1. No category

Tämä joulukalenteri on vaihtoehto suklaata tai tilpehööriä sisältäville kalentereille. Päivittäisissä tarinoissa
Wikke K. Kapula puuhastelee jouluun liittyvien askareiden parissa ja jokaisen tarinan lopusta löytyy idea
lasten kanssa toteutettavaan tehtävään. Mukana on mm. joululaulujen laulamista, erilaisia
askartelutehtäviä, tonttujumppaa, sekä Kiertokapulan arvoituksia. Tehtäviä voi soveltaa tarpeen mukaan,
tai lisätä halutessaan mukaan omia ideoita.
Valmistelut: Tutustu joulukalenterin materiaaleihin etukäteen ja varmista, että tehtäviin löytyy tarvikkeet.
Tulosta ja leikkaa jokaiselle päivälle tarina.
Tee näin: Yksinkertaisimmillaan kalenterin voi toteuttaa piilottamalla tulostetut tarinat ympäri huonetta.
Varmista tällöin kuitenkin, että yllätykset on numeroitu selkeästi, jotta ne löytyvät oikeassa järjestyksessä.
Kalenterille voi myös tehdä rungon kierrätysmateriaaleista. Lasten kanssa voi askarrella esimerkiksi
maitotölkeistä mökkejä tonttukylään ja piilottaa joulukalenterin tarinat mökkeihin. Myös pilttipurkeista,
tulitikkuaskeista, kierrätyskangaspusseista, tai vaikka parittomista villasukista saa tehtyä hauskan
joulukalenterin.
Siistissä pienessä kodissa vanhan huopatossun pohjalla on pehmeä peti. Patjana siinä on puunlehdillä täytetty
villasukka ja makuupussina lapanen. Lapasen sisältä kuuluu kuorsausta. Siellä nukkuu joku hyvin pieni. Sillä on pienet
karvaiset korvat ja kapean kuonon päässä aivan pieni pikimusta nenä. Kissamaiset viikset väpättävät kuorsauksen
tahtiin. Muuten on aivan hiljaista. Yhtäkkiä olion kuono alkaa vimmatusti nuuskuttaa. Mitäs tämä on! Mikä on tämä
tuoksu? Ihmeellinen ja ihan uusi. Vai onkohan tässä sittenkin jotain tuttua?
Otuksen nimi on Wikke K. Kapula ja nyt se kömpii esiin, venyttelee ja pörhistää unen rippeet turkistaan. Totisesti,
tänään on kyllä jotain kummallista ilmassa. Se tassuttelee ikkunalle ja tiirailee ulos. Pakkanen on taiteillut
ikkunaruutuihin kauniita kuvioita ja ulkona aamu alkaa hiljalleen valjeta. ”Hmh” eläin tuhahtaa ja nuuskuttaa jälleen
ilmaa, sillä tuoksu ei ole kadonnut mihinkään. Se on juuri aikeissa tonkia kaappeja löytääkseen tuoksun lähteen, kun
yhtäkkiä sen silmät nauliutuvat seinäkalenteriin. Kalenterissa on kuva tontuista jotka paketoivat lahjoja. Pienen
otuksen häntä alkaa heilua ja kun sen suu kääntyy hymyyn, pikkuiset nököhampaat näkyvät. Nyt se muistaa mikä
tuoksuu.
”Tietysti! Riisipuuro! Kaneli! Piparkakut! Kuusenoksat! Hyasintti! Joulu! Tänäänhän on ensimmäinen päivä
joulukuuta!” se hihkuu ja jatkaa ”Tästä se sitten alkaa, vuoden paras aika”.
Päivän luukku: Joulukuun ensimmäisenä päivänä virittäydytään jouluun. Mistä tietää, että joulu on tulossa? Mikä on
joulun paras tuoksu? Keskustelkaa yhdessä.
Seuraavana aamuna Wikke muistaa jo ennen silmien avaamista, että on joulukuu. ”Tarkemmin sanottuna joulukuun
toinen päivä” se myhäilee tyytyväisenä aamutoimiensa lomassa. Kun aamiainen on syöty, se kaivaa kaapista
nenäliinasta tehdyn talviviittansa ja vetää päähänsä tammenterhohattunsa. Sitten se katsoo itseään peilinpalasesta,
jonka se on löytänyt tienvarresta, nyökkää tyytyväisenä ja lähtee ulos.
Vaikka on joulukuu, on ulkona harmaata, lumetonta ja märkää. Wikkeä se ei kuitenkaan lannista, sillä eihän vuoden
parhaana kuukautena voi kukaan mököttää!
Yhtäkkiä vastaan taapertaa hahmo, jonka
tupsukorvat ovat lerpallaan ja paksu, tuuhea häntä laahaa maassa. Se on
Wiken naapuri Ralle, joka ei näytä iloiselta. ”Mikä hätänä Ralle?” kysyy Wikke ihmeissään. ”Lapseni ovat odottaneet jo
monta viikkoa lumisadetta, jotta he pääsisivät ihastelemaan kauniita lumihiutaleita, mutta lunta ei näy missään”
sanoo Ralle allapäin. ”Onpa harmillista. Kunpa voisin auttaa jotenkin” sanoo Wikke ja alkaa heti pohtimaan
innokkaasti, mistä lapsille voisi taikoa lunta. Sitten Wikke muistaa aamuiset kuurankukkaset ikkunassa. Voisikohan
sellaisia tehdä itse? ”Minä keksin! Tule Ralle, nyt askarrellaan!” hihkaisee Wikke ja tempaisee Rallen mukaansa. Ne
kipittävät huopatossulle ja Wikke kaivelee varastostaan paperilappuja ja aikakauslehtiä, joita se on kerännyt ulkoa.
”Katsohan! Näistä voimme leikellä kauniita lumihiutaleita ja kiinnittää ne ikkunaan. Voitte sitten ihailla niitä niin kauan
kunnes oikea lumi sataa ulos” Wikke ehdottaa Rallelle. Yhdessä he askartelevat Rallen kodin ikkunoihin valtavan
määrän lumihiutaleita. ”Kyllä lapset nyt yllättyvät, kiitos Wikke!” Ralle kiittelee iloisena lähtiessään kotiin taskut
täynnä lumihiutaleita.
Päivän luukku: Leikelkää paperista tai lehdistä lumihiutaleita ja kiinnittäkää ikkunaan.
Ohjeita voi googlettaa hakusanalla ”lumihiutale paperista”.
”Jippii, joulukuun kolmas päivä!” toitottaa Wikke välittömästi herättyään ja ympärilleen katseltuaan jatkaa ”Tänään on
kyllä aika tehdä joulusiivous”. Niinpä se kantaa lähipurosta sangolisen vettä, lämmittää sen ja kastaa hännänpään
sankoon. Sitten se alkaa huiskia hännällään lattiaa puhtaaksi.
Mutta voi ei! Tavarat lentelevät ja mamman vanha posliininen puuroastia meinaa pudota lattialle! Onneksi Wikke saa
napattua sen ilmasta ennen kuin se osuu maahan. ”Hupsista. Ehkä pitäisi ensin raivata hieman tilaa että mahtuu
siivoamaan” toteaa Wikke pelästyneenä. Se nostelee ylimääräiset tavarat lattioilta kaappiin, kerää likaiset vaatteet
pyykkikoriin, rullaa vanhasta kaulaliinasta tehdyn maton syrjään ja irrottaa verhot ikkunasta. ”No nyt!” Wikke toteaa
innoissaan ja alkaa kuurata lattioita toden teolla. Kun lattia on puhdas, pölyt pyyhitty, petivaatteet tuuletettu ja matto
tampattu, Wikke läähättää hikipisarat otsallaan keskellä huonetta ja katselee tyytyväisenä aikaansaannostaan.
”Mainiota! Kyllä nyt kelpaa
joulun tulla!”.
Päivän luukku: Wikke jumppasi siivoamalla, jumpatkaa te tonttujen tapaan! Tehkää tonttujen tehtävärata, jossa pitää
pujotella, hyppiä, ryömiä jne. tai keksikää oma tonttujumppa (esim. pakettien poimimista, tonttukävelyä ym.).
Wikke herää myöhään, sillä se on vieläkin väsynyt eilisestä siivoamisesta. Se tepsuttelee unisena
kalenterin luo ja laskee päivät: ”Neljäs joulukuuta. Mutta sehän tarkoittaa, että aivan pian, ylihuomenna
6.12. on itsenäisyyspäivä ja silloin lipputangoissa liehuvat Suomen liput”.
Wikestä Suomen lippu on niin kaunis, että vaikka sillä itsellään ei olekaan lipputankoa, se päättää tehdä
lipun koristeeksi. Se penkoo jälleen keräilyvarastoaan ja löytää sieltä sinistä ja valkoista paperia joista se
askartelee lipun. Tyytyväisenä se jättää lipun odottamaan itsenäisyyspäivää piirongin päälle.
Sitten Wikke pukee ulkovaatteet ja lähtee pihalle tarkkailemaan, joko pian sataisi lunta. Mutta pihalla on
edelleen märkää ja hämärää. Wikke tassuttelee pitkän matkaa, aina lammelle asti. Siellä hän tapaa Maurin,
joka tuhisee ja puhisee ja kävelee ympyrää lipputangon ympärillä niin, että sen paksu litteä häntä jättää
leveän uran tangon ympärille. ”Hei Mauri! Onko kaikki hyvin?” kysyy Wikke. Mauri säpsähtää ja vastaa: ”Huomasin
aamulla, että pian on itsenäisyyspäivä ja minun piti tarkastaa, että lippu on ehjä ja puhdas, mutta sitä ei löydy
mistään!”.
Wikke rapsuttaa korvantaustaan ja mietti hetken. ”No mutta Mauri! Minä askartelin juuri tänä aamuna lipun, eikä
minulla ole lipputankoa. Täältä lippu saa hyvän kodin! Mutta saanhan tulla itsenäisyyspäivänä sitä katselemaan?”.
”Mahtavaa! Totta kai saat tulla, kiitos Wikke!” Mauri hihkuu onnellisena.
Päivän luukku: Millainen on Suomen lippu? Askarrelkaa liput itsenäisyyspäivää varten. Jokainen voi tehdä yhden lipun
ja kiinnittää sen esimerkiksi puutikkuun. Toinen vaihtoehto on tehdä useampia pienempiä lippuja ja koota ne yhdeksi
pitkäksi lippunauhaksi, jonka voi ripustaa koristeeksi huoneeseen tai joulukuuseen.
”Viides päivä joulukuuta” kuiskuttaa Wikke aamulla peiton alta. Kun se kömpii ylös pedistään, se huomaa, että joka
puolella on pilkkopimeää. ”Oi, heräsinpä tänä aamuna hirmuisen aikaisin” se tuumii ja hiipii ikkunaan. Ulkona on aivan
hiljaista. Sisältäkin kuuluu vain vanhan rannekellon tikitys, jonka Wikke on kiinnittänyt seinäkelloksi. Wikkeä hieman
värisyttää, onhan hän vain ihan pieni eläin, joka asuu huopatossussa…
Sitten Wikke yhtäkkiä rohkaistuu ja ravistelee itseään niin että turkki pörhistyy. ”Mitäs pelättävää täällä on, tutussa
omassa kodissa! Minähän olen vahva ja urhea pieni eläin!”. Niinpä Wikke sytyttää kynttilän lyhtyyn. ”Paljon
parempi! Mutta vieläkin puuttuu jotain…”se mutisee ja tutkiskelee kotiaan. ”Tietenkin, on aivan liian hiljaista”. Wikke
tassuttaa tulitikkulaatikoista kootun piironkinsa luokse ja kaivelee sen laatikoita. Pian se löytää etsimänsä; aivan
pienen pajupillin ja mamman käsin kirjoittamat nuotit Wiken lempijoululauluun. Enää huopatossussa ei ole hiljaista,
vaan sieltä kuuluu kauniita jouluisia säveliä.
Päivän luukku: Joulukuussa joululaulut raikaavat! Laulakaa tekin joululauluja ja miettikää mikä mahtaa olla Wiken
lempijoululaulu?
Vaihtoehto: Voitte myös kuunnella Kiertokapulan Romuorkesteri-lauluja, joihin löytyy sanat, nuotit ja leikkiohjeet
osoitteesta http://www.kiertokapula.fi/wp-content/uploads/2013/01/Romuorkesteri_vihko_netti.pdf
ja laulut osoitteesta https://soundcloud.com/romuorkesteri
Wikke innostui Maurille lahjoittamastaan suomenlipusta niin, että se on askarrellut koko aamun minikokoisia
suomenlippuja ja ripustellut niitä ympäri huonetta. ”Joulukuun kuudes päivä, siis itsenäisyyspäivä” Wikke hihkuu
tohkeissaan. Mutta sitten sitä alkaa mietityttämään. Se tietää, että itsenäisyyspäivään kuuluvat siniristiliput, mutta
muuta se ei itsenäisyyspäivästä oikein tiedäkään. ”Mitähän ihmettä se itsenäisyyspäivä oikeastaan tarkoittaakaan?
Mitä silloin oikein juhlitaan? Ja miten sitä oikein juhlitaan?” Wikke pohtii kulmat kurtussa. Vielä illalla nukkumaan
mennessäkin Wikke pyörii sängyssään ja miettii vastauksia kysymyksiinsä kunnes nukahtaa.
Päivän luukku: Miettikää mitä Wikelle voisi kertoa itsenäisyyspäivästä. Voitte vaikka piirtää kuvat siitä, miten
itsenäisyyttä juhlitaan, miltä linnanjuhlissa näyttää jne.
”Kylläpäs päivät kuluvat. Tänään on jo seitsemäs päivä joulukuuta ja nyt saisi kyllä jo sataa lunta!” tuumii Wikke
pukiessaan tammenterhohattua päähänsä ja kipittäessään pihalle. Ulkona on valtavan kova
ja hattu meinaa
lentää Wiken päästä jo ulko-ovella. Se tarraa hattuunsa ja lähtee reippaasti astelemaan kohti ystävänsä Adelmiinan
kotia.
Päästyään perille Wikke koputtaa Adelmiinan ovelle, eikä mene kauaakaan kun pitkäkorvainen Adelmiina avaa oven.
”Hei Wikke, mukavaa että tulit vierailulle! Minä olin juuri kirjoittamassa joulupukille lahjatoivelistaa” se suputtaa
innoissaan ja tarjoaa Wikelle höyryävän kuumaa kaakaota. ”Oi! Mitä aiot toivoa?” Wikke kysyy uteliaana. ”Noo,
tahtoisin uuden teekannun, kun tuo vanha on niin ruman värinen. Sitten haluaisin uuden nuken, vanhan mekko on
nimittäin revennyt. Ja tarvitseehan uusi nukke uudet rattaatkin, onhan minulla kyllä ne vanhat mutta eiväthän ne sovi
ollenkaan uudelle nukelle. Sitten listalla on vielä uusia koruja, vaikka minulla kyllä on niitä jo aika paljon, mutta ei
koruja voi koskaan olla liikaa! Ainiin ja …”mutta Adelmiina ei ehdi jatkaa, sillä Wikke keskeyttää sen: ”Onpas sinulla
hirveän paljon toiveita Adelmiina. Oletko varma että tarvitset ihan noin paljon uutta tavaraa?”.
Adelmiina ihmettelee silmät pyöreinä ”Miten niin? Uudet tavarat ovat ihania!”. ”Mutta eikö ole tuhlausta hankkia
tavaroita vain siksi että vanha sattuu olemaan väärän värinen tai jos nuken mekko on vähän rikki, senhän voi korjata!”
Wikke ehdottaa. Adelmiina on hetken hiljaa. Sitten sen posket alkavat punottaa ja se sanoo: ”Niin. Taidat kyllä olla
oikeassa. Ihan hyvin voin ommella nuken mekon, eikä sen vanhoissa rattaissakaan ole mitään vikaa. Teekannukin on
oikeastaan ihan kauniin värinen”. ”Sitähän minäkin! Sinulla on jo valtavasti kaikkea mitä tarvitset. Mitäpä jos
miettisimme yhdessä mitä muuta kuin tavaraa voisi pyytää joululahjaksi?” Wikke hihkaisee ja Adelmiinakin innostuu.
Niinpä ne istuvat yhdessä juomassa kaakaota ja miettivät uutta lahjalistaa.
Päivän luukku: Mitä muuta voi toivoa joululahjaksi kuin tavaraa? Pohtikaa yhdessä ja tehkää lista. Voitte myös
kirjoittaa yhteisen listan joulupukille, jossa jokainen saa toivoa jotain aineetonta joululahjaa (= ei tavaralahja).
Wikke on taas herännyt aikaisin aamulla. Se on niin malttamaton, ettei tohtisi joulukuussa nukkua ollenkaan ja tänään
se on oikein erikoisen pirteä. ”Hmm. Mitäs jouluisaa puuhaa tänään keksisi, onhan kuitenkin joulukuun kahdeksas
päivä” Wikke pohtii ja muistaa sitten: ”Tietenkin! Adelmiina kirjoitti eilen oman lahjatoivelistansa joulupukille,
kyllähän minunkin täytyy!”.
Mutta Wikke ehtii vasta aloitella listaansa, kun joku jo koputtaa ovelle. ”No mutta Torsti, mikäs sinut tuo ovelleni näin
aikaisin aamulla?” ihmettelee Wikke ja katselee uteliaana ovella seisovaa pikkiriikkistä otusta, joka tutisee
kauttaaltaan pyöreistä korvista aina siimahännän päähän saakka. ”Tuota… Minä vain ajattelin… Kun en oikein saanut
enää unta. Voisitko sinä… Pitää minulle seuraa vähän aikaa?” Torsti kuiskaa hiljaa. ”Tottahan toki, tule ihmeessä
sisälle, minustakin tuntuu tänään kovin levottomalta ja mikäs sen mukavampaa, kun saada vieras. Tule, tule! Keitän
meille oikein herkullista kaakaota ja katsotaan mitä hauskaa keksimmekään” vastaa Wikke iloisesti. Kun Wikke on
kaatanut molemmille sormustimelliset oikein kuumaa kaakaota, hän mietti mitä mukavaa he voisivat yhdessä tehdä.
”Mahtaisitko pitää arvoituksista?” se tiedustelee Torstilta, joka ei enää ollenkaan tutise, vaan maistelee tyytyväisenä
kaakaotaan. ”Oi arvoituksista vai? En ole koskaan kokeillut sellaisia. Mahtaisinkohan osata…?” Torsti piipittää
ihmeissään. ”Kokeillaan, eihän sitä muuten tiedä. Ja minä autan kyllä!” Wikke hihkaisee ja hakee mamman vanhan
arvoituskirjan tulitikkulaatikkopiirongin kätköistä. Mutta Torsti ei totisesti tarvitse apua, sillä siitä paljastuu oikea
supertietäjä! He juovat kaakaota ja arvuuttelevat mamman arvoituksia vaikka kuinka monta tuntia ja heillä on hirveän
hauskaa.
Päivän luukku: Huoneeseen on piilotettu arvoituskortteja. Yksi lapsi kerrallaan saa etsiä kortin ja miettiä mikä vastaus
arvoitukseen voisi olla. Arvoituskortteja voi tulostaa osoitteesta http://www.kiertokapula.fi/jatehuolto/oppaat-jamuut-materiaalit/materiaalit-lapsille/ kohdasta ”Piilotetut jätearvoitukset”
Wikke on herännyt aamulla siihen, että sen tassuja palelee. Ulkona on monta astetta pakkasta. ”Vaan ei vieläkään
lunta!” Wikke tuhahtaa, mutta jatkaa sitten ”Vaikka ei se haittaa, tänään on joka tapauksessa mainio päivä, yhdeksäs
joulukuuta!”. Se on suunnitellut aloittavansa vihdoinkin kirjeen joulupukille, kunhan on ensin hieman ulkoillut. Niinpä
se lakaisee hännällään ovenedustalta puusta pudonneet lehdet pois, kerää tuulen heittelemät risut lämmityspuiksi
sisälle ja kasaa lakaisemansa lehdet isoksi
kasaksi kuivumaan eteiseen. ”Kaiken käytän hyödyksi mitä voin!
Näistä saa hyvää patjantäytettä” se tuumaa tyytyväisenä. Kun piha on siisti, Wikke katsoo sitä hyväksyvästi ja on juuri
menossa sisälle, sillä ulkona alkaa jo hämärtää. Yhtäkkiä Wikke huomaa liikettä metsänreunassa. ”Kerttu! Minne
kipität?” kysyy Wikke. ”Kotiin, ennen kuin tulee pimeää. En oikein näe hyvin ja hämärässä vielä huonommin” sanoo
Kerttu ja osoittaa pullonpohjasta tehtyjä silmälasejaan. ”Minä saatan sinut kotiin, minä näen oikein mainiosti myös
pimeässä ”Wikke ehdottaa.
”Ei ole ihme ettet löydä kotiovellesi illalla, sinun kotisihan on kovin pimeässä täällä pensaiden kätkössä” Wikke toteaa
Kertun kotiovella ja keksii sitten: ”Mahtaisiko sinulla olla muutama iso astia?”. ”Onhan minulla kaksi suurta
sormustinta” Kerttu sanoo ja käy hakemassa ne sisältä. ”Mainiota! Tehdään sinulle jäälyhdyt oven ulkopuolelle, niin
voit laittaa niihin kynttilät palamaan ja näet ovensuun paremmin” Wikke ehdottaa ja lähtee hakemaan purolta vettä.
Kerttu on valtavan onnellinen kun Wikke opettaa hänet tekemään kauniita jäälyhtyjä. ”Muista antaa niiden jäätyä
kunnolla!” hihkaisee Wikke lähtiessään kotiin.
Päivän luukku: Tehkää pihalle jäälyhty jäätiilistä. Niitä voi tehdä jäädyttämällä maitopurkeissa vettä (jos käytät
pakastinta, laita purkkien alle astia jos purkit sattuvat halkeamaan), irrottamalla purkit lämpimän veden avulla ja
kokoamalla jäätiilistä lyhty. Värillisiä tiiliä saadaan värjäämällä vesi mehulla, elintarvikevärillä tai vaikka punajuuren
liemellä. Purkkiin voi myös laittaa käpyjä tai muita koristeita jotka jäätyvät kauniiksi koristeiksi. Lisää ideoita
http://www.ksml.fi/erikoissivut/tee-itse/tee-jaalyhty-vaihtoehtoja-on-monia/1281202
”Kymmenes joulukuuta” mutisee Wikke unisena sängystä. Tänään se ei jaksaisi edes avata silmiään. Hetken
köllöteltyään Wikke ryömii ylös pikku pedistään, syö aamupalaa ja alkaa pohtia mitä mukavaa puuhaa se tänään
keksisi. ”Hmm… Jokin tehtävä minulla oli mutta en millään muista mitä se oli” Wikke miettii ja rypistää naamaansa
keskittyneesti niin, että viiksikarvat värisevät. Mutta mitään ei tule mieleen.
KOP KOP KOP. Wikke tassuttaa avaamaan oven. ”Hei Wikke, minä tarvitsisin ihan hirrrrrveän paljon sinun apuasi”
visertää Manu ja Wikke huomaa, että sen ääni on käheä, eikä yhtään niin heleä kuin yleensä. ”Tulehan sisälle
lämpimään ja kerro niin katsotaan, voisinko auttaa!” Wikke sanoo ja Manu liitää sisälle. ”Katsos kun minun piti laulaa
joulujuhlassa, mutta ei tällä äänellä voi laulaa. Mitä ihmettä minä nyt teen?” Manu sanoo surkeana. ”Voi ei, onpa kurja
tilanne” sanoo Wikke ja miettii asiaa sillä aikaa, kun tarjoaa Manulle kuumaa kaakaota. ”Tiedätkö mikä on toisiksi
parasta joululaulujen jälkeen?” kysyy Wikke yhtäkkiä. ”No?” Manu kysyy uteliaana. ”Joulurunot! Luuletko että äänesi
kestäisi esittää joulurunon? Silloin sinun ei tarvitsisi laulaa?” Wikke kysyy. Manu pörröttää piristyneenä punaisia
sulkiaan ja toteaa ”Kuule, se voisi onnistuakin! Kiitos Wikke, lähden heti kirjastoon!” Ja yhtenä punamustana sulkien
myrskynä se lentää ulos huopatossusta ennen kuin Wikke ehtii sanoa muuta. Wikke piristyy Manun vierailusta niin,
että keksii koko loppupäivän hauskoja joulurunoja ja kiinnittää niitä seinälleen.
Päivän luukku: Kuunnelkaa aikuisen lukemia joulurunoja. Mikä on niistä mieluisin? Minkä runon Manu mahtaa lukea
joulujuhlassa? Joulurunoja löytyy esimerkiksi osoitteesta https://varssyja.wordpress.com/joulurunoja-lapsille/
”Aika rientää ja tänään vietetään jo joulukuun yhdettätoista päivää. Nyt ylös, ulos ja lenkille!” Wikke sanoo reippaasti.
Koska se vietti koko eilisen päivän sisällä, tänään se kaipaa liikuntaa ja reippailua. Ulko-ovella vastaan käy kylmä
viima
ja pakkanen nipistelee Wiken poskia, mutta päättäväisesti se lähtee aamulenkilleen. Mäen laella Wikke
pysähtyy ja tiirailee maisemaa ja sitten taivaalle. Lumesta ei ole tietoakaan. Ei hiutaleen hiutaletta missään.
Mutta jotain valkeaa tuolla liikkuu. Sehän on Friida, jonka valkoinen turkki erottuu kirkkaana harmaasta maisemasta.
Se puikkelehtii sulavasti kantojen lomitse, sujahtaa risujen alitse ja hyppii kiveltä kivelle valppaana ja tarkkaavaisena.
Sitten se huomaa Wiken. ”Huomenta! Olen tässä tontuntarkkailumatkalla” Friida kuiskaa nopeasti.
”Tontuntarkkailumatkalla?” Wikke ihmettelee silmät pyöreinä. ”Niin niin, etsin merkkejä tontuista. Punaisen
hiippalakin vilahdus, jälkiä maassa, piparinmurusia kannon päällä ja niin edelleen, kyllähän sinä tiedät” Friida
supisee ja jatkaa: ”Olisi kyllä helpompaa jos olisi lunta”. ”No oletkos nähnyt tonttuja?” kysyy Wikke. ”Een. Mutta
haluaisin niiiiiin kovasti nähdä sellaisen!” Friida sanoo ja katselee ympärilleen odottaen. ”Oletkos kokeillut houkutella
tonttuja piiloistaan?” Wikke kysyy ovelasti. ”Ai houkutella? En kyllä ole” sanoo Friida. ”No minäpä opetan sinulle
tonttutanssin, jota tontut eivät voi vastustaa!” Wikke sanoo ja kaivaa taskustaan pajupillin. He tanssivat ja nauravat
yhdessä opetellessaan tonttutanssia. Lopulta Wiken on aika lähteä kotiin. ”Toivottavasti tontut tykästyvät tanssiisi!” se
tokaisee vielä Friidalle. ”Toivotaan! Olen kyllä aika varma että tänään näen tontun!” Friida sanoo iloisena jatkaessaan
tanssia.
Päivän luukku: Valitkaa yksi tai useampi joululaulu ja keksikää siihen tonttutanssi.
”Minulla oli aivan varmasti jotain tärkeää tekemistä, mutta joka päivälle on riittänyt niin paljon puuhaa, että olen
aivan unohtanut mitä se oli” Wikke pohtii lauantaina, kahdentenatoista päivänä joulukuuta. Koska se ei edelleenkään
muista mikä oli tuo tärkeä tekeminen, se alkaa keittää oikein makeaa ja paksua kaakaota, sillä Torsti on tulossa
käymään. Pian Torsti koputtaakin ovelle ja kipittää huoneeseen. ”Minä olen tehnyt jo vaikka mitä jouluaskareita!”
Ilmoittaa Torsti ja hörppii kaakaota. ”Olen tehnyt joulusiivouksen, se oli mukavaa. Ja olen leiponut, siitä pidin erityisen
paljon. Ja koristeiden askarteleminen oli oikein mainiota. Ja mikä olisi parempaa kuin piparkakut. Oi ja
joulujuhla on tulossa, se on yksi vuoden parhaimmista hetkistä. Joulussa on kyllä hirveän paljon kaikkea
mukavaa” se toteaa. Wikke on samaa mieltä. Niinpä ne viettävät iltapäivän keskustellen kaikesta jouluun
liittyvästä ja siitä, mikä niiden mielestä on joulussa parasta.
Päivän luukku: Keskustelkaa yhdessä mikä joulussa on kaikkein parasta ja minkälaisia tapoja ja perinteitä
teidän jouluunne liittyy.
”Oi oi, tänään on jo joulukuun kolmastoista!” Wikke hihkuu sunnuntaiaamuna keittäessään ison padallisen
puuroa, jonka se lusikoi kitaansa tyytyväisenä. Tänään se on sopinut tapaavansa Millin. Niinpä se pukee ulkovaatteet
päälle ja lähtee tassuttamaan kohti Millin asuntoa. Se pääsee nopeasti perille ja koputtaa oveen, mutta kukaan ei tule
avaamaan. Se koputtaa uudelleen. Sisältä kuuluu kolinaa ja huuto: ”Tule sisälle vain, ovi on auki!”. Niinpä Wikke astuu
sisälle ja löytää Millin istumassa sängystään jalka kipsissä. ”Kutsuin sinut tänne koska tarvitsen apuasi. Jalkani murtui
viikko sitten, enkä pääse liikkumaan. Minulla on tavaroita joita en enää tarvitse, voisitko sinä mitenkään viedä ne pois,
että jouluna olisi oikein siistiä?” kysyy Milli. ”Totta kai Milli! Missä ne tavarat ovat?” sanoo Wikke. Milli osoittaa
kolmea isoa säkkiä huoneen nurkassa. Wikke kurkistaa yhteen pussiin ja hihkaisee: ”Kuule Milli, minä keksin näille
vaikka minkälaista käyttöä, saanko pitää nämä?”. ”Pidä ihmeessä, hyvähän se vaan on etteivät ehjät tavarat mene
hukkaan” sanoo Milli. Wikke tarjoilee Millille vielä kaakaota ennen lähtöään. Kotona se alkaa heti penkoa
tavarasäkkejä ja miettiä mitä kaikkea tavaroilla voi tehdä.
Päivän luukku: Olkaa yhtä kekseliäitä kuin Wikke ja leikkikää Keksijät-leikkiä. Siinä erilaisille tavaroille mietitään uusia
käyttötapoja. Esimerkiksi mitä voisi tehdä vanhalla karvahatulla, tai kaulimella? Ohjeita voi soveltaa koulujen ohjeesta
”Keksijät” http://www.kiertokapula.fi/jatehuolto/oppaat-ja-muut-materiaalit/materiaalit-kouluille-ja-oppilaitoksille/
Wikke on herännyt joulukuun neljäntenätoista päivänä myöhään, pukenut vaatteet päälle ja lähtenyt jälleen ulos
siivoamaan. Monta päivää riehuva tuuli on varisuttanut loputkin lehdet puista ja Wikke joutuu kahlaamaan melkein
napaansa myöten lehdissä. Pian jostakin alkaa leijailla makea tuoksu. ”Piparkakkuja” Wikke toteaa välittömästi ja
jatkaa: ”Yksi lempi tuoksuistani”.
Se jättää siivoamisen välittömästi ja tepsuttaa tuoksun suuntaan. Suuren suolakurkkupurkin ikkunasta kajastaa valoa
ja piipusta nousee savua. ”Tuolta sen on tultava” Wikke toteaa ja koputtaa talon ovelle. Toivo ilmestyy oviaukkoon.
Sen valtavat korvat pimentävät sisältä tulevan valon. ”Kas Wikke-kamu, tuuppa sissään, tuuppa sissään!” Toivo
höpöttää ja päästää Wiken sisälle. ”Anteeksi kun minä tällä tavalla tuppaudun, mutta oli aivan pakko tulla kun haistoin
piparkakut. Tiedätkös, ne ovat minun lempikakkujani!” Wikke kertoo posket punoittaen. Mutta Toivo hymyilee ja
sanoo: ”Et sie mittään tuppaudu, tänne vuoan, mää tarviinkkiin siun appuus!”
Sisällä on mitä ihanin piparkakun tuoksu ja joka puolella on erimuotoisia piparkakkuja. ”Mää oon kehittäny uusia
reseptejä, tuu maistelemmaan ja kerro mikä on paras” sanoo Toivo. Wikke ei voi uskoa korviaan ja kysyykin ”Saanko
maistella kaikkia näitä! Ihanko totta?” .”Siittä vuoan!” Toivo kehottaa. Niinpä Wikke maistelee. Yhdessä piparkakussa
on mausteena appelsiinia, toisessa mustapippuria ja kolmannessa suklaakuorrute. Kun Wikke vihdoin on maistanut
jokaista, eikä sen vatsaan mahdu enää yhtäkään piparkakkua, se sanoo ”Tiedätkös mitä Toivo. Kaikkien näiden eri
piparkakkujen jälkeen parhaimmalta maistuu edelleenkin ihan tavallinen piparkakku!”. Toivoa naurattaa kun se sanoo:
”Kyl mie arvasinkkiin, että perinteinen on aina paras”
Päivän luukku: Toivo on tainnut käydä jättämässä teillekin leipomiaan piparkakkuja, herkutelkaa! Tai jos teillä on
mahdollisuus, leipokaa itse pipareita. Voitte keskustella samalla, mikä olisi hauska mauste piparkakkuun. Pitäisittekö
suklaapipareista, vai sopisivatko lakritsin palat piparitaikinan joukkoon?
Tiistaiaamuna Wikke herää kuten tavallisesti. Se kömpii ylös pedistään, ravistelee unet turkista ja tassuttaa ikkunaan.
Se avaa verhot varmana siitä, että ulkona avautuu edelleen sama harmaa ja märkä maisema. Mutta ihme ja kumma!
Wikke ei voi uskoa silmiään katsoessaan nyt muuttunutta maisemaa. Joka paikka on kimmeltävän valkean
lumikerroksen peittämä ja lisää sataa hiljalleen. ”Jo oli aikakin! Joulukuun viidestoista päivä ja lumi on vihdoin
luonamme!” hihkuu Wikke lumoutuneena. Ulkona on niin kaunista, että Wikke malttaa hädin tuskin syödä aamiaisen
ja pukea, ennen kuin ryntää ulos. Se astelee varovasti
ja paksussa puuterin kevyessä hangessa. Sitten se
ottaa lunta tassuihinsa ja puhaltaa sitä ilmaan nauraen onnellisena. Maisema on kuin satukirjasta. Wikke heittäytyy
maahan ja tekee lumienkeleitä, pyörittää lumipalloja ja laskee mäkeä viereiseltä mäeltä. Yhä enemmän pikkuisia
otuksia liittyy Wiken seuraan ja kaikki ovat yhtä innoissaan lumesta. Tätä päivää ne ovat kaikki odottaneet.
Päivän luukku: Nautitaan ulkoilusta! Jos teidänkin ikkunastanne näkyy lunta, menkää tekemään lumienkeleitä, tai
muotoilkaa lumesta vaikka Wiken muotokuva! Jos lunta ei ole, menkää kuitenkin pihalle ja keksikää muita hauskoja
ulkoleikkejä. Jos lapsia ei ole paljoa, jokainen voi vuorollaan keksiä oman pihaleikin jossa kaikki ovat mukana. Sisällä
voidaan myös keskustella talven mukavimmista harrastuksista tai puuhailuista. Kuka pitää hiihdoista, kuka luistelusta?
Tänään, kuudentenatoista päivänä joulukuuta, Wikke on niin iloinen eilen sataneesta lumesta, että sen tekee mieli
juhlia ja viheltää kauniita lauluja pajupillillä lumen kunniaksi. Mutta pajupilli kuulostaa liian yksinäiseltä ja Wikke
haluaa mukaan muitakin soittimia. Niinpä se lähtee kokoamaan pientä orkesteria. Se pyytää mukaan Rallea, joka on
erityisen hyvä soittamaan peltipurkkeja, Adelmiinaa joka soittaa marakasseja ja Mauria, joka helisyttää pienistä
tiu’uista tehtyä soitintaan taitavasti. Jokainen saa vuorollaan valita lempijoululaulunsa ja sitten he soittavat sen
yhdessä.
Päivän luukku: Viettäkää musiikkihetki ja kerätkää sitä varten erilaisia soittimia. Jos valmiita soittimia ei ole, miettikää
mistä tavaroista niitä voisi tehdä (esimerkiksi kattilat rumpuina jne.). Kuunnelkaa joululauluja ja soittakaa niiden
tahdissa.
”Seitsemästoista joulukuuta, enkä vieläkään muista mitä olen unohtanut” Wikke miettii rapsuttaen korvantaustaansa.
Yhtäkkiä ovelta kuuluu koputus. Se on Lyyli, jonka kauniit ruskeat sulat kiiltelevät aamuauringossa. ”Hu-huooomenta
Wikke. Mahtaisikohan sinulla olla vielä tallessa ne mammasi joulureseptit? Muistan kuinka pienenä saimme
joulupidoissa maistella hänen tekemiään herkkuja ja ajattelin, josko saisin lainata reseptejä, jotta voisin tehdä yhtä
herkullista ruokaa?” Lyyli kysyy ja maiskauttaa nokkaansa. ”Tule sisään niin katsotaan” Wikke sanoo ystävällisesti ja
rientää tutkimaan piirongin laatikoita.
”Katsotaanpa. Kuusentähti, piparkakkumuotteja, keskeneräinen kirje joulupukille, sukka, huuliharppu, sokerikorppu jaHei täällähän tämä reseptikirja on” Wikke hihkaisee ja nostaa pöydälle
. ”Oi miten mainiota!
Onkohan siellä ohje niin parhaisiin joulutorttuihin? Tai maistuvaan lanttulaatikkoon? Tai maailman parhaaseen
perunalaatikkoon? Tai superhyvään porkkanalaatikkoon? Tai makoisiin tikkunekkuihin? Tai suklaatryffeleihin? Tai
riisipuuroon?” luettelee Lyyli kurkkiessaan isoilla silmillään Wiken olkapään yli. ”Kyllä varmasti! Ja parhaimpaan
piparkakkutaikinaan ja rosolliin ja sienisalaattiin ja makeaan joululimppuun!” innostuu Wikke vuorostaan ja selailee
mamman reseptejä vikkelään. ”Voi, tässähän herahtaa ihan vesi kielelle, en malttaisi odottaa jouluaattoa” Wikke
toteaa ja sen maha murisee kovaan ääneen. ”En minäkään! Jaaha, lähdenkin tästä suunnittelemaan herkkuruokia”
Lyyli ilmoittaa, kiittää kirjan lainaamisesta ja toivottaa hyvää päivänjatkoa. Wikke jää nälkäisenä valmistamaan
aamupuuroaan.
Päivän luukku: Keskustelkaa yhdessä jouluruoista ja –herkuista. Mitä ruokia teidän kotona tarjotaan jouluisin? Mikä
on joulun paras ruoka?
Tarkistaessaan pitkästä aikaa kalenterinsa, Wikke huomaa, että jo viikko sitten siellä on lukenut ”Lähetä mammalle
kortti”. ”Oi ei, voi ei! Tänään on jo joulukuun kahdeksastoista päivä! Olen unohtanut mamman joulukortin” Wikke
toteaa kaivaessaan esiin askartelutarvikkeita. Se kerää pöydälle metsästä löytämiään papereita ja mainoksia, kauniita
langanpätkiä ja vanhoja kankaanpaloja ja leikkelee niistä tonttuja ja tontuille punaiset hatut ja liimaa korttiin pienen
kuusenoksan koristeeksi. Sitten se levittää kortin pintaan vielä katinkultapölyä, joka kimaltaa kauniisti valossa.
Vihdoinkin kortti on valmis. Wikke sujauttaa kortin kirjekuoreen, laittaa tammenterhohatun päähänsä ja lähtee
kiireesti pihalle. Lunta pyryttää niin tiheästi, ettei Wikke meinaa nähdä eteensä. Mutta se löytää kuin löytääkin perille
Samuelin pesäkolon luo.
Se koputtaa ovelle ja jää odottamaan. ”Hei Wikke! Mikä tuo sinut ovelleni tässä sankassa sateessa?” kysyy Samuel ja
heilauttaa oranssinpunaista häntäänsä. ”Minulla olisi kirje toimitettavana, ehtisikö se perille vielä ennen joulua? Se
on mammalle” Wikke kertoo Samuelille. ”Kyllähän minä postia jaan vielä useampana päivänä ennen joulua. Kyllä me
sinun kirjeesi mammalle saamme” sanoo Samuel ja nappaa Wiken kirjeen. ”Vien sen heti huomenna, kun sade on
hieman laantunut!” vakuuttaa Samuel ja Wikke lupaa korvata palveluksen jotenkin. ”Älä huoli, se on minun työtäni
Wikke!” sanoo Samuel ja Wikke lähtee tyytyväisenä kotiin.
Päivän luukku: Askarrelkaa yhdessä jouluinen kiitoskortti keittiöhenkilökunnalle hyvästä ruoasta ja toimittakaa se
heille.
Tänään Wikkeä jännittää joulu jo niin paljon, ettei se oikein pysty keskittymään. ”Yhdeksästoista joulukuuta ja joulu
kolkuttelee ovella” se hihittää. ”Kop kop, saako tulla?” huhuilee Lyylin ääni ovelta. ”Oho! Minä ehdin jo luulla että
joulu se siellä koputtelee etuajassa! Tule toki sisälle” hihkaisee Wikke. Lyyli on tullut palauttamaan reseptikirjaa.
”Oletpas sinä tänään levoton, et pysy lainkaan paikoillasi!” Lyyli ihmettelee ja katselee kun Wikke tepastelee ympäri
huonetta. ”Tiedän, en vain malttaisi odottaa joulua. Herkkuja ja paketteja ja kaikkea sitä! Minusta tuntuu, etten pysty
tänään tekemään mitään, en pysty lainkaan keskittymään” Wikke hykertelee. ”Kuulehan, minäpä tiedän mitä voit
tehdä. Poikani ovat menossa katsomaan elokuvaa, lähde heidän mukaansa. Se on niin jännittävä, että keskityt
varmasti!” Lyyli ehdottaa. Wikke innostuu ja lähtee oitis Lyylin matkaan.
Päivän luukku: Odotatteko joulua yhtä levottomasti kuin Wikke? Katselkaa Professori BioBion Jännittävä jätematkaanimaatio osoitteesta http://www.kiertokapula.fi/biobio/
Wikke nukkuu niin makoisat unet, että se herää vasta myöhään aamupäivällä. ”Olipas mukava kerätä voimia, että
jaksaa odottaa vielä muutaman päivän joulua. Tänään on sentään jo joulukuun kahdeskymmenes päivä!”. Aamupalan
jälkeen Wikke suuntaa oitis ulos. Aurinko paistaa matalalla ja lumi kimmeltää. Mäeltä kuuluu ääniä ja Wikke lähtee
tarpomaan pehmeässä hangessa niitä kohti.
Ylhäällä hän tapaa kolme ystäväänsä: Rollen lapset Roopen ja Roosan ja niiden kaverin Alman. ”Hei Wikke! Me tässä
juuri pohdimme, että olisi huisin jännää järjestää mäenlaskukilpailu. Meillä ei vain ole mitään millä laskea,” Roosa ja
Roope piipittävät yhteen ääneen ja Alma nyökyttää vieressä. ”Vai ei teillä ole mäenlaskuvälineitä. Sittenhän sellaiset
on tehtävä!” Wikke ilmoittaa ja yhdessä he lähtevät tonkimaan Wiken keräämiä tavarakasoja. ”Nämä jäätelötikut ovat
varmasti juuri sopivan kokoiset sukset ja noista hammastikuista saamme sauvat” Wikke sanoo ja mittailee välineitä.
”Ja nämä purkkien kannet luistavat hyvin lumella, niistä saa mainiot pulkat!” hihkuu Roope. Niinpä Wikke kiinnittää
suksiin vielä siteet joilla sukset pysyvät jalassa ja sitten he kaikki neljä kiipeävät mäen päälle. ”Minä lasken ensin!”
huutaa Roosa ja viilettää jo puolessa välissä rinnettä. ”Jippiii!” kiljuu Alma ja laskee pulkallaan vinhaa vauhtia. Ja niin
he laskevat koko päivän, kunnes ilta alkaa hämärtää.
Päivän luukku: Järjestäkää mäenlaskukilpailu. Kuka laskee nopeimmin, tyylikkäimmin, hassuimmin tai äänekkäimmin
mäkeä?
”Jouluaatto lähestyy hurjaa vauhtia, tänään on kahdeskymmenesensimmäinen päivä joulukuuta” Wikke toteaa
iloisesti aamukävelyllään. Se on juuri kääntymässä takaisin kotiin päin, kun se kuulee ääniä läheisten puiden takaa.
”Voi voi mitenkäs me nyt saamme sen kotiin” ja sitten toinen ääni: ”Enpäs tiedä vaimokulta, unohdimme kelkankin
kotiin. Voi miten harmillista”. Wikke tassuttaa äänten luo. Siellä pienten kuusentaimien keskellä seisovat herra ja
rouva Piikkiäinen. ”Hei Anselmi ja Aukustiina! Mitäs te täällä pohditte?” Wikke tiedustelee. ”Ai Wikke, hyvää
huomenta! Me löysimme mainion joulukuusen, mutta emme saa sitä millään kotiin. Olemme jo niin vanhoja,
ettemme jaksa kantaa kuusta vaikka yrittäisimme yhdessä ja kelkankin unohdimme kotiin” Anselmi sanoo
murheissaan. ”Kuulkaahan. Mitäpä jos minä kipaisen hakemaan teidän kelkkanne ja autan teitä vetämään kuusen
kotiin?” Wikke ehdottaa. ”Emme mitenkään tahtoisi vaivata sinua. Tämä kuusi on vain niin kovin kaunis, että
tahtoisimme sen mielellämme” Aukustiina sopertaa. ”Pieni hetki, palaan aivan pian!” Wikke sanoo ja kipaisee
hakemassa kelkan. Sitten he yhdessä herra Piikkiäisen kanssa sahaavat kuusen irti ja kiinnittivät sen kelkkaan. Kun
kuusi on lopulta kannettu sisälle Piikkiäisten somaan kotiin, Wikke lähtee kotiin monien kiitosten saattelemana.
o
o
o
o
Päivän luukku: Jos kotona/luokassa/päiväkodissa on joulukuusi, koristelkaa se ja sytyttäkää kuuseen valot. Jos oikeaa
kuusta ei ole, askarrelkaa sellainen yhdessä:
Sormivärikuusi toteutetaan maalaamalla jokaisen lapsen kämmen vihreällä maalilla ja painamalla kämmenen kuva
isolle paperille niin, että kaikista kädenkuvista muodostuu yksi iso kuusi.
Toinen vaihtoehto on piirtää jokaisen kämmen vihreälle kartongille, leikata kämmenen kuva irti
ja liimata kaikkien kädenkuvat joulukuusen muotoon.
Esimerkkejä löytyy googlettamalla ”christmas tree handprints”
Kuvat: http://webdesignergeeks.com/designing/kids-christmas-crafts-2/ ja
http://www.u-createcrafts.com/tutorial-hand-print-christmas-tree/
Wikke herää kutkutukseen mahanpohjassa. Kalenterissa lukee kahdeskymmenestoinen päivä joulukuuta ja Wikke
suuntaa heti aamusta kohti Millin kotia. ”Huomenta Wikke, mukavaa että pääsit taas auttamaan, en saisi millään
koristeltua kotiani itse” Milli sanoo Wiken astuessa sisään. ”Huomenta Milli! Onko jalkasi yhtään parantunut?” kysyy
Wikke. ”Kyllä se hiljalleen parantuu, kiitos kysymästä. Joulukoristeet ovat muuten siellä kaapissa,
laatikossa” sanoo Milli. Wikke tassuttelee kaapille ja etsii punaista laatikkoa. ”Ei täällä ole sellaista” se sanoo Millille.
”Kyllä siellä pitäisi olla. Hmm. Katsoppa tuolta sängyn alta” Milli ehdottaa. Wikke katsoo, mutta laatikko ei ole
sielläkään. Millin ohjeiden mukaan Wikke tutkii muutkin kaapit, tarkistaa laatikot ja kurkistaa joka nurkkaan. Mutta
joulukoristelaatikkoa ei löydy, ei sitten mistään. ”Voi ei, se on hukkunut. Ja kaikki kauniit joulukoristeet siinä samalla”
Milli sanoo surkeana ja alkaa itkeä. ”Voi Milli, älä itke! Kyllä me jotain keksimme!” lohduttaa Wikke. Sitten se saa idean
ja kysyy: ”Onko sinulla piparkakkumuotteja Milli? Entäs jauhoja, öljyä, vettä ja suolaa?”. ”Ky-kyllä, kaikkia niitä löytyy”
Milli niiskuttaa. ”Mainiota, sitten teemme itse sinulle joulukoristeet!” hihkaisee Wikke. Sitten se kerää tarvikkeet,
sekoittaa taikinan ja auttaa Millin pöydän ääreen. Yhdessä he tekevät suuren kasan kauniita koristeita Millille, joka ei
voisi olla onnellisempi. ”Suuri kiitos Wikke, nämä ovat parempia kuin entiset!” Milli toteaa päivän päätteeksi.
Päivän luukku: Ympäristöystävällisiä kuusenkoristeita keittiöaineksista. Tehkää taikataikinasta piparkakkumuottien
avulla joulukuusenkoristeita. Ohjeita taikataikinan reseptiin löytyy googlesta hakusanoilla ”taikataikina”. Täällä yksi
ohje: http://www.perhekerho.net/joulu/taikataikina.htm
Joulukuun kahdentenakymmenentenäkolmantena päivänä Wikke on noussut aikaisin. Se ei malttaisi pysyä paikallaan.
Niinpä se järjestelee kotiaan, lakaisee pihansa ja tekee lumilyhdyt ovenpieleen, jotta joulupukki löytää varmasti perille.
Joulupukki…Hmm… Se herättää Wiken muistissa jonkin ajatuksen.
”VOI EI! Voi ei, voi ei, voi ei!” huudahtaa Wikke kun se vihdoin muistaa, mitä se on aikaisemmin unohtanut. ”Kirje
joulupukille! Olen täysin unohtanut oman kirjeeni joulupukille! Olen touhunnut niin kovasti kaikkea muuta että
unohdin kirjeen piirongin laatikkoon keskeneräisenä!” sanoo Wikke harmissaan ja sen pienet korvat lurpahtavat,
häntä laskee ja viiksikarvat kääntyvät alaspäin, kun se kaivaa laatikosta kirjeensä. ”En ikimaailmassa ehdi saada kirjettä
perille Korvatunturille, sillä jouluaatto on huomenna” Wikke puuskahtaa ja jatkaa sitten: ”Enkä ole ehtinyt hakemaan
edes joulukuusta! Enkä tekemään jouluherkkuja! Voi, voi, minun kanssani, tuleeko tästä surkein joulu ikinä?”. Kun
Wikke ei tiedä mitä muutakaan tekisi, se ottaa keskeneräisen kirjeen eteensä ja alkaa kirjoittaa:
”Hyvä Joulupukki,
Tämä kirje tulee myöhässä, mutta ehkä voisitte toteuttaa toiveeni ensijouluna. Toivon nimittäin lahjaksi
ainoastaan muutamaa asiaa. Toivon että näkisin oikein kauniin joulukuusen, jossa loistaisivat kymmenet
kynttilät. Toivoisin myös, että saisin syödä jouluherkkuja hyvässä seurassa ja myös mamma olisi mukana.
Ja jos vielä saisin kuulla lempijoululaulujani, kaikki toiveeni täyttyisivät.
Terveisin, Wikke K. Kapula”
Sitten Wikke pukee ulkovaatteet, laittaa kirjeen taskuunsa ja lähtee kohti Samuelin kotia. Mutta vaikka Wikke kuinka
koputtaa, kukaan ei tule avaamaan. Harmissaan Wikke jättää kirjeensä Samuelin ovelle ja laahustaa kotiin.
Nukkumaan mennessä Wikke rutistaa silmänsä kiinni ja toivoo: ” Voi kunpa pukki vielä saisi kirjeeni”.
Miten Wiken käy? Ehtiikö pukki saada kirjeen vai joutuuko Wikke viettämään joulutonta joulua ilman kuusta ja
herkkuja? Kaikki selviää jouluaattona.
Päivän luukku: Piirtäkää kuva Wiken unelmajoulusta. Millainen on oikein kaunis joulukuusi? Entä miltä mahtaa
näyttää Wiken mamma?
On joulukuun kahdeskymmenennesneljäs päivä, siis jouluaatto. Wikke ei ole saanut nukuttua. ”Hyvää joulua
minulle” sanoo Wikke hiljaa noustessaan sängystä. Kaikkein mieluiten se söisi aamiaiseksi riisipuuroa, mutta kaapissa
on vain tavallista kaurapuuroa. Wikke on juuri alkamassa valmistaa sitä, kun ovelta kuuluu koputus. Wikke tepsuttaa
ovelle, mutta siellä ei ole ketään. Se katsahtaa maahan. Kynnyksellä on iso musta pata. Wiken nenä nuuskuttaa.
Voisiko se olla… Wikke kurkistaa kannen alle. ”Riisipuuroa!” se hihkaisee ja tuijottaa ihmeissään ulos. Ketään ei näy
edelleenkään missään. Niinpä Wikke ottaa padan sisälle ja lusikoi lautaselle suuren kasan höyryävän kuumaa
puuroa. ”En voi uskoa tätä! Joku on ollut valtavan kiltti ja tehnyt minulle lempiaamiaistani riisipuuroa!” se hyrisee
tyytyväisenä ja löytäessään lusikastaan mantelin se jatkaa: ”Toivon että joulupukki on saanut kirjeeni!”. Kun koko pata
on tyhjä, Wikke käy petiinsä ruokalevolle. Sen vatsa on niin täynnä, että se nukahtaa heti.
Wikke herää kun ulkona on jo hämärää. ”Ei kai haittaa nukkua jouluaattona, jos ei ole muutakaan tekemistä” Wikke
toteaa hieman allapäin. Sitten se höristää korviaan. Ovelta kuuluu aivan selvästi rapinaa. Tällä kertaa Wikke ryntää
heti ovelle, mutta siellä ei taaskaan ole ketään. Oveen on kuitenkin kiinnitetty lappu jossa lukee: ”Tule juhlasaliin”.
Niinpä Wikke pukee lämpöisesti päällensä ja lähtee tassuttamaan kohti kaikkien pienten otusten yhteistä juhlasalia,
joka on rakennettu suuren tammen juurakkoon.
Päästyään perille Wikke koputtaa oveen. Mauri ilmestyy oviaukkoon ja sanoo ”Wikke, olemme odottaneet sinua!”.
Wikke astuu sisälle eikä voi uskoa silmiään. Sisällä sadat lyhdyt valaisevat lämmintä huonetta. Suuri joulukuusi
seisoo nurkassa ja se on koristeltu Millin ja Wiken tekemillä koristeilla. Keskellä huonetta on valtava pöytä, jossa
höyryää lautasilla ja vadeilla kaikkia Wiken jouluherkkuja. Pöydän ympärillä istuvat kaikki Wiken ystävät ja tutut joita
hän on auttanut. Ja sitten Wikke huomaa, että mammakin on paikalla!
”Samuel sai sinun kirjeesi, muttei ehtinyt enää toimittaa sitä pukille. Niinpä ajattelimme auttaa sinua, kun sinä olet
auttanut meitä kaikkia. Toivottavasti tämä vastaa sinun toiveitasi” Rolle sanoo. Wikke on niin onnellinen, ettei se
meinaa saada sanaa suustaan, mutta sanoo lopulta: ”Tämä on täydellistä, parhain joululahja ikinä! Kiitos kaikille ja
oikein hyvää joulua!”
Päivän luukku: Nyt on aika rauhoittua ja olla yhdessä. Nauti joulun tunnelmasta ja toivota kaikille näkemillesi ihmisille
ja eläimille hyvää joulua!