YHTEISKUNTATIETEELLINEN TIEDEKUNTA
WWW.JYU.FI/YTK
DYSLEKSIA JA
AIVOT
Teresa Isoaho, psykologian opiskelija, Jyväskylän yliopisto
MITÄ ON DYSLEKSIA?
AIVOTOIMINNAN TUTKIMINEN
Dysleksia eli lukemisen erityisvaikeus on neurobiologinen häiriö, joka ilmenee ongelmina luku- ja kirjoitustaidon oppimisessa ja taitojen kehittymisessä. Kehitykselliseen dysleksiaan
kuuluvat vaikeudet eivät liity älykkyyteen, aistien toimintaan,
motivaatioon tai opetusmenetelmiin.
Dysleksiaa on noin 5–10 %:lla ikäluokasta, joten lähes joka koululuokassa on lapsi, jolla on lukivaikeus. Lukivaikeuden taso
vaihtelee yksilöittäin ja osalla vaikeudet menevät ohi koulun
alkuvuosina, kun taas osalla ne kulkevat mukana läpi elämän.
Kuvat: Petter Kallioinen (ylh. vas.) ja NMIH
Kuvantamistutkimuksissa on havaittu, että aivojen harmaan aineen
määrä on dyslektikoilla vähäisempää kuin tyypillisesti lukevilla. Poikkeavuuksia harmaan aineen määrässä on löydetty enimmäkseen aivokuorelta vasemman aivopuoliskon ohimolohkosta, mutta myös aivokuoren alapuolisilta alueilta ja pikkuaivoista.
Ohimolohkon yläosassa kuuloaivokuorella sijaitseva kielen käsittelyyn
liittyvä planum temporale -alue on tavallisesti suurempi vasemmalla
aivopuoliskolla. Huonoilla lukijoilla vasemman aivopuoliskon planum
temporale -alueen on kuitenkin havaittu olevan samankokoinen tai
jopa pienempi kuin oikean aivopuoliskon planum temporale -alue.
Tässä magneettikuvan (MRI) ja
diffuusiotensorikuvan (DTI) yhdistelmässä keltainen väri kuvaa
tyypillisen lukijan epäsymmetrisiä planum temporale -alueen
kautta kulkevia hermoratoja:
vasemmalla puolella ko. alue on
suurempi kuin oikealla. Sininen
väri kuvaa dyslektikon planum
temporale -alueen kautta kulkevia hermoratoja: alueet ovat
yhtä suuret molemmilla puolilla.
Dysleksia on vahvasti periytyvää: lukivaikeuden todennäköisyys on moninkertainen muuhun väestöön verrattuna, jos vanhemmilla tai lähisuvussa on lukivaikeutta.
SENAT SAKAISIN – Suomen kielen kaltaisissa säännönmukaisissa kielissä lukivaikeus näkyy tavallisesti lukemissujuvuuden ongelmina eli lukeminen on takertelevaa ja sujumatonta.
Lukemaan opettelun ja lukemisen alkuvaiheissa lukivaikeus
ilmenee taitojen oppimisen hitautena ja vaikeutena lukea sanoja oikein. Myöhemmin lukivaikeus ilmenee enimmäkseen
sanojen lukemisen hitautena, ei niinkään virheinä lukemisessa.
Lukivaikeuteen liittyy myös vaikeutta oikeinkirjoittamisessa ja
joillekin kirjoittaminen voikin olla työläämpää kuin lukeminen.
MISTÄ LUKIVAIKEUS JOHTUU?
Lukutaidon oppiminen edellyttää monenlaisia taitoja: lukemaan oppimista edeltävät kirjaintuntemuksen, kirjain-äänne-vastaavuuden, fonologisen tietoisuuden, nopean nimeämisen sekä kielellisen muistin
kehittyminen. Avaimet lukemaan oppimiseen ovat kirjainten ja äänteiden yhteyden oivaltamisessa sekä äännetietoisuuden eli fonologisen tietoisuuden kehittymisessä. Äännetietoisuus tarkoittaa kykyä jakaa puhetta osiin, kuten tavuihin ja äänteisiin, ja taitoa käsitellä näitä
osia mielessä. Vaikeudet kirjainten ja äänteiden yhdistämisessä sekä
puheäänen osien hahmottamisessa ja manipuloinnissa ovat merkkejä
lukemaan oppimisen pulmista.
Lukivaikeuden taustalla ovat myös ongelmat kuulotiedon havainnoinnissa. Dyslektikon voi olla vaikea havaita puheen nopeasti muuttuvia ja nopeasti esitettyjä elementtejä tai puheessa tapahtuvia äänen
voimakkuuden muutoksia, jotka antavat vihjeitä lukutaidon kannalta
olennaisista tavujen ja riimien rajoista.
Kuva: Sun, Lee & Kirby 2009
DYSLEKSIA JA AIVOT
Dysleksiaan liittyy aivojen toiminnallista ja anatomista poikkeavuutta etenkin vasemmalla aivopuoliskolla, jolla ajatellaan olevan päärooli
kielen prosessoinnissa. Toiminnalliset poikkeavuudet näkyvät erityisesti kuulotiedon käsittelyssä: dyslektikoilla on havaittu epätavallista
aktivaatiota vasemmalla aivopuoliskolla. Kun tehtävä vaatii fonologista prosessointia ja kirjain-äänne-vastaavuuden havaitsemista, dyslektikoilla aivojen ohimo- ja päälakilohkojen liitoskohdan eli temporoparietaalisen alueen aktivaatio on vähäisempää kuin tyypillisesti lukevilla.
Kun tehtävä edellyttää visuaalista sanojen tunnistamista, dyslektikoilla näkyy poikkeavaa aivotoimintaa takaraivo- ja ohimolohkojen liitoskohdassa eli okkipitotemporaalisella alueella.
TUTKIMUS: JYVÄSKYLÄ LONGITUDINAL STUDY OF DYSLEXIA (JLD)
Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella toteutetussa Jyväskylä
Longitudinal Study of Dyslexia (JLD) -pitkittäistutkimuksessa havaittiin,
että suvussa kulkevan dysleksian perusteella riskiryhmään valittujen
lasten ja verrokkiryhmän lasten välillä näkyi jo varhain eroja puheäänen käsittelyssä. Vastasyntyneille tehdyissä aivojen sähköiseen toimintaan perustuvissa herätevastemittauksissa riskiryhmän vauvoilla oikea
aivopuolisko reagoi äänteen keston prosessointiin voimakkaammin
kuin vasen puoli, kun taas verrokkiryhmän vauvoilla reagointi oli voimakkaampaa vasemmalla aivopuoliskolla.
Puolen vuoden iässä tehdyissä mittauksissa tulokset olivat samankaltaisia: jälleen riskiryhmän vauvoilla vasemman aivopuoliskon kuuloaivokuoren reagointi äänteen kestoon oli vähäisempää kuin verrokkiryhmän vauvoilla. Erot herätevastemittauksissa olivat pysyviä kouluikään
asti ja vauvana tehdyt mittaukset ennustivat hyvin myöhäisempää
luku- ja kirjoitustaidon kehitystä.
Tutkimukset ovat vahvistaneet käsitystä siitä, että dysleksia on moniulotteinen kehityksellinen häiriö, jonka syynä ei ole mikään yksittäinen
tekijä. Lukemisen ja kirjoittamisen pulmat ovat useamman riskitekijän
yhteisvaikutuksen tulos.
Brocan alue vastaa puheen motorisesta tuottamisesta ja Wernicken
alue puheen ymmärtämisestä. Arcuate fasciculus -hermorata
yhdistää nämä aivojen ”puhekeskukset”.
Kuva: Sprenger 1999
LÄHTEET
Baars, B. J. & Nicole, M. C. (eds.) (2010) Cognition, brain, and consciousness: introduction to cognitive neuroscience, 2nd ed. Amsterdam: Academic Press.
Hämäläinen, J. & Leppänen, P. (2011) Kuulotiedon perusprosessoinnin ongelmat
lukivaikeudessa. Psykologia, 46 (2).
Joidenkin havaintojen mukaan dysleksian syynä voi olla häiriö nopeaan prosessointiin liittyvässä magnosellulaarisessa järjestelmässä.
Dyslektikoilla on havaittu poikkeavuutta aivoissa alueilla, jotka vastaavat auditorisen, visuaalisen ja motorisen informaation nopeasta prosessoinnista. Dysleksiaan voi siis liittyä kuulotiedon käsittelyn pulmien
lisäksi myös yleistä nopeiden muutosten prosessointiongelmaa.
Leonard, C. M. & Eckert, M. A. (2008) Asymmetry and dyslexia. Developmental
Neuropsychology, 33 (6).
Lyytinen, H. et al. (2003) Näkymiä suomalaislasten lukivaikeuksiin – lähtökohtana
psykofysiologiset havainnot. Psykologia, 38 (4).
Lyytinen, H. et al. (2005) Psychophysiology of developmental dyslexia: A review
of findings including studies of children at risk for dyslexia. Journal of Neurolinguistics, 18 (2).
DYSLEKSIAN GENEETTINEN PERUSTA
Lukivaikeus on periytyvää eli sillä on geneettinen tausta. Dysleksiaan liittyen on tunnistettu kuusi kandidaattigeeniä: DYX1C1, DCDC2,
KIAA0319, ROBO1, C2ORF3 ja MRPL19, joista neljä ensin mainittua
osallistuvat aivojen varhaisissa kehitysvaiheissa hermosolujen vaeltamiseen (migraatio) ja viejähaarakkeiden (aksonien) ohjaukseen sekä
toistensa toiminnan säätelyyn.
Kuva: Baars & Nicole 2010
Dyslektikoilla aivoaktivaatio keskittyy enemmän vasemman aivopuoliskon etuosiin ja oikean aivopuoliskon takaosiin toisin kuin hyvillä lukijoilla, joilla aivoaktivaatio on vilkkainta vasemman aivopuoliskon takaosissa. Dyslektikoilla on havaittu ongelmia myös
aivopuoliskojen välisessä kommunikaatiossa aivojen kielialueilla.
NIMH, National Institute of Mental Health, National Institutes of Health, Department of Health and Human Services.
Peterson, R. L. & Pennington, B. F. (2012) Developmental dyslexia. The Lancet, 379
(9830).
Sprenger, M. (1999) Learning and Memory: the brain in action. Alexandria, Va.,
USA : Association for Supervision and Curriculum Development.
Sun, Y-F. et al. (2010) Brain Imaging Findings in Dyslexia. Pediatr Neonatal, 51 (2).