1. No category

Tieteessä | kättä pidempää
Mari Kanerva
dosentti, sisätautien ja
infektiosairauksien erikoislääkäri,
osastonylilääkäri
HYKS, infektiosairauksien klinikka
[email protected]
Borrelioosin kliininen
diagnostiikka ja hoito
•Borrelioosin alkudiagnostiikka perustuu altistus- ja oireanamneesiin ja kliinisiin löydöksiin.
•Erythema migrans paranee itsestään, mutta se hoidetaan aina antibioottikuurilla taudin myöhemmän
­leviämisen estämiseksi. Vasta-ainetutkimusta ei tarvita.
•Borreliavasta-aineet tutkitaan diagnoosin tueksi vain silloin, kun epäillään levinnyttä borrelioosia.
•Borreliavasta-ainearvot laskevat usein hoidon jälkeen, mutta eivät aina. Vasta-ainetutkimusta ei voida
­luotettavasti käyttää hoidon tehon arvioinnissa.
•Neuroborrelioosia epäiltäessä tutkitaan selkäydinnestenäyte.
Lymen borrelioosin ilmaantuvuus on suurentu­
nut viime vuosina. Vuonna 2014 laboratoriot
­i lmoittivat tartuntautirekisteriin yli 1 600 ta­
pausta, joista puolet heinä-lokakuussa. Eniten
borrelioosia on Ahvenanmaalla, viime vuosina
vuosittain yli 1 200 tapausta 100 000 asukasta
kohden, kun eteläisessä rannikko-Suomessa il­
maantuvuus on ollut 10–60 ja Pohjanmaalla ja
Pohjois-Suomessa 0–5 tapausta 100 000 asukas­
ta kohden. Ahvenanmaan väestössä seropreva­
lenssi on jopa 20 %:n luokkaa (1).
Kaikki vasta-ainepositiiviset eivät tiedä sairas­
taneensa borrelioosia, joten osa tartunnoista pa­
ranee itsestään. Oireettoman henkilön positiivi­
nen vasta-ainelöydös ei edellytä antibioottihoi­
Pohjoismaissa neuroborrelioosi on
yleisin levinneen borrelioosin muoto.
toa. Vasta-ainetutkimus tuleekin tehdä hoito­
päätöksen tueksi vain silloin, kun kliinisin pe­
rustein epäillään levinnyttä borrelioosia.
Diagnostiikka
Puutiaisen pistoa koskeva anamneesi
Vertaisarvioitu Suomen Lääkärilehti 20/2015 vsk 70
Borrelioosin alkudiagnostiikka perustuu aina
anamneesiin ja statukseen, joten puutiaisen
pisto ja sitä seuranneet oireet on selvitettävä
tarkkaan (taulukko 1). Kaikki borrelioosia sai­
rastavat eivät kuitenkaan muista saaneensa
puutiaisen pistoa tai erythema migrans -ihottu­
maa, joten niiden puuttuminen ei sulje pois
borrelioosin mahdollisuutta.
Ruotsissa ja Ahvenanmaalla vuosina 2008 ja
2009 tehdyssä selvityksessä runsaan 2 000 puu­
tiaisen otoksessa borrelian esiintyvyys oli 26 %
(2). Ihoborrelioosiin yhteydessä olevaa Borrelia
afzeliita oli eniten, 50 % löydöksistä, neuro­
borrelioosiin liittyvää B. gariniita 19 % löydök­
sistä ja niveloireisiin yleisimmin liitettyä B.
burgdorferii sensu strictoa, joka on Yhdysval­
loissa ainoa Lymen borrelioosin aiheuttaja, vain
4 %. Pohjoismaissa neuroborrelioosi onkin ylei­
sin levinneen borrelioosin muoto (3).
Borreliaa kantavan puutiaisen pistäessä tar­
tuntariski on keskimäärin 10–20 %. Riski on
suurempi, jos borreliaa kantava puutiainen on
ollut kiinnittyneenä yli 24 tuntia. Borreliatar­
tunnan todennäköisyyttä ei siis voida päätellä
suoraan puutiaisesta tehtävällä borreliatestillä.
Jos puutiainen puree, borreliatartunnan lasken­
nallinen todennäköisyys on 2–6 %.
Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa 200
mg:n kerta-annos doksisykliiniä puutiaisen pis­
ton jälkeen ehkäisi borrelioosia, mutta yhden
borrelioositapauksen ehkäisemiseksi tarvittiin 50
henkilön profylaktinen hoito (4). Euroopassa vas­
taavaa tutkimusta ei ole tehty, eivätkä eurooppa­
laiset asiantuntijat suosittele profylaktisen anti­
bioottihoidon käyttöä (amoksisilliinia muutaman
päivän ajan) muutoin kuin korkeintaan raskaana
oleville naisille eivätkä useimmat heillekään.
Erythema migrans
Puutiaisen pistokohdan ympärillä nähdään
usein pieni punoittava ihoreaktio, mutta sitä ei
pidä sekoittaa erythema migransiin (EM) (kuva
1), joka ilmaantuu yleensä noin viikon kuluessa
(aikaisintaan 2 vrk). EM laajenee halkaisijaltaan
1417
Kirjallisuutta
1 Carlsson SA, Granlund H, Nyman
D, Wahlberg P. IgG seroprevalence
of Lyme borreliosis in the
population of the Aland islands in
Finland. Scand J Infect Dis
1998;30:501–3.
2 Wilhelmsson P, Lindblom P,
Fryland L, Jan Ernerudh J, Forsberg
P, Lindgren PE. Prevalence,
diversity, and load of borrelia
species in ticks that have fed on
humans in regions of Sweden and
Åland islands, Finland with
different Lyme borreliosis
incidences. PlosOne
2013;8:e81433
3 Haugeberg G, Hansen IJW,
Skarpaas T, Noraas S, Kjelland V.
Lyme arthritis in Southern Norway
- an endemic area for Lyme
Borreliosis. BMC Infectious
Diseases 2014;14:185.
4 Shapiro ED. Lyme Diseases. N Engl
J Med 2014;370:1724–31.
5 Steere AC, Schioen RT, Tayllor E.
The clinical evolution of lyme
arthritis. Ann Intern Med
1987;107:725–31.
6 Oksi J, Nikoskelainen J, Hiekkanen
H ym. Duration of antibiotic
treatment in disseminated Lyme
borreliosis: a double-blind,
randomized, placebo-controlled,
multicenter clinical study. Eur J
Clin Microbiol Infect Dis
2007;26:571–81.
7 Borg R, Dotevall L, Hagberg L ym.
Intravenous ceftriaxone
compared with oral doxycycline
for the treatment of Lyme
neuroborreliosis. Scand J Infect
Dis 2005;37:449–54.
8 Ljøstad U, Skogvoll E, Eikeland R
ym. Oral doxycycline versus
intravenous ceftriaxone for
European Lyme neuroborreliosis:
a multicentre, non-inferiority,
double-blind, randomised trial.
Lancet Neurol 2008;7:690–5.
Erratum in: Lancet Neurol
2008;7:675.
9 Mygland A, Ljøstad U, Fingerle V,
Rupprecht T, Schmutzhard E,
Steiner I; European Federation
ofNeurological Societies. EFNS
guidelines on the diagnosis and
management of European Lyme
neuroborreliosis. Eur J Neurol
2010;17: 8–16.
10Wormser GP, Dattwyler RJ,
Shapiro ED ym. The clinical
assessment, treatment, and
prevention of Lyme disease,
human granulocytic anaplasmosis, and babesiosis: clinical
practice guidelines by the
Infectious Diseases Society of
America. Clin Infect Dis
2006;43:1089–134.
Sidonnaisuudet
Mari Kanerva: Luentopalkkio ja
kongressimatkakulut (MSD).
14 1 8
Taulukko 1.
Anamneesi borrelioosia epäiltäessä.
1Onko potilas havainnut puutiaisen pistoa?
2 Miten kauan puutiainen oli kiinnittyneenä?
3 Missä pisto on tapahtunut, Suomessa vai ulkomailla? Onko samalla alueella muilla henkilöillä todettu borrelioosia?
4 Jos puutiaisen pistoa tai erythema migrans -ihottumaa (EM) ei ole ollut, onko potilas kuitenkin liikkunut paljon
luonnossa tai onko hänellä lemmikkieläin, jossa on nähty puutiaisia?
5Onko potilaalla ollut EM-ihottumaa? Onko ollut harvinaista lymfosytoomaksi nimitettävää ihotulehdusta
(borrelian paikallinen leviäminen usein nännipihassa tai korvalehdessä)?
6Onko potilas saanut EM-ihottuman, sen epäilyn tai lymfosytooman hoitoon antibiootteja?
7Onko potilaalla ollut EM-ihottuman aikaan tai erityisesti 1–3 (–6) kuukauden kuluessa sen jälkeen borrelioosin
leviämiseen viittaavia oireita, kuten paikkaa vaihtavia lihas- tai nivelkipuja, lämpöilyä tai päänsärkyä?
8Onko borreliavasta-aineita tutkittu nyt tai aiemmin?
yleensä vähintään 5 cm:n kokoiseksi, mutta hal­
kaisija voi olla jopa metrin. Se säilyy muutamia
viikkoja ja häviää vaalenemalla. Ihottuma voi
­olla lähes tasaisen punoittava, mutta rengas­
mainen punoitus ja vaalea keskusta ovat tyypil­
lisiä. EM voi kutista tai kuumoittaa vähän.
Muutos paranee myös itsestään, mutta se tulee
aina hoitaa antibiootilla myöhäisemmän leviä­
misen ehkäisemiseksi.
Kuva 1.
Erythema migrans voi joskus olla vaikeasti
havaittava. Kuva: professori Jarmo Oksi.
Varhaiset levinneen taudin oireet
Tyypillisiä varhaisia levinneen taudin oireita
1–3 (–6) kuukauden kuluttua tartunnasta ovat
paikkaa vaihtavat nivel- tai lihassäryt. Joskus
muutamassa nivelessä voi olla myös turvotusta.
Potilaalla voi olla myös lievää lämpöä, mutta ei
hengitystieoireita. Joskus EM-ihomuutokset
voivat uusiutua ja niitä voi olla useita tai voi
­kehittyä ns. lymfosytooma-ihomuutos.
Päänsärkyä voi esiintyä vaihdellen, ja raajoissa
tai vartalolla voi tuntua repiviä, polttavia kipuja ja
iholla tunnottomuutta tai hyperestesiaa, jotka
voivat viitata borrelioosin aiheuttamaan menin­
goradikuliittiin (Banwarthin oireyhtymä). Kivut
voivat olla erityisen voimakkaita yöllä.
Borrelioosi voi aiheuttaa tyypillisesti myös
(joskus bilateraalisen) kasvohermon tai jonkin
muun yksittäisen aivohermon halvauksen. Bor­
relioosiin voi liittyä harvinaisena (alle 10 %:lla)
kardiitti ja eteis-kammiojohtumisen häiriö. Kon­
junktiviitti tai uveiitti on harvinainen, mutta
mahdollinen.
Myöhäiset oireet
Varhaisen leviämisvaiheen jälkeen oireet voivat
paikantua hermostoon tai niveliin. Potilas voi
välillä olla oireeton varhaisen leviämisvaiheen
jälkeen ennen myöhäisoireiden alkamista.
Yhdysvalloissa nivelborrelioosia on raportoitu
ilmenevän 60 %:lla hoitamatta jääneistä EM-po­
tilaista keskimäärin 6 kuukauden kuluttua tar­
tunnasta (5). Borrelia-artriitti esiintyy tyypilli­
sesti yhdessä tai kahdessa nivelessä, yleensä
suurissa nivelissä kuten polvissa. Se aiheuttaa
vaihdellen esiintyvää tai jatkuvaa nesteen kerty­
mistä, johon ei liity voimakasta särkyä tai tuleh­
Suomen Lääkärilehti 20/2015 vsk 70
dusarvojen nousua. Nivelnesteen leukosyytti­
taso on yleensä 20 000–50 000 x 10 6/l. Borre­
lioosi voi melko usein aiheuttaa myös daktylii­
tin ja joskus bursiitin tai tendiniitin tai pienem­
pien nivelten, kuten temporomandibulaarinive­
len tulehduksen.
Joskus borrelioosi lopulta aiheuttaa krooni­
sen kudosvaurion. Raajan krooninen neuropa­
tia ihoatrofioineen (acrodermatitis chronicum
atroficans) ja progressiivinen enkefalomyopatia
ovat esimerkkejä tästä. Muut borrelioosin muo­
dot voivat ilmeisesti parantua spontaanistikin
kuukausien tai vuosien kuluttua.
Mikrobiologiset tutkimukset
IgM-luokan vasta-aineet (S-BorrAbM) lisäänty­
vät noin kuukaudessa ja alkavat hävitä 6 kuu­
kauden kohdalla. Joskus niiden pitoisuus voi
­o lla suurentunut pitkään eikä silti ole kyse
kroonisesta borrelioosista. IgG-luokan vasta-­
ainetaso (S-BorrAbG) alkaa nousta 4–6 viikon
kohdalla ja saavuttaa huippunsa 6 kuukauden
kohdalla. Näitä vasta-ainetasoja voivat nostaa
mm. EBV, syfilis tai SLE. Pelkkä matalana py­
Pitkistä antibioottihoidoista
ei ole osoitettu olevan hyötyä.
syttelevä IgM-luokan vasta-ainetaso on usein
epäspesifisestä syystä koholla. Vasta-aineiden
spesifisyyttä tutkitaan immunoblot- tai ns. lineblot-menetelmällä (S-BorAbJT).
Usein borreliavasta-ainetasot laskevat kuu­
kausien kuluessa hoidon jälkeen alemmalle
­tasolle. Vasta-aineita ei kuitenkaan voida pitää
yksiselitteisenä hoitovasteen mittarina, joten
niitä ei tarvitse seurata hoidon jälkeen.
EM:n hoito aloitetaan kliinisten oireiden
­perusteella, eikä vasta-ainetutkimusta näissä
­tapauksissa tarvita. Vasta-aineet eivät aina ehdi
näissä tapauksissa ollenkaan lisääntyä, jos EM
on hoidettu varhain. Puutteelliseksi jäänyt var­
hainen hoito ei estä vasta-ainetasojen myöhem­
pää nousua, jos kehittyy levinnyt tauti. Jos
anamneesin ja oireiden perusteella epäillään
varhaista levinnyttä tautia, hoitopäätöstä ei pidä
lykätä vasta-aineiden nousua odoteltaessa.
Keskushermoston borrelioosia epäiltäessä
tutkitaan selkäydinnestenäyte. Mononukleaari­
Suomen Lääkärilehti 20/2015 vsk 70
soluvaltainen pleosytoosi (kymmeniä tai satoja
x 10 6 /l, korkeimmat arvot meningiitissä ja
­radikuliitissa) ja suurentunut proteiinipitoisuus
ovat tyypillisiä löydöksiä. Likvorin ja seerumin
vasta-aineet tulee määrittää samana päivänä,
jotta laboratorio voi laskea intratekaalisen vastaainetuotannon indeksin. Suurentunut arvo
­vahvistaa neuroborrelioosin mikrobiologisen
diagnoosin.
Keskushermosto-oireiden alkuvaiheessa sel­
käydinnesteestä voi löytyä borrelian nukleiini­
happoa, vaikka vasta-ainetasot eivät vielä ole
­ehtineet nousta. Erittäin harvoin on myös mah­
dollista, että neuroborrelioosiin sairastuneella
potilaalla vasta-aineita löytyy vain selkäydinnes­
teestä. Vaikka selkäydinnesteen tutkimus ei
vahvistaisi diagnoosia, hoitoon voidaan ryhtyä
pelkästään anamneesin ja oirekuvan perusteel­
la, esimerkiksi silloin kun koordinaatiohäiriöitä
tai kasvohermohalvaus ilmenee potilaalla, jolla
on hiljattain ollut EM ja seerumissa todettu bor­
reliavasta-aineita.
Neuroborrelioosin uutena biologisena osoi­
ttimena voidaan selkäydinnesteestä tutkia
CXCL13-kemokiini. Sen pitoisuus pienenee pa­
rissa viikossa, kun hoito on tehonnut. Nukleii­
nihapon osoitus (PCR) selkäydin- tai nivelnes­
teestä on spesifinen tutkimus, mutta herk­
kyydeltään liian huono sulkemaan pois borre­
lioosia. Kohtalaisen käyttökelpoisena sitä voi­
daan pitää nivelnesteestä tutkittuna.
Jos millään mikrobiologisella tutkimuksella
ei saada vahvistusta borrelioosiepäilylle, on tär­
keää hakea potilaan oireille muuta selitystä tai
diagnoosia. Ei ole riittävää tieteellistä näyttöä,
että lymfosyyttitransfomaatiotestiä tai CD57-po­
sitiivisten lymfosyyttien osuutta voitaisiin luo­
tettavasti käyttää borrelioosin diagnostiikassa.
Silti näitä testejä käytetään esimerkiksi Saksas­
sa yksityisissä laboratorioissa, ja suomalaisetkin
potilaat ovat lähettäneet verinäytteitään niihin
tutkittaviksi.
Hoitovaste diagnostiikan osana
Koska borrelioosin diagnostiikkaan liittyy joskus
haasteita, viimeistään positiivisen hoitovasteen
voidaan katsoa vahvistavan diagnoosia. Selvä var­
hainen levinnyt borrelioosi paranee antibiooteilla
yleensä hyvin jo hoidon aikana. Jos borrelioosi
on sen sijaan jo ehtinyt aiheuttaa kudosvauriota,
korjaantuminen voi kestää kuukausia mikrobio­
logisti tehokkaan hoidon päättymisen jälkeen­
1419
Taulukko 2.
Borrelioosin antibioottihoito.
Aihe
Lääke ja annos
Hoidon kesto
Huomattavaa
Erythema migrans ja lymfosytooma
amoksisilliini
500–1000 mg x 3
500 mg x 4
2(–3) viikkoa
Yli 100 kg painavalle 1000 mg:n annos
Raskaana olevalle 4 kertaa päivässä
Jos hoito viivästynyt useita viikkoja, 3 viikon hoito
doksisykliini 100–150 mg x 2
2(–3) viikkoa
Yli 100 kg painavalle 150 mg:n annos
Jos hoito viivästynyt useita viikkoja, 3 viikon hoito
allergisille kefuroksiimiaksetiili
500 mg x 2
2(–3) viikkoa
Jos hoito viivästynyt useita viikkoja, 3 viikon hoito
atsitromysiini 500 mg x 1
yhteensä 3–5 g
Hoidon epäonnistumisia kuvattu
Yleisoireet: artralgia, myalgia,
päänsärky, lämpöily
doksisykliini 100 mg x 2
4 viikkoa (3–4 viikkoa)
Jos oireet ovat kestäneet pitkään, 4 viikon hoito
Kasvohermon tai
muun aivohermon halvaus
doksisykliini 100 mg x 2 tai
keftriaksoni 2 g x 1 i.v.
4 viikkoa (3–4 viikkoa)
3 viikkoa (2–3 viikkoa)
Radikuliitti, meningiitti
keftriaksoni 2g x 1 i.v. tai
doksisykliini 100 mg x 2
3 viikkoa
4 viikkoa
Sydänoireet
kuten yllä
Silmäoireet
kuten yllä
Varhainen leviäminen
Myöhäisoireet
Enkefaliitti, myeliitti
keftriaksoni 2 g x 1 i.v.
3 viikkoa
Perifeerinen neuropatia
keftriaksoni 2 g x 1 i.v.
doksisykliini 100 mg x 2
3 viikkoa
4 viikkoa
Acrodermatitis chronica atrophicans (ACA)
doksisykliini 100 mg x 2 tai
amoksisilliini 500–1000 mg x 3
tai keftriaksoni 2 g x 1 i.v.
4 viikkoa
3 viikkoa
3 viikkoa
Artriitti
kuten ACA
kin. Tavallisia syitä huonoon hoitovasteeseen
ovat väärä diagnoosi ja uusi tartunta.
Hoidon jälkeen esiintyvien oireiden patoge­
neesi on hyvin moninainen; mm. niveloireet voi­
vat selittyä autoimmuunimekanismilla. Doksi­
sykliinillä voi olla anti-inflammatorista vaikutus­
ta, ja tämä voi vaikeuttaa vasteen mekanismin
tulkintaa. Pitkistä antibioottihoidoista ei ole osoi­
tettu olevan hyötyä.
Hoito
Varhaisen hoidon tarkoituksena on estää borre­
lioosin leviäminen ja ehkäistä kroonisten vau­
rioiden synty. Borrelioosi pyritään hoitamaan jo
ihoborrelioosivaiheessa 2–3 viikon antibiootti­
kuurilla (taulukko 2), eikä tästä kannata poiketa
kuin varman lääkeallergian vuoksi. Jos potilaal­
14 2 0
la on myös yleisoireita, kuurin voi pidentää 3–4
viikkoon.
Levinneen borrelioosin hoito ei ole Suomessa
vakiintunutta. Tiedetään, että levinnyttä borre­
lioosia sairastavista paranee 3 viikon keftriakso­
nihoidolla vuoden seurannassa noin 90 % (6).
Monessa Euroopan maassa levinnyttä borre­
lioosia hoidetaan 2 viikon doksisykliinihoidolla.
Neuroborrelioosin hoidossa sillä on saatu ver­
tailututkimuksissa samankaltaisia tuloksia kuin
keftriaksonilla (7,8). Keftriaksonia on suositeltu
erityisesti myöhäiseen keskushermosto-oirei­
seen tautiin (myeliitti, enkefaliitti, vaskuliitti),
kun taas varhaista neuroborrelioosia (kasvo­
hermohalvaus, radikuliitti, meningiitti) hoide­
taan usein doksisykliinillä suun kautta (9). Kef­
triaksoni on toki näissäkin vaihtoehto. Suomes­
Suomen Lääkärilehti 20/2015 vsk 70
sa on meneillään neuroborrelioosin 4 viikon
doksisykliinihoitoa p.o. ja 3 viikon keftriakso­
nihoitoa vertaileva tutkimus.
Nivelborrelioosin hoidossa 4 viikon amoksi­
silliini- tai doksisykliinihoitoa pidetään mm.
Yhdysvalloissa käypänä hoitona (10). Jos oireet
jatkuvat sen jälkeen, hoito voidaan uusia käyt­
täen keftriaksonia tai jatkaa toinen kuukausi
suun kautta otettavaa antibioottilääkitystä. Sen
jälkeen potilas yleensä hyötyy toistuvien oirei­
den hoidossa anti-inflammatorisista tai reuma­
lääkkeistä tai artriiteissa jopa synovektomiasta
enemmän kuin antibiooteista. ●
Kiitän professori Jarmo Oksia tekstin
­kommenteista ja korjausehdotuksista sekä
­erythema migrans -ihottuman valokuvasta.
English summary | www.laakarilehti.fi | in english
Clinical management of borreliosis
Suomen Lääkärilehti 20/2015 vsk 70
1421
English summary
Mari Kanerva
Docent, Specialist in Internal
Medicine and Infectious
Diseases, Head of Department
Infectious Diseases Clinic,
Helsinki University Hospital
Clinical management of borreliosis
The high risk areas for borreliosis in Finland are the southern coastal area and the south-western archipelago,
where carriage rates of Borrelia spirochetes of up to 26% have been reported. The risk of Borrelia transmission
through a tick bite is usually highest after more than one day of attachment. Not all patients with borreliosis
recall a tick bite or a subsequent erythema migrans rash (EM), therefore these are not a prerequisite for the
clinical suspicion of borreliosis. EM typically appears after one week (minimum of 2 days), enlarges in diameter
up to more than 5 cm and disappears after some weeks, often spontaneously.
The timely management of EM is important to prevent later sequelae of the infection. If left untreated, within
the next few months or even during EM, the patients may develop migratory muscle or joint pains, low grade
fever and headache due to dissemination of the spirochetes. Symptoms of neuroborreliosis may follow as
the most common presentation. Cranial nerve palsy (typically the facial nerve, also bilaterally) or painful
meningoradiculitis (Bannwarth’s syndrome) with regional skin hyperaesthesia and numbness are typical. Some
patients may develop arthritis with recurrent joint swelling of large weight-bearing joints. Carditis and ocular
disease (keratitis/uveitis) are quite rare.
Late manifestations of borreliosis may develop months or even years after the primary dissemination. Arthritis
often presents as recurrent joint swelling. Neurological symptoms may manifest as encephalopathy or recurrent
meningitis or polyneuropathy. Acrodermatitis chronica atrophicans is a skin manifestation usually associated
with regional neuritis.
The clinical work-up on suspicion of borreliosis should be based on the history and symptoms: history of tick
bite, EM and symptoms of early dissemination and the consequent later manifestations. Anti-borrelial antibodies
should only be tested for on clinical suspicion of disseminated disease, and if positive, they substantiate the
diagnosis. The antibodies rise slowly, over months: at the time of EM they are typically not elevated, and may not
rise after early treatment. Intrathecal production of borrelial antibodies confirms a microbiological diagnosis of
neuroborreliosis. CXCL-13 is a useful chemokine marker in CSF to show successful treatment of neuroborreliosis.
PCR-detection of borrelial DNA has quite a low sensitivity, but can help in the diagnosis of borrelial arthritis or
very early central nervous system infection.
EM should be treated with oral antibiotics, 2-3 weeks of amoxicillin 500-1000 mg x 3 or doxycycline 100-150
mg x 2 (the dose depending on the weight of the patients). Early dissemination and Bannwarth’s radiculitis
or cranial nerve palsy can be treated with oral doxycycline (3-4 weeks) or i.v. ceftriaxone (3 weeks). Late
neurological manifestations, including encephalitis or cerebral vasculitis can be treated with i.v. ceftriaxone for
3 weeks. Arthritis can be treated with 4 weeks of oral amoxicillin or doxycycline. A treatment response further
substantiates the diagnosis.
Sometimes the patient may have remaining symptoms for several months after treatment, which does
not indicate treatment failure. The pathogenesis of these symptoms varies and may include autoimmune
mechanisms, for example. Patients suffering from symptoms such as fatigue after borreliosis do not benefit from
an extended course of antibiotics.
14 2 1 a
Suomen Lääkärilehti 20/2015 vsk 70
Taulukko 2.
Borrelioosin antibioottihoito.
Aihe
Lääke ja annos
Hoidon kesto
Huomattavaa
Erythema migrans ja lymfosytooma
amoksisilliini
500–1000 mg x 3
500 mg x 4
2(–3) viikkoa
Yli 100 kg painavalle 1000 mg:n annos
Raskaana olevalle 4 kertaa päivässä
Jos hoito viivästynyt useita viikkoja, 3 viikon hoito
doksisykliini 100–150 mg x 2
2(–3) viikkoa
Yli 100 kg painavalle 150 mg:n annos
Jos hoito viivästynyt useita viikkoja, 3 viikon hoito
allergisille kefuroksiimiaksetiili
500 mg x 2
2(–3) viikkoa
Jos hoito viivästynyt useita viikkoja, 3 viikon hoito
atsitromysiini 500mg x1
yhteensä 3–5g
Hoidon epäonnistumisia kuvattu
Yleisoireet: artralgia, myalgia,
päänsärky, lämpöily
doksisykliini 100 mg x 2
4 viikkoa (3–4 viikkoa)
Jos oireet ovat kestäneet pitkään, 4 viikon hoito
Kasvohermon tai
muun aivohermon halvaus
doksisykliini 100 mg x 2 tai
keftriaksoni 2 g x 1 i.v.
4 viikkoa (3-4 viikkoa)
3 viikkoa (2-3 viikkoa)
Radikuliitti, meningiitti
keftriaksoni 2g x 1 i.v. tai
doksisykliini 100 mg x 2
3 viikkoa
4 viikkoa
Sydänoireet
kuten yllä
Silmäoireet
kuten yllä
Varhainen leviäminen
Myöhäisoireet
Enkefaliitti, myeliitti
keftriaksoni 2 g x 1 i.v.
3 viikkoa
Perifeerinen neuropatia
keftriaksoni 2 g x 1 i.v.
doksisykliini 100 mg x 2
3 viikkoa
4 viikkoa
Acrodermatitis chronica atrophicans (ACA)
doksisykliini 100 mg x 2 tai
amoksisilliini 500–1000 mg x 3
tai keftriaksoni 2 g x 1 i.v.
4 viikkoa
3 viikkoa
3 viikkoa
Artriitti
kuten ACA
Suomen Lääkärilehti 20/2015 vsk 70
1421b