Saattohoito tehostetussa palveluasumisessa Naantalissa

Saattohoito tehostetussa palveluasumisessa
Naantalissa
Laatinut Naantalin saattohoitotyöryhmä, pohjana Marke Huovisen ja Eija Rantatalon
kehittämistyö
Työryhmä
Marke Huovinen
Eija Rantatalo
Marika Virtanen
Sirkka Pikkarainen
Sari Mäkinen
Pirjo Hakala
Mia Ukkonen
Jaana Ajakainen
Anniina Palmroth
Anne Lehtismäki
Lilli Vehviläinen
Anna Harjulahti, pj
1. Johdanto ...................................................................................................................................................... 2
2. Määritelmiä ................................................................................................................................................... 2
3. Saattohoidon tärkeät työvälineet ............................................................................................................... 3
3.1 Hoitotahto ................................................................................................................................................ 3
3.2 Hoitoneuvottelu ....................................................................................................................................... 4
3.3 Hoitolinjaus .............................................................................................................................................. 4
3.4 Saattohoitopäätös ................................................................................................................................... 5
4. Muistisairaan saattohoidon erityispiirteet ................................................................................................ 5
5. Hoitoympäristö ............................................................................................................................................ 6
6. Hyvä elämä loppuun asti ............................................................................................................................ 7
6.1 Kivunhoito ................................................................................................................................................ 7
6.2 Yksilöllisyys ............................................................................................................................................. 8
6.3 Läsnäolo .................................................................................................................................................. 9
7. Omahoitajan rooli ...................................................................................................................................... 10
8. Omaisena saattohoidossa ........................................................................................................................ 10
LIITTEET ......................................................................................................................................................... 13
1
1. Johdanto
Lähivuosina saattohoitoa on lähdetty kehittämään sekä Naantalissa että naapurikunnissa.
Saattohoito on myös ollut Yhteisvastuun 2014 kotimaan kohde.
Naantaliin on perustettu oma saattohoitotyöryhmä, jonka tarkoituksena on saada
kaupunkiimme saattohoitosuunnitelma valmiiksi kesäksi 2015. Tämä on määritelty
Naantalin ikääntymispoliittisessa suunnitelmassa. Hoitohenkilökuntaa koulutetaan
jatkuvasti saattohoitoon. Saattohoitoon erikoistuneet hoitajat toimivat yhdyshenkilöinä eri
hoitoyksiköiden välillä.
2. Määritelmiä
Saattohoito, palliatiivinen hoito ja terminaalihoito ovat osittain päällekkäisiä käsitteitä, joilla
kaikilla tarkoitetaan elämän loppuvaiheen hoitoa kuoleman lähestyessä.
Sana ”saattohoito” sisältää eksistentiaalisen ulottuvuuden. Se kuvaa läsnäoloa ja kuolevan
saattoa viimeiselle matkalle. Aktiivisen hoidon ja palliatiivisen hoidon raja tulee olla liukuva.
Oireiden lievitys kuuluu osana aktiivihoitoon ja sen osuus lisääntyy silloin kuin
varsinaisesta parantavasta hoidosta ei ole enää hyötyä. Kuoleman lähestyessä
palliatiivisen hoidon osuus tehostuu entisestään ja muuttuu saattohoidoksi.
Keskeistä palliatiivisessa hoidossa on kuoleman lähestyessä paneutuminen sosiaalisiin,
henkisiin ja hengellisiin sekä maailmankatsomuksellisiin kysymyksiin.
Palliatiivisen hoidon tarkoituksena on auttaa ja tukea asukkaan ja hänen läheisiään. Hoito
tukee ihmisen jäljellä olevaa elinaikaa sekä pitää kuolemaan valmistautumista normaalina
hoitoon liittyvänä haasteena.
Ajallisesti palliatiivinen hoito ei ole sidoksissa kuoleman läheisyyteen vaan hoidon vaihe
voi sairaudesta riippuen kestää jopa vuosia.
Saattohoito on yksilöä kunnioittavaa monialaista, kokonaisvaltaista hoitoa sisältäen
oireiden lievityksen, potilaan, omaisten ja läheisten tukemisen. Saattohoidon lähtökohtana
on aina asukkaan etenevä sairaus, johon ei ole parantavaa hoitoa tai asukas on
2
kieltäytynyt siitä. Saattohoitopäätös on lääketieteellinen päätös, jonka tekee asukasta
hoitava lääkäri yhteisymmärryksessä kuolevan itsensä sekä hänen omaistensa kanssa.
Keskipisteessä saattohoidossa on ihminen ja hänen elämänsä. Elämän loppumetreillä
elämänlaatua pyritään pitämään mahdollisimman hyvänä oireita lievittävällä lääkehoidolla.
Samalla tulee myös paneutua asukkaan psykologisiin, sosiaalisiin,
maailmankatsomuksellisiin ja hengellisiin tarpeisiin ja ongelmiin.
Kuolema ei siis ole hoidon tavoite, vaan hyvä elämä loppuun saakka. Saattohoito on
arvoperusteista toimintaa, jota eettisinä arvoina ohjaa hyvä hoito, ihmisarvon
kunnioittaminen, ihmisen itsemääräämisoikeus ja oikeudenmukaisuus. Saattohoidossa
halutaan taata asukkaalle arvokas kuolema. Oikeus hyvään saattohoitoon tulee olla
kaikilla sitä tarvitsevilla.
Kuolema tulee saattohoidossa nähdä luonnollisena elämään kuuluvana asiana.
Kuolemasta avoin rehellinen puhuminen elämän loppuvaiheessa tuo yleensä helpotusta
niin asukkaalle tämän läheisille kuin hoitohenkilökunnallekin.
Kuolevan lisäksi myös tämän omaiset ja läheiset ovat saattohoidossa. Asukkaan tavoin he
tarvitsevat tietoa, tukea, läsnäoloa ja lohtua hoitohenkilökunnalta. Läheiset tarvitsevat
tukea vielä omaisensa kuoleman jälkeenkin.
3. Saattohoidon tärkeät työvälineet
3.1 Hoitotahto
Asukas voi ilmaista hoitotahtonsa suullisesti tai kirjallisesti tulevasta hoidostaan siltä
varalta, ettei hän äkillisen onnettomuuden, tajuttomuuden tai vanhuudenheikkouden takia
pysty osallistumaan hoitoratkaisuihinsa. Hoitotahdolla voi ilmaista toiveensa hoidon
suhteen ja myöskin kieltäytyä tietyistä hoidoista. Tahdossa ilmaistu kieltäytyminen
aktiivisesta hoidosta on lääkäriä ja muuta terveydenhuollon ammattihenkilöä sitova ellei
ole syytä uskoa, että asukkaan tahto olisi hoitotahdon laatimisen jälkeen muuttunut.
Hoitotahto myös vähentää omaisten epätietoisuutta ja ahdistusta, jos tulee tilanne, että
hoitoratkaisuista päättäminen jää omaisille. Hoitotahto myös helpottaa lääkärien sekä
3
hoitohenkilökunnan työtä, koska he voivat ottaa huomioon asukkaan toiveet
hoitopäätöksiä ja linjauksia tehdessään.
Hoitotahdon tekijä voi peruuttaa milloin tahansa oman hoitotahtonsa tai muuttaa sen
sisältöä. Tärkeää on, että myös muutos tai peruutus kirjataan huolella.
Tällä hetkellä hyvin harvalla asukkaalla on hoitotahtoa muuttaessaan Birgittakotiin.
Suunnitelmissa olisikin hoitotahdon liittäminen asukaskyselyyn ja siitä olisi hyvä
keskustella jo ensimmäisessä hoitoneuvottelussa. Hoitotahdosta voidaan keskustella
myöhemminkin, jos asukas tai omaiset eivät vielä ole valmiita siihen. Jo pitkään talossa
asuneidenkin kanssa omahoitaja voi vielä keskustella hoitotahdon tekemisestä. Hoitotahto
kirjataan potilasasiakirjan riskitietokohtaan.
Hoitotahtoon olisi hyvä kiinnittää huomiota jo ennen tehostettuun palveluasumiseen tuloa.
Kotihoidossa tai päivätoiminnassa hoitajat voisivat jo puhua sen tärkeydestä sekä
asiakkaalle että tämän omaisille.
3.2 Hoitoneuvottelu
Hoitoneuvottelu pidetään ennen saattohoitovaiheeseen siirtymistä. Siihen osallistuu
asukas itse ja hänen omaisensa, jos asukas niin toivoo, häntä hoitava lääkäri, omahoitaja,
vastaava sairaanhoitaja sekä muu moniammatillinen taho tarvittaessa. Hoitoneuvottelussa
käydään läpi asukkaan sairaudentila, tarjolla olevat hoitovaihtoehdot sekä päätetään
hoitolinjauksista. Hoitoa päätettäessä huomioidaan yksilöllisyys sekä asukkaan ja omaisen
toiveita kuunnellaan. Pyrkimyksenä on päästä yhteisymmärrykseen hoitolinjoista, ettei
myöhemmin tule ristiriitaisia tuntemuksia. Asukkailla ja omaisilla on oltava mahdollisuus
kertoa hoitopaikkaa, arjen sujuvuutta tai hoitoa koskevista toiveistaan sekä sairauteen ja
kuolemaan liittyvistä ajatuksistaan sekä mahdollisista peloistaan ja huolistaan.
3.3 Hoitolinjaus
4
Saattohoidon aloittamisen edellytyksenä on asukkaan hoitolinjasta päättäminen.
Asukkaalla tulee olla mahdollisuus osallistua päätösten tekoon sekä ennen kaikkea hänen
tulee olla tietoinen hoitopäätösten edellytyksistä ja seurauksista. Riittävän ajoissa tehty
hoitolinjaus parantaa asukkaan autonomian ja oireiden lievityksen toteutumista sekä
edesauttaa omaisten valmistautumista lähestyvään kuolemaan.
3.4 Saattohoitopäätös
Saattohoito voi alkaa sitten, kun lääketieteellinen saattohoitopäätös on tehty. Yleensä
päätöksen tekee hoitava lääkäri keskustellen ensin omaisten ja asukkaan kanssa.
Saattohoitopäätös kirjataan huolellisesti asukkaan tietoihin. Saattohoito perustuu
oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvon, inhimillisyyden ja kärsimyksen lievittämisen
periaatteille. Asukkaan persoonaa kunnioitetaan ja hänen tarpeitaan huomioidaan.
Ei elvytetä-päätös, DNR, tai nykyään käytettävä AND (= allow natural death) on eri asia
kuin saattohoitopäätös. Elvytyskielto on kannanotto toimenpiteisiin
sydämenpysähdyksessä, mutta ei ota kantaa muuhun hoitoon tai hoitolinjoihin. ANDpäätös sisältyy saattohoitopäätökseen.
Saattohoidossa olevan asukkaan elinaikaennuste voi vaihdella. Muutokset voivat olla
nopeita eikä oireiden määrä tai yleistila aina kerro jäljellä olevaa elinaikaa.
4. Muistisairaan saattohoidon erityispiirteet
Dementoivaa sairautta sairastava asukas on sisäisesti hauras, hämmentynyt ja turvaton.
Hän elää lähiympäristönsä ja sisäisen maailmansa varassa. Hän on tunteva ja tarvitseva
elämänsä loppuun asti. Muistisairaan omien tarpeiden, taitojen ja tottumusten
huomioiminen onkin erityisen tärkeää ja vaatii hoitohenkilökunnalta suurta herkkyyttä ja
intuitiokykyä vastata niihin. Omaisilta saatu tieto auttaa toteuttamaan arvostavaa ja
kunnioittavaa hoitoa. Turvallisuuden tunteen välittäminen kosketuksella ja äänensävyllä
nousevat tärkeiksi kommunikointivälineiksi kuolemaa lähestyttäessä. (Kärpänniemi, 1999,
33)
5
Loppuvaiheessa Alzheimerin tautia sairastava asukas saattaa olla syötettävänä
vuodepotilaan useitakin vuosia. Kun nielemiskyky vähitellen heikkenee ja häviää
kokonaan, voidaan harkita saattohoidon aloittamista.
Asukkaan omaisia tulee informoida tulehdusoireista tai nielemisen heikentymisestä.
Uhkaavista merkeistä on hyvä kertoa omaisille ajoissa. Jos asukas sattuu kuolemaan,
heille voi jäädä syyllisyydentunteita siitä, etteivät he ehtineet hyvästellä omaistaan.
Asukasta syötetään niin kauan, kun hän pystyy nielemään. Jos nieleminen on vaikeutunut,
häntä ei pidä pakkosyöttää tai -juottaa. Janon tunnetta voidaan lievittää suun kostuttelulla.
Vesi, jääpalat ja keinosylki hävittävät tehokkaasti janon tunnetta limakalvojen kuivuessa.
Huulien ja suun säännöllisestä puhtaana pitämisestä ja kostuttelusta pidetään huolta.
Nieluun kertyvää paksua limaa voidaan varovasti imeä. Pahaa limaisuutta voidaan
helpottaa myös lääkkeillä. Omaiset usein ahdistuvat limaisesta, korisevasta hengityksestä,
vaikka asukas ei siitä kärsisikään.
Saattohoidossa tiputukseen, nenä-mahaletkuun tai gastrostooman (PEG-letkun) laittoon ei
yleensä kannata ryhtyä, koska ne aiheuttavat asukkaalle epämukavuutta eikä hänen
tilaansa voida korjata niillä vähääkään pidemmäksi aikaa. (Sulkava, 1999,17)
Alzheimerin tautia sairastavalla asukkaalla ja Lewyn kappale –dementiaa sairastavalla
asukkaalla tavallisia kuolinsyitä ovat keuhkokuume ja muut infektiot. Vaskulaarisessa
dementiassa keuhkokuumeen lisäksi aivo- ja sydäninfarktit ovat tavallisia kuolinsyitä.
Dementoiva sairaus voidaan merkitä peruskuolinsyyksi erityisesti, jos se on jatkuvasti
edennyt. (Sulkava, 1999,19)
5. Hoitoympäristö
Hoitoympäristöllä tarkoitetaan sekä fyysistä että psyykkistä ympäristöä, jolla on
molemmilla oma tärkeä merkityksensä saattohoidossa. Onnistuneen hoitoympäristön
luominen vaatii luovaa mielikuvitusta ja huolellisuutta. Kaunis ympäristö tukee kuolevan
asukkaan hoitoa ja jättää myös omaisille rauhoittavan mielikuvan.
Hoitoyhteisön tunnelma ja asukkaan lämmin kohtaaminen tekevät ilmapiiristä kodikkaan ja
turvallisen. Myönteinen ilmapiiri syntyy hoitohenkilökunnan ystävällisestä, asiallisesta ja
kärsivällisestä tavasta kohdata asukkaat ja omaiset. Sitä lisää myös tiedon tarjoaminen
hoitohenkilökunnan aloitteesta.
6
Birgittakodissa on varattu yksi huone omaisten käyttöön, jossa on mahdollista levätä sekä
yöpyä. Tämän lisäksi tarvitaan vielä helposti siirrettäviä varavuoteita, jos omainen haluaa
yöpyä läheisensä huoneessa. Omaisilla on mahdollisuus ruokailla talossa. Ruoka tilataan
terveyskeskuksen keittiöstä. Heillä on myös mahdollisuus käyttää tiimin keittiötä sekä
suihkutiloja vapaasti.
Viihtyvyyteen tulee panostaa jo asukkaan muuttaessa taloon. Huone tulisi sisustaa
persoonallisesti asukkaan tauluilla, seinävaatteilla, valokuvilla ja viherkasveilla.
Saattohoitovaiheessa kauniiden aistittavien asioiden merkitys korostuu.
6. Hyvä elämä loppuun asti
6.1 Kivunhoito
Kivun ja kärsimyksen hoitaminen on keskeisessä osassa saattohoidossa. Kuolevan
potilaan hoito-ohjeissa vuodelta 2008 todetaan: ”Oireita lievittävä lääkehoito on vain osa
kuolevan potilaan hoitoa. Elämän loppuvaiheen hoidossa tulee paneutua potilaan
psykologisiin, sosiaalisiin, maailmankatsomuksellisiin ja hengellisiin ongelmiin.” ( Pajunen
2013, 13). Jokaisella on oma yksilöllinen tapa kokea kipua ja kärsimystä. Esimerkiksi kipu
ja ahdistus kulkevat usein käsi kädessä. Taustalla oleva ahdistuneisuus voi ilmetä
asukkaalla väsymyksenä ja masentuneisuutena, jotka alentavat myös ihmisen
kipukynnystä. Voimakas fyysinen kipu voi olla seurauksena edellä mainituista oireista.
Saattohoitovaiheessa olisi hyvä, jos asukkailla olisi jo valmiina ennakoivat
lääkehoitosuunnitelmat. Käytännössä voimme äkillisissä tapauksissa hakea
terveyskeskuksen vuodeosastolta esimerkiksi kipulääkkeitä ja sieltä saamme myös
kipupumpun käyttöön.
Terveyskeskuksen vuodeosastoa voi konsultoida ympäri vuorokauden hoidollisissa
asioissa saattohoitopotilaiden kohdalla. Käytännöstä on sovittu yhdessä vuodeosaston
kanssa. Osastolla on sairaanhoitaja paikalla myös yöaikaan.
Moniammatillista yhteistyötä pyritään hyödyntämään jatkossa entistä enemmän.
Fysioterapeutti voi kartoittaa asukkaan fyysisiä voimavaroja sekä ottaa kantaa eri apu- ja
7
hoitovälineiden valintaan. Hän voi antaa vinkkejä yksilöllisiin liike- ja
asentohoitomenetelmiin, jotka tukevat asukkaan kivuttomuutta.
Hoitajat voivat rohkeasti kokeilla eri menetelmiä asukkaan kivuntuntemuksiin, esimerkiksi
turvallisuuden tunteen luomista läsnäololla ja kosketuksella, hierontaa hyväntuoksuisilla
voiteilla ja öljyillä, asentohoitoa erilaisilla tyynyillä, kylmä- ja lämpöhoitoa. Asukkaalla pitää
olla tunne siitä, että tulee kuulluksi ja autetuksi.
6.2 Yksilöllisyys
Saattohoidon vahvasti eettisinä arvoina ovat hyvä hoito, ihmisarvon kunnioittaminen,
ihmisen itsemääräämisoikeus ja oikeudenmukaisuus. Hoidon tavoitteena on
mahdollisimman hyvä elämä loppuun asti.( Pajunen, 2013,12). Jokainen kuoleva on
arvokas omana persoonanaan ja hänen hoitamisensa ei saisi koskaan olla rutiininomaista
perushoitoa. (Grönlund, 2011, 92). Hyvä perushoito pyrkii ehkäisemään ja vähentämään
somaattisia ja psyykkisiä oireita, joita kuoleman lähestyessä asukkaalla esiintyy. Hyvän
perushoidon edellytyksenä on hoitohenkilökunnan perehtyneisyys asukkaan tapoihin,
tottumuksiin ja tarpeisiin.
Omahoitajan tehtävänä on kartoittaa ja ottaa selville asukkaan mieltymykset ja kirjata ne
hoitosuunnitelmaan. Näin ne tulevat kaikkien asukasta hoitavien tietoon. Tiimipalavereissa
on myös hyvä säännöllisin väliajoin käsitellä asukkaiden asioita, jotta informaatio pelaisi.
Asukkaan hoitosuunnitelma voidaan tulostaa ja viedä huoneeseen vaikka kaapin oven
sisäpuolelle. Hoitosuunnitelma tulee paremmin hyödynnettyä, kun se on koko ajan
nähtävillä.
Asukkaan identiteetti lähtee pukeutumisesta. Omat vaatteet, kampaus, meikit, korut,
hajuvedet tai partavedet ilmentävät asukkaan persoonallisuutta. Asukkaan oman
elämänrytmin säilyminen saattohoitovaiheessakin täytyy ottaa huomioon. Rytmi voi olla
aivan erilainen kuin normaali päiväjärjestys. Ruoka-aikojen ei tule säädellä asukkaan
omaa päivärytmiä saattohoitovaiheessa vaan ruokaa on oltava tarjolla silloin kun se
maistuu. Mieliruokia ja juomia on hyvä kartoittaa ja mahdollisuuksien mukaan tarjoilla
näitä.
8
Birgittakodissa asukkaan elämänhistoriaa kartoitetaan asukaskyselyllä. Omahoitajan
tehtävä on käydä lomake läpi omaisen ja asukkaan kanssa ja kyselemällä täydentää
tietoja. Omahoitaja voi myös jälkikäteen hoitosuhteen syventyessä lisätä esille tulleita
asioita lomakkeeseen.
Asukkaan vakaumus on osa hänen persoonaansa ja sitä tulee kunnioittaa. Hoitohenkilökunta on selvillä asukkaan uskonnollisista vakaumuksesta sekä muista toiveista ja
näkemyksistä. Samalla pitää olla avoin kuulemaan myös omaisten ääntä.
6.3 Läsnäolo
”Kuoleman lähestyessä ei ole puhumisen, vaan aidon läsnäolon aika”. Kuolevaa asukasta
ei tule jättää yksin vaan on aika pitää kädestä kiinni. ( Kivikoski, 1999, 65 ).
Saattajana oleminen ei ole menettämistä vaan myös saamista. Se on osa elämää joka
antaa syvyyttä ja sisältöä. Kosketuspinta kuoleman rajattomuuden ja elämän rajallisuuden
välillä on jokaisen hoitajan itse löydettävä. Saattohoidossa katseen, kosketuksen,
kiireettömyyden ja läsnäolon merkitys entisestäänkin korostuu. Asukas tulee nähdyksi,
kuulluksi ja totena pidetyksi.
Tavoitteena on auttaa asukasta löytämään elämästään voimavaroja, jotka auttavat häntä
kuoleman läheisyydessä. Ne voivat käsitellä jumalasuhdetta, elämän arvoja ja -tarkoitusta
sekä ihmissuhteita.
Hoitajan tehtävänä ei ole arvottaa tai määritellä toisen ihmisen ajatuksia tai näkemyksiä.
Tarkentavia kysymyksiä sen sijaan kannattaa esittää, esim. ”mitä tarkoitat, kun sanot
näin?” Ne ilmaisevat kiinnostusta ja rohkaisevat jatkamaan. ( Sipola, 2013, 43 )
Hoitajan vahva intuitio asukkaan parhaasta ja herkkyys olla todella läsnä mahdollistavat
hyvän, lämpimän ja yksilöllisen saattohoidon. ( Heimola, Voutilainen, 2001, 149 )
Onnistunut saattohoito vaatii hoitohenkilökunnalta kiireettömyyttä, aikaa pysähtyä ja olla
aidosti läsnä. Tiiminvetäjän ja esimiehen olisi hyvä suunnitella hoitajaresurssit niin, että
tähän tavoitteeseen päästään. Yhteistyö omaisten ja mahdollisten vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa on ensisijaisen tärkeää. Voidaan esim. kartoittaa etukäteen vierailujen ja
käyntien ajankohtaa. Hoitajaresurssit tulisi kohdistaa sellaisiin ajankohtiin, kun ei läheiset
pysty olemaan läsnä.
9
7. Omahoitajan rooli
Arvokkaimmaksi hoitotyön alueeksi on luonnehdittu kuolevan asukkaan hoitamista.
Omahoitajan ammattitaidon merkitys kasvaa entisestään. Koska aikaa on vähän
käytettävissä, on tiedettävä minne ollaan menossa.
Asukkaan hoitotyön tulee olla suunniteltuna pitkällä tähtäimellä, tästä on vastuu
omahoitajalla. Omahoitaja huolehtii hoitosuunnitelman ajan tasalla pitämisestä kiinnittäen
erityistä huomiota suunnitelman yksilöllisyyteen. Hän pitää huolta myös mahdollisista
hoitolinjauksien tarkistuksista ja hoitotahdon toteuttamisesta.
Omahoitaja toimii asukkaan edustajana, tukee silloin kun ei asukas itse jaksa ja panee
alkuun asioita. Hän toimii asukkaan tukipuuna. Omahoitaja viestittää hoitotilanteissa
asukkaalle kaikella toiminnallaan, eleillään, ilmeillään, asennoitumisellaan,
kosketuksellaan, ulkoisella olemuksellaan ja puheellaan jne. käsitystään ihmisenä
olemisesta. Hoitosuhteen keskeisenä tavoitteena on hyvän olon edistäminen siten, että
asukasta kunnioitetaan omana persoonanaan ja hän voi kokea samanaikaisesti
läheisyyden tunnetta. Asukas voi turvautua omahoitajan apuun aina halutessaan ja
tulevansa ajallaan autetuksi.
Hyvässä huolenpitosuhteessa omahoitaja saa omaan työhönsä iloa ja voimavaroja sekä
kehittyy niin ihmisenä kuin hoitajanakin. ( Lipponen, 2006, 23 - 26 )
Omaisten kanssa tehtävää yhteistyötä tulee kehittää niin että hoitohenkilökunta, varsinkin
omahoitaja, on aktiivinen osapuoli ja yhteydenpitäjä. Vaaditaan avointa, rehellistä ja
rohkeaa vuoropuhelua, jotta omaiset kokisivat olevansa osa läheisensä elämää.
8. Omaisena saattohoidossa
Omaiset ovat osa kuolevan asukkaan elämää. Heille täytyy välittyä tunne, että
henkilökunta arvostaa heidän läsnäoloaan. Omaisia on rohkaistava ja tuettava olemaan
kuolevan lähellä. Kaikki eivät ole siihen kykeneväisiä, mutta sitäkin on kunnioitettava.
Läsnäoloa helpottaa selvien käytännön neuvojen antaminen. Voi neuvoa omaista, miten
helpottaa kuolevan läheisen oloa esim. kostuttamalla suuta, kampaamalla hiuksia tai
pitämällä kädestä kiinni. Etenkin kuoleman lähestyessä tulisi keskittyä vierellä viipymiseen.
10
Tuntoaistin kautta välittyy kaikista viimeisimmäksi läheisen ihmisen läsnäolo. Koskettelulla
ja hoitamisella on siis suuri merkitys.
Omaiset tarvitsevat riittävästi tietoja läheistään koskevista asioista. Hoitohenkilökunnan
tulee olla aloitteentekijöitä näille keskusteluille. Haasteellisetkin omaiset on kohdattava
hienotunteisesti ja kohteliaasti. Onnistunut yhteistyö perustuu hyvään ensivaikutelmaan
asukkaan muuttaessa Birgittakotiin. Hoitosuhteen alusta asti kaivataan rehellistä ja avointa
keskustelua asukkaan, omaisten ja hoitohenkilökunnan välillä.
Omaisten jaksamista tuetaan kuuntelemalla ja läpikäymällä heidän tunnereaktioitaan
syyllistämättä ja arvostelematta.
Kuoleman tapahduttua omaiset voivat jättää jäähyväiset ja osallistua halutessaan vainajan
pukemiseen. Omaisilta voi kysyä jo etukäteen, onko heillä toivomuksia vaatetuksen
suhteen.
Kaunis tapa on sytyttää tiimin päiväsaliin kynttilä kuolleen muistoksi ja kertoa muille
asukkaille kuolemasta.
Omaisille lähetetään suruadressi kotiin vasta joidenkin päivien kuluttua. Omahoitaja
tiedustelee puhelimitse heidän jaksamistaan ja vointiaan hautajaisten jälkeen. Kerrotaan
myös mahdollisuudesta tulla keskustelemaan omaisensa hoidosta ja elämänvaiheista
omahoitajan kanssa. Samalla omaisella on myös mahdollista ottaa kantaa läheisensä
saattohoidon onnistumiseen. Kysely voidaan myös lähettää omaisille kotiin. Kyselyistä
saamat palautteet auttavat hoitohenkilökuntaa hoidon kehittämisessä.
Hoidon laadun varmistamiseksi ja asiakastyytyväisyyden lisäämiseksi olisi hyvä olla myös
ns. palautelaatikko talossa, johon omaiset voisivat hoitosuhteen aikana antaa kirjallista
palautetta omaisen hoitoon liittyvistä asioista, niin hyvää kuin huonoakin.
11
Lähteet:
Grönlund, Elina, Huhtinen, Aili: Kuolevan hyvä hoito, 2011
Grönlund, Elina, Anttonen, Mirja Sisko, Lehtomäki Susanna, Agge, Eva (toim):
Sairaanhoitaja ja kuolevan hoito, 2008
Heimonen, Sirkkaliisa, Voutilainen, Päivi (toim.): Dementoituvan hoitopolku, 2001
Hänninen, Juha: Saattopotilaan oireiden hoito, 2003
Kivikoski,Tuija: Dementoituneen hyvä kuolema, 1999
Laadukas saattohoito, luentomateriaalia
Lipponen, Varpu: Läheisyyttä ja etäisyyttä kuoleman lähestyessä, 2006
Kokkonen, Paula, Tarja, Holi, Vasantola, Satu: Hoitotahto, 2004
Kärpänniemi, Raija: Dementoituneen hyvä kuolema, 1999
Pajunen, Tapio: Saattohoito kuolevan tukena, Kirsti, Aalto ( toim.), 2013
Sipola, Virpi: Saattohoito kuolevan tukena, Kirsti, Aalto ( toim.), 2013
Suomen palliatiivisen hoidon yhdistys, internet
Sulkava, Raimo: Dementoituneen hyvä kuolema, 1999
Rauhaniemen sairaalan ja Koukkuniemen vanhainkodin saattohoitosuunnitelma 2011, 12,
internet
Vainio,Anneli (toim.), Hietanen, Päivi (toim.) Palliatiivinen hoito, 2004
www.exitus.fi, i
12
LIITTEET
Hoitotahtolomake
PAINAD
13
HOITOTAHTO
( Liite 1 )
Minä_____________________________________ (henkilötunnus)___________________
olen laatinut tämän hoitotahdon siltä varalta, että joutuisin tilaan, jossa en kykene millään tavoin
ilmaisemaan hoitoa koskevaa tahtoani. Seuraavat rastitut (x) kohdat ilmaisevat tahtoni.
_____ Jos olen sairastunut tai vammautunut vaikeasti ja parantumattomasti minua ei saa elvyttää,
mikäli se lääketieteellisesti arvioiden johtaa siihen, että minulla ei ole toimintakykyistä ja itsenäistä
elämää.
_____ Jos olen sairastunut vaikeasti ja parantumattomasti, on minua hoidettava sairauden ennuste
huomioonottaen siten, että ei tehdä sellaisia tutkimuksia ja hoitoja, jotka vain aiheuttavat ja
pidentävät kärsimyksiä.
_____ Minulle on aina annettava riittävä oireenmukainen hoito (esim. kipulääkitys) riippumatta sen
vaikutuksesta elinaikani pituuteen.
_____ Päätettäessä hoidostani pidän tärkeämpänä elämäni laadun varmistamista kuin pitkittämistä.
Lisäksi tahdon, että
___________________________________________________________________________
________________________ ____________________________
Paikka ja aika Allekirjoitus
Täten todistamme, että yllä mainittu henkilö on omakätisesti allekirjoittanut tämän
hoitotahtoasiakirjan ja
ilmoittanut sen olevan hänen vakaa tahtonsa.
____________________________________
Paikka ja aika
________________________________________________________________________________
Allekirjoitus
Allekirjoitus
_____________________________________________________________________________
Nimenselvennys
Nimenselvennys
14
( Liite 2 )
•
Kehitetty avuksi nimenomaan pitkälle edennyttä dementiaa sairastavien kivun arviointiin
•
Soveltuu erityisesti puhekykynsä jo menettäneiden kivun arviointiin
•
Mittaustulos perustuu kipua kokevan käyttäytymisen arviointiin
•
Arviointi suoritetaan havainnoimalla potilasta noin 5 minuutin ajan
•
Mittari sisältää viisi osiota:
o Hengitys, 0-2 pistettä
o Negatiivinen ääntely, 0-2 pistettä
o Ilmeet, 0-2 pistettä
o Kehon kieli, 0-2 pistettä
o Lohduttaminen, 0-2 pistettä
•
Kokonaispistemäärä siis 0-10 pistettä :0 = ei kipua, 10 = sietämätön kipu
15