Lasten neuropsykiatriset häiriöt © Medifamilia Oy Yleisyys add 1-3% adhd 5-8 % asperger 0,4% autismi 0.2% selektiivinen mutismi 0,07% tourette 0.1% pakkooireinen häiriö 2% Adhd ja add ADHD (attention-deficid/hyperactivity disorder) on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. ADHD on kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, johon vaikuttaa perimä ja ympäristötekijät, kuten esimerkiksi raskauteen ja synnytykseen liittyvät vaikeudet. Ydinoireita ovat keskittymisvaikeudet, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Keskittymisvaikeuksia eli tarkkaamattomuus oireita voivat olla esimerkiksi huolimattomuusvirheet, vaikeus kuunnella ja noudattaa ohjeita, vaikeus suunnitella tekemisiä, psyykkisen ponnistelun välttely (esimerkiksi läksyt), tavaroiden kadottaminen, ärsykeherkkyys ja hajamielisyys. Ylivilkkauden oireita ovat esimerkiksi ylimääräinen liikehtiminen, paikallaan pysymisen vaikeus, juoksentelu tai kiipeily ja äänekkyys. Impulsiivisuuden oireita voivat olla esimerkiksi odottamisen vaikeudet (oma vuoro), toisten keskeyttäminen, liiallinen puhuminen. Oireita täytyy olla useammassa ympäristössä, jotta diagnostiset kriteerit täyttyvät, esimerkiksi koulussa ja kotona. ADD:stä (tarkkaavaisuus häiriö) puhutaan, kun lapsella ei ole ylivilkkautta eikä impulsiivisuutta, vaan tarkkaavaisuuden häiriöt haittaavat arkea. Sekä ADHD- , että ADD- lapsella on usein mittavia toiminnanohjauksen eli suunnitelmallisuuden vaikeuksia. © Medifamilia Oy Neuropsykiatriset häiriöt Aspergerin oireyhtymä Aspergerin oireyhtymässä keskeistä on sosiaalisen vuorovaikutuksen pulmat, voimakkaat mielenkiinnon kohteet tai rutiiniriippuvuus. Toiminnoissa Asperger-henkilöllä on usein joustamattomuutta ja kaavamaisuutta. Häiriö on yleisempi pojilla. Autismista Aspergerin oireyhtymä eroaa siinä, että kielenkehityksen eikä kognitiivisen kehityksen viivästymää esiinny. Useimmiten Asperger-henkilöt ovat älyllisesti hyvin kehittyneitä ja heillä voi olla jopa erityislahjakkuuksia. Sosiaalisten tilanteiden tulkinta on näille henkilöille tavallista vaikeampaa, kuin myös syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen on hankalaa. Joillakin henkilöillä on “kasvosokeutta”, mikä entisestään hankaloittaa toimintaa vuorovaikutustilanteissa. Lapsilla on usein motorista kömpelyyttä, joka vaikuttaa osallistumiseen liikunnallisiin leikkeihin ja peleihin. Erityisesti joukkuepelit ovat vaikeita, koska lasten on vaikea ennakoida muiden toimintaa pelinkulussa. Aisitiyliherkkyydet (kuulo-, haju-, maku-, tuntoaisti) ovat yleisiä. Liitännäisongelmista tavallisimpia ovat pelot, ahdistuneisuus, pakko-oireet ja käyttäytymisen pulmat. Autismi Lapsuusiän autismille on ominaista ennen kolmen vuoden ikää ilmenevä poikkeava kehitys. Lapsi ei hakeudu tavanomaisesti kontaktiin ja vuorovaikutukseen, vaan viihtyy omien kaavamaisten tekemistensä parissa. Usein pienillä autistisilla lapsilla on uni- ja syömishäiriöitä, pelkoja ja aggressiivisuutta. Noin 75%:lla autistisista lapsista on älyllinen kehitysvamma. © Medifamilia Oy Neuropsykiatriset häiriöt Touretten syndrooma Touretten syndrooma on neurobiologinen oireyhtymä, jossa oireina ovat pitkäaikaiset tic-oireet, motoriset nopeat nykäykset tai liikkeet ja ääntelyt. Tavallisia motorisia nykimisoireita ovat esimerkiksi silmien räpyttely ja kasvojen alueen nykäykset, äänellisiä tic-oitreita ovat esimerkiksi kurkun karauttelu, niiskutus ja sanan toisto. Jos lapsella on vain ainoastaan pitkäaikaisia motorisia tai äänellisiä tic-oireita, puhutaan pitkäaikaisesta motorisesta tai äänellisestä nykimishäiriöstä. Tyypillisesti oireet lisääntyvät stressaantuessa ja vähenevät rentoutuessa tai tiettyyn tehtävään keskittyessä. Yksittäiset tic-oireet ovat yleisiä ja Touretten syndroomankin oireet vaihtelevat hyvin lievistä vaikeisiin oireisiin. Touretten syndroomassa yleisiä liitännäisongelmia ovat pakko-oireet, ylivilkkaus, impulsiivisuus ja keskittymisen vaikeudet. Pakkooireinen häiriö Pakko-oireiseen häiriöön kuuluvat toistuvat pakkoajatukset tai pakkotoiminnot. Usein nämä esiintyvät yhdessä. Pakkoajatukset ovat yleensä ahdistavia mielikuvia, jotka tulevat toistuvasti mieleen. Henkilö usein pyrkii vastustamaan niitä, mutta sitä enemmän ajatukset puolestaan tunkeutuvat mieleen. Lapsilla usein ahdistavat pakko-ajatukset esiintyvät iltaisin vireystilan laskiessa ennen nukkumaan menoa. Pakkotoiminnot puolestaan ovat toimintatapoja joita toistetaan liiallisesti. Pakkotoimintojen avulla henkilö pyrkii “tekemään tyhjäksi” omassa mielessään vahingollisen ajatuksensa. Tavallisia pakkotoimintoja ovat esimerkiksi tarkistelu ja varmistelu ja hygieniaan liittyvät toiminnot, kuten käsien pesu. Pakko-oireiseen häiriöön liittyy usein masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta. Häiriö on yhtä tavallinen kummallakin sukupuolella. © Medifamilia Oy Selektiivinen mutismi Valikoiva puhumattomuus (selektiivinen mutismi) on poikkeava käyttäytymisen muoto, jossa lapsi ei suostu puhumaan vaikka on jo oppinut puhumaan ja kiellisissä taidoissa tai oppimisessa ei ole havaittavissa muuten häiriötä. Lapsi puhuu usein perhepiirissä, mutta vaikenee esimerkiksi päiväkodissa, koulussa tai aikuisten seurassa. Puhumattomuuteen liittyy usein sosiaalista ahdistuneisuutta, vetäytymistä, herkkyyttä, uhmakkuutta ja omaehtoisuutta. Puhumattomuus voi kestää useita vuosia. Mutismiin voi liittyä muita neuropsykiatrisia oireita kuten Aspergerin oireyhtymään liittyvää rutiiniriippuvuutta tai aistiyliherkkyyksiä. Mutismi voi joskus aiheutua myös lähinnä vain psyykkisistä syistä esimerkiksi, jos lapsi muuttaa vieraskieliseen kulttuuriin tai hän kokee hyvin pelottavia asioita. Puhumattomuus kapeuttaa lapsen sosiaalisia suhteita ja estää häntä näyttämästä kykyjään ja taitojaan. Lapsi hyötyy hoidossa toiminnallisuudesta ja luovista ilmaisukeinoista. Neuropsykiatriset häiriöt Monissa neuropsykiatrisissa häiriöissä on piirteitä toisistaan ja diagnoosi annetaan usein vahvimpana ilmenevän häiriön mukaisesti. Kuntoutuksessa tämä päällekkäisyys on hyvä huomioida. Neuropsykiatrisille häiriöille yhteisiä liitännäispulmia ovat ahdistuneisuus, mielialaongelmat, itsetuntopulmat ja käytösongelmat, joiden hoito on myös tärkeää. Tässä vihkosessa kerrotaan perustietoja lasten neuropsykiatrisista häiriöistä. © Medifamilia Oy