Teksti Matti Simula
Kuvat Petri Kaipiainen
◼ Loimaalainen yrityselämä puhui voimakkaasti yhdistymisen puolesta.
Ei pakkoliitoksille
Jopa sata kuntaa saattaa siirtyä historiaan 2016 mennessä.
Kohuttujen pakkoliittojen sijasta luvassa on vapaaehtoisia
yhdistymisiä. Sellainen tehtiin Loimaalla.
42
Suomen Kuvalehti | 36/2006
S
uomessa on nyt 431 kuntaa.
Hallituksen toive on, että sirpalemainen kuntakartta yhtenäistyisi ja maahan syntyisi isompia ja samalla myös
taloudellisesti vankempia
kuntia. Pakolla asiaa ei kuitenkaan haluta runnoa.
Kuntaliitoksista tuskin tuleekaan lähivuosina kovin suurta valtakunnanpolitiikan
kiistanaihetta. Kunnat yhdistyvät jatkossakin yleensä vapaaehtoisesti, vaikka tuore
kuntauudistus mahdollistaa pakkoliitokset
vuodesta 2009.
”Pakko on hyvä keppi, mutta porkkanoiden tarjoaminen on parempi etenemistapa”,
muotoilee kokoomuksen kunta-asiantuntija, entinen puoluesihteeri Matti Kankare.
Keskusta vastustaa pakkoliitoksia, eivätkä
Sdp ja kokoomuskaan niihin pyri. Silti keskusta ja Sdp tukevat hallituksessa Sipoon
osien liittämistä Helsinkiin, vaikka sipoolaiset hanketta vastustavatkin.
”Alueenosaliitos on perusteltu, jos se tuo
suurta yhteiskunnallista etua. Sipoon osien
liittämisellä saataisiin kohtuuhintaisia asuntoja pääkaupunkiseutulaisille”, puoluesihteeri Jarmo Korhonen (kesk) sanoo.
Sekä Korhonen että Sdp:n puoluesihteeri
Maarit Feldt-Ranta toivovat naapurien löytävän ratkaisun keskenään.
”Molemmissa on huomautettavaa. Sipoo
on ollut passiivinen vuosikaudet. Helsinki
taas on hoitanut prosessia huolimattomasti, äkkivääriä lausuntoja antaen.”
Puoluesihteeri Ulla Achrén kiertää kysymyksen, vastustaako Rkp aina ehdottomasti
liitoksia, jotka muuttaisivat ruotsinkielisen
alueen enemmistöltään suomenkieliseksi.
”Kuntalaisten tulee aina saada päättää.
Päätösvalta Sipoo-kysymyksessäkin kuuluu
sipoolaisille.”
Demarien Feldt-Rannasta kunnan koko on
toissijainen: ”Tärkeintä on, että kunta pystyy
tuottamaan asukkaidensa palvelut.”
Kankareen mielestä fuusiot vahvistavat
kunnallista itsehallintoa.
”On kuntia, jotka ostavat jopa 90 % sosiaali- ja terveyspalveluistaan naapureilta tai
kuntayhtymiltä. Niillä on rajallinen mahdollisuus vaikuttaa ostamiinsa palveluihin, lähinnä vain laskun hyväksyjän rooli.”
Korhonen kiistää, että keskusta vastustaisi pienten kuntien yhdistämistä suurempiin,
jotta puolue säilyttäisi yliedustuksensa esimerkiksi sairaanhoitopiirien valtuustoissa.
”Vanha myytti. Itsekin tuin Seinäjoen ja
Peräseinäjoen liitosta. Liitoksilla tulee olla
aina kuntalaisten tuki.”
Säästöt kiven takana
Tutkija Elina Laamanen Suomen Kuntaliitosta sanoo, että taloudellisen elinvoiman
hupeneminen saa kunnat useimmiten lyöttäytymään yhteen.
”Veronmaksajia menettäneet muuttotap- ▶
Kahdesta Loimaasta tuli yksi
Vapaaehtoinenkin kuntaliitos on kivulias.
Vain nimestä ei riidelty Loimaiden yhdistyessä.
L
oimaan kaupungin ja sitä hevosenkenkämäisesti ympäröineen
Loimaan kunnan yhdistämistä
ehdotettiin jo 1952. Ensimmäinen
tosiyritys tehtiin 1992, mutta se kuivui
kuntalaisten vastustukseen. Yli 80 prosenttia velattoman kunnan asukkaista oli
haluttomia fuusioitumaan talouskurimuksessa olleen kaupungin kanssa.
Sittemmin erot tasoittuivat ja Loimaat
yhdistyivät Loimaan kaupungiksi vuoden
2005 alussa.
”Nimi taisi olla ainoa asia, mistä ei
riidelty”, naurahtaa yhdistymistä kannattanut kaupunginhallituksen puheenjohtaja
Mika Mutala (kok).
Naapurukset olivat kasvaneet vuosien
mittaan sellaiseen symbioosiin, että yhdistyminen kävi mahdolliseksi.
”Oli yhteisiä virkamiehiä, yhteinen
vanhainkoti, vesihuoltolaitos ja palolaitos,
ihmiset kävivät töissä rajan yli”, luettelee
entinen kunnan-, nykyinen kaupunginjohtaja Jorma Kopu.
Monet yritysjohtajatkin puhuivat yhdistymisen puolesta.
Liitosta vastustaneen, silloisen kunnanhallituksen puheenjohtajan Tarja Kiviniemen (kesk) mukaan yhteistyöllä olisi ehkä
päästy samaan kuin yhdistymiselläkin.
”En uskonut, että kahden köyhän liitosta syntyisi yksi rikas”, Kiviniemi sanoo.
Kaupunginvaltuusto hyväksyi yhdistymisen lähes yksimielisesti, mutta kunta-Loimaan valtuustossa päätös syntyi
kolmen äänen erolla.
”Olisin halunnut kansanäänestyksen.
Liitos on suurin kuntalaista koskettava
asia”, Kiviniemi murehtii.
Kopu puolustelee, että asiaan paneutu- ▶
36/2006 | Suomen Kuvalehti
43
piokunnat eivät aina kykene tuottamaan iäkkäälle väestölleen riittäviä palveluja.”
Liitoksista haetaan myös voimaa elinkeinopolitiikan kehittämiselle: ”Esimerkiksi Haminan ja Vehkalahden yhdistymisellä
parannettiin satamaan liittyvän teollisuuden
toimintaedellytyksiä.”
Laamasen mukaan liitoksilla ei saavuteta
nopeita säästöjä.
”Henkilöstömenot ovat suurin menoerä ja
syksyllä säädettävä puitelaki määrännee liittyvien kuntien työntekijöille viiden vuoden
irtisanomissuojan. Pitkällä aikavälillä säästöjä toki syntyy.”
Liitos on kivulias prosessi. 2000-luvulla
toteutetuissa 17 fuusiossa runsaassa
puolessa yksi tai useampi kunta on järjestänyt neuvoa-antavan kansanäänestyksen.
Näistä Pattijoella, Vehkalahdella ja Mietoisissa enemmistö vastusti liitosta, mutta prosessia jatkettiin myöhemmin uudelleen. 20–30 hanketta on kariutunut jo
selvitysvaiheessa.
Huoli reuna-alueiden asemasta lienee
yleisin liitoshankkeen pysäyttänyt syy. Vakavaraisempi kunta ei myöskään aina ole
halukas ottamaan hoitaakseen velkaantuneemman lainoja: ”Pienempi kunta ei ole
aina velkaantuneempi osapuoli”, Laamanen huomauttaa.
Fuusiot aiheuttavat myös pettymyksiä.
Näin käy, jos liittymissopimuksessa on sovittu sellaisista investoinneista, jotka pane-
vat suhdanteiden muututtua uuden kunnan
lujille.
Tunteet sekoittuvat liitoksiin: ”Kunta
muokkaa ihmisten identiteettiä. Se ei ole
vain määrättyjä tehtäviä hoitava hallintoyksikkö.”
Useimmiten uusi kunta saa suurimman
fuusioituvan pitäjän nimen. Joskus päädytään yhdistelmänimiin. Esimerkiksi Pohjanmaalle syntyy Vöyri-Maksamaan kunta.
Toijala ja Viiala taas ottavat historiallisen
Akaan nimen.
Nimensä menettävän kunnan tuskaa lievitetään joskus sillä, että uusi kunta ottaa sen
vaakunan. Loimaan kaupunki käyttää fuusion toisen osapuolen, Loimaan kunnan vaakunaa. SK
Loimaan kaupunki
▶ Asukasluku: 13 094
▶ Pinta-ala: 480,1 km²
▶ Veroprosentti: 19 %
▶ Velkaa/asukas: 1 700 €
▶ Työttömyysaste: 7,2 %
▶ Valtuusto: kesk. 38 %, kok. 29 %,
vas. 20 %, sdp 7 %, ps 4 %, vihr. 2 %
▶ Elinkeinorakenne: maatalous 8,8 %,
teollisuus 31,3 %, palvelut 59,9 %
neilla päättäjillä oli kuntalaisia paremmat
edellytykset ratkaisuun. Useita liitosselvityksiä tehnyt Arto Koski esitti yhdistymiselle hyviä perusteluja.
Uusi Loimaa on tehnyt isoja investointeja: liikuntahalli, vanhainkodin laajennus
sekä lukion ja kahden yläasteen remontit.
Muutama hallinnosta vapautunut työpaikka on siirretty palvelutuotantoon.
Yhdistymishetkellä kunnan ja kaupungin tuloveroprosentit olivat 18, yhdistyneen Loimaan veroprosentti on 19. Velka
on kasvanut 500 eurolla asukasta kohden.
”Olemme tehneet välttämättömiä uudistuksia nopeutetulla aikataululla. Uskon, että olemme oikealla uralla”, arvioi Mutala.
Kiviniemi muistuttaa, ettei Loimaa elä
vielä normaaliaikaa. Se koittaa vasta, kun
valtion yhdistymisavustukset loppuvat
vuonna 2009.
44
Suomen Kuvalehti | 36/2006
◼ Viljasiilot hallitsevat maisemaa. Lähes
yhdeksän prosenttia loimaalaisista saa
elantonsa maataloudesta.
Kopu on tyytyväinen Loimaalle syntyneisiin satoihin uusiin työpaikkoihin.
”On tietysti mahdotonta sanoa, mikä on
syy, mikä seuraus”, hän jatkaa ja viittaa
viime vuosien yleiseen hyvään työllisyyskehitykseen.
Kiviniemi ei malta olla piikittämättä. ”Ja
pääsithän sinäkin kaupunginjohtajaksi.”
Kopu kiittää, ettei politiikassa näy enää
jakoa yhdistymisen kannattajiin ja vastustajiin. Yhdistyminen oli molemmille Loimaille ”oikea ja oikea-aikainen ratkaisu”.
Kaksitoista vuotta valtuutettuna ja kahdeksan kunnanhallituksen puheenjohtajana ollut Kiviniemi on kuitenkin jättänyt
politiikan: ”En voinut olla täysillä mukana,
koska en kantanut yhden Loimaan lippua.
Uuden kunnan ykköspaikat myös jyvitettiin siten, etten innostunut tällä kokemuksella jostakin lautakunnan rivijäsenen
asemasta.”
Jatkuvatko yhdistymiset ”saviseudulla”?
Kopu ei vastaa suoraan, mutta muistuttaa, että Loimaa tekee hyvää yhteistyötä
Alastaron, Mellilän ja Oripään kanssa. ▪
◼ Kaupunginjohtaja Jorma Kopu (vas.)
ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja
Mika Mutala (oik.) ovat tyytyväisiä Loimaiden yhdistymiseen. Tarja Kiviniemen
mielestä etuja on aikaista arvioida.