KEUHKOVERENVUOTO HEVOSELLA

KEUHKOVERENVUOTO HEVOSELLA
(Exercise induced pulmonary hemorrhage, EIPH, bleeder)
01/01/2015
Yleistä
Jo 1600-luvun alussa tiedettiin joidenkin hevosten olevan bleedereitä l. ”vuotajia”. Alun perin
ajateltiin veren tulevan sieraimista, mutta vasta kun keksittiin tähystää keuhkoja rasituksen
jälkeen, havaittiin veren tuleva keuhkoista.
Verenvuoto keuhkojen verisuonista rasituksen aikana on erittäin yleistä. Jopa 65–95 %:lla
kilpahevosista tapahtuu verenvuotoa voimakkaan rasituksen aikana. Yleisintä verenvuoto on
täysverisillä. Lämminverisillä ravihevosilla arvioidaan verenvuotoja olevan 26 %:lla hevosista.
Tarkkaa mekanismia keuhkoverenvuodon synnylle ei tiedetä. Kaukoverenpaineen nousun ja
hiussuonten pettämisen ajatellaan olevan sairauden syynä. Keuhkojen verenpaine nousee kun
sydämen iskutilavuus kasvaa, keuhkoverisuonet eivät laajene kunnolla ja veren viskositeetti
lisääntyy rasituksen aikana. Useilla hevosilla on taustalla IAD (inflammatory airway disease).
Eli hevoset ovat lievästi pölylle allergisia.
EIPH saattaa heikentää hevosen suorituskykyä. Määrittämällä veren hapettuneisuus rasituksen
aikana, saadaan tietoa siitä miten paljon verenvuodolla on vaikutusta. Tämä on kuitenkin
vaikea toteuttaa, koska valtimoverinäytteestä pitäisi voimakkaan rasituksen aikana ottaa
verinäyte ja määrittää siitä verikaasut välittömästi.
Oireet
o
o
o
o
o
5–10 %:lla hevosista verenvuotoa sieraimista
Voi olla heikentynyt suorituskyky
Rasituksen jälkeen lisääntynyt nieleskely
Mahdollisesti yskä
Hengitystyypin muuttuminen rasituksen jälkeen
Diagnoosi
o
o
o
o
Hengitysteiden tähystys 30–90 min rasituksen jälkeen.
Keuhkohuuhtelunäyte (BAL). Hemosiderofageja (hemosideriiniä sisältäviä makrofageja) voi
löytyä huuhtelunäytteestä vielä kuukausia verenvuodon jälkeen. Neutrofiilien ja
eosinofiilien määrä nousee näytteessä. Punasolujen määrä näytteessä rasituksen jälkeen
mitattuna kuvastaa parhaiten taudin vakavuusastetta.
Keuhkojen röntgenkuvassa voidaan nähdä lisääntynyt alveolaarikuvio tai alveolaariintestitiaalikuvio keuhkojen takimmaissa osissa.
Veren määrä henkitorvessa voidaan luokitella viiteen luokkaan
1) Pieniä veriläiskiä
2) Veriläiskiä - verinoro
3) Verinoro on alle puolen henkitorven levyinen
4) Verinoro on yli puolen henkitorven levyinen
5) Hengitystiet ovat täynnä verta
Hoito
Tehokasta hoitomuotoa ei ole olemassa. Verenvuodon tapahduttua hevosta ei kannatta
rasittaa ainakaan kahteen viikkoon. Tarkkoja tutkimuksia ei ole tehty siitä, mikä olisi hyvä
lepojakson pituus verenvuodon jälkeen. Verenvuoto aiheuttaa aina tulehdusreaktion, minkä
seurauksena keuhkoihin voi tulla arpikudosta. Arpikudos on joustamatonta ja terveen keuhkon
ja arven raja on alttiimpi uudelle vauriolle.
Tallin ilmanlaadulla on tärkeä merkitys. Pölyn ärsyttämät keuhkot ovat herkemmät
verenvuodolle.
USA:ssa on sallittua käyttää ennen kilpailuja nesteenpoistolääkettä, furosemidia. Suomessa
lääkkeen käyttö on kielletty. Nenäteippien on ajateltu parantavan hapen kulkua keuhkoihin,
mutta niiden käytöstä on ristiriitaisia tutkimustuloksia.
Lisäksi on kokeiltu mm. veren hyytymiseen vaikuttavia lääkityksiä kuten K-vitamiinia ja
oksaalihappoa, veren viskositeettiin vaikuttavia lääkkeitä kuten pentoksifylliiniä,
verenpainelääkkeitä (mm. enalapriili), keuhkoputkia laajentavia aineita kuten klenbuterolia,
albuterolia tai ipratopiumia tai anti-inflammatorisia lääkkeitä kuten kortisonia tai
natriumkromoglikaattia. Millään näillä lääkkeillä ei ole saatu terapeuttista vaikutusta EIPH
hevosille. Jos taustalla on IAD, voidaan silloin kortisonista voi olla apua.
C-vitamiinilla on tutkitusti positiivisia vaikutuksia hengitysteihin, mutta tieteellistä näyttöä
EIPH:n ehkäisystä ei ole. Lisäksi myynnissä on ravintolisiä jotka sisältävät mm. rutiinia ja
hesperidiiniä, jotka ovat sitrushedelmissä olevia flavoinoideja. Näidenkään tehosta ei ole
tieteellistä näyttöä.
Lähteitä
1. Rose, RJ ja Hodgson, DR. Manual of Equine Practice. Lontoo : W.B. Saunders Company,
2000.
2. Ainswort DM, Hackett Richard P. Equine Internal Medicine. [toim.] Bayly WM, Sellon DC
Reed SM. St.Louis : s.n., 2004.
3. Rush B ja Mair T. Equine Respiratory Diseases. Oxford : Blackwell Publishing, 2004.
4. Barakzai S. Handbook of Euine Respiratory Endoscopy. Philadelphia : Saunders, 2007.