Lehti 4/2015 - Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
POHJANPIIRI POHJOIS-POHJANMAAN 4 2015 SAIRAANHOITOPIIRI Asiakaslähtöisyydessä punnitaan asenne ja organisaation joustavuus s. 6 Uusi asiakaspalautejärjestelmä käyttöön alkusyksystä Nyt kun kesä mennyt on s. 18 s. 10 Kastellin Apteekki Apteekki lähelläsi Kastellin apteekki sijaitsee kätevästi OYS:a vastapäätä Katrillin talossa. Kastellin Kattavat aukioloajat Apteekki Palvelemme nyt myös iltaisin ja viikonloppuisin. AINTI! l lii UUSI SIJMeille on helppo ktulla ”Fysiopalvelu Knuuttila & Sarias toteuttaa fysioterapiaa ja kuntoutusta kokonaisvaltaisesti ja laaja-alaisesti. Päätavoitteeseemme kuuluu palvella asiakkaitamme laadukkaalla ja luotettavalla toiminnalla.” Tutustu uusiin verkkosivuihimme www.fysiopalvelu.com Kiviharjunlenkki 7, 90220 OULU [email protected] Soita apua meiltä 08 5546 252 kk i fii Poikkea meille OYS:n valoristeyksestä. Apteekkimme edessä on runsaasti ilmaista parkkitilaa. Myös liikuntaesteisillä on vaivaton pääsy apteekkiin. Oulun 11. Kastellin Apteekki Kumpulantie 1 90230 OULU 040 353 0033 (08) 330 033 PALVELEMME: Ma-La 8- 21 Su 10-18 [email protected] www.kastellinapteekki.fi k llii kkii fii www.kastellinapteekki.fi /rantasipi.fi Tervetuloa asumaan Oulun Medikiinteistöt Oy:n vuokra-asuntoihin! www.medikiinteistot.fi VIIHTYISÄSTI MERIMAISEMISSA RANTASIPI Tropiclandia Vaasan Vaskiluodon merimaisemissa tarjoaa upeat puitteet niin vapaa-ajan viettoon kuin onnistuneen kokouksen järjestämiseen. Meillä nautit mukavista unista, Ravintola Waskian herkuista ja antaudut tanssin pyörteisiin ravintolan tanssi-illoissa! Lemmenpolku 3, 65170 Vaasa 06 283 8000 | rantasipi.fi 2 P OH J ANP IIRI 4/2015 Oulun Medikiinteistöt Oy Sairaalanrinne 4 G A 1 90220 OULU [email protected] TOIMISTOMME PALVELEE: MA–PE klo 8.00–12.00, 14.00–15.45 P i r j o K e j one n hallintoy lih oit aja pääkirjoitus Asiakaslähtöisyys keskeisenä tavoitteena P ohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin strategiassa todetaan, että suunnittelem- kuva Tiina Mäki me sairaanhoitopiirissä toimintamme niin, että potilaat, sairaalan asiakkaat voivat itse osallistua voimavarojensa mukaan hoitonsa suunnitteluun, toteutukseen ja seurantaan sekä vaikuttaa hoitopaikan, ajankohdan ja hoitavan lääkärin valintaan. Tavoitteenamme on toteuttaa tarpeelliseksi arvioitu hoito yhteisymmärryksessä potilaan kanssa: sovitulla tavalla ja hänen eettisiä arvojaan ja kulttuuritaustaansa kunnioittaen. Toimintamme ja hoitopäätöstemme perusarvoina ovat oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoisuus. Puhumme usein asiakaslähtöisestä toiminnasta, mutta kuinka hyvin käytännössä toteutamme mm. mainittuja strategian linjauksia ja mitä voimme tehdä käytännössä asiakaslähtöisen ajattelun ja toiminnan kehittämiseksi tulevaisuudessa? On hyvin tavallista, että me ammattilaiset määrittelemme keskenämme asiakkaittemme tarpeita. Todellisessa asiakaslähtöisessä toiminnassa otamme asiakkaat luontevasti mukaan mm. toiminnan ja prosessien suunnitteluun heti alusta lähtien. Tähän on nyt mahdollisuus sairaalan toimintaa uudistettaessa ja mm. Tulevaisuuden sairaala OYS 2030 uusia asiakaslähtöisiä toimintamalleja rakennettaessa. Kannustan kaikissa yksiköissä henkilöstöä käymään keskustelua siitä, miten hyödynnämme asiakkaiden näkemyksiä ja kokemuksia nykyistä paremmin. Asiakaslähtöinen toiminta edellyttää asiakkaan kuuntelua, välittämistä ja kunnioitusta. Hoitotyössä asiakkaan kohtaaminen on arkipäivää ja useimmat asiakkaiden positiiviset ja negatiiviset palautteet liittyvät juuri kohtaamiseen tai kohteluun. Asiakkaiden kanssa tulee käydä vuoropuhelua siitä, miten heidän tarpeensa voidaan tyydyttää parhaalla mahdollisella tavalla. Lähtökohtana on, että asiakaspalvelu on ammattitaitoista ja joustavaa. Hoidon tulee perustua parhaaseen saatavissa olevan tietoon. Asiakkaita tulee ymmärtää ja tukea sairauden eri vaiheissa. Asiakaslähtöisessä toiminnassa toimintaprosessin sujuvuus on tärkeää. Yhdessä muiden sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden kanssa meidän on sovittava, mistä hoitoprosessien osasta kukin toimija tulevaisuudessa vastaa. Myös eri ammattiryhmien väliseen työnjakoon tulee edelleen panostaa. Kaikenlaisia päällekkäisyyksiä tulee karsia ja asiakkaiden tarpeetonta ohjaamista yksiköstä toiseen tai ammattilaiselta toiselle vähentää. Asiakkaiden osallistumista omaan hoitoprosessiinsa tulee lisätä. Tämä edellyttää mm. sähköisten palvelujen laajempaa käyttöottoa; sähköinen ajanvaraus ja asiakasneuvonta, monimuotoiset potilasohjausmallit ja modernit vastaajapalvelut ovat jo tätä päivää terveydenhuollossa. Terveysteknologian ja mm. mobiilipalvelujen käyttöä voidaan lisätä, sillä myös asiakaskuntamme muuttuu ja vaatimukset näiltä osin kasvavat. Asiakaslähtöinen toiminta ottaa huomioon eri-ikäisten ja erilaisten asiakkaiden tarpeita ja tämä asettaa myös meille haasteita. Haasteet on tarkoitettu ratkaistavaksi ja uskon, että meillä on tarvittaviin ratkaisuihin kaikki ”eväät” olemassa. Syksy on pikku hiljaa tulossa. Onneksi saimme vielä nauttia upean elokuun lämmöstä ja auringon säteistä! Hyvää syksyä kaikille! n Pirjo Kejonen PO H JAN PII R I 4 / 2 0 1 5 3 sisältö 14 Po hja n piir i n u m e ro 4 / s y y s ku u 2015 POHJANPIIRI 40. vuosikerta Ilmestyy kuusi kertaa vuodessa http://www.ppshp.fi JULKAISIJA 3 Pääkirjoitus: Asiakaslähtöisyys keskeisenä tavoitteena 5 Työ ja tekijä: Kuntoutusohjaajan työ on liikkuvaa 6 Asiakaslähtöisyydessä punnitaan asenne ja organisaation joustavuus Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä 08 315 2011 PÄÄTOIMITTAJA Pasi Parkkila, kehitysjohtaja PPSHP [email protected] 08 315 4173 10 Uusi asiakaspalautejärjestelmä käyttöön alkusyksystä 11 Monetra lunastaa lupauksiaan TOIMITUS Viestintätoimisto Verbi Oy 12 Tupakoimattomana leikkaukseen –malli pilotointivaiheessa Liisa Ahlstén [email protected] 0400 582 588 13 Hänniltä koko maan tietoisuuteen Martti Ahlstén [email protected] 0500 582 588 14 Harjoitus tartuntavaarallisen potilaan hoitopolusta OYS:ssa 16 Hoitajien osaaminen teki vaikutuksen Jaakko Ahlstén [email protected] 045 679 3427 18 Nyt kun kesä mennyt on … siihen voi siihen palata muistoissa 20 Sairaalamikrobiologille mikroskoopin tiirailu on kiehtovaa VALOKUVAAJAT Pirjo Pyhäluoto, PPSHP [email protected] 08 315 3545 21 Ervan kuulumisia: Terveydenhuollon palvelut saatavilla 22 Syöpä nujerretaan hoitokombinaatioilla Sylvi Savolainen, PPSHP [email protected] 08 315 3545 25 Alueellinen koulutuspäivä: Seksuaalisuus elämänkaaressa Tiina Mäki, PPSHP [email protected] 08 315 3546 26 Minun vaparini Pekka Huovinen, PPSHP [email protected] 0400 305 613 27 Voitto kotiin 28 Ramppa kalakattaa: Vielä koiruuksia Jukka Veijola, PPSHP [email protected] 040 8474 263 29 This is the Voice of OYS 30Kiitokset SIVUNVALMISTUS Marika Määttä, Erweko (taitto) Ari Honkonen, Erweko (kuvat) 31 Hoitoketjut: Keuhkoahtaumataudin uudistettu hoitoketju 32 Henkilöstöedustajan mietteitä: Säästeliäästi syksyyn TOIMITUSNEUVOSTO Pj. Hannu Leskinen Kauko Halmetoja Juha Jääskeläinen Pirjo Kejonen Juha Korpelainen Aino-Liisa Oukka Pasi Parkkila Jarkko Raatikainen Tuula Virsiheimo Heikki Wiik 32 Uusi työkalu syöpälääkkeiden kehitykseen 33 HALO-neuvottelukunta: Rutiininomaisesta recurrens-hermon monitoroinnista ei ole hyötyä 33 Kunnat onnistuivat hillitsemään terveydenhuollon kustannuksia 34 jos minulta kysytään, niin...Ajatuksia tarkastuslautakunnan näkökulmasta TOIMITUKSEN OSOITE Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Kajaanintie 50 PL 10, 90029 OYS 35 Lapset puheeksi –toimintamallilla saatu erinomaisia tuloksia OSOITTEEN MUUTOKSET [email protected] 08 315 4698 18 ILMOITUKSET Olavi Määttä [email protected] 0400 881 717 POHJANPIIRI ILMESTYY V. 2015 Nro 5 30.10. Nro 6 11.12. PAINOPAIKKA Erweko Oy KANNEN KUVA Tiina Mäki Kuntoutus- T E K S T I Liisa A h l s t é n ohjaajan K työ on liikkuvaa aikuisten kanssa työskentelevä kuntoutusohjaaja Pirjo Tenno on peruskoulutukseltaan sosiaalikasvattaja, mutta on opiskellut lisäksi myös mm. kuntoutusta ja mielenterveystyötä. Kuntoutusohjaus on lakisääteistä. Työ on liikkuvaa, työkenttänä on koko sairaanhoitopiiri. Kuntoutusohjaajan työn tarkoitus on tavata kuulovammaisia heidän arkisessa ympäristössään, työpaikalla tai kotona. Koti- ja työpaikkakäyntejä on näin ollen runsaasti. Kuulovammaisille tarkoitettujen apuvälineiden arsenaali on monipuolinen. Jotta apuvälineistä saatu hyöty olisi maksimaalinen, pitää laitetta osata käyttää ja sen pitää olla käyttökunnossa. Kuntoutusohjaus ei kuitenkaan ole pelkästään apuvälinekuntoutusta vaan suurelta osin potilaan ja omaisten motivointia ja arjessa selviytymisen uulovammaisten tukemista kaikilla elämän alueilla. Kuulovamma altistaa syrjäytymiselle, jota kuntoutusohjaaja omalta osaltaan yrittää ehkäistä. Esimerkiksi television kuunteluun on tarjolla monenlaisia vaihtoehtoja, ja koska televisioita on monenlaisia, johtojen kiinnittäminen ei ole ihan yksinkertainen juttu. Kotikäytössä induktiosilmukan ideana on saada ääni maailma selkiytettyä. Ja näin television ääni voidaan pitää niin pienenä, ettei se häiritse esimerkiksi naapureita. Apuvälineitä monelta eri luukulta Kuulovammaisten kuntoutusohjaajilla ei OYS:ssa ole varsinaisesti vastaanottoa lukuun ottamatta audionomin kanssa pidettävää FM-laitejärjestelmän yhteistyösovitusta. FM-laitejärjestelmä on nykyään pieni, siihen kuuluu lähetin ja vastaanotin, jota asiakas voi K U VAT S y l v i S a v ol a i ne n työ ja tekijä Aikuisten kuulovammaisten kuntoutus ohjaajat työskentelevät OYS:ssa kuulo keskuksessa. Pirjo Tenno on yksi kolmesta. Työ on asiakkaiden arjessa selviytymisen tukemista. käyttää haluamallaan tavalla. Kuntoutusohjaaja tekee Kelalle suosituksen laitteen hankinnasta ja asiakas itse tekee sinne hakemuksen hänelle parahiten sopivasta laitteesta. Kuulovammaisten kuntoutusohjaajalla on monentyyppisiä yhteistyökumppaneita. Esimerkiksi näkökeskuksen kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä, jos asiakkaalla on sekä kuulo- että näkövamma. Työterveyshuolto tai työvoimatoimisto saattaa myös kutsua kuntoutusohjaajan palaveriin keskustelemaan siitä, miten asiakaan asioita voidaan parhaiten edistää. Kuntoutusohjaajan työsarkaan kuuluvat myös hakemukset vammaispalvelulain mukaisten hälytyslaitteiden hankkimiseksi asiakkaille. Tällaisia ovat esimerkiksi vilkkuvalolla tai täristimellä varustetut ovikellot ja palohälyttimet. Pienoisapuvälineitä kuten aiemmin mainittuja televisionkuuntelun apuvälineitä voidaan luovuttaa asiakkaalle suoraan OYS:sta Jokainen asiakastapaaminen, vaikka entisenkin asiakkaan kanssa, on Pirjo Tennon mukaan ainutkertainen. ”Mihinkään tapaamisen ei voi mennä etukäteen valmistautumatta, vaikka usein ne eivät kuitenkaan tapahdu kaavailemallani tavalla.” Pirjo Tenno on koko työuransa työskennellyt kuulovammaisten kanssa. Viittomakielentaito saattoi olla se ratkaiseva tekijä, jonka vuoksi hänet OYS:iin kuntoutusohjaajaksi aikoinaan valittiin. Viittomakielisten osuus väestöstä pienenee koko ajan samoin kuin, kiitos lääketieteen kehityksen, myös täysin kuurojen osuus. Sen sijaan väestön ikääntyessä kuulovammaisten määrä lisääntyy koko ajan. Kuulovammaisten kuntoutusohjaajalle riittää siis töitä jatkossakin. n n Pirjo Tenno apuväline kaapilla. Pienoisapuvälineitä mm. televisionkuuntelun apuvälineitä voidaan luovuttaa asiakkaalle suoraan OYS:sta. PO H JAN PII R I 4 / 2 0 1 5 5 T E K S T I Liisa A h l s t é n K U VAT T i i n a M ä k i Asiakaslähtöisyydessä punnitaan asenne ja organisaation joustavuus Palveluiden asiakaslähtöisyydessä on pitkälti kysymys siitä, että jokainen palvelujen piiriin hakeutuva ihminen halutaan kohdata yksilöllisine tarpeineen. Kysymys on siis asenteista, mutta myös organisaation prosessien sujuvuudesta ja joustavuudesta. OYS:ssa asiakaslähtöisyyttä pidetään tärkeänä kehittämiskohteena. 6 P OH J ANP IIRI 4/2015 PO H JAN PII R I 4 / 2 0 1 5 7 A siakaslähtöisyydessä on sairaanhoitopiirin johtaja Hannu Leskisen mukaan kyse toimintatavasta, jonka mukaan jokainen asiakas kohdataan ihmisarvoisena yksilönä palvelutarpeesta riippumatta. Keskeistä on, ettei palveluja järjestetä organisaatiolähtöisesti, vaan asiakkaan tarpeista käsin mahdollisimman toimiviksi. ”Asiakas osallistuu itse alusta asti palvelutoiminnan suunnitteluun yhdessä palvelun tarjoajien kanssa. Tämä edellyttää asiakkaalta ja palvelutarjoajalta vuoropuhelua ja yhteisymmärrystä siitä, miten tarpeet ja palvelumahdollisuudet voidaan tyydyttää parhaalla mahdollisella tavalla”, hän toteaa. – Tämänsisältöiset ajatukset löytyvät myös sairaanhoitopiirin strategiasta. Riippumatta kansallisen lainsäädännön etenemisestä, meidän on Leskisen mukaan haettava omalla alueellamme rohkeasti sellaisia toimintatapoja ja käytäntöjä, joilla palvelut voidaan saada asiakkaille nykyistä joustavammin. Nykyjärjestelmässähän asiakas voi pudota eri palveluorganisaatioiden väliseen kuiluun esimerkiksi siksi, että tieto eri toimijoiden välillä ei kulje. 8 P OH J ANP IIRI 4/2015 Ilmoittautumisautomaatilla asiakkaat tarvitsevat edelleen joskus apua, kertovat röntgentukihenkilö Maritta Jokela (vas.) ja apulaisosastonhoitaja Heli Heikkilä. Aulahoitajat potilasta varten Käytännön työssä asiakaslähtöisyys toteutuu potilaiden kohtaamisissa, päivittäisessä toiminnassa, esimerkiksi potilaiden poliklinikalle tai osastohoitoon tulotilanteissa. Röntgenpalvelut kuuluvat usein potilaan hoitoketjuun ja aulahoitajat varmistavat käynnin sujuvuuden. Röntgentukihenkilönä sekä avohoitotalossa että päivystysröntgenissä työskentelevällä Maritta Jokelalla on pitkä kokemus potilaiden vastaanottamisesta. Viime vuosina käyttöön otetut iImoittautumisautomaatit helpottavat jonkin verran hoita jien työtä, mutta hänen mielestään automaatti-ilmoittautuminen ei tule koskaan onnistumaan kaikilta potilailta ja siksi ilmoittautumisaulassa tarvitaan jatkossakin ihmisen läsnäoloa. Avohoitotalossa on monta odotusaulaa ja usein potilaita oh- jataan oikeaan paikkaan kädestä pitäen. – ”Kun potilas kokee tulleensa autetuksi, saattaa hän vielä pois lähtiessään käydä kiittämässä”, Maritta Jokela kertoo. Aulahoitajien läsnäolo vähentänyt valituksia Päivystysröntgenissä aulahoitajana työskentelevä lähihoitaja Suvi Ukkola kertoo, että välillä aulahoitaja puuttuu asiakaslähtöisyyden nimissä potilaiden tutkimusvuoroihin. Joskus on toimittava vanhan sanonnan ”hätä ei lue lakia” mukaisesti ja järjestettävä joku potilas ikään kuin jonon ohi, kun tutkimus pitää tehdä rakko täynnä ja pissahätä käy ylivoimaiseksi. Yhteispäivystyksessä potilaat joutuvat usein odottamaan lääkärille pääsyä useita tunteja, kun esimerkiksi odotellaan laboratoriotulosten valmistumista. Lähihoitaja Jarkko Finni on aulahoitajana saanut potilailta ylitsevuotavaa kiitosta, kun on saattanut liikuntarajoitteisen potilaan vessaan tai on tuonut janoiselle vettä. – ”Ei ole kaukana, että siinä on jo perintöjä oltu jakamassa”, hän huumorilla höystäen kertoo. Pitkät odotusajat aiheuttavat päivystyksessä välillä järjestys- häiriöitä ja jotkut potilaat kysyvät huolestuneina, onko heidät kokonaan unohdettu. Aulahoitajan liivi päällä kulkeva hoitaja rauhoittaa jo pelkällä läsnäolollaan ja potilaiden on helppo kysyä häneltä oman hoitonsa etenemisestä. Päivystyksessä työskentelee kaksi aulahoitajaa Pohjois-Suomen terveydenhuollon tukisäätiön kolmivuotisen rahoituksen turvin. Säätiö puolestaan on saanut varoja tähän tarkoitukseen Vieno ja Alli Suorsan rahastolta. Aulahoitajatoimintaa on jo aiemmin pilotoitu 10 kuukautta erään potilaan järjestämän keräyksen tuotolla. Jarkko Finni kertoo osastohoitajan todenneen, että aulahoitajien palkkaamisen jälkeen valitusten määrä on aikaisemmasta vähentynyt. Potilaalle monesti riittää se, että joku kuuntelee ja ottaa tosissaan, vaikkei esimerkiksi odotusajan suhteen muutosta tapahtuisikaan. Aulahoitajille ei apulaisosastohoitaja Heli Heikkilän mukaan ole mitään erillistä kou lutusohjelmaa, mutta perehdytyksessä kiinnitetään huomiota juuri asiakaspalveluun, potilaslähtöisyyteen ja esimerkiksi uhka- ja väkivaltatilanteisiin varautumiseen. Asiakaspalaute auttaa kehittämään palvelua Laatupäällikkö Leena Langin mukaan asiakaspalautetta voi OYS:ssa antaa useammalla eri tavalla. Suullinen palaute on helpoin tapa, mutta siitä emme saa mitään yhteenvetoa. Toinen tapa on spontaani asiakaspalaute palautelaatikoihin tai sairaanhoitopiirin www-sivuilta löytyvän palautelomakkeen avulla. Organisaation kannalta palautteen saaminen on hänen mukaansa tärkeää, koska se auttaa kehittä- mään toimintaa. Spontaanin palautteen määrä on viime vuosina pysynyt suunnilleen samana, vuositasolla noin 2000 kappa letta. Sekä potilaalla että hänen läheisellään on myös mahdollisuus tehdä ilmoitus tutkimuksen tai hoidon aikana havaitsemastaan vaaratilanteesta. Sairaanhoitopiirin www-sivuilta löytyvässä vaaratapahtumailmoituksessa pyydetään kuvailemaan vaaratilanne ja sen seuraukset. Sekä palautelomakkeessa että vaaratilanneilmoituksessa on Leena Langin mukaan kohta yhteystiedoille. Tämä tulee täyttää, jos ilmoittaja haluaa, että häneen ollaan yhteydessä sen jälkeen, kun asia on organisaatiossa käsitelty. Hoitovirhe-epäilyistä potilas voi tehdä ilmoituksen potilasvahinkokeskukseen. Leena Langin mielestä asiakaslähtöisyys on sitä, että potilas otetaan palvelujärjestelmässä huomioon yksilönä, ei sairastapauksena. Päivystyksessä potilas käyttäytyy tilanteen äkillisyyden vuoksi varmasti eri tavalla kuin poliklinikalla, jonne tuloon hän Aulahoitaja Suvi Ukkola ottamassa vastaan potilaan ilmoittautumistietoja. on ennakolta valmistautunut. Kohtaamisen laatuun voi kumpikin osapuoli vaikuttaa, niin terveydenhuollon ammattilainen kuin asiakas. n Aulahoitajan läsnäolo rauhoittaa ja antaa turvallisuuden tunnetta kertovat aulahoitaja Jarkko Finni ja röntgentukihenkilö Marita Jokela. PO H JAN PII R I 4 / 2 0 1 5 9 T E K S T I Martti A h l s t é n Uusi asiakaspalautejärjestelmä KÄYTTÖÖN ALKUSYKSYSTÄ Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri on kerännyt asiakaspalautetta jo toista kymmentä vuotta. Palautteesta ei kuitenkaan ole saatu irti kaikkea hyötyä, sillä sitä ei ole pystytty käsittelemään järjestelmälli sesti. Uusi asiakaspalautejärjestelmä korjaa tilanteen. S sairaaloiden uusi asiakaspalautejärjestelmä otetaan käyttöön alkusyksyn aikana. Parhaillaan on käynnissä koulutus- ja käyttöönottovaihe. Uudistus toteutetaan yhtä aikaa sairaanhoitopiirin internet-sivuston ulkoasun uudistamisen kanssa. Muutoksen jälkeen linkki asiakaspalautejärjestelmään näkyy sivuilla nykyistä selvemmin ja on siten helpommin löydettävissä. ”Asiakas nousee keskiöön koko ajan enemmän. Nykyajan potilaat eivät enää suostu siihen, että sairaalassa vain käydään. He odottavat hyvää palvelua. He ovat myös parhaat asiantuntijat sanomaan, mitkä prosessit meillä eivät toimi. Siksi asiakaspalautejärjestelmä on yksi tärkeimmistä työkaluista potilaskeskeisyyden kehittämisessä”, potilasasiamies Hilkka Manner sanoo. airaanhoitopiirin Mahdollistaa palautteen tehokkaan käsittelyn Sairaanhoitopiiri on kerännyt asiakaspalautetta vuodesta 2004. Aluksi se tapahtui paperilomakkeilla, mutta jo muutaman vuoden kuluttua siirryttiin sähköiseen palautejärjestelmään. Nyt se uudistetaan ajanmukaiseksi. 10 P OH J ANP IIRI 4/2015 ”Nykyisestä järjestelmästä ei saada riittävästi tietoa toiminnan kehittämistä varten”, laatupäällikkö Leena Lang sanoo. ”Palautteet ohjautuvat suoraan siihen toimintayksikköön, jota palaute koskee. Koko sairaanhoitopiirin tasolla pystytään näkemään lähinnä vain, kuinka paljon palautetta on annettu. Yhteenvetotietoa ei ole saatu siitä, millaisista asioista palautetta on annettu eikä myöskään siitä, millaisia korjaavia toimenpiteitä on tehty.” Minkäänlaisia yhteneväisiä luokitteluja ei ole pystytty tekemään, koska palaute on pyydetty avoimena. Palautteen antaja on siis itse kirjoittanut asiansa omin sanoin. ”Myös uudessa järjestelmässä on mahdollista antaa palautetta omin sanoin, mutta palautteen rungon muodostavat standardoidut kysymykset, joihin palautteen antaja vastaa. Näin tiedonkeruusta tulee järjestelmällistä ja vertailtavaa, mikä on toiminnan kehittämisen kannalta olennaisen tärkeää”, Lang sanoo. Valtakunnallinen vertailtavuus paranee, sillä myös muualla maassa potilaspalautetta on alettu kerätä vastaavanlaisessa, standardoidussa muodossa. Laajennettavissa koko ervalle Asiakaspalautejärjestelmän uusiminen ei ole yksinomaan tietotekninen uudistus. Samalla myös koko palautteiden käsittelyprosessi katsotaan läpi ja määritellään, minne palautteet ohjautuvat, miten ne käsitellään ja kootaan ja kuka prosessista vastaa sen eri vaiheissa. Myös kieliä tulee lisää. Nykyinen järjestelmä on vain suomeksi, mutta uudessa järjestelmässä palautetta voi antaa suomen lisäksi ruotsiksi ja englanniksi. Uuden palautejärjestelmän toimittaa julkisen kilpailutuksen perusteella Visma Consulting. Kyseessä on Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin hankinta. Hanke on kuitenkin valmisteltu siten, että tarvittaessa järjestelmä on mahdollista ottaa käyttöön myös muissa OYS:n erityisvastuualueen sairaanhoitopiireissä. n T E K S T I Martti A h l s t é n K U VA Joh a n n a J ä n k ä l ä MONETRA lunastaa lupauksiaan K un palvelukeskus Mo- netra perustettiin, Oulun kaupunki ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri asettivat sille kovan tavoitteen. Talous- ja henkilöstöhallintoa pitäisi pystyä tehostamaan niin, että kustannukset laskisivat 20 prosenttia viidessä vuodessa. Nyt, kun toiminnan aloittamisesta on kulunut kolme vuotta, toimitusjohtaja Päivi Pitkänen sanoo, että tavoite tullaan saavuttamaan. Vähintään. ”Olemme hyvässä vauhdissa. Jo nyt on saavutettu 15 prosentin säästöt. Otimme vuosi sitten käyttöön uuden taloushallinnon järjestelmän eikä sen tehoja ole vielä pystytty täysin hyödyntämään. Uudessa järjestelmässä on muun muassa sähköinen maksumääräys, sähköinen muistiotosite sekä erilaisia automaattisia raportteja. Kun ne saadaan täysimääräisesti käyttöön, toiminta tehostuu entisestään tämän ja ensi vuoden aikana”, Pitkänen kertoo. Palvelukeskus Monetran toiminta on käynnistynyt hyvin. Omistajien asettama tehokkuustavoite on täyttymässä, asiakasomistajien määrä on kasvanut ja palveluvalikoima monipuolistunut. Kunnat ja kuntayhtymät pyrkivät yleisesti tehostamaan toimintaansa, joten Monetran kaltaisia palvelukeskuksia on syn tynyt muuallekin Suomeen. Palvelukeskus on voittoa tavoittelematon yhtiö, jonka asiakkaat ovat samalla yhtiön osakkaita. Ostettavia palveluita ei tarvitse kilpailuttaa, koska hankintasopimuksen tekevä julkinen organisaatio on yrityksen omistaja. Toiminta kasvanut ja monipuolistunut Monetra aloitti tuottamalla talous- ja henkilöstöhallinnon peruspalveluita: talous- ja palkkalaskentaa, matka- ja kululaskujen käsittelyä. Toiminta on laajentunut nopeasti. Nyt peruspalveluiden lisäksi tarjolla on henkilövuokrausta, eläkeneuvontaa, sopimusneuvontaa sekä koulutus- ja konsultointipalveluita. Palveluita kehitetään ja monipuolistetaan koko ajan asiakkaan tarpeiden mukaan. Myös tavoitteessa laajentaa Monetran omistuspohjaa on onnistuttu hyvin. Nyt omistajaasiakkaita on jo runsaat 40. Henkilökuntaa oli toiminnan alkaessa 90, nyt 160. Ensimmäisen vuoden liikevaihto oli 7 miljoonaa euroa. Tänä vuonna se tulee olemaan noin 12 miljoonaa. ”Sote-uudistus on pienoinen kysymysmerkki. Uskomme, että se kasvattaa palveluidemme kysyntää ja omistajien määrää. Olipa sote-malli mikä tahansa, se vie kunnilta pois noin puolet toiminnan volyymista. Silloin jokainen kunta joutuu miettimään, onko enää järkevää hoitaa talous- ja henkilöstöhallintoa oma- na toimintana”, Päivi Pitkänen pohtii. Työntekijät tyytyväisiä Monetran henkilökunta muodostuu valtaosin kuntien ja sairaanhoitopiirin entisistä työntekijöistä, jotka ovat siirtyneet vanhoina työntekijöinä, kun toimintoja on siirretty Monetralle. Muutos usein pelottaa ja Päivi Pitkäsen mukaan myös Monetran käynnistymiseen liittyi pelkoja. Kun perustamista valmisteltiin, ihmiset pohtivat, kuka joutuu lähtemään, kuka saa jäädä entiselle työnantajalle. ”Muistan, kun ensimmäisen kerran tulin työntekijöiden eteen. Toin heille kevätesikot ja painotin, että kukaan ei ole joutunut vaan teidät on valittu Monetraan. Vaikka työ sinänsä on samaa kuin ennen, sen merkitys työnantajalle on paljon suurempi. Kun entisen työnantajan palveluksessa tuotettiin tukipalveluita varsinaiselle toiminnalle, Monetrassa työ on yrityksen ydinliiketoimintaa”, Pitkänen kertoo. Sopeutuminen uuteen on joillekin suhteellisen helppo, toisille vaikeampi. Henkilöstökyselyssä 84 prosenttia työntekijöistä on ilmoittanut pitävänsä Monetraa todella hyvänä työpaikkana, joten muutos näyttää varsin onnistuneelta. n Monetran työntekijät viettämässä virkistyspäivää Kierikissä. PO H JAN PII R I 4 / 2 0 1 5 11 Tupakoimattomana leikkaukseen –malli pilotointivaiheessa TEKSTI Liisa A hlstén K U VA T i i n a M ä k i Tupakoimattomuuden edut leikkaushoitoon tulevalle potilaalle on tiedetty jo pitkään. Pilotin avulla rakennetut hyvät käytännöt viedään nyt arkeen yhdessä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon voimin. T henkilöstö tietää, että runsas tupakointi lisää leikkauksenjälkeisiä hengitysongelmia ja heikentää haavan paranemista. Samoin kuin sen, että tupakoinnin lopettaminen vähintään 4–8 viikkoa ennen leikkausta vähentää post operatiivisia komplikaatioita. ”Leikkaukseen tai toimenpiteeseen tulevat potilaat sen sijaan eivät läheskään aina tiedä, että tupakoinnin lopettaminen vaikuttaa siihen, että leikkausalueen verenkierto paranee, leikkauksen jälkeiset ongelmat vähenevät, leikkaushaavan paraneminen nopeutuu, haavojen tulehtumien vähenee, hengitys helpottuu ennen toimenpidettä ja sen jälkeen ja myös keuhkokuumeen vaara vähenee”, kertoo osastonhoitaja Anu Niemi-Himanka Oulaskankaan sairaalasta. Lisäksi tupakoimattomilla tupakoiviin verrattuna leikkaukseen liittyvän sydän- ja aivo infarktin sekä keuhkoveritulpan 12 erveydenhuollon P OH J ANP IIRI 4/2015 ja leikkauksen jälkeisen raajojen verisuonitukoksen vaara vähenee, suolistoleikkauksissa leikkaussauman vuotamisvaara vähenee ja luunmurtumien paraneminen nopeutuu. Tupakoinnin lopettaminen vähentää usein myös hoitoaikaa sairaalassa. Oulaskankaan sairaalassa tupakoimattomuuden positiiviset vaikutukset potilaalle haluttiin hyödyntää ja lähdettiin rakentamaan mallia, jota nyt pilotoidaan sekä Oulaskankaalla että OYS:n verisuonikirurgialla. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyö Tupakoinnin lopettamisen hyödyistä puhuminen ja tupakoinnin lopettamiseen kannustaminen olisi hyvä aloittaa jo perusterveydenhuollossa, silloin kun potilas saa lähetteen leikkausarvioon tai leikkaukseen, OYS:n Avohoitotalossa verisuonikirurgialla työskentelevä osastonhoitaja Ritva Siuruainen sanoo. Perusterveydenhuollolla on hänen mukaansa senkin vuoksi tärkeä rooli, että tutkimusten mukaan tupakointi tulisi lopettaa mieluiten kuusi kuukautta ennen leikkausta. Kun potilas tulee erikoissairaanhoitoon poliklinikkakäynnille, lääkäri ottaa asian esille. Mutta jos asiaan paneudutaan vasta silloin ensimmäisen kerran, ollaan jo myöhässä, jos tavoitteena on tuo puolen vuoden tupakoimattomuus. ”Tupakoimattomana leikkaukseen -mallin saimme keväällä valmiiksi. Olemme käyneet Oulaisten terveyskeskuksessa esittelemässä sitä ja sen mukaista potilasohjetta. Kaikki terveyskeskuksen lääkärit olivat paikalla ja tyytyväisiä siihen, että hoitoketju käydään kokonaisuudessaan läpi perus- ja erikoissairaanhoidon rajat ylittäen. Perusterveydenhuolto saa näin erikoissairaanhoidon tuen toimintansa taakse”, Anu Niemi-Himanka kertoo. ”Pilotissa mukana oleva Pfaiser on informoinut apteekkeja, joita rohkaistaan motivoimaan ja tukemaan leikkaukseen menossa olevia asiakkaita korvaustuotteiden käytössä tupakoinnin lopettamisen apuna”, hän jatkaa. Ritva Siuruainen kertoo, että leikkauksen jälkeen täytetään potilaan kanssa seurantalomake. Perusterveydenhuollon yksikön projektiryhmä kerää seurantalomakkeiden tiedot raportiksi, josta aikanaan selviää, kuinka projekti on onnistunut. Monelle leikkaukseen meneminen on pysähtymisen paikka ja motivoiva tilaisuus lopettaa tupakointi kokonaan. Tupakoimattomana leikkaukseen -mallin ei uskota kovasti työllistävän terveydenhuollon ammattilaisia terveyskeskuksissa ja sairaalassa, koska kaikki leikkaukseen tulevat potilaat eivät tupakoi. Tehokas leikkausta edeltävä tupakasta vieroitus saattaa auttaa pysyvään tupakoimattomuuteen. Tässä on ehkä syy siiten, että Pohjois-Pohjanmaan mallista on oltu kiinnostuneita muissakin yliopistollisissa sairaaloissa. n T E K S T I Ja a k k o A h l s t é n K U VA T i i n a M ä k i HÄNNILTÄ koko maan tietoisuuteen Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri oli vuonna 2010 peränpitäjä elinluovutustilastoissa. Vuonna 2014 Tero Ala-Kokon vetämä työryhmä on voittanut sairaanhoitopiirin laatupalkinnon elinluovutustoiminnan kehittämisestä ja ollut kehittämässä valtakunnallista ohjeistusta elinluovutustoimintaan. Kehittämistyön tuloksena PPSHP:n elinluovuttajamäärä ylitti valta kunnallisen keskiarvon. V 2010 voimaan tulleen lain mukaan omaisilta ei enää kysytä lupaa elinluovutukseen vaan heiltä kysytään onko potilas eläissään vastustanut elinluovutusta. Tutkimusten mukaan yli 90 prosenttia suomalaisista hyväksyy elinsiirrot, joten elinluovuttajista ei teoriassa pitäisi olla pulaa. Osastonylilääkäri, professori Tero Ala-Kokon mielestä PPSHP:ssa tarvittiin toiminnan tehostamista elinluovutusprosessissa. ”Meillä ongelma ei ollut niinkään potilaan tahdon selvittämisessä, vaan mahdollisen luovuttajan tunnistamisessa. Vuonna 2010 OYS:ssa jäi huomaamatta 14 potentiaalista elinluovuttajaa. Viime vuonna näitä tapauksia oli vain viisi. Kaiken kaikkiaan elinluovuttajia vuonna 2011 oli kaksi, vuonna 2014 jo 11. Vuonna 2014 PPSHP:n alueella elinluovutusten määrä oli 27 miljoonaa asukasta kohti, mikä ylitti valtakunnallisen keskiarvon joka on 22 ”, Ala-Kokko summaa. uonna Selkeät ohjeet koko Ervaalueelle – OYS mukana myös STM:n työryhmässä Ala-Kokon työryhmä on laatinut selkeät ohjeet mahdollisen luovuttajan tunnistamiseen ja elinluovutusprosessin aloittamiseen. Ohjeet löytyvät intranetistä Ohjeet henkilökunnalle -osiosta sekä Terveysportista. Niiden pohjalta on myös annettu paljon koulutusta sekä OYS:ssa että koko erityisvastuualueella (erva) niin koulutuspäivien kuin osastotun- tien muodossa. Elinluovuttajan tunnistaminen kuuluu kaikille osastoille, erityisesti niille joilla hoidetaan akuutteja neurologisia tai neurokirurgisia potilaita. ”Tärkeintä on ottaa huomioon mahdollisuus elinluovutuksesta toivottoman aivovaurion kohdalla. Se on osa elämän loppuvaiheen hoitoa”, Ala-Kokko sanoo. Vetovastuu toimintamallin ohjauksesta ja seurannasta on OYS:lla. Tätä varten nimettiin elinluovutuskoordinaattoriksi sairaanhoitaja Sinikka Sälkiö, jonka vastuulla on mm. ervan yhteistyö ja ympäröivien sairaaloiden kiertäminen koulutus- ja neuvonta-asioissa. Elinluovutustoiminnan valvontaa varten kehitettiin myös seurantaohjelma, johon syötetään sairaaloissa kuolleiden tiedot. Sen avulla pystytään seuraamaan onko mahdollisia elinluovuttajia jäänyt huomaamatta, ja jos on jäänyt, niin voidaan tutkia miksi näin on käynyt. Työryhmän saama laatupalkinto oli ansaittu. Työryhmä oli nimittäin myös mukana kehittämässä Sosiaali- ja terveysministeriön valtakunnallista ohjeistusta elinluovutustoiminnasta, joka on voimassa vuoteen 2018 asti. ”Työmme ei kuitenkaan ole päättynyt. Pyrimme kehittämään ohjeistusta jatkuvasti. Pohdimme koulutuksen opti- moimista, muun muassa sitä olisiko koulutusta parempi toteuttaa työpajoina eikä vain luentoina. Eri osastojen työntekijöillä ja toimijoilla on eri roolit luovutusprosessissa, joten koulutus tulisi kohdentaa tietyin osin toimijakohtaisesti ”, Ala-Kokko pohtii. Lisäksi suunnitteilla on parantaa luovuttajan omaisten tukea, joka mahdollistaa myöhemmän yhteydenpidon, neuvonnan ja keskustelun. Laatupalkinnon työryhmä jakoi tasan kaikkien jäsentensä kesken. ”Se oli mukava joulubonus meille kaikille”, Ala-Kokko naurahtaa. n Yhteispäivystys on yksi keskeisistä hoitopaikoista mahdollisen elinluovuttajan tunnistamisessa ja luovutukseen johtavan prosessin aloittamisessa. Kuvassa elinluovutustoiminnasta vastaava lääkäri Tero AlaKokko, elinluovutustyöryhmän jäsenet oh Minna Nyman ja oh Päivi Koskela sekä elinluovutuskoordinaattori Sinikka Sälkiö. Minna Nymanilla kädessään posteri, jossa kuvataan mahdollisen elinluovuttajan tunnistaminen ja hoidon toteuttaminen. Työryhmän kuului lisäksi neurologi Vesa Karttunen, nefrologi Risto Ikäheimo, sh Mira Pohjasenaho, sh Riitta Väliaho, anestesialääkäri Tuukka Toivio ja neurokirurgi Johanna Kuhmonen. PO H JAN PII R I 4 / 2 0 1 5 13 T E K S T I H a n nu S y r j ä l ä K U VA T i i n a M ä k i Harjoitus TARTUNTAVAARALLISEN POTILAAN HOITOPOLUSTA OYS:ssa Länsi-Afrikan poikkeuksellisen laaja Ebola -epidemia edellytti myös suomalaisten sairaaloiden varautumista mahdollisiin ebolapotilaisiin. Tämä työllisti kuukausien ajan infektioiden torjuntayksikön lisäksi laboratoriota, aikuisten infektio-osastoa, päivystystehoa ja röntgenosastoa. Myös yhteispäivystyksen ja ensihoidon osalta tarvittiin erityisjärjestelyitä. P ohjoisen erityisvastuu- (erva) mahdolliset ebolapotilaat olisi hoidettu OYS:ssa, sillä heitä ei olisi voitu kuljettaa Helsinkiin sopivan tartuntavaarallisen potilaan siirtämiseen tarvittavan kuljetuskaluston puuttumisen vuoksi. Hoidon organisoimiseksi OYS:ssa oli useamman kuukauden ajan ns. ebolapäivystäjä, jolle mahdollisista ebolapotilaista sai soittaa 24/7. OYS:n kuljetuskeskuksella oli valmius kuljettaa potilasnäytteet Huslabin ebolayksikköön. WHO:n mukaan ebolaan on 23.8.2015 mennessä sairastunut 28 041 henkilöä. Heistä on kuollut 11 302 (40 %). Guineassa, Liberiassa ja Sierra Leonessa ebolaan on sairastunut 881 terveydenhuollon työntekijää, joista 512 (58 %) on menehtynyt tautiin. Terveydenhuollon henkilös- 14 alueen P OH J ANP IIRI 4/2015 tön sairastuvuus Länsi-Afrikassa oli huomattava. OYS:ssa panostettiin turvalliseen ebolapotilaiden hoitoon monilla koulutustilaisuuksilla, videoilla ja suojavarusteiden pukemis- ja riisumisharjoituksilla. OYS:n ebolaohjeiden toimivuutta testattiin 25.3.2015, vrt. kuvat. Harjoitusta koordinoi osastonylilääkäri Hannu Syrjälä. Sairaankuljetus toi harjoituspotilaan aikuisten infektioosastolle. Hänelle tehtiin alipaineistetussa huoneessa ne toimenpiteet, jotka olisi tehty oikealle ebolapotilaalle. Aikuisten infektio-osastolta harjoituspotilas siirrettiin teho-osastolle. Teho hoidossa hänelle laitettiin monitoroinnin edellyttämät laitteet ja otettiin tarvittavat verikokeet ja keuhkojen röntgenkuva. Infektioiden torjuntayksikön hygieniahoitajat seurasivat infekti- oiden torjunnan toteutumista ohjeiden ja tilojen osalta. Kunkin yksikön työntekijät tarkkailivat ohjeiden toimivuutta yksiköissään. Päivän päätteeksi pidettiin yhteinen tilaisuus, jossa käytiin läpi harjoituksen kulku. Harjoituksen aikana yksiköiden yhteistyö sujui erinomaisesti. Infektioiden torjuntayksikön henkilökunta oli tyytyväinen kaikkien erinomaiseen työpanokseen ja rakentavaan kommentointiin purkutilaisuudessa. Harjoituksen aikana tehdyn tarkkailun perusteella voitiin todeta, että harjoituspotilaan hoidon kulku tapahtui oikein, eikä ebolavirus olisi levinnyt virheellisen toiminnan takia harjoitukseen osallistuneisiin työntekijöihin. Kuitenkin harjoitus toi esille myös nykyisissä tiloissa olevia puutteita, jotka voivat vaarantaa potilas- turvallisuutta ja lisäävät myös henkilökunnan tartunnan riskiä. Erityisesti tartuntavaarallisten suojavarusteiden riisumiseen tarkoitetut tilat sekä teho-osaston varsinainen potilashuone olivat liian ahtaat. Nämä lisäävät riskiä hoitoympäristön sotkeutumiselle tartuntavaarallisella eritteellä ja suojavaatteiden rikkoutumiselle. Meidän tulee jatkossakin varautua tartuntavaarallisten potilaiden hoitoon. Siksi OYS:iin tarvitaan asianmukaiset tilat hoidon edellyttämille laitteille ja suojavarusteiden pukemiselle ja riisumiselle sekä potilashuoneiden välittömässä läheisyydessä oleva laboratorio, jolloin myöskään näytteitä ei tarvitsisi kuljettaa muualle. n 1. 2. 3. 4. 5. 6. 8. 7. PO H JAN PII R I 4 / 2 0 1 5 15 T E K S T I JA K U VAT M a r t t i A h l s t é n HOITAJIEN OSAAMINEN teki vaikutuksen Suomalainen hoitaja työskentelee itsenäisemmin kuin kollega Keski- ja Etelä-Euroopassa. S tiimityö ja erityisesti sairaanhoitajien vahva rooli siinä tekivät vaikutuksen ranskalaiseen Anne Praccaan ja espanjalaiseen Carolina Cerratoon. Pracca on Lasten psykiatrisen osaston johtaja Ariège-Couseransin keskussairaalassa ja Cerrato hematologi, joka työskentelee Fuenlabradan yliopistollisessa sairaalassa Madridissa. He tutustuivat suomalaiseen terveydenhuoltoon ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin toimintaan kansainvälisen HOPE-vaihto-ohjelman kautta. ”Ranskan sairaalakulttuuri on vertikaalinen, Suomen kulttuuri horisontaalinen. Meillä lääkäri sanoo hoitajalle, mitä pitää tehdä. Suomessa hoitaja tietää itse, mitä pitää tehdä ”, Anne Pracca kertoo huomioistaan. ”Ranskalainen kulttuuri perustuu erikseen tekemiselle, suomalainen yhdessä tekemiselle. Suomalaisessa sairaalassa jokainen tietää, mitä toinen tekee ja yhdessä työskentely näkyy toimivan todella hyvin. Suomessa tehdään tiimityötä ja se on potilaan kannalta parempi toimintamalli.” Erot eivät selity pelkästään kulttuurilla, sillä myös lainsäädäntö on erilainen. Ranskalainen hoitaja ei saisi tehdä samanlaisia töitä kuin suomalainen vaikka osaisikin. Teknologian hyödyntäminen kiinnosti Ranskassa valtio päättää terveydenhuollossa kaikesta ja vastaa kustannuksista. Kansalaisilla on vapaus valita hoitopaikkansa, ja 16 laisessa hoitotyössä. Yhtenä esimerkkinä he mainitsevat telekonsultaatiot. Harvaan asutussa Suomessa helposti ajatellaan, että tiheästi asutussa Keski- ja Etelä-Euroopassa niistä ei olisi samalla tavalla hyötyä. Mutta myös Espanjassa ja Ranskassa on syrjäisiä alueita. Lisäksi liikenne ja jyrkät maastovaihtelut saattavat tehdä maantieteellisesti lyhyistä etäisyyksistä ajallisesti pitkiä. uomalaisen sairaalan P OH J ANP IIRI 4/2015 HOPE edistää kansainvälistä verkottumista ihmiset myös käyttävät valinnanvapauttaan sen mukaan, millaiseen sairauteen tai ongelmaan tarvitsevat apua. Palvelun tuottaja voi olla julkinen tai yksityinen. Espanjan terveydenhuolto on enemmän Suomen kaltainen. Se toimii hajautetusti ja pääasiassa julkisten palveluntuottajien toimesta. Silti myös Carolina Cerrato kiinnitti Oulun vierailullaan huomiota siihen, kuinka itsenäisesti hoitajat voivat toimia suomalaisissa sairaaloissa ja kuinka hyvin koulutettuja he ovat. ”Molempien maiden terveydenhuollon taso on korkea, mutta haasteena on se, että väestön odotukset ja vaatimukset kasva- Tällä kertaa Oulussa oli HOPE-ohjelman kautta kolme terveydenhuollon ammattilaista. Carolina Cerraton (vas.) ja Anne Praccan lisäksi mukana oli Isalan sairaalan lapsettomuusklinikan johtaja Hennie RijsenbrijBredewoud Hollannista. vat koko ajan. Toiminta pitäisi pystyä organisoimaan tehokkaasti siten, että vältetään turhia hoitoja ja tutkimuksia”, hän pohtii. Pracca ja Cerrato olivat vaikuttuneita myös siitä, miten teknologiaa hyödynnetään suoma- HOPE (The European Hospital and Healthcare Federation) on yhdistys, jonka jäseniksi voivat liittyä Euroopan Unionin jäsenvaltioiden kansalliset sairaalaliitot tai vastaavat toimijat. Kuntaliitto edustaa Suomea HOPEssa, koska kunnat omistavat terveyskeskussairaalat ja sairaanhoitopiirit. HOPEn toiminnan tavoitteena on edistää korkeatasoista, inhimillistä, tehokasta ja vaikuttavaa sairaalahoitoa ja tukea jäsenmaiden terveyspalvelujärjestelmiä näiden tavoitteiden saavuttamisessa. HOPElla on vaihto-ohjelma, jonka avulla jäsenmaiden terveydenhuollon ammattilaisilla on mahdollisuus päästä tutustumaan muiden maiden terveydenhuollon toimintaan. Ohjelma on tarkoitettu ammattihenkilöille, jotka ovat toimineet vähintään kolme vuotta terveydenhuollon johtamistehtävissä tai ovat olleet muulla tavoin vastuussa toiminnan ja palvelujen kehittämisestä terveydenhuoltoorganisaatiossa. n Tiedätkö, onko näytteesi kelvollinen? Löytäisitkö sen täältä? Nähdään Mylabin osastolla Laboratoriolääketiedepäivillä 8.-9.10.2015. Esittelemme näytelogistiikan mahdollisuuksia. PO H JAN PII R I 4 / 2 0 1 5 17 K U VAT T i i n a M ä k i Nyt kun kesä mennyt voi siihen palata Sairaanhoitopiirin kesäjuhlaa vietettiin Nallikarissa elokuun leppeässä, poutaisessa säässä. Illan avauspuheenvuoron käytti henkilöstöjohtaja JUHA JÄÄSKELÄINEN, musisoinnin aloitti oululainen RAKETTITYHMÄ. Pääesiintyjä VIRVE ROSTI pääsi lavalle ja vauhtiin illan pikkuhiljaa hämärtyessä. 18 P OH J ANP IIRI 4/2015 muistoissa on… PO H JAN PII R I 4 / 2 0 1 5 19 T E K S T I JA K U VAT L i i s a A h l s t é n Vesa Mäntysellä on mikroskoopin lasilla veriviljelynäyte. Viime viikoina on tutkittavan ollut paljon jänisrutto- eli tularemiaepäilyjä. Kuvassa vasemmalla on taudinaiheuttajan Francisella tularensis –bakteerin lääkeaineherkkyysmalja. Sairaalamikrobiologille Mikroskoopin tiirailu on kiehtovaa NordLabin Oulun laboratorio on sairaalamikrobiologiksi erikoistuvan Vesa Mäntysen mielestä hyvä paikka oppia. Uuteen suhtaudutaan myönteisesti ja yliopistosairaala saa tutkittavaksi myös kaikkein vaikeimpia ja vakavimpia potilastapauksia. S airaalamikrobiologin työn ydintä on löytää näytteistä taudinaiheuttaja ja määrittää sille lääkeherkkyys, joka kyseiseen taudinaiheuttajaan tehoaa. Tulokset toimitetaan potilasta hoitavalle kliinikolle. Laboratoriotyössä korostuu hyvä yhteistyö eri ammattilaisten kanssa. Erikoistuvalle mikrobiologille käytännön työ on työssä oppimista kokeneiden erikoislääkäreiden ja sairaalamikrobiologien opastuksella. Laboratoriohoitajilta saa myös paljon hyviä käytännön neuvoja. ”Kokeneemmilla kollegoilla on analyysitehtävistä jaettavana paljon nk. hiljaista tietoa. Siitä, mitä mistäkin näytteestä kannattaa etsiä, mikä on tyypillistä ja kuinka ne löytää”, Vesa Mäntynen kuvailee erikoistumiskuvioita. Mikrobiologia on hänelle tuttua jo pitkältä yliopistouralta sekä työskentelystä teollisuudessa. Hyppyä sairaalamaailmaan hän ei ole katunut. ”Ei näillä palkoilla urheiluautoja hankita, mutta 20 P OH J ANP IIRI 4/2015 työ on tärkeää ja mielenkiintoista”, hän naurahtaa. Uutta etsimässä Jo nuoresta pitäen mikroskooppiin tiirailu on Vesa Mäntysen mielestä ollut kiehtovaa. Sairaalamikrobiologin työn taas tekee mielenkiintoiseksi se, että sairaalan laboratoriossa ollaan koko ajan tekemisissä uuden etsimisen kanssa. Jokaisen potilaan näyte on yksilöllinen ja näytteestä pyritään selvittämään mahdolliset taudin aiheuttajat. Oulussa ollaan ajan tasalla, kun käyttöön otetaan uusia menetelmiä, joiden avulla saadaan potilasnäytteistä tarkemmin ja nopeammin vastaukset hoitavalle kliinikolle. Mäntysen perhe ja koti on Vaasassa. Oulua hän pitää kuitenkin mukavana paikkana. ”Työyhteisössä erikoistuva on otettu hyvin vastaan. On ollut mielenkiintoista osallistua mm. säännöllisiin kirjallisuusseminaareihin, ja kuulla mitä uutta maailmalla on meneillään.” Sairaalamikrobiologin koulutukseen kuuluu neljän vuoden harjoittelu kliinisessä laboratoriossa ja lisäksi ennen kuin voi valmistua myös vähintään lisensiaattityö täytyy olla tehtynä. Harjoittelusta vähintään yksi vuosi pitää olla yliopistosairaalassa. Koska Vesa Mäntynen on väitellyt jo aiemmin, hänelle riittää 3,5 vuoden harjoittelu, jonka jälkeen on vielä lopputentti. Tavoitteena hänellä on valmistua sairaalamikrobiologiksi puolentoista vuoden sisällä. Kilpajuoksua luonnon kanssa Vaikka terveydenhuollossa ja laboratorioalalla menetelmät kehittyvät koko ajan, löytyy myös huolenaiheita. Yksi suurimmista huolenaiheista on lääkeresistenttien bakteerien jatkuva lisääntyminen. Meneillään on jatkuva kilpajuoksu luonnon kanssa. Uusia lääke aineita ja hoitomenetelmiä kehitetään aktiivisesti maailmalla. Mikrobiologien tehtävänä on tutkia näytteitä ja löytää taudin- aiheuttaja. Laboratoriotulokset toimitetaan hoitavalle lääkärille, joka tutkimuksensa perusteella tekee diagnoosin ja hoitaa potilasta. Tässä työssä kliinikko hyödyntää myös laboratoriotuloksia. ”Myös lisääntyvä matkailu tuo Suomeenkin pohjolassa harvinaisia taudinaiheuttajia kuten esimerkiksi erilaiset parasiitit, mutta näihin tauteihin löytyy yleensä hoitavalta kliinikolta keinot. Oulussa näihin on mahdollisuus saada hyvää hoitoa”, Vesa Mäntynen toteaa. NordLabin Oulun laboratorion tutkimusvalikoima on laaja. Laboratoriossa tehdään melkeinpä kaikkia kliinisen mikrobiologian tutkimuksia, mutta toki joitakin harvinaisempia tutkimuksia toimitetaan muualle tutkittavaksi. Terveysalalla keskittäminen on osa kustannusten hallintaa, kun tutkimuksia keskitetään suurempiin alueellisiin laboratorioihin tai esim. trooppisten sairauksien osalta erikoislaboratorioihin. n Terveydenhuollon palvelut saatavilla S osiaali - ja terveydenhuollon er va uudistusta valmistellaan valtakunnallisesti hallitusohjelman mukaisesti. Uudistuksessa on tärkeää huomioida Pohjois- ja Itä-Suomen harvaan asuttujen seutujen palveluiden saatavuus. Esitys lähtee siitä, että hallitusohjelman mukaan olisi enintään 19 sote-aluetta. Niiden rahoitus voisi tulla kuntien rahoituksen ulkopuolelta, esim. sote-veroina, ja niillä olisi luottamushenkilöiden valitsemista varten omat vaalit. Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä on antanut useita lausuntoja jo aikaisemmista sote-alueen lakiesityksistä. Kainuun sote tuottaa kaikki sosiaalija terveyspalvelut perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon samassa organisaatiossa ja samalla budjetilla eli siihen kuuluvat Kainuun sairaanhoitopiiri, Kainuun erityishuoltopiiri ja Kainuun ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alue sekä kuntapalvelutoimisto. Kuntayhtymä tuottaa jäsenkunnille mm. taloushallinnon, tietohallinnon, kuntouttavan työtoiminnan palvelut ja järjestää koulupsykologit jäsenkunnille. Lakilausunnoissamme on erityisesti painotettu organisaatioiden rajat poistavaa sosiaali- ja terveydenhuollon in- tegraatiota, jolloin asiakkaat hoidetaan kaikkien kuntien alueella mahdollisimman varhain ja lähipalveluina. Lähipalveluita on vahvistettu koko ajan lisäämällä kuntien terveyskeskuksiin ja -asemille sekä perhekeskuksiin työntekijöitä mm. lähihoitajia, sairaanhoitajia ja sosiaaliohjaajia. Kuntakeskusten välimatkat ovat niin pitkiä, että palvelut tarvitaan omassa kunnassa. Kuhmon ja Suomussalmen kuntakeskuksista on 100 kilometriä Kajaaniin ja kuntalaisten kodeista voi olla 150 kilometriä Kajaaniin. Päiväaikainen toiminta ja päivystys toimii kuntien terveyskeskuksissa ja -asemilla ja Kainuun keskussairaalan yhteispäivystyksessä. Päivystysasetuksen mukainen ilta- ja viikonloppupäivystys on Kainuun keskussairaalassa Kajaanissa. Viikonloppuvastaanottoa on Kuhmossa. Kunnissa tarvitaan myös akuuttihoitoa ja akuuttivuodeosastoja. Kainuun keskussairaalassa hoidetaan 95 prosenttia kaikista alueen kuntien erikoisairaanhoitoa tarvitsevista potilaista. Vain n. 4,5 prosenttia budjetista menee yliopistosairaaloiden ostopalveluihin. Kuhmosta voi tulla jopa 350 kilometrin matkaa yliopistosairaalaan. Päivystävä sairaala tarvitaan Kajaanissa ehdottomasti potilasturvallisuuden vuoksi, koska se on alueen ainoa Ervan kuulumisia kuva Maire Ahopellon albumi M a i r e A h op e l t o K ain u u n s air aa n h oito piir in jo ht aja, k u nt ay ht y m ä n jo ht aja päivystävä yksikkö iltaisin ja viikonloppuisin satojen kilometrien välimatkoineen. Kainuun kaikissa kunnissa on välimatkojen vuoksi myös ensihoitoyksiköt ja Kajaanin kaupungin Vuolijoella lisäksi oma yksikkönsä. Ensihoito ei pysty kuitenkaan hoitamaan esim. murtumissa potilasta ehkä muuten kuin antamalla lääkitystä ja lastoittamalla. Potilaana on kovin tuskaista jo tuo 100–150 kilometriä keskusairaalaan. Potilas odottaa kyllä saapumista sairaalaan edes tunnin tai 1,5 sisällä. Kainuussa on menossa keskussairaalan uudisrakentaminen, jonka suunnittelu on aloitettu jo 2010. Suunnittelijat on valittu ja rakentaminen alkaisi valtuuston päätöksen jälkeen ensi keväänä. Vanhat sairaalarakennukset vaativat korjausta eri puolilla Suomea. Tämä ei ole kilpavarustelua Pohjois-Suomessa. Ihmiset tarvitsevat sairaanhoitopalveluita kohtuullisen matkan päässä kotoa. Jokaisella on oikeus valita, missä haluaa asua. Se on sitä elämän laatua. Kaikkia ei voi velvoittaa asumaan kunta- tai kaupunkikeskuksessa. n OULUN YLIOPISTOLLISEN SAIRAALAAN ERITYISVASTUUALUEESEEN ELI ERVAAN KUULUVAT Lapin sairaanhoitopiiri, LänsiPohjan sairaanhoitopiiri, Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ja Keski-Pohjanmaan erikoissairaanhoito- ja peruspalvelukuntayhtymä Kiuru. OYS:n ervalla asuu noin 741 000 henkeä ja se kattaa noin puolet Suomen pinta-alasta. PO H JAN PII R I 4 / 2 0 1 5 21 TEKSTI Mar t ti A hlstén K U VA S y l v i S a v ol a i ne n kuva Taina Tu rp eenniemi-Huja sen albumi Syöpä nujerretaan HOITOKOMBINAATIOILLA Yhtä ainoaa parantavaa syöpälääkettä ei ole keksitty. Uudet biologiset lääkkeet tuovat kuitenkin hoitoihin tehokkuutta ja tukevat perinteisiä syövänhoitomuotoja. M edisiinisen alueen tulos- johtaja, professori Taina TurpeenniemiHujasen pitkä ura OYS:ssa sai näkyvän tunnustuksen, kun hänen muotokuvansa paljastettiin 60-vuotispäivän kunniaksi. Hän syntyi Posiolla mutta kävi koulunsa Torniossa, lääketieteen opinnot hän aloitti välittömästi ylioppilaaksi valmistumisensa jälkeen Oulun yliopistossa. Väitöskirjan hän teki lääketieteen biokemian laitokselle. Tämän jälkeen hän siirtyi tutkimaan syöpäsolujen tuottamia entsyymejä, jotka hajottavat kudoksia. Jatko-opinnot USA:ssa patologian laboratoriossa saivat hänet kiinnostumaan syövän invaasiosta. Kiinnostus potilastyötä kohtaan johti sitten onkologiaan erikoistumiseen Oulussa. Professorin velvollisuudet ovat moninaiset, mutta aina siihen on kuulunut uuden lääkäripolven kouluttaminen. Taina Turpeenniemi-Hujasen vetämä tutkimuslaboratorio on tieteellinen tutkimusyksikkö, jossa pyritään löytämään uutta tietoa syövän kasvusta, leviämisestä ja ennustetekijöistä. Tutkimusryhmässä on tällä hetkellä 12 tutkijaa ja yksi laboratoriohoitaja. Hänen johdollaan ryhmä tutkii syövän biologisia reittejä ja aggressiivisuustekijöitä ja niiden vastavaikuttajien merkitystä syöpää ja lymfoomaa sairastavien potilaiden hoidossa ja seurannassa. Suurin osa tutkimuksesta käsittelee kasvainten biologisia tekijöitä, jotka ennustavat syövän kliinistä käyttäytymistä. Tärkeä osa-alue on löytää erityisesti tekijöitä, jotka ennustaisivat kasvainten herkkyyttä eri hoitomuodoille tai niitä tekijöitä, jotka liittyvät kasvainten resistenssiin hoitoja kohtaan. Tutkimusryhmä tekee yhteistyötä Oulun yliopiston muiden laitosten, OYS:n eri klinikoiden sekä Suomen toisten sairaaloiden ja eri ulkomaalaisten tutkimusyksiköiden kanssa. Ryhmästä on valmistunut 12 tohtoria. Biologiset lääkkeet muiden hoitojen tukena ”Onkologia on aika uusi erikoisala, joka alkuaikoina keskittyi lähinnä sädehoitoon. Kun vuonna 1986 tulin klinikkaan, ei syövän biologisia lääkkeitä juuri vielä ollut. Parhaimmillaan syövän hoidot, sädehoito, lääkehoito ja kirurgia toimivat yhdessä”, Taina Turpeenniemi-Hujanen toteaa. ”Onkologiassa hoidot ovat kehittyneet kaikilla rintamilla. Mi- kään hoitomuoto yksin ei olisi minua niinkään kiinnostanut, sen sijaan hoitojen yhdistäminen ja kullekin potilaalle sopivan kombinaation löytäminen tekee alasta kiehtovan. Senhän me tiedämme, ettei ole olemassa yhtään syöpämuotoa, johon riittäisi yksi ainut lääke”, hän sanoo. Kasvainmassa täytyy saada kirurgisesti pois ja sitten pieniä syöpäsoluja esimerkiksi imusolmukkeista täytyy pyrkiä tuhoamaan keinoilla, kuten sädehoidoilla ja solunsalpaajilla. Kun valikoimaan lisätään biologiset täsmälääkkeet, saavutetaan aikaisempaa parempia tuloksia. Lääkkeen teho on parhaimmillaan, kun sen vaikutus rajoittuu enimmäkseen syöpäsoluun. Turpeenniemi-Hujasen mukaan on kuitenkin aika vähän sellaisia biologisia ilmiöitä, jotka tapahtuvat vain syöpäsoluissa. Hoitokombinaatioilla haetaan parasta mahdollista vaikutusta mahdollisimman pienillä sivuvaikutuksilla. Tukihoidot ovat kehittyneet muun hoidon ohessa ja sivuvaikutusprofiili on siksi erilainen kuin aiemmin. Jossain mielessä syöpähoidot eivät hänen mukaansa enää ole niin rankkoja kuin ennen. Turpeenniemi-Hujasen muotokuva on paljastettu. Tilaisuudessa oli mukana myös hänen miehensä hammaslääketieteen tohtori Erkki Hujanen. 22 P OH J ANP IIRI 4/2015 Kehittyvä erikoisala Onkologiassa on Taina Turpeenniemi-Hujasen mielestä eletty viime vuosikymmeninä hienoa aikaa, koko ajan on menty eteenpäin. Päämäärä hänen omissakin tutkimuksissaan on ollut etsiä tekijöitä, joiden avulla potilaat kyetään erottelemaan niin, että jokaiselle saadaan sellainen hoito, josta hän parhaiten hyötyy. Yhteistyö syöpäprofessoreiden kesken Suomessa ja onkologiyhdistyksessä on hänen mielestään ollut antoisaa. Tavoitteena on kehittää syövän hoitoa parhaalla mahdollisella tavalla. Yhteiset kolleegiot arvioivat ja keskustelevat. Lääkärit käyvät kongresseissa ja kertovat alan uutiset toisillekin. Tietoa jaetaan. Yksi tärkeä kehittämiskohde on syöpäpotilaan hoitokertomustietojen rekisteröiminen niin, että kun tämä myöhemmin tavalla taikka toisella sairastuu, pystytään hänen syöpähoitojensa historia löytämään ja mahdolliset yhteydet uuteen sairauteen voidaan selvittää. ”Erityisen tärkeää tämä on etenkin sellaisten potilaiden kohdalla, jotka ovat sairastaneet syövän lapsena tai nuorena. Itselläni silmät aukenivat, kun huomasin, että seurantatiedot ovat suhteellisen helposti saatavilla viiden viimeisen vuoden ajanjaksolta, mutta sitä vanhemmat tiedot häviävät arkistojen uumeniin”, Taina Turpeenniemi-Hujanen kertoo. Lääkärin on täytynyt nähdä paljon vaivaa löytääkseen vanhoista paperisista potilaskertomuksista tiedot ennen vuotta 2001 sarastetusta syövästä. Silloin siirryttiin sähköiseen sairauskertomusjärjestelmään. Edes rintasyöpäpotilaan rinnan poisto ei siellä välttämättä löydy, jos sitä ei osaa etsiä. Syöpäjärjestöt ovat kehittäneet nettisivujaan, joista pääsee nykyään syöpärekisterin sivuille ja sieltä saa ajantasaiset tiedot eri syöpämuotojen alueellisesta tilanteesta. n ProEdu – puolueetonta lääketietoa 20 vuotta POHJOIS-SUOMEN TERVEYDENHUOLLON TUKISÄÄTIÖ Syksyn 2015 koulutustarjontaa: Tunnistatko lääkehaitat? – optimoi hoidon onnistuminen, osa 1 16.10. Oulu, 19.10. Kokkola, 21.10. Jyväskylä, 28.10. Joensuu, 4.11. Rovaniemi, 12.11. Tampere • LAHJOITA JA TUE POHJOISSUOMALAISTA TERVEYDENHUOLTOA JA TUTKIMUSTA Pohjois-Suomen terveydenhuollon tukisäätiö on nyt Terttu. Terttu-säätiön lahjoittajana tuet erityisesti Pohjois-Suomen alueella tehtävää tutkimusta ja kehitystyötä. • Diabeteksen uudistunut lääkehoito ja verenhyytymiseen vaikuttavat lääkeaineet 14.10. Kajaani, 15.10. Oulu, 26.10. Lappeenranta, 27.10. Joensuu, 29.10. Savonlinna, 10.11. Pori • Hammashoidon kliinistä farmakologiaa, osa 5 6.11. Oulu www.terttusaatio.fi • Ilmoita Pohjanpiirissä! Ilmoituksellasi tavoitat terveydenhuollon ja erikois sairaanhoidon osaajat ja tekijät – päättäjät ja vaikuttajat Pohjanpiiri on ammattilehti Pohjois-Pohjamaan sairaanhoitopiirin henkilökunnalle, kuntayhtymän luottamushenkilöille, vastuu-alueen kuntien johdolle, terveyskeskuksille ja sairaaloille. Lehti postitetaan myös maan kaikille sairaan hoitopiireille, keskussairaaloille ja terveyden huolto-alan keskusvirastoille sekä yrityksille. Ilmoitusasioissa ota yhteys: Olavi Määttä GSM 0400 881 717 [email protected] Seuraava Pohjanpiiri ilmestyy 30.10.2015 Muistisairaan iäkkään lääkkeettömät hoidot – Muista muutkin kuin lääkehoidot ja tunnista lääkehaitat iäkkään hoidossa 17.11. Helsinki • Maahanmuuttajapotilaan hyvä ja turvallinen lääkehoito 9.10. Helsinki • Mikrobilääkkeet – käyttö ja tulevaisuuden ongelmat 25.11. Helsinki • • Valloittava vanhuus – tarvitaanko vallan- Lääkkeiden käyttö saattohoidossa 26.11. Hki kumous toiminta- ja johtamiskulttuurissa? Helsinki 15.12. • Tunnistatko lääkehaitat? – optimoi hoidon onnistuminen, osa 2 9.12. Helsinki Lisätiedot ja ilmoittautumiset: www.proedu.fi [email protected] puh. 050 323 3009 PO H JAN PII R I 4 / 2 0 1 5 23 ristikko 24 Po hja n piir i 4/2015 P OH J ANP IIRI 4/2015 Pohjanpiiri-lehden 3/2015 ristikon ratkaisu: Meillä jokaisella on hyvä syy olla kunnossa. Kipuihin apu OMT-osaamisesta ja muusta kivun ammattitaitoisesta hoidosta Oululainen fysioterapiakeskus www.medifys.fi Alueellinen koulutuspäivä Seksuaalisuus elämänkaaressa K oulutus järjestetään OYS:ssa 22.09.2015. Se on tarkoitettu terveydenhuollon henkilöstölle ja muille asiasta kiinnostuneille. Tavoitteena on lisätä tietoa ja ymmärrystä seksuaalisuudesta osana koko elämänkaarta. Koulutuksesta hyväksytään erikoislääkärikoulutuksen teoreettiseksi kurssimuotoiseksi koulutukseksi neljä tuntia erikoisaloilta: lastenpsykiatria, lastentaudit, nuorisopsykiatria ja kuusi tuntia erikoisaloilta: naistentaudit ja synnytykset, urologia ja yleislääke tiede. Aamupäivän teema on Seksuaalisuus lapsen ja nuoren elämässä. Aihetta käsittelevät psyko-ja seksuaaliterapeutti, työnohjaaja Maaret Kallio, lasten urologi Mika Venhola sekä toiminnanjohtaja Mikko Väisänen. Puheenjohtajana toimii gynegologi Maarit Niinimäki. Iltapäivän teemana on Seksuaalisuus aikuisuudessa. Aiheesta puhumassa gynekologi, kliininen seksologi Leena Väisälä sekä urologi Erkki Ollikkala. Iltapäivän puheenjohtajana on fysioterapeutti, seksuaaliterapeutti Soili Lukkarila. Koulutuspäivän sisältö on laadittu Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen tekemän Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelma 2014–2020 pohjalta. Seksuaali- ja lisääntymisterveys on olennainen osa ihmisen terveyttä ja hyvinvointia, sen huomioiminen työssä on tärkeää ja kuuluu kaikille terveydenhuoltoalan ammattilaisille. n PO H JAN PII R I 4 / 2 0 1 5 25 Vapari järjesti jäsenilleen kirjoituskilpailun, johon tuli neljä tekstiä. Vaparin hallitus päätti palkita ne kaikki yhdenvertaisina. Palkinnoksi annettiin aktiivisuusrannekkeet. Pohjanpiiri julkaisee kaikki neljä kirjoitusta. T E K S T I JA K U VA Ta i n a Va n h at apio Minun vaparini T ”taloon” tajusin pian, että työskentelen nyt tosi isossa organisaatiossa. Yksikään aikaisempi työpaikkani ei ollut ollut näin suuri, ei fyysiseltä kooltaan eikä henkilömäärältään.Olin siihen mennessä työskennellyt sekä yksityisellä että julkisella sektorilla, pienen ajan itsenäisenä ammatinharjoittajanakin. Kunnioitusta ja ihastusta tässä uudessa työpaikassa herätti se, että eri asioille ja tehtäville löytyi omat osaajansa. Yhden ihmisen ei tarvinnut tehdä ja osata kaikkea. Fysioterapeuttina tai jumpparina, niin kuin aikaisemmin lääkintävoimistelijoita sanottiin, olin myös tottunut, että kaikki ammattikunnan edustajat olivat lähellä omaa ikääni. Oyssissa olikin sitten eläkeikää lähestyviä työkavereita ja jo eläkkeelle jääneitä henkilöitä, joiden henki jotenkin oli edelleen läsnä työyhteisössä. Osaa eläkkeelle jääneistä saattoikin sitten tavata myöhemmin vapaa-ajalla eri harrastuksissa. ullessani aikoinaan O Vapariksi sanottu toiminta ja siellä mitä moninaisimpia harrastusmahdollisuuksia. Tällaista ei aikaisemmissa työpaikoissani ollut, enkä ensin oikein käsittänyt, että mistä sisäisestä kansalaisopistosta on oikein kyse. Kullakin harrastustoiminnalla oli oma vetäjänsä, jotka työskentelivät omissa tehtävissään päivisin. Osaan tutustuin kun työyhteisö tuli tutummaksi, monia en ole tavannut tähän päivään mennessä kertaakaan. Alkuvuosina luin Vaparin toiminnasta paperisesta viikkotiedotteesta. Ihan tarkkaan en kaikkien näiden vuosien jälkeen hahmota vieläkään Vaparin kaikkia toimintamuotoja, mutta otan kyllä selvää kun kiinnostus herää. Nyt oikein miettiessäni mieleen palautuu ensimmäisenä Tenavahiihdot, jonne esikoisemme ilmoitin 80–90-lukujen taitteessa. Nykyisen pysäköintialueen ja uuden koulun alueella kävi melkoinen kuhina kun sinne suksien 26 li olemassa P OH J ANP IIRI 4/2015 kanssa tulimme. Oli punaposkisia lapsia, pieniä ja isompia. Ja meitä touhukkaita vanhempia, joita yleensä oli tavannut vain työasuisena työpaikalla ja työajalla. Saimme tavata työkavereiden puolisoita ja lapsia ihan kasvotusten. Tämä oli tosi hyvä asia arkisessa työn touhussa. Varsinkin, kun työkaverin elämässä sattui jotain poikkeavaa. Ymmärsimme paremmin sairastunutta lasta kotiin hoitamaan jäänyttä työkaveriamme. Kun tenavahiihdot oli hiihdetty ja kuumat mehut juotu, seurasikin toinen jännittävä asia, palkintojenjako. Voi sitä iloa ja ylpeyttä, kun Marski ripusti mitalin punaposkisen tyttären kaulaan suuressa luentosalissa. Tämä mitali on edelleen tallessa, totta kai. T työpaikassa ihmisiä jää kaiken aikaa eläkkeelle, kuka täysin palvelleena ja kuka ennenaikaisesti eri syistä. Vaparin myyjäisissä ja harrastuspiireissä heitä sitten näkee, ihmisiä joitten kanssa on tehty yhdessä töitä tai joita muistaa työtehtävistään. Työvuosia omalla kohdalla on jo niin paljon, että rapsutella pitää, että muistilokeroista nousee mieleen menneitä tilanteita Vapariin liittyen. Varässä suuressa Mummun sylissä, päällä villa paita tulevaisuutta enteillen. Sukupolvien ketjussa olemme täällä työpaikallakin. Työt jatkuvat, tekijät vaihtuvat. maan muistoja nousee mieleen lisääkin tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen. Itselläni on Vapari -kokemusta tenavahiihtojen lisäksi ainakin pistooliammunnasta, uimakoulusta, erilaisista liikuntamuodoista (kuten Nia-tanssista J) ja viimeisimpänä huovutuksesta. Oliko tenniskin aikoinaan Vaparin toimintaa, en kunnolla muista. Sitä tuli kuitenkin opeteltua parilla kurssilla ja tuossa sairaalan vieressä joskus jopa pelattiin. Osaamispaineet (tuttujen kulkiessa ohi ja jäädessä jopa katselemaan ) kävivät ilmeisesti liian suuriksi, kun pelaaminen jäi sitten vähemmäksi. Sairaalan vieressä olleita tenniskenttiä ei ole ollut olemassa enää pitkään aikaan. 20 vuotta lähikunnassa asumista välillä vaikutti omaan vapaa-aikaani. Oulu-Haukipudas –väliä ei viitsinyt ajaa moneen kertaan työpäivän jälkeen. M osallistuin Vaparin tiloissa ”piirillä” huovutuksen alkeiskursuutama vuosi sitten Voitto kotiin sille. Joulu oli lähellä ja oli mukava opetella uusi tapa työstää villaa. Tätä niin tuttua ja ihanaa, lampaantuoksuista materiaalia. Niinhän siinä kävi, että hurahdin täysin! Olen aina pitänyt pehmeitten materiaalien työstämisestä ja villavarastoni pursuavat nyt kotona ja mökillä! Kouluaikojen käsityönopettajat antoivat aikanaan arvokasta opetusta elämän varrelle ja Vaparin kurssilla Kaarlelan Raijan erinomaisella opastuksella sain kokeilla ja opetella sekä neula- että märkähuovutustekniikoita. Yhdessä toisten oyssilaisten kanssa, joita en ollut aikaisemmin tavannut. En ollut tiennyt Vaparilan monipuolisuudesta tilana ja siinä huovutuksen lomassa oli mukava pistäytyä katsomaan toisten työskentelyä savipajassa ja kangaspuilla. Ja mitä kaikkea siellä olikaan. Huovutusta olen opetellut sitten itsekseni lisää ja värkännyt monenlaista joulukoristetta itselle ja lahjaksi. H vuosia sitten Raksilan uimahallissa pidetyn uinnin tekniikkakurssin, jonne menin työkaverini Pirkon kanssa. Oliko sekin Vaparin järjestämä, mahdollisesti. Opin kurssilla uutta rohkeutta olla vedessä ja hyödynnän kurssin antia edelleen. Terveysliikunta on noussut arvoon arvaamattomaan iän karttuessa. Kynnys lähteä uimahalliin madaltui Vaparin kurssilla. Sittemmin mukaan on tullut vesijuoksu, jonka tekniikkaa olen saanut olla oppimassa kuntoutuksissa ja muissa yhteyksissä. Nyt seuraan jännityksellä, syntyisikö meille moniääninen oyssilaisten kuoro, Vaparin tuella tietenkin. n aluan vielä mainita PPSHP:n joukkueessa pelasivat Kimmo Karihtala, Marko Hyvönen, Osku Pieskä, Antti Härmä, Timo Kovalainen, Jani Anttila, Annastiina Ylitalo, Marianne Reinikka, Tanja Reinikka, Tiina Sepänheimo, Minna-Maria Seppänen ja Pirkko Nikula. V aparin viimevuotinen päätös lähteä hakemaan parempaa sijoitusta keskussairaaloiden välisessä SM-pesäpallokisassa toteutui Joensuussa. OYS:n joukkue onnistui tänä vuonna täydellisesti ja sai kultaa. Turnauksessa oli mukana 12 joukkueita. ”Minä taisin olla joukkueesta ainoa, joka uskoi voittoon. Mutta kun voitto tuli, oli joukkue tietysti mielissään. Viikoittainen harjoittelu on ollut tuloksellista. Nyt saatiin uudet pokaalit sairaalan palkintokaappiin”, Kimmo Karihtalan tyytyväisenä toteaa. n Kiitos Vaparille kaikista näistä kokemuksista ja opeista! Taina Vanhatapio Muistellen Syöksyy kotipesään. Osku Pieskä syöksyy kotipesään ja kotipesässä tuulettavat Pirkko Nikula, Antti Härmä ja Kimmo Karihtala. PO H JAN PII R I 4 / 2 0 1 5 27 R a i m o, R a mpp a , K a r hu R a m p p a k al a k at ti, K6 R 20 Piirtäjä, Teija Estabrook, on freelancer fysioterapeutti, joka on ollut töissä OYS:ssa ja Tahkokankaalla. tikulla silmään – vanhoja muistellen Ramppa kalakattaa Vielä I stun koirapuostossa tuttujen kans. Erkillä on komia Alaskan malamutti joka kyhynää siinä jaloissani. Minä totisen näkösenä tutkin koiraa ja Erkkiki kattoo että mitä se ny? Siinä ihimettelin ja sanoin Erkille kuuleppas onko sillä Mallulla yläleuvasa kaikki hampaat? Ooon kai, on ne, miksi sitä ihimettelet? Minä tutkivaisen näkösenä kulumat kurtusa ja sitte tuumaan Erkille että eikös niistä puolet kuuluis olla alaleuvasa? Arvaa vaa riittikö naurua-riittipä nii :-D Sanovat että on olemassa testi kumpi on miehen parempi kaveri, vaimo vai koiruuksia. koira, ookkonää sitä kuullu? Jaa, joku on mutta kerrottakoonny. Se on semmonen että laitetaan vaimo ja koira auton takakontiin muutamaksi tunniksi ja sitte ku aukastaan kontinkansi nii se kumpi on ilosempi jälleennäkemisestä nii se on parempi kaveri! Noku nämä on ollu niin raskaita juttuja, aattelimpa jotta jos kevennettäis hiukan. Laitetaan pari vanahaan vitsiä. Muinoin oli savossa rautatieasemalla semmonen savolaisellupsakka ilimapiiri. Juttu lensi ja tupakkia kulu. Sitte tuli uus aika ja tupakinpolttokieltolappu ilimesty asemarakennuksen seinään, siihen aulaan. Yks ukko kummiski otti pöllilupias- kin ja parikertaa koppautettuaan lupiasa askinkanteen raapas tikun ja pölläytti kunnon tuprut ilimoille. Lipunmyyjätäti sieltä lippukopistaa huutaa että tiällei saa polttoo!!! Ukko tupruttellee ölövinä haikujasa ja taas kuuluu, nyt kimakankovasti lipunmyyjätätin huuto: Tiällei saa polttoo!!! Ukko kattoo lipunmyyjätätiä, joka sillä kopissaan kaula pitkällä tuimannäkösenä komentaa ja kuuluvalla äänellä vastaa hänelle: Mittees mänit sinne!!! Jaaá no jätetään se toinen vitsi tuonnemmaksi tuumii Ramppa, ex-varastonhoitaja ovikyltin, K6R20, takkaa n Jo s ha luat t a r jot a mu i stel m ia si Pohja npi i r i i n, ot a yhte y t t ä toi m it u k se en sä h köp o st i l la ma r t t i.a h l [email protected] i t a i pu hel i mel la 050 0 582 588 28 P OH J ANP IIRI 4/2015 n OYS Voice harjoittelemassa luentosali 10:ssä. Voice This is the of OYS T E K S T I & K U VAT Ja a k k o A h l s t é n Vapari mahdollistaa harrastustoiminnan isommallakin porukalla ja monin eri tavoin. OYS Voice -kuorossa OYS:n työntekijät pääsevät laulamaan yhdessä. L 10 täyttyy moniäänisestä laulusta OYS Voice -kuoron harjoitellessa Suviserenadia kuoronjohtaja Laura Alasaarelan johdolla. Kuoron kesätauosta huolimatta ääni kantaa kirkkaasti, ja kappaleen loputtua nauru raikaa. ”Tämä on kevyesti talon paras kuoro”, kuorolainen Marjo Kontkanen naurahtaa. OYS:ssa ei ole ollut kuoroa pitkään aikaan. OYS Voicea käynnistettiin viime syksynä pikkuhiljaa, virallisesti toiminta alkoi tammikuussa koelaulujen jälkeen. ”Heidi Pöyskön kanssa saimme idean perustaa kuoro OYS:iin kun täällä ei sellaista ole ollut 80-luvun jälkeen. Saatiin työkavereiltamme vinkkejä kuoronjohtajan etsimisestä ammattikorkeakoululta. Kyseltiin sieltä sähköpostilla halukkaita ja osaavia, ja Laura löytyi sitä kautta”, uentosali Katja Kåhlman-Lukin muistelee. ”Monet kuorolaiset, minä mukaan lukien, olemme laulaneet nuorempina kuoroissa, joten sitä on ihan luonnollista jatkaa aikuisenakin”, Pöyskö sanoo. Uutta ja vanhaa, hengellisestä iskelmään ja joululauluihin Marjo Kontkanen ja jo eläkkeelle jäänyt Mauri Koski muistelevat, että 80-luvulla oli kuoro, jota johti osastonhoitaja Sointu Molander. Silloin kuoro lauloi usein ruokasalissa, mutta jouluisin myös talon studiossa, josta musiikki lähetettiin talon sisällä eri osastoille kuultavaksi. Pitkään aikaan talossa ei kuitenkaan kuoroa ollut. Nykyinen OYS Voice laulaa kuorolaisten mukaan monenlaista musiikkia. Sirpa Kärki tuumaa, että kuorolaiset kehittyvät laulajina, kun ohjelmisto on vaihtelevaa hengellisestä musiikista iskelmiin ja klassiseen musiikkiin, unohtamatta joulusesonkina joululauluja. ”Ensimmäinen keikka meillä oli elokuussa. Ja on meidät jo yhden kuorolaisen pikkujouluihin tilattu. Muutkin voivat meitä kysellä pikkujouluihin esiintymään”, Kåhlman-Lukin vinkkaa. Kuoronjohtaja Alasaarela sanoo, että sairaalan osastoilla kiertäminen saattaisi myös olla mahdollista. ”Ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan välttämättä”, Alasaarela sanoo. Toiminta jatkuu syksyllä Vaikka kuoro on ollut kesätauolla, ja porukka on vakiintunut noin 30 hengen kuoroksi niin kuoroon toivotaan mukaan myös uusia laulajia. Merja Helistenillä oli sopiva kuoro etsinnän alla pitkään. ”Tänne oli jotenkin helppo tulla mukaan, ja sille tielle olen jäänyt”, hän sanoo. Muutkin kuorolaiset ovat sitä mieltä, että mukaan joukkoon pääsee helposti. OYS Voice on heidän mielestään matalan kynnyksen kuoro. ”Kaikki ovat tervetulleita. Väheksymättä naisia avoin kutsu kuoroon koskee erityisesti miehiä. Kuoro saa kasvaa, luentosalissa on vielä tilaa”, kuorolaiset nauravat. ”Ja miksipä ei kannattaisi tulla mukaan. Kuoropalaute tukee omia kokemuksiamme, että kuorolaulu on terapeuttista sekä kropalle että mielelle. Mukavinta oli kuulla se, että harjoituspäivänä, torstaina, kuorolaiset jo heräävätkin iloisin mielin, ja ovat hyvällä tuulella on koko päivän”, Kåhlman-Lukin, Pöyskö ja Alasaarela summaavat. n PO H JAN PII R I 4 / 2 0 1 5 29 N k iito k s et s ä h kö p o s till a: liis a.a hl s te n @ ve r bi.fi yt se on täytetty. Yhteiskuntakelpoisuus täytetty. Nämä tulivat ensin mieleen. 42 vuotta eikä suotta (1.1.1973–31.7.2015). Kiitokset kaikille ihanista Ei mennyt ammatinvalinta pieleen. yhteisistä työvuosista Pitkä on ollut työpäivien jana. fysiatrian, osasto kuuden, Selviytyminen siitä kova sana. leikon ja ravintokeskuksen Tyytyväinen olen,kun säilyi innostus. henkilökunnalle. Helpompi työskennellä,kun on kiinnostus. Periaatteeni on tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. kuva Pirjo Pe hkosen album i kiitokset Pirjo Pehkonen Niiden mukana suvaitsevaisuus. Kirkkaana on ollut potilaan paras. Riittämättömyys vaivannut epävarmuuden ohella. H Lopulta mieli on jokseenkin tyyni. Laitehuollon työkavereille yhteisis- Kunkku hän on eikä varas. Vaikeuksiakin on ollut matkan varrella. Tarkoitus oli tehdä parhaani Kiitoksen lausun kaikille työkavereille. Heillekin muualle siirtyneille. Toivon teille yhteistyötä hyvää. Sen myötä ymmärrystä syvää. Potilaiden hoito on työnne kohde. aluan esittää lämpimät kiitokseni kaikille NordLabin sekä PPSHP:n Tietohallinnon ja tä työvuosista ja muistamisesta puhein, lahjoin ja kukkasin jäädessäni eläkkeelle. L ämpimät kiitokset kaikille yhteisistä työvuosista ja muistamisista jäädessäni eläkkeelle kesän kynnyksellä. Hannu Saarni Erityiskiitokset Näytteenoton NordLab henkilökunnalle. ja Lasten laboratorion Muutoin katoaa työstä hohde Toivotan jokaiselle intoa, Tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä. menestystä ja jaksamista Teitä kun mietin olisiko ikävän häivä. Hiljainen tieto unohtakaa. Rohkeasti asioita muuttakaa Liekö kipinää tässä puheessa E llei joku satu tietämään, vaativassa laboratoriotyössä mitä eläkkeelle potilaan parhaaksi! pääseminen tarkoittaa, niin kerrottakoon asia: Raijan uudessa elämänvaiheessa. Kun ihminen elää tarpeeksi Työkavereita yli neljänkymmenen vuoden ajalta rauhassa tehdä juuri mitä muistaen ja kiittäen Raija Holtinkoski, perushoitaja OYS:n korvapoliklinikalta. vanhaksi, hän saa kaikessa haluaa. – Tove Jansson Kaunis kiitos yhteisistä vuosista ja eläkejuhlasta! Päivi Moilanen Raija Hallikainen H yvät Työkaverit, LÄMPIMÄT KIITOKSET jokaisesta hymystä, sanasta, kortista, kukasta, lahjasta ja halauksesta, joita sain osakseni viimeisinä työpäivinäni! Ja kiitos Teistä jokaisesta, N OLET VAPARILAINEN! TIESITHÄN, ETTÄ SINÄKI ki PPSHP:n Vaparin jäseniä ovat kaik etkin. Lisää tietoa yne köit elä t, kijä nte työ löytyy intranetistä: toiminnasta ja eduista i kansio. par /Va siat stöa kilö hen 2015 työryhmä vuodelle Vaparin seniorien 4451 050 044 . ...... ...... ...... Ritva Kärkkäinen pj ........ 627 ....................... 0400 317 Seija Haikola siht......... 396 ....................... 0400 297 Marja-Liisa Pylväs ...... 6 068 050 511 ..... ...... ...... ...... ...... ...... OYS 3072 kuva 746 Paula Halonen ..... 040 ...... ...... ...... ...... ...... Aulikki Inkamo 4031 ...................... 040 506 Laila Rantsi .................. 7 ................ 040 772 355 ...... ...... . . inen vala Kui Maija 035 ...................... 0400 800 ...... ...... na ppa Raa a 8 Seij ................... 044 080 908 Marja Leena Huovila ...... ME OULU-LEHDEN SEURAA ILMOITUKSIAM TA. TAL ALS A-P INT SEURATOIM 30 P OH J ANP IIRI 4/2015 V joiden kanssa olen saanut työtäni uodet monet töihin kuljin nyt takanani oven suljin. Kääntyi elämässä uusi lehti vapaapäivät luokseni ehti. Lämpimät kiitokseni kaikille, joiden kanssa olen saanut työskennellä, jäädessäni eläkkeelle naistentautien poliklinikalta. Kaisa Kippola tehdä vuosien varrella! Arja Leinonen Avohoitotalo K aikille teille, jotka muistitte, kiitos. Oottehan te ihan mahottoman ihania. Ritva Lettojärvi TEKSTI Liisa A hlstén Ke u h ko a ht au m at auti Keuhkoahtaumataudin Uudistettu hoitoketju K hoitoketjut määräaikainen professori, apulaisylilääkäri Terttu Harju oli puheenjohtajana Duodecimin Keuhkoahtaumataudin Käypä hoito -suositusta päivitettäessä. Suosituksen mukaisesti myös alueellinen hoitoketju tuli päivitettäväksi. Alueellisen hoitoketjun taustamateriaalina on Käypä hoito -suosituksen lisäksi tupakkariippuvuuden ja vieroituksen hoitosuositus. Hoitoketjun tarkoituksena on antaa tiedot alueen yhdyshenkilöistä sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon rooleista alueella. ”Tavoitteena on, että keuhkoahtaumataudin löytyminen paranisi. Tiedämme, että diagnoosi tehdään edelleen hyvin myöhään ja taudista yli puolet on diagnosoimatta. Tarkoituksena on yhdenmukaistaa diagnostiikkaa”, hän toteaa. Tupakointi on edelleen tärkein keuhkoahtaumataudin riskitekijä. Diagnoosin tärkein työkalu on spirometria. Alkava tauti todetaan herkimmin spirometrialla ja keuhkoputkien laajennustestillä. Tutkimus tulee tehdä keuhkoahtaumatautiriskissä olevalle, esimerkiksi oireiselle tupakoitsijalle ja erityisesti altisteisessa työssä työskentelevälle tupakoitsijalle. Vastaanotolla riskipotilaita voi seuloa mikrospirometrilla. Diagnostiikka tapahtuu pääosin perusterveydenhuollossa. Spirometrian saatavuuden pitäisikin Terttu Harjun mielestä olla yhtä hyvä kuin esimerkiksi sydänfilmin. Kun epäily keuhkoahtaumataudin mahdollisuudesta herää, tulee rinnan diagnostiikan kanssa käynnistää tupakoinnin lopetusinterventio. Nikotiiniriippuvuus on tärkein syy tupakoinnin lopettamisen vaikeuteen, ja nikotiinikorvaushoitoa tai nikotiiniriippuvuuden lääkehoitoa suositellaan. Kun spirometria on tehty ja keuhkoputket todetaan ahtautuneiksi, on syytä euhkosairausopin selvittää, onko potilaalla puhdas keuhkoahtaumatauti, vai onko kyseessä astma tai kenties näiden kahden sairauden yhdistelmä (asthma-copd-overlap syndrome ACOS). ”Usein ahtauttavien keuhkosairauksien erottamiseksi toisistaan tehdään hoitokoe. Jos keuhkoputkien ahtaus korjaantuu lääkkeellä kokonaan, niin kyseessä on astma. Jos ahtaus korjaantuu osittain, mutta hoidosta huolimatta jää keuhkoahtaumataudin kriteerit täyttävä ahtaus jäljelle, ajatellaan, että kyseessä on ACOS. Jos mitään merkittävää muutosta keuhkoputkien ahtautumisessa lääkehoidolla ei saavuteta, niin kyseessä on usein puhtaasti keuhkoahtaumatauti”, Terttu Harju erittelee. ”Perusterveydenhuollossa otettavalla keuhkokuvalla suljetaan vielä pois keuhkosyövän mahdollisuus. Kun diagnoosiin ei päästä perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoito tulee avuksi.” Hoito Diagnoosin varmistuttua alkaa hoito, pääsääntöisesti perusterveydenhuollossa. Hoito on sekä lääkkeetöntä että lääkehoitoa. Lääkkeetön hoito koostuu tupakkavieroituksesta ja rokotuksista. Influenssarokotusta suositellaan vuosittain ja keuhkokuumerokotusta kertaalleen. Keuhkoahtaumataudissa liike on lääke. Liikunnallinen kuntoutus ja lihaskuntoharjoittelun ohjaaminen kuuluvat kaikille. Omatoimisessa liikkumisessa tavoitteena on 10 000 askelta päivässä. Ravitsemustilaa arvioidaan ja tarvittaessa siihen puututaan. Vaikeaa keuhko ahtaumatautia sairastavilla aliravitsemus on merkittävä ongelma. Lääkehoidon tavoitteena on hoitaa oireita ja estää pahenemisvaiheita. Lääkehoidossa on käytössä samankaltaisia lääkkeitä kuin astman hoidossa eli keuhkoputkia laajentavia lääkkeitä ja hoitavia lääkkeitä. hoitoketjut Tupakointi on keuhkoahtauma taudin tärkein aiheuttaja. Tupakoinnin lopettaminen paran taa jo todetun taudin ennustetta. Keuhkoahtaumataudissa voi olla vaiheita, jolloin yskä, limaisuus ja hengenahdistus pahenevat, joko virusinfektion tai pölyn, savun, käryn, ilmansaasteiden tai pakkasen aiheuttamana. Silloin tarvitaan pahenemisvaiheen hoitoa. Pahenemisvaiheet voivat johtaa siihen, että keuhkojen toiminta heikkenee ja jopa jää pysyvästi huonommalle tasolle kuin ennen pahenemisvaihetta. Suurin osa pahenemisvaiheista hoidetaan perusterveydenhuollossa. Jos sairaalahoito on tarpeen, voidaan tarvita hengitystukihoitoa valvontayksikössä lääkehoidon lisäksi. Lääkehoidon valinta tapahtuu taudin ilmiasun mukaan. Vähäoireisille riittää usein lyhytvaikutteinen avaava lääke. Runsasoireisilla potilailla pitkävaikutteiset avaavat lääkkeet ovat tehokkaampia kuin lyhytvaikutteiset. Suuren pahenemisvaiheriskin potilailla käytetään lisäksi hengitettäviä kortisoneja. ACOS hoidetaan kuten astma, yleensä tehostettuna pitkävaikutteisilla avaavilla lääkkeillä. Seurantaan suositellaan vuosittaisia kontrolleja perusterveydenhuollossa. Kontrolleissa arvioidaan taudin etenemistä oireiden perusteella (keuhko Oulun yliopiston jaopiskelijat ahtaumtatauti-oirekysely) tarvittaessa spirometrialla, myös lääkehoitovaste on lahjoittivat nuorisopsykiatrian kontrolleissa arvioitava. Tupakoitsijalle yksiköille annetaan tupakkavieroitusta, lisäksi huolehditaan rokotuksista ja lääkkeettöOulun yliopiston opiskelijat lahjoittivat 7.1.2015 män hoidon ohjauksesta sekä pahenePPSHP:n nuorisopsykiatrian yksiköille huomattavan misvaiheen omahoito-ohjeistuksesta sii(1900 €) lahjoitussumman. Lahjoitus käytetään nuohen soveltuvilla potilailla. risopsykiatrialla sekä avo- että osastohoidossa olevien Yhteenvetona voisi todeta, että hoitopotilaiden hyväksi. Nuorisopsykiatria kiittää! n ketjun tavoitteena on keuhkoahtaumataudin mahdollisimman varhainen löytäminen ja yhtenäisen käytännön luominen keuhkoahtaumataudin hoidolle ja seurannalle sekä Käypä hoidon mukaisen tupakkavieroituksen kohdistaminen riskipotilaille. n Hoitoketju on alueellinen ohje sille miten tiettyä sairautta potevien hoito ja siihen liittyvä työnjako kannattaa järjestää. Hoitoketjut julkaistaan Terveysportin tietokannoissa, ja suora linkki hoitoketjuihin löytyy ESKOn ”Linkki” –painikkeen alta. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri suunnittelee ja päivittää hoitoketjua aktiivisesti. PO H JAN PII R I 4 / 2 0 1 5 31 henkilöstöedustajan mietteitä Raili Nieminen pääluottamusmies, JHL kuva Raili Niemisen albumi Uusi työkalu syöpälääkkeiden kehitykseen Säästeliäästi K syksyyn alenterin mukaan kesä tuli ja meni, ilmojen puolesta voisi todeta kesän alkaneen vasta elokuussa. No suurimmalla osalla kesälomat on pidetty ja töihin on palailtu toivottavasti hyvin levänneenä. Itse vietin erilaisen loman kuin aikoihin, ei yhtäkään kesätapahtumaa tai toria, ei sukulointeja, ei marjamaita eikä metsiä, vain joutenoloa kotona. No oli ehkä nyt vähän terassin ja ulkokalusteiden öljyämistä, kukkapenkkien perkausta, kaappien siivousta ja sen sellaista normaalia kotihommaa. Eniten nautin kiireettömistä aamuista ja kahvinkupposesta pikkuruisella terassilla, silloin kun ei tarvinnut pukea toppavaatteita tai sadevaatteita, eli siis kolmena aamuna. Mukavaa oli myös lukea lehtiä kaikessa rauhassa ja uutisiahan riitti. Eli jos ei säänvaihteluista saanut riittävästi puheenaihetta naapureiden kanssa, niin hallituksen vatulointi, syntyykö yhteiskuntasopimus, minkälaisia säästöjä suunnitellaan, milloinka lusikoidaan sitä kauan keitettyä sotesoppaa, kasvavat leipäjonot, maahanmuuttajien määrä, vihapuheet ja työajan pidentäminen olivat otsikoita joista varmasti riitti puhetta ja paljon. Säästötoimenpiteet puhuttavat meitäkin joka vuosi kun seuraavan vuoden budjettia laaditaan. Mistä voidaan säästää ja kuinka paljon. Henkilökuntamenot ovat suurennuslasin alla, mutta jat- 32 P OH J ANP IIRI 4/2015 kuvat henkilöstövähennyksen ja henkilöstömitoitusten kiristäminen on jo nyt johtanut siihen, että joitakin töitä tehdään jopa omalla ajalla, että laatu ei kärsisi. Lyhyisiin poissaoloihin ei välttämättä oteta sijaista, joten töitä tehdään usein vähän sairaanakin, kun ei haluta kuormittaa työkavereita. Huolestuttavaa. Toivottavasti säästökohteita löydetään muualta. Yhtenä säästökeinona valtakunnan tasolla on esitetty työajan pidentämistä sadalla tunnilla vuodessa. Entä jos sekään ei riitä? Onko varmaa, että tehokkuus lisääntyy lisätuntien myötä, epäilen. Tehokkuuden lisäämiseksi tärkeämpää varmasti on kiinnittää huomiota hyvään työaikasuunnitteluun, joustaviin työaikoihin ja huolehtia oikeasta työn tauotuksesta. Säästöä tavoitellaan myös uudelleen tarkastelemalla arkipyhistä, pekkaspäivistä ja lomarahoista luopumisesta. Kunnallisessa palveluksessa olevien pitkiä vuosilomiakin tulisi kuulemma tarkastella. Lisäksi kun vielä eläkeiän nosto tuo työaikaa lisää niin mietityttää onko tulevaisuutemme asua töissä ja hoitaa perhe, ystävät ja harrastukset esim. somen välityksellä ruokatauolla? n Toivon, että kaikilla on ollut hyvä loma, mukavaa syksyn odotusta – yhteistyöterveisin Raili S ja translationaalisen lääketieteen yksikön professori Tuula Salon johtama tutkimusryhmä on kehittänyt ensimmäisen ihmisperäisen solujen kolmiulotteiseen (3D) kasvatukseen soveltuvan mallin. Siitä kehitetään uutta liiketoimintaa puolitoista vuotta kestävässä Tekesin TUTLI-rahoitteisessa projektissa, joka alkoi elokuussa. Tällä hetkellä prekliinisessä lääkekehitysvaiheessa käytettävät työkalut ennustavat huonosti lääkeaihioiden tehoa myöhemmissä kliinisissä tutkimuksissa. Vain noin joka kymmenes lääkeaihio läpäisee kaikki kliiniset vaiheet ja noin puolet potilastutkimusten epäonnistumisista johtuu lääkeaineen tehon puutteesta. Nyt kehitettävä ratkaisu tarjoaa mahdollisuuden erottaa toimivat lääkeaihiot tehottomista entistä aikaisemmassa vaiheessa tuoden säästöjä lääkekehityskustannuksiin. Tällä hetkellä soluja kasvatetaan hiiren syöpäkasvaimesta eristetyllä kasvualustalla. Se ei kuitenkaan vastaa ihmiskudoksessa vallitsevia olosuhteita. Kehitettävässä ratkaisussa hyödynnetään ihmisen hyvänlaatuista kohdun myoomakasvainta. Sillä on kuitenkin useita pahanlaatuisen kasvaimen ominaisuuksia, minkä ansiosta siitä saatava 3D-kasvualusta soveltuu hyvin muun muassa syöpälääkkeiden testaukseen. Ihmiskudosta jäljittelevän mallin avulla on myös mahdollista korvata osa lääkekehityksessä käytettävistä eläin kokeista. Projektin tutkimusosiosta vastaavat professori Tuula Salo ja FT Meeri Sutinen. Kaupallistamisosiota vetää yliopiston ulkopuolelta tuleva TkT Jari Rautio, jolla on life science alan startup-yrittäjyyskokemusta. n yöpätutkimuksen Oulun yliopisto HALO-neuvottelukunta RUTIININOMAISESTA recurrens-hermon monitoroinnista ei ole hyötyä Sairaanhoitopiirien johtajaylilääkäreistä koostuva HALO-neuvottelukunta antoi kesäkuussa yhden uuden terveydenhuollon menetelmiä koskevan suosituksen. Recurrens-hermon monitorointi kilpirauhasja lisäkilpirauhasleikkauksissa HALO-neuvottelukunnan antamat suosi tukset luokitellaan liikennevalomallin mukaisesti. HALO-neuvottelukunta arvioi tutkimusnäyttöön perustuen menetelmän vaikuttavuutta, turvallisuutta ja kustan nusta ennen liikennevalon antamista. -menetelmää voi käyttää harkiten. Rutiininomaisesta recurrens-hermon monitoroinnista ei ole hyötyä kilpi rauhas- ja lisäkilpirauhasleikkauksissa. LIIKENNEVALOT Punainen: käyttöä ei suositella Keltainen: käytä varoen Vihreä: menetelmän käyttöä suositellaan Kunnat onnistuivat hillitsemään terveydenhuollon kustannuksia K untien terveydenhuollon kustannukset pysyivät edellisen vuoden tasolla vuonna 2014, selviää Kuntaliiton vuosittaisesta suurten kaupunkien ja keskisuurten kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusvertailusta. Kun palkkojen ja hintojen kehitys otetaan huomioon, kustannukset jopa alenivat puolisen prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Suurista kaupungeista Espoon, Helsingin, Jyväskylän, Lahden, Oulun, Tampereen ja Vantaan terveydenhuollon kustannusten kasvu alitti palkkojen ja hintojen kehityksen. Suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannukset olivat vuonna 2014 noin 5 miljardia euroa. 0,6 prosentin menonkiristys tarkoittaa tässä summassa 30 miljoonaa. Samaan aikaan, vuonna 2014, valtio on lisännyt terveydenhuollon velvoitteita koko Suomen tasolla noin 50 miljoonalla. Tästä suurten kaupunkien laskennallinen osuus on noin 30 miljoonaa. ”Voidaan perustellusti sanoa, että suuret kaupungit ovat sopeuttaneet terveydenhuollon kustannuksiaan yli 60 miljoonalla eurolla vuonna 2014”, sanoo Kuntaliiton sosiaali- ja terveysasioiden johtaja Tarja Myllärinen. ”Suurten kaupunkien kustannusten hallintaa voidaan pitää erittäin hyvänä saavutuksena. Siihen on päästy palvelurakenteita muuttamalla ja toiminnan virtaviivaistamisen ja tehostamisen avulla. Perusterveydenhuol- lon laitoshoitoa on pystytty purkamaan monessa kunnassa. Keskisuurissa kunnissa perusterveydenhuollon kustannukset alenivat ja erikoissairaanhoidon ja sosiaalitoimen kustannukset kasvoivat. Sosiaalitoimen kustannusten kasvu näkyi erityisesti vammaisten ja kehitysvammaisten palvelujen, päihdepalvelujen ja toimeentuloturvan kustannusten kohoamisena. Suurimmat sosiaali- ja terveystoimen kokonaiskustannukset vuonna 2014 olivat Kemissä 3 866 euroa asukasta kohden. Myös Kemin terveydenhuollon kustannukset olivat suurten ja keskisuurten kuntien korkeimmat, 2 930 euroa asukasta kohti. ”Keskimääräistä korkeammat kustannukset johtuvat Kemissä pääasiassa erikoissairaanhoidon sekä oman avoterveydenhuollon ja toimeentuloturvan ja työllistämisen keskimääräistä huomattavasti korkeammista kustannuksista”, arvioi Kemin sosiaali- ja terveystoimenjohtaja Liisa Niiranen. ”Kemi on toteuttanut ikäihmisten palvelujen rakennemuutosohjelmaa jonka yhteydessä olemme muuttaneet omien akuutti- ja kuntoutusosastojen toimintaa ja lisänneet ympärivuorokautisen hoivan paikkoja erikoissairaanhoidon käyttöä ja kustannuksia vähentääksemme”, kuvaa Niiranen. n Kuntaliitto PO H JAN PII R I 4 / 2 0 1 5 33 jos minulta kysytään, niin... Ajatuksia tarkastuslautakunnan näkökulmasta kuva Timo Savelan albumi V iime kevään aikana keskus- telimme tarkastuslautakunnassa useaan otteeseen tiedottamisesta ja sen tärkeydestä. Vanhan vitsin mukaan jokaisessa organisaatiossa on kolme ongelmaa. Ensimmäinen on se, että tieto ei kulje. Toisena tulee toimimattomat tai puutteelliset AV- välineet ja kolmas on se, että ilmastointi on liian isolla tai pienellä. Vitsi ei olisi hauska, ellei siinä olisi jotakin tottakin. Niin tässäkin. Ilmastointiin tai AV-välineisiin emme ottaneet kantaa lautakunnassa, mutta tiedottamista haluaisimme parantaa. Useimmissa yliopistosairaaloissa on oma tiedottaja ja joissakin jopa useita. Sisäinen tiedottaminen on tärkeää jo potilasturvallisuudenkin vuoksi. Henkilökunnalla on oltava oikea tieto, oikeassa paikassa ja tiettyyn aikaan. Onneksi tässä on onnistuttu hyvin. Ulkoisessa tiedottamisessa muihin sairaaloihin, eri medioihin, jäsenkuntiin ja potilaille on parantamisen varaa. Tähän ei ole riittävästi voimavaroja PPSHP:ssä kenelläkään tällä hetkellä. Sosiaalinen media vaatisi myös aktiivista läsnäoloa. Jos jokin väärä tieto leviää siellä, olisi kaikkien kannalta tärkeää, että se saataisiin korjattua mahdollisimman nopeasti. Kun huhu tai väärä tieto on toistettu riittävän monta kertaa, se muuttuu valitettavasti todek- 34 Timo Savela Kir joitt aja o n Po hjois-Po hja n m aa n s air aa n h oito piir in t ar k a s tu sl aut a k u n na n p u h e e njo ht aja P OH J ANP IIRI 4/2015 si. Jos PPSHP:ssä olisi henkilö, jonka tehtäviin kuuluisi, muiden töiden ohella, päivittää talon Facebook-sivuja, niin monelta väärinymmärrykseltä vältyttäisiin. Näillä perusteilla pyysimme hallitusta miettimään tiedotuksen kehittämistä sairaanhoitopiirissämme. Asia, jota olen oman työnikin puolesta miettinyt, ovat uudet työntekijät. Heidän perehdyttämisensä uuteen työpaikkaan, uusiin tehtäviin ja uusiin välineisiin ei ole helppoa. Pelkkä perehdyttämiskansio ei riitä. Parhaiten perehdyttäminen tapahtuu silloin, jos sekä ”vanha” että uusi työntekijä voivat työskennellä jonkin aikaa yhdessä. Tällainen mestari ja kisälli -malli toimii mielestäni hyvin. Aina se ei ole tietenkään mahdollista aikataulusyistä tai useimmin taloudellisista syistä. Jos tehtävä on uusi, tällöin perehdyttäminen on tietenkin esimiehen harteilla ja on pois hänen työajastaan. Uuden henkilön innokkuutta, uusia ajatuksia ja uusia toimintatapoja tulisi hyödyntää enemmän. Usein kuulee uuden henkilön kysyvän hyvän kysymyksen: Miksi tässä työpaikassa tehdään tämä asia näin? Edellisessä paikassani se tehtiin toisin… Tähän tulisi tarttua. Voisiko uudelle työntekijälle järjestää kehityskeskustelun jo kuukauden kuluttua työn alkamisesta ja pyytää häntä listaamaan asiat, joita hän on ihmetellyt? Tästä voisi saada johtoryhmiin mielenkiintoisen kehittämisvälineen. Esimiehen tulee liian helposti todettua vain, että tämä asia tehdään näin, koska se on aina tehty näin. Ei ole parempaakaan keksitty. Kukaan ei ole vaivautunut ajattelemaan, pitääkö asia tehdä juuri tietyllä tavalla tai pitääkö asiaa ylipäätänsä tehdä. Koko juttu voi olla vanha jäänne jostakin vanhasta lakipykälästä, jota ei enää edes ole. Luin kerran jutun eräästä Harvardin professorista, joka oli pistänyt fläppitaululle otsikoksi: ” Mitä turhaa työtä tässä talossa tehdään”. Oli tullut paljon kommentteja, joista oli syntynyt hyvää, säkenöivää keskustelua. Suurin osa töistä on toki lakisääteisiä tai muuten välttämättömiä. Jokaisen työsuoritus on osa pidempää ketjua ja me emme aina näe sen oman osan merkitystä suuremmassa kuvassa. Tämän tiedon saanti olisi työntekijälle tärkeää. Ihminen jaksaa paremmin työssä, jonka merkityksen hän ymmärtää. Jokainen meistä pystyy vaikuttamaan eniten omaan työhönsä ja siihen, millä mielellä työpäivänsä aloittaa. Turhan työn karsimisesta hyötyvät kaikki. Aikaa jää myös tärkeiden asioiden parempaan hoitamiseen. Tärkein asiahan sairaalassa ovat potilaat. n Voimia ja valoa syksyyn! LAPSET PUHEEKSI –toimintamallilla saatu erinomaisia tuloksia TEKSTI Liisa A hlstén K U VA O u lu n k aupu n k i Lapset Puheeksi –toimintakokonaisuus on osoittautunut erinomaiseksi työvälineeksi lastensuojelussa. Raahen seudulla lastensuojelun uudet asiakkuudet ovat vähentyneet lähes kuusikymmentä prosenttia. L Puheeksi -toimintakokonaisuus perustuu Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton kuntien allekirjoittamaan Hyvinvointisopimukseen. Toimintakokonaisuudessa kaikkiin keskeisiin perus- ja erityispalveluihin juurrutetaan Lapset puheeksi -työmenetelmät, joiden avulla lasten hyvinvoinnin ja kehityksen tuki saadaan kaikkien lapsiperheiden ulottuville. PPSHP:n osuus Lapset puheeksi -toimintakokonaisuudessa on olla mukana yhtenä maakunnan hyvinvointiohjelman toteuttajana, koordinoijana, ohjausryhmän toimijana sekä hyvinvointisopimuksen allekirjoittajana. ”Toimintamalli on yksi hyvinvointiohjelman toteutukseen valituista hyvistä käytänteistä, jonka levittäminen, kouluttaminen ja juurruttaminen sekä viestinnän vastuu on sairaanhoitopiirillä, sen PTH-yksiköllä. Se vastaa myös Lapset Puheeksi -malliin liittyvän vaikuttavuusarvioinnin, seurannan ja tutkimuksen suunnittelusta, rahoituksen hakemisesta sekä toteutuksesta yhdessä apset yhteistyökumppaneiden kanssa”, suunnittelija Suvi Helanen PTH-yksikköstä kertoo. Toimintakokonaisuus tarjoaa kunnille mahdollisuuden suunnitella palvelurakenteet, joiden avulla voidaan edistää lasten ja perheiden hyvinvointia sekä ennaltaehkäistä vanhempia kohdanneiden ongelmien ylisukupolvinen siirtyminen sellaisissa perheissä, joissa jommallakummalla vanhemmalla on esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmia tai joku vakava sairaus kuten syöpä. Käyttö laajenee Pohjois-Pohjanmaan hyvinvoinnin yhteistyöryhmän puheenjohtajan, Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymän johtaja Hannu Kallungin mukaan toimintamalli on osoittautunut erinomaiseksi ennaltaehkäiseväksi tavaksi lastensuojelussa, jonka synkät tunnusluvut on saatu merkittävästi paremmiksi parin vuoden käytännön työn tuloksena. Raahen seutu on yksi niistä alueista, missä toimintakokonaisuus on ollut pisimpään käytössä. Tilastojen mukaan lastensuo- jelun tarpeessa on siellä vvuosien 2012–2014 aikana tapahtunut myönteinen suunnanmuutos. Lastensuojeluilmoitusten määrä on tuona aikana laskenut 25 prosenttia. Lastensuojeluilmoituksen seurauksena tehdään yleensä lastensuojelutarpeen selvitys, ja niiden määrä on tippunut 52 prosenttia. Aloitetut lastensuojelun asiakkuudet ovat samalla ajanjaksolla vähentynet 58 prosenttia. Hannu Kallungin mukaan luvut kertovat, että toimintamalli on toimiva. Suurin osa Pohjois-Pohjanmaan kunnista, myös Oulu, onkin jo ottanut tai ottamassa toimintamallia käyttöön mm. päivähoidossa, opetustoimessa ja sosiaalityössä. Kehityssuunta on hyvä. ”Ratkaisevaa tälle työlle on kunnan päätöksentekijöiden ja johdon tuki. Meidän on oivallettava, että huolehtimalla lasten hyvinvoinnista, vahvistamme kuntiemme elinvoimaa”, hän toteaa. Toimintamallin ja työn tuen ydin on kunnissa, joiden tehtävänä on turvata palveluiden integroituminen kokonaisuudeksi sekä niiden saatavuuden ja jatkuvuuden turvaaminen. Sisäänajovaiheessa on edessä iso koulutusurakka. Ensin koulutetaan kouluttajia niin, että joka kuntaan saadaan oma kouluttaja. Kouluttajat jalkautuvat eri palveluorganisaatioihin, päiväkoteihin, kouluille yms. Kysymys on näin koko kunnan hyvinvoinnin rakentamisesta. Mallin ydinkysymys on ”Mitä minä voin tehdä, että ongelmien keskellä elävä lapsi tai nuori voisi nykyistä paremmin”. Kysymyksen voi esittää yhtä hyvin lapsen vanhempi, opettaja kuin sosiaalityöntekijä. On hyvä muistaa, että lapsen kehitystä tukeva työ ei ole syyllisten etsimistä vaan arkisen ratkaisun löytämistä, jonka tuloksena lapsen hyvinvointi turvataan entistä paremmin. n Iso koululutusurakka Hannu Kallungin mukaan Lapset puheeksi -toimintakokonaisuus ei ole hanke, vaan toimintamalli. PO H JAN PII R I 4 / 2 0 1 5 35 Uudella osaamisella tulevaisuuteen • Psykodynaaminen psykoterapeuttikoulutus (aikuiset) 2016 – 2020 80 op • Ratkaisukeskeinen psykoterapeuttikoulutus (aikuiset) 2016 – 2019 70 op • Jaettu johtajuus työyhteisön voimavarana 2015 – online 5 op • Integratiivinen työyhteisövalmentajakoulutus 2016 – 2017 60 op • Työyhteisösovittelun erityisosaaja 2016 – 2017 30 op www.oulu.fi/taydennyskoulutus MAAILMAN VAHVIMMALLA MAITOHAPPOBAKTEERIVALMISTEELLA ON NYT UUSI NIMI VIVOMIXX™ on hyvinvointia ja vastustuskykyä tukeva probiootti. VIVOMIXX™ sopii koko perheen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin vuoden jokaiseen päivään. TUTKITUSTI PARAS Vivomixx on kymmeniä kertoja vahvempi kuin muut maitohappobakteerivalmisteet. TEHOKASTA APUA Sisältää 450 miljardia elävää maitohappobakteeria ja bifidobakteeria 8 erilaisesta kannasta. Soita meille: 010 322 5340 www.vivomixx.fi sisältää 450 miljardia elävää maitohappobakteeria
© Copyright 2024