KESKIVIIKKO 16.11.2016 TURUN SANOMAT
Maltillisia vaalivuoden budjetteja
B
udjettiesityksen käsittely on syksyn
kohokohta ja useimmiten myös tärkein tehtävä kuntien luottamushallinnossa. Vaikka puhetta, muutosesityksiä ja tiukkoja äänestyksiä talousarvion
valtuustokäsittelyissä nähdään ja kuullaan, virkamiesten pohjaesitys harvoin
olennaisesti muuttuu.
Turussa ja muissa suurissa kaupungeissa puolueet ja niiden valtuustoryhmät
useimmiten pyrkivät valtuustokauden
kattaviin sopimuksiin, joissa sovitaan
pelisäännöistä, luottamuspaikoista ja
kuntapolitiikan päälinjoista. Ryhmät,
jotka eivät sopimuksen kirjauksiin taivu, muodostavat eräänlaisen kunnallisen
opposition.
Käytäntö yhdessä pidemmän aikavälin
kehys- tai raamiratkaisujen kanssa on tuo-
Perustettu 1905
Vastaava päätoimittaja Kari Vainio
Päätoimittaja Riitta Monto
Pääkirjoitustoimittaja Ari Niemi
Ota yhteyttä [email protected]
nut kuntapolitiikkaan ennustettavuutta
ja johdonmukaisuutta, joskus myös hiertymiä ryhmien sisälle.
Budjettivaltuustoissa puheenjohtajien urakka on helpottunut, sillä muutosesitykset ovat enimmäkseen tiedossa.
Sopimusten ulkopuolella olevat ryhmät
toki tekevät muutosesityksiä vähintään
entiseen tapaan.
Turun kaupunginvaltuusto hyväksyi
maanantai-iltana 56 äänestyksen jälkeen
vuoden 2017 talousarvion pitkälti kaupunginjohtaja Aleksi Randellin (kok)
ehdotuksen pohjalta. Sopimuspuolueet
olivat yhdessä päätyneet 1,5 miljoonan
euron lisäykseen sivistystoimialalle. Summasta miljoona menee perusopetukseen,
lähinnä luokkakokojen pitämiseen säälli-
sinä. Ammatilliseen opetukseen annettiin
puoli miljoonaa euroa lisää.
Jo aikaisemmin kaupungin johto lisäsi
budjettiesitykseen viisi miljoonaa euroa
tontin hankkimiseen sairaanhoitopiirille
psykiatrisen sairaalan rakentamiseen.
Valtuutetut olivat lisäyksissään maltillisia. Velkaantumisen ja tasapainotavoitteen
loitontumisen takia muunlainen käytös
olisi ollut vaikeasti perusteltavissa.
Vaalibudjettiin viittaavia esityksiä tuli
lähinnä Vasemmistoliitolta ja Perussuomalaisilta.
Turun kunnallisveroprosentti on ensi
vuonnakin 19,50. Kiinteistöverot nousevat hieman.
Myös Kaarina, Naantali ja Raisio löivät
lukkoon ensi vuoden budjettinsa. Kaarina
Turussa 400 ja koko Suomessa noin 500
henkilöä työllistävä perintä- ja luotonhallintayhtiö
Lindorff fuusioituu Intrum Justitian kanssa, jos EU:n
kilpailuviranomaiset hyväksyvät kaupan. Pohjois-
PÄÄKIRJOITTAJALTA:
S
Tietenkin on paljolti kysymys
kovista faktoista: yhteiskunnan resursseista, poliittisista
ratkaisuista ja yhteisen hyvän
jakamisesta. Samalla ja sen
lisäksi kysymys on myös kielestä, puheesta ja sanoituksista. Trumpit, Wildersit, Le
Penit, Orbanit ja keitä niitä
nyt onkaan ovat antaneet
sanat niille, jotka eivät ennen
kokeneet saavansa ääntään
kuuluville.
Niin paljon kuin inklusiivisesta kielenkäytöstä onkin
puhuttu, ”hiljaiseksi enemmistöksikin” identifioituvan
joukon itseilmaisua ei tuohon
diskurssiin ole sisään suljettu. Ehkä juuri siitä vihat?
En ole päässyt irti vuosi
sitten mieleen tulleesta ajatuksesta, ettei maahanmuuttokritiikin kärki kai niinkään
kohdistunut turvapaikanhakijoihin kuin sellaiseen puheeseen, jossa heidän tarpei-
[email protected]
maisen fuusion arvioidaan tuovan noin 80 miljoonan
euron säästöt. Toivottavasti uusi yhtiö jatkaa kasvun
tiellä, jotta alan työpaikat säilyvät ja mieluummin
lisääntyvät myös Turun seudulla.
MUUT LEHDET
Kaarlo Kalliala:
Kaikki
haluavat
sananvaltaa
elämäänsä
anoilla ei ole oikeita
tai edes ”oikeita”
merkityksiä. Sanat
käyttäytyvät kielessä,
miten niitä huvittaa. Tai sitten niin,
miten meitä haluttaa. Sanan
merkitys on sen käyttö. H-ii-r-i viittaa hiireen ihan vain
säkällä eikä siksi, että noilla
kirjaimilla olisi jokin sisäisesti hiirtävä, hiirihakuinen,
ominaisuus.
Hiiren, kissan tai koiran
kohdalla tämä ei tuota ongelmia. Mitä moninaisimpien
kirjainrykelmien viittaussuhde todellisuuteen on ihan
selvä. Ruusu on ruusu on
ruusu ja niin poispäin.
Hankalampaa on käsitteiden kanssa, etenkin
sellaisten, joihin liittyy
tunteita, mielihaluja, poliittisia mielipiteitä ja erilaisia
todellisuudenkäsityksiä.
Tähän kannattaa trumpetisoituneessa maailmassa
kiinnittää huomiota. Sanat
eivät tosiaankaan merkitse
samaa kaikille.
Niin kuin vaikka ”monikulttuurisuus” tai ”suvaitsevaisuus”. Ehkei edes
”oikeudenmukaisuus” tai
”tasa-arvo”. Paljon riippuu
siitä, missä yhteydessä ne on
kuullut ja mitä niillä on koettu edistettävän. Joka tapauksessa on selvää, että toisten
ihanimmat ilmaisut ovat tällä
hetkellä toisten kirosanoja.
Valtuutetut olivat
lisäyksissään
maltillisia.
Velkaantumisen ja
tasapainotavoitteen
loitontumisen takia
muunlainen käytös
olisi ollut vaikeasti
perusteltavissa.
nosti ensi vuoden kunnallisveroprosenttinsa 19,75:een ja Naantali 19:ään. Raisio
päätti tiukan äänestyksen jälkeen pitää
veroprosenttinsa 19,75:ssä.
Kaupunkien kesken verokohtelussa ei
ole enää suurta eroa. Seudulliselle yhteistyölle se ei ole ainakaan haitaksi.
Budjettivaltuustoissa tehdyt lisäykset
kohdistuivat pitkälti koulutukseen, koulurakentamiseen, kaavoitukseen ja liikenneratkaisuihin. Valinta on perusteltu, vaikka
valtiovalta ei siihen omalla esimerkillään
täysillä kannustakaan.
Ratkaisuillaan kunnat valmistautuvat
sote-uudistuksen jälkeiseen aikaan, jossa
koulutuksesta sekä kaavoitus- ja liikenneratkaisuista tulee kunnan päätoimialaa.
Q PÄIVÄN KUVA
ETELÄ-SUOMEN SANOMAT: RINNE HALUAA JATKOON, MUTTA SAA HAASTAJAN
”SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kertoo jatkoaikeistaan ensi lauantaina. Jos
jättiyllätystä ei tapahdu, hän ilmoittaa
tavoittelevansa jatkokautta seuraavassa
puoluekokouksessa, joka järjestetään
Lahdessa helmikuussa. SDP:n kohentunut gallupsuosio ja nousu suosituimmaksi
puolueeksi ovat vahvistaneet Rinteen
asemaa.”
”Rinne voi saada useampiakin haastajia,
mutta varteenotettavin haastaja tulee
eduskuntaryhmän johdosta. Ryhmäjohtaja Antti Lindtmanin maine tahriintui
puhujalistoja koskevassa paljastuksessa,
mutta se ei vienyt hänen mahdollisuuksiaan. Ainakin lauantain Uutisvuodossa hän
onnistui kääntämään kohun edukseen.”
”Osa puolueväestä haluaa olla solidaarisia istuvalle puheenjohtajalle ja luottaa
hänen vievän puolueen vaalivoittoon.
Toinen puoli pitää muutosta välttämättömänä, jos puolue mielii ykköspaikalle.”
Toisten ihanimmat
ilmaisut ovat tällä
hetkellä toisten
kirosanoja.
POHJALAINEN:
RINTEEN PÄÄMINISTERITIELLÄ ESTEITÄ
densa kuultiin menevän ohi
kaiken muun.
Ehkä se ”eliitti”, jota nyt
niin raskaasti kautta maailman inhotaan, muodostuukin
ennen muuta sananvalitsijoista? Joka valitsee diskurssin, valitsee samalla myös sen
todellisuuden, joka on tärkeä,
arvokas ja huomion arvoinen.
Vastaavasti jotakin muuta
valikoituu ohitettavaksi ellei
jopa peitettäväksi, väheksyttäväksi tai hävettäväksi.
Länsimaa länsimaalta on
nyt kertynyt riittävästi palautetta siitä, että olennaisten
kokemusten ja tärkeiden
asioiden kirjosta puuttuu iso
pala. Sitä ei saa paikalleen
paheksunnalla eikä päivittelyllä, ei myöskään sanelevalla
sananvallalla. En oikein tiedä,
mitä vaihtoehtoja kärsivälliselle kuuntelemiselle ja
keskustelulle voisi olla.
Älyllisestä ylemmyydestä ja
moraalisesta paremmuudesta
on vaikea luopua, jos kokee
paremmuutta ja ylemmyyttä. Samalla on umpikujassa.
Siksi – tai siksikin – olen
tykästynyt apostoli Paavalin
kattavaan tieto-opilliseen
skepsikseen: ”Jos joku luulee
tietävänsä jotakin, hänellä ei
vielä ole oikeaa tietoa.”
Vaikka olettaisinkin arvojeni olevan kohdallaan ja vaikka
katsoisinkin kuulevani sanat
oikein ja käyttäväni kieltä hyvin, ilman toisten kokemusta
ja sen sanoitusta ”tietoni
on vielä vajavaista”. Sellaiseenkin välitilaan Paavali on
viitannut.
Tässä maailmanajassa ei
täydellistä kommunikaatiota
voi saavuttaa, mutta nykyistä
paremman keskinäisen ymmärryksen tavoittelemiselle
ei ole vaihtoehtoa.
Kirjoittaja on Turun
arkkihiippakunnan piispa.
”Eurooppalainen integraatio on mennyt merkittävästi
eteenpäin, mutta nyt maahanmuuttajan ei tarvitse enää lainkaan
integroitua uuteen yhteiskuntaansa. Ei tarvitse oppia maan tavoille,
tavata paikallista kieltä muuta kuin ostoksilla selvitäkseen. Voi olla
Suomessa, vaikka on ulkomailla. Tämän paradoksin luoma tunne on
hämmentävä.” HENRI VOGT, SIVU 21
PÄIVÄN LEHDESSÄ:
”Pystyykö Rinne kertomaan tarinan, joka
on riittävän kutsuva? Sen pitäisi vokotella
eduskuntavaalien uurnille sellaisia, jotka
eivät ennen äänestäneet. Onko hän itse
tarina? Pitäisi olla. Rinteen pitäisi todistaa, että politiikka on ollut hänelle vain
sivujuonne, ei ainakaan ovi vaikuttajaeliittiin.”
”Rinne käy Lännin Median jutussa läpi
mieleistä hallituskumppania. Hän nostaa
esille ”alkiolaisen maalaisliiton”. Voi arvata, että hänelle on mahdotonta ajatella
yhteistyötä pääministerin Juha Sipilän
(kesk.) kanssa. ”
”Rinne ei pidä nyt hallituspolitiikkaa
alkiolaisena, vaan kaverikapitalismina,
josta alkiolaista köyhän asiaa saa turhaa
hakea. Tuo on jyrkkää kantaa.”
”Rinne valitsisi voittonsa jälkeen kokoomuksen, jollei keskusta muutu.”
Ei yhtäkään naista vähemmän
ALIO
Taru Suojaranta
L
okakuisena aamupäivänä
Lucía Pérez oli suuntaamassa tapaamaan tuntemaansa miestä Mar del
Platan kaupungissa Argentiinassa. Oli viikonloppu, illalla 16-vuotiaan Pérezin piti
nähdä ystäviään. Asunnossa
oli monia miehiä, jotka olivat
tarjonneet Pérezille marihuanaa. Lopulta he yllyttivät häntä myös kokeilemaan kokaiinia, jota Pérez ei ollut ennen
käyttänyt. Pérez, huumattuna,
ei pystynyt puolustautumaan
kun miehet raiskasivat hänet
silmitöntä väkivaltaa käyttäen. Myöhemmin hän kuoli sairaalassa teosta aiheutuneisiin
vammoihin.
Lucía Pérezin kohtalo on
vain pisara meressä. Vaikka
naisiin kohdistuva väkivalta
on räikeä maailmanlaajuinen
huom.
näissä patriarkaalisissa yhteiskunnissa. Syitä naisiin
kohdistuvalle väkivallalle on
etsitty niin alueen konfliktien riivaamasta historiasta,
NAISTEN KOKEMA
hypermaskuliinisuuden koVÄKIVALTA.
rostamisesta kuin epätasa-arEri kansalaisjärjestöjen vosta. Väkivallan kulttuurilla
laatimien arvioiden
on yritetty perustella naisiin
mukaan Meksikossa
kohdistuvan väkivallan arkiviisi ja Brasiliassa
päiväisyyttä, sillä esimerkiksi
Perussa kaikista tulehtunein
viisitoista naista
tilanne on sisällissodassa enikuolee sukupuoleen
ten kärsineessä Ayacuchon
perustuvan väkivalmaakunnassa.
lan seurauksena joka
Maskuliinisuuden korostapäivä. Maskuliinisuuminen ja miesten johtoasema
den korostaminen ja
ovat luoneet moniin maihin
miesten johtoasema
naisia alistavan kulttuurin kyovat luoneet moniin
maihin naisia alistavan seenalaistamatta sen vahinkulttuurin kyseenalais- gollisuutta. Naisten heikko
tamatta sen vahingol- yhteiskunnallinen asema on
nähtävissä monilla eri osalisuutta.
alueilla: naiset ovat edelleen
huonommassa asemassa työelämässä, heidän pääsynsä
seksuaaliterveyden palvelujen
piiriin on epätasaista ja naisilla on miehiin verrattuna
Vuosikymmeniä teema on
suurempi riski joutua ihmisollut lakaistuna maton alle
kaupan uhreiksi.
ongelma, on tilanne Etelä- ja
Väli-Amerikassa erityisen vakava. Tämän vuosikymmenen
tilastoja tarkastellessa seitsemän maailman kymmenestä
naisille vaarallisimmasta
maasta sijaitsee Latinalaisessa
Amerikassa.
Eri kansalaisjärjestöjen
laatimien arvioiden mukaan
Meksikossa viisi ja Brasiliassa
viisitoista naista kuolee sukupuoleen perustuvan väkivallan
seurauksena joka päivä.
Monissa suurkaupungeissa
naisiin kohdistuva seksuaalirikollisuus on yleistä, ja tämän
vuoksi esimerkiksi Mexico
Cityn metroissa on käytössä
erilliset vaunut naismatkustajille. Kadut eivät kuitenkaan
ole naisille vaarallisin paikka
uhkien kytiessä heidän kotonaan: esimerkiksi Argentiinassa vuonna 2015 melkein 80
prosenttia naisten murhista
oli heidän entisten tai nykyisten kumppaneidensa tekemiä.
Useissa Latinalaisen Amerikan maissa ilmiö liittyy vahvasti myös sosiaaliluokkiin ja
rasismiin, ja erityisesti köyhien alkuperäiskansojen naiset
ovat haavoittuvassa asemassa
monissa yhteiskunnissa. Alkuperäiskansojen naiset ovat
miehiä useammin köyhempiä
ja heidän koulutustasonsa on
alhaisempi, mikä selittyy pitkälti heidän roolistaan lasten
kasvattajina ja kodinhoitajina.
Nyt yhteiskunnallinen kehitys
on antanut naisille mahdollisuuden nousta heitä uhkaavaa
väkivaltaa vastaan yhtenäisenä liikkeenä. Latinalaisessa Amerikassa on viimeisen
vuoden aikana järjestetty mielenosoituksia teemalla ni una
menos, ei yhtäkään vähempää.
Kymmenet tuhannet naiset
ovat vallanneet kadut vaatien
hallituksilta toimia heidän turvallisuutensa parantamiseksi,
ja hallitukset ovatkin tarttuneet toimeen sukupuolittuneen väkivallan estämiseksi.
Viranomaisia on ohjeistettu
tunnistamaan naisiin kohdistunutta väkivaltaa paremmin,
monissa maissa on tehty lakialoitteita kuunnellen naisia
ja ylipäätään kansalaisia on
rohkaistu puuttumaan mikäli
he näkevät sukupuolittunutta
väkivaltaan naapurustossaan.
Sosiaalisessa mediassa kulovalkean tavoin kiertävät
rikoskertomukset ovat saaneet myös painetun median
uutisoimaan tapauksista kattavammin.
Vaikka kipinä muutokseen
on syttynyt, on matkaa naisten tasa-arvoisempaan ja
turvallisempaan elämään Latinalaisessa Amerikassa vielä
jäljellä. Kehitystä edistävät
naisten taloudellisen aseman
ja koulutusmahdollisuuksien
parantaminen, naisten poliittisen edustuksen lisääminen
ja sukupuolten yhtäläisen
kunnioituksen opettaminen
jo lapsuudesta lähtien.
Kirjoittaja on yhteiskuntatieteilijä, joka asuu tällä hetkellä
Mexico Cityssä.