Yhdyssananikkari - Helsingin yliopisto

Yhdyssananikkari
Yhdyssanakorttipeli
sekä suomea äidinkielenä
että suomea toisena kielenä puhuville
Pedagogisen tuotteen raportti
Hennaleena Turpeinen
Johana Sandqvist
Helsingin yliopisto
Käyttäytymistieteellinen tiedekunta
Aineenopettajan koulutus
Opettaja työnsä tutkijana -seminaari
Ohjaaja: Maria Kela
kevät 2015
1 Johdanto
2 Teoreettinen tausta
2.1 Yhdyssanat
2.2 Yhdyssanojen oikeinkirjoitus
2.3 Peli opetusvälineenä
3 Yhdyssananikkari-korttipeli
3.1 Korttipakan sisältö
3.2 Korttipelin tarkoitus ja käyttö
4 Korttien kehittelyprosessi ja testaus
4.1 Korttien ja ohjevihkon kehittelyprosessi
4.2 Korttien testaus
4.2.1 Äidinkieliset suomen puhujat
4.2.2. Suomi toisena kielenä -puhujat
4.3 Palaute
4.3.1 Äidinkieliset suomen puhujat
4.3.2 Suomi toisena kielenä -puhujat
5 Lopuksi
Lähdeluettelo
Liitteet
Liite 1 (Ohjevihko)
Liite 2 (Sanalista)
Liite 3 (Palautelomakkeen malli)
Liite 4 (Taulukko saadusta palautteesta)
1 Johdanto
Suomen kielessä yhdyssanojen muodostus on hyvin produktiivista. Uusia yhdyssanoja on
helppo keksiä lähes loputtomasti toisin kuin monissa muissa kielissä. Toiset yhdyssanat
ovat vakiintuneet käyttöön, mutta osa yhdyssanoista keksitään puheessa ja tekstissä hyvin
kontekstisidonnaisesti eivätkä ne elä kyseistä ilmentymää pidempään. Produktiivisuus
aiheuttaa sen, että kahdesta sanasta muodostetun merkityksellisen yhdistelmän ei ajatella
olevan yhdyssana. Puheessahan tämä ei tuota ongelmaa, mutta kirjallisessa tuotoksessa
sana on helppo kirjoittaa väärin.
Yhdyssanat ovatkin monen suomen kielen puhujan murheenkryyni. Yhdyssanat ovat
tunnetusti vaikeita hallita sekä äidinkielisille että varsinkin ulkomaalaisille, jotka opiskelevat
suomen kieltä. Virheellisesti kirjoitettuja yhdyssanoja näkee jatkuvasti missä tahansa
liikkuukin. Yhdessä suomalaisten eniten käyttämässä sosiaalisen median kanavassa
facebookissa yhdyssanavirhestä
ollaan
huolissaan,
virheille
naureskellaan,
uusia
yhdyssanoja keksitään, yhdyssanoilla pelataan. Samoin keskustelupalstoilla käydään
pitkiä keskusteluja yhdyssanojen oikeinkirjoituksesta. Sanomalehtien lukijatkin pääsevät
aina silloin tällöin paneutumaan yhdyssanojen ihmeelliseen maailmaan. Suomen kielen
päivän kunniaksi oli mm. Kainuun Sanomissa (9.4.2015) kirjoitettu suomen kielen
oikeinkirjoituksesta juttu, jossa yhdyssanat ovat yksi suomalaisten oikeinkirjoituksen
kompastuskivistä. Yhdyssanat ja niiden oikeinkirjoitus selvästikin puhuttavat kansaa.
Yhdyssanat
eivät
puhuta
ainoastaan
tavallista
kansaa.
Yhdyssanoista,
niiden
oikeinkirjoituksesta ja oikeinkirjoitukseen liittyvistä ongelmista ovat kiinnostuneet myös
kielenopetuksen ja -huollon ammattilaiset. Pikaisella haulla eri tietokantoihin löytyy
useampia tutkimuksia yhdyssanoihin liittyen. Joukosta löytyi useampi opinnäytteeksi
kirjoitettu teos, jossa tarkasteltiin jonkin ryhmän yhdyssanataitoja (esim. Eerola 2010).
Toisaalta joukossa oli myös yhdyssanojen opettamiseen liittyviä tutkimuksia (esim.
Lamminpelto 2014). Myös kielenhuollon tiedotuslehti Kielikellossa yhdyssanoihin liittyvät
aiheet ponnahtavat esiin silloin tällöin (esim. Kolehmainen 2011; Ylikulju 2004) ja
kielitoimiston
ohjepankin
www-sivuilla
(www.kielitoimistonohjepankki.fi.
katsotuimmat ohjeet liittyvät sanojen yhteen vai erikseen kirjoittamiseen.
10.4.2015)
Oma kiinnostuksemme yhdyssanoihin syntyi juuri yhdyssanojen haasteellisuudesta.
Kuitenkin erityisesti meitä kiinnostavat suomi toisena kielenä -oppijat, sillä heidän osaltaan
yhdyssanojen opetteluun liittyy oikeinkirjoituksen lisäksi muitakin ongelmia. Muun muassa
yhdyssanojen alkuosan eli määriteosan sijamuoto herättää kysymyksiä. Milloin alkuosa on
nominatiivissa, milloin puolestaan genetiivissä? Kumpi on oikein hengityssuojain vai
hengityksensuojain? Miten suomi toisena kielenä -oppija kykenee oppimaan oikeat
muodot, jos edes kielenhuollon ammattilaiset eivät ole osanneet antaa yhdenmukaista
ohjetta (Kolehmainen 2011). Toisaalta yhdyssanojen oikeinkirjoituksella ei ole suurtakaan
väliä, sillä yleensä merkitys on mahdollista ymmärtää ilman oikeaa kirjoitusasua.
Yhdyssanojen erilleen kirjoittaminen voi kuitenkin aiheuttaa naureskelua ja se voi antaa
sivistymättömän kuvan kirjoittajasta.
Tulevina
opettajina
halusimme
kehittää
konkreettisen
apuvälineen
yhdyssanojen
opetukseen. Päädyimme kehittämään yhdyssanakorttipelin Yhdyssananikkari, jota on
mahdollista
pelata
monin
eri
tavoin.
Tässä
raportissa
pyrimme
kirjoittamaan
mahdollisimman yksityiskohtaisesti pelistä itsestään mutta myös pelintekoprosessista sekä
pelimme
teoreettisesta
taustasta.
Raportin
luvussa
2
pohjustamme
peliämme
teoreettisemmalla tiedolla niin yhdyssanoista kuin pelistä opetusvälineenä. Luvussa 3
käsittelyssä on itse peli, sen sisältö, tarkoitus ja käyttö. Luvussa 4 keskitymme pelin
kehittelyprosessiin sekä testaukseen ja sen tuloksiin. Lopuksi luvussa 5 mietimme
onnistumistamme pelin teossa ja jatkokehittelymahdollisuuksia.
2 Teoreettinen tausta
2.1 Yhdyssanat
Suomen kielessä morfeemien “liimautumisella yhteen” on iso rooli. Yhdyssanat syntyvät
juuri tällä tavalla - jos liitetään tiettyjä sanoja sopivasti yhteen, yhdistämisen tuloksena
saadaan yhdyssana. Tällä tavalla syntynyt tulossana on siis rakenteellinen kokonaisuus,
joka koostuu kahdesta tai jopa useammasta sanasta, mutta on kielen yksikkönä yksi sana
ja käyttäytyy myös sen mukaan. Yhdyssanojen rakenneosia ovat sekä sanat että niihin
mahdollisesti sisältyvät suffiksit. Sanoja, joista yhdyssana koostuu, voidaan nimittää
yhdyssanan leksikaalisiksi (sanastoon tai sanakirjaan kuuluviksi tai perustuviksi,
sanastollisiksi) osiksi tai osasanoiksi. Yhdyssanan järjestyksessä viimeinen osasana toimii
edusosana, yhdyssanan kieliopillisesti hallitsevana jäsenenä. Yhdyssana käyttäytyy
kieliopillisesti edusosansa mukaisesti, ja edusosa edustaa nimensä mukaisesti koko
yhdyssanaa lauseyhteydessä. (Koivisto 2013, s. 324 - 327 ja ISK: § 404)
Yhdyssanoissa on sekä vakiintuneita että tilapäisiä muodostumia. Yhdyssanojen
merkityksen muodostus vaihtelee tapauksittain - niitä on niin läpinäkyviä kuin merkityksen
muodostukseltaan
hämärämpiäkin.
Esimerkiksi
rautatie
ei
ole
rautapäälysteinen
kulkuväylä, eikä leijonanosa ole sananmukaisesti kyseiselle kissaeläimelle kuuluva osa,
vaan tarkoittaa suurinta osaa jostakin kokonaisuudesta. (Koivisto 2013, s. 324-325.)
Suomen kieli on siinä mielessä mahtava, että mahdollisten yhdyssanojen määrä on
rajaton. Yhdyssanakategoria on erittäin produktiivinen. Myös tätä seikkaa olemme
hyödyntäneet pelissämme, esimerkiksi “Yhdyssananikkarissa”, joka on yksi tapa pelata
korttipeliämme. Pelin tarkoituksen on juuri keksiä mahdollisimman monta uutta
yhdyssanaa
merkityksineen.
Uusien
yhdyssanojen
keksimisen
yrityksiä
olemme
huomanneet muidenkin pelin tapojen yhteydessä.
Yhdyssanojen rakenteellisia yksiköitä ovat yhdysosat. Yhdyssanojen yleisintä tyyppiä
edustavat määritysyhdyssanat. Ne ovat rakenteeltaa kaksijakoisia siten, että ne koostuvat
aina kahdesta pääyhdysosasta, joiden välinen suhde on semanttisesti epäsymmetrinen.
Jälkimmäinen sana on kieliopillisesti ja semantisesti hallistevassa asemassa. Alkuosa eli
määriteosa modifioi hallitsevaa jälkiosaa eli edusosaa. Määriteosa on useimmiten
nominatiivissa tai genetiivissä, mutta muutkin sijat ovat mahdollisia. Määritysyhdyssanat
ovat luonteeltaan endosentrisiä: yhdyssana ilmaisee samaan luokkaan tai lajiin kuuluvaa
entiteettiä kuin sen pelkkä edusosakin. Esimerkiksi kerrostalo on tietynlainen talo,
harmaakarhu yksi karhujen laji ja juhlapuhuja yhden lajinen puhuja. Edusosaa
modifioidessaan määriteosa rajoittaa edusosan mahdollisten tarkoitteiden joukkoa tai
muuten kaventaa edusosan alaa. Määritysyhdyssanan merkitys syntyy yhdysosien
merkitysten perusteella joko semanttisen tulkinnan kautta tai on konventionaalinen.
Merkityksen muodostus on vapainta nominatiivialkuisissa yhdyssanoissa. (Koivisto 2013,
s. 326 ja ISK: § 408.)
Pelin suhteen päätimme rajata käyttämämme yhdyssanat seuraavasti: otimme mukaan
kokonaisia sanoja (pelkästään nomineja), joista voi niiden yhdistämällä luoda sellaisia
yhdyssanoja, joiden alkuosa on joko perusmuotoinen tai genetiivimuotoinen. Loppuosa on
aina perusmuotoinen.
2.2 Yhdyssanojen oikeinkirjoitus
Taru Kolehmaisen (2011) mukaan yhdyssanan alkuosan eli määriteosan sijamuoto, on
ollut
vaikeimpia
kysymyksiä
läpi
kielenhuollon
historian.
Milloin
määriteosa
on
nominatiivissa (tekijäoikeus), milloin taas genetiivissä (tekijänoikeus)? Asiasta on jopa
käyty ns. kielioppaiden sotaa. Monet kielenhuoltajat ovat yrittäneet löytää yhdyssanan
alkuosan sijamuotoa koskevaan pulmaan yleispätevää ohjetta, mutta kukaan ei ole siinä
täysin onnistunut. Kolehmainen toteaa myös, että nykyisissä kielioppaissa annetaan
niukasti ehdottomia ohjeita. Usein niissä esitetään, että yhdyssanan alkuosa on
genetiivissä, jos jälkiosa on verbistä johdettu substantiivi ja alkuosa ilmaisee kyseisen
verbin tekemisen kohteen (kodinhoito) tai alkuosa on verbin subjekti (kansannousu) tai
ilmaisee jollain tavoin omistamista (tekijänpalkkio, päivänsankari). Samalla kuitenkin
todetaan, että kieleen on vakiintunut näiden ohjeiden vastaisesti paljon nominatiivialkuisia
sanoja (säätiedotus, asiakaspalvelu). Kielitoimiston sanakirjasta käy ilmi, että yhdyssana
voi usein olla sekä nominatiivi- että genetiivialkuinen: aallonpituus ~ aaltopituus,
autoasentaja ~ autonasentaja, energialähde ~ energianlähde, hengityssuojain ~
hengityksensuojain, hintavaihtelu ~ hinnanvaihtelu, jalkahoitaja ~ jalkojenhoitaja, joenranta
~
jokiranta
(kuitenkin
vain
järven-
ja
merenranta),
kirjallisuudenhistoria
~
kirjallisuushistoria, kirvesvarsi ~ kirveenvarsi jne. (Kolehmainen 2011.)
Edellisistä kappaleista käy hyvin ilmi, että yhdyssanoissa on tarpeeksi haastetta kaikille äidinkielisille, S2-oppijoille, heidän opettajille, mutta myös kielenhuoltajille itselleen. Näin
ollen pelissämme tuomarilla (tai tuomareilla) on iso vastuu hyväksymässä yhdyssanoja.
Saattaa jopa olla, että eri tuomarit ovat eri mieltä samasta sanasta. Joidenkin kielitaju
saattaa sanoa yhtä ja toisten toista. Toisaalta keskustelu asiasta lisää kielitietoisuutta ja
siitäkin voi oppia, vaikka täysin oikeaan vastaukseen ei päädyttäisikään. Sanoja voi toki
aina tarkistaa vaikka internetin, niin kuin siitä raportissa kerrotaan.
2.3 Peli opetusvälineenä
Suomalaisissa kouluissa opettajajohtoisella opetuksella on pitkät perinteet. Viime aikoina
on kuitenkin herätty huomaamaan, että kaikki eivät opi yhtä tehokkaasti tällaisessa
opetuksessa. Myös motivaation ylläpitäminen opettajajohtoisessa opetustilanteessa on
hankalaa. Tästä johtuen on alettu kiinnittää huomiota siihen, miten oppija saataisiin
kokonaisvaltaisesti mukaan opetukseen hyödyntämällä ihmisen eri aisteja. Kehittämällä
vanhoja ja keksimällä uusia opetusmenetelmiä pyritään hyödyntämään myös ihmisen
kinesteettistä puolta. Samoin opetusmenetelmiä kehittämällä pyritään saamaan oppilaan
oma kiinnostus heräämään jo ennen kuin asiaa lähdetään käsittelemään opettajan
johdolla. Aiemmin vain erityisopetuksen piirissä hyödynnettyjä menetelmiä halutaan tuoda
kaikkien ulottuville. Tällaisia menetelmiä ovat mm. erilaiset oppimista tukemaan kehitellyt
pelit.
Pelillisyys on noussut yhdeksi viime aikoina paljon hyödynnetyksi opetusmenetelmäksi.
Vapaa-ajalla pelien pelaaminen monessa eri muodossa on vapaaehtoista ja monelle
rentouttavaa ja mielihyvää tuovaa puuhaa. Pelien ei kuitenkaan tarvitse rajoittua tiukasti
vapaa-ajan
harrastukseksi,
sillä
niiden
avulla
voidaan
saada
myös
oppimista
mielekkäämmäksi sekä hyödynnettyä monta oppimisen kannalta tärkeää osa-aluetta.
Hannamari Saarenpää (2009) kirjoittaa oppimispeleistä, että niiden avulla oppilaat
saadaan aktiivisesti toimimaan oppimisen eteen. Tieto ei tule “syötettynä”, vaan uutta
tietoa prosessoidaan koko ajan toiminnan aikana. Pelatessa palautetta opitusta tulee koko
ajan. Tiedon aktiivinen prosessointi pitää mielenkiinnon yllä. Samoin kuin leikki myös
pelaaminen antaa mahdollisuuden mielikuvituksen käyttöön. Saarenpää myös mainitsee,
että oppilaat muistavat oppimansa paljon paremmin, jos he pääsevät itse tekemään ja
kokemaan. Tähän pyrimme itsekin yhdyssanakorttipelimme avulla. Päästämällä oppilaat
sanakorttien kimppuun annamme heille mahdollisuuden päästä kokemaan yhdyssanojen
tekemistä konkreettisesti yhdistelemällä kortteja. (Saarenpää 2009.)
Yhdessä pelaamisella on omat hyötynsä. Oppimisen kannalta se tarkoittaa sitä, että
pelatessa opitaan oman suorituksen lisäksi myös muiden suorituksista. Omien virheiden
lisäksi opitaan muiden virheistä. Toisaalta toisten suoritukset voivat johtaa omalla kohdalla
parempaan suoritukseen. Kai Hakkarainen (2006, 18) kirjoittaakin esitelmässään
kollektiivisesta älykkyydestä:
“Vaikka yksilöllä olisi vain rajalliset älylliset resurssit, hän saattaa osallistua merkittäviin älyllisiin
saavutuksiin jakamalla ponnistuksia muiden kanssa jossakin tiimissä tai verkostossa. Osanottajat
voivat vastavuoroisesti auttaa toinen toisiaan kompensoimaan heikkouksiaan ja siten yhdessä
saavuttamaan jotakin enemmän kuin mihin heillä muutoin olisi mahdollisuus.”
Yhdessä pelattavilla peleillä ei ole vain pelin avulla opittavan asian kannalta suotuisia
puolia. Oppimisen lisäksi karttuvat myös pelaajien ryhmätyöskentelytaidot. Pienryhmissä
pelatessa pelaajien tulee itse huolehtia, että peli kulkee sääntöjen mukaisesti.
Yhdyssanakorttipelimme kohdalla ryhmätyötaidot pääsevät erityisesti koetukselle, jos
tuomarointi on itse pelaajaryhmän vastuulla. Se vaatii hyviä neuvottelutaitoja, jotteivat
pelaajat ajautuisi riitatilanteeseen.
Opettajan
kannalta
pelit,
erityisesti
korttipelit,
ovat
helppo
apuväline
niiden
monikäyttöisyyden ja sovellettavuuden ansiosta. Ryhmäläisten taitotason, iän ja
tavoitteiden mukaisesti pelin kestoa, kulkua ym. on helppo muokata. Kerran kehiteltyä
peliä voi käyttää uudestaan ja uudestaan ilman suurempia ponnisteluja.
3 Yhdyssananikkari-korttipeli
3.1 Yhdyssanakorttipelin sisältö
Korttipeli
koostuu
kaksista
erilaisista
korteista:
sanakorteista
sekä
N-korteista.
Sanakorteissa on sekä perusmuotoinen sana että kyseisen sanan genetiivivartalo. Nkorteissa on pelkkä genetiivin tunnus -n. Kortteja on yhteensä 200, joista 20 on N-kortteja
ja loput 180 sanakortteja. Korteissa olevien yksittäisten sanojen teemoina ovat
koulumaailma, vapaa-aika ja koti. Vaikka korttien sanat ovatkin tiettyjen teemojen
mukaisia, yhdyssanoissa teema voi muodostua miksi vain. Korttien ulkoasu on valkoisen.
Kaikki kortit on samanlaisia oli kyseessä sitten sanakortti tai N-kortti.
Korttien lisäksi Yhdyssananikkari -pelin mukana tulee tiimalasi, pistelaskuun soveltuva
lomakevihko, kynä sekä noppa. Lisäksi pakkauksessa on ohjevihko, josta voi katsoa
erilaisia tapoja käyttää kortteja.
3.2 Korttipelin tarkoitus ja käyttö
Pelin
päätarkoituksena on muodostaa yhdyssanoja.
Toki sanakortit ovat
hyvin
monikäyttöiset, joten se mahdollistaa myös muunlaisen käytön. Sanakorteissa on sekä
perusmuotoinen sana että genetiivivartalo, mutta sanakortit mahdollistavat sen, että
yhdyssanoja tehdään käyttäen ainoastaan perusmuotoisia sanoja. Tällöin pelaaminen
onnistuu myös pelaajilta, joiden kielitaito ei ole vielä kovin kehittynyt. Haastavamman
pelistä voi tehdä ottamalla käyttöön genetiivivartalot ja N-kortit, joiden avulla voi
muodostaa yhdyssanoja, joiden alkuosa ovat genetiivissä.
Halusimme luoda korteille mahdollisimman monta erilaista käyttötapaa. Olemmekin
kirjoittaneet pelikorttien mukaan ohjevihkon, josta löytyy ohjeita, ideoita ja vinkkejä
pelaamiseen. Ohjevihkon alussa on myös lyhyt johdanto-osio, jossa selvitämme, mitä
yhdyssanat ovat ja mitkä yhdyssanojen oikeinkirjoitussäännöt ovat. Ohjevihkon lopussa on
tyhjiä sivuja opettajan omia muistiinpanoja varten. Sinne voi kirjoittaa ylös itse keksittyjä
käyttötapoja. Ohjevihkon päätarkoitus on helpottaa opettajan työtä siten, että hän pystyisi
ohjevihkon avulla mahdollisimman pienellä vaivalla soveltamaan yhdyssanakorttipeliä eri
ikäisten ja eri taitotasolla olevien pelaajien mukaan.
Pelimme pääkohderyhmänä ovat sekä suomi toisena kielenä -oppijat että äidinkieliset
suomen kielen puhujat. Suomi toisena kielenä -oppijoille pelin keskiössä on yhdyssanojen
oppimiseen ja muodostamiseen liittyvät asiat. Pelin avulla heille voi opettaa, minkälaisista
rakennuspalikoista suomen kielen yhdyssanat muodostuvat. Samoin sanavarasto karttuu
pelatessa. Suomi toisena kielenä -puhujien kielitaitotasolla ei ole oikeastaan mitään väliä,
sillä pelin sääntöjä ja pelitapaa voi muuttaa sen mukaan, mikä taitotaso on. Ihan
alkeistasolla sanasto voi aiheuttaa vaikeuksia, mutta siinä tapauksessa keskittyminen voi
olla juuri uusien sanojen oppimisessa. Samoin pelillisyys voi kärsiä ihan alkeistasolla,
mutta oppimista voi tapahtua ja varmasti tapahtuu jo pelkkien korttien avulla ilman
varsinaisia
peliohjeita.
Äidinkielisille suomen kielen
puhujille
peli
on enemmän
aivojumppaa. Pelatessa päästään kuitenkin miettimään mahdollisia yhdyssanojen
oikeinkirjoitukseen ja merkitykseen liittyviä asioita. Yhdyssanakortit lisäävät näin myös
suomen kieltä äidinkielenään puhuvien kielitietoisuutta. Joidenkin pelitapojen (esim.
Yhdyssananikkari) kohdalla voi yhdyssanojen muodostuksen rinnalla korostaa myös
argumentointia. Siinä tapauksessa hyvä argumentointi voi johtaa pelin voittamiseen.
Mukana pelivihkossa on seuraavat pelit:











Yhdyssanasota
Yhdyssanamato
Yhdyssanamuistipeli
Yhdyssananikkari
Yhdyssanakaksintaistelu
Yhdyssanapino
Yhdyssanapantomiimi
Yhdyssanaselitys
Yhdyssanakuva
Yhdyssana-arvonta
Yhdyssanahaasteet
Edellisten pelien lisäksi vihkosta löytyy erilaisia draamallisia peli-ideoita.
Pelimme
mahdollistaa
luokkahuoneessa.
yhdyssanakorttien
Tällöin
ainoastaan
pelaamisen
tuomarin
myös
rooli
muualla
on
kuin
kyseenalainen.
Luokkahuonetilanteessa tuomarina voi toimia ja yleensä toimiikin opettaja. Muissa kuin
luokkahuonetilanteissa pelin tuomariksi voidaan valita joku ryhmäläisistä tai tuomarointi
voidaan hoitaa yhdessä. Tämä voi johtaa kuitenkin siihen, että joidenkin yhdyssanojen
kohdalla päädytään erimielisyyksiin eikä yhteisesti tuomaroivat ryhmäläiset pääse sopuun
oikeasta
vastauksesta.
Tällaisten
kyseenalaisten
yhdyssanojen
kohdalla
voidaan
hyödyntää esimerkiksi Kotimaisten kielten keskuksen laatimaan kielitoimiston sanakirjaa
(www.kielitoimistonsanakirja.fi) tai jotain hakukonetta, esimerkiksi googlea, tuomarina ja
katsoa löytyykö sieltä yhtään sattumaa kyseiselle yhdyssanalle. Kielitoimiston sanakirja on
melko luotettava tapa tarkistaa kuuluuko jokin tietty yhdyssana suomen yleiskieleen, mutta
hakukoneiden tulokset eivät aina välttämättä ole aivan yksiselitteisiä, sillä hakutuloksissa
näkyvät myös kaikki virheelliset tulokset. Jos edellisten kaltainen tuomarointikaan ei toimi,
riitatilanteissa
voidaan
soveltaa
muita
vaihtoehtoisia
ratkaisuja.
Kyseenalaisen
yhdyssanan keksinyt henkilö voidaan esimerkiksi haastaa kaksintaisteluun (ks.ohjevihko)
jotakuta toista pelaajaa vastaan ja jos yhdyssanan keksinyt pelaaja voittaa, hänen
yhdyssanansa hyväksytään. Yhdyssanan hyväksymisestä voidaan järjestää myös
äänestys pelaajien keskuudessa. Se ei ole kuitenkaan paras tapa, sillä äänestystä voi
ohjata ja aika varmasti ohjaakin kilpailuvietti.
4 Korttien kehittelyprosessi ja testaus
4.1 Korttien ja ohjevihkon kehittelyprosessi
Ideamme yhdyssanakorttipelin kehittämisestä nousi esiin jo aivan Opettaja työnsä
tutkijana -kurssin ensimmäisellä kokoontumiskerralla marraskuun alussa. Halusimme
painottua suomi toisena kielenä -oppijoihin, joten lähdimme miettimään, mikä heille on
erityisen vaikeaa. Johana pystyi omasta kokemuksestaan sanomaan, että yhdyssanat
teettävät suomi toisena kielenä -oppijoille erityisesti vaikeuksia. Erityisen haasteen
yhdyssanojen opettelemiseen tuo nominatiivi- ja genetiivimuotoiset alkuosat, joiden
käyttöön ei ole suomen kielessä edelleenkään tarkkoja ja yleispäteviä ohjeita. Nominatiivija genetiivimuotoisten yhdyssanojen erottaminen puheestakin on todella hankalaa. Näin
ollen kuultujen yhdyssanojen kohdalla oikea kirjoitusasu voi olla epäselvä. Korttipelin
muotoon
päädyimme,
sillä
kortit
ovat
helppo
ja
monikäyttöinen
tapa
sanojen
yhdistämiseen. Suomen kieli on agglutinatiivinen kieli, joten tuntui luonnolliselta tehdä peli,
jossa muodostetaan yhdestä sanasta jotain uutta liittämällä sen yhteyteen toisia sanoja tai
muita sanan merkitystä muuttavia osia. Sanakorteissa keskiössä ovat juuri sanat, mikä
onkin tarkoitus yhdyssanojen muodostuksen kohdalla. Toki sanakortteja voi käyttää myös
aivan muuhun kuin yhdyssanojen tekemiseen.
Keksittyämme idean pelin kehittely jatkui tutkimussuunnitelman kirjoittamisen merkeissä.
Johana teki erittäin yksinkertaisen pelin prototyypin, jossa oli muutama sana ja myös yksi
N-kortti. Prototyypin avulla näytettiin tutkimussuunnitelman esittelyn yhteydessä muille
OTT-ryhmäläisille, miten peliä pelataan. Tutkimussuunnitelman esittely kerralta saatujen
kommenttien pohjalta lähdimme sitten kehittelemään varsinaista peliä sanakortteineen.
Mietimme paljon sanakorttien sisältöä ja sitä, miten nominatiivi- ja genetiivimuodot
saataisiin mahdollisimman järkevästi korttipelin osaksi. Ensin tarkoituksena oli, että
tekisimme kahdenlaisia kortteja, joissa toisissa olisi pelkkä nominatiivimuotoinen sana ja
toisissa genetiivivartalo. Päätimme kuitenkin lopulta, että on parempi, jos sekä
perusmuotoinen sana että sanan genetiivivartalo ovat samalla kortilla. Mietimme kylläkin,
että sekoittavatko eri muodot
pelaajia,
joten testauksen yhteydessä kysyimme
palautelomakkeessa asiasta. Toisaalta rinnakkaiset muodot voivat olla jopa hyvä, sillä
silloin niihin tulee kiinnitettyä huomiota ja samalla voi myös oppia eri sanojen
genetiivivartalot. Äidinkielisten kielenpuhujien osalta vartalot lisäävät kielitietoisuutta.
Ainoat
sanakortteista
genetiivimuotoinen
poikkeavat
alkuosa
kortit
voidaan
ovat
näin
muodostaa.
ollen
Korttien
N-kortit,
joiden
ulkomuoto
on
avulla
hyvin
yksinkertainen. Värivalinnoissa päädyimme pitkän keskustelun jälkeen valkoisiin (tai
pikemminkin harmahtaviin) kortteihin ja mustaan tekstiin. Vaihtoehtoina oli muitakin värejä
ja jossakin vaiheessa mietimme, että erilaiset kortit voisi värikoodata eri värein. Päätimme
kuitenkin lopulta, että mustavalkoiset kortit toimivat hyvin ainakin testivaiheessa. Tällä
tavoin saatoimme keskittyä kehittelemään pelin muita puolia.
Joulukuun alussa tapasimme pelin suunnittelun merkeissä ja jaoimme työt jouluksi.
Mielestämme on tärkeä, että sanapelilllä on konteksti. Tämä liittyy käyttöpohjaiseen
kielioppiin
ja
funktionaaliseen
kielenopetukseen.
Päätimme,
että kortteihin
tulee
yksittäisten sanojen teemoiksi koulumaailma, vapaa-aika ja koti, sillä halusimme, että
sanaston tasolla opetuskäyttöön tarkoitetusta pelistä ei muottoutuisi liian hankala.
Koulumaailmaan, vapaa-aikaan ja kotiin liittyvät sanat ovat kaikkien arkea lähellä, joten
sanasto on osaltaan varmasti tuttua. Toisaalta, jos sanoissa on ennestään vieraita sanoa,
ne voi parhaassa tapauksessa heti opittuaan ottaa käyttöön omassa arjessa. Hennaleenan
tehtävä oli keksiä joulun aikana sanat, jotka liittyisivät vapaa-aikaan ja kotiin, Johana keksi
sanat koulumaailmasta. Joulun jälkeen laitoimme keksimämme sanat yhteen ja totesimme,
että monet niistä liittyvät kaikkiin teemoihin. Hennaleena teki sen jälkeen lopullisen
päätöksen, mitkä sanat otetaan mukaan ja mitkä ei. Päätökset sanoista, jotka otimme
mukaan korttipeliin syntyi melko intuatiivisesti. Halusimme mukaan sanoja, jotka ovat
mahdollisimman konkreettisia ja paljon käytettyjä. Mukana on myös vähän abstraktimpia
sanoja. Etsimme internetistä sanastolistoja valitsemiimme teemoihin liittyen ja valitsimme
sieltä sanoja, jotka sopivat käyttötarkoitukseemme. Ennen lopullista päätöstä varmistimme
vielä, että jokaisen valittu sana sopii sekä yhdyssanan alku- että loppuosaksi. Samoin
varmistimme, että sanoista pystyi muodostamaan genetiivimuotoisia yhdyssanoja.
Halusimme myös, että sanat voisi yhdistää mahdollisimman monen muun korttipakassa
olevan sanan kanssa. Lopulta kortteja kasaantui yhteensä 200, joista 20 on N-kortteja ja
loput 180 sanakortteja.
Tammikuun lopussa tapasimme lounaan merkeissä ja katsoimme, missä mennään. Sanat
olivat nyt koossa. Pelasimme paperista nopeasti tehdyillä sanakorteilla siihen mennessä
keksittyjä yhdyssanapelin eri versioita ja yriteimme keksiä vielä muita vaihtoehtoisia tapoja
pelata sekä saada selville pelin mahdollisia ongelmakohtia.
16.2. tapasimme ennen peliryhmän kokoontumista ja päivitimme tilanteen. Päätimme, että
haluamme nyt panostaa ohjevihkoon ja seuraavan kuukauden aikana molemmat
keksisimme noin viisi uutta tapaa pelata peliä, josta voisimme sitten koota ohjevihkon.
Kuukauden kuluttua 16.3. tapasimme ennen kurssiryhmän kokoontumista, jolloin
molemmilla oli 3-5 erilaista tapaa pelata kortteja keksittynä. Esittelimme toisillemme,
millaisia ideoita olimme keksineet. Osa niistä oli todella samantyyppisiä (esim.
draamapeli). Samantyyppisistä ideoista kehittelimme yhdessä hyvän kompromissin.
Oikeastaan kaikista peli-ideoista, joita vain syntyi, kehittelimme lopulta jonkin pelattavan
version. Peli-ideoita kehittäessämme inspiraation lähteinä oli muut jo keksityt korttipelit.
Emme kuitenkaan halunneet kopioida pelejä, eikä useimpia pelejä toisaalta olisi
voinutkaan kopioida, joten kehitimme niitä yhdyssananmuodostukseen sopivaan suuntaan.
Annoimme mielikuvituksemme kukkia ja saimme myös kehiteltyä aivan uudenlaisia
pelitapoja. Peli-ideoiden kehittelemisen lomassa sai pelimme myös nimensä. Olimme
kehitelleet erilaisia pelitapoja ja keksimme antaa jokaiselle vaihtoehtoisille pelitavalle oman
nimen. Yhdyssanojen innovatiivisimman pelin nimeksi tuli Yhdyssananikkari ja siitä
huomasimme sitten nimetä koko pelin samalla nimellä, vaikka varsinaisesti kyseinen
pelitapa ei ole mitenkään muita pelitapoja erityisemmässä asemassa. Nimellä halusimme
korostaa sitä, että jokainen ihminen pystyy muodostamaan yhdyssanoja ja on näin
yhdyssananikkari.
Seuraava tapaaminen (31.3.) oli jälleen kerran lounaan merkeissä. Jaoimme töitä ja tällä
kertaa päätimme siitä, kuka kirjoittaa mitäkin peliraporttiin. Puhuimme myös siitä, millaisia
materiaaleja ja värejä käytämme pelin tekemiseen (harmahtavat kortit ja mustat kirjaimet
vahvistuivat) sekä missä ja kenen kanssa testataan. Halusimme testata sekä äidinkielisiä
suomen kielen puhujia että suomi toisena kielenä -oppijoita. Näin näkisimme, miten peli
toimii molempien kohderyhmien kanssa. Tapaamisen lopussa vielä keskustelimme
palautelomakkeesta - mitkä ovat meille tärkeät tiedot, mitä haluamme saada selville, millä
keinoilla. Pohdimme myös, onko esimerkiksi olennaista, että lomakkeessa kysytään
sukupuolta, ikää ja koulutusta. Päädyimme siihen, ettei meidän tarvitse sukupuolesta
kysyä ollenkaan, vaikka se tuntuu olevan palautelomakkeissa aika perinteinen kysymys.
Meille olennaiset kysymykset liittyvät pelaajan äidinkieleen sekä itse pelin kokemukseen.
Halusimme myös kysyä sanavartaloista, sillä meitä kiinnosti erityisesti äidinkielisten
puhujien aiemmat tiedot sanavartaloista. Näiden päätösten pohjalta Hennaleena laati
lyhyen ja mahdollisimman helpon palautelomakkeen, jonka Johana hyväksyi ennen
varsinaisia testauskertoja. Testauksesta ja palautteesta kerromme lisää luvussa 4.2.
Seuraavana (4.4.) pidimme
pikaetäpalaveri, joka koski varsinkin käytännöllisiä ja
teknillisiä seikkoja. Aloimme laatia Yhdyssanakorttipeli-raporttia. Sitä varten Hennaleena
perusti Google Docsiin tiedoston, joka mahdollisti helpon muokkauksen. Se mahdollisti
myös yhtäaikaisen kirjoittamisen siten, että kumpikin näkee, mitä toinen kirjoittaa. Aluksi
dokumentin käyttö vaati hieman opettelua. Muokkausominaisuudet eivät olleetkaan oikein
ja Johana ei päässyt muokkaamaan raporttia. Lopulta saimme kuitenkin homman haltuun.
Testaamisen
aloitimme
pääsiäisenä.
Hennaleena
testasi
yhdyssanapeliämme
sukulaistensa kanssa. Johana pääsi testaamaan peliä S2-kaverinsa kanssa 9.4. Ennen
sitä kuitenkin tapasimme vielä 8.4. kirjastossa. Hennaleena toi Johanalle pelin. Pidimme
pikapalaveri ja päätimme, että näemme samassa paikassa sunnuntaina 12.4. Niin
tapahtuikin. Tällöin vietimme päivän kirjastossa - kirjoitimme raporttia, kävimme
Hennaleenan sukulaisten antamaa palautetta läpi sekä valmistauduimme pedagogisen
tuotteen esittelyyn. Testauksesta ja palautteesta kerromme lisää luvussa 4.2.
Maanantaina 13.4. oli meidän vuoro esitellä pelimme OTT-kurssilla. Ennen tapaamista
tulostimme ohjevihkoprototyypin, jonka avulla muilla ryhmäläisillä olisi helpompi kuvitella,
miltä se fyysisesti näyttää. Opponenteilta ja muilta kurssilaisilta saimme esitelmän jälkeen
hyviä vinkkejä raportin kirjoittamiseen sekä mahdollisen pelin kehittämiseen. Lopuksi
testasimme kahta eri pelin versiota: Yhdyssanasotaa, jossa olivat myös N-kortit mukana
sekä Yhdyssananikkaria. Meillä oli käytössä tiimalasi ja toimimme molemmat tuomareina.
Pelaamisen jälkeen saimme äidinkielisiltä kurssilaisilta palautetta. Ajan puuteen vuoksi
emme jakanneet palautelomakkeita, vaan ihmiset kirjoittivat paperille, mitä mieltä he olivat
meidän
pelistämme.
Myös
kurssilaisten
testauksesta
ja
palautteesta
kerromme
seuraavassa luvussa 4.2 enemmän.
Viimeinen yhteinen työpäivämme oli 20.4. Maanantaipäivä kului raporttimme viimeistelyn
merkeissä. Kirjoitimme raporttiin viimeisiä kappaleita, korjasimme tekstiä sekä kävimme
raportimme kokonaisuudessaan läpi. Keskustelimme vielä viimeisistä peliin liittyviä
yksityiskohtia, kuten kohderyhmää. Viimeistelimme ohjevihkon lopulliseen muotoonsa.
4.2 Korttien testaus
4.2.1 Äidinkieliset suomen puhujat
Hennaleenan kontolle osui äidinkielisten suomen kielen puhujien testaaminen. Hyvä
tilaisuus testaamiseen osui pääsiäiseen, kun Hennaleena oli kotipaikkakunnallaan
vierailemassa vanhempiensa luona. Testaus tapahtui 15 hengen sukulaisporukalla. Kaikki
pelaajat olivat toisilleen tuttuja ja heillä on tapana pelata erilaisia pelejä kokoontuessaan.
Iältään testattavat henkilöt ovat seitsemästä ikävuodesta eläkeikäiseen. Valitettavasti
kaikki
pelissä
mukana
olleet
eivät
halunneet
antaa
palautetta,
joten
vanhin
palautteenantaja on 52-vuotias. Suurin osa palautteenantajista on vielä peruskoulussa.
Testaustilanteessa Hennaleena testasi vain yhtä pelivihkon pelitapaa, Yhdyssanasotaa
(ks. ohjevihko). Hennaleena itse toimi tilanteessa tuomarina. Testihenkilöt jakautuivat
itsenäisesti 3-4 hengen ryhmiin. Tuomari ja pelaajat itse kuitenkin katsoivat, että mikää
ryhmä ei ole lähtökohdiltaan muita huonompi esim. iän puolesta. Jokaisessa ryhmässä oli
yksi henkilö, joka oli vähintään peruskoulun käynyt. Muuten ryhmiä ei jaoteltu kuitenkaan
iän mukaan.
Pelin alussa päätettiin yhdessä, että aikaa yhdyssanojen keksimiseen on 3 minuuttia.
Samoin päätettiin, että jokaisesta sanasta saa yhden pisteen oli kyseessä sitten millainen
yhdyssanan tahansa. Jokainen ryhmä sai 20 korttia, joista muodostaa yhdyssanoja.
Mukana jaetuissa korteissa olivat myös N-kortit. Kolmen minuutin kuluttua tuomarina
toiminut Hennaleena kysyi jokaiselta pelaajaryhmältä vuorotellen, millaisia yhdyssanoja he
olivat keksineet. Tuomarina hän päätti, mitkä yhdyssanat lopulta hyväksytään pisteen
arvoisiksi. Yhdyssanojen hyväksyminen ei ollut kuitenkaan mitenkään yksioikoista ja välillä
pelaajat saivat itse päättää hyväksytäänkö jotain yksittäistä yhdyssanaa. He myös
tarkistivat ahkerasti googlaamalla löytyykö heidän keksimälleen yhdyssanalle yhtään
hakutulosta. Testaus kesti n. 45 minuuttia ja sinä aikana Yhdyssanasotaa ehdittiin pelata
kaksi kertaa. Suurin osa ajasta kului keksittyjen yhdyssanojen hyväksymiseen liittyviin
keskusteluihin. Toisaalta keskustelu ajautui välillä riitatilanteisiin, mutta se liittyi kuitenkin
koko ajan itse aiheeseen, joten se ei haitannut.
Toinen testauskerta äidinkielisillä suomen puhujilla oli työmme käsittelykerta OTT-kurssilla.
Tällöin olimme paikalla molemmat. Pelaajina toimivat kurssilaiset ja itse toimimme
tuomareina. Pelasimme kahta eri pelivihkon peliä, Yhdyssanasotaa ja Yhdyssananikkaria.
Ryhmäläiset muodostivat neljä n. 4 hengen ryhmää. Ensin pelasimme Yhdyssanasotaa.
Jaoimme jokaiselle pelaajaryhmälle 20 korttia. Päätimme yhdessä, että jokaisesta
käyttöön vakiintuneesta yhdyssanasta saa 1 pisteen ja pidemmistä sanoista 2
pistettä. Mukana olivat myös N-kortit, joita jokaiselle ryhmälle tuli sattumanvaraisesti.
Aikaa yhdyssanojen keksimiseen annoimme n. 3 minuuttia. 3 minuutin jälkeen jokainen
ryhmä luki yhdyssanansa ääneen. Tuomareina päätimme, mitkä yhdyssanat oikeuttivat
pisteisiin. Hyväksyttävien yhdyssanojen suhteen tuli myös kurssilaisten kanssa väittelyä,
mutta pääsimme lähes jokaisen kyseenalaisen yhdyssanan kohdalla yksimielisyyteen.
Lopulta aika alkoi käydä vähiin, joten keskustelu oli pakko keskeyttää, jotta ehtisimme
pelata myös toista versiota pelin käyttötavoista.
Yhdyssanannikkaria pelasimme samoissa ryhmissä kuin Yhdyssanasotaa. Jokaiselle
ryhmälle jaettiin 10 korttia, joista heidän täytyi keksiä uusi yhdyssana. Aikaa keksimiseen
annoimme 3 minuuttia. Kun aika oli kulunut loppuun, jokainen ryhmä luki yhdyssanansa
ääneen ja kertoi yhdyssanalle keksimänsä selityksen. Lopuksi ryhmäläiset saivat
äänestää, minkä ryhmän yhdyssana selityksineen oli heidän mielestään paras. Tämän
pelin suhteen tuomarointi ei ollut ongelma, sillä tuomareita ei sinänsä tarvittu muuhun kuin
jakamaan kortit ja ottamaan aikaa.
Molempien äidinkielisten testiryhmien palautteesta on koottu pääasiat yhteen luvussa
4.3.1.
4.2.2 Suomi toisena kielenä puhujat
Päätimme, että Johana testaa yhdyssanapeliämme hänen suomea toisena kielenä
puhuvan kaverinsa kanssa. Virossa syntynyt viroa äidinkielenään puhuva ystävä on
opiskellut suomen kieltä yhteensä yhdeksän vuotta, josta kolme Helsingin yliopistossa
suomen kielen ja kulttuurin laitoksella, kuten Johanakin. 27-vuotiaalla naisella on
suomalainen puoliso, jonka kanssa hän puhuu suomea. Naisen suomen kielen taitotaso
on Johanan oman arvion mukaan C1.
Johana ja virolainen tapasivat Helsingin kahvilassa Kalliossa. Ensiksi he keskustelivat
pelistä ylipäätään. Johana selitti kaverilleen, miksi ja miten päädyimme pelin tekemiseen ja
millaisia eri pelitapoja olemme keksineet. Molemmat totesivat, että yhdyssanat ovat
todellakin ulkomaalaisille vaikeita. Keskustelut sivusivat myös sitä, kuinka vaikea eiäidinkielisellä on kuulla suomalaisen puheesta, sanooko hän ensimmäisen sanan jälkeen
“n” vai eikö sano. Keskustelun jälkeen Johana testasi ystävänsä kanssa kahta eri tapaa
pelata peliä.
Ensimmäinen peleistä oli Yhdyssanasota, jossa pelin alussa jaetaan jokaiselle pelaajalle
sama määrä kortteja ja päätetään käytetäänkö vain perusmuotoisia vai myös genetiivissä
olevia sanoja. Tässä tapauksessa päädyttiin siihen, että otetaan mukaan myös
genetiivissä olevia sanoja, koska molempien suomen kielen taso on erittäin hyvä.
Molemmat pelaajat toimivat myös tuomareina, jonka lisäksi käytettiin googlea. Aikaa ei
tullut mitattua ollenkaan, sillä kyseessä ei ollut niinkään kilpailu, vaan pikemminkin yritys
saada selville, miten peli ylipäätänsä S2-puhujan näkökulmasta toimii. Molemmat pelaajat
muodostivat niin monta merkityksellistä ja käyttöön vakiintunutta yhdyssanaa kuin
keksivät.
Toinen testattu pelitapa oli Yhdyssanamato. Jokaiselle pelaajalle annettiin kymmenen
korttia ja pöydän keskelle laitettiin yksi kortti niin, että molemmat näki, mitä siinä lukee.
Pelaaja, joka aloitti, keksi sanalle omia kortteja käyttämällä joko etu- tai jatko-osan niin,
että tuloksena olisi merkityksellinen ja käyttöön vakiintunut yhdyssana. Toinen pelaaja
jatkoi valitsemalla omista korteista sellaisen sanan, joka täyttäisi taas edellisen pelaajan
laittamaa sanaa. Tällä tavalla jatkettiin niin pitkään kuin oli mahdollista.
Pelien jälkeen kaveri antoi suullisen palautteen yhdyssanakorttipelistä sekä täytti
tulostetun palautelomakkeen (palautelomakkeen malli liiteenä 3.) Palautetta käsitellään
erikseen seuraavassa 4.3.2 S2-puhujat - palaute -nimisessä kappaleessa.
Saimme toiseksi S2-testaukseksi ainutlaatuisen mahdollisuuden testata peliämme
kahdella
maahanmuuttajien
valmistavan
(MAVA)
koulutuksen
ryhmällä
Stadin
ammattiopistossa. MAVA-koulutus on tarkoitettu sellaisille peruskouluiän ylittäneille
nuorille
ja
aikuisille
maahanmuuttajille,
jotka
eivät
ole
suorittaneet
Suomessa
ammattiopintoja. Koulutus vahvistaa maahanmuuttajan kielellisiä ja muita valmiuksia
ammatillisiin opintoihin siirtymistä varten. Koulutus sopii opiskelijalle, jonka suomen kielen
taito ei ole vielä riittävä ammatillisiin opintoihin. Oppijat testatuissa MAVA-ryhmissämme
ovat vuoden aikana opiskelleet suomen kieltä sekä muita aineita ja heidän tavoittelema
suomen kielen taso on B.1. Käytännössä kuitenkin opiskelijoiden kielen taso liikkuu
tasojen A.2 ja B.2 välissä.
Pelin testaukseen osallistui 11 henkilöä toisesta MAVA-ryhmästä ja 12 henkilöä toisesta
ryhmästä. Pelitunnit kestivät molemmissa tapauksissa kokonaisuudessaan noin 45
minuuttia. Aluksi puhuttiin ylipäätänsä siitä, mitä yhdyssana on ja annettiin esimerkkejä.
Suurelle osalle opiskelijoista ei ollut termi “yhdyssana” tuttu, mutta konkreettisten
esimerkkien avulla he kuitenkin ymmärsivät, mistä on kyse.
Tämän jälkeen opiskelijoita jaettiin ryhmiin. MAVA-opiskelijoiden kanssa pelattiin helppoa
Yhdyssanasota -pelin versiota, jossa ihmisiä jaettiin noin kolmen hengen ryhmiin ja
jokaiselle ryhmälle annettiin 30 korttia. Päätettiin, että käytetään vain perusmuotoisia
sanoja, koska peli on näin ryhmäläisille helpompi. Pelin tuomareina toimi Johana, ryhmän
opettaja sekä suomi toisena kielenä -opettajaharjoittelija. Tuomareiden tehtävänä oli
katsoa aikaa ja hyväksyä osallistujien keksimät yhdyssanat. Se osoittautui erittäin
käteväksi, koska joissain tapauksissa oli tuomarin rooli erittäin haastava ja vastuu iso.
Siksi oli hyvä, jos sanoista voidaan keskustella muiden tuomareiden kanssa. Opiskelijoilla
oli vähän aikaa tutustua kortteihin ja kysyä pelistä. Sen jälkeen alkoi aika ja ryhmien piti
kymmenessä minuutissa keksiä mahdollisimman paljon merkityksellisiä ja käyttöön
vakiintuneita yhdyssanoja niin, että jokainen kortti käytetään vain kerran ja yhdyssanat
muodostetaan pöydälle niin, että myöhempi tarkistus on mahdollinen. Loppujen lopuksi
tuomareiden kanssa hyväksyttiin myös sellaisia yhdyssanoja, jotka eivät ole käyttöön
vakiintuneita, mutta jotka ovat kuitenkin mahdollisia. Molemmille ryhmille jouduttiin
kymmenen minuutin jälkeen antamaan vielä lisäaikaa. Pelaajaryhmä, joka oli keksinyt
eniten yhdyssanoja, voitti.
Kuten sanottu, MAVA-ryhmäläisten kanssa päädyttiin siihen, että jätetään N-kortit
kokonaan pois, koska se pelistä tekisi turhaan vaikeaa heille. Näin ollen sanakortteille
jäivät nyt joissain tapauksissa vähän epäloogisesti kirjoitettuina sanojen vartalot, mutta se
ei näyttänyt mitenkään opiskelijoita häiritsevän. Pari ihmistä kysyi asiasta ja tyytyi
vastaukseen suomen kielen sanojen vartaloista, joista he ovat jo melkein kaikki kuitenkin
kuulleet. Arvelimme, että sanavartaloiden näkyvyydellä voi olla hyvä pedagoginen
tarkoitus. Tämän oletuksemme vahvisti myös MAVA-ryhmäläisten opettajana toimiva
kokenut S2-opettaja.
Pelin jälkeen kerättiin molemmilta ryhmiltä palautetta palautelomakkeiden avulla (ks. liite
3). Palaute käydään erikseen läpi seuraavassa luvussa 4.3.2.
4.3 Palaute
4.3.1 Äidinkieliset suomen puhujat
Ensimmäisellä
testauskerralla
Hennaleena
sukulaisten
keskuudessa
testatuista
äidinkielisistä suomen kielen puhujista 11 henkilöä antoi palautetta. Testauksesta saadun
palautteen mukaan suurimman osan mielestä peli oli hyödyllinen ja hauska. Kukaan ei
pitänyt peliä tarpeettomana tai tylsänä. Se huomasi myös pelatessa. Kaikki pelissä
mukana olleet olivat todella keskittyneitä yhdyssanoja keksiessään ja innostus oli hyvin
nähtävissä.
Helppo-vaikea-akselilla
vastaajat
pitivät
peliä
vaikeana.
Osa
palautteenantajista ei ollut tosin tähän lomakkeen kohtaan vastannut. Suurin osa oli
vastannut myös kysymykseen “ovatko yhdyssanat sinulle hankalia?” lomakkeen
vaihtoehdoista “joskus”. Vain kahdessa palautteessa oli vastauksena “ei koskaan”. Myös
sitä, että pelissä piti tehdä yhdyssanoja sekä perusmuotoisista että genetiivimuotoisista
alkuosista, piti osa hankalana. Vain vajaa puolet palautteen antajista ei pitänyt sitä
hankalana. Yhdyssanat eivät siis näyttäisi olevan itsestäänselvyys testatuille henkilöille.
Pelin avulla yhdeksän oppi jotain uutta. Kaikki testatut ja palautetta antaneet henkilöt
pelaisivat peliä uudestaan.
Palautelomakkeen kysymyksiin sanavartaloista tuli sekalaisia vastauksia. Vanhimmat
pelaajat olivat huomanneet, että suomen kielessä perusmuotoinen sana ei ole aina sama
kuin sanavartalo. Peruskoulun 1.-7. luokkalaisista kukaan ei tiennyt sanojen eri vartaloista.
Testausryhmän lukiolainen jo kuitenkin oli asiasta tietoinen.
Palautelomakkeen valmiiden kysymysten lisäksi pelin arvostus nousi esiin myös vapaassa
kommenttiosuudessa. Tuomaroinnin hankaluuteen oltiin kiinnitetty huomiota: “Tosi hyvä
peli, kunhan oikeista sanoista päästään selvyyteen”. Kommentti “Hyvä peli. En tosin
suosittele peliä pelattavaksi sukulaisten kesken.” viittaa myös mitä luultavimmin
tuomaroinnin hankaluuteen ja siihen, kuinka helposti tuomaroinnin suhteen syntyy riitoja.
Palautteesta ei selviä onko sukulaisuus huono siksi, että sukulaisten kanssa syntyy
helpommin riitoja kuin muiden vai että sukulaissuhteiden säilyminen voi olla vaarassa.
Testaajan näkökulmasta testaus meni hyvin. Tuomarointiin kuluvaa aikaa ei kuitenkaan
osannut arvioida ennalta. Olisikin hyvä, jos ihmistuomarin lisäksi pystyisi varmistamaan
jostakin
luotettavasta
lähteestä,
mitkä
yhdyssanat
ovat
vakiintuneet
käyttöön.
Kielitoimiston sanakirja voisi toimia hyvin, mutta sekin vaatisi testauksen. Toisaalta
testatessa yhteinen keskustelu yhdyssanoista oli yllättävän hedelmällistä. Eikä senkään
arvoa pidä väheksyä. Peliä testattaessa huomasi, että nuorin testattava, joka oli vasta
ensimmäisellä luokalla koulussa, oli ehkä vähän liian nuori. Tosin yhtenä ryhmän jäsenenä
hän toimi oikein mallikkaasti. Vakiintuneiden yhdyssanojen keksijänä hän ei ehkä ollut
parhaimmillaan, mutta uusien mielikuvituksellisten yhdyssanojen keksijänä hän ja muut
peruskoulun alaluokkalaiset olivat todella taitavia. Kokonaisuutena voitaisiin kuitenkin
sanoa, että peli “toimii myös suomenkielisten kesken” ja peli “auttaa oppimaan erin ikäisiä
ihmisiä”, kuten eräät testatut kirjoittivat.
Toisella äidinkielisten testauskerralla pelaajat saivat antaa palautetta vapaasti ilman
palautelomaketta. Palautteista nousi voimakkaimmin esiin pelin hauskuus. Peliä pidettiin
myös hyvänä tapana käydä läpi yhdyssanoihin liittyviä hankaluuksia. Palautteenantajat
olivat myös huomanneet pelin soveltuvuuden argumentaation harjoittelussa ei vain
yhdyssanojen
harjoittelussa.
Pelin
katsottiin
soveltuvan
hyvin
aikuisille
suomea
äidinkielenään puhuville. Ongelmakohtia pelissä palautteenantajien mielestä olivat
tuomaroinnin vaikeus ja hieman epäselvät peliohjeet. Samoin kuin aiemmallakin
testauskerralla pelaajien innostus ja keskittyminen olivat selvästi nähtävissä. Pelasimme
kahta eri peliversiota yhteensä n. 45 minuuttia ja aika kului todella nopeasti ja oli loppua
kesken. Vaikka tuomarointi aiheutti jälleen keskustelua ja väittelyä, pelaajat olivat
lopettaessa hyvällä tuulella. Pienet väittelyt voivat jopa piristää päivää.
4.3.2 Suomi toisena kielenä -puhujien palaute
Yhteensä suomi toisena kielenä -puhujilta saatiin palautetta neljältätoista testatulta.
Palautelomakkeen lisäksi monet heistä antoivat myös suullista palautetta tai kommentoivat
peliä testauksen aikana. Palautetta saatiin sekä Johanan ystävältä että kahdelta Stadin
ammattiopiston MAVA-ryhmältä, joiden kanssa peliä testattiin. Palautteet käsitellään tässä
kappaleessa erikseen, koska pelitilanteet olivat keskenään erilaisia ja myös S2-puhujien
suomen kielen taso on eri.
27-vuotias yliopistolta kohta valmistuva virolainen nainen, joka on opiskellut suomen kieltä
9 vuotta, totesi että yhdyssanat ovat hänelle erittäin vaikeita ja että vaikka hänen kielen
tasonsa on erinomainen, yhdyssanoissa hän tekee edelleen virheitä. Hänen mielestään
“pelin idea on hyvä,
mutta jonkun pitää osata päättää keksityn yhdyssanan
olemassaolosta”. Peliä olisi “ehkä helpompi pelata silloin, kun sanoja on vähemmän.” Hän
kuitenkin haluaisi pelata uudestaan ja koki, että on pelin avulla oppinut jotain uutta. Hän
piti molemmista pelin versiosta, joita testauksessa ehdittiin pelata, sekä muista pelin
variaatioista, josta Johana hänelle kertoi.
MAVA-ryhmäläisille antamaamme palautuslomaketta hieman muokattiin niin, että
kokonaan
pois
jäi
kysymys:
“Pelissä
piti
tehdä
sekä
perusmuotoisissa
genetiivimuotoisista sanoista yhdyssanoja. Tekikö se pelaamisen hankalaksi? Kyllä
että
/ Ei”.
Syynä siihen oli se, että MAVA-ryhmien kanssa käytettiin vain sanoja perusmuodossa eli
kysymys olisi heidän kohdallaan epälooginen ja harhauttava. Muut kysymykset
lomakkeessa olivat samoja kuin muille jakamissa lomakkeissa.
MAVA-ryhmäläiset selvästi pitivät pelistä (“oli hauska pelata”, “se oli hyvä peli”, “kiitos
pelistä”, “se oli todella mielenkiintoinen”, “kiitos opettajalle”, “peli on mahtava”, “haluaisin
pelata uudelleen” jne.). Kaikki myös ymmärsivät, mitä pelillä haetaan ja onnistuivat
tehtävissään erittäin hyvin. Lisäksi saatiin vinkkejä, joita voidaan pohtia ja hyödyntää pelin
jatkokehittelyssä: “jos korteilla olisi kuvia, olisi helpompi muistaa sanoja”, “parempi olisi
pelata
vain
kahdessa
ryhmässä
tai
suomalaisten
opiskelijoiden
kanssa,
näin
harjoittelisimme kieltä enemmän”, “sanoja oli vähän vaikea rakentaa, koska suurta osaa
niistä en ole koskaan kuullut”, “mahdollisia yhdyssanoja oli liian vähän”. Testaajat olivat
todella positiivisesti yllättyneitä, että opiskelijat ottivat kantaa myös pelin opetusvälineenä:
“peli auttaa hyvin maahanmuuttajia opiskelemaan suomen kieltä”, “luulen, että sellainen
peli on tärkeä opiskelun kannalta” tai “tykkään pelistä, koska opin uusia sanoja”.
Testaus osoitti, että tuomarin rooli pelattaessa on hyvin keskeinen, mutta samalla ison
vastuun takia (tuomari päättää hyväksytäänkö keksityt yhdyssanat) vähän liiankin
haastava. Meistä yksi hyvä ratkaisu siihen voisi olla se, että joko etsitään sanoja vaikka
sanakirjan tai googlen avulla, tai tuomareita (opettajia) voi olla pelitilaisuudessa enemmän
kuin yksi. Niin toimittiin MAVA-ryhmäläisten kanssa ja se osoittautui erittäin käteväksi. Oli
hyvä, keskustella sanoista muiden tuomareiden kanssa ja tehdä sen jälkeen päätös
yhdessä.
Ylipäätänsä voidaan siis todeta, että pelitilanteet ovat onnistuneet ja testaus meni kaikin
puolin hyvin. Opiskelijat kokivat, että peli on hauska ja hyödyllinen, vaikka se olikin
joidenkin mielestä vaikea. Monet myös samalla totesivat, että vaikea on vain hyvää, koska
näin oppii paremmin. Olemme erittäin iloisia, että peli on nyt testattu ja tiedämme, että se
sopii erittäin laajalle skaalalle käyttäjiä (A2-äidinkielen taso).
5 Lopuksi
Tässä
raportissa
olemme
kertoneet
kehittämästämme
yhdyssanakorttipelistä
Yhdyssananikkari. Olemme valottaneet pelimme teoreettista taustaa yhdyssanojen ja
pelillisyyden osalta. Olemme kirjoittaneet pelin sisällöstä, tarkoituksesta, kohderyhmästä ja
käytöstä. Samoin olette päässeet tutustumaan pelin kehittelyprosessiin ja eri ryhmien
testaustuloksiin. Tärkein kuitenkin kaikesta on itse lopullinen tuote Yhdyssananikkari-peli
kortteineen ja ohjevihkoineen. Puoli vuotta sitten syntynyt idea yhdyssanoihin liittyvästä
pelistä alkaa olla konkretiaa. Kortteja olemme saaneet jo pitää kädessä ja oikeasti käyttää
käyttötarkoituksessaan. Ohjevihko on edelleen vain digitaalisessa muodossa, mutta
sisältönsä puolesta se on tulostettavissa milloin vain.
Prosessi on ollut pitkä ja välillä edistystä on tapahtunut vähän liian hitaasti. Omaa
korttipeliä kehitellessä on joutunut miettimään, mitä opetuskäyttöön tarkoitetun pelin
tekeminen oikeasti vaatii. Ei riitä, että kirjoittaa muutaman sanan paperille, leikkaa ne irti ja
alkaa yhdistämään niitä yhdyssanoiksi. Jotta pelissä olisi jokin järki ja logiikka, on myös
mietittävä, millaisia sanoja valitsee, millainen on korttien ulkoasu, millaiset pelitavat ovat
mielekkäitä, mikä on kohderyhmä ja niin edelleen. Eikä ole edelleenkään varmaa, että peli
oikeasti toimii. Toki testaus viittaa siihen suuntaan, että peli on hauska ja hyödyllinen ja
sen avulla todella opitaan jotain, mutta varmuus syntyy vasta, kun peliä on pelannut
tarpeeksi monta kertaa. Testauksen yhteydessä on myös noussut esiin heikkouksia, joita
korttipeliimme liittyy. Tuomarointi erityisesti on jokaisella testauskerralla ryhmän kielitaidon
tasosta riippumatta noussut ongelmalliseksi, sillä tuomarikaan ei tiedä kaikkia suomen
kielen yhdyssanoja. Avuksi voi toki ottaa Kielitoimiston sanakirjan tai muun vastaavan,
mutta täyteen yksimielisyyteen yhdyssanojen vakiintuneisuuden suhteen tuskin koskaan
päästään. Toivokaamme siis, että yhdyssanojen hyväksymiseen liittyvät keskustelut
voisivat olla myös tilaisuus oppia uutta yhdyssanoista.
Korttipeliämme olisi melko helppo lähteä kehittämään entisestään. Sanaston tasolla
korttipeliä voitaisiin laajentaa lisäämällä korttipakkaan sanoja eri teemoihin liittyen.
Tavallisten nominien lisäksi sanaston tasolla korttipakkaan voisi liittää erillisen pakan
kortteja adverbeista ja pikkusanoista, kuten etu, ylä, loppu. Ne ovat kuitenkin aika yleisiä
yhdyssanojen yhdysosia. N-korttien lisäksi myös yhdysviiva-kortin voisi lisätä peliin. Näin
päästäisiin käsiksi myös yhdysviivaan liittyviin oikeinkirjoitussääntöihin. Korttien väriin
liittyen olemme saaneet palautetta ja monet ovat sanoneet, että heidän mielestään värit
olisivat hyvä visuaalinen keino helpottamaan yhdyssanojen rakenteen hahmottamisessa.
Ehkä valitsemamme musta ja valkoinen eivät olleet paras mahdollinen valinta korttien
väriteemaksi. Värejä olisi hyvä pohtia viimeistään siinä vaiheessa, jos lähdemme viemään
peliämme julkaistavaksi.
Kokonaisuutena pelin tekeminen on ollut erittäin opettavaista. Välillä on toisen ideat
meinanneet loppua, mutta onneksi silloin on ollut vierellä pari, joka pursuaa uusia ideoita.
Toisaalta myös muut OTT-kurssilaiset ovat olleet korvaamaton apu pelin kehittelyssä.
Emme tiedä tulemmeko enää koskaan tekemään peliä yhtä suurella panostuksella. Nyt
voimme kuitenkin ylpeinä sanoa, että olemme pelintekijöitä.
LÄHTEET:
Eerola, Tarja (2010): Abiturienttien yhdyssanataidot osittaissanelutestillä mitattuna. Pro
gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Humanistinen tiedekunta. Kielten laitos.
Hakkarainen, Kai (2006): Kollektiivinen älykkyys. Esitelmä. Viitattu 10.4.2015.
http://www.helsinki.fi/science/networkedlearning/material/KaiHakkarainenKollektiivinen.pdf
Iso suomen kielioppi. http://scripta.kotus.fi/visk/etusivu.php Viitattu 11.4.2015.
Kielitoimiston ohjepankki. http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/. Viitattu 10.4.2015.
Koivisto, Vesa (2013): Suomen sanojen rakenne. Suomalaisen kirjallisuuden seura.
Helsinki.
Kolehmainen, Taru (2011): Nominatiivi vai genetiivi yhdyssanan alussa? – Kielikello
2/2011.
Lamminpelto, Riina (2014): Yhdyssanojen opettaminen peruskoulussa: tutkielma
oppikirjois- ta ja opettajien näkemyksistä. Maisteritutkielma. Jyväskylän yliopisto.
Humanistinen tiedekunta. Kielten laitos.
Saarenpää, Hannamari (2009): Johdatusta oppimispelien ja pelaamalla oppimisen
maailmoihin. Viitattu 20.4.2015. http://pelitieto.net/.
Vainio, Juha (9.4.2015): Leikkiikö ystäväsi kielipoliisia? Tämä tieto saa virheesi
näyttämään kovin pieneltä. Kainuun Sanomat. Viitattu 10.3.2015.
http://www.kainuunsanomat.fi/kainuun-sanomat/kotimaa/leikkiiko-ystavasi-kielipoliisia-tama-tieto-saavirheesi-nayttamaan-kovin-pienelta/
Ylikulju, Marja 2004: Helppoja ja vaikeita yhdyssanoja. – Kielikello 1/2004.
LIITE 2
SANAT:
aamu
aika
aja
aine
ainee
ammatti
ammati
aste
astee
asunto
asunno
aurinko
auringo
auto
avustaja
bussi
elokuva
haku
hau
hallitus
hallitukse
halli
harrastus
harrastukse
hiihto
hiihdo
housu(t)
housuje
huolto
huollo
huone
huonee
ryhmä
hylly
häkki
häki
ilma
ilta
illa
jalka
jala
joulu
juhla
juoksu
järjestö
järjestelmä
jää
kanslia
kauppa
kaupa
kausi
kaude
kaveri
keinu
kellari
kello
kengät
kenkie
kenttä
kentä
kerho
keskus
keskukse
kesä
kevät
kevää
kiekko
kieko
kieli
kiele
kilpailu
kirja
kirjasto
kissa
kiusaaja
tila
koe
kokee
koira
kokous
kokoukse
kone
konee
kori
kortti
koulu
koulutus
korti
koulutukse
koti
kodi
kunta
kunna
vanhemmat
vanhempie
kuukausi
kuukaude
kuva
kynä
käsi
käde
kävely
käynti
käynni
laitos
laitokse
lamppu
lampu
lasi
laukku
lauku
lause
lausee
lauta
lauda
lehti
lehde
leikki
leiki
leiri
lento
lenno
liikenne
liikentee
liikunta
liikunna
linja
lippu
lipu
loma
luistelu
lukio
luokka
luoka
luonto
luonno
maa
maasto
maksu
matka
matto
mato
neuvonta
neuvonna
numero
nuotio
näyte
näyttee
ohjaaja
ohje
ohjee
ompelu
opas
oppaa
opettaja
opetus
opetukse
opinnot
opintoje
opiskelija
opisto
oppi
opi
pallo
palvelu
peli
piano
piha
pilvi
pilve
polku
polu
asia
puisto
purje
purjee
pussi
puutarha
pyörä
päivä
pöytä
pöydä
raha
rakennus
rakennukse
ranta
ranna
ravintola
rehtori
sivu
retki
retke
rulla
ruokailu
ruoka
ruoa/ruua
sade
satee
sali
sana
sihteeri
silmä
soitto
soito
sukset
suksie
sulka
sula
suunnitelma
syksy
syntymä
taito
taio
takki
taki
talvi
talve
tanssi
tasku
taso
tauko
tauo
tehtävä
tennis
tennikse
terveys
terveyde
tieto
tiedo
toveri
tuki
tue
tuli
tule
tunti
tunni
tuoli
työ
urheilu
valmentaja
valo
vapaa
varjo
vaunu
vene
venee
tapahtuma
vesi
vede
vihko
viikko
viiko
virasto
viulu
vuosi
vuode
väline
välinee
ääni
ääne
tauko
tauo
pää
väli
tunto
tunno
LIITE 3
Anna palautetta pelistä. Rastita tai ympyröi haluamasi vaihtoehto. Voit myös kysyä apua,
jos et ymmärrä jotakin kohtaa lomakkeesta.
Taustatiedot
Ikä _________
Koulutus
Peruskoulu, luokka _______
Lukio
Ammattikoulu
Yliopisto
Ammattikorkeakoulu
Äidinkieli
Suomi
Joku muu, mikä ____________________
Kuinka pitkään olet opiskellut suomea? ________________
Peliin liittyvät kysymykset
Ovatko yhdyssanat sinulle hankalia?
Kyllä
Joskus
Ei koskaan
En osaa sanoa
Oliko peli jotakin seuraavista vastakohdista (voit valita useamman vaihtoehdon)
hyödyllinen /
tarpeeton
hauska
/
tylsä
helppo
/
vaikea
Opitko pelin avulla jotain uutta?
Kyllä
/
Ei
?
Pelaisitko peliä uudelleen?
Kyllä
/
Ei
Pelissä piti tehdä sekä perusmuotoisissa että genetiivimuotoisista sanoista
yhdyssanoja. Tekikö se pelaamisen hankalaksi?
Kyllä
/
Ei
Tiesitkö, että suomen kielen sanoilla on erilaisia vartaloita, esim. genetiivivartalo?
Kyllä
/
Ei
Seuraavaksi voit vapaasti kommentoida peliä!
___________________________________________________________________________
___________________________________________________________________________
___________________________________________________________________________
___________________________________________________________________________
___________________________________________________________________________
___________________________________________________________________________
___________________________________________________________________________
___________________________________________________________________________
___________________________________________________________________________
___________________________________________________________________________
Kiitos, kun osallistuit!
LIITE 4
Taulukko saadusta palautteesta
palautteen
antaja
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
ikä
27
24
52
7
28
11
10
10
17
13
13
13
23
33
37
25
35
39
48
54
40
53
29
49
28
28
55
30
42
33
53
25
19
44
koulutus
yliopisto
ammattikoulu
ammattikoulu
peruskoulu, luokka 1
yliopisto
peruskoulu, luokka 4
peruskoulu, luokka 4
peruskoulu, luokka 3
lukio
peruskoulu, luokka 7
peruskoulu, luokka 7
peruskoulu, luokka 7
lukio
lukio
lukio
ammattikoulu
ammattikorkeakoulu
ammattikorkeakoulu
ammattikorkeakoulu
ammattikoulu
ammattikorkeakoulu
yliopisto
yliopisto
ammattikorkeakoulu
ammattikoulu
ammattikoulu
yliopisto
yliopisto
ammattikoulu/ lukio
yliopisto
yliopisto
ammattikoulu
ammattikoulu
ammattikoulu
ammattikoulu
äidinkieli
viro
suomi
suomi
suomi
suomi
suomi
suomi
suomi
suomi
suomi
suomi
suomi
arabia
arabia
joku muu
venäjä
espanja
venäjä
venäjä
viro
ranska
venäjä
espanja
kiina
joku muu
hausa
venäjä
venäjä
arabia
venäjä
espanja
venäjä
azeri
ukraina
venäjä
suomen
kielen
opinnot
vuosina
9
2
2,5
2
1
2
2
2
2
4
2
4
2
2
2
2
2
1,5
2,4
Ovatko
yhdyssanat
hankalia?
Kyllä
ei koskaan
joskus
en osaa sanoa
joskus
joskus
joskus
joskus
ei koskaan
ei koskaan
joskus
joskus
joskus
ei koskaan
joskus
joskus
joskus
joskus
joskus
ei koskaan
ei koskaan
joskus
joskus
joskus
joskus
joskus
joskus
joskus
joskus
joskus
en osaa sanoa
Kyllä
joskus
joskus
joskus
hyödyllinen/
tarpeeton
hyödyllinen
hyödyllinen
hyödyllinen
hyödyllinen
hyödyllinen
hyödyllinen
hyödyllinen
hyödyllinen
hyödyllinen
hyödyllinne
hyödyllinen
hyödyllinen
hyödyllinen
hyödyllinen
hyödyllinen
hyödyllinen
hyödyllinen
hyödyllinen
hyödyllinen
hyödyllinen
hyödyllinen
hyödyllinen
hauska/
tylsä
hauska
hauska
hauska
hauska
hauska
hauska
hauska
hauska
hauska
hauska
hauska
hauska
hauska
hauska
hauska
hauska
hauska
hauska
hauska
hauska
hauska
hauska
hauska
hauska
hauska
hauska
hauska
hyödyllinen/tarpeeton
hauska
hyödyllinen
hauska
hyödyllinen
hyödyllinen
hauska
hauska
helppo/
vaikea
vaikea
vaikea
vaikea
helppo
helppo
vaikea
vaikea
vaikea
helppo
vaikea
vaikea
vaikea
vaikea
vaikea
Opitko
jotain
uutta?
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
ei
ei
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
ei
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
ei
vaikea
helppo
kyllä
kyllä
kyllä
Pelaisitkö
peliä
uudestaan?
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
ei
ei
kyllä
kyllä
ei
kyllä
kyllä
kyllä
ei
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
ei
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
Tekivätkö
sanavatalot
pelistä
hankalan
pelata?
kyllä
ei
kyllä
ei
kyllä
kyllä
ei
ei
ei
kyllä
ei
Tiesitkö,
että
sanoilla
on eri
vartaloita?
kyllä
kyllä
kyllä
ei
kyllä
ei
ei
kyllä
ei
ei
ei
ei
kyllä
ei
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä
ei
kyllä
ei
kyllä
kyllä
kyllä
ei