1. No category

Ammatillisen kouluttajan
työkalupakki
Vinkkejä maahanmuuttajataustaisen opiskelijan opettamiseen
Sisällysluettelo
1 Selkokieli ammatillisen kouluttajan työvälineenä ................................................................................................ 1
2 Käytännön vinkkejä ............................................................................................................................................. 3
2.1 Suullinen viestintä - puhuminen ................................................................................................................... 3
2.2 Kirjallinen oppimateriaali ............................................................................................................................. 5
2.3 Havainnollistaminen..................................................................................................................................... 9
2.4 Ymmärtämisen varmistaminen................................................................................................................... 10
2.5 Suomen kielen taidon selvittäminen........................................................................................................... 11
3 Oikeinkirjoitusohjeita kouluttajille .................................................................................................................... 12
Liitteet
1 Aistijärjestelmän testauslomake
2 Oppimistyylikaavio
1 Selkokieli ammatillisen kouluttajan työvälineenä
Kieli on väline, jonka avulla sekä henkilökohtaistaminen että oppiminen pääasiassa tapahtuvat.
Maahanmuuttajien määrän kasvu ammatillisessa koulutuksessa nostaa esiin tarpeen selkeyttää
näyttötutkinnoissa ja opetuksessa käytettävää kieltä. Arkipuheessa todetaan usein, että
kouluttajan tulisi maahanmuuttajia opettaessaan ja henkilökohtaistaessaan käyttää selkokieltä.
Tällä toteamuksella viitataan yleensä puhutun ja kirjoitetun suomen kielen selkeään ja
helpommin ymmärrettävään käyttöön.
Selkokielestä yleisimmin käytetty määritelmä on Selkokeskuksen antama, ja se kytkeytyy
yleiskielen määrittelyyn:
"Selkokieli on suomen kielen muoto, joka on mukautettu sisällöltään, sanastoltaan ja
rakenteeltaan yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi. Se on suunnattu ihmisille,
joilla on vaikeuksia lukea ja/tai ymmärtää yleiskieltä. " (Virtanen 2009, 17.)
"Yleiskieli on kieliyhteisön eri ikä- ja ammattiryhmille yhteinen kielimuoto, joka on muotoasultaan
kirjakielen normien mukaista, käyttää yleisesti tunnetuksi tiedettyä sanastoa (tai ainakin selittää
käyttämänsä erikoistermit) ja on virkerakenteeltaan yksinkertaista. (Virtanen 2002, 8.)
Yleis- ja selkokielen lisäksi kieli sisältää erikoiskieliä, jotka syntyvät erilaisten ammattien,
harrastajien ja muiden ihmisryhmien kesken. Ongelmia tuottaa se, että erikoiskielet usein
nimeävät maailmaa omista lähtökohdistaan. (Virtanen 2009, 13–14.)
Virtasen (2009, 16) mukaan on yleinen virhe rinnastaa selkeä yleiskieli ja selkokieli. Hänen
mukaansa selkokielen ei ole tarkoitus korvata hyvää selkeää yleiskieltä esimerkiksi mediassa,
vaan tukea niiden ihmisten tiedonsaantia, joille selkeä yleiskielikin on liian vaikeaa.
Sainio ja Rajala (2002, 24) toteavat, ettei selkokielessä ole omia sääntöjä, jotka poikkeaisivat
suomen kielen kielioppisäännöistä vaan siihen pätevät kaikki yleisen kielenhuollon ohjeet,
joiden perusteella tekstiä voidaan selkiyttää. Selkokielessä kiinnitetään kuitenkin yleiskieltä
enemmän huomiota joihinkin luettavuutta ja ymmärrettävyyttä lisääviin asioihin, kuten
sanastoon ja rakenteeseen. Selkokieli poikkeaakin yleiskielestä ehkä eniten suhteessa lukijaan;
yleiskielen kirjoittaja suuntaa tekstinsä tavallisesti lukijalle, jolla on jonkin verran koulutusta kun
taas selkokielen kirjoittaja suuntaa tekstinsä henkilölle, jolla voi olla huomattavia vaikeuksia
lukemisessa tai ymmärtämisessä ja jonka koulutustaso voi olla keskitasoa matalampi. Koska
kirjoittajan lähtökohtana on lukija, hyvä selkokieli on lähellä luontevaa kertomisen tapaa
ihmiseltä ihmiselle ja siinä mielessä se on myös lähellä puheenomaista kerrontaa. Käytännössä
selkokirjoittaminen on sitä, että kirjoittaja kerää eri lähteistä tietoja aiheesta, sisäistää asian ja
kertoo sen omin sanoin lukijalleen. (Sainio & Rajala 2002, 24.)
Virtasen (2002, 13) mukaan selkokieltä tarvitseviksi ryhmiksi on määritelty lapsuus- ja sikiöajan
kehityshäiriöt sekä perimän vaikutus, sairauden tai ikääntymisen aiheuttamat syyt, ympäristön
vaikutus, kuten esimerkiksi kuuluminen kielivähemmistöön, sekä edellä kuvattujen syiden
yhteisvaikutus. Väestöryhmiä, jotka saattavat hyötyä selkokielestä, ovat Virtasen (2002, 14)
mukaan henkilöt, jotka kuuluvat eri vammaisryhmiin, lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksista
kärsivät, vanhukset, erityisesti dementiaa sairastavat ja hyvin iäkkäät, sekä henkilöt, joille suomi
ei ole äidinkieli.
Sanana selkokieli tuli käyttöön Suomessa ilmaisun "helppolukuinen kirjallisuus" kautta. Idean
korvata helppolukuinen sanalla selko- antoi suomen kielen lautakunta vuonna 1978, ja
kielitoimiston selko-suositus osoittautui nopeasti käyttökelpoiseksi. (Virtanen 2009, 18–19.)
Selkokielisyyden periaatteita on kehitetty Suomessa 1980-luvulta lähtien, ja käsitys siitä, miten
kieltä voi muokata helpommaksi, on vuosien myötä syventynyt. Tietoa lukijaryhmien erilaisista
kielellisistä tarpeista ja vaikeuksista on saatu lisää, ja samalla yhteistyö useitten tutkijoiden
kanssa on tiivistynyt. Myös kansainvälisellä yhteistyöllä on ollut suuri merkitys, ja yhteistyön
tuloksena julkaistiin 1990-luvun lopulla selkokielen kansainväliset ohjeet. (Virtanen 2009, 62.)
LÄHTEET
Sainio, A. & Rajala, P. 2002. Ohjeista selkokirjoittajille. Teoksessa Virtanen, H. (toim.) Selkoopas. Tampere: Kehitysvammaliitto. (Tammer-Paino Oy) 23 - 32.
Virtanen, H. 2009. Selkokielen käsikirja. Tampere: Kehitysvammaliitto ry, Oppimateriaalikeskus
Opike. (Esa Print Oy)
Virtanen, H. 2002. Selkokielen määritelmä, tarve ja käyttäjäryhmät. Teoksessa Virtanen, H.
(toim.) Selko-opas. Tampere: Kehitysvammaliitto. (Tammer-Paino Oy) 7-21.
2 Käytännön vinkkejä
2.1 Suullinen viestintä - puhuminen
selkeä, verkkainen puhetapa
puheen tauottaminen
tärkeiden sanojen painottaminen
vaikeiden sanojen selittäminen
yleiskielen käyttäminen, murrepuheen välttäminen
Ammattisanastossa käytetään tietystä asiasta/tavarasta/toiminnasta aluksi aina samaa
nimitystä. Kun opiskelija ymmärtää ja hallitsee sen, aletaan käyttää useampia nimityksiä
ja myös työelämän "slangia". Esinettä/tavaraa voidaan näyttää ja liittää erilaiset oikeat
käsitteet siihen. Näin varmistetaan, että käsitteet alkavat rakentua oikein.
Ei ole tarpeen yrittää ”parantaa” viestintää lisäämällä sen määrää. Sellainen toimintatapa
sekoittaa vain entistä enemmän. Muista, keitä kuulijat ovat!
Opetusmenetelmiä, joilla tuetaan suullisen kielitaidon kehittymistä:
kysymyksiin vastaaminen
keskustelut ja niiden purkaminen
tilannepuheet esim. rahastukset, kuulutukset ajoneuvossa
puhelinohjeistusten kuuntelu, toistaminen
kertominen vapaasti ja aikarajoin
esitelmät
ryhmätyöt
"draamat" esim. työhaastattelu tai ajoneuvossa olevasta viasta kertominen
kuuntelemisen taito
ilmeiden ja eleiden pohtiminen
itsearviointi ja palaute
“SATEENVARJOMALLI” PUHE-ESITYKSEN ARVIOINTIIN
Arvosteluasteikko ”sateenvarjossa” on 0–10. Nollakohta sijaitsee keskustassa. Lisäksi
janoihin on merkitty puoliväli (arvosana 5) sekä janan loppupiste (arvosana 10).
Kaikki malliin merkityt puhe-esityksen osa-alueet arvostellaan piirtämällä rasti
sopivinta arvosanaa vastaavaan kohtaan, minkä jälkeen rastit yhdistetään viivalla.
Mitä suurempi on sateenvarjon pinta-ala, sitä paremmin puhuja on ”pysynyt
kuivana” eli menestynyt puhe-esityksessään. Jos pinta-ala on vastaavasti kovin
pieni, tulee puhujan vielä harjoitella välttääkseen ”kastumista”.
2.2 Kirjallinen oppimateriaali
Pyritään selkeään ilmaisuun.
Pyritään muistamaan oikeinkirjoitus.
Ei viljellä lauseenvastikkeita.
Etsitään avainsanat, koska kaikkea ei ole tarpeen ymmärtää sanatarkasti.
Kirjoitetaan avainsanat taululle.
Selvitetään tekstin ”juoni.
Kun yhdellä asialla tai tavaralla on useita nimityksiä, selvitetään, että nuo nimitykset ovat
tuolle yhdelle asialle tai tavaralle. ns. synonyymit.
Huomataan, että puhekielinen nimitys ja virallinen nimitys voivat poiketa toisistaan.
kirjallisen aineiston antaminen etukäteen
kirjallisen ohjeistuksen lisäksi ohjeet suullisesti
pidempi aika kokeen tekemiseen
suullinen koe
viestin kirjoittaminen esim. ilmoitus autoon tulleesta viasta, anomus vapaapäivästä,
pyyntö saada uusi suojatyövaate rikkoutuneen tilalle
tekstin lukeminen esim. tieliikennelaki, työlainsäädäntö: mitä outoja sanoja tekstissä on?
Mitä tarkoittaa "jakamaton kuorma"?
Mitä on "tyhjäkäynti/joutokäynti"?
Mitä on "juovitus"?
käsitteiden selventäminen
Lauseenvastike
Lauseenvastike vastaa sivulausetta. Lauseenvastike ja sivulause kertovat
saman asian.
"Miten käytät kaasua tullessasi mutkaan?"
"Miten käytät kaasua, kun tulet mutkaan?"
Esimerkki 1
Mikä on pääsääntöisesti moottoriajoneuvon kuljettajan pisin vuorokautinen työaika työaikalain
mukaan?
a) pääsääntöisesti 11 tuntia
b) pääsääntöisesti 13 tuntia
c) pääsääntöisesti 10 tuntia
Selkokielellä:
Kuinka pitkä moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokautinen työaika saa olla työaikalain mukaan?
a) pääsääntöisesti 11 tuntia
b) pääsääntöisesti 13 tuntia
c) pääsääntöisesti 10 tuntia
Esimerkki 2
Olet päättänyt korottaa ajo-oikeuttasi kattamaan myös kuorma-auton kuljettamisen. Monet
tarvitsevat C-luokan ajokorttia vain omiin yksityisiin tarkoituksiinsa, mutta usealle se on
perusedellytys kuorma-autonkuljettajan ammattiin.
Selkokielellä:
Olet päättänyt hankkia kuorma-autokortin, C-luokan kortin. Monet tarvitsevat C-korttia vain
itselleen, mutta monet tarvitsevat sen kuorma-autonkuljettajan ammattiin.
Esimerkki 3
Kuorma-auto on varustettava rekisteröidyn kokonaismassan ja akselimassojen edellyttämin
renkain ja vantein.
Selkokielellä:
Auto pitää varustaa sellaisilla renkailla ja vanteilla, joita sen rekisteröity kokonaismassa ja
akselimassat edellyttävät.
Esimerkki 4
Varsinkin nuorilla on suuri taipumus pukeutua liian vähiin vaatteisiin kylmällä säällä. Kylmä
sää yllättää vähän samalla tavalla kuin talven ensipakkaset.
Selkokielellä:
Usein nuoret pukeutuvat liian vähiin vaatteisiin kylmällä säällä. Kylmä sää voi olla yllätys niin
kuin talven ensimmäinen liukas keli.
Esimerkki 5
Kuorma-autonkuljettaja on yksin vastuussa oikeasta kuormaamisesta, sillä työnantaja tuskin
edellyttää, että hänen työntekijänsä toimii lakien vastaisesti.
Selkokielellä:
Kuorma-autonkuljettaja on yksi vastuussa oikeasta kuormaamisesta. Työnantaja edellyttää, että
kuljettaja toimii lain mukaan.
Esimerkki 6
Kuorma-autonkuljettajan ammatti kuuluu palvelualojen ryhmään.
Selkokielellä:
Kuorma-autonkuljettajan ammatti on palveluammatti.
Esimerkki 7
Jatkuvasti liikenteessä olevaa tavara-autoa, jossa on suuret pinta-alat tehokkaille mainoksille,
ei mikään yritys jätä käyttämättä mainonnan välineenä.
Selkokielellä:
Monet yritykset käyttävät mainosvälineenä tavara-autoa, joka on jatkuvasti liikenteessä ja jossa
on suuret pinta-alat tehokkaille mainoksille.
Puhekieli ja ammattisanasto
Yhdellä sanalla voi kielessä olla monta merkitystä. Sanan käyttöyhteys kertoo, mistä on
kysymys. Ajattele esim. mitä sanalla kasetti tarkoitetaan. Kun kuljetusalalla käytetään
puhekielen sanaa kasetti, tarkoitetaan ajoneuvoyhdistelmää, jonka virallinen nimitys on
soranajoon tarkoitettu vaihtolavalaitteisto.
Ajoneuvoyhdistelmiä
Virallinen
Soranajoon tarkoitettu
vaihtolavalaitteisto
Puoliperävaunuyhdistelmä
Varsinainen perävaunuyhdistelmä
Puheessa
Kasetti
Rekka
Puolikas
Puoliperävaunu
Puoliperä
Täysperä
Täysperävaunu
Puoliperävaunuyhdistelmä +
keskiakseliperävaunu
Kuorma-auto +
keskiakseliperävaunu
Moduuli
Moduuli
Moduuliyhdistelmä
Kuorma-auto +
dolly +
puoliperävaunu
Dolly-yhdistelmä
Hollantilainen
yhdistelmä
Jotkut synonyymit ovat helppoja ymmärtää, toiset poikkeavat selvästi toisistaan,
esim. bensiini = bensa, mutta myös polttoaine, menovesi.
bensiinitankki = bensatankki
polttoainesäiliö = polttonestesäiliö
ajoneuvoyhdistelmä = rekka
linja-auto = bussi, onnikka, linjuri, dösä
ohjauspyörä = ratti
pyörä = rengas
penkki = istuin
tavaratila = kuormatila
keula = nokka
takaosa = peräosa
suuntamerkki = vilkku
loska = sohjo
sumu = usva
2.3 Havainnollistaminen
erilaisten havaintovälineiden harkittu käyttäminen
ilmeet ja eleet
piirtäminen
kuvien (esim. liikennemerkit, ajoneuvot, erilaiset ajoneuvoyhdistelmät, lisälaitteet) ja
tilannekuvien näyttäminen, niistä puhuminen ja niiden pohdinta
tilanneharjoitteet
ns. rastikoulutus
ratkaisujen perusteleminen
kouluttaja näyttää esimerkein, esim. tieliikennelakia opiskeltaessa käsiteltävää
liikennetilannetta ja lainkohtaa verrataan toisiinsa ja keskustellaan
asiakaspalvelutilanteiden simulointi
esineiden ja pienoismallien käyttäminen havaintovälineinä
työvälineiden ja materiaalien nimeäminen tarralapuilla
tunnistamiskokeet esim. hallintalaitteisiin tutustuttaessa
vierailut työpaikoille, työelämän edustajien vierailut oppilaitoksessa
videot
teorian ja käytännön rytmittäminen esim. rengasteoria
renkaiden vaihto hallissa
Todetaan, että yhdellä osalla voi olla monta nimitystä, jotka kaikki tarkoittavat samaa. Kun
kouluttaja havainnollistaa, on hänen hyvä havainnollistaa niin, että erilaiset oppijat hyötyvät.
Auditiivinen oppii paljon kuulon avulla, visuaalinen näkemisen avulla, kinesteettisen pitää saada
liikkua ja koskettaa. Monella oppijalla erilaiset oppimistyylit sekoittuvat ja siksi monipuoliset
työskentelytavat hyödyttävät useimpia oppijoita.
Esimerkki
Jaetaan opiskelijoille kuva ajoneuvon mittaristosta ja hallintalaitteista. Kuvan osien viereen on
sijoitettu tyhjiä laatikoita. Kouluttaja esittelee mittariston ja hallintalaitteet, mutta ei vielä anna
sanoja kirjallisesti. Käydään autossa katsomassa mittaristoa ja hallintalaitteita ja puhutaan
niistä. Opiskelijat kirjoittavat suullisesti esitetyt sanat oikeisiin laatikkoihin. Keskustellaan, mitä
mikin hallintalaite ja mittari tarkoittaa. Kouluttaja näyttää sitten oikeat vastaukset.
2.4 Ymmärtämisen varmistaminen
Maahanmuuttajataustaisen opiskelijan ymmärtämisen varmistamiseen tulee kiinnittää erityistä
huomiota. Opiskelija ei välttämättä kerro, ettei ymmärrä.
Kun olet antanut tehtävän, kysy: "Kerro, mitä sinun pitää tehdä!" Jos opiskelija osaa kertoa
annetun tehtävän omin sanoin, hän on todennäköisesti ymmärtänyt sen.
Vältä koe-, testi- ja haastattelutilanteissa tehtäviä, joihin voi vastata pelkästään kyllä tai ei.
Jotta opiskelija ei koetta tai tehtävää tehdessään tyytyisi ainoastaan kopioimaan tekstiä esim.
oppikirjasta tai internetistä, suosi tehtäviä, jotka vaativat opetetun asian soveltamista tai
perustelemista!
2.5 Suomen kielen taidon selvittäminen
Kun maahanmuuttajaa valitaan ammatilliseen koulutukseen, tulee hänen kielitaitonsa
selvittämiseen kiinnittää erityistä huomiota. Kielitaidon eri puolia on tarpeen tarkkailla.
Opiskelijaa voidaan esim. pyytää
kertomaan ammattiin liittyvästä kuvasta, esim. mitä ajoneuvon osia kuvassa on, mitä
kuvassa tehdään
kertomaan, mitä yhdistelmäajoneuvon kuljettajan työtehtäviin kuuluu
kertomaan kyseisestä ammatista/omasta työkokemuksestaan lähtömaassa
kirjoittamaan ammattisanoja sanelun mukaan
vertailemaan, miten oman maan ja Suomen liikennekulttuurit eroavat toisistaan
lukemaan ääneen valmista tekstiä ja keskustella sen herättämistä ajatuksista
kirjoittamaan lyhyesti itsestään ja ajatuksistaan
vastaamaan lyhyesti kirjoittaen muutamiin kirjallisesti esitettyihin kysymyksiin
3 Oikeinkirjoitusohjeita kouluttajille
(http://modersmal.skolverket.se/finska/images/stories/finska/timo/sodat/Oikeinkirjoitusohjeita.pdf)
Kirjoita oikein
1 Isolla vai pienellä alkukirjaimella?
Erisnimet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Erisnimiä ovat mm.
ihmisten ja eläinten nimet (Tove Jansson, Musti)
maiden nimet (Suomi)
kaupunkien nimet (Helsinki)
jokien nimet (Tornionjoki)
järvien nimet (Saimaa)
merien nimet (Perämeri)
tuotemerkkien nimet (Nokia)
Suomen kielessä esimerkiksi monisanaiset otsikot sekä teosten monisanaiset nimet kirjoitetaan
niin, että vain ensimmäisen sanan alkukirjain on iso.
Äideistä parhain -elokuva (vrt. esim. englannin kielessä Mother of Mine)
Yleisnimet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Suomessa yleisnimiä ovat mm.
kielten nimet (suomi, ruotsi)
kansallisuudet (suomalainen, ruotsalainen)
viikonpäivien nimet (maanantai, tiistai)
kuukausien nimet (tammikuu, helmikuu)
juhlapäivien nimet (joulu, itsenäisyyspäivä)
historialliset aikakaudet (antiikki, keskiaika)
sotien nimet (talvisota, jatkosota)
uskonnot (islam, luterilaisuus)
kasvit (ruusu, koivu)
rahat (kruunu, euro)
koirarodut (mäyräkoira, labradorinnoutaja)
2 Yhteen vai erikseen?
Selviä yhdyssanoja
Yhdyssana muodostuu kahdesta osasta.
Esimerkiksi rulla/lauta määriteosa/perusosa
Kun määriteosa tarkentaa perusosan merkitystä, sana kirjoitetaan yhteen.
rullalauta
lintulauta
leikkuulauta
Tulkinnanvaraisia yhdyssanoja
Joskus on vaikeaa tietää, tulisiko sana kirjoittaa yhteen vai erikseen. Erityisesti silloin, kun
määriteosa ei ole perusmuodossa vaan sitä on taivutettu. Silloin pitää miettiä, mitä sanalla
tarkoitetaan.
Esimerkiksi jos sana kissankello kirjoitetaan yhteen, tarkoitetaan kasvia, jonka nimi on
kissankello. Jos taas tarkoitat kelloa, joka on kissan kaulassa, sanat kirjoitetaan erikseen:
kissan kello.
Jos sana äidinkieli kirjoitetaan yhteen, tarkoitetaan kieltä (suomi, ruotsi jne.) minkä olemme
oppineet lapsena. Toisaalta voimme sanoa, että äidin kieli on palanut liian kuumasta kahvista.
3 Yhdysmerkki
Jos yhdyssanan osana on erisnimi, kirjain tai vieraskielinen sana, yhdyssanan osien väliin
pannaan yhdysmerkki.
• Finlandia-palkinto
• B-luokka
• 14-vuotias
Jos yhdyssanan osana on sanaliitto, yhdysmerkki kirjoitetaan vasta sanavälin jälkeen.
• Äideistä parhain -elokuva
• Taru sormusten herrasta -romaani
HUOMAA! Jos yhdyssanan määriteosa loppuu samaan vokaalin, jolla perusosa alkaa, väliin
pannaan yhdysmerkki. Tämä helpottaa sanan lukemista.
• tasa-arvo
• tiistai-ilta
4 Tavallisia lyhenteitä ja miten ne luetaan
jne. ja niin edelleen
ym. ynnä muuta
yms. ynnä muuta sellaista
mm. muun muassa; muiden muassa
vrt. vertaa
em. edellä mainittu
ts. toisin sanoen
yht. yhteensä
5 Sanaluokat
Substantiivit ovat henkilöiden, esineiden ja asioiden nimiä. Esimerkiksi tuoli, Saara, ajatus,
kuppi, hyvyys.
Adjektiivit kertovat millainen jokin ihminen, eläin, esine tai asia on, esimerkiksi hyvä, makea
tyhjä, musta, uskollinen, nopea.
Verbit kertovat, mitä joku tekee, esimerkiksi hyppii, istuu, vitkastelee. Verbit taipuvat mm.
persoona- ja aikamuodoissa.
Subjektin löytää kysymällä: Kuka tai mikä tekee? Lauseen tekijä on subjekti.
Lauseessa Matti lukee sanomalehteä, lauseen tekijä eli subjekti on Matti.