Pystynkö oppimaan - AIVO - Aikuisopiskelun tieto-, neuvonta
Pystynkö oppimaan? Sisältö Pystynkö oppimaan, haluanko opettaa? 2 Oppimistyylit – avain moneen ongelmaan 6 Estääkö lukivaikeus opiskelun? 11 Keskity sanomaan ja viestimään vain olennainen 15 Kun ei osaa aloittaa ja unohtaa jatkaa 19 Mielen hyvinvointi 25 AIVO-toimijoiden esimerkkejä erityisohjauksesta käytännössä 27 Esipuhe Kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen on aikuisopiskelijalle erityisen tärkeää silloin, kun oppimiseen liittyy haasteita. Aikuisten ohjausta kehitettäessä huomiota onkin kiinnitettävä ohjauksen erityistarpeisiin. Yksilöllinen ohjaus antaa erityistä tukea tarvitseville aikuisopiskelijoille tilaisuuden löytää omat mahdollisuutensa oppia ja opiskella.Yksilöllisen ohjauksen tarjoaminen vaatii meiltä aikuisten opetus- ja ohjaustehtävissä toimivilta tietoa ja taitoa tunnistaa tuen tarpeet ja ennen kaikkea halua olla tukemassa erilaisia oppijoita. Tämä julkaisu pyrkii herättelemään aikuisten ohjaajia havaitsemaan nämä tuen tarpeet sekä tiedostamaan omat mahdollisuutensa tuen tarjoamiseen. Julkaisu on tuotettu osana AIVO – Aikuisopiskelun tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelut projektia. AIVO-projektin yhdeksi toiminnalliseksi ja tavoitteelliseksi painopistealueeksi on valittu erityisopetuksen tukitoimet. Kyseisen osaprojektin toteuttajana on toiminut Ammattiopisto Luovi. Erityisopetuksen tukitoimet osaprojektin yhtenä tavoitteena on ollut oppimisvaikeuksien tunnistamiskeinojen jakaminen aikuisten ohjaus- ja neuvontatyötä tekeville. Lisäksi tavoitteena on ollut lisätä kouluttajien tietoisuutta oppimisvaikeuksista ja tukemisen mahdollisuuksista.Tämä julkaisu on yksi konkreettinen keino kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Julkaisun läpäisevänä teemana on eri- tyistä tukea tarvitsevien oppijoiden tarpeiden tunnistaminen ja huomioiminen ohjaus- ja opetustyössä. Julkaisussa käsiteltävät teemat ovat nousseet Ammattiopisto Luovin aikuiskoulutuksessa toimivien kouluttajien arkityöstä ja päätyneet näin osaksi tätä julkaisua. Kouluttajien kokemuksia täydentävät tarinat oppijoiden arjesta. Jokaisesta luvusta löytyy ohjaajan näkökulman lisäksi opiskelijan näkökulma aiheeseen. Nämä opiskelijoiden tarinat ovat joko heidän itsensä kirjoittamia tai haastattelujen pohjalta tekstimuotoon saatettuja. Jokaisen tarinan takaa löytyy ihminen ja hänen todelliset kokemuksensa. Eri teemojen alta löytyy myös herätteleviä kysymyksiä kouluttajien pohdittaviksi. Näitä kysymyksiä Ammattiopisto Luovin Joensuun aikuiskouluttajat ovat itseltään kyselleet ohjaustyötä tehdessään ja haluavat esittää kysymykset myös muille aikuisten ohjaustyötä tekeville pohdittaviksi. Julkaisu sisältää myös muiden AIVO – Aikuisopiskelun tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelut projektiin osallistuneiden pohjoiskarjalaisten aikuiskoulutusorganisaatioiden kuvauksia siitä, miten erityisohjausta heidän organisaatioissaan kehitetään. Toivomme julkaisun herättävän ajatuksia ja keskustelua erityisohjauksen asemasta ja kehittämistarpeista aikuiskoulutuksen kentällä. Toimituskunta Luvussa tarkastellaan aikuisen opiskelun, ohjaamisen, neuvonnan ja kouluttamisen haasteita itseohjautuvuuden ja motivoitumisen näkökulmista. Lukija haastetaan pohtimaan motivaation ja asiakkaan itseohjautuvuuden merkitystä ohjaustilanteissa. Mistä löytyisi oppimisen ilo? Pystynkö oppimaan, haluanko opettaa? Kansantajuista oma ammattikielesi Motivoi, älä odota motivoitunutta. Ohjaa, älä odota itseohjautuvaa. Jokaisella ammattikunnalla ja erityisalalla on oma kielensä. Aikuiskoulutuksen maailman kieli on viimeisten vuosikymmenten aikana kehittynyt. Siitä on tullut oma maailmansa, jonka sisään pääseminen vaatii isoa sanakirjaa ja paljon kärsivällisyyttä. Kouluttajien työhuoneissa kerrotaan Heksuista, Hopseista ja Hojkseista. Oppilaitosten esitteet kuvaavat vaikein sanankääntein koulutusjärjestelmää, tutkintojärjestelmää ja itse opiskelun muotoja, kuten monimuoto-opiskelua ja itsenäistä työskentelyä. Ammattikieli rakentaa työntekijöiden yhteenkuuluvuudentunnetta. On tärkeää oivaltaa, että ammattikieli saattaa tehdä tepposia. Kouluttajana ammattikieli on aikuiselle oppijalle alkuun vieras ja vaikea. Ammatillinen puheenparsi on omiaan hämärtämään aikuisen oppijan motivaatiota ja itseohjautuvuutta. Näiden asioiden äärelle on hyvä tasaisin väliajoin pysähtyä. Pystynkö minä kertomaan omasta työstäni arjen kielellä? Kuinka ohjaan uudet ihmiset tämän ammatillisen kielen äärelle? Onko minun ammattikieleni sellaista, jota aikuinen oppija tulee tarvitsemaan menestyäkseen työelämässä? Usein kouluttajilla on vahva uskomus, että aikuinen on opinnoissaan ja omassa elämässään itseohjautuva. Aikuisen tulisi pystyä itsenäisesti lähtemään opintojen polulle edeten alusta alkaen hyvin määrätietoisesti kohti tavoitetta. Oletamme samanaikaisesti, että aikuinen oppija on motivoitunut. Näemme, että hän on automaattisesti halukas oppimaan uutta ja ponnistelemaan uuden oppimisen eteen. Ihanteellinen motivaatio ei synny itsestään. Miten aikuiskouluttaja voi tukea ja vahvistaa motivaatiota? Kuinka oppija löytää itsestään itseohjautuvuuden ja käyttää sitä uuden oppimisessa? Opeta oppijaa asettamaan vaativa mutta realistinen tavoite. Varmista, että tavoitteisiin sitoudutaan, etteivät tavoitteet ole ainoastaan kouluttajan omia. Opeta oppijaa tunnistamaan hänen vahvat puolensa ja kehittämisen kohteensa. Ennakoi ja kuvaa uuden oppimisen vaikutusta toimintaan ja osaamiseen. Aseta yhdessä oppijan kanssa konkreettiset toimenpiteet tavoitteet saavuttamiseksi. Anna onnistumisesta palautetta ja ohjaa vaikeissa paikoissa. Auta oppijaa ymmärtämään vastuu omasta toiminnastaan. Elinikäistä ohjausta tarvitaan, sillä yksin on vaikea löytää kaikkea olennaista tietoa. 3 ”Alussa tärkeintä kohdallani oli se, että aamulla lähden jonnekin, päivällä teen jotakin” ”Lähtötilanteessani suunnitelmani tulevaisuuden suhteen olivat täysin auki. Pitkäaikainen toimettomuus oli saanut epäilemään omia voimavaroja ja nostanut kynnystä kaikenlaiselle ”lähtemiselle ja tekemiselle”. Koulutus oli helppo ja turvallinen aloitus oman tieni etsimiselle. Alussa tärkeintä kohdallani oli se, että aamulla lähden jonnekin, päivällä teen jotakin ja kotiin tultuani en jälleen tuntisi yhden päivän menneen merkityksettömänä ohitse. Motivaationi ja asenteeni elämää kohtaan oli erittäin negatiivinen. Olin täysin merkityksetön nolla, asemalle unohtunut luuseri. Koulutusryhmään hakeuduin Työvoiman palvelukeskuksen kautta ja sain kuulla siitä kouluttajalta. Ajatukseni koulutusta yms. kohtaan olivat melko välinpitämättömiä: Oppijan usko omaan pystyvyyteen • Myönteisiä oppimiskokemuksia • Vahvuuksien löytäminen • Uudenlaisia kokemuksia opiskelutavoista • Innostaminen • Opiskeluesteiden poistaminen • Opiskeluvalmiuksien selvittäminen • Uudenlaisia kokemuksia kouluttajista • Turvallisen oppimisympäristön luominen 4 ”Parhaansa ne varmaan yrittävät, mutta minä vain en jaksa innostua mistään”. Pitkäaikainen toimettomuus, näköalattomuus ja erittäin negatiivinen käsitys omasta itsestä olivat tehneet minusta liian varovaisen, kriittisen ja suorastaan apaattisen. Itseni vieminen minkäänlaiseen ryhmätoimintaan tuntui lähes mahdottomalta ajatukselta. Koulutuksessa ollessani opin avautumaan, tuomaan itseäni ja asioitani esille sekä omalla kohdallani ennen kaikkea olemaan omana itsenäni toisten joukossa. Ohjaus ja opetus olivat ”hienovaraista” sekä jokaisen yksilölliset voimavarat huomioivaa. Eniten hyödyin atk- opinnoista mutta suureksi osaksi itse opetuksen sisältö ei itselleni ollut se kaikkein tärkein asia. Tärkeintä oli saada muutosta paikoilleen pysähtyneeseen arkeeni. Motivaationi kannalta tärkein havaintoni oli se, että koulutuksen jälkeen en missään tapauksessa haluaisi palata siihen koulutusta edeltäneeseen harmaaseen ja toimettomaan arkeen. Koulutuksesta sain uskallusta ja itseluottamusta ”lähtemiseen ja tekemiseen”. Tärkeintä on kuitenkin ollut havaita, kuinka vapautuneesti ja jännittämättä kykenen toimimaan työyhteisössä. Asenteeni tulevaisuutta kohtaan on ehdottomasti positiivisempi”. (Teksti on oppijan itsensä kirjoittama.) Lisätiedon lähteet: Vahvista ja anna mahdollisuus. Luo oppimisen ilo. Mikä on työni tarkoitus? Miten mielekkäänä koen työni? Kouluttajan työ on vaikuttamista, vahvistamme jatkuvasti aikuisten taitoja oppia uutta koko elämänsä ajan. Kouluttaja vaikuttaa parhaimmillaan positiivisesti oppijoiden asenteisiin, ihanteisiin, mielipiteisiin ja toimintaan. Kouluttajan tärkeä työväline on persoona. Hyvän kouluttajan ominaisuudet voivat olla hyvin monenlaisia. Opettele tuntemaan omat vahvuutesi ja kehittämisen osa-alueesi työssäsi, paikalle jäämällä et motivoi oppijaa etkä itseäsi työssäsi. Innostunut, omasta työstään motivoitunut kouluttaja vie oppijat mukanaan. Innottomuus ja työhön työlääntyminen näkyvät ja vaikuttavat oppijan valintoihin. Valmistaudu ja käytä aikaa oppijoihin tutustumiseen, anna oppijoiden tutustua myös sinuun. Kannusta ja toimi esimerkkinä, auta kysymään ja rohkaise kyseenalaistamaan. Toteuta koulutuksesi oppijalähtöisesti, älä kouluttajalähtöisesti. Työelämän aidot esimerkit motivoivat. Kouluttaminen on usein oikeiden kysymysten kysymistä. Millainen kouluttaja on jäänyt sinulle mieleen, hyvässä ja pahassa? Miten suhtaudut itseesi kouluttajana? Mitä arvostat itsessäsi kouluttajana? Suomalaisen sananlaskun sanoin: minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa. Ohjaaja, oletko miettinyt: • Miten voit ohjata motivaation löytämisessä? • Ethän pidä itseohjautuvuutta itsestään selvyytenä? • Miten motivoit asiakasta tekemään asioita itse? • Peltonen, H. Kasvattajana sosiaali- ja terveysalan ammateissa. Tammi. 2004. • Rantala, T. Oppimisen iloa etsimässä. PS-Kustannus. 2006. • Katariina Salmela-Aro ja Jari-Erik Nurmi (toim.). Mikä meitä liikuttaa. Modernin motivaatiopsykologian perusteet. PS-kustannus 2002. • http://www.opioppimaan.fi/ Aiheeseen liittyvä luento: Tarkastellaan aikuisen oppijan ohjaamisen, neuvonnan ja kouluttamisen haasteita oppijan ja häntä ohjaavan henkilön näkökulmasta. Miksi aikuinen ei motivoidu? 5 Luvussa tarkastellaan oppimistyylien tunnistamisen merkitystä ohjaustyön kannalta. 2 Oppimistyylit avain moneen ongelmaan ”Jos toimit opettajana tai ohjaajana tai jollakin tavalla edistät oppimista, muista aina, että todennäköisesti oma ajattelutyylisi hallitsee opetusnäkemystäsi, ehkä voimakkaammin kuin itse ymmärrätkään. Opetamme yleensä samalla tavalla kuin haluamme oppia.” (Karl Albrecht) Kouluttajan tulee tiedostaa, että oppimistyylit ohjaavat oppimista. Oppimistyylillä tarkoitetaan yksilön tiedon käsittelyyn liittyvää pysyvää taipumusta tai tapaa hankkia / vastaanottaa ja käsitellä tietoa tietyllä tavalla. Oppimistyylien yksilöllinen huomiointi nostaa motivaatiota ja vaikuttaa merkittävästi oppimisen tuloksiin. Mikäli opettamistavat ja osaamisen mittaamisen keinot ovat tyyliltään yksipuolisia, voi oppiminen estyä täysin. Erityisen iso merkitys näillä on silloin, jos oppijalla on oppimisvaikeuksia. Oppimistulokset paranevat sen mukaan, mitä useamman kanavan kautta tietoa välitetään: • jos KUULEE, muistiin jää 20 % • jos NÄKEE, muistiin jää 30 % • jos sekä KUULEE että NÄKEE, muistiin jää 50 % • jos saa lisäksi PUHUA, muistiin jää 70 % • jos saa lisäksi TEHDÄ itse, muistiin jää 90%. Usein kouluttajalle on vaikeinta liittää opetukseensa liikettä ja tekemistä. Aikuistenkin teoriaopintoihin voi liittää toiminnallisia tehtäviä. Moni oppija hyötyisi pienistä tauoista, mahdollisuudesta liikkua opetustilanteissa, juoda vettä ja syödä eväitä. Kouluttajan tehtävänä on luoda kulttuuri, jossa liikkuminen ja erilaiset työskentelyasennot ovat sallittuja. TIEDON VASTAANOTTOTAVAT VISUAALINEN OPPIJA AUDITIIVINEN OPPIJA oppii näkemällä (monisteet, kuvat, kalvot, julisteet) • ohjausympäristön ärsykkeettömyys oppii kuulemalla (keskittyy kuuntelemaan) • maltillinen eteneminen ja taukojen pitäminen tärkeää KINESTEETTINEN OPPIJA TAKTIILINEN OPPIJA oppii tekemällä (mahdollisuus liikkumiseen oppimisen aikana) • käsittelee asioita käsillään, kehollaan oppii aistien avulla, kosketus, eleet ja ilmeet ovat tärkeitä • oppimis/ohjausympäristön ilmapiiri tärkeä 7 Erilaisen oppijan urapolku oppisopimuskoulutukseen Mika luonnehtii elämäänsä ja sen kulkua ammattiuran, koulutuksen ja koulutusvalintojen kannalta vuoristoradaksi. ”On ollut huippuja ja sitten on käyty pohjalla.” Peruskoulusta tähän saakka hän kertoo suunnan menneen ylös, alas ja taas ylös, alas. ”Välillä mennään huipulla ja menee hyvin, ja sitten tullaan taas vauhdilla alas.” Koulu-uran ensimmäiset vaiheet hän kertoi muistavansa yllättävän hyvin. ”Eipähän sitä ensimmäisen kouluvuoden kokemuksilla voisi paljoa myöhempää elämäänsä perustella, mutta iso katras oppilaita, 36 kappaletta, oli aloittamassa ensimmäisellä luokalla. Opettajakin vaihtui kuusi kertaa ensimmäisen vuoden aikana. Se oli mukavaa aikaa sinänsä, mutta silloin jo huomasi, ettei kaikki mennyt niin kuin olisi pitänyt mennä. Toisille näytti kaikki olevan helpompaa, ja sitä pohti, miksi ei itse opi. Se oli kaiken kaikkiaan aika sekavaa aikaa, että opettajaparat saivat kärsiä.Yleisesti viihdyin koulussa ihan hyvin, ainoastaan yläkouluaikana rupesi tulemaan turhia poissaoloja. Niitä ei kuitenkaan enemmälti ole tullut missään vaiheessa, vaan yllättävän tunnollisesti olen koulua käynyt. Toisellakin asteella tuli koulua käytyä suhteellisen tunnollisesti, kunnes homma meni kasaan.” ”Nykyiset opinnot oppisopimuksella sujuvat hyvin, sillä ne menevät omalla vahvuusalueella. Ainoastaan tulevat näyttösuunnitelmat huolestuttavat. Tähän saakka olleilla teoriajaksoilla ei ole ollut tarvetta erityisjärjestelyihin, kaikki on mennyt hyvin.” Mika ei koe oman paikan elämässä löytyneen, vaan enemmänkin niin, että koko ajan siirtyy eteenpäin. ”Koko loppuelämän sitä paikkaansa etsii, eikä sitä varmastikaan tule elämänsä aikana löytämäänkään. Koskaan ei voi tietää, tuleeko huominen vai eikö se tule. En ole juurtuvaa tyyppiä enkä halua ajatella, että tässä talossa tulen loppuelämäni viettämään. Jos näin ajattelisin, niin varmasti olisi huomenaamulla 8 eroanomus pöydällä.” Kysyttäessä koulu-uran aikana käytettyjä menestymiskeinoja hän totesi pääsevänsä puhumalla pitkälle. Puhumisella hän tarkoittaa ”selittämistä” sekä suullista osaamisen osoittamista. ”Esimerkiksi yläkoulussa ollessa kielet, ruotsi, englanti ja suomi, tuli hoidettua läpi pääosin puhumalla. Ruotsia en ryhdy opiskelemaan vielä tänäkään päivänä. Yläkoulussa sovittiin opettajien kanssa suorituksista, joilla saisi kielet hoideltua niin, että pääsisi luokalta. Kielet on aina olleet vaikeita. Opettajista on jäänyt pääosin hyviä mielikuvia, joukossa on ollut ainoastaan muutamia, joiden kanssa on ollut vaikeampaa. Kenen kanssa kemiat ei kohtaa, niin ne ei kohtaa ja silloin ei voi keskustella. Kielten opettajissa on ollut kaksi sellaista, joita meikäläisen naama ei ole miellyttänyt. Sen havaitsi jo ensimmäisellä tapaamisella ja siihen ruotsin opiskeluun ne toisen asteen opinnot sitten jämähtivät.” Sellaisia terveisiä ja toive opettajille hänellä olisi, että ”jos kaveri ei luokassa pärjää, niin se ei pärjää.Tällöin toivoisi lähdettävän selvittelemään, miksi hän ei pärjää. Nykyään tilanne onkin jo onneksi toinen. Silloin kun ei näistä vielä tiedetty, opettajat vain sanoivat, että oletko sinä niin tyhmä, ettet ymmärrä tätä.” Ala-asteen loppupuolella, viidennellä– kuudennella luokalla, hän alkoi itse ihmetellä, mistä tässä oikein on kysymys. Silloin hän alkoi ”hahmottamaan, että on paljon vahvoja aineita ja että tekemällä oppii. Sen vaan yksinkertaisesti huomasi, että on tehtävä paljon enemmän töitä. Jos lukee jotain, vaikkapa koealuetta, saa lukea vaikka kymmenen kertaa, ja silti se on yhtä hepreaa. Kun ei sytytä, niin ei sytytä. Ala-asteellakin tein muutaman kokeen suullisesti. Kyllähän sitä alkoi uskomaan, ettei opi ja tyhmyydestä kai sitten on kysymys. Sitä alkoi sisäistämään, että kun en opi tällaista ikinä, niin en opi. Jossain vaiheessa se meni siihen, että kun en opi, niin ei sillä sitten ole mitään merkitystäkään.” Ammattiopistoaikoina hän alkoi saada positiivisempia oppimiskokemuksia, kun käytännöllisiä oppiaineita oli enemmän. Hän havaitsi omakohtaisesti tosiasian, että tekemällä oppii helpommin. ”Itse on jo lapsuudesta lähtien oppinut sen, että kun on mieli jotakin saada, itse on tehtävä työt. Mitään ei saa valmiina.”Tällaista asennetta hän toivoisi myös nykynuorille. ”Harjoittelijoista huomaa sen, että porukka alkaa olla niin väkinäistä, ettei heistä ole tekemään töitä. Sitä miettii, ettei voi olla, vaikkei itsekään ole mikään ripeä kaveri toiminnoissaan, niin silloin huomaa sen sukupolvieron. Koulussakin tulisi olla enemmän käytännön aineita, että teoria-aineita suhteutettaisiin käytännöllisiksi opeiksi. Esimerkiksi matematiikassa voisi ihan hyvin käytännössä pyöritellä niitä lukuja, eikä ainoastaan paperilla. Niin olisi helpompi konkreettisesti hahmottaa, mitä tämä tarkoittaa.” Alakoulussa Mikalla oli opettaja, joka osasi matematiikassa huomioida erilaiset lähestymistavat. Opettaja vaihtoi opetusmenetelmää, jos oppilas ei ymmärtänyt opetettavaa asiaa. Tämä auttoi paljon, ja siitä hän on tälle opettajalle kiitollinen. ”Hänen kanssaan keskusteltiin ala-asteen lopulla myös luokalle jäämisestä, mutta päädyttiin kuitenkin yläasteelle siirtymiseen.” Toiveena tulevalle uralle on se, että saisi olla ihmisten kanssa tekemisissä. ”Vaikka ei nykyään jaksa paljon puhuakaan, niin saisi ilmaista itseään olemalla se mikä on, ettei tarvitse mennä minkään kaavan mukaan. Että saisi olla luovassa työssä, ettei tarvitse istua tiettyyn paikkaan. Toivon saavani toteuttaa itseäni ja saada hoitaa työt itse parhaaksi katsomallani tavalla eikä toisen määräyksestä.” Hän kokee pystyvänsä merkittävästi vaikuttamaan toivomiensa asioiden toteutumiseen. ”Se riippuu pitkälti siitä, kuinka kovasti ja tosissaan asiaa haluaa vai onko se vain haave ja on sen mukaan valmis tekemään töitä tavoitteen toteuttamiseksi. Jos oikeasti jotain haluaa, niin sen kyllä saa.” 9 ”Tavoitteiden asettamisen olen lopettanut jo viisitoista vuotta sitten, sillä tiedän että se on sellaista henkistä taistelua, ettei siitä tule yhtään mitään. Esimerkiksi näiden opintojen kannalta, en voi asettaa itselle tavoitetta, että ensimmäisen näytön teen kuukauden päästä. Sitä rupeaisi stressaamaan niin paljon ja siitä kasvaisi niin ylitsepääsemätön juttu, ettei siitä tulisi mitään. Paljon helpommalla pääsee, kun ei lyö mitään tarkkaa lukkoon ja antaa vaan asioiden mennä eteenpäin – asioilla on tapana järjestyä.” Ohjaaja, oletko miettinyt: • Miten voit auttaa asiakasta löytämään oman oppimistyylin? • Ethän anna valmiita vastauksia vaan kysyt hyviä kysymyksiä? • Miten kannustan syväsuuntautuneeseen oppimiseen? Lisätiedon lähteet: • Hintikka, A-M. Erilaisesta oppijasta erinomaiseksi oppijaksi. Kokemuksia opettamisesta ja erilaisesta oppimisesta. Gummerus, Jyväskylä. 2000. • Kauppila, R. Opi ja opeta tehokkaasti. Psyykkinen valmennus oppimisen tukena. PS-Kustannus. Opetus 2000. 2003 • Prashnig, B. Eläköön erilaisuus. Oppimisen vallankumous käytännössä. ATENA. 1996. • Repo, I. & Nuutinen, T. Viestintätaito. Opas aikuisopiskelun ja työelämän vuorovaikutustilanteisiin. Otava. 2003. • Lukineuvolan havaintokanavatesti: http://www.lukineuvola.fi/tietopankki/havaintokanavatesti_html 10 Aiheeseen liittyvä luento: Pohditaan oppimistyylien tunnistamisen merkitystä ja käydään läpi monikanavaista oppimista. Estääkö lukivaikeus opiskelun? Eihän lukivaikeus voi olla esteenä? Opiskelemaan hakeutuessaan moni aikuinen kertoo olevansa huolestunut siitä, estääkö lukivaikeus heidän opiskelunsa. Opiskelun alkaessa ensimmäiset kirjalliset tehtävät herättävät epätoivon. Luettava kirja tai teksti tuntuu liian vaikealta, ja stressi kasvaa. Opiskelija pohtii, keskeyttäisikö opiskelun vai voisiko joku auttaa. Miksi opiskelumme sisältää niin paljon lukemista ja kirjoittamista silloinkin, kun se ei ole koulutusalan tai tulevan työn kannalta välttämätöntä? Voisiko opetus- ja opiskelumenetelmiin lisätä tekemistä, kokemista, yhdessä pohtimista ja keskustelemista? Toiminnalliset menetelmät opetuksessa sopivat kaikille opiskelijoille mutta ovat erityisen hyödyllisiä niille, joilla on oppimisessa haasteita. Aluksi opetuksen suunnittelu toiminnallisemmaksi vie vähän enemmän aikaa mutta se tuottaa tulosta nopeasti. Opiskelun kirjallisia töitä perustellaan usein sillä, että kyseisessä ammatissa tarvitaan hyvää luku- ja kirjoitustaitoa. Hyvin harvassa ammatissa lukunopeus tai taito kirjoittaa essee on kuitenkaan kynnyskysymys. Samankin ammattialan sisällä on erilaisia tehtävänkuvia, joissa kirjallisten tehtävien osuus vaihtelee. Muistettakoon myös, että työelämä on pullollaan eriasteisesti lukihäiriöisiä henkilöitä, jotka kompensoivat kapea-alaista vaikeuttaan muilla taidoilla. Luvussa pohditaan lukivaikeuden merkitystä opiskelussa. Lukivaikeus ei estä opiskelua, esteen voi ohittaa. Miten? 11 ”Veikon” kouluaikoina 70-luvun loppupuolella ei lukihäiriöistä tai muista oppimisvaikeuksista ollut juurikaan tietoa. Hän sai kuulla olevansa tyhmä tai laiska ja tämä nöyryytys onkin haitannut enemmän elämää kuin varsinainen lukivaikeus. Yhdeksännellä luokalla ensimmäisen kerran äidinkielenopettaja epäili lukihäiriötä. Opiskelut jatkuivat ammattikoulussa, Veikko suoritti ammatillisen perustutkinnon ja teki erilaisia pätkätöitä. Veikko päätti vaihtaa alaa ja lähti opiskelemaan koulunkäyntiavustajaksi oppisopimuksella. Tuolloin hänelle tarjottiin apua opiskeluun, mutta hän ei sitä kuitenkaan myöntänyt tarvitsevansa. Kieltäytymisen taustalla oli pelko siitä, sanotaanko hänelle taas, että olet tyhmä tai tuomitaanko hänet.Veikko ei ollut valmis hyväksymään omaa lukivaikeuttaan ja hän tarvitsi aikaa sulatellakseen asiaa. Koulunkäyntiavustajan erikoisammattitutkintoa suorittaessaan hän suostui testaukseen ja tulos paljasti, että lukivaikeus johtuu työmuistin kapeudesta: sinne mahtuu vain tietty määrä asiaa ja loput jää pois. Jotta asiat siirtyisivät muistiin, on ne pätkittävä ja pilkottava. Tutkimusten jälkeen lukivaikeus oli helpompi hyväksyä ja ottaa vastaan tukea. Veikko on joutunut painiskelemaan huonon itsetunnon kanssa pitkään, ja se vaikuttaa yhä edelleenkin. 12 Hän huomaa yhä vieläkin sanovansa itselleen, että on huonompi kuin muut eikä pysty samaan kuin muut. Esimerkiksi työyhteisössä ei ole helppoa ottaa vastaan palautetta, niin että sitä ei jäisi märehtimään. Usein hän myös miettii, tuleeko ymmärretyksi ja suhtaudutaanko hänen esittämiinsä ideoihin epäillen vai otetaanko ne vakavasti. Oman osaamisen vähättely on kuitenkin selvästi ristiriidassa todellisten taitojen kanssa.Veikko uskoo omaan ammatilliseen osaamiseensa saadessaan kehuja työkavereilta ja oppilailta. Hän on vasta opettelemassa huomaamaan itse omat vahvuutensa ja taitonsa. Työssään koulunkäyntiavustajana Veikolla on ollut hyötyä omista kokemuksistaan. Hän tietää, miltä tuntuu, kun ei osaa jotakin, eikä oppiminen käy aina helposti. Veikko ymmärtää, että oppilas yrittää, vaikka ei onnistukaan ja kannustaa oppilasta kahlaamaan suon läpi. Opiskellessaan ihmisen oppimisen lainalaisuuksia yleensä sekä saadessaan tietoa omasta kognitiivisesta suoriutumisestaan Veikko on oppinut arvostamaan ja hyödyntämään omia vahvuuksiaan. Yksi Veikon vahvuuksista on visuaalinen havainnointikyky ja muisti. Opiskelunsa tueksi hän etsii saatavilla olevaa visuaalista materiaalia, kuten oppikirjoja, joissa on paljon ha- vainnollistavia kuvia, sekä opetusvideoita Internetistä. Suuri vahvuus on myös se, että on oppinut tekemään paljon töitä opiskelun eteen: Veikko ei kavahda suurtakaan määrää etätehtäviä. Veikon kannalta opiskelun ohjaus ja tuki on tärkeää. On hyvä, jos ohjaaja on helposti lähestyttävä ja kannustava. Opetustilanteissa Veikko toivoisi sitä, että asiat opetettaisiin käytännönläheisesti ja konkreettisesti, eikä pelkästään teoreettisesti. Työssä ja työharjoitteluissa kun kuitenkin huomaa, miten yksinkertaisia ja helposti ymmärrettäviä asiat todellisuudessa ovat. Tilanteet, joissa annetaan ryhmälle yhteisesti ohjeita etätehtävistä tai tutkintotilaisuuksista, tuntuvat vaikeilta. Veikolle tulee helposti hermostunut ja kaoottinen olo, eivätkä ohjeet hahmotu tai jää mieleen. Ohjaus pitäisikin saada kahden kesken ja kasvokkain rauhallisessa tilanteessa, jolloin voi myös tarkistaa ymmärrystään kysymyksillä. Kun Veikko tietää tarkasti ja selvästi, mitä häneltä odotetaan, hän on valmis näkemään paljon vaivaa hyvän suorituksen eteen. Opiskelumenestys onkin ollut niin hyvä, että koulunkäyntiavustajan opinnoissa Veikko palkittiin stipendillä. Kun pelko oppimista kohtaan on väistynyt, tiedonjano ajaa yhä uudelleen opintojen pariin. Tällä hetkellä Veikko suorittaa työnsä ohessa lähihoitajan tutkintoa. Opiskelija, jolla on lukivaikeuksia, on itse paras asiantuntija siinä, millaisia tukimuotoja hän tarvitsee. Joillekin riittää, että lukivaikeus on tullut tiedostettua, ja he haluavat kokeilla opiskelua ilman yksilöllistä tukea. On myös henkilöitä, joille luetun ymmärtäminen ja kirjallinen ilmaisu voi olla vahvuus lukivaikeudesta huolimatta. Tuolloin avuksi voi riittää mahdollisuus käyttää tietokonetta kaikissa opiskelutilanteissa. Hyödyllistä on saada muistiinpanot tai tiivistelmä oppitunnin asioista tunnin alussa. Kuunteleminen ja muistiinpanojen kirjoittaminen yhtä aikaa on monelle hankalaa ja voi heikentää oppimistuloksia. Osa opiskelijoista haluaa ja tarvitsee paljon tukea. Olennaista on tarjota mahdollisuus opiskella ja osoittaa osaamista muutenkin kuin kirjoittamalla ja lukemalla. Kirjallisiin tehtäviin on monta vaihtoehtoa. Miellekartta käsin tai tietokoneella tehtynä on monen opiskelijan suosikki. Myös opettajat pitävät miellekartoista, koska niistä voi nähdä selvästi ja nopeasti, miten opiskelija on ymmärtänyt asioiden suhteet. Miellekartoille vaihtoehtoja ovat erilaiset kaaviot, jotka esittävät asioiden järjestystä, syy-seuraus-suhteita, vaiheita tai luokittelua. Miellekarttoja ja kaavioita voi tarvittaessa täydentää suullisesti niin, että opiskelijan työ on keskustelun pohjana. Tässä tulee kuitenkin muistaa se, ettei kaikille lukivaikeuksista kärsiville, kuten ei muillekaan, puhuminen ole ominainen tapa esittää tietojaan ja taitojaan. Joillakin opiskelijoilla lukivaikeus on osa laajempaa kielellistä ongelmaa, jolloin myös puheilmaisun alueella voi olla pulmia. Vaihtoehtoisia menetelmiä ideoitaessa kannattaa hyödyntää opiskelijan vahvuuksia. Oppimistehtävän voi tehdä oman mielenkiinnon mukaan esimerkiksi valo- 13 kuvaamalla, piirtämällä, videoimalla, äänittämällä tai vaikkapa nikkaroimalla. Mielikuvitus on rajana vaihtoehtoisten suoritustapojen kehittelyssä. Lukivaikeus ei vaikuta pelkästään lukemisen ja kirjoittamisen taitoihin, vaan vaikutukset ovat laajat. Se on jättänyt kantajalleen jälkiä itsetuntoon, ja se on voinut vaikuttaa merkittävästi koko hänen elämänkulkuunsa. Tästä syystä opiskelun tukea tarvitaan myös muuhun kuin kirjoittamista ja lukemista vaativiin tehtäviin. Tarvittava tuki voi olla vaikkapa kannustamista, lohduttamista, ammatinvalinnanohjausta tai palveluohjausta. Lisätiedon lähteet: Aiheeseen liittyvä luento: Estääkö lukivaikeus opiskelun? Ei estä, mutta miten esteen voi ohittaa? Käydään läpi arkisia menetelmiä. • Hämäläinen, R. & Kotiranta, P-L. & Paloneva, M-S. & Valkama, A. (toim.). Apuvälineitä erilaisen oppijan arkeen. Äänikirjasta älykynään, läppäristä lankakerään, nauhurista navigaattoriin. Erilaisten oppijoiden liitto. 2010. • Ilola, H. Aikuisten lukivaikeudet tutkintotavoitteisessa työvoimakoulutuksessa. Joensuun yliopisto. 2008. • Korkeamäki, J. Aikuisten oppimisvaikeudet. Näkökulmia selviytymiseen. Kuntoutussäätiön tutkimuksia 83/2010. • http://www.opioppimaan.fi/doc/hankkeen_tuotteet/242250_Korkeamaki_verkkov.pdf • http://www.opioppimaan.fi/ • http://www.nmi.fi/ • http://www.erilaistenoppijoidenliitto.fi/ • http://www.oulu.fi/opetkeh/oppimisklinikka/ index.html • http://homepege.mac.com/c.p/nils/ Keskity sanomaan ja viestimään vain olennainen Ajattele, jos joutuisit lukemaan tämän virkkeen kirjain kirjaimelta ja lukeminen veisi sinulta 20 kertaa normaalia pitemmän ajan. Siirryttyäsi seuraavaan virkkeeseen et muistaisi enää, mitä ensimmäisessä virkkeessä kerrottiin. Aloittaisit alusta niin monta kertaa, että vihdoin ymmärtäisit lukemasi. Edettyäsi näin tekstin loppuun saakka silmiäsi ja päätäsi särkisi. Samalla tiedostaisit, että olet lukenut kirjasesta vain yhden tekstin. Paljon luettavaa olisi jäljellä, mutta et jaksaisi enää jatkaa. Tämä on monelle oppimisvaikeuksiselle arkea. Päätös siitä, luetaanko teksti, tehdään tekstin ulkoasun perusteella. Liian hankalalta näyttävää tekstiä ei edes aloiteta lukemaan. Vaikealta näyttävä teksti käyn- nistää heti negatiivisten tunteiden ketjun, jossa tehdään päätelmiä opiskelusta sekä itsestä. Opiskelijasta voi tuntua, että hän on heikko oppija ja väärässä paikassa. Selkokieli on yksinkertainen ratkaisu moneen ongelmaan. Selkomateriaalia tarvitsevat ne, joilla on vaikeuksia tekstin lukemisessa, sekä ne, joilla on laajemmin vaikeuksia yleiskielen ymmärtämisessä. Selkokielen käyttäjäryhmiä ovat mm. erilaisista oppimisvaikeuksista kärsivät, kehitysvammaiset ja ikääntyvät henkilöt sekä maahanmuuttajat. Myös sairaus tai vammautuminen voi vaikuttaa väliaikaisesti tai pysyvästi taitoihin, joita tarvitaan vuorovaikutuksessa tai lukemisessa ja kirjoittamisessa. Luvussa tarkastellaan selkomateriaalin periaatteita ja pohditaan selkomateriaalin käyttöä ja hyödyntämistä ohjaamisessa ja materiaalin tuottamisessa. 15 ”Vasta aikuisena heräsin tajuamaan, että opin jotenkin eri tavalla.” Riitta on syntynyt 1960-luvun lopulla ja aloittanut koulutaipaleensa peruskoulussa 1970-luvulla. Oppivelvollisuuden suorittaminen isossa luokassa oli Riitalle, aralle ja ujolle tytölle, alusta alkaen hankalaa. Hän koki oppivansa huonosti, koska oppilaita oli paljon, eikä tukitoimia ollut. Aran ja ujon luonteensa vuoksi Riitta joutui myös koulukiusatuksi. Erityisesti vaikeutta koulussa tuottivat äidinkieli ja myöhemmin vieraat kielet. Tukitoimet olivat vähäiset, vaihtoehtona Riitalle tarjottiin apukoulupaikkaa. Vanhemmat eivät tähän kuitenkaan suostuneet. Niinpä tyttö jatkoi opintaipaleensa kulkemista vaikeuksista huolimatta ilman tukitoimia. Englannin kielen vaikeuden vuoksi Riitta kävi kolmannen luokan toiseen kertaan. Vasta aikuisiässä Riitta havahtui huomaamaan, että hänen tapansa oppia on jotenkin erilainen kuin muilla. Hän on aina ollut luonteeltaan pohdiskeleva ja sekä omasta että muiden mielestä tämän vuoksi helposti koulussakin leimattu ”vähän tyhmäksi ja hitaanlaiseksi”. Tutkimusten ja erilaisten koulutusten myötä Riitalle alkoi muotoutua käsitys omasta tavasta oppia. Samalla hänelle selkenivät ne haasteet, jotka hänen oppimistaan ovat aina vaikeuttaneet. Lukemisen ja kirjoittamisen haasteista johtuen Riitta joutuu ponnistelemaan ja työskentelemään erityisen 16 paljon esimerkiksi kirjallisia oppimistehtäviä tehdessään. Tehtävässä alkuun pääseminen on vaikeaa, koska ei välttämättä heti ymmärrä mitä pitäisi tehdä. Selkokielisyydestä, sanallisista ohjeista ja tehtävien pilkkomisesta pienempiin osiin Riitta on saanut apua. Tehtäviä tehdessään Riitta kahlaa läpi lukuisia kirjoja selvittääkseen itselleen esimerkiksi käsitteitä, jotka eivät hänelle heti avaudu. Kouluttajilta ja ohjaajilta hän toivoo eniten aikaa ja malttia käydä asioita hänen kanssaan läpi. Hänestä on tärkeää, että hänellä on mahdollisuus kysyä epäselvistä asioista. Lisäksi hän toivoo, että kirjallinen materiaali olisi sivumäärällisesti mahdollisimman vähäistä ja mielellään myös valmiiksi selkokielistä. Lyhytkestoisen muistin ongelmat vaikuttavat Riitan oppimiseen. Esimerkiksi määrällisesti suuren tekstimäärän haltuunotto on vaikeaa, koska muistin kapasiteetti on rajallinen. Lukiessaan tekstiä Riitta helposti unohtaa mitä aiemmin olikaan tekstistä lukenut. Pienin askelin Riitta on päässyt opiskelun makuun kiinni. Hän on löytänyt ilon opiskella ja opiskelee nyt parhaillaankin: aikuisella iällä jo toista tutkintoaan, suunnitteilla ja haaveissa siintää jo kolmas kiinnostava tutkinto. Hän on itse etsinyt, kokeillut ja opetellut itselleen sopivia opiskelutaitoja. Hän on suorittanut menestyksekkäästi opintoja ja opintomenestyksen myötä Riitta onkin kokenut saaneensa takaisin rohkeuttaan ja itsetuntoaan. Lukivaikeuksisilla on erilaisia strategioita selvitä tekstistä. Jotkut lukevat kaksi ensimmäistä sanaa virkkeestä, toiset yhden sanan sieltä täältä. Monet kertovat lukevansa otsikon, väliotsikot, katsovansa kuvat ja lukevansa kuvatekstit. Ihminen, jolle lukeminen on tuntunut hankalalta, on voinut välttää lukemista monia vuosia, jopa vuosikymmeniä. Tuolloin lukutaito on jäänyt harjaantumatta. Selkokieli voi avata mahdollisuuden aloittaa lukeminen uudestaan. Lukutaito kehittyy lukemalla. Selkomateriaalia tarvitsevat ne, joilla on vaikeuksia tekstin lukemisessa, sekä ne, joilla on laajemmin vaikeuksia yleiskielen ymmärtämisessä. Selkokielen käyttäjäryhmiä ovat mm. erilaisista oppimisvaikeuksista kärsivät, kehitysvammaiset ja ikääntyvät henkilöt sekä maahanmuuttajat. Selkokieli ei aseta työmuistin kapasiteetille yhtä suuria vaatimuksia kuin yleiskieli. Kun teksti on selkeästi ja lyhyesti jäsenneltyä sitä pystyy lukemaan, vaikka työmuistin kanssa olisi pulmia. Havainnollisin esitystapa on yhdistää kuvitus ja selkoteksti esimerkiksi kuvalliseksi käyttöohjeeksi. Tässä on helppo nähdä selkokielen hyödyllisyys ihan kaikille riippumatta lukemisen taidoista. Kukapa ei haluaisi kuvallisia ohjeita, kun opettelee käyttämään uutta monimutkaista laitetta? Selkokielen tarkoituksena on, että teksti ja sivut ovat helposti hahmotettavissa. Ennen kirjoittamista on oleellista miettiä tarkasti, mitä haluaa sanoa ja kenelle, sekä jäsennellä sanottavansa loogisesti eteneväksi kokonaisuudeksi. Selkokielen periaatteiden mukaan sanat ovat lyhyitä, yleisiä ja mahdolliset vaikeammat sanat on selitetty. Lauserakenne on selkeä, lyhyt, ja lauseissa suositaan suoraa sanajärjestys. Jokainen lause alkaa omalta riviltään. Otsikko sijoitetaan heti tekstin päälle, kappaleet ovat lyhyitä, ja yksi asia käsitellään sivullaan. Fontiksi va17 litaan joku yleisimmistä tutuista fonteista, kuten Times Roman, ja fontin kooksi valitaan 11–16 pistettä. Rivivälin tulee olla riittävän suuri, 2–4 pistettä suurempi kuin kirjainkoko. Kuvien käytössä kiinnitetään huomiota siihen, että ne ovat yksinkertaisia, liittyvät aiheeseen ja ovat mahdollisimman lähellä tekstin kohtaa, jota kuvaavat. Selkokielen käyttäjät huomioidaan myös verkkoympäristöissä. On kehitetty ja kehitteillä palveluita, joissa noudatetaan selkokielen periaatteita. Tällaisia ovat muun muassa internetin käytön oppaat ja ohjeistukset sekä selkokieliset sivustot. Sähköinen selkomateriaali mahdollistaa kaikkien osallisuuden tietokoneiden ja internetin aikakautena. Selkokieltä tarvitaan lisäksi ihmisten välisessä suorassa vuorovaikutuksessa silloin, kun puheen ymmärtämisessä on vaikeuksia. Tuolloin puheilmaisua ja vuorovaikutustilannetta selkeytetään kohtaamaan keskustelukumppanin tarpeet. Osittain kirjoitetun selkokie- len periaatteet sopivat myös vuorovaikutustilanteeseen, mutta erona on muun muassa tilanteen ainutkertaisuus ja nopea eteneminen. Haasteita lisää ei-kielellinen ulottuvuus, joka vaikuttaa viestin tulkintaan merkittävästi. Keskustellessa vastapuoli on otettava huomioon myös hänen ilmaisurajoitteidensa – ei pelkästään vastaanoton – näkökulmasta. Keskustelutilanteen etuna on se, että voidaan esittää kysymyksiä, ilmaista asia uudelleen toisin sanoin ja tarkistaa viestittävän asian ymmärtäminen. Aiheeseen liittyvä luento: Lisätiedon lähteet: Selkomateriaalin periaatteista on apua ohjaamisen ja oman materiaalin tuottamiseen. 18 Ohjaaja, oletko miettinyt: • Kenelle minun opiskelijoistani olisi hyötyä selkomateriaalista. • Voisiko sitä käyttää osittain? • Miten voisin viestiä selkeämmin? • Kartio, J. (toim.). Selkokieli ja vuorovaikutus. Oppimateriaalikeskus Opike / KVL. 2009. • Leskelä, L. & Virtanen, H. (toim.). Toisin sanoen – Selkokielen teoriaa ja käytäntöä. Oppimateriaalikeskus Opike / KVL. 2006. • Virtanen, H. Selkokielen käsikirja. Oppimateriaalikeskus Opike / KVL. 2009. liittyvä luento: • Aiheeseen http://papunet.net/selkokeskus Selkomateriaalin • http://selko.fi/periaatteista on apua ohjaamija oman materiaalin tuottamiseen. • sen http://www.selko-e.fi / • http://www.stroke.fi/ • http://www.edu.fi/verkko_oppimateriaalit/ammattikoulutus Kun ei osaa aloittaa ja unohtaa jatkaa Oletko koskaan istunut koulutuksessa, jossa taukoja ei juurikaan pidetä, viereisestä luokasta kuuluvat remontin äänet kovempaa kuin kouluttajan puhe. Vieressä istuu kollegasi, joka viilaa kynsiä päivitellen niiden lohkeilua pakkasten aikana. Kaiken lisäksi sinulla jäi yöunet vähiin ja olet sen takia juonut liikaa kahvia. Olet vaihdellen alivireinen ja ylivireinen etkä pysty seuraamaan kouluttajan puhetta. Kerro tämä kymmenellä ja voit kuvitella, miltä tuntuu tarkkaavaisuuden häiriöstä kärsivästä ihmisestä. Luvussa tarkastellaan toiminnan ohjauksen ja tarkkaavaisuuden haasteita. 19 ”Antilla” kului 10 vuotta huumeiden ja alkoholin käytön parissa. Yhden hoitojakson aikana Antti sai ADHD-diagnoosin. Antti lopetti päihteiden käytön muutama vuosi sitten. Tuolloin hän pohdiskeli, lähteäkö töihin vai opiskelemaan. Opiskelu arvelutti, koska kirjalliset työt pelottivat. Työvoiman palvelukeskuksessa hänelle tarjottiin työvoimakoulutusta, jonka tavoitteena oli pohtia omaa oppimista ja tehdä jatkosuunnitelmia. Antti oli ollut puoli vuotta kuivilla aloittaessaan koulutuksen. Varsinaiset fyysiset vieroitusoireet olivat ohi mutta sosiaalinen ja psyykkinen toipuminen oli vasta alussa. Elämä ja elämäntapa jatkuivat samanlaisina – ainoastaan päihteet olivat poissa. Myös kaveripiiri pysyi samana, ja Antti seurasi vapaa-aikansa toisten päihteiden käyttöä. Halu ja himo päihteisiin ei ollut kadonnut minnekään, ja se häiritsi kovasti keskittymistä. Tuntui, kuin olisi ollut puhelimessa, ja joku olisi koko ajan vieressä yrittänyt sanoa jotakin. Päätös päihteettömyydestä ei siis ollut vielä loppuun käsitelty. Vei oman aikansa, ennen kuin hän sai itselleen 20 perusteltua, miksi ei juo. Koulutuksen alkaessa Antti kärsi myös voimakkaista väsymysoireista, jolloin hän saattoi nukkua jopa 18 tuntia vuorokaudessa. ”Horroskausi” loppui vähitellen lääkityksen avulla. Antti koki, ettei oppiminen oikein onnistunut, kun päihteettömyyttä oli takana vasta vähän aikaa.Aivot eivät olleet vielä valmiit omaksumaan suuria määriä uutta tietoa. Koulutus, jossa oppimistavoitteet eivät olleet isoja, vaan pääpaino on vuorokausirytmin opettelussa ja valmistautumisessa tulevaan vaativampaan opiskeluun, oli sopiva aloitus. Koulutuksesta muodostui käännekohta Antin elämässä. Hänelle itselleen syntyi varmuus siitä, että pystyy suorittamaan perus- tai ammattitutkinnon. Koulutuksen aikana hänellä oli käytettävissään erilaisia palveluja, kuten lääkäripalvelut ja psykologin testit. Onnistuminen rohkaisi Anttia, ja hän hakeutui suorittamaan päihdetyön ammattitutkintoa. Ensimmäiset ongelmat tulivat vastaan heti, kun olisi pitänyt laatia näyttösuunnitelmia. Kun ensimmäiset suunnitelmat tehtiin yhteistyössä ohjaajan kanssa, alkoi tekeminen sujua ja jatkossa hän sai tehtyä suunnitelmat itse kumppani apunaan. Antti kokeekin, ettei näyttösuunnitelmista ja kirjallisista töistä olisi tullut mitään ilman apuvoimia. Antti olisi tarvinnut paljon ohjausta ammattitutkintoa suorittaessaan. Apua hän olisi tarvinnut erityisesti kirjallisiin töihin. Tehtävänantoja oli vaikea ymmärtää: Mitä pitää tehdä ja miten? Kokonaisuudet olisi tarpeen pilkkoa pienemmiksi paloiksi ja selittää selvästi, mitä mikäkin tarkoittaa. Kotioloissakin Antti tarvitsee ostoslistaan tarkan erittelyn siitä, mitä pitää ostaa. Kaikkein vaikeimmalta ammattitutkinnossa tuntuivat tehtävät, joissa piti arvioida ja analysoida itseä ihmisenä sekä omaa ammatillista kehittymistä. Nämä piti vielä tuottaa kirjalliseen muotoon. Antti olisi tarvinnut ohjauskeskusteluja itsearvioinnin kehittymiseksi. Opiskelu ei ollut Antille helppoa ja myös ohjaajalta vaadittiin kärsivällisyyttä. Tarkkaavaisuushäiriöisen näkökulmasta opiskelun ohjaus pitää nähdä laajasti ja kokonaisvaltaisesti. Ohjausta tarvitaan aikataulujen rakentamisessa, tärkeysjärjestysten laatimisessa sekä elämänhallinnan varmistamisessa. Antilla vuorokausirytmin opettelu on vaatinut paljon työtä, ja sama rytmi on pidettävä yllä viikonloppuisin. Elämäntilanteiden suoraa yhteyttä opiskeluun kuvaa se, että Antin opiskelu keskeytyi täysin pariksi kuukaudeksi, koska hänen lääkityksensä katkesi. Antti oli kokeillut lähes kaikki markkinoilla olevat tarkkaavaisuushäiriöön käytetyt lääkkeet ja löytänyt yhden lääkkeen, joka sopi hänelle. Lääkkeen toimitus Suomeen katkesi väliaikaisesti ja Antin ei auttanut muu kuin odotella, milloin lääkettä olisi taas saatavilla. Ilman lääkitystä ei onnistu opiskelu eikä mikään muukaan pitkäjännitteinen toiminta. Antin meno muuttui tuolloin niin impulsiiviseksi ja levottomaksi, ettei lukeminen tai yhtään pidemmän ajatusketjun muodostaminen onnistunut. Mitään ei saanut aikaiseksi ja paikallaan ei pystynyt olemaan. Onneksi Antti sai lääkityksen takaisin, opinnot etenivät ja lopulta suuren työn tuloksena tutkinto oli valmis. 21 Tarkkaavaisuuden häiriö on krooninen neurobiologinen häiriö, joka aiheuttaa vaikeuksia mm. tarkkaavaisuuden ja toimintojen sekä vireystilan säätelyssä. Tarkkaavaisuuden häiriöstä käytetään lyhenteitä ADHD ja ADD. Tarkkaavaisuushäiriöstä elää voimakas stereotypia, jonka mukaan henkilö on ylivilkas, ulospäin suuntautunut ja älykäs alisuoriutuja. Tähän voi vielä liittyä ennakkoluulo huumeisiin verrattavien lääkkeiden käytöstä. Kuitenkin tosiasiassa jokainen tarkkaavaisuushäiriöinen henkilö on erilainen ja oma yksilönsä, jolla on omat ainutkertaiset temperamenttipiirteensä ja ominaisuutensa. ADHD tai ADD kyllä tuovat tiettyjä vaikutuksia yksilön olemukseen ja toimintaan, mutta vaikutukset voivat olla hyvin monenlaisia. Kuvailtu stereotypia on vain osa totuutta. Joillakin tarkkaavaisuuden häiriö voi oirehtia vähemmän näkyvästi niin, että vajoaa jatkuvasti omiin ajatuksiinsa ja unohtaa, mitä oli tekemässä ja mihin piti suunnata tarkkaavaisuus, kun taas toisella päällimmäisin oire voi olla tunteiden hallinnan pulmat ja impulsiivisuus. Monet tarkkaavaisuushäiriöiset kärsivät liitännäisoireista, kuten ahdistuneisuudesta, masennuksesta tai migreenistä. Stressi ja paine pahentavat tarkkaavaisuushäiriöisen henkilön oireita. Osa tarkkaavaisuushäiriöisistä henkilöistä menestyy opinnoissaan hyvin ja sijoittuu työelämään tarvitsematta juurikaan tukitoimia, kun taas monen kohdalla pulmat ovat niin suuria, että tukitoimet ovat välttämättömiä. Asian tullessa esille ohjaustilanteessa olisikin syytä tarkistaa, onko ohjattavalle tehty riittävät selvittelyt asian tiimoilta ja saako hän tai onko hän saanut tarvittavan kuntoutuksen ja hoidon. Ohjaaja itse voi auttaa pohtimalla ja jäsentämällä yhdessä ohjattavan kanssa asioita, joissa ongelmia ilmenee ja ohjaamalla häntä kehittämään ratkaisuja ongelmakohtiin. Ohjaus auttaa tarkkaavaisuushäiriöistä asiakasta hal22 litsemaan stressiä ja lisäämään hallinnan tunnetta omaan elämäänsä. Itsehavainnoinnin kehittyminen puolestaan lisää kykyä hallita oireita. Ohjauksen pääpaino saattaa olla myös tarkkaavaisuushäiriön seurannaisvaikutuksista, kuten heikosta itsetunnosta, johtuvien ongelmien helpottaminen. Toiminnanohjauksen haasteet Toiminnanohjauksen vaikeudet voivat olla osana tarkkaavaisuuden häiriötä tai liittyä muuhun oppimiskyvyn problematiikkaan. Toiminnanohjauksen taitoja tarvitaan kaikkeen tavoitteelliseen toimintaan. Tavoitteellista toimintaa pitää suunnitella, toteuttaa ja arvioida sekä pystyä tekemään kaikkia näitä yhtä aikaa. Ongelmat voivat näkyä niin, ettei henkilö suoriudu työ- tai opiskelutehtävistä itsenäisesti. Asioiden priorisointi ja itsensä arviointi voi olla hankalaa. Toiminnanohjauksen vaikeudet tulkitaan usein laiskuudeksi tai motivaation puutteeksi. Miksi ohjattava henkilö ei tee mitään ongelmansa ratkaisemiseksi? Miksi hänen opintonsa keskeytyvät? Miksi hän ei saa pidetyksi työpaikkaa? Toiminnanohjauksen taidot voivat tuntua hyvin itsestään selviltä heistä, joilla vaikeuksia ei ole. Voisikin pohtia, mikä on itselle niin vaikea toiminta, ettei tiedä mistä aloittaisi tai miten etenisi. Ei auttaisi vaikka asia olisi aikaisemmin neuvottu. Olisiko se leipominen, teknisten laitteiden käyttö tai ehkä larppaaminen? Miten reagoit, kun et osaa toimia. Hermostutko, kyseletkö toistamiseen apua vai yritätkö ehkä välttää koko asian tekemistä? Toiminnanohjauksen vaikeuksista kärsivä henkilö voi olla jatkuvasti tilanteessa, jossa hän ei tiedä, miten toimia. Uuden asian oppiminen vaatii enemmän pa- neutumista ja harjoituskertoja. Työtehtävän oppimisessa auttaa vaiheistaminen ja sisäisen puheen kehittely. Kokonaisuus jaetaan vaiheisiin, jotka opetellaan tekemään oikein ja oikeassa järjestyksessä. Muistia tukee kirjallinen tai kuvallinen vaihe vaiheelta etenevä ohjeistus. Ohjeistuksen tai erillisen muistilistan avulla voi tarkistaa, eteneekö työ suunnitelman mukaan. Sisäistä puhetta harjoitellaan niin, että ensiksi ohjaaja näyttää työtehtävän puhuen samalla ääneen, mitä tekee. Sen jälkeen ohjattava tekee tehtävän ohjaajan ohjatessa tekemistä puheellaan. Seuraavaksi ohjattava tekee tehtävän ohjaten itseään puheellaan. Lopuksi ohjattava ohjaa itseään puhumalla itse hiljaa mielessään. Ohjauksessa olisi hyödyllistä teoriassa suunnitella ja käydä läpi harjoiteltavaa työtehtävää. Tuolloin voi rauhassa paneutua työtehtävän kriittisiin kohtiin ja pohtia, mitä tehdä, jos jotakin poikkeavaa tapahtuu tai jokin menee vikaan. Teoriaopinnoissa kannattaa hyödyntää kansiota. Ohjauksessa järjestellään kansiota selkeäksi välilehtien ja yläotsikoiden avulla. Huolellisesti jäsennelty opiskelukansio jäsentää myös ajattelua ja oppimista. Pohdi, miltä tuntuisi, jos sinulla ei olisi kelloa tai kalenteria? Näin voi samaistua opiskelijaan, jolla on vaikeus hahmottaa aikaa. Hän ei osaa arvioida, mitä ehtii tehdä viidessätoista minuutissa, kauanko yhden työvaiheen tekeminen kestää tai miten suunnitella aikataulu lopputyön tekemiseen. Ongelmat voivat näkyä esimerkiksi niin, että opiskelija on usein myöhässä, reilusti etuajassa tai saapuu tapaamiseen vääränä päivänä. Apua voisi olla siitä, että opiskelijan kanssa otetaan käyttöön kalenteri. Kalenteriin merkataan opiskelun ajoittumista ja erilaisia opiskelujaksoja. Kalenterin avulla tehdään aikataulu itsenäisen opiskelun etenemisestä kirjaamalla jaksoittain itsenäisen tehtävän vaiheita ja aikarajoja. Käytännön työtehtäviin suunnitellaan aikataulutusta jakamalla suurempi kokonaisuus vaiheisiin. Määritellään, kuinka paljon kuhunkin vaiheeseen pitäisi keskimäärin varata aikaa. Tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen vaikeuksiin tarvitaan apua, mutta on tärkeää muistaa että kyse on vain henkilön yhdestä ominaisuudesta. Elämän ja uran rakentamisessa pääpaino kannattaa aina olla yksilön vahvuuksissa ja positiivisissa piirteissä. Juuri nuo vahvuudet ja kompensoivat taidot ovat ratkaisevia elämänlaadun ja työelämään sijoittumisen kannalta. Ohjaaja, oletko miettinyt: • Miten autat asiakasta itsehavainnoinnissa? • Huomioithan, ettei oma todellisuutesi ole ainoa oikea? • Tarkkaavaisuushäiriöiset henkilöt hyötyvät suunnitelmallisesta ohjauksesta. Aiheeseen liittyvä luento: Tarkastellaan toiminnan ohjauksen ja tarkkaavaisuuden haasteita. Jokaisella on omat vahvat puolensa ja kykyjä, joita voi vahvistaa. Lisätiedon lähteet: • Michelsson, K. & Miettinen, K. & Saresma, U. & Virtanen, P. AD/HD nuorilla ja aikuisilla. PSkustannus. 2003. • Lehtokoski, A. Aikuisen ADHD ja aivojen arvoitus. Tammi. 2004. • http://www.adhd-liitto.fi/index.htm • http://adhd-aikuiset.org/ Luvussa tarkastellaan mielen terveyttä yksilön voimavarana, joka mahdollistaa kyvyn selvitä uuden oppimisesta. Mielen hyvinvointi Opiskelu ja oppiminen vaativat voimavaroja. Meillä kaikilla on voimavaroja yksilöllisesti. Aikuisen oppijan elämässä vaikuttavat monet henkisen hyvinvoinnin tekijät. Henkisten voimavarojen ”kuluttajia” voivat olla: mieliala- ja itsetunto-ongelmat, ahdistusongelmat ja pelot. Ongelmien sijaan kannattaa keskittyä yksilön voimavaroihin, ongelmien ratkaisemiseen ja myönteisten ajatusmallien vahvistamiseen. Mielen voimavarat • • • • • • • • • • • • avoimuus ja mielenkiinto uusiin asioihin mielikuvitus uusien ihmisten kohtaaminen ihmissuhteiden luominen ja ylläpito suunnitelmallisuus sitoutuminen realistinen itsearviointi omien puutteellisuuksien hyväksyminen omien vahvuuksien näkeminen tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen vaikeiden tunteiden hyväksyminen myönteisten tunteiden hyväksyminen Sari oli 35-vuotias aloittaessaan ammattitutkinnon suorittamisen. Sarilla oli opiskelemaltaan alalta useita lyhyitä tukityöllistämisjaksoja sekä paljon kokemusta pätkätöistä muiltakin aloilta, mutta ei aikaisempaa ammatillista koulutusta. Sarin itsetunto ja usko omiin kykyihin olivat todella alhaalla. Sari ei opiskelujen alussa uskonut kykenevänsä suorittamaan tutkintotilaisuuksia, vaan tyytyi ainoastaan osallistumaan valmistavaan koulutukseen. Lisäksi Sari oli potenut vaikeaa masennusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa jo useita vuosia. Suurta ahdistusta ja pelkotiloja aiheutti myös uuteen opiskelijaryhmään kuuluminen. Opiskelujen alussa Sari pelkäsi kovasti joutuvansa pitämään esityksiä tai sanomaan jotain ääneen ryhmän edessä. Sarilla ei omassa elämässään ollut kuin pari hyvää ystävää, joiden kanssa hän pystyi puhumaan asioitaan. Sarin välit omien sukulaisten kanssa olivat olleet aina huonot. Myös miesystävän kanssa välit olivat hankalat. Fyysiset voimavarat olivat heikot epämääräisten väsymysoireiden takia. Myös selkä vihoitteli ja oli välillä niin kipeä, että Sari joutui olemaan selän takia sairauslomilla. Pelko terveydellisistä ongelmista, parisuhdeongelmat sekä taloudelliset ongelmat saivat Sarin mielen hyvin matalaksi. Hän murehti usein ääneen elämänkohtaloaan, sitä mitä hän oli joutunut elämässään käymään läpi. Edellisistä opiskeluista oli kulunut jo vuosia aikaa, eivätkä opiskeluvalmiudet olleet aikaisemminkaan olleet kovin hyvät. Sarille tehtiin lukitesti ja havaittiin, että Sari tarvitsee opintoihinsa selkokielistä materiaalia ja mahdollisuuden suorittaa tehtävät suullisesti tai miellekarttoja käyttäen. 25 Sari sai vahvistusta itsetunnolleen siitä, ettei hän ollutkaan tyhmä vaan pystyi oppimaan asioita siinä missä muutkin. Hän tarvitsi siihen vain omanlaisensa menetelmän. Sari sai opiskelijaryhmästä hyviä uusia ystäviä ja oppi luottamaan itseensä ja aikaisemman työkokemuksen mukanaan tuomaan osaamiseensa. Ryhmään kuulumisen tunne vahvisti hänen voimavarojaan siinä määrin, että hänen esiintymisjännityksensä helpottui huomattavasti. Erityisen tärkeänä Sari piti tapaa, jolla kouluttajat huomioivat jokaisen opiskelijan yksilönä ja ottivat hänetkin sellaisena kuin hän oli. Hän sai paljon kannustusta, tukea ja apua opiskeluunsa. Sari kävi säännöllisesti keskustelemassa opintoneuvojan luona. Näissä keskusteluissa hän sai käydä läpi opiskelun aikaisia tuntemuksiaan ja kokemuksiaan. Hän sai vahvistusta mieltänsä askarruttaviin aiheisiin. Sari sai apua muun muassa omien ajatusten erittelyyn. Sarille oli tärkeää oppia erottamaan omat negatiiviset ajatuksensa totuudesta. Siten hänen käsitys itsestään osaajana ja arvokkaana ihmisenä vahvistui. Hän sai purkaa tunteitaan ja käsitellä niitä keskustellen. Hän oppi myös näkemään ja hyväksymään sellaisia asioita elämässään, Aiheeseen liittyvä luento: Mielen terveys on voimavara, joka mahdollistaa kyvyn selvitä uuden oppimisesta. 26 joille hän itse ei voinut mitään. Murehtimisen lopettaminen näistä asioista vapautti voimavaroja opiskeluun. Toisen tutkinnon osan aikana Sari rohkaistui yrittämään tutkintotilaisuutta ja saikin sen läpi.Tästä innostuneena hän kiri toiset opiskelijat kiinni. Sari sai suoritettua ammattitutkinnon samassa ajassa kuin suurin osa ryhmästä. Koulutuksen jälkeen Sari sai jälkeen pitkän sijaisuuden omalta alaltaan. Ohjaaja, oletko miettinyt: • Miten pidät huolta omasta jaksamisestasi? • Mitä tarkoittaa asiakkaan aito kohtaaminen? • Miten huomioit ohjauksessa asiakkaan elämänkokonaisuuden? • Miten ohjaat asiakasta, josta et pidä? AIVOtoimijoiden esimerkkejä erityisohjauksesta käytännössä Lieksan Kristillinen Opisto Maahanmuuttajien oppimisvaikeudet Oppimisvaikeudet määritellään usein lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksiksi, matematiikan oppimisvaikeuksiksi, puheen ja kielen kehityshäiriöiksi, motoriikan vaikeuksiksi, hahmotusvaikeuksiksi ja tarkkaavaisuushäiriöiksi. Oman lisähaasteensa oppimisvaikeuksien huomioimiselle oppilaitoksissa ovat tuoneet maahanmuuttajat. Oman kokemuksemme mukaan maahanmuuttajien oppimisvaikeudet eivät ole pelkästään ns. koulumaailmaan liittyviä vaan oppimisen ongelmia ilmenee myös arjen hallinnassa. Ei ole myöskään helppoa eritellä sitä onko oppilaalla mahdollisesti oppimisvaikeus vai aiheuttavatko psyykkiset ongelmat hankaluutta oppimisessa. Tämä ongelma esiintyy erityisesti pakolaisena tulleilla opiskelijoilla, koska heillä taustalla voi olla hyvinkin järkyttäviä traumoja, joiden läpikäyminen aiheuttaa keskittymisvaikeuksia myös oppitunneilla. Oppilaan ajatukset eivät yksikertaisesti pysy ”kasassa”. Luvussa esitellään AIVO-hankkeessa aikuisten erityisohjausta maakunnallisesti kehittämässä mukana olleita tahoja ja heidän esimerkkinsä aikuisten erityisohjauksesta. Maahanmuuttajataustaisilla oppilailla on myös erittäin erilaiset koulutaustat.Toiset oppilaat ovat opiskelleet kotimaassaan vuosia ja toiset taas eivät ole käyneet päivääkään koulua. Opiskelutaidot pitää siis opetella aivan alusta ja niiden oppiminen ei kaikille ole helppoa. Tässä tapauksessa voisi varmaankin puhua myös opiskelutaitojen vaikeuksista. Yleisesti ottaen maahanmuuttajan oppimisvaikeuden toteaminen on melkein mahdotonta. Erityisesti lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksien toteamisen estää heikko suomen kielen taito. On vähän testistöjä suomea osaamattomalle ja jos osaa jo suomea aiheuttaa hankaluuksia se, että testistöt ovat kulttuurisidonnaisia. Joten virallinen oppimisvaikeuden toteaminen on pohjaton suo, johon pitäisi ehdottomasti löytää ratkaisu. Kotikielen opetuksen kautta voi yrittää löytää selityksiä heikolle oppimiselle. Siinä tapauksessa ongelmaksi on muodostunut se, että ”maanmiestä ei käräytetä”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kotikielen opettaja ei tunnusta oman maalaisellaan olevan mitään ongelmia, koska se olisi niin suuri häpeä. Tämä häpeän tunne estää myös usein oppilaita myöntämästä ongelmia ja kieltämään hankaluudet, 27 vaikka ne olisivat ilmiselviä. On myös ilmennyt sitä, että saman kulttuurin opiskelijat peittelevät mahdollisista oppimisvaikeuksista kärsivän ongelmia. Opiskelutoverit tekevät toisen tehtäviä, yrittävät kaiken keinoin auttaa kokeissa ja tunneilla. Mitä keinoja on sitten käytettävissä? Olemme lähteneet Lieksan kristillisellä opistolla purkamaan ongelmia aluksi sillä, että selvitetään onko oppilaalla mahdollisesti huono kuulo tai näkö. Tämä keino on osoittautunut erittäin käytännölliseksi. Fyysiset vaivat voivat aiheuttaa esimerkiksi opiskelumotivaation laskemista ja niiden selvittäminen alkuun on erittäin tärkeää. Kielellisistä vaikeuksista kärsiville olemme tarjonneet ABC-opetusta ja luki - ja kirjoituspajatoimintaa. Halukkaille oppilaille on annettu mahdollisuus tukiopetukseen. Tukiopetuksen lähtökohtana on se, että oppilas itse sitä haluaa ja pyytää, sillä siitä ei ole konkreettista hyötyä ilman motivaatiota. Tukikoti Tuikussa asuvat oppilaat saavat apua kotiläksyihin ohjaajilta, ja opiston asuntolassa opiskelevat saavat tukea asuntolanhoitajalta sitä halutessaan. Lopuksi esittelen kolmen opiskelijan tarinan heidän vaikeuksistaan ja mitä niille on tehty: 16 vuotta vanha turvapaikanhakijapoika saapui Tukikoti Tuikkuun oltuaan Suomessa noin puolitoista kuukautta. Hän aloitti koulunkäynnin välittömästi NUTUKKA- ryhmässä. Heti opintojen alussa henkilöstö huomasi, että pojan on erittäin vaikeaa keskittyä tunnilla. Hän häiritsi muita puheillaan ja jos hän ei puhunut, niin äänteli muuten, pyöri paikallaan 28 kuin hyrrä, rummutti pöytää tai oli muuten erittäin levoton. Hän ei pystynyt istumaan kokonaista oppituntia paikallaan vaan lähti aina vaeltelemaan. Henkilökunta oli melkein sataprosenttisen varma, että oppilaalla on tarkkaavaisuushäiriö. Tätä jatkui niin pitkään, kunnes lääkärintarkastuksissa tuli ilmi, että hänen näkönsä oli erittäin heikko ja toinen korva kuuro, sekä siellä oli kasvain. Pojan saatua silmälasit ja käytyään leikkauksessa alkoi uusi elämä opiskelujen saralla.Tänä päivänä jatkuva häiritseminen on vain muisto ja opinnot sujuvat hienosti. Levottomuus johtui siis vain yksinkertaisesti siitä, että hän ei nähnyt kunnolla taululle, eikä pystynyt kuulemaan kaikkea, koska sitä ei osattu ottaa huomioon. Myös toinen 16 vuotta vanha turvapaikanhakijapoika aloitti opin tiensä NUTUKKA-ryhmässä ja Tukikoti Tuikussa. Ryhmäläisten suomen kielen taito karttui hurjaa vauhtia, mutta silmiin pistävää oli se, että kyseinen poika ei kehittynyt juuri laisinkaan. Hänellä oli vaikeuksia niin kirjoittamisessa, lukemisessa, matematiikassa ja arjen taitojen oppimisessa. Välillä tuntui myös, että hän ei ymmärtänyt asioita omalla äidinkielelläkään.Yritystä häneltä kuitenkin löytyi. Eli selvää oli se, että kaikki ei ollut kunnossa. Noin vuosi Suomeen saapumisen jälkeen saimme ryhmälle kotikielenopettajan.Toivoimme, että saisimme vastauksia oppimisvaikeuksiin sitä kautta. Mutta toive oli turha. Kotikielen opettaja ei löytänyt mitään huomautettavaa kenenkään taidoissa ja sanoi kaiken olevan kunnossa. Pettymys oli valtava, koska asiat eivät todellakaan olleet niin. Oppitunneilla hänen opiskelutoverinsa auttavat häntä, mutta myös peittelevät hänen ongelmiaan. Ja poika itse on kaikesta huolimatta hyvin iloinen ja ei asiasta stressaa. Nyt hänen Lieksan Kristilliselle Opistolle saapumisestaan on kulunut 1,5 vuotta. Suomen kielen taito ei ole merkittävästi kehittynyt, mutta kuin ihmeen kaupalla hän kuitenkin selviää opinnoistaan. Arki sujuu jo hiukan paremmin ja hän asuu jo omassa asunnossa, mutta suurin harppauksin niissäkään asioissa ei ole menty eteenpäin, vaan hän tarvitsee ”holhoajaa”. Seuraavana yritämme taas selvittää asioita kotikielen kautta käyttäen apuna tulkkia. Aika näyttää selviääkö tämä mysteeri meille ikinä. 17-vuotias turvapaikanhakijatyttö saapui opistollemme ja Tukikoti Tuikkuun noin kuukausi sitten. Hän on asunut Suomessa jo yli vuoden vastaanottokeskuksessa. Opinnot alkoivat viikko saapumisen jälkeen ja eivät ole sujuneet toivotulla tavalla. Suomen kielen taito on heikko ja tytöllä on luki- ja kirjoitusvaikeuksia ja mahdollisesti hahmotusvaikeuksia. Hänen omien sanojensa mukaan kirjaimet taululla menevät puuroksi. Ryhmän opettaja ja koulunkäyntiavustaja yrittivät etsiä sopivaa testistöä, jolla oppimisvaikeus voitaisiin todeta, mutta sellaisia ei suomea osaamattomalle ole saatavilla. Seuraava askel oli näön tarkastaminen, jos tekstin puuroutumiselle löytyisi selitys sieltä. Tällä kertaa ratkaisu ei löytynyt tällä tavoin. Tytöllä on myös todettu paniikkihäiriötä, joka on johtanut sairaalahoitoon. Hänen kielellisiä ongelmia yritetään selvittää myös kotikielen kautta ja paniikkihäiriöön kokeillaan kuvataideterapiaa, joka ei ole kielisidonnainen. Lisätiedon lähteet: • Arvonen, A. & Katva, L. & Nurminen, A. Maahanmuuttajien oppimisvaikeuksien tunnistaminen. PS- Kustannus. 2010. Lieksan Kristillinen Opisto: Lieksan Kristillisen Opiston toiminnassa arvoja ovat elinikäinen ja omaehtoinen oppiminen, yhteisöllisyys, osallisuus, toiminnallisuus, monikulttuurisuus ja integraatio. Toiminnassa näkyvät toisten vakaumusten kunnioittaminen, suvaitsevaisuus ja kulttuurien välinen vuoropuhelu. Haluamme painottaa kulttuuria ihmisen identiteetin rakentumisen kivijalkana ja voimavarana, kaikkia yhdistävänä tekijänä sekä monikulttuurisuutta rikkautena. Lieksan Kristillisen Opiston kulttuuriteema yhdistää kaikkia opiston opiskelijoita ja opiston eri linjojen toimintaa. Opiskelemme kulttuuriaineita integroiduissa ryhmissä, kulttuurin eri osa-alueet huomioiden. Työjärjestyksessä vaihtuvat kulttuurikeskiviikot, jolloin kaikilla opiston opiskelijoilla on valinnaista kulttuurialan opiskelua. Jakson viimeinen perjantai on kulttuuriperjantai, jolloin jakson aikana tehdyt työt esitetään yleisölle. Kulttuurillista opiskelua tukevat erilaiset vierailut sekä internaattiopinnot. Itä- Suomen yliopisto: Avoin yliopisto ERITYISOHJAUS POHJOIS-KARJALAN MAAKUNNASSA: viestintäopintoja. Tässä artikkelissa tarkastelemme avoimen yliopiston opintoja erityisohjauksen näkökulmasta kahden, toisiinsa nivoutuvan, teeman kautta: elinikäisen oppimisen ja koulutuksellisen yhdenvertaisuuden, jotka muodostavat avoimen yliopiston opetuksen kivijalan. Maakunnallinen erityisohjauksen kehittämisryhmä aloitti toimintansa syksyllä 2009 ja näin ollen osanottajana hankkeen alussa oli Joensuun yliopiston avoin yliopisto ja keväällä 2010 Itä-Suomen yliopiston avoimen yliopiston Joensuun kampus. Artikkelissa kuvaamme avoimen yliopistokoulutuksen lähtökohtia sekä niitä erityisohjauksen kannalta myönteisiä toimenpiteitä, joita Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa, Joensuun kampuksella, toteutettiin maakunnallisen erityisohjauksen kehittämistyöryhmän toiminnan tukemana ja kannustamana. Lainsäädännölliset taustat elinikäiselle opiskelemiselle ”Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee edistää elinikäistä oppimista, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.” (Yliopistolaki 2§, 1 mom.) Juurela Tiina, Kinnunen Irja ja Saarikivi Ilse: Erityisohjauksen näkymät elinikäisen oppimisen ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta Itä-Suomen yliopiston Avoimessa yliopistossa. Itä-Suomen yliopiston Avoin yliopisto tarjoaa kaikille avoimia opintoja noin sadassa oppiaineessa sekä kieli- ja 30 Itä-Suomen yliopiston elinikäisen oppimisen toimenpideohjelmassa todetaan uuden yliopistolain myötä elinikäisen oppimisen edistämisen kuuluvan myös yliopistojen perusvelvollisuuksiin. Erityisesti tämä velvollisuus toteutuu avoimessa yliopistossa, jonka perustehtävään kuuluu myös koulutuksellisen tasa-arvon edistäminen. Avoimen yliopisto-opetuksen perustehtäviksi katsotaan toimenpideohjelman mukaan myös opiskelumahdolli- suuksien tarjoaminen kaikille iästä ja koulutustaustastaan riippumatta. Lähtökohtana on, että opiskelijalla on perustuslaillinen oikeus saada opetusta muutoinkin kuin perusopetuksessa. ”Perustuslain (731/1999) 16. pykälän mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja tarpeidensa mukaan myös muuta kuin perusopetusta. Perustuslain kuudes pykälä kieltää ihmisten asettamisen eriarvoiseen asemaan iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” Perustuslaki takaa tasaveroisen mahdolliseen hakeutua koulutukseen, kuitenkin opiskelijan kykyjen ja tarpeiden mukaan. Perustuslain lisäksi yhdenvertaisuuslaki velvoittaa oppilaitoksia opiskelijoiden yhdenvertaiseen kohteluun. ”Yhdenvertaisuuslaki (21/2004) täsmentää perustuslain yhdenvertaisuusperiaatetta ja syrjintäkieltoa. Sen mukaan työn teettäjän tai koulutuksen järjestäjän on tarvittaessa ryhdyttävä kohtuullisiin toimiin vammaisen henkilön työhön tai koulutukseen pääsemiseksi.Yhdenvertaisen opiskelun ja osallistumisen esteitä poistetaan korkeakouluissa aktiivisesti, mutta esteettömyys toteutuu toistaiseksi vaihtelevasti.” Elinikäisen oppimisen periaatteen mukainen yliopisto toimii suomalaisen yhteiskunnan sivistystason kohottamiseksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Se täydentää tutkintojärjestelmää tarjoamalla ikään ja pohjakoulutukseen katsomatta mahdollisuuksia opiskeluun koko ihmisen elämänkaaren aikana. Merkittävä toiminta-alue on yliopiston vaikutusalueen väestön ja sen elinkeinoelämän osaamisen kehittäminen yliopiston tutkimukseen ja tietämykseen nojaten. Elinikäisen oppimisen kautta yliopistolle syntyy tärkeä liittymäpinta yrityksiin, työelämän asiantuntijoihin ja organisaatioihin sekä alueen väestön todellisuuteen. Se tarjoaa myös virikkeitä yliopiston tutkimukselle, täydentää yliopiston näkyvyyttä ja vaikuttavuutta alueella sekä toimii myös kokeilukenttänä uusille innovaatioille. Avoimen yliopiston opinnot elinikäisen oppimisen näkökulmasta Elinikäisessä oppimisessa korostetaan oppimaan oppimisista ja opiskelijan itseohjautuvaa oppimista. Oppimaan oppimisella tarkoitetaan sitä, että opiskelija osaa reflektoida omaa oppimisprosessiaan. Uudella ohjauksen lähestymistavalla pyritään vastaamaan myös pitkään keskustelussa olleeseen haasteeseen erilaisten opiskelijaryhmien opiskeluaktiivisuuden herättämisestä, tämä on jo vuonna 2004 koettu yhdeksi merkittävistä kehittämistehtävistä. Avoimen yliopiston opintojen ulkopuolelle jääneitä tai jättäytyneitä ovat miehet, yli 50-vuotiaat ja kaupunkien ulkopuolella asuvat. Avoimen yliopiston rooli yliopiston aluetehtävän toteuttajana on suuri. Itä-Suomen yliopiston vuoden 2010 strategia vastaa myös tähän haasteeseen. Siinä todetaan opetuksen olevan pedagogisesti korkealaatuista ja linjakasta, ja sen toteutuksessa käytetään monimuotoisia opetusmenetelmiä. Strategiassa aikuiskoulutuksen tarjontaa kuvataan monipuoliseksi. Lähiopetuksesta monimuoto-opetukseen ja verkossa opiskelemiseen Taloudellinen taantuma ja siihen liittyen suurtyöttömyys ja työelämän rakennemuutokset nostivat 1990-lu31 vulla aikuiskoulutuksen keskeiseksi koulutuspolitiikan kohteeksi. Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen avoin yliopisto on 1990-luvulta lähtien määrätietoisesti kehittänyt aikuisopiskelijoiden tarpeisiin soveltuvia joustavia opintokokonaisuuksia ensin monimuotoisena ja nyttemmin verkko-opintoina. Monimuoto-opetus tuli avoimeen yliopiston opetukseen 1980-luvulla Helsingin yliopiston ollessa ensimmäisiä pioneereja Suomessa. 1990-luvulla useimmat yliopistot lähtivät kehittämään erilaisia etäopetuksen muotoja, mihin osaltaan vaikutti opetusministeriön ns. työvoimapoliittinen lisärahoitus avoimeen yliopistoon ja aikuisopiskelijaa koskevan 25 vuoden ikärajan poistaminen. Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston johtajan Jukka Koron vuonna 1993 julkaisema väitöskirja aikuisopiskelijan itseohjautuvuudesta samoin kuin muutkin monimuoto-opetusta koskevat seurantatutkimukset ja selvitykset loivat mallia sekä avasivat uria laajamittaiselle ja monimuotoiselle etäopetuksen kehittämiselle myös silloisessa Joensuun yliopistossa. Etäopetuksessa yhdistetään joustavasti erilaisia opetusmuotoja käyttäen hyväksi opetusteknologiaa, unohtamatta kuitenkaan kokonaan lähiopetuksen tai tuutorin ohjaaman ryhmän etuja itsenäisen opiskelun rinnalla. Hyvin pragmaattinen ajatus koulutussuunnittelussa on ollut yksinkertaisesti se, miten akateeminen opetus tasoa laskematta voidaan toteuttaa kampuksen ulkopuolella etäopetuksena. Tieteenalojen erilaisuus johtaa siihen, että pedagogiset ratkaisut vaihtelevat oppiaineesta toiseen. Monimuoto-opintojen aikataulut ja vaihtoehtoisen suorittamistavan (esim. oppimistehtävä, kirjatentti) päättää opiskelija useissa opintokokonaisuuksissa itse, 32 jolloin opintojen yhteen sovittaminen perheen, työn ja vapaa-ajan kanssa helpottuu. Joensuun kampuksen opintojen suunnittelussa ja itse opinnoissa tukena toimii pienryhmäohjaaja eli tuutori. Itä-Suomen yliopiston avoimen yliopiston Joensuun kampuksella monimuoto-opinnoista on kerätty asiakaslähtöistä palautetta selvityksillä, opinnäytetöillä ja tutkimuksilla. Itseohjautuvuuden periaate Avoimen yliopiston opiskelijat ovat heterogeeninen joukko, joten ohjauksella on aina ollut merkittävä rooli avoimen yliopiston toiminnassa ja se on huomioitu monitasoisesti muun muassa toimivan tuutorijärjestelmän kautta. On selvää että ohjauksen ja ammattitaidon kehittäminen on tarpeen erityisesti erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden tarpeiden huomioimisen suhteen. Aikuisten oppimisen yhteydessä puhutaan itseohjautuvuudesta. Itseohjautuvuuteen liittyy vastuullisuus. Aikuisopiskelijan odotetaan ottavan vastuun omasta opiskelustaan ja opiskeluprosessistaan. Itseohjautuvuus ei kuitenkaan ole välttämättä ikään liittyvä ominaisuus eivätkä kaikki aikuiset pysty itseohjattuun opiskeluun samalla tavoin. Koron mukaan itseohjautuvuutta ja vastuullisuutta ei pitäisi ajatella vastakohtana ulkoaohjautuvuudelle ja vastuun puuttumiselle. Avoimen yliopiston opiskelijan omatoimisuutta ja itseohjautuvuutta monimuoto-opinnoissa on tarkastellut Mikko Vesisenaho, jonka mukaan psykologian monimuoto-opinnot onnistuivat kehittämään yksilöiden itseohjautuvuutta. Kehityksen nähtiin tapahtuvan erityisesti luovan ja itsenäisen ongelmanratkaisun alueella. Itseohjautuvuus koostui vastuullisuudesta ja halusta oppia, luovasta ja itsenäisestä ongelmanratkaisusta, varmasta ja itsenäisestä oppimisesta sekä itseluottamuksesta. Erityisen suuri itseohjautuvuuden kehitys tapahtui yksilöillä, jotka olivat tyytyväisiä työskentelymalliin: ’vastuu oppijalla, tuki ja ohjeet muualta’. Monimuoto-opetuksen tarjoama joustavuus ja opiskelun itsenäisyys sopivat hyvin yhteen itseohjautuvuuden osatekijöiden kanssa. Aikuiset opiskelijat omana kohderyhmänään Avoimen yliopiston opiskelijat ovat valtaosin työssäkäyviä aikuisia, joiden tavoitteena on joko päivittää osaamistaan, kehittää ammattitaitoaan tai vaihtaa kokonaan alaa eli opiskella tutkintotavoitteisesti. Nuoret avoimen yliopiston opiskelijat tutustuvat yliopisto-opintoihin, hyödyntävät välivuoden tai täydentävät muita opintojaan. Aikuisohjauksessa tavoitteena tulisi olla aikuisen toimijuuden tukeminen yksilölliset elämäntilanteet ja lähtökohdat huomioiden. Vastaavasti aikuisohjauksen lähtökohtana tulisi olla aikuisen elämänkokemuksen ja taustan kunnioitus, aikuisen kokonaisvaltainen huomioiminen ja ajan antaminen.Yleensä ohjausta lähestytään ja opiskelijan ohjaustarpeet paikannetaan opintopolun eri vaiheissa: hakeutuminen, opintojen aloittaminen, opiskelu, opintojen päättäminen ja opintojen jälkeinen ohjaus. Aikuisen on sovitettava opiskelunsa muiden arkielämän tärkeiden tehtävien rinnalle.Vaikka aikuisopiskelija on yleensä motivoitunut ja innostunut oppija, opiskelun arki voi tuoda esimerkiksi ajankäytön ja opiskelutaitojen kehittämiseen liittyviä haasteita. Aikuisopiskelijoiden ohjauksen tehtävä on auttaa opiskelijaa löytämään oma oppimistyylinsä ja kehittämään sitä entistä paremmaksi. Aikuisilla on mahdollisuus tehdä valintoja, jotka perin- teisesti olisivat kuuluneet aiempaan elämänvaiheeseen. Koulutus on aikuiselle yksi mahdollisuus päästä tavoitteisiin, jotka eivät aiemmin ole olleet mahdollisia. Aikuiset opiskelijat muodostavat oman kohderyhmänsä puhuttaessa erityistä tukea vaativista opiskelijoista.Yleisesti ottaen aikuisiällä opiskelevat tunnistavat oppimisvaikeutensa ja heillä on jo olemassa diagnoosi. He ovat myös oppineet erilaisia selviytymistapoja, joilla opinnot saattavat sujua ilman erityisjärjestelyjä. Lisäksi nämä opiskelijat uskaltavat puhua ja vaatia apua tarvittaessa, he eivät jää asian kanssa yksin. Ilolan mukaan oppimisvaikeudet saattavat nousta esille stressaavissa tilanteissa, kuten aikuisopintojen alkaessa. Hänen mukaansa aikuisopiskelun aloittamisen emotionaalista ja psyykkistä kuormittavuutta tulisikin pedagogisin ja ohjauksellisin keinoin vähentää. Toinen kohderyhmä ovat aikuiset opiskelijat, jotka eivät tunnista oppimisvaikeuksiaan tai tunnistavat vaikeuksia, mutta eivät osaa etsiä tukea sekä vaatia erityisjärjestelyjä. Avoimessa yliopistossa opiskeleminen perustuu vapaaehtoisuuteen, itseohjautuvuuteen ja itsenäisyyteen. Myös erillisjärjestelyjen tai erityisohjauksen tarve jää tällöin opiskelijan oman aktiivisuuden ja yhteydenoton varaan. Oppimisvaikeudet ovat hyvä esimerkki esteistä, jotka ovat useimmiten voitettavissa ja autettavissa oikeanlaisin keinoin. Ne eivät kuitenkaan ole ainoa opintoja haasteellistava tekijä aikuisilla opiskelijoilla. Avoimen yliopiston järjestelmä tuo loistavan mahdollisuuden opiskella joustavasti mutta myös vapaan rakenteensa vuoksi hankaloittaa ohjauksessa puuttumista tilanteisiin, joissa opiskelija tarvitsisi diagnoosin ja sitä kautta pääsyn erityisjärjestelyiden piiriin, tai tilanteisiin, joissa opiskelijan opiskelukuntoisuutta on syytä epäillä esimerkiksi 33 mielenterveyden ongelmien myötä. Elinikäisen oppimisen malli on erityisesti haaste niille aikuisopiskelijoille, joilla on erilaisia oppimiseen liittyviä vaikeuksia. On kuitenkin syytä erottaa käsitteellisesti toisistaan oppimisvaikeudet ja opiskeluun liittyvät vaikeudet, joita molempia aikuisopiskelijoilla esiintyy ja jotka tuottavat oppimisen esteitä. Oppimisvaikeus liittyy useimmiten kognitiivisiin oppimisprosessin pulmiin, kun taas opiskelun vaikeus liittyy aikuisen elämäntilanteesta johtuviin haasteisiin, opiskelemisen problematiikkaan ja aikuisen elämässä tärkeiden roolien yhteensovittamiseen. Erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden puolesta keskustelua toi valtakunnallisesti esille vuosina 2007-2009 toiminut Esok-hanke, esteetön opiskelu korkea-asteen oppilaitoksissa. ”Hankkeen tavoite oli korkea-asteen opetuksen ja opiskelun fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen esteettömyyden kehittäminen siten, että jokainen voi ominaisuuksistaan riippumatta opiskella yhdenvertaisesti muiden kanssa.” Hanke on tuottanut yhdessä korkeakoulujen kanssa suosituksen, jossa ohjeistetaan, kuinka toimia erityistä tukea vaativien opiskelijoiden kanssa. Itä-Suomen yliopisto, ja sitä kautta myös avoin yliopisto, pyrkii huomioimaan Esok-hankkeen suosituksia ja niiden käytöstä annettuja ohjeita omassa toiminnassaan. 34 Erityisohjauksen haasteet Itä-Suomen avoimessa yliopistossa Syksyllä 2009 käynnistyi Joensuun kampuksella AIVOn maakunnallisen erityisohjauksen kehittämishankkeen seurauksena erityisohjausta kehittäviä toimenpiteitä. Tukitoimia päätettiin kehittää niin, että niistä olisi apua avoimen yliopiston opiskelijoille, jotka asuvat ja opiskelevat useimmiten eri puolella Suomea. Ensimmäiseksi kehittämiskohteeksi valittiin erityisohjauksesta kertova internetsivusto, jonne kootaan tietoa ja ohjeistusta opiskelijoille, jolla vastaavanlaista tarvetta ilmenee. Vastaavantyyppinen sivusto oli ollut käytössä jo Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymällä. Sivuston loppuun tuotettiin puheeksiottamisen lomake, jolla opiskelija voi halutessaan lähestyä opinto-ohjaajaa asian tarkempaa selvittämistä ja ohjeistusta varten. Keväällä 2010 toteutettiin myös Irja Kinnusen ja Tiina Juurelan toimesta PILOTTIohjausryhmä aikuisopiskelijoille, jonne kutsuttiin aikuisopiskelijoita, joilla on tai on ollut erityisen tuen tarve opintojen aikana. Kaikilla ryhmään osallistuneista oli kokemuksia avoimessa yliopistossa opiskelemisesta. Ryhmällä oli kaksi funktiota: ryhmään osallistuvien opiskelijoiden tukeminen heidän opinnoissaan ja toiseksi ryhmää ohjaavien henkilöiden ja tätä kautta avoimen yliopiston tietoisuuden kasvattaminen tuen tarpeesta ja tavoista. Ryhmään osallistuneita aikuisia käytettiin asiantuntijoina internetsivuston sekä kyselylomakkeen rakentamisessa. Tätä kirjoittaessa ryhmätapaamisia on pidetty kaksi ja sen toimintaa on pidetty hyvänä. Ryhmän toimintaan on sisällytetty opiskelijan itsensä tiedostamista ja elämäntilannetta kartoittavia harjoituksia sekä yleisesti ottaen vertaistukikeskustelua arkielämän ongelmista. Ryhmän vetäjät toivovatkin, että pilotin kautta vastaavanlainen toiminta vakiinnutettaisiin osaksi avoimen yliopiston toimintaa. Selkeiksi kehittämisen kohteiksi ohjauksen kentällä on syytä mainita muun muassa selkeät toimintaohjeet kaikille ohjausta toteuttaville henkilöille erityisohjauksen suhteen sekä erityispedagogisen asiantuntijuuden kasvattaminen ohjauksessa. Erityisohjauksen toimivuutta organisaatiossa haittaa myös sellaisen järjestelmällisen opintososiaalisen verkoston puuttuminen, joka helpottaisi organisaation sisäistä asiantuntijayhteistyötä ja parantaisi opiskelijoiden mahdollisuuksia onnistua avoimen yliopiston opinnoissa. Itä- Suomen yliopisto, Avoin yliopisto: Avoin yliopisto järjestää Itä-Suomen yliopiston opetussuunnitelman mukaista kaikille avointa yliopisto-opetusta, johon ei ole pohjakoulutus- eikä pääsyvaatimuksia. Avoimen yliopiston tehtävä on edistää koulutuksellista tasa-arvoa. Avoin yliopisto toimii myös alueellisena sekä valtakunnallisena vaikuttajana tarjoamalla yliopiston opetusta yhteistyöoppilaitoksissa ympäri Suomen. Avoimessa yliopistossa on mahdollista täydentää ammatillista osaamista, opiskella tutkintotavoitteisesti, tutustua yliopistolliseen opiskeluun tai opiskella harrastuksen iloksi. Lisätiedon lähteet: • Ilola, H. ”Erityisohjaus ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutuksessa”, teoksessa Löytöretki aikuisohjauksen maailmaan Lätti, M. & Putkuri, P. (toim.). Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun julkaisuja B:18. 2009. • Lätti, M. ”Moniääninen ohjaus”, teoksessa Löytöretki aikuisohjauksen maailmaan Lätti, M. & Putkuri, P. (toim.). Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun julkaisuja B:18. 2009. • Putkuri, P. ”Aikuisena opiskelemaan”, teoksessa Löytöretki aikuisohjauksen maailmaan Lätti, M. & Putkuri, P. (toim.). Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun julkaisuja B:18. 2009. • Savola, M. ”Aikuiskoulutuksen uudistukset ja ohjauksen kehittäminen”, teoksessa Löytöretki aikuisohjauksen maailmaan Lätti, M. & Putkuri, P. (toim.). Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun julkaisuja B:18. 2009. • Vesisenaho, M. Itseohjautuvuudenkehitys monimuoto-opinnoissa. Tutkimus Joensuun yliopiston avoimen yliopiston psykologian approbatur-opiskelijoista lukuvuonna 19961997. Joensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja Sarja A, n:o 17. 1998. • http://esok.jyu.fi/suositukset/esteeton-opiskejavalinta-opas/johdanto/ • Itä-Suomen yliopiston elinikäisen oppimisen toimenpideohjelma 35 Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu Opinto-ohjaus mahdollistaa mahdottoman Eilen noin, tänään näin ja tulevaisuudessa vallan toisella tavalla – pienemmät ja suuremmat muutokset ovat arkipäivää niin opiskelussa kuin opintojen ohjauksessakin. Välillä tuntuu, ettei mitään ehdi edes kokeilla, kun jo täytyy ottaa uudet asiat ja uusi tapa, jolla nyt sitä, tätä ja tuota toteutetaan. Parikymmentä vuotta PohjoisKarjalan ammattikorkeakoulu on toiminut ja koko ajan olemme eläneet muutoksen sävyttämässä ammattikorkeakoulumaailmassa. Pari vuosikymmentä on ammattikorkeakouluaikaa kulunut ja olemme todenneet, etteivät asiat tule valmiiksi koskaan – eikä pidä tullakaan. On selvää, että tänä päivänä emme enää luo uutta ammattikorkeakoulumaailmaa, vaan yritämme tehdä sitä paremmaksi. Monta asiaa on jo kehkeytynyt siihen vaiheeseen, että pienin muutoksin pääsemme onnistuneesti eteenpäin, mutta aina ja jatkuvasti on uutta ideoitavaa, kehitettävää ja valmisteltavaa asiaa ja toimintakokonaisuutta. Opinto-ohjaus aina apuna Opinto-ohjauksen asema on Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa ollut koko ajan ”tapetilla”. Opistojen ammattikorkeakouluksi muuttuessa tai uusien koulutusohjelmien syntyessä tuskin kukaan ajatteli, ettei opintoohjausta ammattikorkeakoulussa tarvita – ja onneksi niin ei kukaan ajatellutkaan.Välillä ohjaus on ollut pienemmässä ja vaatimattomammassa roolissa, mutta aina 36 se on tavalla tai toisella ollut auttamassa niin opintojen alussa, keskivaiheilla kuin opintojen päätösvaiheessakin – tai ennen ammattikorkeakouluopintojen alkua ja ammattiin valmistumisen jälkeen. Nyt on jälleen tullut aika, jolloin ohjaus on nostettu lähes arvoon arvaamattomaan. Opinto-ohjaus on se kokonaisuus, jonka avulla yritetään auttaa niin opiskelijoita kuin ohjaus-, opetus-, tutkimus- ja opintoasiainhenkilökuntaakin suoriutumaan kunnialla opinnoistaan tai työtehtävistään. Ohjauskäytännöt ovat muuttuneet ammattikorkeakoulun organisaation muuttuessa. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa ohjauksen pääpaino on keskuksilla ja siellä koulutusohjelmilla. Opinto-ohjaajien lisäksi ohjauksesta vastaavat opettaja- ja opiskelijatutorit sekä lukuisa joukko eri henkilöitä. Heti opintojen alussa jokainen opiskelija sijoittuu omaan opettajatutorryhmäänsä, jossa hän saa ensimmäiset ammattikorkeakouluohjauskokemukset. Toki hän on voinut jo aiemmin perehtyä ammattikorkeakouluun ja opintoihin verkossa, messuilla tai infotilaisuuksissa omassa oppilaitoksessaan tai vieraana ammattikorkeakoulussa. Opinto-ohjaajat ja opettajatutorit avainasemassa ohjaajina Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa opinto-ohjausta saa keskusten ja koulutusohjelmien opinto-ohjaajilta. Heidän lisäkseen ohjausta saa myös koulutusohjelman opettajatutoreilta, ryhmävastaavilta ja/tai opettajilta ja opiskelijatutoreilta. Henkilökohtaista ohjausta saa koko opiskeluajan, ennen sitä ja sen jälkeenkin. Opin- tojen käynnistämisessä uutta opiskelijaa auttavat erityisesti opiskelijatutorit, joilla itsellään on jo ammattikorkeakoulukokemusta vuoden tai parin ajalta. On tärkeää, että erityisesti opintojen alkuvaiheessa opiskelijalla on opiskelijatutori apuna opintojen käynnistämisessä. Opiskelijapalveluiden sekä keskusten toimistojen henkilökunta auttavat myös neuvomalla ja ohjaamalla opiskeluun ja opiskelijaelämään liittyvissä asioissa. Kansainväliseen vaihtoon lähtevä opiskelija saa ohjausta ulkomaan opintojen suunnitteluun oman koulutusohjelmansa kv-koordinaattorilta, koulutusohjelmien opinto-ohjaajilta sekä opiskelijapalveluista. Opinto-ohjaus apuna tavoitteiden saavuttamiseksi Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu pyrkii valmentamaan erilaisten toimintaympäristöjen tarpeisiin ammatillisia asiantuntijoita nykyaikaisilla koulutuksen, tutkimuksen ja kehitystyön menetelmillä. Toiminnassa korostetaan koulutusalojen rajat ylittävää osaamista – pelaamme yhteen, opimme toinen toisiltamme. Yhteisesti hyväksyttyjä arvoja ammattikorkeakoulussa ovat yksilön kunnioittaminen, kumppanuus, vaikuttavuus ja edelläkävijyys. Opinto-ohjauksessa huomioidaan nämä yhteiset arvot ja toiminta-ajatus. On tärkeää, että koulutuksessa tulevat esille myös yhteiset eettiset periaatteet. Opinto-ohjauksessa pyritään kaikkien opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämiseen, itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen, oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvoisuuteen ja suvaitsevaisuuteen sekä luottamuksellisuuteen ja totuudellisuuteen. Opinto-ohjauksen tavoitteena Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa on: tukea opiskelijaa toteuttamaan oma henkilökohtainen opiskelusuunnitelmansa (HOPS), kehittää ja tukea opiskelijan itseohjautuvuutta sekä muita opiskelutaitoja, tukea opiskelijan vastuuta opintojen norminmukaisesta etenemisestä sekä tukea opiskelijan yksilöllistä ja ammatilliseen asiantuntijuuteen kasvua ja siirtymistä työelämään. Erityisohjaus mahdollistaa mahdottoman Tänäkään päivänä tavanomainen ohjaustyö ei riitä – eikä se ole riittänyt koskaan. Jos ohjaustyötä vertaa ammattikorkeakoulun alkuaikoihin, on siihenkin tullut muutoksia, niin kuin koko ammattikorkeakouluyhteisöönkin. Aikaisemmin erityistä ohjausta tarvitsivat vain yksittäiset opiskelijat, tänä päivänä erityisohjauksen tarve on lisääntynyt ja siihen on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota. Hyvin usein me ajattelemme, että ohjaus, erityisesti erityisohjaus, suunnataan opiskelijoille, joilla on opinnoistaan joitain ongelmatilanteita, tai joiden opinnot eivät etene milloin mistäkin syystä. Harvoin me ajattelemme, että erityistä ohjausta tarvitsevat myös ne lukuisat opiskelijat, jotka tänä päivänä suorittavat opintojaan hyvinkin menestyksekkäästi valmistaessaan esimerkiksi samanaikaisesti kahta eri korkeakoulututkintoa, tai opiskelijat, jotka menestyvät hyvin urheilussa mutta haluavat samanaikaisesti tehdä opinnot urheiluelämän jälkeistä aikaa varten – urheiluvuosien jälkeen uuteen ammattiin ja työelämään siirtymistä silmälläpitäen. 37 Opinto-ohjauksen erityisryhmät ja niiden ohjaus Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa Viime vuosien aikana erilaisissa työryhmissä ja projekteissa on kiinnitetty huomiota siihen, miten erilaisissa vaikeuksissa olevia opiskelijoita voidaan auttaa selviytymään opinnoistaan mahdollisimman hyvin. PohjoisKarjalan ammattikorkeakoulu muutti organisaatiotaan vuoden 2009 alussa. Ammattikorkeakoulu jakautui viiteen eri keskukseen: Biotalouden keskus, Liiketalouden ja tekniikan keskus, Luovien alojen keskus, Muotoilun ja kansainvälisen kaupan keskus sekä Sosiaali- ja terveysalan keskus. Ammattikorkeakoulun opetus tapahtuu nykyisin Joensuussa. Kevään 2010 aikana Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun opinto-ohjaajat saivat koulutusta erityisryhmien ohjaukseen AIVO-projektin kautta. Erityisryhmän opiskelijoista muodostavat opiskelijat, joilla on mm.: • • • • • • • • aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöitä Aspergerin oireyhtymää lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia mielenterveysongelmia heikko näkö tai jotka ovat sokeita liikuntavamma jännittämisoireita huono kuulo tai jotka ovat kuuroja jne. Erityisopiskelijaryhmän määrä koko opiskelijaryhmään verrattuna on sinänsä pieni, mutta avuntarve on sitäkin suurempi. Tähän saakka erityisjärjestelyihin on puututtu, jos opiskelija on siitä opinto-ohjaajansa kanssa keskustellut. Ensi lukuvuodesta lähtien ongelmat pyri38 tään selvittämään heti opintojen alussa, jotta opiskelija voi alusta alkaen keskittyä täysipainoisesti opiskeluunsa saamalla apua jo opintojen alkuvaiheessa eikä vasta sitten, kun ongelma oleellisesti häiritsee opintoja. Jo opintojen alkuvaiheessa opiskelija voi perehtyä ja saada apua erilaisiin erityistilanteisiin. Opettajatutorit, opinto-ohjaajat ja terveydenhoitajat ovat valmiita auttamaan tarvittavissa ohjauspalveluissa. Ongelmiin pyritään puuttumaan heti ja ratkaisemaan ne mahdollisimman nopeasti ja vaivattomasti. Apua tarvittaviin tilanteisiin on mahdollisuus saada tässä ja nyt – ei vasta sitten, kun tilanne on riistäytynyt käsistä. Erilaiset projektit ja työryhmät ovat viime vuosina paneutuneet asiaan ja valmistaneet materiaalia, joka on netissä jokaisen käytettävissä. Tukea myös lahjakkaille opiskelijoille Oman erityisryhmänsä muodostavat opiskelijat, jotka suorittavat samanaikaisesti, rinnakkain tai peräkkäin kahta tutkintoa (ammattikorkeakoulu- ja yliopistotutkinto tai kaksi amk-tutkintoa). Joensuussa se mahdollistuu esimerkiksi siten, että yliopistotutkinto suoritetaan Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella ja ammattikorkeakoulututkinto Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa. Osa opinnoista käy molempiin tutkintoihin; esimerkiksi ammattikorkeakoulussa vapaasti valittaviin opintoihin voidaan hyväksyä yliopisto-opintoja 15 opintopistettä. Myös joitakin pakollisissa opinnoissa suoritettuja opintoja, esimerkiksi kieliopintoja, voidaan käyttää vastaavina opintoina. Opiskelupaikan saatuaan opiskelija itse päättää, mitä hän opiskelee ja missä. Moni luokanopettajaksi opiskeleva haluaa saada laajemman musiikillisen opintokokonaisuuden työelämäänsä suorittamalla musiikin koulutusohjelman opinnot tai päinvastoin. Samoin viestinnän koulutusohjelmassa on opiskelijoita, jotka haluavat saada tutkinnon myös yliopistosta laajentaakseen osaamistaan vaikkapa erilaissa viestintäammateissa, kuten toimittajana. Biotalouden keskuksessa opiskelevista opiskelijoista joillakin on kiinnostus hyödyntää metsätalouden yliopisto-opintoja jne. Urheilu vai opiskelu – entä molemmat yhtä aikaa Urheilevat opiskelijat muodostavat oman erikseen ohjattavan ryhmänsä. Urheiluvalmennus voi sijoittua hyvin ammattikorkeakouluopintoihin. Kilpailu- ja valmennusmatkat muualle voivat merkitä sitä, että opiskelija on tiettyinä aikoina poissa koulutusohjelmansa opinnoista useamman viikon tai jopa pari kolme kuukautta. Henkilökohtainen opiskelusuunnitelma tulee tuolloin laatia huolella, että opiskelija voi menestyä hyvin sekä kilpailukaudellaan että opinnoissa. Erityisjärjestelyjä edellyttää myös se, jos opiskelija kilpailee maailman parhaiden urheilijoiden joukossa ja kilpailumatkat ulkomaille edellyttävät pitkiä poissaoloja opintojen parista. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu tekee yhteistyötä Joensuun Urheiluakatemian kanssa. Urheilevilla opiskelijoilla on mahdollisuus suorittaa osa valmennuksestaan opiskeluaikana kolmena päivänä viikossa. Urheilu katsotaan osaksi vapaasti valittavia opintoja, jos opiskelija niin haluaa. Useimmat urheilevat opiskelijat ovat joukkuelajien edustajia, mutta joukossa on toki muitakin, jopa lajiensa maan parhaita. On selvää, että uudet käytänteet ja järjestelyt vievät 39 oman aikansa ja opettavat tekemään asiat yhä paremmin. Käytäntö opettaa! Tavoitteena on saada jokainen opiskelemaan päässyt opiskelija lähtemään ammattikorkeakoulusta tutkinnon suorittaneena. Auttaa mahdollisesti esille tulevissa haasteissa ja ongelmissa silloin, kun ne tulevat esille – eikä vasta sitten, kun mitään ei ole oikeastaan enää tehtävissä. Opinto-ohjaus elää ja muuttuu opiskelijoiden, ajan ja tilanteiden mukaan. Se on aina myönteinen asia niin ohjattavalle kuin ohjaajallekin. Sen sujuvuutta ja valmiutta ei juuri huomaakaan, mutta sujumattomuus ja ohjauksen puute näkyy niin opiskelijoiden kuin opetus- ja muun henkilökunnankin arjessa ja juhlassa. Hyvä opinto-ohjaus antaa paremmat mahdollisuudet niin opiskelijalle kuin ohjaajallekin edetä opinnoissaan ja työssään yhä parempiin suorituksiin ja täysipainoiseen elämään. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu: Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu toimii Joensuussa Joensuun kaupungin omistamana itsenäisenä 40 liikelaitoksena. Ammattikorkeakoulun tehtävät ovat koulutus, aluekehitys, tutkimus- ja kehittämistoiminta. Toteutamme korkeakoulututkintoon johtavaa nuoriso- ja aikuiskoulutusta, joka vastaa korkealaatuisesti ja tehokkaasti työelämän asiantuntijoiden kysyntään. Muuttuvan maailman teknistaloudellinen ja kulttuurillinen kehitys tarjoavat hyvin koulutetuille asiantuntijoille jatkuvasti uusia mahdollisuuksia toimintaan ja menestykseen. Pohjois-Karjalan oppisopimuskeskus: Oppisopimuksella suoritetaan perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkintoja. Lisäksi oppisopimuksella on mahdollista opiskella ei-tutkintotavoitteisessa lisäkoulutuksessa. Oppisopimuskoulutus on käytännönläheinen tapa opiskella ammatti tai ajanmukaistaa osaamista omassa työssä. Oppisopimuksen edellytyksenä on sopiva työpaikka, joka tarjoaa ohjausta sekä riittävän monipuoliset työtehtävät ammattitaidon oppimiseen. Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenneja ympäristökeskuksen osarahoittama projekti AIVO – Aikuisopiskelun tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelut toteutetaan 1.5.2008–31.12.2010 osana Euroopan unionin rakennerahastojen Suomea koskevan Manner-Suomen ESR-ohjelmakauden 2007–2013 Itä-Suomen suuralueosion toimenpideohjelmaa. Projekti toteutetaan pohjoiskarjalaisten aikuiskoulutusorganisaatioiden ja työ- ja elinkeinotoimiston yhteistyönä. Hallinnoijana toimii Pohjois-Karjalan Aikuisopisto. Erityisohjauksen kehittämistehtävän osaprojektista vastaa Ammattiopisto Luovi ja projektin ohjauksen koulutusohjelmat toteuttaa Itä-Suomen yliopisto.
© Copyright 2024