MUISTIO 1 (2) 15.6.2015 Leena Mannonen, Ruokaosasto Maa- ja metsätalousvaliokunta 16.6.2015 - E15/2015 vp Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) n:o 1829/2003 muuttamisesta siltä osin kun on kyse jäsenvaltioiden mahdollisuudesta rajoittaa muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen käyttöä tai kieltää se alueellaan Maa- ja metsätalousministeriö kiittää valiokuntaa mahdollisuudesta keskustella komission ehdotuksesta muuntogeenisiä elintarvikkeita ja rehuja koskevan asetuksen (EY) N:o 1829/2003 muuttamisesta niin, että jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus tuotteiden käytön rajoittamiseen kansallisesti. Muilta osin asetusta ei muutettaisi ja näin ollen vain tieteellisen riskinarvioinnin kautta turvallisiksi todetut tuotteet olisivat hyväksyttävissä EU:n markkinoille. Tuotteita edellytettävä valvottavuus ja pakkausmerkintävelvoitteet pysyisivät niin ikään muuttumattomina. Tausta Komission vuoden 2015 työohjelmassa todetaan, että muuntogeenisten organismien päätöksentekoprosessia tulee tarkastella uudelleen. Komissio haluaisi muuttaa vallitsevan tilanteen, jossa se on kokenut olevansa pakotettu tekemään päätöksiä muuntogeenisten elintarvikkeiden, rehujen tai viljelykasvin hyväksymisestä EU:n markkinoille ilman jäsenvaltioiden komitologiamenettelyn mukaista määräenemmistötukea. EU-tuomioistuin on katsonut, että komissiolla on velvollisuus tehdä päätös. Huhtikuussa voimaan tulleella direktiivillä (EU) 2015/412 annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus kieltää muuntogeenisten kasvien viljely alueellaan tai rajoittaa sitä. Komissio odottaa muuntogeenisten viljelykasvien hyväksymismenettelyn helpottuvan tämän mahdollisuuden myötä. Komissio esittää nyt, että vastaava menettely olisi sovellettavissa myös muuntogeenisten tuotteiden kohdalla ja näin komissio teki ehdotuksensa asetuksen (EY) N:o 1829/2003 muuttamiseksi niin, että jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus kansallisesti kieltää asetuksen mukaisesti hyväksyttyjen tuotteiden käyttö tai rajoittaa niiden käyttöä alueellaan. Ministeriön alustava kanta komission ehdotukseen Ministeriö toteaa, että se on valmis tarkastelemaan komission ehdotusta. Kannanmuodostaminen on kuitenkin vaikeaa, sillä komissio ei ole vastoin paremman sääntelyn periaatteitaan laatinut ehdotuksen tueksi arviointia sen vaikutuksista maataloustuotannon kannattavuuteen jäsenvaltioissa tai unionin tasolla. Vaikutuksista sisämarkkinakauppaan tai kansainväliseen kauppaan ei niin ikään ole esitetty arviota. Komissio toteaa vaikutusten riippuvan siitä, kuinka laajasti jäsenvaltiot hyödyntävät mahdollisuutta rajoittaa tai kieltää EU:ssa hyväksyttyjen, tieteellisen riskinarvioinnin läpi käyneiden tuotteiden käyttöä alueellaan. Komissio rinnastaa ehdotuksensa direktiiviin (EU) 2015/412, jolla mahdollistetaan muuntogeenisten kasvien viljelyn rajoittaminen tai kieltäminen jäsenvaltioissa. Ministeriö tuki tätä ehdotusta. Ministeriö toteaa kuitenkin, että GM kasvien viljelyn rajoittamista ei voida suoraan rinnastaa nyt tarkasteltavana olevaan ehdotukseen. Viljely tapahtuu jäsenvaltion alueella, jolloin on luontevaa huomioida MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ JORD- OCH SKOGSBRUKSMINISTERIET MINISTRY OF AGRICULTURE AND FORESTRY ▴ PL 30, 00023 VALTIONEUVOSTO (Helsinki) ▴ PB 30, 00023 STATSRÅDET (Helsingfors) ▴ PO Box 30, FI-00023 GOVERNMENT, Finland (Helsinki) ▴ puh. 0295 16 001 ▴ faksi (09) 160 54202 ▴ tfn 0295 16 001 ▴ fax (09) 160 54202 ▴ tel. +358 295 16 001 ▴ fax +358 9 160 54202 2 (2) paikalliset olosuhteet päätöksenteossa. Tuotteet kuten elintarvikkeet ja rehut liikkuvat kuitenkin maasta toiseen ja näin kansallisilla rajoituksilla vaikutettaisiin suoraan sisämarkkinoiden toimintaan. Komission ehdotuksen taloudellisista vaikutuksista on vielä vaikea tehdä kokonaisarviota. Odotettavaa on kuitenkin, että mikäli komission asetusehdotus hyväksyttäisiin ja Suomi käyttäisi mahdollisuutta rajoittaa muuntogeenisten tuotteiden kuten soijan käyttöä, lisäisi muuntamattoman soijarehun käyttö todennäköisesti kustannuksia erityisesti sian- ja siipikarjanlihan tuotantoketjussa, ellei muuta korvaavaa rehuvalkuaisen lähdettä ole käytettävissä. Vaarana olisi näin ollen lihateollisuutemme kilpailukyvyn heikkeneminen. Kustannusvaikutusta lisäisi soijan osalta muuntamattoman rehun korkeampi hinta sekä sen rajoitettu saatavuus maailmanmarkkinoilla. Mitä useampi jäsenvaltio rajoittaisi GM-ainesten käyttöä, sitä suuremmaksi todennäköisesti muodostuisi muuntogeenisen ja tavanomaisen rehun välinen hintaero. Vaihtoehtoiset kasvivalkuaislähteet nykyisellään eivät riitä korvaamaan täydennysvalkuaisen tarvetta rehuissa. Ministeriö on valmistellut Makeran kautta rahoitettavien tutkimushankkeiden painopisteitä, joista yksi kohdistuu erityisesti valkuaisomavaraisuuden merkittävään lisäämiseen Suomessa. Rehujen täydennysvalkuaistarve voitaisiin ehkä kattaa vain osittain, vaikka täydennysrehun valkuaisomavaraisuusasteemme nousisi nykytasolta (15%) merkittävästi. Komission toteaa selvityksissään, että 60 % EU:ssa tarvittavasta rehujen kasvivalkuaisesta, joka pääasiassa on soijapapua ja soijarouhetta, katetaan tuonnilla EU:n ulkopuolisista maista. Tuonti EU:hun oli 32 miljoonaa tonnia soijaa vuonna 2013 ja tästä noin 90 % oli muuntogeenistä. Suomeen tuotiin samana vuonna 0,13 miljoonaa tonnia soijaa käytettäväksi rehuna, josta muuntogeenisen osuus oli 54 %. Ministeriö on kutsunut suomalaiset lihatalot koolle alkusyksystä keskustelemaan kotimaisen kasvivalkuaisen omavaraisuudesta, sen merkityksestä ja keinoista omavaraisuuden lisäämiseksi. Ministeriö toteaa, että komission ehdotus ei anna mahdollisuutta rajoittaa muuntogeenisellä rehulla ruokituista eläimistä saatavien tuotteiden, kuten lihan, maitotaloustuotteiden ja munien, kauppaa EU:n sisämarkkinoilla. Odotettavissa olisi tuottajien saattaminen eriarvoiseen asemaan eri jäsenvaltioissa sekä EU:ssa toimivien tuottajien suhteessa EU:n ulkopuolisten maiden tuottajiin. Ministeriö toteaa asetuksen jatkotarkastelun edellyttävän komissiolta paitsi tarkempia arvioita vaikutuksista myös ohjausta perusteista, joilla tieteellisen riskinarvioinnin jälkeen turvallisiksi todettujen tuotteiden käytön kieltäminen olisi sopusoinnussa EU:n sisämarkkinoita koskevien edellytysten kanssa ja jotka täyttäisivät myös kansainvälisten sopimusten edellytykset.