Erilainen oppija ja työelämä Nettineuvoja ja erilainen oppija työelämässä: työntekijällä oppimisvaikeuksia? Työelämä, työnantajat ja oppimisvaikeuksien huomiointi on melko uusi aihe. Moni työnantaja ei usko työntekijöillä olevan oppimisvaikeuksia tai ei ole koskaan tullut ajatelleeksi asiaa. Tilastollisesti kuitenkin joka neljännellä tai viidennellä on. Nettineuvojalle saapuvat kysymykset kertovat aiheen laajuudesta selvästi. Juuri työelämää ja lukivaikeutta koskevat kysymykset ovat lisääntyneet. Hidas lukeminen, tekstin tuottamisen työläys ja kirjoitusvirheet näkyvät myös työelämässä viestin muotoileminen ja tuottaminen on haastavaa ja kirjoitusvirheitä tulee.(Mies) Kysyjät tuovat esille eniten hitaan lukemisen, tekstin tuottamisen työläyden sekä kirjoitusvirheet. Kirjoitusvirheiden jatkuva tarkistaminen ja pitkien raporttien lukeminen tuntuvat raskailta. Kysymyksissä mainitaan, että asioiden tekeminen vaatii aikaa. Osa kertoo pulmien pahenevan iän myötä. Kun vaihdoin pari vuotta sitten alaa, olen joutunut työssäni kirjoittamaan paljon sähköposteja. Kirjoitusvirheet alkavat olla jo melkoinen ongelma, sillä saan tarkistaa kaikki kirjoitetut tekstit moneen kertaan. (Nainen) Koulussa lukeminen ja kirjoittaminen oli vaikeaa ja aloin välttelemään molempia. Nykyisessä työssäni kuitenkin joudun lukemaan paljon tekstejä ja raportteja. Ongelmani on hidas lukunopeus. (Mies) Muutama kysyjä nostaa esille kokoustilanteiden pulmallisuuden: kirjoittaminen, kuunteleminen ja keskustelu samaan aikaan eivät onnistu. Sanottavakin saattaa tulla mieleen vasta nopean kokoustilanteen jälkeen. Teen töissä paljon kirjoitusvirheitä. Haluaisin kirjoittaa ja tehdä kirjallista työtä, mutta lausejärjestyksen sekoaminen tekee sen hankalaksi. Olen vältellyt asiaa.(Nainen) Kirjoittaminen on hidasta ja hankalaa. Tämän viestin kirjoittaminen käy projektista. Ei vaan tiedä nopeasti, miten sanansa asettaisi. Sama puhumisen kanssa. Tulee hitaasti mieleen mitä sanoisi. Kokouksissa keskustelu on siksi mahdotonta.(Nainen) Toimin markkinointialalla. Lauseiden rakentaminen ja kirjallisen 38 LukSitkO_2_2010.indd 38 Lukivaikeus näkyy kokouksissa Työelämässä olen kyllä pärjännyt lukivaivani kanssa, vaikka välillä on vaikeaa. Puheen kuuntelu ja kirjoittaminen samaan aikaan on mahdotonta. Olennainen jää usein huomioimatta, kun kaikki energia menee kirjoittamiseen. (Nainen) Kysyjistä kenellekään apuvälineet eivät olleet tuttuja. Työnantaja ei ole ehdottanut ratkaisuksi skanneria ja puhesynteesiä, joiden avulla hidas lukija voi lukea tekstiä äänimuodossa, puhuvaa oikolukuohjelmaa kirjoitusvirhepulmiin tai sanelinta kokousten muistiinpanovälineeksi. Vieraat kielet voivat pudottaa työelämästä Monessa tapauksessa vieraat kielet muodostuvat hankaluudeksi työelämässä. Töissä vaaditaan kielitaitoa, mutta kurjien koulumuistojen takia kynnys kielten opiskeluun on valtava. Pahimmillaan ongelmat vieraissa kielissä johtavat työttömyyteen. Työn takia pitäisi alkaa opiskella englantia, mutta se on aina ollut vaikeaa koulusta lähtien. (Nainen) Töissä pitäisi osata ruotsia, mutta en ole sitä koskaan opetellut. Koulussa kielet oli mahdottomia. Nyt pitäisi lähetä opiskelemaan. Se on tosi iso kynnys.(Mies) Tällä hetkellä olen ollut työttömänä vähän alle vuoden. Työn saantiin vaikuttaa erityisesti se, että kielitaitoni on heikko. Olen koko LukSitkO 2/2010 8.12.2010 2:55:38 Erilainen oppija ja työelämä ikäni käynyt kielikursseja, mutta en millään opi. Uskallan kyllä puhua kieliä ja käyttää kaikkia sanoja mitkä osaan, mutta en ymmärrä, mitä minulle puhutaan. (Nainen) Parempi pärjääminen työelämässä kuin opinnoissa Moni kertoo pärjäävänsä paremmin työelämässä kun aikoinaan opinnoissa. Lukivaikeus ei heidän mukaansa näyttäydy työpaikalla kovin usein. Osan pärjääminen kuitenkin perustuu rutiinitöihin ja itselle vaikeiden asioiden välttelyyn. Ongelmia tulee työpaikanvaihdostilanteissa, kun työtehtävät ja –olosuhteet eivät ole enää tuttuja ja vaaditaan uuden omaksumista. Suurin kynnys on lähteä opiskelemaan uutta. Moni miettii opintoja ja haluaisi opiskella, mutta ei uskalla. Työssä lukihäiriötä ei huomaa, mutta olen tapellut itseni kanssa pidemmän aikaa siitä, että haluaisin todella päästä opiskelemaan, kun ikääkin alkaa jo olemaan. (Nainen) niissä hyvä. Jos minulla olisi avustaja tai sihteeri, tilanne olisi aivan toinen. (Nainen) Kysyjä muotoilee jo omassa kysymyksessään vastauksen: ratkaisu olisi työolosuhteiden henkilökohtaistaminen ja sitä kautta vahvuuksien saaminen työpaikan käyttöön. Missä ammatissa lukivaikeuksinen voi olla? Kysyjiä askarruttaa, minkälaisessa työssä lukivaikeuksinen voi olla. Moni kaipaa konkreettisia neuvoja, miten omaa toimenkuvaa työpaikalla voisi muokata siten, että lukivaikeus haittaisi vähemmän ja miten lukivaikeuden kanssa yleensä voi tulla toimeen. Olen alkanut epäillä lukihäiriötä, joka haittaa työtäni toimittajana. Voiko sitä testata jossain? Tarvitsisin tietoa siitä, kuinka muokata työnkuvaani. (Nainen) Toimin teknisellä alalla. Lukihäiriö on haitannut opiskelua ja työssäkäyntiä. Miten voisin vielä aikuisena oppia ja kehittää itseäni tulemaan paremmin toimeen lukihäiriön kanssa? (Mies) Minulla on vaikeuksia työelämässä lukivaikeuden takia ja nyt on ratkaisujen aika. Olen tietotekniikkaalalla. Minkälaisissa tehtävissä lukihäiriöstä on vähemmän haittaa? Pitääkö kokonaan vaihtaa alaa tai tehtävien luonnetta? (Mies) Minkälaista työtä voi lukivaikeuksinen tehdä? Voiko lukivaikeuksinen opiskella opettajaksi? (Nainen) Kysymyksistä ei valitettavasti käy ilmi, onko myös työnantajan kanssa puhuttu työnkuvan henkilökohtaistamisesta, mikä on työnantajan suhtautuminen asiaan tai onko mietitty apuvälineiden mahdollisuuksia. Nettineuvoja muistuttaa, että lähtökohtaisesti lukivaikeus ei ole este minkäänlaiselle työlle. Lukivaikeuksisella opettajalla olisi varmuudella ymmärrystä ja herkkyyttä oppilaidensa oppimisen pulmille. Tärkeää on kuitenkin antaa aikaa asioiden omaksumiselle, miettiä ratkaisuja mahdollisiin pulmiin ja tarvittaessa otetaan käyttöön oikeanlaisia apuvälineitä. Tällöin Vastaako työ todellisia kykyjä? Osa ei työelämässä tee todellisia kykyjään vastaavaa työtä, kun lukivaikeutta ei huomioida. Hahmotan hyvin kokonaisuuksia. Olen hyvä työssäni, mutta tarvitsen rinnalleni toisen henkilön, joka pukee ajatukseni numeroiksi ja yksityiskohdiksi. En voi ottaa vastuullisempia töitä vastaan tämän ongelman vuoksi, vaikka tiedän, että olisin LukSitkO 2/2010 LukSitkO_2_2010.indd 39 39 8.12.2010 2:55:40 Erilainen oppija ja työelämä henkilön luovuus ja paras osaaminen saadaan käyttöön, eikä jäädä jumittamaan hitaaseen lukunopeuteen tai kirjoitusvirheisiin. Työuupumus uhkana Kun lukivaikeutta ei työpaikalla huomioida, työssä jaksaminen nousee vahvasti esille kysyjien kertomuksissa. Nettineuvojalta pyydetään apua uhkaavaan työuupumukseen ja masennukseen. Lukiongelmani on alkanut vaivata minua vasta nyt. Työaikani ei tahdo riittää hommien tekemiseen, eikä ilmaista ylityötä jaksa määrättömiin tehdä. Millä voi helpottaa työssä jaksamista? Työikääkin on vielä jäljellä monia vuosia ja työ kiinnostavaa, mutta tällä menolla en pitkään jaksa.(Nainen) Oppimisessa on aina ollut ongelmia. Olen ponnistelujen kautta päässyt esimiesasemaan. Oma esimies taas ei ole tyytyväinen siihen, miten omaksun uusia asioista. Masennustakin tästä on tullut. Mistä saan apua jaksamiseen?(Mies) Vaihdoin työpaikkaa muutama vuosi sitten. Uusien asioiden omaksumisessa on ollut ongelmia. Mutta samantyyppistä työtä tehneenä olen kyllä selvinnyt. Voimia se on silti vienyt. Nykyisin työelämä vaatii enemmän ja enemmän.(Nainen) Pärjään kun ponnistelen, mutta välillä tuntuu, että en jaksa enää.(Mies) ”Oppimattomuus mitätöi minut kokonaan” Lukiasian ja työssä jaksamisen esille ottamista työpaikalla vaikeuttaa se, että osa kokee lukivai40 LukSitkO_2_2010.indd 40 keuden nolona ja hävettävänä asiana. Vaikeutta peitellään. Samalla se syö itsetuntoa työelämässä. Apua ei aina ole löytynyt, vaikka sitä on haettu mm. työterveydenhuollosta. Moni mainitsee pulman pahenevan iän myötä. Opiskeluissa ja keskittymisessä on vaikeuksia. Oppimattomuus on minulle suuri trauma ja mitätöi minut kokonaan. Työssä teen rutiinitöitä ja olen siinä oppinut asiat jotenkin. (Nainen) Aina se lukihäiriö jotenkin nostaa päätään ja vaikeuttaa elämää, vaikka olen kyllä työelämässä pärjännyt lukihäiriöstä huolimatta. Haluaisin vielä kehittää itseäni ja oppia vieraita kieliä, vaikka ne ovatkin vaikeita. Otin asian esille työterveystarkastuksessa, mutta en saanut sieltä apua. Miten saan apua tähän noloon ja häpeälliseen lukihäiriöön? (Nainen) Tunnistaako työnantaja lukivaikeuden? Vain yhdessä tapauksessa esimies on tiedustellut alaiseltaan, olisiko tällä mahdollisesti lukivaikeus ja jopa ohjannut tämän lukijärjestön palveluiden pariin. Pääsääntöisesti vaikuttaa kuitenkin siltä, että työnantajat eivät tunnista oppimisvaikeuksia, eivätkä miellä niitä edes mahdolliseksi työelämässä. Oppimisvaikeudet tulkitaan koulumaailman asiaksi. Aihe näyttää olevan jokseenkin vaiettu työpaikoilla. Asiaa tuntemattomat voivat teilata lukivaikeuksisen pahasti. Ikävää on se, että aihe ei aina ole tuttu työvoimatoimistojen hen- kilöstölle tai työvoimapoliittisten koulutusten järjestäjille. Mitä voin vaatia työvoimatoimistolta? Olen työtön ja kurssille osallistuminen kaatui siihen, että minulla on lukihäiriö ja masennus. Työvoimatoimiston mukaan en sovi tehtäviin, joihin halusin, vaikka minulla on alan kokemusta ja koulutusta. He kai säikähtivät työnantajan palautetta. Harjoittelupaikasta tuli viestiä, että minulla on niin paljon kirjoitusvirheitä, että eivät halua olla minun kanssani missään tekemisissä. Mitä pitää tehdä? Pitääkö jo hakemuksessa kertoa lukihäiriöstä vai olla kertomatta?(Nainen) Entä kannattaako kertoa? Pitääkö lukivaikeudesta kertoa vai ei, on vaikea kysymys. Varsinkin, jos työnantajapuoli ei lukivaikeutta tunne ja näkee ainoastaan työntekijän kirjoitusvirheet, mutta ei vahvuuksia. ”Mikäli suhteet työnantajaan ovat luottamukselliset ja hyvät, kannattaa kertoa. Kannattaa kertoa myös lukivaikeuden ohella siitä, mitkä ovat omat vahvuudet. Jos asiaa ajatellaan yhdevertaisuuden ja esteettömyyden kannalta, toki pitäisi kertoa ja asia pitäisi huomioida. Mutta valitettavasti näyttää siltä, että kertominen ei aina kannata. Tiedän henkilöitä, jotka eivät ole päässeet edes työhaastatteluun kerrottuaan pulmastaan”, pohtii Airi Valkama, Erilaisten oppijoiden liiton puheenjohtaja. ”Siksi tähän kysymykseen on todella vaikea vastata.” Riitta Hämäläinen LukSitkO 2/2010 8.12.2010 2:55:41