Ilmastoystävällisempi turve nousee ojitetulta suolta KUIVAT TUJA SOITA EI AINA K ANNATA JÄT TÄ Ä R AUHA AN AINAK A AN ILMA STONSUOJELUN NIMISSÄ. OJITE TUT, HUONOSTI UUT TA BIOMA SSA A K A SVAVAT TURVEMA AT HA JOAVAT JOK A TAPAUK SESSA HITA A STI JA PÄ Ä STÄVÄT SAMALL A HIILIDIOK SIDIA ILMA AN. Oikeansuuntainen, mutta riittämätön HALLITUKSEN KEHYSRIIHESSÄ maaliskuun lopulla tekemä päätös turpeelle suunnitellun veronkorotuksen perumisesta ei aiheuttanut alalla suoranaisia riemunkiljahduksia. Turpeen verotus päätettiin pitää ennallaan, 4,9 eurossa megawattitunnilta, kun sen oli tarkoitus nousta vuoden 2015 alusta 5,9 euroon megawattitunnilta. – Päätös oli oikeansuuntainen, mutta riittämätön, kommentoi Bioenergia ry:n turvetoimialan päällikkö Jouko Rämö. Päätöstään hallitus perusteli ensisijaisesti kotimaisen puuhakkeen kilpailukyvyllä. Turpeen verotus on kytketty metsäenergian tukeen siten, että turpeen veron korottaminen pienentää metsähakkeen tukea. – Turpeen veron pitäminen nykyisellään ei riitä alkuunkaan parantamaan kotimaisen energian heikentynyttä kilpailukykyä. Oikeampi päätös olisi ollut veron poistaminen eli palaaminen vuotta 2011 edeltävään tilanteeseen tai vähintään veron alentaminen vuoden 2012 tasolle. Tuolloin se oli 1,9 euroa megawattitunnilta. Turpeen verotuksen alentamista ovat vaatineet myös turvetta käyttävät energiayhtiöt. 18 alueellista energiayhtiötä julkisti asiasta yhteisen kannanoton. Yhtiöt muistuttivat muun muassa, että energiaturve tuo työpaikkoja noin 10 000 suomalaiselle. Bionergia ry:n Rämö toteaa, että turpeen verotuksen tuotto valtiolle on ollut nykyisellä käyttöja verotasolla noin 30 miljoonaa euroa vuodessa. – Summa on mitätön, jos sitä vertaa turvetuotannon positiivisiin vaikutuksiin kansantalouteen suorien ja välillisten työpaikkojen ja niiden verotulojen muodossa. Nämä vaikutukset ovat VTT:n laskelmien mukaan yli puoli miljardia euroa vuodessa. Samassa kehysriihen paketissa hallitus päätti nostaa myös liikenteen polttoaineveroa, mikä puolestaan lisää energia-alan ja sen alihankkijoiden välillisiä kustannuksia, muun muassa kuljetuskustannusten ja työkoneiden polttoainekustannusten muodossa. – Turpeen kilpailukyky on kärsinyt viime aikoina erityisesti kivihiilen hinnan alentumisen vuoksi. Tilannetta ei pitäisi enää verotuksella pahentaa. Tietenkin myös turvetuotannon luvitukseen pitäisi saada vauhtia, jotta turpeen kilpailukyky saataisiin palautettua, Rämö toteaa. UUSI TUTKIMUS kertoo, että nostamalla energiaturvetta tällaisilta runsaspäästöisiltä soilta päästään turve-energiassakin päästöissä maakaasun tasolle, kun otetaan huomioon koko elinkaaren aikaiset päästöt. Diplomi-insinööri Sanni Väisänen selvitti väitöstutkimuksessaan eri energiamuotojen elinkaaren aikaisia kasvihuonekaasupäästöjä ja eri päästölähteiden merkitystä. Hän tutki turve-, metsä- ja peltobiomassaketjujen elinkaarta, kun biomassa käytettiin joko biopolttoainetuotantoon tai sähkön tai lämmön tuotantoon. Turpeen käytön ilmastovaikutus riippuu merkittävästi suon lähtötilanteesta. Runsaspäästöisiä, aiemmin kuivattuja suoalueita hyödyntämällä voi jossain määrin vähentää turpeen ilmastohaittoja. Kun turve on jo hajoamistilassa ojitetuilla suoalueilla, voi tuotannon kasvihuonekaasupäästöjä hieman pienentää, kertoo Väisänen. – Kun turpeen päästötaso silti asettuu fossiilisten energianlähteiden tasolle – maakaasun ja kivihiilen väliin – sitä ei tule suosia muiden vähäpäästöisten bioenergiavaihtoehtojen kustannuksella, Väisänen tähdentää. Jos taas turvetta tarvitaan seospoltossa biomassan kanssa, olisi se sopivilta soilta tuotettuna kivihiiltä parempi vaihtoehto, tutkija sanoo. Suopellot ovat runsaspäästöisiä, olivatpa ne maatalouskäytössä, hylättyjä peltoja tai metsitettyjä. Niiltä ei usein saada kunnollista puumateriaalia. – Kun turvetuotannolla otetaan suolta paksu turvekerros pois ja jäljelle jätetään vain ohut kerros turvetta kivennäismaan päälle, tämä parantaa puuston kasvua ja lopputuloksena kasvava metsä sitoo tehokkaasti hiilidioksidia, korostaa Väisänen. – Turvetuotannon päästöjen nykytason laskemiseksi on syytä huolehtia tehokkaasta biomassan kasvusta turvetuotannon jälkeen, lyhennettävä turvetuotantoaikaa ja minimoitava kentille jäävän turpeen määrä, hän neuvoo. Sanni Väisäsen väitöskirja,Turve ja biomassapohjaisten polttoaineiden, sähkön ja lämmön kasvihuonekaasupäästöt – erilaisten tuotantoketjujen arviointi käyttämällä life cycle analycis eli elinkaarimallin metodologiaa, koostuu neljästä tutkimuksesta, joissa tutkittiin turvetta, metsäbiomassaa (runkopuu ja metsätähde), sekä peltobiomassaa (jatropa, rapsi, öljypalmu). Kasvihuonekaasupäästöt ovat sitä pienemmät, mitä vähemmän viljely alueen biomassan ja maaperän hiilivarastoihin kajotaan. Bioenergian tuotanto – kuten metsäbioenergian – joka tuottaa viljelyalueelle merkittävän biomassaan sitoutuneen hiilivaraston, on metsän raivaukseen johtavaa bioenergiantuotantoa parempi vaihtoehto. Väitöskirja helmikuussa 2014 ympäristötekniikan alalta: Turve ja biomassapohjaisten polttoaineiden, sähkön ja lämmön kasvihuonekaasupäästöt – erilaisten tuotantoketjujen arviointi käyttämällä LCA-metodologiaa. 1-2014 _ P OLTE _ 11