Turun hallinto-oikeuden päätös

1 (16)
Turun hallinto-oikeuden päätös
Antopäivä
Päätösnumero
3.11.2015
15/0248/1
Diaarinumero
00034/15/4102
00050/15/4102
00051/15/4102
00053/15/4102
00063/15/4102
00064/15/4102
00089/15/4102
00096/15/4102
Asia
Valitus yleiskaavasta
Valittajat
Kristin Mollgren ja Bjarne Mollgren, Sipoo
Merja Murtonen, Espoo
Fredrik Åberg, Hanko
Pauli Alkio ja Ritva Alkio, Turku
Bjarne Blomqvist ja Iris Blomqvist, Parainen
Åsa af Heurlin ja Gustaf af Heurlin, Parainen
Pirjo Mattsson ja Klas Mattsson, Parainen
Nanni Nyberg, Isokyrö ja Nelli Nyberg, Turku / Kati Nyberg
Päätös josta valitetaan
Paraisten kaupunginvaltuusto
9.12.2014
Paraisten kaupunginvaltuusto on hyväksynyt Ålön osayleiskaavan.
Osoite
Yliopistonkatu 34
PL 32, 20101 TURKU
Puhelinvaihde
029 56 42400
Telekopio
029 56 42414
Sähköposti
[email protected]
2 (16)
Valitus
Kristin Mollgrenin ja Bjarne Mollgrenin valitus
Päätös on kumottava ja erityisesti siltä osin kuin Taran kylän kiinteistöille
RN:o 9:0 ja 3:60 on osoitettu A-1/2-korttelialue.
Aluetta on kaavoitettu jo vuodesta 1999 alkaen. Aikaisemmissa vaiheissa kysymyksessä olevat kiinteistöt oli osoitettu joko maatalous- tai maa- ja metsätalousalueeksi. Nyt hyväksytyssä kaavassa kiinteistöt on osoitettu maaseutumaiseksi asuinalueeksi (A-1/2), vaikka ne sijaitsevat peltomaisemassa, keskellä
aluetta, jolla sijaitsee maisemallisesti arvokkaita rakennuksia (smr). Päätös ei
perustu riittäviin selvityksiin alueen maisemallisten ja rakennushistoriallisten
arvojen osalta. Kaava on tältä osin myös yleiskaavan sisältövaatimusten vastainen, koska se ei vaali rakennettua ympäristöä ja maisemaa maankäyttö- ja
rakennuslain edellyttämällä tavalla. Turun hallinto-oikeus on jo päätöksillään
2006 ja 2013 todennut, että alueelle rakentaminen ei ole mahdollista. Päätöksissä on nimenomaisesti viitattu maalaismaiseman arvoihin.
Hyväksytty osayleiskaava ei perustu riittäviin tutkimuksiin eikä selvityksiin
muiden maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä lueteltujen seikkojen kuin luonnon
ja muinaismuistojen osalta.
Merja Murtosen valitus
Päätös on kumottava. Paraisten kaupunki on velvoitettava korvaamaan Murtosen oikeudenkäyntikuluista oikeudenkäyntimaksu 97 euroa laillisine korkoineen. Toissijaisesti kaavaa on muutettava siten, että Trollviken-niminen kiinteistö RN:o 1:48 osoitetaan AM-1-alueeksi ja sille osoitetaan myös 20 m2:n
kokoisen saunan rakennusoikeus ja mahdollisesti väärin oleva rajalinja korjataan.
Kaavapäätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, koska osallistuminen ja
vuorovaikutusmahdollisuudet eivät ole toteutuneet lain ja Århusin sopimuksen
edellyttämällä tavalla. Kaavoitusmenettely on ollut osittain salaista vuoteen
2006 saakka. Maanomistajia ei ole haastateltu inventointeja tehtäessä, vaikka
he ovat tärkeitä tietolähteitä. Luontoinventoinnit on laadittu vain suomeksi, eivätkä ne ole olleet kaikkien osallisten saatavilla. Kaupungin kuulemismenettelyissä on kuultu valikoivasti vain joitakin osallisia. Niukan, liian myöhäisen ja
valikoivan tiedottamisen vuoksi osallistuminen on ollut mahdotonta. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa esitettyä aikataulua ei ole noudatettu. Vuosina
2009-2012 annettuihin mielipiteisiin on vastattu vasta toukokuussa 2013. Kaavaehdotuksesta annetut muistutukset on käsitelty lokakuussa 2014 ja lähetetty
osallisille tiedoksi vasta hyväksymispäätöksen yhteydessä. Liian myöhäinen
kuuleminen tarkoittaa käytännössä kuulemisen laiminlyöntiä.
Kaavan selvitykset ovat riittämättömät. Kaavan keskeisenä periaatteena on ollut huomattava rakennusoikeuden osoittaminen. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan ole riittävästi selvitetty ympäristön ominaisuuksia ja kaavan toteuttamisesta aiheutuvia maankäytöllisiä vaikutuksia. Rakennuspaikkojen määräytymistä emäkiinteistökohtaisesti ja mitoitusrantaviivaan perustuen ei ole selvitetty eikä myöskään vapaiden rantojen osuutta. Suunnitellun rantarakentamisen ja
3 (16)
muun käytön sopeutumista rantamaisemaan ei ole selvitetty. Laadittu liikenneselvitys on puutteellinen ja virheellinen. Teistä ja kevyenliikenteen väylästä
sekä reiteistä olisi tullut tehdä asianmukaiset selvitykset karttoineen, havainnekuvineen ja laskelmineen. Matkailuselvitystä ja vaikutusarviointeja ei ole tehty.
Kaava on sisällöltään lainvastainen. Yleiskaavan käyttäminen rakentamisen
ohjaamiseksi laajalla, keskustaajaman kupeessa sijaitsevalla, arvokkaan kulttuuri- ja luonnonmaiseman alueella on ongelmallista. Kaavaselostuksessa painotetaan kyläalueita, mutta kaavakartalla selkeitä kyläalueita ei ole. Kaava lisää entisestään hajanaista asutusta ja hämärtää perinteistä kylärakennetta, mikä
ei ole kyläkaavoitukselta edellytettävän sisältövaatimuksen mukaista. Yhdyskuntarakenne ei eheydy, vaan hajautuu entisestään.
Yleiskaavaa laadittaessa ei ole otettu huomioon maakuntakaavaa. Rantojen rakentamistiheys ylittää selvästi maakuntakaavassa osoitetun rakentamistiheyden. Kaavassa osoitettu suuren mittakaavan matkailurakentaminen sijaitsee
maakuntakaavassa osoitetun saariston rengastiehen tukeutuvan kehittämisvyöhykkeen ulkopuolella. Suunniteltu rakentaminen ja muu maankäyttö eivät sopeudu rantamaisemaan ja muuhun ympäristöön. Maisema-arvoja, vesiensuojelua eikä maaston ja luonnon ominaispiirteitä ole otettu huomioon. Rantaalueille ei jää riittävästi rakentamatonta aluetta eikä virkistysalueita. Kaavoittajan ilmoittama vapaiden rantojen osuus 54,7 % on virheellinen, koska se on lähes sama kuin mitä se oli kaavoitusta alunperin aloitettaessa vuonna 1998. Nyt
rannoille on kuitenkin osoitettu huomattavasti uutta rakentamista. Kaavaratkaisu tuhoaa maiseman ja ottaa heikosti huomioon rakennetun ympäristön ja
luonnonarvot. Kaava aiheuttaa haittaa suurelle osalle maanomistajista ja mahdollistaa erilaiset rakennuslupamenettelyt eri alueilla aiheuttaen näin sekaannusta, mielivaltaisia tulkintoja ja yhdenvertaisuuden puutetta. Kaava ei siten
täytä yleiskaavan ja rantayleiskaavan sisältövaatimuksia. Kaavassa osoitetut
RA-2-merkinnät eivät perustu rakennuspaikkojen pinta-alaan, emäkiinteistöperiaatteeseen eikä myöskään mitoitusrantaviivaan, vaan rakennusoikeuden kriteerinä on kiinteistöä käyttävien henkilöiden lukumäärä. Tämä rikkoo yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta.
Pääosin rannoilla sijaitsevat noin 150 loma-asuntoa on muutettu ympärivuotisiksi asunnoiksi. Kaavakartta ja -määräykset ovat kuitenkin niin epäselviä, että
niistä ei selkeästi ilmene, mitä rakennuspaikkoja muutos koskee. Kaava mahdollistaa myös suurten, 400 m2:n kokoisten asuntojen rakentamisen, mikä turmelee rantamaisemaa.
Mahdollisuudet liikenteen ja erityisesti kevyen liikenteen tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen on jätetty huomioon ottamatta. Energia- ja vesihuollon tarkoituksenmukainen järjestäminen kestävällä tavalla toteutuu heikosti. Kaava
heikentää myös elinympäristöä. Ympäristöhaittojen huomioon ottaminen on
laiminlyöty.
Fredrik Åbergin valitus
Päätös on kumottava siltä osin kuin se koskee Åbergin omistaman kiinteistön
Kuckubacka RN:o 1:16 eteläosaa. Kaavaa on tältä osin muutettava siten, että
sl-1-merkinnän sijasta alue osoitetaan merkinnällä sl-2.
4 (16)
Kaavan luontoarvoja koskevat selvitykset ovat riittämättömät, sillä niistä ei ilmene, millä perusteilla Kuckubackan kiinteistölle on osoitettu merkintä sl-1.
Kiinteistöllä ja sen ympäristössä on noin kymmenen vuotta sitten suoritettu
avohakkuu ja nyt alueen luonto on vähitellen palautumassa ennalleen, eli
muuttumassa mäntymetsäksi. Alueella ei siten ole perinnebiotooppia tai muutakaan luonnonsuojelulain tarkoittamaa luontotyyppiä.
Toinen kiinteistölle osoitetuista rakennuspaikoista pohjoisosassa on osoitettu
ekologisesti huonoon paikkaan. Kiinteistöä ei myöskään ole mahdollista jakaa
kahdeksi luontaiseksi rakennuspaikaksi kaavan osoittamalla tavalla. Rakennuspaikoille jo rakennettu tie käy tarpeettomaksi. Avoin näkymä etelään on pilattu, koska tuohon suuntaan avautuvaan näkymään on osoitettu uusia rakennuspaikkoja.
Päätös on lainvastainen myös siksi, että yleiskaavan liiteaineisto uhanalaisista
ja erityistä suojelua vaativista lajeista on esitetty ainoastaan suomeksi.
Pauli ja Ritva Alkion valitus
Päätös on kumottava kiinteistöjen Mellangård RN:o 1:45 ja Västergård RN:o
2:64 osalta. Vaihtoehtoisesti kaavamerkintää on muutettava siten, että kaavamerkintä AM-2/s muutetaan merkinnäksi AM-1/s, eli rakennuspaikka säilytetään nykykäytön mukaisesti pelkästään maatilakeskuksena. Saman maanomistajan osaksi omistama Vuoniityn kiinteistö RN:o 5:0 on osoitettu merkinnällä
RA-1. Maanomistaja on kuitenkin jo suorittanut alueella sellaisia muutostöitä,
jotka liittyvät matkailuyrityksen tarpeisiin. Kaavasta on selkeästi ilmettävä, ettei Vuoniityn kiinteistön rantaa eikä Bodnäsin kylän vesialueita saa hyödyntää
yritystoimintaan. Myöskään yksityisten kustantamaa kapeaa hiekkatietä päätieltä Bodnäsin kylään ei saa käyttää yrityskäyttöön. Alueelle saapuvat matkailijat levittäytyvät ympäröivälle kyläalueelle ja kuormittavat kylän ranta-alueita
huomattavasti. Bodnäsin kylän ranta-alueet ovat jo nyt tiiviisti rakennettuja,
eikä ranta-alue enää sovellu minkäänlaisen yritystoiminnan käyttöön. Bodnäsin kylä ei myöskään kuulu maakuntakaavassa osoitetun saariston rengastien
kehittämisvyöhykkeen sisälle.
Myös RM-matkailualueiden ja RA-2-ryhmärakennuspaikkojen määrää on kohtuullistettava niin että maanomistajien tasapuolinen kohtelu toteutuu, ympäristön kohtuuton kuormitus vähenee ja kaavoitus on tältä osin linjassa muiden
saaristokuntien kanssa. Osayleiskaavassa on ripoteltu pieniä ja suuria matkailualueita ympäri Ålön saarta ja rantoja.
Kaava ei perustu riittäviin selvityksiin, sillä kysymyksessä olevien rakennuspaikkojen soveltuvuutta maatilamatkailuun tai niiden ympäristövaikutuksia ei
ole selvitetty. Kaava mahdollistaa huomattavan lisärakennusoikeuden ja kylämiljöö tuhoutuu.
Kaavoittajan antamassa vastineessa on todettu, että AM-2/s -alue on suunnittelutarvealuetta. Kaavamääräyksissä ei kuitenkaan ole mainintaa suunnittelutarpeesta.
Kaavamääräys RM on epätäsmällinen ja siksi lainvastainen. RM-kaavamääräys mahdollistaa yritystoiminnan, mutta se on mahdollista toteuttaa myös yksityisenä loma-asuntona. Koska tämä epätäsmällinen määräys mahdollistaa
5 (16)
kolmen tai useamman asuinrakennuksen rakentamisen yhdelle rakennuspaikalle, se on vastoin voimassa olevaa rakennusjärjestystä ja on maanomistajien tasapuolisen kohtelun vastaista.
Paraisten kaupungin olisi ollut tarkoituksenmukaisempaa keskittää matkailukohteet ja -palvelut kaupungin keskustan alueelle, joka muuten autioituu. Hajautettu matkailurakentaminen lisää lämmitys- ja hoitokuluja. Ålön saarella ei
myöskään ole viemäri- eikä vesijohtoverkostoa, joten hajautettu matkailurakentaminen lisää vesialueiden kuormitusta. Kaava on lisäksi vastoin valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, joissa korostetaan yhdyskuntarakenteen
eheyttämistä.
Kaupungin on korvattava Alkioiden oikeudenkäyntikulut kohtuulliseksi katsottavalla summalla.
Bjarne Blomqvistin ja Iris Blomqvistin valitus
Päätös on kumottava siltä osin kuin sen koskee kiinteistölle Ekbacka RN:o
429-1-93 osoitettua loma-asuntojen (RA) korttelialuetta. Kaava on tältä osin
palautettava kaupungille uudelleen valmisteltavaksi siten, että rakennuspaikan
läntistä rajaa siirretään muutama metri länteen. Muutosvaatimuksen perusteeksi on esitetty se, että kiinteistöllä on niin suuret korkeuserot, ettei rakentaminen
ole mahdollista kaavassa osoitettuun paikkaan.
Åsa af Heurlinin ja Gustaf af Heurlinin valitus
Kaavaa on muutettava siten, että af Heurlinien omistamalle kiinteistölle osoitetaan maatilan talouskeskusta palvelevan rantasaunan rakennuspaikka (RS-⊗).
Kaava on lainvastainen, koska luonto- ja muinaismuistoselvityksiä ei ole laadittu ruotsinkielellä.
Kaavoittajan antaman lausunnon mukaan rantasaunoja on osoitettu muiden
ohella vanhojen maatilojen yhteyteen. Af Heurlinien maatila on ollut saman
suvun omistuksessa vuodesta 1654 lähtien ja sillä harjoitetaan aktiivisesti maatilataloutta. Rantasaunan paikka tulisi osoittaa kiinteistön ainoalle rantaviivalle, joka sijaitsee Paraisten makeanvedenaltaan reunalla. Rakennuspaikan etäisyys maatilan talouskeskukseen on 1,54 kilometriä. Af Heurlinien kiinteistö
täyttää ne edellytykset, joilla maatilojen talouskeskuksiin liittyviä rantasaunoja
on kaavassa osoitettu.
Kaava on perustuslaissa turvatun yhdenvertaisen kohtelun vastainen, koska
luonto- ja muinaismuistoselvitykset on laadittu ainoastaan suomeksi. Koska
kaavan maankäyttöratkaisut, kuten rakennusoikeuksien siirrot perustuvat mainittuihin selvityksiin, ruotsinkielisillä maanomistajilla ei ole ollut tasapuolisia
mahdollisuuksia antaa vastineita kaavaehdotuksesta.
Pirjo Mattssonin ja Klas Mattssonin valitus
Päätös on lainvastaisena kumottava, koska Mattssonien omistamalle kiinteistölle ei ole osoitettu rantasaunan rakennuspaikkaa lupauksista huolimatta.
6 (16)
Nanni Nybergin ja Nelli Nybergin valitus
Päätös on kumottava. Kaava on lainvastainen siltä osin kuin Taran kylässä sijaitsevalle Kurmäng-nimiselle kiinteistölle on osoitettu uusi asuinrakennuksen
rakennuspaikka (A-1/2). Rakennuspaikan välittömässä läheisyydessä sijaitsee
kaksi maisemallisesti suojeltua, 1800-luvulla rakennettua torppaa ja mainittu
rakennuspaikka on vuoden 2009 kaavaluonnoksessa ollut MT-1-aluetta.
Alueelle rakentamista on jo useaan kertaan käsitelty Turun hallinto-oikeudessa
ja noissa päätöksissä on yksiselitteisesti todettu, että alue pitää suunnitella kokonaisuutena huomioiden maisemalliset ja kulttuuriset arvot sekä maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimus.
Valittu kaavaratkaisu turmelee maisemallisesti arvokkaan ympäristön ja vanhojen rakennusten muodostaman kokonaisuuden. Rakennuspaikka sijaitsee
avoimessa peltomaisemassa, kun alueen muut rakennukset sijaitsevat metsikön
suojassa. Alue on jo tiiviisti rakennettu ja nyt osoitettu rakennuspaikka tiivistää
sitä entisestään. Uusi rakennuspaikka rasittaa alueelle johtavan tien kuntoa ja
vaarantaa liikenneturvallisuutta. Suunniteltu talousrakennus tulee sijaitsemaan
vain parinkymmenen metrin etäisyydellä Nybergin vanhasta navetasta, johon
on rakennettu sauna- ja pesutilat. Selvää on, että Kurmäng-kiinteistölle rakentaminen laskee Nybergien omistaman naapurikiinteistön arvoa.
Valituksessa on lisäksi esitetty perusteluja sille, miksi aiemmin kaavaluonnoksessa esitetty rakennuspaikan sijainti kokonaan toisella kiinteistöllä olisi ollut
huomattavasti parempi ratkaisu.
Asian käsittely ja selvittäminen
Kaupunginhallitus on antanut lausunnon.
Murtonen, Alkiot, Blomqvistit, af Heurlinit ja Nybergit ovat antaneet vastaselityksen.
Mollgrenit, Åberg ja Mattssonit eivät siihen varatusta tilaisuudesta huolimatta
ole antaneet vastaselitystä.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus kumoaa kaupunginvaltuuston päätöksen lainvastaisena.
Hallinto-oikeus hylkää Murtosen ja Alkioiden oikeudenkäyntikuluvaatimukset.
Ratkaisun perustelut
Kaavoituksen vuorovaikutukseen liittyvät valitusperusteet
Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kaavoitusmenettely tulee järjestää ja
suunnittelun lähtökohdista, tavoitteista ja mahdollisista vaihtoehdoista kaavaa
valmisteltaessa tiedottaa niin, että alueen maanomistajilla ja niillä, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa,
7 (16)
sekä viranomaisilla ja yhteisöillä, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään
(osallinen), on mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavoituksen vaikutuksia ja lausua kirjallisesti tai suullisesti mielipiteensä asiasta.
Kaavaa laadittaessa tulee riittävän aikaisessa vaiheessa laatia kaavan tarkoitukseen ja merkitykseen nähden tarpeellinen suunnitelma osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyistä sekä kaavan vaikutusten arvioinnista. Kaavoituksen vireilletulosta tulee ilmoittaa sillä tavoin, että osallisilla on mahdollisuus saada
tietoja kaavoituksen lähtökohdista, suunnitellusta aikataulusta sekä osallistumis- ja arviointimenettelystä. Ilmoittaminen on järjestettävä kaavan tarkoituksen ja merkityksen kannalta sopivalla tavalla. Ilmoittaminen voi tapahtua myös
kaavoituskatsauksesta tiedottamisen yhteydessä. Vireilletulosta tiedottamisesta
säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Kaavaehdotus on asetettava julkisesti nähtäville. Nähtäville asettamisesta on
tiedotettava kaavan tarkoituksen ja merkityksen kannalta sopivalla tavalla.
Kunnan jäsenille ja osallisille on varattava tilaisuus esittää mielipiteensä asiassa (muistutus). Muistutuksen tehneille, jotka ovat ilmoittaneet osoitteensa, on
ilmoitettava kunnan perusteltu kannanotto esitettyyn mielipiteeseen.
Maankäyttö- ja rakennusasetuksen mukaan maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettu tilaisuuden varaaminen osallisille mielipiteensä esittämiseen kaavaa
valmisteltaessa voidaan tehdä asettamalla valmisteluaineisto nähtäville ja varaamalla tilaisuus esittää mielipide määräajassa kirjallisesti tai suullisesti taikka erityisessä kaavaa koskevassa tilaisuudessa taikka muulla sopivaksi katsottavalla tavalla. Tässä yhteydessä voivat mielipiteensä esittää myös muut kunnan jäsenet.
Osayleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelma on hyväksytty 16.4.2008.
Osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa on yleisesti tiedotettu kaavan taustoista ja tavoitteista, sekä esitetty alustava arvio asian käsittelyn aikataulusta. Kaavaluonnos on ollut nähtävillä 1.1.2009 - 1.2.2009 välisen ajan ja siitä on kaavaselostuksen mukaan tehty 51 kirjallista mielipidettä. Kaavaehdotus on ollut
julkisesti nähtävillä 15.4.-2.6.2013 välisen ajan. Nähtävillä olosta on erikseen
tiedotettu niille maanomistajille, joiden kotipaikka on Paraisten ulkopuolella.
Muiden ohella Murtonen on tehnyt kaavaehdotuksesta muistutuksen, johon
kaavoittaja on antanut vastineen.
Murtosen valituksessa mainittu, Suomen valtiota velvoittavan Århusin sopimuksen sisältö yhteisön vuorovaikutusta muun ohella kaavoitusta koskevissa
asioissa on otettu huomioon maankäyttö- ja rakennuslain säädöksissä. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma on nimensä mukaisesti suunnitelma, jonka avulla tiedotetaan kaavoituksen eri vaiheiden etenemisestä ja osallisten vuorovaikutusmahdollisuuksista. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa esitetyt aikataulut eivät ole sitovia, eikä niistä poikkeaminen merkitse sitä, että kaavoitusmenettely olisi ollut lainvastaista. Asiakirjoista ilmenee,että kaavoituksen eri
vaiheista on tiedotettu ja osalliset ovat voineet esittää mielipiteitään ja muistutuksia kaavoituksen eri vaiheissa. Murtosen muistutukseen on myös annettu
perusteltu vastaus maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla. Kaavoitusmenettely ei ole ollut lainvastaista Murtosen valituksessaan esittämillä perusteilla.
8 (16)
Asiakirjojen kieleen liittyvät valitusperusteet
Muutamissa valituksissa on esitetty kaavan syntyneen virheellisessä järjestyksessä sillä perusteella, että kaikkea kaavan selvitysaineistoa ei ole ollut saatavilla ruotsinkielellä.
Kielilain 32 § 1 momentin mukaan kunnallisen viranomaisen yleisölle suunnatussa tiedottamisessa on kaksikielisessä kunnassa käytettävä suomen ja ruotsin
kieltä.
Saman lainkohdan 3 momentin mukaan viranomaisten laatimien selvitysten,
päätösten tai muiden vastaavien tekstien julkaiseminen ei velvoita kääntämään
niitä sellaisinaan. Viranomaisen tulee kuitenkin huolehtia sekä suomen- että
ruotsinkielisen väestön tiedonsaantitarpeista.
Kaupungin antaman lausunnon mukaan osayleiskaavan lukuisia selvityksiä on
käytetty alkuperäisessä kieliasussaan. Tausta-aineiston tulkinta-apua on kuitenkin annettu kaavoitusyksikön henkilöstön ja ELY-keskuksen toimesta halukkaille. Varsinainen yleiskaava-aineisto, kuten kaavakartta merkintöineen sekä
kaavaselostus, on kaksikielinen.
Kun otetaan huomioon edellä mainittu selvitys kaavan tiedottamisesta ja tarjotusta tulkinta-avusta sekä kielilain 32 § 3 momentti, kaavoitusmenettelyssä ei
ole menetelty kielilain vastaisesti, kun kaavan selvitysaineisto on ollut saatavilla ainoastaan alkuperäisellä kielellä.
Kaavan sisällön lainmukaisuus
Sovellettavat säännökset
Päätöksen tekohetkellä voimassa olleen maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien
vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset.
Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 § mukaan selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset muun muassa ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön, maa- ja kallioperään sekä veteen, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin, alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, liikenteeseen sekä maisemaan
ja rakennettuun ympäristöön.
Maankäyttö- ja rakennuslain 39 § 3 momentin mukaan selvitykset on tehtävä
ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite
ja tarkkuus sitä edellyttävät. Kaavaselostuksessa on esitettävä muun ohella
kaavan vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen, luontoon, maisemaan, liikenteen
ja teknisen huollon järjestämiseen, talouteen, terveyteen, sosiaalisiin oloihin ja
kulttuuriin sekä muut kaavan merkittävät vaikutukset.
Saman lain 35 §:n mukaan yleiskaavan tarkoituksena on kunnan tai sen osan
yhdyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteensovittaminen. Yleiskaavassa esitetään tavoitellun kehityksen periaatteet ja osoitetaan tarpeelliset alueet yksityiskohtaisen kaavoituksen ja muun
suunnittelun sekä rakentamisen ja muun maankäytön perustaksi.
9 (16)
Saman lain 32 §:n 1 momentin mukaan maakuntakaava on ohjeena laadittaessa
yleiskaavaa.
Saman lain 39 §:n mukaan yleiskaavaa laadittaessa on maakuntakaava otettava
huomioon siten kuin siitä edellä säädetään.
Yleiskaavaa laadittaessa on otettava muun ohella huomioon yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys, olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö, asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus,
mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen,
sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla, mahdollisuudet
turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön, rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen
sekä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.
Saman lain 44 §:n mukaan rakennuslupa enintään kaksiasuntoisen asuinrakennuksen rakentamiseen voidaan 137 §:n 1 momentin estämättä myöntää, jos oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa on erityisesti määrätty kaavan tai sen osan
käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena. Määräys voi koskea
vain kyläaluetta, johon ei kohdistu merkittäviä rakentamispaineita. Edellytyksenä on lisäksi, että yleiskaava ohjaa riittävästi rakentamista ja muuta maankäyttöä kyseisellä alueella. Yleiskaavan määräys sen käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena on voimassa enintään 10 vuotta kerrallaan.
Yleiskaavan käyttämisestä rakennusluvan perusteena ranta-alueella säädetään
maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:ssä.
72 §:n 1 momentin mukaan meren tai vesistön ranta-alueeseen kuuluvalle rantavyöhykkeelle ei saa rakentaa rakennusta ilman asemakaavaa tai sellaista oikeusvaikutteista yleiskaavaa, jossa on erityisesti määrätty yleiskaavan tai sen
osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena.
72 §:n 2 momentin mukaan se, mitä pykälän 1 momentissa säädetään, koskee
myös ranta-aluetta, jolla rakentamisen ja muun käytön suunnitteleminen pääasiassa rantaan tukeutuvan loma-asutuksen järjestämiseksi on tarpeen alueella
odotettavissa olevan rakentamisen vuoksi.
Saman lain 73 §:n 1 momentin mukaan laadittaessa yleiskaavaa tai asemakaavaa (ranta-asemakaava) pääasiassa loma-asutuksen järjestämiseksi rantaalueelle on sen lisäksi, mitä yleis- tai asemakaavasta muutoin säädetään, katsottava, että:
1) suunniteltu rakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu rantamaisemaan ja
muuhun ympäristöön;
2) luonnonsuojelu, maisema-arvot, virkistystarpeet, vesiensuojelu ja vesihuollon järjestäminen sekä vesistön, maaston ja luonnon ominaispiirteet otetaan
muutoinkin huomioon; sekä
3) ranta-alueille jää riittävästi yhtenäistä rakentamatonta aluetta.
Maankäyttö- ja rakennuslain 44 §:n esityöt
Hallituksen esityksessä (HE 102/2008 vp) olevien maankäyttö- ja rakennuslain
44 §:n yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan ranta-alueelle laadittua yleiskaavaa voidaan voimassaolevan lain mukaan käyttää suoraan rakentamista oh-
10 (16)
jaavana kaavana, jos yleiskaavassa on niin erityisesti määrätty. Tällöin asemakaava (lähinnä ranta-asemakaava) tai poikkeamispäätös ei ole tarpeen. Esityksessä ehdotetaan laajennettavaksi yleiskaavan käyttämistä rakentamista ohjaavana kaavana siten, että maaseudun kyläalueella olisi mahdollista myöntää rakennuslupa suoraan yleiskaavan perusteella ilman asemakaavaa tai suunnittelutarveratkaisua.
Voimassa olevan lain 137 §:n 3 momentin mukaan kyläalueella tai muulla
maaseutualueella on mahdollista myöntää rakennuslupa oikeusvaikutteisen
yleiskaavan perusteella ilman suunnittelutarveratkaisua asutusta täydentävän,
enintään kaksiasuntoisen asuinrakennuksen tai maatalouden harjoittamisen
kannalta tarpeellisen rakennuksen rakentamiselle. Edellytyksenä on lisäksi,
että alueella rakentamisen paine on vähäinen.
Rakennusluvan erityiset edellytykset on tällöin katsottu selvitetyn yleiskaavassa. Erityisesti vähäisen rakentamispaineen edellytys rajaa yleiskaavan käyttöä
sellaisillakin kyläalueilla, joilla asemakaavaa ei voida pitää ajankohtaisena tai
tarpeellisena, mutta joilla rakentamista tapahtuu kuitenkin vähäistä enemmän.
Muutoksella laajennetaan yleiskaavan käyttömahdollisuuksia siten, että rakennusluvan erityisten edellytysten täyttyminen voidaan selvittää yleiskaavassa ja
tästä annetaan yleiskaavassa erityinen määräys. Määräys koskee siinä mainittuja alueita ja se poistaa suunnittelutarveratkaisun tarpeen yksittäistapauksellisen harkinnan. Kun asiasta määrätään kaavassa, myös kunta saa varmuuden
siitä, mitä rakentamista yleiskaava voi ohjata suoraan rakennuslupamenettelyyn. Määräys voi koskea kuitenkin vain enintään kaksiasuntoisia asuinrakennuksia.
Kevennetyn menettelyn laajennuksella pyritään helpottamaan pienimuotoista
asuntorakentamista kylien yhteyteen ja vahvistamaan maaseudun kylämuotoista asumista. Samalla pyritään vähentämään tarvetta rakentaa haja-asutusalueille ohjaamattomasti sekä osaltaan vähentämään yhdyskuntien hajautumista.
Kylällä tarkoitetaan tässä useista rakennuksista koostuvaa kylämäistä maaseudun taajamaa. Kylät ovat eri puolella Suomea erilaisia, minkä vuoksi kyläalueen laajuus ratkaistaankin kunkin yleiskaavan yhteydessä erikseen ja osoitetaan ne kaavaan sisältyvät alueet, joita määräys koskee.
Edelleen perusteluissa todetaan, että yleiskaavan tulee alueen olosuhteet sekä
suunnitellun rakentamisen määrä ja tehokkuus huomioon ottaen olla riittävä
ohjaamaan rakentamista ja muuta maankäyttöä. Yleiskaavassa suoraan rakennuslupamenettelyyn sallittavan rakentamisen tulee sekä määrältään että laadultaan ja mittakaavaltaan olla kyläasutuksen tyyppistä. Määräys voidaan ottaa
sellaiseen yleiskaavaan, jossa rakennuspaikkojen likimääräinen sijainti ja niiden lukumäärä on osoitettu kiinteistökohtaisesti.
Tällainen yleiskaava soveltuu alueille, joilla asuntorakentamisen paine ei ole
niin suurta, että sen järjestäminen edellyttäisi erityisiin toimenpiteisiin ryhtymistä. Sen sijaan yleiskaavaa ei voida käyttää suoraan rakennuslupaan oikeuttavana kaavana esimerkiksi taajamien tai kasvavien kaupunkiseutujen lievealueilla, joissa rakentamisen määrä ja tehokkuus edellyttää asemakaavan laatimista.
Kaavan aikaisemmat vaiheet
Osayleiskaavan laatimisen taustalla on vuonna 2006 hyväksytty Ålön osayleis-
11 (16)
kaava, jonka Turun hallinto-oikeus on päätöksellään 22.3.2007 nro 07/0082/1
kumonnut. Hallinto-oikeuden päätöksen yhteenveto-osassa todettiin, että kaupunginvaltuuston päätös oli vuorovaikutuksen osalta syntynyt virheellisessä
järjestyksessä ja että kaava ei pysyvään asumiseen ja rantarakentamiseen osoitettujen alueiden osalta perustunut riittäviin selvityksiin. Päätöksen perusteluissa viitattiin erityisesti puutteisiin vesihuollon järjestämisen selvittämisessä
sekä maanomistajien tasapuolisessa kohtelussa rakennusoikeuksien kohdentamisessa ja sijoittelussa.
Kaava-alueen olosuhteet ja kaavan tavoitteet kaavaselostuksen mukaan
Osayleiskaava-alue käsittää Paraisten kaupungin keskustan ja Airiston merialueen välisen Ålön saaren alueen. Aluetta rajaa pohjoisessa Vapparin lahti ja
etelässä Norrsundet. Kaava-alueen maapinta-ala on noin 5200 hehtaaria ja
alueella on 930 asukasta. Rantaviivaa on meren rannalla noin 44 kilometriä,
saarissa noin 30 kilometriä sekä makeanvedenaltaan ja lampien rannalla noin
30 kilometriä.
Kaavaselostuksen mukaan kaavan tavoitteena on ollut antaa mahdollisuudet
Ålön elinvoimaisen maaseutualueen kehittämiselle. Väestönkasvu on jatkunut
jo pidemmän aikaa, mikä osoittaa Ålön vetovoimaisuuden. Asutus on harvempaa kuin kaupungin keskustassa, mutta kaupungin keskusta on kuitenkin verrattain lähellä. Kaavaselostuksen mukaan tavoitteena on ollut laatia Paraisilla
sovellettavan käytännön mukainen osayleiskaava, jonka perusteella rakennuslupa voidaan myöntää suoraan.
Kaavaselostuksen mukaan useat saaren rantaosuuksista ovat jo entuudestaan
olleet suhteellisen tiheään rakennettuja. Pohjoisrannalla ja makeanvedenaltaan
rannoilla on alueita, joilla nykyinen rakennuskanta ylittää laskennallisesti maakuntakaavan loma-asutusta koskevan mitoitusnormin. Muilla alueilla rantaasutusta on lukumääräisesti vähemmän, mutta asutus on kuitenkin levinnyt
niin laajalle, että yhtenäiset, kokonaan rakentamattomat rantaosuudet ovat
melko harvinaisia. Rakennuskanta on perinteisesti muodostunut sekä vakinaisista asunnoista että vapaa-ajan asunnoista. Kaavan myötä on haluttu tarjota
edellytykset loma-asutukselle ja ympärivuotiselle asutukselle niin, että asumismuodot esiintyvät rinnakkain. Kaavassa on osoitettu niille nykyisin käytössä
oleville vapaa-ajan kiinteistöille, joiden voidaan todeta soveltuvan myös vakinaiseen asumiseen, mahdollisuus käyttötarkoituksen muuttamiseen tai yhtäläinen mahdollisuus jatkaa entisessä käyttötarkoituksessa ja pysyä siinä myös siinä tapauksessa, että rakennuskanta uudistetaan. Muulle olemassa olevalle loma-asutukselle on jatkossakin osoitettu muuttumattomana nykyinen käyttötarkoitus.
Maakuntakaavan sisältö ja kaavaa koskevat selvitykset siltä osin kuin nyt
on kysymys
Alueella on voimassa vuonna 2013 vahvistettu maakuntakaava. Koko Ålön
osayleiskaava-alue on maakuntakaavassa maa- ja metsätalous- / retkeily- / virkistysaluetta (MRV). Kaavamääräyksen mukaan kysymyksessä on maa- ja
metsätalousvaltainen alue, jolla on erityisiä matkailun ja virkistyksen kehittämistarpeita. Alueita voidaan osoittaa maa- ja metsätalouden lisäksi loma-asumiseen ja matkailutoiminnoille. Alueita voidaan käyttää myös jokamiehenoikeuden mukaiseen ulkoiluun ja retkeilyyn sekä harkitusti haja-asutusluonteiseen pysyvään asumiseen. Aluetta koskevan suunnittelumääräyksen mukaan
olemassa olevien alueiden täydennykseksi ja laajentamiseksi voidaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa osoittaa pääasiallista käyttötarkoitusta kohtuut-
12 (16)
tomasti haittaamatta loma-asutusta, matkailua ja virkistyskäyttöä palvelevia
toimintoja sekä maisema- ja ympäristönäkökohdat huomioon ottaen mm. uutta
pysyvää asumista ja erityislainsäädännön ohjaamana, myös muita toimintoja.
Alueen keskiosaan on osoitettu Sunnanbergin kylä (at803). Sitä koskevan
suunnittelumääräyksen mukaan maankäytön- ja toimintojen suunnittelulla tulee turvata peruspalvelujen säilyminen. Uudet asuinalueet ja kylien täydennysrakentaminen tulee suunnitella olevaan rakenteeseen tukeutuen. Ålö kuulu
pääosin loma-asutuksen mitoitusluokkaan (1): 7-10 lay/km, vapaata rantaa
40 %. Makeanveden altaan ympäristö kuuluu mitoitusluokkaan (3): 3-5
lay/km, vapaata rantaa 50 %.
Kaavaa varten ei ole laadittu erillisselvityksiä liikenteen järjestämisen eikä
energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaisen järjestämisen osalta. Kaavaselostuksessa on todettu, että alueen vesihuolto perustuu ensisijaisesti kiinteistökohtaisiin ratkaisuihin. Rakentamista on osoitettu ryhmiin, jotta myös
ryhmäkohtaiset ratkaisut olisivat mahdollisia. Maaseutuympäristö soveltuu hyvin myös kuivakäymälöiden käyttämiseen. Myös jäteveden puhdistus voidaan
hoitaa joko kiinteistökohtaisesti tai ryhmittäin. Kaavaselostuksen liitekartan 23
mukaan kaava-alueen itäreunaan on suunniteltu yksittäisiä lyhyitä viemärilinjoja, muilta osin alueella ei ole kunnallista viemäröintiä. Kaavaselostuksen liitekartan 6 mukaan alueen keskiosassa kulkee pääteitä ja linja-autoreitti. Rantaalueiden tiet koostuvat yhteysteistä ja rantojen rakennuspaikoille johtavista
pistoteistä. Kaavaselostuksen mukaan joitakin yksityisteitä tulee parantaa sitä
mukaa kuin tien varteen suunniteltua muutos- tai uudisrakentamista toteutetaan. Tällöin tien kunnossapito jakautuu useamman tienkäyttäjän kesken. Jätehuollon osalta on todettu, että alueella on erinomaiset edellytykset kaatopaikkajätteen vähentämiselle. Kompostointi- ja polttokelpoisen jätteen polttaminen
on helposti toteutettavissa. On kuitenkin todennäköistä, että alueen asukkaat,
joilla on hyvät edellytykset kompostointiin ja hakkeen tuotantoon, tuottavat
suhteessa verrattain vähän kaatopaikkajätettä. Myös varsinainen kaatopaikka
sijaitsee aivan kaava-alueen itärajan tuntumassa. Energiahuollon osalta on todettu, että myös se perustuu yksittäisen kiinteistönomistajan ratkaisuihin.
Kaavan ratkaisut
Kaavassa on osoitettu kuusi kyläaluetta, joilla rakentaminen on maankäyttö- ja
rakennuslain 44 §:n nojalla mahdollista ilman asemakaavaa (ns. kyläkaava).
Kaikille meren, makeanvedenaltaan ja lampien rannoille on osoitettu rantaaluerajaukset, jolla yleiskaava on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n
mukaisena rantayleiskaavana. Tämän lisäksi on osoitettu alueita, joita edellä
mainitut lainkohdat eivät koske sekä erikseen kaavassa osoitettuja suunnittelutarvealueita, jotka edellyttävät yksityiskohtaisemman maankäyttösuunnitelman
laatimista.
Kaavaselostuksen mukaan kaavassa on osoitettu yhteensä 1403 rakennuspaikkaa, joista 429 on rakentamattomia rakennuspaikkoja. Kaavassa on osoitettu
384 rakentamatonta asuntorakennuspaikkaa (A-alkuiset alueet), joista 68 sijaitsee ranta-alueella ja 316 sisämaassa. Uusia lomarakennuspaikkoja (RA ja RM)
on osoitettu yhteensä 44. Lisäksi rantavyöhykkeellä jo olevista 279:stä lomaasunnosta 150 voidaan kaavan nojalla muuttaa pysyvään asumiseen soveltuvaksi.
Kaavaselostuksen mukaan rakennuspaikkojen lukumäärän mitoitus perustuu
pinta-alaan. Määriteltäessä rakennuspaikkojen lukumäärää maanomistusyksikköä kohden on käytetty vyöhykejakoa. Vyöhykkeestä riippuen rakennuspaik-
13 (16)
koja on osoitettu joko 1 rp/4 ha tai 1 rp/6 ha. Rakennuspaikkojen lukumäärän
mitoitusperuste maanomistusyksikköä kohden on perustunut pinta-alaan myös
silloin, kun kaava-alueeseen on sisältynyt ranta-alueita. Vastaavanlaista menettelyä on sovellettu aiemmin muissa osayleiskaavoissa Paraisilla. Kaavaselostuksen mukaan kaikki sellaiset kiinteistöt, jotka ovat omistajiensa ainoita, on
otettu kaavaan riippumatta niiden sijainnista.
Hallinto-oikeuden johtopäätökset
Kysymyksessä oleva osayleiskaava-alue sijaitsee Paraisten asemakaavoitetun
keskustaajaman tuntumassa ja sen vaikutusalueella. Alueen väestönkehitys on
ollut pitkäaikaisesti jatkuvasti nouseva ja suuntauksen odotetaan jatkuvan vähintään samanlaisena. Karttatarkastelun ja kaavaselostuksen liitteiden mukaan
kaava-alueen sisäosassa on runsaasti ilman yksityiskohtaista maankäytön
suunnittelua syntynyttä rakentamista. Rakentaminen sijaitsee hajallaan koko
Ålön saaren alueella. Kaavassa on kuitenkin erikseen osoitettu kuusi kyläaluetta, joille rakentaminen on ollut tarkoitus mahdollistaa ilman yksityiskohtaisempaa suunnittelua maankäyttö- ja rakennuslain 44 §:n nojalla. Mainitut kyläaluerajaukset, jotka sijoittuvat pääosin kaavassa osoitettujen rantavyöhykealueiden taustamaastoon ovat niin laajoja, että ne paikoitellen sivuavat toisiaan.
Kaavan kaikkien vesistöjen rannoille on osoitettu ranta-aluerajaus, jonka sisäpuolella kaava on tarkoitettu tulemaan voimaan maankäyttö- ja rakennuslain
73 §:n mukaisena rantayleiskaavana ja jolla rakentaminen on siten mahdollista
ilman yksityiskohtaisempaa suunnittelua. Kaava-alueelle osoitettujen rakennuspaikkojen määräytyminen on kaavaselostuksen mukaan perustunut emäkiinteistötarkasteluun, jossa rakennusoikeuden määräytymisperusteena on käytetty pinta-alaa, samoin kuin useissa muissa Paraisilla voimassa olevissa kaavoissa. Kaavaselostuksen mukaan alueen ranta-alueille on jo ilman maankäytön suunnittelua syntynyt paikoitellen niin tiivistä lomarakentamista, että maakuntakaavan loma-asutusta koskeva mitoitus on jo ylittynyt ja yhtenäiset, kokonaan rakentamattomat rantaosuudet ovat melko harvinaisia. Tästä huolimatta kaavan ranta-alueille on osoitettu huomattavasti lisää uutta rakentamista.
Pääosa ranta-alueella sijaitsevista rakennuspaikoista on osoitettu pysyvään
asumiseen siten, että rannoille on osoitettu nauhamainen, paikoitellen useaan
riviin sijoittuva asuinrakennusten ketju. Pysyvä asutus aiheuttaa väljää lomaasutusta suuremman tarpeen yhteisten kunnallisteknisten järjestelyjen suunnittelemiseen. Vaikka suoraan rantayleiskaavan nojalla toteutettava rakentaminen
voi olla myös muuta kuin tavanomaista loma-asutusta, maankäytön suunnittelussa on otettava huomioon maankäyttö- ja rakennuslaista ilmenevät yleiskaavan sekä rantayleiskaavan sisältövaatimukset.
Vastikään vahvistetussa maakuntakaavassa Ålön alue on varattu pääasiassa
maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, mutta alueita on mahdollista osoittaa
loma-asutukseen ja harkitusti myös haja-asutusluonteiseen pysyvään asutukseen. Kyläalueita ei Sunnanbergin kylää lukuun ottamatta ole huomioitu maakuntakaavassa. Tiiviin ja pääasiassa pysyvän asumisen osoittaminen ei ole
yleiskaavoitusta ohjaavan maakuntakaavan mukaista.
Kuten edellä on todettu, osayleiskaava-alue sijaitsee asemakaavoitetun taajaman vaikutusalueella ja alueen väestönkehitys on nouseva. Ålön saaren sisä-
14 (16)
osissa on jo runsaasti ilman yksityiskohtaista maankäytön suunnittelua syntynyttä rakentamista. Kun otetaan huomioon kaavan mukaisten kyläaluerajausten laajuus ja sijainti sekä uusien rakennuspaikkojen määrä, kysymys ei ole
sellaisesta pienimuotoisesta asuntorakentamisesta kylien yhteyteen, jota maankäyttö- ja rakennuslain 44 § :ssä sekä lainkohdan esitöissä tarkoitetaan. Kun
myös otetaan huomioon kaavassa sekä kyläalueille että ranta-alueille osoitettu
huomattavan suuri pysyvän asumisen määrä sekä kaavassa esitetyt ratkaisut
alueen vesi-, jäte- ja energiahuollon ja liikenteen järjestämisestä pääasiassa
kiinteistö- tai ryhmäkohtaisesti, hallinto-oikeus katsoo, että yleiskaava ei ole
riittävä suunnitteluväline silloin, kun rakentaminen on vaikutuksiltaan näin
merkittävää. Näin mittavaa pysyvää rakentamista käsittävän alueen osoittaminen yleiskaavassa toteutettavaksi kaavan nojalla suoraan myönnettävien rakennuslupien perusteella ei ole mahdollista ilman asemakaavatasoisia selvityksiä
ja määräyksiä. Rakentamisen määrä ja tehokkuus edellyttävät asemakaavan
laatimista.
Hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että kaupungilla on sinänsä oikeus itse päättää,
millä tavoin maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimus kaavoituksessa
turvataan. Näin ollen kaava ei ole lainvastainen pelkästään sillä perusteella,
että rakennuspaikkojen määrä on perustunut Paraisilla muuallakin sovellettuun
tapaan emäkiinteistöjen pinta-alaan eikä yleisesti käytettyyn ns. mitoitusrantaviivaan. Riippumatta sovellettavasta laskentatavasta emäkiinteistötarkastelu on
vain kaavoituksen apuväline, ja alueelle on kaavoituksessa osoitettavissa rakennuspaikkoja vain siinä tapauksessa, että kaava täyttää rantayleiskaavan sisältövaatimukset. Aiemmin sallittu tiheä rakentaminen vähentää osoitettavissa
olevan rakentamisen määrää eikä yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksesta seuraa, että alueelle voitaisiin osoittaa lisää rakentamista maankäyttö- ja rakennuslain vastaisesti. Osayleiskaavassa ranta-alueille osoitettu lisärakentaminen
ei täytä rantayleiskaavan sisältövaatimuksia.
Kaava on kyläalueiden ja ranta-alueiden osalta lainvastainen. Koska näiden
alueiden ulkopuolelle jäävät alueet eivät hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan muodosta enää tarkoituksenmukaista kokonaisuutta, päätös on kumottava
kaikilta osin.
Asian näin päättyessä asian käsittely valituskirjelmistä ilmenevien yksittäisiä
kiinteistöjä koskevien valitusperusteiden osalta ei ole tarpeen.
Oikeudenkäyntikulut
Asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Säännöstä voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava
erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.
Asian laatuun nähden hallinto-oikeus katsoo, ettei ole kohtuutonta, että Murtonen ja Alkiot joutuvat pitämään mahdolliset oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
15 (16)
Sovelletut oikeusohjeet
Maankäyttö- ja rakennuslaki 9 § (8.4.2005/202), 32 § 1mom, 35 §, 39 §, 44 § 1
ja 2 mom, 62 §, 63 §, 65 §, 72 § 1 ja 2 mom, 73 § 1 mom ja 188 § 1 mom
Kielilaki 32 § 3 mom
Maankäyttö- ja rakennusasetus 1 § ja 30 § 1 mom
Kuntalaki 90 §
Hallintolainkäyttölaki 74 §
Muutoksenhaku
Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituskirjelmä on toimitettava korkeimpaan hallinto-oikeuteen 30
päivän kuluessa hallinto-oikeuden päätöksen antopäivästä lukien.
Valitusosoitus on liitteenä (Julkipanon jälkeen).
Asian ratkaisijat
Tuire Nurmio
hallinto-oikeustuomari
Kari Hartzell
hallinto-oikeustuomari
Veronica Storträsk
hallinto-oikeustuomari
esittelijä
Toimituskirjan oikeaksi todistaa
Katja Peltola
lainkäyttösihteeri
Hallinto-oikeus on kielilain (423/2003) 21 §:n nojalla tehnyt tästä päätöksestä
virallisen käännöksen ruotsiksi, joka on voimassa myös alkuperäisenä.
16 (16)