SYLILLINEN - Syömishäiriöliitto
JÄSEN- JA TIEDOTUSLEHTI 1/2015 S Y L I L L I NEN KOOSTE LUENNOISTA! ”Pitää olla jämäkkä, mut kuitenkin sellanen lempeä ja kärsivällinen” – MENETELMIÄ HOITOTYÖHÖN JA VÄLINEITÄ HOIDON KEHITTÄMISEEN S Y L I L L I NEN JÄSEN- JA TIEDOTUSLEHTI 1/2015 valtakunnallinen kokemusasiantuntija TÄSSÄ NUMEROSSA Puheenjohtajan tervehdys ������������������������������������������������������������������� 3 Toiminnanjohtajan tervehdys ������������������������������������������������������������� 4 Käypä hoito -suositus ����������������������������������������������������������������������������� 6 Hoitotyön keskeinen rooli �������������������������������������������������������������������� 7 Syömishäiriöliitto – SYLI ry www.syomishairioliitto.fi Keskustoimisto, Turku [email protected] p. 02 2519 716 Draamanäytelmä ”Irti minusta” ��������������������������������������������������������� 9 Toiminnanjohtaja Marja-Leena Laiho-Lehto Ruokailutilanteessa tukeminen ������������������������������������������������������� 11 Talouspäällikkö Anu Järvinen Maudsley-malli �������������������������������������������������������������������������������������� 14 Jäsensihteeri Liisa Lindström Annan kokemuspuheenvuoro ��������������������������������������������������������� 15 Keroputaan malli ���������������������������������������������������������������������������������� 16 Pohjois-Suomen aluetoimisto, Oulu Aluepäällikkö Tanja Tiainen Toimintaterapian keinot ��������������������������������������������������������������������� 17 Hoitosuunnitelma työvälineenä ������������������������������������������������������ 18 Heinin kokemuspuheenvuoro ��������������������������������������������������������� 20 SALT-hanke ��������������������������������������������������������������������������������������������� 21 Etelän-SYLI ry ����������������������������������������������������������������������������������������� 24 SALT-hanke Toimintakeskus, Tampere Kumppanuustalo Artteli 3.krs Salhojankatu 42 33500 Tampere Väli-Suomen syömishäiriöperheet ry ��������������������������������������������� 25 Toiminnanohjaaja Ritva Näräkkä Lounais-Suomen – SYLI ry ������������������������������������������������������������������ 26 Itä-Suomen-SYLI ry ������������������������������������������������������������������������������� 27 Kaakkois-Suomen Syömishäiriöperheet ry ���������������������������������� 28 NEUVONTAPUHELIN p. 02 2519 207 Pohjois-Suomen syömishäiriöperheet ry ������������������������������������� 29 Pohjanmaan syömishäiriöperheet ry �������������������������������������������� 30 Liitto tiedottaa ��������������������������������������������������������������������������������������� 31 JÄSEN- JA TIEDOTUSLEHTI 1/2015 SYLILLINEN on Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n julkaisema tiedotus– ja jäsenlehti. SYLILLINEN toimitetaan kaikille liiton jäsenyhdistyksiin kuuluville henkilö– ja yhteisöjäsenille. SYLILLINEN toimii tiedotuskanavana myös yhteistyökumppaneille ja sidosryhmille. Päätoimittaja Marja-Leena Laiho-Lehto Ulkoasu ja taitto Sari Suomi Kannen kuva Lasse Nurminen Osoitteenmuutokset, peruutukset [email protected], Puh. 02 2519 716 Ilmoitukset ja ilmoitushinnat [email protected] Painopaikka Oy, Kaarina 1 | 2015 2 Sylillinen Lightpress S Y L I L L I NEN KOOSTE LUENNOISTA! ”Pitää olla jämäkkä, mut kuitenkin sellanen lempeä ja kärsivällinen” – MENETELMIÄ HOITOTYÖHÖN JA VÄLINEITÄ HOIDON KEHITTÄMISEEN Puheenjohtajan tervehdys Eija Salo-Rankila, Puheenjohtaja [email protected], puh. 040 761 2689 Haluan esittää lämpimät kiitokset kaikille Syömishäiriöpäivien 2015 toteuttamiseen osallistuneille liiton hallituksen jäsenille ja työntekijöille, Väli-Suomen syömishäiriöperheet ry:n vapaaehtoisille, luennoitsijoille ja teille osanottajille, jotka teitte päivistä ainutlaatuisen kokemuksen. Osanottomäärä nousi uuteen ennätykseen, meitä oli paikalla yhteensä noin 270 henkeä! Osanottajissa oli myös edustajia kaikista syömishäiriöiden hoitoon osallistuvista erityisosaajista ylilääkäreistä terapeutteihin ja hoitajiin asti. Lämmin kiitos myös Duodecimin Käypä hoito -suositus työryhmälle, joka sai uuden syömishäiriöiden Käypä hoito –suosituksen valmiiksi ikään kuin viimeisenä syntymäpäivälahjana liiton 10-vuotisjuhlavuoden päätteeksi. LIITON ON HYVÄ JATKAA VALTAKUNNALLISTA EDUNVALVONTATYÖTÄÄN SEURAAVIN TEEMOIN: 1 Liitto toivoo resursseja oppilashuollon, perus- ja työterveydenhuollon henkilökunnan kouluttamiseksi varhaiseen puuttumiseen sekä syömishäiriötä sairastavan ja hänen läheisensä kohtaamiseen. Syömishäiriöliitto - SYLI ry näkee varhaisen puuttumisen ja kohtaamisen osana sairauden ennaltaehkäisevää työtä. Lähtökohtainen ongelma syömishäiriöiden hoidossa on se, etteivät läheskään kaikki sairastuneet pääse hoidon piiriin, koska perusterveydenhuollon keinot tunnistaa sairastuneet ovat puutteelliset ja sairauteen erikoistunutta henkilökuntaa on vähän. Painoindeksillä on edelleen liian suuri merkitys hoitoon pääsyn kriteerinä, vaikka valtaosaa syömishäiriötä sairastavista ei voi tunnistaa ulkoisen olemuksen perusteella. Erityisesti tunnistamatta jäävät aikuisten sekä ylipainoisten, ahmimisella oireilevien syömishäiriöt. Kokemusten mukaan aikuisten syömishäiriöitä ei myöskään uskalleta ottaa puheeksi, vaikka oireilu olisi silminnähtävää. 2 Liitto toivoo resursseja kaikenikäisten syömishäiriöitä sairastavien ja heidän läheistensä kattavien hoitopolkujen rakentamiseen ja rakentavaan yhteistyöhön julkisten ja yksityisten hoitoyksiköiden kesken Syömishäiriöiden varhaisen puuttumisen tuloksellisuuden edellytykset ovat toimivat hoitopolut perus- ja erikoissairaanhoidon yksiköissä sekä joustava siirtyminen (myös hoitohistorian ym. tietojen välittyminen) yksiköstä toiseen. Syömis häiriötä sairastavan läheisen huomioiminen on kirjattu Syömishäiriöt Käypä hoito -suositukseen. Kun hoitopolkuja rakennetaan, niissä tulee huomioida kaikenikäiset sairastuneet, erilaiset syömishäiriötyypit, sairauden ilmeneminen myös miehillä ja sairastavien läheiset. Hoitopolun tulee olla läpinäkyvä sekä sairastuneelle että hänen läheiselleen. Syömishäiriöiden hoidon erikoisosaamisen tulee olla kaikenikäisten sairastavien ja heidän läheistensä käytössä. Hyviä lukuhetkiä tähän julkaisuun koottujen Syömishäiriöpäivien luentotiivisteiden myötä! Toivottaa Tuu Syliin - Liity jäseneksi! Sylillinen 1 | 2015 3 Toiminnanjohtajan tervehdys Ylhäällä: Syömishäiriöpäivät 2015 lehdistötilaisuus Alhaalla vasemmalla: Loppunmyydyt Syömishäiriöpäivät alkoivat vilkkaina ilmoittautumispisteellä, oikealla järjestäjien palaveri. KIITOS, tästä on hyvä jatkaa! Lasten ja nuorten syömishäiriöiden Käypä hoito -suositus oli aiheena valtakunnallisesti toimineen läheisten perustaman yhdistyksen 10-vuotisjuhlassa 2003. Henkilöjäsenyys on nykyisin tarjolla läheisten lisäksi myös syömishäiriötä sairastaville ja siitä toipuville ja vuonna 2004 perustetun Syömishäiriöliitto - SYLI ry:n jäsenyhdistysten määrä ja henkilöjäsenten määrä onkin kasvanut yli puolella perustamisvuoteen verrattuna. Syömishäiriöpäivillä 2015 pääsimme kuulemaan uudesta aiempaa kattavammasta suosituksesta, jonka ongelmien kartoittamiseen ja kommentointiin Syömishäiriöliitto - SYLI ry sai osallistua alusta alkaen. Koulutusta ja erityisesti keskustelua tarvitaan edelleen! Toivottavasti tähän SYLILLISEEN kootuista luennoista saatte kimmokkeen järjestää itsellenne näitä tilaisuuksia lisää omalla toimialueellanne. Tilaisuuksiinne on kokemustietoa saatavissa jäsenyhdistyksistämme eri puolelta Suomea, yhteystiedot ja toimialueet löytyvät lehden loppupuolelta. Seuraavat Syömishäiriöpäivät järjestetään 2017 tammikuussa, paikkakunta on vielä tätä kirjoittaessani avoin. Tiedotus tilaisuudesta alkaa kuitenkin heti, kun päätökset on tehty. Ennen sitä, huomioikaa NEDS – pohjoismainen syömishäiriökonferenssi Helsingissä syyskuussa 2016. Kiitos Tampere-talolle hyvästä palvelusta päivien aikana, järjestäjän näkökulmasta palvelu toimi erinomaisesti. Kiitos myös osanottajille runsaasta ja hyvästä palautteesta, tästä on hyvä jatkaa! Marja-Leena Laiho-Lehto, Toiminnanjohtaja [email protected] 4 Sylillinen 1 | 2015 Maailma ja suomalainen yhteiskunta ovat muutoksessa ja muutos on koko ajan nopeampaa. Muuttuva maailma antaa meille koko ajan uusia mahdollisuuksia mutta samalla ihmiset ovat yhä suurempien haasteiden edessä ja monelle muutoksessa mukana pysyminen on vaikeaa. Nopeatahtinen yhteiskunta asettaa ihmisten henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin koetukselle. Ihmisten hyvinvointia haastavat uudet uhat mutta samalla meillä on yhä kasvava määrä keinoja tunnistaa hyvinvointiin vaikuttavia asioita ja hoitaa sekä ratkaista ongelmia. Syömishäiriöiden määrä on kasvussa ja syömishäiriöitä on alettu tunnistaa yhä paremmin koska tietoisuus asiasta on lisääntynyt. Tietoa ei kuitenkaan ole vielä tarpeeksi eikä syömishäiriön oireita eikä hoitoa tunneta riittävän laajasti. Julkisella sektorilla on päävastuu kansalaisten hyvinvoinnista ja julkisten palveluiden pitää pystyä tunnistamaan kansalaisten hyvinvoinnin uhkia ja tarjoamaan apua sekä hoitoa kansalaisille. Tämä edellyttää tietoa ja koulutusta. Julkisen sektorin resurssit ovat kuitenkin rajalliset ja tehtäväkenttä on laaja. Kansalaisjärjestöillä on merkittävä tehtävä tiedon keräämisessä, asiantuntijuuden kasvattamisessa sekä tietoisuuden lisäämisessä. Järjestöt nostavat esiin asioita jotka eivät muuten saisi riittävää huomiota. Tätä työtä tekee myös Syömishäiriöliitto - SYLI ry. Tampere-talossa järjestettävillä Syömishäiriö päivillä on kyse juuri tiedosta. Tapahtumaan kokoontuu syömishäiriöiden asiantuntijoita eri organisaatioista ja eri elämänaloilta. Ainoas taan tiedon avulla voidaan löytää ratkaisuja. Tieto lisääntyy ainoastaan tietoa jakamalla. Toivotan teille kaikille onnistuneita ja antoisia Syömishäiriöpäiviä. Mikko Aaltonen Apulaispormestari, Tampereen kaupunki ■ Kuvat Lasse- Liity Nurminen Tuu Syliin jäseneksi! Sylillinen 1 | 2015 5 Käypä hoito -suositus ■ Teksti Karla Löfgren ■ Kuvat Lasse Nurminen Näiden seikkojen toteutumista kannattaa jokaisen syömishäiriötä sairastavan seurata läheistensä kanssa: • Onko sairaanhoitopiirissä paikallinen syömishäiriöiden hoitoketju tai -polku? Mitä uutta syömishäiriöiden K ÄYPÄ HOITO -suosituksessa? LT, dosentti, psykiatrian erikoislääkäri, THL:n erikoistutkija Jaana Suokas kertoi Syömishäiriöpäivillä, miten kansallisia hoitosuosituksiamme on syömishäiriöiden osalta uudistettu 11.12.2014. M ukaan on nyt otettu aikuisten syömishäiriöt, sillä niihin sairastutaan myös 18 ikävuoden jälkeen ja nuorten sairastaminen voi jatkua tuon iän yli. Syömishäiriöt voivat olla pitkiä ja kulultaan aaltoilevia sekä uusiutuvia. Nuorten ja aikuisten hoidossa on enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksia. Päivityksessä käsitellään ahmintahäiriötä (BED, binge eating disorder, joka USA:ssa on luokiteltu omaksi itsenäiseksi häiriökseen jo v. 2013), sekä pitkittynyttä syömishäiriötä. Tämän hoidossa tavoitteet (psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen tilan koheneminen) asetetaan maltillisesti yhdessä sairastuneen kanssa ja niitä tuetaan säännöllisin avohoitokontaktein, läheisten rooli huomioiden. ahmintahäiriöön jo myös suomen ja ruotsin kielellä. Aiempaa enemmän on korostettu syömishäiriöiden varhaista tunnistamista, sillä se voi lyhentää sairastamisaikaa ja parantaa ennustetta; aivojen nälkäisyystila ei ole vielä liian vaikea, vaan pienikin puuttuminen voi normalisoida tilanteen. Epäilyn herätessä on syömishäiriön mahdollisuus aktiivisesti selvitettävä. Hoidon alussa keskeistä on ravitsemustilan korjaaminen ja syömiskäyttäytymisen normaalistaminen, myös tiedollinen ohjaus sekä sairastuneen ja lähipiirin tukeminen. Sairauden eri vaiheissa hoidetaan erilaisin, mm. psykoterapeuttisin menetelmin. Laihuushäiriötä sairastavien nuorten todetaan hyötyvän englantilaisen mallin mukaisesta perhepohjaisesta hoidosta, jossa keskitytään syömishäiriöoireiden hallintaan. Samanaikaissairaudet, kuten masennus, ahdistuneisuushäiriöt, pakko-oireet ja persoonallisuushäiriöt ovat tavallisia syömishäiriötä sairastavilla; myös autismikirjon häiriöitä ja diabetesta on keskimääräistä enemmän. 2-tyypin diabetesriski suurenee ahminta- ja ahmimishäiriön yhteydessä. Perusterveydenhuollossa toteutettava itsehoito, joka yleensä pohjautuu kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, voi olla joillekin potilaille riittävä hoito. Kansainvälisiä internetpohjaisia itsehoito-ohjelmia on tarjolla kaikkiin syömishäiriöihin, Käypä hoito -työryhmän ehdotus, että syömishäiriötä sairastavien hoidon laatua tarkkailtaisiin seuraavilla kriteereillä, on ollut mukana jo aiemmissa suosituksissa mutta se on jäänyt laajalti huomaamatta. 6 Sylillinen 1 | 2015 • Kuinka suuri osa syömishäiriöpotilaista on tarpeelliseksi arvioidun hoidon piirissä? • Kuinka suuri osa sovitun työnjaon mukaan erikoissairaanhoitoon lähetetyistä syömishäiriöpotilaista pääsee alkuarviointiin 3 viikon kuluessa? • Kuinka suurella osalla syömishäiriön takia hoidossa olevista on ajan tasalla oleva kirjallinen hoitosuunnitelma, joka on potilaan tai potilaan ja hänen perheensä tiedossa? • Kuinka suurelle osalle syömishäiriön takia hoidossa olevista on tarjottu potilas- ja omaisneuvontaa, joka sisältää kirjallista materiaalia? • Kuinka suuri osa hoidon päättäneistä syömishäiriöpotilaista palaa vuoden kuluessa uuteen, ennalta suunnittelemattomaan hoitoon syömishäiriön takia? Hyvän hoidon merkkejä ovat painon ja syömiskäyttäytymisen normaalistuminen sekä ruokaan liittyvän pakonomaisen ajattelun väheneminen. Hoidon tehosta kertovat myös syömishäiriöihin liittyvien muiden psyykkisten oireiden helpottuminen, normaali sosiaalinen toiminta ja ikätasoisen kehityksen eteneminen. Hoitotyön keskeinen rooli ■ Teksti Karla Löfgren ■ Kuvat Lasse Nurminen HOITOTYÖN ROOLI on keskeinen, siksi suositukset Terveystieteiden maisteri, apulaisosastonhoitaja Jukka Paappanen Kuopion yliopistollisesta sairaalasta, on tehnyt Suomessa uraauurtavaa työtä nostamalla syömishäiriötä sairastavien hoitokokemuksia tieteelliseen keskusteluun. S yömishäiriöt ovat erikoislaatuinen sairaus paitsi terveydenhuollon, myös psykiatrian sisällä. Ne tulee nähdä ensisijaisesti psyykkisenä sairautena, yksilön puolustusmekanismina psyykkistä uhkaa vastaan. Nämä voivat olla traumaattisia, tarpeettomuuden tai riittämättömyyden kokemuksia tai elämänhallinnan vaikeuksia – eikä niistä toipuminen ole mahdollista vain fyysisiä oireita hoitamalla. Vaikka oireet voivat kehittyä hengenvaarallisiksi, sairauden psyykkisen perustan ymmärtäminen on asiantuntevan hoidon kehittämisen lähtökohta, joka erityisesti sairaalahoidossa on toistuvasti jäänyt liian vähälle huomiolle. Potilaiden näkökulman ja palautteen huomioonottaminen kuuluu itsestäänselvästi humanistiseen hoitotyön tutkimukseen, mutta Suomessa terveydenhoito on ollut enimmäkseen autoritääristä, potilasta passivoivaa. Useissa muissa maissa edellytetään potilasnäkökulman sisällyttämistä hoitosuosituksiin. Paappasen tehdessä graduunsa kuuluvaa tutkimusta v. 2012 moni haastateltavista ihmetteli, miten hän voi olla heidän, syömishäiriötä sairastavien ajatuksista kiinnostunut, mikä kuvastaa heidän kokemuksiaan terveydenhuollon asiakkaina. Paappasen omasta sairaanhoitajataustasta on ollut apua hoitotyön ongelmakohtien ymmärtämisessä. Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n tavoin hän on painottanut kokemusasi- Tuu Syliin - Liity jäseneksi! antuntijuuden merkitystä. Potilailla on paljon kerrottavaa, jos vain joku kuuntelee. Paappanen puhui Syömishäiriöpäivillä painokkaasti hoitotyön suositusten tarpeellisuudesta. Suomessa sellaisia on olemassa vasta muutamia, psykiatrian alalta ei lainkaan. Kun lääketieteelliset Käypä hoito -suositukset ovat luonteeltaan toteavia ja vastaavat MITÄ-kysymyksiin, hoitotyön suositukset kuvaavat hoitotyöntekijän toimintaa ja vastaavat kysymyksiin MIKSI ja MITEN. Niiden ohjausvoima hoitokäytäntöjä suunniteltaessa on suuri ja merkitys keskeinen, sillä sairaudesta paraneminen tapahtuu nimenomaan hoitotyön seurauksena. Vaikka syömishäiriöistä on uudet Käypä hoito -suositukset, näiden rinnalle on luotava konkreettiset suositukset myös hoidon saatavuuden ja tason määrittelemiseksi, tavoitteenaan inhimillinen, oikein ajoitettu ja vaikuttava hoito. Ideoita ja esimerkkejä olisi saatavilla lukuisista kansainvälisistä hoitotyön suosituksista, sillä syömishäiriöt ovat ilmiönä suhteellisen universaali. Ne ovat hoitoasiantuntijoiden laatimia ja tieteellisesti perustelemia, potilaslähtöisiä kannanottoja, jotka sisältävät ”what-to-do and whatto-say”-tyyppisiä ratkaisuja käytännön kysymyksiin. Lähestymistapa olisi maassamme tarpeellinen; Paappasen gradukin paljasti suuren määrän epäkohtia hoitajien ammatillisessa osaamisessa juuri syömishäiriöitä hoidettaessa. Hoidon nykytilan ongelmia Hoitotyön suositukset toimisivat välineenä tehokkaan hoidon toteuttamiseksi koko maassa tasalaatuisena. Sen sijaan, että jokainen sairaanhoitopiiri laatii omat mallinsa ja ohjeensa, kannattaisi kansalliseen yhtenäisyyteen pyrkiä jo puhtaasti kustannussyistä. Nykytilanteessa potilaiden yhdenvertaisuus ei toteudu: osaaminen on hajautettua ja syömishäiriöpotilaita hoidetaan millä tahansa psykiatrisella osastolla riittämättömin resurssein. Hiljaisemmat persoonat jäävät näissä paikoissa helposti huomiotta. Hoitosuositus mallintaa myös sitä, missä sairauden eri vaiheita tulee hoitaa: vaikeimmat tilat kuuluvat erikoistuneihin hoitoyksiköihin. Nykyisellään hoitoajat ovat liian lyhyitä, jolloin potilas joutuu kantamaan huolta siitä, ehtiikö hän saada riittävän avun paranemisen varmistumiseksi. Stressi haittaa paranemista ja sairastunut saattaa kokea, että mikäli oireet heikkenevät, hänet hylätään omilleen, ennen kuin syvällisempiä itsetunnon ja maailmasuhteen ongelmia on nähty, ristiriitoja ja lukkoja selvitelty. Hoitojen ennenaikainen päättäminen lisää relapseja sekä yksittäisen potilaan hoitojaksojen määrää – ja tätä kautta myös kustannuksia. (jatkuu seuraavalla sivulla) Sylillinen 1 | 2015 7 riittävästi, monin paikoin ei ainuttakaan. Tarvitaan olemassaolevan tiedon ja kokemusasiantuntijuuden hyödyntämistä sekä uutta tieteellistä tutkimusta aidosti potilaslähtöisten toimintatapojen ja hoitokeinojen kehittämiseksi. Jukka Paappanen keskustelemassa Syömishäiriöliitto - SYLI ry:n puheenjohtajan Eija Salo-Rankilan kanssa. Hoitotiimi-mallin huonona puolena on ryhmän hoitajien eritasoinen osaaminen, joka haittaa potilaan luottamusta hoidon asiantuntevuuteen. Paraneminen edellyttäisi johdonmukaista, saumatonta yksimielisyyttä ja jatkuvuutta. Maantieteellisesti hajautetun mallin haittana on sattumanvaraisuus, pirstonaisuus ja katkonaisuus: erityisosaamista on vaihtelevasti tarjolla, eikä osaaminen kumuloidu hoitoyksiköissä. Erityisesti aikuisten syömishäiriötä sairastavien hoito on hajanaista ja koordinoimatonta ja tiedonkulku vähäistä; päävastuuta hoidosta ei ota kukaan. Avohoidossa taas ei ole riittävästi resursseja intensiiviseen hoidon tarpeeseen vastaamiseksi; vaikka sairastunut tarvitsisi päivähoitoa sairaalassa, tähän ei ole mahdollisuutta, ennenkuin sairaus kehittyy pahemmaksi. Syömishäiriöihin erikoistuneen hoidon tarpeellisuus Keskusteluissa esitettiin mielipide, jonka mukaan pitkillä erikoistuneiden osastojen hoitojaksoilla syömishäiriöiset oppivat toisiltaan sairautta ylläpitäviä ja voimistavia asioita kuin korkeakoulussa ikään, mikä aiheuttaa taantumista – ja tästä syystä lyhyet, fokusoidut hoitojaksot akuuteilla yleispsykiatrian osastoilla olisivat suositeltavampia. Tähän Paappanen ilmaisi eriävän näkemyksensä, jonka mukaan yleispsykiatrinen osaaminen ei riitä syömishäiriöiden hoitamisessa, jossa vaaditaan spesifejä hoitomenetelmiä ja orientaatioita. Suhde sairastavaan 8 Sylillinen 1 | 2015 on helposti särkyvä; jo potilaan ensimmäisessä kohtaamisessa voi kaikki mennä pieleen. Hoitohenkilökunta uskoo yleisesti tietävänsä ja osaavansa, vaikka todellisuus on toinen. Tuore tutkimus paljastaa saman jo vastavalmistuneiden hoitajien kohdalla. Suomalaisessa hoitokulttuurissa oman osaamisen puutteiden myöntäminen koetaan ammatilliseksi ja jopa persoonalliseksi tappioksi. Taitoihinsa sokeasti uskova, valveutumaton toimija voi olla työssään äärimmäisen epäautenttinen. Tietyn aseman saavuttanut hoitaja tai lääkäri ei aina kykene säilyttämään sellaista sisäistä nöyryyttä, jota avoimuus kaavamaisuuksien kyseenalaistamiselle edellyttäisi. Hoitajien asiantuntevuus ja terapeuttinen hoitosuhde Paappasen mukaan suomalaisen hoitajan peruskoulutus ei anna mitään valmiuksia syömishäiriötä sairastavien hoitoon. Syömishäiriöt tulisi nähdä psykiatrian erikoisalana, jonka hallitseminen edellyttää paitsi ravitsemushoidollista, somaattista ja psykiatrista osaamista, myös syömishäiriömaailman ja ilmiön syvällistä ymmärtämistä. Hoitosuositukset olisivat pätevä keino ammatillisen perus-, täydennys- ja henkilöstökoulutuksen suunnittelemiseksi. Lääkäreiden nykyisessä koulutuksessa opiskellaan vain syömishäiriöiden diagnostiikkaa, muttei niiden hoitoa. Syömishäiriöihin erikoistuneita terapeutteja ei ole Paappasen mukaan hoitotyön ongelmat keskittyvät julkiselle puolelle. Älykkäät ja herkät syömishäiriöpotilaat kärsivät hoitajien tiedollisista puutteista juontuvista asenneongelmista ja hoidon jäsentymättömyydestä. Ymmärtämätön ilmapiiri luo anoreksiaa sairastavan osastohoitoon vankilamaisuutta. Osaamaton hoitaja piiloutuu kontrolloivan roolinsa taa ja välttelee potilaan aitoa kohtaamista. Potilaan yksilöllisyyttä ei osata ottaa huomioon; rutiininomaisten ja epäadekvaattien keinojen käyttö on tyypillistä. Paappasen pro gradu: ”Hoitajan persoonallinen kyvykkyys ratkaisee – anoreksiaa sairastavien kokemuksia autetuksi tulemisesta psykiatrisen osastohoidon aikana” perustelee todistusvoimallaan hoitotyön suositusten tarpeellisuutta vastaansanomattomasti. Linkki siihen löytyy Syömishäiriöliiton verkkosivuilta ”ajankohtaista/ opinnäytetyöt”-polun alta. Syömishäiriötä sairastavan hoidossa keskeistä on vastuullinen huolehtiminen ja kiinnostuneisuus potilaan hyvinvoinnista. Autenttinen hoitaja välittää lämpöä, uskoa ja toivoa. Autenttisuus merkitsee läsnäoloa ja ammattitaidon sisäistyneisyyttä: hoitajan kykyä soveltaa tietojaan ja käyttää persoonaansa auttavana työvälineenä, ja heittäytyä terapeuttiseen vuorovaikutukseen potilaan kanssa. Hoitosuhdetta leimaavat ymmärrys, empatia, sinnikkyys ja inhimillisyys. Konkreettiset ohjeet auttavat sekä hoitajaa että potilasta. Hoitajan suurena tehtävänä on haastaa ja motivoida potilas paranemiseen – tehdä elämästä houkuttelevampi vaihtoehto kuin kuolemasta. Usein tämä vaatii sairastuneen koko minäkuvan, itsetunnon ja omanarvontunnon uudelleenrakentamista yhteistyössä autenttisen hoitajan kanssa. ■ Draamanäytelmä ”Irti minusta” ■ Teksti Karla Löfgren Äidin ja näytelmäkirjailijan näkemys: ELÄMÄ OLI YHTÄ TAISTELUA, mutta paraneminen on aina mahdollista Näytelmäkirjailija Virpi Haataisen anoreksia-aiheinen draama ”Irti minusta” sai ensi-iltansa Teatteri Avoimissa ovissa v. 2011. Se on voittanut Terveyttä taiteesta -palkinnon, ja sitä on esitetty kiertueella eri puolilla Suomea, Tampereen teatterikesässä ja viidessä harrastajateatterissa. Viimeisin ensi-ilta oli Oulussa tämän vuoden tammikuussa. Virpi Haatainen kertoi näytelmänsä taustoista Syömishäiriöpäivillä. T uoreiden tutkimusten mukaan kirjallisuus ja muu taide lisäävät psyykkistä hyvinvointia, empatiaa ja tunteiden käsittelytaitoja. Taiteen keinot ovat vaikuttavia ja tehokkaita vaikeasti tavoitettavien ilmiöiden kuvaamisessa. Taide kokemuksellistaa sen, minkä voi ymmärtää vain toiseen ihmiseen samaistumalla. Kuva tai draama puhuttelee monitasoisesti, sekä tiedollisesti että syvempään ymmärrykseen käyvästi. Jo nimi ”Irti minusta” kertoo syömishäiriön ongelmanasetteluista pitkän asiatekstin verran. Ilmeisin merkitys on, että sairastunut haluaa karistaa itsestään riittämättömyyden tunteita symboloivan ”liikapainonsa”. ”Läski” tarkoittaa tunteita, joiden sairastunut kokee heikentävän selviämismahdollisuuksiaan kireän kilpailun maailmassa. Oireidensa avulla hän sanoo itseensä kohdistuville odotuksille, suoriutumispaineille ja ahdistaville rooleille: ”Irti minusta!” Sanat kuvaavat myös vaihetta, jossa sairastunut uskoo pystyvänsä syömishäiriön avulla hallitsemaan kehoaan ja elämäänsä, eikä halua kenenkään häiritsevän projektiaan. Fyysisen terveyden romahdettua sairastunut on jo niin kaukana entisestä persoonastaan ja normaalista elämästä, että Tuu Syliin - Liity jäseneksi! kokee olevansa täysin ”irti”, uhkaavan todellisuuden tavoittamattomissa, kuolemaa lähentelevässä yksinäisyydessä. Näytelmän perhe on fiktiivinen. Sairastuva päähenkilö Noora on 23-vuotias: nuoressa aikuisiässä, jossa on vaikea päästä hoitoon. Äiti Johanna on yksinhuoltaja; Näytelmän tausnäin Haatainen kärjistää talla on Haataisen tilanteen, jossa kahdenkin Ei saa kaunistella, oman tyttären ja vanhemman voimavarat ettei kukaan houkuttuisi perheen selviytyehtyvät nopeasti oman kokeilemaan anoreksian mistarina. Tytär lapsen ympärivuorokapenevaa polkua. sairastui anorekkautiseen valvonnan- ja - Virpi Haataisen tytär siaan 13-vuotiaahoidontarpeeseen. Perhe na. Kirjoittaminen käpertyy sisäänpäin, saioli äidille terapiaa, rauden ympärille: pikkusisko mutta teksti kasvoi henSiru jää sen varjoon pelkoineen ja kilökohtaisuuden yli ajankohtaikiukkuineen. seksi yhteiskunnalliseksi puheenvuoroksi. Henkistä hyvinvointia Teemojen kehittely ja pohdinta haastavia sudenkuoppia koristava on avointa; katsojan annetaan aineellinen hyvinvointi on saattaitsenäisesti oivaltaa asioiden mernut kulttuurimme kollektiivisen kitykset ja yhteydet. Syömishäiriön syömishäiriön valtaan. Tytär antoi syveneminen paljastuu asteittain. näytelmälle siunauksensa, siitä Kohtaukset zoomaavat rohkeasti tulisi kunnianosoitus sairastuneilanoreksian keskeisiä teemoja le - mutta asetti yhden tärkeän havainnollistaviin piirteisiin: tytär ehdon: ei saa kaunistella, ettei aloittaa uuden, kurinalaisen, suokukaan houkuttuisi kokeilemaan rituskeskeisen elämäntyylin, jonka anoreksian kapenevaa polkua. symbolina trimmattu kroppa toimii. Ruoan välttäminen on käy”Irti minusta” pureutuu aiheetännön tunnus elämänhallinnalle. seensa keskittyneesti. HaataiRuoka edustaa rakkautta, mutta sen pelko, ettei kapea-alainen suupalakin on kivulla ansaittava, ja näytelmä löytäisi laajaa yleisöä, ihanteena on itseään kiduttava pyosoittautui turhaksi: myös muiden himys. Aikuisten maailma näyttää psyykkisten ongelmien kanssa saavutusten ja pärjäämisen painekamppailevat perheet samaistuikattilalta. Noora arvostelee äidin vat ja kokivat sen itselleen merki(jatkuu seuraavalla sivulla) tykselliseksi. ” Sylillinen 1 | 2015 9 Irti minusta kutsuttiin Tampereen Teatterikesän pääohjelmistoon 2011 ja se on palkittu Terveyttä taiteesta -tunnustuksella. Rooleissa Elina Hietala, Katriina Honkanen ja Elina Reinikka. Kuvat: Teatteri Avoimet Ovet © Heli Sorjonen ruokailutottumuksia, tekee eroa niihin. Hän rakentaa projektinsa tueksi hurmioituneen ideologian, jota lukuisat iskulauseet vartioivat: ”kaikesta voi kieltäytyä!” Keho on vankila, ja hyvät muistot ruoasta on tuhottava. Psyykkisen alamäen järjenvastaista traagisuutta korostetaan huumorin keinoin luoduilla kontrasteilla: joulu kollektiivisine herkutteluineen saa anoreksiaan sairastuneen sellaisen pakokauhun valtaan, että hänen on touhuttava tauotta, siivottava kontallaan ja vessakin kahteen kertaan. ”Jos puraisen palankin, olen häviäjä!” Toinen sairastunut ihannoi anoreksiaa vapautuksena aikuisten elämästä. ”Ei perhettä, ei työtä, ei naisen roolia, vaan oma maailma.” Nooran nälkiintyvä keho huutaa ruokaa, joka täyttää kaikki ajatukset. Vasta näkö- ja kuulohäiriöiden ja vakavan hypotermiakohtauksen jälkeen hän pääsee sairaalaan, missä kohtaa sairaudentuntonsa. Pikkusiskon vierailuun kiteytyy läheisten ihmissuhteiden terapeuttisuus ja positiivinen haastavuus: Sirun mieliksi, ja tämän nuoren jämäkkyyden ja ehdottomuuden edessä Noora suostuu syömään pähkinän. Äidin ja tyttären suhteen Haatainen on kirjoittanut monivivahteiseksi – rehellisesti, selityksiä kaihtaen. Johanna on työssäkäyvä ja Nooran silmissä menestyvä 10 Sylillinen 1 | 2015 myös parisuhderintamalla; pelkääkö Noora, ettei pysty rakentamaan itselleen samanlaista elämää monimutkaistuvassa maailmassa? Opiskelupaineissaan tytär parahtaa: ”En halua suorittaa, haluan elää!” Hän kapinoi äidin tapoja vastaan, mutta hädässään turvaa kuitenkin juuri tähän. Äiti on kuin ruoka: jatkuvan tarpeen kohde, jonka välttäminen on vaikea projekti. 1980-luvun amerikkalaisissa ”anoreksiaopuksissa” syyllistettiin äitiä, Haatainen sanoo; hän ei tunnistanut näistä teorioista omaa perhettään. Näytelmän aikana Johanna palaa loppuun ja joutuu luovuttamaan käännekohdan tekemisen Nooran omiin käsiin: tämän on itse valittava elämä tai kuolema. Haataisen perheen omassa kamppailussaan kohtaamat ongelmat ovat valitettavia esimerkkejä niistä julkisen terveydenhoidon puutteista, joita syömishäiriöiden kohdalla ilmenee -- ja jotka näytelmä tehokkaasti havainnollistaa. Ensin tytär haki apua koulupsykologilta, mutta tämä ei pitänyt hänen ongelmaansa vakavana. Fyysisten oireiden on pahennuttava hengenvaarallisiksi, ennen kuin sairastunut saa tarvitsemaansa hoitoa. Nuorisopsykiatrian poliklinikalla tyttärelle tarjottiin lähes heti masennuslääkitystä, jonka käyttöönottaminen asetettiin myös sairaalaanpääsyn ehdoksi. Psyykenlääkkeiden tarjoamisesta alaikäisille nousee aika ajoin skandaalinpoikasia. Lääkkeestä kieltäytymällä tyttö jäi perheen hoidettavaksi: autoritäärisesti saneltujen ratkaisujen seurauksena perhe jäi yksin ongelmansa kanssa. Tytär tulkitsi, ettei psykologiin voinut luottaa, sillä tämä myöhästyi tapaamisista kolmasti eikä huomannut tytön usein valehtelevan. Perhe kohtasi yhä uusia lääkäreitä, joiden vastaanottoaika kului tietojen lukemiseen papereista. Tytär sanoikin äidilleen tietävänsä sairaudesta enemmän kuin kukaan heistä. Anoreksiaa sairastava seisoo persoonansa ja itsetuntonsa raunioilla. Paraneminen ei tarkoita vain oireiden poistumista, vaan luottamusta elämisen edellytyksiin. Oireiden tilalle on pystyttävä osoittamaan hyvää elämänsisältöä; tässä perheen tuki ja lämpö ovat elintärkeät. ”Sairastunut testaa läheisiään ja koettelee, onko heidän osoittamaansa tietä turvallista kulkea. Lopulta kaiken ratkaisee ihmiseltä ihmiselle välittyvä usko ja toivo. Äidin ja hoitajien on sitkeästi uskottava, että paraneminen on aina mahdollista”, Haatainen sanoo. ”Ole vain ihminen ja tunnusta se. Vakuuta siitä huolimatta aikuisen vastuullisuudella: Tää hoituu.” ■ Ruokailutilanteessa tukeminen ■ Teksti Karla Löfgren ■ Kuva Lasse Nurminen Miten syömishäiriötä sairastavan SYÖMINEN ONNISTUU? Syömishäiriöliiton SYLI-kummiksi 2014 valittu psykologi, kognitiivinen psykoterapeutti Pia Charpentier esitelmöi Syömishäiriöpäivillä ruokailujen tukemisesta sairauden eri vaiheissa. Informatiivinen luento oli sekä syvällinen että yksityiskohtainen. S yömishäiriöön sairastuneen ruokailutilanne on kompleksinen. Siinä on läsnä henkilön koko elämäntilanne laajoine taustatekijöineen: traumoineen, ihmissuhdeongelmineeen, itsearvostuksen ja tunteidensäätelykyvyn ongelmineen ja geneettisine ominaisuuksineen. Siihen vaikuttavat psyykkiset oireet: ahdistus, masennus, pakko-oireet, mahdollinen dissosiaatio ja psykoottiset tilat – ja näistä seuraavat käyttäytymisoireet: syömättömyys, ahmiminen ja kompensaatiot, kuten oksentaminen tai ulostuslääkkeiden käyttö sekä muut pakko-oireet – ja näistä oireista aiheutuvat, fyysiset komplikaatiot. Syömishäiriön vakavuusasteet Siihen, miten hyvin syömishäiriötä sairastavan syöminen onnistuu, vaikuttavat hänen sairautensa psyykkinen ja fyysinen vakavuusaste. Mitä vakavampia psyykkiset oireet, sitä heikommin sairastunut kykenee auttamaan itseään, ja sitä enemmän ulkopuolista tukea tarvitaan. Myös fyysisen tilan ollessa heikko normaali itsensä auttamisen kapasiteetti on heikosti käytettävissä. Mitä varhaisemmassa iässä sairastuneen psyykkinen kehitysvaurio on syntynyt, sitä vakavampana syömishäiriönä se ilmenee. Ihmisen kehitysvaiheet rakentuvat aina aikaisempien varaan: varhaislapsuus muodostaa psyykkisen rakenteen kulmakivet. Silloin tapahtuu perustavanlaatuisia kehitystehtäviä ja rakentuu luottamus elämään. Jos nämä vaarantuvat, keinot itsen rauhoittamiseen ja tunteiden tunnistamiseen sekä luottamus omiin ajatuksiin jäävät heikoiksi. Varhaislapsuudessa oppimatta jääneet keinot eivät ole vanhempanakaan käytettävissä, vaan heiveröinen pohja huteroittaa myöhempien kehitysvaiheiden onnistumista. Myöhäisemmissä vaiheissa alkunsa saaneet vauriot eivät vahingoita perustuksiltaan vahvaa psyykeä pysyvästi. Jos psyyken perusrakenteet ovat vahvat, paraneminen voi edetä nopeasti polikliinisessä tai sairaalahoidossa. Jos jokin keskeinen lapsuuden kehitystehtävä on jäänyt toteutumatta, sairaus on ”psyykkisesti vakava”. Mitä varhaisempi psyyken vaurio, sitä suurempi merkitys syömishäiriön oireilla on mielen koossapysymiselle. Oireet toimivat sairastuneen keskeisinä selviytymiskeinoina, eikä hänellä ole muita keinoja. Sairautta tukevat ajatukset ovat hallitsemattomia. Oireista luopuminen herättää pelkoa ja järjenvastaisia ajatuksia, kuten ”jos syön, äiti kuolee”. Pakottavista toimintavoista poikkeaminen aiheuttaa voimakasta epätasapainon kokemusta: ylitsepääsemätöntä pelkoa, hätää ja tuhoutumisen tunnetta, joita ei pysty yksin kestämään. Paraneminen vaatii terveyttä tukevan selviytymiskapasiteetin rakentamista, mikä edellyttää pitkää ja erikoistunutta, psyykkiseen työskentelyyn painottuvaa hoitoa. Keskusteluapu ei riitä, vaan ”uudelleenvanhemmoinnin” avulla sairastuneelle osoitetaan konkreettisesti, ettei häntä hylätä (jatkuu seuraavalla sivulla) Tuu Syliin - Liity jäseneksi! Sylillinen 1 | 2015 11 läheisiin ihmisiin, joka on vakavilla sairauden asteilla heikko. Myös muut paranemiseen tarvittavat taidot, kuten omien tunteiden säätely ja sietäminen, vastuunottaminen omasta voinnista ja itsen objektiivinen tarkkailu ja arviointi ovat tällöin heiveröiset. Yleiset hoito-ohjeet on laadittu ei-vakavia sairausasteita varten. Jokainen sairastunut on yksilö ja vaatii oman erityisen lähestymistapansa; tukea on tarjottava tilanteen vaatimalla intensiteetillä. Hoitavalta henkilöltä vaaditaan ensisijaisesti lempeyttä: sairastuneen täytyy tietää olevansa turvassa hänen kanssaan. Vasta, kun sairastunutta arvostetaan ja osoitetaan ymmärrystä ja myötätuntoa, hän uskaltaa alkaa parantua. Hän ei itse ymmärrä, miksi on joutunut ahdinkoonsa; hän haluaa parantua, mutta pelkää. Ristiriitaisten motiiviensa riivaamana hän tarvitsee sekä kuulluksi tulemista että tarkkoja perusteluja sille, miksi sairautta tukevista asioista aletaan pyrkiä pois. Syömisen normalisointi © Taiteilija Ismo Jokiaho, Langalla/On the wire, 2009 paniikinomaiseen ahdinkoonsa, vaan kestetään tuskalliset tunteet yhdessä hänen kanssaan. Sairauden vaiheet ja kohtaaminen Vaikka tie sairauteen on kaikilla yksilöllinen ja sen vakavuusaste vaihtelee, sairauden eri vaiheet esiintyvät enimmäkseen samankaltaisina. Ns. ”kuherrusvaiheessa” sairastunut kokee oireensa hyödyllisiksi itselleen, eikä halua apua. ”Kärsimysvaiheessa” oireet alkavat tuntua tuskallisilta, mutta tervehtymistä tukevat keinot pelottavat 12 Sylillinen 1 | 2015 ja syöminen onnistuu vain tiukasti tuettuna, aiheuttaen kapinaa ja ahdistusta. Seuraavassa vaiheessa herää toive muutoksesta: oireista luopuminen näyttäytyy realistisena mahdollisuutena; uteliaisuus ja vastaanottavaisuus hoitavien henkilöiden ehdotuksille herää. Vakavilla tapauksilla on taipumus juuttua kärsimysvaiheeseen, jossa usko muutoksen mahdollisuuteen on vähäinen ja yhteistyöhön asettuminen hoitavan henkilön kanssa hankalaa. Luottamus hoitohenkilöstöön heijastaa sairastuneen kykyä luottaa Kaikki alkaa hoitosuunnitelmasta, jossa asetetaan konkreettiset tavoitteet: mitä muutoksia halutaan ja missä aikataulussa; mitä on tehtävä jo tänään. Sairastuneen kanssa keskustellaan siitä, millainen tuki ja olosuhteet auttaisivat häntä onnistumaan. Häntä kuunnellaan tarkasti ja kunnioittavalla asenteella, mutta sairautta tukematta. Hoitavan henkilön on ilmaistava mielipiteensä selkeästi ja perustellen, hienotunteisesti eikä pakottamalla. Sairastuneelle laaditaan tavoiteruokalista tai suunnitellaan viikoittaiset lisäykset senhetkiseen ruokavalioon. Kalorimääristä ei puhuta,vaan ruoista ja annoksista. Hoitava henkilö seuraa painon kehitystä, mutta sairastunut ei välttämättä itse kestä tietoa painostaan. Ruokarituaaleja, esim. ruokien punnitsemista tai pilkkomista tietyllä tavalla, vähennetään asteittain – samoin pakonomaisia liikuntatapoja ja kehon tarkkai- lua. Fyysinen kunto määrittää etenemisen vauhdin; tärkeintä ei ole vauhti, vaan oikea suunta. Syömistä tuetaan sen verran, kuin sairastunut kokee tarpeelliseksi: joku pystyy ohjeiden perusteella itse muuttamaan ja säätelemään käyttäytymistään, joskus tarvitaan läheisen läsnäolo. Joku taas tarvitsee tiivistä kahdenkeskistä tukea syömisessään; tämä voi olla rauhoittelua tai syöttämistä, tarvittaessa nenä-mahaletkun laittamista. Työskentelyä seurataan ja tuetaan, tavoitteita tarkistetaan ja säädetään, hoitosuunnitelmaa päivitetään; jollei jokin harjoitus tai lisäys onnistu, ongelmaan mietitään ratkaisu seuraavaksi kerraksi. Sairastuneet ovat itse sanoneet ruokailujensa suunnittelusta, ettei vastuuta saa antaa heille, tai ”anoreksia ottaa ohjat”. Hengenvaarallisissa tapauksissa huomioidaan re-feeding-syndrooman mahdollisuus. Ahmimisen lopettaminen Ahmimisen lopettaminen alkaa tilanteen huolellisella kartoituksella: mitä ahmimisen aikana tosiasiallisesti syödään (subjektiivinen käsitys voi erota objektiivisista määristä paljonkin), miten usein ja millaisissa tilanteissa ahmimiskäyttäytyminen laukeaa, mitä tunteita esiintyy ennen ja jälkeen, ja mitä tyhjentymiskeinoja käytetään. Ahmimista ei voi lopettaa laihduttamisen aikana, sillä nälässä oleminen aiheuttaa fysiologisista syistä tapahtuvaa ahmimista. Kehon tasapainotilan löytäminen on tärkeää, ja säännöllinen, riittävä syöminen auttaa palauttamaan aivojen normaalit nälkä-kylläisyysviestit. Tässä voi auttaa täsmäsyöminen, nälän välttäminen säännöllisin ruokailuin ja ahmimiskertojen asteittainen vähentäminen. Kun päästään oireettomaan tilaan, paljastuvat oireiden alleen hautaamat ahdistukset. Tila on erittäin informatiivinen. Tunteista ja ajatuksista kannattaa pitää paranemispäiväkirjaa. Ahdistustaan voi opetella säätelemään kehoa Tuu Syliin - Liity jäseneksi! rentouttamalla, hengitysharjoituksin sekä kognitiivisin ja konkreettisin keinoin: kauppareissujen ennaltasuunnittelu, ahmintaruokien välttäminen ja syömistilanteiden rauhoittaminen auttavat. ”Mindful eating” tarkoittaa ruokailuun keskittymistä: ei syödä esimerkiksi tv:tä katsoessa. Ongelmatilanteita pohtimalla voi oivaltaa, miten pahasta mielestä voi selvitä ilman ahmimista. Oirehtimisen lopettaminen vaatii eriasteista tukea: säännöllisiä tapaamisia, ruokailutilanteiden ja niiden jälkeisen ajan jakamista, ruokien valmiiksi annostelua ja tyhjentäytymistä estävää valvontaa, tai tarvittaessa ”vierihoidossa” pitämistä. Hoito yleispsykiatrisella objektiivisuutensa, eikä ota asioita henkilökohtaisesti. Ongelmatilanteisiin on suhtauduttava luovasti, mahdollisuuksina oivalluksiin. Potilassuhteen aiheuttamat hankalat tunteet täytyy tunnistaa, käsitellä ja hyväksyä. Prosessoimattomina negatiiviset tunteet vaikuttavat käyttäytymiseen tiedostamattomasti. Hoitavan henkilön omien tunteiden säätelykeinot on harjoiteltava hyviksi; negatiivisia tunteita ei saa tuoda potilassuhteeseen. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ja teamin tuki auttavat. Yhteinen linja ja yhdessä rintamassa pysyminen ovat tärkeitä hoidon onnistumiselle. Korjausliikkeet tehdään ilman itsesyytöksiä. Syömishäiriöt vaativat hoitavilta Ruokailujen henkilöiltä paljon aikaa ja huotukeminen kotona miota. Tapaamiskertoja pitäisi Sairastuneen tukeminen kotona olla vähintään viikoittain, mutta edellyttää läheisiltä paljon voimia yleispsykiatriset poliklinikat pystyja kärsivällisyyttä, jämäkkyytvät yleensä tarjoamaan vain tä ja lempeyttä – sekä pari tapaamista kuukaukykyä sietää hänen dessa. Syömishäiriötä ahdistuneisuuttaan sairastavien ahdisSairastuneen ja pelkojaan ennen tuksensäätelyn tukeminen kotona edellyttää läheisiltä paljon voimia ja ja jälkeen ruokaityöstäminen vaatii kärsivällisyyttä, jämäkkyyttä lun. Ravitsemustepitkäjänteistä ja lempeyttä – sekä kykyä sietää rapeutin tai muun erityisosaamista, hänen ahdistuneisuuttaan hoitavan henkilön jollaisen puuttuja pelkojaan ennen ja kanssa laaditusta, essa potilaan turjälkeen ruokailun. selkeästä ruokalisvallisuudentunne - Pia Charpentier tasta pidetään kiinni horjuu. Yleispsykiatilman poikkeuksia, risilla poliklinikoilla eikä siihen tehdä muuonkin syytä muodostaa toksia muun kuin hoitavan syömishäiriöiden hoitoon henkilön kanssa. Näin vältytään perehtyneitä työryhmiä, joille jatkuvilta neuvotteluilta ja helpojärjestetään koulutus, työnohjaus tetaan ruokailutapahtumaa. Jos ja tarvittava tuki. Hoitoa varten rasairastuneen on vaikea annostella kennetaan yksityiskohtainen malli itselleen listan mukaisia annoksia, arvoista, tavoitteista ja toimintatane tehdään hänelle valmiiksi. Kylvoista. Hyvistä hoitomenetelmistä läisyyden aiheuttamaa ahdistusta on hankittava paljon tietoa ja helpotetaan läsnäolon, yhdessä esimerkkejä muualta. tekemisen ja terveiden ajatusten avulla. Hoitotyöntekijän on omaksuttava ajatusmalli, joka mahdollistaa Läheisten on tärkeää saada itpositiivisen suhtautumisen potiselleen tukea esim. hoitavaa henlaaseen, ja siedettävä ja otettava kilöä tapaamalla; tämä voi toimia vastaan kaikki, mitä tämän sisältä ”työnohjaajana” ja neuvonantajahoidon aikana nousee. Kaikki na. Mikäli ruokailut eivät onnistu, on informaatiota jostain, eikä vaan aiheuttavat kohtuutonta mistään tarvitse loukkaantua stressiä läheisille ja sairastuneelle, tai turhautua; ahdistus kuuluu osastohoitoa on harkittava. ■ asiaan. Hyvä hoitaja säilyttää ” Sylillinen 1 | 2015 13 Maudsley-malli ■ Teksti Karla Löfgren ■ Kuva Lasse Nurminen Konkreettisia työvälineitä vanhemmille MAUDSLEYN PERHEHOITOMALLI Sh, TtM, perheterapeutti Katja Tenhovirta luennoi Maudsleyn mallista Suomessa kolmivaiheista hoitoprosessia kuvailemalla. Perhehoitomallia alettiin kehittää Lontoon Maudsley-sairaalassa 1980-luvulla. P erheen ottamisesta hoidon objektiksi siirryttiin yhteistyön tekemiseen sen kanssa. Aiemmasta ajattelusta, jonka mukaan perhe oli sairastuttanut lapsensa, luovuttiin. Perhe alettiin nähdä voimavarana ja vanhemmat oman lapsensa parhaina asiantuntijoina. Oikein ohjattuina ja tuettuina he voisivat auttaa lastaan paranemisessa. Syömishäiriö tuhoaa perheen identiteetin. Perhe organisoituu sairauden ympärille ja alkaa määritellä itsensä sen kautta. Aikakäsitys kapeutuu, päätöksenteko viivästyy, terveet mallit estyvät, voimavarat ja huomio valuvat sairauteen. Perhe eristäytyy omaan neuvottomuuteensa. Siksi ensitapaamisella onkin pohdittava, millainen perhe oli ennen. Molempien vanhempien on ymmärrettävä oma merkityksensä hoidon onnistumiselle; heidän motivoimisensa mukaan on tärkeää nuorelle potilaalle. Heidän on kyettävä toimimaan yhteisymmärryksessä ja yhtenäisenä rintamana syömishäiriön voittamiseksi niin, että he tekevät samoja päätöksiä suhteessa ruokaan. Hoidon taustalla on moniammatillinen tiimi. Perheterapeutit tapaavat perhettä, ja potilaan ravitsemuksellista toipumista seurataan jatkuvasti. ”Vaikka hoito perustuu käsikirjoihin, ollaan valmiita siihen, että mitä vain voi tapahtua.” Hoidon eteneminen Maudsleyn mallin mukaan 1. vaihe: Luodaan yhteistyösuhde kaikkiin perheenjäseniin; tutkitaan syömishäiriön historiaa ja sen vaikutusta perheeseen. Perheen vuorovaikutuskuvioita tarkastellaan. Vanhempien kykyä saada potilas syömään testataan tarvittaessa ”milk and biscuit” -menetelmällä. Heidät sitoutetaan takaamaan potilaalle riittävä ravinnonsaanti ja ruokailurytmin normalisoituminen. Mukaan voidaan ottaa myös muuta lähipiiriä, kuten koulun keittäjät. Fokus on painon korjaamisessa. Huomioidaan perheen vahvuudet ja heikkoudet ruokailun aikana. Tilanteen vakavuus tunnustetaan, mutta siitä ei syytetä ketään. Ongelman syntyä tärkeämpää on sen ratkaiseminen. Muutoksen välttämättömyys tehdään selväksi. Punnitus on tärkeää somaattisen riskin vuoksi. 2. vaihe: Perhettä autetaan haastamaan sairauden oireet. Syömishäiriö ja painon korjaaminen ovat tapaamisten keskiössä. Vanhempien auktoriteettia suhteessa lapsen ruokailuihin tuetaan, ja sisaruksia rohkaistaan kannustamaan potilasta iän mukaiseen toimintaan. Toisella tapaamiskerralla perhe ruokailee jossain muualla kuin kotona; he tuovat ruoan mukanaan ja terapeutti tarkkailee ruokailutapahtumaa. Kriittistä ilmapiiriä tutkitaan. 3. vaihe: Potilas huolehtii ruokailuistaan jo itse, ja painon tulee olla normalisoitunut. Yksilön ja perheen kehitystä tutkitaan. Tavoitteena on, ettei lapsi-vanhempi-suhde keskity enää vain syömishäiriöoireiden ympärille, ja perheen siirtyminen normaaliin nuoruuteen liittyvien haasteiden pariin. Mitä on jäänyt sairauden vuoksi elämättä? Myös potilaan omille tuntemuksille, kuten painonnousun aiheuttamalle ahdistukselle, annetaan tilaa. Vastuuta paranemisesta siirretään hänelle itselleen. Vanhemmuutta tuetaan edelleen ja tarkkaillaan mahdollisia merkkejä sairauden uusiutumisesta. Usein vanhempien omaa tapaushistoriaa nousee tässä vaiheessa esiin. Tulevaisuudensuunnitelmista keskustellaan ja hoitosuhde lopetetaan. Suomalaisessa Käypä hoito -suosituksessa vuodelta 2014 todetaan, että ”perhepohjainen hoito on 12-18-vuotiailla laihuushäiriötä sairastavilla (–) ilmeisesti tehokkaampaa kuin yksilökeskeinen terapia. Yksi potentiaalinen selitys perheterapian tehokkuudelle voisi olla, että perheen tuki potilaalle jatkuu vuosia terapian jälkeen terapiassa opittujen tekniikoiden avulla. (–) Vanhemmat ottavat vastuun potilaan ruokailusta, Sylillinen 1kriittisiä | 2015 potilasta kohtaan ja ulkoistavat sairauden. Vanhempien voimaantuminen vähentää potilaan oirehdintaa.” ovat vähemmän 14 Annan kokemuspuheenvuoro ■ Teksti Karla Löfgren untijat Syömishäiriöpäivien kokemusasiant ä palautetta! saivat yleisöltään runsaasti kiittävä Itselleen on oltava HYVÄ ja ARMOLLINEN Anna Penttilän puheenvuoro ”Syömishäiriö vaikuttaa elämässä ihan kaikkeen” alkoi liikuttavasti: ”Minulla on rakastava, välittävä perhe. Ruoka merkitsi tärkeitä yhteisiä hetkiä ja nautintoa, eikä sitä tuputettu.” A nna oli läheisten silmissä iloinen, nauravainen tyttö, mutta hänen minäkuvansa oli epäselvä ja itsetuntemus heikko. Perheen lomamatkalla nähdyt hoikat, sporttiset tytöt tekivät 12-vuotiaaseen Annaan vaikutuksen. Huomiotta jäämisen tunnekin saattoi olla yhtäkkiä syntyneen, lujan laihdutuspäätöksen taustalla – ja tunne, ettei häntä otettu vakavasti. Ripeä onnistuminen painonpudotuksessa johti huumautuneeseen onneen. Yöllisten jumppahetkien, kalorien laskemisen ja muiden yksinäisten rutiinien myötä elämästä katosi nopeasti ilo; suhteet perheeseen ja ystäviin kuihtuivat. Yläasteen ensimmäisenä päivänä Anna sai vaikean hypotermiakohtauksen ja pääsi somaattiselle lastenosastolle. Vain fyysiset oireet hoidettiin, ja kotiutumisen myötä alkoi oksentelu. Yläkoulusta ei jäänyt mitään muistoja. Pian Anna oli pakkohoidossa Kokkolan keskussairaalan suljetulla psykiatrisella nuoriso-osastolla. Siellä valvonta petti usein: hoitajien huijaaminen ruokaa piilottamalla tai oksentamalla oli helppoa. Nämä myös luistivat sopimuksista ja jopa kiistivät puheissaan Annan diagnoosin. Piittaamaton asenne hämmästytti ja loukkasi. Positiivisia muistoja jäi hyvistä omahoitajista, jotka osasivat laittaa tytön kohtaamaan ahdistuksensa, puhumaan ja itkemäänkin turvallisessa seurassaan. Taitava Tuu Syliin - Liity jäseneksi! terapeutti ja lämminkatseinen, jämäkkä lääkäri auttoivat Annaa sairaudentuntoon ja ymmärrykseen. Oireet jäivät silti kytemään, eikä kotiutuminen ollut helppoa: Anna jatkoi oksentelua, mutta selviytyi arjesta joten kuten. Työt ja opinnot toivat elämään muutakin sisältöä kuin syöminen, oksentaminen ja liikkuminen. Anna muutti Jyväskylään ja valmistui kokiksi. Siellä hän päätti lopettaa pitkän seurustelunsa, jonka ymmärsi ylläpitävän syömishäiriötään ja toimivan sen kotilinnana. Parisuhteen ja kumppanin asettaminen etusijalle olivat estäneet häntä keskittymästä paranemiseensa. Hän tapasi nyt säännöllisesti ravitsemussuunnittelijaa ja sairaanhoitajaa; hoidossa yhdistettiin onnistuneesti fyysisen puolen ja ajatusmaailman kuntoon saaminen. Anna alkoi nähdä oksentamisesta pidättäytymisen haasteena: hän tahtoi kohdata ahdistuksen, selättää sen ajatustyöllä, ja niin ”musta möykky” sisimmässä alkoi haalistua. Esiin nousi hyväksyntä, armollisuus ja lopulta myös rak kaus itseä kohtaan. Sosionomiopintojen ja vapaaehtoistyön aloittaminen Tampereella auttoivat löytämään oman, voimakkaan tunteellisuuden, uskon välittämisen voimaan ja sen käyttämisen muiden hyväksi. ”Minuuden rakentaminen on ollut raskasta, mutta kiinnostavaa – ja tuntuu todella hienolta olla eheä”, Anna totesi valoisasti, toivoa säteillen. Lapsenomainen huolettomuus tarkastella asioita ja elää häilyy pois, kun tilalle alkaa muodostua sysimusta pilvilinna: vääristyneiden ajatusten palatsi, josta ei pääse pois ennen kuin on kavunnut tuon palatsin portaat ylimpään kerrokseen saakka ja uskaltanut hypätä sen ainoasta ikkunasta ulos. Sitten on edessä toinen taistelu. Ehkä kolmas ja neljäskin. Taisteluiden määrästä huolimatta, on yhden taistelun jälkeen aina vahvemp i. Lopulta koittaa se hetki, jolloin voi todeta itselleen: ”Sitten olin vapaa.” ”Hoidossa tärkeintä on ihmisen kunnioittaminen ja auttaminen, oli avun tarve sitten pieni tai suuri. Tämä on tehtävä yksilöä ja yksilöllisyyttä arvostaen. Mielen maailma ei syömishäiriöitä tarkasteltaessa saa olla toissijainen esimerkiksi painoluokituksiin verrattuna. Perheen tuki ja läsnäolo ovat kullanarvoisia, samoin hyvien omahoitajien. Ilman tukijoukkoja ei pysty valitsemaan elämän tienviittaa – jonka vaihtoehtona on henkisen maailman tukahtuminen ja konkreettinen elämän päättyminen.” Annaa auttoivat myös luova toiminta, musiikki ja kirjoittaminen, rentoutumisharjoitukset sekä kannustavat paranemistarinat. Takapakit on pystyttävä hyväksymään. Henkilökunnan on pysyttävä päättäväisenä. Viime kädessä ratkaisevia ovat halu parantua, päänsisäinen työskentely, armo itselle ja vastuun ottaminen omasta itsenäisestä elämästä. Syömishäiriö oli vienyt 9 vuotta nuoruudesta. Paranemistahdon heräämiseen oli kulunut vuosia, mutta nyt oman hyvinvoinnin asettaminen etusijalle tuntuu jo luontevalta. ”Sairaudesta huolimatta kannattaa koko ajan tavoitella elämän muita antimia ja unelmiaan”, Anna linjaa paljon kokeneen painokkuudella ja ikäiselleen harvinaislaatuisella kypsyydellä. ■ Sylillinen 1 | 2015 15 Keroputaan malli ■ Teksti Karla Löfgren ■ Kuva Lasse Nurminen Avoimen dialogin hoitomalli Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä EROON POMPOTTELUSTA JA VASTUUNSIIRTÄMISESTÄ Sairaanhoitaja YAMK, perheterapeutti Mia Kurtti esitelmöi Syömishäiriöpäivillä Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä kehitetystä Avoimen dialogin hoitomallista. Psykoosia ja skitsofreniaa sairastavien hoitoon löydettiin 1980-luvulla uusia näkökulmia. Y hteistyössä asiakkaiden, heidän perheenjäsentensä ja työntekijöiden kanssa syntyivät hoitomallin perusajatukset: palveluiden helppo saatavuus, perhe- ja verkostokeskeisyys, avun tarpeenmukaisuus sekä palveluprosessin dialogisuus. Länsi-Pohjan psykiatrian tulosalueen toimintaa ohjaa hoitoon pääsemisen mutkattomuus; lähetettä ei tarvita. Ihmiset voivat soittaa polikliiniseen numeroon, joka on toiminnassa 24/7. Puheluun vastaava hoitaja sopii tapaamisen ja organisoi hoidon. Koska verkostot ovat elämässä aina läsnä, niitä ei voi ohittaa hoidossakaan: perhe nähdään voimavarana ja kutsutaan mukaan hoidollisiin keskusteluihin asiakkaan tarpeiden mukaisesti. Hoitavassa työryhmässä on kaksi tai kolme työntekijää moniäänisyyden toteutumiseksi. Samojen henkilöiden kulkeminen hoitoprosessissa asiakkaan rinnal- 16 Sylillinen 1 | 2015 Kokemusasiantuntija Ella la on tärkeää psykologisen jatkuHytönen kertoi ilahtuneensa siitä, vuuden ja turvallisuudentunteen että tuli kohdelluksi ihmisenä, ei muodostumiselle. Jos kemiat eivät diagnoosina. Kahden tutun hoitakohtaa, uudet tekijät sovitaan jan mukanapysyminen hoidon yhdessä. Keskustelu on avointa eri vaiheissa tuntui myös ja läpinäkyvää: hoidollisista hyvältä, sillä luottamukratkaisuista keskustellaan Jokainen on sen rakentuminen on parityöskentelyssä tai ryhyksilö ja sellaisena hidasta ja vaikeaa. mässä, aina asiakkaan lästutkimustuloksia Turvallisuutta lisäsi näollessa. Vaikka henkilötärkeämpi! tieto, ettei paranemikunnalla on tietämisen ja - Ella Hytönen selle asetettu aikarajaa, tekemisen meininki, asioita jonka hän olisi kokepohditaan yhdenvertaisessa nut uhaksi tapaamisten sävyssä - tiedostaen ja tunnusloppumisesta. Vaikka hoito taen, ettei psyykkisiin ongelmiin jossain vaiheessa tuntui turhalta löydy quick-fix -ratkaisuja. ja paikallaanpolkevalta, muutos parempaan tuli ennen pitkää Nuorisopsykiatriassa eniten näkyväksi. Perhettä auttoi tuen yhteydenottoja tulee äideiltä ja ympärivuorokautinen saatavuus terveydenhoitajilta. Vanhempia puhelinsoitolla. Ella kertoi myös pyritään tukemaan monin eri keikokeneensa paranemisen todella noin siten, että nuori voisi toipua alkaneen, kun hän 18-vuotiaana kotihoidossa. Keroputaan malli sai tulla yksin, ilman perhettään on vähentänyt sairaalahoitojen ja vastaanotolle ja puhua itse asioislääkitysten tarvetta. Syömishäitaan. ”Jokainen on yksilö, ja sellairiötä sairastavilta ja heidän persena tutkimustuloksia tärkeämpi!” heenjäseniltään on saatu hyvää hän muistuttaa. ■ palautetta. ” Toimintaterapian keinot ■ Teksti Karla Löfgren ■ Kuva Lasse Nurminen TASAPAINOTETTU ARKI – toimintaterapian keinot tukea toipumista Toimintaterapeutit Marja Vesaoja ja Outi Sjöblom esitelmöivät toiminta terapian keinoista syömishäiriöiden hoitamisessa vuosikymmenien mittaisen työkokemuksen että vanhemmuuden näkökulmasta. T oiminnallisuus toteutuu yksilön, ympäristön ja toiminnan vuorovaikutuksena. Ihminen tarvitsee toimintaa ja sillä on terapeuttisia vaikutuksia häneen; se on merkittävä terveyden ja hyvinvoinnin tekijä. Toiminta jäsentää aikaa ja luo elämälle rakenteen. Ihminen ilmaisee sen kautta persoonallisuuttaan ja yksilöllisyyttään ja saa siitä elämälleen tarkoituksellisuutta. Pyrkiessään tavoitteisiin ja kohdatessaan haasteita ihminen kokee tuotteliaisuutta (flow) ja sen kautta mielihyvää. Toiminnasta saa miellyttäviä aistikokemuksia sekä hyvää mieltä, huumoria ja fyysistä aktiivisuutta. Itsestä huolehtiva toiminta, kuten lepääminen, rauhoittuminen ja ravinnon nauttiminen elvyttävät voimavaroja. Toimintaterapian kiinnostus yksilön toiminnallisuuteen lähtee liikkeelle kysymyksestä, millaista hänen arkensa on. Syömishäiriötä sairastavan elämään avataan tämän näkökulman avulla uusi ikkuna. Onko kaikki hänen toimintansa todella tarpeellista -- vai voisiko vanhasta tavasta luopuminen auttaa voimaan paremmin? Montako tuntia päivässä hän käyttää toisten tarpeista huolehtimiseen, ja montako rentoutumiseen ja palautumiseen? Mistä hän on joutunut luopumaan syömishäiriön takia, ja mitä haluaisi saada takaisin? Kuva tai esine havainnollistaa ja auttaa puhumaan. Ajankäytön selvittely piirroksin ja aikataulujen avulla havainnollistaa sitä, miten syömishäiriö oireineen vaikuttaa moniin tottumuksiin, rajoittaa Tuu Syliin - Liity jäseneksi! yksilölle merkityksellisten toimintojen toteuttamista ja luo jäykkiä, pakonomaisia rutiineja. Ajankäytön tarkastelulla havainnollistetaan sitä, mihin yksilö arjessaan on tyytyväinen ja mihin hän kaipaa muutosta. Työskentely edistää arjessa selviytymistä ja kasvattaa motivaatiota toipumiseen. Usein se johtaa oivallukseen: ”Mä en enää halua elää tällä tavalla!” Toimintaterapian tapaamisissa tehdään muutossuunnitelmia ja tuetaan niiden toteuttamista. Yksilöllisesti tai ryhmässä tarkastellaan taustalla olevia ajatuksia ja tunteita erilaisten luovien menetelmien avulla. Vertaistuen merkitys on valtava: sairastuneelle on hyvin lohdullista ja voimaannuttavaa huomata, ettei ole yksin ongelmansa kanssa. Syömishäiriötä sairastavan Tasapainotettu arki kotona: ajankäytöstä puuttuu usein tavanhemman näkökulma sapaino: levon, itsestä huolehSyömishäiriöön sairastunut saattimisen, tuotteliaisuuden (työ, taa kotona tarvita paljon opiskelu, velvollisuudet) ja apua ja tukea syömisessä vapaa-ajan suhteet ovat 15-vuotiaan ja tasapainoisen arjen vääristyneet. JaksamatDanielan näkemys rakentamisessa. Nuoren tomuus ja näköalatparanemiseen taannuttua monissa tomuus ovat tunnusauttaneista asioista toiminnoissa pikkulapomaisia. Anoreksiaa kuuluu: intensiivinen sen asteelle vanhemmille sairastava voi huolehtia tuki ja jämpti, mutta kasautuu paljon uusia velvollisuuksistaan ääjoustava asenne! velvollisuuksia. Sairaus ei rimmäisen tunnollisesti, silti saa viedä liikaa tilaa, vaan ja pakonomaiset liikuntaharperheessä on pystyttävä huolehrastukset sekä muu touhukkuus timaan muidenkin hyvinvoinnista saattavat viedä kaiken vapaa-ajan. ja jaksamisesta. Johtaako perheen Tarkastelussa keskitytään toiminarkea sairaus vai vanhemmat? takokonaisuuksien välisen tasapainon palauttamiseen. Hoitoprosessissa vahva johtajuus kuuluu ammattitaitoiselle Tärkeää on löytää uusia nähoitavalle taholle. Hyvä yhteiskökulmia ja muutoksen mahdoltyösuhde tukee ja kunnioittaa lisuuksia. Arvot ovat merkittävä vanhempien omaa johtajuutta ajankäyttöön vaikuttava tekijä. sairauden vaikutusta vastaan. Mitkä asiat ovat sairastuneelle Tarvitaan myös kannustavaa tärkeitä, ja millä tavalla ne konkrepalautetta: ”Äitisi tekee oikein; hän tisoituisivat arkipäivässä? Näkökulhoitaa vanhemmuuden tehtävää”, maa voi hakea myös haaveista: niija konkreettista apua esim. sositä voivat olla vapaus sairaudesta, aalietuuksien hakemisessa. Hoitorohkeus elää ja oman naiseuden/ keinojen on oltava monipuolisia, mieheyden löytäminen. Työskenmoniammatillisia ja joustavia; partelyä voi jatkaa suunnittelemalla haat keinot löytyvät yhteistyössä. yksi oikein hyvä päivä ja miettimälVanhempien luottamusta ja toivoa lä, mitä sen toteuttamiseksi voisi on ylläpidettävä. ■ alkaa jo tänään. Sylillinen 1 | 2015 17 Hoitosuunnitelma työvälineenä ■ Teksti Karla Löfgren ■ Kuva Lasse Nurminen ilasta autetaan Syömisen jälkeisillä lepohetkillä pot ksi lempeästi pitelemällä: kestämään ahdistustaan esimerki hallinnassa” ”Kehosi rajat ovat tässä, tilanne on HOITOSUUNNITELMA ja hoidon tuloksellisuuden arvioiminen Kokkolaan vuonna 2010 perustetun Syömishäiriöklinikan toiminnasta esitelmöi sen toiminnanjohtaja, psykiatrinen sairaanhoitaja Marjo Sandvik. Erikoissairaanhoidon tasoinen, psykiatrijohtoinen yksityissairaala hoitaa kaikkia syömishäiriömuotoja poliklinikalla, kahdella päiväosastolla ja kokovuorokausiosastolla. D iagnostisia hoitoonottokriteerejä ei ole, sillä itsen ja omien ongelmien vähättely kuuluu usein sairauteen. Potilaita tulee koko maasta. Hoitoajat osastoilla vaihtelevat muutamasta kuukaudesta puoleentoista vuoteen. Syömishäiriöklinikan hoitomallin perusperiaatteena on keveimmän mahdollisen hoitovaiheen hyödyntäminen korkeimmalla mahdollisella teholla: hoito ei saa olla intensiivisempää kuin toipumisprosessin kannalta on välttämätöntä. Stepped care -hoitoideologian pyrkimyksenä on välttää potilaan passivoituminen ja aktivoida itsenäiseen vastuunottamiseen. Yksilöllisyysperiaatteen mukaisesti potilasta hoidetaan hänen kohdallaan parhaiten toimivin keinoin. 18 Sylillinen 1 | 2015 Syömiskäyttäytymisen normalisoimiseen ja ravitsemustilan korjaantumiseen pääsemiseksi potilaalle on löydettävä vaihtoehtoiset ratkaisumallit tunteiden käsittelyyn. Syömishäiriön oireita ei voi ottaa pois antamatta jotain keinoa tilalle, sillä oireista luopuminen saattaa aiheuttaa potilaassa tyhjyyden ja tuhoutumisen tunteita. Toipumiselle keskeistä on tunteiden tunnistaminen ja niiden käsittely toipumista tukevassa hengessä; halu parantua ja itsensä hyväksyminen; ja lopulta toimintakyvyn, elämänhallinnan sekä itsenäisen vastuunoton löytäminen. Syömishäiriöiden monitahoisesta luonteesta johtuen niiden hoitoa toteutetaan moniammatillisena yhteistyönä. Vaikka syömishäiriöt ovat ensisijaisesti psyyken sairauksia, ne ilmenevät oirekuvana, johon kuuluu vahvasti fyysisiä oireita, joiden huomioiminen on toipumisen kannalta välttämätöntä. Syömishäiriöstä ei voi parantua ilman ravitsemustilan korjaantumista sellaiseksi, jossa kehon ja mielen toiminta on ravitsemuksen osalta turvattu. Tämän lisäksi pyritään vaikuttamaan taustalla oleviin psyykkisiin ja sosiaalisiin tekijöihin sekä arjen toimintakykyyn. Sairaudelle altistavien, laukaisevien ja ylläpitävien tekijöiden huomioiminen vaatii psykiatrista ja psykoterapeuttista osaamista, somaattista ja ravitsemushoitoa sekä sosiaalisen ja fyysisen toimintakyvyn kohentamista fysio- ja toimintaterapian, omahoitajatyöskentelyn ja taideterapian keinoin. Eri hoitomuodot tukevat toisiaan. Hoitosuunnitelma työvälineenä Hoitosuunnitelma kokoaa yhteen potilaan keskeiset terveysongelmat ja suunnitelman niiden hoitamiseksi. Potilaan toivotaan olevan aktiivisesti mukana tavoitteiden asettamisessa. Suunnitelman laatiminen kirjallisena tekee hoitoa näkyväksi potilaalle ja maksavalle taholle (esim. erikoissairaanhoidon/perusterveydenhuollon/ sosiaalihuollon maksusitoumus, vakuutusyhtiö) ja edesauttaa myös hoidon siirtymistä takaisin kotikuntaan. Hoitosuunnitelmaa varten arvioidaan potilaan sairaudentila, oireiden voimakkuus ja merkitys (valmius luopua oireista), kyky omaksua vaihtoehtoisia tunteidenhallintakeinoja sekä kyky ottaa vastuuta toipumisesta. Sairaushistoria, perheen ja potilaan näkemykset, sekä lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet kartoitetaan. Toiveena voi alkuun olla: ”etten inhoaisi itseäni niin paljon” tai “etten olisi niin väsynyt”, joita seuraa keinojen pohtiminen. Arviointiin osallistuvat psyyken ja somatiikan erikoislääkärit, ravitsemus- ja fysioterapeutti, osastonhoitaja/ toiminnanjohtaja sekä omahoitajat, tarvittaessa myös psykoterapeutti. Millaisin konkreettisin keinoin syömishäiriötä sairastavaa autetaan syömään? Sandvik kertoo esimerkinomaisesti, mitä hoitava henkilö voi sanoa: ”Tämä ateria on sinulle nyt välttämätön; minäkin söin tätä ruokaa, eikä painoni räjähtänyt; sinä olet turvassa.” Syömisen jälkeisillä lepohetkillä potilasta autetaan kestämään ahdistustaan esimerkiksi lempeästi pitelemällä: ”Kehosi rajat ovat tässä, tilanne on hallinnassa.” Hoidon Syömishäiriöklinikalla tulee edistyä. Joskus potilas ei ole valmis etenemään toipumisprosessissa henkilökunnan sekä lähipiirin motivoinnista ja realisoinnista huolimatta. Syömishäiriöklinikan hoito perustuu vapaaehtoisuuteen. Jos potilaan sitoutuminen on heikkoa, ”motivaatioloma” saattaa auttaa häntä ymmärtämään avuntarpeensa. Miten hoidon onnistumista mitataan? Hoidon onnistumista mitataan laajoin, asiantuntemusta edellyttävin mittarein. Pelkkä ravitsemustilan korjaantuminen ei riitä, vaan potilasta on arvioitava kokonaisuutena, jonka avainroolissa on toimintakyky, ei yksittäinen oire. Tietyn hetken tilannetta voidaan tarkastella poikkileikkauksena voinnin eri osa-alueittain, Tuu Syliin - Liity jäseneksi! mutta hoidon kokonaisvaltainen tuloksellisuus näyttäytyy vasta pitkällä aikavälillä. Syömiskäyttäytymisen saralla arvioidaan potilaan suhdetta ruokaan: ajatuksia ja tunteita, tietoa, uskomuksia, käytännön syömistä (ateriarytmi, ateriakoostumukset, ruokamäärät, ruokavalinnat, mahdolliset rituaalit, syömisnopeus, syömisjärjestys, kyky osallistua pöytäkeskusteluun), tuntemukset ruokailun aikana, ennen ja jälkeen, nälän ja kylläisyyden tunnistaminen ja reagointi, ympäristötekijöiden vaikutukset (paikka, seura, hajut, äänet, mainokset, ilmapiiri, ruoan näkeminen), asenne syömiseen (rentoa, joustavaa, sallivaa/ kontrolloivaa, hallitsematonta, ehdollista). Psyykkisen voinnin saralla arvioidaan ahdistuksen, pelkojen sekä oireiden sietokykyä ja hallintaa, vaihtoehtoisten ratkaisukeinojen omaksumista, halua ja motivaatiota. Somaattisessa voinnissa tarkastellaan ravitsemustilaa (paino, syöminen, liikkuminen, kompensaatiot), nälkiintymiseen liittyviä oireita, mahdollisia verenkuvamuutoksia, EKG-muutoksia, RR-muutoksia, kuukautisia, turvotuksia ym. Fysioterapeuttinen arvio kattaa mm. liikuntatottumukset, tuki- ja liikuntaelimistön kiputuntemukset, kehonkuvan, kehosuhteen, liikkuvuuden ja joustavuuden, asentomallin ja hengityksen. Arjen hallintaa ja toimintakykyä arvioidaan kotona ja sen ulkopuolella: vastuunkantoa, taitoja, osaamista (ruoanlaitto, rahankäyttö, jaksaminen, hygienia, turvallisuus) sekä itsenäisyyden/riippuvuuden näkökulmasta. Kykeneekö potilas ottamaan vastuuta toipumisestaan? Ottaako hän vastaan ohjausta ja tukea lähipiiriltä? Pystyykö hän rauhoittamaan itseään ja uskomaan selviytymiseensä? Haaveita ja suunnitelmia kartoitetaan. Mikä on potilaan oma kokemus pärjäämisestään; tunteeko hän kuuluvansa johonkin? Eri maiden hoitomenetelmiin perehtynyt Sandvik toteaa, että esimerkiksi Virossa käytäntönä on arjen kaoottisuuden eli elämänhallinnan arviointi kehonpainoon keskittymisen sijasta. Syömishäiriöklinikalla paraikaa tehtävään tutkimukseen hoidon tuloksellisuudesta on saatu ohjausta ruotsalaisilta syömishäiriötutkijoilta. Sen menetelmien tehokkuutta verrataan näin myös sikäläisiin hoitoinstansseihin. ■ © Taiteilija Mari Jäälinoja, Versoja, 2014 Friman SylillinenKuva 1 | Mika 2015 19 Heinin kokemuspuheenvuoro ■ Teksti Karla Löfgren ■ Kuva Mika Friman Minun vankilani ja TOIVO PAREMMASTA 27-vuotiaan Heini Laukkasen kokemusasiantuntijapuheenvuorosta kuulsivat syvällinen itsetuntemus ja oman kehityspolun sisäistynyt ymmärtäminen. Siinä korostuivat psyykkiset taustatekijät: erityisherkkyys ja perhetausta, sekä lopulta pitkäkestoisen psykoterapian pelastava vaikutus. H eini kertoo olleensa lapsesta asti arka ja ujo, tunnollinen, kiltti ja voimakkaasti kiintyvä, mielikuvituksekas ja luova. Hän oli myös perheen ahdistuja, joka kärsi pelkotiloista, unettomuudesta ja ylikuormituksesta – ja jonka erityisherkkyyttä ei ymmärretty. Suvussa esiintyi alkoholismia, narsismia ja läheisriippuvuutta. Äidistä irtautuminen oli vaikeaa päivähoitoon ja kouluun lähtiessä. Negatiivisista tunteista, kuten surusta ja vihasta, joutui kantamaan syyllisyyttä ja häpeää; oma kokonainen minuus ei tullut kuulluksi eikä nähdyksi. © Taiteilija Mari Jäälinoja, Pyhä vuori, 2015 Heini vaati itseltään paljon ja ajatteli mustavalkoisesti; murrosiässä kaksi erilaista persoonallisuuden puolta kiisteli keskenään. Patoutuneet tunteet, vaatimukset ja itseinho kärjistyivät ja kanavoituivat äärimmäiseksi lihomisen peloksi. Kun perheen isä alkoi samoihin aikoihin laihduttaa, Heinikin lisäsi liikuntaa ja vähensi syömistään. Näin hän sai yhteistä tekemistä ja hyväksyntää isältään, muttei ennen pitkää pystynyt syömään enää mitään. Kouluterveydenhoitajan interventio ei auttanut, vaan sairaus eteni Taysin päivystyksen kautta lastenosastolle ottamiseen. Sieltä Heini siirrettiin avohoitoon, mikä tarkoitti viikoittaista punnitusta ja terapiakäyntiä. Näihin aikoihin hän teki 10 000 vatsalihasliikettä päivässä. Pakkohoitolähete Pitkäniemen nuorisopsykiatriselle johti vuoden ja kolmen kuukauden pituiseen osastojaksoon. Siellä Heini ”pelaili omia itsetuhoisia pelejään”. Avohoitoon päästyään hän koki hyväksikäytön, mikä lisäsi oireilua, seurauksenaan puoli vuotta yleispsykiatrisella osastolla. Terapiassa Heini kertoi sisäisestä möröstään, joka syyllistää, solvaa ja määräilee. Hän sanoi olevansa vihainen ja siksi kiduttavansa itseään. Mitään hyvää 20 Sylillinen 1 | 2015 ei voinut sallia: suihkussakin piti käydä kylmässä vedessä, sillä hänen kuului kärsiä ja kuolla pois. Hän toivoi luhistuvansa ja tulevansa liikuntakyvyttömäksi, koska ei jaksanut enää. Normaali nuorten elämä oli hänelle täysin vierasta. Syömishäiriö toimi selviytymiskeinona; se oli kuin ajoneuvo, joka auttoi suorittamaan merkonomin tutkinnon lähes ilman ruokailuja. Se sai tuntemaan itsensä voittoisaksi ja vahvaksi. Siihen saattoi kanavoida kaikki kielletyt, negatiiviset tunteet. Samalla riutunut olemus teki torjutun pahan olon kiistattomalla tavalla näkyväksi. Sairaus antoi sisällön rikkinäiselle identiteetille. Ratkaiseva käänne parempaan tapahtui kuusi vuotta sitten Heinin saatua hyvän terapeutin, joka osasi katsoa häiriön taakse. Hän sanoo terapian pelastaneen elämänsä: tullessaan viimeinkin nähdyksi ja kuulluksi sellaisena kuin on hän tunsi vapauttavaa, pyhää vihaa traumojensa purkautuessa. Hän uudisti elämäänsä monin tavoin ja aloitti kokemusasiantuntijakoulutuksen; nyt suunnitelmissa ovat uudet opinnot. Madonnan sanoin: – oman sydämensä tunnistaminen ja haltuunottaminen vaatii joskus epätavallisten ja louhikkoisten polkujen kulkemista. SALT-hanke ■ Teksti Ritva Näräkkä ■ Kuvat Lasse Nurminen -talossa toimivat hienona "Syömishäiriöpäivät 2015 Tampere päättyvälle SALT-hankkeelle" loppuseminaarina vuoden lopussa Matalan kynnyksen toiminta arjen tukena TOIMINTAKESKUKSEN K ÄYNNISTÄMINEN ja TUKITOIMINNAN VAKIINNUT TAMINEN Syömishäiriöliiton SALT-hankkeen (2012-2015) tarkoitus on ollut perustaa TAYSin toimialueelle toimintakeskus tukemaan syömishäiriöitä sairastavia ja heidän läheisiään. Keskuksessa toteutetaan Väli-Suomen ja Pohjanmaan jäsenyhdistysten neuvonta- ja vertaistukitoimintaa, kehittämistyötä, tiedotusta syömishäiriöitä hoitaviin tahoihin, oppilaitoksiin ja toisiin järjestöihin sekä yhteistyön rakentamista em. toimijoiden kanssa. T oimintakeskuksen työn tuloksena syömishäiriötietous, syömishäiriösairauksien tunnettuus ja niiden puheeksi ottaminen lisääntyvät, alueen hoitopolut näyttäytyvät asiakkaille selkeämpinä ja sairastuneiden sekä heidän läheistensä hyvinvointi lisääntyy. Toimialueen jäsenyhdistysten jäsenmäärät ja vapaaehtoistyöntekijöiden määrät ovat kasvaneet, vapaaehtoistyön muodot lisääntyneet ja kohderyhmien jaksaminen vahvistunut. Alueen yhdistyksiä on tuettu niiden tarpeiden mukaan: rekrytoitu ja perehdytetty hallituksen jäseniä ja vapaaehtoisia, järjestetty työnohjauksellisia keskusteluja ja purkutuokioita, käynnistetty ja tuettu ryhmätoimintaa ja järjestetty uusia vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksia. Etenkin koke- musasiantuntijatoiminta on lähtenyt liikkeelle aktiivisesti. Syömishäiriöliiton toimintakeskus tarjoaa avoimia ja suljettuja ryhmiä sekä luentoja. Uusia toimintamuotoja, kuten kahvihetki ja perjantailounas sairastaville ja läheisille sekä suljetut ryhmät läheisille, on testattu ja vakiinnutettu. Hankkeessa on yksi kokopäiväinen työntekijä, toiminnanohjaaja; osa-aikaisesti hankkeessa on työskennellyt projektikoordinaattori ja 1-2 toimistotyöntekijää. Hankkeen tuotos, toimintakeskuskonsepti, on mahdollista siirtää muuallekin alueellisiin erityistarpeisiin joustavasti vastaavaksi. Verkostoitumalla hoitavan tahon ja toisten järjestöjen kanssa on luotu pohja toimivalle yhteistyölle. Avoimen keskusteluyhteyden keskiössä on ollut sujuva tiedottaminen tapahtumista ja toimintakeskuksen ohjelmasta sekä muusta toiminnasta alueella. Ammattilaiset ovat ottaneet hankkeen hyvin vastaan, mm. sidosryhmiltä kysytyn palautteen mukaan hoitavien tahojen keskinäinen verkostoituminen on parantunut hankkeen järjestämien tilaisuuksien myötä. Syömishäiriöpäivät 2015 Tampere-talossa toimivat hienona loppuseminaarina vuoden lopussa päättyvälle SALT-hankkeelle. Järjestämiseen osallistui paitsi Syömishäiriöliiton henkilökunta, myös upeat ja ahkerat vapaaehtoisemme. Tavoitimme ennätysmäärän ihmisiä, 270 ammattilaista tai muuten kiinnostunutta. ■ Toiminnanohjaaja Ritva Näräkkä Syömishäiriöliiton toimintakeskuksen tilat. Tuu Syliin - Liity jäseneksi! Sylillinen 1 | 2015 21 Järjestämme kurssin nuorille, joiden vanhemmalla, sisaruksella tai ystävällä on mielenterveys- ja/tai päihdeongelma. Diagnooseja ei tarvita, huolikin riittää! Kurssi pidetään 5.–7.6.2015 Espoossa, hotelli Siikarannassa. Kurssin tarkoituksena on herätellä nuoria huomaamaan, että myös muita nuoria on samankaltaisissa elämäntilanteissa. Kurssi on osallistujille maksuton! Mukaan mahtuu 6 nuorta, meitä ohjaajia lähtee kaksi. Lisätietoja ja ilmoittautumiset Sari / 040 544 3139 [email protected] www.omaiset-tampere.fi Haluaako yrityksesi tai taustayhteisösi tukea liiton toimintaa K ANNATUSJÄ SENENÄ? Liiton kannattajajäseniksi voivat hakea alan ammatilliset rekisteröidyt yhdistykset, muut asiasta kiinnostuneet oikeuskelpoiset yhteisöt (yritykset) ja säätiöt. Jäsenyyttä haetaan kirjallisesti ja hakemukseen liitetään hakijayhteisön säännöt ja rekisteriote. Kannattajajäsenellä ei ole äänioikeutta liiton vuosikokouksessa. Liiton kannattajajäsenen jäsenmaksu on vähintään 200 euroa (tai oman valinnan mukaan) /vuosi. Kannattajajäsenen jäsenmaksulla saa vuosittain yhden ilmaisen mainoksen liiton julkaisuun tai kotisivulle (2 kk) tai yhden henkilön vapautuksen Syömishäiriöpäivien osallistumismaksusta. Hae liiton kannattajajäseneksi: [email protected] 22 Sylillinen 1 | 2015 SYÖMISHÄIRIÖ ON SAIRAUS, JOTA VOIDAAN JA TÄYTYY HOITAA Syömishäiriöt ovat psyykkisiä sairauksia, jotka eivät yleensä näy LAHJOITA toimintaamme ulospäin. Syömishäiriö tarkoittaa sääntöjä ja käskyjä: paljonko, milloin ja mitä saa syödä, paljonko pitää jaksaa, suorittaa ja tehdä ollakseen riittävä ja hyvä. Ruoka ja lepo pitää ansaita. Syömishäiriössä ne eivät enää ole SYÖMISHÄIRIÖIDEN NEUVONTA- JA VERTAISTUKITYÖLLE Kerätyt varat käytetään liiton kotisivuilla olevien syömishäiriö- ja vapaaehtoistoimintasivujen ylläpitämiseen, neuvontapuhelinpäivystyksen ja sähköpostineuvonnan ylläpitoon sekä päivystäjien koulutukseen ja työnohjaukseen. Varoja käytetään myös liiton alueellisten jäsenyhdistysten vertaistukitoiminnan vapaaehtoisten koulutukseen, materiaalien tuottamiseen ja julkaisemiseen sekä toiminnasta tiedottamiseen. Lisäksi varoja voidaan käyttää yleisöluentotilaisuuksien järjestämiseen. Luvan antaneiden lahjoittajien nimet julkaisemme kotisivullamme. ihmisen perustarpeita, vaan ne alkavat määrittää ihmisen käsitystä itsestään. Syömishäiriössä sekä mieli että keho sairastavat. Syömishäiriöt ilmenevät mm. häiriintyneenä käyttäytymisenä suhteessa ruokaan, painoon ja liikuntaan sekä vääristyneinä käsityksinä itsestä ja omasta kehosta. Syömishäiriö ei ole itse valittu käyttäytymismalli. Sairastuminen on aina monen asian summa. Taustalla on psyykkistä pahoinvointia, pelkoja ja tunnesolmuja, jotka johtuvat esimerkiksi erilaisista epävarmuutta aiheuttavista elämänvaiheista, traumaattisista kokemuksista tai ristiriidoista ihmissuhteissa. Keräysluvan myöntäjä: Poliisihallitus Keräysluvan numero: POL-2014-10155 Keräysaika: 1.12.2014 – 30.11.2016 Keräysalue: Koko Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamatta Keräystili: FI93 1743 3000 0048 81 Viitenumero: 141 01555 { isun Rohkain S ulle, sanoja joka olet kohdannut S YÖ M I S H Ä I R I Ö N } Rohkaisun sanoja Sinulle, joka olet kohdannut syömishäiriön. Opas syömishäiriöön sairastuneelle, julkaisija Syömishäiriöliitto-SYLI ry www.syomishairioliitto.fi • Puh. 02 2519 716 • [email protected] Neuvontapuhelin 02 2519 207 • Y-tunnus 1899583-5 Tuu Syliin - Liity jäseneksi! Sylillinen 1 | 2015 23 Etelän-SYLI ry JÄSENYHDISTYKSET esittelyssä Syömishäiriöliitto - SYLI ry:n varsinaisia jäseniä ovat Suomessa toimivat alan rekisteröidyt yhdistykset, jotka hyväksyvät liiton tarkoituksen ja säännöt. YHDISTYS TOIMII SYÖMISHÄIRIÖTYÖN KOKEMUSASIANTUNTIJANA OMALLA TOIMIALUEELLAAN. Etelän-SYLI ry:n toimitilat sijaitsevat Kaapelitehtaalla (B-rappu, 4.krs.), Tallberginkatu 1 C 115, 00180 Helsinki. Meidät tavoittaa numeroista 045 841 6853 / 040 535 1626 ja sähköpostitse [email protected]. Yhdistyksellä on kaksi työntekijää ja vapaaehtoisia noin 30. Toiminnan päärahoittaja on Raha-automaattiyhdistys. 0 50 100 Etelän-SYLI ry Etelän-SYLI ry tarjoaa runsaasti ilta-aikaan kokoontuvia avoimia vertaistukiryhmiä sekä sairastaville että läheisille pääkaupunkiseudulla ja ympäryskunnissa. Yhdistyksellä on omat sairastavien vertaistukiryhmät englannin- ja ruotsinkielisille sekä ruotsinkielinen vertaistukiryhmä läheisille. Työntekijävetoiset kahvihetket pidetään joka viikko maanantai- ja torstai-iltapäivisin. Tuetun syömisen ryhmä kokooontuu perjantaisin lounaalle. Yhdistys järjestää luentoja ajankohtaisista teemoista lähes kuukausittain. Lisäksi tarjolla on kursseja ja virkistystoimintaa. Ja paljon muuta! Liittymällä sähköpostilistalle yhdistyksen kotisivuilla saat ajankohtaista tietoa toiminnasta helposti. Ajankohtaisista asioista saat myös tietoa seuraamalla meitä twitterissä ja tykkäämällä meistä facebookissa! Arvot ohjaavat TOIMINTAAMME Armollisuus - Olemme armollisia itseämme ja toisia kohtaan - Suhtaudumme nöyryydellä elämään ja sen eteen tuomiin asioihin Ymmärrys - Kokemuksellisuus – ymmärrämme syömishäiriöitä omien kokemustemme kautta - Ymmärrämme kuitenkin, että jokainen kokee asiat yksilöinä ja yksilöllisesti Omanlaisuuden kunnioittaminen - Arvostamme herkkyyttä, hyväksymme rikkinäisyyden - Jokainen on hyvä ja arvokas sellaisena kuin on Tunnistatko omaksesi? Lue lisää www.etelansyli.fi ja liity rohkeasti joukkoomme! 24 Sylillinen 1 | 2015 200 Km Copyright: Maanmittauslaitos 2005 Väli-Suomen syömishäiriöperheet ry JÄSENYHDISTYKSET esittelyssä Syömishäiriöliitto - SYLI ry:n varsinaisia jäseniä ovat Suomessa toimivat alan rekisteröidyt yhdistykset, jotka hyväksyvät liiton tarkoituksen ja säännöt. YHDISTYS TOIMII SYÖMISHÄIRIÖTYÖN KOKEMUSASIANTUNTIJANA OMALLA TOIMIALUEELLAAN. ■ Teksti Laura Siivola ■ Kuva Lasse Nurminen Väli-Suomen syömishäiriöperheet ry on Syömishäiriöliitto - SYLI ry:n alueyhdistys, jonka toimialue kattaa Keski-Suomen alueen, Tampereen, Lahden sekä Jyväskylän muodostaman piirin. T Väli-Suomen syömishäiriöperheet ry 0 50 100 200 Km Copyright: Maanmittauslaitos 2005 oimintamme keskus sijaitsee Tampereella, samoissa tiloissa SALT-toimintakeskuksen kanssa. Pääsääntöiset tukimuotomme ovat ryhmävertaistuki, yksilövertaistuki (kaveritoiminta) sekä sähköpostivertaistuki, mutta tavoitteenamme on löytää soveltavampiakin tukimuotoja käytäntöön, kuten taideterapiaa. ja kokemuksineen, ihminen toinen toiselleen. Samoin se, että voi omalla osallistumisellaan yhdistyksen toimintaan auttaa ihmisiä konkreettisesti ja kehittää toimintaa, on kullanarvoista ja kiitoksen ansaitsevaa. Se, että ihminen antaa omastaan, oli kyse sitten ajastaan tai vähistäkin varoistaan, on tärkeää toimintaa ja koskettaa erittäin paljon apua tarvitsevien tilanteita. Itse aloitin vertaistukiryhmän ohjaamisen syksyllä 2013 ja Väli-Suomen syömishäiriöperheiden hallituksessa vertaistukivastaavana keväällä 2014. Se, että olen voinut antaa itsestäni sekä käytännön kohtaamisissa ryhmänohjaajana että hallituksen päätöksenteossa, on ollut itselleni hyvin tärkeää ja merkityksellistä. Se, että tietää tekevänsä merkittävää työtä ja pienilläkin asioilla auttavansa, on omaakin taustaani vasten antanut eväitä omaan itseeni uudelleen tutustumisessa ja oman historiani kohtaamisessa. On erityisen palkitsevaa, kun näkee ryhmäläisten saavan kokoontumisista paljon tukea ja rohkeutta. Vertaistuen ainutlaatuisuus lähteekin siitä, että sekä vertaistukea antavat että vastaanottavat henkilöt jakavat saman kokemusmaailman, luoden täten aivan erityisen, myötätuntoisen ja turvallisen tilan ja hetken olla se kuka on, sellaisena kuin on, ilman sitä painetta joka usein arkielämässä painaa harteita. Syömishäiriöliiton ja jäsenyhdistysten toiminta on aivan erityisen tärkeää siksikin, että tiedettävästi heikon taloustilanteen ja pitkittyvien poliittisten päätösten tueksi tarvitaan meitä vapaaehtoisia tukemaan syömishäiriötä sairastavien paranemistyötä. Ja jotta toimintaa voidaan kehittää eteenpäin, tarvitsemme kaiken tuen, jotta hyvin organisoitu ja siten tehokas toiminta olisi mahdollista. Konkreettisesti varoja sujahtaa tilojen vuokraamiseen, materiaaleihin, tapahtumien järjestämiseen ja monimuotoisempiin tukitoimintoihin. Varoja siis tarvitaan, ilman tätäkään tukea ei toimintamme olisi mahdollista. Kaikki varojen suuntaaminen harkitaan tarkoin, itse toiminta perustuu nimenomaan mahtavien, omasta ajastaan antavien vapaaehtoisten intoon ja aktiivisuuteen. Kaikki tuki suunnataan sairastuneiden ja heidän läheistensä auttamiseen sekä vapaaehtoisten omien voimavarojen ja virkistäytymisen mahdollistamiseen. Vertaistukiryhmien ja kaveritoiminnan tuki on todettu merkitseväksi, toipumista edistäväksi tukimuodoksi ja myös oman kokemukseni perusteella olen myös saanut ryhmään osallistuvilta paljon positiivista palautetta. Ryhmissä vallitsee lämmin ja ymmärtäväinen tunnelma, jossa itse kunkin on helppo tulla taustoineen Apua ja tukea paranemisen tielle on tarjolla eikä yksin tarvitse koskaan jäädä. Jos sairastat itse tai joku läheisesi sairastaa, älä epäröi ottaa yhteyttä. Tämä toiminta on juuri sitä varten, ettei kenenkään tarvitse jäädä yksin sairautensa kanssa. Väli-Suomen syömishäiriöperheet ry Tutustu Sinulle parhaiten sopivan paikkakunnan toimintaan, ryhmien kokoontumispaikkoihin sekä ryhmän ohjaajien yhteystietoihin sivuillamme www.valisuomensyomishairioperheet.fi Puheenjohtaja: [email protected] Ryhmien ohjaajat: [email protected] Tuu Syliin - Liity jäseneksi! Sylillinen 1 | 2015 25 Lounais-Suomen – SYLI ry JÄSENYHDISTYKSET esittelyssä Syömishäiriöliitto - SYLI ry:n varsinaisia jäseniä ovat Suomessa toimivat alan rekisteröidyt yhdistykset, jotka hyväksyvät liiton tarkoituksen ja säännöt. YHDISTYS TOIMII SYÖMISHÄIRIÖTYÖN KOKEMUSASIANTUNTIJANA OMALLA TOIMIALUEELLAAN. ■ Teksti Sami Heimo TASAPAINOA! Lounais-Suomen – SYLI ry 0 50 100 200 Km Copyright: Maanmittauslaitos 2005 Syömishäiriöiden ennaltaehkäisyyn TASAPAINOA! on materiaali, joka vastaa monien nuorten kanssa toimivien tarpeisiin: miten puhua syömisestä, ulkonäköpaineista, itsetunnosta ja syömishäiriöstä niin että se on uskottavaa? Miten kannustaa nuoria puuttumaan tilanteeseen jos havaitsee toisella syömishäiriöön viittaavaa oireilua? Mistä ja miten kannattaa puhua kun puhutaan syömishäiriöistä? T ämän päivän nuoret tietävät kyllä perusasioita syömishäiriöistä, mutta se ei valitettavasti riitä. Kun toisaalta on tarjolla syömishäiriöitä ihannoivaa, valheellista tietoa ja taas toisaalta syömishäiriön ensimmäisiä oireita on vaikea tunnistaa juuri syömishäiriöksi, niin tarvitaan lisää tietoa siitä mikä syömishäiriö on ja mistä sen tunnistaa. TASAPAINOA! –materiaalilla onkin kaksi tavoitetta. Ensiksikin se pyrkii avaamaan syömishäiriötä sairastavan ajatusmaailmaa, jotta nuori voi paremmin tunnistaa oireita itsessään tai kaverissaan. Varhainen avun saaminen on usein merkittävää syömishäiriöstä toipumiseksi. Toiseksi se pyrkii saamaan aikaan avointa ja rehellistä keskustelua juuri niistä asioista, jotka altistavat syömishäiriöön sairastumiselle. Olemme koonneet Tasapainoa -kirjaan kattavasti kokemustietoa eli itse sairauden läpikäyneet, Kaikki materiaali löytyy osoitteesta www.tasapainoa.fi heidän läheisensä ja monet muut kertovat millaisissa tilanteissa he ovat olleet ja mitä he ovat ajatelleet. Kirjan pohjalta olemme valmistelleet diasarjoja ja videoita, jotka voi ottaa nuorten kanssa koulussa tai harrastusryhmässä käyttöön sellaisenaan. TASAPAINOA! –materiaali on tarkoitettu käytettäväksi yläkouluikäisten ja tätä vanhempien nuorten kanssa. Materiaalista löytyy myös diasarjat vanhempain iltoihin. JOKAINEN Lounais-Suomen – SYLI ry osaa auttaa Tarjoamme tukea, tietoa ja toimintaa kaikille, joita syömishäiriö koskettaa. Olemme olemassa sinua varten, joka sairastat syömishäiriötä tai jota toistuvasti askarruttaa ruokaan, syömiseen ja kehonkuvaan liittyvät asiat. Myös syömishäiriötä sairastavien läheiset ja työssään syömishäiriöitä kohtaavat henkilöt ovat lämpimästi tervetulleita mukaan. Lounais-Suomen – SYLI ry on Suomen ensimmäinen syömishäiriöyhdistys, toimialueena on koko Varsinais-Suomi ja Satakunta. Se on perustettu vuonna 1993 syömishäiriötä sairastavien läheisten toimesta. Yhdistys on ollut mukana perustamassa valtakunnallista Syömishäiriöliitto – SYLI ry:tä vuonna 2004 ja on yksi liiton perustajajäsenistä. Lisätietoa ja ajankohtaisia tapahtumia löydät: www.syliin.fi sekä facebook.com/lssyli ”Tuemme, kuuntelemme ja rohkaisemme sinua juuri sellaisena kuin olet” • Projektikoordinaattori Sami Heimo, puh. 040 5958542, [email protected] • [email protected] 26 Sylillinen 1 | 2015 Itä-Suomen-SYLI ry JÄSENYHDISTYKSET esittelyssä Syömishäiriöliitto - SYLI ry:n varsinaisia jäseniä ovat Suomessa toimivat alan rekisteröidyt yhdistykset, jotka hyväksyvät liiton tarkoituksen ja säännöt. YHDISTYS TOIMII SYÖMISHÄIRIÖTYÖN KOKEMUSASIANTUNTIJANA OMALLA TOIMIALUEELLAAN. ■ Teksti Emilia Osmala Pienessä yhdistyksessä korostuu 0 50 100 200 Km Copyright: Maanmittauslaitos 2005 JOKAISEN JÄSENEN TÄRKEYS ja MERKITYS Itä-Suomen-SYLI ry Itä-Suomen-SYLI ry on Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n nuorimpia ja pienimpiä jäsenyhdistyksiä. Yhdistys on ollut olemassa helmikuusta 2012 O len ollut Itä-Suomen-SYLI ry:n toiminnassa mukana perustamiskokouksesta lähtien neljän vuoden ajan, hallitukseen menin vuotta myöhemmin. Astun nyt ensimmäistä kertaa puheenjohtajan saappaisiin ja olen kiitollinen edeltäjilleni hyvin hoidetusta yhdistyksestä. He ovat luoneet tyhjästä yhdistyksen, jonka jäsenmäärä on alati kasvussa. Yhdistyksen alkutaipaleella on jouduttu monia asioita opettelemaan alusta alkaen, itse tehden ja välillä erehtyen. Onneksi asiat ovat alkaneet pikkuhiljaa sujua vähän pienoisemmalla panostuksella. Tämä on antanut tilaa toiminnan kehittämiseen ja näkyvyyden parantamiseen. Olen kiitollinen myös idearikkaille vapaaehtoisillemme, joiden avulla viime vuonna saatiin monta hienoa edistysaskelta otettua. Vuosi 2014 oli näin jälkikäteen katsottuna suorastaan huikea. Saimme näkyvyyttä eri paikallislehdissä, perustimme Facebook-sivun, hankimme ohjaajillemme työnohjausta, pidimme (ihan omin voimin!) vertaistukiohjaajakoulutuksen toiminnasta kiinnostuneille ja aloittelemme parhaillaan toimintaa Savonlinnassa. Hyvä me! Itä-Suomen-SYLI ry Järjestämäämme vertaistukiohjaajakoulutukseen osallistui toiminnasta kiinnostuneita Kuopiosta ja Joensuusta. Koulutuksen sisältö oli ohjaajiemme suunnittelema ja toteuttama. Koulutuksessa oli etätehtävä sekä viikonlopun mittainen koulutusosuus, joka päättyi vertaistukiryhmään osallistumiseen. Koulutus sekä sairastuneiden vertaistukiryhmän perustaminen Savonlinnaan ovat osoituksia siitä, että yksikin innokas riittää. Vapaaehtoistyö ei ole rakettitiedettä, se ei vaadi valtavia työtuntimääriä ja sitoutumista. Pelkkä vilpitön halu ja idea, jota kehittää eteenpäin riittää. Me autamme parhaamme mukaan kaikessa muussa. Meillä ei ole tarjota mahtavia puitteita, mutta kaikki innokkaat pääsevät varmasti tekemään ja toimimaan. Toiminnassa riittää loputtomasti kehitettävää ja ideoita kuunnellaan aina. Olemme vielä pieni yhdistys, jolloin jokaisen jäsenen tärkeys ja merkitys korostuu. Jokainen voi omalla pienelläkin työpanoksellaan vaikuttaa yhdistyksen toimintaan. Meiltä löytyy tehtäviä jokaiselle auttavalle riippumatta paikkakunnasta tai ajankäytöstä. Tavoitteena on Itä-Suomi, jossa ihmisten joiden elämää syömishäiriö on koskettanut, ei tarvitse jäädä yksin. istoiminnasta? Oletko kiinnostunut vapaaehto Kysy lisätietoja: [email protected] Tarjoamme sairastuneille vertaistukea Kuopiossa, Joensuussa, Mikkelissä ja Savonlinnassa. Läheisille on ryhmä Kuopiossa. Tavoitteemme on - toimia syömishäiriöön sairastuneiden ja heidän läheistensä tukena ja apuna, - edistää mahdollisuuksiemme mukaan sairastuneiden hoitoa ja kuntoutusta - tehdä tunnetuksi syömishäiriöiden erityispiirteitä ja helpottaa avun hankkimista. Lisätietoa www.syomishairioliitto.fi/toiminta/jasenyhdistykset/itasuomi Löydät meidät myös Facebookista! www.facebook.com/itasuomensyli Puheenjohtaja [email protected] Tuu Syliin - Liity jäseneksi! Sylillinen 1 | 2015 27 Kaakkois-Suomen Syömishäiriöperheet ry JÄSENYHDISTYKSET esittelyssä Syömishäiriöliitto - SYLI ry:n varsinaisia jäseniä ovat Suomessa toimivat alan rekisteröidyt yhdistykset, jotka hyväksyvät liiton tarkoituksen ja säännöt. YHDISTYS TOIMII SYÖMISHÄIRIÖTYÖN KOKEMUSASIANTUNTIJANA OMALLA TOIMIALUEELLAAN. ■ Teksti Anna-Liisa Luova 0 50 100 200 Km Copyright: Maanmittauslaitos 2005 VERTAISTUEN VOIMAA Kaakkois-Suomen Syömishäiriöperheet ry ja kokemusasiantuntijuutta Kaakkois-Suomen Syömishäiriöperheet ry on toiminut Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan alueella vuodesta 2011 alkaen. Toiminta lähtee liikkeelle vertaisuudesta ja katsoo kohti kokemusasiantuntijuutta. T oiminta lähti liikkeelle parista vertaistukiryhmästä. Nyt yhdistys tarjoaa vertaistukiryhmien lisäksi henkilökohtaista tukea, sähköpostitukea, asiantuntijatilaisuuksia ja virkistystoimintaa kaikille, joita syömishäiriöt koskettavat. Lisäksi teemme ennaltaehkäisevää työtä kouluissa ja oppilaitoksissa. Yhdistyksemme on pieni ja vapaaehtoisia on vain kourallinen. Siitä huolimatta toiminta on vireää ja aktiivista. Periaatteena on se, että jokainen voi osallistua ja tehdä oman tilanteensa mukaan ja omia vahvuuksiaan hyödyntäen. Tarjo- amme mahdollisuuden kokeilla, saada äänensä kuuluviin, joten innostua ja onnistua – ja toisinaan mukaan tulemista ei tarvitse arastodeta, että yritetään sittenkin tella. Myös hiljaiset taustajoukot jotain muuta. Kokonaisuus on ovat merkittäviä - jokainen vanha joka vuosi tekijöidensä ja uusi jäsen on tärkeä. näköinen, ja niin sen Pienessä pitää ollakin. Kun työt, ihmiset ja porukassa tekeminen osaaminen tuntuvat on rentoa, ja jokaisella on mahdollisuus saada äänensä Yhdistyksen karkaavan kasvukeskuuluviin, joten mukaan toiminta painottuu kuksiin, yhdistyksillä tulemista ei tarvitse arastella. on entistä tärkeämpi edelleen Kymenlaaksoon. Kaipaamtehtävä tukea ihmisiä - Anna-Liisa Luova mekin innokkaita sekä tuoda uutta tietoa, vapaaehtoisia Etelä-Karjaajatuksia ja virikkeitä. lasta, jotta yhdistys voisi näkyä koko toiminta-alueellaan. PienesVapaaehtoistoiminnassa on sä porukassa tekeminen on renhyvää voimaa, joka saa näkyä toa, ja jokaisella on mahdollisuus ja kuulua! ” LISÄTIETOA YHDISTYKSESTÄ JA TIETOA TAPAHTUMISTA: www.syomishairioliitto.fi/toiminta/jasenyhdistykset/kaakkoissuomi www.facebook.com/kaakkoissuomi [email protected] 28 Sylillinen 1 | 2015 Pohjois-Suomen syömishäiriöperheet ry JÄSENYHDISTYKSET esittelyssä Syömishäiriöliitto - SYLI ry:n varsinaisia jäseniä ovat Suomessa toimivat alan rekisteröidyt yhdistykset, jotka hyväksyvät liiton tarkoituksen ja säännöt. YHDISTYS TOIMII SYÖMISHÄIRIÖTYÖN KOKEMUSASIANTUNTIJANA OMALLA TOIMIALUEELLAAN. Pohjois-Suomen Syömishäiriöperheet ry Vapaaehtoisuus 0 50 100 200 Km Copyright: Maanmittauslaitos 2005 PALKITSEE Pohjois-Suomen syömishäiriöperheet ry:llä on tällä hetkellä toimintaa Pohjois-Suomessa Oulun, Kemin, Rovaniemen sekä Kajaanin alueella. Yhdistys tarjoaa vertaistukiryhmiä läheisille sekä sairastaville. Vertaistukea tarjotaan myös sähköpostilla. Vertaistuen lisäksi yhdistyksen vapaaehtoiset ovat mukana kaveritoiminnassa ja käyvät luennoimassa eri tilaisuuksissa. Niina Jääskeläinen kertoo vapaaehtoistoiminnastaan Marika Kemppainen kertoo vapaaehtoistoiminnastaan Tulin mukaan yhdistyksen toimintaan viisi vuotta sitten syksyn kynnyksellä tavattuani Tanjan (Tiainen) liiton Pohjois-Suomen aluetoimistolla. Olin innokas tekemään vähän kaikenlaista ja halusin lähteä mukaan, koska ajattelin, että omasta läpikäydystä sairaudesta ja toipumisesta on löydettävä hyöty. Olen toiminut neljättä vuotta Pohjois- Suomen yhdistyksen puheenjohtajana sekä vapaaehtoisena. Olen kokenut vapaaehtoisena toimimisen palkitsevaksi ja vastuunkantoa opettavaksi. Pohjois-Suomen syömishäiriöperheet ry:n tärkeitä vapaaehtoisia löytyy tällä hetkellä Oulusta ja Rovaniemeltä, mutta Kajaanissa ja Kemissäkin yhdistyksellä on ollut toimintaa ja tulevaisuudessa se jatkuu jonkinlaisena. Vertaistukiryhmää olen ohjannut tähän päivään Tervetuloa asti pitäen välillä taukoja. Alkuajoilta saakka mukaan! olen antanut myös sähköpostivertaistukea. Ensimmäisenä vuotena vapaaehtoisena mietin, Terveisin, Näiden lisäksi olen toiminut kokemusasimihin olen ryhtynyt, mikä on minun tehtäväni yhMarika & Niina antuntijana / kouluttajana, pitänyt puheendistyksessä ja vapaaehtoisena. Nyt neljän vuoden vuoroja sairastumisesta ja toipumisesta, ollut aikana olen löytänyt paikkani ja mietin jatkoa, miten ammattilaisten, koululaisten ja ammattiin opiskevoin viedä syömishäiriötä sairastavien asioita eteenlevien tentattavana. Olen käynyt kouluilla puhumassa päin. Minun ei tarvinnut olla huippuosaaja tullessani yhsyömishäiriöistä ja omasta kokemuksestani yhdistyksen distykselle vapaaehtoiseksi. Minulle kerrottiin mahdoledustajana. Olen saanut kertoa paljon sellaista, mitä lisuuksista mitä tehdä ja ajankäytöstä. Monesti meidän kirjoista ei saa luettua, ja käydä antoisia keskusteluivapaaehtoiset ovatkin tulleet yllättävistä paikoista. ta, joiden myötä olen saanut uudenlaisia näkökulmia itselleni. Joskus vapaaehtoiseksi lähtemiseen tarvitsee kerätä rohkeutta. Kun yksi kynnys vapaaehtoiseksi lähtemiKoen vapaaehtoistyön valtavan palkitsevaksi ja saanut seen on ylitetty, saattaa vapaaehtoinen lähteä mukaan itsekin vertaistukea, kannustusta, kokemusta ryhmänmuuhunkin toimintaan yhdistyksessämme, esimerkiksi ohjaamisesta, hallitustyöskentelystä ja kokemuksen hallitukseen. siitä, että omalla sairastumisellani on jokin tarkoitus. Kannustan jokaista teitä lukijaa, Pohjois-Suomen alueella olevaa ihmistä, tulemaan vapaaehtoiseksi yhdistyksen toimintaan. Sinun ei tarvitse tulla valmiina, Pohjois-Suomen syömishäiriöperheet ry vaan autamme sinua löytämään yhdessä mielenkiintoisia toimia sekä asioita, joissa voit toimia vapaaehtoiseYhteistiedot: • Niina Jääskeläinen, puh. 044 993 2504 na. Voit ottaa yhteyttä [email protected] • Puheenjohtaja: [email protected] tai Syömishäiriöliiton aluepäällikköön Tanja Tiaiseen [email protected]. www.syomishairioliitto.fi/toiminta/ jasenyhdistykset/pohjoissuomi Se aika, jonka vapaaehtoisuuteen olen käyttänyt, Löydät meidät myös Facebookista: Pohjois-Suomen-syömishäiriöperheet ry on rikastuttanut minua ihmisillä, ajatuksilla sekä asioilla, joista olen kiitollinen tällä hetkellä. Tuu Syliin - Liity jäseneksi! Sylillinen 1 | 2015 29 Pohjanmaan syömishäiriöperheet ry JÄSENYHDISTYKSET esittelyssä Syömishäiriöliitto - SYLI ry:n varsinaisia jäseniä ovat Suomessa toimivat alan rekisteröidyt yhdistykset, jotka hyväksyvät liiton tarkoituksen ja säännöt. YHDISTYS TOIMII SYÖMISHÄIRIÖTYÖN KOKEMUSASIANTUNTIJANA OMALLA TOIMIALUEELLAAN. Pohjanmaan syömishäiriöperheet ry ■ Teksti Emilia Jalomäki Syömishäiriöliitto - SYLI ry:n puheenjohtaja Eija Salo-Rankila: 0 50 100 200 Km Copyright: Maanmittauslaitos 2005 ” VAPA AEHTOIST YÖ ANTA A ONNISTUMISEN KOKEMUKSIA” Pohjanmaan syömishäiriöperheet ry:n tämän hetken tavoitteena on paitsi vahvistaa jäsenpohjaa, niin myös tarjota jäsenille mahdollisuus vaikuttaa ja työskennellä tavalla, joka heille on luontaista. S einäjokelainen Syömis häiriöliitto - SYLI ry:n puheenjohtaja Eija Salo Rankila kuvaa hyvin yhdistysten asemaa julkisen sektorin työn tukena. Meidän työmme on tärkeää! Eija Salo-Rankilan vapaaehtoistyö alkoi vertaistukiryhmää vetämällä. Terapeutille vuosia aikaisemmin mainittu lupaus perustaa Seinäjoelle ensimmäinen syömishäiriötä sairastavien ja heidän läheistensä vertaisryhmä, toteutui kuin toteutuikin. Eija kaipasi toista samanlaista, jonka kanssa keskustella siitä mitä päässä liikkuu ja miten vaikeaa syöminen ja elämä joskus on. Vertaisryhmätoiminnassa Eija tapasi muita sairastuneita ja muita vertaistukiryhmien vetäjiä. Osallistuessaan yhdistyksen vuosikokoukseen hänet valittiin hallitukseen. Tämä kaikki vaikka ennen vuosikokousta Eija omien sanojensa mukaan tiesi yhdistystoiminnasta vain sanan yhdistys. Eija kokee saavansa yhdistystoiminnasta paljon. Huonossa kunnossa ollessaankin hän sai voimaa kun joku soitti tai kysyi sairauteen liittyviä asioita ja tapaamiset antoivat paljon vaikka lähteminen joskus väsyttikin. Hyvinä aikoina Eijasta oli mahtavaa työskennellä sen puolesta ettei kukaan muu joutuisi 30 Sylillinen 1 | 2015 sairautensa kanssa yhtä tiukoille kuin hän aikoinaan. Valtakunnallisen tason toimintaan Eija huomasi joutuvansa mukaan yhtäkkiä, ensin varajäsenenä liittohallituksessa ja nyt meillä pohjalaisilla on puheenjohtaja liittotasolla. Eija kokee, että on löytänyt yhdistysmaailmasta jotain mukavaa, kokouksien kulku on kiehtovaa ja asioihin vaikuttaminen tuntuu hienolta. Kaikki kiteytyy uskoon siitä, että jos ei yritä ja tee mitään, ei mitään tapahdukaan. Erityisen onnistumisen tunteen Eija kokee silloin kun syömishäiri- öiden puitteissa tehdään yhteistyötä mahdollisimman monen tahon (julkinen, yksityinen, hoitava taho, yhdistys jne.) kanssa ja onnistutaan viemään asiaa eteenpäin. Tärkeää Eijalle on kokemusasiantuntijoiden työ, heidän työnsä arvostaminen ja hyödyntäminen useammin. ”Kokemusasian tuntijoiden työ on iso voimavara myös julkiselle sektorille.” Tällä hetkellä Suomessa ei tarpeeksi hyödynnetä Syömishäiriöliiton alaisten jäsenyhdistysten mahdollistamia vertaistukiryhmiä ja apua sairastuneen hoidossa sairaalan hoitojakson jälkeen tai avohoidon tukena. Pohjanmaan syömishäiriöperheet ry (Ätstörningsfamiljer i Österbotten rf.) Yhdistyksen tarkoituksena toimia sairastuneiden ja heidän läheistensä yhdyssiteenä ja tukijana, edistää syömishäiriöön sairastuneiden hoitoa ja kuntoutusta, tehdä sairauden erityispiirteitä tunnetuksi ja toimia jäsenistönsä oikeuksien valvojana. Puheenjohtaja Emilia Jalomäki: [email protected] www.syomishairioliitto.fi/toiminta/jasenyhdistykset/pohjanmaa www.facebook.com/Pohjanmaan-Syömishäiriöperheet-ry Liitto tiedottaa Hyvä sairaanhoitopiirin tai kaupungin mielenterveyspalvelujen edustaja! Syömishäiriöliitto - SYLI ry tarjoaa sairaanhoitopiireille ja kaupunkien mielenterveyspalveluille ENSITIETORYHMÄ Vanhempien mielestä parasta ensitietoryhmä ssä: • Avoin keskustelu • Vertaisuus • Paikka kysyä, jakaa, opp ia • Konkretia • Oivallus, että omasta jaksamisesta pitää huo lehtia • Ajatus siitä, että ”Me selv iämme kyllä” syömishäiriöön sairastuneiden vanhemmille Ryhmän hinta: 710 euroa + matkakulut. Tuu SYLiiN w w Hintaan sisältyy ryhmän ohjaaminen, kokemusasiantuntijan puheenvuoro, materiaalit ja palautteiden koonti. w .ȴ ➣ Vanhempien jaksaminen on tärkeää hoidon onnistumisen kannalta ➣ Ryhmässä vanhemmilla on mahdollisuus keskustella yleisemmin esille tulevista kysymyksistä turvallisessa ympäristössä. ➣ Ryhmä tarjoaa vanhemmille tietoa, tukea ja työvälineitä selviytyä arjessa .s y o m i s h a i r i o li itt o Lisätietoja: Aluepäällikkö Tanja Tiainen tanja.tiainen@syomishairioliitto.fi Puh. 040 752 9526 Tue Syömishäiriöliittoa mainostamalla! OSALLISTU TERVEEMMÄN JA OMANNÄKÖISEMMÄN YHTEISKUNNAN RAKENTAMISEEN. SYLILLINEN toimii paitsi jäsenlehtenä myös tiedotuskanavana sidosryhmille, jotka koostuvat mm. hoitavien tahojen edustajista sekä järjestö- ja liikunta-alan toimijoista. SYLILLINEN julkaistaan 2-3 kertaa vuodessa ja on luettavissa koti- ja facebook–sivuillamme. Kaikki SYLILLISEN numerot löytyvät arkistoituna sivuiltamme. Koot ja hinnat: PAINOPINTA MARGINAALIEN SISÄPUOLELLA Koko sivu, 500 euroa (170 x 247 mm) Puolikas sivu, vaakamalli, 250 euroa (170 x 121 mm) Puolikas sivu, pystymalli, 250 euroa (82,5 x 247 mm) Neljäsosa sivu, pysty, 125 euroa (82,5 x 121 mm) Neljäsosa sivu, vaaka, 125 euroa (170 x 58 mm) PAINOPINTA SIVUN REUNAAN ASTI (A4) HUOM! sivussa pitää olla ylilyönti eli bleed, vähintään 3 mm. Koko sivu, 520 euroa (210x297 mm) Takakansi, 600 euroa (210x297 mm) INTERNET -SIVUILLAMME TAVOITAT NOIN 40 000 HENKILÖÄ KUUKAUDESSA! Mainoshinnat nettisivuilla: Minibanner, 200 euroa /kk (178 x 58 pikseliä) Minitaulu, 400 euroa /kk (178 x 129 pikseliä) Suurtaulu, 600 euroa /kk (178 x 288 pikseliä) Jättitaulu, 1400 euroa /kk (178 x 572 pikseliä) Ilmoitusvaraukset, lisätiedot sekä aineiston toimitus: [email protected] Tuu Syliin - Liity jäseneksi! Sylillinen 1 | 2015 31 S YÖMISHÄIRIÖT – M istä on kyse? Hinta vain 3 euroa + toimituskulut! Tämä opaskirja on kirjoitettu ensitietomateriaaliksi syömishäiriöön sairastuneiden läheisille. S YÖMISHÄIRIÖT Oppaasta on hyötyä myös niille, jotka työssään tai harrastustoiminnan parissa kohtaavat syömishäiriöön sairastuneita ja heidän läheisiään. Opasta voi käyttää psykoedukatiivisena materiaalina myös sairastuneille. Oppaan tarkoituksena on lisätä vanhempien ja muiden läheisten ymmärrystä syömishäiriöstä sekä rohkaista heitä hakemaan apua niin sairastuneelle kuin itselleenkin. M ist ä on ky se? Oppaaseen on koottu keskeisiä vanhempia ja muita läheisiä askarruttavia teemoja. Sairauden kulkuun liittyy usein varsin yksilöllisiä piirteitä ja läheisten voi olla vaikea ymmärtää, mistä koko sairaudessa on kysymys. Oppaassa on kuvattu eri syömishäiriötyypit. Ydinajatuksena on, että kaikkiin ilmenemismuotoihin on suhtauduttava yhtä suurella vakavuudella ja että syömishäiriön eri muodoissa on enemmän samankaltaisuuksia kuin eroja. Sairastavien kokemusmaailmat ovat yllättävän yhteneviä oireilun erilaisuudesta huolimatta. 4. Mistä syömishäiriöt johtuvat? Yhteiskunta tai kulttuuri • nais-/miesihanne • tehokkuus • kilpailu • valinnan mahdollisuudet Perhe ja ihmissuhteet • sosiaaliset taidot • ongelmanratkaisu • vuorovaikutus Syömishäiriö on monen asian summa Laukaisevia tekijöitä: Biologia • perinnölliset tekijät • ruumiinrakenne • kehityksen ja iän tuomat fyysiset muutokset mm. koulu-/työpaikkakiusaaminen, vaikeudet murrosiän kehityksessä tai sosiaalisissa suhteissa, vaikeat asiat perheessä, kriisit ja erilaiset traumaattiset tekijät ➛laihduttaminen Persoonallisuus mm. • tarkkuus • täydellisyyden tarve • emotionaalinen herkkyys • itsekriittisyys Koko A5, 44 sivua Nykykäsityksen mukaan syömishäir iön taustalla on monen tekijän yhteisvaikutus. Vaikuttavia tekijöitä löytyy niin yhteiskunnasta, perheestä, ihmissuhteista, biologiasta kuin nuoruusiän kehityksestäkin. Perintötekijöiden arvellaan olevan yhteydessä oireilulle altistavaan persoonall isuuden rakenteeseen. Häiriintyneen syömiskäyttäytymisen ajatellaan puhkeavan jonkin elämäntapahtuman aiheuttama n psyykkisen paineen tai stressin seurauksena. Itse tapahtuma lla ei niinkään näyttäisi olevan merkitystä. Ratkaisevaa on sen sijaan se, miten yksilö kokee tapahtuman ja sen aiheuttama n elämänmuutoksen. Läheskään aina selvää laukaisevaa tekijää tai yksittäistä tapahtumaa ei kuitenkaan pystytä nimeämää n selitykseksi. Taustalla vaikuttavista ja laukaisevista tekijöistä on hyvä olla tietoinen, mutta aikaa ja energiaa ei kannata tuhlata syömishäiriön syiden etsimiseen. Voimavarat on järkevää keskittää sairastuneen ja oman jaksamisen tukemisee 1 n. mishairiot/oppaat Tilaukset: www.syomishairioliitto.fi/syo 18 • tukahduttava/ rajaton ilmapiiri Psykologinen kehitys • itseluottamus • tunteiden käsittely • psyykkinen itsesäätely • identiteetti • minäkuva Syömishäiriöt näyttäisivät usein olevan seurausta nuoruusiän fyysiseen ja psyykkiseen kehityksee n liittyvistä vaikeuksista. Osalle nuorista murrosiän fyysiset muutokset aiheuttavat hämmennystä ja hallitsemattomuuden tunteita suhteessa omaan kehoon. Tyttöjen kohdalla tyytymättömyyttä omaan kehoon näyttäisi aiheuttavan normaaliin kehitykseen liittyvä painonnousu ja rasvakudoksen lisääntyminen. Poikien tyytymättömyys omassa kehossa vaikuttaisi kohdistuvan ennen kaikkea ”liian pieniin” lihaksiin. Ulkonäön merkitys itsetunnolle on todettu olevan syömishäir iöön sairastuneille tytöille suurempi kuin heidän ikätovereill een, joilla ei ole oireilua. Oireilussa voi olla kyse myös nuoren itsenäistymiseen ja irrottautumiseen liittyvistä vaikeuksist a. Niin ikään perheen sisällä tai muissa läheisissä ihmissuhte issa olevat ristiriidat voivat vaikuttaa oireilun alkamiseen. Selvää syy-seuraussuhdetta perheen ongelmien ja syömishäir iöiden välillä ei kuitenkaan ole osoitettu.2 Syömishäiriö t - mistä on kyse? Syömishäiriö t - mistä on kyse? 19 Syömishäiriöliitto - SYLI ry • www.syomishairioliitto.fi • [email protected] • p. 02 2519 716
© Copyright 2024