljoonan työeläkeläisen kotimaista kysyntää pitäisi elvyttää eikä jäädyttää. Suomiko nousuun eläkkeitä jäädyttämällä? Suomi nousuun eläkkeitä jäädyttämällä. Kuka järjellinen siihen uskoo, ei kukaan. Jotenkin poliittisen eliitin, talouseliitin ja heidän eturyhmiensä toiminta on neuvotonta, saman mantran toistamista, joka vain masentaa ostavan ja palveluita käyttävän tavallisen kansan. Maailmallakin kiitosta saanut Suomen työeläkejärjestelmä halutaan väkisin romuttaa. Niinkö? Vanhuksilta halutaan ottaa arvokas elämä pois sekä laista että budjeteista. Niin huonosti on vanhuksia ja eläkeläisiä kohdeltu, että ihmisten arjesta erkaantuneille hallituspuolueille, ministereille, enemmistölle kansanedustajista ja valtiosihteerille on todettava: Herätkää! MARKKU HAKALA Suomen Senioriliike ry:n jäsen työeläkeläinen ja lakimies (ret) 6 • SUOMEN SENIORILIIKE RY Helsingin Jätkäsaaressa seniorit, perheet ja opiskelijat jakavat yhteisen pihapiirin ja rakennusten harrastustilat. Asunnot valmistuvat vaiheittain ja kaikki 262 asuntoa ovat valmiita loppusyksyllä 2016. 1/2015 SETLEMENTTIASUNNOT OY yleishyödyllinen rakennuttaja Osoite: Läntinen Brahenkatu 2, Helsinki 1000 vuokra-asuntoa 400 asumisoikeusasuntoa 55+ ikäisille, tytäryhtiö Setlementtiasumisoikeus Oy asunnot: Helsinki, Espoo, Vantaa, Hyvinkää Tampere, Kuopio rakenteilla ja suunnitteilla: Helsingissä Kalasatama ja Jätkäsaari Turussa Kupittaa ja Joensuussa Penttilänranta Henkilöstö: 25 Yhtiöiden omistajat: Suomen Setlementtiliitto ja Kalliolan setlementti LISÄTIETOJA: www.setlementtiasunnot.fi TEKSTI ESA FAGERLUND Aalto yliopiston tutkimus- ja kehittämishanke: Kolmen sukupolven kortteli Helsingin Jätkäsaareen S etlementtiasunnot Oy:n toimitusjohtaja Kimmo Rönkä esittelee innostuneesti hanketta, jossa ideana on luoda monisukupolvinen, yhteisöllinen asuinkortteli. Kolmen rakennuttajayhtiön hankkeen syntyhistoria alkoi Aalto-yliopiston tutkimus- ja kehityshankkeena v. 2010. Setlementtiasunnot Oy (tuolloin S-Asunnot Oy), HOAS ja Asuntosäätiö osallistuivat prosessiin. Tavoitteena oli kehittää uudenlaista, monialaista yhteistyötä korttelitasolla asumisen ja palvelujen järjestämisessä. Etsittiin mallia, jota voitaisiin toteuttaa muuallakin. Tutkimushanke (CIN=City Inno Nets), joka on jo rakenteilla, jalostui ”pilotiksi” vuonna 2012. Konseptisuunnittelu ja kortteliarkkitehtuuri käynnistyivät ARA:n kehittämisrahoituksella ja korttelin vuokra-asunnot ovat ARA-rahoitteisia. Yksin tai kaksin – kolmas huone korttelissa, neljäs kaupungilla Asumisen turvallisuutta ja viihtyisyyttä luovan yhteisöllisyyden aikaansaaminen ja ylläpitäminen ovat keskeisimpiä tavoitteita tilaratkaisujen suunnittelussa. Kaikki asukkaiden palvelu- ja harrastustilat keskitetään samalle alueelle katutasoon, jolloin asukkaiden kohtaaminen on luontevaa ja niihin on helppo mennä, kuvailee Kimmo Rönkä. Jätkäsaaressa Setlementtiasunnot Oy:n asunnot vuokrataan kaikenikäisille, mutta painotetusti vanhemmalle ikäluokalle ja ne ovat pääosin pienasuntoja. Senioriasukkaillekin on tärkeää, että yhteisiä oleskelu-, harrastus- ja liikuntatiloja on lähellä – tässä tapauksessa saman talon alakerrassa. -Yhteiset tilat (n. 270 m2) toimivat asuntojen ”kolmantena huoneena” – tämä parantaa asumisviihtyvyyttä ja helpottaa uusien ystävien löytymistä. Kaupunkiasumisen ”neljäntenä huoneena” voidaan pitää kaupunkiympäristön tarjoamia monipuolisia mahdollisuuksia ja Jätkäsaaren korttelissa sellaiseksi varmaan muodostuu myös viihtyisä korttelipiha, uskoo Kimmo Rönkä. Jätkäsaaren Setlementtiasunnoista 15 huoneistoa vuokrataan Validia Invalidiliiton Asumispalvelut Oy:lle. Asukkaiksi tulee vaikeasti liikuntavammaisia, joita varten talossa toimii ympärivuorokautinen palveluyksikkö. Tämä Validian tukipalvelu on mahdollista ulottaa myös muille kotipalveluja tarvitseville asukkaille, esimerkiksi senioreille. Setlementtiasuntojen koko kortteliyhteisöä varten toimiva korttelivalmentaja on asukkaiden tavoitettavissa arkisin, lupaa Kimmo Rönkä. Monisukupolvisuus ja muut vetovoimatekijät Sukupolvien kortteliin tulee lisäksi HOASin rakennuttamia vuokra-asuntoja opiskelijoille. Kolmantena toimijana on Asuntosäätiö, joka toteuttaa pääosin perheille tarkoitettuja HITAS-omistusasuntoja. Jätkäsaaren korttelin asukkaiden ikärakenne on siksi monisukupolvinen. Sukupolvien välisen vuorovaikutuksen mahdollisuus on tässä konseptissa erinomainen, varmasti asumista rikastuttava ja setlementtiarvojen mukainen. Yhteistiloissa on mm. pesula, kuntosali, monikäyttötilat (veistotila, musiikkihuone), asukastila ja kahvila- ravintola, Kimmo Rönkä kertoo. Eräänlaisen yhteistilan muodostaa myös kaikkien kolmen talon porrashuoneita katutasossa yhdistävä sisäkatu, jota vaikkapa seniorit voivat käyttää päiväkävelyreittinä, silloin kun kadut ovat liukkaita. Toimivien tilaratkaisujen lisäksi kortteliin tuodaan Setlementtiasunnot Oy:n palvelukonsepti. Näin voidaan perustellusti odottaa että kortteli toimii onnistuneesti. 1/2015 SUOMEN SENIORILIIKE RY • 7 Asuntoministeri Pia Viitanen: Ikääntyvien asumisohjelma hallituksen tärkeimpiä saavutuksia E tavoite on, että kotona asuu vähintään 92 % yli 75-vuotiaista ja lähes kaikki sitä nuoremmat henkilöt. Kotona asuvien 65 vuotta täyttäneiden ihmisten määrä tulee olemaan tällöin noin 1,5 miljoonaa. Kolmasosa näistä esteettömistä asunnoista on olemassa. Noin kolmasosa valmistuu uustuotannon kautta, jos uutta rakennetaan samaa tahtia kuin nyt. Ne ovat pääosin kerrostaloasuntoja. Kolmasosa tulisi peruskorjata olemassa olevasta asuntokannasta, siksi valtio tukee hissien rakentamista ja asuntojen korjaamista. Myös tätä määrärahaa saatiin nostettua kuluvalle vuodelle. läkkeellä kodin arvostus nousee. Kodissa ollaan enemmän ja sen viihtyisyys ja toimivuus ovat tärkeitä tekijöitä ihmisen onnellisuudessa. Myös asuinympäristöä tarkastellaan uusin silmin: ovatko palvelut lähellä, onko siellä harrastusmahdollisuuksia, kuinka liikennejärjestelyt toimivat. Kun työkaverit ovat jääneet työpaikalle, edistääkö asuinalue ihmisten tutustumista uusiin ihmisiin. Entä kun liikuntakyky mahdollisesti heikkenee iän myötä, palveleeko koti vielä silloinkin asujaansa. Suomen Seniorilehti haastatteli asuntoministeri Pia Viitasta. Seuraavassa kysymykset ja ministerin niihin antamat vastaukset: Mikä on työnsä päättävän hallituksen tärkein asuntopoliittinen saavutus? Olen tehnyt töitä sen eteen, että kohtuuhintaisia asuntoja rakennetaan lisää ja että koteja voidaan myös peruskorjata. Pidän tärkeimpänä saavutuksena sitä, että valtio on tukenut näitä tavoitteita monin eri keinoin ja määrärahoja on saatu jopa nostettua. Kotien perusparannukseen saimme 155 milj. euroa kahden vuoden aikana ja vanhusten asuntojen rakentamista ja tekemistä esteettömäksi tuetaan merkittävästi. Jotta toiminta olisi pitkäjänteistä, laadimme sen tueksi Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelman. Se koskee vuosia 2013–2017 ja on lyhemmältä nimeltään Ikä-Aske. Vanha rakennuskanta ja hissittömyys vaikeuttavat ikääntyneiden elämää. Uusien kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuotanto ja tarjonta on liian vähäistä. Mitä asuntopoliittisin toimin voisi ja pitäisi tehdä seuraavalla hallituskaudella? Pidän tärkeänä, että kukkaroon jää riittävästi rahaa myös elämiseen, asuipa ihminen sitten vuokralla tai omistusasunnossa. Haluan toimia niin, että myös lähiöissä sijaitsevien kotien korjaaminen olisi kaikille mahdollista. Siksi olen esittänyt, että myös taloyhtiöiden teettämät korjaukset tulisivat kotitalousvähennyksen piiriin. Turhia kuluja on karsittava ja sellaisena pidän esimerkiksi energiatodistusten vaatimista vanhoilta omakotitaloilta. Hissien rakentamiseen ja esteettömyyskorjauksiin saimme juuri viiden miljoonan euron lisäyksen ja samalla nostimme tulorajoja, jotta avustus olisi yhä useamman saatavilla. Pidän erittäin tärkeänä, että rakentamisen vauhdittamiseen tarkoitettuja tukitoimenpiteitä, kuten korkotukilainojen alennettua omavastuukorkoa ja käynnistysavustuksia, jatketaan myös seuraavalla hallituskaudella. Miten ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelman toteuttaminen etenee? Tämä on laaja yhteistyöhanke. Hissi - Esteetön Suomi 2017 -projekti on valtakunnallinen ja mm. 2014 näillä avustuksilla saatiin aikaan 203 uutta hissiä 20 miljoonalla eurolla. Saman verran käytetään tänä vuonna ja liikkumisesteiden poistamiseen ihmisten kotona 2 miljoonaa. Nyt on käynnissä myös arviointimallin kehittäminen, jotta kuntien oma asuntokanta ja muut vanhuksille tarkoitetut asunnot voitaisiin saada mahdollisimman hyvin heitä palveleviksi. Erityisryhmien, kuten vanhusten asumisen avustamiseen käytettävää investointiavustusta on lisätty ja sille on hallituksessa sovittu nousujohteinen rahoituspolku. Niihin osoitetaan tänä vuonna 120 milj. euroa, seuraavana 140 ja vuonna 2017 jopa 160 milj. euroa. Jo tänä vuonna on valtion asuntorahastosta annettu 64 milj. euron edestä avustusvarauksia muistisairaiden ja huonokuntoisten vanhusten palveluasuntojen rakentamiseen. Tällä summalla voidaan rakentaa 1520 uutta asuntoa. Syksyllä alkaa ministeriön Ikäkoti kun- toon! -viestintäkampanja. Se suunnataan kaikille yli 55-vuotiaille ja kunnille sekä koko asunto- ja rakennusalalle. Hissittömissä kerrostaloissa asuu 100 000 yli 65-vuotiasta. Voitaisiinko ARA:n asukasvalintaohjeita täsmentää niin, että hissittömien talojen vanhukset priorisoidaan asukasvalinnassa etusijalle ja vähävaraiselle vanhukselle annettaisiin muuttoapua? Asukkaiden valinta ARA-vuokra-asuntoihin perustuu hakijan asunnon tarpeeseen, varallisuuteen ja tuloihin. Etusijajärjestyksestä voidaan poiketa yksittäistapauksissa tietyillä ehdoilla, jollainen mm. liikkumisesteisyys on. On tärkeää, että ainakin suurten asuntokantojen omistajat antaisivat hissittömien talojen vanhuksille etusijan hissillisten rakennusten asuntojaossa. Hyvin asiansa hoitavat yhtiöt järjestävät myös remontin alta muuttaville väistöasunnon ja tarvittaessa muuttoapua. Valtion hissiavustus koskee myös yksityisiä asunto-osakeyhtiöitä ja se on 50 %:in suuruinen. Onko ympäristöministeriön ja ministerin kanta se, ettei esteellisiä asuntoja enää rakennettaisi Suomessa? Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelman valmistelussa arvioitiin, että maahamme tarvitaan miljoona esteetöntä ja turvallista asuntoa vuoteen 2030 mennessä, jos Onko mitään asuntopoliittista keinoa, joilla voitaisiin pienentää nykyistä vuokratasojen eroa ARA:n omakustannusvuokrien ja markkinavuokrien (mm. entisten yleishyödyllisten toimijoiden rajoituksista vapautuneet vuokratalot) välillä? Vapaarahoitteiset vuokrat ovat nyt 50 − 100 % korkeampia. Valtion tukemissa vuokra- ja asumisoikeusasunnoissa on vuokrien ja käyttövastikkeiden määrittelyssä noudatettava omakustannusperiaatetta, mutta nykyiset säännökset jättävät talojen omistajille paljon liikkumavaraa omakustannusperiaatteen soveltamisessa. On tärkeää, että tilannetta tarkastellaan lähemmin ja tehdään tarvittavat muutokset. Sen sijaan markkinavuokriin on vaikeampi vaikuttaa, niitä saadaan alemmaksi vain huolehtimalla riittävän suuresta asuntotuotannosta. Ja tietysti myös riittävällä asumistuella on tärkeä merkitys pienituloisille. Onko omakustannusvuokrien valvonta riittävän tehokasta ja onko siihen panostettu resursseja, kuten syksyllä 2013 ympäristöministeriössä valmisteltu lakiuudistus linjasi? Omakustannusvuokrien valvonta on vuoden 2014 alusta alkaen siirretty kunnilta ARAn tehtäväksi. Samalla ARAlle on annettu lisäresursseja tästä tehtävästä huolehtimiseksi. Omakustannusvuokrien valvonta oli kunnissa vaihtelevaa, joten tällä muutoksella valvonta on parantunut tuntuvasti. LISÄTIETOJA: ymparisto.fi/ikaantyneidenasuminen. Ikäihmiset etusijalle hissitaloihin! H issittömissä kerrostaloissa asuu nyt 100 000 yli 65-vuotiasta. Jälkiasennushissien rakentaminen on hidasta ja siksi ratkaisuja on löydettävä vuokrataloyhtiöiden palvelusta: Miksi ei luotaisi käytäntöä, että vuokra-asuntojen rakennuttajat tarjoaisivat aina uudisasuntojaan hissittömien talojen ikäihmisille? Asuntoministeri toteaa, että ARA:n ohjeet tässä joustavat ja kannustaa suuria vuokranantajia tällaiseen toimintaan. Nuorille opiskelijoillekin valmistuu tuhansia esteettömiä asuntoja vuosittain – eikö myös ikäihmisten asianmukainen asuminen pitäisi järjestää? Senioreiksi kutsutaan 55-vuodesta alkaen (vrt. ns. senioritalot), joten olemme lähes toisen puoliskon elämästämme senioreita ja jatkossa yhä pidempään työelämässä. Monisuku- polvisuus toteutuu siis myös senioritaloissa, kun työssä käyvä seniori ja hänen vanhempansa voivat asua samassa talossa. Tämä olisikin toivottavaa ja hoivan kannalta inhimillistäkin. Takavuosien kyselytutkimuksen mukaan lähes puolet eläkeikäisistä asunnon vaihtajista piti ”senioritaloa” parhaana asumismuotona. Yhtä paljon on niitä ikääntyneitä, jotka eivät halua taloon, jossa kaikki ovat vanhoja. Molemmat näkökulmat ovat perusteltuja ja molemmille pitäisi olla vaihtoehtoisia asumisen ratkaisuja; senioritaloja ja monisukupolvisia asuinyhteisöjä. Ikäihmisten asumisen perusongelmat liittyvät asumisen jatkuvasti nouseviin kustannuksiin, mm. vuokriin. Taitettu indeksi ei nosta eläkkeitä asumisen kustannusnousua vastaavasti. Pieni- ja keskituloisten yksinasuvien eläkeläisten on vaikea hankkia asuntoa ja palveluja markkinahinnoin. Siksi tarvitaan yhteiskunnan ohjausta ja rahoitusta (ARA), jotta saatavilla olisi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja! Rahoittajalla pitää olla tahtoa ja taitoa koordinoida asuntopolitiikkaa niin, että pienituloisetkin eläkkeensaajat voivat asua kotonaan pitkään – liikkua ja harrastaa! Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen krooninen puute tuottaa eniten ongelmia ikäihmisille, joilla ei ole taloudellista mahdollisuutta vaihtaa esim. ARA-rahoitteisesta hissittömästä talosta vapaarahoitteiseen. ESA FAGERLUND Senioriliikkeen hallituksen jäsen 8 • SUOMEN SENIORILIIKE RY 1/2015 Tovituki on mahdollisuus auttaa ja saada tukea Mihin ryhtyisi, kun on osaamista, elämänkokemusta ja aikaa, ja haluaisi tehdä jotain mielekästä? Tee maailmasta parempi paikka – tule mukaan vapaaehtoistyöhön Mikä auttaisi, kun mieli on matalalla tai jokin asia askarruttaa, mutta ei ole ketään, jolle purkaa huoliaan? Vastaus kumpaankin kysymykseen voisi olla tovituki. M P ääkaupunkiseudulla toimivaan Stadin Aikapankkiin perustettiin kolme vuotta sitten Aika parantaa -verkosto. Se tarjoaa jaksamiseen apua - tovitukea - jonka hinta nimensä mukaisesti on tovin tunnilta. Tovituki on kuuntelemista ja kannustamista, joka pohjautuu tukijan omaan elämänkokemukseen ja työelämässä hankittuun osaamiseen. Se soveltuu kaikille, jotka haluavat auttaa tai tarvitsevat inhimillistä tukea, mutta ei tietenkään korvaa yhteiskunnan tarjoamia hoito- ja tukipalveluja. Tukija ja tuettava voivat tavata yhden tai useamman kerran, kuten heille sopii. Tovituen saajaksi tai antajaksi ryhtymisen edellytyksenä on liittyä Stadin aikapankkiin, jonka CESverkkotorin kautta tovit liikkuvat. Liittyminen on maksutonta. Tovituki on luottamuksellista, ja tovitukija mm. sitoutuu yhteisön eettisiin sääntöihin. Usein voimien vähetessä kotiaskareetkin tuntuvat ylivoimaisilta. Tovituki myös auttaa löytämään aikapankista erilaisia arkea helpottavia palveluita. Aikapankissa kaikki työ on samanarvoista ja hinnaltaan yhden tovin jokaiselta tunnilta, oli se vaikkapa tietokoneopetusta, muuttoapua tai sukkien kutomista. Valittavana on 30 kategoriaa ja palvelujen tarjoajia on satoja. Kun tovitukija saa palkakseen toveja, hän voi vaikkapa hemmotella itseään shiatsuhieronnalla tai pesettää ikkunansa. Entä mitä tehdä, jos tarvitsisi apua, mutta ei ole ehtinyt hankkia yhtään tovia? Tovituen periaatteisiin kuuluu, että avun tarvitsijan aikapankkitili voi olla miinuksella. Kun hän on saanut voimia, mietitään yhdessä, mitä palveluja hän voisi itse tarjota ja tällä tavalla hankkia itselleen toveja. Mielekkään tekemisen löytäminen aikapankista lisää merkityksellisyyden tunnetta. Kaikilla meillä on hyviä ja huonoja aikoja. Aika parantaa -verkoston periaate onkin, että sama ihminen voi olla välillä tovituen tarjoajana ja välillä sen vastaanottajana. Stadin aikapankki toimii pääkaupunkiseudulla. Eri puolella Suomea on myös omia aikapankkeja ja Aika parantaa -verkoston on tarkoitus laajentua ainakin suurimpiin kaupunkeihin. LISÄÄ TIETOA: aikaparantaa.net stadinaikapankki.wordpress.com [email protected] I Sämpyläiltoja vapaaehtoisille Lähimmäisapu järjestää vapaaehtoisille kerran kuussa ns. sämpyläillan, jossa vapaaehtoiset tapaavat toisiaan ja vaihtavat kokemuksia. Illan päätteeksi on usein luento, jossa käsitellään erilaisia ikääntymiseen liittyviä asioita. ”Aiheena voi olla vaikkapa muistisairaus ja kuinka muistisairaisiin ihmisiin on suhtauduttava”, Minerva Halttunen kertoo. Lähimmäisavun vapaaehtoiset tekevät sellaisia tehtäviä, jotka eivät kuulu kunnan kotipalveluun, kuten ulkoiluttavat vanhuksia, lukevat kirjaa tai lehtiä, käyvät yhdessä kaupassa, jne.. Saksassa sama malli Aalto yliopiston seminaarissa marraskuussa 2014 kuntajohtaja Sigelinde Lebich kertoi Echingin asuinalueesta, jossa on 14 407 asukasta ja näistä yli 65-vuotiaita 2187. Vanhusten asunnot ovat keskellä kaupunkia ja heitä auttavat 112 vapaaehtoista. Vapaaehtoiset auttavat myös paikallisessa kahvilassa, joka on auki kuusi päivää viikossa. Lebichin mukaan vapaaehtoisuus on suosittua erityisesti kotiäitien keskuudessa. Korvaus vapaaehtoistyöstä on 12 euroa tunnissa. Kuukaudessa veroton katto on 240 euroa. HS ”Elämä on kohdallaan kun siihen kuuluu taidetta ja vapaaehtoistyötä”, Minerva Halttunen sanoo. Hän on mukana Kivenlahden Kuvataideyhdistyksessä, Torstaimaalareissa ja LISÄÄ TIETOA: lahimmaisapu.com HS LISÄTIETOJA: espoonvapaaehtoisverkosto.fi Avun saaja maksaa vapaaehtoiselle hmisten mielissä vapaaehtoistyö tarkoittaa työtä, mitä tehdään ilman korvausta. Vapaaehtoinen valitsee autettavan tai vapaaehtoistyön joko omien taitojensa perusteella tai omien aikaisempien kokemustensa motivoimana. Tämä on tavallisin vapaaehtoistyön muoto. Mutta ei ainoa. Espoossa on organisoitua vapaaehtoistyötä, jossa autettava maksaa saamastaan avusta. Tämä palvelee ihmisiä, joiden on vaikea ottaa apua vastaan ilman korvausta. Lähimmäisapu ry on tehnyt ohjeistuksen ja rajoitukset maksun suuruuteen. Espoon kaupunki ja Raha-automaattiyhdistys tukevat toimintaa. Lähimmäisavun nettisivut kertovat, että apua voivat saada espoolaiset kotona asuvat vanhukset, vammaiset, sairaat ja yksinäiset henkilöt perushoivaan sekä kodinhoitoon. Apu voi olla asioilla käyntiä, saattamista lääkäriin, kaupassakäyntiä, lumitöitä, siivousta, pieneläinten hoitoa yms. Lähimmäisavun organisoima apu on maksullista ja korvaus maksetaan suoraan työntekijälle. Hinnat määräytyvät käytetyn ajan mukaan 9-14 euroa/ tunti + matkakulukorvaus. Avun tilaajana voi olla esimerkiksi asiakas itse, hänen omaisensa, kunnan kotihoito tai sairaalan sosiaalityöntekijä. oni ihminen on saanut elämäänsä tarkoituksen vapaaehtoistyön kautta. Televisiossa oli dokumentti ruotsalaisesta Kreivi Bernadottesta, joka pienten poikiensa kuoleman jälkeen purki suruaan toimimalla Ruotsin partioliikkeessä. Monille muillekin sysäys toimia, on syntynyt omien kipeiden kokemusten kautta. Tai sitten ei. On vain halu katsoa maailmaa uudesta näkökulmasta, tehdä jotain paremman maailman puolesta. Vapaaehtoistyössä voi oppia uusia taitoja, tavata uusia ihmisiä, tutustua toisenlaiseen maailmaan ja näin saada uutta sisältöä elämäänsä. Vapaaehtoistyö on tärkeää ympäröivälle yhteisölle. Eri puolilla Suomea on runsaasti järjestöjä, seurakuntia, urheiluseuroja, jotka organisoivat vapaaehtoistyötä Espoon vapaaehtoisverkostossa voi tehdä keikkatyötä ja säännöllistä vapaaehtoistyötä. Sen piirissä on 102 eri yhteisöä ja järjestöä, jotka sekä käyttävät verkoston vapaaehtoisia että tarjoavat niitä järjestölle. Jos etsit jotain uutta elämääsi, ota yhteyttä oman paikkakuntasi vapaaehtoistyön järjestäjiin. Sinulle voi aueta uusi maailma. 1/2015 SUOMEN SENIORILIIKE RY • 9 Uudessa vanhustyön hoitokulttuurissa IHMISEN KOHTAAMINEN ON TÄRKEINTÄ J os voisin valita yhden asian, joka erottaa hyvän hoidon huonosta, uuden kulttuurin vanhasta, se olisi ihmisen ainoalaatuisuuden ja hänen tarpeidensa arvostaminen. Haurastunut vanhus ei ole vain sairas, vaan ennen kaikkea ihminen sairauksien takana. Ammattilaisten pitää ymmärtää tämä kaikissa vanhus- ja muistityön palveluissa. Ammattilaisten pitää sitoutua sekä tietoon että tunnelmiin. Kun henkilöstö lakkaa kysymystä ihmiseltä “Mikä sinua vaivaa?” ja alkavat kysymään: “Mikä sinulle on tärkeää, mitä voimme tarjota sinulle?” hoivan konsepti laajenee sisältämään asukkaan, asiakkaan, potilaan, vanhuksen ja muistisairaan ihmisenä. Näihin kysymyksiin sisältyy myös ihmislähtöisen hoivan syvällinen rakenteiden uudistaminen vanhustyössä. Ihmislähtöinen lähestymistapa liittää ihmisen itsensä mukaan oman terveyden ja sairauden matkalle ja se päivittää eri sosiaali- ja terveydenhuoltoalan organisaatiot kohtaamaan palvelujen käyttäjien tarpeet. Ihmislähtöinen työ ei ole mekaanista. Emme voi määritellä pelkästään tiettyä muistisairauden ongelmaa ja sitten vain esittää toimintaa ongelman hoitamiseksi. Näin hoidetaan autoja, ei ihmisiä. SOTE ammattilaisten rooli on auttaa ihmisiä selviytymään erilaisten henkisten ja fyysisten tilojen kanssa oikea aikaisesti ja oikeassa paikassa. Jo vuonna 1948 WHO määritteli terveyden: ” Eheä fyysinen, henkinen ja sosiaalinen hyvinvoinnin tila, ei pelkästään sairauden tai raihnaisuuden puute.” Henkilökunnan kokemuksia arvostettava Taina Semin elämänmakuista hoivatyötä T aina Semi on perushoitaja ja taideilmaisunohjaaja. Semi on perustanut Espooseen muistisairaille ihmisille kaksi hoivakotia, joissa luotiin elämänmakuista hoivatyön mallia. Niistä haettiin esimerkkiä sekä valtakunnallisesti että kansainvälisesti. Semi toimi 12 vuotta hoivayrittäjänä, josta työstä hän sai Espoon Ella tunnustuksen, Vuoden Uusmaalainen yrittäjä- sekä Espoon yrittäjä palkinnon. Viimeiset 10 vuotta Semin päätyötä on ollut toimia vanhus- ja muistityön kehittäjänä, kouluttajana ja valmentajana. Semi on toiminut lähinnä kunnallisella vanhus- ja muistityön kentällä. Tällä hetkellä Semi kirjoittaa ihmislähtöisestä lähestymistavasta kirjaa, joka ilmestyy toukokuussa nimellä, ”Mieleen tatuoitu minuus- ihmislähtöinen elämäntapa muistityössä.” Taina Semi oli yhtenä valmentajana Ylen A-studion Hoivakoti kuntoon -sarjassa. Hallinnon ja johdon pitää harjoittaa ihmislähtöistä johtamista, jossa henkilökuntaa arvostetaan. Esimiehen täytyy kuunnella ja arvostaa henkilökunnan kokemuksia ja tunnelmia, se pitää tehdä arvostaen, ei arvostellen. Ihmislähtöinen johtaja ei aseta itseään ylemmälle jalustalle, vaan hänen täytyy auttaa henkilökuntaa luomaan omia strategioita, löytämään omat vastaukset ja auttaa kehittämään omia taitoja ja näkemyksiä. Hoitotyön periaatteet kuten asiakaslähtöisyys, valinta, arvostaminen, kunnioitus, itsenäisyys ja yksityisyys ovat pitkään sisältyneet hoivan kieleen, mutta valitettavasti ne toistuvasti ovat ristiriidassa tekemisen kanssa. Osaava johtaja on hereillä arjen käytännöissä ja tunnistaa hyvän hoidon esteet. Muistisairaus on moraalinen kokemus. Kun ihminen sairastuu, hän saa pian uuden määritelmän siitä, kuka hän on, mihin hän kykenee ja kuinka toiset ihmiset näkevät hänet. Muistisairaiden ihmisten hoivassa ja hoitotyön kulttuurissa keskeiseksi nousee kysymys: Mitä tarkoittaa olla ihminen? Hoitamisen asenne näyttäytyy usein siinä, mitä muistisairas ei kykene tekemään, ei hänen kyvyissä tai osaamisissa. Uusi muistityönkulttuuri hahmottuu suhteissa ja asenteissa muistisairaaseen ihmiseen sekä vastuunottamiseen. Muistityön vaikuttavuus piilee myös hoitajien kyvyssä viedä asiat käytäntöön. Henkilökunnan motivaatio tulee halusta auttaa ja myötäillä muistisairasta sairauden edetessä samalla kun yritetään ymmärtää, mitä sairausprosessin aikana tapahtuu. Kaikilla on tarve olla rakastettu Muistisairaus on enemmän kuin pelkät menetykset ja alaspäin vajoaminen - ihmisillä on yhä taitoja. Muistisairaan ihmisen hoito ja tuki pitää perustua hänen omaan terveyden ja sairauden kokemukseen. Liitytään ihmiseen, ei sairauteen tai oireisiin. Tämä tarkoittaa, että otetaan selvää kuka muistisairas ihminen on. Etsitään ihmistä hänen omista elämäntavoista, elämäntarinasta, persoonallisuudesta, tukimuodoista ja korvikkeista toimintakyvyn alentumisille, tarpeista, toiveista sekä hänelle tärkeistä henkisistä ja hengellisistä asioista. Perustarpeet ovat meille kaikille samat. Tarve olla rakastettu, tarve ilmaista tunteita, tarve saada onnistumisen kokemuksia, tarve saada tilaisuus ihmisenä kasvamiseen ja kehittymiseen. Hoitaminen ei ole pelkkää perushoitamista. Voimme etsiä vastauksia kysymyk- siin, millainen on Mirjan perusolemus? Jussin tyypillinen päivä? Martan suhteet? Mitä on ”Itsen” tukeminen jokapäiväisessä hoivassa? Ihmisestä ohjautuva lähestymistapa on ”ihmisyyden tunne”, merkitys siitä, miltä tuntuu olla ihminen. Professori Kidwood väittää, että ihmisyys ei ole riippuvainen taidoista tai kyvyistä vaan, se on ”arvo tai asema, joka suodaan tai annetaan ihmiselle suhteissa ja sosiaalisessa kanssakäymisissä toisten kanssa. Siihen sisältyy tunnistaminen, kunnioitus ja luottamus”. Muistisairaat ihmiset ansaitsevat erinomaisen fyysisen, lääketieteellisen, emotionaalisen, psyykkisen ja sosiaalisen tuen, hoidon ja hoivan riippumatta siitä, kuinka kaukana meidän omasta todellisuudesta heidät nähdään. Ihminen on enemmän kuin pelkkä muisti. Mielekkään toiminnan ja mukaan ottamisen räätälöiminen muistisairaan ihmisen voimavarojen ja kykyjen mukaan on äärimmäisen tärkeää hänen hyvinvoinnilleen. Omaisten tärkeä rooli Omaiset ovat tärkeässä roolissa muistisairaan ihmisen elämässä. Kun muistisairas muuttaa hoivakotiin omaisten rooli saattaa jäädä jää epäselväksi, jos heitä ei opasteta, auteta ja tueta liittymään hoitoyhteisön jäseneksi. Lisäksi he taistelevat toistuvasti syyllisyyden tunteen ja menetyksen kanssa sen jälkeen kun läheinen on muuttanut hoitoyhteisöön. Kodikasta hoitomallia luodessa, palvelukoti nähdään enemmän osana yhteisöä, jolloin perheen roolin pitää muuttua. Muistisairas ihminen sekä perhe pitää sisällyttää päätöksentekoon ja hoivan aktiviteetteihin. Miten perhe liitetään hoivakumppaneiksi, riippuu siitä, kuinka heitä tuetaan ja opastetaan. Miten omaisten rooli on määritelty osana organisatorista ympäristöä ja hoitoyhteisön filosofiaa. Hoitoyhteisöillä voi olla virallisia ja epävirallisia tukijärjestelmiä perheille. Monilla yhteisöillä on säännölliset omaistenillat, vertaisryhmätoiminta ja yhteiset vuodenaikojen juhlat. Omaistyöryhmät järjestämään arkea Edistyneissä paikoissa on saatu perustettua omaistyöryhmiä, jotka koostuvat palvelukodin omaisista ja he voivat yhdessä vaikuttaa läheistensä hoidon- ja elämänlaatuun sekä sisältöön esimerkiksi seuraavilla teemoilla: Omaiset osana arkea, juhlat, tapahtumat, retket, palautteen kerääminen toiminnan kehittämiseksi, yhteiset iltapala- tai opintopiiri-illat. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan ”hoitokotien haasteet” liittyivät eniten loppuun palaneisiin läheisiin, jotka vierailivat viikoittain muistisairaan läheisen luona palvelukodissa. Ongelmat liittyivät henkilökunnan ja omaisten välisiin vuorovaikutussuhteisiin sekä suhteisiin muistisairaan ja henkilökunnan välillä. Almbergin tutkimuksessa omaiset kokivat, että heidät jätettiin oman läheisen liittyvissä asioissa päätöksenteon ulkopuolelle. Omaiset olivat kriittisiä hoivan antamisen tapaan asioissa, mitä oli tehty ja myös siihen, miten asioita tehtiin. Omaiset kokivat, että he eivät saa sanoa henkilökunnalle, kuinka heidän läheisistään tulee huolehtia tai he eivät saa muistutella heitä tekemään asioita. Henkilökunnan ja omaisten välinen hyvä suhde korostui tässä tutkimuksessa. Omaisten huoli liittyi myös muistisairauden tuomiin muutoksiin läheisen tilassa, liittyen esimerkiksi siihen, kun muistisairas ei tunnista tuttuja ihmisiä sekä hänen toistuviin kysymyksiin. Erityisesti tässä kohtaa henkilökunnan vuorovaikutuksella on suuri merkitys. Jos voimme ajatella maailmaa, jossa paikallinen palvelutalo tai suojattu hoivakoti olisi yhteisöllisen toiminnan keskipiste, ovet avoimina tuottamaan hyvinvoinnin kokemuksia kiinnostuneille sekä talon sisä- että ulkopuolisille - paikka, jossa ihmiset nauttisivat vierailla pikemmin kuin pelätä sitä, että he saattavat itse jonakin päivänä joutua sinne. TAINA SEMI GeroArtist 10 • SUOMEN SENIORILIIKE RY Carpe diem – tartu hetkeen! VOIT LÖYTÄÄ RAKKAUDEN L entoni LH 1899 Torinosta Muncheniin 25.3.2012 on lähtövalmiina. Kevät on Italiassa parhaimmillaan ja kohta olen takaisin kotonani loskaisessa Porvoossa. Olin ollut viikon tyttäreni vieraana Bra nimisessä pienessä pohjois-italialaisessa kaupungissa. Olin nauttinut hienosta säästä, hyvästä ruuasta ja juomasta ja tietenkin tyttäreni Edithin seurasta. Tunsin pientä kateutta häntä kohtaan, kun hän sai iloita tuosta upeasta ympäristöstä. No niin, pois kateus mielestä ja lentokoneeseen. Asetuin mukavasti ikkunapaikalle ja katselin muiden matkustajien saapumista. Viereiset kaksi paikkaa olivat edelleen tyhjänä ja käytävällä seisoi pirteän näköinen siro nainen odottaen jonkun auttavan häntä matkalaukun kanssa. Olin juuri aikeissa nousta, kun lentoemäntä tuli apuun. Yllätyin iloisesti kun kyseinen matkustaja istahti viereeni ja jostain syystä kiinnostukseni häntä kohtaan heräsi heti. Töissä ollessani matkustin pal- jon ja tapoihini ei kuulunut keskustella vierustoverini kanssa. Jostain syystä päätin nyt, että jos löytyy yhteinen kieli vieressäni istuvan daamin kanssa, niin kysyn ainakin kuulumisia. Odotin kuitenkin tarjoilun alkavan ja kun hän tilasi juomansa englanniksi, ongelma oli ratkaistu. Englanti olisi yhteinen kielemme. Lento oli lyhyt, joten “ajatuksista tekoihin“. Kysyin hänen nimeänsä ja minne hän on matkalla. “Irina on nimeni, olen itävaltalainen ja matkalla Johannesburgiin, Etelä-Afrikkaan“ hän vastasi. Keskustelumme soljui mukavasti ja hän kertoi olleensa Torinossa miekkailun merkeissä. Mielenkiintoista ajattelin, haluan tietää lisää. Koska meillä molemmilla oli koneen vaihto Munchenissä, rohkenin pyytää häntä lasilliselle. Hän vastasi myönteisesti. Munchenin terminaalissa jatkoimme sitten jutustelua, perhe, harrastukset jne.. Sain yhteystiedot ja tunsin lämpöä häntä kohtaan, mutta ajattelin, että välimatka Suomen ja Etelä- Afrikan välillä on liian suuri ja hankala, jotta täs- tä pikaisesta tapaamisesta voisi kehittyä jotain. Koneeni Helsinkiin alkoi olla lähtövalmiina joten halusin toivottaa hänelle hyvää matkaa ja kiittää hyvästä seurasta luvaten ottaa yhteyttä sähköpostitse. Halasin häntä ja aikomukseni oli antaa poskisuukko, kun yhtäkkiä tunsin hänen huulensa omillani. Jotain tapahtui sisälläni, rutistin häntä lämpimästi ja lähdin. Käveltyäni muutaman metrin pysähdyin, käännyin ja menin takaisin. Hän odotti minua ja sanoi: “Toivoinkin että tulisit takaisin“. Halasimme ja suukottelimme toistamiseen ja sitten minun oli kiirehdittävä koneeseen. Olin aikamoisen tunnemyrskyn vallassa koko lentoni ajan, eikä se laantunut vielä tullessani tyhjään kotiini Porvoossa. Olin juuri käynyt läpi kivuliaan eron 28 avioliittovuo- Olin aikamoisen tunnemyrskyn vallassa koko lentoni ajan. den jälkeen. Samaan aikaan poikani oli sairastunut leukemiaan eikä eläkeläisen elämä niine eväineen tuntunut kovin aurinkoiselta. Päätin joka tapauksessa lähettää sähköpostia Irinalle kertoen, että jotain tapahtui sisälläni tapaamisemme jälkeen. “Höppänä” ajattelin, hän on naimisissa, 19 vuotta minua nuorempi ja asuu Johannesburgissa, “mene nukkumaan“. Heräsin aikaisin ja tarkistin ensi töikseni sähköpostini. Irina oli vastannut. Tunsin suurta lämpöä rinnassani ja kirjoitin hänelle heti. Viikko vierähti, olimme monta kerta päivässä yhteydessä ja hän kertoi tulevansa Eurooppaan seuraavalla viikolla, Kroatiaan valvomaan miekkailun Euroopan mestaruuskisoja. Se oli hänen työnsä. Lisäksi hän oli valmentajana Etelä- Afrikassa. Olimme jälleen yhteydessä hänen saavuttua Eurooppaan, mutta yhtäkkiä hän hävisi. En saanut häneen mitenkään yhteyttä ja ajattelin “No se oli siinä, mitä oikein kuvittelit“. Viikon päästä sain kuitenkin sähköpostia, josta kävi ilmi, että hän oli joutunut sairaalaan välilevyn luiskahdettua ja että hänet siirrettäisiin Salzburgiin leikattavaksi. Olin iloinen että sain yhteyden mutta huolissani hänen tilastaan. Irina leikattiin verrattain nopeasti ja olimme yhteydessä Skypen välityksellä päivittäin. Tässä vaiheessa tunteeni häntä kohtaan olivat jo paljon enemmän kuin pelkästään ystävyyttä. Tapasin hänet uudestaan Salzburgissa kuukauden kuntouttamisen jälkeen. Olin onnellinen, mutta hieman peloissani. Tunteemme olivat syventyneet. Kesä oli parhaimmillaan ja seuraava askel oli Porvoon vierailu. Sitten alkoi tapahtua. Irina sanoi muuttavansa Suomeen. Hän halusi kokeilla, miltä se tuntuu. Hän erosi miehestään ja aloimme tutustua toisiimme. Olimme alusta pitäen samalla aaltopituudella. Olin löytänyt puuttuvan puoliskoni ja ikäero, josta olin ollut niin huolissani oli, kuten Irina sanoi “vain numeroita“. Tyttäreni ja poikani ovat molemmat asettuneet asumaan muualle kuin Suomeen, kolme veljeäni ja äitini asuvat Suomessa. Irinan tyttäret ja lapsenlapset puolestaan Itävallassa, joten alkoi tuntua sil- 1/2015 Tunsin suurta lämpöä rinnassani ja kirjoitin hänelle heti. tä, että voisimme asettua Itävaltaan pysyvästi. Kävimme yhdessä muutaman kerran tutustumassa maahan, Salzburgiin ja etelämmäksi Kärtenin maakuntaan joka on Italian ja Slovenian rajanaapuri keskellä upeita Alppeja. Ihastuin luontoon ja ihmisiin Salzburgissa, mutta kaipasin rauhaa. Niinpä muutimme Kärteniin. Menimme naimisiin 25.4.2014, möin taloni Porvoossa, ostimme uuden talon idyllisestä alppikylästä nimeltä Maria Elend. Muuttokuorma Porvoosta lähti joulukuun alussa ja vietimme ensimmäisen joulun omassa yhteisessä kodissa. Nyt olemme asuneet täällä muutaman kuukauden. Sauna valmistuu pikapuolin kellariin. Paikallinen leipuri tuo tuoreet leivät kolme kertaa viikossa ovelle Kauppa-autosta oven edestä saa viinit, juustot, makkarat yms. herkut. Lähikylään, jossa on enemmän palveluja, on matkaa kaksi kilometriä. Italia ja Slovenia ovat puolen tunnin matkan päässä. Elinkustannukset ovat täällä n. 30 prosenttia alhaisemmat kuin Suomessa. Naapurit ovat ystävällisiä, luonto kaunista, kaikki toimii hyvin, joissain tapauksissa paremmin kuin Suomessa, en kaipaa mitään. Tiedän että olen etuoikeutettu monessakin mielessä, mutta toivon esimerkkini rohkaisevan muita senioreita “TARTTUMAAN HETKEEN“ kun se on edessämme. Minä olen onnellinen, olen löytänyt ihanan kumppanin, nautin elämästä, olen terve, poikani on selättänyt leukemian, katson tulevaisuuteen uteliaana. “Carpe diem, tartu hetkeen“, älä kulje onnesi ohi, uskalla heittäytyä, älä jää paikoillesi odottamaan päätepysäkkiä, se tulee kaikkien kohdalle aikanaan. Elä jokainen päivä täysillä, meillä on vain tämä yksi elämä. Terveiset Itävallasta. JARMO SALMINEN Suomen Senioriliike ry:n jäsen Rakennamme yhteisöjä Asiakaspalvelu puh. 010 837 5300 Läntinen Brahenkatu 2 00510 Helsinki [email protected] www.setlementtiasunnot.fi 1/2015 SUOMEN SENIORILIIKE RY • 11 Keski-iän liikunta näkyy reippaana vanhuutena N ISTOCKPHOTO yt se on todistettu tieteellisesti! Keski-iän liikunnan vaikutukset ulottuvat vanhuuteen asti. Salla Savela osoitti väitöskirjassaan, miten keski-iän liikunta toimii myöhempien ikävuosien hyvinvoinnin ja elinpäivien lähteenä. Oman vanhuutensa voi vallata siis jo keski-ikäisenä. Helsingin Johtajat -tutkimus seurasi 1970-luvulta asti johtotehtävissä olleita miehiä Savela selvitti keski-iän liikunnan yhteyksiä mm. vanhuuden elämänlaatuun, hauraus-raihnausoireyhtymään ja kuolleisuuteen. Liikunnan harrastajat elivät merkittävästi pidempään ja riski haurastua oli viisi kertaa pienempi kuin liikkumattomilla. Liikunnan suojaava vaikutus oli riippumaton keski-iän painoindeksistä, kolesterolista ja verensokerista, se ei siis koskenut pelkästään timmejä terveysintoilijoita vaan tavallisia liikkujia. Mielenkiintoista kyllä tutkimuksessa perehdyttiin myös telomeerien pituuteen. Telomeerit ovat kromosomien päissä olevia osasia, ja niiden lyhenemisen uskotaan olevan yhteydessä vanhenemiseen. Tutkijaa yllätti, että suotuisinta telomeerien pituudelle oli keski-iässä harrastettu kevyt liikunta, ei raskas rehkiminen. Matkoilla sattuu ja tapahtuu – mitä vakuutus korvaa? Salla Savela: Physical activity in midlife and health related quality of life, frailty, telomere length and mortality in old age. Oulun Yliopisto 2014 VAPPU TAIPALE Mitä eroa on matkustajavakuutuksella ja matka-tavaravakuutuksella? M atkavakuutus koostuu matkustajavakuutuksesta ja matkatavaravakuutuksesta, jotka voi valita yhdessä tai erikseen. Matkasairauden ja -tapaturman hoitokuluja korvataan vain matkustajavakuutuksesta. Vakuutus korvaa kulut ilman omavastuuta ja euromääräistä ylärajaa. Vakuutettuina ovat myös mukana matkustavat omat lapset ja lastenlapset. Sairastuitko ulkomailla? Soita matkahätäpalveluun! K okeneellekin maailmanmatkaajalle voi mennä sormi suuhun, jos oma tai matkakumppanin terveys pettää kaukana kotoa.LähiTapiolan asiakkaille on tarjolla apua ja neuvoja ilmaisesta palvelunumerosta ympäri vuorokauden. Matkahätäpalvelu numerossa +358 800 0 4531 on tarkoitettu asiakkaille, joilla on matkustajavakuutus. Apua saa suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. ISTOCKPHOTO Palvelun kautta voi selvittää muun muassa mitä matkustajavakuutus korvaa, mihin lääkäriin kannattaa mennä, miten saa maksusitoumuksen ulkomaiseen hoitolaitokseen ja miten toimia, kun matka keskeytyy, peruuntuu tai myöhästyy lennolta. K auan odotettu lomamatka voi mennä pipariksi, jos matkalla sattuu vahinko. Osa suomalaisista suhtautuu matkusteluun huolettomasti, vaikka ulkomailla sattuneista onnettomuuksista tai vahingoista kerrotaan paljon julkisuudessa. LähiTapiolan kyselyn mukaan jopa ja joka kymmenes lähtee matkaan ilman voimassaolevaa matkavakuutusta. Ulkomailla sairauden tai tapaturman hoitaminen voi olla paljon kalliimpaa kuin kotimaassa. Siksi matkavakuutus on yhtä tärkeä kuin passi ja hammasharja. Mutta mitä vakuutus oikein kattaa? LähiTapiolan keräsi asiakkaiden yleisimmät kysymykset yhteen. Mitä matkoilla yleisemmin sattuu? LähiTapiola keräsi listan viidestä yleisimmästä matkavakuutuksesta korvatusta asiasta, kun mukaan otetaan sekä matkustaja- että matkatavaravahingot: LUE JUTTU KOKONAISUUDESSAAN: lahitapiola.fi/omatalous 1) Vatsatauti 2) Flunssa 3) Korvatulehdus 4) Välttämättömyystarvikkeet 5) Varkaudet turmavamman hoitokuluja korvataan enintään kolme vuotta. Ennen matkaa olleen sairauden (esim. krooninen sairaus) pahenemisesta korvataan ensiapuluonteista hoitoa 7-10 päivän ajalta. Miten usein pitää matkustaa, että tulee kannattavammaksi ottaa toistaiseksi voimassa oleva matkavakuutus määräaikaisen sijasta? Jos tekee yhden pidemmän matkan tai kaksi-kolme lyhyempää matkaa vuodessa, kannattaa ottaa jatkuva matkustajavakuutus. Mitä tapahtuu, jos sairastun matkalla, enkä voi lentää? Mitä eroa matkavakuutuksen ja korvausten kannalta on sairastumisella ja tapaturmalla (esim. vatsatauti tai onnettomuuteen joutuminen), onko mitään eroa? Matkalla alkunsa saaneesta sairaudesta maksetaan korvauksia hoitokuluista enintään 90–120 vuorokautta hoitoon hakeutumisesta alkaen, kun taas tapa- Jos vakuutettu joutuu jäämään kohteeseen pidemmäksi aikaa sairauden vuoksi, korvataan sairastuneen hoito, majoitus ja matkat Suomeen. Ruokailuja tai muita välillisiä kustannuksia ei korvata. Sairauden vakavuudesta riippuen voidaan korvata myös perheenjäsenten kustannuksia. Entä jos kumppanini sairastuu matkalla: voiko puoliso jäädä kumppanin kanssa odottamaan tämän parantumista? Tässäkin tilanteessa punnitaan pakottavuutta ja tilanteen vakavuutta. Edellytyksenä on myös, että puolisolla on oma matkustajavakuutus. Jos kyseessä on vaikkapa korvatulehduksen vuoksi määrätty lentokielto, katsomme, että aikuinen selviää yksinkin matkakohteessa, mutta vakavamman sairauden kohdalla (esim. aivoinfarkti) kohteeseen jäänti on puolisolle korvattavaa. Näissä tilanteissa korvattavuutta kannattaa tiedustella LähiTapiolan matkahätäpalvelusta. Millaisissa tilanteissa matkaaja lennätetään Suomeen hoitoon, ja milloin hoidetaan matkakohteessa? Tavoite on, että asiakas saisi aina mahdollisimman pian hyvää, turvallista ja laadukasta hoitoa. Valtaosa pystytään hoitamaan matkakohteissa, mutta mitä vakavampi sairaus tai tapaturma ja alkeellisemmat olot, sen todennäköisempää on, että asiakas tuodaan Suomeen hoidettavaksi. Kotiinkuljetuksen tarve arvioidaan aina lääketieteellisin perustein vakuutusyhtiön toimesta, itse ei kannata ryhtyä hätiköityihin ratkaisuihin, vaan kannattaa ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöön. 12 • SUOMEN SENIORILIIKE RY 1/2015 Ikääntymisestä johtuvat muutokset, päihdehaitat ja mielen hyvinvoinnin haasteet sekoittuvat helposti, jolloin ongelmia ei välttämättä tunnisteta tai ne nähdään kapeasti lääketieteelliseltä kannalta. Artikkeli tarkastelee ikääntyneiden päihteiden käyttöä, riskirajoja ja mielen hyvinvointia yksilön ja palvelujärjestelmän kannalta. VANHENE VIISAASTI SISKO SALO-CHYDENIUS – IKÄÄNTYNEIDEN PÄIHTEIDENKÄYTTÖ JA MIELEN HYVINVOINTI V anheneminen on psykososiaalinen prosessi, mikä tarkoittaa päivittäisen elämän sujumista ihmiselle itselleen merkityksellisellä ja mielekkäällä tavalla. Ikääntymismuutokset ovat vääjäämättömiä ja niihin voi kuulua sairautta ja raihnaisuutta. Ihminen tulee autetuksi, jos hänet kohdataan oman elämänsä, toimijuutensa omistajana ja yksilönä, jolla on ainutlaatuinen elämäntarina eikä häntä määritellä vain ongelmina. Vanhuus on elämänvaihe, johon kuuluu eletty elämä, nykyinen tilanne ja myös mahdollinen hyvä tulevaisuus Tutkimukset osoittavat, että erityisesti ikääntyneelle väestölle suunnatut päihde- ja mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä. Päihteiden ja mielen hyvinvoinnin riskejä ja haittoja pitää myös ehkäistä: tarvitaan ikäerityistä osaamista, valmiutta tunnistaa, puuttua ja tukea ihmisen hyvinvointia, osallisuutta, voimavaroja, kiinnostuksia ja toimijuutta. Mikään laki ei ikärajaa määrittele, mutta vanhusten on huomattavasti vaikeampi saada päihde- ja mielenterveyspalveluja saatikka Kela-päätöksiä psykoterapiaan. Todellisuudessa rikotaan perustuslakia ja syyllistytään ikäsyrjintään! Vanhusten päihteidenkäyttö on muuttunut siinä missä muidenkin Eläkeikäisten (65 – 84-vuotiaat) terveystutkimukset osoittavat, että heidän päihteidenkäyttönsä on lisääntynyt siinä missä muunkin väestön. On hyvä muistaa, että myös vanhusten määrä on kasvanut. Kyse ei ole vain satunnaisen käytön lisääntymisestä, vaan iäkkäät ihmiset ovat lisänneet selvästi myös säännöllisempää juomistaan. Etenkin vanhojen naisten kohtuutta runsaampi käyttö on kasvanut ja alle 70v. päihteidenkäytön aiheuttamien haittojen määrä on aiempaa suurempi. Päihteidenkäytöstä aiheutuneet muistisairaudet ovat kasvava ryhmä, mikä osin selittyy sillä, että muistisairaudet tunnistetaan aikaisemmin. Päihteiden ja etenkin alkoholin käyttö on ja tulemaan olemaan osa myös ikääntyvien ja ikääntyneiden ihmisten elämää. On myös syitä olettaa, että tämä osa tulevaisuudessa tulee suurenemaan. Samoin lääkkeiden väärinkäyttö tulee kasvamaan eikä ikääntyminen suinkaan vähennä tätä kehitystä. Kannabiksen kotikasvatus tulee sekin lisääntymään. Meille on myös tulossa vähitellen huumeiden korvaushoidossa olevia ikääntyneitä ja vanhuksia. Koko elämänkulun kattava lisääntynyt ja arkipäiväistynyt päihteidenkäyttö on kuitenkin myös yhteiskunnallinen, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuoltoa kuormittava ongelma. Millaisena ikääntyneiden päihde- ja mielen hyvinvoinnin ongelmat ja tarpeet näyttäytyvät? Vastaako palvelujärjestelmä näihin? Pitääkö näitä ongelmia tarkastella ihmisen itsensä, hänen terveytensä osalta vai omaisten kannalta? Onko vanhusten päihteidenkäyttö ja mielen hyvinvoinnin haasteet yhteiskunnallinen, moraalinen ja eettinen ongelma tai kustannuskysymys ja sijoituskysymys? Onko ihmisellä oikeus juoda itsensä hengiltä? Miten vanhuksen alakuloa ja ma- Pitääkö näitä ongelmia tarkastella ihmisen itsensä, hänen terveytensä osalta vai omaisten kannalta? YKSILÖLLISESSÄ ARVIOSSA ON HUOMIOITAVA MUUN MUASSA IKÄÄNTYNEEN: - elämäntilanne ja mieliala - fyysinen ja psyykkinen kunto - sairaudet ja lääkitys - päihteiden ja lääkkeiden kulutushistoria, -tavat ja -tottumukset - päihteiden merkitykset ja käytön hallinta - riskitekijät, kuten yksinäisyys, pelot, kipu ja ahdistus. sennusta hoidetaan? Nämä ovat vaikeita ja monisyisiä kysymyksiä, joihin ei ole välttämättä vastauksia. Kohtuutta runsaampi päihteiden käyttö ja/tai mielenterveysongelma merkitsee joka tapauksessa avuntarpeen lisääntymistä, koska ihminen ei kykene huolehtimaan itsestään, jolloin niin läheiset kuin palvelujärjestelmäkin joutuvat käsittelemään vastuunottoon ja itsemääräämisoikeuteen liittyviä kysymyksiä. Päihteidenkäyttöä ei kysytä – lääkkeiden yhteensopivuutta ei tarkisteta Tutkimuksien mukaan alkoholinkäyttöä kysytään harvoin iäkkään henkilön lääkärin tai terveydenhoitajan vastaanotolla: vain alle puolella tutkimuksessa haastatelluista on kokemusta siitä! Kuitenkin valta-osalla vanhuksista on jokin lääkitys ja yhteisvaikutukset alkoholin kanssa ovat mahdollisia. Ja jos kysytäänkin määriä, niin ei osata kysyä päihteen merkityksiä ja tarkoituksia saatik- ka mitä hyötyä ihminen siitä hakee! Keskeistä on kysyä miksi ihminen käyttää päihteitä? Voi olla, että päihteet ovat tapa ja tottumus tai ihminen voi hakea lievitystä niin ruumiin kuin mielen kipuun. Miten päihteet vaikuttavat ihmisen vanhetessa? Päihteidenkäyttö voimistaa vanhenemisen kielteisiä vaikutuksia. Tasapainoaisti ja motoriikka heikentyvät. Alttius kaatumiselle ja verenpaineen liialliselle laskulle pystyasennossa lisääntyy. Kun elimistön vesipitoisuus pienenee ja rasvan osuus kasvaa niin eräiden lääkkeiden ja alkoholin jakaantumistilavuus muuttuu, jolloin haitta- ja yhteisvaikutukset suurenevat. Elimistön kyky hyödyntää ravintoaineita, maksan ja munuaisten toimintakyky heikkenevät, jolloin lääkkeiden poistuminen hidastuu. Liiallinen alkoholinkäyttö voi myös aiheuttaa lääkeannostelun unohtamisen tai ottamiseen moneen kertaan. Mielen hyvinvoinnin haasteita ei tunnisteta Yli 65-vuotiaiden vakavat mielenterveysongelmat eivät sinänsä ole lisääntyneet, mutta vanhuksilla on runsaasti lievempiä masennus- ja ahdistuneisuusoireita ja/tai päihteiden - lääkkeiden liika- ja riskikäyttöä, joita ei välttämättä lainkaan tunnisteta. Noin 15 – 18 % yli 65-vuotiaista näkee tulevaisuuden toivottomana tai melko toivottomana. Eläke- 1/2015 SUOMEN SENIORILIIKE RY • 13 ihmisen tarve itsensä toteuttamiseen ei vähene. Ikä ei ole este tarkastella ja työstää mielenmaailmaa! Ihminen ei ole koskaan liian vanha oppiakseen jotain uutta. Vanhuksia pitää rohkaista kertomaan ajatuksista, tunteista, mielikuvista ja olla näistä tarinoista aidosti kiinnostunut. Silloin voimme kenties nähdä omaakin elämäämme uudella tavalla. Vanhusten kannustaminen käyttämään viisauttaan on osa heille osoitettua kunnioitusta. Oman toiminnan ja osallisuuden kautta saavutetut vuorovaikutuksen, kauneuden ja ilon kokemukset antavat meille voimaa! SISKO SALO-CHYDENIUS TtM, kehittämiskoordinaattori, A-klinikkasäätiö ola Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö, L LähiTapiolan henkilövakuutusasiakkaana voit soittaa maksutta TerveysHelppiin, jossa Lääkärikeskus Dextran ammattilaiset tarjoavat apua kaikenlaisiin vaivoihin flunssasta luunmurtumiin, kaikkialla Suomessa. Tarvittaessa saat heti ajan erikoislääkärille ja korvausasiasi vireille. Kuntoudut nopeammin, kun hoito hoidetaan alusta asti oikein. lahitapiola.fi/ terveyshelppi Pa lv el u nt a rj oa j at : L äh iT ap i Ke s hi pi Ta PARANET PIAN ol a äh i yhtiöt ja Dextra. n SISKO SALO-CHYDENIUS ue ne Kuten Tove Janssonin muumimamma toteaa: Kaikki hauska on hyväksi terveydelle! io al äi Normaali vanheneminen tapahtuu suhteellisen hitaasti, mutta vääjäämättömästi ja se on luonteeltaan palautumatonta, johtaa toimintakyvyn lievään asteittaiseen heikentymiseen ja lisää haavoittuvuutta. Päihteiden sietokyky alenee samalla tavoin asteittain ja vähitellen. Ikä ei kuitenkaan välttämättä tuo viisautta saatikka päihteidenkäytön osaamista ja hallintaa, vaikka kyllä krapula p Ta la ki n Päihteidenkäytön riskiraja terveillä ilman pysyväislääkitystä olevilla yli 65-vuotiaille naisille ja miehille on korkeintaan seitsemän annosta viikossa. Kerralla ei sai- Hyvä vanheneminen ilman päihteitä opettaa kertoi asiakas. Tämä pitää ottaa esille valistuksessa, kehottaa ihmisiä seuraamaan ja vähentämään päihteidenkäyttöä ajoissa jo ennen kuin tulee ongelmia. Tieto riskeistä ja haitoista ei riitä, vaan päihteiden hyötyä ja merkityksiä on syytä tarkastella. Hyvä periaate on vähentää vähitellen tai päättää keskittyä mukavaan yhdessäoloon ilman päihteitä. Kuten Tove Janssonin muumimamma toteaa: Kaikki hauska on hyväksi terveydelle! Vanhenemista voi katsoa ihmisen elämän merkityksien, mahdollisuuksien ja voimavarojen kautta, nähdä vanha ihminen kokevana, tuntevana, toimijuutensa omistavana vaikka hauraana, hiipuvana ja kenties haavoittuneenakin. Avun ja tuen tarve lisääntyy ja elämän syvä murhe todentuu vanhetessa, mutta us Paljonko on liikaa? si kerralla juoda kahta annosta enempää. Kahdeksan annosta tai yli viikossa on suurkulutusta. Yksi alkoholiannos on esim. yksi tölkki/pullo III-olutta tai siideriä tai 12 cl mietoa viiniä tai 8 cl väkevää viiniä tai 4 cl väkevää viinaa. Riskikulutus tarkoittaa suosituksen ylittävää käyttöä satunnaisesti. Välttämättä siitä ei aiheudu merkittävää haittaa, mutta esimerkiksi tapaturmariski kasvaa. Haitallinen käyttö tarkoittaa toistuvaa riskirajan ylittävää kulutusta, josta aiheutuu monenlaista ruumiin ja mielen haittaa. Alkoholiriippuvuus kehittyy pitkällisen juomisen seurauksena ja tarkoittaa pakonomaista käyttöä, vieroitusoireita, toleranssin kasvua ja juomisen jatkamista haitoista huolimatta. Vanheneminen ja haurastuminen ilmeisesti saa aikaan sen, että riippuvuus kehittyy vanhuksilla nopeammin. Riskirajasuositukset vaihtelevat ja ovat pitkälti riippuvaisia siitä, mikä taho niitä arvioi. Vertailun vuoksi on mainittava, että AUDIT-mittarissa päihteidenkäytön kansainvälinen riskiraja yli 60-vuotiaille on 4, kun se työikäisillä on 8 pistettä tai viinilasillinen päivässä on riski ranskalaisen syöpäyhdistyksen mukaan. Englannin gerontologit puolestaan suosittelevat +60-vuoden iän jälkeen korkeintaan 3 – 4 annosta viikossa, eikä niitäkään kerralla. Suositukset on tehty terveille ja pysyväislääkitystä käyttämättömille henkilöille. Tärkeämpää kuin alkoholinkäytön määrä ja tiheys on yksilöllisen riskirajan löytyminen. Yleisohjetta esimerkiksi yhden lasillisen turvallisesta käytöstä ei voi rutiininomaisesti antaa kaikille ihmisille. ut ikäisistä noin 12 – 13 % on masentuneita, vakavaa masennusta heistä potee arviolta 2 – 4 %. Vanhukset tekevät itsemurhia selvästi muun ikäisiä enemmän. Päihteidenkäyttö lisää alakuloa ja voi jopa laukaista masennuksen. Vanha ihminen ei itse välttämättä tiedosta masennustaan, koska hän ei ole tottunut puhumaan ajatuksista ja tunteista tai yksinkertaisesti hänellä ei ole ketään kuuntelijaa. Erityisesti sodan kokeneet ja siitä seuraava sukupolvi on tottunut selviämään sisulla ja tyytymään vähään! Mielen ongelmat kuten masennus koetaan edelleen hävettävinä ja niitä voi leimata syyllisyys ja stigma eli häpeäleima. Vanhusten mielen hyvinvoinnin haasteita ja päihteiden käytön syitä, joita voivat olla mm. elämän kriisitilanteet, menetykset, yksinäisyys, ihmissuhdekonfliktit, eläköityminen, masennus, vanheneminen ja sairastuminen. Päihteidenkäyttö, monet sairaudet ja lääkkeet lisäävät masennusta – mutta ihminen voi käyttää niitä myös yksinäisyyteen, kipuun ja apeaan oloonsa. Päihteiden ja lääkkeiden väärinkäyttö voi olla yritys selvitä elämän murheellisuuden tai alkavan muistiongelman aiheuttaman ahdistuksen kanssa. Asenteet vaikuttavat myös suuresti: nähdäänkö alakulo, suru, yksinäisyys, toivottomuus ja kipu vanhan ihmisen elämään kuuluvana? Selitetäänkö esimerkiksi masennus ja päihteidenkäyttö niiden itsestään selvinä seurauksina? Pessimistiset asenteet tulevat todeksi puuttuvina resursseina ja näköalattomuutena, vaikka tutkimustulokset niin päihde-kuin mielenterveyshoidon osalta ovat myönteisiä. Yhteiskuntapoliittinen ja auttamistyön kysymys on, miten tuetaan vanhusten mielen hyvinvointia ja osallisuutta, miten luodaan vaihtoehtoja päihteidenkäytön tilalle? Va ku -diabeteslääkkeet -tulehduskipulääkkeet -nesteenpoistolääkkeet - sydän- ja verenpainelääkkeet -verenohennuslääkkeet - eturauhasen liikakasvu- ja potenssilääkkeet. ä -unilääkkeet - rauhoittavat lääkkeet - eräät kipulääkkeet - eräät masennuslääkkeet -epilepsialääkkeet -allergialääkkeet -matkapahoinvointilääkkeet ö, L LÄÄKKEITÄ, JOIDEN KANSSA ALKOHOLIA TULEE NAUTTIA VAROEN: yh ti LÄÄKKEITÄ, JOIDEN KANSSA EI TULE LAINKAAN KÄYTTÄÄ ALKOHOLIA: SISKO SALO-CHYDENIUS LÄÄKITYKSESTÄ JA PÄIHTEIDENKÄYTÖSTÄ ON SYYTÄ KESKUSTELLA LÄÄKÄRIN KANSSA. SAIRAUDEN TAI TAPATURMAN SATTUESSA, SOITA • SUOMEN SENIORILIIKE RY 1/2015 Voisiko kulttuuriamme rikastaa lainaamalla hyviä sosiaalisia malleja muualta? LIITY JÄSENEKSI! • Ajamme vanhojen ihmisten oikeutta hyvään elämään • Vaikutamme siihen, että palveluja ja ympäristöä kehitetään ikäihmisten näkökulmasta ja yhdessä heidän kanssaan • Vaadimme ikäihmisten asumiseen valinnanvapautta – ikäihminen saa asua siten ja siellä, miten hän itse haluaa Voit liittyä jäseneksi Senioriliikkeen nettisivuilla osoitteessa senioriliike.fi tai lähettämällä hakemuksen osoitteeseen: Suomen Senioriliike ry, Vanha Talvitie 11 C, 00580 Helsinki ISTOCKPHOTO 14 • Jäsenmaksu on 15 euroa, joka laskutetaan maaliskuussa 2014. • Liittymislahjana saat kirjan Vanhana tänään. Iäkkäiden ihmisten arvostus yhä heikkoa Vanhusasiavaltuutettu parantaisi tilannetta Hinta vain 47,Henkilö Hinta vain 88,Henkilö K ansainväliset tutkimukset jo 1960-luvulta lähtien osoittavat kielteiset käsitykset vanhenemisesta ja vanhuudesta melko yleisiksi eri kulttuureissa. Arvostuksen puute johtaa ikääntyneitä syrjiviin käytäntöihin. Ne tulevat esille arjen vuorovaikutuksessa, lähiympäristön toimivuudessa sekä palveluiden suunnittelussa ja tarjonnassa samoin kuin valtion ja kuntien päätöksenteossa. Ikäsyrjintää ei useinkaan tunnisteta, ja vielä harvemmin se tunnustetaan. Yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia siitä, että iäkkäät voivat säilyttää ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa. Suomen perustuslaki kieltää ikäsyrjinnän, ja rikoslain mukaan ikäsyrjintä on rangaistavaa. Terveydenhuollon potilaiden oikeuksia ja sosiaalipalveluiden asiakkaiden asemaa ja oikeuksia määrittävät lait antavat iäkkäille saman aseman ja oikeudet kuin muillekin ikäryhmille. Erillistä iäkkäiden syrjinnän kieltävää lainsäädäntöä ei ole. Iäkkäät jäävät myös yhdenvertaisuus-, tasa-arvo- ja työsopimuslakien ulkopuolelle. Suomessa on lapsiasia- ja tasa-arvovaltuutettu, mutta vanhusasiavaltuutettu puuttuu edelleen. Käsityksiä vanhuudesta ja asenteita vanhuuteen on tutkittu maassamme melko vähän. Julkinen keskustelu ikääntyneiden ja iäkkäiden arvostamisesta ja etenkin vanhusten laitoshoidosta maassamme on tuonut esille pääosin kielteisiä asioita. Vasta viime vuosina on yleisesti alettu korostaa ikääntymiseen ja vanhuuteen liittyviä myönteisiä asioita, kuten arvokasta, aktiivista ja turvallista ikääntymistä - hyvää elämänlaatua. Iäkkäiden kunnioittaminen, itsemääräämisoikeus, yhdenvertaisuus muiden ikäryhmien kanssa, valinnanvapaus, osallisuus ja yksilöllisyys sekä kuulluksi tuleminen on mainittu yhä useammissa ikääntymistä ja iäkkäiden palveluita ja hoitoa koskevissa suunnitelmissa ja strategioissa. Anti-agen rinnalle on ilmestynyt proud-age. Iäkkäiden arvostuksesta kysyttiin kansalaisilta vuonna 2008 Puhelinhaastatteluna tehdyssä kyselyssä tiedustel- tiin mielipiteitä iäkkäiden arvostuksesta, kohtelusta ja vanhusten hoidosta sekä heidän kokemiaan pelkoja ja huolestuneisuutta. Haastatteluun osallistui 1004 naista ja miestä, joista puolet oli 35 – 55-vuotiaita ja puolet 65 – 70-vuotiaita. Naisia osallistui 596 ja miehiä 408. Yhteenveto haastattelun tuloksista Keski-ikäiset ja ikääntyneet kokivat iäkkäiden ja vanhusten arvostamisen melko vähäiseksi tai korkeintaan kohtuulliseksi. Iäkkäiden ja vanhusten oikeutta päättää omista asioistaan ja elämästään ei vastaajien mielestä kunnioitettu riittävästi, kohtelussa nähtiin puutteita ja lisäksi oltiin huolestuneita vanhusten hoidon tasosta tulevaisuudessa. Noin puolet molempien ikäryhmien vastaajista suhtautui myönteisesti palvelutalossa asumiseen tulevaisuudessa. Kun keski-ikäisten mielipiteitä edellä mainituista seikoista verrattiin ikääntyneiden vastaaviin, huomattiin, että ikääntyneiden arvioinnit olivat kauttaaltaan jonkin verran kielteisempiä kuin keski-ikäisten. Ikääntyneet olivat keski-ikäisiä huolestuneempia terveytensä pettämisestä, liikkumisensa vaikeutumisesta, yksinäisyydestään, leskeksi jäämisestä ja yleisestä turvattomuudesta. Heitä pelotti myös eläminen tulevaisuuden Suomessa ja vanhusten hoidon taso ja sen kehittyminen aikaisempaa huonompaan suuntaan enemmän kuin keski-ikäisiä. Lisäksi ikääntyneet naiset arvioivat, että heiltä kysyttiin neuvoja harvemmin, heidän mielipiteitään arvostettiin vähemmän ja he kokivat suurempaa huolta työttömyydestä ja väkivallan esiintymisestä kuin keski-ikäiset naiset. Haastatteluissa ei ollut mukana vanhimpia iäkkäitä, joiden mielipiteet kysyttävistä asioista saattavat poiketa nuorempien iäkkäiden ja keski-ikäisten mielipiteistä. Yksityiskohtaista tietoa haastattelukysymyksistä ja haastatteluun osallistuneiden ikääntyneiden vastauksista löytyy Yleislääkäri-lehdestä 8/2013 ja sen internet-versiosta. Onko mikään muuttunut vuoden 2008 jälkeen? Hallitus, sosiaali- ja terveysministeriö ja muut viral- 1/2015 liset tahot ovat tehneet paljon ikääntymiseen, vanhustenhoitoon ja palveluihin liittyvää hyvää työtä viime vuosina. Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta pohtii tänä vuonna ilmestyneessä kausijulkaisussaan mm. itsemääräämisoikeutta, kotona asumista niin pitkään kuin… ja omaishoitoa - arjen etiikkaa. Vanhuspalvelulaki astui voimaan vuonna 2013 ja vie osaltaan iäkkäiden arvostusta ja turvallista vanhusten hoitoa eteenpäin. Lakiin tehty muutosesitys, jossa arvokas elämä ei olisi enää laitoshoidon peruste, on kuitenkin herättänyt paljon keskustelua ja kritiikkiä. Sosiaali- ja terveysministeriön ja Suomen Kuntaliiton vuonna 2013 antaman laatusuosituksen tarkoituksena on tukea ikääntyneen väestön toimintakyvyn edistämistä sekä vanhuspalvelulain toimeenpanoa korostamalla iäkkäiden ihmisten osallisuutta kaikissa suosituksen sisältöalueissa. Arvostuksen eteen tehty töitä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, yliopistot ja monet muutkin tahot tekevät moni- ja poikkitieteistä gerontologista tutkimusta ja pyrkivät viemään niiden tuloksia käytäntöön aikaisempaa enemmän. THL:n Suomalaisten hyvinvointi 2014 -tutkimuksen mukaan iäkkäiden elämänlaatu on kohentunut vuodesta 2004. Lukuisten valtakunnallisten ja paikallisten järjestöjen ja yhdistysten, seurakuntien sekä muiden epävirallisten tahojen rooli iäkkäiden arvostamisessa on lisääntynyt. Yksi esimerkki yhdistysten yhteistyöstä on Gerontologian päivät teemanaan ”Hyvän elämän edellytykset” jotka pidettiin Helsingissä vuonna 2013. Päivillä pidettiin 202 esitystä ja esiteltiin 78 posteria erilaisista ikääntymiseen ja iäkkäisiin liittyvistä innovaatiosta, projekteista ja hankkeista sekä koulutuksista ja tutkimuksista. Paljon siis tehdään koko ajan iäkkäiden arvostuksen ja turvallisen ikääntymisen sekä yksilöllisten, monipuolisten ja oikea-aikaisten palveluiden turvaamiseksi – mutta riittääkö se, jos ajatellaan esimerkiksi kaikkein vanhimpia iäkkäitä. Yli 85-vuotiaiden toimintakyky ei ole viime vuosikymmenen aikana parantunut, ja kuitenkin heidän pitäisi selviytyä kotonaan mahdollisimman pitkään. Kunnallisalan kehittämissäätiön Ilmapuntarin (2013) mukaan 52 % suomalaisista suuntaisi lisää rahaa ja voimavaroja vanhustenhuoltoon. Omaishoidon, vapaaehtoistyön ja isovanhemmuuden arvostus on noussut. Kuitenkin iän tuomaa viisautta ja elämänkokemusta, iäkkäiden hiljaista tietoa ja kädentaitoja sekä monipuolista osaamista pitäisi tulevaisuudessa arvostaa ja myös hyödyntää nykyistä paremmin. Ikääntyminen on voimavara yhteiskunnalle. Itseään arvostamalla, omilla asenteillaan, käyttäytymisellään ja toiminnallaan myös iäkkäät voivat itse vaikuttaa muiden kansalaisten arvostukseen ikääntymisestä. Vanhenemisen hyväksyminen ja voimavarojen mukainen toiminta edistävät positiivista asennoitumista myös keski-ikäisten, nuorten ja lasten keskuudessa. Vaatimalla tasa-arvoista ja hyvää kohtelua itselleen iäkkäät myötävaikuttavat tulevienkin sukupolvien arvokkaaseen ja turvalliseen vanhenemiseen. Paljon on ollut puhetta ja paljon on tuotettu suosituksia ikääntyneiden, iäkkäiden ja vanhusten arvostamisesta, mutta käytäntö näyttää usein kulkevan päinvastaiseen suuntaan. Myös ikääntyneiden omassa aktivoitumisessa on toivomisen varaa. Vanhusasiavaltuutettua todella tarvittaisiin antamaan tietoja vanhuspalvelulaista ja sen soveltamisesta, edistämään lain tarkoituksen toteutumista, ja seuraamaan, mitä käytännössä yhteiskuntaelämän eri aloilla tapahtuu. SUOMEN SENIORILIIKE RY • 15 Itseään arvostamalla, omilla asenteillaan, käyttäytymisellään ja toiminnallaan myös iäkkäät voivat itse vaikuttaa muiden kansalaisten arvostukseen ikääntymisestä. Tuhansia tyytyväisiä käyttäjiä! SARI VAAPIO FT, MARIKA SALMINEN FT, GERONTOLOGIAN DOSENTTI, SIRKKA-LIISA KIVELÄ LKT, PROF. EMERITA Sirkka-Liisa Kivelä ja Sari Vaapio toimivat aktiivisesti, jotta vanhuksia kohdellaan hyvin ja arvostavasti. Kuva kirjan Vanhana tänään julkaisutilaisuudesta. 16 • SUOMEN SENIORILIIKE RY 1/2015 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL seuraa: Kuinka vanhuspalvelulaki on edistänyt ikääntyneiden hyvinvointia ISTOCKPHOTO L aki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (28.12.2012/980) eli vanhuspalvelulaki on tarkoitettu turvaamaan ikääntyneiden palvelujen oikea-aikaisuutta, laatua ja saatavuutta sekä mahdollisuutta vaikuttaa heidän tarvitsemiensa sosiaali- ja terveyspalvelujen toteutukseen. Vanhuspalvelulain sisältöä on tarkennettu laatusuosituksella (STM. Julkaisuja 2013:11). Ennen vanhuspalvelulain voimaan tuloa vuonna 2013 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) selvitti ikäihmisten elintapoja, terveyttä ja näkemyksiä terveyspalvelujen riittävyydestä. Kyselyyn vastanneista 63 – 69-vuotiaista hieman alle puolet, 70 – 79-vuotiaista runsas puolet ja 80 – 84-vuotiaista lähes kolme neljäsosaa arvioi terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi. Yli 75-vuotiaista lähes joka viidennellä oli vaikeuksia asunnossa liikkumisessa ja lähes 15 %:lla vaikeuksia huolehtia itsestään. Joka neljäs 63-79-vuotiaista ei harrastanut liikuntaa lainkaan. Ikääntyneiden kokemukset palvelujen riittämättömyydestä olivat merkittävästi huonompia verrattuna koko väestön kokemuksiin (taulukko 1.). Tulokset ovat huolestuttavia ikäihmisten kannalta. Riittämättömästi palveluja saaneiden osuus vaihteli välillä 15,1 – 56,7 % palvelusta riippuen. Erot työikäisiin johtuvat suurelta osin palvelujärjestelmästä, joka tarjoaa työikäisille työterveyshuollon palvelut ja opiskelijoille opiskeluhuollon palvelut julkisen perusterveydenhuollon lisäksi. Ikäihmisten alhaisemman tulotason vuoksi heillä ei myöskään ole mahdollisuutta käyttää yksityisiä palveluj samalla tavalla kuin työikäisillä. Laki velvoittaa kuntia kehittämään vanhusten huolenpitoa Vanhuspalvelulaki velvoittaa kuntia tukemaan ikääntyneen väestön hyvinvointia, Taulukko 1. Ikääntyneiden ja koko väestön saamien palvelujen riittämättömyys vuonna 2013 palvelun saajien itsensä arvioimana. Ikääntyneet Koko väestö %% Terveyskeskuslääkärin palveluita riittämättömästi saaneiden osuus palveluita tarvinneista 24,3 18,3 Hammashoidon palveluita riittämättömästi saaneiden osuus palveluita tarvinneista 22,1 0 Fysioterapiapalveluita riittämättömästi saaneiden osuus palveluita tarvinneista 38,8 8,1 40 1,2 Sosiaalitukeen liittyviä palveluita riittämättömästi saaneiden osuus palveluita tarvinneista 56,7 1,6 Omaishoidon tuen palveluita riittämättömästi saaneiden osuus palveluita tarvinneista 48,5 2,9 Kotihoidon palveluita riittämättömästi saaneiden osuus palveluita tarvinneista 25,1 5,8 Laitoshoidon palveluita riittämättömästi saaneiden osuus palveluita tarvinneista 24,3 9,2 Kulttuuripalveluita riittämättömästi saaneiden osuus palveluita tarvinneista 15,1 7 Liikuntapalveluita riittämättömästi saaneiden osuus palveluita tarvinneista 32,110,6 Mielenterveys- tai päihdepalveluita riittämättömästi saaneiden osuus palveluita tarvinneista Lähde: THL – Alueellinen terveys- ja hyvinvointitutkimus (ATH), Tulosraportti 2013. terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista. Tehtävä koskee kunnan kaikkia toimialoja ja velvoittaa yhteistyöhön myös muiden toimijoiden, kuten yritysten ja järjestöjen kanssa. Kunnan on laadittava suunnitelma väestön hyvinvoinnin tukemiseksi sekä palvelujen ja omaishoidon järjestämiseksi osana kunnan strategista suunnitelmaa. Palvelut on järjestettävä yhdenvertaisesti sekä suomenettä ruotsinkielisille ja palvelujen riittävyyttä ja laatua on arvioitava vuosittain. Ikääntyneiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien vahvistamiseksi kunnan tulee nimetä vanhusneuvosto. Vanhuspalvelulain mukaan ikäihmisten palvelujen tarve on selvitettävä kokonaisvaltaisesti yhdessä iäkkään henkilön ja tarvittaessa omaisten tai läheisten kanssa. Selvityksen pohjalta tulee tehdä suunnitelma, jossa palvelukokonaisuus määritellään. Iäkkään henkilön näkemykset tulee kirjata suunnitelmaan. Tarvittaessa nimetään vastuuhenkilö, joka huolehtii suunnitelman toteutumisesta. Vanhusten pitkäaikainen hoito ja huolenpito pyritään järjestämään ensisijaisesti kotona tai kodinomaisissa olosuhteissa. Laitoshoito on vaihtoehto silloin kun siihen on lääketieteelliset perusteet tai iäkkään henkilön arvokkuus tai turvallisuus sitä edellyttävät. Vanhuspalvelulaki laajentaa ilmoitusvelvollisuutta. Jos viranomaisten tai kenen tahansa henkilön tietoon tulee iäkäs henkilö joka on kykenemätön huolehtimaan itsestään, hänen tulee tehdä ilmoitus sosiaaliviranomaisille. Terveydenhuollon työntekijöiden on ilmoitettava hyvissä ajoin kunnan sosiaali- toimeen, kun iäkäs henkilö kotiutetaan terveydenhuollon laitoshoidosta. Miten laki on toteutunut ensimmäisenä vuonna THL on arvioinut vanhuspalvelulain toteutumista viranhaltijoille suunnatuilla kyselyillä ennen lain voimaantuloa vuonna 2013 ja puoli vuotta lain voimassa ollessa vuonna 2014. Laki edellytti kuntia laatimaan suunnitelman väestön hyvinvoinnin tukemiseksi. Vuonna 2014 suunnitelmia oli 80 %:ssa kunnista. Hyvinvointia edistäviä ikäihmisten neuvontapalveluja tarjottiin jo lähes kaikissa kunnissa (94 %), eniten iäkkäiden omaishoitajille, muistisairaille ja ikäluokille 75+ ja 80+. Palvelutarpeen arviointiin pääsy kiireellisissä tapauksissa samana tai seuraavana päivänä oli nopeutunut 58 %:sta ja 72 %:iin (2013 ja 2014). Sen sijaan kotihoitona tarjottavan määräaikaisen fysioterapian toteutuminen ei lisääntynyt. Se toteutui vain joka viidennessä kunnassa. Laitoshoidon purkaminen oli edennyt kansallisen tavoitteen suuntaisesti ja kotihoito lisääntynyt (taulukko 2). Taulukossa 2. on esitetty vanhuspalveluista vastaavien viranhaltijoiden arviot palvelujen riittävyydestä vuosina 2013 ja 2014. Tehostetun palveluasumisen riittävyys on parantunut 65 %:sta 73 %:iin, kotihoidon palvelujen riittävyys 76 %:sta 85 %:iin. Luvuista voidaan päätellä, että palveluja on kunnissa kehitetty vanhuspalvelulain suuntaisesti. Tilanne on ollut haastavin mielenterveys- ja päihdepalvelujen toteuttamisessa. Päihdepalvelut on arvioitu riittämättömiksi 46 %:ssa ja mielenterveyspalvelut 45 %:ssa 1/2015 SUOMEN SENIORILIIKE RY • 17 Taulukko 2. Ikäihmisten palvelujen riittävyys 2013 ja 2014 (%) vanhuspalveluista vastaavien viranhaltijoiden arvioimana. riittävästi melko kohtuulli- riittämät- liikaa ei riittävästi sesti tömästitarvetta vastanneista kunnista. Vaikka kaikilta osin ei vielä olla tyydyttävällä tasolla, kehitys on kuitenkin näissäkin menossa parempaan suuntaan, todetaan THL:lta. Henkilöstömääriä seurataan Henkilöstömitoitukset olivat lain valmistelun yhteydessä kaikkein eniten julkisessa keskustelussa. Lakiin ei tullut tarkkoja mitoituksia. Eduskunta totesi hyväksyessään vanhuspalvelulain, että laatusuositusten toteutumista tullaan seuraamaan tarkasti. Elleivät suositukset toteudu, henkilöstömitoituksesta tullaan antamaan uusi laki. Henkilöstömitoitukset ovat pääsääntöisesti suositusten mukaisia ja vuonna 2014 korkeampia kuin vuonna 2013. Henkilöstön ammattitason on epäilty laskeneen, mutta seurantatulokset eivät sitä osoita. Lähihoitajat ja perushoitajat ovat suurin ammattiryhmä, vuonna 2013 heidän osuutensa oli 69 % ja 2014 66 %. Sairaanhoitajien osuus oli hieman noussut 12,9 %:sta 13,2 %:iin. Hoiva-avustajat ovat uusi ammattiryhmä, heitä oli 9,1 – 9,6 % yksityisellä ja julkisella puolella. Kuntoutushenkilökunnan osuus oli vähäinen sekä julkisella 1,3 % että yksityisellä 1,6 % puolella. Toimintayksiköistä 10 %:ssa henkilöstömitoitus jäi alle 0,50. Eniten alituksia oli tehostetun palveluasumisen toimintayksiköissä. Vanhainkodeissa raja alittui viidellä prosentilla ja terveyskeskusten toimintayksiköissä kolmella prosentilla. Ikäihmisen palvelut huonompia kuin työssäkäyvien Ikäihmisten kokema palvelujen riittävyys Terveyskeskuksen lyhytaikainen vuodeosastohoito 201359 201467 26 17 10 5 Terveyskeskuksen pitkäaikainen vuodeosastohoito 201347 201441 12 6 9 4 2 9 21 420 25 Vanhainkotihoito 201336 201440 11 7 6 1 2 5 39 2 12 38 Tehostettu palveluasuminen 201331 34 14 201450 23 13 17 2 11 3 Tavallinen palveluasuminen 201330 201432 14 4 15 14 3 24 Ikäihmisille kohdennettu päihdepalvelu 20134 7 28 58 3 20149 14 28 46 4 19 13 18 14 2 1 6 5 1 0 2 1 Ikäihmisille kohdennettu mielenterveyspalvelu 20134 10 33 52 3 201411 17 25 45 2 Kotihoito 201340 36 19 201451 34 10 4 0 5 0 0 0 Lähde: THL – Tutkimuksesta tiiviisti 27/2014. on merkittävästi huonompi verrattuna työssä käyvään väestöön. Viranomaisten arvion mukaan vanhuspalvelulain edellyttämä toiminta on käynnistynyt ja edennyt selvästi lain edellyttämään suuntaan, joskin kehitettävää on vielä paljon. Lain voimaan tullessa edellytettiin, että henkilömitoituksen alarajan on oltava 0,5 henkilöä, mikä toteutuneen mitoituksen koh- dalla alittui noin 10 prosentilla. Suosituksen alitus käynnisti uuden lain valmistelun. Henkilömitoituksen kovin tarkkaa määrittelyä tärkeämpää saattaisi kuitenkin olla huolehtiminen kotiin annettavien palvelujen riittävyydestä, monimuotoisuudesta ja laadusta. Kuntoutuksen systemaattinen lisääminen kotihoitoon ja sairaalahoitoon osaksi hoitoketjua olisi ikäihmisten toimintakyvyn yl- läpitämisen kannalta tehokkainta. Ennaltaehkäisyn vahvistamiseksi kokonaisuutta tulisi vahvistaa myös liikuntaneuvonnalla ja liikuntapalveluilla. HANNA VESALA, Senioriliikkeen jäsen KERTTU PERTTILÄ, Senioriliikkeen jäsen ÄLÄ MAKSA OMIEN RAHOJEN KÄYTÖSTÄ S-PANKISSA OMIEN RAHOJEN KÄYTTÄMINEN ON MAKSUTONTA. SIKSI SE ON PARAS PANKKI ELÄKKEENSAAJALLE. KÄYTTÖTILI, S-ETUKORTTI VISA JA VERKKOPANKKI OVAT S-ETUKORTIN KÄYTTÄJILLE MAKSUTTOMIA. SIIRRÄ SIIS ELÄKKEESI S-PANKKIIN. KATSO LISÄÄ S-PANKKI.FI TAI TULE KÄYMÄÄN. S-PANKKI.FI 18 • SUOMEN SENIORILIIKE RY 1/2015 Super tutki kotihoitoa P HERTTONIEMEN DUUNARIT KATUKYLTTEIHIN V uoden ympäristötaideteos -kunniakirjan 2014 ovat saaneet lappeenrantalaiset kuvataiteilijat Sirpa Hynninen ja Vesa-Ville Saarinen teoksestaan Herttoniemen duunarit. Palkittu teoskokonaisuus koostuu lähes kuudestakymmenestä siluettikuvasta, jotka esittävät työläishahmoja työkaluineen. Taideteos levittäytyy ympäri Helsingin Herttoniemen yritys- ja teollisuusaluetta, jossa on paljon ammatteihin viittavia kadunnimiä. Lappeenrannan teknillisen yliopiston konepajatekniikan osaajat Jari Selesvuo ja Juha Turku ovat taiteilijoiden kuvien perusteella suunnitelleet hahmojen kiinnitykset sekä tehneet materiaalivalinnat ja valmistaneet ukot laserleikkaamalla. Kiinnittimet ja niiden lopullinen suunnittelu on tehty Riihimäellä, Suomen Liikennetarvike Oy:ssä. erushoitajien liitto Super teki kyselyn hoitajille viime vuoden syys-lokakuussa kotihoidon tilanteesta. Selvityksestä selviää, että vastaajista lähes 70 % oli sitä mieltä, että työyksikössä oli liian vähän henkilökuntaa. Vastaajista vain 27 % koki työmääränsä sopivaksi. Työn fyysinen rasittavuus oli lisääntynyt vastaajista 64 %:n mielestä ja työn henkinen rasittavuus 85 %:n mielestä. Avoimissa vastauksissa hoitajat purkivat turhaumistaan ja antoivat neuvoja, kuinka työ pitäisi hoitaa: ”On vaikea olla nopea työssään, kun asiakas vaatisi rauhallisempaa otetta ja enemmän mitä pystyy antamaan, surullista. Tuntuu että arvostusta ei saa mistään, vaikka kuinka yrittää parhaansa tehdä ja on jaksamisen äärirajoilla ajoittain. Entisestä ihanasta työstä on tullut viime vuosina selviytymisareena. Onneksi asiakkaat ovat ihania, se auttaa jaksamaan.” ”Lisää aikaa kuntoutukselle. Tarkoitushan on, että asiakkaita hoidetaan pidempään kotona, niin silloin olisi myös tärkeää ylläpitää/parantaa asiakkaan kuntoa ja esim. ulkoilla ja tehdä erilaisia “tuolijumppia” asiakkaan kanssa kotona.” ”Työ menee todella kovaa vauhtia siihen, että asiakkaat hoidetaan ainoastaan fyysisesti, heidän psyykkistä puolta ei enää kerkeä hoitamaan.” ”Kotihoidon toimistolle, oma osastosihteeri, jolle kuuluisi hakemusten täyttö, päivätoimintaan ja palvelutaloihin haku, hoitotuet, erityishoitotuet, matkakortit, kauppa-, ateria-, sauna-, vaippa-, hoitotarvike-, apteekki-, työnsuunnittelu yms. Hoitajan aikaa jäisi varsinaiseen hoitotyöhön.” ”Avopalveluita ja tukipalveluita tulisi lisätä yksinäisyyttä ja turvattomuutta vastaan, jotta kotona asuminen olisi ylipäänsä mahdollista. Henkilökuntaa tulisi lisätä niin, että ympärivuorokautinen hoito olisi mahdollista myös kotona kaikille.” HS LUE LISÄÄ: superliitto.fi ”Asiakkaat ovat ihmisiä eivät prosentteja” hok-elanto.fi Minne ikinä menetkin HOK-Elanto haluaa olla pääkaupunkiseutulaisten arjessa, lähellä ihmisiä. Nykyisin suunnittelemme palvelujamme niin, että ne jakautuisivat tasaisesti laajalla toimialueellamme ja vähentäisivät näin liikennettä. Pääkaupunkiseutu on elävää ja kehittyvää aluetta, jossa väestönkasvu luo joka vuosi lisää ostovoimaa sekä palveluiden tarvetta. Palveluiden on oltava mitoitukseltaan sopivan kokoisia ja sijainniltaan oikeita. Kävelymatkan, pyörälenkin tai hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella sijaitsevat palvelut vähentävät asioinnin aiheuttamaa ympäristökuormitusta. Vastuullinen yritys, jonka sinä omistat. Kaikenkokoisia kauppoja tarvitaan, niin isoja kauppakeskuksia kuin pieniä lähikauppojakin. Vuosi sitten avattu Kauppakeskus Kaari on hyvä esimerkki pitkäjänteisestä kauppapaikan kehittämisestä. Keskeisellä paikalla sijaitseva kauppakeskus on vuosikymmenten saatossa onnistunut menestyksekkäästi palvelemaan yhä laajenevampaa joukkoa lähialueen asukkaita. Uskomme, että kestävillä ratkaisuilla toimipaikkojen ja palvelujen kehittämisessä voidaan tehdä toimivampi kaupunki ja puhtaampi ympäristö – meidän kaikkien iloksi. TEKSTI JA KUVAT HELI STENVALL SUOMEN SENIORILIIKE RY MENOVINKKEJÄ LE AN F FA • 19 SISKO SALO-CHYDENIUS ! Koskettava elokuva EDELLEEN ALICE on kertomus muistisairaudesta Torstaimaalarit työssään. Vasemmalta ryhmän ohjaaja taidemaalasi Tuikku Tenhovuori, Seija Rinkinen, Hilkka Kaarlenkoski-Salmi ja Tyyne Karjalainen. Taiteilijaksi voi kehittyä vanhanakin ”E nsimmäiset maalaukseni olivat kuin alakoululaisen töitä, sillä en koulun jälkeen ollut koskaan maalannut mitään,” Tyyne Karjalainen 82 v. kertoo. Nyt Karjalaisen työt ovat niin herkkiä ja koskettavia, että on pakko ihmetellä edistymistä. Hänellä onkin periaate, että ihminen osaa mitä tahansa, kun vain yrittää. Rantamaisemaa, jossa lumiset talventöröttäjät nuokkuvat, hän pitää parhaana työnään. Tyyne Karjalainen asuu Espoon Lähimmäispalvelu ry:n Merikartanon palvelutalossa Kivenlahdessa, Espoossa. Tie Espooseen on alkanut Lieksasta Pielisjärven rannalta. Hän on harrastanut akvarellejä palvelutalon Torstaimaalareiden ryhmässä vuodesta 2008. Torstaimaalarit syntyivät Kivenlahden Kuvataideyhdistyksen aloitteesta. Palvelutalo on luovuttanut tilat maalareiden käyttöön ja asukkaiden lisäksi ryhmä on ollut avoin myös paikallisille asukkaille. Torstaimaalareita ohjaa akvarellimaalauksen monipuoliseen maailmaan taiteilija Tuikku Tenhovuori 62 v.. Hän opettaa akvarellimaalauksen eri tekniikoita, värioppia ja sommittelua. Välillä leikitellään maalauksen ja kollaasin rajamailla. Sopivia kuvia löytyy lehdistä, joilla voi maalattua teosta täydentää. Tyyne Karjalainen ei jäisi mistään hinnasta pois ryhmästä. ”Opettaja on kannustava ja ammattitaitoinen. Vaikka kyllä hän kertoo virheistä ja sanoo, jos jonkun kohdan voisi tehdä paremmin. Myös ryhmä on aivan ihana, annamme vertaistukea toisillemme.” Rento tunnelma synnyttää maalareiden kesken monia ideoita yhteisestä toiminnasta. Ryhmä on tehnyt retkiä taidenäyttelyihin, järjestänyt kauden päättäjäisjuhlia ja tietysti omien töiden näyttelyitä avajaisineen syksyisin ja keväisin. Suloinen muisto jäi, kun ryhmä maalasi yhdessä päiväkotilasten kanssa aiheesta ”Unelmien Espoo”. Raila Pulkin kesäpaikkaan Kristiinankaupunkiin torstaimaalarit matkasivat kahdella autolla. Raila Pulkilla on vanhassa riihessä ateljee. Lounas syötiin paikallisen Kristiinankaupungin purjehdusseuran ravintolassa. Ja ensi kesäksi Torstaimaalarit ovat rakentamassa myyntinäyttelyä purjehdusseuran tiloihin. Torstaimaalarit maksavat harrastuksen opetuksesta 14 euroa kuukaudessa. Materiaalit he maksavat itse. Tilan palvelutalo on luovuttanut ilmaiseksi. Tuloja on syntynyt myydyistä tauluista. Taidenäyttelyitä on viety muuallekin, kuten Attendon Kuusikotiin Espoossa. Attendo Kuusikodin ja torstaimaalareiden yhteistyö sai alkunsa kahden Metropolian geronomi opiskelijan aloitteesta. Maarit Väärälä ja Erja Alastalo löysivät toisensa korkeakoulun kurssilla. Maarit Väärälä toimii Kuusikodissa vapaaehtoistyön koordinaattorina ja Erja Alastalo Espoon lähimmäispalveluyhdistyksen vapaaehtois- ja tapahtumakoordinaattorina. Torstaimaalareiden työtä Väärälä ja Alastalo ovat tukeneet mm. auttamalla näyttelyiden järjestämisessä. Tyyne Karjalainen ja ensimmäiset työt, joissa aluksi maalattiin tunteita. E DELLEEN ALICE elokuva perustuu Lisa Genovan samannimiseen menestyskirjaan. Pääosan esittäjä Julianne Moore sai roolistaan Oscarin parhaasta naispääosasta. Elokuva saa ensi-iltansa Suomessa 20.3.2015. Viisikymppinen Alice (Julianne Moore) on kielitieteiden professori ja kolmen aikuisen lapsen onnellinen äiti. Yhtäkkiä hän alkaa unohdella sanoja. Aluksi Alice salaa asian, mutta kun hän saa diagnoosin etenevästä alzheimerin taudista, hänen on pakko kertoa myös läheisilleen. Elokuva kertoo Alicen ja hänen läheistensä kokemuksia muistin murenemisesta ja esittää kysymyksiä ihmisenä olemisesta. Se myös ravistelee saavutuksiin ja suorittamiseen sidottua elämäntavan arvostusta, koska muistisairaus ei katso yhteiskunnallista asemaa eikä edes terveellisiä elämäntapoja noudattavia uhreja arpoessaan. Katsoja joutuu kohtaamaan ihmisenä olemisen haavoittuvuutta ja haurautta. Muistisairauksien kuvauksia on kirjallisuudessa ja muussa kulttuurissa sangen vähän – mielen sairaudet ovat pelottavia ja kantavat stigmaa. Kovinkaan paljoa ei tiedetä kuinka pitkään ja millaisena tietoisuus omasta itsestä säilyy. Samanaikaisesti kuitenkin kyky olla läsnä tässä hetkessä märehtimättä mennyttä tai murehtimatta tulevaa liitetään tasapainoiseen elämään. ”Vaikka unohdan tämän päivän, se ei tarkoita, etteikö sillä olisi merkitystä.” TE ER ATT IIN Railakas komedia VIELÄ EHTII V ielä ehtii on näytelmä neljästä ikäihmisestä, jotka nauttivat elämästä ja toistensa seurasta. Rooleissa ovat Riitta Havukainen, Jukka Rasila, Ulla Tapaninen, Leena Uotila, Vesa Vierikko ja Kaisa Torkkel. Välillä keskustellaan vanhenemisesta, suhteista lapsiin, muistin sumenemisesta, kuolemasta, rakkaiden menettämisestä, kavereiden katoamisesta joko ajasta iäisyyteen tai ainakin etelään, mutta vielä ehtii hauskaakin pitämään. Helsingin kaupungin teatterin näytelmä on tavallaan jatkoa Viimeinen valssi – teokselle, mutta railakkaampi ja raadollisempi. Lämminhenkien komedia FLIRTTIKURSSI + 55 H elsingin kaupunkiteatteri esittää hupaisan tarinan, jossa joukko ikääntyneitä miehiä ja naisia ilmoittautuu kansalaisopiston flirttikurssille oppimaan, miten valloitetaan kumppani ja kenties löydetään viimein se suuri rakkaus. Kurssi yhdistää lesket, ikisinkut, eronneet, karanneet ja mukaan eksyneen nuoremman. Rooleissa ovat Heidi Herala, Leena Uotila, Eija Vilpas, Heidi Lindén, Pertti Koivula, Jari Pehkonen, Eppu Salminen ja Tom Wentzel Kurssilaiset miettivät, onnistuisiko flirttailu sittenkin paremmin omin päin. © BSM STUDIO. 1/2015 20 • SUOMEN SENIORILIIKE RY 1/2015 KIRJAT Toteutuuko oikeus vanhuudessa? MÄKI-PETÄJÄ-LEINONEN, A. & NIEMINEN, L. (TOIM.): VANHUUS JA OIKEUS. HELSINKI: LAKIMIESLIITON KUSTANNUS 2014. 460 S Ikääntyminen tuo mukanaan vääjäämättä muutoksia myös ihmisen oikeuksiin. Osa vanhusten kohtaamista oikeudellisista ongelmista on samoja kuin minkä ikäisellä tahansa, mutta vanhuksilla on myös omia, juuri heille ikääntymisen myötä tulleita ongelmia. Tällaisia ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden lisääntyvä tarve ja niiden kustannuksista sopiminen, lesken oikeudellisen aseman järjestäminen, testamentin ja edunvalvontavaltuutuksen laatiminen tai edunvalvojan hakeminen. Vanhuksia koskeva lainsäädäntö on myös muuttunut. Esimerkiksi vanhuspalvelulaki ja laki itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta ja rajoitustoimista luovat uudenlaisia velvoitteita ja haasteita vanhusten oikeusturvalle. Suomi on valtiona sitoutunut sosiaalisten ihmisoikeuksien eli työ-, terveys-, sosiaali- ja sivistystoimen alueiden noudattamiseen. Toteutuvatko ikääntyneiden ihmisten oikeudet palvelurakenneuudistusten ja vähenevien keinojen kurimuksessa? Vanhuus ja oikeus luo laajan katsauksen ajankohtaisiin oikeudellisiin kysymyksiin, kirjan keskeisiä teemoja ovat perus- ja ihmisoikeuskysymykset, perhe-, sosiaali- ja terveysoikeudelliset aiheet. Mitkä ovat ikääntyneen mahdollisuudet saada sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja – ja mihin hintaan? Onko vanhuksella samat kansalaisoikeudet saada päihde- ja mielenterveyspalveluja? Mitä on ikäsyrjintä? Kuka pääsee kuntoutukseen? Kuinka vanhuksen sosiaaliset ihmisoikeudet ja osallisuus mahdollistetaan? Miten ikääntyneen ihmisen edunvalvonta suojataan? Kuka on oikeustoimikelpoinen? Miten sosiaalipolitiikka, kulttuuri ja terveydenhuolto seuraavat sitä tosiasiaa, että elämme jo vanhusyhteiskunnassa? Näihin monimutkaisiin kysymyksiin pyrkivät vastaamaan alueensa asiantuntijat kirjoittajina muun muassa Pentti Arajärvi, Urpo Kangas, Anja Karvonen-Kälkäjä, Toomas Kotkas, Liisa Nieminen, Matti Mikkola ja Anna Mäki-Petäjä-Leinonen. Kirja on painavaa luettavaa, mutta tarjoaa hyvin ajankohtaista tietoa vanhuksille, läheisille, ammattilaisille ja opiskelijoille. SISKO SALO-CHYDENIUS Uusia avauksia eläkepolitiikkaan KIMMO KILJUNEN: ELÄKELÄISTEN TAITETTU ITSETUNTO – SENIORIKANSALAISENA NYKY-SUOMESSA, MINERVA 2015 Helmikuun alussa julkaistu Kimmo Kiljusen kirja ”Eläkeläisten taitettu itsetunto – Seniorikansalaisena nyky-Suomessa” poikkeaa aiemmista alan julkaisuista siinä, että asioita tarkastellaan ikäihmisten, ei pelkästään järjestelmien näkövinkkelistä. Aiheita pohditaan yhdessä Ellin, vantaalaisen eläkeläisen, kanssa käydyin keskusteluin. Teoksen alkupuolelta saa hyvän kuvan, mitä palveluja Vantaan kaupunki ikäihmisilleen tarjoaa. Kiljunen todistelee monia yleisiä väittämiä paikkansa pitämättömiksi. Hän osoittaa turhiksi pelot vanhustenhuollon ylisuuriksi nousevista kuluista. Varat riittävät vanhusten hoivapalveluihin ja eläkemenoistakin selvitään rahastojen avulla. Puheissa vanhuksia pidetään kustannustaakkana, ja puheet vaikuttavat asenteisiin. Vanhukset eivät ole yhteiskunnalle sen kalliimpia kuin lapset. Lasten ja vanhusten väestöosuus on pysynyt samana yli sata vuotta. Vaikka Suomi ikääntyy, huoltosuhde pysyy lähes entisellään, koska vanhusväestön määrän kasvaessa lasten määrä on vähentynyt. Kirjan loppupuolen Kiljunen käyttää eläkeindeksimuutosten, eläkerahastojen ja eläkeyhtiöiden kritisointiin. Suomen työeläkeindeksi on Kiljusen mukaan EU-maiden heikoimpia. Hän muistuttaa, että työeläke on ansiosidonnainen etuus ja ainoa perusteltu tapa on sitoa se palkkaindeksiin. Kirjassa pohditaan, miksi eläkerahastoja yhä edelleen paisutetaan. Eläkerahastot ovat nykyisin Suomen ylivoimaisesti suurin pääomakeskittymä ja ne elävät omaa elämäänsä. Työeläkeyhtiöiden välinen kilpailu on keinotekoista ja siksi riittäisi yksi julkinen työeläkeyhtiö. Kiljunen muistuttaa, miten Suomi on tänään vauras ja hyvinvoinnin mallimaita maailmalla. Kuitenkin eläkeläisten etuja on heikennetty systemaattisesti enemmän kuin minkään toisen väestöryhmän. Niinpä 90 vuotta täyttäneistä lähes kolmannes elää kansainvälisen köyhyysrajan alapuolella. Kirja kysyykin pitäisikö eläkerahastojen kasvattamisen si- jasta alkaa nostaa eläkkeitä. Teoksen lopussa Kiljunen esittää kuusi teesiä ikäihmisten elinolojen parantamiseksi. Ikäihmisten puolestapuhujaksi tarvitaan valtakunnallinen vanhusasiavaltuutettu. Ikäihmisten neuvola olisi tarpeen. Kaikille yli 85-vuotiaille on taattava subjektiivinen oikeus kotipalveluun. Tarvitaan eettinen rekisteri sote-palveluyrityksille. Työeläkeindeksi on sidottava palkkojen kehitykseen ja eläkerahastoille on laadittava vastuullisen sijoittamisen säännöt. Kiljusen kirja on raikas vastaveto kaikkien eläkemenokauhistelujen jälkeen. Kirja antaa konkreettisia tietoja vanhustenpalveluista ja soveltuu erinomaisesti esimerkiksi eläkeläiskerhojen keskusteluaineistoksi. KLS Koko elämän mullistava tapaaminen opiskeli suomen kielen, että voi kuunnella filosofian luentoja. Yhteinen elämä jatkui Yhdysvalloissa, työ Florida Staten yliopistossa. Merill syntyi Kaliforniassa vuonna 1939 perheen ainoana lapsena. Äiti sairastui Merrillin ollessa teini-ikäinen ja tarvitsi ympäri vuorokauden hoitoa. Merill hoiti kodin ja oppi laittamaan ruokaa. Isä erosi vaimostaan, jolloin myös raha-asiat jäivät Merrillin hoitoon. Hänestä tulikin hyvä sijoittaja. Merrillistä tuli ammattifilosofi ja taitava opettaja, jota opiskelijat arvostivat. Jatko-opiskelijana hän oli kuuntelemassa luentoa Stanfordin yliopistossa, jonne Jaakko oli kutsuttu vierailevaksi professoriksi. Väitöskirjan hän teki vasta, kun he olivat yhdessä Jaakon kanssa. Muukin kirjallinen aineisto tehtiin yhteistyössä. Jaakko piti elämää Merrillin kanssa maagisena paratiisina. Ennen tapaamista Jaakko oli sosiaalisesti kokematon ja taitamaton. Hän oli ujo ja hänellä oli heikko itsetunto. Merill oli varmakäytöksinen ja hänellä oli hyvät sosiaaliset taidot sekä kontaktit. Merrill avasikin hänelle uuden sosiaalisen maailman. Jaakko oli nyt älykkään ja viehättävän naisen ihailun ja rakkauden kohde. Merrill halusi, että Jaakko pitäisi itsestään yhtä paljon kuin hän ihaili ja rakasti Jaakkoa. Vuodet 76-87 Jaakon kanssa olivat Merillin onnellisimmat. Merrill halusi tulla haudatuksi Suomeen Hintikoiden sukuhautaan Tuusulaan. EEVA SÄÄSKILAHTI JAAKKO HINTIKKA: HÄN VALITSI NIMEKSEEN MERRILL HINTIKKA WSOY 2014, 239 SIVUA Stanfordin yliopistossa Jaakko oli Merrillin toisen aviomiehen Don Provencen väitöskirjan ohjaaja. Kun väitöskirja oli valmis, Don ja Merrill tarjosivat Jaakolle illallisen. Jo illallisen aikana he havaitsivat keskustellessaan lämpimän yhteisymmärryksen tunteen. Useiden vuosien ajan suhde oli ystävyyttä ja työtoveruutta. Tapaaminen joulukuussa 1975 muutti kaiken. Silloin he alkoivat ensimmäisen kerran puhua yksityisistä, hyvin henkilökohtaisista asioista. Illallistapaaminen sovittiin seuraavaksi päiväksi. Mukana oli yhteisiä tuttavia, joten kahdenkeskiselle seurustelulle ei jäänyt aikaa. He jatkoivat keskustelua hotellin baarissa. Baarin sulkemisen jälkeen Jaakko kutsui Merrillin omaan huoneeseensa. He tunsivat olevansa omassa maailmassa, ympäristöllä ei ollut merkitystä. He viettivät yön yhdessä, tapasivat seuraavana päivänä ja erosivat sekavissa tunnelmissa. Jaakko palasi Suomeen. Merrill kirjoitti kirjeitä, jopa 50 arkkia pitkiä, ja saneli ääninauhoja. Elokuussa Merrill tuli Helsinkiin, Minna Canth, lahjakas vaikuttaja MINNA MAIJALA: HERKKÄ, HELLÄ, HEHKUVAINEN MINNA CANTH, OTAVA 2014. 431 S Kirjallisuushistorioitsija Minna Maijala on kirjoittanut Minna Canthista (1844-1897) elämänkerran, joka liittää Canthin kirjallisen tuotannon hänen henkilökohtaiseen elämäänsä: ystävyyssuhteisiin, niiden rikkoutumisiin, menetyksiin perheessä ja iloon laajasta ystäväpiiristä. Minna Canthin äiti oli torpparin tytär, joka oli tullut piikomaan Tampereelle. Isä oli töissä Finlaysonin tehtaalla. Perhe muutti Kuopioon, kun Gustaf Johnsonille, Minnan isälle, tarjottiin paikkaa Finlaysonin kangaskaupan hoitajana. Minnan vanhemmat korostivat opillista lahjakkuutta ja pienen Minnan koulunkäyntiä tuettiin. Isällä oli haave, että Minnasta tulee opettaja ja Minna aloittikin opiskelun Jyväskylän seminaarissa. Seminaarista löytyi Minnan aviomies, opettaja Ferdinand Canth. Avioliiton alussa Minna yritti sopeutua ajan naisihanteeseen alamaiseksi miehelleen. Mutta jo parin vuoden kuluttua Minna huomasi, että vastoin omaa luontoa on vaikea elää. Ferdinand Canth oli oikeudentuntoinen, harras suomenmielisyyden kannattaja. Pariskunta Canth otti terävästi kantaa ajan ongelmiin ja he edistivät raittiusaatetta kirjoituksillaan sanomalehti Keski-Suomessa. Tällöin alkoi myös Minna Canthin kirjallinen ura. Hän kirjoitti lehteen novelleja. Avioliittoon syntyi seitsemän lasta, joista viimeinen, Lyyli, aviomiehen kuoleman jälkeen. Minna Canth muutti lapsineen vanhempiensa luokse Kuopioon, samaan taloon, josta tuli kuuluisa Kanttila. Viimeisen lapsensa syntymän jälkeen Canth kärsi masennuksesta. Oliko kysymyksessä raskauden jälkeinen masennus vai miehen kuolema, muutto vai kaikki yhdessä. Joka tapauksessa nuo isot muutokset verottivat hänen voimiaan ja vuosia hän koki hermojensa reistailevan. Toisaalta hän käytti näitä kokemuksia kirjallisessa tuotannossaan. Canth tuki lastensa koulunkäyntiä, hoiti kauppaliikettä, joka oli siirtynyt hänelle, luki, kirjoitti ja piti yhteyksiä ajan sivistyneistöön. Hän ajoi tyttöjen ja naisten asemaan parannuksia, vaati kirkon erottamista valtiosta ja oli aktiivinen suomen kielen puolustaja. Näytelmiensä kautta hän kertoi köyhien elämästä. Monet Canthin ajamat asiat ovat toteutuneet, mutta eivät kaikki. Canth kuoli 53-vuotiaana sydänsairauteen. Hän kärsi ennen kuolemaansa yksinäisyydestä, kun lääkäri oli kehottanut häntä lepäämään. Canth kirjoitti pojalleen Jussille: Kunpa pääsisin niin pitkälle, että jaksaisin työtä tehdä, mikäpä silloin olisi hätänä! Mutta kun täytyy maata pitkällään kaiket päivät sekä yöt ja hautoa omia ajatuksiaan, niin – se ei suinkaan hermotautia paranna. HS 1/2015 SUOMEN SENIORILIIKE RY • 21 Klaus ja Ulla-Maija Alanen ULLA-MAIJA ALANEN Muistiongelmat lisääntyvät iän mukana. Ehkä joku on havainnut, että ihmisten nimiä on vaikea muistaa? Joskus nimet ja asiat ovat ikään kuin kielenpäällä, mutta vaikea saada täysin tietoiseen muistiin. Unohtaminen on luonnollista, mutta muistiin parantamiseen voi vaikuttaa monin tavoin. Aivot tarvitsevat ärsykkeitä ja aktiivista käyttöä Uudet tutkimukset ovat tuoneet esille voimakkaasti liikunnan ja ruoan merkityksen muistin säilyttämisessä. Kirjassa käydään läpi muistin kannalta ruoan lisäaineita ja vitamiineja, joilla on myönteistä vaikutusta terveyteen ja muistin säilyttämiseen hyvänä. Hyvän muistin avulla voi parantaa elämän laatua ja saavuttaa entistä paremmin asetettuja tavoitteita. Kirjassa prof. Reijo Kauppila kokeneena psykologina selvittää, kuinka muisti toimii ja opastaa lukijaa mielenkiintoisiin muistitreeneihin. Muistin heikentymistä voi estää psykologisilla keinoilla ja muistitekniikoilla, joita esitellään kirjassa. Kirja tarjoaa asiantuntevaa apua muistitoimintojen säilyttämiseen ja kehittämiseen. Muistin tehostaminen auttaa monin tavoin opiskelussa, työelämässä ja ikääntymisessä. Kirjassa on ohjeita muistitoimintojen arvioimiseen, mikä on normaalia muistin heikkenemistä ja mikä puolestaan on muistisairautta. Muistia voi parantaa jokainen. Kirja muistin tehostamisesta sopii jokaiselle, joka haluaa kehittää muistiaan. Palvelutalon asukkaiden työt lumosivat Stoan aulassa ”Rakkauden sydän” - Liisa & Jorma L uonto antaa loputtomia mahdollisuuksia tehdä taidetta, iloita kauneudesta ja luoda uutta. Arkkitehti, kuvataiteilija Ulla-Maija Alasen johdolla Itä-keskuksen palvelutalon asukkaat kuvittelivat millainen on 30-vuotias kulttuurikeskus Stoa Helsingin Itäkeskuksessa. Työt tehtiin kasvien avulla. Töitä inspiroivat ruusun terälehdet, saniaisten pitsikuvio, lehdet, oksat ja mitä erilaisimpien kasvien kukat ja varret. Jos käsi ei enää taivu pensselin varteen, niin kasvien maailma antoi lukemattomia mahdollisuuksia asetteluille. Asukkaat miettivät onko Stoa nainen. Nainen kukkeimmassa iässään. Onko Stoa avarakatseinen kerbera - elinvoimaa uhkuva, värikäs persoona? Vai kenties oikukas orkidea, kirkasotsainen krysanteemi – hillittyä eleganssia vai ylitsevuotavaa runsautta – niin tai näin, yksi asia oli varmaa: Stoan lumovoima on vastustamaton. ”Mutta – miksi olimmekaan niin varmoja siitä, että Stoa on nainen? Entäpä jos meidät lumosikin mies, tuo maskuliininen mysteeri? Valinta oli vapaa – ja kerroimme sen kukkasin!” Ulla-Maija Alanen kertoo. Työpajassa käytettiin materiaalikollaasitekniikkaa, missä luonnonmateriaaleista asettelemalla luotiin Stoan muotokuvia. Valmiit asetelmat valokuvattiin. Metsänkeitaan taiteilijat ovat Enneli, Esteri, Liisa, Oili, Jorma ja Klaus. Kauneus, tekeminen ja yhteinen toiminta synnyttivät uusia lämpimiä ihmissuhteita. Yhden työn Liisa ja Jorma olivat tehneet yhdessä. Näyttelyn avajaisissa Liisa totesi taiteilijakumppanistaan: ”Kun tuo Jorma on niin kaunis”. Ulla-Maija Alanen nauttii työstään vanhusten parissa. Hän on vetänyt lyhyitä ja pidempiä taidepiirejä vanhusten palvelutaloissa. Stoan näyttely valmistui yhdessä päivässä. Toinen elämyspäivä vanhuksille tuli näyttelyn avajaistilaisuudesta. ”Huomaan opettaessani usein koskettavani vanhuksia. Kosketus on äärimmäisen tärkeää ja luo läheisyyttä. Kun ajattelee, kuinka paljon hoitohenkilökunta tekee töitä käsillään, niin kosketuksen laatuun tulisi kiinnittää paljon nykyistä enemmän huomiota” Ulla-Maija Alanen pohtii. Myös kasvien ja erilaisten materiaalien koskettelu ilahduttaa vanhuksia. Samoin kasvien tuoksut tuovat mieleen muistoja. Itäkeskuksen kulttuurikeskus Stoa täytti 30 vuotta 26.10.2014. ULLA-MAIJA ALANEN REIJO A. KAUPPILA MUISTIN TEHOSTAMINEN OHJEITA, IDEOITA JA KEINOJA MUISTIN TEHOSTAMISEEN. NID. 192 SIV. LARRI HELMINEN Miten voit säilyttää muistin hyvänä iästä riippumatta? ”Nimetön” - Klaus ”Nimetön” - Esteri HS Anna meidän auttaa Taiteilijat työssään. ULLA-MAIJA ALANEN Tarjoushinta 15€+postim. Tilaukset Reijo Kauppilalta p. 040 511 65 78 tai [email protected] 22 • SUOMEN SENIORILIIKE RY 1/2015 ISTOCKPHOTO Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta on valmisteltu vuosia vahvasti poliittisessa ohjauksessa. Uudistus kaatui viime metreillä perustuslakivaliokunnan kannanottoon. Työtä on luvattu jatkaa seuraavassa hallituksessa. SOTE-UUDISTUS – mitä uutta ikäihmisille? S ote-uudistuksen tarvetta on perusteltu Ennalta ehkäisevä työ kuuluu kunnan kaikperuspalvelujen toimimattomuudel- kien toimialojen tehtäviin Esimerkiksi teknila. Palvelujärjestelmä on pirstaleinen, sen ja ympäristötoimen sekä kaavoittajien on eriarvoinen ja usein myös kustannustehoton. pidettävä huoli ympäristön terveellisyydesUudistuksen ydinkysymyksiä olivat sosi- tä, virkistysmahdollisuuksista ja turvallisista aali- ja terveydenhuollon integraatio eli pal- ja esteettömistä liikkumismahdollisuuksista, velujen saaminen yhden hallinnon alaisuu- asumispalvelujen esteettömistä ja turvallisisteen sekä peruspalvelujen vahvistaminen. ta asunnoista. Liikunta- ja vapaa-aikatoimen Tavoitteet säilyvät varmasti samankaltaisina tulee tarjota liikunta- ja harrastusmahdolliuudistuksen jatkotyössäkin. suuksia kaikenikäisille ja sivistystoimen tukea Ikääntyneiden kokemus palvelujen riit- elinikäistä oppimista ja kulttuuriharrastuktävyydestä poikkeaa merkittävästi koko vä- sia. Ehkäisevä työ on monialaista yhteistyöestön vastaavista kokemuksista. Esimerkiksi tä. Myös järjestöjen, seurakuntien ja vapaaehyli 63-vuotiaista palvelujen tarvitsijoista 24,3 toisten osallisuus on tärkeä. % on kokenut terveyskeskuspalvelut riittäSote-uudistuksen valmistelussa on jatkosmättömiksi. Vastaava luku koko väestön koh- sa pohdittava, miten kuntia kannustetaan padalla oli 18,3 %. Mielenterveys- ja päih- nostamaan terveyttä edistävään työhön, sildepalvelut olivat riittämättömiä 40 %:ssa loin kun sosiaali- ja terveydenhuollon vastuu vastaajien mielestä. Koko väestössä osuus oli siirtyy pois kunnilta. Toinen tärkeä kysymys 1,2 %. Mielenterveys- ja päihdepalvelut on, miten toteutetaan Omaishoidon tuen toimiva yhteistyö kunpalveluja oli riittämät- olivat riittämättömiä 40 %:ssa nan eri toimialojen, vastaajien mielestä. tömästi 48,5 %:lla vasjärjestöjen ja suurten taajista. Luvut ovat hä- Koko väestössä osuus oli 1,2 % sote-alueiden kesken. lyttäviä. Ikäihmisten toimintaEroja palvelussa selittävät osittain työ- kyvyn ylläpitäminen ja turvalliset asumispalikäisten mahdollisuus käyttää työterveys- velut syntyvät vain monien toimijoiden yhhuoltoa ja opiskelijoiden opiskelijahuoltoa. teistyönä. Ikääntyneiden tulotaso on alhaisempi, jolloin heillä ei ole samoja mahdollisuuksia käyttää Palvelujen yhdenvertainen saatavuus yksityisiä palveluja kuin työikäisellä väes- Jos pienessä yksikössä lääkäri tai sosiaalitöllä. Järjestelmä on epäoikeudenmukainen työntekijä ei pysty ratkaisemaan asiakkaan ikäihmisiä kohtaan. ongelmaa, ihminen saattaa jäädä yksin etsimään pulmiinsa ratkaisua. Sote-uudistuksen Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen tarkoituksena on kasvattaa palveluja tuotVäestön ikääntyessä on erityisen tärkeää pi- tavien yksiköiden kokoa ja laajentaa näiden tää huolta kansalaisten hyvinvoinnista, ter- osaamispohjaa. veydestä, toimintakyvystä ja arjen itsenäisesPerusterveydenhuolto on kuntien vastuultä suoriutumisesta. Vastuu tästä on kunnalla. la. Erikoissairaanhoidosta vastaavat kuntaKunnan pitää seurata väestönsä terveyttä ja yhtymät. Asiakkaat jonottavat palveluja eri hyvinvointia, asettaa hyvinvointitavoitteet tasoilla järjestelmää. Ikäihmisten palvelut ja määrittää toimenpiteet niiden saavutta- koostuvat monista sosiaali- ja terveydenhuolmiseksi. Kunnan tulee myös arvioida ennak- lon palveluista. Näitä ovat mm. sairaanhoikoon päätöstensä hyvinvointi- ja terveysvai- don perus- ja erityispalvelut, sosiaalipalvelut, kutuksia. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010) neuvonta ja ohjaus, sosiaalinen tuki, kotihoi- to, kuntoutus ja ravitsemuspalvelut. Näiden lisäksi tarvitaan asumispalveluja, liikunta-, kulttuuri- ja vapaa-ajanpalveluja, kuljetuspalveluja sekä teknisen toimen palveluja. Jos uudistuksen myötä perus- ja tarvittavien erityispalvelujen tarjonta yhdistyy asiakkaan hoiva- ja hoitoketjussa, jonotusaikojen tulisi lyhentyä ja hoitoon pääsyn nopeutua. Yhdenvertaisuus palvelujen saatavuudessa ja laadussa riippuu toimintayksiköiden koon lisäksi paljolti siitä, miten toiminnan kehittämisessä, organisoinnissa, johtamisessa ja toimijoiden välisessä yhteistyössä onnistutaan. Säästääkö integraatio henkilötyövuosia ja vahvistuuko erilaisten osaamisten yhteistyö? Myös ikäihmisillä pitäisi olla mahdollisuuksia valita heille sopivia palveluja ja palvelujen tuottajia. Neuvontaa ja ohjausta pitäisi olla helposti saatavilla nettitiedottamisen lisäksi kotiin jaettavina esitteinä ja palvelukeskuksista saatavana ohjauksena. Lähipalvelujen kehittäminen Pienet kunnat ja asutuskeskusten reunaalueet ovat huolissaan lähipalvelujen säilymisestä alueella. Huoli on aiheellinen. On löydettävä ratkaisuja, missä palvelut eivät karkaa liian kauas. Jos lähipalvelupisteitä vähennetään, uusina mahdollisuuksina on tuoda lähipalveluja alueellisiin palvelupisteisiin eri viikonpäivinä, konsultoida erityisasiantuntijuutta tarpeen mukaan, järjestää liikkuvia monimuotoisia palveluja ja hyödyntää teknologiaa ja nettipalveluja. Osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet Sote-uudistuksen yhteydessä keskusteltiin myös asukkaiden osallistumisen ja vaikutusmahdollisuuksia parantamisesta. Asukkailta tulee kysyä heidän kokemuksiaan ja näkemyksiään väestön hyvinvoinnin ja terveyden tilasta sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen laadusta ja saatavuudesta. Näkemykset pitää ottaa huomioon palveluja kehitettäessä ja suunnitelmia tehtäessä. Sote-uudistuksessa on paljon puhuttu kuntademokratiasta ja kuntien itsemääräämisoikeudesta, mutta ei juurikaan kansalaisten oikeuksista Mihin kansalaiset valittavat jos ovat tyytymättömiä saamiinsa palveluihin ja missä laajuudessa kansalaisilla, myös ikäihmisillä, on mahdollisuus valita hoitopaikkansa? Entä hoidon ja hoivan rahoittaminen? Tällä hetkellä iäkkäät maksavat samoista palveluista ja hoidosta hyvin eri tavalla varallisuuden mukaan, eikä heillä itsellään ole juurikaan valinnan mahdollisuuksia. Yhteenvetoa odotuksista Palvelurakennetta kehitettäessä on hyvä kysyä, miten haluan että minua kohdellaan kun en jaksa enää tehdä itse kaikkea. Arvokasta vanhuutta kunnioittava palvelujärjestelmä tukee hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista. Kokemuksia palvelujen kehittämisestä on kysyttävä ikäihmisiltä, myös yli 84 vuotiailta, yhtälailla kuin niistä kysytään viranhaltijoilta. Palveluja tarvitsevien tulisi voida vertailla reaaliajassa tarjolla olevia palveluja. Tämä on tärkeää ikäihmisille joiden palvelujen tarve kasvaa iän ja toimintakyvyn heikkenemisen myötä. Se on tärkeää erityisesti silloin jos järjestelmässä siirrytään ”raha seuraa asiakasta” käytäntöjen suuntaan. Ikäihmisten palveluja kuvaavat yhtenäiset laatukriteerit tekisivät järjestelmästä läpinäkyvämmän. Sote-uudistuksesta päätettäessä luodaan hallinnolliset raamit kehittämistyölle. Samassa yhteydessä pitäisi päättää myös palvelujen rahoitusratkaisuista. Palvelujen järjestämisestä vastuussa olevalla on oltava myös vastuu niiden rahoituksesta. Uudistukseen kuuluu vaikuttavimpana osiona myös palvelujärjestelmän toiminnallinen ja sisällöllinen kehittäminen. Ikäihmisten kannattaa olla aktiivisia ja tuoda äänensä kuuluviin tässä kehittämistyössä. KERTTU PERTTILÄ Senioriliike ry:n hallituksen jäsen TEKSTI JA KUVAT LIISA RÖNNHOLM Liisa Rönnholm kertoo Ursulan talosta O len aina pitänyt asunnoista ja taloista ja niiden suunnittelusta ja sisustamisesta. Lapsena minulla oli isän rakentama nukkekoti, mutta eihän se laukkaavalle mielikuvitukselle riittänyt. Suurin osa huonekaluista oli itse tehtyjä. Idea Ursulan talosta kyti kauan. Ursula-nuken ostin vuosia sitten Pafoksesta, sisarentytärnuket Tiimarista vähän myöhemmin. Kun jäin työttömäksi/eläkkeelle, oli vihdoinkin aikaa toteuttaa suunnitelma. Sain rintamamiestalon piirustukset Rakennustaiteen Museosta. Suunnittelin rakennustyötä pitkään ja aloitin vasta paria vuotta myöhemmin. Taloyhtiössäni oli iso tila, jonka sain käyttööni. Puutöitä en ollut koskaan tehnyt. Ei se mitään, osaanhan ommella kankaasta vaatteita, ei kai vaneri ole sen kummempaa. Piti ostaa va- nerisaha, pienoisporakone, pistosaha ja vasara. Muita työkaluja taloyhtiössä olikin. Hankin tarvittavan puutavaran ja leikkautin vanerilevyt seiniksi mittojen mukaan. Koska huonekaluja on huonosti saatavilla, tein itse. Keittiökalusteet hankin kirpputorilta. Työ eteni paljon hitaammin kuin olin kuvitellut, koska piti odottaa liiman tai maalin kuivumista, hakea lisää materiaalia yms. Aloitin toukokuun alussa ja elokuun lopussa kannoimme ystävä-Liisan kanssa talon kotiin. Hauskaa oli, naapurit osallistuivat kaakeleita leikkaamalla, neuvoja antamalla ja tuomalla kaikenlaista pikkutavaraa kätköistään. Erityisen innostavaa oli keksiä mitä mistäkin pikkutavarasta tulisi. Hajonneen pippurimyllyn akselista tuli lipputanko, nupista ulko-oven lukko, viinipullon kapselista kiukaan vaippa, ongenkohosta suurennuskoneen koppa, mehupilleistä vesihanoja, annosvoirasioista lavuaareja jne. Valmiina ostin niin vähän kuin mahdollista. Kun talo oli sisustettu, into melkein lopahti. Ursulan talossa on monta virhettä ja korjattavaa kohtaa, mutta olen kuitenkin aika tyytyväinen. Ursulasta itsestään en tiedä. Hymyilemiseen tarvitaan 26 lihasta mutta murjotukseen 62. Kannataisko kokeilla? puheenjohtaja: Eeva Kainulainen [email protected] Toimiston puhelinpäivystys ma – pe klo 10 – 14. sähköposti: [email protected] SENIORILIIKE-LEHTI • ilmestyy kerran vuonna 2014 • painos / jakelu 10 000 kpl • painopaikka: Kirjapaino Oy West Point, Rauma Lehden voi tilata maksutta yhdistyksen toimistosta. TOIMITUSKUNTA: Heli Stenvall päätoimittaja [email protected] p. 050 568 9336 Sisko Salo-Chydenius Eeva Sääskilahti ILMOITUSKOOT JA HINNAT: (eur alv 0%) Tekstisivujen ilmoitukset koko sivu 3 250 euroa 1/2 sivua 1 780 euroa 1/4 sivua 1 070 euroa 1/6 sivua 750 euroa 1/8 sivua 550 euroa - muut koot ja rivi-ilmoitukset 2,10 e/palstamillimetri Tarkemmat tiedot ja ohjeet mediakortissa saatavana www. senioriliike.fi [email protected] ULKOASU JA TAITTO Minna Ruusinen / Miks’ ei! Oy puh. 040 540 84 94 [email protected] [email protected] SUOMEN SENIORILIIKE RY:N HALLITUS 2015 Eeva Kainulainen, puheenjohtaja Jaana Utti, 1. puheenjohtaja Hanna Vesala, 2. puheenjohtaja Hanna Elomaa, hallituksen sihteeri Sakari Eränen Esa Fagerlund Leif Jansson Jaana Leikas Kerttu Perttilä Heikki Ranki Kaija-Leena Sinkko VARAJÄSENET: Asta Kaitila Soile Kuitunen [email protected] LIITY JÄSENEKSI! 050 345 4200 www.senioriliike.fi [email protected] 23 IKÄÄNTYVÄ LÄHEINEN, PALVELUITA JA TUKEA Apua, läheiseni ikääntyy, mitä tehdä? Tule kuulemaan ikääntyville tarjolla olevista palveluista ja toiminnasta. Kurssilla kuulet millaisia palveluita on tarjolla, mistä niitä löytää ja kuinka niitä hankitaan. Sinulla on mahdollisuus kuulla muiden tilanteista ja ratkaisuista. Kurssilla käsiteltäviä teemoja ovat: • Senioripalvelut Espoossa • Aivojen hyvinvointi, ravitsemus ja liikunta • Yksinäisyyden ehkäisy, sosiaalisuus, yhteisöllisyys • Asumisvaihtoehtoja ikääntyville • Edunvalvonta Alustajina toimii alan asiantuntijoita Espoon työväenopistosta, Leppävaaran seurakunnasta ja Suomen Senioriliike ry:stä. Kurssin hinta 28 € Torstaisin 26.3.–7.5.2015 klo 18.00–19.30 Ruusutorpan koululla, Leppävaarassa Ilmoittautuminen: www.ilmonet.fi tai puhelimitse 020 692 444 Kurssinumero: E150427 eAsiakirjat.fi eAsiakirjat.fi on erikoistunut tuottamaan asiakirjapalveluja. Sivuilta löytyy ilmaiseksi malleja erilaisista valtakirjoista, mm. valtakirja pankkiasiointia varten. http://www.easiakirjat.fi/index.php?cat=14 LÄHES PUOLET VANHUSTEN SAIRAALAHOIDOISTA OLISI VÄLTETTÄVISSÄ S ISTOCKPHOTO KUSTANTAJA / JULKAISIJA Suomen Senioriliike ry toimisto: Vanha Talvitie 11, 00580 Helsinki p. 050 345 42 00 sähköposti: [email protected] • SENIORIUUTISIA URSULAN TALO PAKILA, HELSINKI Rintamamiestyyppitalo, arkkitehti Yrjö Lindegren Asukas: Ursula Pihlaja yli 60 v.,maailmaa kiertänyt valokuvaaja, jonka ystävät asuvat naapurissa vastaavassa talossa Muut asukkaat: Maija ja Leena Pihlaja, Ursulan sisaren Erikan ja Matti Virtasen kaksostytöt, jotka opiskelevat Sveitsissä ja viihtyvät lomilla tätilässä Suomessa. Vanhemmat asuvat Etelämeren paratiisisaarella. Kissat: Miiru ja Viiru, mustat sisarukset, Misse, makaa enimmäkseen uunin pankolla Vierailevat koirat: naapurin Saskia (pieni valkoinen karvapallo) ja Nakki (mustapilkullinen ”mäyräkoira”) Auto: harmaa rättisitikka, ainoa kelvollinen 4-pyöräinen SUOMEN SENIORILIIKE RY ISTOCKPHOTO 1/2015 airaalahoitoon johtavista ikäihmisten sairas- ja kaatumistapauksista 49 prosenttia olisi vältettävissä riittävällä ennakoinnilla. Avainasemassa ovat yleiskunnon seuranta, lääkärin ohjeiden noudattaminen sekä kodin turvallisuudesta huolehtiminen. Vanhushoidon ammattilaiset suosittelevatkin perheitä osallistumaan enemmän vanhuksen terveyden ja hyvinvoinnin tukemiseen. homeinstead.fi Psykoosilääkkeissä piilee vaara D ementiaa sairastavien sekavuuskohtauksia ja aggressioita hillitään usein psykoosilääkkeillä, mutta lääkkeisiin liittyy paljon haittavaikutuksia. Vakavimmillaan psykoosilääkitykset voivat myös suurentaa dementiapotilaiden kuolleisuutta, tuore yhdysvaltalaistutkimus vahvistaa. Psykoosilääkitykset on yhdistetty dementikkojen kuolleisuuteen aiemminkin, mutta nyt julkaistut tulokset viittaavat vaikutuksen olevan luultua suurempi. Riskit myös suurentuvat annosten kasvaessa. Analyysi osoitti psykoosilääkkeillä hoidettujen kuolleisuus- riskin suurentuneeksi myös verrattuna potilaisiin, jotka saivat masennuslääkkeitä. Suomessa vanhusten ongelmana ovat myös muut keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet kuten rauhoittavat lääkkeet ja unilääkkeet, joiden käyttö usein jatkuu pitempään kuin olisi hyvä. Usein vanhusten lääkitykset myös kasaantuvat, jolloin niiden haitat ja vahingolliset yhteisvaikutukset lisääntyvät. Tutkimus julkaistiin Jama Psyhiatry -lehdessä. Duodecim 24 SUOMEN SENIORILIIKE RY LEDARARTIKEL • 1/2015 Seniorrörelsens kryssning till Tallin Seniorrörelsens åsikt omsorg, vård och pensioner Hemservicen bör radikalt förnyas F inlands Seniorrörelse utredde under slutet av år 2014 partiernas syn på åtgärder, som syftar till en bra ålderdom, äldrevårdens struktur och utvecklingsbehov samt pensionerna och beskattningen. Seniorrörelsen betonar vikten av ett värdigt liv för pensionärerna. Servicen bör tryggas via ett samarbete mellan kommuner, tredje sektorn och andra aktörer. Nu drar man in på anstaltsvården. Hur garanterar man ett gott liv för krassliga och minnessjuka äldre om de måste tillbringa största delen av dygnet ensamma hemma? Hemvårdens kortvariga besök, ofta utförda av olika hemvårdare, är ingen god vård. De äldre känner sig otrygga och utsatta i bostadshus som saknar hiss. Resurserna bör utökas till förmån för dem som bor hemma. Man bör därför skapa möjligheter till mångsidiga serviceformer och rehabilitering och hembesök hos alla över 80 år, för att förbättra deras välbefinnande. Vårdpersonalen bör erbjudas en mångsidig fortbildning. Trots utvecklad hemservice, krävs ett trivsamt boende i olika former av äldreboenden, såsom serviceboende, gruppboende och intervallboende, eftersom antalet personer över 85 år kommer att öka. De äldre får inte försummas. Närståendevården är ett viktigt alternativ bland vårdformerna. Närvårdarna utför ett fysiskt, psykiskt och socialt krävande arbete. Man bör erbjuda närvårdarna stöd, utbildning, hälsovård, rekreation och fler semesterdagar än idag. Ersättningen till närvårdarna och deras status bör vara densamma oberoende av bostadsort. Ansvaret för ersättningen borde föras över till FPA, så att kommunernas budgeteringsansvar för ersättningen upphör. Kommunerna bör koordinera medborgarorganisationernas och frivilligarbetarnas arbete i avsikt att minska de äldres känslor av otrygghet, meningslöshet och ensamhet. En ombudsman för de äldre behövs Seniorrörelsens utredning visar, att hälften av partierna anser att det finns ett behov av att inrätta en ombudsman för de äldre. Inget parti motsätter sig inrättan- TILLÄGGSINFORMATIONEN: www.senioriliike.fi det. Seniorrörelsen har sedan början av sin verksamhet arbetat för inrättandet av en sådan befattning. Enligt grundlagen är alla människor jämlika. Vi läser varje vecka i media om äldre som diskrimineras och erhåller dålig vård. Sådana signaler når kontinuerligt Seniorrörelsen. Enligt lagen om äldreomsorg bör det finnas ett äldreråd i samtliga kommuner, vars uppgift är att påverka planering, beredning och uppföljning av frågor som är av betydelse för den äldre befolkningens välbefinnande, hälsa, delaktighet, livsmiljö, boende, rörlighet och möjligheter att klara de dagliga funktionerna. Därtill behövs i vårt land en oberoende befattning som ombudsman. Ombudsmannens uppgift skulle vara att tillvarata de äldres intressen och rättigheter, övervaka hur de förverkligas samt delta i diskussionen kring de äldres situation i vårt samhälle. Pensionärernas indexjusterade pension minskar pensionärernas köpkraft Finlands Seniorrörelse anser, att istället för det nuvarande pensionsindexet borde man återinföra det tidigare använda lönenivåindexet, som är bundet till löneutvecklingen. I början av år 1996 tog man i användning det numera använda pensionsindexet, för att minska nivån på pensionsförhöjningen. Pensionsindexet är till 80% bundet till konsumentpriserna och till 20% till förvärvsinkomsternas allmänna utveckling. Meningen med indexet är att bibehålla pensionens köpkraft då priser och löner stiger. Det nuvarande systemet innebär dock, att arbetspensionerna förlorat i värde ca 1% per år i jämförelse med löneutvecklingen. På grund av minskad köpkraft har pensionärer med låg pension hamnat under fattigdomsgränsen. Arbetspensionen är jämförbar med en lön och bör därför behandlas på samma sätt som annan löneinkomst. Beskattningen av pensioner bör vara densamma som för beskattningen av löner. Så är alltså inte fallet. Beskattningen av pensioner är i alla inkomstgrupper större än beskattningen av löner. EEVA KAINULAINEN Ordförande Från vänster i bilden Virpi Valli, Barbro Gustafsson och Sisko Salo-Chydenius. S eniorrörelsen ordnade måndagen den 9 februari en medlemskryssning till Tallin t/r. Drygt 40 medlemmar deltog i den populära kryssningen. Under kryssningen ordnades förutom utmärkta föreläsningar även diskussionstillfällen för deltagarna. Bland andra ämnen diskuterades även möjligheten att på olika sätt förbättra möjligheten för de äldre att bo hemma. Inledningsvis konstaterades att miljöministeriets program 2013-2017 inbegriper en förbättring av de äldres boende, dvs. en större tillgänglighetsanpassning, såsom stöd för installation av hissar, anpassad reparation av bostäder och tekniska lösningar, för att underlätta boendet för de äldre. Vid diskussionen framkom vikten av att ordna såkallade förebyggande hembesök, hembesök som görs till exempel hos personer som fyllt 75 år. Sådana besök ordnas i många, men inte alls i alla finländska kommuner. Besöken görs av en socialarbetare och målet är att se vilka förbättringar, som kan göras i hemmet för att eliminera eller uppskjuta behovet av anstaltsvård. Även hälso- och byggnadsexpertis kan anlitas. Man ansåg det vik- tigt att någon anhörig till den äldre deltog i besöket. Man diskuterade även möjligheten att anlita ideella krafter eller arbetslösa till att gå ut med de äldre, göra uppköp, gå på teater eller konserter mm. Den tredje sektorn kunde i sammanhanget vara till stor hjälp. Det behövs nämligen hjälp för att sammanföra de personer som vill hjälpa med dem som är i behov av hjälp. Ett problem som togs upp var också det faktum, att mången åldring inte alls önskar anstaltsvår då tiden är mogen. I sådana fall ansåg man att det finns behov av mild övertalning, med bistånd från de anhöriga, för att åldringen inte skall fara illa. Vi pratade även om ansvarsfrågan visavi den äldres vård. Var går gränsen idag mellan staten/kommunen/familjen. Under de ”rika åren” lärdes vi att samhället sköter allt. Men hur går det nu då samhället inte mäktar med denna ansvarsbörda? Kryssningen var mycket uppskattad och man framförde redan önskemål att anordna en ny kryssning. LEIF JANSSON FINLANDS SENIORRÖRELSE RÄTTEN TILL ETT GOTT LIV. FÖR OSS ALLA. Bli medlem! 1. Vi arbetar för de äldres rätt till ett gott liv 2.Vi arbetar för att service och miljö utvecklas så, att man samverkar med de äldre och beaktar deras behov 3.Vi kräver valmöjligheter för de äldre - de bör få bo så som de själva önskar.
© Copyright 2024