Teksti Matti Simula Kuvat Petri Kaipiainen ◼ Loimaalainen yrityselämä puhui voimakkaasti yhdistymisen puolesta. Ei pakkoliitoksille Jopa sata kuntaa saattaa siirtyä historiaan 2016 mennessä. Kohuttujen pakkoliittojen sijasta luvassa on vapaaehtoisia yhdistymisiä. Sellainen tehtiin Loimaalla. 42 Suomen Kuvalehti | 36/2006 S uomessa on nyt 431 kuntaa. Hallituksen toive on, että sirpalemainen kuntakartta yhtenäistyisi ja maahan syntyisi isompia ja samalla myös taloudellisesti vankempia kuntia. Pakolla asiaa ei kuitenkaan haluta runnoa. Kuntaliitoksista tuskin tuleekaan lähivuosina kovin suurta valtakunnanpolitiikan kiistanaihetta. Kunnat yhdistyvät jatkossakin yleensä vapaaehtoisesti, vaikka tuore kuntauudistus mahdollistaa pakkoliitokset vuodesta 2009. ”Pakko on hyvä keppi, mutta porkkanoiden tarjoaminen on parempi etenemistapa”, muotoilee kokoomuksen kunta-asiantuntija, entinen puoluesihteeri Matti Kankare. Keskusta vastustaa pakkoliitoksia, eivätkä Sdp ja kokoomuskaan niihin pyri. Silti keskusta ja Sdp tukevat hallituksessa Sipoon osien liittämistä Helsinkiin, vaikka sipoolaiset hanketta vastustavatkin. ”Alueenosaliitos on perusteltu, jos se tuo suurta yhteiskunnallista etua. Sipoon osien liittämisellä saataisiin kohtuuhintaisia asuntoja pääkaupunkiseutulaisille”, puoluesihteeri Jarmo Korhonen (kesk) sanoo. Sekä Korhonen että Sdp:n puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta toivovat naapurien löytävän ratkaisun keskenään. ”Molemmissa on huomautettavaa. Sipoo on ollut passiivinen vuosikaudet. Helsinki taas on hoitanut prosessia huolimattomasti, äkkivääriä lausuntoja antaen.” Puoluesihteeri Ulla Achrén kiertää kysymyksen, vastustaako Rkp aina ehdottomasti liitoksia, jotka muuttaisivat ruotsinkielisen alueen enemmistöltään suomenkieliseksi. ”Kuntalaisten tulee aina saada päättää. Päätösvalta Sipoo-kysymyksessäkin kuuluu sipoolaisille.” Demarien Feldt-Rannasta kunnan koko on toissijainen: ”Tärkeintä on, että kunta pystyy tuottamaan asukkaidensa palvelut.” Kankareen mielestä fuusiot vahvistavat kunnallista itsehallintoa. ”On kuntia, jotka ostavat jopa 90 % sosiaali- ja terveyspalveluistaan naapureilta tai kuntayhtymiltä. Niillä on rajallinen mahdollisuus vaikuttaa ostamiinsa palveluihin, lähinnä vain laskun hyväksyjän rooli.” Korhonen kiistää, että keskusta vastustaisi pienten kuntien yhdistämistä suurempiin, jotta puolue säilyttäisi yliedustuksensa esimerkiksi sairaanhoitopiirien valtuustoissa. ”Vanha myytti. Itsekin tuin Seinäjoen ja Peräseinäjoen liitosta. Liitoksilla tulee olla aina kuntalaisten tuki.” Säästöt kiven takana Tutkija Elina Laamanen Suomen Kuntaliitosta sanoo, että taloudellisen elinvoiman hupeneminen saa kunnat useimmiten lyöttäytymään yhteen. ”Veronmaksajia menettäneet muuttotap- ▶ Kahdesta Loimaasta tuli yksi Vapaaehtoinenkin kuntaliitos on kivulias. Vain nimestä ei riidelty Loimaiden yhdistyessä. L oimaan kaupungin ja sitä hevosenkenkämäisesti ympäröineen Loimaan kunnan yhdistämistä ehdotettiin jo 1952. Ensimmäinen tosiyritys tehtiin 1992, mutta se kuivui kuntalaisten vastustukseen. Yli 80 prosenttia velattoman kunnan asukkaista oli haluttomia fuusioitumaan talouskurimuksessa olleen kaupungin kanssa. Sittemmin erot tasoittuivat ja Loimaat yhdistyivät Loimaan kaupungiksi vuoden 2005 alussa. ”Nimi taisi olla ainoa asia, mistä ei riidelty”, naurahtaa yhdistymistä kannattanut kaupunginhallituksen puheenjohtaja Mika Mutala (kok). Naapurukset olivat kasvaneet vuosien mittaan sellaiseen symbioosiin, että yhdistyminen kävi mahdolliseksi. ”Oli yhteisiä virkamiehiä, yhteinen vanhainkoti, vesihuoltolaitos ja palolaitos, ihmiset kävivät töissä rajan yli”, luettelee entinen kunnan-, nykyinen kaupunginjohtaja Jorma Kopu. Monet yritysjohtajatkin puhuivat yhdistymisen puolesta. Liitosta vastustaneen, silloisen kunnanhallituksen puheenjohtajan Tarja Kiviniemen (kesk) mukaan yhteistyöllä olisi ehkä päästy samaan kuin yhdistymiselläkin. ”En uskonut, että kahden köyhän liitosta syntyisi yksi rikas”, Kiviniemi sanoo. Kaupunginvaltuusto hyväksyi yhdistymisen lähes yksimielisesti, mutta kunta-Loimaan valtuustossa päätös syntyi kolmen äänen erolla. ”Olisin halunnut kansanäänestyksen. Liitos on suurin kuntalaista koskettava asia”, Kiviniemi murehtii. Kopu puolustelee, että asiaan paneutu- ▶ 36/2006 | Suomen Kuvalehti 43 piokunnat eivät aina kykene tuottamaan iäkkäälle väestölleen riittäviä palveluja.” Liitoksista haetaan myös voimaa elinkeinopolitiikan kehittämiselle: ”Esimerkiksi Haminan ja Vehkalahden yhdistymisellä parannettiin satamaan liittyvän teollisuuden toimintaedellytyksiä.” Laamasen mukaan liitoksilla ei saavuteta nopeita säästöjä. ”Henkilöstömenot ovat suurin menoerä ja syksyllä säädettävä puitelaki määrännee liittyvien kuntien työntekijöille viiden vuoden irtisanomissuojan. Pitkällä aikavälillä säästöjä toki syntyy.” Liitos on kivulias prosessi. 2000-luvulla toteutetuissa 17 fuusiossa runsaassa puolessa yksi tai useampi kunta on järjestänyt neuvoa-antavan kansanäänestyksen. Näistä Pattijoella, Vehkalahdella ja Mietoisissa enemmistö vastusti liitosta, mutta prosessia jatkettiin myöhemmin uudelleen. 20–30 hanketta on kariutunut jo selvitysvaiheessa. Huoli reuna-alueiden asemasta lienee yleisin liitoshankkeen pysäyttänyt syy. Vakavaraisempi kunta ei myöskään aina ole halukas ottamaan hoitaakseen velkaantuneemman lainoja: ”Pienempi kunta ei ole aina velkaantuneempi osapuoli”, Laamanen huomauttaa. Fuusiot aiheuttavat myös pettymyksiä. Näin käy, jos liittymissopimuksessa on sovittu sellaisista investoinneista, jotka pane- vat suhdanteiden muututtua uuden kunnan lujille. Tunteet sekoittuvat liitoksiin: ”Kunta muokkaa ihmisten identiteettiä. Se ei ole vain määrättyjä tehtäviä hoitava hallintoyksikkö.” Useimmiten uusi kunta saa suurimman fuusioituvan pitäjän nimen. Joskus päädytään yhdistelmänimiin. Esimerkiksi Pohjanmaalle syntyy Vöyri-Maksamaan kunta. Toijala ja Viiala taas ottavat historiallisen Akaan nimen. Nimensä menettävän kunnan tuskaa lievitetään joskus sillä, että uusi kunta ottaa sen vaakunan. Loimaan kaupunki käyttää fuusion toisen osapuolen, Loimaan kunnan vaakunaa. SK Loimaan kaupunki ▶ Asukasluku: 13 094 ▶ Pinta-ala: 480,1 km² ▶ Veroprosentti: 19 % ▶ Velkaa/asukas: 1 700 € ▶ Työttömyysaste: 7,2 % ▶ Valtuusto: kesk. 38 %, kok. 29 %, vas. 20 %, sdp 7 %, ps 4 %, vihr. 2 % ▶ Elinkeinorakenne: maatalous 8,8 %, teollisuus 31,3 %, palvelut 59,9 % neilla päättäjillä oli kuntalaisia paremmat edellytykset ratkaisuun. Useita liitosselvityksiä tehnyt Arto Koski esitti yhdistymiselle hyviä perusteluja. Uusi Loimaa on tehnyt isoja investointeja: liikuntahalli, vanhainkodin laajennus sekä lukion ja kahden yläasteen remontit. Muutama hallinnosta vapautunut työpaikka on siirretty palvelutuotantoon. Yhdistymishetkellä kunnan ja kaupungin tuloveroprosentit olivat 18, yhdistyneen Loimaan veroprosentti on 19. Velka on kasvanut 500 eurolla asukasta kohden. ”Olemme tehneet välttämättömiä uudistuksia nopeutetulla aikataululla. Uskon, että olemme oikealla uralla”, arvioi Mutala. Kiviniemi muistuttaa, ettei Loimaa elä vielä normaaliaikaa. Se koittaa vasta, kun valtion yhdistymisavustukset loppuvat vuonna 2009. 44 Suomen Kuvalehti | 36/2006 ◼ Viljasiilot hallitsevat maisemaa. Lähes yhdeksän prosenttia loimaalaisista saa elantonsa maataloudesta. Kopu on tyytyväinen Loimaalle syntyneisiin satoihin uusiin työpaikkoihin. ”On tietysti mahdotonta sanoa, mikä on syy, mikä seuraus”, hän jatkaa ja viittaa viime vuosien yleiseen hyvään työllisyyskehitykseen. Kiviniemi ei malta olla piikittämättä. ”Ja pääsithän sinäkin kaupunginjohtajaksi.” Kopu kiittää, ettei politiikassa näy enää jakoa yhdistymisen kannattajiin ja vastustajiin. Yhdistyminen oli molemmille Loimaille ”oikea ja oikea-aikainen ratkaisu”. Kaksitoista vuotta valtuutettuna ja kahdeksan kunnanhallituksen puheenjohtajana ollut Kiviniemi on kuitenkin jättänyt politiikan: ”En voinut olla täysillä mukana, koska en kantanut yhden Loimaan lippua. Uuden kunnan ykköspaikat myös jyvitettiin siten, etten innostunut tällä kokemuksella jostakin lautakunnan rivijäsenen asemasta.” Jatkuvatko yhdistymiset ”saviseudulla”? Kopu ei vastaa suoraan, mutta muistuttaa, että Loimaa tekee hyvää yhteistyötä Alastaron, Mellilän ja Oripään kanssa. ▪ ◼ Kaupunginjohtaja Jorma Kopu (vas.) ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Mika Mutala (oik.) ovat tyytyväisiä Loimaiden yhdistymiseen. Tarja Kiviniemen mielestä etuja on aikaista arvioida.
© Copyright 2024