Miten auttaa tunnehäiriöistä lasta? Jari Sinkkonen LT, lastenpsykiatrian dosentti Pelastakaa Lapset ry Mitä kaikkea ”tunnehäiriöinen” voisi tarkoittaa? Tärkeää ymmärtää, että valtaosa lapsen ongelmalliseksi koetusta käyttäytymisestä on yritystä sopeutua Mitä vaikeammissa oloissa lapsi elää, sitä vähemmän hänellä on liikkumavaraa Lapsi joutuu turvautumaan sellaisiin sopeutumiskeinoihin, jotka auttavat lähiympäristössä, mutta aiheuttavat muualla ristiriitoja ja hankaluuksia Esimerkki: kiintymyssuhde Kyse on eräänlaisista vuorovaikutuksen työskentelymalleista, jotka lapsi omaksuu jo 1. ikävuotensa aikana ja työstää niitä lopun ikänsä Malli rakentuu sen mukaan, miten hoivaaja käyttäytyy: milloin hän tulee vauvan lähelle, milloin taas loittonee Vauva oppii suosimaan käyttäytymistä, joka tuo äidin lähelle ja estämään käytöstä, joka vie äidin pois hänen luotaan Turvalliset ja turvattomat kiintymyssuhteet I Turvallinen kiintymyssuhde syntyy, kun lapsi elää ennakoitavassa maailmassa ja voi tuoda vuorovaikutukseen kaikki tunteensa tarvitsematta pelätä hylätyksi tulemista tai muuta rangaistusta Välttelevä k-suhde syntyy, kun lapsi rakentaa vuorovaikutusstrategiansa kognition varaan ja estää voimakkaiden tunteiden ilmaisemista riskeinä mm. liiallinen toisten ehdoilla toimiminen, alavireisyys, itsetunto-ongelmat, psykosomaattiset oireet Turvalliset ja turvattomat kiintymyssuhteet II Turvallisesti kiintyneellä lapsella – nuorella – aikuisella – on hyvä ”tunneäly” eli hän osaa käyttää ihmissuhteissaan sekä älyä että tunnetta Turvallinen k. on tutkimusten mukaan hyödyksi oppimisessa; oppiminen edellyttää turvallisuuden kokemusta Turvaton lapsi keskittyy varmistamaan selustaa eikä energiaa riitä muuhun Tästä syystä traumatisoituneella ja kaltoin kohdellulla lapsella on ”oppimisvaikeuksia” Turvalliset ja turvattomat kiintymyssuhteet III Ristiriitainen k-suhde syntyy, kun hoivaaja on ailahteleva ja epäjohdonmukainen lapsi kokee, että ei pysy aikuisen mielessä manipuloi, käyttäytyy tunnepitoisesti käytösongelmia, raivokohtauksia, uhmaa jne. Ns. organisoitumaton k-suhde syntyy oloissa, joissa hoivaaja on joko pelokas tai pelottava tai vuorotellen kumpaakin yhteys moniin mielenterveyden häiriöihin (persoonallisuuden kehityksen häiriöt, depressio, erilaiset riippuvuudet jne.) ”Rajattomat” lapset Päiväkodeissa ja kouluissa on yhä enemmän lapsia, joille ei ole asetettu rajoja Lapsi ei ole ”pikku tyranni”, vaan hänen käyttäytymisensä on sopeutumista epäjohdonmukaiseen kasvatukseen, jossa lapsen ihannointi ja emotionaalinen hyljeksintä vuorottelevat Rutiinit, ennakoitavuus ovat avuksi Valtataisteluihin joutumista kannattaa välttää Mitä aggressio on kymmeniä erilaisia määritelmiä tässä: vihamielinen tunne tai teko esim. ”aggressiivinen leikki” on paradoksi, koska aggressio ei ole symbolista väkivalta = toiseen kohdistuva fyysinen aggressio Vihamielinen tunne on seurausta pettymyksestä, joka aiheutuu mielihyvän lähteen menettämisestä on tarkoitettu viestiksi, eli se on kommunikaatiota (joskin alkeellista) kommunikaatioluonne saatetaan menettää, jos pettymyksiä on sietämättömän paljon aggressiosta tulee automaattiraivoa, joka laukeaa vähäisistä syistä Terveestä aggressiosta ”terve aggressio” on välttämätön kehitystä eteenpäin vievä voima Voidaan ajatella, että se on aluksi neutraalia elämänvoimaa, joka ohjautuu kehityksen kuluessa hyvään tai huonoon käyttöön Po. energia on kuin ihmispsyykessä kiertävä veri; se auttaa itseyden ja psyykkisen reviirin luomisessa ja antaa valmiuksia puolustautumiseen Aggressio auttaa irrottautumaan Terveen lapsen kehityksessä tasaiset vaiheet vuorottelevat kuohuvien vaiheiden kanssa Aggressio ja uhma auttavat irrottautumaan riippuvuussuhteista (uhmaikä ja murrosikä) Tasannevaihe on esim. ns. latenssiiässä eli kun lapsi on 7-12 - vuotias Mitä raivoava lapsi/nuori tarvitsee kasvattajilta I Kasvattajien pulmat liittyvät miltei aina lapsen aggressioon ja sen ”kohtaamiseen” Lapsi tarvitsee tunteen, että hänen vihansa ei tuhoa eikä vahingoita ketään Vanhemmat ottavat vastaan ja ”säilövät” lapsesta/nuoresta tulevan raivon (container) Palauttavat sen kesytettynä (eli toimivat eräänlaisena ongelmajätelaitoksena) Mitä raivoava lapsi/nuori tarvitsee kasvattajilta II Tunnekvaliteetin on oltava sama kuin lapsella, ts. ei pidä tehdä vakavasta hauskaa; ei saa ivata eikä varsinkaan saa hylätä Aikuisen aggression on oltava hallitumpaa kuin lapsella ja välitettävä käsitys, että tästäkin selvitään yhdessä Jos aikuinen menettää täysin tilanteen hallinnan, lapselle syntyy käsitys että viha on vaarallista eivätkä aikuisetkaan hallitse sitä Mitä raivoava lapsi/nuori tarvitsee kasvattajilta III Lapsen aidon tunteen vääntäminen aina johtuvaksi nälästä, sokerihumalasta, väsymyksestä tms. on lapsen ohittamista ja karkuun luikkimista Selitysten ja kysymysten aika on vasta tunnekuohun mentyä ohi Lapsesta on huojentavaa, jos aikuisella on kanttia panna stoppi kiukuttelulle silloin, kun hänen omat keinonsa on käytetty loppuun Aggression kontrollista I Riittävän hyvä varhainen vuorovaikutus on ns. orbitofrontaalisen aivokuoren kehittymisen edellytys po. aivoalue säätelee sosiaalista käyttäytymistä ja aggressioiden hallintaa vakava ja pitkäkestoinen lapsen varhainen laiminlyönti ja kaltoinkohtelu voivat johtaa ”vuorovaikutustraumoihin”; ne puolestaan ovat yhteydessä keskushermoston kehitykseen Aggression kontrollista II Lapsen saama varhainen hoiva ja lohdutuksen kokemukset tasoittavat stressihuippuja; korkeat stressihormoni kortisolin pitoisuudet ovat haitallisia kehittyvälle keskushermostolle Seurauksena voi olla hauras, herkästi panikoiva ja raivostuva lapsi (”nahkamuna”), jonka raivo voi olla silmitöntä paniikkiraivoa Taustalla vaikeus tunnistaa omia ja muiden tunteita, ilmeitä ym. Aggression kontrollista III Kasvatuksen mahdollisesti tärkein tehtävä on auttaa lasta tunnistamaan ja hallitsemaan omia tunteitaan Kaikki tunteet ovat luvallisia; mikään tunne ei voi koskaan olla väärä On upeaa, jos lapsi saa kokea oman raivonsa voiman ja uskaltaa tunnistaa itsessään vihaisen puolen Tämä ei merkitse sitä, että vihan vallassa olisi lupa tehdä mitä tahansa Aggression kontrollista IV Aggressiota voidaan sublimoida leikin, pelien, liikunnan ja taideharrastusten kautta Toleranssin väkivaltaiselle käytökselle olisi oltava lähellä nollaa Lapsen ei tulisi lainkaan sallia lyödä vanhempaansa hän kokee olonsa turvattomaksi, jos hän on aikuista vahvempi Sisarukset nahistelevat tavallisesti joka tapauksessa; sillekin on pantava raja Lapsen stressi Stressi syntyy tilanteessa, jossa vaatimukset ylittävät voimavarat eikä näköpiirissä ole mitään käyttökelpoista ratkaisua Lyhytkestoinen stressi auttaa selviämään haasteista; pitkäkestoinen stressi on vahingollista Vauvakin voi stressaantua, ja koska keskushermosto on keskeneräinen, stressi on vauvalle erityisen vahingollista Pitkään jatkuva stressi voi vahingoittaa keskushermostoa (etuotsalohko, muistikeskus) Orbito-frontal cortex Miten suojata lasta stressiltä? Kasvattajan keskeinen tehtävä on suodattaa ulkomaailmasta tulevia ärsykkeitä niin, että lapsi pystyy sietämään ärsyketulvan Ei liikaa ääntä, liikettä, ihmisiä sopivan kokoiset päivähoitoryhmät; ei liian pientä lasta päiväkotiin Riittävästi unta, lepoa, joutenoloa leikki ja luovuus käynnistyvät Vanhempien eron jälkeen ns. vuoroasumista ei suositella alle kolmevuotiaille Lapset ja ero I Useimmissa tapauksissa vanhempien erosta aiheutuu lapsille lyhytkestoinen kriisi, josta he selviytyvät ajanoloon Osalla lapsista (n. 20-30%) oireet ovat hankalia ja pitkäkestoisia, mutta ne ovat tavallisesti alkaneet jo ennen eroa Eroa edeltävillä tapahtumilla on suuri merkitys erosta selviytymisessä: jos vanhempien välit olivat kauan riitaiset, ero voi olla helpotus Jos perhe-elämässä oli harmonisia vaiheita, lapsella on voimavaroja, mutta hän suree menetettyä perheyhteyttä Lapset ja ero II Erosta ei seuraa mitään tiettyä juuri tälle tapahtumalle tyypillistä oireilua, vaan se voi näkyä moninaisina käyttäytymisen ja tunneelämän vaikeuksina Lapsella voi olla unihäiriöitä, alavireisyyttä, vanhempiin takertumista, raivokohtauksia, ja jopa antisosiaalista oireilua Taustalla voi olla lapsen ajatus siitä, että jos hän oireilee, vanhempien on pakko pysyä yhdessä Ero ei ole standarditapahtuma I Kysymys ”miten vanhempien ero vaikuttaa lapseen” on harhaanjohtava, eikä siihen voida antaa mielekästä vastausta Lapsen iällä, kehitystasolla, sukupuolella, suhteella äitiin ja isään, isovanhempiin ja muuhun sukuun on suuri merkitys Eroa edeltäneen perhe-elämän laatu on keskeinen tekijä Eron käsitteleminen, siitä kertominen, asioiden läpikäyminen ja tulevaisuuden suunnitteleminen on tärkeää: elämä ei lopu vanhempien eroon Ero ei ole standarditapahtuma II Eroa voi seurata koko joukko negatiivisia elämäntapahtumia, kuten - Muutto toiselle paikkakunnalle - Päiväkodin/koulun vaihto - Toverisuhteiden katkeaminen - Tärkeän harrastuksen loppuminen - Perheen taloudellisen tilanteen heikentyminen joilla voi olla suuri merkitys lapsen kannalta. Hyvään selviytymiseen vaikuttavia tekijöitä Vanhempien avoimuus ja rehellisyys Se, että lapsen on mahdollista tuoda keskusteluissa esiin oma paha mielensä, pettymyksensä ja raivonsa Vanhempien johdonmukaisuus, asioiden selittäminen lasta kunnioittavalla tavalla riittävän monta kertaa Jos vanhemmat ovat liian kuormittuneita, lapsi tarvitsee jonkun aikuisen, joka pystyy keskustelemaan asioista rauhallisesti Mummi, ukki, kummitäti tms. sopii hyvin, mutta joskus ammattilaisesta on hyötyä Muutamasta keskustelukerrasta voi olla apua Lapsen levottomuus I Lapsi voi olla levoton hyvin monista syistä Kyse voi olla temperamentista ja luonteesta (”vilihakat silimät”) Liian vähäinen yöuni tekee lapsesta ärtyisän, levottoman ja keskittymättömän Koululainen tarvitsee vähintään tunnin päivässä karkeamotorisesti rasittavaa liikuntaa Liiallinen konsolipelien pelaaminen kuormittaa: rajoitukset peliaikaan; sisältöä valvottava; ei pelaamista ennen nukkumaan menoa Lapsen levottomuus II Stressi tekee levottomaksi, esim. vanhempien riitaisuudet, eron uhka, vaikeahoitoinen sisarus ym. ADHD on kaikkea muuta kuin yksinkertainen diagnoosi: on suljettava muut levottomuuden syyt pois ja sen jälkeen on tehtävä perusteelliset tutkimukset Kaikki ADHD:sta kärsivät lapset eivät tarvitse lääkitystä vaan arjen keinoista voi olla hyötyä (johdonmukainen, luja ja lämmin kasvatusote; ärsykkeiden vähentäminen, vanhempien ohjanta jne.) ADHD - I Attention Deficit Hyperactivity Disorder = tarkkaavuuden häiriö, jossa yliaktiivisuutta - esiintyvyys lapsilla 4-10%; vaikeaa ADHD:ta 1,5%:lla lapsista - Opettajien arvioimana suurempi esiintyvyys kuin jos vanhemmat arvioivat (ryhmän merkitys) - yleisempi pojilla kuin tytöillä: 3:1 – 9:1 (kliiniset aineistot) - poikien ADHD lievittyy tai paranee useammin kuin tyttöjen ADHD - II ADHD on sairaudeksi luokiteltu neurobiologinen kehityshäiriö ADHD:ssa on vahva perinnöllinen komponentti Perintötekijät selittävät lähes 80% ADHD:stä ADHD-lasten vanhemmilla ja sisaruksilla on 2-8 kertaa useammin samankaltaisia oireita Dopamiinin (eräs aivojen välittäjäaine) aineenvaihduntaa säätelevät geenit näyttävät olevan tärkeimpiä ADHD:n genetiikassa ADHD:n diagnostiikka I tehtävä huolellisesti: tarvitaan ehdottomasti moniammatillinen tiimi! vanhempia haastatellaan lapselle tehdään psykologin, lastenpsykiatrin ja lastenneurologin tutkimus päivähoidon/koulun näkemyksiä kuullaan (+ strukturoidut kyselylomakkeet) laaja lapsen ja perheen elämäntapojen selvitys ADHD:n diagnostiikka II kuinka paljon lapsi nukkuu (lasta itseään täytyy myös haastatella) kuinka paljon hän liikkuu kuinka paljon hän käyttää tietokonetta; mitä pelaa, missä surfailee onko perheessä ajankohtaisia stressitekijöitä (aviolliset ristiriidat, sairautta, sisaruksen syntymä jne) ADHD:n diagnostiset kriteerit A: tarkkaavuus 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. Lapsella on oltava vähintään kuusi seuraavista piirteistä Paljon huolimattomuusvirheitä Vaikea keskittyä tehtäviin tai leikkeihin Ei kuuntele kun puhutellaan Ei seuraa ohjeita; ei saa tehtäviä valmiiksi Ei osaa järjestellä töitään tai tehtäviään Ei halua tehdä pitkäjänteisyyttä vaativia tehtäviä Hukkaa tavaroita Häiriintyy helposti ulkoisista ärsykkeistä 9. Unohtelee arkipäiväisiä asioita ADHD:n diagnostiset kriteerit B: levottomuus ja impulsiivisuus 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. Piirteitä yhdeksän, joista oltava kuusi Liikehtii levottomasti, kiemurtelee Ei malta istua paikallaan vaikka pitäisi Juoksentelee ja kiipeilee sopimattomissa paikoissa Ei jaksa leikkiä tai harrastaa mitään rauhallisesti On jatkuvasti menossa Puhuu ylettömän paljon Vastailee kysymyksiin ennen kuin ne on esitetty Ei odota vuoroaan Keskeyttää toisia, on tunkeileva ADHD:n diagnostiset kriteerit - Oireiden on täytynyt alkaa ennen 7v ikää - Niitä on havaittu vähintään 6kk:n ajan - Niitä on esiintynyt ainakin kahdessa erilaisessa ympäristössä - Ne ovat ikään ja kehitystasoon nähden sopimattomia ADHD esiintyy harvoin yksinään ADHD-oireista kärsivät lapset ovat usein sosiaalisesti kypsymättömiä Heillä on usein oppimisvaikeuksia Voi esiintyä oppositionaalisuutta Lyhytkestoisen muistin häiriöitä Lähes puolella esiintyy samanaikainen uhmakkuus- tai käytöshäiriö Hyperkineettinen käytöshäiriö saattaa olla erillinen, perinnöllinen ADHD:n alatyyppi. ADHD:n hoito Psykososiaaliset hoitomuodot ovat ensisijaisia vanhempien ja opettajan ohjaus päivähoitoryhmän tai luokan muuttaminen psyykkisen kuormittumisen vähentäminen henkilökohtainen avustaja Psykoterapia? – ensisijaisesti käyttäytymisterapia; psykodynaaminen terapia, jos vaikeita itsetunto-ongelmia ADHD:n lääkehoito Psykostimulantit: metyylifenidaatti lyhytvaikutteisena Ritalin, pitkävaikutteisena Concerta, Equasym retard); dekstroamfetamiini (Dexedrine) Tutkittuja ja turvallisia, eivät aiheuta riippuvuutta Hankalin haittavaikutus on painon lasku Voidaan pitää taukoja viikonloppuisin ja lomaaikoina USA:ssa 3-5 miljoonaa lasta napsii metyylifenidaattia päivittäin… Lapsen masennus Vauvan masennus näkyy ilottomuutena, ilmeettömyytenä, apaattisuutena, kiinnostuksen puutteena ympäristöä kohtaan, ruokahaluttomuutena Taaperon masennus näkyy alakuloisuutena, aloitteettomuutena, ärtyisyytenä, mielialojen suurina ailahteluina Isompien lasten masennukseen liittyvät edellisten piirteiden ohella huonommuuden tunteet, itsetunto-ongelmat, jopa itsetuhopuheet ja käyttäytyminen Masennus voi olla suoja Depressiivinen ihminen – myös lapsi – on eräänlaisessa psyykkisessä horrostilassa Masennus on usein suoja sietämätöntä ahdistuneisuutta vastaan; ihminen tarvitsee sitä siksi kunnes jotakin parempaa on tarjolla ja suoja tulee tarpeettomaksi Pelkkä rohkaiseminen tai kannustus ei poista masennusta, ja se voi jopa lisätä ahdistusta On pyrittävä pääsemään samaan tunnetilaan – eikä missään tapauksessa pidä vähätellä lapsen alakuloisuuden syitä Mentalisoimisesta on suurta hyötyä UNOHDA ASIANTUNTIJOIDEN VINKIT! ”Vinkit” eli ulkopuolelta annetut ohjeet tai neuvot eivät koskaan voi olla kovin hyödyllisiä, sillä jokainen ihmissuhde on ainutlaatuinen ”Mentalisointi” on kaikkien vinkkien surma Kyse on inhimillisestä kyvystä ymmärtää, että vuorovaikutuksessa on kaksi erillistä mieltä, jotka voivat kommunikoida keskenään Toisen ajatuksia, toiveita tai pyrkimyksiä ei voi tietää ennalta, mutta antautumalla tasaveroiseen vuorovaikutukseen ja eläytymällä niitä voi ymmärtää Arkikielellä voitaisiin puhua ”onkimisesta” Mentalisointi arjessa Kyselevä mieli, aito kiinnostus, asettuminen kuuntelemaan ilman ennakko-odotuksia on avainasemassa Asenne on kunnioittava ja toista osapuolta arvostava ”Vinkit” ovat epävarmuuden merkki: hyvä ammattilainen (tai äiti/isä) sietää epävarmuutta ja epätietoisuutta ottaa selvää ennen kuin alkaa suunnitella ratkaisuja tai toimenpiteitä Hyvän arjen elementit Rutiineista ja säännönmukaisuudesta on suurta hyötyä, sillä ne tuovat turvallisuutta Tarpeeksi unta, paljon liikuntaa, vain kohtuullisesti tietokonetta ja tietokonepelejä Leikkiä, luovuutta mielikuvamaailma rakentuu sisäinen tunne autonomiasta Lähellä vähintään yksi aikuinen, joka pystyy asettumaan lapsen asemaan ja eläytymään tämän tarpeisiin ja tunteisiin