Työryhmä 4. Miten turvallisuusorganisaatioita voidaan tutkia – Mitä
Työryhmä 4. Miten turvallisuusorganisaatioita voidaan tutkia – Mitä turvallisuusorganisaatioista voidaan tutkia? Puheenjohtaja sotilasprofessori Aki-Mauri Huhtinen (aki.huhtinen(at)mil.fi) (http://hallinnontutkimus.fi/htpaivat) To 26.11.2015 klo 15–17.30 (alustus 15 min, keskustelu 10 min) 1. Alisa Puustinen ja Tom Hanén: ”Jotakin uutta, jotakin vanhaa, jotakin lainattua…” – kompleksisuuden käsiteanalyysi. 2. Heli Koskinen: Viranomaisyhteistyö hallinnon ja politiikan rajapinnassa: tapaus elintarviketurvallisuus. 3. Teija Norri-Sederholm: Tilanne päällä! 4. Laura Valli: Kuolema kuittaa univelan? – Vuorotyön, levon ja resilienssin johtaminen turvallisuusorganisaatiossa. 5. Sirpa Virta ja Minna Branders: Legitiimi turvallisuus? Turvallisuuden ja deliberaation kontingenssien ymmärtäminen. 6. Mikko Räikköläinen: Sotilaspalveluyritykset hallinnollisina toimijoina turvallisuuspolitiikan toteutuksessa. Pe 27.11.2015 klo 9.00–10.00 (alustus 15 min, keskustelu 5 min) 1. Tarja Wiikinkoski: Hallintovirkamiehet ja tutkijat valmiusharjoituksessa kuntalaisen asialla – Case kansalaisraati 2. Mika Penttinen: Upseerikoulutuksen opiskelijavalinnat osana osaamisen johtamista. 3. Matti Mikkola: Sopiva vai sopimaton poliisiksi. Hallinnon Tutkimuksen Päivät 26.-27.11.2015, Tampere Työryhmä 4: Miten turvallisuusorganisaatioita voidaan tutkia – Mitä turvallisuusorganisaatioista voidaan tutkia? Puustinen, Alisa* & Hanén, Tom** ”Jotakin uutta, jotakin vanhaa, jotakin lainattua…” – kompleksisuuden käsiteanalyysi Kompleksisuus on herättänyt suomalaisia hallinnon tutkijoita erityisesti 2000 –luvun alkupuolelta lähtien keskustelemaan organisaatiokäsityksistään, teorioiden merkityksestä ja mahdollisuuksista sekä tieteen tekemisen paradigmoista. Eniten julkisuutta viimeisen kahden vuoden aikana lienee saavuttanut Johtajana kaaoksen reunalla – kuinka selviytyä pirullisista ongelmista –kirja, joka toi kompleksisuusajatteluna tunnetun käsitteistön tutummaksi myös suurelle yleisölle (Vartiainen ym. 2013). Kompleksisuus silmin nähden kiehtoo ja viettelee, niin tutkijaa kuin suurtakin yleisöä. Kompleksisuutta näyttää olevan kaikkialla, mutta mitä tai mikä se oikeastaan on? Näihin kysymyksiin vastaamme käsiteanalyysilla, jossa analyysin kohteena ovat kompleksisuus -käsitteen ominaisuudet, käsitettä edeltävät tekijät sekä korvaavat ja lähikäsitteet. Käsiteanalyysimme aineisto muodostuu kahden tutkijan toisistaan riippumatta tekemistä kirjallisuushauista, joiden tulokset on lisäksi validoitu toistamalla haut sekä Scopus että Web of Science tietokannoista. Hakutulosten suuren määrän vuoksi käytimme käsiteanalyysin otosta rajaavina tekijöinä artikkelien historiallista kattavuutta sekä viittausmääriä. (Ks. esim. Lammintakanen ym. 2008 & Puusa 2008). Käsiteanalyysimme mukaan kompleksisuus on tieteellisenä ilmiönä paljon vanhempi kuin usein tunnistamme sen olevan. Sen lisäksi, että kompleksisuuden käsitettä käytetään laajasti eri tieteenaloilla ja sitä on lähestytty useista eri tieteenfilosofisista lähtökohdista aina positivismista realismin kautta konstruktivismiin, kompleksisuuden ilmiötä on pohdittu organisaatioteoriassa useiden muiden käsitteiden kautta jo 1920 – luvulta asti. Samoin kompleksisuuden ilmiö on noussut turvallisuustutkimuksessa esille jo 1970-luvulla, mutta ilmiön holistinen luonne ja metodologinen selkeytymättömyys ovat hidastaneet tutkimuksen etenemistä. Kompleksisuuden käsite asettuu analyysissamme lopulta loogisesti johtamis- ja organisaatioteoreettiseen kehitykseen. Väitämmekin Phelanin (1999) tavoin, että kompleksisuusteoria on monin osin vain vanhaa viiniä uudessa pullossa. Se ei kuitenkaan vähennä sen arvoa, vaan uuden tutkimuksen kautta kompleksisuuden ilmiön ymmärtäminen on siirtynyt viime vuosien aikana uudelle tasolle monella tieteenalalla. Päättelemme, että uuden pullon tulisi huomioida kuitenkin paremmin vanhan viinin kokemus erityisesti empiirisessä tutkimuksessa. Lähteet: Lammintakanen, Johanna & Kivinen, Tuula & Kylmä, Jari & Kinnunen Juha 2008. Käsiteanalyyttisen tutkimuksen soveltaminen terveyshallintotieteessä – esimerkkinä Rodgersin käsiteanalyysimenetelmä. Hallinnon Tutkimus 26(4), 1-11. Phelan, Steven E. (1999): A note on the correspondence between complexity and systems theory. Systemic Practice and Action Research, 12(3), 237-246. Puusa, Anu 2008. Käsiteanalyysi tutkimusmenetelmänä. Premissi 4/2008, 36-42. Vartiainen, Pirkko & Ollila, Seija & Raisio, Harri & Lindell, Juha 2013. Johtajana kaaoksen reunalla. Kuinka selviytyä pirullisista ongelmista? Gaudeamus, Tallinna. * Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, Itä-Suomen yliopisto, alisa.puustinen(at)uef.fi ** Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos, Maanpuolustuskorkeakoulu, tom.hanen(at)raja.fi Heli Koskinen Viranomaisyhteistyö hallinnon ja politiikan rajapinnassa: tapaus elintarviketurvallisuus Elintarviketurvallisuusvirasto Evira varmistaa elintarvikkeiden turvallisuutta ja laatua sekä kasvien ja eläinten terveyttä. Eviran palveluksessa olevat virkamiehet joutuvat virkatehtävissään määrittämään oman asemansa sekä suhteessa poliitikkoihin ja politiikkaan että toimintansa kohteisiin, kansalaisiin. Virkamies voi seurata toiminnassaan lain, poliittisen hallituksen, ammattieettisen periaatteiden tai suoraan kansalaisten tai eturyhmien näkökantoja. Virkamies on aina suhteessa politiikkaan ja sidosryhmien intresseihin. Tässä tutkimuksessa on tarkoitus selvittää elintarviketurvallisuustapausta esimerkkinä käyttäen Eviran virkamiesten toimintaa. Tavoitteena on selvittää, missä suhteissa laki, politiikka, ammattieettiset periaatteet ja suora intressiryhmien huomioon ottaminen ohjaavat virkamiesten toimintaa. Aineistona käytetään elintarviketurvallisuustapauksen selvitystyössä syntynyttä sähköpostikirjeenvaihtoa tavalla, jossa elintarviketurvallisuustapaus sen enempää kuin sen selvittelyyn osallistuneet virkamiehetkään eivät tule tunnistetuksi. Tuloksena saadaan viranomaisyhteistyön malleja, jotka kuvaavat hallinnon ja politiikan rajapintoja elintarviketurvallisuusorganisaatiossa. Teija Norri-Sederholm Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos Itä-Suomen Yliopisto TILANNE PÄÄLLÄ! Oikea tieto on merkityksellistä tilannetietoisuuden muodostumiselle. Tilannetietoisuudella tarkoitetaan sen tietämistä ja ennakoimista mitä ympärillä on tapahtumassa, jotta voi päätellä miten pitäisi toimia. Tämä on keskeistä hätäkeskuspäivystäjän ja ensihoitopalvelun kenttäjohtajan työssä. He toimivat myös yhteistyössä eri viranomaisten kanssa, jolloin korostuu tietovirtojen toimivuus. Tilannetietoisuus saavutetaan ja ylläpidetään kommunikaation ja tiedon jakamisen avulla. ”Tilanne päällä! Tiedon tarpeesta jaettuun tietoon - Hätäkeskuspäivystäjän ja ensihoidon kenttäjohtajan tilannetietoisuus” on sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan alaan kuuluva talvella 2015 valmistunut väitöstutkimus. Väitöstutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hätäkeskuspäivystäjän ja ensihoidon kenttäjohtajan tilannetietoisuuden muodostumista. Tutkimuksessa selvitettiin myös Tiedonvaihdon mallinnuksen soveltuvuutta ensihoitopalvelun kontekstiin. Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat tieto ja tilannetietoisuus. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu Choon tiedonhallinnan prosessimallin ja Kuusiston tiedonvaihdon mallinnuksen keskeisiin käsitteisiin ja niiden välisiin suhteisiin. Choon Tiedonhallinnan prosessimalli tuo esille tutkimuksen kannalta keskeisiä asioita: tietoa pitäisi saada oikea määrä, liian vähän tietoa voi johtaa virhepäätelmiin. Toisaalta, liian suuresta määrästä tietoa on vaikea erottaa olennainen, omaan tehtävään kuuluva tärkeä tieto. Tiedonvaihdon mallinnus on luotu Puolustusvoimien tarpeisiin johtamisjärjestelmän kehittämiseksi. Se on systeeminen malli tiedosta ja monitahoisista tiedonvaihtotilanteista, joka huomioi myös tilanneymmärryksen, tilannetietoisuuden ja tilannekuvan kehittymiseen liittyvän tietojen luokittelun. Tutkimusaineisto kerättiin vuonna 2012 eri puolilla Suomea. Tutkimukseen osallistui 10 hätäkeskuspäivystäjää ja 10 ensihoidon kenttäjohtajaa. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla haastattelulla, jossa teemoina oli kolme etenevää tosielämän skenaariota edustaen erityyppisiä ensihoidon tehtäviä sekä ensihoidon kenttäjohtajan että hätäkeskustyön näkökulmasta, ja kyselylomakkeella. Tutkimusaineisto analysoitiin sekä deduktiivisella että induktiivisella sisällönanalyysillä Tiedonvaihdon mallinnusta ja Tiedonhallinnan prosessimallia käyttäen. Tutkimustulosten mukaan hätäkeskuspäivystäjä ja ensihoidon kenttäjohtaja käyttävät monipuolisesti erilaista tietoa tilannetietoisuuden muodostamisessa. Keskeisimmät tietokategoriat olivat keinot, tapahtumat, toimintatavat sekä päätökset. Toimijoille muodostettiin myös tietoprofiilit. Tutkimuksessa kartoitettiin ensihoidon kenttäjohtajan näkökulmasta tiedon kulkua eri viranomaisille ja kuvattiin keskeisimmät tietotarpeet, toimijat ja tiedon kulussa käytettävät välineet. Keskeisimmät tietokategoriat olivat tapahtuman tiedot, tehtävän status, alueen status, työturvallisuus ja taktiikka. Tiedonvaihdon mallinnus soveltui käytettäväksi ensihoidon kontekstissa. Hätäkeskuspäivystäjän ja ensihoidon kenttäjohtajan hyvä tilannetietoisuus operatiivisessa toiminnassa on keskeistä. Tilannetietoisuuden muodostumisen kannalta olennainen tietovirtojen toimivuus korostuu erityisesti moniviranomaisyhteistyössä. Tutkimusjulkaisut Norri-Sederholm T.: Tilanne päällä! Tiedon tarpeesta jaettuun tietoon – Hätäkeskuspäivystäjän ja ensihoidon kenttäjohtajan tilannetietoisuus. Itä-Suomen yliopisto, Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos. Sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinto. Dissertations in Social Sciences and Business Studies No 96. ISBN (nid): 978-952-61-1693-8 Norri-Sederholm T., Kuusisto R., Kurola J., Saranto K., Paakkonen H.: A paramedic field supervisor’s situational awareness in prehospital emergency care. Prehosp Disaster Med. 2014; 29(2): 151-159. Norri-Sederholm T., Seppälä J., Kurola J., Saranto K., Paakkonen H.: Information Categories Used to Create Situational Awareness in Emergency Medical Dispatch: A Scenario-based Study. K. Saranto et al. (Eds.) WIS 2014, CCIS 450, pp. 144-158, 2014. Springer. Norri-Sederholm T., Paakkonen H., Kurola J., Saranto K.: Situational awareness and information flow in prehospital emergency medical care from perspective of paramedic field supervisors: a scenariobased study. Scandinavian Journal of Trauma, Resuscitation and Emergency Medicine.2015, 23:4 Norri-Sederholm T., Seppälä J., Saranto K., Paakkonen H.: Situational awareness and information flow in Emergency Medical Dispatch. (submitted to International Journal of Networking and Virtual Organisations) Tutkimusabstrakti hallinnon tutkimuksen päiville 2015, TaY Työryhmä 4; Turvallisuusorganisaation osaamisen johtaminen/Sotilasjohtajan identiteetti Laura Valli Tohtoriopiskelija JKK, Tampereen yliopisto, hallintotiede [email protected] Kuolema kuittaa univelan? – Vuorotyön, levon ja resilienssin johtaminen turvallisuusorganisaatiossa Lepo, uni ja työssä jaksaminen ovat nousseet yhteiskunnallisen työhyvinvoinnista käytävän keskustelun keskiöön lähes jokaisella alalla. Hyvinvointiyhteiskunnan omat julkiset organisaatiot eivät ole välttyneet tehokkuusvaatimusten paineilta; Puolustusvoimien osalta työssä jaksamiseen on alettu kiinnittää huomiota erityisesti rakenteellisen organisaatiomuutoksen myötä. Turvallisuusorganisaatioiden kompleksinen toimintaympäristö vaatii taustalleen myös ajanmukaista tieteellistä tutkimusta. Monitieteellisyys ja erilaiset tutkimusmetodien hybridit haastavat olemassa olevaa paradigmaa. Tämä aiheuttaa vastarintaa, mutta myös ansaittua tieteellistä keskustelua siitä, miten turvallisuusorganisaatioita ja erityisesti niissä työskenteleviä toimijoita ja toimia ymmärrämme sekä mallinnamme. Gadameria lainaten ymmärrys on sitä, että ymmärrämme myös toisin. Resilienssi ja ajan käsityksen hahmottaminen ovat nousseet turvallisuusorganisaatioiden tutkimuksen keskiöön erityisesti kansainvälisessä tieteellisessä keskustelussa. Resilienssi yksilön haastavaan ja stressaavaan toimintaan mukautumisen ja kimmoisuuden mallina haastaa erityisesti kansallisessa viitekehyksessä hyväksytyn ymmärryksemme turvallisuusorganisaatiossa toimivan henkilön työssä jaksamisen perustasta: fyysisestä, fysiologisin mittarein todennetusta toimintakyvystä ja kenttäkelpoisuudesta. Toimintakyky näyttäytyy kansainvälisessä turvallisuusorganisaatioita koskevassa tieteellisessä keskustelussa kuitenkin fysiologisten ja 1 psyykkisten ominaisuuksien kokonaisuutena. Tämän lisäksi kulttuurin tutkimuksen esiin tuomat huomiot toimintakykyä ylläpitävistä voimista haastavat pohtimaan, tuleeko toimintakykyä tarkastella yksilökeskeisyydestä poiketen myös ryhmä- ja organisaatiotasolla olemassa olevana ilmiönä. Laadullisen ja monitieteellisen väitöstutkimukseni päätehtävänä on pyrkiä ymmärtämään, mitä jaksaminen yhdenlaisessa suljetussa sosiaalisessa yhteisössä ja -työympäristössä (kriisinhallintaorganisaatio) todella on. Tämän ymmärryksen kautta pyrin kuvailemaan, miten vuorotyötä tekevän työntekijän toimintakykyä voisi olla mahdollista johtaa resilienssi-lähtöisesti sekä työturvallisuuslainsäädäntöä huomioiden. Resilienssi toimintakyvyn fyysistä ja henkistä kokonaisuutta yhdistävänä ilmiönä esitetään väitöstutkimuksessa uutena tapana tarkastella toimintakyvyn teemaa sotilasorganisaation näkökulmasta. Vuorotyön johtamiseen tarvitaan ammattikasvatuksellista panosta, jotta tehokkuudesta voidaan pitää kiinni yksilön toimintakykyä vaarantamatta. Monitieteellinen, laadullinen tutkimusote perustuu hermeneuttiseen ymmärtämiseen sekä säännönmukaisuuksien etsintään yhdistäen tapaustutkimusta ja etnografiaa. Tutkimuksen aineisto on kerätty Suomen kansainvälisen kriisinhallintajoukon Libanonissa Suomen kolmannen osallistumiskauden kahdelta ensimmäiseltä rotaatiolta vuosina 2012–2013. Tutkimusaineisto on kerätty laadullisilla, avoimilla kyselylomakkeilla tutkittavien rotaatioiden operatiiviselta henkilökunnalta. Tarkastelun tasoina on säilytetty poikkeuksellisesti niin yksilö-, ryhmä- kuin organisaation näkökulma. Tätä perustelen tutkimuksen tavoitteella löytää ilmiökentän aineistosta esiin tulevia teemoja ilman, että tutkija on jo etukäteen ryhmitellyt ja luokitellut aineistoa organisaation henkilöstöryhmiä vastaaviksi (yksilö-, ryhmä- ja joukkuetasot sekä jääkärit, ryhmänjohtajat ja joukkueenjohtajat). Tutkimuksen tulokset osoittavat, että toimintakyky on henkisten ja fyysisten osatekijöiden kokonaisuus, joka tulisi myös tutkimusorganisaation osalta arvottaa näiden kahden eri osatekijän muodostamaksi yhteissummaksi. Kokonaisvaltainen toimintakyky voi vaihdella ja heilahdella osiensa painotusten mukaisesti. Resilienssi on tutkimusaineiston analyysin valossa käyttökelpoinen tapa kuvata toimintakyvyn fyysistä ja henkistä kokonaisuutta. Hyvän 2 resilienssin omaavia yksilöitä on olemassa tutkimuskohteessa. Huomionarvoisempi on kuitenkin se analyysin myötä esiin noussut joukko, joka uupuu, väsyy ja kärsii motivaatio-ongelmista. Vuorotyön johtamisen erityinen vaativuus piilee juuri siinä, miten tätä toimintakyvyn heikentymisestä kärsivää joukkoa tulisi johtaa. Levolle ja unelle annetut merkitykset antavat aihetta kyseenalaistaa pelkkään määrälliseen levon johtamiseen painottuvaa johtamiskulttuuria. Vuorotyön johtaminen näyttäytyy haastavampana prosessina, kuin mitä tutkimuskirjallisuus ja –teoriat antavat ymmärtää. Tutkimustulokset kannustavat tarkastelemaan uudelleen pelkästään fyysisiin osatekijöihin perustuvaa toimintakyvyn käsitystämme. Perinteinen talvisodan hengessä toteutettu suomalainen sotilasjohtamisen malli on yhä olemassa etenkin johdettavien tehokkaalle johtamiselle antamissa mielikuvissa ja merkityksissä. Esimerkillisyys ja edestä johtaminen nähdään käsitellyn sotilasjohtamisen osalta merkittäviksi hyveiksi, mutta niitä ei koeta esiintyvän merkittävissä määrin todellisessa arkipäivän vuorotyön johtamisessa. Johtajien haasteiksi koetaan yksilöllisen kohtaamisen sekä tasapuolisuuden johtajuustaidot. Luottamus vaatii aineiston valossa molempiin suuntiin tapahtuvaa vuorovaikutusta. Väitöstutkimus pyrkii omalta osaltaan nostamaan turvallisuusorganisaatioita koskevan tieteellisen keskustelun aihepiiriin monitieteellisten lähestymistapojen tarpeellisuuden toimintakyvyn ja työssä jaksamisen tutkimuksessa. Lisäksi tutkimuksen tuloksilla pyritään nostamaan esille vuorotyön johtamisen haasteet vahvan organisaatiokulttuurin omaavassa organisaatiossa. Erityisesti sotatieteiden kandidaateille ehdotetaan tutkimuksen osalta toteutettavaksi erityinen vuorotyön johtamisen opintokokonaisuus. Ammatillisen koulutuksen, -kasvamisen ja esimerkin tukitarve on olemassa myös johtamiseen erikoistuneessa turvallisuusorganisaatiossa ja organisaation tarjoamassa upseerien peruskoulutuksessa. 3 Mikko Räkköläinen [email protected] 040 769 80 64 Abstrakti 9.10.2015 Sotilaspalveluyritykset hallinnollisina toimijoina turvallisuuspolitiikan toteutuksessa Kaupallisten toimijoiden merkitys osana sotilas- ja kriisinhallintaoperaatioita on kasvanut erityisesti viimeisten 20 vuoden aikana. Kaupalliset sotilaspalveluyritykset, jotka myyvät asevoimien toimintaan liittyviä palveluita, ovat tulleet pysyväksi osaksi kriisinhallintaa. Sotilaspalveluyrityksiä on tähän asti tutkittu lähinnä talouden, kansallisen ja kansainvälisen lain sekä väkivallan ja turvallisuuden demokraattisen kontrollin näkökulmasta. Niiden toiminnan tapoja ja tavoitteita asiakkaidensa operatiivisen päätöksenteon tukena ja osana on kuitenkin tarkasteltu tutkimuskirjallisuudessa harvoin ja yksittäistapausten pohjalta. Tässä artikkelissa pyrin systematisoimaan aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa esitettyjä päätelmiä sotilaspalveluyritysten hallinnollisesta vallankäytöstä. Työn teoreettisen pohjan muodostaa Henry Mintzbergin esittämä jaottelu organisaation sisäisen ja välisen vallan tyypeistä ja valtapeleistä. Alunperin Mintzberg tarkasteli pääasiassa kaupallisia organisaatioita. Hänen teoriaansa on kuitenkin menestyksekkäästi sovellettu Suomessa Puolustusvoimain hallinnon tutkimukseen ja soveltuvin osin se on myös hedelmällinen lähestymistapa tämän artikkelin tutkimuskohteeseen. Kaupalliset sotilaspalveluyritykset toimivat pääosin kriisialueilla ja niiden organisatorinen ympäristö koostuu ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa toteuttavista valtion laitoksista. Myös moniin niiden tuottamiin palveluihin liittyy erityispiirteitä, kuten väkivallan käyttöä ja toimintaan liittyvien tietojen salausta. On siis aihetta olettaa, että alan yritykset poikeavat myös hallinnollisina toimijoina muista yrityksistä, joille valtion toimintoja on ulkoistettu. Paljastamalla näitä erikoispiirteitä artikkeli luo osaltaan teoreettista pohjaa kaupallisten sotilaspalveluyritysten syvällisemmälle tarkastelulle hallinnollispoliittisina toimijoina. Se auttaa lisäksi hahmottamaan yritysten vaikutusta ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamiseen laajemmin. Tulosten pohjalta on myös mahdollista arvioida aiemmassa tutkimuksessa esitettyjen päätelmien paikkansapitävyyttä. Hallintovirkamiehet ja tutkijat valmiusharjoituksessa kuntalaisen asialla – Case kansalaisraati Hallintovirkamiesten ja tutkijoiden yhteinen toive lienee, että hallinto hyödyntäisi tutkimustuloksia niin kehityshankkeissa, päätöksenteossa kuin lainsäädännön kehittämisessä. Yhteisiä etuja löytyy runsaasti myös siitä, että tutkimusta tehtäisiin läheisesti hallintotoimiin kytkettynä, hallinnon piirissä. Millainen pitäisi vuorovaikutuksen hallinnon ja tutkimustoiminnan välillä olla, jotta siitä koituisi paras mahdollinen hyöty loppukäyttäjälle, asiakkaalle? Olennaista olisi kyetä ratkaisemaan kuinka tieteellinen tutkimustoiminta vakiinnuttaisi asemansa hallinnon työkaluna? Tutkimuksen ja hallinnon välisen kiinteän yhteyden yksi merkki on se, että eräillä aloilla erikoistumisesta ja tieteellisestä pätevöitymisestä palkitaan. Toisilla aloilla tieteelliset ansiot tai keskinäisen yhteistoiminnan edistäminen ei puolestaan ole läheskään samalla tavalla arvostettua. Palkitsemisen sijaan esim. valtionhallinnossa jatkotutkinnon suorittaneet tai tieteentekijöiden kanssa kiinteää yhteistyötä tekevät ammattilaiset saavat nauttia useimmiten yksinomaan onnistumisen elämyksistä ja oman ammattinsa vahvasta hallinnantunteesta. Kummassakin tapauksessa tieteenteon ja hallinnon välistä suhdetta saatetaan arvostaa yhtälailla, kyse voi olla vain erilaisista traditioista ja historiasta. Toimivan vuorovaikutuksen syntymiseen tarvitaan paitsi osaamista ja ymmärtämistä niin myös tahtoa. Tutkimuksen merkitys on tunnustettava myös muilla kuin perinteisesti tutkimusorientoituneilla hallinnonaloilla. Hyvän hallinnon oikeusperiaatteiden toteuttamisen lisäksi hyvään hallintoon kuuluvat mm. palveluperiaate, neuvontavelvollisuus ja velvollisuus käyttää hyvää kieltä. Periaatteita voidaan noudattaa täydellisesti ilman vähäisintäkään liittymäpintaa tutkimukseen. Ne turvaavat kansalaisten tasapuolisen, puolueettoman ja oikeasuhtaisen palvelun. Hyvän hallinnon periaatteista oikeastaan puuttuu maininta siitä, että on palveltava mahdollisuuksien mukaan uusimman tutkimustiedon mukaisesti. Nykyään hallinnon ja tutkimuksen välisen vuoropuhelun ja keskinäisen hyödynnettävyyden rakentaminen riippuu liikaa yksittäisten ihmisten toimista ja intresseistä eikä säännöllistä ja molemminpuolista tarvetta palvelevaa menettelytapaa ainakaan valtion aluehallinnossa ole havaittavissa. Tässä esityksessä tarkastellaan ensiksi hallinnon ja tutkimuksen vuorovaikutusta lähestymällä sitä molempien toimijoiden omista tarpeista ja rajoitteista lähtien. Sen jälkeen vuorovaikutukseen liittyviä tekijöitä arvioidaan tarkastelemalla vuonna 2014 toteutettua kansalaisraatia, joka oli aluehallintoviraston ja Vaasan yliopiston tarpeisiin vastaava, nopeasti käynnistetty Case-tutkimus aluehallintoviraston järjestämien valmiusharjoitusten ja puolustusvoimien toteuttamien sotaharjoitusten merkityksestä kansalaisille. Hallinnon ja tutkimuksen vuorovaikutusta edistävät ja hidastavat tekijät nousevat esille käytännön tutkimustapahtumasta ja ovat siksi esimerkinomaisia. ST-opiskelija, FL Tarja Wiikinkoski 1 MAANPUOLUSTUSKORKEAKOULU ABSTRAKTI Jatkotutkinto-osasto Kapteeni, SM Mika Penttinen _________ Tohtoriopiskelija ______________________ __________________________ UPSEERIKOULUTUKSEN JOHTAMISTA OPISKELIJAVALINNAT OSANA ___ OSAAMISEN Alati muuttuvassa toimintaympäristössä osaamisen johtamisesta on tullut organisaatioille yksi keskeisimmistä menestyksen mahdollistajista. Osaaminen ja sen johtaminen eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä ilmiöitä, vaan niistä on löydettävissä lukuisia erilaisia määritelmiä ja tulkintoja. Koska osaamista voidaan tarkastella joko yksilöllisenä tai kollektiivisena ilmiönä, niin varsin usein juuri näiden eri tasojen yhdistäminen on osoittautunut haasteelliseksi. Tämän tutkimuksen merkittävyys liittyy Puolustusvoimien tutkimusagendan mukaiseen "ihminen osana järjestelmää ja joukkoa” -teemaan. Tuon monialaisen tutkimuskokonaisuuden ytimessä on muun muassa ihmisen toimintakyky koko laajuudessaan oppiminen mukaan lukien. Puolustusvoimat on organisaatio, joka vastaa itse sotilashenkilöstönsä kouluttamisesta sekä rauhan ajan tehtäviin että sodan ajan joukkoihin. Upseerikoulutuksessa pyritäänkin yhdistämään organisaatiolähtöiset osaamisvaatimukset ja yksilöiden osaamiset Puolustusvoimien tarpeiden mukaisesti. Koulutusjärjestelmän merkittävimpinä opiskelijavalintaprosesseina voidaan pitää kadettikurssin sekä yleisesikuntaupseerikurssin opiskelijavalintoja. Näissä prosesseissa tehdään päätöksiä, joiden seuraukset ulottuvat usean vuosikymmenen päähän opinnoista valmistuneiden upseerisukupolvien voimin. Näin ne ovat kiistatta myös tärkeä osa osaamisen johtamista niin organisaation kuin yksilön näkökulmasta. Sotatieteellisten tutkintojen opiskelijavalintojen laadukkuutta ja toimivuutta käsittelevä tutkimuskenttä on kuitenkin varsin rajallinen ja heterogeeninen. Yksiselitteisen kuvan sijaan se tarjoaa vaihtelevia katsontakantoja, joista jokaisella on niin kannattajansa kuin vastustajansa. Tosin, poikkeuksetta ja lopputuloksista huolimatta aihetta käsitelleet tutkimukset ovat kaikki silti tunnistaneet tarpeen selvittää pidemmällä aikavälillä opiskelijavalinnoissa, opinnoissa ja työelämässä menestymistä, jotta kyettäisiin luotettavasti arvioimaan upseerikoulutuksen opiskelijavalintajärjestelmän laadukkuutta. Toistaiskesi on mahdotonta esittää aidosti kokonaisvaltaista ja koko koulutusjärjestelmän läpileikkaavaa, tutkimukseen perustuvaa, näkemystä aiheesta. Kirjoittajan valmisteilla olevassa väitöstutkimuksessa, johon tämä artikkeli perustuu, havaittuun haasteeseen pyritään vastaamaan lähestymällä upseerikoulutuksen opiskelijavalintoja laaja-alaisesti osaamisen johtamisen kautta. Yhdistämällä Puolustusvoimissa käytettävä syväjohtaminen ja sotilaspedagogiikan mukainen toimintakyvyn käsite mallinnetaan osaamisen ominaisuudellisen että toiminnallisen ulottuvuuden käsittävä kokonaisuus. Sen avulla upseerikoulutusta opiskelijavalintoineen kyetään tarkastelemaan järjestelmänä, jossa tulee huomioiduksi niin yksilökuin organisaatiotasokin. Tällä tavoin monitahoista ilmiötä jäsentämällä nousi esiin tarve jatkaa organisaatiolähtöisen järjestelmän entistä syvällisempää tutkimista itsensä johtamisen kautta. Kiteyttäen voidaan todeta, että yksilöt menestyvät organisaatiossa ja organisaatio menestyy yksilöiden ja yhteisöjen osaamisella. Avainsanat: osaaminen, johtamien, upseerikoulutus ja opiskelijavalinnat Tekijän yhteystiedot: Mika Penttinen, Hevostallintie 6 A7, 00860 Helsinki [email protected] +358505395370 ABSTRAKTI ” SOPIVA VAI SOPIMATON POLIISIKSI ” Matti Mikkola Tutkimukseni nimi kuvaa mielestäni varsin osuvasti tutkimuksen aihetta, joka niveltyy mielestäni hyvin työryhmänne aihealueeseen: ” Miten turvallisuusorganisaatiota voidaan tutkia – Mitä turvallisuusorganisaatioista voidaan tutkia? Tutkimus toteutettiin monitieteellisenä väitöstutkimuksena, jossa tutkimusaineisto jakautuu sekä kasvatus- että turvallisuushallintotieteen alaan. Väitöstutkimukseni tarkoituksena on edesauttaa tiedonmuodostusta erityisesti siitä, miten poliisin kenttähenkilöstö on valittu ammattiinsa poliisikoulutukseen hakeutumisen yhteydessä. Tutkimuksen teoreettis-filosofisena tavoitteena on uuden tiedon ja ymmärryksen lisääminen tutkittavista ilmiöistä, jotka liittyvät poliisikoulutukseen valintakriteereihin, esikarsinnassa valikoitumiseen ja sisäasiainministeriön rekrytointiohjaukseen. Tutkimuksen aihetta lähestytään keskeisten valintaelementtien kautta, jolloin tarkastelun kohteina ovat poliisikoulutuksen rekrytointipotentiaaliin, rekrytointiin, valinnan mekanismeihin ja pätevyys- ja kvalifikaatioihin liittyvä rekrytointiohjaus ja siihen liittyvät muutokset vuodesta 1969 alkaen. Kyse on suunnittelututkimuksen yhteydessä vaadittavasta deskriptiivisestä tietämyksestä, eli ”mitä”tietämyksestä luonnonilmiöistä sekä laeista ja säännönmukaisuuksista näissä ilmiöissä. (Gregor ja Hevner 2013 p. A2) P. Järvinen kutsuu kuitenkin tietämystä ihmisten rakentamien artefaktien ”miten”-tietämykseksi:” Näin systeemi rakennettiin.” (P.Järvinen, artikkeli 2015, 3) Tutkimuksen ”punaisena lankana” on poliisikoulutukseen hakijan poliisiksi soveltuvuuden ja sopivuuden määrittelyn merkityksen tutkiminen sisäisen turvallisuuden ennalta estävän turvallisuustyön näkökulmalta. Tarkastelun kohteina ja erityisinä painopistealueina ja avainkategorioina ovat ennalta tehdyn rajauksen johdosta sisäasiainministeriön harjoittama rekrytointiohjaus, poliisikoulutuksen valintaprosessin esikarsinta ja sen toimijat sekä niihin liittyneet muutokset. Poliisin luotettavuus on niin tärkeä ominaisuus, että sen tärkeys on sisäisen turvallisuuden kannalta kiistaton. Samaa mieltä on myös Puolustusministeriön entinen kansliapäällikkö Kari Rimpi, joka määritteli poliisiorganisaation sisäisen turvallisuuden toiminta- ja vastuualueen yhdeksi seitsemästä Suomen YETT-strategiassa elintärkeitä toimintoja tuottavaksi organisaatioksi yhdessä muiden turvallisuustahojen kanssa (Turvallisuuslehti 6/2009). Rimpin arvion mukaan jos jokin näistä elintärkeistä toiminnoista romahtaisi tai haavoittuisi vakavasti, yhteiskuntamme turvallisuutta tuskin enää voitaisiin taata. Asia on nähdäkseni niin tärkeä, että jos siinä epäonnistutaan ja nämä kaikkien turvallisuusviranomaisten yhteistyönä toteutettavat turvallisuuden peruspalvelut jostain syystä järkkyisivät, ei muilla peruspalveluilla olisi enää mitään merkitystä. Poliisin luotettavuutta ja soveltuvuutta ammattiinsa on tähän asti pidetty lähes muuttumattomana totuutena ja poliisia eräänlaisena ”mallikansalaisena”. Poliisi on kansalaisten mielestä edelleen selvästi tärkein turvallisuustaho rikostorjunnassa ja lähiyhteisön turvallisuuden parantamisessa. Toisin sanoen poliisi on virkatehtäviensä kautta sekä kansallisen sisäisen turvallisuuden että kansalaisten itsensä kokeman turvallisuuden kannalta aivan oleellinen toimija, jonka julkinen luotettavuus on aina ollut sen toimintaoikeutuksen ja legitimiteetin perusta. Se on Käyhkön (2002) mukaan todettavissa erilaisilla kansalaiskyselyillä. (Käyhkö 2002, 12). Samassa yhteydessä on saatu melko luotettava kuva myös poliisitoiminnan nykytilasta.
© Copyright 2024