1 Kansa ilman kotimaata
1 Kansa ilman kotimaata Jukka Mäkinen romanien varhaista historiaa Romanien alkukoti? R ”Kaupungin ulkopuolella näimme myös kansan, joka noudatti kreikkalaisia riittejä ja tapoja ja väitti olevansa Haamin sukua...” Simon Simonis (1322) omanien historia ja heidän alkuperänsä on ollut tutkijoiden mielenkiinnon kohteena jo vuosisatoja. Erilaisia teorioita on kehitetty, mutta mitään sellaista, joka olisi voitu aukottomasti todistaa, ei ole löytynyt. Tehtävän on tehnyt erityisen haastavaksi se, että romanit eivät juuri ole historiaansa tallentaneet. Erilaisia legendoja on kyllä olemassa runsaastikin, joten siinä mielessä valinnanvaraa on. Ongelmalliseksi asian tekee se, että on mahdotonta tietää, mitä niistä lähteä seuraamaan, vai ovatko ne kaikki vain vuosisatojen kuluessa kehittyneitä, toinen toistaan kiehtovampia tarinoita. Suurin osa romanien alkuperän tutkijoista on sentään siitä seikasta samaa mieltä, että kansan alkuperäiset asuinsijat on johdettavissa Intian laajalle mantereelle. Kuitenkin, jos lähdetään miettimään tarkempaa asuinaluetta tai syytä, miksi kansa on lähtenyt vaeltamaan, taas joudutaan levittelemään käsiä. Varman tiedon Romanien historiaa 15 14 Romanien historiaa sijasta joudutaan siirtymään arvailujen ja huonosti todistettujen teorioiden hyllyvälle suolle. Kun kirjoitettua historiaa ei ole olemassa, alkuperän selvittäminen on jäänyt lähinnä kielentutkijoiden ja kansanperinteen tallentajien avun varaan. Näin on saatu aikaan järjelliseltä vaikuttava, joskin hiukan hatara kuva romanien varhaishistoriasta. Useimmat tutkijat sijoittavat romanien alkukodin Luoteis-Intiaan, koska romanikielestä löytyy runsaasti lainasanoja, jotka ovat peräisin luoteisintialaisista murteista. Tästäkään eivät kaikki tutkijat ole olleet yksimielisiä, siitä esimerkkinä vaikka indoarjalaisten kielten tutkija Ralph Turner 1920-luvulta, jonka mukaan romanit ovatkin alun perin kotoisin Pohjois-Intiasta, josta he sitten ovat vaeltaneet Luoteis-Intiaan. On myös esitetty teoria, jonka mukaan romanit olivat jo Intiaan tullessaan vaeltavia kiertolaisia, lähtöisin jostain muualta Aasiasta. Esimerkiksi toisen indoarjalaisten kielten tutkijan, Bertil Tikkasen mukaan tämä selittäisi sen, miksi romanikielessä on sanoja, joiden alkuperä ei ole sanskrit tai mikään muukaan vaelluksen aikana kohdattu kieli. Hän selittää oivallustaan ”Romano Boodos”- lehdessä (2/94) seuraavaan tapaan: ”Olen vähitellen itsekin taipuvainen olettamaan, että romanit todellakin tulivat Intiaan muualta, joko Keski- tai Lounais-Aasiasta”. Romanien alkuperäinen nimitys on ”rom”. Sana, josta on johdettu myös Suomessa käytetty romani-nimitys. Romanikielessä sana tarkoittaa yksinkertaisesti ihmistä. Kuva: http://www.vintag.es/ 10 000 musikanttia Mustalaiskaravaani Kreikassa 1972. Kuva: http://www.panoramio.com/ Lähes kaikessa romanien historiaa käsittelevässä kirjallisuudessa muistetaan mainita ensimmäisenä historiallisena lähteenä persialaisen runoilijan Firdawsin kronikka ”Kuningasten kirja”. Tähän vuonna 1010 valmistuneeseen kronikkaan sisältyy kohta, jossa Persian hallitsija olisi noin vuonna 420 pyytänyt Intian ma- Romanien historiaa 17 16 Romanien historiaa Eurooppaan tulo Jacques Callot´in piirros "Mustalaiset" vuodelta 1620. Kuva: http://www.mutualar t.com/ harajalta 10 000 musikanttia persialaisia huvittamaan. Saman kronikan mukaan nämä muusikot myöhemmin karkotettiin maasta. On ajateltu, että nämä musikantit saattaisivat olla joko myöhemmin Eurooppaan levittäytyneiden romanien esivanhempia tai ainakin samaa kansaa. Romanien tuloa Eurooppaan on ollut paljon helpompi tutkia kuin heidän alkuperäänsä tai tuloreittejään. Saapumisesta on olemassa useita kirjallisia dokumentteja. Ensimmäiset, tosin epävarmat maininnat romanien tulosta Eurooppaan löytyvät jo 1100-luvulta. Athos-vuoren munkki kirjoitti Kreikassa liikkuvista ryhmistä, joita hän kutsui atsinganeiksi. Hänen mukaansa nämä ihmiset harjoittivat selvänäkemistä ja magiaa. Ensimmäisenä varmana havaintona romanien tulosta Eurooppaan pidetään fransiskaaniveli Simon Simoniksen kirjoitusta, jossa hän mainitsee heidän leiriytyneen Kreetan saarelle vuonna 1322. ”Kaupungin ulkopuolella näimme myös kansan, joka noudatti kreikkalaisia riittejä ja tapoja ja väitti olevansa Haamin sukua. Harvoin, jos milloinkaan, pysyttelevät he millään paikalla enempää kuin 30 päivää. Tämän ajan kuluttua he muuttavat kuin olisivat Jumalan kiroama sukukunta, kulkija ja pakolainen maan päällä, pienine, pitkulaisine, mustine mataline telttoineen, jotka muistuttivat arabien telttoja, leiripaikalta leiripaikalle ja luolasta luolaan, koska heidän asumansa paikka mainitun ajan jälkeen on täynnä matoja ja muuta siivottomuutta, joka tekee pitemmän oleskelun heille mahdottomaksi”. Saman vuosisadan loppupuolelta löytyy mainintoja romanien oleskelusta Kyproksella, jota pidetäänkin yleisesti heidän ensimmäisenä sillanpääasemanaan Euroopassa. Matkaanlähtö Ei liene yllättävää, että romanien lähdön ajankohdasta ei vallitse saumaton yksimielisyys. Aikaisemmin uskottiin, että romanit ovat lähteneet vaeltamaan ensimmäisen vuosituhannen vaihteessa. Reitti Eurooppaan olisi kulkenut nykyisen Afganistanin, Iranin, Armenian ja Turkin läpi. Tänään suurempaa kannatusta saa ajatus, että lähtö ei ole tapahtunut yhdellä kertaa. Muuttoaaltoja arvioidaan olleen kaiken kaikkiaan kolme, joista ensimmäinen ajoittuu jo ajanlaskun alkuun, jolloin hunnit muiden mukana tunkeutuivat Pohjois-Intiaan. Toisen laajan muuttoaallon oletetaan olleen 700-luvulla, jolloin muslimien valloitusretket alkoivat ulottua aina Intiaan asti. Kolmas lähtö olisi tapahtunut kolmesataa vuotta myöhemmin, kun Intia joutui Afganistanista käsin tapahtuneiden hyökkäysten kohteeksi. Kuva: http://www.dnaconsultants.com/ Romanien historiaa 19 18 Romanien historiaa Ruhtinaallinen vastaanotto Aluksi romanien saama vastaanotto oli hyvä, voitaisiin sanoa jopa ruhtinaallinen. Heille luovutettiin yösija, ruokaa ja joskus jopa rahaa. Paikalliset ruhtinaat antoivat osalle heistä turvakirjeitä, jotka helpottivat heidän vaeltamistaan maasta toiseen. Tulokkaat tunsivat eurooppalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria niin hyvin, että pystyivät hyödyntämään niitä legendoja, joita heistä oli syntynyt. He esiintyivät egyptiläisinä ruhtinaina, katumuksentekijöinä tai pyhiinvaeltajina. Romanien johtajat olivat olevinaan ruhtinaita, kreivejä ja jopa kuninkaita. Kulkijoista osa tuli ratsain, osa kävellen, osa hevosten vetämissä vankkureissa. Useimmiten romanit kulkivat pitkinä karavaaneina, joissa saattoi olla satoja perheitä. Saksan keisarin turvakirje Tapahtuiko romanien tulo Eurooppaan missä vaiheessa 1300-lukua, se jäänee arvoitukseksi, mutta jo vuonna 1430 heitä löytyi Pohjoismaita lukuun ottamatta lähes kaikkialta Länsi-Euroopasta. Vuonna 1417 heidän tiedetään vaeltaneen Saksassa, koska Saksan keisari Sigismund antoi kyseisenä vuonna romanipäällikkö Ladislakselle ja hänen satakunta henkeä käsittäneelle ryhmälleen ns. turvakirjeen. ”Meidän uskolliset Ladislas, mustalaisten voivodi, ja muut hänestä riippuvat ovat nöyrästi pyytäneet meitä osoittamaan heille erityistä hyväntahtoisuutta. Olemme suvainneet vastaanottaa heidän kunnioittavan pyyntönsä, emmekä kiellä heiltä tätä käsillä olevaa kirjettä, Niinpä, jos mainittu Ladislas ja Piirros mustalaisleiristä Englannissa 1870. Kuva: http://www.anatomiadelahistoria.com/ hänen kansansa ilmestyvät valtakuntamme jollekin paikkakunnalle, kaupunkiin tai kylään, me suosittelemme teille, että osoitatte heille uskollisuuttanne Meitä kohtaan. Suojelkaa heitä kaikin tavoin, jotta voivodi Ladislas ja hänen alamaisensa mustalaiset voisivat oleskella muurienne sisäpuolella ilman vahinkoa. Jos heidän keskuudessaan olisi jotakin rikkaruohoa, jos sattuisi jokin ikävä tapaus, millainen tahansa, me tahdomme ja säädämme nimenomaan, että ainoastaan Ladislasilla, voivodilla, on silloin oikeus rangaista ja päästää, paitsi teitä kaikkia. Annettu valtakunnallisessa virka-asunnossamme pyhän marttyyri Yrjön juhlapäivänä vuonna 1423, meidän Unkarin hallintamme 34:ntenä vuonna, Rooman valtakuntamme 12:ntena vuonna, Böömin kuninkuutemme kolmantena vuonna.” kuin tämä uusi mustalaisaristokratia, vaeltajaväestö jatkoi perinteellistä elämäntapaansa, Sen mukaan Ladislauksella ja hänen kansallaan on oikeus matkata turvallisesti missä tahansa keisarikunnan alueella. Nähtävästi siitä syystä, että Sigismund oli myös Baijerin kuningas, tätä ryhmää alettiin kutsua baijerilaisiksi. Romanien historiaa 21 20 Romanien historiaa Maria Teresia ja Unkarin romanit Skotlannin romaneja (travellers) Kirkcudbrightshiressa 1948. Kuva: Scottish Life Archive http://www.nms.ac.uk/ Pariisin uteliaat Vieraat kulkijat herättivät pelkoa, mutta myös uteliaisuutta. Romanien saapumista Pariisiin kuvataan tuntemattoman tekijän kronikassa vuodelta 1427 seuraavalla tavalla: ”Heidän ei kuitenkaan annettu tulla sisään kaupunkiin, vaan majoitettiin heidät Pyhän Dionysioksen kappelin luo. Eikä heitä ollut, miehet ja lapset mukaan luettuna kuin 100 tai 120 henkeä, vaikka heitä isänmaastaan lähtiessään oli ollut kymmenkertainen määrä, sillä loput olivat kuolleet matkalla. Eikä ole ihmisten nähty Pariisissa mihinkään rientävän niin suurin joukoin kuin he kävivät näitä katsomassa. Missään ei olekaan nähty niin pahankurisia lapsia kuin näillä. Melkein kaikkien korvat oli lävistetty, ja niissä riippui hopeisia renkaita, minkä he sanoivat olevan aateluuden merkkinä heidän maassaan. Naisilla oli vaippana karkeata kangasta, joka oli kiinnitetty toiselle olkapäälle ja muodosti rinnalle poimun, sekä sen alla surkea pusero tai paita. Miesmuistiin ei Ranskaan ole saapunut niin surkeaa joukkoa kuin nämä, mutta siitä huolimatta heidän joukossaan oli povareita, jotka katsoivat ihmisten kädestä ja kertoivat, mitä heille oli tapahtunut tai tulisi tapahtumaan. Ja he kylvivät riitaa moneen taloon sanoessaan miehelle: Vaimosi on sinua huiputtanut, tai vaimolle: Miehesi pettää sinua. Mikä vielä pahempaa, he joko sormiensa näppäryydellä tai sielunvihollisen avulla tyhjensivät salaa ihmisten kukkarot, niin kuin minulle kerrottiin. Itse asiassa minä kävin kolme tai neljä kertaa heitä puhuttelemassa, mutta en koskaan huomannut kadottaneeni penniäkään, enkä myöskään havainnut heidän katsovan kädestä. Joka tapauksessa nämä puheet tulivat lopulta Pariisin piispan tietoon, ja hän lähetti sinne erään minoriittiveljen, joka piti kauniin saarnan ja julisti kirkonkiroukseen kaikki, jotka olisivat sellaista tehneet tai antaneet itselleen tehdä”. Unkarin hallitsija Maria Teresia vastasi yrityksestä asuttaa romanit 1760-luvulla uudisasutusalueille maanviljelijöiksi. Romanien keskinäiset avioliitot kiellettiin ja lapset erotettiin vanhemmistaan ja annettiin papistolle kasvatettavaksi. Tätä vaihetta ja sen seurauksia kuvailee Jerzy Bozyk seuraavalla tavalla: ”Monet hevosenkasvattajat alkoivat nopeasti rikastua, monet mustalaissoturit saavuttivat nopeasti sotilaallisen uran, jotkut mustalaiset jopa aateloitiin. Tämä tilanne aiheutti lopuksi mustalaisten keskuudessa voimakkaan yhteiskunnallisen jakaantumisen, joka oli selvästi näkyvissä jo Maria Teresian hallitusaikana. Ne mustalaiset, jotka tulivat rikkaiksi tai aateloitiin, rikkoivat melkein täysin kaikki siteet aikaisempaan vaeltajaelämään. He alkoivat asua pysyvästi maalaiskartanoissa tai kaupungeissa. Monet heistä menivät naimisiin paikkakunnan naisten kanssa, ja heidän jälkeläisensä sulautuivat täysin muuhun väestöön. Päinvastoin kuin tämä uusi mustalaisaristokratia, vaeltajaväestö jatkoi perinteellistä elämäntapaansa, yhä köyhyydessä ja lukutaidottomuudessa”. Valokuva Unkarista karkoitetuista romaneista New Yorkissa. Kuva: New York Times 12.2.1905 http://www.ephemeralnewyork.wordpress.com/ Romanien historiaa 23 22 Romanien historiaa Vangitsemisia ja karkotuspäätöksiä Se vähäinenkin myötämielisyys, joka tulokkaita kohtasi, ei kestänyt kauaa. Vain muutama vuosikymmen, ja sen jälkeen heitä koskevat dokumentit kertovat yleensä vangitsemismääräyksistä ja karkotuspäätöksistä. Romanien liikkuminen Euroopassa oli suhteellisen helppoa jonnekin 1500-luvulle asti, sillä vasta kansallisvaltioiden kehittyminen aiheutti tässä suhteessa ongelmia. On myös helppo ymmärtää, että muukalaiset, jotka liikkuivat suurinakin ryhminä, herättivät epäluuloja, ja heitä oli helppo syyttää vaikeista ajoista, rutosta, tulipalosta tai vaikka sadon epäonnistumisesta. Sulauttaminen Kun romaneja ei pystytty karkottamaan maasta, päätettiin pyrkiä sulauttamaan heidät muuhun väestöön. Tähän tavoitteeseen ei uskottu päästävän vapaaehtoisilla toimenpiteillä, joten pakkokeinot otettiin käyttöön. Romaneita yritettiin estää harjoittamasta niitä ammatteja, joita he olivat tottuneet tekemään. Kaupankäyntiä ja käsitöitä ei suvaittu ja romaneita ohjattiin päättäväisin toimin maanviljelyksen pariin. Heidän kulttuurinsa ja kielensä pyrittiin hävittämään kokonaan. Keinoja oli monia, esimerkiksi Espanjassa romaneja kiellettiin käyttämästä kansallispukuja. Vainot Romanit joutuivat erilaisten vainojen kohteeksi melkein heti Eurooppaan tultuaan ja järjestelmälliseksi ne muuttuivat jo 1500-luvun alkupuolella. Tilanteet toki vaihtelivat eri aikoina eri maissa, mutta ongelmatonta romanien elämä ei ollut juuri koskaan eikä juuri missään. Useat maat karkottivat romaneja ja, jos he kieltäytyivät lähtemästä, heidät saatettiin surmata ilman sen suurempia oikeudenkäyntejä. Varhaisimmat tiedot romanien vainoista löytyvät Espanjasta, jossa romaneille laadittiin oma laki jo vuonna 1492. Sen mukaan heillä oli 60 päivää aikaa löytää itselleen toimeentulo ja vakinainen asuinpaikka. Vaatimus oli monessa mielessä kohtuuton ja osoittaa hyvin, mitä valtio heidän kohdallaan tahtoi tapahtuvaksi. Monessa maassa romanit olivat selkeästi lainsuojattomia, koska laki salli heidän surmaamisensa ilman seuraamuksia. Näin oli ainakin Tanskassa, Ranskassa, Saksassa ja Hollannissa. Tämä ei silti tarkoita sitä, että tätä romanien surmaamis- Evakkoromanit Muhoksella 1945. Kuva on Suomen Romanien historia -teoksesta. Kuva: Kansanrunousarkisto/Antti Miikkulainen oikeutta olisi kaikkialla käytetty kovinkaan aktiivisesti. Silti ei todellakaan voi sanoa, että romaneita olisi kohdeltu millään tavalla hellävaraisesti. Aluksi heistä haluttiin päästä eroon maasta karkottamalla tai julistamalla heidät lainsuojattomiksi. Maasta lähteminen yritettiin tehdä houkuttelevammaksi myös niin, että romaneja määrättiin pakkotyöhön kaivoksiin, kaleereihin ja muihin vastaaviin paikkoihin. Espanjassa vangittiin 1749 yhden yön aikana 12 000 romania, ja suurin osa joutui eristysleireille ja pakkotyöhön yli kymmeneksi vuodeksi. Nämä keinot eivät purreet riittävästi, jolloin oli pakko keksi jokin uusi keino ”ongelman ratkaisemiseksi”. Saksassa yritettiin romaneista eroon perinteisillä menetelmillä, nimittäin lahjomalla, suostuttelemalla ja lopulta sitten uhkailemalla. Heille luvattiin esimerkiksi rahallista korvausta, jos he jättäisivät maan. Ainakaan mitään pysyvää ratkaisua tällä tarjouksella ei saatu, siitä kertoo se, että ns. ”mustalaiskysymykseen” palattiin tiukalla otteella Speierin valtiopäivillä vuonna 1489. Siellä päätettiin karkoittaa kaikki romanit Reininmaalta ja Pfalzin kreivikunnasta. Maanomistajille annettiin lupa ampua kaikki romanit, jotka tapasivat maillaan. Romanien lainsuojattomuus ei jäänyt vain uhkailujen tasolle, sillä esimerkiksi Mainzin vaaliruhtinaan kerrotaan rehvastelleen sillä, että oli tappanut kaikki miespuoliset mustalaiset alueellaan ja käyttäneensä poltinrautaa kaikkiin naisiin ja lapsiin. Kuinka paljon romaneja tapettiin, sitä ei tiedä kukaan, mutta vaaliruhtinaan teko ei ollut ainoa. Ainakin Dresdenissä heitä hukutettiin jokeen. Romanien historiaa 25 24 Romanien historiaa 1596 Englanti kunnostautui pidättämällä 196 romania, joista 106 sai kuolemantuomion ja yhdeksän heistä teloitettiin. Kaksi lordia onnistui hankkimaan lopuille tuomituille armahduksen. Euroopan romanien vainoista kertoo Uno Harva kirjassaan Mustalaiset, niiden alkukoti ja vaellus: ”Vainoa jatkui vuodesta vuoteen, ja se levisi kuin kulo maasta maahan. Mustalaisia syytettiin milloin mistäkin. Useimmissa maissa ne julistettiin lainsuojattomiksi ja niitä rangaistiin mitä raaimmalla tavalla. Tuhannet mustalaiset saivat milloin vääräuskoisina tai kristikunnan pettureina menehtyä Euroopan tyrmissä tahi päättää päivänsä mestauspölkyllä tai polttoroviolla. Mustalaisparkoja kohtaan heräsi viha keisareissakin. Sitä osoittaa Kaarle VI:n säädös v:lta 1726, jonka mukaan kaikki mustalaismiehet oli teloitettava ja naisilta ja lapsilta oli leikattava toinen korva”. Natsi-Saksa Vaikka romanit vuosisatojen kuluessa saivat Euroopan alueella kokea erilaista painostusta ja suoranaista vainoa, kaikki tämä kalpenee sen rinnalla, mitä toisen maailmansodan aikana tapahtui Natsi-Saksassa. Paitsi, että vainot olivat järkyttävän laajat, ne olivat myös ennätysmäisen järjestelmälliset. Romaneja arvioidaan tapetun keskitysleireillä ja muualla puolesta miljoonasta miljoonaan. Natseilla oli oma kieroutunut tapansa ajatella, millä perusteella tuhoaminen oli ”luvallista”. Romanien kohdalla määrääminen tuhottavaksi rodullisista syistä oli Romanilapsia Auschwitzin keskitysleiriltä, joita käytettiin lääketieteellisiin kokeisiin. Kuva: Center for Holocaust and Genocide Studies, http://www.chgs.umn.edu/ Settela Steinbach -niminen romanityttö tähyilee kuljetusvaunusta matkalla Auschwitziin 1943. Kuva: Center for Holocaust and Genocide Studies, http://www.chgs.umn.edu/ ongelmallista, koska he kuuluivat indo-arjalaiseen rotuun. Tohtori Robert Ritter kiersi ryhmänsä kanssa romanien leiripaikoilla ja myöhemmin keskitysleireillä selvittämässä heidän rodullisia piirteitään erilaisin menetelmin. Ryhmä teki perusteellista työtä verinäytteitten, sormenjälkien ja rodullisten persoonapiirteiden tutkimisen avulla. Lopulta romanit todettiin sekarotuisiksi ja heidät määriteltiin sosiaalisesti ei-suotaviksi ja epärehellisiksi henkilöiksi. Romanien kohdalla säilyi kuitenkin luokittelu myös rodullisen puhtauden perusteella. Kun juutalaiset joutuivat kantamaan rinnassaan tähtimerkkiä, oli romanien merkkinä joko Z (puhdasrotuinen), ZM, ZM+, ZM- tai NZ kuvaamassa rodullista epäpuhtautta, eli sitä kuinka paljon romaniverta kenenkin suonissa virtasi. Vuoden 1942 lopulla kaikki “sekarotuiset” romanit joutuivat keskitysleirille Auschwitsiin. Saksalaisten suunnitelmissa oli “jättää joitakin puhdasverisiä romaneja antropologien iloksi”, mutta todellisuudessa lähes kaikki kokivat saman kammottavan lopun. Natsit eivät tappaneet ainoastaan Saksan romaneja, vaan heidän toimenpiteensä ulottuivat niin laajalle kuin se heille oli mahdollista. Varsinkin Baltian maissa, Unkarissa, Romaniassa, Neuvostoliitossa, Puolassa ja Jugoslaviassa asuvat romanit joutuivat sankoin joukoin maksamaan hirmuhallinnon oudot ajatukset hengellään. Saksan ja siihen liitetyn Itävallan maissa tuhon rattaat pyörivät vähintään yhtä tehokkaasti. Useimmissa maissa myös paikalliset viranomaiset auttoivat saksalaisia romanien pakottamisessa keskitysleireille.
© Copyright 2024