Kuolemaan ja kuolemiseen liittyvät kipeät kysymykset

Kuolemaan ja
kuolemiseen liittyvät
kipeät kysymykset
henkilökunnan
näkökulmasta
Saattohoito – seminaari
27. -28.10.2015, Aholansaari, Nilsiä
Hanna Hävölä
TtM, sh, kouluttaja
”Ihmisen on hyvä
syntyä syliin,
kasvaa sylissä
ja
lähteä sylistä.”
- D.W. Winnicott -
Keitä voi kuulua kuolevan hoitoon
osallistuvaan moniammatilliseen tiimiin?
– Lääkärit
– Hoitajat
– Papit/sielunhoitajat/diakoniatyöntekijät
– Sosiaalityöntekijät
– Fysioterapeutit
– Hoito-/laitosapulaiset
– Psykologit/terapeutit jne.
– Vapaaehtoistyöntekijät ja heidän
ohjaajansa
Pirkanmaan Hoitokodin
ylilääkäri Tarja Korhonen
ja Hoitokodin pehmoterapeutti Niksu
Kuolevan hoitajana ja
auttajana toimimisen
lähtökohtia
Ihmisenä ihmiselle
Auttajan ammatillinen tausta
– Miten koulutuksemme auttaa kuolevan ihmisen ja hänen
kipuilunsa kohtaamisessa?
– Entä kokemuksemme?
– Voiko ammatillinen taustamme asettaa myös rajoja, joita meidän
tulisi uskaltaa auttajina ylittää?
Auttajan kuolevaisuus
– Auttajan oma ymmärrys kuolemasta
– Kuolemaan liittyvät ammatilliset ja henkilökohtaiset
kokemukset
– Mitä ajattelen omasta kuolevaisuudestani?
– Minkä merkityksen annan kohtaamani ihmisen
lähestyvälle kuolemalle?
Auttaja ihmisenä
– Herkkyyden ja intuition säilyttäminen
– Rohkeus kohdata kipeitä asioita paitsi ammattilaisena
myös ihmisenä
– Jos olen ihminen, voin siis myös erehtyä
– Koska olen ihminen, minun ei kuulukaan pystyä kaikkeen
riittämättömyyden sietäminen
Mihin meidän pitäisi
pystyä vastaamaan
saattaessamme kuolevaa?
Olen tässä sinua varten
Psyko-sosiaaliset
tarpeet ja toiveet
Kulttuuriset
tarpeet ja toiveet
Fyysiset tarpeet
ja toiveet
Hyvä oirehoito:
Kokonaisvaltainen kipu
ja kärsimys
Eksistentiaaliset
tarpeet ja toiveet
Henkiset tarpeet ja
toiveet
Hengelliset
tarpeet ja
toiveet
STM 2010: Hyvä
saattohoito Suomessa
Olen tässä sinua varten
– Luottamuksen ja turvallisuuden tunteen vaaliminen
– Ihmisarvon ja elämän ainutkertaisuuden
kunnioittaminen
– Oikeiden asioiden kuuleminen
– Kuolevan moninainen kipu ja kärsimys; milloin oireet ovat
somatisoituneet ja miten asian voi ottaa puheeksi?
– Tunteiden tunnistamisen vaikeus
Olen tässä sinua varten
– Rakkaudettomuuden
kohtaaminen
– Kuolinprosessin
vääjäämättömän
etenemisen kestäminen
– Hallinnan tunteen
säilyttäminen
Sillanrakentajana toimiminen
– Potilaan ja hänen läheistensä välille
– Moniammatillisen tiimin kesken
– Kuolevan ja hänen Jumalansa välille
Mitä kuolevaa saattavan
tulee ”sietää”?
Kuoleman edessä
jokainen meistä on pieni
Saattohoidon tyypillisiä
kipukohtia
– Meillä on valtavasti kysymyksiä, muttei juuri lainkaan
vastauksia
– Absoluuttisten totuuksien puute
– Ennustamisen vaade ja vaikeus
– Saattaja voi seurata vain tiettyyn pisteeseen asti –
kuolema on työ, jonka jokainen joutuu tekemään itse
Saattohoidon tyypillisiä
kipukohtia
– Sietämättömän eksistentiaalisen ahdistuksen kohtaaminen
– Kuolevan kokemusten vastaanottaminen – myös niiden,
jotka ylittävät rationaalisen ajattelumme rajat
– Hajanaisuus ja lähtemisen tarve; kuolevan viestien
ymmärtäminen
– Auttajan henkilökohtaisten menetysten peilautuminen
ammatilliseen kohtaamistilanteeseen
Saattohoidon tyypillisiä
kipukohtia
– Hiljaisuuden sietäminen
– Toivottomuuden vastaanottaminen
– Toivon ylläpitäminen ja sen salliminen
– Haavetoiveet
– Toivon dynaamisuus
– Kuolevan toiveiden kuuleminen ja mahdollistaminen
Saattohoidon tyypillisiä
kipukohtia
– Onnistuneenkin saattohoidon lopputulos on
kuolema
– Auttajan uupumisen riski ja sen tunnistaminen
– Miten säilyttää herkkyys ja intuitio?
”Kuolema kun ei ole aina kaunista. Se ei ole vain hiljaista, harmonista musiikkia,
lempeää jakamista tai kukkaporttien aukeamista – se on toisinaan raadollista ja
raakaa niin kuin elämä itsessäänkin. Kuoleminen ei ole helppoa, etenkään
kuolevalle itselleen. Se on rankka urakka, jossa palkasta ole takeita, vain
lopputuloksesta. Kun kuolevan voimat alkavat ehtyä, me hoitajat olemme se
varageneraattori, joka turvaa mahdollisimman inhimillisen ja potilaan itsensä
näköisen elämän säilymisen kuolemaan asti. Me olemme jalat, jotka eivät kanna.
Me olemme kädet, jotka herpaantuvat. Me olemme suu, joka ei jaksa enää lausua
sanoja läheisille. Niitä sanoja, joita kipeimmin siinä hetkessä haluaisi kuulla:”
Olet tärkeä ja rakas. Minun on ollut hyvä olla kanssasi.
Kiitos kaikesta. Pidäthän huolta itsestäsi.
Kiitos!
http://www.sinisiasointuja.blogspot.fi/