7 Oulunkyläinen • Pohjoiset esikaupungit 14.2.2015 Kaava-asiaa Oulunkylä-Seura huolestunut Lähimetsät uhattuina MATTI P. PULKKINEN Yleiskaavaluonnoksen johtoideana on kaupungin tiivistäminen. Sitä ollaan toteuttamassa suurelta osin tuomalla viheralueita – peltoja, metsiä ja puistoja – rakentamisen piiriin (ks. kartta sivulla 5). Oulunkylän ja ympäröivien kaupunginosien alueella paine suuntautuu metsiin, joista laajimman rakentamisuhan alla ovat Veräjämäen-Koskelan metsät sekä Keskuspuisto Maunulan alueella. Vantaanjoen varrella metsät hupenisivat edelleen. Viheryhteydet turvattu? Kaavaluonnos pitää sisällään myös vision viheralueverkostosta vuonna 2050. Tärkeimmät osat ovat pohjois-eteläsuuntaiset Vihersormet, joita Keski-Helsingin alueella ovat Keskuspuisto, Helsinkipuisto (Vantaanjokivarsi) sekä Viikin-Kivikon käytävä. Nämä Vihersormet ulottuvat mereltä Helsingin pohjoisrajalle. Tärkeimpiä Vihersormien ulkopuolisia viheralueita kutsutaan kaupunginosapuistoiksi – esim. Patolan metsä ja Käpylän Taivaskallio ovat saaneet tämän statuksen. Näiden laajempien viheralueiden välisistä poikittaisyhteyksistä huolehditaan itä-länsisuuntaisten Viherlinjojen avulla. Keskuspuistosta Maunulan ja Oulunkylän kautta Vantaanjokivarteen kulkee yksi näistä Viherlinjoista. Ensi silmäyksellä viheralueiden tilanne siis vaikuttaa turvatulta, mutta lähempi tarkastelu osoittaa muuta. Keskuspuisto kapenee Keskuspuiston itälaidasta esitetään lohkaistavaksi Maunulanpuiston kaakkoisosasta metsää Kaivopuiston verran (noin 10 ha), jos rakentaminen toteutuisi täysmääräisenä. Samalla Keskuspuiston ja Helsinkipuiston välinen Viherlinja katkaistaisiin, ja tältä osin rakennusvaraus on viheraluevision vastainen. Helsinkipuisto hupenee Helsingissä luotiin 2000-luvulla Helsinkipuiston konsepti Vantaanjoen ja siihen rajoittuvien viheralueiden sekä Vanhankaupunginlahden ja saariston ympärille. Pohjoisessa Helsinkipuisto liittyy Keskuspuistoon Haltialassa. Ympäristöliike ja mm. Oulunkylä-seura esittivät aikanaan Helsinkipuistolle kansallisen kau- punkipuiston statusta, joka turvaisi alueen. Kaupunki ei tätä halunnut perustellen sitä oman kaavan antamalla suojalla. Toisin näyttää käyneen. Nyt viimeistään Helsinkipuisto tulisi turvata tekemällä siitä kansallinen kaupunkipuisto. Alue ei voi enää olla rakentamisen reservialuetta. Kapeimmillaan puisto on Oulunkylän tasolla, jossa sen reunametsiä on kadonnut viime vuosina mm. Viikinmäen ja Pihlajamäen asuinalueiden alle, jotka on rakennettu suoraan jokilaakson reunalle. Nyt kaavassa myös jokivarren viimeiset jäljellä olevat metsät halutaan valtaosin kaavoittaa tiiville rakentamiselle. Uudet asuinalueet peittäisivät alleen laajasti metsiä ja kallioita VeräjämäenKoskelan alueella Jokiniementien molemmin puolin (yht. jopa 23 ha, siis Korkeasaaren verran). Veräjämäen metsä Pikkukosken ja vesilaitoksen välissä on Haltialan eteläpuolella suurin Vantaanjokivarren metsäalue. Se kutistuisi kulissiksi, kun metsää jäisi vain kaistale rakennettavien kerrostalojen sekä jokivarren ja pientaloalueen välille. Pikkukosken uimarannan pohjoispuolinen Pirunkallion metsäalue rakennettaisiin lähes kiinni jokeen. Ota kantaa Kansalaismielipiteen tuominen yleiskaavaa valmistelevien tietoon on nyt tärkeää. Jos olet huolestunut lähimetsien kaavoittamisesta rakennusmaaksi tai jostain muusta kaavaluonnoksessa, kerro kaupunkisuunnitteluvirastolle mielipiteesi! Virallinen mielipiteiden jättöaika päättyy 27.2.2015. Helpot ohjeet mielipiteen antamiseen lähimetsistä löytyvät osoitteesta www.oulunkyla.info Kallion huippu jäisi kuitenkin rakentamatta. Veräjälaakson siirtolanpuutarhaja palstaviljelyaluetta ei esitetä kutistettavaksi. Myös Käskynhaltijantien ja Kehä I:n välillä Helsinkipuiston Vihersormi kutistuisi olemattomiin. Käskynhaltijantiehen rajoittuva, avoin Itsenäisyydenpuisto ja sen pohjoispuolen metsäisempi Toivolanpuisto (10 ha) voitaisiin rakentaa lähes kiinni jokeen. Nämä metsäalueet sisäl- Keskuspuisto kapenee ja Helsinkipuisto (Vantaanjoen varsi) hupenee kaavaluonnoksessa. Molempien puistojen turvaksi tarvitaan nyt kansallisen kaupunkipuiston status. tyvät Helsinkipuiston yleissuunnitelmaan vuodelta 2012, vaikka tällä ei kaavoitusprosessissa näytä olevan painoarvoa. Niiden rakentamisen jälkeen Helsinkipuisto yhtenäisenä Vihersormena on historiaa. Patolanpuisto Patolanpuistoon esitetään rakentamista koko Tuusulanväylän varrelle painottuen Kivipadonpuistoon (9 – 10 ha). Kaavakartan perusteella on epäselvää tulisiko myös alueen eteläreunaan hieman lisärakentamista. Alueen metsäinen ydinosa ja liikuntapuisto jäisivät lisärakentamisen ulkopuolelle. Tuore rakentaminen onkin kutistanut sitä merkittävästi. Käpylä ja Kumpula Taivaskallion alueelle esitetään rakentamista alueen länsireunalle Panuntien varteen, mutta muuten se säilyisi viheralueena. Sen sijaan Käpylän ja Pasilan radanvarren metsät (12,5 ha) voitaisiin rakentaa kokonaan. Kumpulan alueella suurin muutos olisi Intiankadun itäpuolella, jossa nykyisen metsäalueen kohdalle (8 ha) on merkitty tiivistä rakentamista. Toimintaa lähimetsien puolesta Yleiskaavan yhdeksi lähtökohdaksi on otettu autoilun vähentäminen. Tämä vaikuttaa myönteisesti virkistysalueiden viihtyisyyteen liikenteen melun vähetessä - sikäli kun niitä on jäljel- lä. Ristiriidassa autottoman arjen edistämisen kanssa on lähimetsien hävittäminen. Kaikki eivät voi ajaa Paloheinään, Viikkiin tai Sipooseen ulkoilemaan, vaikka auton omistaisivatkin. Helsingin tarve tiivistää rakentamista on ymmärrettävä, kun kaupungin väkimäärä kasvaa ja samalla pyritään pitämään liikenteen ja asumisen päästöt kurissa. Samalla asukkaille olisi kui- tenkin taattava mahdollisuus luontokokemuksiin lähimetsissä. Tärkeimpien viheralueiden - Keskuspuisto, Helsinkipuisto ja kaupunginosapuistot - rakentaminen ei palvele tätä tarkoitusta. Yleiskaavassa eivät edes tärkeimpien viheralueiden arvokkaimmat osat ole suojassa rakentamiselta, kuten Maunulan ja Veräjämäen esimerkit osoittavat. Onko Suomi metsien maa, jonka pääkaupungissa ei ole varaa säilyttää elinkelpoisia metsiä kasvavan asukasmäärän virkistäytymiseen? Oulunkylä-seura pyrkii vaikuttamaan siihen, että tärkeimmät seutumme lähimetsät ja muut viheralueet säilyisivät rakentamattomina jatkossakin. Nämä alueet – Keskuspuisto ja Helsinkipuisto etunenässä – on turvattava nyt valmisteltavassa yleiskaavassa. Liikenneolot parantuisivat, vihreät arvot kärsisivät Paloheinän-Torpparinmäen kaupunginosayhdistys on huolestunut pohjoisen ulottuvuuden vihreistä arvoista. Tuomarinkylä rajautuu pohjoisessa viheralueeseen, joka jatkuu katkeamattomana Keskuspuistosta Vantaan jokea myötäillen valtakunnallisesti merkittävään maisema-alueeseen. Alue on suora jatke Paloheinän urheilukeskukselle akselilla jalkapallokenttä-jäähalli-talviurheilu-golf-vinttikoirakeskus-ratsastushallit. Ainutlaatuinen vyöhyke kaupungin sisällä, jonka saavuttaa julkisilla kulkuneuvoilla ikään, sukupuoleen tai liikuntakykyyn katsomatta. Tuusulanväylän muuttaminen kaupunkibulevardiksi täydentäisi alueen saavutettavuutta ja palvelisi pohjoisen viheralueen reunalla sijaitsevaa asutusta. Väylän varteen rakennettavat asuin- ja toimistorakennukset muodostaisivat luontevan meluvallin ja bulevardin luonteen. Sitä täydentäisi suunnitteilla oleva poikittaisliikenne (Jokeri 1 ja 2). Tuomarinkylän kartanon ratsastuskeskuksen alue(valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö) tulisi säilyttää avoimena maisematilana, johon kuuluvat Riihipelto ja Uusipelto.Koko alue kuuluu myös Vantaanjoen valtakunnallisesti merkittävään maisema-alueeseen. Alue kehittyisi vaikkapa MM-tasoisella ratsastusmaneesilla. Myös lannan käyttöä energian lähteenä tulisi hyödyntää alueen polttolaitoksessa. Ratsastuskeskuksen ja Vinttikoirakeskuksen yrittäjät ovat toteuttaneet toi- veita, joita harrastajat ovat halunneet. Toimivaa ja hyvää harrastusta ja yritystoimintaa ei asemakaavallakaan saa tuhota. Asemakaavalla suojeltu ja valtakunnallisesti arvokkaaksi metsäluontoalueeksi luokiteltu Siliuksen mäki (Yhdyskunnantien itäpuolen metsä Itä-Pakilassa alkaen ABC:n risteyksestä) sekä Lysti-kukkula (Pakilan siirtolapuutarha-alueen pohjoispuolella) pitäisi säilyttää sellaisenaan ja antaa elintilaa alueen EU-luontodirektiivin mukaisesti rauhoitetuille lepakkolajeille. Alueelle suunniteltu 6 000:n asukkaan asuinalue veisi toteutuessaan sadoilta tuhansilta kaupunkilaisilta kaupunkiluonnon nautintaoikeuden! Vastaavaa aluetta ei enää myöhemmin voi luoda rakennetuille alueille!
© Copyright 2024