Miten auttaa tunnehäiriöistä lasta?

Miten auttaa tunnehäiriöistä
lasta?
Jari Sinkkonen
LT, lastenpsykiatrian dosentti
Pelastakaa Lapset ry
Mitä kaikkea ”tunnehäiriöinen” voisi
tarkoittaa?
Tärkeää ymmärtää, että valtaosa lapsen
ongelmalliseksi koetusta käyttäytymisestä
on yritystä sopeutua
Mitä vaikeammissa oloissa lapsi elää, sitä
vähemmän hänellä on liikkumavaraa
Lapsi joutuu turvautumaan sellaisiin
sopeutumiskeinoihin, jotka auttavat
lähiympäristössä, mutta aiheuttavat muualla
ristiriitoja ja hankaluuksia
Esimerkki: kiintymyssuhde
Kyse on eräänlaisista vuorovaikutuksen
työskentelymalleista, jotka lapsi omaksuu jo 1.
ikävuotensa aikana ja työstää niitä lopun ikänsä
Malli rakentuu sen mukaan, miten hoivaaja
käyttäytyy: milloin hän tulee vauvan lähelle, milloin
taas loittonee
Vauva oppii suosimaan käyttäytymistä, joka tuo
äidin lähelle ja estämään käytöstä, joka vie äidin
pois hänen luotaan
Turvalliset ja turvattomat
kiintymyssuhteet I
Turvallinen kiintymyssuhde syntyy, kun lapsi elää
ennakoitavassa maailmassa ja voi tuoda
vuorovaikutukseen kaikki tunteensa tarvitsematta
pelätä hylätyksi tulemista tai muuta rangaistusta
Välttelevä k-suhde syntyy, kun lapsi rakentaa
vuorovaikutusstrategiansa kognition varaan ja
estää voimakkaiden tunteiden ilmaisemista
riskeinä mm. liiallinen toisten ehdoilla toimiminen,
alavireisyys, itsetunto-ongelmat, psykosomaattiset
oireet
Turvalliset ja turvattomat
kiintymyssuhteet II
Turvallisesti kiintyneellä lapsella – nuorella –
aikuisella – on hyvä ”tunneäly” eli hän osaa
käyttää ihmissuhteissaan sekä älyä että tunnetta
Turvallinen k. on tutkimusten mukaan hyödyksi
oppimisessa; oppiminen edellyttää turvallisuuden
kokemusta
Turvaton lapsi keskittyy varmistamaan selustaa
eikä energiaa riitä muuhun
Tästä syystä traumatisoituneella ja kaltoin
kohdellulla lapsella on ”oppimisvaikeuksia”
Turvalliset ja turvattomat
kiintymyssuhteet III
Ristiriitainen k-suhde syntyy, kun hoivaaja on
ailahteleva ja epäjohdonmukainen
lapsi kokee,
että ei pysy aikuisen mielessä
manipuloi,
käyttäytyy tunnepitoisesti
käytösongelmia,
raivokohtauksia, uhmaa jne.
Ns. organisoitumaton k-suhde syntyy oloissa,
joissa hoivaaja on joko pelokas tai pelottava tai
vuorotellen kumpaakin
yhteys moniin
mielenterveyden häiriöihin (persoonallisuuden
kehityksen häiriöt, depressio, erilaiset riippuvuudet
jne.)
”Rajattomat” lapset
Päiväkodeissa ja kouluissa on yhä
enemmän lapsia, joille ei ole asetettu rajoja
Lapsi ei ole ”pikku tyranni”, vaan hänen
käyttäytymisensä on sopeutumista
epäjohdonmukaiseen kasvatukseen, jossa
lapsen ihannointi ja emotionaalinen
hyljeksintä vuorottelevat
Rutiinit, ennakoitavuus ovat avuksi
Valtataisteluihin joutumista kannattaa välttää
Mitä aggressio on
kymmeniä erilaisia määritelmiä
tässä: vihamielinen tunne tai teko
esim. ”aggressiivinen leikki” on
paradoksi, koska aggressio ei ole
symbolista
väkivalta = toiseen kohdistuva fyysinen
aggressio
Vihamielinen tunne
on seurausta pettymyksestä, joka aiheutuu
mielihyvän lähteen menettämisestä
on tarkoitettu viestiksi, eli se on
kommunikaatiota (joskin alkeellista)
kommunikaatioluonne saatetaan menettää,
jos pettymyksiä on sietämättömän paljon
aggressiosta tulee automaattiraivoa, joka
laukeaa vähäisistä syistä
Terveestä aggressiosta
”terve aggressio” on välttämätön kehitystä
eteenpäin vievä voima
Voidaan ajatella, että se on aluksi neutraalia
elämänvoimaa, joka ohjautuu kehityksen
kuluessa hyvään tai huonoon käyttöön
Po. energia on kuin ihmispsyykessä kiertävä
veri; se auttaa itseyden ja psyykkisen reviirin
luomisessa ja antaa valmiuksia
puolustautumiseen
Aggressio auttaa irrottautumaan
Terveen lapsen kehityksessä tasaiset
vaiheet vuorottelevat kuohuvien
vaiheiden kanssa
Aggressio ja uhma auttavat
irrottautumaan riippuvuussuhteista
(uhmaikä ja murrosikä)
Tasannevaihe on esim. ns. latenssiiässä eli kun lapsi on 7-12 - vuotias
Mitä raivoava lapsi/nuori tarvitsee
kasvattajilta I
Kasvattajien pulmat liittyvät miltei aina lapsen
aggressioon ja sen ”kohtaamiseen”
Lapsi tarvitsee tunteen, että hänen vihansa ei
tuhoa eikä vahingoita ketään
Vanhemmat ottavat vastaan ja ”säilövät”
lapsesta/nuoresta tulevan raivon (container)
Palauttavat sen kesytettynä (eli toimivat
eräänlaisena ongelmajätelaitoksena)
Mitä raivoava lapsi/nuori tarvitsee
kasvattajilta II
Tunnekvaliteetin on oltava sama kuin
lapsella, ts. ei pidä tehdä vakavasta hauskaa;
ei saa ivata eikä varsinkaan saa hylätä
Aikuisen aggression on oltava hallitumpaa
kuin lapsella ja välitettävä käsitys, että tästäkin
selvitään yhdessä
Jos aikuinen menettää täysin tilanteen
hallinnan, lapselle syntyy käsitys että viha on
vaarallista eivätkä aikuisetkaan hallitse sitä
Mitä raivoava lapsi/nuori tarvitsee
kasvattajilta III
Lapsen aidon tunteen vääntäminen aina
johtuvaksi nälästä, sokerihumalasta,
väsymyksestä tms. on lapsen ohittamista ja
karkuun luikkimista
Selitysten ja kysymysten aika on vasta
tunnekuohun mentyä ohi
Lapsesta on huojentavaa, jos aikuisella on
kanttia panna stoppi kiukuttelulle silloin, kun
hänen omat keinonsa on käytetty loppuun
Aggression kontrollista I
Riittävän hyvä varhainen vuorovaikutus on ns.
orbitofrontaalisen aivokuoren kehittymisen
edellytys
po. aivoalue säätelee sosiaalista
käyttäytymistä ja aggressioiden hallintaa
vakava ja pitkäkestoinen lapsen varhainen
laiminlyönti ja kaltoinkohtelu voivat johtaa
”vuorovaikutustraumoihin”; ne puolestaan
ovat yhteydessä keskushermoston
kehitykseen
Aggression kontrollista II
Lapsen saama varhainen hoiva ja
lohdutuksen kokemukset tasoittavat
stressihuippuja; korkeat stressihormoni
kortisolin pitoisuudet ovat haitallisia
kehittyvälle keskushermostolle
Seurauksena voi olla hauras, herkästi
panikoiva ja raivostuva lapsi (”nahkamuna”),
jonka raivo voi olla silmitöntä paniikkiraivoa
Taustalla vaikeus tunnistaa omia ja muiden
tunteita, ilmeitä ym.
Aggression kontrollista III
Kasvatuksen mahdollisesti tärkein tehtävä on
auttaa lasta tunnistamaan ja hallitsemaan
omia tunteitaan
Kaikki tunteet ovat luvallisia; mikään tunne ei
voi koskaan olla väärä
On upeaa, jos lapsi saa kokea oman raivonsa
voiman ja uskaltaa tunnistaa itsessään
vihaisen puolen
Tämä ei merkitse sitä, että vihan vallassa olisi
lupa tehdä mitä tahansa
Aggression kontrollista IV
Aggressiota voidaan sublimoida leikin, pelien,
liikunnan ja taideharrastusten kautta
Toleranssin väkivaltaiselle käytökselle olisi
oltava lähellä nollaa
Lapsen ei tulisi lainkaan sallia lyödä
vanhempaansa
hän kokee olonsa
turvattomaksi, jos hän on aikuista vahvempi
Sisarukset nahistelevat tavallisesti joka
tapauksessa; sillekin on pantava raja
Lapsen stressi
Stressi syntyy tilanteessa, jossa vaatimukset
ylittävät voimavarat eikä näköpiirissä ole mitään
käyttökelpoista ratkaisua
Lyhytkestoinen stressi auttaa selviämään
haasteista; pitkäkestoinen stressi on vahingollista
Vauvakin voi stressaantua, ja koska
keskushermosto on keskeneräinen, stressi on
vauvalle erityisen vahingollista
Pitkään jatkuva stressi voi vahingoittaa
keskushermostoa (etuotsalohko, muistikeskus)
Orbito-frontal cortex
Miten suojata lasta stressiltä?
Kasvattajan keskeinen tehtävä on suodattaa
ulkomaailmasta tulevia ärsykkeitä niin, että lapsi
pystyy sietämään ärsyketulvan
Ei liikaa ääntä, liikettä, ihmisiä
sopivan kokoiset
päivähoitoryhmät; ei liian pientä lasta päiväkotiin
Riittävästi unta, lepoa, joutenoloa
leikki ja
luovuus käynnistyvät
Vanhempien eron jälkeen ns. vuoroasumista ei
suositella alle kolmevuotiaille
Lapset ja ero I
Useimmissa tapauksissa vanhempien erosta
aiheutuu lapsille lyhytkestoinen kriisi, josta he
selviytyvät ajanoloon
Osalla lapsista (n. 20-30%) oireet ovat hankalia ja
pitkäkestoisia, mutta ne ovat tavallisesti alkaneet
jo ennen eroa
Eroa edeltävillä tapahtumilla on suuri merkitys
erosta selviytymisessä: jos vanhempien välit olivat
kauan riitaiset, ero voi olla helpotus
Jos perhe-elämässä oli harmonisia vaiheita,
lapsella on voimavaroja, mutta hän suree
menetettyä perheyhteyttä
Lapset ja ero II
Erosta ei seuraa mitään tiettyä juuri tälle
tapahtumalle tyypillistä oireilua, vaan se voi
näkyä moninaisina käyttäytymisen ja tunneelämän vaikeuksina
Lapsella voi olla unihäiriöitä, alavireisyyttä,
vanhempiin takertumista, raivokohtauksia, ja
jopa antisosiaalista oireilua
Taustalla voi olla lapsen ajatus siitä, että jos
hän oireilee, vanhempien on pakko pysyä
yhdessä
Ero ei ole standarditapahtuma I
Kysymys ”miten vanhempien ero vaikuttaa
lapseen” on harhaanjohtava, eikä siihen voida
antaa mielekästä vastausta
Lapsen iällä, kehitystasolla, sukupuolella,
suhteella äitiin ja isään, isovanhempiin ja muuhun
sukuun on suuri merkitys
Eroa edeltäneen perhe-elämän laatu on keskeinen
tekijä
Eron käsitteleminen, siitä kertominen, asioiden
läpikäyminen ja tulevaisuuden suunnitteleminen
on tärkeää: elämä ei lopu vanhempien eroon
Ero ei ole standarditapahtuma
II
Eroa voi seurata koko joukko negatiivisia
elämäntapahtumia, kuten
- Muutto toiselle paikkakunnalle
- Päiväkodin/koulun vaihto
- Toverisuhteiden katkeaminen
- Tärkeän harrastuksen loppuminen
- Perheen taloudellisen tilanteen
heikentyminen
joilla voi olla suuri merkitys lapsen kannalta.
Hyvään selviytymiseen vaikuttavia
tekijöitä
Vanhempien avoimuus ja rehellisyys
Se, että lapsen on mahdollista tuoda keskusteluissa
esiin oma paha mielensä, pettymyksensä ja raivonsa
Vanhempien johdonmukaisuus, asioiden selittäminen
lasta kunnioittavalla tavalla riittävän monta kertaa
Jos vanhemmat ovat liian kuormittuneita, lapsi
tarvitsee jonkun aikuisen, joka pystyy keskustelemaan
asioista rauhallisesti
Mummi, ukki, kummitäti tms. sopii hyvin, mutta joskus
ammattilaisesta on hyötyä
Muutamasta keskustelukerrasta voi olla apua
Lapsen levottomuus I
Lapsi voi olla levoton hyvin monista syistä
Kyse voi olla temperamentista ja luonteesta
(”vilihakat silimät”)
Liian vähäinen yöuni tekee lapsesta ärtyisän,
levottoman ja keskittymättömän
Koululainen tarvitsee vähintään tunnin päivässä
karkeamotorisesti rasittavaa liikuntaa
Liiallinen konsolipelien pelaaminen kuormittaa:
rajoitukset peliaikaan; sisältöä valvottava; ei
pelaamista ennen nukkumaan menoa
Lapsen levottomuus II
Stressi tekee levottomaksi, esim. vanhempien
riitaisuudet, eron uhka, vaikeahoitoinen sisarus
ym.
ADHD on kaikkea muuta kuin yksinkertainen
diagnoosi: on suljettava muut levottomuuden syyt
pois ja sen jälkeen on tehtävä perusteelliset
tutkimukset
Kaikki ADHD:sta kärsivät lapset eivät tarvitse
lääkitystä vaan arjen keinoista voi olla hyötyä
(johdonmukainen, luja ja lämmin kasvatusote;
ärsykkeiden vähentäminen, vanhempien ohjanta
jne.)
ADHD - I
Attention Deficit Hyperactivity Disorder =
tarkkaavuuden häiriö, jossa yliaktiivisuutta
- esiintyvyys lapsilla 4-10%; vaikeaa ADHD:ta
1,5%:lla lapsista
- Opettajien arvioimana suurempi esiintyvyys
kuin jos vanhemmat arvioivat (ryhmän
merkitys)
- yleisempi pojilla kuin tytöillä: 3:1 – 9:1
(kliiniset aineistot)
- poikien ADHD lievittyy tai paranee useammin
kuin tyttöjen
ADHD - II
ADHD on sairaudeksi luokiteltu
neurobiologinen kehityshäiriö
ADHD:ssa on vahva perinnöllinen
komponentti
Perintötekijät selittävät lähes 80% ADHD:stä
ADHD-lasten vanhemmilla ja sisaruksilla on
2-8 kertaa useammin samankaltaisia oireita
Dopamiinin (eräs aivojen välittäjäaine)
aineenvaihduntaa säätelevät geenit näyttävät
olevan tärkeimpiä ADHD:n genetiikassa
ADHD:n diagnostiikka I
tehtävä huolellisesti: tarvitaan ehdottomasti
moniammatillinen tiimi!
vanhempia haastatellaan
lapselle tehdään psykologin, lastenpsykiatrin
ja lastenneurologin tutkimus
päivähoidon/koulun näkemyksiä kuullaan (+
strukturoidut kyselylomakkeet)
laaja lapsen ja perheen elämäntapojen
selvitys
ADHD:n diagnostiikka II
kuinka paljon lapsi nukkuu (lasta
itseään täytyy myös haastatella)
kuinka paljon hän liikkuu
kuinka paljon hän käyttää tietokonetta;
mitä pelaa, missä surfailee
onko perheessä ajankohtaisia
stressitekijöitä (aviolliset ristiriidat,
sairautta, sisaruksen syntymä jne)
ADHD:n diagnostiset kriteerit
A: tarkkaavuus
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
Lapsella on oltava vähintään kuusi seuraavista
piirteistä
Paljon huolimattomuusvirheitä
Vaikea keskittyä tehtäviin tai leikkeihin
Ei kuuntele kun puhutellaan
Ei seuraa ohjeita; ei saa tehtäviä valmiiksi
Ei osaa järjestellä töitään tai tehtäviään
Ei halua tehdä pitkäjänteisyyttä vaativia tehtäviä
Hukkaa tavaroita
Häiriintyy helposti ulkoisista ärsykkeistä
9.
Unohtelee arkipäiväisiä asioita
ADHD:n diagnostiset kriteerit
B: levottomuus ja impulsiivisuus
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
Piirteitä yhdeksän, joista oltava kuusi
Liikehtii levottomasti, kiemurtelee
Ei malta istua paikallaan vaikka pitäisi
Juoksentelee ja kiipeilee sopimattomissa paikoissa
Ei jaksa leikkiä tai harrastaa mitään rauhallisesti
On jatkuvasti menossa
Puhuu ylettömän paljon
Vastailee kysymyksiin ennen kuin ne on esitetty
Ei odota vuoroaan
Keskeyttää toisia, on tunkeileva
ADHD:n diagnostiset kriteerit
- Oireiden on täytynyt alkaa ennen 7v
ikää
- Niitä on havaittu vähintään 6kk:n ajan
- Niitä on esiintynyt ainakin kahdessa
erilaisessa ympäristössä
- Ne ovat ikään ja kehitystasoon nähden
sopimattomia
ADHD esiintyy harvoin yksinään
ADHD-oireista kärsivät lapset ovat usein
sosiaalisesti kypsymättömiä
Heillä on usein oppimisvaikeuksia
Voi esiintyä oppositionaalisuutta
Lyhytkestoisen muistin häiriöitä
Lähes puolella esiintyy samanaikainen
uhmakkuus- tai käytöshäiriö
Hyperkineettinen käytöshäiriö saattaa olla
erillinen, perinnöllinen ADHD:n alatyyppi.
ADHD:n hoito
Psykososiaaliset hoitomuodot ovat
ensisijaisia
vanhempien ja opettajan ohjaus
päivähoitoryhmän tai luokan muuttaminen
psyykkisen kuormittumisen vähentäminen
henkilökohtainen avustaja
Psykoterapia? – ensisijaisesti
käyttäytymisterapia; psykodynaaminen
terapia, jos vaikeita itsetunto-ongelmia
ADHD:n lääkehoito
Psykostimulantit: metyylifenidaatti
lyhytvaikutteisena Ritalin, pitkävaikutteisena
Concerta, Equasym retard);
dekstroamfetamiini (Dexedrine)
Tutkittuja ja turvallisia, eivät aiheuta
riippuvuutta
Hankalin haittavaikutus on painon lasku
Voidaan pitää taukoja viikonloppuisin ja lomaaikoina
USA:ssa 3-5 miljoonaa lasta napsii
metyylifenidaattia päivittäin…
Lapsen masennus
Vauvan masennus näkyy ilottomuutena,
ilmeettömyytenä, apaattisuutena, kiinnostuksen
puutteena ympäristöä kohtaan,
ruokahaluttomuutena
Taaperon masennus näkyy alakuloisuutena,
aloitteettomuutena, ärtyisyytenä, mielialojen
suurina ailahteluina
Isompien lasten masennukseen liittyvät edellisten
piirteiden ohella huonommuuden tunteet,
itsetunto-ongelmat, jopa itsetuhopuheet ja
käyttäytyminen
Masennus voi olla suoja
Depressiivinen ihminen – myös lapsi – on
eräänlaisessa psyykkisessä horrostilassa
Masennus on usein suoja sietämätöntä
ahdistuneisuutta vastaan; ihminen tarvitsee sitä
siksi kunnes jotakin parempaa on tarjolla ja suoja
tulee tarpeettomaksi
Pelkkä rohkaiseminen tai kannustus ei poista
masennusta, ja se voi jopa lisätä ahdistusta
On pyrittävä pääsemään samaan tunnetilaan –
eikä missään tapauksessa pidä vähätellä lapsen
alakuloisuuden syitä
Mentalisoimisesta on suurta hyötyä
UNOHDA ASIANTUNTIJOIDEN VINKIT!
”Vinkit” eli ulkopuolelta annetut ohjeet tai neuvot eivät
koskaan voi olla kovin hyödyllisiä, sillä jokainen ihmissuhde
on ainutlaatuinen
”Mentalisointi” on kaikkien vinkkien surma
Kyse on inhimillisestä kyvystä ymmärtää, että
vuorovaikutuksessa on kaksi erillistä mieltä, jotka voivat
kommunikoida keskenään
Toisen ajatuksia, toiveita tai pyrkimyksiä ei voi tietää
ennalta, mutta antautumalla tasaveroiseen
vuorovaikutukseen ja eläytymällä niitä voi ymmärtää
Arkikielellä voitaisiin puhua ”onkimisesta”
Mentalisointi arjessa
Kyselevä mieli, aito kiinnostus, asettuminen
kuuntelemaan ilman ennakko-odotuksia on
avainasemassa
Asenne on kunnioittava ja toista osapuolta
arvostava
”Vinkit” ovat epävarmuuden merkki: hyvä
ammattilainen (tai äiti/isä) sietää epävarmuutta ja
epätietoisuutta
ottaa selvää ennen kuin alkaa
suunnitella ratkaisuja tai toimenpiteitä
Hyvän arjen elementit
Rutiineista ja säännönmukaisuudesta on
suurta hyötyä, sillä ne tuovat turvallisuutta
Tarpeeksi unta, paljon liikuntaa, vain
kohtuullisesti tietokonetta ja tietokonepelejä
Leikkiä, luovuutta
mielikuvamaailma
rakentuu
sisäinen tunne autonomiasta
Lähellä vähintään yksi aikuinen, joka pystyy
asettumaan lapsen asemaan ja eläytymään
tämän tarpeisiin ja tunteisiin