Katternö 3/2013
3 • 2013 Sähköyhtiösi asiakaslehti Pohjanmaa + Härjedalen = totta Saga Österholm ja Annika Rak: Asenne ratkaisee Bjørn Lomborg: Maapallon tila jeån asiakkaille Jaetaan myös Här Kauno, mestarivalehtelija Esse Elektro-Kraftin, Herrforsin, Pietarsaaren Energialaitoksen, Kruunupyyn Sähkölaitoksen, Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen Vetelin k atja ternö –1 Sähkölaitoksen asiakkaille. Kolme kysymystä Sisältö Mitä oikein uskoa? Y u Herman Lindqvist, synt. 1943, ruotsalaisen diplomaatin poika, varttui Helsingissä ja kirjoitti siellä ylioppilaaksi. Kirjailija, journalisti ja populaarihistorioitsija, tunnetaan mm. TV-sarjasta Hermans historia. Julkaissut hiljattain (noin) 55. kirjansa, När Finland var Sverige. Hän asuu Chambourcyssä Pariisin liepeillä. On asunut kauemmin Suomessa kuin Ruotsissa. Millä tavoin Suomi ja Ruotsi muistuttavat toisiaan? Ruotsilla ja Suomella on sama historiallinen tausta, joten maidemme oikeuskäsitys ja valtiojärjestys ovat pohjimmiltaan hyvin samankaltaisia. Lisäksi esim. jokamiehenoikeus ja julkisuusperiaate ovat maillemme yhteisiä ja kansainvälisesti ainutlaatuisia. Molemmat maat perustuvat voimakkaaseen demokraattiseen oikeudentuntoon, tinkimättömään oikeudenmukaisuuteen, itsestään selvään tunteeseen ihmisten tasavertaisuudesta. Rakastamme myös samalla tavalla luontoa ja tunnemme ”kaipuuta maalle”, luonnon hiljaisuuteen, haluamme ”olla rauhassa”, yksin metsässä tai järven rannalla, jossa pääsee näkemästä muita ihmisiä. Mitä tulee kansanperinteeseen, Ruotsi ja Suomen ruotsinkieliset alueet ovat eniten samankaltaisia; meillä on esim. Lucian päivä, jota vietetään vain meidän maissamme. Snapsilauluperinne on myös yhteistä Ruotsille ja Suomen ruotsinkielisille, samoin duurissa kulkevat kansanlaulut. Millä tavoin Suomi ja Ruotsi eroavat toisistaan? Erot ovat luonnollisesti suurimmillaan siellä, missä suomen kieli ja kulttuuri törmäävät ruotsin kieleen ja perinteisiin. Suomessa saunotaan, syödään mielellään laatikkoruokia jne. Tango kuuluu enemmän Suomeen kuin Ruotsiin. Suomalaiset osallistuvat koko sielullaan maaotteluihin, varsinkin ruotsalaisia vastaan riippumatta siitä, mistä urheilulajista on kyse; sillä on pitkä historiallinen selityksensä ja se viittaisi siihen, että suomalaiset kärsivät edelleen ja täysin turhaan pikkuveli-kompleksista suhteessa ruotsalaisiin. Ruotsin puolella tappioista päästään nopeasti yli, mutta suomalaiset tuntuvat vaeltavan pitkään tuskissaan, hautoen kostoa... Mitä elämänlaatu sinulle merkitsee? Elämänlaatu tarkoittaa minulle, että saan elää tekemällä esteettä sitä, mistä eniten pidän: lukea, kirjoittaa, syödä, juoda ja rakastaa – ei kuitenkaan aina tässä järjestyksessä. Näpit irti Mankala-periaatteesta! 4 Vikaan menee heti alusta 5 Maapallo jaksaa yhä paremmin 6 IPCC: Lämpenemistauko ei muuta mitään 12 Pohjanmaa + Härjedalen = totta 16 Valehtelun Suomenmestari 24 Asenne ratkaisee 26 Erään matkailijan kokemuksia 34 Lina Enlund K:n ilmastopaneeli IPCC on taas kerran ilmoittanut maailman olevan matkalla kohti tuhoa. Ja kuten tavallista, tilanne on aiempia luulojamme pahempi. Joka näki TV:n uutislähetykset ja ympäristöministeri Ville Niinistön lausunnot IPCC-raportin julkistamisen yhteydessä, pakostakin pelästyi. Samaan aikaan kuitenkin havainnot osoittavat maapallon lämpötilan jopa laskeneen, ei vain pysähtyneen. Mitä varmemmaksi IPCC on asiastaan tullut, sitä enemmän lämpötila on poikennut skenaarioista. Nuorena insinöörinä, v. 1988, huolestuin NASA:n ilmastotutkija James Hansenin esittämistä profetioista lämpötilan voimakkaasta noususta. Nyt 25 vuotta myöhemmin näemme, että Hansenin ennuste piti kohtuullisen hyvin paikkansa ensimmäiset 10 vuotta, 1998 saakka, mutta sen jälkeen ennuste on näyttänyt pieleen 15 vuotta. Hansenin, sen paremmin kuin IPCC:nkään mallit eivät ennustaneet lämpötilan laskua. Jos seuraa kansainvälistä mediaa – kotimaiset eivät valitettavasti tarjoa tietoa – huomaa maineikkaiden johtavien ilmastontutkijoiden (Curry, Pielke, Lindzen, Bengtsson, von Storch ym.) suhtautuvan IPCC:n menetelmiin erittäin kriittisesti. Poliitikot olisi aivan ensiksi heivattava ilmastopaneelista, he sanovat yksimielisesti. Monet puhuvat jopa tietojen manipuloinnista. Judith Curry kertoo esimerkkejä IPCC:n oudosta käyttäytymisestä (ks. artikkeli s. 12–13). Toiset tutkijat kyseenalaistavat IPCC:n väitteen, että lämpö olisi hävinnyt syvälle mereen. Juuri tätä kirjoittaessani maailmalla leviää uutinen, jonka mukaan tilastotieteilijä Steve McIntyre, joka paljasti IPCC:n kieron ’mailatempun’, on nyt osoittanut, miten IPCC on uudessa raportissaan manipuloinut lämpötilakäyriä. Mitä tavallinen ihminen voi tästä oikein ajatella? Jos sovellamme IPCC:hen tavanomaisia objektiivisuuden, faktoihin pitäytymisen ja läpinäkyvyyden kriteerejä, mitä saamme tulokseksi? Onko se uskottavaa, että tieteellisen raportin sisältöä mankeloidaan neuvotteluissa suljettujen ovien takana salamyhkäisyyden varjossa? Politiikka rakentuu IPCC:n auktoriteetin varaan. Ja se politiikka on erityisen kouriintuntuvaa meille energia-alalla. Ilmastopolitiikka tunkeutuu syvälle arkeemme. Meitä pidetään sekä syntipukkeina että maailman pelastajina. Veteraanipoliitikko Ole Norrback vertasi Katternön edellisessä numerossa ilmastoasiaa uskonsotaan, jossa kriittisiä kysymyksiä esittävät tuomitaan ’kieltäjinä’. Toivon hänen olevan väärässä. STEFAN STORHOLM, Toimitusjohtaja, Katternö EU-komissaari epäileväinen 42 Katternö 3 • 2013 Vastaava julkaisija Stefan Storholm, Kauppiaankatu 10, 68600 Pietarsaari, puh. (06) 781 5300, faksi (06) 781 5322, [email protected], www.katterno.fi Osoitteenmuutokset Siv Granqvist, tel. (06) 781 5333, [email protected] 2 – k at ternö Projektipäällikkö Svenolof Karlsson, www.storkamp.com Toimittajat Svenolof Karlsson, Globaalin lämpötilan suunta on alaspäin. Mutta IPCC on vuosien 2001, 2007 ja 2013 raporteis- Johan Svenlin, Susanne Strömberg Käännös Paula Bertell Layout Gun-Marie Wiis, Kaj Frilund, saan tullut asiastaan yhä varmemmaksi, 80 %:sta 90 %:iin ja lopulta 95 %:n varmuuteen. Terje Tiilikka Kansikuva Karl Vilhjálmsson Paino Forsberg 2013 Lämpötilakäyrä brittiläiseltä HadCRUT:lta. Onko sinulla yhteyksiä Ruotsiin? u Timo Konttinen, Pietarsaari u Paula Backlund, Ähtävä: ”Asuin Ruotsissa vuoden opiskellessani Grimslövin kansankorkeakoulussa Smålannissa. Opin siellä ruotsin kielen. Minulla on joitain ystäviä Ruotsissa, ja vaimollani on sukua siellä. Ajoimme viime elokuussa Lofooteille ja palasimme kotiin Pohjois-Ruotsin Haaparannan, Kiirunan ja Abiskon kautta. Siellä oli uskomattoman halpaa Norjan hintatason jälkeen.” ”Kaksi siskoani on asunut Ruotsissa 1970-luvulta lähtien. He tulevat perheineen tänne joka kesä. Itse lomailemme yleensä Hemavanissa. Seuraan Ruotsin tapahtumia katsomalla TV:tä ja lukemalla viikkolehtiä. Meillä on paljon yhteistä, vaikka en piittaakaan politiikasta tai kuningasperheestä.” u Riitta Jäger, Veteli u Tero Puusaari, Veteli ”Pidän säännöllisesti yhteyttä Ruotsissa asuviin serkkuihini. Soittelemme ja lähetämme sähköpostia. Maillamme on paljon yhteistä historiallisessa mielessä. Ruotsalaiset voisivat mielellään olla yhtä kiinnostuneita meistä kuin me olemme heistä. Kurjaa, että Kruunupyyn ja Arlandan välinen lentoyhteys loppui. Me päätimme sitten lentää Berliiniin viime lomamatkallamme.” ”Minulla ei ole sukua Ruotsissa, mutta toki seuraan Ruotsin talousuutisia. Mielenkiintoista, että heidän taloutensa on toiminut viime aikoina niin hyvin verrattuna Suomeen ja moniin muihin maihin. En muista, milloin olisin viimeksi ollut Ruotsissa. Aiemmilta ajoilta muistan, kuinka pistäydyimme Haaparantaan ostamaan voita palatessamme lomareissuilta Ylläkseltä.” Karolina Isaksson k at ternö –3 Suomi tarvitsee monipuolisuutta energia-alalla, Andreas Rasmus sanoo: ”Vähittäismarkkinoiden kiirehtiminen ei ole hyvä ajatus” Näpit irti Mankala-periaatteesta! Kyminjoen Mankalan voimala, josta Mankala-periaate on saanut nimensä. Vihreät poliitikot haluavat poistaa Suomen vanhan yhteistyömallin, jolla on voitu monipuolisesti laajentaa energiatuotantoa. Tietävätkö he todella, mitä tekevät, kysyy Katternö-konsernin tuotantopäällikkö Andreas Rasmus. u Sotien jälkeen energia-alan oli ensisijaisesti laajennettava sähköntuotantoa. Suomi oli köyhä maa, ja meidän oli järjestettävä energiahuoltomme omin voimin. Meillä ei ollut varaa luksusratkaisuihin. Tässä ympäristössä syntyi Mankala-periaate, ainutlaatuinen suomalainen yhteistyömalli. Mankala-periaate kuvataan muodollisesti yhtiöjärjestyksessä: jokainen omistaja maksaa yhtiön toiminnan kustannukset osakeomistuksensa suhteessa. Osakeomistus tuottaa oikeuden yhtiön tuottamaan energiaan, omakustannushintaan, sekin omistusosuuden suhteessa. Osakkeet eivät ensi sijassa oi- 4 – k at ternö keuta osinkoon. Mallissa ei kierretä veroa, koska Mankala-yhtiö ei tuota voittoa. Sen sijaan omistajia verotetaan saamansa edullisemman energian tuottamasta voitosta omien tilinpäätöstensä yhteydessä. Korkein hallinto-oikeus vahvisti tämän menettelyn kahdessa ratkaisussaan vuosina 1963 ja 1968. Toinen niistä koski Kymijoen Mankalan voimalaa, josta sai alkunsa nimitys Mankala-yhtiö. Nykyään yli 40 % sähköstä tuotetaan Suomessa omakustannusperiaatteella. Se koskee niin ydinvoimaa kuin uusiutuvaa energiaakin, nimittäin suurinta osaa vesivoimaa, 2/3 tuulivoimaa ja suurta osaa bioenergiaa. Muun muassa seuraavat yhtiöt toimivat Mankala-periaatteella: Ydinvoima: Teollisuuden Voima (Olkiluodon ydinvoimala), Fennovoima (tuleva Hanhikivi 1) Vesivoima: Kaitfors, Kemijoki, Mankala, PVO-Vesivoima Tuulivoima: Puhuri, Rajakiiri, EPV Tuulivoima, Hyötytuuli, Innopower Yhdistelmätuotantomuodot: Alholmens Kraft, Pohjolan Voima, Kanteleen Voima, EPV Energia Mankala-periaate on siis ratkaisevan tärkeä Suomen energiatuotannolle. Energiatuotantoon tehtävät investoinnit vaativat suuria pääomia. Voimalan rakentaminen sitoo paljon rahaa. Investointi yhtiön kokonaan yksin omistamaan, riittävän suureen voimalaan merkitsisi yhtiölle erittäin voimakasta velkaantumista. Yhtälö on huomattavasti edullisempi, kun yhtiö voi tasaisin väliajoin osallistua pienillä osuuksilla yhteisiin hankkeisiin. Mankala-periaate mahdollistaa hankkeet, joihin omistajilla ei muuten olisi varaa. Mittakaavaetuja saavutetaan sillä, että voidaan rakentaa suurempia yksiköitä tai useita pienempiä yksiköitä sisältäviä puistoja. Mankala-periaate rohkaisee siis myös luovaan yhteistyöhön. Ilman sitä vain isot yhtiöt voisivat selvitä suurista energiainvestoinneista ja investoinnit keskittyisivät suurille paikkakunnille. Nyt tietyt ryhmät yrittävät am- pua Mankala-periaatteen upoksiin. Keväällä 2010 Vihreiden europarlamentaarikot Satu Hassi ja Heidi Hautala jättivät EU-komissiolle kysymyksen, jossa he kyseenalaistivat Mankala-periaatteen laillisuuden. Yhtenä perusteluna he esittivät, että kunnalliset energiayhtiöt, esim. Helsingin Energia ja Pietarsaaren Energialaitos ovat voineet saada veroetua. Mutta uusi, vuoden 2014 alusta voimaan astuva EU-direktiivi määrää kaikki energiayhtiöt muutettavaksi osakeyhtiöiksi, joten tämä perustelu raukeaa. Hassin ja Hautalan toiminta koetaan yleisesti yritykseksi pysäyttää Fennovoiman ja Teollisuuden Voiman ydinvoimalahankkeet Hanhikivi 1 ja Olkiluoto 4. Ehkä Hassi ja Hautala eivät huomanneet, että Suomen vihreästä energiatuotannosta suuri osa toteutetaan Mankala-periaatteella? Komissio lupasi kysymyksen vuoksi selvittää asiaa ja pyysi Suomelta selityksen. Marraskuussa 2012 EU-komissio lopetti selvityksen todeten, ettei Mankala-periaate ole EU-direktiivien vastainen. Voivatko Suomen energiayhtiöt nyt hengähtää? Kun lukee Vihreiden kommentteja EU-komission päätökseen, voi surullisena todeta, ettei heidän mielestään viimeistä sanaa ole EU:ssa vielä sanottu. Meidän on Suomessa huolehdittava siitä, että pienet energiayhtiöt voivat tulevaisuudessakin investoida uuteen energiatuotantoon. Energiantuottajien monimuotoisuus ja monien toimijoiden muodostamat markkinat on parempi vaihtoehto, etenkin asiakkaiden kannalta, jotka viime kädessä maksavat laskun. Andreas Rasmus Vikaan menee heti alusta Kolme Paikallisvoiman vaikuttajaa. Roald von Schoultz keskellä vieressään vasemmalla Keravan Energian toim.joht. Jussi Lehto ja oikealla Juha Lindholm, Vatajankosken Sähkön toim.joht. ja Paikallisvoiman puh.joht. Kiiruhtakaa hitaasti sähkön yhteispohjoismaisten vähittäismarkkinoiden asiassa, sanoo Roald von Schoultz, Paikallisvoiman toiminnanjohtaja ja Tammisaaren Energian toimitusjohtaja. Ollaanko siinä menossa vikaan heti alusta? u On entistä selvempää, että malli, jota on poliittisten aloitteiden perusteella ehdotettu sähkön yhteispohjoismaisiksi vähittäismarkkinoiksi vuoden 2015 alusta, ei edistä kilpailua eikä paranna loppuasiakkaan palveluja. Emme Paikallisvoima ry:ssä sano, että olisi väärin avata kuluttajille pitkällä aikavälillä mahdollisuus ostaa vapaasti sähkönsä Suomesta, Ruotsista, Norjasta tai Tanskasta. Mutta kuten viereisestä kuviosta näkyy, sähkönmyynti vastaa vain 7 %:a loppuasiakkaan kustannuksista. Miten mielekästä on tuhlata ruutia juuri tähän ’siivuun’? Mitä loppuasiakkaan maksama hinta sisältää? Miksi ei sen sijaan kysytä, miten tukkumarkkinat toimivat? Suhteellisen uusi Paikallisvoimayhdistys (perustettu 2011) edustaa enemmistöä Suomen pienistä ja keskisuurista energiayhtiöistä. Olemme lyhyessä ajassa kartoittaneet meitä yhdistäviä perusasioita: • Sähköverkkotoiminnan sääntelyn on sallittava kohtuullinen tuotto, jolla mahdollistetaan investoinnit toimitusvarmuuden takaamiseksi. • Kotimaisia polttoaineita, puuta ja turvetta, ei saa syrjiä. Ne parantavat energiaomavaraisuutta ja työllisyyttä ja vähentävät öljyriippuvuutta. • Mankala-periaate (katso viereinen artikkeli!) on säilytettävä. Jos se poistetaan, paikallisyhtiöiden on vaikeampi toteuttaa suuria yhteisiä energiainvestointeja, mikä suosii suuryhtiöitä. Tämän lisäksi yhtiöitä yhdistää joukko yhteispohjoismaisiin vähittäismarkkinoihin liittyviä asioita. Erityisen huolestuttavaa ehdotetussa mallissa on pakollinen yhteislaskutus ja ns. supplier centric model (myyjäkeskeinen malli). Sähkönmyyntiyhtiön olisi pakko sisällyttää myös sähköverkkoyhtiön kustannukset asiakkaalle lähetettävään yhteen laskuun. Näin ollen asiakkaan ja verkkoyhtiön ensikäden kosketus saisi kuoliniskun. Paikallisvoimassa me näemme päivittäin läheisen ja nopean yhteydenpiton asiakkaan kanssa ratkaisevan tärkeäksi tämän asioiden hoitamiseksi, ja siksi pidämme tätä pitkänä askeleena taaksepäin. Miten asiakaspalvelun on ajateltu toimivan, jos kaikki viestintä tapahtuu toisessa maassa sijaitsevan sähkönmyyntiyhtiön kasvottoman puhelinpalvelun kanssa, ehkä vieraalla kielellä? Muita seurauksia ovat: • Suuria sähköntoimittajia suositaan, koska vaatimus sähkönmyyjien yhteydenpidosta kaikkiin jakeluyhtiöihin vaatii sellaisia hallinto- ja talousresursseja, joita pienillä toimijoilla ei ole. • Kilpailu heikkenee ja hinnat nousevat, koska energiayhtiöiden on investoitava kalliisiin tietojärjestelmiin. • Toimenpiteet viivästyvät sähkökatkoissa ja muissa häiriötilanteissa, varsinkin myrskyissä. Paikallisvoiman on näiden esimerkkien vuoksi pakko astua esiin. Me tunnemme loppuasiakkaamme paremmin kuin kukaan muu ja katsomme, että nyt tehdyt ehdotukset vahingoittavat etenkin heitä. Suomessa näistä asioista vastaava työ- ja elinkeinoministeriö on, myönteistä kyllä, tehnyt selväksi, että se jakaa monessa asiassa Paikallisvoiman käsityksen ongelmista. Sekin on myönteistä, että Paikallisvoima on löytänyt yhteistyökumppaneiksi vastaavasti Ruotsissa ja Norjassa pk-energiayhtiöitä edus- tavat LokalKraftin ja KF Bedriftin. He painiskelevat samojen kysymysten parissa, mutta valitettavasti heidän poliitikkonsa eivät vaikuta yhtä tarkkakorvaisilta kuin Suomessa. Yhteenvetona voidaan todeta, että monet poliittiset toimijat tuntuvat kaikista näistä epäselvyyksistä huolimatta jatkavan täyttä höyryä kampanjointia sähkön yhteispohjoismaisten vähittäismarkkinoiden puolesta, mikä on huolestuttavaa. Paikallisvoima kuuluttaakin nyt päätöksentekoon hyviä perusteluja. Kannattaa ensin hyvässä järjestyksessä rakentaa kansalliset markkinat toimiviksi kokonaisuuksiksi. Ensin on esimerkiksi tartuttava suuriin aluekohtaisiin hintaeroihin niin maiden sisällä kuin niiden välilläkin ennen kuin otetaan askel yhteisiin vähittäismarkkinoihin. Kun paikallisten markkinoiden epäkohdat on tunnistettu ja ratkaistu, on ehkä sopiva aika markkinoiden yhdistyä. Mutta se ei käy parissa vuodessa. Prosessille on annettava sen vaatima aika. Kaikkein vähiten edistetään loppuasiakkaiden etua, jos nyt kiirehditään kalliita ratkaisuja, joiden tulos on epävarma. Roald von Schoultz k at ternö –5 Karl Vilhjálmsson Bjørn Lomborg on matkoilla suuren osan vuotta, mutta viettää mahdollisimman paljon aikaa Skoonen kauniissa maisemissa. Maapallo jaksaa median kuvauksia paremmin. Ja pystymme paremmin kuin koskaan vähentämään ihmisten kärsimyksiä. Keskittykää faktoihin ja laskekaa tarkkaan, mitkä toimet tuovat panokseen nähden parhaat tulokset, Bjørn Lomborg sanoo. Bjørn Lomborg: Maapallo jaksaa yhä paremmin 6 – k at ternö k at ternö –7 Etsikää älykkäitä ratkaisuja, Bjørn Lomborg sanoo Missä teoistamme on eniten hyötyä? Hillitkää pelottelua, Bjørn Lomborg kehottaa. Maailmassa on monia ongelmia. Mutta edellytyksemme ratkaista ne ovat paremmat kuin koskaan. Käytetään rajalliset resurssimme älykkäisiin ja harkittuihin toimiin, sellaisiin joista on todellista hyötyä. B jørn Lomborg, 48, kuvaa itseään numeronörtiksi. Hän ei ollut koskaan ajatellut seisovansa valokeilassa best-seller kirjailijana ja arvostettuna yhteiskunnallisena keskustelijana, kysyttynä TV-kasvona ja kolumnistina useissa maailman suurimmista lehdistä. ”Vartuin Tanskan Aalborgissa. Äitini luki horoskooppeja ja harrasti healingparantamista – joskus meillä oli pitkä jono ihmisiä odottamassa hoitoa. Biologinen isäni kuoli ollessani pieni, isäpuoleni oli basisti Aalborgin sinfoniaorkesterissa ja koulutukseltaan pappi.” ”Olin ainut lapsi, vietin hyvän lapsuuden ja opin, että olin se vähän erilainen poika ja ettei siinä ollut mitään vikaa. Toisin kuin jotkut kaverini en koskaan haaveillut taistelulentäjän tai kapteenin urasta, vaan halusin atomifyysikoksi – mutta loppujen lopuksi kiinnostuin tietokonemallinnuksesta ja peliteoriasta. Yliopistossa Lomborg syventyi numeroiden ja tilastojen kiehtovaan maailmaan. ”Aioin omistaa elämäni akateemisten kirjoitelmien laatimiseen ehkä sadan ihmisen lukijakunnalle, ja olin tyytyväinen ajatukseen.” Vuonna 1994 Bjørn Lomborg väitteli valtiotieteiden tohtoriksi, ja hän on sen jälkeen toiminut korkealla akateemisella tasolla, nykyään Kööpenhaminan kauppakorkeakoulun dosenttina. Miten kaikki alkoi Lomborgin elämä kääntyi v. 1997 hänen lukiessaan tunnetun amerikkalaisen taloustieteilijän Julian Simonin haastattelua. Simon väitti, että ympäristö – vastoin yleistä käsitystä – kehittyi yhä parempaan suuntaan. ”Minun mielestäni Julian Simon oli oikeistolainen narri. Olin syvästi kiinnostunut ympäristöstä – olen sitä vieläkin – ja tuin Greenpeacea. Ryhdyin muutaman 8 – k at ternö taitavan opiskelijani kanssa etsimään todisteita sille, että Simon oli väärässä. Kaivoimme esiin faktat ja havaitsimme suureksi hämmästykseksemme hänen olleen oikeassa. Kuvasimme tätä artikkelisarjassa [Tanskan johtavassa sanomalehdessä] Politikenissa, ja esitimme satoja lähdeviittauksia. Kehitys kulki maailmassa pitkälti parempaa kohti.” Siitä nousi myrsky. Bjørn Lomborg sanoi kollegoineen sellaista, mitä ilmeisesti ei saanut sanoa. Seuranneessa keskustelussa Tanskan lehdissä julkaistiin 400 artikkelia. ”Uskoimme, että meillä oli hyviä uutisia. Jännittävää, että maailma näytti erilaiselta kuin luulimme! Mutta ihmiset eivät halunneet kuunnella. Luulimme, että faktat olivat tärkeitä. Mutta monet laittoivat kädet korville.” Tämä sai Bjørn Lomborgin kirjoittamaan v. 1998 kirjan Verdens sande tilstand (ruotsiksi: Världens verkliga tillstånd; ei ole julkaistu suomeksi). Hän ajatteli palaavansa työhönsä tietokonemallinnuksen pariin, mutta kun Cambridge University Press julkaisi kirjan englanniksi, The Skeptical Environmentalist, Lomborgin nimi nousi kansainväliseen kuuluisuuteen. Näin hänestä oli myös luotu kuva, josta hän ei päässyt irti. Vaikka monet eivät halunneet kuulla hänen sanomaansa, toiset nostivat häntä esiin totuuden etsijänä, jolla on numerot ja faktat harvinaisen hyvin hallussa. Oma ajatuspaja Bjørn Lomborg teki nyt aloitteen Copenhagen Consensus –ajatuspajan perustamiseen. Se tekee yhteistyötä maailman 60 johtavan taloustieteilijän ja muiden asiantuntijoiden kanssa, ja he hakevat cost-benefit-analyysilla toimenpiteitä, joilla voisi saavuttaa maailmassa eniten hyvää suhteessa käytettyyn rahamäärään. Copenhagen Consensus on kolme kertaa, vuosina 2004, 2008 ja 2012, toteuttanut laajaa huomiota herättäneet arvioinnit. Enemmistö loppupriorisoinnit ratkaisevan paneelin jäsenistä on palkittu taloustieteen Nobelilla. Uusimmassa, v. 2012, alkukysymyksenä oli: Jos sinulla on käytettävissäsi 75 miljardia dollaria maailman hädän vähentämiseksi, miten käytät rahat luodaksesi mahdollisimman paljon hyvää? Evästykseksi annettiin 30 tutkimusraporttia. Ei ehkä ole yllätys, ettei listan kärjestä löydy maailmoja syleileviä ideoita? Eniten hyvää tällä rahalla saadaan aikaan lisäämällä ravintoon hivenaineita (esim. A-vitamiinia ja sinkkiä) niukoissa oloissa asuville, torjumalla malariaa ja tuberkuloosia, rokotuksilla ja hoitamalla koululaisten suolistoloiset. Faktojen tarkastaminen keskiössä Monet tekijät varmasti vaikuttavat Bjørn Lomborgin valovoimaisuuteen, mutta yksi on aivan selvästi hänen keskittymisensä faktojen tarkastamiseen ja loogiseen päättelyyn yhdistettynä matemaattiseen hallintaan. Luvut voivat oikein käsiteltyinä olla armottomia: ne paljastavat pilvilinnat ja hälyraportit, jotka eivät pidä kutinsa. Muutamat seikat toistuvat harhaanjohtamisen psykologiassa. Siinä liioitellaan eikä eroteta suurta ja pientä. Koko kuvaa ei kerrota. Vaaditaan nopeita toimenpiteitä. Mutta puutteelliset tiedot ja paniikki eivät ole hyvä perusta tärkeille päätöksille, Bjørn Lomborg sanoo. Yksi hänen esimerkeistään on sään ääriilmiöt, joiden media väittää enemmän tai vähemmän faktana aiheutuvan globaalista lämpenemisestä. ”IPCC julkaisi aiheesta 600-sivuisen raportin v. 2011. Se ei saanut kovin paljon mediahuomiota, koska se kuvasi asioita monelta kantilta. Globaali lämpeneminen tuo mukanaan enemmän helleaaltoja – enemmän ”äärisäätä”. Mutta myös vähemmän kovia pakkaskausia – vähemmän ”äärisäätä”. Ihmisiä kuolee paljon enemmän kylmään kuin lämpöön, joten tulevaisuudessa kaiken kaikkiaan vähemmän ihmisiä kuolee helteeseen ja pakkaseen.” Globaalin lämpenemisen ennustetaan myös tuovan enemmän rankkasateita. Mutta samalla sademäärien kasvu lievittää vesipulaa monin paikoin. Sen vuoksi arvioidaan, että yhteensä 1,2 miljardia ihmistä vähemmän kärsii vesipulasta vuosisadan lopussa. Kuitenkaan, Bjørn Lomborg lisää, emme ole vielä nähneet tosiasiallisia merkkejä sään ääri-ilmiöiden lisääntymisestä. Hän viittaa uuteen Nature-lehden raporttiin (Huntingford et al, heinäkuu 2013), jossa todetaan sään ääri-ilmiöiden dokumentoidun määrän pysyneen globaalisti samalla tasolla vuodesta 1960. Karl Vilhjálmsson Jatkuvasti mediassa Vuosien mittaan Bjørn Lomborg on esiintynyt yhteyksissä, joka voisi saada pääministerin vihertämään kateudesta. Esimerkiksi TV:ssä Larry Kingin, David Lettermanin, BBC Newsnightin, ABC 60 Minutes:n ja monien muiden vieraana. Hän toimii kommentaattorina CNN:lle, Foxille, MSNBC:lle, BBC:lle ym. Hän kirjoittaa New York Timesiin, Wall Street Journaliin, Economistiin, The Timesiin, The Australianiin ja moniin muihin lehtiin. World Economic Forum valitsi hänet Global Leader for tomorrow -vaikuttajaksi, Times Magazine valitsi hänet maailman sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon, The Guardian puolestaan niiden 50 ihmisen joukkoon, jotka voisivat pelastaa planeettamme. Ja niin edelleen. Viime huhtikuussa hänet kutsuttiin Yhdysvaltain kongressin ympäristövaliokuntaan kertomaan ns. testimonyssa ilmastoasiasta. Lomborgin analyysin mukaan globaalin lämpenemisen myönteiset vaikutukset hallitsevat noin vuoteen 2070 saakka. Bjørn Lomborgin tiukka faktojen tarkastaminen on kuitenkin haastavaa monille maailmanparantajille, ja ne jotka hän on paljastanut, eivät aina iloitse siitä. Ilmastoaktivistit esimerkiksi kuvaavat häntä säännöllisesti ilmastonmuutoksen ’kieltäjänä’, vaikka hän perustaa väitteensä IPCC:n skenaarioille/ennusteille ja tekee yhteistyötä IPCC:n johtavien ilmastomallintajien kanssa. Kaikki poliitikotkaan eivät pidä Bjørn Lomborgin analyyseista. Tanskan hallitus veti viime vuonna tukensa Copenhagen Consensukselta – ”ainut vaalilupaus, jonka nykyinen hallitus on pitänyt”. Nykyään keskusta hoitaa yhdysvaltalainen säätiö, rahoitus tulee Lomborgin toiminnasta, toimistoja on Lowellissa (USA:ssa) ja Budapestissa. Älkää tehkö päätöksiä paineen alaisina! Globaalisti yhä useammat ovat pelastamassa maailmaa. Se tarjoaa elannon sadoille tuhansille ihmisille. Retoriikka on helppo tunnistaa: uhat ovat nyt pahempia kuin olemme luulleetkaan ja voimakkailla panostuksilla on kiire, hyvin kiire. Retoriikka myös vetoaa moniin, se on ilmiselvää. ”Olen vakuuttunut, että useimmat todella haluavat tehdä hyvää. Mutta eikö olekin Bjørn Lomborg kutsuu itseään numeronörtiksi. ”Olen yksi niistä harvoista, joiden mielestä Maailmanpankin tilinpäätös voi olla seksikäs.” k at ternö –9 outoa”, Bjørn Lomborg kysyy, ”että saamme jatkuvasti kuulla asioiden olevan huonommin kuin olemme tähän saakka luulleet? Aikaa myöten voi tarkastaa, toteutuivatko katastrofit todella tai tuliko niistä väitetyn vakavia. Liioittelun ja vähättelyn suhteen voisi odottaa olevan 50–50. Mutta luvut ovat noin 100–0.” Lomborgin sanomana on, ettei isoja asioita saa päättää paineen alaisena. Käytännönläheinen suhtautuminen, faktojen kunnioittaminen ja tarkka cost-benefitanalyysi antavat parhaat mahdollisuudet saavuttaa todellisia tuloksia. Greenpeacen moraalin puutteesta u Aiemmin SVENOLOF KARLSSON Mitä 75 miljardilla dollarilla voisi tehdä? Sinulla on käytettävissäsi 75 miljardia dollaria. Miten luot tällä rahalla mahdollisimman paljon hyvää? Kysymys esitettiin Copenhagen Consensukselle v. 2012, ja se laati oheisen listan. Tässä hyvin lyhyesti. Tarkempi lista osoitteessa www.copenhagenconsensus.com. 1. Annetaan vauvoille (0–2 v.) hiven-/ kivennäisainelisää (micronutrient interventions): se vahvistaa heidän fyysistä ja henkistä kehitystään merkittävästi, parantaa koulumenestystä ja lisää elinaikaisia tuloja kolminkertaisesti 2. Lisätään tukea malarian vastaiseen taisteluun 3. Lisätään lasten rokotuksia 4. Häädetään lasten suolistoloiset 5. Parannetaan tuberkuloosia sairastavien hoitoa 6. Panostetaan tutkimukseen ja kehitykseen satomäärien kasvattamiseksi: se vähentää aliravitsemusta ja edistää biologista monimuotoisuutta; maatalouden tieltä tarvitsee kaataa vähemmän metsää 7. Investoidaan luonnonkatastrofien varhaisiin hälytysjärjestelmiin 8. Lisätään kirurgisten toimenpiteiden saatavuutta 9. Rokotetaan hepatiitti-B:tä vastaan 10. Käytetään akuuteissa sydänkohtauksissa edullisia lääkkeitä köyhissä maissa 11. Kampanjoidaan suolan vähentämiseksi ruoassa kroonisten sairauksien supistamiseksi 12. Panostetaan geotekniseen tutkimukseen ja kehitykseen maahan saapuvan auringonsäteilyn sääntelyksi 13. Annetaan ehdollista tukea koulutukseen osallistumisesta 14. Lisätään HIV-rokotteen tutkimusta ja kehitystä 15. Järjestetään tiedotuskampanjoita koulutuksen hyödyistä 16. Rakennetaan porakaivoja ja käsipumppuja vuoksi. Lancet-lehdessä julkaistuissa tutkimuksissa arvioidaan, että vuosittain kuolee 680 000 alle 5-vuotiasta lasta A-vitamiinipuutoksen vuoksi. Siitä huolimatta aktivistit Greenpeacesta Naomi Kleimiin vastustavat ja pilkkaavat Golden Ricea. [...] 12 viime vuoden aikana Greenpeace ja muut ovat yrittäneet estää Golden Ricen käyttöä kaikin mahdollisin keinoin, vaikka mitään haitallisia vaikutuksia terveyteen tai ympäristöön ei ole osoitettu. Näinä 12 vuonna n. 8 miljoonaa lasta on kuollut A-vitamiinin puutokseen. [...] Yhtenä lempiväittämänä on, että Golden Rice -riisiä pitäisi syödä 7 kiloa päivässä saadakseen riittävästi A-vita- miinia. Se on täysin väärin. Kaksi uutta tutkimusta osoittaa, että jo 50 gramman riisiannoksesta saa 60 % päivittäisestä A-vitamiinintarpeesta – enemmän kuin samasta määrästä pinaattia. [...] Yleisillä väittämillä, että geenimuokattu ruoka olisi ’Frankensteinin ruokaa’ [frankenfoods] ei ole minkäänlaista tieteellistä pohjaa. Viittaan U.S. National Academy of Sciences:n lausumaan [Yhdysvaltain tiedeakatemia, jolla on erittäin vahva asema amerikkalaisessa yhteiskunnassa]: ”Geenimuokatun ruoan ei ole tähän mennessä todettu aiheuttavan ihmisille minkäänlaista terveyshaittaa.” u Tietenkin jos otat epätodennäköisen katastrofin ja tutkit, mitä tulokseksi syntyisi, jos se sijoitetaan epätodennäköisen pessimistiseen talousmalliin, voit saada räiskyviä otsikoita, mutta et hyvää politiikkaa. EU:n ilmastopolitiikan arvioidaan maksavan 200 miljardia euroa vuodessa, mutta [jos politiikka jatkuu samanlaisena] lämpötila on laskenut vuosisadan loppuun mennessä vain 0,05 Celsius-astetta, niin vähän, että se on hädin tuskin mitattavissa. Saksa on tukenut aurinkoenergiaa yli 100 miljardilla eurolla, kuitenkin aurinkoenergian vaikutus hiilidioksidiin ei ole sen suurempi kuin että globaalia lämpenemistä on vuoteen 2100 men- nessä saatu lykättyä 37 tuntia. Espanja maksaa lähes prosentin BKT:staan tukea uusiutuvalle energialle. [Enemmän kuin mitä Espanja sijoittaa korkeakoulutukseen.] Tehottomat aurinkopaneelit ja tuulimyllyt rasittavat Espanjan taloutta lähes 10 000 miljoonalla eurolla vuodessa, mutta hiilidioksidipäästöjen supistumisen arvo on Euroopan markkinoilla alle 80 miljoonaa euroa. Meille on kahden viime vuosikymmenen ajan opetettu, että meidän on siirryttävä ’vihreään’ energiaan. Mutta fossiilisten polttoaineiden osuus maailman energiankulutuksesta ei ole samana aikana supistunut, se on edelleen 83 %. Ikävä totuus on, että nykyinen ilmas- topolitiikka on epäonnistunut. Kyllä, meillä on ilmasto-ongelma, mutta heitämme kankkulan kaivoon suunnattomia rahasummia emmekä saa käytännöllisesti katsoen mitään vastineeksi. Vihreä energia ei ole vielä kypsää otettavaksi käyttöön, ei taloudellisesti eikä teknologisesti. Meidän on keskityttävä halvempien tekniikoiden kehittämiseen tulevaisuutta varten. Jos pystyisimme tuottamaan vihreää energiaa fossiilisia polttoaineita halvemmalla, kaikki vaihtaisivat siihen – myös kiinalaiset. u University of East Anglian ilmastotutkimusyksiköstä vuotaneet tai hakkeroidut sähköpostit, Climategatena tunnettu tapaus, näytti tiedeyhteisöstä puolen, jota useimmat eivät koskaan näe. Se ei ollut kaunis kuva. Sähköpostiviestit paljastivat, kuinka ryhmä maailman vaikutusvaltaisimpia ilmastontutkijoita juonitteli säilyttääkseen ilmastoasiassa ’puolueen linjan’. Tiedot, jotka eivät tukeneet heidän oletuksiaan globaalista lämpenemisestä, piilotettiin tai niitä vääristeltiin. Arvostettuja tiedejulkaisuja, jotka uskalsivat julkaista ei-toivottuja tuloksia sisältäviä artikkeleita, uhattiin boikoteilla. Kun eriävää mieltä olevat tutkijat pyysivät tietoja julkisuusperiaatteeseen viitaten, kyseiset s-postit tuhottiin ja, vieläkin pahempaa, todennäköisesti myös alkuperäinen data tuhottiin. [...] Tarvitsemme uuden ja paremman menetelmän ilmastoasiaan tarttumiseen. Jotta onnistuisimme siinä, meidän on tajuttava, että viime vuosikymmenen liioiteltu pelottelutaktiikka kostautuu nyt. (Bjørn Lomborg, National Post, 28.8.2013) Epäonnistuneesta ilmastopolitiikasta Bjørn Lomborg vieraana Dylan Ratiganin suuria katsojalukuja keräävässä show’ssa amerikkalaisella MSNBC-uutiskanavalla. Huhtikuu 2011. Christy Bowe Climategatesta Bjørn Lomborg ja Al Gore Yhdysvaltain kongressin energia- ja ympäristövaliokunnan kuulemisessa maaliskuussa 2007. 10 – k at ternö tässä kuussa (elokuussa 2013) 400 mielenosoittajaa tuhosi geenimuunnellun riisin (Golden Rice) koeviljelmän Filippiineillä. Hyvää tarkoittavien mutta harhaanjohtavien organisaatioiden, esim. Greenpeacen, ohjaamina tällaiset revohkat estävät 680 000 hengen pelastamisen vuosittain. Sitä on moraalisesti mahdoton puolustaa. Golden Rice on geenimuokattua, jotta se sisältäisi A-vitamiinia.A-vitamiini on tärkeää, koska riisi on kolmen miljardin ihmisen perusravintoa, ja noin 10 % heistä kuuluu A-vitamiinin puutostilan riskijoukkoon. Maailman terveysjärjestö WHO arvioi, että vuosittain 250 000–500 000 lasta sokeutuu A-vitamiinin puutteen (Bjørn Lomborg, Financial Times, 29.7.2013) (Cool it –kirjan viime painoksen jälkisanat, 2010) k at ternö – 11 Donna Laframboise TT/Scanpix, Jonathan Näckstrand hyväksyä. Kun lause on lopulta hyväksytty, aletaan neuvotella seuraavasta. Kokous käydään suljettujen ovien takana. Medialla ei ole sinne asiaa. Selostuksia ei anneta. [...] Lehdistökonferenssissa esitellään sitten poliittisesti pesty versio. Aivan kuin tätä nelipäiväistä kokousta ei olisi koskaan pidettykään, IPCC:n edustajat ja lehtimiehet kertovat juhlallisesti tieteen nyt sanoneen sanansa. Entä jos IPCC:n kokous lähetettäisiin suorana TV:ssä? Jokainen pääsisi näkemään, etteivät tieteentekijät sano viimeistä sanaa IPCC:ssä. Tavallinen kansa ymmärtää sen, mitä monet journalisteista eivät tunnu näkevän: Tieteellisiä totuuksia ei luoda neuvottelemalla yön pikkutunneilla suljettujen ovien takana.” Asiantuntijakommentteja Keskustelua kavahtavat ryhmät tukivat IPCC:n 5. ilmastoraporttia sen julkistamistilaisuudessa Tukholmassa. IPCC: Lämpenemistauko ei Ilmastopaneeli IPCC:n laatima päättäjille suunnattu raportti 27. syyskuuta herätti uteliaisuutta etenkin yhden seikan suhteen. Miten raportissa kommentoitaisiin sitä, ettei maapallon lämpötila on noussut yli 15 vuoteen? Vastaus: Ei mitenkään. Raporttiluonnoksen muotoilu, jossa pysähtymistä pidettiin ongelmana ilmastomallien kannalta, poistettiin viime hetkellä. 12 – k at ternö muuta mitään I lmasto- ja energia-asiat ovat saman kolikon kaksi puolta. Lähes kaikki energiasektoria sääntelevät lait liittyvät ilmastopoliittisiin tavoitteisiin. Jos haluaa tietää energia-asioiden kehityssuunnan, joutuu pakostakin syventymään myös ilmastopolitiikkaan. On kiistatonta, että lämpötila on hiljalleen laskenut noin vuosikymmenen ajan. Maailman suuret mittauslaitokset osoittavat, ettei maapallo ole lämmennyt merkittävästi 15–17 vuoteen. Uudessa kirjassaan, Die Klimafalle, IPCC:n lead author ilmastoprofessori Hans von Storch kertoo, että alle 2 % tietokonemallinnuksista sisältää näin pitkiä taukoja lämpenemisestä: ”Kukaan ei ole tähän mennessä pystynyt vastaamaan vakuuttavasti, miksi lämpeneminen näyttää pysähtyneen. Se on vakava tieteellinen ongelma, johon IPCC:n on tartuttava seuraavassa raportissaan.” IPCC-raportin luonnos vuoti julkisuuteen periaatteessa salaisen valmistelun aikana. Siksi oli tiedossa, että vielä viikkoa ennen julkistusta luonnoksessa todettiin lämpenemistauon sotivan malleja vastaan. Miten prosessi kulkee? IPCC:n n. 30-sivuinen tiivistelmä on siis suunnattu päättäjille (summary for policymakers). Heillä ei oleteta olevan riittävästi aikaa tai osaamista lukea koko raporttia. Merkillistä kyllä, tiivistelmä valmistuu paljon ennen raporttia, josta sen on tarkoitus esittää yhteenveto. Miten prosessi menee? Donna Laframboise, kanadalainen journalisti, joka on jo pitkään tutkinut IPCC:tä, kirjoitti päivää ennen julkistusta: ”IPCC on kokoustanut viime maanantaista lähtien [eli neljä päivää]. Kokouksen tarkoituksena on varmistaa, että tutkijoiden laatima tieteellinen taustadokumentti miellyttää myös poliittisia päätöksentekijöitä. Luonnos heijastetaan kokouksessa suurille valkokankaille lause lauseelta. Diplomaatit, virkamiehet ja poliitikot noin tusinasta YK:n jäsenvaltiosta ovat neuvotelleet ja käyneet kauppaa keskenään, ja nyt loppuvaiheessa on löydettävä muotoilut, jotka kaikki voivat Judith Curry, ilmastotieteen professori ja johtava tutkija, nostaa esiin luonnoksen muotoilun: ”Mallit eivät yleensä näytä lämpenemistrendissä 10–15 viime vuotena havaittua supistumista.” Lopullisessa versiossa muutettuna muotoon: ”Ilmastomallien pitkän aikavälin tietokonesimulaatiot osoittavat globaalien keskilämpötilojen trendin v. 1951–2012 noudattavan havaittua trendiä. Niin lyhyillä aikaväleillä kuin 10–15 vuotta simulaatioiden ja havaittujen trendien välillä on eroja.” Luonnoksessa mainitun, malleja vastaan sotineen 15 vuoden lämpenemistauon sanotaan nyt siis mahtuvan luonnollisen vaihtelun sisään. Toinen keskeinen muotoilu luonnoksessa: ”On äärimmäisen todennäköistä, että ihmisen toiminta on aiheuttanut yli puolet maapallon keskilämpötilan noususta vuosina 1951–2010.” Loppuversiossa lukee, että ”paras arvio ihmisen aiheuttamasta lämpenemisestä on sama kuin kauden aikana havaittu lämpeneminen”. Yhtäkkiä koko lämpenemisen katsotaan siis aiheutuvan ihmisestä. Judith Curry: ”Nämä Tukholman ’konklaavin’ tekemät muutokset ovat täysin ymmärrykseni vastaisia. IPCC on heittänyt haasteen – jos tauko jatkuu 15 vuoden jälkeen (no, senhän se on jo tehnyt), he ovat polttaneet näppinsä.” Richard Lindzen, MIT:n legendaarinen meteorologian professori: ”Näen uuden raportin lähinnä koomisena pohjanoteerauksena sen epäjohdonmukaisuuden takia. Raportti julistaa mallinsa entistä varmemmiksi samalla, kun mallien ja havaintojen ero on kasvanut. [...] He jättävät myös mainitsematta lämpenemisen olevan niin vähäistä, ettei siitä kannata huolestua.” Helsingin Sanomat eroaa muista Helsingin Sanomat välittää pohjoismaisista sanomalehdistä kaikkein kritiikittömimmin IPCC:n alarmistista sanomaa. Ero on hätkähdyttävä verrattuna Ruotsin valtakunnallisiin lehtiin, jotka kaikki nostavat esiin myös kriittisiä ääniä. Tieteenteorian prof. Ingemar Nordin käsitteli Dagens Industri –lehdessä lämpötilan nousun pysähtymisen taustatekijöitä. ”Jos halutaan syyttää luonnon tekijöitä (esim. merivirtoja, pilvien muodostusta, aurinkoa, tulivuorten purkauksia, yleisiä kaoottisia prosesseja), ne heijastuvat heti takaisin ’todisteisiin’, joita on esitetty globaalista lämpenemisestä aiemmin v. 1975–2000. Silloin sanottiin, ettei yksikään luonnon tekijä voisi olla riittävän voimakas kumoamaan ihmisen hiilidioksidipäästöjä. Ja tätä oletusta käytettiin pohjana, kun aiemmissa raporteissa arvioitiin ilmastoherkkyyttä, jonka mukaan hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuminen nostaisi lämpötilaa noin kolme astetta. Mutta jos nyt yhtäkkiä osoittautuukin, että luonnon tekijät voivat estää lämpenemistä, vaikka hiilidioksidipitoisuus nousee nopeasti – niin, silloin putoaa pohja kaikilta IPCC:n ennusteilta tulevasta ilmastokatastrofista. Ilmastoherkkyyttä on luultavasti liioiteltu karkeasti eikä globaali lämpötila pysty yksinkertaisesti nousemaan rajusti ja nopeasti hiilidioksidin vuoksi.” Ilmastoprofessorit Roger Pielke Jr ja Björn-Ola Linnér käsittelivät Dagens Nyheter –lehdessä ”joidenkin tutkijoiden huolestuttavaa taipumusta käyttää ilmasto- ja ympäristötieteellisiä raportteja autoritaarisempien poliittisten järjestelmien puolustamiseen. Viitaten raporttien synkimpiin skenaarioihin he vaativat poliittista poikkeustilaa. ”Ihmisten pelkoihin vetoaminen on paitsi tehotonta mutta voi myös horjuttaa demokratiaa ja erityisesti asiantuntijoiden roolia politiikassa. [...] Yksi ajankohtainen esimerkki on Global Challenges Foundation –säätiön ehdotus, jonka mukaan merkittävän lämpenemisen riski vaatii ’tehokasta globaalia päätöksentekoelintä’. Säätiö väittää ohjelmanjulistuksessaan meidän olevan nykyisessä poliittisessa järjestelmässämme kykenemättömiä käsittelemään ympäristökriisejä. Säätiö haluaa luoda uuden poliittisen järjestelmän ja juridisesti sitovan globaalin oikeusjärjestyksen, jolloin heidän ongelmankuvauksensa mukaan ei tarvitsisi kantaa huolta tulevista vaaleista ja uudelleenvalinnasta.” Planeetta ei samaa joukkuetta Svenska Dagbladet antoi puheenvuoron Bjørn Lomborgille. ”Ilmastotarinan todellinen ongelma on, ettei planeetta ole 15–20 viime vuoden aikana yhtynyt peliin. Vaikka olemme jatkaneet CO₂päästöjä ja mallit ovat ennustaneet yhä korkeampia lämpötiloja, lämpömittareiden lukemat eivät ole hievahtaneetkaan. [...] Katastrofiskenaariot käyvät yhä epätodennäköisimmiksi. Tällä on merkitystä, koska huolestuttavia ovat nimenomaan suuret lämpötilannousut. IPCC ei myöskään korosta sitä, että maailman nyt kokema vaatimaton lämpeneminen on suurimmalta osalta myönteinen asia. Kaikki merkittävät taloudelliset ilmastomallit osoittavat, että noin 1,5–2⁰C:een saakka globaalit edut ovat painavampia kuin kustannukset.” Mainittujen ruotsalaislehtien priorisointi on merkki trendin muutoksesta. Mahdollisesti se saavuttaa myös Helsingin lehdet muutaman vuoden viiveellä, kuten kansainväliset trendit yleensäkin. SVENOLOF KARLSSON Donna Laframboise, IPCC:n toimintatavoista kirjan kirjoittanut journalisti. Wikipedia Hans von Storch, Hampurin yliopiston ilmastoprofessori. Wikipedia Judith Curry, Georgia Institute of Technologyn maailmankuulu ilmastoprofessori. Ingemar Nordin, Linköpingin yliopiston tieteenteorian professori. k at ternö – 13 Karl Vilhjálmsson Mahdollisuuksien maakunnat Stentjärnsmyren-suo, kaunis myöhäiskesän ilta. Pohjanmaan ja Ruotsin Härjedalenin kohtaaminen. Herrforsin ja HMAB:n edustaja Seppo Tupeli (oik.) ja Härjedalenin kunnanhallituksen varapuheenjohtaja Anders Häggkvist. Pelissä upeita mahdollisuuksia ja edellytyksiä pitkäjänteiselle yhteistyölle. 14 – k at ternö k at ternö – 15 Karl Vilhjálmsson Karl Vilhjálmsson me tunteneet härjedalenilaisia eivätkä he meitä. Mutta näimme mahdollisuuden ja arvioimme, että meillä olisi osaaminen suhteen hyvät edellytykset saada käännettyä toiminta kannattavaksi”, Stefan Storholm sanoo. HMAB:n koko osakekanta siirtyi Herrforsille vuoden 2013 alussa, ja yhtiö päätti investoida kolmeen uuteen, lähinnä puupolttoaineelle tarkoitettuun pellettipuristimeen. Näin saatiin 100 000 polttoainetonnin vuosituotantokapasiteetti runsaan 20 milj. kruunun investoinnilla. Kovaa työtä Härjedalenia, nähtynä Duvbergetiltä. Taustalla HMAB:n turvesuo Bådhusflyet ja Svegsjön-järvi. H ärjedalenia on mahdoton esitellä kysymättä, mistä nimi ja ensimmäiset asukkaat ovat peräisin. Härjedalenin alkuperä voidaan johtaa muinaisnorjan sanasta Herjárdalr eli Härjådalen, Herje-joen laakso. Härj- tarkoittaa ”kivistä maastoa” tai ”kivistä pohjaa”, joten Härjedalen on kivikkoisen joen laakso. Nimi mainitaan ensimmäisen kerran Svegin yleiskäräjillä v. 1273 laaditussa asiakirjassa, jossa käsitellään Norjan ja Ruotsin rajaa. Härjedalen kuului silloin Norjalle. Tässä yhteydessä on kerrottava myös Härjulf Hornbrytaren taru. Yllä mainitussa rajanvedossa v. 1273 todettiin, että norjalaiset olivat asuttaneet Härjedalenin ja että heistä ensimmäinen, 15 sukupolvea aiemmin, oli Heriulfuer hornbriotr (Härjulf Hornbrytaren). Härjulf oli merkkihenkilö Norjan kuninkaan Halvdan Mustan hovissa (hallitsi n. 830–860). Härjulf joutui kuitenkin epäsuosioon iskettyään kuoliaaksi yhden kuninkaan miehistä Halvdanin hopeoidulla juomasarvella. Härjulf löi miestä sellaisella voimalla, että sarvi katkesi (mistä nimi hornbriotr, sarvenrikkoja), ja hän pakeni Mälardaleniin Anund Uppsalen luo. Vas16 – k at ternö taanotto oli lämmin, mutta ryhdyttyään liian läheisiin suhteisiin Anundin sukulaisen Helgan kanssa, pariskunta joutui pakenemaan länteen. Härjulf ja Helga asettuivat asumaan Härjedaleniin, erämaahan paikkaan, joka sai nimekseen Sliarosvellir. Ruotsin ja Tanskan lukuisten sotien jälkeen Härjedalen erotettiin vuoden 1645 Brömsebron rauhassa kuuluvaksi Ruotsiin. Silti liikenne on jatkunut Härjedalenista länteen nykypäiviin saakka. Norjan puolen Røros oli pitkään lähin kauppakeskus. Härjedalen oli siis Norjaa noin 800 vuotta ja on nyt ollut Ruotsia runsaat 350 vuotta. Vertailun vuoksi, Pohjanmaa oli osa Ruotsia noin 600 vuotta ja sen jälkeen osa Venäjää ja Suomea yhteensä 200 vuotta. Uusia yhteisiä intressejä Nyt Härjedalenille ja Pohjanmaalle on syntynyt uusia yhteisiä intressejä. Yhdistävänä tekijänä olivat aluksi bioenergia ja turve, luonnonvarat, joita Härjedalenissa on runsain mitoin. ”Panostimme Katternö-konsernissa jo varhain bioenergiaan, esim. puuhun ja turpeeseen, paljon ennen kuin ’vihreää’ energiatuotantoa alettiin suosia poliittisesti. Mutta vaikka Suomessa on paljon turvetta, turpeennostoon käytettävissä olevista soista on pulaa. Sen vuoksi haimme aktiivisesti turvesoita”, kertoo Katternö-konsernin johtaja Stefan Storholm. Konsultti kertoi Härjedalenista, ja sitä kautta Katternön väki löysi Härjedalens Miljöbränsle AB:n (HMAB) ja sen suuret turvesuot. HMAB aloitti kuivien biopolttoaineiden tuotannon Svegissä 1989, alunpitäen turvebrikettien toimittamiseksi Vattenfallin laitokselle Uppsalaan. Myöhemmin HMAB alkoi valmistaa brikettejä myös puuraaka-aineesta. Sekä teollisuudelle että kotitalouksille tarkoitetut pelletit tulivat tuotevalikoimaan v. 2006. Katternö havaitsi tunnusteluissaan, että HMAB:llä oli kannattavuusongelmia, mutta silti tehokas höyrykuivain ja briketointilaitos. Vähäisimpänä seikkana ei ollut sekään, että yhtiöllä oli 1700 hehtaaria turvesoita. Herrfors Oy siirtyi HMAB:n pääomistajaksi v. 2010. ”Tiesimme, ettei se olisi helppo juttu. Ulkoa on vaikea nähdä, mitä kannattavuusongelmien takana piilee, emmekä Seppo Tupeli, Herrfors-konsernin verkkoyhtiön toim.johtaja, sai HMAB:n kehittämisen tehtäväkseen, ja hän on nyt kolmen vuoden ajan sukkuloinut tiiviisti Pietarsaaren ja Svegin väliä. Näin hän kuvaa työtä: ”Yhtiön rakennemuutos on nyt tehty. Olemme joutuneet useissa vaiheissa supistamaan henkilöstöä, koska turpeenkorjuu ei yltänyt budjetoituihin tavoitteisiin. Monet kiinteät kustannukset on muutettu ulkoisiksi ostopalveluiksi. Sen ansiosta tehokkuus on parantunut, ja tulevaisuus näyttää nyt huomattavasti valoisammalta.” Turpeenkorjuussa epävarmuutta aiheuttaa sää. Nyrkkisääntönä on sateen jälkeen vähintään viiden päivän pouta ennen kuin korjuu voidaan aloittaa. ”Olemme pystyneet vähentämään rajusti toiminnan riippuvuutta sääoloista investoimalla laajempaan puutuotevalikoimaan. Olemme kustannusten supistumisen ansiosta huomattavasti kilpailukykyisempiä, ja se on tuonut meille uusia asiakkaita etenkin uudella puutuotesegmentillä”, Seppo Tupeli sanoo. Myös turvesuot ja turpeenkorjuun menetelmät ovat vaatineet toimia. ”Kun käytettävissä on 1700 hehtaaria turvesoita, toiminnan tehokkuus on äärimmäisen tärkeää! Sadonkorjuulle mahdollisena kesäaikana meidän on voitava työskennellä maksimaalisesti kentällä ja tehokkailla laitteilla.” Uusia tuotantolaitteita ja uudempia ja leveämpiä koneita on hankittu. Uudet urakoitsijat mm. Suomesta ovat auttaneet lisäämään turpeennostoa merkittävästi. ”Turvesuot ovat osin kuluneita ja aiheuttaneet kuivatusongelmia. Jos veden juoksu ei toimi optimaalisesti, se vaikuttaa heti kielteisesti työhön. Näihin asioihin keskittyminen ja tuhansien korjuutuntien Kvarnforsen, yksi Härjeåns Kraftin yhdeksästä vesivoimalasta. Putouskorkeus 28 m, teho runsaat 4 MW. Generaattorin edessä Sven-Erik Åström. Karl Vilhjálmsson k at ternö – 17 Karl Vilhjálmsson Karl Vilhjálmsson Kontteja uusiokäytössä, erinomaisia pellettien ja brikettien varastointiin ja kuljetukseen. kova työ on tuottanut tulosta. Tämän vuoden turvesato oli selvästi budjetoitua suurempi ja todistaa, että olemme toimineet oikein”, Seppo Tupeli sanoo. Seppo Tupeli astui HMAB:n toimitusjohtajaksi helmikuussa 2013. Paikallis- ja talousjohtajana toimii Anders Wiklund. Todellinen potentiaali Mutta todellinen potentiaali on muualla. ”Näimme jo varhain, että eri toimintamuotojen integrointi voisi tuottaa yhteisiä etuja. Härjeån oli hyvin hoidettu energiayhtiö, jolla oli omaa tuotantoa ja oma verkko; HMAB:llä oli turvetta, puupolttoainetta lähellä ja arvokas jalostuslaitos. Toisin sanoen, hyvät edellytykset lämpövoimalalle”, Stefan Storholm kertoo. ”Erillisen lämpövoimalan olisi ilman turvetta vaikea saada puuraaka-aine riittämään muuhun kuin vain polttoaineeksi. Mutta kun lämpövoimalassa poltettaisiin turvetta, saisimme hukkalämpöä, jolla voitaisiin korvata sähkön kuivausprosessissa. Saisimme silloin nostettua kannattavuutta jalostaaksemme lähinnä biopolttoainetta runsasenergiaisiksi ja tiiviiksi pelleteiksi tai briketeiksi.” Lämpövoimala oli suunnitelmien mukaan Pietarsaaren Alholmens Kraftin tyyppinen, vaikkakin huomattavasti pienempi. ”Alustava prosessisuunnitelmamme perustuu vuosittaiseen 150 000 tonnin biopolttoainekapasiteettiin”, Stefan Storholm sanoo. Lämpövoimalan toteuttamiseen tarvitaan kuitenkin välttämättä ruotsalainen kumppani. Härjeåns Kraft Ab, Härjedalenin johtava energiayhtiö, oli itsestään selvä keskustelukumppani. Sillä oli kaksi suurta omistajaa, Härjedalenin kunta (36,6 %) ja Fortum (47,9 %). Fortum oli aikanaan tullut omistajaksi ostettuaan Gullspångs Kraftin. Pienomistajilla oli yhteensä 15,5 % osakkeista. Fortum oli Härjeåns Kraftin omistajaroolissaan passiivinen uuden energiatuotannon suhteen. Niinpä Fortum päätti myydä Härjeåns Kraftin osakkeensa. Yhteisymmärryksessä kunnan kanssa 18 – k at ternö ”Aloimme tutkia, millä ehdoin voisimme ostaa Fortumin osuuden. Tietenkin yhtenä ehtona oli, että se tapahtuisi yhteisymmärryksessä toisen suuromistajan, Härjedalenin kunnan, kanssa”, Stefan Storholm sanoo. Muitakin kiinnostuneita oli, esim. kunnallinen Jämtkraft naapurimaakunta Jämtlannista. Jämtkraft kuuluu Ruotsin suurimpiin energiayhtiöihin, ja se pyrkii laajentumaan. Useiden tarjouskierrosten jälkeen kauppa oli selvä heinäkuussa 2013. Herrfors Oy osti Fortumin osakeosuuden Härjeåns Kraftista. Herrfors nousi näin yhdessä parin pienehkön osake-erän kanssa yhtiön pääomistajaksi 50,5 % osakeomistuksellaan. ”Tavoitteena on kehittää edelleen tätä jo hyvin hoidettua ja lähes velatonta yhtiötä. Kauppa vahvistaa Katternö-konsernia, mikä hyödyttää pitkällä aikavälillä niin sen omistajia kuin asiakkaitakin”, Stefan Storholm selvitti kaupan yhteydessä. Kauppahinta oli 470 milj. Ruotsin kruunua (noin 54 milj. euroa). Vertailun vuoksi, Herrfors-konsernin liikevaihto v. 2012 oli noin 91 milj. euroa ja Härjeåns Kraftin liikevaihto vajaat 600 milj. kruunua (n. 70 milj. euroa). Karl Vilhjálmsson Miksi juuri Katternö? Miksi juuri Katternö-konserni lähti mukaan tähän? ”Pohjoismaiset markkinat ovat avautumassa, se on tärkeä trendi. Maantiede ei merkitse enää samaa kuin ennen. Synergiaetua voi syntyä myös valtakunnan rajojen yli”, sanoo Peter Boström, Katternö-konsernin ja nykyään myös Härjeåns Kraftin hallitusten puheenjohtaja. ”Lisäksi Ruotsi on aina ollut meille ruotsinkielisellä Pohjanmaalla lähialuetta. Kieli ja paljolti myös asenne ovat yhteistä. Mutta tietenkin kuten aina liiketoiminnassa täytyy tietää, mitä on tekemässä”, hän lisää. Mainittakoon, ettei tämä ole Katternökonsernille ensimmäinen matka. 1990-luvun lopulla Katternö hakeutui yhteistyöhön kahden suuren ruotsalaisen energiayhtiön, Skellefteå Kraftin ja Graningen, kanssa. Tuloksena syntyi Alholmens Kraft, maailman suurin bioenergiavoimala, menestystarina, jonka suomalaiset ja ruotsalaiset tahot ovat yhdessä luoneet. ”Meillä Pohjanmaalla on valitettavasti vaikea yltää Härjedalenin tasolle yhdessä suhteessa”, Peter Boström sanoo, ”nimittäin luonnonkauneudessa. Meillä on viljavat lakeudet ja kaunis kivikkoinen saaristo, mutta miten pitkälle ne riittävät verrattuna Härjedalenin komeisiin tuntureihin ja erämaihin”, hän kysyy. Henry Jonasson SVENOLOF KARLSSON Härjedalenin kunnanhallituksen puheenjohtajan Gunilla Zetterström Bäcken kommentit s. 48. Ylimpänä putkisto jossa turve kuivuu sinkoutuessaan eteenpäin. Keskellä Stefan Storholm keskustelemassa HMAB:n paikallisjohtaja Anders Wiklundin kanssa. Alimpana kauppaneuvos Peter Boström, mm. Katternökonsernin, Härjeåns Kraftin ja HMAB:n hallitusten puh.joht. k at ternö – 19 Kotiseudun ruoho vihertää Johanna Forsman u Ekologisuus on kaiken perustana Jennie ja Khalid Wikströmin raken- Lina Enlund u Vietettyään tusinan verran vuo- sia maailmalla Andreas Rasmus muutti kaksi vuotta sitten takaisin kotiseudulleen Sokojalle. Nyt hän kirjaimellisesti raivaa siellä jalansijaa joka ilta töiden jälkeen. ”Talopaketti saapui Sokojalle heinäkuussa, joten vielä on aika paljon tehtävää jäljellä. Yritän ehtiä vapaa-ajalla mahdollisimman paljon, ja päiväaikaan isä ja appi huolehtivat talohankkeen etenemisestä.” Avovaimo Johanna Rönnbackalla on hevonen, joka aikaa myöten myöskin muuttaa tilalle. Kotikentällä. Andreas Rasmus pelaa mielellään jalkapalloa ja aikoo tarttua peliin Sokajan 5. divisioonan joukkueessa ensi vuonna. ”Olen istunut hevosen selässä rauhallisella käyntivauhdilla, mutta en kyllä väittäisi, että osaan ratsastaa”, hän nauraa. Sitä paremmin hänellä sitten onkin hallussaan Katternö-konsernin yhteiset tuotantoresurssit ja Herrforsin oma sähkönhankinta ja – myynti. ”Plus monenlaista pientä muutakin. Työtehtävät ovat laajoja, suunnittelun pitkäjänteisyys hel- pottaa asioita. Kalenteri on yleensä täynnä pari viikkoa eteenpäin, mutta jotkut asiat, esim. tarjouskyselyt, on käsiteltävä nopeammin”, hän selittää. Andreas tuli energia-alalle teollisuudesta. Hän teki Åbo Akademin diplomityönsä KWH Pipella aiheenaan erilaisten muovinvalmistusprosesseissa käytettävien työkalujen simulointi. KWH-konsernissa hänellä oli monia mielenkiintoisia tehtäviä, mm. kolmen tuotantolinjan rakentaminen Ulvilan tehtaalle. Sen jälkeen hän vietti 16 kuukautta Saskatoonissa Keski-Kanadassa. ”No talvet olivat siellä hirveitä mutta kesät lämpimiä. Lähdin sinne tuotespesialistina, mutta käytännössä tehtävänäni oli tuoteinsinöörinä kehittää kahden tehtaan raakaaineiden ja vedenkäsittelyä.” Hankkeen valmistuttua hän palasi Vaasaan johtamaan muoviputkien tuotantoa KWH Pipella. Siinä tehtävässä vierähti vuosi ennen kuin hänet rekrytoitiin Katternökonserniin. ”Tuntui mukavalta muuttaa takaisin kotiseudulle, jossa perhe ja kaverit ovat. Vaasassa viettämieni seitsemän vuoden aikana olin lähes joka viikonloppu Sokajalla. Nyt olen kotona viikonloppuisin.” Alueen tähti. Katternön sähköasema jakaa virtaa Herrforsin alueverkkoa pitkin eri suuntiin, Pietarsaareen, Ähtävälle ja Evijärvelle. Herrfors osti v. 2005 Fingridin kantaverkkoliitynnän ja aiemmin tänä vuonna Herrfors osti myös toisen kantaverkkojohdon, joka kulkee sähköaseman ohi. Alueen sähköverkot liittyvät täällä yhteen, Seppo Tupeli sanoo. Katternön sähköasema täyttää 50 vuotta u Sähköasema kasitien varressa Katternö nyt Campus Allegrossa Lina Enlund u Katternö-konsernin hallinnolla on uusi osoite Pietarsaaressa. Henkilökunta, n. 25 työntekijää, muutti elokuussa Isokadulta Kauppiaankadulle Campus Allegron 4. kerrokseen. ”Hauska työskennellä uusissa tiloissa. Viihdyimme toki hyvin Isokadullakin, mutta tilat kävivät pieniksi rekrytoituamme uutta väkeä”, Katternön johdon sihteeri Siv Granqvist kertoo. Kaikilla on omat huoneet uudessa konttorissa. Maisemakonttorin loiston päivät taitavat olla ohi? 20 – k at ternö ”Kyllä, minä pidän useimmiten ovea auki, mutta kun puhuu asiakaspuhelua tai käsittelee muita luottamuksellisia asioita, on hyvä, että on ovi, jonka voi sulkea. Olemme myös saaneet enemmän kokoustiloja, niitä tarvitaan.” Konsernin sisäiset asiatkin ovat löytäneet fooruminsa. ”Käsittelemme työhön liittyviä ajankohtaisia asioita yhteisen kahvipöydän ääressä. Jos on istunut huoneessaan ovi kiinni tai ollut matkalla, kahvitauolla asiat aina päivitetään”, Siv Granqvist kertoo. Ängagård – muoviton unelmatalo näyttää jotenkin hylätyltä, mutta se on hyvässä kunnossa ja edelleen alueen sähkönjakelun tähti. ”Se on erittäin tärkeä solmupiste koko alueen sähköhuollolle. Sillä on tärkeä rooli myös sähkön varasyötössä”, selittää Herrfors NätVerkon toim.joht. Seppo Tupeli. Aseman sisällä on runsaasti tilaa nykyään täysautomaattiselle alueverkko-ohjaukselle, joka on kapseloitu 1960-luvulle tyypillisiin kulisseihin. Sähköasema otettiin säännölliseen käyttöön 5. joulukuuta 1963 klo 13.00. ”Tarkoituksena oli ottaa 20 kV:a Katternön yli pohjois-eteläsuuntaisesti kulkevasta kantaverkosta ja jakaa sähkö alueelle. Vielä 1980-lu- vulla asemalla toimi päivystäjä, mutta sitten se muutettiin etäohjattavaksi”, muistelee Pietarsaaren Energialaitoksella v. 1965–1994 toimitusjohtajana työskennellyt Leif Ingo. Alholmens Kraft kytkettiin verkkoon 2000-luvun alussa, ja näin Pietarsaaren suunnasta kantaverkkoon Katternön sähköaseman kautta syötetty sähkömäärä kasvoi. ”Katternön sähköasema toimii hyvin, se on luotettava ja teholtaan hyvä. Sen merkitys kasvaa entisestään ensi vuonna, kun tuulivoimaa aletaan syöttää sen kautta Oravaisten suunnalta”, Seppo Tupeli toteaa. Katternö-lehti onnittelee syntymäpäiväsankaria! taessa unelmataloaan Sokaluotoon. ”Haluamme hengittävän mutta silti huolella eristetyn talon. Pyrimme löytämään ekologisia materiaaleja, välttämään muovia ja kierrättämään mahdollisimman paljon”, Jennie kertoo. Elementtiseinät toimitettiin elokuussa 2012. Ne ovat puulastuvillaa, jota valmistetaan sekoittamalla puuteollisuuden jäännöstuotteita ja sementtiä. Ulkoseiniin tulee kalkkirappaus ja sisäseiniin savirappaus. ”Savi tasapainottaa sisätilojen luonnollista kosteutta. Se imee kosteutta, kun on kosteaa, ja luovuttaa sitä, kun on kuivaa.” Routaeristyksenä käytettiin pulverisoidusta kierrätyslasista ja pienistä ilmakuplista valmistettua Foamitia. ”Se korvaa styroxin, joka on muovia”, Khalid selittää. Lämmityksenä on vesivaipallinen takka, 1300 litran varaaja, jota lämmitetään puulla. ”Talon eristys on niin hyvä, että varaava takka olisi lämmittänyt talon liian kuumaksi”, Jennie sanoo. Kesällä käyttövesi lämpiää kuudella aurinkokeräimellä. ”Lisäksi varaajassa on sähkövastus siltä varalta, että jokin ensisijaisista lähteistä ei tuottaisi riittävästi energiaa”, Khalid sanoo. Kylpyhuoneeseeen tulee kompostoiva wc, jolloin jätevesijärjestelmä on yksinkertaisempi. ”Ekotaloissa on usein alipaineilmanvaihto, mutta me valitsimme maalämpökierukalla varustetun koneellisen järjestelmän, joka lämmittää ulkoilmaa ennen kuin se saavuttaa huonetilat. Lämmöntalteenottoaste on 90 %”, Jennie sanoo. He arvioivat rakennuskustannusten jäävän tavanomaisten talojen tasolle. ”Teemme paljon itse ja käytämme kierrätysmateriaaleja, mm. kattotiilet, harmaavesisuodatin ja sisäovet”, Jennie selittää. ”Emmekä stressaa rakentamisessa”, Khalid lisää. Kaksilapsinen perhe aikoo muuttaa unelmataloonsa ensi vuonna. Lina Enlund Aurinkoa sisälle. Tyhjiöputki-aurinkokeräimet ja polttopuut tuottavat Wikströmin perheen lämpimän veden uudessa kodissa. ”Meillä on varalta sähkövastus, jos energianlähteet eivät riitä”, Khalid ja Jennie sanovat. k at ternö – 21 Tuuli ja Tarmo ovat kaksosia ja mielellään tutkivat asioita. Nyt he miettivät ellingeiksi kutsumiaan otuksia, joiden kanssa he joskus leikkivät. Ellinkejä on vaikka kuinka paljon, ja ne muistuttavat toisiaan kuin kaksi marjaa. Vaari on viisain ihminen, jonka he tuntevat. Hän on, kuten tavallista, suuressa puutarhassaan. Piirrokset: Terese Bast Teksti: Svenolof Karlsson - Niin, katsokaas, ellingit ovat onnellisia, kun kukaan ei pakota niitä mihinkään ja ne voivat käyttää energiansa, miten haluavat. Mutta joskus niihin tarttuu ikään kuin näkymätön käsi, joka on niitä vahvempi. Ei auta vaikka ne kuinka haraavat vastaan, kaikkien on pakko tungeksia jonossa samaan suuntaan. - Olette koulussa varmaan oppineet, että ellinkejä kutsutaan myös elektroneiksi. Mutta miksi ne käyttäytyvät niin eri lailla? Joskus ne ovat superenergisiä ja viuhtovat eteenpäin kuin päättömät kanat. Mutta joskus ne tukkivat yhteen paikkaan ja tönivät toisiaan kärsimättöminä pitkässä jonossa ja näyttävät hapanta naamaa. - Kysytään niiltä, Tarmo sanoo. - Niin, miksi te teette niin, Tuuli kysyy. Iloisten ellinkien vastaukset ovat vähän outoja: Mutta kenen se näkymätön käsi on, Tarmo kysyy. Mikä käsi se oikein on, Tuuli kysyy. Kuule kuinka ihanasti laulu kaikaa... Ei mitään kahleita... Olen vapaa kuin lintu... Vaari selittää, että näkymätön käsi on oikeastaan voimakenttä, joka syntyy, kun jännite kytketään päälle. Esimerkiksi kun kytkee sähkövirran päälle ja sytyttää lampun. - Elektronit eivät jaksa harata vastaan. Ne ovat jumissa voimakentässä ja kulkeutuvat kaikki samaan suuntaan, kunnes virta katkaistaan. Ei olisi kivaa joutua suljetuksi sähköjohtoon, Tuuli sanoo. Siellä on varmaan tosi ahdasta, Tarmo sanoo. Mutta miksi jotkut ellingit ovat niin riitaisia, Tuuli kysyy. Happamat ellingit eivät sano mitään, mulkoilevat vain ja jatkavat tönimistä. - Mennään vaarin luo, Tuuli sanoo. - Joo, vaari osaa varmaan selittää, Tarmo sanoo. 22 – k at ternö Ja miksi toiset ovat niin rauhallisia, Tarmo kysyy. Vaari selittää senkin. Se johtuu katkonaisuudeksi kutsutusta ilmiöstä. - Ehkä sitä voisi kutsua stressiksi. Rauhallisessa ympäristössä esim. vesivoimalassa, lämpövoimalassa* tai ydinvoimalassa syntyneet elektronit käyttäytyvät kiltimmin. Rauhattomassa ympäristössä, esim. tuulivoimalassa tai aurinkokennossa syntyneet hakkaavat ja rasittavat laitteistoa ja aiheuttavat muille ongelmia. *) Kuten Alholmens Kraftissa Pietarsaaressa Mutta ellingit luovat valoa ja lämpöä meille ihmisille. Se on kai hyvä, vaari sanoo. - Minunkin tekee mieli riidellä, kun on stressiä, Tarmo sanoo. - Mutta muille ei ole kivaa, jos riitelet, Tuuli sanoo. Vaari on samaa mieltä. Tämä ei ole helppo asia. Eiväthän ellingit voi mitään sille, mitä ihmiset keksivät. Mutta katkonainen sähköntuotanto aiheuttaa ylimääräisiä ongelmia ja nostaa sähkön hintaa. - On tärkeää, että tästä asiasta keskustellaan järkevästi, vaari sanoo. k at ternö – 23 Valehtelun Suo menmestari Johanna Forsman Kortesjärveläinen Kauno Luoma, 73, on voittanut valehtelun suomenmestaruuden peräti kahdeksan kertaa. Mitkä ominaisuudet tekevät (pohjalaisesta) hyvän valehtelijan? R ehtiys ja suoruus. Näistä ominaisuuksistahan meidät pohjalaiset tunnetaan. Mutta osataan täällä muutakin. Nimittäin valehdella. Ainakin Kauno Luoma osaa. Todistusaineistona hänellä on olohuoneessa mittava määrä palkintoja: pokaaleita, puukkoja, tauluja ja radioita. Luoma on voittanut valehtelun suomenmestaruuden peräti kahdeksan kertaa! Kortesjärven Ylikylän nuorisoseurantalolla on jo vuodesta 1995 järjestetty ja kisattu valehtelun suomenmestaruudesta. Kisat käydään aina aprillipäivän tienoilla huhtikuussa. Mittelöön saa osallistua kuka tahansa, jolla vain pokkaa ja tarinaa riittää. Kisassa pyritään pitämään yllä vanhaa tarinankerronnan perinnettä. Esitys saa olla korkeintaan seitsemän minuutin pituinen, eikä sitä parane paperista lukea. Vyön alle ei saa iskeä eikä ketään loukata. Pokkaa ja uskoa tarinaan Mutta millainen mies Kauno Luoma itse on? Miten hänestä tuli niin hyvä valehtelemaan? Entä mitä valehteleminen hänen mielestään on? ”Pitää uskua itte siihen, mitä sanoo ja jutteloo. Pitää vaan olla oma ittensä. Pitää rupillansa näyttää, että on sanojensa takana”, selittää Luoma asian ydintä. Näin siis teoriassa. Entä käytännössä? ”Parhaat tarinat on sellaasia, johona on itte joukos ajatuksinensa. Valehtelemisen tairos oon oppinu sen, että pitää olla nöyrä. Toisella kertaa putuaa liian korkialta, jos luuloo olevansa jotakin.” Luoma ei pahemmin juttujaan etukäteen harjoittele. Tarinansa hän käy etukäteen läpi lähinnä selällään sängyssä maaten. ”En minä kotona niitä puhu. Kun mulla on akka Härmästä, joka on Isoontaloon Antin sukua, niin en tohori puhua valehia, enkä paljo muutakaan. Kotona mulle pirethän kovaa kuria. Ei mulle kaffiakaan anneta kun kerran päiväs”, veistelee Luoma. 24 – k at ternö Näyttelemisestä se alkoi Kauno Luoma syntyi sota-aikana. Isänsä vanavedessä hän oppi lapsesta asti tekemään töitä maatilalla ja metsässä. Suupaltti hän ei ollut, pikemminkin ujonpuoleinen, kuten isänsäkin. ”Toiskas, eli lähimmäs naapuris, oli vah vuu de t: misen- Valtava yrittä ishenki te yh henki ja ntti -Työllisyysparo se ta hipoo sa e t: mah dollisuu d turkis–Maa talouden jahittämin en ta rhauksen ke yritykset – Pienet konepaä javientiä vo isiva t lisät ota –Metsä vo isi taärj en emmän töit Kauko Luoman pika-SWOT Pohjanmaan piirteistä. Johanna Forsman miäs, joka toimitti kummitusjuttuja kersoolle ja vanhemmillekin. Se oli jännää ja peljättävää. Mutta kun televisio tuli, loppuu niin tarinankerronnat kun naapurustossa käynnitkin.” Mutta opettaja huomasi Luoman kyvyt. Tämä pyysi 13-vuotiasta Kaunoa näytelmäkerhoon. Näyttelemistä Luoma onkin harrastanut jo 60 vuotta. ”Yleensä jos näytelmäs on ollu pöhkön osa, se on mulle annettu. Onhan niitä ensirakastajankin roolia ollu. Mutta oon kyllä niihi sanonu että ne aijat on nyt sivuutte.” Näyttelemisessä ja valehtelussa on Luoman mukaan samaa. ”Molemmat on tarinankerrontaa. Ei sen juhlavampaa.” Valehtelemisen suomenmestaruuskilpailut tapahtuvat seuraavasti: Esitys, valehteleminen tai tarinankerronta saa kestää siis enintään seitsemän minuuttia. Raadissa istuvat pari tuomaria ja poliitikko. Tuomarit ja poliitikot vaihtuvat vuosittain, kuten puolueetkin. ”Sitten puhuthan niin läheltä totuutta, kun suinkin vaan kärsii. Siinä saa jättää pikkuusen arvootuksen varhan.” Säännöissä sanotaan, että kilpailun voittajan tulee pitää kilpailusta yksi välivuosi. Näin Luoman voittoputkeen hei kkou de t: yhdistetty –Isompaansa varjoon sivupitä jä jää aina , nuoriso – Väki ikääntyy ilmaan lähtee suureen maa uhat: , nuo– Väki vähen ee ytää ea risolle vaik lö aast va a koulutust vaa työtä tulee hajurakoa. Silloin hän pääsee taputtamaan muille kilpailijoille yleisöön. Voittajafiilistä hän kuvaa näin: ”Kun voittaa, niin on niinku rooppingista kärähtäny, ettei saa osallistua seuraavana vuonna.” Luoma kertoo tarinansa tietysti leveällä murteella. ”Pohojanmaalla on 23 eri murretta. Täski pitäjäs puhuthan kahta”. Luoma muistaa puhuneensa näytelmässä kirjakieltä vain kerran. ”Näyttelin henkilöä, joka yritti olla hianompi. Se oli tavallinen maalaasäijä, mutta se yritti esittää hianompaa mitä oli.” Murretta ja nöyryyttä Onpa Luomalla kokemusta myös murteella puhumisen suomenmestaruuskilpailuista. Siitä irtosi heti hopea. ”Puhun murretta, jossa laitethan h-kirjainta seleventämhän siihen välhin.” Luoma kertoo olevansa kotona pysyvää sorttia. ”En oo paljo kouluja käyny, enkä oo sen paljon kauempana käyny, mitä tuvan perälasista näkyy”. Mutta tuossa kohtaa taitaa Luoman muisti pätkiä, sillä kohta hän paljastaa olleensa Tampereella – ja jopa Helsingissäkin asti. ”Viime kesänä olthin esittämässä pohojalaismusikaalia Helsingin Savoy -teatterissa”. Tampereella Luomaa käytettiin ikään kuin testeissä. ”Se oli sellaanen kunniapalakintomatka, jonka nuorisoporukhan seura mut joukossansa vei vuonna 2004. Ne halus testata mua vakoolumuseon valheenpaljastuskoneella.” Ensiksi Luoman piti vastata totuudenmukaisesti koneen kolmeen kysymyk- seen. Seuraavat kymmenen piti valehdella. Kun kone kysyi muun muassa, oliko Luoma koskaan varastanut kaupasta mitään, hän vastasi, että kyllä on. Ja hän voitti koneen tuollakin vastauksellaan. Mutta Luoma on nöyrä mies. ”En mielelläni kehu ittiäni, oon mieluummin varjon puolella. Mulla on sellaanen luonto, että jos kehuthan tai haukuthan, niin ei sillä niin suurta väliä”. Luoma sanoo olevansa pitäjänsä rehellisin mies, melkein. ”Pappi vaan menee erelle.” Vaimo, Sinikka, paljastaa, mistä tietää isännän valehtelevan. ”Silloon sen silimä vilakkuu.” SUSANNE STRÖMBERG k at ternö – 25 Johanna Forsman Saga Österlund, 86, ja Annika Rak, 45. Karismaattinen kaksikko, joka erottuu massasta. He tapaavat tässä ensimmäistä kertaa. Mitä heillä on sanottavaa toisilleen? Asenne ratkaisee 26 – k at ternö k at ternö – 27 ”Hän on selviytyjä, uskomattoman vahva...Saga on ollut salainen esikuvani” Johanna Forsman Johanna Forsman Kuin kaksi 22-vuotiasta elämänjanoista interreilaajaa, jotka tapaavat sattumalta pariisilaisessa kahvilassa. Kysymykset satelevat. Millainen matkasi oli? Mitä reittejä valitsit? Mitä olet nähnyt ja kokenut? U udessakaarlepyyssä Saga Österlundin ovikello soi. Sagaa hiukan jännittää, vaikka hän tietää, kuka siellä pimputtaa. Kerrostalon kolmanteen kerrokseen kavunnut pitkä, hoikka ja lihaksikas Annika on pukeutunut aniliininpunaiseen toppiin ja harmaisiin verkkareihin. Hän astuu eteiseen ja kättelee Sagaa, jota hän ei ole koskaan ennen tavannut. Sagalla on yllään tiukat tummansiniset strech-farkut, jotka korostavat hänen siroja jalkojaan. Valkoisen paidan päällä on punainen virkattu villaliivi. Huulet ovat punatut ja korvissa kimaltelevat kultaiset korvarenkaat. Tavaramerkki mustankiharainen tukka on tiptop, kuten aina. Sagasta tulee mieleen niin Lenita Airisto kuin edesmennyt filmitähti Elisabeth Taylor. Annika pyytää anteeksi, ettei ole laittautunut. ”Lähden heti haastattelumme jälkeen Vaasaan Nice Run -tapahtumaan töihin. Siksi tämä meikitön ja ”tukka sekaisin”-look”, hän sanoo. Annikastakin tulee mieleen eräs amerikkalainen tunnettu näyttelijä-ikiliikkuja: nuorempi versio Jane Fondasta. Synergiaa ilman rajoja Sagan koti on kauniisti ja hyvällä maulla sisustettu jokaista yksityiskohtaa myö- 28 – k at ternö ten. Se ei ole vaatimattomimmasta päästä. Jokainen neliömetri, seiniä myöten, on täynnä tauluja, kukkia, valokuvia ja muita koriste-esineitä. Jopa vessa on sisustettu viimeistä piirtoa myöten. Tunnen astuneeni toiseen, ihanan piristävien värien ja yksityiskohtien maailmaan. Saga vie meidät keittiönpöytänsä ääreen. Kaksikolla näyttää heti synkkaavan. Saga ja Annika ovat kuin kaksi innokasta kaksikymppistä interreilaajaa, jotka ovat sattumalta tavanneet kahvilassa Pariisissa. He puhuvat samaa kieltä. Kielimuureja ei ole. Naiset pistävät rinkkansa lattialle ja lepuuttavat jalkojaan. Café noirin tuoksussa he alkavat kysellä kuulumisia. Ilmassa on hyväntuulisuutta. Kiinnostusta. Kunnioitusta. Ja kysymyksiä satelee: millainen matkasi on ollut? Mitä junia ja reittejä valitsit? Mitä tuli nähtyä ja koettua? Lopuksi he miettivät, mikä matkan teossa on kaikista tärkeintä ja mitä jäi käteen. Kunnianhimoa ja määrätietoisuutta Saga kertoo tuntevansa Annikan äidin ja isän sekä yhden Annikan siskoista. ”Isähän on käynyt sinulla vuosikymmenet parturoitavana. Isä ymmärtää laadun päälle, ihan kuten minä”, nauraa Annika. Annika on nähnyt Sagan aiemmin vain kaupungilla. ”Sagasta huokuu sanoma: opi pitämään elämästäsi, työstäsi ja itsestäsi, niin huomaat kaiken helpottuvan. Olen aina pitänyt Sagaa yhtenä Uudenkaarlepyyn tyylikkäimmistä naisista. Arvostan Sagassa eniten sitä, ettei hän välitä siitä, mitä ihmiset hänestä ajattelevat. Hän on selviytyjä – pieni mutta uskomattoman vahva eikä hän anna muiden vinojen katseiden tai kommenttien vaikuttaa päätöksiinsä. Saga on tavallaan ollut salainen esikuvani”, Annika paljastaa. Itseään Annika luonnehtii sanoilla sporttinen ja vahva. Tyytyväinen ja onnellinen. Kunnianhimoinen ja määrätietoinen. Humoristinen, utelias ja suhteellisen peloton. ”Silloin tällöin olen varmaan myös aivan kamala. Joskus vähän puolihullukin”, lataa sanavalmis Annika, joka on varsinaiselta koulutukseltaan kielenkääntäjä. Tasapainon hallintaa Niin Sagalle kuin Annikallekin itsestä huolehtiminen on tärkeää. ”Toki oma ulkonäköni on minulle tärkeä. Se ei tarkoita pelkkää meikkiä, vaan se kattaa vaatteiden lisäksi ryhdin, ilmeet ja liikkeet. Töissä haluan näyttää siltä, mitä edustan. Sisäinen hyvinvointi näkyy aina ulospäin – ja toisinpäin”, Annika sanoo. Annika toimii fitness-alalla, tällä hetkellä toimitusjohtajana Pietarsaaressa Cambridge-ohjelman pääkallopaikalla. Työ keskittyy laihduttamiseen ja painonhallintaan. Työ vie hänet kotimaan matkojen lisäksi ulkomaille kuutisen kertaa vuodessa. Viimeksi Annika oli Malesiassa kertomassa Cambridge-ohjelman Suomen menestystarinaa. Mutta vielä on tavoitteita. ”Aion tehdä Cambridge-ohjelmasta tunnetun täällä Suomessa. Haluan, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa, THL:ssa, tiedetään, että työmme tuo pysyviä muutoksia ja että ohjelmaamme voi suositella merkittävänä terveyden edistäjänä. Lihavuus on epidemia, joka on pysäytettävä, ja minä tiedän, miten se tehdään. Ei valtion tulisi panostaa kalliisiin lihavuusleikkauksiin vaan ennaltaehkäisevään painonhallintaan”, terävöittää Annika. Eläkkeelle jäämisen vaikeus Työssä Annikalle tärkeintä on kehittyminen ja kehittäminen. Hän on muutoshakuinen. ”Melkein kaikkia asioita voi parantaa. Jos olisin työkonepuolella, yrittäisin varmaan kehittää äänettömiä laitteita: pölynimureita, vispilöitä ja ruohonleikkureita.” Annikan ’kymmenen käskyä’ kuuluvat: Elä omaa elämääsi ja anna muiden tehdä samoin. Kuuntele muiden mielipiteitä kiinnostuksella ja opi niistä jotain uutta. Usko on hieno asia, uskonnollisuus voi olla vaarallista. Älä tuomitse. Elämä on kuin syke: iso heilahdus ylös, toinen alas ja sen jälkeen on hieman tasaisempaa. Sitten kun viiva on suora, tiedät, mitä se tarkoittaa. Pidä nenä poissa kakkavaipasta, tiedät jo, miltä se haisee. Ja viimeisenä: aina on varaa parantaa. Sagasta voisi sanoa, että hän pääsisi sormia näpäyttämällä iltapäivälehtien lööppeihin, jos niin haluaisi. Otsikko voisi olla vaikka: Saga, 86, jää viimein eläkkeelle! 70 vuotta parturina saa riittää. ”Niin, minun piti jäädä eläkkeelle vuonna 1991, mutta se ei vaan onnistunut, koska nautin työstäni. Olen ollut terve ja viihtynyt ihmisten parissa.” Parturoiminen ja yrittäjyys olivat Sagalle elämäntapa. Ei häntä olisi saatu eläkkeelle vieläkään, mutta kiinteistö, jossa parturi toimi, myytiin. ”Katsoin silloin hetkeni tulleen. Eivät he muuten olisi saaneet minua lopettamaan. Minut olisi varmaan pitänyt kantaa ulos”, Saga nauraa. Grand Bold Lady Saga Österlund kuuluu samaan erityiseen ja harvinaiseen grand old lady -kaartiin kuin kansamme tanssittajakuuluisuus Aira Samulin. Yhteistä Samulinille ja Sagalle on se, että he ovat molemmat tehneet työtä nauttien siitä joka solullaan. Yhteistä heille on myös se, että molemmilla on ollut (on ) huomattavasti nuorempi mies. Sagan avopuoliso, Stickan, on Sagaa 22 vuotta nuorempi. ”Tapasin Stickanin, kun olin 49-vuotias leski. Hän oli silloin alle kolmekymppinen, mutta ikäisekseen paljon kypsempi. Olemme pitäneet yhtä siitä asti”, Saga kertoo. Aluksi ihmiset äimistelivät heidän suhdettaan. ”Mutta emme me välittäneet puheista, vaikkeivät ne aina tietenkään kivoilta tuntuneet. Mutta jos sanon suoraan, tämä yhtälö ei olisi voinut toimia, jos minä olisin ollut se nuorempi osapuoli!” ”En ole koskaan kuullut minusta sanottavan, että olisin vanha”, Saga sanoo. Työ ja tahto kantaa Saga syntyi ja kasvoi Vexalassa uskonnollisessa kodissa. Lapsikatraassa oli 11 lasta. Saga oli toiseksi vanhin. Rahaa ei perheellä ollut liikaa, mutta rakkautta sitäkin enemmän. Sagaa surettaa vieläkin, että k at ternö – 29 ”Nautin... Elän nyt parasta aikaani” kaksi hänen veljeään joutui lähtemään sotalapsiksi Ruotsiin. He ovat jääneet sinne asumaan. ”Se vaan oli välttämätöntä äidin työtaakan helpottamiseksi. Me sisarukset tulimme aina hyvin toimeen, sekä keskenämme että vanhempiemme kanssa. Minulla on lapsuudesta erittäin hyviä muistoja. Saimme olla mukana kaikessa ja kaikkialla.” Saga sai myös tottua työntekoon pienestä pitäen, kuten Annikakin. Kun Annikan ensimmäinen kesätyö oli minkkihäkkien kokoaminen markka per häkki, Saga lypsi lehmiä, kirnusi voita ja kutoi mattoja. Sagan ollessa 15-vuotias hän muutti Uuteenkaarlepyyhyn, jossa hän pääsi oppitytöksi serkkunsa Ruth Lärkan parturiin. Se sijaitsi Topeliuksenkatu 7:ssä siinä, missä on nykyään kirjasto. Ihanat lastenlastenlapset Vuonna 1943 parturin asiakkaat saattoivat kuulla lehmien ammuvan saksien saksatusten taustalla, sillä pihassa oli navetta. ”Olin ujo tyttö, jolla ei ollut mitään hajua siitä, mitä miesten hiustenleikkuu oli.” Rahaa ei silloin palkaksi työstä saanut. Ainoastaan ilmaisen ylöspidon ja asunnon. Saga asui serkkunsa luona. Pikkuhiljaa Saga sai oman yrityksen ja sai päättää itse kaikesta. Sagalla on yksi lapsi. ”Sain tyttäreni 21-vuotiaana avioliitostani, nyttemmin poisnukkuneen aviomieheni Pelle Österlundin kanssa. Tytön ollessa pieni parturoin kotona pari vuotta. Mutta kun ajattelen taaksepäin, tytär jäi kyllä töiltäni paitsioon”, tuumii Saga. Nyt tytär on 65-vuotias. Hän jäi eläkkeelle ennen äitiään. ”Itkin, kun sain lapsenlastenlapsia. Nyt on ihanaa viettää aikaa heidän ja tyttäreni kanssa. Otamme menetettyä aikaa takaisin!” Muutenkin Saga nauttii eläkkeellä olostaan, vaikka luuli sen aluksi koituvan tuhokseen. ”Elän nyt parasta aikaani. Panostan monipuolisempaan ruoanlaittoon ja huolehdin avomiehestäni ja tapaan ystäviä ja tuttavia.” Mieskin voi olla ”talouskone” Annikan kaksikielinen lapsuudenkoti on Uudessakaarlepyyssä. Hän ja viisi siskoaan saivat vanhemmiltaan lahjaksi vastuun kantamisen mahdollisuuden. ”Isä ja äiti luottivat meihin, ja opin myös yhtä ja toista omien kömmähdysteni kautta.” ”Vanhempani ovat todella välittäneet meistä lapsista. Minusta oli ihanaa, kun äitini oli kotona koulusta tullessani. Saman olen tarjonnut hyvin pitkään myös omil- 30 – k at ternö le lapsilleni. Yksityisyrittäjyyden suurin plussa on omasta kalenterista määräämisoikeus. Menin töihin, kun lapset menivät kouluun, ja tulin keskellä päivää kotiin tekemään läksyt heidän kanssaan.” Illalla miehen tullessa kotiin, Annika lähti uudestaan töihin, jumppia vetämään. ”Se oli ajoittain rankkaa, mutta toimi kuitenkin hyvin.” Annikalla ja aviomiehellään Simonilla on kaksi poikaa, toinen 14-vuotias ja toinen pian täysi-ikäinen. ”Aviomieheni on ollut laadukas valinta. Olemme olleet yhdessä 23 vuotta. Suhdetta pitää tietenkin hoitaa. Autopilottia käyttämällä menee varmasti metsään. Simon on myös äärettömän tärkeä mentori ja oikeasti paras kaverini”, Annika innostuu kehumaan miestään. ”Nykyään mieheni on kuin muumimamma. Oikea talousihme! Alussa panin merkille, että pyykit kuivuivat narulla väärin päin. Mutta kuka sen määrittelee, mikä on oikein tai väärin päin”, kysyy Annika. Hänen mielestään miehen tulee tehdä kotona muutakin kuin vain leikata nurmikko tai pestä auto. ”Kotitöistä pitää sopia ja ottaa niihin lapsetkin mukaan. Annikan mielestä epätasa-arvo johtuu siitä, että naiset nipottavat hiljaa itsekseen. ”Asiat pitää sanoa ääneen, jos haluaa muutosta. Miten kukaan voi tietää, että joku on tyytymätön, jos on vain hiljaa ja kärsii?” Johanna Forsman ”Simon oli hyvä valinta. Olemme eläneet yhdessä 23 vuotta. Mutta suhdetta täytyy hoitaa. Jos käyttää vain autopilottia, menee helposti metsään.” Ihmisläheinen ja rikas työ Saga yllättää, kun hän sanoo olevansa ujo. ”Pidän ihmisistä, mutta vältän ihmispaljouksia. Kun jäin eläkkeelle, minulle tuli valtava ikävä asiakkaitani. Puoli vuotta ’surin’ jokaista heitä erikseen. En saanut öisin nukuttua. Elämä oli aika tummaa. Ajattelin, että mitähän tästä tulee.” Vuosien saatossa useista asiakkaista oli tullut Sagalle läheisiä, jopa ystäviä. ”Juttelin työssäni asiakkaiden kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä. Olen saanut seurata heidän ja läheistensä elämää rippijuhlista häihin ja hautajaisiin.” Se on tehnyt elämästä antoisaa. Hänelle työ on ollut elämäntapa, jota hän on rakastanut. Jokainen päivä drop in -parturissa oli erilainen. Ajokoiran juoksugeenit Annikalla ja Sagalla on paljon yhteistä. Otetaan ensiksi aamurutiinit. Molempien aamu alkaa seitsemältä. Vaikka Annika on työmatkalla ulkomailla, hän herää aina Suomen aikaa seitsemältä. k at ternö – 31 ”Aivan kuin olisimme tunteneet toisemme jo kauan...” Johanna Forsman Saga herää aina huonolla tuulella. ”Sitten kiitän Jumalaa uudesta päivästä, juon kaksi kuppia mustaa kahvia, jumppaan ja venyttelen.” Kerran viikossa Saga ottaa vauhtia kellarissa olevalta pieneltä trampoliinilta. Mutta vasta suihkussa Saga herää. Seuraava seikka saa varmaan monet kateellisiksi: Saga pitää makeasta. Hän syö joka päivä pullan tai kaksi. Mutta sitä ei tee Annika. Hänen aamunsa alkaa tyhjällä mahalla yhdistettynä puolen tunnin juoksulenkkiin. ”Minulla on periaate, että käyn suihkussa vain, jos olen hionnut. Se on mielestäni hyvä periaate jokaiselle”, hän uskoo. Annikan aamiainen on nykyään niukempi kuin silloin kun hän ohjasi jumppia 20–35 tunnin viikkotahtiin. ”Otan puoli kupillista Cambridge-pirtelöä ja kahvin. Työmatkat kävelen, siihen kuluu 20 minuuttia suuntaansa.” Annikasta tuli Cambridge-ohjelman Suomen toimitusjohtaja vuonna 2008. Fyysinen työ vaihtui konttorityöksi. Se ei ollut helppoa. Liikkumista Annika ei ole voinut jättää. ”Olen kuin ajokoira, joka vaatii päivittäisen lenkkinsä voidakseen hyvin.” Mutta Annikan elämä ei ole enää nonstop bodycombatia. ”Nyt ohjaan jumppia enää kaksi tuntia viikossa. Muina päivinä käyn toisten vetämissä jumpissa tai kuntosalilla.” Alfa ja Omega Annika Rak ei enää ehdi olla entiseen tapaan fyysisesti aktiivinen, mutta hän aloittaa päivän aina puolen tunnin juoksulenkillä. Tyhjällä vatsalla. 32 – k at ternö Saga ja Annika nauttivat päivän pääaterian vasta illansuussa. Molempien mielestä ravinnolla on erittäin suuri merkitys terveyteen. Annika muotoilee sen näin: ravinto ja sen laatu ovat Alfa ja Omega. Sagan lautaselta löytyy yleensä kalaa ja vihanneksia. Annika popsii normaalia kotiruokaa. ”Mutta en minä isoruokainen ole. Katson myös, mitä suuhuni pistän. Syön aika vähän: 1500–1800 kcal päivässä. Viikonloppuisin vähän tuhdimmin. Silloin saatan jopa mässäilläkin”, Annika kertoo. Molemmat haluavat säilyttää kontrollin elämässään. ”En siedä kaaosta. Pidän rutiineista ja periaatteistani kiinni”, sanoo Saga. Ja Annika jatkaa: ”Minäkin tulen jämptistä kodista, jossa rutiinit olivat kurssis- Ei pidä luulla, että Saga Österlund on ripustanut sakset naulaan! Hänellä oli ikävä asiakkaita ja asiakkailla häntä. Johanna Forsman sa. Joka perjantai tampattiin matot ja siivottiin.” Foxy ladies Tässä kaksikossa on karismaa. Heidät huomataan, he erottuvat joukosta. ”En ole koskaan halunnut tuoda itseäni esiin. Minä vain rakastan vaatteita ja ulkonäölliset seikat ovat minulle tärkeitä. En välitä, mitä muut ajattelevat pukeutumisestani. Olen aina pukeutunut omalla tavallani”, sanoo Saga. Hän on ostanut vaatteensa sekä Suomesta että lukuisilta ulkomaanreissuiltaan. Annika tilaa suurimmaksi osaksi vaatteet verkosta. ”Olen sen verran harteikas, että minun on vaikea löytää sopivia vaatteita kaupoista”, hän sanoo. He ovat myös turkisten ystäviä, joita molemmat omistavat neljä kappaletta. Minkkiä, kettua ja jänistä. ”Minusta on jotenkin pöyristyttävää, jos ei Uudessakaarlepyyssä – Suomen turkismekassa – voi käyttää turkiksia. Turkis kuuluisi jokaiselle tämän kaupungin asukkaalle. Edes jonkinlaisena versiona. Vaikka sitten turkispallona pipossa”, Annika sanoo nauraen mutta tosissaan. ”Minä pidän turkiksia, koska palelen niin herkästi. En siis sen takia, että haluaisin olla hieno”, täsmentää Saga. Ei harmaita hiuksia Hiukset ovat Sagalle pääasia. ”Tulee hyvä olo, kun hiukset ovat kuosissa. Olen tottunut, että tukka on hyvin. Se on osa minua. Jotkut ovat tosin luulleet, että minulla on peruukki.” Saga käy nykyään kampaajalla enää kerran tai kaksi viikossa. Ennen eläkkeelle jääntiään hän laitatti hiuksensa joka päivä ennen töiden alkua. Hän aikoo jatkaa kampaajalla käyntiä niin kauan kuin elää. ”Se on aitoa luksusta. On ihanaa istua tuoliin, pistää silmät kiinni ja antaa kampaajan tehdä hommansa. Olla vain ja nauttia!” Vuosien varrella Sagan hiustyyli on vaihdellut afrosta lyhyeeseen. Mutta hän on aina ollut ruskeaverikkö. Vaikka Saga värjää hiuksensa mustaksi, harmaiden hiusten takia hän ei sitä tee. ”Minulla on vain ohimoilla hiukan harmaita. Ihan kuin äidillänikin oli.” Pinnan alla Perfektionismi ja nöyryys Sagan mielestä ihmisillä on paljon ulkonäköä koskevia ennakkoluuloja. ”Jotkut voivat ajatella minusta, että yritän olla jotenkin erikoinen. Jotkut hämmästyvätkin tosissaan, kun huomaavat, että olen syvästi ajatteleva ihminen”, Saga sanoo. Nainen on toiselle susi, niinhän sitä sanotaan. Naisilta on sadellut molemmille negatiivisuutta. Syitä he itse ihmettelevät. Saga on kuitenkin ilokseen huomannut, että vanhemmiten hänelle on siunaantunut enemmän naisystäviä. Saga ei osaa olla riidoissa kenenkään kanssa. ”Joskus jopa soitan ihmisille perään ja varmistan, etten vain sanonut pahasti. Tai jotain sellaista, mitä voisi käsittää väärin.” Annika tuntee olevansa itsenäinen. ”En ole koskaan mennyt virran mukana. Siksipä olen joskus tuntenut itseni ulkopuoliseksi. Minulle on myös sanottu, että moni pelkää minua, koska olen niin pitkä. Tarkempaa syytä en tiedä. Mutta se, että joku pelkää minua, loukkaa kovasti. Ei minua todellakaan tarvitse pelätä”, kertoo Annika. Positiivista palautetta Annikalle ’uskalletaan’ antaa paljolti vain jumppatuntien jälkeen. ”Silloin minulle taputetaan spontaanisti. Se tuntuu hyvältä. Joskus myös hikiset miehet innostuvat kehumaan rehkittyään Annikan tahdittamana.” Vähän aikaa Sagan ja Annikan jutustelua seuratessani huomaan, että he ovat kunnianhimoisia ja myönteisestä asenteesta virtaa saavia perfektionisteja. On heissä myös suoraselkäistä nöyryyttä. Valovoimaa. ”Kaikki lähtee itsestä. Jos et itse arvosta itseäsi, et voi odottaa kenenkään muunkaan arvostavan”, Annika sanoo. Annika sanoo saavuttaneensa asemansa työssään uteliaisuutensa ja rohkeutensa ansiosta. ”Olen hyvä suunnittelemaan ja tiedän, mitä haluan. En kuitenkaan pidä mitään itsestäänselvänä. Yritysmaailmassa ei voi ajatella olevansa kenenkään kaveri. Pää on pidettävä kylmänä.” Kumpikin sanovat olevansa onnellisia ja tyytyväisiä. ”Vaikka onhan minulla ollut murheita ja vastoinkäymisiä” Saga sanoo. Hän kärsi ensimmäinen miehensä kuoltua. Veljen ja vanhempien poismeno oli raskasta. ”Käännyn vaikeuksissa aina Jumalan puoleen. Jumala on ollut minulle lohtuna ja olen saanut paljon apua ylhäältä”. Annikalla ei ole samoja kokemuksia. ”En ole vielä joutunut kokemaan mitään todella raskasta. Otan sen vastaan, kun on sen aika”, Annika sanoo tyynesti. Saga kertoo olevansa tunneihminen. ”Ehkä vähän liikaakin. Esimerkiksi jos jollain asiakkaallani oli perheessään kuolemaa tai sairas vaimo, niin sitten ajattelin pitkään sitä ihmistä. Tällaiset asiat koskettavat minua, vaikka olen positiivinen, ja ajattelen, että kaikki järjestyy”, Saga kuvaa. Naurua ja hulluttelua Sagan haave on elää terveenä 100-vuotiaaksi. ”En halua vanhainkotiin. Menen sinne vain pakosta! Mutta vielä on monta tukkaa leikattavana.” Sillä ei pidä luulla, että Saga on ripustanut sakset naulaan! Ehei... Hän parturoi edelleen yhden tai kaksi asiakasta viikossa. ”Luottoasiakkaat hakevat minut autollaan kotiinsa. Hiukset saavat taas kyytiä. Olen mobiili-parturoija.” Parin viikon päästä ensitapaamisestaan Saga ja Annika hulluttelevat kuin vuosien takaiset ystävät kuvausstudiolla Pietarsaaressa. Annika nappaa 42-kiloisen Sagan syliin, Saga kampaa Annikan hiuksia, he poseeraavat eri venytysliikkein... Kaksikko nauttii täysillä salamavalojen välkkeestä. Kun vien Sagan takaisin Uuteenkaarlepyyhyn kuvausten jälkeen, hän miettii ääneen: ”Annikalla on erittäin paljon annettavaa. Olimme samalla aaltopituudella. Se oli niin ihmeellistä. Ihan kuin olisimme tunteneet toisemme jo pitkään.” SUSANNE STRÖMBERG k at ternö – 33 Gun-Marie Wiis On 19. elokuuta 1799 Oulussa. Paroni Silfverhjelm on päättänyt todistaa hypnotisoijan taitonsa. Joiden on vaikea pysytellä vakavina spektaakkelin alussa. Mutta pian kaksi heistä on vajonnut syvään uneen. Seuraavaksi on kauniin Albertinan vuoro, ja pian hänkin nukkuu. Erään matkailijan kokemuksia 34 – k at ternö k at ternö – 35 taan, että tälläkin suomalaispoloisella oli isä ja äiti, jotka ’valvoivat, raatoivat ja rukoilivat’ hänen edestään. Heidän hyvää tarkoittavat neuvonsa kaikuivat kuuroille korville aina siihen hirmuiseen hetkeen saakka, kunnes toteutui se Pyhän kirjan sana, joka ei viivytä palkkaansa: ”SILMÄ, JOKA HÄPÄISEE ISÄNSÄ JA KATSOO YLÖN TOTELLA ÄITIÄNSÄ, SEN KAARNEET OJAN TYKÖNÄ HAKKAAVAT ULOS JA KOTKAN POJAT SYÖVÄT...” Edward Daniel Clarke (1769–1822) oli väsymätön matkailija. Hän matkusti monet vuodet Euroopassa, Lähi-Idässä ja Aasiassa, piti tauotta päiväkirjaa ja julkaisi myöhemmin matkakertomuksensa teoksessa Travels in Various Countries of Europe, Asia and Africa (kuusi nidettä vuosina 1810–1823, joista kaksi viimeistä kertoo Skandinaviasta ja Suomesta). Kesällä 1799 hän lähtee matkalle, joka oli vievä neljä vuotta ja tuova hänet kahdesti Suomeen. Tässä Henry Meyerin muotokuva Clarkesta, jonka John Jackson on siirtänyt pistekaiverruksena kuparille 1814. Mieluummin ilman lääkäriä T uolloin 40-vuotias paroni Carl Göran Silfverhjelm tunnetaan seurapiireissä hypnotisoijana ja ’magnetisoijana’. Hän on hankkinut oppinsa muun muassa Pariisista. Tukholmassa hän perusti v. 1787 magnetismiseuran, Tukholman eksegeettisen ja filantrooppisen seuran, ja hän oli jonkin aikaa ylläpitänyt ns. bankettia, potilaiden vastaanottoa varten. Asian mielenkiintoa lisää se, että Silfverhjelm sisällyttää istuntoihinsa mielellään enonsa, kuuluisan Emanuel Swedenborgin, ajatuksia. Animaalinen magnetismi, mesmerismi, swedenborgismi eri muodoissa oli suurinta huutoa tähän aikaan, ja paroni Silfverhjelm on alan auktoriteetti. Nyt Silfverhjelm asuu siis Oulussa tultuaan v. 1794 nimitetyksi Pohjanmaan rykmentin everstiluutnantiksi. Mutta muitakin kiintoisia persoonia on läsnä. Esimerkiksi italialainen löytöretkeilijä Guiseppe Acerbi ja hänen englantilainen kollegansa Edward Daniel Clarke. Acerbi, 27, jolla on juristin tutkinto Padovan yliopistosta, on yhdessä ystävänsä Bernardo Bellottin, varakkaan pankkiirin pojan kanssa, käynyt maailman ääressä, Nordkapissa. He ovat nyt kotimatkalla yhdeksän hengen seurueena, palvelijat mukaan luettuina. He aikovat astua Oulussa laivaan, joka veisi heidät Tukholmaan. Clarke, 31, on saanut monipuolisen koulutuksen Cambridgen yliopistossa, ja hänestä oli myöhemmin tuleva siellä mineralogian professori. Mutta ennen kaikkea hän on väsymätön matkailija ja keräilijä. Tämä retki oli alkanut toukokuussa 1799 ja päättyi vasta lokakuussa 1802 Clarken vierailtua lukuisissa Euroopan ja Aasian maissa. Clarken seurana retken alkuosalla on John Marten Cripps, varakas nuorimies, joka on palkannut Clarken opettajakseen. Aluksi Clarken ja Crippsin seurana on ollut myös Thomas Malthus, maailmankuulu taloustieteilijä, jonka ajatuksista malthusilaisuutena tunnettu oppisuunta on peräisin. Malthus on kuitenkin jäänyt Tukholmaan, sillä hän on kiinnostunut Ruotsin yksityiskohtaisesta väestökirjanpidosta. Matkattuaan Pohjanlahden Ruotsin 36 – k at ternö puolta pohjoiseen Clarke ja Cripps ovat kääntyneet Enontekiössä palatakseen etelään Suomen puolta. Siinä vaiheessa Acerbi ja Clarke ovat kuulleet huhuja toistensa retkikunnista, mutta he tapaavat vasta Oulussa. Silfverhjelmin istunto Molemmat retkikunnat antavat Oululle hyvän arvosanan. Molemmat kutsutaan paroni Silfverhjelmin luo yltäkylläiselle päivälliselle. Mutta kaikista kaupungin mukavuuksista huolimatta yksi asia kiinnostaa eniten. Paroni on luvannut esittää animaalisen magnetismin taitojaan. Clarke kertoo: ”Se kutkutti niin paljon uteliaisuuttamme, ettemme voineet keskittyä muuhun. Sen vuoksi pyysimme hartaasti, että saisimme olla mukana näkemässä tämän taidon vaikutuksia käytännössä, ja myönnyimmekin kernaasti pyyntöön osallistua itsekin kokeeseen. Signor Bellotti ja Herra Cripps valittiin tehtävään ensimmäiseksi. Voimatta pysytellä vakavana kaikkien niiden metkujen ja konstien keskellä, joita tämänlaatuisiin silmänkääntötemppuihin tarvitaan, puhkesi kumpikin herroista nauruun heti kun paroni alkoi elehtiä temppuineen. Ihmeeksemme heidän naurunsa alkoi vähitellen hyytyä ja poskensa alkoivat nykiä ja vavista, kunnes molemmat vaipuivat syvään uneen. Kaunis nuori nainen, Albertina, oli myös saapuvilla ja hänet saatettiin seuraavaksi transsiin samalla tavalla. Hän vastasi sen aikana useisiin hänelle esitettyihin kysymyksiin. Sen jälkeen samanlaista farssia koetettiin pelata Acerbin ja kirjoittajan kanssa, paronin saamatta kummassakaan aikaan muuta kuin hillitöntä naurua. Acerbi, joka oli perinpohjin selvillä kaikesta siitä, mitä tässä tilaisuudessa tapahtui, sanoi näytöksen järjestelyihin pettyneenä: ’Tätä on helpompi pilkata kuin selittää.’ Todellisuudessa nuoren naisen onkin täytynyt olla osallisena metkussa. Samoin Signor Bellotti ja herra Cripps katsoivat pitkien madonlukujen väsyttämänä asiakseen torkahtaa, kun taas heidän paremmin varautuneet kumppaninsa, paronin teennäisiä ilmeitä ja asentoja inhoten, pysyivät lujana kaikkia animaalisen magnetismin vaikutuksia vastaan.” Valitettavasti Clarke ja Acerbi eivät ehdi vaihtaa matkakokemuksiaan sen lähem- Olkijoen edustalla aivan maantien vieressä Clarkea kohtasi seurueineen tämä näky. Mies oli saanut murhasta mestaustuomion. Clarken piirros. min. Acerbin on seurueineen kiiruhdettava heti istunnon jälkeen alukseen, joka veisi heidät Tukholmaan. Katternö-lehden myöhemmässä numerossa seuraamme Acerbin jälkiä hänen Suomen-vierailullaan. Mutta tässä kertomus Edward Daniel Clarken kokemuksista. Hirvittävä näky Clarke lähtee seurueineen Oulusta samaan aikaan kuin Acerbi. Tarkoituksena on yöpyä Kempeleellä, mutta majapaikan surkeuden nähtyään he jatkavat edelleen Liminkajoelle. Ehkä Oulun ylellisyys on tehnyt meistä liian nirsoja, Clarke kommentoi. Seuraavana päivänä matka jatkuu edelleen Lumijoelle ja Karirannan kautta Siikajoelle, joka ylitetään lautalla. Clarke on kiinnostunut luonnosta, ja hän panee merkille mustikoiden ja puolukoiden runsauden ja lisää kukkivan mesimarjan kokoelmiinsa. Olkijoen edustalle he kohtaavat hirvit- tävän näyn. Avoimelle raiviolle on pystytetty kolme kärrynpyörää, ja niillä makaa ruumis. He saavat kuulla ruumiin kuuluvan miehelle, joka oli humalassa katkaissut naisen kaulan kirveellä. ”Hänen päänsä oli asetettu yhdelle kärrynpyörälle, oikea käsi toiselle, ja loput ruumiista, puettuna säätynsä tapaan keltaisella liinalla vyötettyyn valkeaan paitaan, lepäsi kolmannella pyörällä.” Ruotsalaisessa kuolemantuomiossa määrätään, että oikea käsi hakataan irti ennen kaulan katkaisua, Clarke selittää. ”Pysähdyimme muutamaksi toviksi tekemään luonnosta tästä kaameasta spektaakkelista. Keskellä synkän metsän yksinäisyyttä, missä äänettömyys tuntui kuoleman hiljaisuudelta, puhutteli näky meitä todella hirveällä tavalla. Ihmisruumis asetettuna sillä tavoin lintujen ruoaksi yleisen tien varteen ei voi olla sävähdyttämättä jokaista ohikulkijaa, ja sillä on epäilemättä ihmisiin myönteinen vaikutus, vaikka rikoksen suuruus sinänsä miltei hukkuukin pelottavan rangaistuksen synnyttämään sääliin. Sano- Matka jatkuu Raaheen, josta matkustavaiset saavat varakkaan vaikutelman. Clarke käy kaupungin saksalaisen välskärin ja samalla lääkärin luona saadakseen apua kurkkutautiinsa. Kun välskäri esittelee hoitomenetelmiään, Clarke päättää maksaa hänelle säästyäkseen hoidolta. Seuraavat pysähdyspaikat ovat Karjaluoto, Invala, Heusala ja Roukala. Clarke panee merkille lukuisat koirat, joiden rotu muistuttaa sutta. Joka talossa on ainakin pari sellaista koiraa. Roukalan ja Hihnalan välillä seurue jätti Oulun läänin ja saapui Vaasan lääniin. Tiet olivat yhtä hyviä ”kuin minkä tahansa englantilaisen huvipuiston käytävät”. Koska Clarke ”ei ollut milloinkaan nähnyt mitään niin erinomaista”, hän otti talteen hiukkasen tienrakennuksessa käytettyä soraa. Maisema on upea. ”Vanhoja maaseutukirkkoja näkyy olevan joka kylässä, ja punaiseksi siveltynä ne kaikki näyttävät hyvin maalauksellisilta. Ei olisi helppoa sanoa mitä kansallista tyylisuuntaa ne edustavat, mutta Sveitsissä ja alppisolissa kirkolliset rakennukset edustavat monin paikoin samaa tyyliä. Pieni rautainen risti, pallot ja muut ornamentit katon koristeena. Tapuli on aina rakennettu erilleen varsinaisesta kirkosta. Kattoon naulatut ja maahan asti ulottuvat tikapuut kuuluvat miltei aina asiaan. Niitä ei koskaan oteta pois, jotta ne olisivat valmiina tulipalon sattuessa. Joissain taloissakin on samanlaiset tikkaat.” Sopusuhtaisia kalastajia Clarken näkemät kalansaaliit kiehtovat häntä. ”Suomalainen menossa kalaan tai tulossa sieltä kuuluu ehdottomasti hauskimpiin näkyihin. Pitkiä, komeita ja sopusuhtaisia miehiä näkee tavallisesti aamun ja illan tunteina kulkemassa paljasjaloin, tuohikonttia selässään kantaen. Näimme erään miehen poikkeavan tieltä tiheikköön selässään sellainen kantamus kalaa, että sillä olisi luullut ruokkivan puoli kylää. Yksi ainoa perhe ahmimassa tuollaisen määrän kalaa ruokapöydässään, se on kyllä merkillistä. Lappalainen voi kalaretkillään hotkia suunk at ternö – 37 ”Suomalainen menossa kalaan tai tulossa sieltä pois kuuluu haus kimpiin näkyihin... pitkiä, komeita ja sopusuhtaisia miehiä” ”Pienet kärrymme eivät olleet koskaan olleet kovemmalla koetuksella keikkuessaan ja kolistellessaan majataloon. Talot, tai ainakin suurin osa niistä, oli Ruotsin kaupungeille tyypilliseen tapaan maalattu keltamullalla.” Kirjoista kiinnostunut Clarke haeskeli niitä ahkerasti Uudenkaarlepyyn kaupoista ja apteekeista, ja hän löysikin muutaman, joita käytettiin makulatuurina rohtojen ja kynttilöiden kääreeksi. Ne olivat latinankielisiä teologisia väitöskirjoja, ”kelvottomia ansaitsemaan mitään parempaa kohtaloa”. Iloinen hautajaissaattue Kemin kirkko, Clarken piirros. Merenkurkun kartta, Clarken esittämänä. nattoman määrän kerralla ja ahmittuaan itsensä täyteen nukahtaa uneen ruokaansa sulattaakseen. Niin myös suomalaisten keskuudessa yksi ainokainen perhe voi syödä puolisen bushelia yhdella aterialla.” Clarke kuvaa Pohjanmaata koko Ruotsin valtakunnan viljavimmaksi alueeksi. ”Talonpojat ovat erinomaisen taitavia maanviljelijöitä. Heidän lopetettuaan kyntämästä ja äestämästä pellot muistuttavat hyvin hoidettua puutarhaa. Ne on jaettu sarkoihin, joissa siemen on aina kylvetty riviin. Lisäksi pellot on pidetty täysin puhtaana rikkaruohoista, ja kaikenlainen roska on muutenkin korjattu pois. Maa on usein hyvin kivistä, kuten Lontoon lähellä Surreyssäkin, mutta tuottaa runsaan sadon.” Ruis on komeinta, mitä Clarke on koskaan nähnyt, ohra sitä vastoin kehnoa. Muutama yksittäinen kaurapeltokin näkyy. Perunaa ja humalaa kasvatettiin asuinrakennusten lähistöllä. ”Humalaviljelmiä näkee hyvin yleisesti, tavallisesti neljänneseekkerin verran kussakin talossa. Perunapellot ovat kovasti yleistyneet viime aikoina ja tulevat luultavasti päivä päivältä yhä yleisemmiksi. Näimme talojen lähellä myös lanttu- ja tupakkaviljelmiä.” Clarke kertoo, että suomalaiset ottavat pellosta kaksi satoa peräkkäin ja jättävät sen sitten kesannolle. Elokuussa kylvetty ruis valmistuu seuraavaksi elokuuksi. Kylvö tapahtuu täsmälleen samalla tavalla kuin Englannissakin. mutta hyvässä kunnossa. Maisema on mäkistä, ja suuret kalliot hallitsevat koko matkaa Vitikkaan ja Kokkolaan, jota Clarke kuvaa viimeisenä merkittävämpänä kaupunkina Gävlen pohjoispuolella. ”Jotkut taloista oli maalattu punavärillä, mikä on merkille pantava seikka, sillä sivistystason vaihtelua voidaan tässä maassa mitata sen mukaan, miten maalattujen rakennusten lukumäärä milloinkin kasvaa tai pienenee. Kuten tavallista, näimme täälläkin kaksi kirkkoa, toisen porvarissäädylle ja toisen talonpojille. Kadut on vedetty suoraan kulmaan toisiinsa nähden ja ne ovat kaksikymmentä jalkaa leveät. Asukkaita on suunnilleen tuhatneljäsataa.” Satamaan pääsevät vain alukset, joiden syväys on alle 12 jalkaa, mutta pohjoisessa Kalajoen lähellä, missä myös veistetään laivoja myyntiin, on toinen lastauspaikka. ”Kävimme muutamien porvarien luona. Heidän asunnoissaan näki tässä maassa epätavallisia hienouksia, kuten seinäpapereita. Asunnot oli sisältä siististi maalattuja ja lämmitystä varten ne oli varustettu kaakeliuunein. Jotain tällaista Ruotsin pohjoisissa maakunnissa erityisesti tarvitaankin, sillä ilman tällaista verhousta seinät ovat pelkkää paljasta hirttä, joiden rakosista pilkistää kuiva sammal, joskus lutikanpesäkin. Niissä on siten aina tilaa hämähäkeille ja muille ryömijöille.” Clarke vertailee eri maiden hygieniatasoa. ”Ruotsalaisia [joka siis sisältää Suomen] ei voida yleisemmin syyttää epäsiisteydestä. Italialle ja Ranskan eteläisille provinsseille tyypillinen siivottomuus on jopa Lapissa tuntematonta. Erilainen ilmasto voi jossain määrin olla siihen selityksenä, mutta ruot- Punaiseksi maalatut talot Seurue ohitti Peitson, jonka jälkeen avautui kaunis näkymä Pohjanlahdelle ja sen metsäisille saarille. He näkevät useita vanhoja tervahautoja. Tie on mutkainen 38 – k at ternö salaisilla, kuten hollantilaisillakin, on luontainen taipumus puhtauteen, mistä hyveestä Ranskassa ja Italiassa useinkaan ei juuri välitetä.” Vaikuttavia tupakkapeltoja Kokkolan jälkeen seurue kulkee tupakkapeltojen ohitse. Ne ovat komeimpia Clarken koskaan näkemiä. Tupakan lehdet ovat kuin suurimmatkin kaalinlehdet. Etelään kuljetaan Kruunupyyn kautta. Pietarsaari sijaitsee syrjässä, eikä seurue käy siellä. Storåssa, Kruunupyyn kirkonkylässä, seurue vaihtaa hevosia. He näkevät lukuisia tervatynnyrein lastattuja kärryjä matkalla vientisatamaan. Seuraava pysähdyspaikka on Abbors Lepplaxissa; sitä kuvataan ”aitona suomalaisena maalaistalona”. Huoneet ovat suuria ja avaria ja matkustavaisten huoneet on maalattu ja tapetoitu. Talossa asuu tavattoman suuri perhe. Lapset ovat terveitä ja vankkoja. ”Matkamme kulki tuona päivänä Ruotsin vauraimman osan halki. Kaikkialla näkemämme vilkas työ ja touhu kertoi väestön ahkeruudesta. Elon korjuu, pikikeittämöt, tervarahti rannikolle, lastausvalmiit laivat ankkurissaan, saavintekijät – sellainen työntäyteinen elämä tuli vastaamme kaikkialla saadessamme näkyviin Uudenkaarlepyyn, joka näytti viehättävämmältä ja pittoreskimmalta kuin mikään muu Ruotsin tai Suomen kaupunki.” Seurue saapuu kaupunkiin tullihuoneen yläpuolelle pystytetystä riemuportista. Sen yläosaan oli kirjoitettu G III muistuttamaan kuninkaasta, jonka kunniaksi se oli pystytetty. Kadut ovat kuitenkin kapeat ja huonosti kivetyt. Seuraavana päivänä, 25. elokuuta, matkalla Uudestakaarlepyystä Munsalaan he kohtaavat hautajaissaattueen. ”Lukuunottamatta sitä, että suruväki oli iloisempaa kuin tavallisesti koko joukon kulkiessa eteenpäin sekaisin ja vailla järjestystä, näytti kaikki ulkonaisesti samanlaiselta kuin Englannissakin. Sunnuntai kun oli, näimme viitisenkymmentä perhettä samaan aikaan kieseillään kirkkoon kiiruhtamassa.” Seuraava pysähdyspaikka on Oravai- nen, jossa Clarke näkee kyytiasemalla Linnaea borealisin, siis vanamon, yhä kukassa. Kuten Ångermanlannissakin, naisilla on tapana istua hajareisin hevosen selässä ja paljastaa siten paljaat säärensä kaikkien nähtäväksi. Komossan ja Murkaisten välillä seurue joutuu ukkosmyrskyyn ja lämpömittari osoittaa 62 astetta Fahrenheitia (16,5ºC). Aluella viljellään kauraa, lanttua, pellavaa ja kaalia. He saapuvat Veikkaalaan ja tapaavat muutaman tytön matkalla kärryineen kirkosta kotiin. ”Tytöt kuuluivat kauneimpiin, mitä koskaan olimme nähneet.” Veikkaalan jälkeen päivän päätepisteenä on Vaasa. Juuri ennen itse kaupunkiin tuloa seurue näkee komean valkoisen palatsirakennuksen. Talonpojat sanovat sen olevan parlamenttitalo, joita Suomessa on kaksi. Neuvosmiehet asuvat Vaasassa tai sen ympäristössä. Vaasa on puineen ja kallioineen idyllinen kaupunki, jossa on seitsemäntoista hyvin leveää, suoraan kulmaan vedettyä katua. Kadut näyttävät autioilta, koska niillä ei liiku kukaan. ”Kaupungissa puhutaan ainoastaan ruot- sin kieltä. Emme löytäneet Vaasasta ainoatakaan, joka olisi kyennyt lukemaan edes Pater Nosterin suomeksi. Sama ruotsin voittoisuus ilmenee koko matkalla Uudestakaarlepyystä Turkuun.” Björköläisten elämää Maaherra ottaa matkaseurueen vastaan Vaasassa hyvin suopeasti ja kohteliaasti. Hän huolehtii siitä, että heille annetaan käyttöön vene Merenkurkun ylitystä varten. Seurue aloittaa merimatkan Iskmosta 30. elokuuta. Tuuli oli ensin suotuisa, mutta veneen ohitettua Björkön kaakkoisosan tuuli kääntyy ja pakottaa matkalaiset nousemaan maihin. Clarke joutuu nyt pitämään taukoa kuumeisesta matkustamisestaan ja opettelee tuntemaan Björkötä peräti kahden päivän ajan. Seurue löytää synkkien metsien halki reitin noin kolmenkymmenen, hajallaan tasangolla sijaitsevan asuintalon luo. Ajatus siitä, että maa voisi tarjota elannon, oli björköläisten mielestä niin kaukainen, että he olivat kieltäneet erästä pariinsa asettautunutta muukalaista ojittamasta maitaan. Edward Daniel Clarken Clarkes resväg matka alkaa i denna tässä berättelse kertomuksessa börjar i Uleåborg Oulusta ochja slutar päättyy i Funäsdalen. Malmageniin. k at ternö – 39 Silloin hallitus kielsi kahvin nauttimisen kaikkialla Ruotsissa... ”Heidän mielestään maan kuivattaminen ei ainoastaan koitunut vahingoksi hänen naapureilleen, vaan oli muutoinkin väärin muita kohtaan, se kun johdatti pois Taivaan lähettämän kasteen. Sellaista on björköläisten yksinkertaisuus ja turmeltumattomuus ja heidän suhtautumisensa varallisuuteen, erityisesti maaomaisuuteen.” Matkailijat kutsutaan taloon, jonka omistaja oli nuorempi kahdesta veljeksestä. ”Isän kuollessa vanhempi veljistä peri kaiken omaisuuden. Pian sen jälkeen nuorempi veli meni naimisiin, jolloin vanhempi teki hänelle seuraavanlaisen ehdotuksen: ’Veliseni’, hän sanoi, ’olet nyt naimisissa ja tulet tarvitsemaan minun omaani vaimosi ja perheesi elatukseen. Ota maat ja talo ja kaikki minkä isä jätti, minä rupean elämään poikamiehenä. Salli minun ainoastaan asua luonasi, tehdä työtä haluni mukaan ja jos tauti minut käsittää, anna minun jäädä kotiin hoitamaan lapsiasi.’ Ehdotus otettiin vastaan yhtä rehdisti kuin se oli tehtykin, ja niin nuoremmasta veljestä tuli perheen pää. Meidän tullessamme taloon hänellä oli neljätoista lasta ja iltaa myöten meidän oli ilo nähdä uhrauksensa tehnyt vanhempi veli, nyt jo vuosia nähneenä, vasta pellolta palanneena varsin ankaran päivätyön jälkeen. Hän istuskeli maassa edessään puukuppi, jossa hän pitkällä huhmarella säästeliäästi survoi tupakanlehtiä ja puuntuhkaa tehdäkseen niistä itselleen halpaa nuuskaa. Hänen veljensä pienet lapset hyppivät riemusta vanhan ilokumppaninsa ja hyväntekijänsä ympärillä ja kiskoivat tämän harmaita hapsia nähdessään hänen saapuneen taas työstään.” Clarken seurue jatkaa keskeytynyttä matkaansa 1. syyskuuta saarelaisten yhteisellä veneellä, johon he vaunuineen hädin tuskin mahtuvat mukanaan iso sika, jonka saarelaiset halusivat myydä Uumajassa. Muutaman seikkailun jälkeen vene saapuu Ruotsin puolelle. Björköläiset kertovat, että talvisin asukkaat kulkevat Merenkurkun molemmin puolin asioillaan jäiden yli reellä. Rohkea susi Uumajasta Clarke jatkaa seurueineen maantietä etelään. Gnarpissa he kääntyvät länteen ja kulkevat Bergsjön, Dellenin, Delsbon, Lassekrogin, Kårbölen ja Kolsätterin kautta Svegiin, jonne he saapuvat 13. syyskuuta. Matkatessaan Ångermanlannin poikki Clarke toteaa alueella olevan runsaasti karhuja ja susia. ”Näimme eräänä iltana vaunuistamme 40 – k at ternö niin rohkean suden, että se uskalsi kulkea tien yli mennessään metsään järveltä, jolle se oli laskeutunut juomaan. Niitä estetään käymään karjan kimppuun soittamalla jatkuvasti lurea [tarkoittaa varmaankin tuohitorvea], jollaista jokainen metsässä laiduntavan karjan mukana kulkeva neitonen pitää kädessään. Kuulimme jatkuvasti näiden trumpettien ääniä, mutta etupäässä iltaa kohden, jolloin karjaa oltiin kutsumassa kotiin.” Clarke kuvaa Svegin ympäristöä alavaksi ja jylhäksi, seurue yöpyy syrjäisessä mutta mukavassa Nilsvallenin kestikievarissa. Clarke panee merkille, että näillä seuduin syödään paljon vuohenlihaa. Maisema alkaa muistuttaa Alppeja. Seurue jatkaa matkaansa Ljusnan-joen vartta, jota Clarken mukaan pidetään yhtenä Euroopan komeimmista vesistöistä. He saapuvat Ransjöhön Glissjöbergin kautta. Kestikievari näyttää siellä kuitenkin niin kehnolta, että Clarke suostutteli naapurimökin isäntää ottamaan seurueen luokseen. ”Hänen pöytänsä äärellä nämä sanat on kirjoitettu, samalla kun hänen vanha vaimonsa kulutti aikaansa katsellen toimitusta sängyllä kirjoittajan vieressä, poltellen puolen toista tuumaa pitkää piippuaan ja sylkien tuvan lattiaa kastellen. Makuukamarin ovella oli veistopuuhissaan vanhahko mies, joka äkkiä keskeytti työnsä ruveten seuraamaan kynän nopeaa liikettä paperilla. Ollen täysin kykenemätön ymmärtämään mitä mokoma sulkakynäily merkitsi, lausui mies kirjoittajaa samalla kasvoihin tuijottaen: ’Totisesti, luulenpa teidän olevan noita!’ Kun häneltä kysyttiin, mistä hän oli tullut moiseen käsitykseen, kuului vastaus: ’Kun tulette, Herra ties mistä, puhutte käsittämätöntä kieltä ja teette noitakonsteja!’ Miesrukka oli tosissaan, ja niinpä häntä oli syy rauhoittaa. Ainakin hänet piti saada siihen luuloon, että noidan käynti merkitsi enemmän hyvää kuin pahaa. Tehokkaimmaksi apukeinoksi osoittautui kelpo tupakka, jota tungettiin hiukkasen hänen massiinsa. Täyttäen sillä piippuaan hän heitti työnsä lopulta kokonaan. Antaen siitä hiukkasen sängyllä istuneelle vanhalle naiselle hän kyykistyi alas, sytytti jaloruohonsa, ja alkoi imeä savuaan äärimmäisen ahnaasti ja tyytyväisenä.” Kuin Sveitsissä Seurue saapuu Hedeen. ”Kaikki toi täällä mieleen Sveitsin. Hirrestä tehty silta ja kirkko näyttivät siltä, kuin ne olisi rakennettu sveitsiläisen mallin mukaan, ja talonpoikaisnaisten pukukin oli täsmälleen sellainen, joita joissain Sveitsin kantoneissa näkee – valkoinen hihallinen paita, lyhyt puolihame, punaiset karstatut villasukat ja päätä myöten nutturaksi sidotut hiukset. Koska oli sapatti, näimme talonpojat täydessä puvussaan. Miehillä oli lakissaan värillisiä, alas hartioille riippuvia tupsuja.” Heden pappi sai tänä pyhänä vastaanottaa ”tavanomaisen lahjansa”, mikä tähän vuoden aikaan käsitti voita, juustoa ja muuta sellaista. ”Monet kirkossakävijät punottivat saatuaan ryypyn pappilassa”, Clarke toteaa. Pappi tarjoaa matkalaisille päivälliseksi harjusta. Clarke saa kuulla Långåsbystä, joka on varmaankin nykypäivän Långå, syrjäisestä kylästä 17 kilometrin päässä. Seurue lähtee muutamien kyläläisten mukana sinne ja löytää pienen yhteisön, joka on ”todella alkukantainen ja vuoristojen maailmaan sopiva”. ”Tuvat olivat täynnä villieläinten nahkoja. Ostimme sieltä harmaan oravan nahkoja, joista ranskalaiset käyttävät nimeä petit gris. Kylä käsitti joukon siellä täällä hajallaan sijaitsevia mökkejä, ulottuen melko laajalle vihreää turvemaata, missä ei näkynyt tietä eikä polkua. Kylän asukkaat, lukumäärältään kaikkiaan kahdeksantoista perhettä, ovat vailla vakinaista pappia tai ketään muutakaan ylimmäistä, joka häiritsisi heidän itsehallintoaan, he kun ovat kokonaan oman yksinäisyytensä herroja. Mahtavat vuoret ja pilviä hipovat metsät ympäröivät heidän hallussaan olevaa ylänköä kuin seinä. Meistä tämän eristetyn kolkan asukkaat näyttivät olevan kokonaan vailla yhteyksiä ja kauppasuhteita muun ihmiskunnan kanssa.” Clarke ja hänen seurueensa olivat nyt omasta mielestään nähneet melkein koko Ruotsin, mutta missään koko valtakunnassa he eivät olleet nähneet kerjäläistä. ”Mistään ei luultavasti löydy sen terveempää, vankempaa ja paremmin elämän tarpeilla varustettua ihmisrotua kuin Ångermanlannista ja näiltä Härjedalenin seuduilta. Aina kotoa lähtiessään, olipa matka kuinka lyhyt tahansa, ottaa talonpoika mukaansa säkillisen leipää, tynnyrin piimää, palasen kuivaa lihaa, nautaa, lammasta tai härkää, hiukan juustoa ja vakan voita, joka painaa ainakin kaksi naulaa. On hämmästyttävää nähdä millaisen määrän voita he nielevät joka aterialla.” Anders Robertsson Kahvikiellon alullepanija Seurue ohittaa Tännäsin ja Funäsdalenin ennen saapumista Norjan rajalle. Malmagenissa he ehtivät kokea vielä yhden kiehtovan tapaamisen. Clarke ja hänen ystävänsä kuuluvat nyt kymmenen hengen seurueeseen, joka on matkalla Norjan puolelle. He joutuvat yöpymään surkeassa hökkelissä, jonka katostakin puuttuu osa. Muona on melkein loppu, he ovat nälissään. Silloin paikalle saapuu vanha kalastaja tarjoamaan heille saalistaan, röaa eli rautua. Kala-ateria on herkullinen, mutta varsinaiseksi keskusteluaiheeksi nouseekin kalastaja. ”Ulkonäön perusteella emme olisi millään pystyneet arvaamaan, kuinka suuri persoonallisuus meidän edessämme tämän kalastajan hahmossa nyt seisoi. Hän esiintyi tavalliseen talonpojan asuun pukeutuneena, ja ikänsä ja harmaitten hapsiensa vuoksi hän oli arvokkaan oloinen. Kävi ilmi, että täällä Ruotsin syrjäseuduilla kohtaamassamme köyhässä kalastajassa meillä oli vikapää siihen kahvikieltoon, jossa koko valtakunta tuohon aikaan äärimmäisyydestä toiseen huojui.” Clarke kertoo tarinan näin: ”Ruotsin hallituksen tietämättä oli jo pitkään harrastettu kiellettyä kuormatrafiikkia salakuljettamalla Norjaan ruutia ja tuomalla sen maksuksi paluurahtina kahvia. Härjedalenin maaherraa ja Ljusnedalenin ruukin patruunaa pidettiin jutun päätekijöinä. Tämä samainen kalastaja, joka nyt kunnioitti meitä läsnäolollaan, kirjoitti tarkkaan ylös tynnyreiden lukumäärän, niihin tehdyt merkinnät ja tiedot niiden omistajasta. Tämän memoraaliansa miehemme ojensi kuninkaalle, joka otettuaan hänet hyvin armollisesti vastaan lupasi palkita hänet. Kolmen viikon kuluttua siitä julkaisi hallitus määräyksen, jossa monen rangaistuksen uhalla kiellettiin kahvin käyttö kaikkialla Ruotsissa. Saiko vanha kalastaja koskaan mitään palkkiota, emme tulleet tietämään. Asian yksityiskohdat tulivat meidän tietoomme muutamien sellaisten henkilöiden toimesta, jotka tunsivat hyvin hänet itsensä ja kaikki kyseiseen liiketoimintaan kuuluvat seikat. He suhtautuivat häneen tietynlaisella kunnioituksella, eivätkä osoittaneet häntä kohtaan pienimmässäkään suhteessa mitään sellaista, mikä Englannissa olisi tullut ilmiantajan osaksi. He uskoivat miehen toimineen pelkästä isänmaanrakkaudesta, mikä varmaan olikin totta. Se oli saanut hänet tekemään kahdesti tuon Funäsdalen ja taustalla Skarvarna, kaksi tunnusomaista vuorenhuippua. Alla Clarken piirros syksyltä 1799.Yllä valokuva syksyltä 2013. valtavan matkan näiltä vuorilta valtakunnan pääkaupunkiin ja astumaan viimein kuninkaallisen palatsin kamareihin, vieläpä itse hallitsijan eteen.” Tämä on Clarken viimeinen kokemus Ruotsissa. Tällä kertaa. Matka jatkuu Trondheimiin ja sieltä Kristianiaan (Osloon). Sen jälkeen taas Tukholmaan ja uudelleen Suomeen, Ahvenanmeren yli Turun kautta Pietariin. Ja sitten jälleen muualle vielä lähes kolme vuotta, kunnes Clarke lopulta palaa Englantiin. Tämä kertomus perustuu Edward Daniel Clarken kirjaan Travels in Various Countries of Europe, Asia and Africa. Part the Third. Scandinavia, painettu v. 1824. Kirjan on toimittanut ja suomentanut Jorma Ojala v. 2000 nimellä Napapiirin takaa alas Pohjanmaalle 1799, josta suorat sitaatit on lainattu. SVENOLOF KARLSSON k at ternö – 41 Wikipedia odotetaan vielä nousevan huomattavasti. Jotta saksalaiset pystyisivät selviämään energiamuutoksestaan, heidän on rakennettava 2800 km uutta kantaverkkoa ja uudistettava 4400 km vanhaa kantaverkkoa. ”Tämä ei ole hyvää kehitystä. Sähkönkuluttajat ja etenkin teollisuus tarvitsevat edullista sähköä. Muuten vaarana on, että teollisuuden pako Euroopasta jatkuu”, totesi Günther Oettinger EU-komission EUSEW-kokouksessa kesäkuussa. Uusia direktiivejä tarvitaan Selviääkö Eurooppa energiamuutoksestaan? EU-komissaari epäileväinen E Miten käy energiamuutokselle, jota EU pitää suurena tulevaisuuskysymyksenä? Nyt jopa EU:n energiakomissaari Günther Oettinger kuulostaa epäilevältä. 42 – k at ternö U:n odotetaan vuoden lopussa esittävän unionin ilmastotavoitteet vuoteen 2030 saakka. Komissio julkaisi maaliskuussa ns. vihreän kirjan ilmasto- ja energiapolitiikan raameista, ja se on nyt ollut lausuntokierroksella. Mitä on odotettavissa? Energiakomissaari Günther Oettinger kuuluu joukkoon, joka on yhä enemmän esittänyt epäilyjä EU:n ilmastopolitiikasta ja etenkin kotimaansa Saksan valtavasta energiapolitiikan muutoksesta, die Energiewende. ”Panostuksemme rahoitus on käymässä yhä epävarmemmaksi, kun muu maailma ei seuraa esimerkkiämme”, Oettinger sanoi puheessaan syyskuussa. Energiewenden tavoitteena on saada 80 % Saksan sähköenergiasta uusiutuvaksi 2050 mennessä. Samalla ydinvoimasta aiotaan luopua vuonna 2022. Nyt kun etenkin tuulivoimaloihin ja aurinkokennoihin on pa- nostettu massiivisesti, uusiutuvan energian osuus alkaa Saksalla lähestyä 30 %:a. Sähkön verotus kasvaa Saksan energiamuutos rahoitetaan erillisellä EEG-maksulla, joka peritään jokaiselta kulutetulta kilowattitunnilta (kWh). Maksun on tarkoitus kattaa Saksan valtion maksamat uusiutuvan energian tuet, syöttötariffit. Saksan sähköntuottajat saavat saman hinnan per tuotettu kWh Saksan sähköpörssin hintatasosta riippumatta. Saksa on yksi niistä EU-maista, joissa sähkönhintaa on korotettu rajusti 20-20-20-strategian käyttöönoton jälkeen. Syöttötariffit maksoivat viime vuonna 12,7 miljardia euroa. Sen seurauksena asiakkaiden sähkölaskut ovat kallistuneet rajusti viime vuosina. Uusiutuvan sähkön tuki on saksalaisten kuluttajien sähkölaskuissa tällä hetkellä yli 5 senttiä per kWh. Tämän tukiosuuden Ei kovin yksinkertaista. Monet puhuvat Saksan energiasektorin muutoksesta, mutta kaikille ei ole ehkä selvää, miten monimutkainen se on. Tässä yritys kuvata tiekarttaa. Kuvan ovat koonneet IFEU (Institut für Energie- und Umweltforschung), Heidelberg; Fraunhofer IBP (Institut für Bauphysik) ja Hochschule Regensburg. Mutta Euroopan energiaverkko vaatii vieläkin mittavampaa uudistamista, jos tavoite unionin yhteisistä energiamarkkinoista aiotaan saavuttaa. Siinä Günther Oettinger on selväsanainen. EU:hun on luotava uudet harmonisoidut puitteet energiainvestoinneille. ”Euroopan energiasektori on kovasti uudistamisen tarpeessa. Koko infrastruktuuri johtoineen, varastointilaitoksineen ja putkineen on saatava uudelle tasolle. Ja suuri osa rakennuksista on EU:ssa korjattava energiatehokkaammiksi.” Hän mainitsee investointikustannusten mittaluokaksi 100 miljardia euroa vuodessa. ”Minkään muun alan ei tarvitse suunnitella investointeja yhtä pitkäjänteisesti kuin energia-alan. Siksi markkinoilla on oltava vakaat ja selkeät säännöt, jotta ammattisijoittajat uskaltavat sijoittaa pääomia uusiin energialaitoksiin.” Sijoittajat epäröivät, koska poliittiset suhdannevaihtelut luovat epävarmuutta. ”Sijoittajat ovat tottuneita käsittelemään markkinariskejä, mutta kaihtavat byrokratiaa ja sääntöviidakkoa. Maail- Wikipedia EU on loiventamassa ilmastoon keskittymistään. Käytävillä spekuloidaan, ettei ilmastokomissaari Connie Hedegaardille nimetä seuraajaa tulevaan EU-komissioon. massa on monia muitakin sijoituskohteita, ja meidän on saatava sijoittajat vakuuttuneiksi siitä, että heidän kannattaa sijoittaa rahansa tänne, Euroopan energiahankkeisiin”, Günther Oettinger sanoo. Etua USA:lle EU:n energiamuutossuunnitelmia häiritsee vielä yksi tekijä: liuskekaasun läpimurto. Ennen Saksan vaaleja 22. syyskuuta Oettinger kehotti maanmiehiään olemaan tekemättä kategorisia päätöksiä liuskekaasun louhinnan sääntelystä. USA:ssa teollisuus on kovassa nousussa reilusti alempien kaasunhintojen ansiosta, ja ne taas ovat seurausta maan liuskekaasubuumista. USA:ssa käytetään uutta särötystekniikkaa, jossa syvällä maanpinnan alla olevia kaasutaskuja voidaan hyödyntää pumppaamalla niihin vettä ja kemikaaleja ja muodostamalla painetta. Euroopassa monet toimijat vastustavat menetelmää. Eurooppa on nykyään kaasuhuollossaan riippuvainen Venäjästä. ”Neuvon säilyttämään kaikki mahdollisuudet avoimina. Se huolettaa Putinia”, Oettinger sanoi ja viittasi niihin vallankäytön mahdollisuuksiin, joita Venäjällä kaasuvientinsä ansiosta on. JOHAN SVENLIN svenolof karlsson Mahdoton tehtävä? Kaikki 28 jäsenmaata ovat innokkaita luomaan energiasektorille omia kansallisia sääntöjään, joten EU:n energiakomissaari Günther Oettingerilla on paljon pelissä. k at ternö – 43 Lina Enlund Passiiviset asiakkaat hyppäävät helpommin toisen yhtiön kelkkaan, koska he eivät tiedä, mitä he rahallaan saavat. Mutta he ovat usein häviäjiä, Inger Roos sanoo. Suomessa lähes halvinta sähköä kastellaan 2500–5000 kilowattituntia (kWh) vuodessa kuluttavien asiakkaiden ostovoimaa – se on kerrostaloasukkaiden normaali kulutusmäärä Euroopassa – vain Norjassa ja Ranskassa sähkö on halvempaa kuin Suomessa. Sähkön nimellishinta (sis. verot) vuoden 2012 alkupuoliskolla, johon tämä EU-tilasto perustuu, oli korkein Tanskassa, Kyproksella ja Saksassa, 26–30 senttiä/kWh. Suomessa hinta oli vähän yli 15 senttiä/kWh. Ostovoimaan suhteutettuna tilanne kuitenkin muuttui taulukon osoittamalla tavalla. Vain vesivoiman ansiosta omavaraiset norjalaiset ja liki 80 % sähköstään ydinvoimasta saavat ranskalaiset ovat hintatilastossa suo- Iso-Britannia u Riippuu siitä miten laskee, mutta jos tar- malaisia parempiosaisia. Kuten toisaalla tässä lehdessä kerrotaan, Saksan sähkönhinta lienee nykyään tauluk- koakin korkeampi maan tuulivoimalle ja aurinkokennoille maksamien suunnattoman suurten tukien vuoksi. Vero yhä suurempi osa hinnasta u Energiamarkkinaviraston mukaan sähkölämmitysasiakkaiden sähkönhinta on kehittynyt Suomessa v. 1997–2012 taulukon osoittamalla tavalla, kun vuosikulutukseksi oletetaan 18000 kWh. Taulukossa näkyvät sähköntuotannon, sähkönjakelun ja veron osuudet sähkön loppuhinnasta. Kuten näkyy, tuotantokustannusten osuus hinnasta on pysynyt lähes samana Asiakkaalla oikeus oikeaan hintaan M Monista tuntuu, että he mak- savat liikaa pankkipalveluista, kännykkäliittymistä tai sähkön- kulutuksesta. Ole aktiivinen asiakas, kehottaa asiakassuhteita tutkiva Inger Roos. 44 – k at ternö ainokset kehottavat meitä kuluttajia vaihtamaan pankkia, kännykkäoperaattoria ja sähköyhtiötä saadaksemme halvimman hinnan. Kampanjoiden tukena meille soittelevat tunkeilevat puhelinmyyjät, jotka saavat asiakkaan tuntemaan itsensä tyhmäksi. Kännykkäasiakas saattoi pari vuotta sitten saada useita puheluja viikossa eri operaattoreilta. Joka ei tiennyt tekstiviestiensä senttihintaa, sai ivallisen jatkokysymyksen: ”Miksi maksat liikaa, etkö välitä raha-asioistasi?” ”Tuo on tavallinen menetelmä yritysten pyrkiessä markkinoille. He tähtäävät passiivisiin asiakkaisiin ja tekevät todellisuutta suuremmilta kuulostavia hintavertailuja”, sanoo Karlstadin yliopiston lehtori ja dosentti Inger Roos. Sama ilmiö näkyi pankkialalla viisi, kymmenen vuotta sitten, kun me passiiviset pankkiasiakkaat murehdimme, maksammeko lainoistamme liian korkeaa korkoa”, hän sanoo. Tieto on valtaa Toimittuaan vuosikausia yrittäjänä – Pietarsaaren Marketorin kauppiaana – Inger Roos panosti akateemiseen uraan, ja hän on tutkinut asiakassuhteita 1990-luvun lopulta lukien. Asiakassuhteita tarkasteltiin tutkimuksissa pitkään tyytyväisyyden ja laadun mukaan, mutta nykyään keskitytään erottamaan aktiiviset asiakkaat passiivisista. ”Aktiiviset asiakkaat tietävät, miksi he käyttävät tietyn yrityksen palveluja, he tuntevat alan hintatason ja arvostavat valitsemansa yrityksen palvelua. Passiiviset asiakkaat ajelehtivat, ja heitä nakertaa tunne, että he maksavat liikaa”, Inger Roos sanoo. Hän on viime vuosina tutkinut asiakkaiden käyttäytymistä muun muassa TeliaSoneran asiakastietojen pohjalta. Johtopäätöksenä on, että palveluyritysten näkökulmasta kannattaa yrittää tavoittaa kaikki asiakkaat, jotta he tulisivat tietoisiksi siitä, mistä palvelutasosta he maksavat. ”Tieto on ainut tapa, jolla voi estää yhtiön jatkuvaa vaihtamista. Aktiiviset asiakkaat ovat lojaaleja, koska he tietävät, mitä saavat. He ovat olleet yhteydessä yritykseen ja huomanneet pääsevänsä asiakaspalveluun sitä tarvitessaan. He saavat palvelua omalla kielellään. Ja he arvostavat toimitusvarmuutta. Passiiviset asiakkaat eivät ole ehkä koskaan soittaneet asiakaspalveluun ja olettavat sen vuoksi palvelun samanlaiseksi kaikissa yhtiöissä.” Epäreilut suulliset sopimukset Sähkömarkkinoillekin on viime vuosina saatu uusia toimijoita. Osa kosiskelee asiakkaita samoin väittein kuin mitä mobiilimarkkinoilla käytettiin. ”He yrittävät kalastaa passiivisia asiakkaita, jotka eivät osaa esittää vastaväitteitä puhelinmyyjien hintavertailuihin. Suurelta prosenttierolta kuulostava luku voi usein tarkoittaa vain paria euroa kuukaudessa. Siksi yrityksille on tärkeää, että asiakkaat esittävät aktiivisesti kysymyksiä.” Inger Roos mainitsee tapauksia, joissa asiakkaat ovat solmineet sitovat suulliset sopimukset puhelimessa, ja sitten tajuttuaan, mitä he ovat luvanneet, katuneet ja yrittäneet soittaa takaisin. Vastassa on ollut automaattinen puhelinvastaaja. Roosin mielestä tällaisia myyntimenetelmiä pitäisi säännellä ankarammin laissa. ”Huijauksen kohteeksi ovat joutuneet etenkin vanhukset, jotka eivät osaa irtisanoa sopimustaan. Kaikki yritykset eivät valitettavasti rakenna asiakassuhteita pitkäjänteiselle luottamukselle”, Inger Roos sanoo. Pitkäjänteiset suhteet Puhelinmyyjät ovat soitelleet sähköasiakkaille myös Katternö-konsernin alueella. Katternö-yhtiöt pyrkivät vastaamaan kilpailuun tiedottamalla asiakkaille toiminnastaan ja tarjoamalla vakaat ja kilpailukykyiset hinnat. Katternö-yhtiöt sijoittuvat hintavertailussa Suomen keskiarvon alapuolelle. ”Katternö-ryhmän yhtiöt ovat julkisessa omistuksessa eikä voiton maksimointi ole niiden tavoitteena. Omistajat ovat ilmoittaneet tähtäävänsä kohtuulliseen tuottoon voidakseen investoida pitkäjänteisesti uusiin energialaitoksiin ja ylläpitääkseen nykyisiä”, sanoo konsernin johtaja Stefan Storholm. (43,3 % v. 1997 ja 44,1 % v. 2012). Sähkönjakelu sitä vastoin on suhteessa selvästi edullisempaa (pudotusta 32,4 %:sta 23,6 %:iin), kun taas veron osuudessa luvut ovat lähes päinvastaiset (24,4 %:sta 32,3 %:iin). Sähköveroa nostettiin viimeksi vuodenvaihteessa, joten nyt veron osuus hinnasta lienee hiukan suurempi. Yhteiskuntavastuu on toinen tärkeä seikka. Katternö-yhtiöissä on jo geeneihin sisäänrakennettuna alueellinen näkökulma ja vahvan paikallisyhteisön edistäminen. ”Investointimme ovat myös auttaneet Suomea täyttämään Kioton sopimuksen velvoitteet ja lupaukset EU:lle. Rakentaessamme Alholmens Kraftin olimme biopolttoaineen edelläkävijä, ja tänä vuonna olemme ottaneet käyttöön kaksi uutta tuulivoimapuistoa. Kuulumme tällä hetkellä eniten tuulivoimaa Suomessa rakentaviin yhtiöihin”, sanoo Stefan Storholm. Yrityksen arvot on aktiivisille asiakkaille tärkeä osa asiakassuhdetta, Inger Roos toteaa. ”Ne juuri tietävät yhtiön omistajat ja tuntevat yhtiön yhteiskuntavastuun. Ja aktiiviset asiakkaat arvioivat yhtiön onnistumista jatkuvasti.” JOHAN SVENLIN k at ternö – 45 Lina Enlund sa mittareissa ollut”, Kristian Finell sanoo. Uusi mittaustekniikka on rakennettu niin, että se pystyy tulevaisuudessa ottamaan vastaan paikallisesti tuotettua sähköä. Se kuitenkin edellyttää mittarin vaihtoa. ”AMR-tekniikka tarjoaa myös mahdollisuuden kuormanohjauksen integrointiin. Nykyään kuormanohjausta hyödynnetään kodeissa lähinnä lämminvesivaraajan käynnistämiseen yösähköön siirryttäessä. Tulevaisuudessa tällä tekniikalla voidaan ehkä ohjata dynaamisesti kuormia, esim. lämminvesivaraajaa ja varaavaa lattialämmitystä, sähköpörssin hinnan mukaan, mutta vielä emme ole siinä”, Finell toteaa. Katternö-yhtiöiden seuraavana askeleena on EDM-järjestelmän (Energy Data Management) uudistaminen ja kehittäminen. ”Keräämme siihen kaikki kulutus-, tuotanto- ja rajamittausarvot sekä lämpötilat ja Nord Pool -sähköpörssin hinnat. Järjestelmä laskee sähkötaseemme ja toimii myös keräämämme tiedon mittaustietokantana. Saamme erittäin mielenkiintoisen kuvan kokonaistilanteesta, kun meillä on käytettävissämme kaikki mittaustiedot tunti tunnilta.” Ei enää tasauslaskuja Hanskassa. Herrfors on yhdessä Kruunupyyn ja Vetelin sähkölaitosten kanssa valinnut tanskalaisvalmistaja Kamstrupin tekniikan. ”Mittarit ovat osoittautuneet luotettaviksi, ja yhtiöt ovat saaneet synergiaetua”, Kristian Finell sanoo. Uudet sähkömittarit tikittävät hienosti AMR-uudistuksen on lain mukaan oltava valmis viimeistään joulukuussa 2013. Katternö-yhtiöissä aikataulu pitää hyvinkin. ”Lokakuussa myös Herrforsin asiakkaat pääsevät seuraamaan sähkönkulutustaan internetin kautta”, Kristian Finell lupaa. K aksi vuotta sitten Herrforsilla oli edessään suururakka: kaikkien 16 000 asiakkaan mekaanisten sähkömittareiden vaihto etäluettaviin aina Ylivieskasta Oravaisiin. Nyt enää muuta- 46 – k at ternö malla sadalla asiakkaalla on vanhantyyppinen mittari. ”Kaiken kaikkiaan vaihto on sujunut joustavasti. Alihankkijat ovat tehneet 80 % asennuksista, Herrforsin omat asentajat loput”, kertoo Herrforsin AMR-insinööri Kristian Finell. AMR on lyhenne englannista (Automatic Meter Reading, automaattinen mittarinluenta), ja se tarkoittaa, että mittari lähettää digitaalisen radiotekniikan avulla tunneittain raportin asiakkaan sähkönkulutuksesta sähköyhtiölle. Mittarin vaihto kestää yleensä 10 minuuttia. Asennukset on hoidettu kuudessa vaiheessa Herrforsin alueella. ”Tavoitteena on ollut vaihtaa 50 mittaria päivässä. Vauhti on tietenkin eri hajaasutusalueella ja taajamissa. Kesämökkialueet olemme hoitaneet kesäaikaan, jotta jokaiselle asiakkaalle ei tarvitsisi varata erikseen aikaa. Pyrimme saamaan vaihdot hoidettua sataprosenttisesti ennen joulukuuta, mutta se voi olla vaikeaa, kos- ka jotkut talonomistajat asuvat muualla ja mittarit ovat lukkojen takana.” Sähkönlaatu paranee Siirtyminen etäluettaviin mittareihin on seurausta EU:n 20/20/20-tavoitteisiin liittyvistä päätöksistä. EU-maat ovat toteuttaneet uudistuksen eri aikatauluilla. Suomen eduskunta päätti, että maan kaikki sähkömittarit on vaihdettava etäluettaviin joulukuun 2013 loppuun mennessä. Ruotsissa kiirehdittiin siirtymää ja se määrättiin jo vuodelle 2009, mutta järjestelmät joudutaan siellä nyt päivittämään, jotta raportointi saadaan tuntikohtaiseksi eikä päiväkohtaiseksi. Uusien mittareiden toisena tärkeänä tehtävänä on rekisteröidä asiakkaan saama jännite ja sähkönlaatu. ”Olemme saaneet paremmat mahdollisuudet valvoa asiakkaiden sähkönlaatua. Jos jännite on liian korkea tai matala, saamme siitä automaattisen hälytyksen. Tätä hyödyllistä toimintoa ei mekaanisis- Katternö-konsernin eri yhtiöt ovat toteuttaneet mittarinvaihdot hieman eri aikatauluilla. Pietarsaaren Energialaitos oli ensimmäisenä valmis, ja kodin sähkönkulutuksen seuraamisesta on jo muodostunut rutiini monille pietarsaarelaisasiakkaille. ”Lokakuussa myös Herrfors avaa internet-raportoinnin asiakkailleen. Monet ovat kyselleet, voivatko he heti mittarin saatuaan alkaa seurata kulutustaan internetissä, mutta olemme päättäneet avata sen mahdollisuuden kaikille asiakkaille yhtä aikaa.” Internet-raportoinnissa asiakas pääsee seuraamaan sähkönkulutustaan vuorokauden viiveellä. Asiakas kirjautuu palveluun asiakasnumerolla ja mittarin numerolla ja pääsee näkemään kotitaloutensa sähkönkulutuksen tunti tunnilta, päivä päivältä tai kuukausi kuukaudelta. Uuden järjestelmän vuoksi asiakas saa todelliseen kulutukseensa perustuvan sähkölaskun eikä arviolaskua kuten aiemmasta järjestelmästä, jossa sähköyhtiö arvioi kunkin kulutusta ja tasoitti erotuksen tietyin ajoin tasauslaskulla. ”Nyt viimeistelemme järjestelmää ja toimintoja, jotta kaikki toimisi optimaalisesti”, Kristian Finell sanoo. JOHAN SVENLIN Nord Poolin sähkövirrat u Näin sähkö virtasi Nord Poolin eri sähkö- alueiden kesken 30. syyskuuta 2013 klo 14.32. Nord Pool on pohjoismainen sähköpörssi, jonka Ruotsi ja Norja perustivat v. 1996. Myöhemmin siihen ovat liittyneet myös Tanska, Suomi ja Viro. Nord Poolissa on spotmarkkinat (mikä tarkoittaa seuraavan toimitusvuorokauden 24 tuntia), ns. Elbas-tasesähkömarkkinat (tuntikauppaa joka sovitaan viimeistään tuntia ennen toimitustuntia) ja johdannaismarkkinat (hinnanvarmistustuotteita lähimpien viikkojen, kuukausien ja vuoden toimituksiin). Kaikkea sähkökauppaa ei käydä Nord Poolin kautta, mutta sen sähkönhinnat ovat määrääviä pohjoismaisilla markkinoilla. Myös Katternö-yhtiöt myyvät ja ostavat sähköä Nord Poolissa. Nord Poolin järjestelmävastuu kuuluu Suomessa Fingridille. Tämä Fingridin kotisivujen kartta kertoo reaaliajassa sähköntoimitukset Pohjoismaiden eri sähköalueiden kesken ja kulloisenkin sähkönhinnan. Kuten näkyy, Suomessa kulutettiin 9647 megawattia (MW) sähköä, josta 2050 MW tuotiin maahan, ja spothinta oli 44,90 €/ MWh. Sähkön tuotantotapa näkyy taulukosta. Tanska sai esim. vajaan neljäsosan sähköstään tuulienergiasta, Ruotsi runsaat 1 % ja Suomi alle yhden promillen. Norja, jolla on yllin kyllin vesivoimaa, tuotti sitä enemmän kuin mitä maa sillä hetkellä kulutti. k at ternö – 47 Ken Kackur Hallituksille rautaisannos tietoa Joukko Paikallisvoiman ruotsinkielisten jäsenyhtiöiden hallitusjäseniä istui koulunpenkille 5. syyskuuta. Teemoina käsiteltiin energiatuotantoa, Eurooppa-politiikkaa ja juridisia asioita. Härjeåns Kraftin hallitus kokouksessaan Pietarsaaren Allegrossa. Vasemmalta Andreas Rasmus, Mats Falkeman, Magnus Sjöberg, Stefan Storholm, Peter Boström, Ulf Wallberg, Sten-Olov Salomonsson, Inger Lagerquist, Gunilla Zetterström Bäcke ja Göran Pålsson. Herrfors on erittäin tervetullut! ”Näemme tämän yhteistyön todella myönteisenä. Asioita on alkanut tapahtua, ja luotamme Herrforsiin pitkäjänteisenä yhteistyökumppanina”, Härjedalenin kunnanhallituksen puh.joht. Gunilla Zetterström Bäcke sanoo. H än ja Härjeåns Kraftin hallituksen muut jäsenet kokoustivat Pietarsaaressa 20. syyskuuta. Pääkysymyksenä oli kahden suuromistajan – Herrforsin ja Härjedalenin kunnan – tulevaisuuden strategiat yritykselle. Vasta käynnistynyt yhteistyö on iso asia molemmille osapuolille, ja yhteiset pyrkimykset aiotaan nyt muotoilla osakassopimukseen. Sen kulmakivenä Herrfors myy hiljattain hankkimastaan 50,5 prosentin osake-enemmistöstään osan Härjedalenin kunnalle siten, että Herrforsin omistukseen jää 48 – k at ternö 40 % ja Härjedalenin kunnalle 49,86 % osakkeista. Kaupasta on jo tehty poliittinen päätös, ja se aiotaan toteuttaa lokakuussa. Mutta mitä kehitysaskelia yhtiö sen jälkeen ottaa ja mitä uusinvestointeja on edessä, siitä vielä neuvotellaan. Gunilla Zetterström Bäcke pitää Herrforsin ajatuksia Svegiin perustettavasta uudesta lämpövoimalasta (ks. artikkeli s. 14–19) hyvin kiinnostavina, mutta hankkeesta ei ole vielä ehditty keskustella sen syvemmin. ”Meillä Härjedalenissa puhaltavat nyt positiiviset tuulet. Monien muuttotappiovuosien jälkeen väkiluku on nyt kasvussa ja uusien yritysten perustaminen on saanut vauhtia.” Hän mainitsee NyföretagarCentrumin tämän syksyn rankinglistan, jossa Härjedalen nousi viime vuoden 181. sijalta tämän vuoden viidenneksi Ruotsin kunnista. ”Lähes uskomatonta”, hän sanoo, ”Härjedalenissa perustettiin 53 uutta yritystä vuoden 2013 alkupuoliskolla, ja parasta on, että niitä perustettiin monille eri aloille. Härjedalenissa luotetaan tulevaisuuteen!” Härjedalen on todellista hajaasutusaluetta, n. 10 260 asukasta ja 11 954 km2, ja kunnalla on ollut samoja ongelmia kuin Ruotsin muissakin harvaan asutuissa kunnissa. Luonnonkauneus, virkistys- ja elämysmahdollisuudet sekä luonnonrikkaudet, esim. vesivoima, puu ja turve, ovat Härjedalenin suurimmat voimavarat. Matkailu on itsestään selvä elinkeino, energiatuotanto toinen. ”Tämän potentiaalin hyödyntäminen edellyttää kuitenkin yrittäjyyttä, ja siksi Herrfors on meille hieno mahdollisuus”, Gunilla Zetterström sanoo. ”Herrforsin investoinnit HMAB:han ovat osoittaneet uuden omistajan toimivan ammattimaisesti ja pitkäjänteisesti. Jos HMAB olisi jouduttu sulkemaan, seuraukset olisivat olleet tuhoisia. Nyt kuntaan on saatu uusia työpaikkoja, ja tulevaisuudesta käytävät keskustelut ovat todella kiintoisia!” Hallitusjäsenillä on edessään tiivis ja opettavainen päivä koulunpenkillä. Ken Kackur T ämänlaatuista koulutusta järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa, ja Paikallisvoiman toiminnanjohtaja Roald von Schoultz oli tyytyväinen. ”Energia-ala kehittyy nopeasti, poliittisesti päätetyt säännökset paisuvat koko ajan ja monia uusia asioita on noussut esiin. Hallitustehtävät ovat yhä vaativampia ja edellyttävät tietoa ja aktiivista sitoutumista”, hän sanoo. Omassa esityksessään hän kertoi, miten lainsäätäjillä on taipumuksena käsitellä koko energiakenttää samoin mittarein. Mutta alan toimijat ovat hyvinkin erilaisia niin kooltaan kuin luonteeltaan. ”Suuryhtiöiden, esim. Fortumin ja Vattenfallin, näkemys ei aina ole sama kuin pienten paikallisten yhtiöiden. Taajamissa voi olla 30 asiakasta yhdellä johto-kilometrillä, maaseudulla ehkä yksi. Edellytykset ovat täysin erilaiset.” Suunnitellut sähkön pohjois- maiset vähittäismarkkinat (katso s. 5) on hyvä esimerkki siitä, että yhteinen näkemys on todellisuudessa joskus vaikeampaa kuin pohjoismaisten virkamiesten kokouksissa ajatellaan. ”Pohjoismaiset vähittäismarkkinat ovat vaarassa luisua täysin metsään. Tanska ei osallistu, Suomi ja Norja ovat skeptisiä. Ehkä saamme pohjoismaiset markkinat, joihin vain Ruotsi osallistuu”, kuului ennuste. Brysselinkonsultit Sami Tulonen ja Jukka-Pekka Rantakokko kertoivat, miten EU ajaa energiatehokkuutta, mutta ei täysin ymmärrä maiden erilaisia lähtökohtia. He kuvasivat ’tukikilpailua’, miten Euroopan maat yrittävät luoda etua itselleen kansallisilla säännöillä, etenkin uusiutuvasta energiasta. Se on vastoin EU:n nimenomaisia integraatiotavoitteita ja yhteiseurooppalaisten sähkömarkkinoiden perustamista, jota ennustetaan vuodelle 2015, vaikka tuskin kukaan siihen uskoo. EU:ssa ajankohtaisessa ehdotuksessa biomassa luokiteltaisiin kestävyyskriteerien mukaan. Jotakuta saattaa hämmästyttää, että EU-järjestelmässä asiasta vastaava henkilö ei ole luultavasti koskaan kävellyt metsässä. Sami Tulonen kertoi yhä akuutimmasta ongelmasta: sijoittajat kaihtavat panostamista Euroopan sähköverkon vaatimaan massiiviseen laajentamiseen. Samalla energia-asioissa on tapahtumassa globaaleja muutoksia liuskekaasun, öljyhiekan, Kanadasta USA:han kulkevan kaasujohdon ym. takia. Patrick Wackström, Porvoon Energian toim.joht. kertoi energiatuotannosta ja sähkökaupasta. Katternön Andreas Rasmus käsitteli Mankala-problematiikkaa. Juristi Kjell Renlund kuvasi hallitusjäsenyyden mukanaan tuomaa laajaa juridista vastuuta. SVENOLOF KARLSSON Jyrki Tervo Gunilla Zetterström Bäcke, Härjedalenin kunnanhallituksen puheenjohtaja. SVENOLOF KARLSSON k at ternö – 49 Uutta kuvaa ilmakehän hiilidioksidihistoriasta Yli 12000 vuotta vanha vaivaiskoivun lehti – todelliselta leveydeltään vain 5 mm – on tarjonnut mielenkiintoista uutta tietoa. Lehtikuvan on ottanut Björn Eriksson, Tukholman yliopisto. u Usein sanotaan, ettei ilmakehän hiilidioksiditaso (noin 400 ppm = miljoonasosaa) ole ollut nykyisen korkuinen miljooniin vuosiin. Mutta 3/2013 Quaternary Science Reviews – lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan se ei pidä paikkansa. Viime jääkauden siirtyessä nykyiseen lämpökauteen noin 12650 vuotta sitten hiili- dioksiditaso nousi ja on voinut olla peräti 400 ppm. Tutkimus perustuu vuosituhansia sedimentin alla levänneiden lehtien ilmarakoihin. Kasvit ottavat yhteyttämistä varten hiilidioksidia ilmarakojen kautta. Mitä vähemmän hiilidioksidia, sitä enemmän ilmarakoja. Tutkimuksen on tehnyt Margret Steinthorsdottirin johtama Tukholman yliopiston tutkijaryhmä. He tutkivat Blekingessä erään umpeenkasvaneen järven pohjakerroksiin hautautuneiden vaivaiskoivulehtien ilmarakoja. ”Näimme myös, että hiilidioksiditaso saattoi vaihdella nopeasti. Taso nousi ja laski 100 ppm:n nopeudella alle 50 vuodessa”, Margret Steinthorsdottir kertoo. Hiilidioksidipitoisuus toisin sanoen nousi ilmakehässä silloin yhtä nopeasti kuin nyt 50 viime vuoden aikana. Ja vähintään yhtä mielenkiintoinen uutinen: se laski takaisin yhtä nopeasti. Kaksi aiempaa tutkimusta (2002 ja 2003) osoittivat lähes identtisen kuvion, CO2-tason nopean 100 ppm muutoksen, mutta ne jäivät vähälle huomiolle. Luultavasti koska niiden tulokset eivät täsmänneet sentyyppisiin tutkimuksiin, joissa pyritään määrittämään aiempia hiilidioksidipitoisuuksia vanhan jään ilmakuplien perusteella. ”Nykyään tiedämme jääkuplien antavan hyviä keskiarvoja pitkille aikaväleille, tuhansille tai kymmenilletuhansille vuosille, mutta ne eivät kerro nopeista vaihteluista sadan vuoden asteikolla”, Margret Steinthorsdottir sanoo. Ilmastokeskustelua seurannut ymmärtää tämän uuden tutkimuksen mullistavuuden. Yleensä väitetään, ettei hiilidioksiditaso ole ollut yhtä korkea kuin nyt miljooniin vuo- tuksia kasvillisuuteen määrittävään malliin (fertilization effect). Ero entiseen näkyy etenkin maapallon kuivilla seuduilla, jotka ovat hiilidioksidimäärän nousun ansiosta nyt merkittävästi vihreämpiä. Tutkimuk- sen mukaan puiden latvukset toimivat parhaina indikaattoreina. Hiilidioksidipitoisuuden kasvaessa yhteyttäminen vaatii vähemmän vettä, minkä ansiosta puut pystyvät muodostamaan enemmän lehtiä suhteessa vesimäärään. siin. Sen sanotaan pysyneen vakaasti noin 280 ppm:ssä, kunnes teollisuuden päästöt alkoivat nostaa sitä. ”Olosuhteet olivat jääkauden lopulla erilaiset kuin nykyään, joten emme voi noin vain verrata tilannetta omaan aikaamme. Mutta ymmärtääksemme nykyistä ilmastonmuutosta meidän on tiedettävä enemmän aiemmista ilmastonmuutoksista. Tämä tutkimus kyseenalaistaa entisajan ilmaston ’oikeaoppisen’ tulkinnan ja avaa mahdollisuuksia uusiin tulkintoihin”, Margret Steinthorsdottir tiivistää. Margret Steinthorsdottir jatkaa tutkijan uralla. Nyt syksyllä hän etsii fossiloituneita lehtiä Australian hiilikaivoksista. Pitkä ja lämmin kesä Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Maailma on entistäkin vihreämpi u Esittelimme Katternön edellisessä numerossa kartan, joka kertoi maapallon muuttuneen 6 % vihreämmäksi vuosina 1982–1999. Juuri lehden ollessa painossa julkaistiin uusi tutkimus hiilidioksidin merkityksestä kasvillisuudelle vuoteen 2010 saakka. Siinä todettiin ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvun (14 %) kaudella 1982– 2010 lisänneen kasvillisuuden määrää 11 %. Randall Donohue, CSIRO (Commonwealth Scientific and Industrial Research Organisation), Canberra, Australia johti tutkijaryhmää, jonka tulokset perustuvat nimenomaan hiilidioksidin vaiku- 50 – k at ternö Koska puut hyötyvät hiilidioksidimäärän kasvusta ruohokasveja enemmän, metsät valtaavat pitkällä aikavälillä heinikkoista maata, Randall Donohue kommentoi. Tutkimus on julkaistu Geophysical Research Letters –lehdessä. Kuva osoittaa maapallon vihreyden OrbView-2 –satelliittimittausten mukaan vuosina 1998–2010. Maa-alueiden vihreys mitattiin NDVI-indeksillä (Normalized Difference Vegetation Index), mikä rekisteröi elävän kasvillisuuden määrän. Merialueiden vaihtelevan siniset sävyt osoittavat lehtivihreän määrän. Lehtivihreää on kasviplanktonissa, joka on maapallon suurimpia happilähteitä. Kuva: NASA Earth Observatory. Elokuu u Kesä alkoi Suomessa tou- kokuussa ja jatkui syyskuulle. Touko-elokuun keskilämpötila oli heinäkuuta lukuun ottamatta pitkäaikaiskeskiarvoa korkeampi. Etenkin Lapissa oli harvinaisen lämmintä. Todella kuumia hellekausia ei kuitenkaan ollut. Ylin lämpötila mitattiin Liperissä 26. kesäkuuta, 32,4 astetta. Kylmintä oli Pyhäjärvellä 13. kesäkuuta, -2,7 astetta. Eniten hellepäiviä (25 astetta tai enemmän) oli Salossa ja Kouvolassa, nimittäin 25 päivää. Sademäärissä oli suurta vaihtelua. Alajärvellä satoi kesä-elokuussa eniten, 363 mm, ja Inarissa vähiten, 85 mm. Ukkosia oli pitkäaikaiskeskiarvoa vähemmän. Hitaasti laskeva keskilämpötilan trendi jatkui globaalissa mittakaavassa. Kaikki viisi suurta mittausinstituuttia osoittavat maapallon lämpötilan laskeneen selvästi viime viisivuotiskaudella. Vuosi 2002 on aika yhtenäisesti taitekohta, jolloin trendi kääntyi alaspäin. Elokuun 2013 tiedot mukaan lukien lämpötila ei ole noussut merkittävästi 202 kuukauteen eli lähes 17 vuoteen, näin RSS:n (yhden yllä mainituista viidestä instituutista) mukaan. Yleisesti siteerattu auktoriteetti, amerikkalaisen NOAA:n raportti vuodelta 2008, State of the Climate, pitää 15 vuoden pysähdystä takarajana, jolloin on tehtävä johtopäätös, jonka mukaan ilmastomallit perustuvat vääriin olettamuksiin. Laajasti julkaistut ennusteet pohjoisnapa-alueen jäiden sulamisesta kokonaan kesällä 2013 eivät nekään toteutuneet. Päinvastoin jääpeite oli kuluneena kesänä paljon laajempi kuin viime kesinä. Etelämantereella merenjää on koko vuoden ollut pitkäaikaiskeskiarvoa laajempi. Fyysisen maantieteen professori Ole Humlum on laatinut pallokuvat GISS:n tietojen pohjalta. Pallot osoittavat kuukauden lämpötilapoikkeaman vuosien 1998–2006 keskiarvosta. Mitä ilmastomallit sanovat ja mitä faktat osoittavat? 73 ilmastomallia Havainnot u Mitä ilmastomallit sanovat ja mitä faktat osoittavat? Tässä yhteenveto siitä, miten hyvin 73 eri ilmastomallia on onnistunut kuvaamaan tropiikin ilmakehän tapahtumia verrattuna tosiasiallisiin mitattuihin arvoihin. Juuri tässä, tropiikin troposfäärin keskikerroksessa, pitäisi olla ns. hotspot, mikäli vesihöyry tosiasiassa vahvistaisi hiilidioksidin lämmittävää vaikutusta, mihin ilmastomallit perustuvat. Ns. CMIP-protokollan (kansainvälisen ilmastomallien standardin) mukaisesti tehdyt 73 malliajoa osoit- tavat, kuten kuvasta näkyy, aivan liian korkeita arvoja verrattuna radioluotaimien ja satelliittien mittaamiin tosiasiallisiin lämpötiloihin. Yhteenvedon on laatinut satelliittimittausten kuuluisa uranuurtaja, professori John Christy. Kuviossa ilmoitetaan vain trendisuunta, jotta kuva olisi havainnollisempi. Kuten näkyy, tosiasiallinen lämpötila on noussut kaudella 1979–2012 vain runsaat 0,2 astetta, kun sen olisi mallien mukaan pitänyt nousta 0,4–1,8 astetta (keskimäärin 0,9 astetta). Sähkötuonti Suomeen u Kymmenen viime vuoden trendinä on ollut, että Suomi tuo yhä enemmän sähköä maahan. Vuonna 2012 yli 20 % Suomessa kulutetusta sähköstä oli tuontisähköä. Pieni määrä sähköä myös viedään maasta. Hinta ratkaisee, miten vienti/tuonti kulkee, mutta kannattaa kuitenkin huomata, että pullonkaulat rajoittavat sähkönjakelua. Kuten näkyy, Venäjä toimitti eniten sähköä Suomeen vuoteen 2012 saakka, jolloin päärooli siirtyi Pohjoismaille. k at ternö – 51 Jarl Ahlbeck on Åbo Akademin ympäristötekniikan dosentti. Voit esittää hänelle kysymyksiä osoitteessa www.katterno.fi Miten paksua jää oli jääkaudella? Jääpeitteen sanotaan olleen enimmillään 3 km paksuinen jääkaudella. Miten se tiedetään? Miten paljon jää painoi? Oulu Ylivieska Uumaja Katternö Vaasa Sundsvall Sveg Turku Tukholma Tältä alueemme näytti 9500 vuotta sitten. Itämeren paikalla oli sisäjärvi, jolle on sittemmin annettu nimeksi Ancylus. Kartalla ilmoitetuista paikkakunnista vain Sveg sijaitsi kuivalla maalla. Kiinteää ihmisasutusta oli jo joissain osissa aluetta. Jalle: Grönlannin mannerjää on paksuimmasta kohdastaan yli 3000 metriä (keskipaksuus n. 2100 m). Se on jäänne jääkaudelta, joten se antaa osviittaa jääpeitteen koosta myös meidän alueellamme. Maahan kohdistuvaa painetta on vaikea arvioida. Se on huomattavasti vähemmän kuin staattinen paine (3000 m vastaa 300 ilmakehää, jos kyseessä olisi vesi), mutta kuitenkin hyvin suuri. Viime mannerjään ollessa paksuimmillaan sen keskus sijaitsi Pohjanlahden länsiosassa. Maankuori painui siellä siis kaikkein eniten, yli 800 metriä luonnollista tasoaan alemmas. Maa on sen jälkeen kohonnut yli 700 metriä, joten n. 100 m on vielä jäljellä. Maankohoamisvauhti on nyt 8–9 mm vuodessa. On mielenkiintoista, että Grönlannissa oli edellisellä lämpökaudella (Eem-kaudella n. 120000–130000 vuotta sitten) paljon nykyistä vähemmän jäätä. Silloin oli lämpimämpää, pähkinäpuuta ja tammea kasvoi Oulun korkeudella ja metsiä Nordkappiin saakka. Tämän lehden nro:ssa 1/2013 professori Lennart Bengtsson mainitsi, että Grönlannin jäiden sulaminen kestäisi n. 3000 vuotta, jos ilman hiilidioksidipitoisuuden oletettaisiin nelinkertaistuvan. Missä marjoissa on eniten vitamiineja? Mitkä marjat ovat vitamiinipitoisimpia? Ja miten terveellisiä marjat ovat? Jalle: Minä en ole ravintoasiantuntija, mutta vain C-vitamiinipitoisuuksia tutkimalla saa vaillinaisen kuvan asiasta. Suomessa emme kärsi C-vitamiinin puutteesta. Jos marjojen ainut myönteinen vaikutus terveyteen (ja se on todistettu) johtuisi C-vitamiinista, paremman tehon voisi saada syömällä vahvoja C-vitamiinitabletteja. Mutta kannattaa mieluummin syödä marjoja niiden muidenkin hyödyllisten aineiden vuoksi. Tässä alla Ruotsin elintarvikeviraston marja-analyysien tuloksia. Musta- ja punaherukat sisältävät tämän mukaan ylivoimaisesti eniten C-vitamiinia, enemmän kuin tyrni, joka usein esitetään eniten Cvitamiinia sisältävänä marjana. Herukoissa on myös eniten Kvitamiinia, kun taas mansikoissa ja vadelmissa on eniten folaattia (jota kutsutaan myös foolihapoksi tai B9-vitamiiniksi). Folaatti on tärkeää kasvulle, ja sitä tarvitaan veren punasolujen muodostumiseen, solunjakautumiseen, raskaana olevien maidontuotantoon jne. Ovatko speedway-pakokaasut ympäristöystävällisiä? Speedway-liiton edustajalta kysyttiin Ruotsin TV:ssä, miksi Speedway Grand Prix 2013 ajetaan Tukholman Friends Arenassa stadionin katto suljettuna. Eikö se ole pakokaasujen takia vaarallista? Vastauksena oli, ettei vaaraa ole. Speedway-urheilussa ollaan ympäristöystävällisiä ja ajetaan metanolilla, siksi ei hiilidioksidipäästöjä synny. Mitä siitä pitää ajatella? Jalle: Vastaus osoittaa syvää tietämättömyyttä. Metanoli on selluloosan valmistuksen sivutuote, mutta sitä voidaan tehdä myös maakaasusta. Metanolin palaessa moottorissa 52 – k at ternö muodostuu hiilidioksidia ja vettä sekä epätäydellisesti palaneita orgaanisia aineita, etenkin formaldehydiä, joka on myrkyllinen kaasu ja jonka tunnistaa pistävästä hajusta. Nykyajan autoissa nämä aineet jälkipoltetaan (jälkihapetetaan) ka- talysaattorissa, mutta speedwaypyörissä ei. Lisäksi ilman typen ja hapen reaktioissa muodostuu typpioksideja korkeissa lämpötiloissa (sekundaari-NOx). Minä en oleilisi samassa hallissa, jossa metanolimoottori käy vaihtelevalla kuormalla, kuten speedway-pyörissä. Mopojen ja 2-tahtisten moottoripyörien moottoreissa (ei koske speedway-pyöriä, jotka ovat 4-tahtisia) ongelmana ovat lisäksi öljyn palamistuotteet, ns. POH (polyorganic hydrocarbons) ja PAH (polyaromatic hydrocarbons), jotka kumpikin ovat voimakkaasti syöpää aiheuttavia. Sitä vastoin hiilidioksidi ei tietenkään ole myrkky. Mehän tuotamme sitä hengittäessämme koko ajan itsekin. Timo Lahti, Juha Hautamäki, Tomi Reima ja Rene Lahtinen. Yyteri 2010. Taulukko kertoo, miten hyvin 125 grammaa marjoja vastaa aikuiselle naiselle suositeltua vitamiinien päiväsaantia. Miksi muuttolinnut lentävät aurana? Miksi muuttolinnut lentävät aurana, kun taas kilpapyöräilijät polkevat suoraan toistensa takana? Eivätkö molemmat pyri pienentämään kärjen takana tulevien tuulivastusta? Jalle: Kilpapyöräilijöidenkin pitäisi muodostaa aura, jos he haluaisivat joukkueena päästä maaliin nopeiten. Sitä vastoin yksittäisen pyöräilijän kannattaa ajaa toisen takana. Tämä liittyy virtausdynamiikkaan, jota jo fyysikko Isaac Newton kuvasi matemaattisesti liikelaeissaan. Linnut ovat kokeilleet ja tulleet samaan johtopäätöksen kirjoja lukematta. Chiaran nuottikirja Viisisataa ihmistä tungeksii tasaisena virtana Ambrasin linnan barokkisaliin Innsbrückissa. Espanjalaisen salin seiniä koristavat ruhtinaiden ja heidän sukunsa muotokuvat, katto on tammea, pitkällä seinustalla on pieni koroke ja sillä cembalo ja pari rumaa metallista nuottitelinettä. Salin rakennutti arkkiherttua Ferdinand II v. 1569. Yleisö rapistelee ja hälisee, vasemmalla kaksi tyttöä tutkii kikattaen facebookia. Sisään maleksii muusikkoja jousisoittimia kantaen, huolettomasti ryppyisissä puvuissa selät kumarassa. Konserttimestari on vanha ja harmaatukkainen, alttoviulisti poikamainen hippi, tumma tukka poninhännälle sidottuna. Cembalon soittaja, keski-ikäinen nainen, selaa hysteerisesti nuottejaan matkalla saliin. Nämäkö tyypit muka ovat kuuluisa barokkiorkesteri Concerto Italiano, jonka konserttiin jouduimme varaamaan kalliit liput peräti vuoden etukäteen? Konserttimestari antaa stemman. Matala, melkein as eikä a. Yleisö hiljenee heti. Rapina lakkaa. Facebookin selailu loppuu. Itävaltaiset osaavat toki käyttäytyä konserteissa. Sitten se alkaa. Merkintänä Grave (raskaasti), kuiskaava pianissimo, viesti muusikoilta 400 vuoden takaa, pehmeää, yliluonnollisen kaunista. Ja sitten musiikki yhtäkkiä rävähtää lentoon, forte, joka säväyttää kuin sähköisku. Vivace (eloisasti), loistavaa, kuin ilotulitus, tanssivaa, svengaavaa, uskomattoman ihanaa. Ajan ja paikan tajuni katoaa, ohjelmalehtinen putoaa lattialle ja leijun pilvissä, vaikka olen taatusti selvä ja päihteetön. Ja sitten yhtäkkiä konsertti on ohi ja odotamme bussia kaupunkiin lämpimässä elokuun illassa. Mitä ihmeen musiikkia olimme kuulemassa? No, ohjelman nimenä oli Chiaran nuottikirja. Punapartainen pappi Antonio Vivaldi loi 1600-luvulla pienen orkesterin erään orpokodin tytöistä. Se oli eräänlaista taiteellista kirkollista hyväntekeväisyyttä. Orkesteri myös esiintyi ja sai vähän palkkaakin, mutta tiukan moraalin takia soittajat esiintyivät useimmiten verhon takaa, jotta kauniit viulistitytöt eivät herättäisi syntisiä himoja miehisessä yleisössä. Vivaldi sävelsi uusia teoksia varta vasten tälle orkesterille, joka oli ilmeisesti erittäin taitava nuottien vaikeudesta päätellen. Yksi tytöistä tunnetaan nimellä Signora Chiara, ja hänen on täytynyt olla äärimmäisen lahjakas viulisti, ja Vivaldi rakasti häntä. Vivaldi sai sittemmin potkut työstään jonkin naisjutun takia, mutta kyse ei ollut Chiarasta, heidän suhteensa oli pelkästään musiikillinen. Vivaldi omisti useita sävellyksiä Signora Chiaralle, ja me kuulimme konsertissa Chiairan omassa nuottikirjassa säilynyttä musiikkia. Signora Chiarasta tuli sittemmin orkesterin Jarl Ahlbeck kapellimestari, ja hän eli 75-vuotiaaksi. Sitten ajat muuttuivat kovemmiksi, seurasi riitoja. Tyttökoti lakkautettiin. Mitä Venetsian orpotytöille sen jälkeen tapahtui, sitä ei tiedä kukaan. Vivaldin sävellykset eivät näytä nuottikirjoituksena kovin kummoisilta. Pahimmillaan ne voi höylätä läpi sormiharjoituksina. Parhaimmillaan ne ovat täynnä tunnetta, rytmiä ja tyyliä, aivan kuten Concerto Italianossa. Uskon, että Vivaldin musiikki kuulosti 1600-luvun Venetsiassa todella hyvältä, vähintään yhtä hienolta kuin Innsbrückissa vuonna 2013. k at ternö – 53 Energinen kulttuuriteko Tarkkaa työtä. Leo Saari on lomakauden jälkeen johtanut puiden raivausta Vetelin sähkölinjoilta. Riskipuut raivattu u Vetelin sähkölaitos Syysmyrskyt voivat aiheuttaa sähkökatkoja, ja Vetelissä moottorisahaa on käytetty täysillä kierroksilla raivaamassa riskipuita. ”Viime vuosien runsaat sateet ja tämän kesän aurinkoisuus ovat vauhdittaneet puiden kasvua”, sanoo Leo Saari, jolla on linjatöistä yli 45 vuoden kokemus. Hän on käyttänyt moottorisahaa ja johtanut raivaustöitä. ”Tekniikka pitää osata, kun kaadetaan 7–8-metrisiä puita linjojen lähellä. Ensin puu sahataan kahdelta vastakkaiselta suunnalta, ja sitten puu vedetään vinssillä oikeaan suuntaan maahan.” Leon ja hänen tiiminsä avuksi on vuokrattu erikoisvarusteltu traktori, joka on raivannut sähkölinjojen vesaikkoa. ”Helpossa maastossa se pystyy raivaamaan kolme kertaa tehokkaammin kuin ihminen raivaussahalla, mutta sitä ei voi käyttää tarkkaan työhön”, Leo Saari sanoo. 54 – k at ternö u Pietarsaaren Energialaitos Kaikista nähdyistä muuntamoista Västergärdanin juuri remontoitu muuntamo on kyllä viihtyisin. Ovessa on numero 6, ja ovesta voisi kuvitella astuvan ulos hyvin pitkä vanha mummo kantaen tarjottimella hyvin korkeita mehulaseja. ”Muuntamo on 1940-luvun jälkipuoliskolta, ja se oli kuudes alueellemme rakennettu muuntajaasema. Olemme kunnostaneet sen säilyttääksemme tämän aikansa viimeisen edustajan hyvässä kunnossa”, kertoo Pietarsaaren Energialaitoksen jakelupäällikkö Johan Sundholm. Energialaitoksen omat asentajat Veikko Sydänsaari, Clas Ahlvik ja Per Häggblom ovat skrapanneet ja maalanneet, vaihtaneet paneeleita, ikkunoita ja kattoa. Ulkona kulkeva suurjännitelinjakin uusittiin keväällä. Aseman sisällä muuntaja muuntaa suurjännitteen 230 voltiksi Fäbodantien asukkaiden käyttöön. Ei näy pitkää mummoa eikä kissaa... Historiallinen. Västergärdanin muuntamo erottuu Pietarsaaren Energialaitoksen alueen muista noin 250 muuntamosta. ”Yleensä vanhojen asemien tilalle tulee ns. peltikioskit, mutta tämä asema haluttiin säilyttää 1940-luvulta”, Johan Sundholm sanoo. Hakkuutähteistä energiaa Parempaa sähkönsaantia. Humlan uusi muuntaja muuntaa suurjännitteen 1000 volttiin, jolloin jännite säilyy parempana lähempänä asiakkaita. Enemmän jännitettä maaseudulle u Esse Elektro-Kraft Jännite heikkenee, mitä pidemmän matkaa sähkö joutuu kulkemaan linjoja pitkin. Esse Elektro-Kraft asentaa sen vuoksi tietyille alueille ns. välimuuntajat pystyäkseen parantamaan asiakkaille toimitettavan sähkön laatua. Uusin välimuuntaja sijaitsee Humlassa, jossa 20 kV:n muuntaja pudottaa suurjännitteen ensin 1 kV:ksi. Sen jälkeen sähkö jatkaa kauempana olevaan toiseen muuntajaan, joka muuntaa sen 230/400 voltiksi. ”Yhden kilovoltin välimuuntajat ovat osoittautuneet hyväksi ratkaisuksi maaseudulla, jossa välimatkat ovat pitkiä ja asiakkaina etupäässä pientiloja ja tavallisia kotitalouksia”, Esse Elektro-Kraftin Daniel Sulkakoski kertoo. Yhtiö hoitaa itse uusien muuntajien asennukset. ”Asiakkaat eivät huomaa muutosta muutoin kuin että sähkönlaatu on parempi ja tasaisempi”, Daniel Sulkakoski sanoo. u Herrfors Syyskuussa vietettiin harjannostajaisia uudella hakkuutähteen vastaanottoasemalla, joka on valmistumassa Vieskan Voimalla Ylivieskassa. Asemaa on tarkoitus käyttää rinnan runsaan vuosikymmenen toimineen turpeen vastaanottoaseman kanssa. ”Olemme lisänneet hakkuutähteen polttoa voimalassa viisinkertaisesti verrattuna lämmityskauteen 2010–2011. Olemme investoineet 800 000 euroa uuteen vastaanottoasemaan nostaaksemme voimalan kapasiteettia”, sanoo voimalaitospäällikkö Tommi Salo. Voimalaan syötetään uuden vastaanottokeskuksen kautta 80 000 m3 eli 700 rekkakuormallista biopolttoainetta vuodessa. Se vastaa 3 400 omakotitalon energiankulutusta. ”Biopolttoaineen osuutta ei voi nykytekniikalla nostaa tätä enempää. Puolet energiasta saadaan nyt turpeesta, joka on yhdessä hakkuutähteen kanssa paras energianlähde laitoksellemme”, Tommi Salo sanoo. Vesivoima sai valtionapua Korkealla. Jonas Rönnqvist on toiminut kokopäiväisenä asentajana Kruunupyyn Sähkölaitoksella vuodenvaihteesta lähtien, jolloin hän vaihtoi armeijan harmaat siviilivaatteisiin. ”Olin sinkosimona (panssarintorjunnassa), siis ei mitään tekemistä sähkön kanssa”, hän hymyilee Energinen asentaja pitää vaihtelusta u Uudenkaarlepyyn Voimalaitos Valtioneuvostolta saatiin loppukesästä myönteinen viesti – Uudenkaarlepyyn Voimalaitos saa suurimman mahdollisen valtionavun eli 20 % investoinneista vesivoimalan laajentamiseen. ”Se on tärkeä osa rahoitusta ja edellytys sille, että voimme viedä hanketta eteenpäin”, sanoo Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen toim. joht. Tony Eklund. Investointi koskee pienehköä, n. 2 MW rinnakkaisturbiinia, jolla täydennetään nykyistä 4,5 MW vesivoimalaa sähköntuotannon lisäämiseksi ja käyttövarmuuden parantamiseksi. Hankkeen budjetti on runsaat 4–5 miljoonaa euroa, josta arviolta puolet kuluu rakennustöihin ja toinen puoli varsinaiseen vesivoimakoneeseen ja sen tarpeelliseen automaatioon. ”Kilpailutusvaihe käynnistyy syksyllä, ja jos kaikki sujuu suunnitellusti, uusi voimala voi valmistua syksyllä 2015”, Tony Eklund sanoo. Esse Elektro-Kraft Tj Ingvar Kulla Herrfors Tj Stefan Storholm u Toimittaa sähköä Maksamaahan, Oravaisiin, alueille Pedersöressä, Teerijärvellä, Ylivieskassa ja Alavieskassa Asiakkaita: 14 000 • Vuositoimitus: 338 GWh • Vaihde: 781 5300 (Pietarsaari), (08) 411 0400(Ylivieska), 766 7242 (Kolppi), 385 0050 (Oravainen), 867 5001 (Teerijärvi) • Vikailmoitukset toimistoajan ulkopuolella: 723 4521 (Oravainen, Pedersöre, Teerijärvi), kaukolämpö: (08) 426 350 /sähkö: 044 781 5375 (Ylivieska) • Asiakaspalvelu: 781 5312 (Pietarsaari), (08) 411 0401 (Ylivieska) • www.katterno.fi Pietarsaaren Energialaitos Vt.tj. Henrik Snellman u Toimittaa sähköä Pietarsaareen, Luotoon ja Sandsundiin Pedersöressä. Asiakkaita: 15 427 • Vuositoimitus: 278 GWh Vaihde: 786 3111 • Vikailmoitukset: 723 0079 Asiakaspalvelu: 786 3448 • www.jpenergy.net Kruunupyyn Sähkölaitos www.paramotor.fi u Kruunupyyn Sähkölaitos Ylös nosturiin, kaapeli katki, alas maahan ja johdot ylös, sitten seuraavaan paikkaan. Työpöydän ääressä istuminen ei sovi Kruunupyyn Sähkölaitoksen uudelle asentajalle Jonas Rönnqvistille. ”Viihdyn kun saan tehdä monta erilaista hommaa. Viime aikoina olen ollut kentällä tarkistamassa muuntajia ja erottimia. Sitä ennen vaihdoin mittareita, mutta se työ alkaa nyt olla valmista. Lähes kaikilla on alueellamme nyt etäluettavat mittarit”, Jonas Rönnqvist sanoo tavoittaessamme hänet Bjondahlintieltä Pedersören rajalta. Vähän sääli muuten, että kaikki mittarit on vaihdettu. ”No niin kun joskus asentajalle tarjottiin pullakahvit.” Sitten hän hyppää kuorma-autoon ja lähtee seuraavalle tehtävälle. Ei kahvia näkyvissä. Polttaa haketta. Perhonjoki Oy:n voimala Vieskan Voima on lisännyt biopolttoaineen osuutta kattilassaan. u Toimittaa sähköä alueille Pedersöressä, Kortesjärvellä, Alahärmässä, Uudessakaarlepyyssä (Markby) sekä Kruunupyyssä (Jeussen). Asiakkaita: 3 700 • Vuositoimitus: 50 GWh Vaihde: 020 766 1900 Vikailmoitukset toimistoajan ulkopuolella: 766 2023 Asiakaspalvelu: 020 76 6 1912, 020 766 1911 Laskutus: 020 766 1912, Johanna Stubb www.eekab.fi Tj Glen Ahlskog u Toimittaa sähköä alueille Kruunupyyssä, Pedersöressä ja Kokkolassa Asiakkaita: 3 080 • Vuositoimitus: 40 GWh Vaihde: 824 2200 Vikailmoitukset: 824 2200 / 0400 126 005 Asiakaspalvelu: 824 2200, Å. Hagnäs, M. Käld www.kronoby.fi/elverk Uudenkaarlepyyn Voimalaitos Tj Tony Eklund u Toimittaa sähköä Uudenkaarlepyyn kaupungin alueelle • Asiakkaita: 4 900 • Vuositoimitus: 110 GWh Vaihde: 785 6111 • Vikailmoitukset: 785 6111, iltaisin 722 0050, 723 4520 Asiakaspalvelu: 785 6252, 785 6251 www.nykarlebykraftverk.fi Vetelin Sähkölaitos Tandemturbiini. Uusi voimala sijoitetaan aikoinaan tukinuittoa varten varattuun luukkuun. Tj Juha Kauppinen u Toimittaa sähköä Veteliin, lukuunottamatta Polson, Kivikankaan ja Nykäsen kyliä Asiakasmäärä: noin 2 000 • Vuositoimitus: 29,2 GWh Puhelin: 866 3600 (vaihde) Vikailmoitukset: 866 3600 Asiakaspalvelu: 866 3600, Tarja Naskali www.vetelinsahkolaitos.fi k at ternö – 55 Minä saan energiani luonnossa oleskelusta. Luonto on ollut minulle kuin toinen koti lapsesta lähtien. Isoäitini on ollut suurin innoittajani ja opettanut ja neuvonut minulle aiempien sukupolvien omaksumaa luontotietoutta. Kouluttauduin biologiksi Åbo Akademissa, mutta palasin Ähtävälle heti kun se vain oli mahdollista. Halusin osoittaa omalla esimerkilläni, että luontoyrittäjänä voi hankkia elantonsa, liikeideana luonto-osaaminen. Yrittäjyys on sujunut hyvin. Kymmenen vuoden jälkeen olen vakiinnuttanut asemani monitoimimiehenä, luonto-oppaana, selviytymiskurssien, melontaretkien, vaellusten ja luontoretkien järjestäjänä, kansalaisopiston opettajana ja konsulttina jne. Olen aina kulkenut omia teitäni, en välitä paljoakaan siitä, mitä ihmiset puhuvat. Selviän luonnossa joka säällä ja luotan pärjäämiseeni tavalla, jonka mielellään soisin myös muille. Mattias Kanckos, luontoyrittäjä Ken Kackur 56 – k at ternö
© Copyright 2024