Kasvavien urheilijoiden
rasitusvammat
Stefan von Knorring
Liikuntalääketieteen erikoislääkäri
Helsingin Urheilulääkäriasema
Yleistä
Rasitusvamman tyypillisin oire on kipu
 Nuorilla lievät kivut hyvin yleisiä

◦ Lievä kipu voi olla vain sopeutumista
rasitukseen
◦ Jatkuessaan alkuvaiheen sopeutumiskipu voi
muuttua rasitusvammaksi, jos kuormitus
ylittää sopeutumispotentiaalin
Suurin osa rasitusvammoista on lieviä
 Kipujen takana voi olla myös vakavampi
vamma tai vakavampi sairaus

Altistavia tekijöitä

”Too much too soon”
◦ Liian nopea harjoitusmäärien lisäys
 Yli 10% lisää intensiteettiä/määrää viikossa?
◦ Liikaa harjoittelua ylipäätänsä
 Voimistelijoilla yli 16h/vko lisännyt nikamankaaren
rasitusvammoja
◦ Erot kasvu- ja kehitysaikataulussa, liikaa
harjoittelua vallitsevaan kehitystilanteeseen
nähden
◦ Toipilasvaihe edellisestä vammasta
◦ Liikaa tiettyjä, yksipuolisia harjoitteita
Altistavia tekijöitä; ulkoiset syyt

Väärät välineet
◦ Vääränlaiset, kuluneet, vääränkokoiset kengät
◦ Liian jäykät mailat (jääkiekko, tennis yms)

Suoritusolosuhteet
◦ Jäinen hiekkakenttä
◦ Kova tekonurmi

Huono tekniikka
Altistavia tekijöitä; sisäiset syyt





Apofyysin eli kasvutumakkeen suhteellinen heikkous
Lihaskireys, lihasepätasapaino
◦ Kasvuiässä luun pituus kasvaa nopeammin kuin
lihasjänneyksikö
Anatomiset virheasennot
Ylipaino
”kulttuurisyyt”
◦ Urheillaan enemmän kuin ennen, mutta liikutaan
vähemmän.
Tyypillisiä rasitusvammoja

Kasvavilla tyypillisesti lihas- ja jännekudos
on vahvaa ja harvemmin vaurioituvaa
◦ Sopeutumiskipuja kyllä, mutta varsinaisia
rasitusvammoja varsin vähän
Heikkoja kohtia etenkin suurten lihasten
kiinnityskohdat eli apofyysit
 Apofyysi= luussa oleva kasvualue johon
kiinnittyy lihas/jänne
 Kasvulevyt

◦ ”gymnast’s wrist”
Apofysiitit







Yleisimpiä kasvavien merkittävistä
rasitusvammoista
Apofyysin mikrotrauma, tulehdus
Esiintyy tavallisimmin lantiossa, polvissa,
kantapäissä, kyynärpäissä
Esiintyvät tietyissä paikoissa tietyssä iässä
Eri lajit altistaa eri vammoille
Kliininen diagnoosi pääasiassa
Hoito ja hoitolinjakin riippuu vammasta, sen
paikasta ja komplikaatioalttiudesta
Hoitoperiaatteita


Kivuliaan rasituksen lopettaminen
Rasituksen keventäminen
◦ Jos kipua vain rasituksen alussa tai lopussa, niin
25% kevennys
◦ Jos kipua esim vain tietyissä harjoitteissa, voi
yleensä turvallisesti jatkaa muita harjoitteita



Lyhyt lepojakso (1-2 vkoa) kaikesta
rasituksesta
Kireän lihasryhmän venyttely
Kylmähoito etenkin rasituksen jälkeen, mutta
myös toistettuna päivien aikana
Hoitoperiaatteita

Lääkäriin, jos:
◦ Kipupaikassa turvotusta, punoitusta,
kuumotusta
◦ Esiintyy yleisoireita (laihtuminen, kuume)
◦ Selkeää/toistuvaa ontumista
◦ Kipu ei rasituksen keventämisella helpota
parissa viikossa
◦ ”aina” joku paikka kipeänä
Lääkäri voi:
Tehdä tyyppivamman diagnoosin kliinisesti ja
ohjata hoidon
 Poissulkea vakavammat sairaudet
 Määrätä lisätutkimukset diagnoosin selvittämiseksi
 Ohjata urheilijan fysioterapiaan
 Ohjeistaa onko rasituksen jatkamisessa riskiä
 Toistuvissa vammoissa syytä miettiä taustasyitä
=> Aina ei löydy selkeää syytä tai ongelman nimeä,
vakavamman syyn poissulkeminenkin voi riittää

Osgood schlatterin tauti
Säärikyhmyn apofysiitti
 10-14 vuotiaat
 50%lla molemminpuolinen
 Kivulias kyhmy patellajänteen
kiinnityskohdassa säären etupinnalla

Osgood schlatterin tauti
Osgood Schlatterin tauti

Kipua etenkin toisaalta rasituksen alussa ja
rasituksen lopussa ja rasituksen jälkeen
◦ Hypyt, kyykyt, spurtit, iskuherkkyys
Kivun aste vaihtelee siedettävästä kivusta
toimintakyvyttömyyteen
 Alkaa usein tauon (kesätauko) jälkeen kun
uudelleen aloitetaan kova harjoittelu
 Voi alkaa iskustakin

Osgood schlatterin tauti






Hyvänlaatuinen tila, paranee käytännössä aina
viimeistään apofyysin luutuessa
Kipua tuottamaton ja inhimillistä kipua tuottava
liikuntakin sallittua
Tarvittaessa tarvittavan pituinen rasitustauko
Kylmähoito, kireän/heikon reisilihasryhmän
venytys/kuntoutus, linjausvirheiden korjaus
Lääkärin ohjaamana tulehduskipulääkitys
Vain tarvittaessa kuvantamistutkimukset
◦ Epätyypillinen kipu
◦ Epätavallisen voimakas oire
◦ Epäilys muusta syystä saman alueen kivulle
SLJ- tauti
(Sinding-Larsen-Johanssonin tauti)
Kasvavan ”hyppääjän polvi”
 10-12 vuotiaat
 Kipua polvilumpion alareunassa
 Kori- ja käsipallo, voimistelu, yleisurheilu
 Tuntuu juostessa, hyppiessä
 Diagnoosi on kliininen, tarv. röntgen
 Hoito on ”self-limited”
 Vältetään kipua tuottavaa rasitusta

SLJ- tauti
Severin tauti





Kantaluun apofysiitti
9-12 vuotiaat
Jalkapallo, salibandy,
koripallo,käsipallo,yleis
-urheilu
Kipu rasituksessa ja
rasituksen jälkeen
Usein (hyvänlaatuista)
ontumistakin
rasituksen jälkeen,
varvastus
Severin tauti
Severin tauti
Kantaluu aristaa etenkin ulkosivulta painaen
tyypillisesta kohdastaan
 Ponnistavat liikkeet tai kantapään iskut aristaa
 Kipu vaihtelee lievästä erittäin kovaan

◦ Usein vanhemmilla lapsilla kipu kovempi
Jos muut syyt poissuljettu saa kipurajoitteisesti
rasittaa, paranee aina hyvin
 Tarvittaessa tauot, varauskevennyskin
 Kireän pohjelihaksiston venytys, kuormitusvirheen
korjaus, kantakuppi/pehmuste, teippaus

Lantion alueen apofysiitit
Istuinkyhmy, suoliluun siipi
 Takareiden, suoran etureisilihaksen,
räätälinlihaksen kiinnityskohdat
 Eivät parane ilman pitkää (4-16 vkoa)
rasitustaukoa
 Altistavat kyseisen apofyysin irtoamiselle

◦ Toipumisaika 3-6 (-12)kk
Tyypillisiä rasitusvammoja

Rasitusmurtumat
◦ Sääriluu, jalkaterä,
lannenikama, lantio

Rasitusosteopatiat
◦ Murtuman esiaste

Pidettävä aina
mielessä, jos tuntuu
että vamma ei parane
odotetusti
Nikamakaaren rasitusmurtuma




Yleisimmin 12-16 vuotiailla
Tänä aikana selkäranka erityisen
haavoittuva rasitukselle
Lajeissa joissa voimakkaita
taaksetaivutus- ja kiertoliikkeitä
esim. voimistelussa,jalkapallossa
Tavallisimmin kahden alimman
lannenikaman (L4-L5) alueella
Nikamakaaren rasitusmurtuma
Mekanismit ja syyt






Harjoitusmäärän liian nopea nostaminen
Anatomiset syyt, esim. notkoselkä
Lihaksiston epätasapaino
Puutteellinen lantion hallinta
Toistuva, kova rasitus ja riittämätön lepo
Toistuvat alaselän taaksetaivutukset
Nikamakaaren rasitusmurtuma





Rasitusmurtumaa edeltää rasitusosteopatia =
murtuman esiaste
Rasitusosteopatiassa ei vielä murtumalinjaa
Rasituksen jatkuessa kehittyy vähitellen
rasitusmurtuma (spondylolyysi)
Voi olla sekä tois- että molemminpuolinen
Molemminpuolinen, luutumaton rasitusmurtuma
voi rasituksen jatkuessa johtaa nikaman
siirtymään (spondylolisteesi)
Nikamakaaren rasitusmurtuma
Nikamakaaren rasitusmurtuma
Oireet






Alkuvaiheessa lieväoireinen
Rasituskipua, esim. juostessa ja hyppiessä
Jomottavaa, paikallista alaselkäkipua
Taaksetaivutukset, kiertoliikkeet ja tärinää
aiheuttavat liikeet kivuliaat
Alussa kivut häviävät rasituksen jälkeen
Vaivan edetessä alkaa ilmetä kipua myös
rasituksen jälkeen sekä istuessa
Nikamakaaren rasitusmurtuma
Kliiniset löydökset ja diagnostiikka







Kosketus-ja koputusarkuutta lannerangassa,
rasitusmurtuman kohdalla
Eteentaivutus kivuton
Maks. alaselän taaksetaivutus kivulias
Vatsalla maatessa lonkkien yliojennusliike
aiheuttaa alaselkäkipua
Hyppiessä ja joskus myös kiertoliikkeissä kipua
Usein takareisien lihaskireyttä
Korostunut lannenotko
Nikamakaaren rasitusmurtuma
Kuvantamistutkimukset





Magneettikuvaus (MRI) on ensisijainen
kuvantamistutkimus varhaisdiagnostiikassa
Murtuman esiaste eli rasitusosteopatia näkyy
MRI:ssa
Rasitusosteopatia näkyy MRI:ssa luun
turvotuksena
Tuoreessa rasitusmurtumassa MRI:ssa luun
turvotuksen lisäksi myös murtumalinja
Röntgenkuvassa muutos todettavissa vasta kuin
rasitusmurtuma jo kehittynyt
Nikamakaaren rasitusmurtuma
Jos MRI:ssa murtumalinja mutta ei luun turvotusta
on kysessä tod.näk. vanha, luutumaton
rasitusmurtuma
 Tietokonetomografia (TT) eli viipalekuvaus on hyvä
silloin kun seurataan rasitusmurtuman luutumista.
Huom. Säteilyrasitus!
 MRI:ssa ei säteilyrasitusta => voidaan kontrolloida
esim. 2-3 kk:n päästä, katsotaan onko luun turvotus
vähentynyt/ hävinnyt
 Rasitusmurtuman seurauksena kehittynyt nikaman
siirtymä näkyy hyvin seisten otetuissa lannerangan
röntgenissä, otetaan myös taivutuskuvat

Nikamakaaren rasitusmurtuma
Nikamakaaren rasitusmurtuma
Nikamakaaren rasitusmurtuma
Hoito





Hoidon kulmakivi on lepo
Alkuvaiheessa noin kuukauden ”totaalilepo”
Erityisesti vältettävä alaselän taaaksetaivutuksia
ja kiertoliikkeitä
Rasitusosteopatiassa noin 3 kk:n ja
rasitusmurtumassa 6 kk:n tauko lajiharjoittelusta
Kevyen fysioterapian voi aloittaa tavallisesti
noin1-2 kk:n levon jälkeen
Nikamakaaren rasitusmurtuma
Hoito



Fysioterapiassa
- Altistavien tekijöiden kartoitusta + hoitoa
- Ohjausta
- Kuormitusta lisätään vähitellen
- Asteittainen paluu normaaliaktiviteettiin
Kontrollit lääkärin VO:lla
Tarvittaessa kontrollikuvauksia, MRI tai TT
Nikamakaaren rasitusmurtuma
Hoito

Luutumaton nikamakaaren rasitusmurtuma
- Stabiloivien lihasten vahvistaminen tärkeää
- Saa urheilla normaalisti jos ei oireita
- Kontrolleissa seurataan mahdollista nikaman
siirtymää eli spondylolisteesiä
- Vaikea, kivulias nikaman siirtymä hoidetaan
joskus kirurgisesti luudutusleikkauksella,
kuitenkin hyvin harvoin
Yhteenveto
Rasitusvamma syntyy liiallisesta toistuvasta
rasituksesta kudoksen kestokykyyn nähden
 Lievät kiputilat yleisiä ja hoituvat usein
rasitusta hetkeksi keventämällä,
lihashuollolla ja kylmähoidolla
 Osa rasitusvammoista vaatii pitkiäkin
paranemisaikoja
 Tyyppi-iässä ja lajeissa tyyppivammoja
 Kivun pitkittyessä tai jos esiintyy
vakavampia oireita, lääkärin arvio

KIITOS