LAPPEENRANNAN TEKNILLINEN YLIOPISTO
LAPPEENRANNAN TEKNILLINEN YLIOPISTO KAUPPAKORKEAKOULU Laskentatoimi Miika Heiskanen Yhteiskuntavastuuraportointi kansainvälisissä öljy-yhtiöissä vuonna 2013 Työn ohjaaja/1. tarkastaja: Professori Satu Pätäri 2. tarkastaja: Tutkijaopettaja Helena Sjögrén TIIVISTELMÄ Tekijä: Miika Heiskanen Tutkielman nimi: Yhteiskuntavastuuraportointi kansainvälisissä öljy-yhtiöissä vuonna 2013 Tiedekunta: Kauppakorkeakoulu Maisteriohjelma: Laskentatoimi Vuosi: 2015 Pro Gradu- tutkielma: Lappeenrannan teknillinen yliopisto 99 sivua, 3 kuviota, 11 taulukkoa, 10 kaaviota Tarkastajat: Professori Satu Pätäri Tutkijaopettaja Helena Sjögrén Hakusanat: Yhteiskuntavastuuraportointi, GRI, taloudellinen vastuu, sosiaalinen vastuu, ympäristövastuu, Triple Bottom Line, tavoitteet Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka suuret yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset öljy-yhtiöt raportoivat yhteiskuntavastuustaan vuonna 2013 sekä kuinka laadukasta ja laaja-alaista raportointi oli. Yhtiöiden raportointia tutkittiin GRI-viitekehyksen taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristövastuun näkökulmasta. Yritysten raportointia arvioitiin myös maa-alue- sekä liikevaihtokohtaisesti tutkien, voidaanko eroja näiden suhteen löytää. Lisäksi raportoinnin laatua analysoitiin yritysten asettamien yhteiskuntavastuutavoitteiden määrän kautta. Tutkimuksessa selvitettiin myös GRIviitekehyksen sekä muiden yleisimpien yhteiskuntavastuuviitekehyksien käyttöä tutkimusyrityksissä. Tutkimusaineisto koostui 30:n listatun yhdysvaltalais- ja eurooppalaisyrityksen vuoden 2013 yhteiskuntavastuuraporteista. Tutkimustapana käytettiin kvalitatiivista sisällönanalyysiä. GRI-viitekehys oli tutkimusyrityksissä käytetyin viitekehys. Tulosten mukaan eurooppalaisyritykset raportoivat pääsääntöisesti laadukkaasti vastuustaan ja raportointi oli Euroopassa Yhdysvaltoja laadukkaampaa kaikilla vastuun osa-alueilla. Tutkimusyrityksen koko vaikutti raportoinnin laajuuteen sekä määrään vain Yhdysvalloissa. Suuremmat yhdysvaltalaisyritykset raportoivat pienempiä paremmin. Yrityksen koko ei vaikuttanut tavoitteiden määrään kummassakaan maanosassa. Maantieteellinen sijainti vaikutti raportoinnin laatuun. Eurooppalaisyritykset raportoivat laajemmin, laadukkaammin sekä asettivat tavoitteita yhdysvaltalaisia yrityksiä useammin ja enemmän kaikilla vastuun kolmella osa-alueella. ABSTRACT Author: Miika Heiskanen Title: CSR reporting in international oil companies in the year 2013 Faculty: LUT School of Business and Management Master’s programme: Accounting Year: 2015 Master’s Thesis: Lappeenranta University of Technology 99 pages, 3 figures, 11 tables, 10 charts Examiners: Professor Satu Pätäri Associate Professor Helena Sjögrén Keywords: Sustainability reporting, GRI, economic responsibility, social responsibility, environmental responsibility, Triple Bottom Line, sustainability goals The aim of the study was to examine the CSR reporting practices and the quality of the reporting in large U.S. and European oil companies in 2013. The analysis was conducted based on the economic, environmental and social responsibility dimensions of GRI-framework. The study also analyzed whether the geographical area and the company size affect the quality of the reporting. The reporting quality was also analyzed based on the number of sustainability goals target companies set in their reports. The use of GRI-framework and other common CSR-frameworks was also investigated. The empirical research data consists of corporate social responsibility reports of 30 listed U.S. and European companies covering the year 2013. The study used qualitative content analysis as the research method. GRI-framework was the most common framework used in the target companies. The results show that most of the European target companies report well and the reporting quality was better compared to U.S. on all of the three sustainability dimensions. The results indicated that the company size affected the quality and the scope of the reports only in U.S. companies. Larger U.S. companies published better reports compared to the smaller ones in terms of quality and the scope. According to the results, the company size did not affect the number of sustainability goals set by the target companies. The geographical area affected reporting quality. European companies published better reports in terms of the scope, quantity and number of sustainability goals on all of the three sustainability dimensions. ALKUSANAT Näitä sanoja kirjoittaessani on yliopistourani suurin ponnistus saatu vihdoin päätökseen. Gradun tekoprosessia aloitellessani olin juuri aloittanut työskentelyn nykyisellä työnantajallani. Alussa ajattelin, että kokopäiväisen työn sekä gradun yhdistäminen olisi helppoa. Näin jälkeenpäin voin sanoa, että ei ollut. Nyt ponnistus on kuitenkin onneksi takana ja samalla myös yliopisto-opinnot ainakin tältä erää. Pitkät päivät työpaikalla gradun parissa varsinaisen työpäivän jälkeen olivat välillä melko rankkoja ja näkyivät ajoittain myös työn jäljessä. Hyvien ohjaajien kautta sain kuitenkin tarvittavaa opastusta ja apua, joiden kautta esimerkiksi virheiden huomaaminen helpottui. Haluankin kiittää sekä Satu Pätäriä että Helena Sjögréniä hyvistä huomioista ja arvokkaasta ohjauksesta läpi koko gradu-prosessin. Helpolla ette päästäneet, mutta eihän se ole tarkoituskaan. Oma kiitos kuuluu myös työnantajalleni, joka suhtautui ymmärtäväisesti gradun aiheuttamaan ylimääräiseen työkuormaan. Vaikka Lappeenrannasta pääkaupunkiseudulle muutosta on jo aikaa ja varsinainen opiskelijaelämä on jo taakse jäänyttä aikaa, tuntuu opintojen päättyminen silti haikealta. Lappeenrannassa vietetyt vuodet ovat olleet mahtavia ja päätös opiskelusta LUT:ssa yksi elämäni parhaimpia. Nyt on aika kuitenkin kääntää uusi sivu elämässä ja lähteä kohti uusia työelämän haasteita. Helsingissä 19.10.2015 Miika Heiskanen SISÄLLYSLUETTELO 1 2 Johdanto ............................................................................................... 1 1.1 Tutkimuksen tausta .................................................................................................. 1 1.2 Tutkimuksen tarkoitus, tutkimuskysymykset ja rajaukset .................................... 4 1.3 Tutkimusmetodologia ja – aineisto ......................................................................... 8 1.4 Teoreettinen viitekehys ja tutkimuksen rakenne .................................................... 8 YRITYKSEN YHTEISKUNTAVASTUU ............................................... 11 2.1 Yhteiskuntavastuun määritelmä .............................................................................12 2.2 Viitekehykset yhteiskuntavastuun taustalla ..........................................................13 2.2.1 2.2.2 2.3 Triple Bottom Line ...................................................................................................18 2.3.1 2.3.2 2.4 3 Taloudellinen vastuu ..............................................................................................20 Sosiaalinen - ja ympäristövastuu ...........................................................................21 Keskeiset ajurit vastuulliselle toiminnalle ja siitä raportoinnille ..........................22 2.4.1 2.4.2 2.5 Sidosryhmäajattelu ja sidosryhmäteoria .................................................................13 Legitimiteettiteoria..................................................................................................16 Taloudelliset tekijät ................................................................................................23 Eettiset tekijät ........................................................................................................27 Yhteiskuntavastuun suhde yrityksen taloudelliseen menestymiseen .................29 YHTEISKUNTAVASTUURAPORTOINTI ............................................ 32 3.1 Raportoinnin merkitys yhteiskuntavastuussa .......................................................32 3.2 Kansainvälinen sääntely, ohjeistukset ja aloitteet ................................................34 3.3 GRI- viitekehys yhteiskuntavastuuraportoinnissa ................................................36 3.3.1 3.3.2 3.3.3 3.4 GRI:n mukainen taloudellinen vastuu.....................................................................41 GRI:n mukainen sosiaalinen vastuu .......................................................................42 GRI:n mukainen ympäristövastuu ..........................................................................43 Öljy-yhtiöiden yhteiskuntavastuusta ja yhteiskuntavastuuraportoinnista ..........44 4 EMPIRIA- YHTEISKUNTAVASTUU OSANA ÖLJY-YHTIÖIDEN RAPORTOINTIA ....................................................................................... 48 4.1 Tutkimusprosessin kuvaus .....................................................................................48 4.2 Tutkimuksen kohteina olevien yritysten esittely ...................................................49 4.3 Tutkimusviitekehyksen analysointikategoriat .......................................................51 4.4 Tulokset....................................................................................................................54 4.4.1 4.4.2 4.4.3 4.4.4 4.5 5 Yhteiskuntavastuuviitekehysten käyttö ...................................................................54 Taloudellisen vastuun raportointi ...........................................................................57 Sosiaalisen vastuun raportointi ..............................................................................60 Ympäristövastuun raportointi .................................................................................62 Yhteiskuntavastuun tavoitteiden raportointi .........................................................65 Yhteenveto ja johtopäätökset .............................................................. 70 5.1 Yhteenveto ja vastaukset tutkimuskysymyksiin ...................................................70 5.2 Johtopäätökset ........................................................................................................73 5.3 Tutkimuksen rajoitukset ja jatkotutkimusmahdollisuudet ....................................76 Lähdeluettelo ............................................................................................ 79 KUVIO-, TAULUKKO- JA KAAVIOLUETTELO Kuvio 1. Yhteiskuntavastuun ulottuvuudet....................................................................... 9 Kuvio 2. Sidosryhmäkohtaiset intressit yrityksen toiminnassa....................................... 14 Kuvio 3. GRI-raportointiviitekehys ................................................................................. 38 Taulukko 1. Yhteiskuntavastuuraportin sisällön määrittelyohje ..................................... 39 Taulukko 2. Yhteiskuntavastuuraportin tiedon laadun määrittelyohje ............................ 40 Taulukko 3. Tutkimusyritykset vuoden 2013 liikevaihdolla suuruusjärjestyksessä ........ 50 Taulukko 4. Taloudellisen vastuun kategoriat määritettynä GRI- ohjeiston pohjalta ..... 52 Taulukko 5. Sosiaalisen vastuun kategoriat määritettynä GRI- ohjeiston pohjalta ........ 52 Taulukko 6. Ympäristövastuun kategoriat määritettynä GRI-ohjeiston pohjalta ............ 53 Taulukko 7. Yhteiskuntavastuuviitekehysten käyttö tutkimusyrityksissä........................ 55 Taulukko 8. Taloudellisen vastuun raportointi kohdeyrityksissä. ................................... 57 Taulukko 9. Sosiaalisen vastuun raportointi kohdeyrityksissä. ...................................... 60 Taulukko 10. Ympäristövastuun raportointi kohdeyrityksissä. ....................................... 63 Taulukko 11. Yhteiskuntavastuutavoitteiden raportointi tutkimusyrityksissä.................. 65 Kaavio 1. Yhteiskuntavastuuviitekehyksien käyttö tutkimusyrityksissä.......................... 56 Kaavio 2. Taloudellisen vastuun alakategorioiden raportointimäärät ja –laatutasot Yhdysvalloissa. ............................................................................................................. 59 Kaavio 3. Taloudellisen vastuun alakategorioiden raportointimäärät ja –laatutasot Euroopassa. .................................................................................................................. 59 Kaavio 4. Sosiaalisen vastuun alakategorioiden raportointimäärät ja –laatutasot Yhdysvalloissa. ............................................................................................................. 61 Kaavio 5. Sosiaalisen vastuun alakategorioiden raportointimäärät ja –laatutasot Euroopassa. .................................................................................................................. 62 Kaavio 6. Ympäristövastuun alakategorioiden raportointimäärät ja –laatutasot Yhdysvalloissa. ............................................................................................................. 64 Kaavio 7. Ympäristövastuun alakategorioiden raportointimäärät ja –laatutasot Euroopassa. .................................................................................................................. 64 Kaavio 8. Tavoitteiden raportointi kaikissa tutkimuksen yrityksissä. .............................. 67 Kaavio 9. Tavoitteiden raportointi yhdysvaltalaisyrityksissä. ......................................... 67 Kaavio 10. Tavoitteiden raportointi eurooppalaisyrityksissä. ......................................... 68 LYHENTEET API The American Petroleum Institute Ceres Coalition for Environmentally Responsible Economies EU European Union GRI Global Reporting Initiative ILO International Labour Organization ISO International Organization for Standardization IPIECA International Petroleum Industry Environmental Conservation Association NEXBTL Neste Oilin kehittämä uusiutuvan dieselin tuotantoprosessi OECD The Organization for Economic Co-operation and Development OGP International Association of Oil & Gas Producers SAI Social Accountability International TBL Triple Bottom Line UNGC United Nations Global Compact YK Yhdistyneet Kansakunnat 1 1 Johdanto 1.1 Tutkimuksen tausta ”Ilmaston lämpenemistä ei saada kuriin”. Tällaisella otsikolla Helsingin Sanomien verkkolehti uutisoi huhtikuun alussa 2015. Uutisen mukaan kaikkiaan 33 maata oli jättänyt alustavan tulevaisuudessa lupauksensa osaksi päästöleikkauksista, vielä jotka olisi tarkoitus liittää suunnitteluasteella olevaa kansainvälistä ilmastosopimusta. (HS 2015) HS:n verkkosivuilta vastaavia uutisia löytyy lukuisia jo pelkän vuoden 2015 ajalta. Uutisten suuri määrä kuvastaa maailmalla vallitsevaa huolta ilmaston lämpenemisestä lämpenemistä. Sama ja huoli toisaalta toistuu pyrkimystä useissa keksiä aihetta keinoja käsittelevissä hillitä tätä tieteellisissä julkaisuissa. Esimerkiksi Alpin et al. (1996) esittävät tutkimuksessaan huolensa ympäristökriiseihin, joiden vaikutukset heijastuvat pahimmillaan koko ihmiskuntaan. Tutkimuksen viestinä on, että yritykset aiheuttavat toiminnallaan erilaisia ympäristöongelmia, joista yhtenä isona mainitaan saastuttaminen. Yritysten panoksesta ympäristön turmelemisessa puhuu myös Heiskanen (1999, 62) tutkimuksessaan ja sanoo, että ”tuotteet voidaan ajatella sen haitan ruumiillistumana, joka koituu tuotteiden valmistuksesta, kuluttamisesta sekä hävittämisestä”. Toisaalta koska useilla tuotteilla voidaan nähdä olevan hyvinvointia kasvattava vaikutus (Guevarra & Howell 2014), ja tuotteiden valmistus ja kulutus voivat aiheuttaa ympäristöhaittoja (Harris 1997), voidaan haitat nähdä ikään kuin vaihtoehtoiskustannuksina ja olevan hyvinvoinnille vastapuoli. Yksinkertaistaen niin kauan kun kustannuspuoli, esimerkiksi saastuttaminen, pysyy hyötypuolta pienempänä, voisi valmistusta pitää teoriassa kannattavana (Wiersma 1991), varsinkin kun tuotteiden valmistuksessa syntyviä negatiivisia ympäristövaikutuksia pyritään samaan aikaan vähentämään. 2 Esimerkiksi polttoaineiden aiheuttamaa ympäristöhaittaa on pyritty vähentämään kehittämällä vaihtoehtoisia polttoaineita, joiden raaka-aineina käytetään ympäristöystävällisempiä tuotteita perinteisten fossiilisten uusiutumattomien raakaaineiden sijasta. Tällaisesta uusiutuvasta polttoaineesta hyvä esimerkki on öljy-yhtiö Neste Oilin uusiutuva NEXBTL- diesel, johon yhtiö on jo investoinut miljardeja. (Neste 2015) Suomessa esimerkiksi polttoaineiden biovelvoite on nousemassa eduskunnan hyväksymän hallituksen esityksen (HE 197/2010 vp, 12) mukaisesti vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttiin kaikesta kotimaan markkinoilla olevasta polttoainemäärästä. Tämä tarkoittaa, että jakelijan on toimitettava Suomen kulutukseen biopolttoainetta siten, että biokomponenttien osuus polttoaineiden kokonaismäärän energiasisällöstä on 20 prosenttia. Kiristymässä oleva velvoite on tuomassa suuria haasteita alan toimijoille ja siksi on yleistä, että uusiutuvien polttoaineiden käyttöä tuetaan valtiollisella sekä kansainvälisellä tasolla. Valmistamalla biopolttoaineita jätteistä ja tähteistä, voi biovelvoitetta täyttää jopa kaksinkertaisen määrän. Tämä kannustaa yrityksiä hyödyntämään tuotteidensa valmistusprosessissa tällaisia raaka-aineita, joille ei välttämättä löytyisi muuta käyttöä. (Neste 2012) Yrityksistä voidaan yhteiskunnalle. ajatella, Yritysten että tulee ne nykyään pääsääntöisesti tasapainoilla ja tuottavat ottaa hyvinvointia toiminnassaan ympäristölliset seuraukset huomioon. Ihmiset, joista yrityksen eri sidosryhmätkin muodostuvat, ovat yhä ympäristötietoisempia. Tämän vuoksi vastuullinen yritys tiedostaa toimintansa mahdolliset haitat luonnolle ja muulle ympäristölle ja pyrkii minimoimaan niitä mahdollisimman tehokkaasti. Vastuullinen yritystoiminta voi parantaa yrityksen mainetta. (Rushton 2002) Yrityksen toiminnan seurauksena maineeseen voi tulla myös pahoja säröjä. David B. Spence kirjoittaa vuoden Tutkimuksessa 2010 Spence ympäristöonnettomuuden tutkimuksessaan puhuu kautta maineen siitä, vaurioitua. kuinka Hän merkityksestä maine mainitsee öljy-yrityksille. voi esimerkiksi vuoden 2010 Meksikonlahden öljyonnettomuuden, kun suuren öljy-yhtiö BP:n öljynporauslautta räjähti. Vaurioituneesta öljyputkesta valui mereen öljyä tuhansien kuutiometrien päivävauhtia. Vuoto saatiin hallintaan vasta noin kahden kuukauden jälkeen. Vuodolla 3 oli suuria ja kauaskantoisia seurauksia meren ja rannikon eliöstölle sekä kalastus- ja matkailuelinkeinolle. Meksikonlahden onnettomuus tärkeä ja varoittava esimerkki siitä, kuinka öljy-yhtiöt ja yritykset yleensäkin voivat kohdata liiketoiminnassaan erilaisia ympäristö-, terveys- ja turvallisuusriskejä. Tutkimuksessaan Spence painottaa öljytoimialan yritysten kohtaamaa maineen menettämisen riskiä. Maine on monelle yritykselle keskeinen pitkän aikavälin menestystekijä ja sen menettäminen voi aiheuttaa yritykselle pitkäkantoisia haitallisia seurauksia. Kasvaakseen yritykset joutuvat usein kääntymään ulkopuolisen rahoituksen puoleen ja silloin maineella voi olla suuri merkitys sijoittajien tehdessä päätöksiä siitä, sijoittavatko nämä varojaan yrityksen käyttöön vai ei. (Spence 2010) Maailman globalisoituessa yhteiskuntavastuun merkitys kasvaa yritysten ollessa esillä yhä suuremmilla markkinoilla. Yhteiskuntavastuullisuus voi luoda yritykselle tällöin merkittävää kilpailuetua. Erityisesti öljyteollisuuden kaltaiset toimialat ovat suurennuslasin alla, koska ne nähdään luontoa ja ympäröivää maailmaa herkästi vahingoittavina. (Frynas 2009, 6) Tällaisen toimialan yrityksellä vastuullinen liiketoiminta korostuu, koska vahvasti kilpaillussa yritysmaailmassa sijoittajilla on lukemattomia erilaisia vaihtoehtoja tuottoisaan sijoitustoimintaan. Yhteiskuntavastuuraportointi perustuu pääosin vapaaehtoisiin ohjeistuksiin ja standardeihin. Raportoinnin vapaaehtoisuudella tarkoitetaan sitä, että vastuullisen yritys huomioi raportoinnissaan sellaisiakin asioita, joita sen ei esimerkiksi lakiin perustuen ole raportoitava. Vastuullinen toiminta ja siitä raportointi on myös olennaista erottaa toisistaan. Vastuullisuudesta raportoinnin vapaaehtoisuudesta huolimatta yrityksen tulee kuitenkin toimia vastuullisesti. Vapaaehtoisuudesta johtuen raportoinnin taso ja käytännöt vaihtelevat kuitenkin yritysten välillä. Tämän vuoksi kaikkien yritysten yhteisesti noudattamaa raportointistandardia ei ole syntynyt, joskin erilaisia viitekehyksiä, malleja ja ohjeistuksia on kehitetty helpottamaan raportointia ja tätä myötä tietyt raportointimallit ovat yleistyneet. (Fontanier, Kolk & Pinske 2011) 4 Öljytoimiala tunnetaan merkittävänä yhteiskuntavastuuraportoinnin kannattajana ja puolestapuhujana, joka ilmenee yhtiöiden lisääntyneinä eettisinä sääntöinä sekä sosiaalisena raportointina. Öljy-yhtiöt ovat edelläkävijöitä yhteiskuntavastuualoitteiden soveltajina. Shell ja BP esimerkiksi ovat jo nykyään merkittäviä uusiutuvan energian käyttäjiä ja ovat korostaneet pyrkivänsä vähentämään hiilidioksidipäästöjä ja omaa osuuttaan ilmaston lämpenemisessä. Huolimatta siitä, että öljyalan toimijat ovat aktiivisesti omaksuneet vihreitä arvoja ja raportoivat niistä omassa toiminnassaan, puheet ja käytäntö eivät aina tue toisiaan. Tietyt öljyteollisuuden toimijat ovat kyseenalaistaneet yhteiskuntavastuun merkitystä. (Frynas 2005) 1.2 Tutkimuksen tarkoitus, tutkimuskysymykset ja rajaukset Yhteiskuntavastuuraportoinnin yleistyttyä myös mittaustyökalut alkoivat kehittyä ja vähitellen alettiin myös julkaista erilaisia suosituksia ja ohjeita organisaatioiden käytettäväksi (Othman & Ameer 2009) Kansainvälisesti yleisimmin käytetty viitekehys on Global Reporting Initiative (GRI) -ohjeisto, (Isaksson & Steimle 2009) joka tarjoaa periaatteet ja mittarit taloudellisen-, sosiaalisen- ja ympäristövastuun mittaamiseksi ja raportoimiseksi. (GRI 2015A) GRI-viitekehyksen lisäksi yleisesti öljyalalla hyödynnetty viitekehys on IPIECA:n (International Petroleum Industry Environmental Conservation Association), API:n (The American Petroleum Institute) ja OGP:n (International Association of Oil & Gas Producers) yhdessä julkaisema IPIECA/API/OGP-indeksi (myöhempänä IPIECA), mutta koska GRI on kansainvälisesti erittäin yleinen mittaristo, tämä tutkimus nojaa siihen. (Hess 2008; IPIECA 2011) Toimialojen välillä on luonnollisesti eroja ja siitä johtuen yhteiskuntavastuuraporteissa on usein erityyppisiä riskipainotuksia. Öljyteollisuusyritys esimerkiksi painottaa todennäköisesti erityyppisiä asioita kuin vaikka kiinteistötoimialan yritys. Toimialan luonne saattaa muutenkin määrittää, kuinka paljon yhteiskuntavastuuraportointiin kiinnitetään huomiota. Samaten toimialakohtaisten erojen vuoksi raportoidut toimenpiteet ja käytetyt tunnusluvut voivat erota hyvin paljon toisistaan. (Coombs & Holladay 2012, 31) 5 Yhteiskuntavastuuraportointi on painottunut perinteisesti ympäristönäkökulmaan. Sosiaalinen ja taloudellinen näkökulma ovat tulleet mukaan raportteihin vasta myöhemmin. Taloudellinen näkökulma on alkanut vähitellen kuitenkin korostua yritysten yhteiskuntavastuuraporteissa ja huomio ympäristövastuuseen on vähentynyt. (Kolk 2008) Tutkimus analysoi kansainvälisten öljy-yhtiöiden yhteiskuntavastuuraportointia taloudellisen-, sosiaalisen- sekä ympäristövastuun osalta. Koska GRI- viitekehys perustuu näihin kolmeen yhteiskuntavastuu-ulottuvuuteen, sitä käytetään tutkimuksen viitekehyksenä. GRI:n käyttämistä analysoinnin pohjana voidaan pitää mielekkäänä, koska se huomioi kattavasti asiat, jotka laadukkaan yhteiskuntavastuuraportoinnin tulisi ottaa huomioon ja koska se on yrityksissä yleisesti käytetty raportointiohjeisto. Analysointi pohjautuu GRI:hin huolimatta siitä, etteivät kaikki kohdeyritykset sovella tätä viitekehystä. GRI-viitekehys muodostuu raportointiohjeista ja -periaatteista sekä perussisällöstä. Perussisältö rakentuu kolmesta osa-alueesta: strategia ja taustakuvaus, johtamiskäytännöt ja toimintamittarit. Näistä osa-alueista tutkimus keskittyy GRI:n toimintamittareihin. Toimintamittarit ovat yksityiskohtaisia mittareita, joita viitekehystä seuraavan yrityksen tulisi noudattaa raportoinnissaan. (GRI 2006, 19) Mittarit jakautuvat taloudellisen-, sosiaalisen- ja ympäristövastuun mittareihin. Koska kaikki tutkimuksen kohdeyritykset eivät kuitenkaan noudata GRI- viitekehystä, ei raportointia voida tässä tutkimuksessa analysoida yksittäisten mittareiden tasolla. Mittarit on kuitenkin mahdollista jakaa niiden sisältöjen perusteella yleisemmin eri aihealueisiin, joihin tämän tutkimuksen analysointi pohjautuu. Yhteiskuntavastuun kolmen osa-alueen yhteiskuntavastuuraporttien laadun kriteereistä tutkimuksessa on raportointi. (GRI 2011, 9) teemojen analysointia lisäksi varten GRI on määrittänyt ohjekriteereitä. Näistä mukana yrityksen yhteiskuntavastuutavoitteiden Tavoitteet voidaan nähdä olennaisena osana yhteiskuntavastuuraporttia, koska ilman tavoitteita yhteiskuntavastuun toteutumista on hankalaa seurata ja johtaa. Mitattavia tavoitteita tarvitaan, jotta yrityksen toimintaa osataan ohjata haluttuun suuntaan. Yrityksen asettamat tavoitteet ovat yhtälailla 6 olennaisia myös yrityksen sidosryhmille, jotta nämä tietävät, mihin suuntaan yritys pyrkii toimintaansa kehittämään. (CH2M Hill, 2 - 6) Tavoitteet nostetaan olennaiseksi yhteiskuntavastuuraportin laadun kriteeriksi myös useissa tutkimuksissa (Schatsky 2013; Moldan, Janoušková & Hák 2011; Frederiksen & Nielsen 2015, 247 – 248) Tavoitteiden lisäksi tutkimuksessa oli alun perin tarkoitus analysoida myös yhteiskuntavastuuseen liittyvää riskeistä raportointia. Yhteiskuntavastuun eri osaalueiden riskien yksiselitteinen identifiointi tutkimusyritysten raporteilta osoittautui liian tulkinnanvaraiseksi, jonka vuoksi riskiraportointi jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle. Tavoitteiden raportoinnin analysointi suoritetaan tutkimuksessa niin, että raporttien perusteella analysoidaan, kuinka monta selkeää ja mitattavaa tavoitetta yritys mainitsee kunkin yhteiskuntavastuun osa-alueen kohdalla. Tutkimuksessa ei kuitenkaan käydä erikseen yrityskohtaisesti yritysten raportoimia tavoitteita näiden ollessa usein hyvin yrityskohtaisia, jonka vuoksi ne saattavat vaihdella huomattavasti yritysten välillä. Tavoitteiden raportoinnin analysoinnin tarkoituksena ei siis ole yritysten välinen yksityiskohtainen tavoitteiden sisällön vertailu, vaan analysoida yleisemmin kohdeyritysten raportointia. Tutkimuksen ulkopuolelle rajattuja kriteereitä ovat: - Yhteiskuntavastuuseen liittyvien riskien raportointi - Yhteiskuntavastuuseen liittyvien mahdollisuuksien raportointi - Yrityksen ydinarvojen raportointi - Sidosryhmien keskeisistä odotuksista raportointi - Yrityksen kriittisten menestystekijöiden raportointi - Organisaation ydinosaamisen raportointi (GRI 2011, 9) Työn tutkimusongelmana on: - Miten yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset yhteiskuntavastuustaan vuonna 2013? öljy-yhtiöt raportoivat 7 Tutkimusongelmaan pyritään löytämään vastausta seuraavien alaongelmien avulla: - Miten GRI- viitekehys näkyy kohdeyritysten raportoinnissa? - Vaikuttaako yrityksen koko ja/tai maantieteellinen sijainti raportoinnin laatuun tai määrään? - Raportoivatko kohdeyritykset yhteiskuntavastuuseen liittyvistä tavoitteista? Tutkimuksessa selvitetään, kuinka eurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset öljy-yhtiöt raportoivat yhteiskuntavastuustaan vuonna 2013 ja kuinka laadukasta ja laaja-alaista raportointi on GRI- viitekehyksen yhteiskuntavastuun kolmen osa-alueen näkökulmasta. Ensimmäinen alaongelma käsittelee sitä, kuinka laajasti GRI:tä käytetään kohdeyrityksissä ja toisaalta onko kohdeyrityksillä käytössä muita viitekehyksiä. Toinen alaongelma tutkii mahdollisia raportointieroja kohdeyritysten välillä näiden koon ja maantieteellisen sijainnin suhteen. Tutkimuksen kolmannen alaongelman tavoitteena on analysoida kohdeyritysten raportoinnin laatua asetettujen tavoitteiden kautta. Alaongelmat auttavat pääongelman ratkaisussa selvittämällä yhteiskuntavastuusta raportoivien yritysten raportoinnin sisällön laatua sekä eri yhteiskuntavastuuviitekehysten käyttöä. Kohdeyritysten maantieteellinen rajaus johtuu siitä, että esimerkiksi kehittyvissä maissa käsitys yhteiskuntavastuusta saattaa erota länsimaisesta johtuen esimerkiksi uskontoon liittyvistä arvopainotuksista. (Frynas 2009, 3) Jotta lähtökohta yhteiskuntavastuulle olisi kohdeyrityksissä mahdollisimman samankaltainen, tutkimukseen valittiin vain eurooppalaisia ja yhdysvaltalaisia yrityksiä. Yhteiskuntavastuu ajatellaan joskus myös taloudellista, sosiaalista ja ympäristövastuuta laajempana. Esimerkiksi Alexander Dahlsrud vuoden 2006 tutkimuksessaan esittelee viiden ulottuvuuden mallin, johon taloudellisen, sosiaalisen sekä ympäristövastuun lisäksi kuuluvat yrityksen suhde osakkeenomistajiin sekä yritysten vapaaehtoiset lain vaatimukset ylittävät toimet. Tämän tutkimuksen viitekehyksenä on yhteiskuntavastuun kolmijakoon perustuva GRI- viitekehys, minkä vuoksi yhteiskuntavastuuseen eri kirjallisuudessa yhdistetyt muut tasot jätetään tutkimuksen ulkopuolelle. 8 1.3 Tutkimusmetodologia ja – aineisto Tutkimuksen kohdeyritykset ja tutkimusaineistona toimivat yhteiskuntavastuuraportit on valittu tarkoituksenmukaisesti. Tämä on kvalitatiiviselle tutkimukselle tunnusomainen tapa toimia, eli valinta ei perustu satunnaisotoksiin. Lisäksi tutkimussuunnitelma jäsentyi laadulliselle tutkimustavalle tyypillisesti tutkimuksen edetessä. (Hirsjärvi et al. 2009, 16) Tutkimuksen yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset kohdeyritykset valittiin Forbesin vuoden 2013 Global 2000 listalta. Koska kaikki Forbesin listalla olleet yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset öljy-yhtiöt eivät raportoineet yhteiskuntavastuustaan vuonna 2013, valittiin aineistoksi listan suurimmista yrityksistä alkaen 30 yhtiötä, joilta yhteiskuntavastuuraportti oli saatavilla joko erillisenä ladattavana raporttina tai pelkästään internet-sivujen kautta luettavana. (Forbes 2014) Kaikki tutkimuksessa käytetty aineisto oli julkisesti saatavilla tutkimuksen tekohetkellä. Vain yksi tutkimuksen yritys, yhdysvaltalainen Murphy Oil, raportoi vastuustaan ainoastaan internet-sivujensa kautta. Muiden yritysten kohdalla raportti oli joko osana ladattavaa vuosikertomusta tai erillisenä ladattavana raporttina. yhteiskuntavastuuraporttien lisäksi Tutkimuksen tutkimuksessa aineistona käydään läpi toimivien laajasti aihetta käsittelevää kirjallisuutta, tieteellisiä julkaisuja sekä aikaisempaa aiheesta tehtyä tutkimusta. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään internet-pohjaisia lähteitä. Tutkimuksen ensisijaisena tutkimusmenetelmänä käytetään sisällönanalyysia. Tutkimuksessa pureudutaan tarkkaan analysoiden kohdeyhtiöiden internet-sivuillaan tai erillisillä dokumenteilla julkaisemiin yhteiskuntavastuuta käsitteleviin raportteihin ja etsitään yhtäläisyyksiä ja eroja sekä peilataan raportointia suhteessa tutkimuskysymyksiin. 1.4 Teoreettinen viitekehys ja tutkimuksen rakenne Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjaa pääasiassa GRI- viitekehyksen pohjana olevaan yhteiskuntavastuun kolmijakoon, taloudelliseen, sosiaaliseen sekä 9 ympäristövastuuseen. (GRI 2011, 24 – 39) Oheinen kuvio 1 kuvaa yhteiskuntavastuun kolmijakoa. Taloudellinen vastuu Sosiaalinen vastuu Ympäristövastuu Kuvio 1. Yhteiskuntavastuun ulottuvuudet (Hansmann, Mieg & Frischknecht 2012) Tutkimuksen teoriaosuus käydään läpi luvuissa 2 ja 3. Luvussa 2 käydään läpi yhteiskuntavastuu yleisellä tasolla legitimiteettiteorian ja sidosryhmäteorian kautta sekä syvennetään erikseen yhteiskuntavastuun kolmijakoa kullakin osa-alueella. Lisäksi pohditaan myös vastuullisuuden syitä yritysten vaikutusta yhteiskuntavastuulliselle yrityksen taloudelliseen käyttäytymiselle menestykseen. sekä Luvussa 3 syvennytään yhteiskuntavastuuraportointiin, raportointiohjeisiin ja -säännöksiin sekä tutkimuksen kannalta keskeiseen GRI- viitekehykseen. Luvun lopussa käydään lisäksi läpi öljy-yhtiöiden yhteiskuntavastuuraportoinnin laatua sekä aihetta käsitteleviä tieteellisiä tutkimuksia. Luvussa neljä käsitellään työn empiriaosuus. Luvussa esitellään tutkimusprosessin kuvaus ja tutkimusmenetelmä sekä kerrotaan miten ja mistä tutkimusaineisto on kerätty. Luvussa esitellään myös tutkimuksen kohteina olevat yritykset sekä tutkimuksessa käytetyn viitekehyksen analysointikategoriat. Näiden jälkeen käydään läpi GRIviitekehyksen käytön yleisyyttä kohdeyrityksissä ja toisaalta, mitä muita viitekehyksiä kohdeyritykset käyttävät. Viitekehysten käytön analysoidaan yhteiskuntavastuuraportoinnin analysoinnin toteutumista jälkeen luvussa kohdeyrityksissä eri 10 yhteiskuntavastuun osa-alueilla GRI-viitekehyksen pohjalta laaditun analysointiviitekehyksen kautta. Raportoinnin laatua arvioidaan lisäksi tutkien sitä, kertovatko kohdeyritykset yhteiskuntavastuuseen liittyvistä tulevaisuuden tavoitteista. (GRI 2011, 9) Luku viisi vetää tutkimuksen yhteen ja vastaa tutkimuskysymyksiin. Lisäksi luvussa esitetään tutkimuksen kautta nousseet johtopäätökset, tutkimuksen rajoitukset ja pohditaan jatkotutkimusmahdollisuuksia aiheeseen liittyen. 11 2 YRITYKSEN YHTEISKUNTAVASTUU Nykypäivänä asiakkaat ja muut sidosryhmät tiedostavat myös ympäristölliset ja inhimilliset huolenaiheet. Tämä on kasvattanut yhteiskuntavastuun merkitystä ja yritykset ovat joutuneet muuttamaan toimintaansa ympäristötietoisemmaksi. Yritykset investoivat yhä enemmän julkishyödykkeisiin ja yhteiseen hyvään. Useat yritykset pyrkivät myös oma-aloitteisesti vähentämään liiketoimintansa synnyttämiä negatiivisia vaikutuksia enemmän kuin mitä esimerkiksi laki velvoittaa. Nykyään esimerkiksi yli puolet maailman 250 suurimmasta yrityksestä tarjoaa säännöllisesti julkisia raportteja ja lausuntoja koskien yhteiskuntavastuuta. (Baskin & Gordon 2005) Nykyään yli kolmasosalla suurista yhdysvaltalaisista yrityksistä on vapaaehtoisia ulkoisia sertifiointeja sosiaalisista ja ympäristöllisistä standardeista ja lähes 11 prosenttia investoinneista on sertifioitu sosiaalisesti vastuullisiksi. Arvioidaan että Yhdysvaltojen ja Euroopan markkinoilla on yli 300 miljardia euroa yhteiskuntavastuullista pääomaa. (Social Investment Forum 2006) Yhtiöt kuten IBM ja Microsoft jopa markkinoivat yhteiskuntavastuullista imagoaan herättääkseen positiivista mielikuvaa potentiaalisten uusien työntekijöiden silmissä. (Turban & Greening 1996) Kuluttajat näyttäisivät myös kokevan tärkeäksi yritysten vastuullisen toiminnan. Esimerkiksi Environics Internationalin vuonna 1999 teettämän maailmanlaajuisen tutkimuksen mukaan vastaajista kaksi kolmasosaa ilmoitti toivovansa yritysten panostavan sosiaalisiin tavoitteisiin yli omistaja-arvonsa. (Environics International 1999) Fleishman-Hillard ja National Consumers League selvitti vuoden 2007 tutkimuksessa, että jopa 53 prosenttia kuluttajista etsii tietoa yritysten vastuullisuudesta. (FleishmanHillard 2007) Iso Britanniassa kuluttajista 70 prosenttia uskoo, että yritykset voisivat vaikuttaa heidän ostopäätöksiin kertomalla enemmän julkisesti vastuullisuudestaan. 70 prosenttia kuluttajista kertoo myös olevansa valmiita maksamaan enemmän tuotteista, jotka on valmistettu eettisesti. (Ipsos Mori 2003) Etiikka näyttäisi siis ohjaavan kuluttajia valitsemaan tuotteita ja palveluita, joiden valmistuksessa on toimittu yhteiskuntavastuullisesti. (Ipsos Mori 2003) Tällaisessa tilanteessa vastuulliset yritykset todennäköisesti menestyvät paremmin. Vastuullisissa 12 yrityksissä näyttäisi olevan ymmärretty, että menestyäkseen yrityksen arvot on muokattava yhteiskunnan arvostamaan suuntaan. (Cacioppe, Forster & Fox 2007) 2.1 Yhteiskuntavastuun määritelmä Miksi yrityksiä on olemassa? Pääasiallinen syy voisi olla tuottaakseen voittoa omistajilleen. Asiaa voidaan tarkastella ehkä kuitenkin myös laajemmasta, työyhteisöä ja yhteiskuntaa painottavasta näkökulmasta. Yritykset voidaan nähdä joukkona ihmisiä, jotka yhdessä voivat saada aikaan jotakin, jossa he yksin tuskin onnistuisivat ja näin he yhdessä voivat luoda arvoa yhteiskunnalle. Yhteiskuntavastuu voidaan nähdä yrityksen käyttäytymisenä, joka lisää yhteiskunnan hyvinvointia edesauttamalla talouskasvua parantaen samalla työntekijöiden ja näiden perheiden elämänlaatua. (Uddin, Hassan & Tarique 2008) Eriävistä mielipiteistä johtuen yhtä yhteisesti hyväksyttyä määritelmää yhteiskuntavastuulle ei ole onnistuttu kehittämään. (Dahlsrud 2006) Esimerkiksi Khoury, Rostami ja Turnbull (1999) määrittelevät yhteiskuntavastuun yrityksen kokonaisvaltaiseksi suhteeksi sidosryhmiinsä. Heidän mukaan yhteiskuntavastuu pitää sisällään investoinnit yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja työntekijäsuhteisiin, työpaikkojen luomisen ja ylläpitämisen, vastuun ympäristöstä sekä taloudellisen menestyksen. Euroopan komission määritelmä yrityksen yhteiskuntavastuusta on lyhyt ja ytimekäs. Sen mukaan yhteiskuntavastuu viittaa vaikutuksiin, joita yrityksen toiminnalla on ympäröivään yhteiskuntaan. (European Commission 2014) Toista ääripäätä edustaa Milton Friedmanin näkemys tunnetussa New York Timesin artikkelissa. Hänen mukaan yrityksen ainoa yhteiskunnallinen vastuu on käyttää voimavarojaan voittojen lisäämiseksi. Hän lisää kuitenkin edellytyksinä, että yritys noudattaa pelin sääntöjä eli toimii avoimilla ja vapaan kilpailun markkinoilla ilman vilppiä tai huijaamista. (Friedman 1970) 13 Ensimmäiset kaksi määritelmää edustavat ehkä enemmän nykyaikaista käsitystä yhteiskuntavastuusta. Friedmanin näkemys näyttää taas liian kapealta eikä yhteiskunnan kannalta riittävältä. Globaalissa avoimessa kilpailussa yrityksiltä vaaditaan ensisijaisesti taloudellisen tuloksen tavoittelua, jolloin yritykset toimivat lähtökohtaisesti Friedmanin kuvaamalla tavalla. Yhteiskunta asettaa kuitenkin yleisen edun mukaisia vaatimuksia, jotta myös ympäristölliset ja sosiaaliset näkökulmat tulevat huomioiduiksi taloudellisten näkökulmien lisäksi. (Haukioja 2013) Porter ja Kramer (2006) esittävät, että terve yhteiskunta tarvitsee menestyviä yrityksiä ja menestyvät yritykset toisaalta yhteiskuntaa. Näin vastuullisesta liiketoiminnasta hyötyvät molemmat osapuolet, jolloin molemmat voittavat. 2.2 Viitekehykset yhteiskuntavastuun taustalla 2.2.1 Sidosryhmäajattelu ja sidosryhmäteoria Yrityksen sidosryhmillä tarkoitetaan ryhmiä tai henkilöitä, joihin yrityksen toiminnalla on vaikutuksia ja toisaalta toisinpäin, jotka toiminnallaan voivat vaikuttaa yritykseen. (Carroll & Näsi 1997) Sidosryhmiä ovat muun muassa asiakkaat, tiedotusvälineet, yrityksen omistajat, sijoittajat, rahoittajat, alihankkijat ja yrityksen henkilöstö. Eri sidosryhmiä kiinnostavat erilaiset asiat ja yrityksen toiminnalla on eri sidosryhmiin erilaisia vaikutuksia. Esimerkiksi tiedotusvälineitä saattaa kiinnostaa tuoteturvallisuus, jolla on myös asiakkaille suuri merkitys. Yrityksen tuottama taloudellinen lisäarvo kiinnostaa omistajia ja rahoittajia, mutta ei ole välttämättä niin merkittävää asiakkaille. Seuraavan sivun kuvio 2. kuvastaa eri sidosryhmien erilaisia intressejä. (Niskala et al. 2009, 61 - 62) 14 Kuvio 2. Sidosryhmäkohtaiset intressit yrityksen toiminnassa. (Niskala et al. 2009, 62) Sidosryhmäajattelulla tarkoitetaan yrityksen kykyä hahmottaa sen toiminta organisaation ja sen sidosryhmien vuorovaikutussuhteiden ja sidosryhmien intressien kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että yritys on olemassa sen sidosryhmien yhteistyön ja näiden yritystoimintaan antamien panosten mahdollistamana. Yritys voi selvitä pitkällä aikavälillä ainoastaan, jos se pystyy tyydyttämään keskeisimpien sidosryhmiensä tarpeet. Tarpeiden tyydyttämiseksi yrityksen tulee ymmärtää sidosryhmiensä arvot ja intressit ja huomioida nämä intressit omassa päätöksenteossaan. (Niskala et al. 2009, 63) Sidosryhmäajattelua on yhteiskuntavastuun tarkastelun lisäksi hyödynnetty viitekehyksenä muun muassa liiketoimintaprosessien kehittämisessä (Carroll & Näsi 1997). Sidosryhmäajattelusta tekee kuitenkin keskeisen yrityksen yhteiskuntavastuun kannalta se, että yritysten yhteiskunnalliset vaikutukset ovat käytännössä vaikutuksia eri sidosryhmiin. Nämä vaikutukset voivat olla sosiaalisia, ekologisia tai taloudellisia. Vaikutusten parempi ymmärtäminen ja hallitseminen vaativat myös tietoa vaikutusten kohteina olevien sidosryhmien näkemyksistä. (Niskala et al. 2009, 64) 15 Sidosryhmäteoria on saanut paljon kannatusta talouskirjallisuudessa viimeisten vuosien aikana, koska se on nähty käytännönläheisenä. (Jamali 2008) Yleisesti ajatellaan, että Edward Freeman olisi termin ”isä”. Freeman viitoitti, että yritysten tehtävä on ulkoisten sidosryhmien huomioiminen yhä laajemmin perinteisten sidosryhmien, osakkeenomistajien, asiakkaiden, työntekijöiden ja tuottajien lisäksi. (Jonker & Foster 2002) Sidosryhmäteorian mukaan organisaatio toimii vastuullisesti ja ottaa huomioon siihen suoraan sidoksissa olevien sidosryhmien lisäksi myös välillisesti sidoksissa olevat hiljaiset sidosryhmät, esimerkiksi paikalliset asukkaat ja ympäröivän luonnon. (Simmons 2004) Sidosryhmäviitekehys tarjoaa vastuullisen tavan johtaa organisaatiota. Ajatus on, että yrityksen pyrkiessä ensisijaisesti palvelemaan omistajiaan, parhaiten se onnistuu kun samalla huomioidaan myös muiden sidosryhmien tarpeet. Tämän ajatuksen kautta yrityksen tavoitteiden ja huomion kohteeksi on tullut perinteisen pelkän voiton maksimoinnin lisäksi myös yhteiskunnallisen lisäarvon tuottaminen. (Hawkings 2006) Sidosryhmäteoriaa ovat käyttäneet lähtökohtana muun muassa Longo, Mura ja Bonoli (2005) tutkiessaan vastuullisuutta italialaisissa pienissä ja keskisuurissa yrityksissä sekä Uhlaner, van Goor-Balk ja Masurel (2004) tutkiessaan sitä, kuinka hollantilaiset perheyritykset näkevät yhteiskuntavastuun suhteessa näiden sidosryhmiin. Sidosryhmäteoria pitää kaikkia sidosryhmiä tärkeinä ja teorian mukaan organisaatioiden tulisi huolehtia kaikista sidosryhmistään tasapainoisesti. Tämä on käytännössä kuitenkin hyvin hankalaa johtuen yrityksen rajallisista resursseista ja tiedosta. Käytännössä yritykset joutuvat usein keskittymään vain tiettyihin sidosryhmiin, jolloin priorisointi lähtee usein yrityksen johdon harkinnasta ja näkemyksistä. (Galbreath 2006) Sidosryhmäviitekehyksen suosio johtuu varmasti paljon siitä, että sen kautta on helppo jäsentää monet yrityksen tehtävät ja niiden muodostuminen pitkälti suhteista sidosryhmiin. Viitekehys on paljon käytetty ja kätevä työkalu kerätä ja analysoida yhteiskuntavastuutietoa. Monet yrityksen ja sen sidosryhmien välisiin suhteisiin vaikuttaneet keskeiset tekijät ja ongelmat on voitu avata sitä kautta. Yritysjohdolle tämä 16 on voinut myös tarjota arvokasta tietoa suunniteltaessa omaa yhteiskuntavastuuta ja sen kehittämistä. (Jamali 2008) 2.2.2 Legitimiteettiteoria Koska yritysten yhteiskuntavastuun kuvaamiseen ei ole yhtä yhteisesti hyväksyttyä tapaa, tukeutuu aihetta käsittelevä kirjallisuus sidosryhmäteorian ohella hyvin yleisesti legitimiteettiteoriaan. (Guthrie, Cuganesan & Ward 2006) Teoria lähtee ajatuksesta, että yritys pyrkii jatkuvasti varmistamaan toimivansa yhteiskunnan asettamien rajojen ja normien puitteissa ja siksi se raportoi vapaaehtoisesti sellaisista toimintatavoistaan, joista uskoo yhteiskunnan eniten odottavan selontekoja. (Deegan 2002) Legitimiteettiteoria nojaa ajatukseen, että yrityksen ja yhteiskunnan välillä vallitsee ikään kuin kirjoittamaton sopimus. Yhteiskunta tarjoaa yritykselle mahdollisuuden käyttää esimerkiksi luonnonvaroja ja muita resursseja ja koska organisaatiot ovat näistä resursseista riippuvaisia, odottaa yhteiskunta, että yrityksen toiminnan hyödyt ylittävät siitä mahdollisesti koituvat kustannukset. (Deegan 2002) Yhteiskunnan odotukset eivät usein ole pysyviä vaan muuttuvat ajan kanssa. Tämä edellyttää organisaatioilta reagointikykyä suhteessa ympäröivään toimintaympäristöön. Koska yhteiskunta muuttuu, myös organisaatioiden tulee ulkoisen tiedottamisen kautta viestiä, että myös se muuttaa toimintatapojaan muutoksen edellyttämällä tavalla. Yhteiskunnan muuttuessa voi organisaation olla vaikea pysyä jatkuvasti muutoksessa mukana ja näin se saattaa rikkoa yhteiskunnan odotuksia. Legitimiteettiteoriassa tähän odotuksien rikkomiseen liittyy käsite legitimiteettiaukko. (Deegan 2002) Legitimiteettiaukko tarkoittaa Lindblomin (1994) mukaan eroa yhteiskunnan yritystä kohtaan asettamien odotusten ja yrityksen todellisen toiminnan välillä. Dowlingin ja Pfefferin (1975) mukaan legitimiteetti toimii yrityksen voimavarana ja ohjaa selviytymään. Legitimiteettiteorian mukaisesti johdon pitäessä tiettyä voimavaraa tärkeänä yrityksen selviytymiselle ja menestymiselle, pyritään kehittämään strategioita, jotta kyseinen voimavara on saatavilla myös tulevaisuudessa. (Guthrie et al. 2006) Tällaisia strategioita voivat olla esimerkiksi tietylle sidosryhmälle kohdennetut 17 tiedoksiannot tai yhteistyö valittujen kumppanien kanssa. (Deegan 2002) Jos yritys havaitsee, ettei sen toiminta ole yhteiskunnan odotusten mukaista, aloitetaan korjaavat toimenpiteet uskottavuuden palauttamiseksi. Koska legitimiteettiteoria perustuu havaintoihin, täytyy nämä toimenpiteet tehdä julkisesti. Tämän vuoksi julkiset tiedotteet ovat tärkeitä. (Deegan 2002; Cormier & Gordon 2001) Legitimiteettiteorian hyödynnettävyyttä yritysten yhteiskuntavastuutiedottamisessa ovat selvittäneet muun muassa Deegan, Rankin ja Voght (2000), Deegan (2002) sekä Wilmshurst ja Frost (2000). Tuloksien mukaan legitimiteettiteoria auttaa ymmärtämään, miksi vapaaehtoinen yhteiskuntavastuuraportointi kannattaa yrityksissä. Campbell, Craven ja Shrives (2003) kirjoittavat, että yrityksen toimialalla on myös merkitystä yhteiskuntavastuuraportointiin. Heidän mukaansa tietyllä toimialalla yhteiskunnan hyväksyntä yrityksen toimille korostuu ja siksi toimialan yritykset ovat ahkerampia raportoijia toisiin yrityksiin verrattuna. Campbell et al. (2003) käyttävät legitimiteettiteoriaa pohjana tutkiessaan, kuinka yrityksen pyrkimys saada yhteiskunnan hyväksyntä toimilleen motivoi vapaaehtoiseen raportointiin. Tutkimuksessa käy esille, että raportoinnin määrään ja sisältöön vaikuttaa, nähdäänkö yrityksen tuotteet haitallisina, esimerkkinä tupakkayhtiöt, vai ovatko tuotteet kuluttajien mielestä hyväksyttäviä ja haluttavia. Tutkijat ehdottavat, että yrityksen tuotteiden ollessa haluttuja, yritys voi raportoinnin kautta edistää muiden, vähemmän haluttujen tai haitallisten tuotteiden menekkiä. Toisaalta Campbell et al. uskovat, että ”kiellettyjen” tuotteiden, esimerkiksi tupakan, myyntiin erikoistuneiden yritysten voi olla mahdotonta saada kuluttajien hyväksyntä eikä silloin motivaatiota yhteiskuntavastuuraportoinnille lähtökohtaisesti ole. Tällöin yrityksen ainoa motiivi raportoinnille voi olla yksinkertaisesti vain vahingon rajoittaminen tai yhteiskunnan vakuuttaminen siitä, ettei yritys ole ”läpeensä paha”. Campbell et al. olettavat tutkimuksessaan, että yritykset, joiden toiminta voidaan yhteiskunnan kannalta nähdä haitallisena, raportoivat yhteiskuntavastuustaan useammin kuin yhteiskunnan kannalta vähemmän haitalliset yritykset. Tulokset kuitenkin viittasivat siihen, ettei yhteiskuntavastuuraportoinnin määrä välttämättä ole suurempi vaikka yhteiskunta tätä 18 vaatisi ja toisaalta yritykset, joiden toiminta on vähemmän tuomittavaa, saattavat olla aktiivisempia raportoinnissa. 2.3 Triple Bottom Line Yhteiskuntavastuun sisältöä kuvataan usein Triple bottom line -termillä (TBL). Termin lanseerasi John Elkington vuoden 1998 artikkelissa ”Cannibals With Forks: The Triple Bottom Line of 21st Century Business”. Elkington ei kuitenkaan ole termin varsinainen keksijä vaan lähinnä toi artikkelillaan sen suuren yleisön tietoon. (Norman & MacDonald 2004) Nimensä mukaisesti malli muodostuu kolmesta pilarista, joista jokainen edustaa yhtä kolmesta vastuullisuuden osa-alueesta: Taloudellinen vastuu Ympäristövastuu Sosiaalinen vastuu Mallin ideana on korostaa, että yrityksen menestystä tulee pystyä mittaamaan myös muilla mittareilla kuin pelkkien taloudellisten lukujen perusteella. TBL- malli eroaa perinteisemmistä tuottavuuden mittareista, esimerkiksi sijoitetun pääoman tuotosta, sisällyttämällä myös ympäristölliset ja sosiaaliset ulottuvuudet yrityksen menestyksen määrittäjiksi. (Norman & MacDonald 2004) Yrityksen taloudellista suoriutumista on periaatteessa helppo mitata. Tuotto mitataan yksinkertaisesti rahassa ja suuri kysymys onkin, kuinka esimerkiksi yrityksen sosiaalista suoriutumista voidaan mitata. Timothy F. Slaper ja Tanya J. Hall (2011) esittävät artikkelissaan indeksin, jolla näitä kolmea eri ulottuvuutta voidaan mitata. Artikkelin mukaan taloudellista vastuuta voidaan mitata yrityksissä esimerkiksi maksettujen verojen määrällä, sosiaalista vastuuta keskimääräisten koulutustuntien määrällä per työntekijä ja ympäristöllistä onnettomuuksien määrällä. vastuuta vaikka kasvihuonepäästöemissioiden tai 19 Yhteiskuntavastuun taloudellinen dimensio ajatellaan usein synonyyminä yrityksen taloudelliseen menestykseen tai siihen liittyviin ongelmiin ja tämän vuoksi taloudellisen vastuun on usein oletettu olevan helpoin omaksua ja toteuttaa kolmesta vastuun osaalueesta. Monesti ajatellaan, että työllisyyslukujen tai velkaisuusasteen näyttäminen selkeästi viimeisimmässä yritysvastuuraportissa olisi riittävää taloudellista vastuuta. Yhteiskuntavastuun taloudellinen dimensio tulisi kuitenkin nähdä enemmänkin niinä välillisinä ja välittöminä taloudellisina vaikutuksina, joita yrityksen operaatioilla on ympäröivään maailmaan. (Uddin et al. 2008) TBL- mallia on myös kritisoitu. Wayne Norman ja Chris MacDonald vuoden 2003 artikkelissaan käsittelevät kriittisesti TBL- ajattelutapaa laskentatoimessa puhuttaessa yhteiskuntavastuusta. Heidän mukaan TBL- mallista on tullut yhä muodikkaampi ajattelutapa johtamisessa, konsultoinnissa, investoinneissa ja yleisestikin yksityisellä sektorilla. Sitä on kuitenkin tutkittu aivan liian vähän. He kritisoivat TBL -ajattelua siitä, että yrityksen menestys tulisi mitata perinteisen taloudellisten mittareiden sijaan myös sosiaalisten ja ympäristöllisten mittareiden kautta. He ovat samaa mieltä siitä, että pitkällä tähtäimellä yritysten tulee menestyäkseen ottaa huomioon myös sidosryhmät, mutta kritisoivat TBL -mallin ”vallankumouksellisuutta”. He nostavat esiin esimerkiksi Enronin, jolla myös oli selkeät ohjeet ja säännöt eettiselle toiminnalle. Näistä ohjeista ja säännöistä huolimatta yhtiö ajautui vuonna 2000 lopulta konkurssiin kirjanpitorikoksien vuoksi (Healy & Palepu 2003). Normanin ja MacDonaldin mielestä on usein todella epäselvää, mitä ihmiset, jotka puhuvat TBL- mallista todellisuudessa tällä tarkoittavat. He pohtivat sitä, kuinka nämä uudet kaksi pylvästä, viitaten sosiaaliseen ja ekologiseen pylvääseen, tulisi oikein mitata. Kun yritykset puhuvat noudattavansa TBL- mallia, harvoin kuitenkaan kuvataan tarkkaan kuinka sitä todellisuudessa noudatetaan. Yleensä vastaukset ovat heidän mukaan enemmänkin ympäripyöreitä vastauksia siitä, mitä TBL- mallilla tavoitellaan. Normanin ja MacDonaldin mielestä tulisi olla jokin tietty laskentatapa, jolla sosiaalista ja ympäristöllistä vastuuta voitaisiin mitata ja koska sellaista ei ole, koko TBL- ajattelutavassa ei ole järkeä. Seuraavissa kappaleissa käsitellään tarkemmin yhteiskuntavastuun kolmea ulottuvuutta. 20 2.3.1 Taloudellinen vastuu Ensimmäinen kolmesta yhteiskuntavastuun ulottuvuudesta, yrityksen taloudellisen vastuu, käsittää laajalti eri mittareita. Sillä voidaan tarkoittaa esimerkiksi yrityksen kannattavuudesta ja toiminnan tehokkuudesta huolehtimista ja kilpailukyvyn säilyttämistä. (Elinkeinoelämän keskusliitto 2006, 5) Yrityksen tulee huolehtia siitä, että se vastaa omistajien tuotto-odotuksiin ja että omistajan etu on aina toiminnan tavoitteena. Taloudellinen vastuu tarkoittaa myös yrityksen sisäistä valvontaa ja riskien hallintaa. Pitämällä huolta sisäisten kontrollien toimivuudesta, yritys ehkäisee väärinkäytöksiä, joilla voi olla negatiivisia vaikutuksia yrityksen omistajiin. Taloudellisen vastuun kantaminen tarkoittaa myös yrityksen sidosryhmiin kohdistuvien sekä välittömien että välillisten taloudellisten vaikutusten huomioonottamista. (Niskala et al. 2009, 19) Yrityksellä on vaikutuksia myös yhteiskuntaan. Se luo taloudellista hyvinvointia tuottamalla palveluita ja tavaroita ja esimerkiksi maksamalla veroja. Verot kasvattavat hyvinvointia muun muassa parempina julkisina palveluina. Hyvän taloudellisen suorituskyvyn kautta yritys luo perustaa myös muille vastuullisuuden ulottuvuuksille. Huonosti menestyvällä yrityksellä on harvoin edellytyksiä suoriutua ympäristöllisistä ja sosiaalisista vastuistaan. Menestyäkseen yrityksen tulee kantaa pitemmällä tähtäimellä vastuuta myös näistä asioista. Voidaan siis ajatella, että taloudellinen vastuu luo perustan yrityksen sosiaaliselle ja ympäristövastuulle. Yrityksen menestyminen edellyttää taloudellista vastuullisuutta ja toisaalta taloudellinen menestys edellyttää yritykseltä sosiaalista vastuuta sekä vastuuta ympäristöstään. (Elinkeinoelämän keskusliitto 2006, 5) Taloudellinen vastuullisuus näkyy kerrannaisvaikutuksina. Yrityksen menestymisellä on suoria ja epäsuoria vaikutuksia sidosryhmiin. Menestys mahdollistaa investoinnit kehitystoimintaan ja työntekijöiden hyvinvointiin. Työntekijöiden palkat nousevat, mikä mahdollistaa hyödykkeiden ostamisen ja verojen maksamisen yhteiskunnan hyväksi. 21 Kun ostovoima paranee, lisääntyvät sekä julkisten että yksityisten palveluiden tarjonta. (Uddin et al. 2008) 2.3.2 Sosiaalinen - ja ympäristövastuu Yhteiskuntavastuun toisen ulottuvuuden, sosiaalisen vastuun, voidaan ajatella viittaavan suhteisiin, joita liiketoimilla on yhteiskuntaan ja sen ihmisyhteisöihin. (Rasoulzadeh et al. 2010). Asiakkaiden tyytyväisyydestä ei voi olla varma pitkässä juoksussa ainoastaan laadukkaita tuotteita tai palveluita tarjoamalla. Nykyajan yhteiskunta odottaa enemmän. Koska yritykset voivat saada voittoja vain, jos niiden tuottamia hyödykkeitä ostetaan, yhteiskunta odottaa, että osa yritysten voitosta käytetään parantamaan yhteiskunnan toimintaa. Yritysten on pakko huomioida sosiaalinen vastuu toimissaan, jos se haluaa menestyä pitkällä tähtäimellä. (Deegan 2002) Sosiaalinen vastuu on uusin yritysten yhteiskuntavastuun kolmesta ulottuvuudesta ja sen painoarvo kasvaa jatkuvasti. Sosiaalisen vastuun voidaan ajatella tarkoittavan sosiaalisia suoria ja epäsuoria vaikutuksia sidosryhmiin. Sosiaalinen vastuu on johdon velvollisuutta tehdä päätöksiä, jotka lisäävät yrityksen menestyksen lisäksi yhteiskunnan ja henkilöstön hyvinvointia ja näkyy esimerkiksi työympäristön ja työolojen asianmukaisuutena ja henkilöstön osaamisesta sekä koulutuksesta huolehtimisena. Yrityksen tulee pitää huolta myös tuoteturvallisuudesta ja kuluttajasuojasta sekä varmistaa ihmisoikeuksien toteutuminen tuotannossa. (Niskala et al. 2009, 19) Yhteiskuntavastuun kolmas ulottuvuus, ympäristövastuu viittaa yrityksen vastuuseen toimintansa vaikutuksista ympäröivään luontoon. (Lynes & Andrachuk 2008) Keskeistä ympäristövastuun osalta on se, kuinka tehokas ja säästäväinen luonnonvarojen käyttö, vesien, ilman ja maaperän suojelu, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, ilmaston muutoksen torjunta sekä vastuu tuotteen koko elinkaaren aikaisista ympäristövaikutuksista toteutuvat yrityksissä. (Niskala et al. 2009, 19) Yrityksen toiminnalla on usein negatiivisia vaikutuksia ympäröivään luontoon. Toiminnan negatiivisten vaikutuksien seurauksena luonnon varat uhkaavat loppua, eliöitä kuolee, maaperä sekä vedet saastuvat. (Craig 1996) Yritykset voivat kuitenkin pyrkiä 22 vastuullisuuteen ympäristöä kohtaan. Näin tapahtuu esimerkiksi kun yritykset pyrkivät korvaamaan tuotteiden valmistuksessa käytettäviä materiaaleja ympäristöystävällisemmillä materiaaleilla. 2.4 Keskeiset ajurit vastuulliselle toiminnalle ja siitä raportoinnille Tutkimuksia keskeisistä syistä sille, mikä motivoi yrityksiä vastuulliseen toimintaan ja raportoimaan yhteiskuntavastuustaan on melko vähän, eivätkä syyt tämän vuoksi ole täysin selviä. Myöskään syistä, miksi yritykset kehittävät vastuullisuuttaan tai jopa muuttavat kokonaan toimintatapojaan lisätäkseen vastuullisuuttaan, ei olla yksimielisiä. (Dummett 2006) Alan kirjallisuus painottaa nykyään, että yhteiskuntavastuuorientoituneet ja toiminnastaan sidosryhmille viestittävät organisaatiot hyötyvät usein sekä aineellisesti että aineettomasti. Sen vuoksi yhä useammat yritykset kehittävät ja jalostavat omia yhteiskuntavastuukäytäntöjään saavuttaakseen nämä hyödyt. (Bowd, Bowd & Harris 2006) Kolkin (2004) mukaan sosiaaliset näkökulmat, kuten yrityksen luotettavuus ja maine sidosryhmien silmissä, ovat merkittäviä motivaation lähteitä yhteiskuntavastuulle ja siitä raportoinnille. Idowun yhteiskuntavastuustaan, ja Papasolomoun koska nämä (2007) olettavat mukaan yritykset sidosryhmien raportoivat pitävän tätä välttämättömänä. O’Dwyer (2002) esittää taas, että vastuullisen toiminnan takana on yksinkertaisesti vain pyrkimys toimia sääntöjen mukaisesti. Dummett (2006) esittää taas syyn myös sille, että yritys päättää olla raportoimatta yhteiskuntavastuustaan. Päätöksen takana voi olla yrityksen pelko siitä, että raportoinnin aloittaminen itsessään voisi viestittää sidosryhmille siitä, että yrityksen toiminnalle haettaisiin oikeutusta raportoinnin kautta ja että yrityksen toiminnassa olisi jotain epäilyttävää. Vastuullisen toiminnan takana voivat olla myös yrityksen pyrkimykset kustannussäästöihin ja kilpailuedun saavuttamiseen esimerkiksi energian kulutuksen tai jätteen tuottamisen vähenemisen kautta. Kustannussäästöjen ja näin kilpailijoita alhaisempien kustannusten kautta yritys voi saavuttaa kilpailuetua. (Dummett 2006) 23 Motivaatio raportoida yhteiskuntavastuusta voidaan jaksaa taloudellisiin ja eettisiin tekijöihin. Taloudellisia tekijöitä ovat esimerkiksi maineen ja brändin hallinta, rahoituksen varmistaminen sidosryhmien luottamuksen kautta, riskien hallinta ja poliittinen vaikuttaminen. Eettisiä tekijöitä voivat olla esimerkiksi henkilöstön hyvinvointi, asiakassuhteiden asiallinen hoito, yhteisön hyvinvointi, vapaaehtoistyöhön osallistuminen sekä tuoteturvallisuudesta huolehtiminen. (KPMG 2008) Frynas kirjoittaa vuoden 2005 tutkimuksessaan, että yritykset haluavat yhteiskuntavastuullisilla toimillaan viestittää omille työntekijöilleen yrityksen haluavan kulkea kestävän kehityksen kärjessä. Kun esimerkiksi öljy-teollisuus saa julkista kritiikkiä ympäristön turmelemisesta, voi kritiikki vaikuttaa negatiivisesti myös yrityksen työntekijöihin. Tällöin yritys voi pyrkiä vähentämään näitä vaikutuksia viestimällä sen työntekijöille yrityksen vastuullisista toimintavoista. Työntekijöiden tyytyväisyys riippuu paljon siitä, minkälaisena työnantaja nähdään ja koetaan. Seuraavaksi käsitellään tarkemmin taloudellisia sekä eettisiä tekijöitä yritysten vastuullisille toimille. 2.4.1 Taloudelliset tekijät 2.4.1.1 Maine, brändi ja kilpailuetu Yhteiskuntavastuun kantaminen korreloi vahvasti yrityksen maineen ja brändin kanssa. Esimerkiksi Carter ja Dukerich (1998), Dowling (1986) ja Fombrun (1996) painottavat tutkimuksissaan maineen ja yrityskuvan merkitystä yrityksille. Hyvän julkisuuskuvan ja maineen omaavat yritykset voivat usein veloittaa korkeampia hintoja, saavat helpommin rahoitusta ja houkuttelevat paremmin sijoittajia. Tätä kautta yrityksen maine luo yritykselle kilpailuetua. (Hooghiemstra 2000) Ven ja Graafland (2006) kirjoittavat myös yhteiskuntavastuun ja maineen yhteydestä. He kirjoittavat, että on löydetty empiirisiä todisteita siitä, että vastuullisuus voi luoda yritykselle maineeseen liittyvää etua suhteessa kilpailijoihin, jolla voi olla positiivisia vaikutuksia markkinointiin ja yrityksen taloudelliseen menestykseen. Suhde korostuu heidän mukaansa tietyillä toimialoilla ja esimerkiksi vähittäiskauppa hyötyy korkeasta maineesta taloudellisesti. Kuluttajat usein 24 suosivat vastuullisessa maineessa olevaa yritystä ostopäätöksissään (Brown & Dacin 1997). Sosiaalisista riskeistä on tullut yhä merkittävämpiä perinteisempien taloudellisten, teknologisten ja poliittisten riskien rinnalla. Sosiaaliset riskit liittyvät ihmisoikeuksiin, työoloihin, ympäristöön ja esimerkiksi kestävään kehitykseen ja heijastuvat esimerkiksi yrityksen maineeseen ja tuotteiden kysyntään. (Kytle, Hamilton & Ruggie 2005) Vastuullisuus suojaa yritystä maineen menettämisen riskiltä ja toisaalta auttaa maineen rakentamisessa. Yrityksen brändin arvo kehittyy tavallisesti maineen parantuessa. Brändin tunnettuuden lisääntyminen ja maineen parantuminen tuovat yleensä myös kilpailuetua yritykselle. (Dummett 2006) Mood-Stuartin (2003) mukaan mainetta parannetaan ja ylläpidetään hyvien johtamiskäytäntöjen ja tapojen kautta ja terve johtamisjärjestelmä on välttämätön. Tämä tarkoittaa vastuullisuuden huomioimista. Mood-Stuart jopa alleviivaa, kuinka helposti kansainvälisen yrityksen maine voi tahraantua ja mainitsee esimerkkinä kuinka Shell menetti maineensa Nigerian tapahtumien vuoksi. Shellin toimia Nigeriassa vastustanut aktivisti murhattiin ja Shellin epäiltiin jopa olleen osallisena. Tällaisten uutisten vaikutus yrityksen maineeseen saattaa olla todella mittava ja seurauksiltaan kauaskantoinen, huolimatta siitä että uutisissa ei todenperää aina ole. (Dummett 2006) Bebbington, Larrinaga ja Moneva (2008) tutkivat maineen hallinnan ja yhteiskuntavastuuraportointikäytäntöjen välistä yhteyttä. Myös heidän tutkimuksensa kohteena oli Shell. Tuloksina he totesivat, että yhteiskuntavastuuraportointia motivoi pyrkimys parantaa mainetta, mutta tutkimustulokset eivät kuitenkaan antaneet näyttöä, että maine olisi parantunut raportoinnin ansiosta. 2.4.1.2 Kustannussäästöt Kustannussäästömahdollisuuksien tiedostaminen voi toimia myös merkittävänä vastuullista toimintaa edistävänä tekijänä. Esimerkiksi tuotantoyritykset voivat säästää merkittävästi kiinnittämällä huomiota energian kulutukseen tai tuotannosta syntyvien 25 jätteiden minimoimiseen. (Dummett 2006) Chkanikova ja Mont (2015) korostavat myös tutkimuksessaan kustannussäästöjen merkitystä. Tuloksien mukaan kustannussäästöjen merkitys nousi yhdeksi tärkeimmistä tekijöistä kun yritykset suunnittelevat vastuullisempia strategioita hankintaketjuunsa. Vastuullisen toiminnan kautta yritykset voivat parantaa esimerkiksi logistiikkaansa, vähentää toiminnan kautta syntyviä jätteitä sekä toiminnassa tarvittavia materiaaleja. Chkanikovan ja Montin mukaan vastuullisuus nähtiin yrityksissä kiinnostavana, jos sen voitiin nähdä edistävän samalla kustannussäästöjä. Babiak ja Trendafilova (2011) tutkivat, mikä motivoi urheiluorganisaatioita yhteiskuntavastuullisuuteen. Kustannussäästöt osoittautuivat yhdeksi merkittävimmistä motiiveista. Esimerkiksi valojen sammuttaminen, lämmön säätäminen vuoden aikojen mukaan sekä aurinko- ja tuulivoiman käyttö nähtiin kustannuksia säästävinä asioina yrityksissä, joita he haastattelivat. Toisaalta tällaisten toimintatapojen iskostaminen työpaikan käytännöiksi nähtiin vaikeina. 2.4.1.3 Sidosryhmäsuhteet ja osakkeenomistajien luoma paine Hyvät sidosryhmäsuhteet ja näiden kautta parempi pääsy rahoitukseen toimii myös olennaisena taloudellisena ajurina yhteiskuntavastuuraportoinnille. Yrityksen sidosryhmät arvostavat vastuullista yritystä, jolloin tällainen yritys on luonnollisesti houkuttelevampi sijoituskohde. Vastuullisuus korreloi tavallisesti positiivisesti yrityksen osakkeen arvoon. (Roberts 1992) Nykyään sijoittajat arvostavat yhä enemmän sosiaalisesti vastuullisia investointeja. Sosiaalisesti vastuullisia investointeja on toisaalta myös kritisoitu. Esimerkiksi on sanottu, että yhteiskuntavastuuraporttien yleistymisen yhtenä syynä olisi yritysten pyrkimys manipuloida sijoittajia näyttämällä kannattavansa vihreitä arvoja, vaikka perimmäisenä motivaation lähteenä saattaa olla vain taloudellisen edun tavoittelu. On myös sanottu, että yritykset saattavat antaa totuuden vastaista tietoa vastuullisuudestaan esimerkiksi parantaakseen mainettaan. (Laufer 2003) 26 Dummettin (2006) mukaan osakkeenomistajien luoma paine saattaa saada yritykset kehittämään toimintaansa vastuullisemmiksi. Kovinkaan moni Dummettin haastattelema yritys ei kuitenkaan maininnut osakkeenomistajien aiheuttavan painetta vastuullisuudelle. Erityisen yllättävää tästä tekee yritysskandaalit tai esimerkiksi suuret öljyonnettomuudet, joilla voisi olettaa olevan huomattavia kielteisiä vaikutuksia osakekurssiin. Siksi voisi odottaa omistajien luovan kovaa painetta yritysten läpinäkyvyydelle ja vastuullisuudelle. Myös Hemingway ja Maclagan (2004) kirjoittavat, että jos yrityksen tavoitteena ajatellaan olevan omistaja-arvon maksimointi, voidaan yhteiskuntavastuu nähdä yrityksen vastauksena kilpailuympäristölle sekä osakkeenomistajien yritystä kohtaan asettamille vaatimuksille. 2.4.1.4 Sääntely ja poliittinen vaikuttaminen Kel Dummett tutkii vuoden 2006 tutkimuksessaan syitä vastuulliselle toiminnalle haastattelemalla yritysten edustajia, tutkijoita, analyytikkoja ja konsultteja. Suurimmaksi yksittäiseksi ajuriksi paljastui sääntely tai mahdollinen tuleva sääntely. Erään Dummettin haastatteleman yrityksen edustajan mukaan ainut tapa saada yritykset ottamaan yhteiskuntavastuu tosissaan on sääntely. Myös Emtairah et. al (2002), Faruk (2002) ja Husted (2003) kirjoittavat, että vastuullisuuteen liittyvä sääntely ohjaa viime kädessä yrityksiä toteuttamaan yhteiskuntavastuupäätöksiä. Roberts (1992) toteaa, että raportoimatta jättäminen voi myös synnyttää sääntelyä. Toisaalta hänen mukaan yritykset saattavat raportoida vastuustaan ennalta ehkäisevästi välttääkseen toiminnan kannalta epäedullisen sääntelyn syntyä. Vastuullisella toiminnalla voidaan pyrkiä myös vaikuttamaan päättäjiin. Esimerkiksi useissa maissa, joissa öljyn tuotannolla on suuri merkitys, maiden hallitukset näyttävät suosivan öljy-yhtiöitä myöntämällä näille erilaisia etuuksia. Tämä luonnollisesti motivoi yrityksiä investoimaan sosiaaliseen pääomaan. Motivaationa voi olla myös se, että sosiaalisesti vastuullinen yritys voi näissä maissa päästä lähemmäs poliittisia päätöksentekijöitä. yhteiskuntavastuun Tämä voi tavoitteena helposti on saada aikaan päällimmäisenä sen, että öljy-yhtiöiden hallituksen virkailijoiden 27 miellyttäminen, jolloin muu yhteiskunta, jota varten vastuullinen toiminta on tarkoitettu, jää helposti toissijaiseksi. (Frynas 2005) 2.4.2 Eettiset tekijät 2.4.2.1 Vakaa työympäristö Taloudellisten tekijöiden lisäksi eettisillä tekijöillä voi olla merkitystä yrityksen vastuulliseen käyttäytymiseen. Koska tällaisilla tekijöillä voi olla myös taloudellista merkitystä, rajan vetäminen eettisten ja taloudellisten tekijöiden välille voi joskus olla hankalaa. Yritysten pyrkimys vakaaseen työympäristöön voidaan nähdä yhdeksi eettiseksi tekijäksi vastuulliselle toiminnalle. Jotta yhtiö voi toimia rauhassa, tulee sen saada myös paikallisten asukkaiden hyväksyntä toimilleen. Olemalla vastuullinen, yritys voi vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin ja näin saada toimintarauhan. Yritys voi esimerkiksi pyrkiä toimimaan paikallisen yhteisön tukijana, tarjota palveluita tai muuten esiintyä hyväntekijänä alueen ihmisille. Näin hyväksyntä yhteisöltä voidaan saada yrityksen toimille. Tällainen toiminta voi toisaalta olla eettisesti arveluttavaa silloin kun toiminnan motiivina on ainoastaan yrityksen hyvä. Tällöin heti kun yrityksen toiminta alueella päättyy, saattavat loppua myös asukkaille tarjotut palvelut tai alueen kehitykseen annettu tuki. Varsinkin kehittyvissä maissa, joissa yrityksen taloudellisella panoksella voi olla todellinen merkitys, tällainen toiminta on hyvin epäeettistä ja jopa yrityksen mainetta tahrivaa. Valitettavan harvoin tapaukset kuitenkaan selviävät. (Frynas 2005) Myös Hemingway ja Macglagan (2004) kirjoittavat, että motivaatio yhteiskuntavastuulle saattaa usein lähteä yrityksen pyrkimyksestä saada paikallisen yhteisön hyväksyntä toiminnalleen. Työntekijöiden johtamiseen liittyvät seikat voivat toimia lisäksi motiiveina. Esimerkiksi kun yritykset toimivat kansainvälisesti eri kulttuureissa, voi haasteena olla erilaisten kulttuuritaustojen integroiminen yrityksen toimintaperiaatteisiin. Tällöin 28 Hemingwayn ja Macglaganin mukaan yrityksen eettiset arvot ja yhteiskuntavastuu korostuvat. 2.4.2.2 Kuluttajien ja kansalaisjärjestöjen luoma paine Chkanikova ja Mont (2015) puhuvat tutkimuksessaan eettisistä kuluttajista, joiden ostopäätöksien taustalla vaikuttaa moraalinen vastuu. Tällaisten kuluttajien luoma paine muun muassa tuotteita boikotoimalla voi ohjata yritystä vastuulliseen toimintaan. Elintarvikkeisiin liittyneet skandaalit ovat esimerkiksi Saksassa johtaneet niin kutsuttujen ”vihreiden tuotteiden” syntyyn. Myös Dummett (2006) mainitsee kuluttajat vastuullista käyttäytymistä ohjaaviksi tekijöiksi. Hänen mukaansa kysyntä ”vihreitä tuotteita” kohtaan on kasvanut. Erään Dummettin haastatteleman yrityksen mukaan kyse ei ole niinkään kilpailusta olla vastuullisin yritys, vaan tavoite on voittaa tie kuluttajien sydämiin ja päästä käsiksi näiden kukkaroon. Taloudellinen motivaatio voi siis toimia myös eettisten tekijöiden taustalla. Myös kansalaisjärjestöjen luoma paine voi edistää vastuullista yritystoimintaa. Esimerkiksi Greenpeacen kehittämä elintarvikeketjujen rankkausjärjestelmä on johtanut joidenkin ruokalajien poisvetämiseen kaupan hyllyiltä. Järjestöt saattavat käyttää mediaa apunaan ja pelko negatiivisesta julkisuudesta voi ajaa tuottajat kiinnittämään enemmän huomiota eettisyyteen esimerkiksi tuotteiden valmistuksessa. (Chkanikova & Mont 2015) Dummett (2006) kirjoittaa myös kansalaisjärjestöistä yritysten vastuullista käyttäytymistä ohjaavina tekijöinä. Hänen mukaan järjestöt ovat joskus saaneet aikaan suurtakin mediahuomiota. Esimerkiksi australialaisten kansalaisjärjestöjen analyysi maan 50 suurimman yrityksen ympäristövastuusta on toiminut positiivisena tekijänä muutokselle useissa yrityksissä. 2.4.2.3 Yrityksen sisäiset arvot Usein vastuullinen toiminta lähtee yrityksen sisäisistä arvoista. Erityisesti päättävässä asemassa olevan henkilön arvot saattavat heijastua vastuullisempina toimintatapoina. 29 Päättävässä asemassa olevalla on usein enemmän mahdollisuuksia muuttaa organisaation toimintaa vastaamaan omia arvojaan. Jos henkilön arvoja ovat vastuullisuus, saattaa se heijastua myös organisaation toimintaan. (Jenkins 2006) Myös Dummett (2006) mainitsee tutkimuksessaan organisaation sisäisistä henkilöistä, jotka omilla arvoillaan saattavat pyrkiä ajamaan organisaatiota vastuullisemmaksi. Hemingway sekä Maclagan (2004) korostavat, että kaupallinen näkökulma ei ole ainoa vastuullista yritystoimintaa edistävä tekijä. Vastuullisuus kumpuaa usein myös johtajien arvoista. 2.5 Yhteiskuntavastuun suhde yrityksen taloudelliseen menestymiseen Yhteiskuntavastuun vaikutukset yrityksen mahdolliseen taloudelliseen menestykseen ovat viimeaikoina olleet suosittu tutkimuksen aihe. Saeidi et al:n (2014) mukaan tulokset ovat kuitenkin olleet usein melko ristiriitaisia. Tämä johtuu heidän mukaan siitä, että vaikka yhteiskuntavastuun ja yrityksen menestyksen välinen positiivinen suhde on vallitseva käsitys, useat tutkimukset antavat päin vastaisia tuloksia. Esimerkiksi Abu Bakar ja Amer (2011), Orlitzky, Schmidt ja Rynes (2003) ja Van Beurden sekä Gössling (2008) löytävät kaikki tutkimuksissaan positiivisen yhteydet yhteiskuntavastuullisuuden ja taloudellisen menestyksen välillä, mutta toisaalta esimerkiksi Crisóstomo, Freire ja Vasconcellos (2010) ja Malcom, Khadijah ja Ahmad Marzuki (2007) esittävät päinvastaisia tuloksia. Alafi ja Hasonef (2012) kritisoivat näitä tutkimuksia, koska heidän mukaansa tutkimuksissa on jätetty joitain tuloksiin vaikuttavia tekijöitä huomioimatta. Saeidi et al. (2014) ovat lisäksi sitä mieltä, että yhteiskuntavastuun ja taloudellisen menestyksen välinen suhde on monimutkaisempi kuin mitä näissä tutkimuksissa on esitetty. Saeidi et al. (2014) tutkivat toimiiko kilpailuetu, maine ja asiakastyytyväisyys välillisinä tekijöinä yhteiskuntavastuun ja yrityksen menestyksen välillä ja kritisoivat useiden aikaisempien tutkimusten olettamusta, että yhteiskuntavastuulla ja yrityksen taloudellisella menestyksellä olisi suora yhteys. Muun muassa Mulki ja Jaramillo ovat esittäneet vuoden 2011 tutkimuksessaan, että asiakastyytyväisyys, maine ja kilpailuetu 30 ovat kaikki kolme yhteiskuntavastuullisen toiminnan tulosta. Useat tutkimukset (esim. Matzler & Hinterhuber 1998, Mulki & Jaramillo 2011 ja Yamin, Gunasekaran & Mavondo 1999) osoittavat, että yrityksen menestys on positiivisesti riippuvainen näistä kolmesta tekijästä. Anderson ja Sullivan ovat esittäneet vuoden 1993 tutkimuksessaan tuloksia siitä, että korkean luokan asiakastyytyväisyydellä on kaksi selkeää vaikutusta yritykseen; maine ja kilpailuetu. Saeidi et al. (2014) esittävät, että asiakastyytyväisyys, maine ja kilpailuetu tulee kaikki ottaa huomioon tutkittaessa yrityksen menestyksen ja yhteiskuntavastuun välistä suhdetta. Saeidi et al:n (2014) mukaan yhteiskuntavastuulla on selvä positiivinen yhteys yrityksen menestyksen kanssa ja yhteiskuntavastuun ja yrityksen menestyksen välinen yhteys on selkeästi enemmän välillinen kuin suora. Heidän tutkimustuloksensa puoltavat sitä, että kasvava asiakastyytyväisyys kasvattaa yrityksen kilpailuetua ja mainetta, jotka näin välillisesti kasvattavat yrityksen menestystä. Toisin sanoen, parempi maine ja kilpailuetu ovat yhteiskuntavastuullisuuden kautta kasvaneen asiakastyytyväisyyden seurauksia, mikä taas näkyy positiivisesti yrityksen menestymisessä. Koska yritysten päällimmäinen tavoite on pääsääntöisesti voiton tekeminen ja kasvattaminen, kestävän kilpailuedun luominen ja ylläpito on erittäin kriittinen tekijä, jotta tämä perimmäinen tavoite voidaan saavuttaa (Majeed 2011). Tämän vuoksi yritysten päällimmäisen saavuttaminen. Yhtenä strategian tulisi tällaisena olla tällaisen strategiana kestävän voidaan kilpailuedun ajatella juuri yhteiskuntavastuullisuutta. Parempi kilpailuetu mahdollistaa kilpailijoita paremman arvon luomisen asiakkaille. (Dunk 2007) Toisaalta kilpailijoita paremman arvon luominen asiakkaille ja kilpailijoita korkeamman asiakastyytyväisyyden saavuttaminen voivat mahdollistaa yrityksille kilpailijoita korkeammat voitot, joka taas voi mahdollistaa yritykselle parempien tuotteiden ja palveluiden tuottamisen ja tarjoamisen asiakkaille alhaisemmilla kustannuksilla. (Loveman 1998; Williams & Naumann 2011) Bowd et al. raportoi vuoden 2006 tutkimuksessa samankaltaisia tuloksia Saeidi et al:n (2014) kanssa siitä, millä tavalla yhteiskuntavastuu ja siitä raportointi voi kasvattaa 31 yrityksen menestystä. Vastuullisuus ja siitä raportointi voi tuoda yrityksille useita erilaisia aineettomia hyötyjä, joista tärkeimpinä mainitaan yrityksen maine ja sidosryhmien tietämyksen lisääntyminen yrityksen toiminnasta. Sidosryhmien tietämyksen kasvu taas näkyy kasvaneena tyytyväisyytenä yritystä kohtaan. Yhteys yhteiskuntavastuun ja taloudellisen menestyksen välillä on enemmän aineeton eikä aineellisia hyötyjä Bowd et al:n mukaan löytynyt. He kuitenkin esittävät, että johdon vastuullisuuden kautta saatavat aineettomat hyödyt voivat välillisesti luoda myös aineellisia hyötyjä, esimerkiksi myynnin kasvua. 32 3 YHTEISKUNTAVASTUURAPORTOINTI 3.1 Raportoinnin merkitys yhteiskuntavastuussa Yritysten yhteiskuntavastuullisesta käyttäytymisestä on tullut hyvin tärkeä osa liiketoimintaa. Lehdistö ja muu yhteiskunta ovat yhä kiinnostuneempia yritysten tekemisistä ja yhteiskuntavastuusta raportoivien yritysten määrä on kasvanut kovaa vauhtia viimeisten vuosikymmenien aikana. (Brown and Deegan 1998; Deegan & Gordon 1996) Median ja muun yhteiskunnan lisäksi myös tutkijat ovat kiinnostuneet yritysten yhteiskuntavastuuraportoinnista. (Hooghiemstra 2000) Perinteinen ongelma sosiaalisessa ja ympäristöraportoinnissa on ollut, ettei taloudellisista raporteissa käy selkeästi esille kuinka yritykset menestyvät näissä asioissa. Tästä johtuen sosiaalinen laskentatoimi ja raportointi ovat yleistyneet. Yritykset kokevat yhä enemmän, että sosiaalisen raportoinnin edut ylittävät kustannukset. Lisäksi raportoinnille kehitetyt useat eri standardit ovat tehneet raportoinnista helpompaa ja läpinäkyvämpää, mikä on entisestään helpottanut yhteiskuntavastuuraportointia perinteisen taloudellisen raportoinnin lisänä. (Latifia, Moradpour & Feizollahi 2014) Yhteiskuntavastuuraportoinnin vapaehtoisuudesta johtuen yritykset punnitsevat raportoinnista mahdollisesti saatavia hyötyjä ja kustannuksia. Vaikka raportointi ei muodollisesti ole pakollista, koetaan se yrityksissä nykyään kuitenkin usein sellaisena. (Bowd, Bowd & Harris 2006) Yhteiskuntavastuusta raportoimatta jättäminen ja sitä kautta syntyvä tiedon puute haittaavat kahdella merkittävällä tavalla markkinoita. Rahoittajat eivät tiedon puutteen vuoksi halua ehkä antaa rahoitusta yritykselle ja toisaalta raportoimatta jättäminen voi vähentää ympäristöllisesti ja sosiaalisesti vastuullisten yritysten kilpailuetua muihin yrityksiin nähden. (Goldstein 2001) Raportoiminen yhteiskuntavastuusta on yrityksille käytännössä hyvin monivaiheinen prosessi. Raportointiohjeistojen avulla yritykset voivat saada kuitenkin käytännön suuntaviivoja. (Niskala et al. 2009, 89 - 90) Raportointiprosessi on kuitenkin hyvin 33 yrityskohtaista. Liiketoiminnan luonteesta johtuen yritysten yhteiskuntavastuuraporttien sisältö ja muoto saattavat vaihdella. (Shin 2014) Useat eri tekijät vaikuttavat siihen, kuinka yhteiskuntavastuuraportointi toteutetaan. Yritys kokee toiminnassaan niin ulkoisia kuin sisäisiä paineita, jotka vaikuttavat siihen, kuinka raportointi kannattaa toteuttaa yrityksessä. Ulkoisia paineita ovat muun muassa sijoittajien kyselyt, viranomaisohjeistukset sekä sidosryhmien odotukset. Sisäiset paineet voivat liittyä esimerkiksi yhteiskuntavastuun johtamiseen ja seurantaan tai yrityksen sisäiseen raportointiin. (Niskala et al. 2009, 89 - 90) Yhteiskuntavastuuraporteissa on eroja yritysten välillä myös maakohtaisten erojen vuoksi. (Shin 2014) Yrityksen yhteiskuntavastuuraportista saama hyöty ei useinkaan ole kovin selkeää tai helposti määriteltävää. Hyödyt ovat usein hyvin yrityskohtaisia, minkä vuoksi raportoinnin mahdollisia positiivisia vaikutuksia joutuu usein peilaamaan kokonaisliiketoimintaan nähden. Hyödyt, joita yksi yritys saa, eivät välttämättä realisoidu toisessa yrityksessä samalla tavalla, vaikka tämä raportoisi yhtä kattavasti omasta yhteiskuntavastuustaan. (Niskala et al. 2009, 22 - 23) Yhteiskuntavastuuraportointi voi olla hyvinkin tärkeää yritykselle, koska vastuullinen toimintatapa ei välttämättä muuten välity sidosryhmille. Yritysskandaalien myötä tarve raportoida ja viestiä yhteiskuntavastuun kantamisesta ja vastuullisesta toiminnasta on lisääntynyt viime vuosikymmeninä. Royal Dutch Shell on esimerkki yrityksestä, jonka maine tahriintui Meksikonlahden öljyonnettomuudessa vuonna 2010. Tämän valitettavan tapauksen ja muiden vastaavien onnettomuuksien myötä on alettu ymmärtää paremmin, miten suuri vaikutus hyvällä maineella ja sen mahdollisella menetyksellä voi olla yrityksen menestykselle. (Stuart 2006) Yrityksen sidosryhmien kuten kuluttajien aktiivinen ote kaiken saatavilla olevan tiedon keskellä ja yhä kansainvälistyvä kilpailu on saanut aikaan sen, ettei yritys voi ajatella tavoitteitaan ja toimintaansa enää pelkkänä voiton tavoitteluna. On pyrittävä vaikuttamaan positiivisesti myös oman organisaation ulkopuolelle. (Gray 2001; Dahlsrud 2006; Collier & Esteban 2007) Yritykset miettivät tänä päivänä mitä mahdollisuuksia vastuullinen toiminta voi 34 tarjota. Näin toimivat yritykset ottavat kaikessa toiminnassaan myös sidosryhmien odotukset huomioon. (Dawkins 2005) Yrityskuvan merkitys yrityksen menestyksen luomisessa on kasvanut, minkä vuoksi positiivisen imagon luomiseen, kasvattamiseen ja ylläpitoon on panostettava yhä enemmän. Tämä on luonut tilanteen, jossa yhtiöt joutuvat viestimään vastuullisuuttaan perinteisten pakollisten raporttien lisäksi myös vapaaehtoisten selontekojen avulla. (Birch 2003) Vaikka yritystoiminnan kannalta hyvä hallintotapa ja yhteiskuntavastuu koetaan yleisesti tärkeänä, tiedottaminen näistä asioista hoidetaan usein huonosti tai jopa unohdetaan (Dawkins 2005). 3.2 Kansainvälinen sääntely, ohjeistukset ja aloitteet Yhteiskuntavastuuta säännellään normeilla ja standardeilla sekä erilaisilla vapaaehtoisilla ohjeistuksilla. Euroopan Unioni on julkaissut lisäksi kannanottoja ja suosituksia. Aloitteet perustuvat monilta osin Yhdistyneitten kansakuntien solmimiin kansainvälisiin sopimuksiin sekä julistuksiin. Kansainväliset sopimukset luovat usein puitteet yhteiskuntavastuuta koskeville kansallisille lainsäädännöille. (Niskala et al. 2009, 29) Ihmisoikeussopimukset ovat valtioiden välisiä oikeudellisesti velvoittavia sopimuksia, joten vastuu sopimusten edistämisestä ulottuu kaikkiin yhteiskunnan toimijoihin, myös yrityksiin. Tällöin yrityksen kannalta keskeiseksi kysymykseksi jää, kuinka omat vastuurajat määritetään. Yritykset joutuvat vääjäämättä varsinkin kansainvälisessä kaupassa usein sen tilanteen eteen, riittääkö huomioida ainoastaan omassa vaikutuspiirissä olevat ihmisoikeudet, vai tulisiko ottaa huomioon myös esimerkiksi alihankkijan kotimaan ihmisoikeustilanne. (Niskala et al. 2009, 30) Yhdistyneet kansakunnat on tehnyt sopimuksia ympäristön suojelemiseksi sekä luonnonvarojen säästämiseksi. Näistä ehkä tunnetuin on United Nations Global Compact (UNGC). Sopimus perustuu yhdeksään toimintaperiaatteeseen, jotka liittyvät 35 ihmisoikeuksiin, työoloihin sekä ympäristöön. Sitä on myöhemmin täydennetty lahjontaan ja korruptioon liittyvillä toimintaperiaatteilla. (Nasrullah & Rahim 2013) Global Compactin pohjana toimii YK:n vuoden 1948 ihmisoikeuksien julistus, ILO:n (International Labour Organization) toimintaperiaatteet sekä Rio De Janeiron vuoden 1992 julistus. (Dankova, Valera & Štrukelj 2014) (Kell 2003) Taloudellisen kehityksen ja yhteistyön järjestö OECD (The Organisation for Economic Co-operation and Development) on myös keskeinen toimija yhteiskuntavastuun edistäjänä. OECD:n The Guidelines for Multinational Enterprises – ohjeistus tuli käyttöön vuonna 1977. Sitä on sen jälkeen päivitetty muutaman kerran. (Nasrullah & Rahim 2013) Ohjeistus tarjoaa vapaaehtoisia toimintaperiaatteita ja standardeja taloudellisen, ympäristöllisen ja sosiaalisen vastuullisuuden edistämiseksi yritystoiminnassa (Dankova et al. 2014), jotka liittyvät muun muassa työllisyyteen, ympäristön suojeluun, lahjonnan estämiseen sekä kuluttajien etujen edistämiseen. (Nasrullah & Rahim 2013) Euroopan Unioni (EU) on OECD:n tavoin myös keskeinen vaikuttaja yhteiskuntavastuun kentällä. (Niskala et al. 2009, 36 -37) Euroopan yhteisöjen komissio julkaisi vuonna 2001 tiedonannon ”Kestävä kehitys Euroopassa paremman maailman vuoksi: Kestävää kehitystä koskeva Euroopan Unionin strategia”. Tiedonannon mukaan EU on avainasemassa kestävän kehityksen edistäjänä Euroopassa ja myös muualla maailmassa. EU sitoutuu huomioimaan tasapuolisesti sosiaaliset, ekologiset ja taloudelliset näkökohdat. EU:n strategia korostaa kansalaisten ja yritysten merkitystä kestävän kehityksen toteuttajina. (KOM/2001/0264, 2) Yritysten yhteiskuntavastuun toimintaympäristöihin soveltuvia käytäntöjä tukemaan standardeja. Standardit on luotu keskittyvät erilaisiin vastuullisen yritystoiminnan eri osa-alueisiin ja erityiskysymyksiin. Varsinaista kaiken kattavaa toimintajärjestelmää ei ole olemassa. (Niskala et al. 2009, 49 - 50) Kansainvälinen standardoimisjärjestö ISO (International Organization for Standardization) aloitti vuonna 2005 hankkeen standardin luomiseksi yhteiskuntavastuun alueelle, jonka seurauksena 36 syntyi ISO 26000-standardi. Standardi antaa ohjeita yhteiskuntavastuun hallintajärjestelmien toteuttamiseen ja on tarkoitettu kaikentyyppisille organisaatioille niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. (Niskala et al. 2009, 49 - 50) ISO 26000:n mukaan yhteiskuntavastuu on organisaatioiden halukkuutta ottaa huomioon sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset päätöksenteossaan ja tarkoittaa läpinäkyvää ja eettistä käytöstä, joka lisää kestävää kehitystä, noudattaa lakeja ja kansainvälisesti hyväksyttyjä käyttäytymisnormeja. organisaatiota, Standardin toimii mukaan sidosryhmäsuhteiden yhteiskuntavastuu perustana sekä koskee ottaa koko huomioon sidosryhmien tarpeet ja edut. (Dankova et al. 2014) ISO 14000-standardisarja on kehitetty tukemaan ympäristöjohtamista. AccountAbilityn AA1000-standardi Sen tunnetuin on osa on laadittu ISO 14001. helpottamaan yhteiskuntavastuuraportoinnin laadintaa ja auditointia. (Tschopp & Nastanski 2014) SAI (Social Accountability International) on julkaissut YK:n ihmisoikeuksien julistukseen ja ILO:n keskeisiin työelämää sääteleviin sopimuksiin perustuvan SA8000-standardin. Standardin kehitystyössä ja hallinnassa on mukana kansalais- ja ammattijärjestöjä, yliopistoja ja yritysten johtoa. (Niskala et al. 2009, 50) Standardi pitää sisällään muun muassa lapsi- ja pakkotyövoimaan, terveyteen ja turvallisuuteen, järjestäytymisen vapauteen, syrjintään ja työaikaan liittyviä standardeja. (Dankova et al. 2014) GRI- viitekehys on Global Reporting Initiativen (GRI) julkaisema kenties tunnetuin yhteiskuntavastuun toteutumista ohjaamaan luotu raportointiohjeisto. GRI:n visiona on, että yhteiskuntavastuun raportointi olisi yrityksille yhtä vakiintunutta ja vertailukelpoista kuin perinteinen taloudellinen raportointi yrityksen ulkoisena raporttina. (GRI 2015B) Seuraavassa kappaleessa käsitellään viitekehystä tarkemmin. 3.3 GRI- viitekehys yhteiskuntavastuuraportoinnissa Yritysten perinteinen ympäristövastuuraportointi on laajentunut laajemmaksi yhteiskuntavastuuraportoinniksi sitä myötä kun yritysten vastuulliseen toimintaan on alettu kiinnittämään kasvavaa huomiota ja yritykset ovat halunneet yhä enemmän toimia sidosryhmien intressien mukaisesti. Raportointi tehdään yhä yleisemmin TBL- ajattelun 37 mukaisesti, jossa yrityksen laskentatoimi huomioi perinteisen ympäristönäkökulman lisäksi myös taloudelliset ja sosiaaliset aspektit. TBL- laskentatoimen yleistyttyä on syntynyt tarvetta nämä kolme aspektia huomioiville ohjesäännöille. (Hedberg & Malmborg 2003) Kenties tunnetuin tällainen ohjeisto on Global Reporting Initiative (GRI). GRI:n perustivat vuonna 1997 Ceresin (Coalition for Environmentally Responsible Economies) jäsenyritykset ja – organisaatiot. Tavoitteena oli luoda kansainväliset ohjesäännöt taloudelliseen, ympäristölliseen sekä sosiaaliseen raportointiin. GRI oli alun perin tarkoitettu yritysten käyttöön. Myöhemmin sen sovellettavuutta laajennettiin muillekin organisaatiomuodoille. Jotta ohjeistukset pysyisivät ajan tasalla ja soveltuisivat kaikille kohderyhmille, sidosryhmistä koostuva neuvosto arvioi jatkuvasti sen toimivuutta. GRI rohkaisee yrityksiä osallistumaan kehitykseen ja keskusteluihin sidosryhmien kanssa. Kaikilla on myös mahdollisuus liittyä sidosryhmäjäseneksi ja päästä vaikuttamaan GRI:n kehitykseen. (Hedberg & Malmborg 2003) GRI- ohjeistoa lähdettiin perustamaan, koska aiemmin ei ollut ohjeistuksia siitä, mitä vapaaehtoisen yhteiskuntavastuun tulisi pitää sisällään. Tästä johtuen yritysten yhteiskuntavastuuraporttien vertailu keskenään oli aiemmin vaikeaa. Ensimmäinen versio GRI- ohjeistosta julkaistiin vuonna 1999 ja sitä koekäytettiin ensin muutamilla yrityksillä ympäri maailman. Seuraava versio julkaistiin vuonna 2000, jota päivitettiin vuonna 2002. (Hedberg & Malmborg 2003) Tämän jälkeen päivityksiä on tullut tasaiseen tahtiin ja viimeisin versio, ”G4”, julkaistiin vuonna 2013, jossa on taas joukko uusia lisäyksiä. GRI:n viitekehys koostuu oheisen kuvion mukaisesti kolmesta osasta (GRI 2011, 3): 1. Raportoinnin ohjeistus 2. Raportointiperiaatteet 3. Perussisältö 38 Kuvio 3. GRI-raportointiviitekehys (GRI 2011, 3) GRI- ohjeiston ensimmäinen osa antaa ohjeet raportoinnin sisällöstä, laadusta sekä rajauksista. Raportoinnin sisältö tulee määrittää yrityskohtaisesti sen mukaan kuinka olennaista tieto on, millainen on sidosryhmien merkitys, mikä on kestävän kehityksen kannalta olennaista ja että raportti on riittävän kattava. Periaatteet yhdessä muun sisällön kanssa määrittävät yrityksen raportoinnin keskeisen sisällön sekä raportoinnin mittarit. Kun sisältö on määritelty, määritellään raportoinnin laatu liittyen muun muassa tarkkuuteen, tasapainoon, vertailukelpoisuuteen ja selkeyteen. Ohjeistosta löytyvät myös rajausohjeet helpottamaan yrityksen arviointia siitä, kuinka kattavaa raportoinnin tulisi olla. (GRI 2011, 4) Viitekehys jakautuu kahteen näkökulmaan; Siihen mitä raportoidaan ja siihen miten raportoidaan (GRI 2011, 3-4). Miten raportoidaan - näkökulman taustalla on antaa ohjeet ja ohjeistus kuinka mittareita tulee tulkita oikein. Mitä raportoidaan – näkökulma taas sisältää perussisällön ja toimialakohtaiset liitteet toimialakohtaisista mittareista. Toimialakohtaisten liitteiden tarkoituksena on täydentää GRI- ohjeistoa, eivätkä ne toimi korvaavina ohjeina. Tällaisia toimialakohtaisia ohjeita on julkaistu esimerkiksi juuri öljyalalle. (Niskala et al. 2009, 98 – 99; GRI 2011, 3 – 4) Raportoinnin sisällön kannalta on tärkeää miettiä, mikä on organisaation toiminnan tarkoitus ja minkälaisia odotuksia sidosryhmillä on yritystä kohtaan. (Niskala et al. 2009, 109) GRI- ohjeistuksessa on määritetty tiettyjä periaatteita, joiden mukaan 39 organisaatioiden tulee laatia raporttiensa sisältö. Organisaation tulee tietää keskeisimmät sidosryhmänsä ja kuvailla raportissa, kuinka se pyrkii vastaamaan näiden odotuksiin sekä kuinka organisaatio pyrkii ajamaan sidosryhmien etuja. Organisaation tulee toimia kestävän kehityksen periaatteiden mukaan ja arvioida suoriutumistaan sosiaalisen ja ympäristövastuun tarpeiden ja rajoitusten valossa verrattuna muihin alan toimijoihin. Raportin tulee sisältää vain olennaista tietoa organisaation taloudellisista, ympäristöllisistä ja sosiaalisista vaikutuksista sekä olennaisia tietoja sidosryhmien päätöksenteon kannalta. Raportin tulee olla sisällöltään kattava. Sen tulee sisältää keskeiset taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset, jotta sidosryhmät pystyvät tietojen perusteella tekemään järkeviä päätöksiä sekä arvioimaan kattavasti organisaation toimintaa. (GRI 2011, 8 - 13) Taulukko 1 kokoaa GRI- viitekehyksen mukaiset sisällön määrittelyperiaatteet. Taulukko 1. Yhteiskuntavastuuraportin sisällön määrittelyohje (GRI 2013, 16 -17) Raportin sisältöön liittyy kiinteästi myös raportin laadun määrittäminen. Laatuun liittyvät periaatteet ovat keskeisiä, jotta organisaation läpinäkyvyys sidosryhmille voidaan saavuttaa. Tiedon laadun tulee olla ensiluokkaista, jotta sidosryhmät kykenevät 40 tekemään laadukkaita ja järkeviä arvioita ja niihin perustuvia päätöksiä organisaatiosta. (GRI 2013, 17) Seuraavan sivun kuva 2 havainnollistaa GRI- viitekehyksen periaatteet tiedon laatuun liittyen. Taulukko 2. Yhteiskuntavastuuraportin tiedon laadun määrittelyohje (GRI 2013, 17) Raportoinnin sisältöön ja laatuun liittyvien ohjeiden jälkeen GRI- ohjeistossa määritellään raportin perussisältö. Sisältö määrittyy organisaation mukaisesti niin, että raportoidaan olennaisia tietoja organisaation toiminnasta. Perussisällön tulisi sisältää kuvaukset strategiasta, sidosryhmätoiminnasta, johtamiskäytännöistä, eettisyysperiaatteista sekä toimintamittareista. Toimintamittareiden kautta organisaatio pystyy tuottamaan vertailukelpoista tietoa taloudellisista, ympäristöllisistä ja sosiaalisista vastuista. Toimintamittarit tulisivat olla kaikilla raportoivilla yrityksillä suurin piirtein samat, mutta olennaisuudesta riippuen yritykset voivat kuitenkin jättää myös raportoimatta tiettyjä mittareita. (GRI 2013, 17) 41 3.3.1 GRI:n mukainen taloudellinen vastuu GRI- viitekehyksen ensimmäinen kategoria, taloudellinen vastuu, liittyy yrityksen toiminnan vaikutuksiin sen eri sidosryhmiin sekä eri talousjärjestelmiin niin paikallisella, kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. (GRI 2013, 48; Moneva, Archel & Correa 2006) Taloudellinen vastuu voidaan jakaa viitekehyksen mukaisesti alla oleviin näkökulmiin. 1. Taloudellinen suoriutuminen 2. Markkina-asema 3. Hankintakäytännöt (GRI 2013, 48) Taloudellinen suoriutumiseen liittyen yrityksen tulisi raportoida sen toiminnan synnyttämän välittömän lisäarvon jakautuminen tuloina, kustannuksina, investointeina ja maksuina rahoituslaitoksille. Yrityksen tulisi myös raportoida vaikutuksista, riskeistä ja mahdollisuuksista, joita ilmaston muutoksella on yrityksen toiminnalle. Lisäksi taloudelliseen suoriutumiseen liittyy myös raportointi työntekijöiden eläkejärjestelyistä sekä yrityksen saamien valtionavustuksien määrästä. (GRI 2013, 48 – 49; Hussey, Kirsop & Meissen 2001) Toinen näkökulma, markkina-asema, liittyy organisaation toiminnan taloudellisiin vaikutuksiin yritykselle keskeisillä markkina-alueilla. Näkökulman mukaisesti yrityksen tulisi raportoida markkina-aluekohtaisesti maksettavien minimipalkkojen määrä suhteessa yrityksessä vallitsevaan palkkatasoon. Yrityksen tulisi myös raportoida paikallisten työntekijöiden määrä yrityksen johtotehtävissä sekä yrityksen toiminnan vaikutuksia paikalliseen infrastruktuuriin, investointeihin, palveluihin sekä sosiaaliseen kehitykseen. (GRI 2013, 51; Gallego 2006) Hankintakäytäntöihin liittyen yrityksen tulisi huomioida paikalliset toimittajat ja raportoida, kuinka paljon paikallisia toimittajia on käytetty yrityksen kannalta merkittävillä markkina-alueilla. (GRI 2013, 51; Gallego 2006) 42 3.3.2 GRI:n mukainen sosiaalinen vastuu GRI- viitekehyksen toinen kategoria, sosiaalinen vastuu, liittyy yritystoiminnan sosiaalisiin vaikutuksiin kaikilla toiminnan osa-alueilla. (Hussey et al. 2001) Sosiaalista vastuuta tarkastellaan viitekehyksen mukaisesti alla olevasta neljästä näkökulmasta. 1. Työvoimaan ja työolosuhteisiin liittyvät käytännöt 2. Ihmisoikeudet 3. Yhteiskunta 4. Tuotevastuu (GRI 2013, 64) Työvoimaan ja työolosuhteisiin liittyen yrityksen tulisi raportoida uusien työntekijöiden palkkauskäytännöistä sekä työntekijöiden terveyteen, turvallisuuteen, koulutukseen ja perehdyttämiseen liittyvistä käytännöistä. Yrityksen tulisi suosia lisäksi moniarvoisuutta ja tasapuolisia mahdollisuuksia, miesten ja naisten välistä tasapuolista palkkausta ja huolehtia myös alihankkijoiden työoloista. (GRI 2013, 64 – 84; Gallego 2006) Ihmisoikeusnäkökulma käsittelee yritysten velvollisuutta huolehtia ihmisoikeuksien toteutumisesta, syrjinnän kieltoa, sukupuolten välisen tasa-arvon varmistamista, järjestäytymisen- ja neuvottelun vapautta sekä lapsi- ja pakkotyövoiman käytön kieltoa. (GRI 2013, 64 – 84; Gallego 2006) Yhteiskuntanäkökulma käsittelee vaikutuksia, joita organisaatiolla on yhteiskuntaan ja paikallisiin yhteisöihin. Yrityksen tulee toimia korruption vastaisesti, suosia kilpailua, noudattaa kansainvälisiä ja paikallisia sääntöjä ja lakeja sekä valvoa näissä asioissa myös alihankkijoidensa toimintaa. (GRI 2013, 64 – 84; Gallego 2006) Tuotevastuunäkökulma liittyy asiakkaiden terveydestä ja turvallisuudesta huolehtimiseen, tuotetietojen laadun varmistamiseen sekä asiakkaiden yksityisyydestä huolehtimiseen. (GRI 2013, 64 – 84; Hussey et al. 2001) 43 3.3.3 GRI:n mukainen ympäristövastuu GRI- viitekehyksen kolmas kategoria, ympäristövastuu, kattaa yrityksen toiminnan vaikutukset luonnon Ympäristövastuu eri liittyy ekosysteemeihin vaikutuksiin, joita sekä maahan, syntyy yrityksen ilmaan ja käyttäessä vesiin. erilaisia resursseja, kuten vettä tai energiaa, ja toisaalta vaikutuksiin, joita syntyy resurssien käytön seurauksena. Lisäksi ympäristövastuukategoria kattaa luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen, kuljetuksen ja tuotteiden ympäristövaikutuksiin sekä ympäristömääräyksiin liittyviä seikkoja. Ympäristövastuu voidaan jakaa viitekehyksen mukaisesti alla mainittuihin näkökulmiin. (GRI 2013, 52 – 63; Moneva et al. 2006; Hussey et al. 2001) 1. Resurssien käyttö 2. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen 3. Saastuttaminen 4. Ympäristömääräykset Resurssien käytön osalta yrityksen tulisi raportoida tuotannossa käytettyjen sekä kierrätettyjen materiaalien määrät. Lisäksi tulisi kertoa käytetyn energian määrä ja mahdolliset toiminnan tehostamisen kautta saadut vähenemät energian käytössä. Yrityksen tulisi raportoida myös pinta-, pohja-, sade- ja jäteveden käytöstä sekä näiden käyttöön liittyvästä kierrätyksestä. (GRI 2013, 52 – 63; Gallego 2006) Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen osalta yrityksen tulisi raportoida, mikäli se toimii luonnonsuojelu- tai muilla alueilla, joiden monimuotoisuuteen yrityksen toiminnalla voi olla haitallisia vaikutuksia. Lisäksi tulisi raportoida myös jo tapahtuneista vaikutuksista näille alueille. (GRI 2013, 52 – 63; Gallego 2006) Saastuttamiseen liittyen yrityksen tulisi raportoida suorat ja epäsuorat kasvihuonepäästömäärät, näiden vähentymiset, toiminnan vaikutukset ilmakehän otsonikerrokseen sekä muu saastuttaminen. Saastuttamiseen liittyy myös jätevesien puhdistamiseen ja muun jätteen hävittämiseen liittyvä raportointi. Lisäksi toiminnan kautta syntyneen vaarallisen jätteen määrä tulisi raportoida. Yrityksen tulisi myös 44 ilmoittaa, mikäli tuotteiden kuljetuksiin ja valmistukseen sekä palveluihin liittyviä ympäristövaikutuksia on onnistuttu vähentämään. (GRI 2013, 52 – 63; Hussey et al. 2001) Ympäristömääräykset- näkökulma pitää sisällään raportoinnin yrityksen mahdollisista ympäristörikkomuksista ympäristövaikutuksista. ja sanktioista Yrityksen sekä tulisi yrityksen seurata toimintaan myös liittyvistä alihankkijoidensa ympäristövastuun toteutumista. (GRI 2013, 52 - 63; Hussey et al. 2001) 3.4 Öljy-yhtiöiden yhteiskuntavastuusta ja yhteiskuntavastuuraportoinnista Öljyalaa voidaan pitää suunnan näyttäjänä yhteiskuntavastuullisuudessa ja siitä raportoinnissa. Osasyynä tähän ovat olleet yhtiöiden toimintaan liitetyt ympäristöonnettomuudet ja muut vahingot, joiden seurauksena sidosryhmien kasvanut kiinnostus yhtiöiden toimintaa kohtaan on pakottanut yhtiöt vastuullisempiin toimintatapoihin. Öljy-yhtiöt joutuvatkin panostamaan julkisuuskuvaansa usein muita toimialoja enemmän. Nykyään alan yhtiöt osallistuvatkin esimerkiksi paikallisten yhteisöjen tukemiseen ja kehittämiseen huomattavasti muiden alojen yrityksiä enemmän. Kehitys on näkynyt erityisesti yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten yhtiöiden toiminnassa. (Frynas 2009, 6 – 9) Huolimatta öljy-yhtiöiden näyttämästä esimerkistä, yhtiöiden vastuullisuutta on myös kritisoitu. Esimerkiksi termiä ”viherpesu” on käytetty puhuttaessa öljy-yhtiöiden yhteiskuntavastuusta. Termi juontaa juurensa Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1992 kokouksesta, jossa sitä käytettiin kritiikkinä joidenkin suurten öljy-yhtiöiden liioitellessa toimintansa vastuullisuutta. Yhtiöiden raportointi on kuitenkin parantunut muutaman vuosikymmenen kuluessa huomattavasti. Yhtiöt ovat ymmärtäneet, että vastuullisuuden kautta voidaan saavuttaa esimerkiksi kilpailuetua tai kustannussäästöjä suhteessa kilpailijoihin. (Utting & Ives 2006) Vaikka raportointi on nykyään yleistä, raporttien sisältöä on kritisoitu. Esimerkiksi yhä useampi yhtiö kertoo käyttävänsä GRI- viitekehystä raportoinnissaan, mutta vai harva 45 yhtiö on hyväksyttänyt raporttinsa sisällön GRI:n kriteerien mukaiseksi ulkopuolisella sertifioijalla. (Utting & Ives 2006) KPMG:n vuoden 2013 yhteiskuntavastuututkimuksen mukaan maailman 250 suurimman yrityksen joukosta öljy-alan yritykset saivat 55 pistettä sadasta pisteestä eri toimialojen raporttien laadun kokonaisarvioinnissa. Arvioinnissa oli mukana 14 teollisuuden alaa, joista öljyteollisuuden sijoitus oli neljänneksi huonoin. Parhaimman arvion sai elektroniikkateollisuus 75 pisteellä. (KPMG 2013) Myöskään Ceresin vuonna 2014 julkaiseman tutkimuksen mukaan öljy-yhtiöiden yhteiskuntavastuuraportointi ei aina ole kovin tasokasta. Tutkimuksessa Ceres analysoi 613 suurinta listattua yhdysvaltalaista yritystä ja näiden yhteiskuntavastuukäyttäytymistä. Tutkimuksen mukaan öljysektori jakautuu edelleen vuonna 2013 selkeästi aktiivisiin raportoijiin sekä yhtiöihin, jotka eivät raportoi vielä ollenkaan yhteiskuntavastuusta. 59 prosenttia tutkimuksen yrityksistä ei julkaissut yhteiskuntavastuuraporttia vuonna 2013. Tutkimuksen mukaan raportointi on kuitenkin parantunut hieman vuoteen 2012 verrattuna. GRI- viitekehystä käytti 11 yritystä kaikista 29 yrityksestä, jotka raportoivat yhteiskuntavastuustaan. Vain yksi yritys, Hess, raportoi GRI-ohjeiston kattavimmalla tasolla A. (Ceres 2014) Eri toimialojen yhteiskuntavastuuraportointia on tutkittu paljon ja näissä tutkimuksissa muun muassa öljyala on ollut suosittu. Useat aikaisemmat tutkimukset ovat löytäneet positiivisen yhteyden yrityksen toimialan ja yhteiskuntavastuuraportoinnin määrän ja laadun välillä. Ympäristöä herkemmin vahingoittavien toimialojen, kuten öljy-alan, yritykset näyttäisivät tutkimusten mukaan julkaisevan enemmän ja parempia raportteja vastuullisuudestaan. (Deegan & Gordon 1996; Campbell et al. 2003; Kolk et al. 2001) Seuraavaksi käydään läpi muutama tutkimus koskien öljy-yhtiöiden yhteiskuntavastuuraportoinnin laatua sekä tutkimus, joka selvittää keinoja, joita öljyyhtiöt hyödyntävät saadakseen yhteiskuntavastuuraportoinnin uskottavammaksi sidosryhmien silmissä. Muun muassa Deegan et al. (2002) ovat tutkineet öljy-yhtiöiden yhteiskuntavastuuraporttien sisällön laatua. Deegan et al. (2002) esittävät, että julkaisemalla raportteja vastuustaan, öljy-yhtiöt pyrkivät vastaamaan sidosryhmien 46 odotuksiin ja saamaan oikeutuksen toiminnalleen. Raporttien sisältö on kuitenkin usein melko rajoitettua ja ne pitävät sisällään vain vähän tietoa yrityksen todellisesta suoriutumisesta sekä vastuuseen liittyvistä riskeistä. Deeganin et al. (2002) mukaisesti myös Archel, Fernández ja Larrinaga (2008) ja Ocler (2009) kirjoittavat tutkimuksissaan siitä, että yhteiskuntavastuuraportit ovat sisällöltään usein hyvin positiivisväritteisiä ja negatiivisten asioiden puute on huomattavaa. Samankaltaisia tuloksia raportoinnin laadusta saa myös Janet Luft Mobus vuoden 2012 tutkimuksessa. Hän tutki yhteiskuntavastuuraportoinnin ja yhtiön todellisen toiminnan välistä yhteyttä yhtiön kamppaillessa ympäristökriisin keskellä. Tutkimus analysoi BP:n vuoden 2009 yhteiskuntavastuuraporttia, joka julkaistiin viisi päivää ennen Meksikonlahden öljy-onnettomuutta. Tutkimusaineistona käytettiin median kirjoituksia onnettomuudesta ja onnettomuuden jälkeen julkaistua tutkimusvaliokunnan raporttia, joka analysoi syitä onnettomuudelle. Tutkimustuloksena Luft Mobus kirjoittaa, että BP:n ennen onnettomuutta julkaisemasta raportista voidaan löytää pieniä viitteitä siitä, että yhtiö noteerasi öljyn poraukseen liittyvät potentiaaliset riskit. Nämä riskit kuitenkin hukkuivat raportissa laajalti käytettyyn ympäripyöreään vakuutteluun vastuullisesta toiminnasta, jonka vuoksi todellisten riskien ymmärtäminen raportin perusteella on vaikeaa. BP:n raportti toimii hyvänä esimerkkinä siitä, kuinka vapaaehtoiseen raportointiin voi liittyä suuria riskejä silloin, kun raportti painottaa positiivia asioita ja vähemmän positiiviset asiat jäävät toissijaisiksi tai jopa kokonaan raportoimatta. BP:n raportti toimii myös esimerkkinä siitä, kuinka yksipuolista tai jopa vääristynyttä raportoitu tieto voi olla ja toisaalta kuinka tärkeää yhtiön ulkopuolinen varmennus materiaalin laadulle on. Mobuksen mukaan onnettomuus tuo esiin sen, kuinka tärkeää on kehittää säänneltyjä standardeja yhteiskuntavastuuraportointiin ja raportoinnin laadun varmentamiseen. (Luft Mobus 2012) Myös australialaisten öljy-yhtiöiden yhteiskuntavastuuraportoinnin laatua on mitattu Dongin ja Burrittin vuoden 2010 tutkimuksessa. Heidän mukaansa raportointi on suurelta osin melko heikkoa. Raporteissa käytettävä kieli on pitkälti vain toteavaa, joka tekee raporteista hyvin pinnallisia. Lisäksi raporteissa julkaistu tieto on usein pelkästään positiivista, joka saattaa tehdä raporteista yksipuolisia ja vääristyneitä. Tutkimuksen 47 yritykset eivät tarjoa myöskään tietoa esimerkiksi vastuuseen liittyvistä tavoitteista tai saavutuksista. Shuili, Edward ja Viera tutkivat vuoden 2012 tutkimuksessa öljy-yhtiöiden raporttien laadun sijasta yhtiöiden käyttämiä keinoja raportoinnin laadun parantamiseksi. He tutkivat öljy-yhtiöiden raporteissaan käyttämiä viestintäkeinoja, joilla nämä pyrkivät parantamaan raportointinsa uskottavuutta ja laatua. Tutkimuksen yrityksinä ovat Exxon Mobil, BP, Chevron, ConocoPhillips, Valero ja Marathon Oil. Yhteiskuntavastuullisuuden nostaminen esiin yhtiöiden missiossa ja iskulauseessa nähdään tehokkaana tapana tehostaa yhtiön kuvaa yhteiskuntavastuullisena yrityksenä. Mitä vahvemmin yritys yhdistää vastuullisuuden osaksi sen missiota ja arvoja, sitä todennäköisemmin sidosryhmät myös näkevät vastuullisuuden olennaiseksi osaksi yhtiön identiteettiä. Toinen keskeinen tapa parantaa raportin uskottavuutta on numeerisen datan esittäminen kirjoitetun tekstin tukena. Kaksisuuntainen viestintä nostetaan myös keskeiseksi keinoksi raportoinnin laadun ja uskottavuuden parantamiseksi öljy-yhtiöiden raportoinnissa. Yhtiöt pyrkivät esittämään sekä positiivista että negatiivista tietoa raporteissa, jolloin uskottavuus saattaa parantua viestin vastaanottajan kokiessa yhtiön kertovan heille totuuden. (Shuili et al. 2012) 48 4 EMPIRIA- YHTEISKUNTAVASTUU OSANA ÖLJYYHTIÖIDEN RAPORTOINTIA 4.1 Tutkimusprosessin kuvaus Tutkimus aloitettiin laajalla tutustumisella aihetta käsittelevään teoriaan kokonaiskuvan saamiseksi yhteiskuntavastuusta. Teoriaosuuden tehtävänä oli selvittää yhteiskuntavastuuseen liittyvät keskeiset näkökulmat ja teemat, joiden pohjalta oli mahdollista luoda pohja tutkimukselle. Teoriaosuuden kautta saatiin myös käsitys, mitkä asiat ovat keskeisiä yritysten yhteiskuntavastuuraporttien analysoinnin kannalta. Teoriaosuuden aihealueet nousivat niistä teemoista, joita kirjallisuudessa sekä tieteellisissä tutkimuksissa on yritysten yhteiskuntavastuuseen liitetty. Teorian kautta luotiin ensin yleiskuva yhteiskuntavastuusta tutustumalla legimiteetti- ja sidosryhmäteoriaan sekä yhteiskuntavastuun kolmeen ulottuvuuteen. Tämän jälkeen käytiin läpi syitä sille, miksi yritykset toimivat vastuullisesti sekä sitä, heijastuuko vastuullisuus yrityksen taloudelliseen menestykseen. Lopuksi syvennyttiin vielä erikseen yhteiskuntavastuuseen liittyvään raportointiin ja siihen liittyviin raportointiohjeisiin ja säännöksiin, tutkimuksen viitekehyksenä toimivaan GRI- ohjeistukseen sekä öljyyhtiöiden yhteiskuntavastuuraportoinnin laatua käsitteleviin tutkimuksiin. Tutkimuksen teoriaosuuden yhteiskuntavastuuraporttien valmistuttua analysoinnin tueksi luotiin tutkimusyritysten GRI-viitekehykseen perustuva analysointiviitekehys. Analysointiviitekehys rakennettiin GRI-viitekehyksen eri vastuun osa-alueiden toimintamittareiden pohjalta niin, että ensin määritettiin kunkin vastuun osa-alueen pääkategoriat GRI-ohjeiston pohjalta. Pääkategorioiden määrittämisen jälkeen GRI- viitekehyksen pääkategorioihin liittyvien yksityiskohtaisten mittareiden pohjalta luotiin yleisemmät alakategoriat. Tutkimusyritysten raportteja analysoitiin arvioimalla sitä, kuinka kattavasti yritykset kertoivat vastuustaan määritettyihin alakategorioihin liittyen. Analysointirunko luotiin niin, että maa-alue- ja liikevaihtokohtainen analysointi olivat mahdollisia. Tavoitteiden asetannan arviointiin 49 luotiin vielä erillinen arviointirunko, jonka kautta myös tavoitteiden asetantaa oli mahdollista arvioida maa-alue- sekä liikevaihtokohtaisesti. Analysointiviitekehyksen luonnin jälkeen tutkimusaineisto ladattiin pääasiassa yritysten internet-sivuilta. Muutaman yrityksen raportti ladattiin GRI:n ylläpitämästä raporttitietokannasta, jos vuoden 2013 raportti ei ollut enää ladattavissa yrityksen internet-sivujen kautta, mutta oli ladattu tietokantaan. Yksi tutkimuksen yritys raportoi yhteiskuntavastuustaan pelkästään internet-sivuillaan eikä julkaissut erillistä ladattavaa raporttia. Tämän yhtiön osalta tutkimuksessa analysoitiin yhtiön internet-sivujen yhteiskuntavastuuosion tietoja. Yhteiskuntavastuumateriaalia kerättäessä poimittiin myös yritysten kotimaatiedot sekä tieto vuoden 2013 liikevaihdosta vuoden 2013 Forbes Global 2000 listan tietojen perusteella. Aineiston keräämisen jälkeen aloitettiin tutkimusaineiston läpikäynti. Ensimmäiseksi aineistosta etsittiin tietoa eri viitekehyksien käytöstä kohdeyrityksissä. Tämän jälkeen aloitettiin varsinainen yhteiskuntavastuun osa-alueiden raportoinnin analysointi. Analysointi toteutettiin johdonmukaisesti yksi vastuun osa-alue kerrallaan aloittaen taloudellisesta vastuusta. Taloudellisen, sosiaalisen sekä ympäristövastuun raportoinnin analysoinnin ja tulosten keräämisen jälkeen tutkimusaineisto analysoitiin ja tulokset kerättiin vielä yrityskohtaisesti tavoitteiden asetannan osalta. 4.2 Tutkimuksen kohteina olevien yritysten esittely Tutkimusyrityksiksi valitut 30 yritystä jakautuvat 13 yhdysvaltalaiseen ja 17 eurooppalaiseen yritykseen. Yrityksiksi valittiin Forbesin vuoden 2013 listan mukaisesti 30 suurinta yritystä, joiden yhteiskuntavastuuraportit olivat tutkimuksentekohetkellä saatavilla vuoden 2013 osalta joko erillisenä ladattavana raporttina tai internet-sivujen kautta luettavana. Seuraava taulukko kokoaa liikevaihdolla mitattuna suuruusjärjestykseen. tutkimusyritykset vuoden 2013 50 Taulukko 3. Tutkimusyritykset vuoden 2013 liikevaihdolla suuruusjärjestyksessä. (Forbes 2014) Tutkimuksen suurin yritys oli vuonna 2013 alankomaalainen Royal Dutch Shell 467,2 miljardin dollarin liikevaihdollaan. Shellin jälkeen viiden kärjessä olivat yhdysvaltalainen Exxon Mobil (420,7 mrd USD) , iso britannialainen BP (370,9 mrd USD), ranskalainen Total (240,5 mrd USD) sekä yhdysvaltalainen Chevron (222,6 mrd USD). Vaikka tutkimuksen yritykset ovat kaikki suuria kansainvälisiä tekijöitä alalla, oli näiden kokoerojen välillä suurta vaihtelua. Esimerkiksi Shell oli liikevaihdoltaan peräti 195kertainen tutkimuksen pienimpään yritykseen, iso britannialaiseen Tullow Oiliin, verrattuna. Koska kokoerot olivat joidenkin yritysten välillä todella huomattavat, oli tämä tärkeää huomioida myös yritysten raportointia vertailtaessa. Shellin ja muiden 51 tutkimuksen suurimpien yritysten uskoisi jo pelkkien resurssiensa puolesta pystyvän panostamaan yhteiskuntavastuuraportointiin enemmän kuin tutkimuksen pienemmän kokoluokan yritykset, minkä voisi odottaa näkyvän myös näiden raportoinnin laadussa. 4.3 Tutkimusviitekehyksen analysointikategoriat GRI-viitekehyksen perussisältö jakautuu kolmeen ryhmään: strategia ja taustakuvaus, johtamiskäytännöt ja toimintamittarit. Strategia ja taustakuvaus sisältävät kuvauksen yrityksen strategiasta ja hallintotavasta, johtamiskäytännöt puolestaan kuvauksen kuinka organisaation eri toimintoja johdetaan. Toimintamittareilla saadaan vertailukelpoista tietoa organisaation toiminnasta taloudellisen, sosiaalisen sekä ympäristövastuun osalta. Toimintamittarit jakautuvat yhteiskuntavastuun kolmijaon mukaisesti taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristövastuun mittareihin. (GRI 2006, 19) Tutkimuksen analysointiviitekehys muodostuu toimintamittareiden pohjalta, joten GRI:n perussisällöstä strategia ja taustakuvaus sekä johtamiskäytännöt jätettiin analysointiviitekehyksen ulkopuolelle. GRI-ohjeiston taloudellisen vastuun toimintamittarit jakautuvat kolmeen pääkategoriaan; taloudelliseen suoriutumiseen, markkina-asemaan ja hankintakäytäntöihin. Tutkimuksen analysointiviitekehys muodostuu taloudellisen vastuun osalta näiden pääkategorioiden ympärille. Pääkategorioiden alla olevat toimintamittarit on tutkimuksen analysointiviitekehyksessä yhdistetty niiden aihealueiden perusteella alakategorioihin, joiden kautta ne on voitu saada yleisempään muotoon. Alakategorian sisältö kuvastaa sen alla olevien toimintamittareiden aihealuetta. Toimintamittareiden niputtaminen yleisempiin alakategorioihin mahdollistaa GRI-viitekehykseen perustuvan analysoinnin myös tutkimusyrityksissä, jotka eivät raportoi GRI:n mukaisesti. Sosiaalisen ja ympäristövastuun osalta tutkimuksen analysointiviitekehys on muodostettu samalla periaatteella. Seuraavan sivun taulukko listaa ohjeiston perusteella määritetyt taloudellisen vastuun pääkategoriat sekä näiden alakategoriat, joiden kautta tutkimusyritysten taloudellisen vastuun raportointia on analysoitu. (GRI 2013, 48 - 51) 52 Taulukko 4. Taloudellisen vastuun kategoriat määritettynä GRI- ohjeiston pohjalta (GRI 2013, 48 - 51) Sosiaalinen vastuu jakautuu GRI:n määrittäminen toimintamittareiden mukaisesti neljään pääkategoriaan; työvoimaan ja työolosuhteisiin, ihmisoikeuksiin, yhteiskuntaan ja tuotevastuuseen. Pääkategoriat voidaan jakaa edelleen alakategorioihin toimintamittareiden aihealueiden perusteella alla olevan taulukon mukaisesti. (GRI 2013, 64 - 84) Taulukko 5. Sosiaalisen vastuun kategoriat määritettynä GRI- ohjeiston pohjalta (GRI 2013, 64 - 84) 53 GRI-ohjeiston kolmas ulottuvuus, ympäristövastuu, jakautuu neljään pääkategoriaan; resurssien käyttöön, ympäristömääräyksiin. luonnon monimuotoisuuteen, Pääkategoriat voidaan jakaa saastuttamiseen edelleen sekä alakategorioihin ympäristövastuun toimintamittareiden perusteella alla olevan taulukon perusteella. (GRI 2013, 52 – 63) Taulukko 6. Ympäristövastuun kategoriat määritettynä GRI-ohjeiston pohjalta (GRI 2013, 52 – 63) Määritettyjen analysointikategorioiden perusteella tutkimusyritysten yhteiskuntavastuuraporttien sisältö analysoitiin ja tulokset kerättiin erillisiin taulukoihin. Tulosten laadun varmistamiseksi kohdeyritysten raportit luettiin läpi useaan otteeseen. Arviointi suoritettiin niin, että yritys joko ei raportoi, raportoi keskinkertaisesti tai hyvin tietyn alakategorian osalta. Jos alakategoria raportoitiin esimerkiksi vain suppeasti, ympäripyöreästi, vain muutamilla lauseilla, ilman esimerkkejä tai raportointi oli vain toteavaa, arvioitiin se keskinkertaisesti raportoiduksi. Esimerkiksi yrityksen kertoessa huolehtivansa ihmisoikeuksien toteutumisesta, mutta jättäessä kertomatta sen tarkemmin, kuinka toteutumista valvotaan, ei raportointia voitu katsoa erinomaiseksi. Jos taas yritys raportoi alakategoriasta laajemmin ja vakuuttavasti esimerkiksi käyttäen esimerkkejä ja esittämällä numeerista dataa, arvioitiin se erinomaisesti tehdyksi. 54 Yritysten raporttien laajuudessa oli suuria eroja, jonka vuoksi erinomaisesti raportoitu osa-alue saattoi jollakin yrityksellä olla määrällisesti vähäisempi kuin toisella yrityksellä. GRI-viitekehyksen kolmen osa-alueen raportoinnin lisäksi tutkimuksessa analysoitiin tutkimusyritysten yhteiskuntavastuutavoitteiden asetantaa. Tavoitteiden raportointi valittiin mukaan tutkimukseen, koska ne voidaan nähdä olennaiseksi osaksi laadukasta yhteiskuntavastuuraporttia (Schatsky 2013; Moldan, Janoušková & Hák 2011; Frederiksen & Nielsen 2015, 247 – 248). Esimerkiksi PwC:n vuoden 2012 tutkimuksessa todetaan, että tavoitteiden raportointi on hyvin yleistä yrityksissä, joita pidetään edelläkävijöinä yhteiskuntavastuun saralla. Konsultointiyritys CH2M Millin vuoden 2013 tutkimuksen mukaan yhteiskuntavastuutavoitteet ovat keskeisiä yrityksen johtamisessa. Tavoitteet auttavat toiminnan kehittämisessä ja viestittävät sidosryhmille yrityksen suunnitelmista. Tavoitteita julkaisevat yritykset menestyvät myös paremmin ulkoisissa vastuullisuusarvioinneissa ja saavat useammin vastuullisuuteen liittyviä tunnustuksia. Lisäksi tavoitteita julkaisevat yritykset parantavat toimintaansa huomattavasti niitä julkaisemattomia yrityksiä todennäköisemmin. Tavoitteiden raportoinnin analysointi suoritettiin tutkimuksessa analysoimalla, kuinka monta selkeää ja mitattavaa tavoitetta yritys mainitsee raporteissaan kunkin yhteiskuntavastuun osa-alueen osalta. Tavoitteiden asetannan arvioinnissa käytettiin neljää tasoa sen perusteella, kuinka monta tavoitetta yritys raportoi. 4.4 Tulokset 4.4.1 Yhteiskuntavastuuviitekehysten käyttö Varsinainen tutkimus aloitettiin etsimällä tietoa siitä, mitä yhteiskuntavastuuviitekehyksiä tutkimuksen yritykset käyttivät. Yritysten mainitsemat viitekehykset kerättiin seuraavan sivun taulukkoon. Tieto viitekehysten käytöstä julkaistiin joko yrityksen internet-sivuilla tai erillisellä ladattavalla yhteiskuntavastuuraportilla. Mikäli viitekehystä, näkyy se oheisen taulukon kohdassa ”ei mainitse”. yritys ei mainitse 55 Taulukko 7. Yhteiskuntavastuuviitekehysten käyttö tutkimusyrityksissä. Global Compact (UNGC) eroaa tarkoitukseltaan GRI:hin ja IPIECA:an verrattuna, minkä vuoksi aloitteita ei voida pitää suoraan toisiaan korvaavina. UNGC:n tehtävänä on ohjeistaa yrityksiä siitä, mitä vastuun teemoja näiden tulisi huomioida toiminnassaan. GRI ja IPIECA taas antavat ohjeet yrityksille itse yhteiskuntavastuuraportointiin, joten aloitteet voidaan korvaavuuden sijasta nähdä toisiaan täydentävinä. (GRI 2013, 4) UNGC:tä noudattavien yritysten odotetaan kuitenkin mainitsevan yhteiskuntavastuuraportillaan viitekehyksen käytöstä ja siitä, kuinka viitekehyksen periaatteita noudatetaan yrityksen toiminnassa. UNGC odottaa sen jäsenyrityksiltä myös yhteiskuntavastuuraportointia ja suosittelee erityisesti GRI-viitekehystä käytettäväksi raportoinnissa. (Kell 2003) Näistä seikoista sekä viitekehyksen varsinaisia raportointiviitekehyksiä täydentävästä luonteesta johtuen se on otettu mukaan tarkasteluun. Tutkimuksen UNGC:n allekirjoittaneiden yritysten sekä GRI:tä tai IPIECA:a raportoinnissaan hyödyntävien yritysten välillä voidaan havaita yhteys. Kaikki 56 UNGC:n allekirjoittaneet yritykset hyödynsivät raportoinnissaan joko GRI:tä, IPIECA:a tai näitä molempia yhdessä. Alla oleva kaavio kuvastaa eri viitekehysten käyttöä tutkimusyrityksissä vuonna 2013. Kaavio 1. Yhteiskuntavastuuviitekehyksien käyttö tutkimusyrityksissä. Yrityksiä, jotka eivät maininneet käyttävänsä mitään yhteiskuntavastuuviitekehystä, löytyi tutkimusyrityksistä kolme kappaletta. Kaikki kolme olivat Yhdysvalloista. GRI oli yleisin käytössä oleva raportointiviitekehys ja sen käytöstä mainitsi 24 tutkimusyritystä. Yhdysvaltalaisyrityksistä seitsemän (≈ 54 %) ja eurooppalaisyrityksistä 17 eli jokainen kertoi käyttävänsä GRI:tä. GRI:tä hieman suositumpi raportointiviitekehys yhdysvaltalaisyrityksissä oli IPIECA, jota käytti kahdeksan eli 62 % yhdysvaltalaisista yrityksistä. Myös Euroopassa viitekehys oli käytössä 13 (≈ 76 %) yrityksessä GRI:n ollessa silti hallitseva raportointiviitekehys. UNGC mainittiin selvästi harvemmin yhdysvaltalaisyrityksissä. Maanosan yrityksistä vain Hess mainitsi sen käytöstä. Euroopassa taas suurin osa yrityksistä kertoi noudattavansa viitekehystä. Sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa GRI:tä ja IPIECA:a käytettiin raportoinnissa usein rinnakkain. Euroopassa varsinaisten raportointiviitekehysten lisäksi kerrottiin usein myös UNGC:n käytöstä. 57 4.4.2 Taloudellisen vastuun raportointi Ensimmäinen tutkimuksessa analysoitu yhteiskuntavastuuraportoinnin osa-alue oli taloudellinen vastuu. Yhtiöt kerättiin oheiseen taulukkoon sekä maa-alue- että liikevaihtokohtaisesti suuruusjärjestykseen, jotta maa-alue- ja liikevaihtokohtainen vertailtavuus oli mahdollista. Kaikki tutkimuksen 30 yritystä raportoivat jotain taloudellisesta vastuustaan, mutta tulosten perusteella voitiin havaita myös useammin ja laadukkaammin raportoituja osa-alueita. Taulukko 8. Taloudellisen vastuun raportointi kohdeyrityksissä. Eurooppalaiset yritykset raportoivat taloudellisesta vastuustaan yhdysvaltalaisia yrityksiä paremmin niin määrällisesti kuin laadullisesti. Yhdysvaltalaisyritysten joukosta voitiin kuitenkin löytää muutamia yrityksiä, jotka raportoivat selkeästi muita maanosan 58 yrityksiä paremmin taloudellisesta vastuustaan. Esimerkiksi Exxon Mobil, Marathon ja Hess erottuvat muita yhdysvaltalaisyrityksiä laadukkaammalla raportoinnilla. Yhdysvaltalaisyritysten kohdalla eniten raportoimatta jätettiin markkina-asemaan liittyviä alakategorioita. Samoin taloudelliseen suoriutumiseen ja hankintakäytäntöihin liittyviä alakategorioita raportoitiin määrän sekä laadun puolesta selkeästi Eurooppaa heikommin. Vaikka markkina-asema (pääkategoria 2) olikin kokonaisuutena heikoimmin raportoitu pääkategoria yhdysvaltalaisyrityksissä, sen alakategoria 3, toiminnan vaikutukset paikallisiin talouksiin ja yhteisöihin, raportoitiin Yhdysvalloissa taloudellisen vastuun alakategorioista parhaiten. Taloudelliset vaikutukset voitiin samalla nähdä olevan parhaiten ja useimmin raportoitu kategoria kohdeyrityksissä maanosasta riippumatta, sillä eurooppalaisista yrityksistä kaikki raportoivat kyseisen alakategorian. Toinen hyvin raportoitu alakategoria oli toiminnan välittömän lisäarvon jakautuminen (pääkategoria 1; alakategoria 1), joka raportoitiin yhtä lukuun ottamatta jokaisessa tutkimusyrityksessä. Heikoimmin tutkimuksen yritykset kertovat markkina-aluekohtaisista minimipalkoista (pääkategoria 2; alakategoria 1). Asian jätti raportoimatta 19 tutkimuksen yritystä. Yhdysvaltalaisista 12 kappaletta (≈ 92 %) ja Eurooppalaisista seitsemän (≈ 41 %) ei kertonut maksamistaan minimipalkoista. Erinomaisesti alakategorian raportoi kuusi kohdeyritystä, joista eurooppalaisia oli neljä. Yksi erinomaisesti raportoinut yritys oli Italialainen Eni, joka kertoi raportissaan selkeästi maksettujen palkkojen ja paikallisen minimipalkan välisen suhteen. Erinomaisesti minimipalkoista kertoi myös yhdysvaltalainen Hess, joka kirjoitti maksavansa keskimäärin 24 prosenttia minipalkkoja korkeampaa palkkaa kaikilla markkinoilla, joissa se työllistää vähintään 100 työntekijää. Muiden markkinoiden osalta yhtiöllä ei ollut yhtä tarkkaa dataa saatavilla. Yrityksen koko ei tämän aineiston perusteella näyttäisi vaikuttavan taloudellisen vastuun raportoinnin laatuun. Eurooppalaisten yritysten raportointi oli tasaisen laadukasta koosta riippumatta. Ainoita poikkeuksia olivat Pgning Group ja Tullow Oil, joiden raportointi oli taloudellisen vastuun osalta muita eurooppalaisia yrityksiä heikompaa. Yhdysvaltalaisyritysten kohdalla taas voitiin nähdä, että suuremmat yritykset raportoivat jonkin verran pienempiä paremmin taloudellisesta vastuustaan. Maanosa näyttää taas 59 aineiston perusteella vaikuttavan raportoinnin laatuun sekä määrään oheisten kaavioiden mukaisesti. Kaavio 2. Taloudellisen vastuun alakategorioiden raportointimäärät ja –laatutasot Yhdysvalloissa. Kaavio 3. Taloudellisen vastuun alakategorioiden raportointimäärät ja –laatutasot Euroopassa. Yllä olevat kaaviot 1 ja 2 kuvaavat alakategorioiden raportoinnin laatutasoa kummassakin maanosassa. Mittausperusteena on raportointilukumäärä ja laatutaso. Piirakan osuudet kuvaavat tietyn laatutason prosenttiosuutta kaikista raportoiduista alakategorioista. taloudellista Eurooppalaiset vastuuta koskevia yritykset raportoivat alakategorioita. huomattavasti Verrattaessa useampia alakategorioiden raportoinnin laatua, voidaan havaita eurooppalaisyritysten raportoivan suhteessa 60 selvästi yhdysvaltalaisia useammin erinomaisesti. Tulos oli sama vaikka mukaan otettaisiin myös keskinkertaisella laadulla raportoidut alakategoriat. 4.4.3 Sosiaalisen vastuun raportointi Tutkimuksen yritykset raportoivat sosiaalisesta vastuustaan alla olevan taulukon mukaisesti. Kuten taulukon perusteella voidaan nähdä, yhdysvaltalaisyritykset raportoivat myös sosiaalisesta vastuustaan eurooppalaisia heikommin. Yhdysvaltalaisyritysten kohdalla heikosti raportoituja alakategorioita oli useita ja ne jakautuivat melko tasaisesti ihmisoikeuksiin, yhteiskuntaan ja tuotevastuuseen viimeisenä mainitun ollessa näistä heikoimmin raportoitu. Tuotevastuu voitiin nähdä myös Euroopassa heikoimmin raportoituna osa-alueena. Muut osa-alueet raportoitiin Euroopassa pääsääntöisesti hyvin. Selkeästi parhaiten yhdysvaltalaisyritykset raportoivat työvoimaan ja työolosuhteisiin liittyvistä aihealueista. Eurooppalaiset yritykset suoriutuivat kuitenkin paremmin myös tällä osa-alueella. Taulukko 9. Sosiaalisen vastuun raportointi kohdeyrityksissä. 61 Ainoa maanosasta riippumatta hyvin heikosti raportoitu alakategoria liittyi asiakkaiden yksityisyyden turvaamiseen (Pääkategoria 4; alakategoria 3). Peräti 24 (80 %) tutkimuksen yrityksistä ei maininnut yhteiskuntavastuuraportissaan keinoja, joilla varmistetaan asiakkaiden yksityisyys. Lisäksi neljä yritystä raportoi alakategorian vain keskinkertaisesti. Yksi keskinkertaisesti raportoineista yrityksistä oli tutkimuksen suurimpiin eurooppalaisiin yhtiöihin lukeutuva BP, joka kyllä ilmoitti raportissaan huolehtivansa asiakkaiden yksityisyydestä, mutta ei kertonut sen enempää keinoista yksityisyyden toteutumiseksi. Vain Hess ja PKN Orlen raportoivat yksityisyyden turvaamisesta erinomaisesti. Esimerkiksi yhdysvaltalaisyritys Hess kertoi tarkan yksityisyyssäännöstön, jota yritys noudattaa sekä kertoi yksityisyyden turvaamiseen liittyvistä haasteista. Suuremmat yhdysvaltalaisyritysten raportoivat jonkin verran pienempiä enemmän sekä laadukkaammin sosiaalisesta vastuustaan. Eurooppalaisten yritysten kohdalla sosiaalisen vastuun raportointi oli taas laadukasta sekä kattavaa yrityksen koosta riippumatta lukuun ottamatta Pgnig Groupia, jonka raportointi jäi selkeästi muita eurooppalaisia heikommaksi ja suppeammaksi. Yhdysvaltalaisyritysten kohdalla voidaan tutkimusaineiston perusteella sanoa yrityksen koon vaikuttaneen raportoinnin laatuun ja määrään. Eurooppalaisyritysten kohdalla samanlaista yhteyttä ei ollut, koska raportointi oli pääosin tasaisen laadukasta. Maanosalla näyttää aineiston perusteella olevan yhteyttä myös sosiaalisen vastuun raportoinnin laatuun ja määrään. Kaavio 4. Sosiaalisen vastuun alakategorioiden raportointimäärät ja –laatutasot Yhdysvalloissa. 62 Kaavio 5. Sosiaalisen vastuun alakategorioiden raportointimäärät ja –laatutasot Euroopassa. Yllä olevat kaaviot kuvaavat kummankin maanosan osalta, kuinka monta kertaa ja millä laatutasolla alakategoria raportoitiin. Eurooppalaiset yritykset raportoivat määrällisesti enemmän kaikilla sosiaalisen vastuun osa-alueilla. Mitattaessa raportoitujen alakategorioiden laatua maanosittain, voidaan todeta että eurooppalaisyritykset raportoivat suhteessa selvästi yhdysvaltalaisia useammin sosiaalisen vastuun alakategorioita sekä erinomaisesti että keskinkertaisesti. 4.4.4 Ympäristövastuun raportointi Kolmas tutkimuksessa analysoitu yhteiskuntavastuuraportoinnin osa-alue oli tutkimusyritysten ympäristövastuun raportointi. Ympäristövastuun osalta raportoinnin laatu ja määrä vaihtelivat melko paljon yhdysvaltalaisyritysten kohdalla. Vaikka myös ympäristövastuu raportoidaan joidenkin yhdysvaltalaisyritysten osalta heikosti, on se silti laadullisesti parhaiten raportoitu vastuun osa-alue maanosassa. Eurooppalaiset yritykset raportoivat lähes kaikki ympäristövastuun alakategoriat tasaisen laadukkaasti. 63 Taulukko 10. Ympäristövastuun raportointi kohdeyrityksissä. Ympäristömääräyksiin (pääkategoria yhdysvaltalaisyrityksissä. Resurssien 4) liittyvät käyttöön, asiat luonnon raportoitiin heikoimmin monimuotoisuuteen ja saastuttamiseen liittyvissä asioissa yhdysvaltalaisyritykset raportoivat melko usein joko erinomaisesti tai keskinkertaisesti, mutta myös raportoimatta jätettyjä alakategorioita oli löydettävissä. Vaikka ympäristövastuun yhdysvaltalaisyritykset raportoinnissa, suoriutuivatkin raportoivat paikoittain eurooppalaisyritykset hyvin myös ympäristövastuun yhdysvaltalaisia yrityksiä paremmin kaikilla sen osa-alueilla. Yrityksen koko näyttäisi vaikuttavan myös ympäristövastuun raportoinnin laatuun ja määrään yhdysvaltalaisyritysten kohdalla. Ympäristömääräykset pois lukien ympäristövastuun alakategoriat raportoitiin selvästi useammin maanosan suurimmissa yrityksissä. Myös raportoinnin laatu oli parempaa suurimpien yhdysvaltalaisyritysten kohdalla. Eurooppalaisten yritysten kohdalla yrityksen koko ei näyttäisi vaikuttavan 64 myöskään ympäristövastuun raportoinnin laatuun tai määrään. Euroopassa raportoinnin laatu oli hyvin tasaista suurempien ja pienempien yritysten välillä. Kuten taloudellisen ja sosiaalisen vastuun kohdalla, maanosa näyttää vaikuttavan myös ympäristövastuun raportoinnin laatuun sekä määrään. Kaavio 6. Ympäristövastuun Yhdysvalloissa. alakategorioiden raportointimäärät ja –laatutasot Kaavio 7. Ympäristövastuun Euroopassa. alakategorioiden raportointimäärät ja –laatutasot Edellä olevat kaaviot kuvastavat sitä, kuinka monta kertaa ympäristövastuun alakategorioita on raportoitu eri laatutasoilla maanosissa. Eurooppalaisyritykset raportoivat selvästi yhdysvaltalaisia useammin ympäristövastuun alakategorioita sekä erinomaisesti että keskinkertaisesti. 65 4.5 Yhteiskuntavastuun tavoitteiden raportointi Kohdeyritysten yhteiskuntavastuun eri osa-alueiden raportoinnin lisäksi tutkimuksessa analysoitiin myös, asettavatko tutkimuksen yritykset yhteiskuntavastuulleen selkeitä ja mitattavissa olevia tavoitteita tuleville vuosille. Tutkimuksessa yritysten tavoitteiden asetantaa analysoitiin neljällä tasolla alla olevan taulukon mukaisesti kutakin yhteiskuntavastuun osa-aluetta kohden. Taulukko 11. Yhteiskuntavastuutavoitteiden raportointi tutkimusyrityksissä vuonna 2013. Tavoitteiden asetanta toiminnan parantamiseksi antaa kuvan tulevaisuuteen katsovasta yrityksestä, joka pitää jatkuvaa kehittymistä olennaisena osana vastuullista toimintaa. Esimerkiksi Shellin muuten hyvin kattava raportti ei sisältänyt selkeitä tulevaisuuden 66 tavoitteita. Tähän kiinnitti huomiota myös yhtiön vuoden 2013 yhteiskuntavastuuraportin tarkastanut ulkopuolinen tarkastuskertomuksessa tarkastusvaliokunta, totesi raportin olevan joka Shellin kattava, raporttiin mutta kehotti liitetyssä Shelliä tulevaisuuteen katsovampaan otteeseen. Valiokunta toivoi esimerkiksi yhtiön esittävän selkeitä tulevaisuuden tavoitteita, joiden toteutumiseen se sitoutuu. (Shell 2013, 38 - 39) Tavoitteita raportoitiin melko hyvin tarkasteltaessa tutkimuksen koko yritysjoukkoa. Parhaiten raportoitiin sosiaaliseen ja ympäristövastuuseen liittyvistä tavoitteista. Ympäristövastuun osalta kahdella kolmesta tutkimusyrityksestä löytyi yhteiskuntavastuuraportilta vähintään yksi tavoite. Sosiaalisen vastuun osalta tavoitteita asetettiin jopa hieman ympäristövastuuta paremmin. 70 % tutkimuksen yrityksistä kertoi vähintään yhden sosiaalisen vastuun tavoitteen. Vähintään yhden taloudellisen vastuun tavoitteen raportoi puolet tutkimusyrityksistä. Tavoitteet raportoimatta jättäneet yritykset raportoivat usein numeerista historiatietoa siitä, kuinka nämä olivat kehittyneet eri yhteiskuntavastuun osa-alueilla. Saatettiin esimerkiksi kertoa raportointivuonna sattuneiden työtapaturmien määrä suhteessa kahteen aikaisempaan vuoteen. Yritykset eivät kuitenkaan asettaneet uusia tavoitteita, joihin pyrkiä tulevina vuosina. Sosiaalisen vastuun osalta asetettujen tavoitteiden määrä jakautui niin, että 16 tutkimuksen yritystä kertoi neljä tai useampia tavoitteita, kahden yrityksen raportilta löytyi tavoitteita joko kaksi tai kolme ja yhden sosiaalisen vastuun tavoitteen raportoi kolme yritystä. Yhdeksän tutkimuksen yritystä jätti kokonaan tavoitteet raportoimatta sosiaalisen vastuun osalta. Ympäristövastuusta neljä tai enemmän tavoitetta kertoi 15 tutkimuksen yritystä. Kaksi tai kolme tavoitetta raportoi yksi yritys ja yhden tavoitteen neljä yritystä. 10 yritystä ei kertonut ympäristövastuuseen liittyvistä tavoitteista. Heikoimmin tavoitteita löytyi taloudellisen vastuun osalta. 12 yrityksen raportilta tavoitteita löytyi joko neljä tai enemmän. Vähintään yhden tavoitteen kertoi kolme yritystä. Näistä yrityksistä yksi yritys raportoi kaksi tai kolme tavoitetta sekä kaksi yritystä yhden tavoitteen. 15 yritystä ei raportoinut ollenkaan tavoitteita taloudelliseen vastuuseen liittyen. Oheinen kaavio 7 kokoaa yhteen tavoitteiden raportoinnin kaikissa tutkimuksen yrityksissä. 67 Kaavio 8. Tavoitteiden raportointi kaikissa tutkimuksen yrityksissä. Tavoitteiden raportoinnissa voitiin havaita selkeitä maa-aluekohtaisia eroja. Yhdysvaltalaisyritysten raporteilta tavoitteita oli löydettävissä huomattavasti vähemmän. Kaavio 8 kuvastaa tavoitteiden asetantaa yhdysvaltalaisyrityksissä eri vastuun osaalueilla. Kaavio 9. Tavoitteiden raportointi yhdysvaltalaisyrityksissä. Tutkimuksen 13 yhdysvaltalaisyrityksestä vain kolme yritystä esitti tavoitteita taloudellisen vastuun osalta, eli 10 ei maininnut yhtäkään taloudellisen vastuun 68 tavoitetta. Ainoat taloudellisen vastuun osalta tavoitteistaan kertovat yritykset, Marathon, ConocoPhillips ja Hess, asettavat kaikki tavoitteita neljä tai enemmän. Tavoitteiden asetannan kannalta taloudellinen vastuu oli heikoimmin raportoitu osa-alue yhdysvaltalaisyrityksissä. Sosiaalisen ja ympäristövastuun osalta tavoitteiden raportoinnissa ei ollut määrällisesti eroja yhdysvaltalaisyrityksissä. Sekä sosiaalisen- että ympäristövastuun osalta samat kolme yritystä, Marathon, ConocoPhillips ja Hess, erottuivat maanosan muista yrityksistä raportoiden tavoitteita neljä tai enemmän kuten taloudellisenkin vastuun kohdalla. Kaksi tai kolme tavoitetta kertoi vain yksi yritys ja yhden tavoitteen kolme yritystä. Eurooppalaiset yritykset raportoivat tavoitteistaan selkeästi yhdysvaltalaisia paremmin kaikilla vastuun osa-alueilla alla olevan kaavion 9 mukaisesti. Esimerkiksi neljä tai enemmän kunkin osa-alueen tavoitetta raportoineista tutkimusyrityksistä valtaosa oli eurooppalaisia. Kaavio 10. Tavoitteiden raportointi eurooppalaisyrityksissä. Kuten Yhdysvalloissa, taloudellisen vastuun tavoitteet raportoitiin heikoimmin myös Euroopassa. Tästä huolimatta yli puolella maanosan yrityksistä oli asetettuna 69 taloudellisen vastuun osalta tavoitteita neljä tai enemmän. Viisi yritystä ei maininnut ollenkaan tavoitteita taloudelliseen vastuuseen liittyen. Lisäksi yhden tavoitteen kertoi kaksi yritystä ja kaksi tai kolme tavoitetta yksi yritys. Ympäristövastuuseen liittyen 12 yritystä raportoi tavoitteista tutkimuksen parhaalla tasolla ja vain neljä yritystä ei maininnut tavoitteita yhtään. Euroopassa sosiaalisen vastuun tavoitteet raportoitiin parhaiten. Neljä tai enemmän tavoitetta kertoi peräti 13 yritystä, joka edustaa noin 76 prosenttia koko maanosan tutkimusyrityksistä. Kolme yritystä ei maininnut yhtään tavoitetta ja yksi yritys yhden tavoitteen. Kuten Yhdysvalloissa, myös Euroopassa samat yritykset raportoivat kautta linjan hyvin tavoitteistaan eri vastuun osa-alueilla ja vastaavasti tavoitteet jäivät kertomatta pitkälti samoilta yrityksiltä. Erona yhdysvaltalaisyrityksiin Euroopassa laadukkaasti tavoitteista raportoivia yrityksiä oli huomattavasti enemmän. Yrityksen koolla ei ollut tutkimusyrityksen kohdalla selkeää yhteyttä siihen, kertoiko yritys yhteiskuntavastuuseen liittyvistä tavoitteista. Yhdysvalloissa kolme suurinta yritystä ei esimerkiksi maininnut näitä ollenkaan. Euroopassa taas tavoitteita löytyi hyvin tasaisesti yritysten raporteilta näiden koosta huolimatta ja ne muutamat yritykset, jotka suoriutuivat muita heikommin, sijoittuivat kooltaan listan kärkeen, keskivaiheelle sekä loppuun. 70 5 Yhteenveto ja johtopäätökset 5.1 Yhteenveto ja vastaukset tutkimuskysymyksiin Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka eurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset öljyyhtiöt raportoivat yhteiskuntavastuustaan vuonna 2013 sekä kuinka laadukasta ja laajaalaista raportointi oli. Yhtiöiden raportointia tutkittiin GRI-viitekehyksen kolmen osaalueen, taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristövastuun näkökulmasta. Yritysten raportointia arvioitiin myös maa-alue- sekä liikevaihtokohtaisesti tutkien, voidaanko eroja näiden suhteen löytää. Lisäksi raportoinnin laatua analysoitiin yritysten asettamien yhteiskuntavastuutavoitteiden määrän kautta. Tutkimuksessa selvitettiin myös yleisimpien yhteiskuntavastuuviitekehyksien käyttöä tutkimusyrityksissä. Aineistona toimi 30 suurta öljy-yhtiötä Euroopasta sekä Yhdysvalloista. Tutkimustapana käytettiin kvalitatiivista sisällönanalyysia. Merkittävä tekijä kohdeyritysten maantieteelliselle valinnalle oli se, että eri maanosien yritysten välillä saattaa vallita eroja esimerkiksi erilaisten uskonnollisten arvopainotusten vuoksi (Frynas 2009, 3). Näillä voi olla vaikutusta myös yhtiöiden raportointiin, jonka vuoksi mahdollisimman samanlaisen lähtökohdan varmistamiseksi kohdeyritykset valittiin Yhdysvalloista sekä Euroopasta. Tutkimukseen valittiin vain yrityksiä, joiden yhteiskuntavastuuraportit olivat saatavilla vuodelta 2013. Tästä syystä tutkimuksen alusta alkaen oli selvää, että kaikki tutkimusyritykset raportoivat vastuustaan ainakin jossain määrin. Vain yksi tutkimuksen yritys raportoi yhteiskuntavastuustaan vain internet-sivuillaan ilman ladattavaa raporttia. Muiden yritysten osalta erillinen raportti oli ladattavissa joko näiden internet-sivujen kautta tai GRI:n ylläpitämästä tietokannasta. Ensimmäisenä alaongelmana tutkimuksessa selvitettiin GRI-viitekehyksen yleisyyttä sekä muiden yleisempien yhteiskuntavastuuviitekehysten käyttöä tutkimusyrityksissä. Lähes kaikki tutkimusyritykset kertoivat käyttävänsä jotain tutkimuksen viitekehyksistä. Vain kolme yritystä, kaikki Yhdysvalloista, ei maininnut minkään viitekehyksen käytöstä. 71 GRI-viitekehys oli tutkimusyrityksissä käytetyin raportointiviitekehys. Euroopassa se oli vallitseva viitekehys, jota käyttivät kaikki tutkimuksen eurooppalaisyritykset. Myös Yhdysvalloissa yli puolet yrityksistä (7) mainitsi käyttävänsä GRI:tä. Euroopasta poiketen Yhdysvalloissa niukasti enemmän käytössä ollut raportointiviitekehys oli IPIECA (8 yritystä). Myös Euroopassa IPIECA:n käyttö oli suosittua ja se oli käytössä 13 yrityksellä. Kolmannen tutkimuksessa mukana olleen yhteiskuntavastuuviitekehyksen, Global Compactin (UNGC) käytöstä raportoitiin selkeästi harvemmin tutkimusyrityksissä. Käytön yleisyys vaihteli kuitenkin huomattavasti maanosien välillä ja Euroopassa se oli käytössä suurimmalla osalla yrityksistä (14) kun taas Yhdysvalloissa vain yhdellä. UNGC:n pienempään raportointimäärään saattoi vaikuttaa se, ettei viitekehys ole varsinainen raportointiviitekehys, vaan enemmänkin ohjeisto yhteiskuntavastuullisuudelle laajemmin. UNGC:n voidaan nähdä kuitenkin varsinaisia raportointiviitekehyksiä täydentävänä viitekehyksenä, jonka vuoksi näitä suositellaan käytettävän rinnakkain. (GRI 2013, 4) UNGC myös ohjeistaa sitä noudattavia yrityksiä raportoimaan viitekehyksen käytöstä eli jäsenyrityksen tulisi raportoida noudattavansa aloitetta (Kell 2003). Tutkimuksessa mukana olleita raportointiviitekehyksiä käytettiin usein yhdessä. GRI ja IPIECA olivat käytössä molempien maanosien yrityksissä usein rinnakkain. Euroopassa UNGC mainittiin usein kolmantena viitekehyksenä varsinaisten raportointiviitekehysten lisäksi. Kaikki tutkimuksen yritykset raportoivat ainakin jotain kaikilla kolmella yhteiskuntavastuun osa-alueella. Eurooppalaiset yritykset raportoivat kuitenkin selkeästi yhdysvaltalaisia laadukkaammin kaikilla vastuun osa-alueilla. Mitattaessa erinomaisesti raportoitujen yhteiskuntavastuun alakategorioiden määrää kaikissa yhdysvaltalaisyrityksissä, parhaiten raportoitiin ympäristövastuusta ja heikoimmin sosiaalisen vastuun osalta. Laskettaessa mukaan myös keskinkertaisesti raportoidut alakategoriat, pysyi ympäristövastuu siitä huolimatta maanosan yritysten parhaiten raportoituna osa-alueena. Myös Euroopassa ympäristövastuu raportoitiin selkeästi parhaiten. Poiketen Yhdysvalloista heikoimmin raportoitu vastuun osa-alue oli Euroopassa taloudellinen vastuu, vaikka myös tämän osalta raportointi oli Euroopassa määrällisesti ja laadullisesti Yhdysvaltoja parempaa. 72 Tutkimuksen toisena alaongelmana selvitettiin, onko yrityksen koolla ja maanosalla yhteyttä tutkimusyritysten yhteiskuntavastuuraportoinnin määrään ja laatuun. Yhdysvaltalaisyritysten kohdalla yrityksen koolla voitiin nähdä olevan merkitystä raportoinnin laajuuteen sekä määrään kaikilla vastuun osa-alueilla. Suuremmat yhdysvaltalaisyritykset raportoivat pienempiä laadukkaammin ja enemmän. Tutkimuksen eurooppalaisyritysten kohdalla yrityksen koko ei tulosten perusteella vaikuttanut raportoinnin laatuun tai määrään. Euroopassa raportointi oli kaikilla vastuun osa-alueilla tasaisen laadukasta yrityksen koosta riippumatta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Maantieteellisellä sijainnilla näytti tutkimustulosten pohjalta olevan yhteyttä siihen, kuinka laadukkaasti ja määrällisesti kattavasti kohdeyritykset raportoivat yhteiskuntavastuustaan. Yhdysvaltalaisyritysten raportointi oli suppeampaa sekä laadullisesti heikompaa niin taloudellisen, sosiaalisen kuin ympäristövastuun osalta. Yhdysvaltalaisyritysten joukosta löytyi kuitenkin muutama yritys, kuten Exxon Mobil ja Hess, jotka erottuivat selkeästi maanosan yleistä tasoa laadukkaammalla ja määrällisesti kattavammalla raportoinnilla. Näiden yritysten osalta raportoinnin laatu ja määrä olivat verrattavissa parhaisiin eurooppalaisiin yrityksiin. Tutkimuksen kolmantena alaongelmana selvitettiin missä määrin tutkimusyritykset asettivat itselleen tavoitteita yhteiskuntavastuun eri osa-alueilla. Tutkimuksen koko yritysjoukkoa tarkasteltaessa voidaan sanoa, että tavoitteita aseteltiin melko hyvin. Sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa parhaimmin tavoitteista kerrottiin sosiaalisen vastuun osalta. 70 % tutkimuksen kaikista yrityksistä kertoi raportillaan vähintään yhden sosiaalisen vastuun tavoitteen. Myös ympäristövastuun osalta kaksi kolmesta tutkimusyrityksestä asetti raportillaan vähintään yhden tavoitteen. Taloudellisen vastuun tavoitteista raportoitiin heikoimmin molemmissa maanosissa. Tavoitteiden määrissä voitiin havaita selkeitä eroja yhdysvaltalais- ja eurooppalaisyritysten välillä. Euroopassa tavoitteita raportoitiin selkeästi useammissa yrityksissä suhteessa maanosan koko yritysjoukkoon. Myös tavoitteiden määrä yksittäisten yritysten raporteilla oli Euroopassa huomattavasti suurempi. 73 Yrityksen koko ei tutkimusyritysten kohdalla vaikuttanut siihen, kertoiko yritys yhteiskuntavastuuseen liittyvistä tavoitteista. Yhdysvalloissa kolme suurinta yritystä ei maininnut ollenkaan tavoitteita ja parhaiten tavoitteista raportoivat kokoluokaltaan keskivaiheen yritykset. Euroopassa tavoitteita löytyi hyvin tasaisesti yritysten raporteilta kokoluokasta huolimatta. 5.2 Johtopäätökset Luvussa kolme puhuttiin siitä, että yhteiskuntavastuuraportointi perustuu pääosin vapaaehtoisuuteen. Vapaaehtoisuudella tarkoitettiin sitä, että yritys raportoi myös asioita, joita sen ei esimerkiksi lakiin perustuen kuulu raportoida. Vapaaehtoisella raportoinnilla yritys pyrkii ikään kuin korostamaan vastuullisuuttaan. Yritysten tulisi kuitenkin toimia vastuullisesti ja siksi on tärkeää korostaa, että yhteiskuntavastuusta raportoimattomuus tai heikko raportointi ei sellaisenaan kerro, kuinka vastuullinen yritys toiminnassaan todellisuudessa on. Näin ollen tämänkin tutkimuksen yritysten yhteiskuntavastuuraportoinnin tason perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä vain vastuuseen liittyvän raportoinnin tasosta, ei itse vastuullisuuden tasosta. Raportoinnin vapaaehtoisuudesta johtuu, että raportoinnin taso ja käytäntö vaihtelevat yritysten välillä. Pakottavan raportointistandardin tai viitekehyksen puutteesta johtuen myös raporttien sisällöt vaihtelevat yritysten välillä. Tutkimuksen kohteena olleiden yritysten raportointiviitekehykset vaihtelivat. Lisäksi muutama yritys ei maininnut lainkaan käyttävänsä raportointiviitekehystä. Vaikka kaikki tutkimuksen yritykset eivät noudattaneetkaan samoja raportointiviitekehyksiä, raportit pohjautuivat kuitenkin hyvin pitkälti yhteiskuntavastuun kolmijaon ympärille, samaan mihin GRI-viitekehyskin pohjautuu. Yhtäläisestä rakenteesta johtuen esimerkiksi GRIviitekehyksen omaksumisen uskoisi olevan helpompaa yrityksille, jotka sitä eivät vielä käytä. GRI on myös luonnollinen valinta, sillä se on kaikkein käytetyin ja laajalle levinnein raportointiohjeisto (Isaksson & Steimle 2009). 74 Kolme tutkimuksen yhdysvaltalaisyritystä ei kertonut minkään yhteiskuntavastuuviitekehyksen käytöstä. Näiden yritysten raportoinnin laatu voisi parantua jonkin raportointiviitekehyksen käyttöönoton kautta. Yhdysvalloissa noin puolet ja Euroopassa valtaosa yrityksistä kertoi käyttävänsä kahta eri viitekehystä rinnan. Useampaa viitekehystä käyttäneet yritykset raportoivat pääsääntöisesti laadukkaasti, mutta toisaalta päätös yhden tietyn viitekehyksen käytöstä voisi tuoda kuitenkin yhdenmukaisuutta raportointiin. Viitekehysten yhteiskäyttö voi myös heikentää raporttien vertailukelpoisuutta. Yritykset joutuvat punnitsemaan raportoinnista saatavia hyötyjä ja kustannuksia, koska nämä ovat usein hyvin yrityskohtaisia. Tämän vuoksi raportointi ei välttämättä ole yhtä olennaista ja tärkeää kaikille yrityksille edes saman toimialan sisällä, mistä johtuu että raportoinnin taso vaihtelee yritysten välillä. Tutkimusyritysten raportoinnin tasossa ilmeni eroja sekä maa-aluekohtaisesti että eri kokoluokan yritysten välillä. Hieman ristiriitaisesti kokoerot vaikuttivat raportoinnin laatuun kuitenkin lähinnä Yhdysvalloissa. Yhdysvalloissa suuremmat yritykset raportoivat laadukkaammin. Euroopassa samanlaista yhteyttä koon ja laadun välillä ei löytynyt. Euroopassa myös pienemmät yritykset näyttävät kokevan raportoinnin tärkeänä. Yksi syy maanosien välisille tasoeroille voi olla se, että tutkimuksen eurooppalaiset yritykset ovat monesti myös maansa suurimpia yrityksiä ja merkittävä asema kotimaassa saattaa tuoda lisäpaineita kehittää raportoinnin laatua. Esimerkiksi Neste Oilin asema Suomessa on todennäköisesti suhteessa merkittävämpi kuin liikevaihdoltaan (2013) suurin piirtein samankokoisen Occidental Petroleumin, joka ei taas Yhdysvalloissa ole aivan maan yritysten suurinta kärkeä. Yhdysvalloissa suurimmat raportointipaineet saattavat keskittyä Exxon Mobilin kaltaisille suurimmille toimijoille, jolloin pienempiin toimijoihin kohdistuvat odotukset jäävät pienemmiksi. Markkina-asemasta johtuen myös motivaatio raportoinnille voi vaihdella. Markkinoiden suurimmilla toimijoilla esimerkiksi yrityskuvan hallinta voi olla pienempiä toimijoita tärkeämpää, jolloin ulkoisen viestinnän rooli korostuu. Myös EU:n rooli ja lainsäädäntö vaikuttavat jäsenvaltioissa toimivien eurooppalaisyritysten raportointiin. Varsinkin EU:n kautta tulevalla lainsäädännöllä sekä 75 kansallisella lainsäädännöllä, jota EU:n lainsäädäntö ohjaa, on varmasti vaikutusta siihen, että lainsäädännön toimintatapojaan yhä piirissä olevat vastuullisemmiksi. yritykset Esimerkiksi joutuvat ympäristöön muuttamaan liittyvä EU- lainsäädäntö ohjaa paljon jäsenmaiden öljy-yhtiöiden toimintaa. Öljy-yhtiöiden yhteiskuntavastuuraporttien sisällön on sanottu usein olevan melko rajallista (esim. Deegan 2002; Luft Mobus 2012; Dong & Burritt 2010). Tutkimusten mukaan yhtiöt painottavat usein positiivista tietoa ja vastaavasti negatiivisista asioista raportoidaan vähemmän. Myös tämän tutkimuksen yritysten raportteja analysoimalla voidaan löytää samankaltaisia tuloksia. Useiden tutkimuksen pienempien, enimmäkseen yhdysvaltalaisyritysten kohdalta raportoinnin sisällön syvyydessä löytyisi paranneltavaa. Sisältö oli monin paikoin lähinnä toteavaa ja positiivisväritteistä. Etenkin tutkimuksen suurempien yhtiöiden raportit taas olivat usein tasapainoisempia. Esimerkiksi BP kertoi avoimesti raportillaan Meksikonlahden öljyturman korjaustöistä. Shellin raportilla taas kirjoitettiin Alaskassa vuonna 2012 sattuneesta öljynporauslauttaonnettomuudesta. On myös huomioitava se, ettei kaikilla yhtiöillä onneksi ole edes kerrottavaa vastaavanlaisista onnettomuuksista. Tutkimustulosten perusteella voidaan vetää yhteen, että eurooppalaiset öljy-yhtiöt raportoivat pääosin laadukkaasti yhteiskuntavastuustaan. Vaikka eurooppalaisyrityksetkään eivät aina raportoineet tutkimusviitekehyksen perusteella kaikkea, valtaosan raportit olivat silti hyvin kattavia niin taloudellisen, sosiaalisen kuin ympäristövastuun osalta. Vastaavasti Yhdysvalloissa suuremmat yhtiöt, kuten Exxon Mobil, Hess ja ConocoPhillips, raportoivat jo pääsääntöisesti melko hyvin. Sen sijaan useimmilla pienemmillä toimijoilla olisi raportoinnissa vielä huomattavasti parantamisen varaa. Heikosti raportoivat yhdysvaltalaisyritykset voisivat raportointinsa kehittämisessä käyttää mallina esimerkiksi Exxon Mobilin kaltaisten hyvin raportoivien yritysten raportteja. Vastuun osa-alueista erityisesti sosiaalisen ja taloudellisen vastuun raportointia tulisi kehittää unohtamatta kuitenkaan ympäristövastuuta. Raportointiin tulisi ottaa myös tulevaisuuteen katsovampi ote tavoitteiden asetannan kautta. Myös viitekehysten käyttöä tulisi lisätä, joiden kautta laadukkaan raportoinnin raamien 76 ymmärtäminen voisi olla helpompaa. Lisäksi osan yrityksistä kannattaisi harkita ulkopuolisten auditoijien käyttöä, jotta puutteet raportoinnissa löytyisivät helpommin. Pääosin hyvästä raportoinnistaan huolimatta myös eurooppalaisilla yrityksillä olisi kehittämisen varaa yhteiskuntavastuuraportoinnin kannattaisi edelleen kehittää esimerkiksi tietyillä osa-alueilla. Yritysten tuotevastuusta raportointia. Erityisesti asiakkaisiin liittyvien asioiden raportoinnissa olisi vielä kehittämistä. Toisaalta on olennaista huomioida myös alakohtaiset erot. Kaikki tutkimusyritykset eivät esimerkiksi toimi suoraan vähittäiskaupassa vaan myyvät tuotteitaan eteenpäin jälleenmyytäviksi. Tällöin esimerkiksi yksityisasiakkaiden yksityisyyden turvaaminen ei ehkä ole niin olennaista. Taloudellisen vastuun osalta myös esimerkiksi palkkaukseen liittyvien tietojen raportoinnissa olisi vielä paranneltavaa. Vaikka raportointi oli suurimmassa osassa eurooppalaisyrityksiä jo hyvällä mallilla, etenkin moniin yhdysvaltalaisyrityksiin verrattuna, tulisi paikalleen jämähtämistä varoa. Muutamalla eurooppalaisyrityksellä kehittämistä olisi esimerkiksi tavoitteiden asetannan raportoinnissa. 5.3 Tutkimuksen rajoitukset ja jatkotutkimusmahdollisuudet Tutkimuksessa empiiristä aineistoa oli runsaasti tarjolla. Haaste on ollut osata poimia edustavasti kaikki johtopäätöksiin olennaisesti vaikuttavat asiat laajasta aineistosta. Vaikka aineiston analysoinnissa pyrittiin aitoon rehellisyyteen ja objektiivisuuteen eli ennakko-odotuksia ei ollut, on aineiston tulkinta kuitenkin inhimillistä. Tästä johtuen tulkintaeroja voi syntyä arvioijasta riippuen. Yhtiöiden yhteiskuntavastuuraportoinnin laadun arviointiin liittyy myös rajoituksia. Tutkimuksessa arvioitiin laatua sen perusteella, raportoiko yhtiö erinomaisesti, keskinkertaisesti vai ollenkaan tietystä yhteiskuntavastuun osa-alueesta. Raporttien laajuudet olivat kuitenkin hyvin erilaisia, jonka vuoksi erinomaisen arvosanan saanut yritys saattoi määrällisesti raportoida toista saman arvosanan saanutta vähemmän. Analysointia voisi kehittää huomioimalla myös laajuuden yhtenä arvioinnin kriteerinä. Suuri vaihtelu eri viitekehysten käytössä joidenkin tutkimusyritysten kohdalla voi myös 77 luoda raportointieroja yhtiöiden välille ja koska eri viitekehysten sisällöissä on eroja, GRI-viitekehykseen pohjautuva analyysi saattoi aiheuttaa muita viitekehyksiä käyttävien yritysten kohdalla heikompia tuloksia. Tutkimuksessa käytettyä laadullista arviointia voitaisiin kehittää edelleen esimerkiksi määrittämällä yksityiskohtaisempia arviointimittareita. Tutkimusyritysten arviointi yksityiskohtaisempia ehtoja vasten voisi tuoda tuloksiin lisää luotettavuutta. GRIviitekehyksen toimintamittareiden käyttö sellaisenaan olisi esimerkiksi mahdollistanut tällaisen tarkemman analyysin, jos kaikki tutkimusyritykset olisivat vaan noudattaneet viitekehystä. Tarkempi GRI-mittareihin pohjautuva analysointi saattaisi olla järkevää toteuttaa pienemmällä tutkimusyritysjoukolla, jolloin soveltuvien tutkimusyritysten löytäminen olisi helpompaa. Useat öljy-yhtiöt eivät noudattaneet edelleenkään GRIviitekehystä. Analysointimittarit voisi rakentaa myös esimerkiksi GRI:n ja IPIECA:n sisältöjä yhdistelemällä, jolloin GRI:n käyttö ei enää toimisi samalla tavalla rajoitteena kohdeyritysten valinnassa. Laadullisen tutkimusotteen sijasta arvioinnissa voisi soveltaa myös kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä, mikä mahdollistaisi esimerkiksi tarkempien korrelaatioiden etsimisen. Tutkimuksessa käytetyn maantieteellisen rajauksen kautta tuloksia ei voida yleistää ja sanoa kuvastavan kaikkien öljy-yhtiöiden raportointia. Tämän vuoksi tulokset voivat olla hyvin erilaisia tarkasteltaessa esimerkiksi kehittyvien maiden öljy-yhtiöitä. Maantieteellinen rajoite luo myös oivan jatkotutkimusmahdollisuuden vertaamalla kehittyvien maiden öljy-yhtiöiden raportointia esimerkiksi tämän tutkimuksen tutkimustuloksiin. Tutkimuksen kaikki yhtiöt olivat listattuja, jonka vuoksi tulokset eivät välttämättä ole linjassa listautumattomien öljy-yhtiöiden yhteiskuntavastuuraportointikäytäntöjen kanssa. Tämän vuoksi jatkotutkimuksena nimenomaan listautumattomien öljy-yhtiöiden raportointi ja esimerkiksi raportointikäytäntöjen vertailu listattujen yhtiöiden raportointiin olisi mielenkiintoinen tutkimusaihe. Luvussa kaksi käytiin läpi yhteiskuntavastuun suhdetta yrityksen taloudelliseen menestykseen. Aihetta on tutkittu aikaisemmin (esim. Abu Bakar & Amer 2011; Orletzky 78 et al. 2003), mutta tulokset ovat olleet paikoitellen ristiriitaisia (esim. Crisóstomo et al. 2010; Malcom et al. 2007). Vallitsevassa yksimielisyyden puutteessa vastuullisuuden ja taloudellisen menestyksen yhteydestä vaikuttaisi siis edelleen olevan tutkittavaa, minkä vuoksi tämä voisi toimia myös mahdollisena jatkotutkimusaiheena. Öljytoimialan sisäisen yhteiskuntavastuuraportoinnin arvioinnin lisäksi mielenkiintoinen tutkimusaihe olisi verrata alan raportointia muihin toimialoihin. Vaikka alan sisäistä raportointia on itsessään jo mielenkiintoista arvioida, voisi raportoinnin laadun vertaaminen toisiin toimialoihin tuoda lisäperspektiiviä siihen, millä tasolla öljy-yhtiöiden raportointi on suhteessa laajempaan toimialajoukkoon. Alojen välisiä eroja on toki tutkittu jo aikaisemmin. Esimerkiksi KPMG (2013) on vertaillut maailman 250 suurimman yritysten raportointia toimialakohtaisesti. Tässä vertailussa öljytoimiala ei pärjännyt kovin hyvin. Aikaisemmista tutkimuksista huolimatta tällä saralla voisi kuitenkin olla myös tilaa lisätutkimukselle. Tulokset voivat esimerkiksi olla erilaisia, jos toimialakohtaisia eroja tarkasteltaisiin maailman suurimpien yritysten sijasta yksittäisen maan yritysten tasolla. Vaikka raporttien ulkopuolinen auditointi ei sisältynyt tutkimukseen, oli raportteja läpikäydessä havaittavissa, että tutkimuksen heikoimmin raportoineilta yrityksiltä näytti usein puuttuvan tieto ulkopuolisen auditoijan käytöstä. Muun muassa Luft Mobuksen (2012) mukaan ulkopuolinen varmennus on tärkeää materiaalin laadun kannalta. Ulkopuolinen auditointi saattaisi myös auttaa heikommin raportoineita yrityksiä löytämään raportoinnin puutteet ja helpottaa raportoinnin kehittämistä, koska Ilman palautetta raportoinnin kehittäminen voi olla hankalaa. Jatkotutkimusmahdollisuutena voitaisiin tutkia esimerkiksi ulkopuolisen auditoijan käytön ja raportoinnin laadun välistä suhdetta. 79 Lähdeluettelo Tutkimukset ja kirjat Abu Bakar, A. S. & Ameer, R. (2011) Readability of corporate social responsibility communication in Malaysia. Corporate Social Responsibility and Environmental Management, Vol. 18, Issue 1, pp. 50 – 60. Alafi, K. & Hasoneh, A. B. (2012) Corporate social responsibility associated with customer satisfaction and financial performance - a case study with Housing Banks in Jordan. International Journal of Humanities and Social Science, Vol. 2, Issue 15, pp. 102 – 115. Alpin, G., Mitchell, P., Cleugh, H., Pitman, A. & Rich, D. (1996) Global Environmental Crises - An Australian Perspective. Oxford University Press. Anderson E. W. & Sullivan M. W. (1993) The Antecedents and Consequences of Customer Satisfaction for Firms. Marketing science, Vol. 12, Issue 2, pp. 125 - 143. Archel, P., Fernández, M. & Larrinaga, C. (2008) The Organizational and Operational Boundaries of Triple Bottom Line Reporting – A Survey. Environmental Management, Vol. 41, Issue 1, pp. 106 - 117. Babiak, K. & Trendafilova, S. (2011) CSR and environmental responsibility: motives and pressures to adopt green management practices. Corporate Social Responsibility and Environmental Management, Vol. 18, Issue 1, pp. 11 - 24. Baskin, J. & Gordon, K. (2005) Corporate Responsibility Practices of Emerging Market Companies. Organization for Economic Co-operation and Development. Working Paper on International Investment 2005/3. 80 Bebbington, J., Larrinaga, C. & Moneva, J.M (2008) Corporate social reporting and reputation risk management. Accounting, Auditing & Accountability Journal, Vol. 21, Issue 3, pp. 337 – 361. Birch, D. (2003) Corporate social responsibility: Some key Theoretical issues and Concepts for New Ways of Doing Business. Journal of New Business Ideas and Trends 2003, Vol 1, issue 1, pp. 1 - 19 Bowd, R., Bowd L., & Harris, P. (2006) Communicating corporate social responsibility: an exploratory case study of a major UK retail centre. Journal of Public Affairs. Vol. 6, Issue 2, pp. 147 - 155. Brown, T.J. & Dacin, P (1997) The Company and the Product: Corporate Associations and Consumer Product Responses. Journal of Marketing, Vol. 61, Issue 1, pp 68 – 84. Brown, N. & Deegan, C. (1998) The Public Disclosure of Environmental Performance Information – A Dual Test of Media Agenda Setting Theory and Legitimacy Theory. Accounting and Business Research Vol. 29, Issue 1, pp. 21 - 42. Cacioppe, Forster & Fox (2007) Survey of Managers’ Perceptions of Corporate Ethics and Social Responsibility and Actions that may Affect Companies’ Success. Journal of Business Ethics Vol. 82, Issue 3, pp. 681 – 700. Campbell, D., Craven, B. & Shrives, P. (2003) Voluntary social reporting in three FTSE sectors: A comment on perception and legitimacy. Accounting, Auditing and Accountability Journal, Vol. 16, Issue 4, pp. 558 - 581. Ceres (2014) The Ceres Roadmap for Sustainability [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.6.2015]. Saatavilla: gas-producers http://www.ceres.org/roadmap-assessment/sector-analyses/oil- 81 Chkanikova, O. & Mont, O. (2015) Corporate Supply Chain Responsibility: Drivers and Barriers for Sustainable Food Retailing. Corporate Social Responsibility and Environmental Management, Vol. 22, Issue 2, pp. 65 – 82. Craig, M. (1996) Busy Corporations: The Effects of Corporations on the Environment and the Public. University of Nebraska- Lincoln, Department of Antropology. Carroll A. B. & Näsi, J. (1997) Understanding Stakeholder Thinking: Themes from a Finnish Conference. Business Ethics: A European Review, Vol. 6 Issue 1 pp. 46 - 51. Carter, S. M. & Dukerich J. M. (1998) Corporate responses to changes in reputation. Corporate reputation review Vol. 1 Issue 3, pp. 250 - 270. CH2M Hill (2013) Sustainability Goals That Make an Impact. [Verkkodokumentti] [Viitattu 5.10.2015]. Saatavilla: http://sccr.ch2m.com/corporate/services/environmental_management_and_planning/as sets/2013/CH2M-HILL-sustainability-goals-july-2013.pdf Coombs, T. W. & Holladay, S. J. (2012) Managing Corporate Social Responsibility: A Communication Approach. Blackwell Publishing, England. Cormier, D. and Gordon, I. M. (2001) An Examination of Social and Environmental Reporting Strategies. Accounting, Auditing & Accountability Journal, Vol. 14, Issue 5, pp. 587 - 616. Collier, J. & Esteban R. (2007) Corporate social responsibility and employee commitment. Business Ethics: A European Review, Vol. 161, Issue 1, pp. 19 – 33. Crisóstomo, V. L., Freire, F. & Vasconcellos, F. C. (2010) Corporate social responsibility, firm value and financial performance in Brazil. Social Responsibility Journal, Vol. 7, Issue 2, pp. 295 – 309. 82 Dahlsrud A. (2006) How corporate social responsibility is defined: An analysis of 37 definitions. Corporate Social Responsibility and Environmental Management, Vol. 15, Issue 1. pp. 1–13. Dankova, P., Valeva, M. & Štrukelj, T. (2014) A Comparative Analysis of International Corporate Social Responsibility Standards as Enterprise Policy/Governance Innovation Guidelines. Systems Research and Behavioral Science, Vol. 32, Issue 2, pp. 152 - 159. Dawkins J. (2005) Corporate responsibility: The communication challenge. Journal of Communication Management, Vol. 9, Issue 2, pp. 108 – 119. Deegan C. & Gordon B. (1996) A study of the environmental Disclosure Practices of Australian Corporations. Accounting and Business Research, Vol. 26. Issue 3, pp. 187 199. Deegan, C., Rankin, M. & Voght, P. (2000) Firm’s Disclosurew Reactions to Major Social Incidents: Australian Evidence. Accounting Forum, Vol. 24, Issue 1. pp. 101 130. Deegan, C. (2002) The Legitimizing Effect of Social and Environmental Disclosures- A Theoretical Foundation. Accounting, Auditing and Accountability Journal, Vol. 15, Issue 3, pp. 282 - 311. Dong, S. & Burritt, R. (2010) Cross-sectional benchmarking of social and environmental reporting practice in the Australian oil and gas industry. Sustainable Development, Vol. 18, Issue 2, pp. 108 - 118. Dowling, J. & Pfeffer, J. (1975) Organizational legitimacy: Social values and Organizational behavior. Pacific Sociological Review, Vol. 18, Issue 1, pp. 122 - 136. Dowling G. R. (1986) Managing your corporate image. Industrial marketing management, Vol. 15, Issue 2, pp. 109 - 115 83 Dummett, K. (2006) Drivers for Corporate Environmental Responsibility (CER). Environment, Development and Sustainability, Vol. 8, pp. 375 - 389 Dunk A. S. (2007) Assessing the Effects of Product Quality and Environmental Management Accounting on the Competitive Advantage of Firms. Australasian Accounting Business and Finance Journal, Vol. 1, Issue 1, pp. 28 - 38 Elinkeinoelämän keskusliitto suomalaisissa yrityksissä 2006. (2006) Vastuullinen yritystoiminta – käytäntöjä [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.10.2014] Saatavilla: http://www.hpl.fi/ek_suomeksi/ajankohtaista/tutkimukset_ja_julkaisut/ek_julkaisuarkisto/ 2006/Vastuullinen_yritystoim.pdf Emtairah, T. Jacobsson, N., Kogg, B., Lindqvist, T., Lissinger, J. & Mont. O. (2002) Who creates the market for Green Products. The International Institute for Industrial Environmental Economics. Lund University Publications. Environics International (1999) The Millennium Poll on Corporate Social Responsibility: Executive Brief. Environics International, Toronto 1999. European Commission (2014) Corporate Social Responsibility (CSR) [Viitattu 12.10.2014] [Verkkodokumentti] Saatavilla: http://ec.europa.eu/enterprise/policies/sustainable-business/corporate-socialresponsibility/index_en.htm Faruk, A. (2002) Corporate responsibility: Beyond Niceness, Directions. The Ashridge Journal. Summer 2002. Fleischman-Hillard & National Consumers League (2007) Rethinking Corporate Social Responsibility. [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.2.2015] Saatavilla: https://robertoigarza.files.wordpress.com/2008/11/rep-rethinking-corporate-socialresponsibility-fleishman-2007.pdf 84 Fombrun C. (1996) Reputation: Realizing Value from the corporate image. Harvard Business School Press, Boston. Fontanier, F., Kolk, A., & Pinske, J. (2011) Harmonization in CSR Reporting: MNEs and Global Standards. Management International Review, Vol. 51, Issue 5, pp. 665 - 696. Forbes (2014) Forbes Global 2000: The World's Largest Companies in 2013. [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.5.2015]. Saatavilla: http://www.forbes.com/sites/forbespr/2013/04/17/forbes-2013-10th-annual-global-2000the-worlds-biggest-public-companies/ Frederiksen, C. S. & Nielsen, M. E. J. (2014) An Evaluation Framework for CSR Reporting. Corporate Social Responsibility and Governance. Editors: Idowu, S.O., Frederiksen, C.S., Merbod, A.Y. & Morten, E.J.N. Springer International Publishing, pp. 241-252. Friedman, M. (1970) The Social Responsibility of Business is to Increase its Profits. The New York Times, September 13, 1970. Frynas, J. G. (2005) The false developmental promise of Corporate Social Responsibility: evidence from multinational oil companies. International Affairs, Vol. 81, Issue 3, pp. 581 – 598 Frynas, J. G. (2009) Beyond Corporate Social Responsibility: Oil Multinationals and Social Challenges. Campbridge University Press, New York. Gallego, I. (2006) The use of economic, social and environmental indicators as a measure of sustainable development in Spain. Corporate Social Responsibility & Environmental Management, Vol. 13, Issue 2, pp. 78 - 97. Galbreath, J. (2006) Does Primary Stakeholder Management Positively Affect the Bottom Line? Management Decision. Vol. 44, Issue 8, pp. 1106 – 1121. 85 Global Compact (2015) Our Participants. [Viitattu 2.6.2015] Saatavilla: https://www.unglobalcompact.org/what-is-gc/participants Global Reporing Initiative (2006) [Verkkodokumentti] Yhteiskuntavastuun [Viitattu raportointiohjeisto. 5.10.2015] Saatavilla: https://www.globalreporting.org/resourcelibrary/Finnish-G3-Reporting-Guidelines.pdf Global Reporting Initiative [Verkkodokumentti] (2011) Sustainability [Viitattu Reporting 1.1.2015] Guidelines Saatavilla: https://www.globalreporting.org/resourcelibrary/G3.1-Guidelines-Incl-TechnicalProtocol.pdf Global Reporting Initiative [Verkkodokumentti] (2013) G4 Sustainability [Viitattu Reporting 1.11.2014] Guidelines Saatavilla: https://www.globalreporting.org/resourcelibrary/GRIG4-Part1-Reporting-Principles-andStandard-Disclosures.pdf Global Reporting Initiative (2015A) What is GRI? [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.1.2015]. Saatavilla: https://www.globalreporting.org/information/about-gri/what-is- GRI/Pages/default.aspx Global Reporting Initiative Verkkodokumentti] (2015B) [Viitattu Tietoa Global Reporting 1.11.2014] Initiativesta Saatavilla: https://www.globalreporting.org/languages/Finnish/Pages/default.aspx) Goldstein, D. (2001) Financial Sector reform and sustainable development: the case of Costa Rica. Ecological Economics, Vol. 37, Issue 2, pp. 199 - 215. Guevarra, D.A. & Howell, R. T. (2014) To have in order to do: Exploring the effects of consuming experimental products on well-being. Journal of Consumer Psychology, Vol. 25, Issue 1, pp. 28 - 41. 86 Gray R. (2001) Social and environmental responsibility, sustainability and accountability, can the corporate sector deliver? Centre for Social and Environmental Accounting Research, University of Glasgow. . [Viitattu 7.12.2014] Saatavilla: https://www.st-andrews.ac.uk/media/csear/discussion-papers/CSEAR_dps-socenvsocialresp.pdf Guthrie, J., Cuganesan, S. & Ward, L. (2006) Legitimacy Theory: A story of reporting social and environmental matters within Australian food and beverage industry. Macquarie University - Department of Accounting and Finance; University Of Bologna Department of Management. Hansmann, R., Mieg, H. A. & Frischknecht, P. (2012) Principal sustainability components: empirical analysis of synergies between the three pillars of sustainability International Journal of Sustainable Development & World Ecology, Vol. 19, Issue 5, pp. 451 - 459. Harris, J. (1997) Consumption and the Environment. The Consumer Society. Editors: Goodwin, N. R., Ackerman, F. & Kiron, D. Island Press. HE 197/2010 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessa annetun lain muuttamisesta. Haukioja, T. (2013) Yritykset ja yhteiskuntavastuu - Kestävän kehityksen ekonomistinen tulkinta. Yhteiskuntapolitiikka, Vol. 78, Issue 13 pp. 331- 336. Hawkins, D. E. (2006) Corporate Social Responsibility: Balancing Tomorrow’s Sustainability and Today’s Profitability. Palgrave Macmillan, 2006. Healy, P.M. & Palepu, K. G. (2003) The Fall of Enron. Journal of Economic Perspectives, Vol. 17, issue 2, pp. 3 - 26. Hedberg, C-J. & von Malmborg, F. (2003) The Global Reporting Initiative and Corporate Sustainability Reporting in Swedish Companies. Corporate Social Responsibility and Environmental Management, Vol. 10, pp. 153 – 164. 87 Heiskanen, E. (1999) Every product casts a shadow: but can we see it, and can we act on it? Environmental Science & Policy, Vol. 2, Issue 1, pp. 61 – 74. Hemingway, C.A. & Maclagan, P.W. (2004) Managers’ Personal Values as Drivers of Corporate Social Responsibility. Journal of Business Ethics, Vol. 50, Issue 1, pp. 33 44. Hess, D. (2008) The Three Pillars of Corporate Social Reporting as New Governance Regulation: Disclosure, Dialogue and Development. Business Ethics Quarterly, Vol. 18, Issue 4, pp. 447 - 482. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. (2009) Tutki ja kirjoita. Helsinki, Kirjayhtymä. Hooghiemstra, R. (2000) Corporate Communication and Impression Management New Perspectives Why Companies Engage in Corporate Social Reporting. Journal of Business Ethics, Vol. 27, Issue 1, pp. 55 - 68. Hussey, D.M., Kirsop P.L. & Meissen, R.E. (2001) Global Reporting Initiative Guidelines: An Evaluation of Sustainable Development Metrics for Industry. Environmental Quality Management, Vol. 11, Issue 1, pp. 1 - 20. Husted, B. W. (2003) Governance choices for corporate social responsibility: To Contribute, Collaborate or Internalize? Long Range Planning, Vol. 36, Issue 5, pp. 481 498. Idowu, S. O. & Papasolomou, I. (2007) Are the corporate social responsibility matters based on good intentions or false pretences? An empirical study of the motivations behind the issuing of CSR reports in UK companies. Corporate Governance, Vol. 7, Issue. 2, pp. 136 – 147. 88 IPIECA (2011) Oil and gas industry guidance on voluntary sustainability reporting - 2010 update. [Verkkodokumentti] [Viitattu 12.10.2014] Saatavilla: http://www.ipieca.org/publication/oil-and-gas-industry-guidance-voluntary-sustainabilityreporting-2010-update Ipsos Mori (2003) Ethical Companies. [Verkkodokumentti] [Viitattu 12.10.2014] Saatavilla: http://www.ipsos- mori.com/researchpublications/researcharchive/849/Ethical-Companies.aspx Isaksson, R. & Steimle, U. (2009) What does GRI-reporting tell us about corporate sustainability? The TQM Journal, Vol. 21, Issue. 2, pp. 168 -181. Jamali, D. (2008) A Stakeholder Approach to Corporate Social Responsibility: A Fresh Perspective into Theory and Practice. Journal of Business Ethics, Vol. 82, Issue 1, pp. 213 - 231. Jenkins, H. (2006) Small Business Champions for Corporate Social Responsibility. Journal of Business Ethics, Vol. 67, Issue 3, pp. 241 - 256. Jonker, J. & Foster, D. (2002) Stakeholder Excellence? Framing the Evolution and Complexity of a Stakeholder Perspective of the Firm. Corporate Social Responsibility and Environmental Management, Vol. 9, Issue 4, pp. 187 - 195 Kell, G. (2003) The Global Compact- Origins, Operations, Progress, Challenges. Greenleaf Publishing, autumn 2003. Khoury G, Rostami J, Turnbull JP. 1999. Corporate Social Responsibility: Turning Words into Action. Conference Board of Canada: Ottawa. Cited in: Dahlsrud A. (2006) How corporate social responsibility is defined: An analysis of 37 definitions. Corporate Social Responsibility and Environmental Management, Vol. 15, Issue 1. pp. 1 - 13. 89 Kolk, A., Walhain, S. & van de Wateringen, S. (2001) Environmental Reporting by the Fortune Global 250: Exploring the Influence of Nationality and Sector. Business Strategy and the Environment, Vol. 10, Issue 1, pp. 15 - 28. Kolk, A. (2004) A decade of sustainability reporting: developments and significance. International Journal of Environment and Sustainable Development, Vol 3, Issue 1, pp. 51 - 64. Kolk, A. (2008) Sustainability, Accountability and Corporate Governance: Exploring Multinationals’ Reporting Practices. Business Strategy and the Environment, Vol. 17, Issue 1, pp. 1 - 15. KOM/2001/0264. Komission tiedonanto. Kestävä kehitys Euroopassa paremman maailman vuoksi: Kestävää kehitystä koskeva Euroopan unionin strategia. (Komission ehdotus Eurooppa-neuvostolle) KPMG (2008) International Survey of Corporate Responsibility Reporting 2008. [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.3.2015] Saatavilla: https://www.kpmg.com/EU/en/Documents/KPMG_International_survey_Corporate_resp onsibility_Survey_Reporting_2008.pdf KPMG (2013) The KPMG Survey of Corporate Responsibility Reporting 2013. [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.6.2015]. Saatavilla: http://www.kpmg.com/Global/en/IssuesAndInsights/ArticlesPublications/corporateresponsibility/Documents/corporate-responsibility-reporting-survey-2013-v2.pdf Kytle, B., Hamilton, B. A. & Ruggie, J. G. (2005) Corporate Social Responsibility as Risk Management: A Model for Multinationals. Social Responsibility Initiative, Working Paper Nro 10, March 2005. 90 Kähkönen, V. (2015) Ilmaston lämpenemistä ei saada kuriin. Helsingin Sanomat. [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.5.2015]. Saatavilla: http://www.hs.fi/ulkomaat/a1427863359638 Latifia, B., Moradpour, M. & Feizollahi, S. (2014) Corporate responsibilities, their concepts and standards. International Journal of Scientific Management and Development, Vol. 2, Issue 5, pp. 118 - 122. Laufer, W. S. (2003) Social Accountaiblity and Corporate Greenwashing. Journal of Business Ethics, Vol. 43, Issue 3, pp. 253 - 261. Lindblom, C.K. (1994), The Implications of Organizational Legitimacy for Corporate Social Performance and Disclosure. Cited in Deegan, C. (2002) The Legitimizing Effect of Social and Environmental Disclosures- A Theoretical Foundation. Accounting, Auditing and Accountability Journal, Vol. 15, Issue 3, pp. 282 - 311. Longo, M., Mura, M. & Bonoli, A. (2005) Corporate Social Responsibility and Corporate Performance: The Case of Italian SMEs. Corporate Governance: The International Journal of Business in Society, Vol. 5, Issue 4. pp. 28 - 42 Loveman, G.W. (1998) Employee satisfaction, customer loyalty and financial performance: an empirical examination of the service profit chain in retail banking. Journal of service research, Vol. 1, Issue 1, pp. 18 - 31. Luft Mobus, J. (2012) Corporate Social Responsibility (CSR) Reporting by BP: Revealing or Obscuring Risks. Journal of Legal, Ethical and Regulatory Issues, Vol 15. Issue 2, pp. 35 - 53. Lynes, J.K. & Andrachuk, M. (2008) Motivations for corporate social and environmental responsibility: A case study of Scandinavian Airlines. Journal of International Management, Vol. 14, issue 4, pp. 377 - 390 91 Malcom, S., Khadijah, Y. & Ahmad Marzuki, A. (2007) Environmental disclosure and performance reporting in Malaysia. Asian Review of Accounting, Vol. 15 Issue 2, pp.185 - 199 Majeed, S. (2011) The impact of competitive advantage on organizational performance. European Journal of Business and Management, Vol. 3, Issue 4, pp. 191 - 196. Matzler, K., & Hinterhuber, H. H. (1998) How to make product development projects more successful by integrating Kano's model of customer satisfaction into quality function deployment. Technovation, Vol. 18, Issue 1, pp. 25 - 38. Moldan, B., Janoušková, S. & Hák, T. (2012) How to understand and measure environmental sustainability: Indicators and targets. Ecological Indicators, Vol 17. pp. 4 13. Moneva, J.M., Archel, P. & Correa, C. (2006) GRI and the camouflaging of corporate unsustainability. Accounting Forum, Vol. 30, Issue 2, pp. 121 - 137 Mood-Stuart, M. (2003) Sustainability in the Boardroom: Insights from Shell and Elsewhere” Speech at the Brands and Business Models conference. Melbourne. April 1, 2003. Cited in Dummett, K. (2006) “Drivers for Corporate Environmental Responsibility (CER)” Environment, Development and Sustainability, Vol. 8, pp. 375 - 389 Mulki, J. P. & Jaramillo, F. (2011) Ethical reputation and value received: Customer perceptions. International Journal of Bank Marketing, Vol. 29, Issue 5, pp. 358 - 372. Nasrullah, N.M. & Rahim, M.M. (2013) Understanding of CSR and Its Standards. Chapter 2: CSR in Private Enterprises in Develiping Countries. Part of the series CSR, Sustainability, Ethics & Governance, pp. 11 - 40. 92 Neste (2012) Euroopan komission biopolttoainelainsäädännön uudistusehdotus tukee Neste Oilin jatkuvia panostuksia raaka-ainepohjan laajentamiseksi. [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.4.2015]. Saatavilla: https://www.neste.com/fi/fi/euroopan-komission- biopolttoainelains%C3%A4%C3%A4d%C3%A4nn%C3%B6n-uudistusehdotus-tukeeneste-oilin-jatkuvia-panostuksia Neste (2015) Uusiutuvat tuotteet. [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.4.2015]. Saatavilla: http://www.nesteoil.fi/default.asp?path=35,52,11990,22214 Niskala, M., Pajunen T. & Tarna-Mani, K. (2009) Yhteiskuntavastuuraportointi. KHTMedia. Helsinki. Norman, W. & MacDonald, C. (2004) Getting to the Bottom of ”Triple Bottom Line”. Business Ethics Quarterly, Vol. 14. Issue 2, pp. 243 - 262. Ocler, R. (2009) Discourse analysis and corporate social responsibility: a qualitative approach. Social and Business Review, Vol. 4, Issue 3, pp. 175 - 186. O’Dwyer, B. (2002) Managerial perceptions of corporate social disclosure: An Irish story. Accounting, Auditing & Accountability Journal, Vol. 15. Issue 3, pp. 406 - 436. Orlitzky, M., Schmidt, F. L. & Rynes, S. L. (2003) Corporate social and financial performance: A meta-analysis. Organization Studies, Vol. 24. Issue 3, pp. 403 - 441. Othman, R. & Ameer, R. (2009) Corporate social and environmental reporting: Where are we heading? A survey of the literature. International Journal of Disclosure and Governance, Vol. 6, Issue 4, pp. 298 - 320. Porter, M. E. & Kramer, M. R. (2006) Strategy and Society: The Link between Competitive Advantage and Corporate Social Responsibility. Harvard Business Review, December 2006 Issue. 93 PwC (2012) Sustainability goals 2.0: An evolving landscape. . [Verkkodokumentti] [Viitattu 5.10.2015]. Saatavilla: https://www.pwc.com/us/en/corporate-sustainability- climate-change/assets/pwc-sustainability-goals-2.0-evolving-landscape.pdf Rasoulzadeh, H., Hosseinipour, S. J., Yusof, N. A. M., Soltani, M. & Hashemi, S. (2010) Effect of Dimensions of Corporate Social Responsibility on Organization Performance. International Journal of Innovative Ideas, Vol. 13, Issue 2, pp. 37 - 47. Roberts, R.W. (1992) Determinants of corporate social responsibility disclosure. Accounting, Organizations and Society, Vol. 17, Issue 6, pp. 595 - 612. Rushton, K. (2002) Business Ethics: a sustainable approach. Business Ethics: A European Review, Vol. 11, Issue 2. Saeidi, S. P., Sofian, S., Saeidi, P., Saeidi, P. S. & .Saaeidi, S. A. (2014) How does corporate social responsibility contribute to firm financial performance? The mediating role of competitive advantage, reputation and customer satisfaction. Journal of Business Research, Vol. 68, Issue 2, pp. 341 - 350. Schatsky, D. (2013) Setting Managing Sustainability Goals. Corporate Sustainability. Editors: Taticchi, P., Carbone, P. & Albino, V. Springer Berlin Heidelberg. Pp. 157 - 170. Shin, K.Y. (2014) The Reference Standard of CSR Report. Chapter 7 in Corporate Social Responsibility in China, pp. 115 - 133. Shuili, D., Edward, T. & Viera, Jr. (2012) Striving for Legitimacy through Corporate Social Responsibility: Insights from Oil Companies. Journal of Business Ethics, Vol. 110, Issue 4, pp 413 - 427 Simmons, J. (2004) Managing in the Post-Managerialist Era: Towards Socially Responsible Corporate Governance. Management Decision, Vol. 42, Issue 3, pp. 601– 611. 94 Slaper, T. F. & Hall, T. J. (2011) The Triple Bottom Line: What Is It and How Does It Work? Indiana Business Review, Vol. 86, Issue 1, pp. 4 - 8. Social Investment Forum, Industry Research Program 2006. 2005 report on social responsible investing trends in the United States: 10-year review. [Viitattu 12.12.2014] Saatavilla: http://www.ussif.org/files/Publications/05_Trends_Report.pdf Spence, D. B. (2011) Corporate Social Responsibility in the Oil and Gas Industry: The Importance of Reputational Risk. Chicago-Kent Law Review, Vol. 86, Issue 1, pp. 59 84. Stuart H. (2006) Corporate social responsibility: How to act and what to communicate. [Viitattu 5.1.2015] Saatavilla: https://www.researchgate.net/publication/253070153_Corporate_Social_Responsibility_ How_to_Act_and_What_to_Communicate Tschopp, D. & Nastanski, M. (2014) The Harmonization and Convergence of Corporate Social Responsibility reporting standards. Journal of Business Ethics 2014, Vol. 125, Issue 1, pp. 147 -162. Turban, D. B., & Greening, D. W. (1996) Corporate Social Performance and Organizational Attractiveness to Prospective Employees. Academy of Management Journal, Vol. 40, Issue 3, pp. 658 - 672. Uddin, M. B., Hassan, R. & Tarique, K. (2008) Three Dimensional Aspects of Corporate Social Responsibility. International University Journal of Business and Economics, Vol. 3, Issue 1, pp. 199 - 212. Uhlaner, L. M., van Goor-Balk, H. J. M. & Masurel, E. (2004) Family Business and Corporate Social Responsibility in a Sample of Dutch Firms. Journal of Small Business and Enterprise Development, Vol. 11, Issue 2, pp. 186 - 194. 95 Utting, P. & Ives, K. (2006) The Politics of Corporate responsibility and the oil industry. St Antony's International Review, Vol. 2, Issue 1, pp. 11 - 34. Van Beurden, P., & Gössling, T. (2008) The worth of values — A literature review on the relation between corporate social and financial performance. Journal of Business Ethics, Vol. 82, Issue 2, pp. 407 - 424. Ven, R. V. D. & Graafland, J. (2006) Strategic and Moral Motivation of Corporate Social Responsibility. Journal of Corporate Citizenship, Vol. 2006, issue 22, pp. 111 - 123. Wiersma, D. (1991) Static and dynamic efficiency of pollution control strategies. Environmental and Resource Economics, Vol. 1, Issue 1, pp. 63 - 82. Williams, P & Naumann E. (2011) Customer satisfaction and business performance: A firm-level analysis. Journal of Services Marketing, Vol. 25, Issue 1, pp. 20 - 32. Wilmshurst, T. & Frost, G. (2000) Corporate environmental reporting: A test of legitimacy theory. Accounting, Auditing and Accountability Journal, Vol.13, Issue. 1, pp. 10 - 26. Yamin, S., Gunasekaran, A., & Mavondo, F. T. (1999) Relationship between generic strategies, competitive advantage and organizational performance: An empirical analysis. Technovation, Vol. 19, Issue 8, pp. 507 - 518. Yhteiskuntavastuuraportit Apache (2013) Summary Sustainability Report 2013 [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.5.2015] Saatavilla: http://www.apachecorp.com/Resources/Upload/file/sustainability/APACHESustainability_Report_2013.pdf BG Group (2013) Sustainability report 2013 [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.5.2015] Saatavilla: http://www.bg-group.com/assets/files/cms/BG_SR_2013_2.pdf 96 BP (2013) Sustainability Review 2013. [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.11.2014]. Saatavilla: https://www.bp.com/content/dam/bp/pdf/sustainability/group- reports/BP_Sustainability_Review_2013.pdf Chevron (2013) Corporate Responsibility Report 2013 [Verkkodokumentti] 1.11.2014] [Viitattu Saatavilla: http://www.chevron.com/documents/pdf/corporateresponsibility/Chevron_CR_Report_2 013.pdf ConocoPhillips (2013) Sustainable Development Report 2013 [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.11.2014] Saatavilla: http://www.conocophillips.com/sustainable- development/SD%20Report%20Download/2013%20SD%20Report-Full%20101714.pdf Chesapeake Energy (2013) 2013 Corporate Responsibility Report [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.5.2015] Saatavilla: http://www.chk.com/Documents/media/publications/2013CorporateResponsibilityReport. pdf Eni (2013) Annual Report 2013 [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.11.2014] Saatavilla: https://www.eni.com/en_IT/attachments/publications/reports/reports-2013/AnnualReport-2013.pdf Essar Energy (2013) Sustainability Report 2013 [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.5.2015] Saatavilla: http://www.essarenergy.com/media/42140/essar_sr_2013.pdf Exxon Mobil (2013) Corporate Citizenship Report [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.11. 2014] Saatavilla: http://cdn.exxonmobil.com/~/media/Reports/Corporate%20Citizenship%20Report/2013/ news_pub_ccr2013-2.pdf Galp Energia (2013) Sustainability Report 2013 [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.5.2015] Saatavilla: 97 http://www.galpenergia.com/EN/Media/Publications/Documents/Sustainabilityreport_2013.pdf Gas Natural (2013) Corporate Responsibility Report 2013 [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.11.2014] Saatavilla: http://www.gasnaturalfenosa.com/servlet/ficheros/1297144836991/2013_Corporate_Re sponsibility-English.pdf Hellenic Petroleum (2013) Corporate Responsibility Report 2013 [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.5.2015] Saatavilla: http://globalsustain.org/files/HELLENIC%20PETROLEUM%20CSRREPORT%202013.pdf Hess (2013) Corporate Sustainability Report 2013 [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.11.2014] Saatavilla: http://www.hess.com/docs/default-source/sustainability/hess- corporation-2013-csr.pdf?sfvrsn=2 Marathon (2013) Corporate Social Responsibility Report 2013 [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.11.2014] Saatavilla: http://www.marathonoil.com/content/documents/social_responsibility/living_our_values_ reports/lov_report_2013_final.pdf MOL Group (2013) Annual Report 2013. [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.11.2014] Saatavilla: http://molgroup.info/images/molgroup/pdf/investor_relations/financial_results_and_repor ting/annual_reports/2013_book_MOL_AR_ENG_FIN.pdf Murphy Oil (2013) Responsibility [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.11.2014] Saatavilla: http://www.murphyoilcorp.com/Responsibility/ Neste Oil (2013) Annual Report 2013. [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.11.2014] Saatavilla: http://www.nesteoil.com/default.asp?path=1,41,540,1259,1261,22846,23152 98 Noble Energy (2013) Sustainability Report 2013 [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.11.2014] Saatavilla: http://sr.nobleenergyinc.com/wp-content/uploads/2015/08/Noble-2013- Sustainability-Report1.pdf Occidental Petroleum [Verkkodokumentti] (2013) Social responsibility [Viitattu summary 1.11.2014] report 2013 Saatavilla: http://www.oxy.com/SocialResponsibility/Documents/Oxy_SR_Report_2013.pdf OMV Group (2013) Sustainability Report 2013 [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.11.2014] Saatavilla: http://www.omv.com/SecurityServlet/secure?cid=1255759063086&lang=en&swa_id=13 69359832840.198&swa_site=wps.vp.com PKN ORLEN (2013) Corporate Social Responsibility Report 2013 [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.5.2015] Saatavilla: http://www.orlen.pl/PL/Odpowiedzialny_Biznes/Raporty/RaportyCSR/Documents/Raport _spolecznej_odpowiedzialnosci_biznesu_PKN_ORLEN_2013_eng.pdf Pignig Group (2013) CSR Report 2013. [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.5.2015]. Saatavilla: http://www.pgnig.pl/reports/raportspoleczny2013/index_en.html Repsol (2013) Corporate Responsibility Report 2013 [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.11.2014] Saatavilla: http://www.repsol.com/imagenes/es_en/Corporate_Responsibility_Report_2013_tcm11682061.pdf Royal Dutch Shell (2013) Sustainability Report. [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.11. 2014] Saatavilla: http://reports.shell.com/sustainability- report/2013/servicepages/downloads/files/entire_shell_sr13.pdf Southwestern Energy (2013) Corporate Responsibility at SWN [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.5.2015] Saatavilla: https://www.swn.com/responsibility/Documents/54665_SNW_CRSummary_AW17.PDF 99 Statoil (2013) Sustainability Report 2013. [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.11.2014] Saatavilla: http://www.statoil.com/no/InvestorCentre/AnnualReport/AnnualReport2013/Documents/ DownloadCentreFiles/01_KeyDownloads/SustainabilityReport.pdf Tesoro (2013) Social Responsibility Report 2013 [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.5.2015] Saatavilla: https://tsocorpsite.files.wordpress.com/2014/09/2013_tesoro_srr-final.pdf Total (2013) CSR Report 2013. [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.11.2014] Saatavilla: http://www.total.com/sites/default/files/atoms/files/csr-report-2013.pdf Tullow Oil (2013) Corporate Responsibility Report [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.5.2015] Saatavilla: http://www.tullowoil.com/Media/docs/default-source/5_sustainability/2013- tullow-cr-report.pdf?sfvrsn=4 Valero (2013) Social Responsibility Report 2013 [Verkkodokumentti] [Viitattu 1.11.2014] Saatavilla: http://www.valero.com/Financial%20Documents/SRR.pdf
© Copyright 2024