Tarinoita oppimisesta ja opettamisesta Nopeutta tärkeämpää on osaaminen Janne-mittajärjestelmä, ruutuliinalaskin ja punaiset plussat auttavat hahmottamaan ni. ”Mutta satuinpa puhumaan erään tuttavan kanssa asiasta ja kuulin, että taustalla saattaisi olla lukivaikeus. Rupesin sitten miettimään sitä asiaa ja ottamaan siitä enemmän selvää.” Nina (Ninni) Mesiäinen työskentelee ohjaajana Tyttöjen Talossa. Ennen Tyttöjen Taloa Ninni ehti hankkia itselleen peräOppimisvaikeuksiset usein ti kaksi tutkintoa: nuoriso-ohjaajan tutkinnon Järvenpään seurakuntaopistosta sekä oppisopimuksella ravintolakokin kou- äärettömän kilttejä tai häsääjiä ja sählääjiä lutuksen. Lisäkoulutusta on kertynyt aikuisohjaajan, elämysja seikkailupedagogiikan sekä erityispedagogiikan puolelta. Opintoja on maustanut lukivaikeus, mutta selviytymiskeinoja ”Olihan mulla ollut ongelmia omasta mittajärjestelmästä omaan laskukoneeseen Ninniltä ei mittasuhteissa jo aikaisemmasole puuttunut. sa ravintolakokkokoulutuksessa. Meillä ei kyllä käytetty kovinkaan Ala-asteella Ninni sai tuki-ja luki- assa ei ollut koskaan mitään omi- paljon suoria reseptejä, vaan opitopetusta, mutta yläasteella kaiktuista ja poikkeuksellista”, kertoo tiin lähinnä vanhempien kokkien kautta, katseltiin miten ne tekee. ki tukitoimet lopetettiin. Ninni Ninni. Mutta ei mulle sanonut mitään kuvaa itseään sinnittelijäksi, joka sellainen, että hae 1kg porkkaselvisi koulusta juuri ja juuri. Kastikepohjat ja porknoita tai desilitra maitoa. SaaNinnin mukaan oppimisvaikeuk- kanakilot hahmottuvat toin ihan hyvin tuoda vain yhden siset ovat yleensä joko äärettömän käytännön kautta porkkanan. Mä ramppasinkin kilttejä, sosiaalisesti ﬁksuja takaSyyn takkuavaan alalla pysyttelijöitä, mutta tunneilla aivan ”pihalla” tai vaihtoeh- opiskeluun Ninni tosin tajusi vartoisesti häsääjiä ja sählääjiä, jotka sinaisesti vasta yli eivät jaksa keskittyä. Ninni itse 20-vuotiaana opiskului ensimmäiseen ryhmään. kellessaan seurakun”Mulle sanottiin koulussa, että mä olen niin kiltti, että pahaa te- taopistolla nuoriso-ohjaajaksi. Sana kee. Ehkä siksi kukaan ei oikein kiinnittänyt huomiota mun oppi- lukivaikeus oli tutmisongelmaani, koska istuin luo- tu entuudestaan, mutta vasta tuolkassa kiltisti ja hiljaa, enkä häirinnyt”, miettii Ninni. ”Kyllähän loin Ninni rupesi ihmettelemään, mikmua joskus kiukutti ja oli sellainen tunne, että mä olen niin sur- si varsinkaan kielet kea, että mä en saa tehtyä mitään ja äidinkieli eivät suju. ”Meinasin jo oikein. Mutta toisaalta mulla oli kova pärjääjän luonne ja perheen lopettaa koko opiskelun siihen, kun tuki. Mun isällä on sama ongelse oli niin takkuisma, vielä vaikeampi kuin mulla, ta”, muistelee Ninjoten meidän perheessä siinä asiJohn Lennonillakin oli lukivaikeus LukSitkO 2/2005 LukSitkO_2_2005.indd 43 Tarinoita oppimisesta ja opettamisesta NinaMesiäinen 43 30.12.2005 15:04:24 Tarinoita oppimisesta ja opettamisesta Tarinoita oppimisesta ja opettamisesta kyllä aika tiuhaan siellä varastossa, mutta ei siitä tehty mitään numeroa. Mä olin kuitenkin ahkera ja mulla oli hirveän iso halu oppia uutta. Ne tilanteet mä kiersin nokkeluudella: ”Niin joo, ei ole kiloa kun mä en saanut tuotua kaikkea kerralla…”, muistelee Ninni. Mahtuuko Janne kylpyhuoneen lattialle? ”Kerran tehtiin kastikepohjaa 50 hengelle ja meille sanottiin, mitä siihen tarvitaan. Mä taisin tehdä sitä kastikepohjaa varmaan kahdeksan tuntia, että sain lopulta mittasuhteet oikein ja kastikkeen riittämään. Ylipäätään kaikki laskennalliset suhteet oli vaikeita ja sellaiset, jos piti osata suurentaa jotain reseptiä. Tuli helposti pilkkuvirheitä. Tein kerran useampaa piimäkakkua samalla kertaa ja muistan kyllä ihmetelleeni, että miten tähän voi mennä näin paljon rasvaa, siis useita kiloja. Jossain vaiheessa kurkkasin uuniin ja totesin, että vuoan pohjalla on taikinaa kypsymässä n. 5cm kerros ja sen päällä 10cm rasvaa. No, aina kun rupeaa jotain epäilemään, niin kannattaa kysyä”, tähdentää Ninni. ” Kyllähän ne mitat sitten vähitellen konkretisoitui ja niitä oppi erottamaan kun joutui paljon käyttämään. Mä hahmotan ne mitat sitä kautta, minkä kokoinen ja näköinen vaikka joku paketti kaupassa on.” otin mukaan poikaystäväni, Jannen, joka oli melkein kaksimetrinen. Janne käski mun miettiä, mahtuisiko se makaamaan suorana kylpyhuoneen lattialle. Jos ei, silloin tanko ei voi olla ainakaan yli kaksimetrinen. Janne on sittemmin vaihtunut, mutta mittayksikkö on edelleen käytössä. ” Ruutupöytäliina laskimena ”Olin sitten jonkin aikaa kokkina ja totesin, ettei se ole mun ala. ”Mä olen kehittänyt tässä matkan Siirryin salin puolelle tarjoilijakvarrella myös omaa mittajärjestel- si ja olin monissa ravintoloissa. mää. Siinä järjestelmässä mittaJoissain ravintoloissa oli erikseen yksikkönä on mm. ”Janne” eli n. viinuri, joka laski alkoholimäärät. 2m. Mä olin joskus kaupassa osMutta kaikissa ei ollut. Silloin tamassa kylpyverhotankoa. Sielmulla kyllä meni lä oli monta Reseptien suurennokset välillä paukkujen kokoa, mm. hankalia viinamäärät ihan yli kaksisekaisin. Saatoin metrinen laittaa 8 cm viinaa 4 cm sijasta. tanko ja lyhyempiä. Kävin sielJa hankaluuksia tuotti myös se, lä kaupassa monta kertaa miettikun piti lyödä viinakoodeja kasmässä, koska enhän mä hahmotsaan, ylipäätään kassakoneen käytanut, mikä oli oikea koko, eikä tön oppiminen ei ollut välttämätmulla ollut mittaa. Lopulta mä tä ihan helppoa.”, kertoo Ninni. Mittayksikkönä Janne ”Yksi käytännön pulma tarjoilijan työssä oli se, että ei saanut käyttää laskinta, koska se ei kuulemma ole tyylikästä. Kiireen vuoksi ei aina voinut juosta välillä kassalle laskemaan, vaan piti laskea päässä siinä asiakkaiden edessä. Mulla oli sitten sellainen oma ruutupöytäliinasysteemi, jota käytin laskimena. Yhdessä ruutusarakkeessa olivat sataset, yhdessä kympit ja yhdessä markat. Joskus saatoin sanoa asiakkaille, että ”anteeksi, mä siirrän vähän näitä lautasia, että näen koko ruutusarakkeen.” Sitten tuli vähän hankalampaa, kun ne ruutupöytäliinat vaihdettiinkin ruuduttomiin”, nauraa Ninni. 44 LukSitkO_2_2005.indd 44 LukSitkO 2/2005 30.12.2005 15:04:25 Tarinoita oppimisesta ja opettamisesta En uskonut pääseväni opiskelemaan ”Ylipäätään matikka oli mulle vaikeaa koulussa, erityisesti kaikki symbolit. Kyllä mä osaan laskea plus- ja miinuslaskuja, mutta mä saatan sotkea plus- ja miinusmerkin keskenään. Koulussa olisi ehkä auttanut, jos symboleissa olisi käytetty värejä: plus olisi aina ollut vaikka punainen ja miinus sininen. Myös suurempi ja pienempi kuin merkit oli todella vaikeita. Mä tajusin ne ekan kerran, kun meillä oli koulus- ”Paras matematiikan opettaja mulla oli sitten siellä Järvenpään seurakuntaopistolla myöhemmin kun opiskelin nuoriso-ohjaajaksi. Se jaksoi selittää asioita aina uudelleen ja uudelleen ja käytti paljon konkreettisia tarinoita tunneilla. Esim. prosentti- ja katelaskuja tehtiin autokauppiaan myyntikikkojen kautta – siinä vaan Fiatit vilahteli silmissä.” Saako tarjoilija käyttää laskinta? sa sijainen, joka meni aina seisomaan pöydän päälle kun luvun piti suureta ja pieneksi pöydän alle, kun luvun piti pienetä. Se konkretia oli tärkeää.” Sinne Järvenpäähän en aluksi meinannut hakea ollenkaan. Mä sitten kuitenkin hain huvikseni, sillä asenteella, että en mä sinne varmaan pääse kumminkaan. Koulu ei vaan koskaan tuntunut olevan mua varten. Niissä pääsykokeissa mä kirjoitin ekan kerran johonkin lomakkeeseen, että mulla on lukivaikeus. Yllätys oli aika iso kun pääsin sinne opistoon, jopa lähes täysillä pisteillä.”, hymyilee Ninni. Kertotaulu ei vaan automatisoidu kaikilla ja ajattelin, että en ehdi. Kun oli mahdollisuus lisäaikaan, sitä paniikkia ei tullut. Mä en edes välttämättä tarvinnut sitä lisäaikaa, ainoastaan tiedon siitä”, Ninni kertoo. ”Englannissa lukivaikeus huomioitiin siten, että kunhan kielioppi on oikein, niin sanan sai kirjoittaa myös siten kun se sanotaan ja jos se oli tunnistettavissa, niin se menee lukivirheen piikkiin. Opettaja piti tärkeämpänä sitä, että tulee ymmärretyksi kuin sitä onko kirjoitusvirheitä. Suullisella puolella mä pärjäsin tosi hyvin. Ruotsista meinasi jäädä kiinni koko mun valmistuminen, mutta siinäkin opettajalla oli asialle ymmärrystä. Tein lopulta kokeen sijasta ison nipun tehtäviä kaikista niistä asioista, jotka piti osata.” ”Myös kertotaulu, niin kuin kaikki ulkoa opeteltava, on usein lukivaikeuksiselle hankalaa. Mulle sanottiin koulussa, että ei saa Lukivaikeus huomioitiin käyttää sormia. Mä sitten keksin ”Opiskellessa mä kirjoitan palopiskelussa piirtää ympyröitä paperille. Sillä jon, sillä mun visuaalinen näkö voi laskea kertotaulua, jakolasku- ”Alku sujui nihkeästi, koska eka toimii voimakkaasti ja muistan ja, yhteen-ja vähennyslaskuja aika vuosi koostui lähes 80% kouluasian helpommin kun näen minopeasti ja se sopii hyvin visuaaaineista, äidinkielestä, matikasta ten se kirjoitetaan. Mä käytin liselle ja kinesteettiselle oppijalle. ja kielistä ja juuri ne mulla tökki. myös paljon mankkaa ja nauhoiKertotaulu ei vaan automatisoidu Mutta opettajat olivat yllättävän tin luentoja. Mä en olisi ehtinyt kaikilla, mulla se ei ole vieläkään kiinnostuneita mun lukivaikeuautomatisoitunut, mutta kyllä mä desta. Se huomioitiin ihan kiitet- kuitenkaan tehdä muistiinpanoja tunnilla, joten keskityin mieosaan laskea. Jos joku keksii jontävästi.” luummin kuuntekun nopean keinon laskea, luun ja tein sitten ne niin miksi sitä ei saisi käyttää? Kun oli mahdollisuus lisäaikaan, muistiinpanot myöTai miksi kaiken ylipäätään ei tullut paniikkia hemmin kotona. Tai pitää olla niin nopeeta? Eikö tein tunnilla mind ole tärkeämpää ymmärtää, miten mapia, jota täydensin kotona. se lasku menee”, ihmettelee Nin- ”Kokeissa mä tarvitsin ja onnekKonkretia ja kokeileminen ovat si myös sain lisäaikaa. Mulle tuli ni. ”Joskus tuntuu, että yhdessä myös hirveän tärkeitä, ja erilaiset paniikki, jos tiesin, että käytössä tunnissa yritetään liikaa asioita. rytmijutut. Ne auttavat mua keson tietty, rajallinen aika. Silloin Pitäisi olla myös rauha omaksua kittymään. mä kävin hulluna läpi tehtäviä niitä.” LukSitkO 2/2005 LukSitkO_2_2005.indd 45 Tarinoita oppimisesta ja opettamisesta Onko nopeus tärkeämpää kuin asian osaaminen? 45 30.12.2005 15:04:26 Tarinoita oppimisesta ja opettamisesta Tarinoita oppimisesta ja opettamisesta Lukivaikeus voi näkyä myös suunnistuksessa ja tanssissa… kuntonyrkkeilyssä on aika mahdoton”, luettelee Ninni omia pulmakohtiaan. ”Mun lukivaikeus näkyy myös taideaineiden ja liikunnan puolella. Mulle esimerkiksi suuntien hahmottaminen on vaikeaa. Kun …tai taidenäyttelyssä ja kuoroharjoituksissa Luentoja voi nauhottaa menen vaikka jumppasaliin, menee hetki hahmottamisessa: mitä onkaan missä. Mä olen juuri se henkilö, joka tekee pallopeleissä oman maalin. Mä en hahmota asioita kartalta, mutta toisaalta mä osaan poimia hyvin erilaisia maamerkkejä vaikka kävellessä. Mä muistan, että tuossa on se puu, jonka ohi käveltiin äsken. Tanssi on vaikeaa ja juoksemisessa ongelmallista on se tärähtely, koska maisema menee Karttaa en hahmota, mutta osaan poimia maamerkkejä säröiseksi. Ja suunnistus vasta vaikeaa onkin, oikea oppimisvaikeuksisen painajainen! Mä olen toisaalta harrastanut aina paljon liikuntaa, mm. kilpauintia ja ratsastusta, mutta sitten taas heiluriliike, vaikkapa isku ja väistö tinyt lukea laulun sanoja paperista muiden tahtiin.”, jatkaa Ninni. Jos pelkää mogia, saa pelätä aina Lemput kuorosta hitaan lukemisen takia Nykyisessä työssään, Tyttöjen Talossa, Ninni törmää myös toisten oppimisvaikeuksiin. ”Monilla on lukivaikeus ja silloin pyritään ohjaamaan asiassa eteenpäin. Mutta on niinkin, että jos elämä on liian solmussa muuten, se oppimisvaikeus ei ole ensisijainen asia. Toista ei voi myöskään auttaa missään ennen kuin toinen on valmis ottamaan avun vastaan. Mutta ehkä joskus voi jäädä joku itu itämään ja sama henkilö rupeaakin selvittelemään omia oppimisasioitaan kymmenen vuoden päästä.” ”Mä olin musiikkiluokalla ja soitin pianoa, mutta mä en oikein oppinut koskaan lukemaan nuotteja, vaan opin liikeradat käsille. Eikä vasen ja oikea käsi oikein toimineet kunnolla yhtä aikaa. Kyllähän se vähän harmitti, kun muut soitti kaikkea hienoa koulun juhlissa ja mä vaan tahkosin ”Für Eliseä”. Olin myös kuorossa ja mä olin hyvä laulaja, mutta sain lemput kuorosta, kun en eh- ”Ja muuten, ei tää lukivaikeus ole niin kauheata! Mä en tosiaankaan kärsi siitä, niinkuin lehdissä aina kirjoitetaan, ja se tuo myös paljon mukanaan, jotain luovaa hulluutta. Oppimisvaikeus on hirveän tavallista. Mitä enemmän sen asian kanssa pääsee sinuiksi ja hyväksyy sen osaksi itseään, sitä paremmin jatkaa eteenpäin. Jos aina pelkää, että kohta mogaa, niin sitten saa tosiaan pelätä aina. Eihän täydellisiä ihmisiä ole olemassakaan”, muistuttaa Ninni. ”Ja sitten multa puuttuu kolmiulotteinen näkö. Sen takia esim. taidenäyttelyt, varsinkin graﬁikka on hankalia, koska siellä tarvitsisi kolmiulotteista näköä. Sama näkyi kuvaamataidontunneilla. Niistä mä sain vapautuksen, koska mittasuhteet mätti niin pahasti ja torson piirtäminen epäonnistui, listaa Ninni”. Ehkäpä Ehkä teen, ehkä en, ehkä tulen, ehkä menen mutta päätös jääköön huomisen Ehkä päätän huomenna ehkä valitsen ylihuomenna tai ehkä myöhempään. Ehkä ensi vuosi tai ehkä jätän kaiken saapuu liian nopeasti, ensi vuoteen. ehkä. Pirjo Corell 46 LukSitkO_2_2005.indd 46 LukSitkO 2/2005 30.12.2005 15:04:26 64 LukSitkO_2_2005.indd 64 LukSitkO 2/2005 30.12.2005 15:04:37