Kuka haluaa voimalan? Voiko valita oman totuutensa?
3 • 2015 Sähköyhtiösi asiakaslehti Yhdestoista vuosikerta Voiko valita oman totuutensa? Kuka haluaa voimalan? Tanssii Madonnalle Pohjanmaa keskiajalla Esse Elektro-Kraftin, Herrforsin, Kruunupyyn Sähkölaitoksen, k at ternö – 1 Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen ja Vetelin Sähkölaitoksen asiakkaille. Kolme kysymystä Lähisähköä Sisältö Robert Seger Mikael Nybacka SONJA KURTÉN-VARTIO on työskennellyt ihmisoikeusraportoijana ja vankeinhoidon asiantuntijana kriisimaissa useita vuosia. Hän on käynyt yli 50 maassa, asunut pidempään kahdeksassa maassa ja nähnyt enemmän sotaa, kurjuutta ja pakolaisuutta kuin useimmat meistä. Hän on nyt palannut Novia ammattikorkeakoulun sosiaalipolitiikan opettajaksi. Maailma on muuttumassa nopeasti. Miten pohjalaiset ovat onnistuneet pysymään ajan hermolla muiden maiden tapahtumista? Hyvin. Yhä useammat ovat läheisissä tekemisissä muunmaalaisten ihmisten kanssa niin kotona kuin työssäänkin. Mutta ei se ole pohjalaisille mitään uutta. Niin olemme tehneet aina, käyneet kauppaa turkiksilla ja tervalla, nyt myymme osaamista ja huipputekniikkaa. Meillä on maakunnassamme erittäin hyvät mahdollisuudet löytää uusia markkinoita ja vallata uusia toimialoja. Kaksikielisyytemme ja koulutettu työvoimamme ovat suuri etu. Miten Pohjanmaan henkinen ilmasto on kehittynyt? Parempaan suuntaan. Olemme avoimempia ja suvaitsevaisempia. Kun maailma on tullut olohuoneisiimme, ymmärrämme paremmin, mitä ympärillämme tapahtuu. Pohjanmaalla ei ole yhtäkään paikkaa, jonne voisi piiloutua ja kuvitella, ettei suuri ja paha maailma meitä saavuttaisi. Mutta sama koskee myös mahdollisuuksia: niitä on nyt paljon enemmän kuin 50 vuotta sitten. Henkisessä ilmapiirissä on kuitenkin eroja. Minä, joka olen Kokkolasta ja kaksikielinen, huomasin 1980-luvulla, ettei Vaasassa saanut puhua väärää kieltä tuntemattomien kanssa. Kokkolassa sillä ei ollut väliä; pääasia oli, että ymmärsi toisiaan. Mitä elämänlaatu sinulle merkitsee? Pieniä arkisia asioita, joita olen oppinut arvostamaan. Että saa asua maassa, jossa ei ole sotaa tai välitöntä sodan uhkaa. Että on puhdasta vettä, ilmaa ja luontoa. Että saa olla yhdessä perheen kanssa ja nähdä lastenlasten kasvavan, että on vanhemmat elossa ja sisko. Että saa hakea sanomalehdet joka aamu kissan kanssa. Saa tavata hyviä ystäviä. Että saa olla terve ja elää. Ei energiaa ilman tehoa 4 Biotalouden monet muodot 5 Voiko valita oman totuutensa? 6 Ydinvoiman eri sukupolvet 12 Vihreän ideologian synkät juuret 16 Lisää svengiä, olemme Pohjanmaalla! 22 Elämä on tanssia 24 Keskiajan ihmeellinen maailma 30 Ei voimalaa minun takapihalleni! 38 Lappajärven patokapina 41 Katternön omavaraisuus uhattuna 42 Rani Plastin tositarina 44 Vähemmän juoksua, enemmän valmista 46 Ilmanaikuisia ilmastoennusteita 47 Katternö 3 • 2015 Vastaava julkaisija Stefan Storholm, Kauppiaankatu 10, 68600 Pietarsaari, puh. (06) 781 5300, fax (06) 781 5322, [email protected], www.katterno.fi Lähellä tuotetut tuotteet ovat ajan hermolla. Tämä trendi saa Katternöryhmän vilpittömän tuen. Ennätyssuuri osa Katternön sähköstä on lähituotettua, ja kaiken lisäksi myös tuotantotapojen yhdistelmä on Suomen ”vihreimpiä”. On tarpeen muistuttaa, etteivät vihreään sähköön liittyvät asiat ole niin yksinkertaisia kuin joskus esitetään. Pistorasiasta tuleva sähkö koostuu aivan samanlaisista elektroneista, yksikään elektroni ei ole toista vihreämpi. Tietyin varauksin voidaan kuitenkin puhua ”vihreästä” sähköstä. Käsitteen keksi ruotsalainen Graninge-energiayhtiö v. 1998 pyrkiessään nostamaan ympäristöprofiiliaan. ”Vihreys” menestyi niin hyvin, että se on nykyään kirjattu EU:n sähkön sisämarkkinadirektiiviin, jonka mukaan kuluttajalla on oikeus tietää, miten sähkö on tuotettu. Graninge teki samoihin aikoihin toisenkin tärkeän ympäristöinvestoinnin – se nimittäin osti osuuden Alholmens Kraftista. Rahallisen panostuksen lisäksi Graningen laaja osaaminen hyödytti Alholmens Kraftia yhtiön ensimmäisinä vuosina, kunnes Sydkraft osti Graningen energiasektorin vapauttamisen myrskyisenä aikana. Johan Svenlin, Susanne Strömberg Käännös Paula ja Erika Bertell Layout Gun-Marie Wiis, Terje Tiilikka Kansikuva Jan Sandvik Paino Forsberg 2015 Lehden aiempia numeroita on luettavissa osoitteessa www.katterno.fi 2 – k at ternö u Kerttu Pellinen, Kortesjärvi u Ahti Vähäkangas, Ylivieska Jokin uusiutuvista, mutta en tiedä, mikä niistä on paras. Aurinkopaneelit ovat hyviä, mutta niiden teho ei riitä talviaikaan. Tuulivoima on mahdollinen, mutta säälin metsän eläimiä ja lintuja, jotka joutuvat kärsimään nykyisten tuuliturbiinien aiheuttamasta melusta. Aaltovoima kuulostaa hyvältä ratkaisulta, mutta se on vielä kehitysvaiheessa. Maalämpö on paras. Aiemmin minulla oli kotona öljy- ja puulämmitys, mutta olen nyt seitsemän vuotta lämmittänyt talon maalämmöllä. Se on helppohoitoinen, halpa ja luotettava järjestelmä. Siinä ei ole haittapuolia paitsi, että joskus mietin, koska halpa energia loppuu. Meidän pitäisi äänestää sellaisia poliitikkoja, jotka eivät verota meitä hengiltä. Karolina Isaksson On tärkeää muistaa, että tuulivoiman ja aurinkokennojen vihreä sähkö on säästä riippuvaista. Ei voi luottaa siihen, että tuuli- ja aurinkosähköä on tarvittaessa saatavilla. Tämä on ohitettu vihreän sähkön sääntelyssä antamalla sähkön alkuperätakuulle vuoden voimassaoloaika.* Ruotsin energiavirastossa työskentelevä Johan Malinen kuvailee selvityskauden valintaa ”kompromissina totuuden ja hallinnollisesti mahdollisen välillä”. Hän haluaisi lyhentää alkuperätakuun voimassaoloa. Alkuperätakuu on toisin sanoen rahoitusväline, joka on irrotettu fyysisestä sähköntoimituksesta. Tuottajat voivat saada takuut äärettömälle määrälle vihreää sähköä, mutta takuu ei kuitenkaan tarkoita, että vihreää sähköä voidaan todella tuottaa, kun sitä tarvitaan. Vuositasolla laskettu sähkö ei siis riitä. Meillä on myös oltava tarpeeksi tehoa sähkön tuottamiseen joka tilanteessa. Ei auta, vaikka tankkiin kaataa lisää bensaa, jos moottori on liian tehoton viedäkseen auton mäkeä ylös. Katternö-ryhmän tavoitteena on tarjota vihreää sähköä kaikille kotita- louksille. Harvinaista kylläkin suomalaiselle energiayhtiölle, Katternöryhmä tuottaa itse suurimman osan vihreästä sähköstä. Pääosa sähköstä on lähituotettua, kutsuttakoon sitä vaikka ”REKO-sähköksi”. Meidän asiakkaamme eivät siis kuormita ympäristöä tuhansien kilometrien pituisilla johtoverkoilla ja sähköasemilla, joita tarvitaan sähköntuontiin Ruotsista, Norjasta ja Venäjältä. Katternö-ryhmän toiminnan lähtökohtana on paikallisyhteisöstä huolehtiminen, ja olemme ylpeitä ainutlaatuisen suuresta lähituotetun vihreän sähkön osuudestamme. STEFAN STORHOLM, tj Katternö Osoitteenmuutokset Siv Granqvist, puh. (06) 781 5333, [email protected] Projektipäällikkö Svenolof Karlsson, www.storkamp.com Toimittajat Svenolof Karlsson, Mikä on paras energialähde? *) Sähköntuottajat voivat hakea sähkölleen alkuperämerkintää sen pohjalta, miten sähkö valmistetaan tuotantohetkellä. Tämä alkuperäoikeus on voimassa vuoden eteenpäin sähkökaupassa, vaikka tuotettu sähkö oli jo kulutettu samalla hetkellä, kun se oli tuotettu. u Raimo Paavola, Ylivieska u Kirsti Suomela, Kortesjärvi Minulla on ollut maalämpö 3–4 vuotta, ja olen siihen hyvin tyytyväinen. Aurinkoenergiakin on hyvä, mutta maalämpö ei ole säästä riippuvainen toisin kuin muut puhtaat energiamuodot. Toki maalämmön investointikustannus oli tuntuva, mutta nyt saan puhdasta energiaa ja voin pitää sisällä kunnolla lämmön päällä myös kaikkein kylmimpänä vuodenaikana. Työ! Minulla on energiaa niin, että sitä riittää ja jää ylikin, kun olen nyt taas yhden kauden tehnyt puutarhatöitä. Lataan akkuja toukokuusta lokakuuhun, jotta selviän talven yli. Mullan kaivaminen ja kottikärryn kuljettaminen pitävät minut terveenä. Lisäksi pakastan energiaa viinimarjojen, mansikoiden ja kirsikoiden muodossa, ja jaan niitä lapsille ja lastenlapsille. k at ternö –3 Ei energiaa ilman tehoa Fennovoima Biotalouden monet muodot Lehtikuva Suomeen tuotu sähkö Suomesta viety sähkö Suomi tuo yhä suuremman osan sähköstään, viime vuonna 22 %. Voimme luottaa suuntauksen kääntyvän tosissaan vasta uusien ydinreaktoreiden käyttöönoton myötä. Yhtenä viime kesän päivänä Ruotsissa tuotettiin tuulivoimalla enemmän sähköä kuin ydinvoimalla sillä hetkellä. Suurvoitto tuulivoimalle, katsoivat uusiutuvan energian puoltajat Ruotsissa. Ja toki kesäpäivä oli historiallinen; se osoitti, että jos vain kaikki tekijät loksahtavat paikalleen, tuulivoima on erinomainen energialähde. Mutta ongelmana eivät ole tuuliset kesäpäivät, jolloin sähköä ei tarvita lämmitykseen ja osa teollisuudesta toimii lomien vuoksi säästöliekillä. Ongelmana ovat tyynet ja kylmät talvipäivät, jolloin teollisuus Katarina Koivisto on energiaan erikoistunut toimittaja Hufvudstadsbladetlehdessä. Hän on toiminut aiemmin tiedotusjohtajana Imatran Voimalla ja Fortumilla. 4 – k at ternö käy täydellä höyryllä ja kaikki tarvitsevat paljon sähköä samaan aikaan. Lisäksi ongelma on Suomessa huomattavasti suurempi kuin Ruotsissa. Ruotsi on viime vuosina ollut sähkön nettoviejä eli tuottanut huomattavasti enemmän sähköä kuin mitä maa on itse käyttänyt. Ja päinvastoin, Suomi on tuonut runsaasti sähköä; viime vuonna lähes neljänneksen koko kulutuksesta. Suurin osa tuontisähköstä oli peräisin Ruotsista. Nyt Ruotsi on vahvistanut, että ydinvoimasta todella luovutaan. Ensimmäisinä pelistä putoavat Ringhalsin kaksi vanhinta reaktoria, jotka valtion Vattenfall haluaa sulkea huolimatta vähemmistöomistajan, saksalaisen Eonin, vastalauseista. Eon puolestaan haluaa sulkea Oskarshamnin kaksi vanhinta reaktoria, mitä toinen omistaja, Fortum, vastustaa. Sekä Suomessa että Ruotsissa laajennetaan uusiutuvien energialähteiden käyttöä energiapolitiikan tavoitteiden mukaisesti. Tuulivoima vastaa noin 10 prosentista Ruotsin sähköntuotannosta mutta tuottaa sähköä epätasaisesti. Tuuli- ja aurinkovoima tarvitsevat täydennyksekseen säätövoimaa. Sen vuoksi monet energia-asiantuntijat kaipaavat nyt keskustelua Fennovoiman ydinvoimalan rakennustyöt ovat käynnissä Hanhikivellä. tuotantokapasiteetista, jota voidaan säätää tarpeen mukaan – ei asennetusta tehosta, joka toimii vain joskus. Kun Ruotsin ydinreaktorit suljetaan (Ringhalsin reaktoreiden odotetaan säilyvän tuotannossa enintään vuoteen 2020), se tapahtuu suunnilleen samoihin aikoihin, jolloin Olkiluodon kolmas reaktori otetaan nykyisten suunnitelmien mukaan kaupalliseen käyttöön. Ringhalsin sulkeminen merkitsee 1750 megawatin häviämistä Pohjoismaiden sähkömarkkinoilta. Olkiluodon kolmas reaktori tuottaa 1600 megawattia juuri sitä perusvoimaa, jota tarvitaan, jotta uusiutuvien kehitys voisi jatkua. Tuotantokapasiteetin siirtyminen Ruotsista Suomeen tarkoittaa pitkällä aikavälillä maiden sähkön hintaerojen tasoittumista. Ruotsi on esimerkiksi tänä vuonna pystynyt tuottamaan runsaasti sähköä halvalla vesivoimalla, koska säännöstelyaltaat ovat olleet täynnä. Tuulivoimankin tuotantoluvut ovat tähän mennessä olleet hyviä tänä vuonna. Samaan aikaan Ruotsin oma sähkönkulutus on supistunut. Siksi Suomen runsas sähköntuonti Ruotsista tuskin kummastuttaa ketään. Koska maiden välinen siirtokapasiteetti on rajallinen, sähkö on kuitenkin ollut täällä huomattavasti kalliimpaa kuin läntisessä naapurissamme. Olisimme toisin sanoen tuoneet mielellämme lisääkin sähköä, jos vain olisimme voineet. Kun sekä Olkiluoto 3 ja Fennovoiman suunnittelema reaktori ovat käytössä, tilanne on toinen. Pystymme silloin tuottamaan Suomessa suuremman osan tarvitsemastamme sähköstä samalla, kun Ruotsin vientimahdollisuudet määräytyvät pitkälti siitä, miten tuulista on. Kysyntä ja tarjonta määräävät sähkön hinnan, mutta riippumatta siitä, millainen hintataso on vuonna 2020, Suomen ja Ruotsin hintaero supistuu. Uusiutuvia energialähteitä tarvitaan, ja niitä tulee kehittää, siitä useimmat ovat varmasti yhtä mieltä. Jos haluamme saavuttaa ilmastotavoitteet, meidän on esimerkiksi vähennettävä rajusti hiilen käyttöä. Biopolttoaineet tarjoavat hyvän vaihtoehdon, tuulivoima toisen. Mutta yhä edelleen tarvitaan myös laajamittaista perustuotantoa takaamaan, että tarvittavaa sähköä on aina käytettävissä, ja myös koska sähköverkko vaatii tasaisen kuormituksen. Siksi meidän on keskusteltava myös tehosta, ei vain sähköntuotannosta. KATARINA KOIVISTO Polttoainetta elintarvikkeista – hyvä idea? Ympäristöjärjestöjen mielipiteet käyvät ristiin. Biotalous on viime aikoina noussut tärkeäksi teemaksi niin eurooppalaisessa kuin kotimaisessakin politiikassa. Suomi ja Eurooppa kaipaavat kipeästi talouskasvua ja työpaikkoja, maailmamme puolestaan kestävän kehityksen varaan rakennettua kehitystä. Biotalous voidaan määritellä tarkoittamaan uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä ravinnon, energian, tuotteiden ja palveluiden tuottamisessa. Energia-alalla toimivien täytyy olla tarkkoina siinä, sisältyykö bioenergia keskustelukumppanin mielestä biotalouteen, EU:ssa näin ei usein ole. Kiinnostavaa on, että biotalouden voi lisäksi jakaa vihreään, keltaiseen ja siniseen viitaten metsiin, maatalouteen ja meriin, tai biomassaan ja elävän luonnon mahdollistaviin luontoon perustuviin ratkaisuihin. Kemianteollisuus puhuu myös punaisesta biotaloudesta, entsyymit ja muut suuriin mittakaavoihin tuotavat prosessit, esimerkiksi jätteiden tehokäyttö, ovat heidän mielestään osa biotaloutta. Mahdollisuudet talouskasvuun ja uusiin työpaikkoihin kumpuavat biotalouteen siirtymisen vaatimista uusista innovaatioista, tekniikasta sekä ajattelutavasta. Jo nykyisellään biotalouden katsotaan työllistävän Euroopassa jopa 25 miljoonaa ihmistä. Innovaatioille on löydettävissä maailmalta rajattomat markkinat. Jatkuva väestönkasvu ja elintason nousu kasvattavat kestävien ratkaisujen markkinoita kehittyvissä maissa entisestään. Liian hyvää ja helppoa ollakseen totta? Kyllä, sillä itsestään selvää biotalouden edistyminen ei ole. Ajattelu- ja kulutustapojen tai teollisuuden muuttaminen ei ole kuitenkaan helppoa. Me Pohjoismaissa olemme jo pitkään kehittäneet ja toteuttaneet kestävää metsätaloutta. Meiltä löytyy näyttöjä biotuotteiksi sekä resursseja raaka-aineeksi. Juuri raaka-aine onkin biotalouden akilleenkantapää. Siihen tähtäävät metsien suojelijat, ilmastonmuutosaktivistit ja sellaiset toimijat, joiden kotimaissa metsät on jo ha- kattu, tai vaikkapa suurkaupungeista käsin luontoa katselevat. Euroopan unionissa biotaloutta enemmän pinnalla on tällä hetkellä kiertotalous, jonka tarkoituksena on määrittää materiaali- ja resurssitehokkuutta ja olla jatkona jätedirektiiveille. Moni onkin innostunut biotaloudesta ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen pohjautuvista ratkaisuista välineenä älykkääseen ja kestävään kasvuun. Löytyy kuitenkin myös joukko, joka näkee huonona kaiken sellaisen toiminnan, jossa luontoa käytetään ihmisen resurssina – kestävästi tai ei. Parlamentin biotaloustyöryhmän puheenjohtajana toimiessani on ollut positiivista huomata, että biotalous kerää kiinnostusta laajalti eri alojen osaajilta ja toimijoilta, mutta pääpainoalueeksi en uskalla biotaloutta nostaa. Tulevaisuusarviossa teknologian kehittyminen tehostaa niin energian kuin materiaalien käytön tehokkuutta. Silti muistutan jatkuvasti raaka-aineista: biomassoja syntyy jatkuvasti lisää ja siksi niillä tulee olla osansa myös kestävissä tulevaisuusnäkymissä! Syksyn aikana järjestän parlamentissa tilaisuuksia biotalouden merkityksestä ilmastopolitiikassa Pariisin ilmastoneuvotteluiden osalta ja biopohjaisten tuotteiden merkityksestä kiertotaloudessa. Pohjoismaiden mahdollisuudet luoda kasvua biotaloudesta ovat erinomaiset. Meillä on paljon teknistä osaamista, vahva teollinen pohja sekä ennen kaikkea resursseja ja luonnonvaroja omasta takaa. Metsien ja puun rooli biotaloudessa on ilmiselvä ja keskeinen. Suomalaisena olen saanut hyvinkin konkreettisesti huomata, kuinka suuri meidän kilpailuetumme Euroopan sisällä tässä onkaan. Puunjalostus ja sen laajat sivutuotteet, bioenergia myös uusissa biodieseleissä, kemianosaaminen ja puurakentaminen ovat vain muutamia suomalaisia vahvuuksia biotalouden saralla. Nyt olisikin ensiarvoisen tärkeää muuttaa hyviä aikomuksia aidoksi toiminnaksi niin EU:ssa kuin jäsenvaltioissakin ja nostaa uusiutuvien biopohjaisten tuotteiden arvostusta ja nähdä biotalous vahvemmin osana tulevaa kestävää kehitystä. MIAPETRA KUMPULA-NATRI Vaasalainen Miapetra Kumpula-Natri on sosiaalidemokraattien europarlamenttiedustaja. Hän on koulutukseltaan insinööri ja toimi kansanedustajana vuosina 2003–2014. k at ternö –5 Robert Seger Voiko valita oman totuutensa? Onko informaatiotulva musertanut tiedonhalun? Mitä kriittiselle ajattelulle on tapahtunut? Onko totuus pelkkä mielipide, jota voi tarvittaessa vaihtaa? Miten voi olla, että laaja poliittinen liike voi perustua näkymättömän pelkoon? Filosofi Hans Rosing ja toimittaja Matti Virtanen tarttuivat näihin kysymyksiin kauniina kesäpäivänä Turunmaalla. 6 – k at ternö k at ternö –7 ”Monet kyllä lukevat vaikkapa Euroviisuista. Mutta eivät tiedä miten eduskunta toimii.” Robert Seger 8 – k at ternö O n aurinkoinen elokuun päivä kauniilla, kukkia tulvillaan kasvavalla rantatontilla; kuin koko maailman monimuotoisuus olisi kertynyt juuri tänne. Hans Rosing ja Matti Virtanen keskustelevat tieteestä, politiikasta ja journalistiikasta sekä niiden harjoittamisesta, Katternö-lehden toimittaja ja pieni, punertava rupikonna kiinnostuneina kuulijoinaan. Molemmat keskustelijat ovat tunnustettuja tieteentekijöitä ja laaja-alaisia ajattelijoita. Kaksi ansioitunutta veteraania – ei vain totuuden etsimisessä ja kuvaamisessa – vaan myös niissä loogisissa ja tiedollisissa perusteissa, jotka tekevät totuudesta totta. Hans Rosing opetti filosofiaa 37 vuotta Åbo Akademissa, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 2007. Hän kirjoitti 1970-luvun lopulla tieteen loogisista perusteista kirjan, joka säilyi Åbo Akademin opiskelijoiden pakollisena lukemistona hyvän matkaa 2000-luvulle saakka. Toimittaja Matti Virtanen on aina hakeutunut vaativien kysymysten pariin ja saanut 30 vuoden ajan oppia tutkivaa journalismia keskeisissä tehtävissä Helsingin Sanomissa ja Ylellä, mm. MOT-ohjelman pelättynä tutkivana journalistina. Nykyään hän työskentelee Talouselämälehden toimittajana tehtävänään Suomen politiikan analysointi. Hans Rosingia ja Matti Virtasta yhdistää se, että he 1980- ja 1990-luvuilla kuvasivat paranormaalien ilmiöiden ja ufojen kaltaisia asioita kriittisestä näkökulmasta sekä lehtiartikkeleissa että kirjoissa. Mikä on muuttunut 20–30 viime vuoden kuluessa? H: Valtava tietotulva, jonka myötä ihmiset ovat alkaneet, tietoisesti tai tiedostamattaan, hakea vain sellaista tietoa, josta he pitävät, ja välttää muuta tietoa. Tilanne on uusi verrattuna siihen, että lukee lehtiä, joihin toimittajat ovat jo valinneet tietyn tiedon ja joissa tietynlaisia ajattelutapoja juurrutetaan lukijaan. Verkosta löytää mitä tahansa, mutta miten käy kriittisen ajattelun? M: Kaikesta huolimatta nykyään suhtaudutaan paranormaaleihin ilmiöihin epäilevämmin. Vaikka ihmisillä on nykyäänkin äärikäsityksiä, ne liittyvät enemmän esim. politiikkaan ja pseudohistoriaan, kukaan ei enää kiihkoile ufoista. Vahvana trendinä kulkee vakiintuneiden yhteiskuntateorioiden ja kokonaisten tieteenhaarojen, esim. kansantalouden ja sosiologian, kyseenalaistaminen. Haastattelin kerran saksalaista tilastotieteilijää Walter Krämeriä, jonka mielestä sosiologia oli paitsi turhaa myös suorastaan vaarallista. H: Lääketieteestäkin on vallalla sama käsitys. Ihmiset kyseenalaistavat rokottamista ja etsivät vaihtoehtoisia hoitomuotoja, se on lisääntynyt huomattavasti. M: Tieteenhistoriasta oppii, että konsensus on vaarallista – ”enemmistö ajattelee niin, sen täytyy siis olla totta”. Mutta totuutta ei voi huutoäänestyksellä valita. Ihmiset eivät myöskään ymmärrä, että tiede menetelmänä ei ole sama kuin tieteen tulokset. H: Ihmisillä on heikommat tiedot tieteestä. Monet lukevat tieteestä, mutta ymmärtävät lukemaansa heikommin. Ennen julkaistiin monia hyviä kansantajuisia tiedekirjoja, nyt niitä ei näy. M: Tieteen popularisointi menee usein liian pitkälle. Väitteitä yksinkertaistetaan ja kärjistetään, jotta niille saisi mahdollisimman paljon julkisuutta. Tarkoitus paistaa usein selvästi: päättäjät halutaan saada hinnalla millä hyvänsä vakuuttuneiksi ja myöntämään tutkimusrahaa. Näkyykö sama suuntaus myös mediassa? Halutaanko nykyään ehkä enemmänkin esittää oikeita mielipiteitä kuin avoimia kysymyksiä? M: Radion talk show’t nuorille ovat tästä ikävä esimerkki – niissä kärjistetään psykologiaa, ihmissuhteita ja seksuaalisuutta aivan naurettavuuksiin. H: Minä reagoin siihen, että monet median tilaamat gallupit ovat aivan ala-arvoisia. Objektiivisen gallupin tekeminen on hyvin vaikeaa. (M: ”Se on mahdotonta.”) Hiljattain saimme kuulla, että enemmistö suomalaisista vastustaa ydinvoimaa. Se oli ainut kysytty asia, gallupissa ei tiedusteltu vaihtoehtoja, mikä olisi ollut tässä juuri se mielenkiintoinen asia. Tämä muistuttaa ideologista tilaustyötä. M: Kiistelin Ylen vastaavan toimittajan kanssa hiljattain otsikosta: ”Saksa tuotti 78 % sähköstään uusiutuvilla.” Selitin hänelle, että tämä tilanne koski vain 2–3 tuntia yhtenä päivänä, jolloin aurinko paahtoi ja tuuli puhalsi ja lisäksi sähkönkysyntä oli vähäistä. Otsikko oli ilmeisen harhaanjohtava, mutta siitä huolimatta Yle kieltäytyi muuttamasta sitä. Energiapolitiikka on niin latautunutta. Kaikilla odotetaan olevan suosikkienergialähde. Tässä USA:n entinen presidentti George W. Bush toimi itse asiassa tyylik- käästi, kun häneltä presidenttikauden aluksi vaadittiin vastausta siihen, miten sähköntuotantoa tulisi lisätä. ”Kaikin tavoin. We need power.” Se oli oivaltavaa, poliitikkojen ei pidä kertoa asiantuntijoille, miten näiden tulee tehdä työnsä. Maantieteilijänä Matti Virtanen reagoi yleiseen graafiseen temppuun. M: Jos lämpötila nousee asteen sadasosan, se osoitetaan dramaattisella punaisella värillä. Annetaan ymmärtää, että kriittinen piste on ohitettu sinisen värin muuttuessa punaiseksi, vaikka käytännössä ero voi olla merkityksetön. Hän suhtautuu kriittisesti myös Ylen tiedeohjelmiin. M: Ne tarjoavat liian vähän kontekstiä. Mutta se on hyvä, että niissä on alettu ilmoittaa lähteet. Niinpä olen siirtynyt suoraan lähteisiin. Olemmeko matkalla tulevaisuuteen, jossa kriittinen osaaminen kuihtuu? H: Monet kyllä lukevat vaikkapa Euroviisuista. Ehkä koska se on tärkeää heidän viiteryhmässään. Mutta samaan aikaan he eivät tiedä, kuinka eduskunta toimii tai kuinka haetaan työtä tai selvitään elämän kriiseistä. M: Yhteiskunnassa on paljon uusavuttomuutta. H: Ennen kaikki saivat yhteisen tietopohjan koulussa. Nykyään voi valita kurssinsa, kaunokirjoitusta ei tarvitse käyttää, päässälasku jätetään taskulaskimelle. Koulun pitäisi antaa yleissivistys ja juurruttaa kriittistä ajattelua. Tajuavatko opetusviranomaiset ja poliitikot vastuunsa? M: Kaiken kiistanalaisen välttäminen on vaarallista; samoin se, ettei anneta kaikkien osapuolten sanoa asiaansa. Seurauksena on, että mitkä tahansa väitteet leviävät. Jos toimittajana välttää asioita, joista ei itse pidä, menettää ammattiuskottavuutensa. H: Onko mahdollista luoda vahvoja rakenteita, jotka antavat objektiivista tietoa? M: Valistustyön lähtökohdaksi voi ottaa tietämättömyyden ja harhaanjohtavan tiedon. Katastrofeja maalaillut Immanuel Velikovsky (1895–1979) sai aikanaan kuuluisuutta absurdeilla teorioillaan, jotka koskivat planeettojen liikkeitä aurinkokunnan varhaisvaiheissa. Vaikka Velikovskya ei otettu vakavasti, astronomi Carl Sagan osoitti vaivojaan säästelemättä perinpohjaisesti, miksi Velikovsky oli väärässä. Tiedelehti Nature on jo monet vuodet ollut Hans Rosingin suosikki. H: Useissa Naturen artikkeleissa todetaan nimenomaan, ettei viime vuosikymmenien hiatus (lämpenemistauko) käy yksiin ilmastomallien lämpenemisskenaarion kanssa. Samaan aikaan on niitä, joiden mielestä ei pitäisi julkaista tuloksia, jotka eivät vahvista ilmastomalleja. Malliesimerkki siitä, miten salaliittoteorioille tarjotaan kasvualustaa. M: Ilmastoasiassa on salaliittoteorioita molemmin puolin. Yksi puoli väittää, että öljy-yhtiöt rahoittavat skeptikoita, toinen puoli kuvaa joskus koko IPCC:tä salaliitoksi. Mutta IPCC on julkinen laitos, ei salaseura. Se ei silti sulje pois sitä, että IPCC:ssä hallitseva ryhmä on voinut sopia tietyn tulkintalinjan ajamisesta. Millaisena te näette ilmastoasian? M: Joka ikisessä IPCC:n raportissa on ennustettu globaaliksi lämpötilannousuksi noin 0,2 astetta vuosikymmentä kohti, selkeästi ilmoitettuna raporttien etusivulla. Mutta tuoreimmassa raportissa, vuodelta 2013, selviää, että lämpötila on tähän mennessä eli liki 25 vuodessa noussut vain 0,05 astetta eikä 0,45 astetta, jonka sen olisi pitänyt nousta ilmastomallien mukaan. On täysin selvää, etteivät ennusteet ole pitäneet paikkaansa. Tällä todellisella lämpötilan nousuvauhdilla emme saavuta kahden asteen lämpenemistä tällä vuosisadalla. Jotta niin kävisi, lämpenemisvauhdin pitäisi nopeutua kaksin- tai kolminkertaiseksi. Täytyy myös ottaa huomioon, että lämpötilannousu heikkenee logaritmisesti suhteessa hiilidioksidilisäykseen. Mitä ihmiset itse asiassa ajattelevat ilmastoasiasta? H: Useimmat eivät välitä tuon taivaallista. He lukevat asiasta lehdistä, mutta sillä ei ole yhtymäkohtaa heidän omiin kokemuksiinsa. Jos ihmiset todella olisivat huolissaan, he muuttaisivat käyttäytymistään. Mutta vain jokunen promille on vähentänyt autolla ajoa tai lopettanut lentomatkailun. M: Todisteita ei ole tarpeeksi. Se selittää myös, miksi jotkut maat eivät ole lähteneet mukaan ilmastoagendaan. Intian pääministeri Narendra Modi esimerkiksi on ilmoittanut, että ilmastoasia ei ole ongelma ja että hänen maansa aikoo kolminkertaistaa päästönsä mm. lisäämällä hiilen käyttöä. Myös Australia ja Kanada k at ternö –9 ”Se, mitä haluaa pelätä, on kovin valikoivaa. Tiedon tilalle tulevat kuvitelmat.” Robert Seger muodostaa varjohallitus niin, että myös hallituksen ulkopuolella olevat puolueet voisivat jakaa vastuuta ja erikoistua. Mutta kaikki haluavat sanoa kaiken kaikesta... Saksassa on sanonta, jota voi käyttää Suomessakin: Alles ist schon gesagt, aber nicht von allem. (Kaikki on jo sanottu, mutta ei vielä kaikkien toimesta.) Jos se tiedon kunnioitus, johon vanhempi sukupolvi on kasvanut, korvautuu ajatuksella, että jokainen voi päättää oman totuutensa, suosiiko se Vihreitä? H: Kyllä, uskon niin. Mutta samalla tämä asennoituminen tarkoittaa, että totuus on mielipide, että Vihreiden kaltaiset puoleet ovat alttiita mielipiteiden muutoksille. He voivat hävitä paljon tai voittaa paljon yksittäisten tapahtumien nojalla, heidän valitsijansa ovat erittäin liikkuvia. M: Yksi esimerkki asiantuntemuksen puutteesta liittyy Pohjoismaiden energiamarkkinoihin. Sen hallitsee Suomessa vain pari toimittajaa ja pari poliitikkoa. Ei voi keskustella sellaisesta, mitä ei ymmärrä, mutta silti he keskustelevat, eräänlaisesta filosofisesta lähtökohdasta, että meillä pitäisi olla enemmän uusiutuvaa sähköä. Mutta miten se vaikuttaa energiajärjestelmään ja mitä se maksaa, sitä tuskin yksikään poliitikko pystyy konkretisoimaan. suhtautuvat epäillen, Venäjästä puhumattakaan. H: En ymmärrä niitä, jotka haluavat eroon päästöistä mutta vastustavat ydinvoimaa. M: Ydinvoiman kieltäminen silloin, kun haluaa puolustaa ilmastoa, on täydellinen kuperkeikka. On mielenkiintoista seurata, miten vihreissä reagoidaan. Puolueessa on tekniikkaan myönteisesti suhtautuva ryhmä, jolla on omaa tiedonvaihtoa ja joka haluaisi ohjata kehitystä ydinvoimaa kohti. Kaikki kai kyselevät, milloin Osmo Soininvaara astuu esiin ja sanoo, että Suomessa tarvitaan enemmän ydinvoimaa. Ville Niinistö? M: Ville on hipstereiden Soini. Harkitsevaisen Sauli-setänsä vastakohta. Suomen poliitikot, perustavatko he politiikkansa faktoille vai mikä heitä ohjaa? M: Kyse on vallassa säilymisestä. Timo Soini puhuu nyt ulkoministerinä poliitti10 – k at ternö sesti korrektisti ilmastonmuutoksesta ja pakolaisista, koska hän haluaa pysyä vallassa. Hänen oli paljon hauskempaa toimia oppositiossa ja väittää asioita, joiden ei edes tarvinnut olla totta. Timo Soini tulee muuttumaan henkilönä ja myös puolue tulee muuttumaan. Monet odottavat puolueen hajoavan, mutta en ole siitä niinkään varma. Puolueessa vastalauseita esittävätkin haluavat pitää kiinni vallasta. Jokainen hallitus tuntuu muuttavan edellisen hallituksen linjaa energia-asioissa... M: Suuryritykset eivät uskalla tehdä pitkäjänteisiä päätöksiä, koska määräysten pysyvyys on epävarmaa. Eon vetäytyi tästä syystä Fennovoima-hankkeesta, he eivät uskaltaneet luottaa siihen, että Suomen energiapoliittinen linja säilyisi useita vuosikymmeniä eteenpäin. He olivat Saksassa joutuneet kärsimään kipeästi juuri tällaisesta muutoksesta (v. 2011 kun ydinvoimasta päätettiin luopua). Alexander Stubb painotti valtion talousarvion tiedotustilaisuudessa kolmea asiaa: luotettavuutta, uskottavuutta, ennustettavuutta. Hän halusi antaa elinkeinoelämälle signaalin olla huolehtimatta. Uskon, että tämä hallitus pitää kiinni hallitusohjelmasta. Mutta muutaman vuoden kuluttua meillä on uusi hallitus… M: Jos Vihreät on mukana, energiapolitiikka muuttuu jälleen. Energia on vaikea aihe. Kannattaako poliitikkojen todella puuttua siihen? M: Puolueiden pitäisi nimetä energiaasioihin erityisedustajansa. Saksassa kaikilla eduskuntaryhmillä on eri asioihin nimetyt erikoisosaajat. Meillä on eduskunnassa 200 yleiseksperttiä, joiden täytyy omasta mielestään tietää kaikki kaikesta. Ehdotin Jutta Urpilaiselle ja muille oppositiossa oleville, että heidän pitäisi Hans Rosing, syntynyt ja varttunut Vaasassa, filosofian lisensiaatti Åbo Akademista, kirjoittanut useita ansioituneita teoksia, etenkin Vetenskapens logiska grunder (Tieteen loogiset perusteet), josta otettiin 10 painosta, Medvetandets filosofi (Tietoisuuden filosofia) ja Den Miksi tuulivoima on niin tärkeää vihreille? M: Tuulivoimassa liikkuu suuret rahat. Tuhansilla ihmisillä on tuulivoimassa rahallisia intressejä. H: Paljon on kyse tunnereaktiosta, tuulivoima tuntuu ymmärrettävältä, tuuli on mukavaa. Kuvitellaan, että tuulivoima on sellaista kuin entisaikojen tuulimyllyt; ei ymmärretä, että kyseessä on suurteollisuus. M: Puhutaan kauniisti tuulimyllyistä ja tuulivoimapuistoista. Vaikka kyse on hirviömäisistä laitoksista. Samalla tavoin voitaisiin puhua ydinvoimapuistoista. H: Ydinvoimapuistoilla on se etu, etteivät ne tapa lintuja. On kummallista, että maksetaan tukia asialle (tuulivoimalle), joka toimii vain 30 % ajasta. Millään muulla talouselämän sektorilla ei perustettaisi teollisuutta, joka toimisi näin rajallisesti. M: Miljardööri Warren Buffet sanoo täysin avoimesti, että hän panostaa tuulivoimaan vain tukiaisten vuoksi. Miksi niin monet pelkäävät säteilyä? H: Kun bakteerit löydettiin, kukaan ei pelännyt niitä. Mutta kun julkaistiin tietoa bakteerien aiheuttamista haitoista, alettiin valmistaa antiseptisiä aineita, annettiin suosituksia peseytyä mahdollisimman usein, pitää keittiöt puhtaina. Ihmiset al- personliga identiteten och livets mening (Henkilökohtainen identiteetti ja elämän tarkoitus). Rosing piti lähes 2000 kurssia yliopistoopettajana ja oli erittäin suosittu luennoitsija, parapsykologiasta suhteellisuusteoriaan. Yllätti kuulijansa joillain kursseilla tekemällä taikatemppuja Matti Virtanen, syntynyt ja varttunut Espoossa, kouluttautui maantieteilijäksi, oli perustamassa Skepsis ry:tä v. 1987 ja Tutkivan journalismin yhdistystä v. 1993 – ja toimi jälkimmäisen puheenjohtajana pari vuotta 1990-luvulla. Hän toimitti Skepsis ry:lle kirjan, Paholaisen asianajaja, jossa muun muassa testattiin, miten ryh- koivat pelätä, vaikka kukaan ei ollut nähnyt bakteeria. On selvää, että hygieniaa on noudatettava kohtuullisessa määrin, mutta asiassa mentiin liiallisuuksiin. Radioaktiivisuudessa kehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan. Kun radioaktiivisuus löydettiin, sen ajateltiin olevan hyödyllistä. Oli radioaktiivisia lääkkeitä, röntgenkuvia otettiin huoletta. Sitten havaittiin, että radioaktiivisuus voi tietyissä tapauksissa aiheuttaa vammoja, ja silloin ihmiset alkoivat pelätä. M: Saksassa on satoja paikannimiä, joissa on -bad osana nimeä, ja joilla ei nykyään ole mitään tekemistä kylpemisen kanssa. Mutta aikoinaan niissä oli terveyskylpylöitä, joiden radioaktiivista vettä ihmiset lähtivät nauttimaan vielä 1900-luvulla, koska sitä pidettiin hyvänä terveydelle. H: On kovin valikoivaa, mitä haluaa pelätä. Jos pitää lentämisestä, ei pelkää lennolla kertyvää kosmista säteilyä. Mutta silti voi pelätä Olkiluotoa tai Fukushimaa. Tietoa puuttuu, ja sen tilalle tulee kuvitelmia. M: Näkymättömät asiat pelottavat, hiilidioksidi, säteily, geenit... Kukaan ei näe niitä, mutta silti niitä pelätään niin paljon, että niiden ympärille voi perustaa laajan poliittisen liikkeen, eikö olekin outoa? SVENOLOF KARLSSON (”taivutin naulan ajatuksen voimalla, esimerkkinä siitä, miten helppoa huijaaminen on”). ”Vetenskapens logiska grunder” oli onnenpotku. Se ilmestyi oikeaan aikaan ja siitä tuli minulle henkilökohtaisesti oikea rahasampo, tekijänpalkkioita kilisi tilille 20 vuotta.” mä päätoimittajia suhtautui ufoihin ja parapsykologiaan. ”Äiti oli syntyjään ruotsinkielinen mutta puhui minulle aina suomea. Hänen mielestään pieni lapsi ei voinut oppia kahta kieltä. Mutta Helsingin Sanomien toimittajana oli joskus tarpeen puhua ruotsia ja kääntää tekstejä ruotsista, ja silloin päätin ope- tella ruotsin kunnolla. Sitten minut lähetettiin kirjeenvaihtajaksi Saksaan, ja puhuin saksaa neljä vuotta”, Matti Virtanen kertoo. Hän puhuu sujuvasti neljää kieltä ja niiden lisäksi kohtuullisesti myös tanskaa, unkaria, swahilia, venäjää ja ranskaa. ”Kerro lukijoille, että olen aina ollut Hans Rosingin fani.” k at ternö – 11 Jack Mikrut Ydinvoiman eri sukupolvet Uusi ydinvoimaloiden sukupolvi on rakenteilla maailmalla. Samalla kasvaa uusi ihmissukupolvi, joka etsii omaa totuuttaan ydinvoimasta. Mutta voiko jokainen valita minkä totuuden tahansa? ”Tieto tarjoaa ainoan kestävän suhtautumistavan”, sanoo maailman ydinvoimayhteistyön johtaja Agneta Rising. 12 – k at ternö A gneta Rising toimii kolmatta vuotta pääjohtajana World Nuclear Association -järjestössä, joka on maailmanlaajuinen ydinvoimateollisuuden yhteistyöorganisaatio. Hän valvoo johtavien ydinvoimatahojen toimia ja kokoustaa jatkuvasti eri maanosien yritysjohtajien, järjestöjen ja viranomaisten kanssa. Agneta Rising syntyi Ruotsin Lundissa ja opiskeli säteilyfysiikka Tukholmassa, sillä häntä houkutteli mahdollisuus yhdistää biologia ja lääketiede fysiikkaan. Hän tutustui Radiumhemmet syöpäklinikkaan ja suunnitteli hankkivansa työn, jossa hän voisi edistää ihmisten hyvinvointia. Kesätyö Vattenfallilla sai hänet jäämään yhtiöön 32 vuodeksi; mm. 10 vuotta konsernin ympäristöjohtajana. Kansainvälisiä tehtäviä alkoi kertyä yhä enemmän. Hänen toimiessaan Uranium Instituten puheenjohtajana v. 2001 järjestö muutti nimekseen World Nuclear Association, ja Rising valittiin sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Järjestö on siis nyt hänen työnantajansa. Vuonna 1989 Rising ja kaksi hänen kollegaansa, Juhani Santaholma – joka työskenteli Imatran Voimalla suuren osan uraansa – ja sveitsiläinen Irene Aegerte, tekivät aloitteen Women in Nuclear -naisverkoston perustamiseen. Nyt verkostoon kuuluu 107 maata ja 25000 jäsentä. Agneta Rising toimi verkoston puheenjohtajana 1996–2000. Agneta Risingiä kannustaa työssään ydinvoima-alalla kohtaamansa innostus ja usko kehitykseen sekä halu luoda parempaa maailmaa ydinvoiman avulla. ”Useat tutkimukset eri puolilla maailmaa osoittavat, ettei mikään luo hyvinvointia niin vahvasti kuin edullinen ja vakaa energiahuolto. Se on tehokkain tapa köyhyyden poistamiseen.” Maailmalla on tällä hetkellä rakenteilla noin 70 uutta reaktoria, enemmän kuin 25 vuoteen. Kymmenet tuhannet ihmiset osallistuvat koulutus- ohjelmiin, joissa he kehittävät ydinvoimaosaamistaan ja oppivat ydinvoimaan kuuluvan turvallisuuskulttuurin. Ruotsi suurvaltana Agneta Risingin kotimaa Ruotsi oli aikoinaan ydinvoiman etulinjan maita. ”Näinkin pieneltä maalta oman reaktorityypin rakentaminen (Asea Atom toimitti reaktorit mm. Olkiluoto 1:een ja 2:een) oli upea saavutus, ja Ruotsi pystyi jo varhain nojaamaan laajamittaiseen päästöttömään ydinvoimaan sähköntuotannossaan”, hän sanoo. Ruotsissa kupli 50 vuotta sitten samanlaista uskoa tulevaisuuteen ja oppimisen intoa kuin mitä Rising nyt näkee kansainvälisissä yhteyksissä. Ydinvoimalla oli tarkoitus luoda teollisuudelle talouskasvun edellytyksiä ja vähentää suurta öljyriippuvuutta. ”Suren päätöksiä, jotka ovat ristiriidassa tieteen ja vankan kokemuksen kanssa” ”Ruotsi oli johtavia toimijoita pyrittäessä eroon fossiilisista polttoaineista ja sai vesi- ja ydinvoiman ansiosta jo varhain maailman ehdottomasti parhaimpiin kuuluneen sähköntuotantorakenteen.” Mutta nyt ydinvoimasta on tullut Ruotsissa tabu. Neljä kaikkiaan kymmenestä reaktorista aiotaan sulkea etuajassa. Agneta Rising pohtii, mitä on tapahtunut. ”1980- ja 1990-lukujen ydinvoimakeskustelussa kuunneltiin kaikkia. Nykyään ydinvoimasta vaietaan. Ne, joiden pitäisi keskustella, eivät sitä tee. Ihmiset lukkiutuvat tunnepohjaisiin käsityksiin eivätkä analysoi olosuhteita eri näkökulmista.” k at ternö – 13 TT-Bild Maailman ydinreaktorit Agneta Rising tapasi Rosatomin toim.joht. Sergei Kirijenkon Atomexpon suurilla kansainvälisillä ydinvoimamessuilla Moskovassa tämän vuoden kesäkuussa. Maailmassa oli yhteensä 430 ydinreaktoria (punainen piste kartalla) vuoden 2014 lopussa. Lisäksi 70 oli rakentamisen eri vaiheissa (sininen piste). Suunnilleen yhtä monta, noin 70, on suunnitteilla. Suuntana on, että yhä useammat maat alkavat käyttää ydinvoimaa. ”Ruotsin profiilina on olla as green as green can be, mutta faktoja ei enää haluta kuunnella. Olen luonnontieteilijä ja suuri luonnonystävä, ja suren päätöksiä, joiden näen olevan ristiriidassa tieteen ja vankan kokemuksen kanssa.” Agneta Rising ihmettelee varsinkin Ruotsin poliitikkoja. Jack Mikrut Agneta Rising, World Nuclear Associationin, maailmanlaajuisen ydinvoimayhteistyöjärjestön toimitusjohtaja. Asuu työnsä vuoksi Lontoossa, jossa hän johtaa 40 työntekijän joukkoa. Kolme lasta, kaksi lastenlasta. 14 – k at ternö ”Vähemmistö äänestäjistä vastustaa ydinvoimaa. Mutta tällainen vähemmistö vaikuttaa kaikissa puolueissa. Ehkä se osaltaan selittää lamaannusta? Kukaan ei uskalla ottaa johtajan roolia asiassa.” ”Tarvitsemme ydinvoimaa ympäristön vuoksi, jotta selviäisimme ilmastotavoitteista. Siksi on käsittämätöntä, että Ruotsissa ydinvoimaa verotetaan ankarasti, mutta tuuli- ja aurinkovoima saavat tukiaisia.” ”Sekä ydinvoima että uusiutuvat ovat matalapäästöisiä, ja niitä tarvitaan fossiilisten polttoaineiden päästöjen vähentämiseen. Mutta Ruotsin ydinvoimavero on niin korkea, että reaktoreiden käyttö on nyt kannattamatonta. Vero on yli kaksinkertainen verrattuna henkilöstömenojen yhteissummaan”, Agneta Rising sanoo. Monia myyttejä Agneta Rising on hyvä opettaja ja haluaa mielellään keskustella ydinvoimateemoista, myös hienoilla illallisilla. Silti hän toisinaan uupuu kohdatessaan niin paljon tietämättömyyttä. ”Ihmiset uskovat niin moniin ajatuksiin ja myytteihin, jotka eivät perustu faktoihin. Väärinkäsitykset ovat kuin tietokoneviruksia – ne leviävät nopeasti, monistuvat ja niitä on vaikea poistaa.” Säteily voi olla vaarallista, mutta sen pelko on saanut järjettömät mittasuhteet. ”Säteilyä on kaikkialla, alkuaineilla on 65 radioaktiivista isotooppia, joita esiintyy luonnossa. Maaperä säteilee, avaruus säteilee, ihmiskeho säteilee. Jos kaksi ihmistä nukkuu vierekkäin, heidän kehonsa säteilyttävät toisiaan. Säteily vauhdittaa mutaatioita ja tuottaa ylimääräistä lämpöä maapallon ytimestä käsin, ilman sitä ihmislaji ei olisi kehittynyt. Agneta Rising kysyy, onko koko käsitys tiedon olemuksesta muuttunut. Onko niin, että 1960-luvulla ja myöhemmin syntyneet ovat kasvaneet kuvitelmaan, että jokainen voi valita oman totuutensa? Postmodernistinen suhtautumistapa, jossa sähköntuotanto kutistuu makuasiaksi ja jossa se voittaa, joka saa eniten tykkää-klikkauksia. ”Mutta luonnontiede on mitä on. En voi valita, miten haluaisin painovoimalain toimivan. Me emme voi määrätä luonnonlakeja – voimme toimia niiden mukaisesti mutta emme niitä vastaan.” Ympäristöystävällinen tekniikka Suuressa osassa maailmaa ydinvoimaa tuodaan esiin ympäristöystävällisenä tekniik- kana. Kun Ison-Britannian pääministeri David Cameron halusi hiljattain painottaa hallituksensa panostavan vihreään energiaan, hän sisällytti sanomaansa nimenomaan maan investoinnit uusiin reaktoreihin. ”Ydinvoiman hiilidioksidi- ja muut päästöt ovat niin lähellä nollaa kuin vain voi päästä. Yksikään maa ei ole pystynyt supistamaan hiilidioksidipäästöjään merkittävästi käyttämättä ydinvoimaa”, Agneta Rising sanoo. IEA, maailmanlaajuinen energiajärjestö, korostaa, että ydinvoiman osuus on saatava yli kaksinkertaiseksi, jos ilmastopolitiikan kahden asteen tavoite halutaan saavuttaa vuoteen 2050 mennessä. Myös ilmastopaneeli IPCC pitää ydinvoiman voimakasta laajentumista välttämättömänä, jos tavoitteet halutaan saavuttaa. ”Ruotsi ja Saksa ovat nyt erkanemassa tältä tieltä”, Agneta Rising sanoo. Hän mainitsee Saksan valtavat panostukset tuuli- ja aurinkosähköön. Saksalla on nyt enemmän uusiutuvan sähköntuotannon kapasiteettia kuin Ranskalla on ydinvoimakapasiteettia. ”Mutta kun Ranska on pystynyt voimakkaasti vähentämään hiilidioksidipäästöjään, Saksan päästöt ovat suunnilleen entisen suuruiset. Energiewendeen upotetut jättimäiset tukirahat eivät ilmeisesti vähennäkään päästöjä samalla tavoin kuin ranskalaiset ovat saaneet aikaan ydinvoiman avulla.” Sähköntuotanto on Ruotsissa ollut jo pitkään 97–98-prosenttisesti päästötöntä varhaisen laajamittaisen vesi- ja ydinvoimarakentamisen ansiosta, joten ydinreaktoreiden sulkemisella ei tätä lukua saa paremmaksi. Muualla maailmassa sitä vastoin suuntaus kulkee kohti ydinvoiman kannatusta nimenomaan ympäristösyistä. Tunnetut ilmastotutkijat, esim. James Hansen, Ken Caldeira, Kerry Emanuel ja Tom Wigley kuuluvat ydinvoiman kannattajiin, samoin kuin monet ympäristöaktivistit, esim. Gaiateorian isä James Lovelock, Greenpeacen perustaja Patrick Moore ja ympäristötoimittajat Mark Lynas ja George Monbiot. Agneta Rising laittaa toivonsa etenkin naisiin. Women in Nuclear –järjestö perustettiin, koska naiset reagoivat ydinvoima-asioihin usein eri tavalla. ”Naiset korostavat useimmiten terveyttä, ympäristöä, kestävää kehitystä, tulevia sukupolvia ja säteilyriskejä. On suureksi eduksi, jos näitä teemoja valaisemaan saadaan alalla koulutettuja naisia.” Lisäksi verkosto on antanut näkyvyyttä naisesikuville, mikä on tärkeää miesvaltaisella ydinvoima-alalla. ”Alalla on alle 20 % naisia nykyään, mutta osuus on kasvussa, ja näin ollen ydinvoimakeskustelun näkökulmat laajenevat”, Agneta Rising. Venäjän kosketus ahdistaa Ruotsissa koetaan selvästi ahdistusta siitä, että jouduttaisiin kosketuksiin Venäjän ja venäläisen valtionyhtiön Rosatomin kanssa, vaikka Rosatom on maailman johtava yritys niin reaktoreiden rakentamisessa kuin ydinpolttoaineissakin. ”Kaikkea venäläistä halutaan mielellään politisoida kielteisestä näkökulmasta. Putinin ja Venäjän politiikan arvostelu on varmasti usein oikeutettua, mutta ainakin Ruotsissa seurauksena on ollut, että haluamme täysin perusteetta ja turhaan ottaa etäisyyttä kaikesta venäläisestä.” Agneta Risingin mukaan ydinvoima on kuitenkin ”rauhoitettu alue” kansainvälisessä yhteistyössä. ”Nykyään koko ydinvoimakonsepti perustuu pitkäjänteiseen yhteistyöhön. Sopimusten täytyy kestää myös hallitusten vaihtuessa, kaikki ymmärtävät, että asioista täytyy kantaa yhteinen vastuu erittäin pitkän ajan.” Agneta Rising kuvaa ydinvoima-alaa kansainvälisenä yhteisönä, jossa insinöörihengessä jaetaan tietoa, jotta löydettäisiin tehokkaita ratkaisuja ja parhaita käytäntöjä. ”Suurmaat käyvät paljon kauppaa keskenään. Venäjä on 20 vuoden ajan toimittanut 20 % USA:ssa käytettävästä uraanista, venäläisten suunnittelemissa reaktoreissa käytetään amerikkalaisia polttoaine-elementtejä.” Hän mainitsee Megatons to Megawatts –ohjelman, jossa USA ja Venäjä huolehtivat käytöstä poistettujen neuvostoliittolaisten ydinaseiden korkea-aktiivisesta uraanista ja työstivät sen siviilikäyttöön sopivaksi. Se oli kahdenvälinen sopimus, jota kumpikin maa kunnioitti. ”Sopimuksen 20 vuoden aikana ehdittiin kokea useita kielteisiä tapahtumia maiden välisissä poliittisissa suhteissa. Mutta ne eivät vaikuttaneet sopimukseen ja sen toteutukseen.” ”On selvää, ettei pidä olla sinisilmäinen, kun liikkeellä on vahvoja taloudellisia ja poliittisia intressejä. Tieto on paras keino ymmärtää asiat oikein ja välttää joutumasta toisten ’tykkäämisten’ välikappaleeksi. Oppimisen into ja halu ovat myönteisen kehityksen paras takuu”, Agneta Rising sanoo. SVENOLOF KARLSSON k at ternö – 15 Vihreän ideologian synkät juuret Vihreän ideologian ydin on mystisismissä ja tieteellisten tosiseikkojen kieltämisessä. Tätä aikamme uskontoa leimaavat nykyään lisäksi triviaalit yhteiskuntakysymykset, toteaa Mikko Paunio uudessa kirjassaan Vihreä Valhe. M ikko Paunio on ylilääkäri ja Helsingin yliopiston epidemiologian dosentti. Hän on työskennellyt esim. Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health –yliopistossa, EU-komissiossa ja Maailmanpankissa ja tällä hetkellä hän toimii lääkintöneuvoksena sosiaali- ja terveysministeriössä. Hän on ansioitunut tiedemies, osallistunut Maailman terveysjärjestö WHO:n ns. pitkälle kurssille ja julkaissut nelisenkymmentä vertaisarvioitua artikkelia. Hän toimi 1980-luvulla valtion energiakomitean sihteerinä vastuualueenaan terveysvaikutusten arviointi. Nyt Mikko Paunio tilittää välinsä vihreään ajatteluun kirjassaan, Vihreä Valhe – Valheen sysimustat juuret, salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset, julkaisijana Kustannus Oy Auditorium. Mikko Paunio on lähtöisin sosiaalidemokraattisesta perheestä, ja hän on ollut puolueen jäsen vuodesta 1977. Nyt julkaistu teos on jatkoa puolueen Sosialistisessa Aikakauslehdessä jo vuonna 1989 julkaistulle esseelle ja aiemmalle, samaa aihetta käsitelleelle kirjalle. Uudessa teoksessaan Mikko Paunio hakee vihreän liikkeen juuria David Thoreaun kuuluisasta teoksesta Elämää metsässä (1846) aina meidän päiviimme asti. ”Thoreau väittää kirjassaan voivansa elää metsässä pienessä tuvassa askeesissa ja oman ruokansa kasvattaen. Kirja on tärkeä innoituksen lähde vihreälle omavaraisuuden ja säästämisen periaatteelle. Mutta tosiasiassa Thoreau kävi säännöllisesti syömässä äitinsä luona. Väitteet askeesista olivat valetta”, Mikko Paunio sanoo. Hän näkee samoja piirteitä YK:n kehitysagendan keskeisissä edustajissa, esim. Aurelio Pecceissa, Maurice Strongissa ja Rajendra Pachaurissa. 16 – k at ternö Teollisuuspohatta ja Fiatin johtaja Peccei perusti 1970-luvulla Rooman Klubin, jonka viestinä on, että ihminen on tuhoaja, ja joka toimii edelleen keskeisenä vaikuttajana poliittisissa verkostoissa. Öljymiljardööri Maurice Strong johti YK:n ympäristökonferensseja vuosina 1972 ja 1992 yhdessä tanskalaisen, okkultismia harrastavan Hanne-vaimonsa kanssa. New Age -liikkeen kannattaja Pachauri johti YK:n ilmastopaneelia, kunnes joutui viime vuonna eroamaan seksiskandaalin vuoksi. ”Voimakkaat mystiset virtaukset vaikuttavat Vihreissä myös Suomessa. YK:n kehitysagenda ja oma energia- ja jätehuoltopolitiikkamme eivät perimmältään ammenna tieteestä vaan nollakasvu-unelmasta, jota Rooman Klubin teosofit ovat hellineet.” ”Eliitti kertoo meille muille, että meidän on palattava ekologiseen omavaraisuustalouteen estääksemme maapallon tuhoutumisen.” Liian paljon ihmisiä Mikko Paunio viittaa vihreän ideologian synnyssä Oxfordin yliopiston historioitsija Anna Bramwelliin. ”Bramwell osoittaa, kuinka vihreä poliittinen filosofia on kehittynyt saksalaisvaikutteisen, romantiikan ajan mystisen elämänvoimaopin eli vitalismin yhdistyttyä uusmalthusilaiseen energiaekonomismiin, jonka mukaan maailmassa on liikaa ihmisiä.” Vihreän ideologian valtavirtaistumisen myötä triviaalitkin yhteiskunnalliset päätökset ovat ideologisoituneet. Energia- ja jätehuoltoasioita painotetaan voimakkaasti, ja se on Paunion mukaan syrjäyttänyt asialistalta köyhien maiden ongelmat. ”Laajat väestöryhmät elävät Saksassa ja Englannissa nykyään energiaköyhyydessä, koska vääristynyt politiikka on saanut sähkönhinnat kipuamaan kattoon.” Mikko Paunio harmittelee, etteivät mediat tarkastele vihreää ideologiaa samalla kriittisyydellä kuin ne mielellään tarkastelevat muita ilmiöitä. ”Kun toimittajat kirjoittavat ekologismista kestävän kehityksen edellytyksenä, he toimivat suunnilleen samoin kuin marxilaiset kirjoittajat aikoinaan tekivät kuvitellessaan kuvaavansa historian lainalaisuuksia, joista luokkataistelun kautta seuraisi tulevaisuuden paratiisi.” Vihreitä äärimmäisyyksiä Hätkähdyttävänä voidaan pitää Mikko Paunion kuvausta siitä, miten uusvasemmisto ja vanhat natsit perustivat yhdessä Saksan Vihreät ja antoivat sille leimansa. ”Puolueeseen hankittiin liittolaisia, joilla ei ollut aavistustakaan siitä, että ’vanhat paapat’ olivat itse asiassa entisiä SS-miehiä. Äärioikeistolainen August Haussleiter muun muassa valittiin Saksan Vihreiden ensimmäiseksi puheenjohtajaksi Petra Kellyn ja Herbert Normanin rinnalle.” ”Haussleiter toimi rasistisessa Thuleseurassa aktiivisesti jo varhain ja osallistui Adolf Hitlerin epäonnistuneeseen Münchenin olutkellarikapinaan. Kun Saksan Vihreät perustettiin, hän oli puolueen viikkolehden päätoimittaja.” ”Haussleiter laati koko maailman vihreiden neljä ohjelmallista peruspilaria: ympäristötietoisuus, ruohonjuuritoiminta, sosiaalinen agenda ja väkivallattomuus (!). Vanhojen paappojen menneisyyden paljastuttua heidät jouduttiin – tosin vastahakoisesti – heittämään ulos puolueesta yksi toisensa perään.” ”Järkipäättelyn hylännyttä uusvasemmistoa ja vanhoja natseja yhdistivät mm. ydinvoiman ja ydinaseiden (mutta vain USA:n) vastustaminen, yleinen USAvastaisuus, luonnon ja eläinten suojelu, esoteeriset mystiset opit, kemikaalien ja säteilyn pelko, luomuinnostus ja nudismi.” Saksan Vihreissä on rehottanut tietoteoreettisia ja eettisiä äärimmäisyyksiä, Mikko Paunio jatkaa: ”Se näkyy esimerkiksi pedofilian laillistamisvaatimuksessa, jonka Europarlamentin vihreä edustaja Daniel Cohn-Bendit esitti jo 1970-luvulla.” ”Saksan Vihreät vaati vuoden 1985 manifestissaan pedofilian laillistamista. Berliinissä paljastui äskettäin ’Kauhujen Talo’. Sitä pitivät vihreät aktivistit, jotka olivat raiskanneet yli 1000 syrjäytynyttä poikaa.” ”Puolue yritti pitkään salata skandaalin. Helsingin Sanomat kirjoitti asiasta viime keväänä mutta ei maininnut uhrien lukumäärää ja skandaalin laajuutta.” Karl Vilhjálmsson teenpolton vastustuksesta, kaatopaikkajätteen lajitteluun tukeutumisesta, kierrätyspolttoaineiden (RDF) valmistuksesta.” Mediat ovat Suomessa puolustaneet täällä harjoitetun jätepolitiikan panostuksia. ”Miljardiluokan investoinnit ovat edistäneet epäeettisen vihreän ja veroilla subventoidun kaverikapitalismin syntyä. Media on myös virheellisesti väittänyt, että vihreät jätehuollon investoinnit lisäävät vientiä ja kohentavat kansantaloutta.” Mikko Paunio kuvaa bioenergiautopian, ”kiertotalouden”, syntyä, joka on johtanut uuden hallituksen nyt kovasti keskusteltuihin kärkihankkeisiin. Yksi niistä on hevosenlannan polton edistäminen. ”Mutta vihreä kiertotalous ei ole tehokasta vaan tuhlailevaa ja epätehokasta resurssien käyttöä”, Mikko Paunio katsoo. Maailmanpankin suurin synti Kirjansa kolmannessa osassa Mikko Paunio kuvaa omien, Maailmanpankissa hankittujen kokemusten perusteella sitä, mitä hän kuvaa ”globaalisti kiistämättä vihreiden suurimpana syntinä ihmiskuntaa kohtaan: pakkomielteinen veden ja energian säästäminen, josta on aiheutunut kehitysmaissa hirvittäviä seurauksia.” ”Vuonna 2012 Barack Obama määräsi, ettei Maailmanpankki saa lainata rahaa kehitysmaiden hiilivoimaloihin, mutta se tarkoittaa, ettei näillä mailla ole mahdollisuutta kehittää myöskään vesihuoltoaan. Se on muuten ristiriidassa IPCC:n uusimman ilmastoraportin kanssa.” ”Vesihuollon laajeneminen poisti aliravitsemuksen rikkaista maista toisen maailmansodan jälkeen, ja me olemme nykyään sen ansiosta sekä terveempiä että kognitiivisesti kyvykkäämpiä.” ”Hyvän vesihuollon mahdollistamilla hygieniatoimilla voitaisiin estää toistuvat ripulitaudit, jotka ovat tärkeämpi aliravitsemuksen syy kuin ruoan saatavuus”, sanoo epidemiologian dosentti Mikko Paunio. SVENOLOF KARLSSON Vihreä jätehuoltopolitiikka Vihreän Valheen toisessa osassa Mikko Paunio kuvaa vihreän ideologisen jätehuoltopolitiikan seurauksia. ”Napolin jätekatastrofi oli viime kädessä seurausta vihreiden politiikasta: jät- Sosiaali- ja terveysministeriön lääkintöneuvos Mikko Paunio tilittää välejään vihreään liikkeeseen uudessa kirjassaan. k at ternö – 17 Asiakkaiden kysymyksissä latausta Heikki ruuvailee rallimestareille Karolina Isaksson VIIHTYY VARIKOLLA. Heikki Kukkola sai palkinnon konepellin alla viettämistään tunneista, kun veljenpoika Jarno Kukkola voitti tämän vuoden Super Rallycross -luokan suomenmestaruuden. u Lähes 400 hevosvoiman mootto- ri saisi monet haukkomaan henkeään, mutta Heikki Kukkola ei pelkää voimaa eikä energiaa. Hän toimii nimittäin päivätyössään sähköasentajana Esse Elektro-Kraftilla. Kun Jarno Kukkola toi Super Rallycross -luokan SM-pokaalin kotiin elokuussa, hän sai kiittää Heikkisetäänsä auton virittämisestä. Heikillä oli ratkaisevan tärkeä rooli takavetoisen Ford Fiestan kesyttäneessä Kukkola Motorsport -tallin mekaanikkotiimissä. ”Ralli on ollut rakkaimpia vapaa-ajan harrastuksiani jo vuosikausia. Olen moottoriurheilun suhteen itseoppinut, ja minusta on mukavaa kuulua tiimiin. Konepellin alla tulee vietettyä aika monta tuntia, sillä ruuvailen autoa jokamiesluokassa ajavalle pojallenikin. Heikki ajoi aiemmin itsekin rallicrossikilpailuja, mutta nykyään hän pyörittää rattia vain jokamiesluokassa. Kuitu lisää turvallisuutta u Sähköasentajat tarvitsevat luotettavia viestintävälineitä lähtiessään korjaamaan sähköverkolle aiheutuneita vaurioita. Herrfors siirtyy asentajien radiopuhelinten kantaverkossa kuitutekniikkaan. ”Olemme ottamassa käyttöön uuden digitaalisen radiopuhelinjärjestelmän, joka hyödyntää sitä kuituverkkoa, jota olemme viime vuosina rakentaneet viestinnän varmistamiseksi sähköverkon etäohjauksessa”, selittää Katternöryhmän tietoliikenneasiantuntija Sebastian Storholm. Digitaaliseen radioviestintään siirtyminen tarjoaa useita etuja. Tietoliikenneyksiköiden välinen kuuluvuus paranee ja radiopuhelinten kantavuus tukiasemilta pitenee huomattavasti verrattuna nykyiseen 18 – k at ternö GSM-tekniikkaan. Kuitutekniikka parantaa myös sähköasentajien työturvallisuutta vaikeissa tilanteissa. ”Kenttähenkilöstömme joutuu usein korjaamaan sähköverkon vaurioita syrjäalueilla. Kaikilla asentajilla on puhelimessaan hätänappi, mutta puhelimen paikannus edellyttää, että se on yhteydessä tukiasemaan.” Uuden tietoliikennejärjestelmän ehkäpä tärkein etu on, että kuituteknologia on GSM:ää luotettavampi pitkien sähkökatkosten aikana. GSM-verkon tukiasemat toimivat 8–12 tuntia ilman sähköä sähkökatkoksen aikana. Kuituverkon tukiasemat toimivat huomattavasti pitempään ja voivat ylläpitää sähkönsaantiaan dieselkäyttöisillä varageneraattoreilla. ”Niin, siellä on erityinen paappaluokka, joka on minulle omiaan”, Heikki nauraa. Tapaamme Esse Elektro-Kraftin varastolla Kortesjärvellä, josta käsin Heikki arkisin työskentelee. Se toimii tukikohtana kentällä tehtävien töiden välillä. ”Sähköverkon ylläpito ja laajentaminen on liikkuvaa ja vaihtelevaa työtä. Joitain töitä teen itsenäisesti omin päin, mutta suuremmissa hankkeissa toimin yhdessä muiden asentajien kanssa”, hän kertoo. Kun rallikausi on ohi, Heikki odottaa innolla hyviä hiihtokelejä. Kilpailuvietti ei iske hiihtoladulla yhtä helposti kuin rallikentillä. ”Ei, itsensä voittaminen on ladulla tärkeintä.” JOHAN SVENLIN u Katternö-ryhmän vuosittaisesta tapahtumasta Jaakon Päivillä on jo muodostunut perinne. Katternön kojulla riitti tänäkin vuonna vipinää. ”Infomateriaali kiinnosti ihmisiä, ja saimme päivän mittaan keskustella ajankohtaisista energia-asioista heidän kanssaan. Onneksi paikalla oli useita työntekijöitämme, jotka pystyivät antamaan tarkat vastaukset”, Herrforsilla tarkastajana työskentelevä Teuvo Haakana kertoo. Osa asiakkaista halusi keskustella Pietarsaaren Energialaitoksen ja Herrforsin yhdistymisestä, toiset halusivat kuulla sähkön hintakehityksestä. ”Saimme myös paljon mielipiteitä Fennovoimasta, osa ydinvoiman puolesta ja osa vastaan. Tapahtuma on hyvä viestintäkanava, sillä me ja vieraamme pystymme silloin varaamaan riittävästi aikaa keskusteluille”, Teuvo Haakana sanoo. Herrfors järjesti vastaavan tapahtuman Ylivieskan kevät- Johan Svenlin markkinoilla toukokuun alussa. ”Myös silloin riitti kävijöitä, jotka halusivat keskustella energia-asioista tai tutkailla tarkemmin sähköautoa tai muita laitteitamme”, Herrforsin sähkönmyyntivastaava Jaana Gäddnäs kertoo. Sähköautoa esiteltiin myös Jaakon Päivillä, ja asiakkaat saivat tänä vuonna lisäksi tutustua suunniteltuun latauspisteeseen, joka on tulossa Pietarsaaren torin kulmalle Kauppiaankadulle, Campus Allegron sisäänkäyntiä vastapäätä. Latauspiste kiinnosti asiakkaita, ja osa kyselikin uteliaana hankkeen etenemisestä. ”Latauspisteen asentaminen on viivästynyt Raatihuoneen peruskorjauksen takia. Kun peruskorjaus valmistuu, asennamme latauspisteen palvelemaan sähköautoasiakkaita”, Herrforsin verkkopäällikkö Kristian Finell lupaa. JOHAN SVENLIN Johan Svenlin ”On ollut tilanteita, joissa Virve (valtion TETRA-pohjainen radioverkko) ei ole toiminut sähkökatkoksen aikana, koska tukiasemien varasähkö on loppunut. Tietoliikennejärjestelmän on toimittava kriisitilanteessa kauemmin”, Sebastian Storholm painottaa. Radiojärjestelmä on integroitu puhelinverkkoon ja näin ollen pystyy hätätilanteessa korvaamaan GSM-puhelimet. JOHAN SVENLIN SÄHKÖNSAANTIIN TURVAA. Sähköverkon kaatuessa on mahdollista, että myös GSM-verkon tukiasemat jäävät sähköttä. Herrfors siirtyy kuitutekniikkaan turvatakseen sisäisen tietoliikenteensä. UUSI VIENTITUOTE. Purmolaismetsien koivunmahla on löytänyt Aasiasta asiakkaita Häggblomin veljesten kehittämien prosessien ansiosta. Vihreää kultaa nestemäisessä muodossa u Uusien huipputeknologisten tuotteiden toivotaan kovasti saavan metsä- teollisuuden jälleen kukoistukseen. Ehkä Martin ja Mikael Häggblomilla on siihen ratkaisu. Metsä on aina ollut suuri suomalainen voimavara, mutta paperituotteiden markkinoiden supistuttua monet ovat pohtineet, millä tavoin metsäraaka-aineista voitaisiin luoda uusia vientimenestyksiä. Hallitus aikoo vauhdittaa kehittämistyötä ja on luvannut 300 miljoonaa euroa biotalouden ja ympäristötekniikan kärkihankkeisiin. Jepualaisveljekset Martin ja Mikael Häggblom eivät ole jääneet pyörittämään peukaloitaan tukirahoja odotellessa. He ovat Nordic Revolve -yrityksessään yhdistäneet vanhan perinteen innovatiiviseen tuotekehitykseen ja nykyaikaiseen jalostusteollisuuteen ja kehittäneet uusia menetelmiä koivunmahlan keräämiseksi ja mahlasiirapin keittämiseksi. Markkinat löytyvät pääasiassa Japanista, Kiinasta ja Etelä-Koreasta, joissa Pohjoismaat yhdistetään puhtaaseen luontoon. Veljekset ovat koivunmahlan lisäksi kehittäneet kolme muuta tuotetta: kuusenpihkavoiteen, joka auttaa ihoa uusiutumaan; kaarnajauhon, joka edistää terveyttä; ja tuohiarkin sisustus- ja rakennusalaa varten. ”Tämä vuosi vahvisti, että tekniikkamme toimii ja että tuotteillamme on markkinoita. Meidän on seuraavalla kaudella kerättävä enemmän koivumahlaa pystyäksemme vastaamaan kysyntään”, Martin Häggblom kertoo. Veljekset hankkivat raaka-aineet kotiseuduiltaan Pohjanmaalta, mutta kokeilut tehdään Otaniemessä Aalto-yliopiston laboratoriossa. Koivunmahlan keruuaika kestää yleensä 20 päivää, huhtikuun puolivälistä toukokuun puoliväliin. Tänä vuonna keruu kesti tavallista kauemmin, liki 30 päivää. Terve puu antaa kausittain 300 litraa mahlaa ilman, että puu kärsii siitä. Tuore koivunmahla säilyy ilman pastörointia vain pari päivää. Mahlasta valutetaan suuri määrä vettä pois jo metsässä, ja jäljelle jäänyt mahla keitetään. Noin 140 litrasta koivunmahlaa saa litran siirappia. ”Kaikista kriittisin tuotantovaihe on loppusakeutus, sillä siirapin tulee säilyttää makunsa ja hyödylliset ainesosansa.” Veljekset ovat kehittäneet koivunmahlan jalostus- VIHREÄ YRITTÄJÄ. Martin Häggblomille on tärkeää, välineet ja -menetelmät itse. ”Olemme voineet joltain osin käyttää amerikkalaista että hänen tuotteensa vaahterasiirappituotannon prosessiosaamista, mut- perustuvat uusiutuvien ta koivun fysiologia on omanlaisensa. Enimmäkseen luonnonvarojen kestävään käyttöön. olemme oppineet yrityksen ja erehdyksen kautta.” JOHAN SVENLIN Monet halusivat keskustella energia-asioista Jaakon Päivillä. k at ternö – 19 Piirrokset: Terese Bast Teksti: Svenolof Karlsson Tuuli ja Tarmo syövät pullaa isoisän ja isoäidin luona myrskyisenä iltana, kun yhtäkkiä sähköt menevät poikki ja talo pimenee. Mitä nyt? Miksi tuli pimeää? Sähkökatko. Sähkölinjalle on varmaan kaatunut puu. Isoisä kertoo, että hän pelkäsi lapsena kovasti mörköä. Mörkö hiiviskeli hämärässä ja oli erityisen vaarallinen, kun ilta alkoi pimetä. Isoisä pelkäsi kuollakseen vanhaa riihtä, jossa Kustaa-ukko oli aikanaan kuollut. Isoisä oli varma, että mörkö piileskeli siellä. Joskus aikuiset sanoivat, että mörkö tulisi ja veisi meidät, jos emme totelleet. Onko mörkö kummitus? Kai he vain pelottelivat? Tai haamu? Ehkä peikko? Ei kummituksia ole. Vain vilkas mielikuvitus. Jos lähtee etsimään mörköä taskulampun kanssa, mitään ei koskaan löydy. Mörkö on vain keksitty juttu. Yhtäkkiä pimeydestä kuuluu kova rämähdys. Kaikki hätkähtävät, ja hetken on aivan hiljaista. Mikä tuolla liikkuu? Isoisä sytyttää nopeasti pari kynttilää. Vanhassa talossa nitisee ja natisee myrskyn takia vähän joka nurkassa. Tarmo on näkevinään ilkeät silmät, jotka tuijottavat häntä pimeästä. Ja mikä oikein ulisee? Mikä se oli? Varmaan mörkö... Sitten lamput välkähtävät ja huone on taas valoisa. Sähkökatko on ohi. Aivan kuin jotkin silmät tuijottaisivat meitä. Siinä teille on mörkö. Taitaa olla vain mörkö. Hyi Miska, mitä sinä pelottelet! Tuuli ja Tarmo näyttävät helpottuneilta. Mikä se sellainen mörkö on? 20 – k at ternö k at ternö – 21 Karolina Isaksson SEKALAINEN SEKOITUS. Pohjalaiset ovat avoimia erilaisille musiikkityyleille ja suhtautuvat rennosti musiikin harjoitteluun. ”Otin jonkin aikaa sitten viuluni mukaan Vaasan oopperan ensi-iltajuhlaan ja soitin kansanmusiikkia. Ulkomaiset muusikot ällistyivät, että osasin soittaa sellaista musiikkia. Pohjalaiselle muusikolle ei ole kuitenkaan mitenkään vierasta osata monia erilaisia asioita”, Anna-Maria Helsing kertoo. Musiikillinen ilmaisu on Pohjanmaalla monipuolista, mutta kun kapellimestari AnnaMaria Helsingin on valittava koko maakuntaa kuvaava tyyli, vastaus tulee nopeasti – kansanmusiikki! Se on jättänyt jälkensä poppiin, jazziin, tanssimusiikkiin ja jopa Mozartin teosten esittämiseen. M Lisää svengiä, olemme Pohjanmaalla! usiikki on pohjalaisessa identiteetissä tärkeää ja suhde musiikkiin on mutkaton. ”Yksi jos toinenkin soittaa tai laulaa kuorossa, musiikkiharrastus ei ole kummallista. Ja jos ei omista viulua, sen voi rakentaa itse”, Anna-Maria Helsing kertoo. Tapaamme Anna-Marian hänen kodissaan Ähtävällä, jossa hän valmistautuu Helsingissä, Tukholmassa, Göteborgissa ja Linköpingissä syksyllä pidettäviin konsertteihin. Anna-Marian musiikkiura alkoi ahkerilla viuluharjoituksilla kotona Munsalassa 1970-luvun lopulla. Luotuaan ensin uraa viulistina hän suoritti kapellimestarin tutkinnon vuonna 2007 ja on sittemmin johtanut useita orkestereita Pohjoismaissa ja muualla Euroopassa. Hän irtisanoutui työstään Oulun kaupunginorkesterin taiteellisena johtajana kaksi vuotta sitten voidakseen keskittyä freelancer-kapellimestarin hommiin. Millainen konserttiyleisö Pohjanmaalla on verrattuna muihin Pohjoismaihin ja KeskiEurooppaan? ”Utelias ja dynaaminen. Pohjalaisyleisö nauttii totta kai klassikoista, mutta heidän mielestään on myös jännittävää kuulla uusia sävellyksiä suhteellisen tuntemattomilta säveltäjiltä. Tämä pätee kylläkin kaikkiin Pohjoismaihin, mutta eniten pohjalaisyleisöön.” VAHVUUDET: • kaikki tuntevat toisensa”, helppo saada apua • luonnonläheinen, täydellinen rentoutumiseen • ei pötypuheita, rehellisiä ja yrittäjähenkisiä ihmisiä MAHDOLLISUUDET: • rajallinen tarjonta laukaisee luovuuden • hyödyntämättömät luonnonvarat Karolina Isaksson Eli näkemys pohjalaisista ahdasmielisinä ja takapajuisina ei siis päde? ”Ei todellakaan! Ei konserttiyleisön suhteen eikä muutenkaan.” Pohjanmaa on tuottanut enemmän kirjailijoita kuin säveltäjiä. Ovatko sanat täällä vahvempia kuin sävelet? ”Sanoisin, että tämä liittyy enemmän koulutusmahdollisuuksiin kuin epämusikaalisuuteen. Kaikki ovat jo pitkään voineet oppia lukemaan ja kirjoittamaan, mutta musiikkiopistoja meillä on ollut vasta muutaman vuosikymmenen.” Musiikinteorian osaaminen eivät ehkä ole kovin laajaa – mikä ei ole kuitenkaan estänyt ihmisiä esittämästä musiikkia! ”Musiikkityylejä on monia erilaisia, mutta lähes kaikissa niissä näkyy kansanmusiikin vaikutus. Pietarsaaressa on perinteisesti ollut kellaribändejä ja jazzia, kun taas pelimanniporukoita ja kuoroja on kaikkialla. Kansanmusiikki oli ehdottomasti vahvoilla minun lapsuuteni kotiseuduilla.” Useat pohjalaisina pidetyt viisut on itse asiassa lainattu muista kulttuureista. ”Kansanmusiikissamme voi kuulla monia eri vaikutteita. Siirtolaiset toivat palatessaan mukanaan Amerikassa oppimiaan sävelmiä. Ne siirtyivät aikanaan uudelle sukupolvelle, joka oppi pitämään niitä paikallisina.” HEIKKOUDET: • muutokset hitaita perinteisiin tukeutumisen takia • yksinkertaistettu käsitys monimutkaisista asioista UHAT: • kilpailun puute johtaa itsetyytyväisyyteen ja ”uneliaisuuteen” • eristäytyminen huonojen liikenneyhteyksien takia Anna-Maria Helsingin pika-SWOT Pohjanmaan piirteistä. 22 – k at ternö Kansanmusiikki on siis vaikuttanut nykyisiin musiikkityyleihin, ja jopa Mozartin sävellykset saavat uutta svengiä pohjalaisorkesterien esittäminä. ”Kansanmusiikin piirteitä kuulee todellakin Juha Kankaan johtaman Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin esityksissä, erityisesti heidän soittaessaan Mozartia tai Kreeta-Maria Kentalan soittaessa barokkimusiikkia. Kansanmusiikkia ei voisi kuvitellakaan soittavansa kankeasti. Musiikin tulee svengata, myös klassisen musiikin”, Anna-Maria Helsing sanoo. Korkeatasoisesta koulutuksesta ja palavasta musiikki-innostuksesta huolimatta kaikki eivät uskaltaisi asettua satojen ammattimuusikoiden eteen ja näyttää heille kuinka soittaa – samanaikaisesti kun sali on täynnä asiantuntijoita, jotka tietävät tismalleen, miltä kappaleen tulisi kuulostaa. Onko jokin pohjalainen piirre auttanut tai haitannut sinua musiikkiurallasi? ”Kuljin pienenä isäni mukana soittamassa viulukilpailuissa. Totuin siis esittämiseen jo varhain ja opin, ettei kaikkea pidä ottaa turhan vakavasti. Teen juttuni niin hyvin kuin osaan, maailma ei luhistu pieniin epäonnistumisiin. Se on mielestäni pohjalaista asennoitumista.” Anna-Maria on kuitenkin ajoittain joutunut taistelemaan Janten lakia vastaan. ”Pohjoismaalaiseen saattaa Keski-Euroopassa iskeä maalaisserkun trauma, sillä siellä on vuosisataiset klassisen musiikin perinteet. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että viulun soittaminen on hankalaa, vaikka olisikin kasvanut Berliinissä. Pitkien ja painavien perinteiden ulottumattomissa kasvanut omaksuu usein nopeammin uudet vaikutteet ja kokee tyylilajien kehittämisen helpommaksi.” Pohjalaiset ovat viime vuosina olleet yliedustettuina useissa TV:n musiikkimittelöissä; selkeä merkki siitä, että musiikki on juurtunut syvään seudullemme ja että alueellamme varttuu monia lahjakkuuksia. Anna-Maria Helsing katsoo kuitenkin MENESTYS VAATII HARJOITUSTA. Anna-Maria Helsingiä huolettaa nuoren sukupolven kiinnostus nopeita palkkioita ja tuloksia kohtaan. ”Ennen istuttiin kotona ja harjoiteltiin soittoa; esiintyminen oli joka neljäs kuukausi. Idols ja muut kykykilpailut saavat nuoret kuvittelemaan, että he voivat menestyä ponnistelematta.” kauhulla Idolsia ja muita kisoja, joissa nuoret olettavat nousevansa maailmantähdiksi yhdessä yössä. ”Hakemukset musiikkiopistoihin ovat viime vuosina vähentyneet, ja olemme kasvattamassa sukupolvea, joka ei jaksa istua kotona harjoittelemassa soittoa. Soittimen hallinta vaatii aikaa – ja palkkioita ja tuloksia saa odottaa – mutta pitkäjänteistä menestystä ei voi saavuttaa sietämättä lukemattomien tuntien harjoittelua.” JOHAN SVENLIN k at ternö – 23 Jan Sandvik Elämä on tans sia Streetdance oli lapsuudessa Ida Holmlundin juttu, mutta se oli vain ensimmäinen askel tanssiuralla, joka on vienyt hänet Pariisiin ja New Yorkiin ja tanssimaan Madonnalle. Upea opettaja vihki hänet voguing-tanssityylin saloihin ja sen battles-taisteluihin. ”Tanssi on elämäni. Jos en tanssisi, heittäisin lahjani hukkaan.” 24 – k at ternö k at ternö – 25 “Katsoin suu auki ja tajusin, että minun on muutet tava Pariisiin” Jan Sandvik 26 – k at ternö I stumme itämaisessa ravintolassa Pietarsaaressa, ja ruoka maistuu Ida Holmlundille. Olemme ainoat asiakkaat. Ulkona on menossa katutöitä, maisema on synkkä, kuin pommin jäljiltä. Kaivan laukustani pussin minttutoffeeta jälkiruuaksi, ne sopivat hyvin kahvin kanssa. Ruoan ja karamellien jälkeen Ida pääsee vauhtiin ja hänen silmänsä alkavat loistaa. Hän kertoo koreografiasta, jonka hän teki Campus Allegrossa viime keväänä esitettyyn Natten är ännu ung -musikaaliin. Heti viimeisen näytöksen jälkeen Ida sai sähköpostin, jota ei hevillä unohda. Sähköpostin otsikossa luki: Madonna wants to see you dance. ”Minut oli valittu koetanssimaan Madonnan Rebel Heart -maailmankiertueelle New Yorkiin. Matkat ja hotelli maksettaisiin viikon ajaksi. Olin aivan haltioissani. Madonna on suuria idoleitani.” Ida oli jo aiemmin käynyt Pariisissa karsintakierroksella esittelemässä taitojaan. Koe-esiintymisiä järjestettiin myös Los Angelesissa ja New Yorkissa. Hakijoita oli 5000, joista 31 pääsi Idan lisäksi finaalivaiheeseen. Lopulta 18 tanssijaa valittiin New Yorkissa. Ida oli vain hiuskarvan päässä noususta Madonnan klaanin jäseneksi. ”Olihan se henkisesti kova isku, olin niin lähellä onnistumista. Mutta sain siitä palavan motivaation päästä eteenpäin. Koko Madonna-juttu antoi aivan valtavan latauksen.” Madonna tuli koetanssipaikalle eräänä päivänä ilman minkäänlaista esittäytymistä – muina naisina. Siinä hän vain seisoi ja katseli meidän tanssimista. Minua alkoi jännittää kauheasti ensimmäisellä kerralla, mutta kun Madonna oli ollut paikalla pari päivää, se alkoi tuntua normaalilta”, Ida kertoo. Madonna ei juuri puhunut kenellekään, mutta Idalle hän sanoi: ”Ai niin, sinähän olet Suomesta.” Ida oli ainut pohjoismaalainen, joka pääsi New Yorkissa pidettyyn finaaliin. ”Madonna on tyylikäs, kaunis ja vahva nainen, jolla on valtavasti karismaa. Hän oli joka kerta meikannut ja pukeutunut näyttävästi, mutta oli ehkä hiukan väsyneen oloinen. Mutta sehän on normaalia kenelle tahansa, hän on sentään ollut kauan mukana.” ”Mutta kyllä Madonnasta hieman diivaakin paljastui. Aina hän ei edes katsonut meitä, kun tanssimme, vaan saattoi samalla puhua jonkun toisen kanssa. Mutta lopussa hän aina kiitti ja kehui meitä kaikkia vilpittömästi. Se tuntui hyvältä.” Macarenaa lastentarhassa Ida oli jo pienestä hyvin liikkuvainen. Tarhassa hän tanssi meksikolaisen Macarenabiisin tahtiin ja kotona hän kuunteli Janet Jacksonia, Will Smithiä, Pandoraa, Vengaboysia ja Dr Bombayta. Rednexin Cotton Eye Joe oli hänen suosikkibiisejään. Kotona oli pieni jumppahuone kellarissa, ja Ida vietti siellä tuntikausia päivässä. Kun Ida aloitti koulunkäynnin, ei kestänyt kauaa ennen kuin streetdance alkoi täyttää päivät. ”Olen kasvanut R&B -musiikin, eritoten hiphopin parissa. Tanssiminen on aina tuntunut minun jutultani.” Ida oli kiinnostunut myös voimistelusta ja harjoitteli ahkerasti flikkejä ja spagaatteja. Jos spagaatti ei tuntunut onnistuvan, hän hyppäsi korkealle ilmaan ja pakotti itsensä alas tullessaan spagaattiin. ”Olen aina harjoitellut määrätietoisesti ja sinnikkäästi, en koskaan päästä itseäni helpolla.” 1 000 jalkapallopotkua Jalkapallo tuli kuvaan mukaan Idan ollessa kymmenvuotias. Tietenkin, koska kaikki kaverit pelasivat. Tanssimista hän ei silti lopettanut, vaikka ottikin jalkapallon tosissaan ja harjoitteli kovasti. 1000 jalkapallopotkua putkeen oli a piece of cake. ”Jalkapallo oli kivaa, joukkueemme tuli SM-kisoissa neljänneksi”, Ida muistelee. Mutta teini-ikä oli Idalle vaikeaa aikaa, hän oli epävarma, ujo ja herkkä. ”Lisäksi kärsin gluteiini-intoleranssista, ja se vaikutti myös ulkonäköön, mikä puolestaan vaikutti mielialaan”, hän huokaa. Esitelmien pitäminen oli koulussa kaikkein hirveintä. Ida oli monesti pyörtyä luokan edessä. Mutta koulun discoilloissa Ida päästi itsensä valloilleen. Hän sai tehdä koreografian koulun joulujuhlaan ystävänsä kanssa. Pian Ida toimi lasten tanssiohjaajana Pedersören kansalaisopistolla. Seuraavaksi hän pääsi esiintymään Jaakon Päiville Pietarsaareen. ”Tanssi auttoi minua löytämään itseni. Ujous karisi ja aloin arvostaa itseäni.” Tanssi vai jalkapallo? Seuraavaksi Ida löysi baletin. ”Kuulin, että baletti toimii tanssin pohjatekniikkana. Baletti oli ihanaa ja opettajani, Raija Ilo, oli loistava. Ida oli jo teini-iässä varma siitä, että hänen tulevaisuutensa olisi tanssin parissa. Tanssi tuntui melkeinpä kutsumukselta. ”Oli pakko saada tanssia, se oli kuin osa itseäni.” Hiphopista ja Missy Elliottista digannut Ida ei kuitenkaan voinut kuvitellakaan, että tanssista voisi joskus tulla ammatti. 17-vuotiaana Ida oli hyvää vauhtia tulossa valituksi jalkapallon aluejoukkueeseen. ”Mutta jalkapallosta tuli yhtäkkiä liian vakavaa. Vanhempani olisivat halunneet, että olisin jatkanut jalkapallon peluuta, mutta se tuntui väärältä.” Ida päätti panostaa täysillä tanssiin. Harjoittelu jatkui kellarissa. PlayMe-musikaali Oli vuosi 2008. Ida kävi Pedersöre gymnasiumia. Hän näki koulun ilmoitustaululta, että PlayMe-musikaaliin haettiin tanssijoita Helsinkiin. Ida tuli valituksi ja sai vuoden sopimuksen Svenska teaterniin. Ida muutti heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen Helsinkiin. Alkoi tapahtua. Elämään tuli vauhtia. ”Kaikki oli kuin tarjottimella edessäni, se oli upeaa.” PlayMe sai medianäkyvyyttä ja loistavat arvostelut. Ida solmi paljon uusia kontakteja ja ystävystyi Krista Siegfridsin kanssa, jolla myös oli musikaalissa rooli. Musikaalin ollessa loppusuoralla Suomen Dance -televisiokilpailu haki tanssijoita. Ida lähetti nauhan itsestään tanssimassa. Samoihin aikoihin hän haki Ruotsiin Åsan kansankorkeakoulun tanssikouluun. Se sijaitsi puolentoista tunnin päästä Tukholmasta, Katrineholmissa. Ruotsissa tanssikoulussa Luonnonlahjakkuus ja itse opetellut taidot avasivat koulun ovet. Ida siis pakkasi laukkunsa ja muutti Ruotsiin. ”Ruotsissa ’ymmärsin’, mitä olin omin päin tanssinut Suomessa. Eniten pidin hiphopista ja poppingista, mutta myös locking, house ja breakdance olivat mielenkiintoisia. ”Ruotsissa oli hyvää se, että tapasin samanhenkisiä ihmisiä. Opin tanssimaan yhdessä toisten kanssa.” Ida ehti olla vain kuukauden Åsan tanssikoulussa, kun hän tuli valituksi Danceohjelmaan. TV-nauhoitukset kestivät kolme kuukautta, ja sen ajan Ida asui jälleen Suomessa. ”Pääsin finaaliin ja viiden parhaan joukkoon. Mutta kun tanssikoulu loppui, tuntui ettei yksi vuosi riittänyt. Janosin lisäoppia, uusia kokemuksia, laajempia ympyröitä.” Idan unelmana oli päästä tanssin mekkaan – Pariisiin. Ensimmäinen vierailu sinne tapahtui v. 2011. Kaupungissa järjestettiin tuolloin iso, kansainvälinen streetdance-kilpailu. Ida näki siellä ensimmäistä kertaa battleja, kahdenvälisiä tanssiotteluita. ”Katsoin niitä suu auki ja tajusin heti, että minun on muutettava Pariisiin.” Pian sen jälkeen Ida osallistui Juste Debout- tanssikoulun pääsykokeisiin ja tuli heti hyväksytyksi. Koulussa todettiin, että hän hallitsi kaikki tanssityylit , ja hänelle tarjottiin mahdollisuutta hypätä ensimmäisen lukuvuoden yli. Mutta alussa oli ongelma: Ida ei tiennyt, missä hän asuisi. Eikä puutteellinen kielitaito helpottanut asiaa. Viikon hostellissa asumisen jälkeen Ida löysi lopulta kämppikset ja piskuisen asunnon Sentierin kaupunginosasta. Tilaa oli vain noin neliön verran henkeä kohti, mutta se ei haitannut häntä eikä se, että sänky oli hyllyn päällä, josta oli suora näkymä alas keittiöön. Kuria ja rangaistuksia Idan kokemukset Pariisin tanssikoulussa olivat kahtalaisia. ”Koulun henki oli rankka ja vanhanaikainen, mutta tanssijat olivat loistavia. Ranskalaiset ovat kovia kilpailemaan. He haastavat itseään jatkuvasti ja harjoittelevat paljon. Heillä on rajaton usko itseensä.” ”Pariisissa on vahva battle-kulttuuri. Viikoittain järjestetään tapahtumia, joissa voi battlata ja esiintyä”, Ida kertoo. Ida pettyi kuitenkin koulun opettajiin. ”He suhtautuivat oppilaisiin negatiivisesti ja alentavasti. Opettaja saattoi sanoa: Tuon sinä teit huonosti, tuo oli tosi surkeaa ja tuo taas oli ihan syvältä. Mitä sinä oikein kuvittelet, että sinusta tulee!” ”Minä en kuitenkaan ollut kovin tulilinjalla, ehkäpä, koska en osannut ranskaa...” Koulussa jaettiin myös rangaistuksia. Ei ollut tavatonta, että joutui tuijottamaan seinää lähietäisyydeltä kaksi tuntia hiljaa seisten. Jos aamulla myöhästyi, ei saanut tulla kouluun koko päivänä. ”Ilmapiiri oli aika ahdistava. Ensimmäisen kerran elämässäni olin hukata tanssimisen ilon”, Isa kertoo. Älä pelkää ottaa riskejä! Ja jos vertaat Ruotsin oloihin? ”Siellä oli toisaalta liian vähän kuria. Ei ollut aina helppoa uskoa täysin itseensä, vaikka siellä saikin kehuja. Kyllä paremmaksi tanssijaksi tulee, jos saa joskus potkua takalistoon”, Ida sanoo. k at ternö – 27 ”Meidän pitäisi ottaa enemmän riskejä. Pelkäämme, että saamme kuulla olevamme huonoja.” Voguing-tanssityylistä Voguing-tanssityyli on peräisin 1920-luvun homokulttuurista. Se sai alkunsa mustien homovankien keskuudessa. Heille tanssi oli keino vapauttaa itsensä teeskentelemällä olevansa rikas ja koppava ”valkonaama”. 1930-luvulla New Yorkissa alettiin järjestää underground-drag ball -tapahtumia, joissa naisiksi pukeutuneet miehet, dragqueenit, viihdyttivät toisiaan erilaisilla imitaatioilla, poseerauksilla ja tanssinomaisilla liikkeillä. Voguingiin läheisesti liittyvä house-kulttuuri kehittyi 1970-luvulla. Karismaattisten johtajien ympärille muodostui omia koulukuntia, taloja. House on jengi tai perhe. Ryhmittymät ottivat nimensä muotitaloilta (House Of Dior) tai myöhemmin johtajiltaan. Willie Ninjan johtama House Of Ninja lienee näistä tunnetuin. Madonnaa aiemmin, v. 1989, Malcom McLaren julkaisi Deep In Vogue -kappaleen, jota pidetään ensimmäisenä Vogue-kappaleena. Madonna määritteli ja popularisoi alakulttuurin 1990-luvun alussa. Madonnan Vogue -kappale ja video nousivat hitiksi, mutta samalla ne olivat kuolinisku undergroundille. Lisäksi Aids heikensi alakulttuuria. 2000-luvun uusi diskoaalto nosti vogue-kulttuurin jälleen kukoistukseen. Nykyään Voguessa kilpaillaan Old Way, New Way ja Vogue Femme -luokissa. Voguing on hakenut inspiraatiotaan muotikuvista ja niiden malleista. Poseerauksissa matkitaan paikalleen jähmettyneitä liikkeitä ja valokuvia, esikuvana kuuluisan Vogue-muotilehden sivut. Vogueta voidaan kuvata tanssiksi, jota tanssitaan kaksiulotteisesti kolmiulotteisessa tilassa. Tanssityylille ovat luonteenomaisia suorat linjat sekä vartalon kauniit asennot. Martin Von Kroge Entä Suomessa? ”Ero on siinä, että täällä useimmat harjoittelevat vain oman joukkonsa kanssa, ja silloin ei kehity parhaalla mahdollisella tavalla. Emme myöskään matkusta maailmalla riittävästi hakemassa vaikutteita ja oppimassa.” Ida Holmlund tiivistää: ”Meidän pitäisi Suomessa ottaa enemmän riskejä. Pelkäämme, että saamme kuulla olevamme huonoja emmekä uskalla heittäytyä tilanteisiin, joista meillä on vaarana selvityä ’huonommin’ kuin joku muu. Mitä muut meistä ajattelevat, on tärkeämpää kuin mitä itse ajattelemme itsestämme. Meidän pitäisi kannustaa toisiamme enemmän.” ”Ranskassa negatiivinen lähestymistapa käännetään motivaatioksi. Siellä härkää otetaan sarvista ja aletaan harjoitella entistä kovemmin. Ja seuraavalla kerralla näytetään, mitä tosissaan osataan.” Ida sanoo, että hän tanssisi mielellään enemmän täällä kotona Suomessa. ”Meillä on paljon hyviä tanssijoita, mutta minulla vaan sattuu olemaan enemmän kontakteja Ruotsissa.” Ida karisti Pariisin koulunsa huonon ilmapiirin harteiltaan käymällä viikonloppuisin Pariisin klubeilla. Yksi suosikeista oli Djoon-yökerho, joka oli house- ja hiphop-fanien suosiossa. ”Se oli mahtava underground -klubi, jonne kuka tahansa sai tulla – jos vain löysi paikalle. Se ei ollut sen tyylinen paikka, jossa piti pelätä, ettei portsari päästä sisään, jos vaatetus oli vääränlainen.” Ida lähti koulusta puolen vuodem jälkeen, vaikka kyseessä oli kolmivuotinen koulutus. Hän palasi kotiin yhdeksän kuukauden kuluttua. ”Rahat loppuivat, se oli syy. Yksi lukukausi maksoi 4500 euroa ja eläminen oli kallista. Työtä oli vaikea saada, koska en osannut kieltä – enkä halunnut tarjoilijaksi johonkin ravintolaan.” Vogue Femme Lasseindra, Idan ensimmäinen vogue-opettaja, kuvattuna heidän ensimmäisessä battlessaan v. 2013. 28 – k at ternö Pariisissa ehkä parhain opettajista oli Lasseindra: hän on kuuluisimpia ja arvostetuimpia Vogue Femme -tanssityylin taitajia. Hän on tummaihoinen homo, joka tanssii naiseksi pukeutuneena. Lasseindran asenteesta näkyy rankka, päähän potkittu elämä. ”Hiphop -kulttuurissa ei ole helppoa olla homo, sitä vastoin Vogue-piireissä se on todella yleistä. Minun mielestäni homomiehet on ihania ja avoimia. Minulla on paljon ystäviä, jotka on homoja.” Lasseindrasta ja Idasta tuli hyvät ystävät. Lasseindrasta tuli Idan ensimmäinen Vogue-mamma, joka otti hänet omaan ”heimoonsa”. ”Opettajana hän saattoi olla todella ankara eikä todellakaan tuhlaillut kehuja. Tuo asenne sai minut työskentelemään entistä kovemmin.” Eräänä päivänä oli tosi kyseessä. Opettaja ja oppilas kohtasivat toisensa Vogue Femme -battlessa Tukholman Streetstar festivaaleilla. Ida oli pukeutunut Sailor Moon –mangahahmoksi ja Lasseindra esitti Wonder Womania. Ilmassa oli alkukantaista, väreilevää energiaa. Kommentaattori kuvaa alatyylin sanoilla, mihin Vogue-ryhmään kilpailijat kuuluvat. Idan kohdalla: Inxi Prodigy, koska Ida kuuluu House of Prodigyyn (Ihmelapset). ”Rivot sanat antavat vauhtia esitykseen, luovat oikeanlaista fiilistä”, Ida kertoo. Kommentaattori suoltaa puhettaan ja tanssijat antavat kaikkensa, yhtä aikaa, samalla lattialla. Koreografiaa ei ole, mitä tahansa voi tapahtua. Yleisö pidättää henkään, kukistaako kokenut kettu nuoren pantterin. Kettu saa jossain välissä pidettyä pantteria jaloillaan kirjaimellisesti pihdeissä lattialla. Sitten he alkavat yhdessä täristä irti toisistaan. Läksiäisiksi lapsekkaan suloinen Inxi Prodigy vetää hampaillaan valkoisen hansikkaan kädestään ja läpsäyttää sillä kostoksi fyysisesti isompaa Wonder Womania. Kaikki näyttää harjoitellulta, mutta itse asiassa kyse on dramaattisesta improvisaatiosta. Täytyy osata lukea vastustajaansa, reagoida sekunnin sadasosassa. Vaikka molemmat ottelevat täysillä, he antavat tilaa toisilleen. Jotkut tanssijat vetävät kylmää ja pöyhkeää roolia. Sitä Ida ei tee. Hän voittaa söpöllä ja viettelevällä asenteellaan. ”Minun on hirveän vaikea olla ilkeä, se ei kuulu luonteeseeni.” Catwalk ja duckwalk Vogue Femme -tyyliin, jota Ida tanssii, kuuluu rajuja ja sulavia dipsejä (nopeita tai hitaita selälle ja takaraivolle pudottautumisia), vietteleviä käsiliikkeitä, catwalkia (taivuteltuja jalkoja, liioiteltuja lantioliikkeitä), duckwalkia (kyykkykävelyä) ja floor performencea (aistikasta liikehdintää lattiatasolla) sekä spinnejä (pyöriviä liikkeitä). Kun minuutti lähenee loppuaan, kommentaattori valmistautuu loppusuoralle laskien sekunteja: 2001, 2002, 2003. Sitten kuuluu: And hold that pose for me! Tällöin tanssijan tulee jäätyä loppuasentoon. ”Knockout” ja voittaja selviävät selvästi nopeammin kuin nyrkkeilyottelussa. Tällä kertaa Lasseindra veti pidemmän korren. Mutta kaksikko otti jälleen yhteen kaksi vuotta myöhemmin. Silloin Idasta tuli Streetstar 2015. ”Oli mahtava tunne voitaa oma opettajansa!” Jan Sandvik Kova ala Voguessa luodaan illuusiota maailmasta, jossa kuka tahansa voi olla mitä tahansa. Ala on kova, ja Ida on oppinut pitämään puoliaan siinä. Freelancerina työskentely ei ole helppoa, uusia keikkoja/työtä on jahdattava jatkuvasti. ”Mutta tanssi on elämäni. Jos en tanssisi, heittäisin lahjani hukkaan.” Ida on nyt uransa vaikeimmassa taitekohdassa. ”Alan sisäpiireihin on äärimmäisen vaikeaa saada jalkaa oven väliin. Pitää ehdottomasti tavata ne oikeat ihmiset. Ripaus onnea ja viekkauttakin tarvitaan.” Vogue Femme -tanssijoista Idan idoli on pitkänhuiskea Leiomy, joka on kisaillut America’s Got Talent -ohjelmassa. Leiomy on myös Idan uusi Vogue-mamma. Hän valitsi Idan ensimmäiseksi eurooppalaiseksi prodigyksi. Leiomy oli aiemmin mies, joka on nyt kirurgisin toimenpitein muuttanut sukupuolensa naiseksi. Ida on asunut viime vuodet Tukholmassa. Hän käy kotona Suomessa muutaman kerran vuodessa. Kesällä PietarsaaressaPedersöressä hänen aikansa kului joogaten ja akrobatiaa harrastaen sekä kavereita tapaillen. ”Kävin myös usein elokuvissa ja ulkona tanssimassa. Kotona oli ihana maata hierontapallon päällä ja katsoa televisiosta Orange Is The New Black: - sarjaa. Töitä tanssin saralla Idalla oli Sursikin leirikoulussa, mutta myös Malmössä, Amsterdamissa ja Kanariansaarilla. Hän opetti, tuomaroi ja battlasi. Heinäkuussa Ida lensi taas New Yorkiin. Tällä kertaa hän otti osaa Latex Ball -voguekilpailuun. Sinkkuna elelevän Idan tulevaisuudensuunnitelmiin kuuluvat myös lapset. ”Totta kai haluan jonain päivänä olla äiti. Pidän kovasti lapsista. Mutta nyt elämäni on matkalaukussa ja kavereiden sohvilla.” Tämän lehden ilmestyessä Ida on todennäköisesti New Yorkissa, jossa hän aikoo vastaisuudessa asua ja tanssia. SUSANNE STRÖMBERG k at ternö – 29 Gun-Marie Wiis Keskiajan ihmee llinen maailma Uskomattomat vaarat uhkasivat merenkulkijoita. Polttiaiset, merisiat ja merikoirat saattoivat salakavalasti käydä laivan kimppuun. Jättiläisviiriäiset hyökkäsivät ilmasta käsin. Merikäärmeet hotkaisivat merimiehiä elävinä. Julmin oli kuitenkin roiskija. Olaus Magnus, maamme viimeinen katolinen arkkipiispa, kuvasi silloista maailmaa 460 vuotta sitten. 30 – k at ternö k at ternö – 31 Pohjola vuonna 1555 Vuonna 1555 tapahtui monenlaista. Olaus vietti juhannuksen 1519 TornionRuotsi ja Venäjä olivat sotineet jo pit- jokilaaksossa. Hän seurasi lohenkalastuskään, ja kuningas Kustaa Vaasa vietti ta ja tapasi saamelaisia. Olaus matkusti suuren osan vuodesta Suomen puolella maitse ja meritse Perämeren seudulla, valtakuntaa. Venäläisjoukot hyökkäsi- mutta tarkkaa reittiä ei tunneta. Seuraavana vuonna hän oli Tukholvät rajan yli maaliskuussa. Kivennavalla taisteltiin; kunta oli sittemmin Kannak- massa ja todisti Kristian II:n kruunajaisen rajakunta Neuvostoliiton rajalla ja sia ja Tukholman verilöylyä. Vuonna 1523 Edith Södergranin asuinpaikka. vastikään kruunattu kuningas Kustaa Ruotsin sotilaat oli määrältään alakyn- Vaasa nimitti Olauksen Strängnäsin tuonessä, mutta he liikkuivat suksilla ja voit- miorovastiksi. Pian tämän jälkeen Olativat taistelun liikkuvuutensa ansiosta. uksen Johannes-veli nimitettiin Ruotsin Suomen käskynhaltijalle annettiin ku- arkkipiispaksi. Johanneksen oli sen vuoksi matkusninkaallinen määräys harjoittaa kansaa ammunnassa ja pitää venäläisiä silmällä. tettava Roomaan, jotta paavi vahvisKustaa Vaasa otti käyttöön pakollisen taisi nimityksen. Olaus lähti Johannekkotimaanpassin vuonna 1555. Jokaisella sen matkaan – mistä alkoi molempien kauppamiehellä tuli olla mukanaan koti- elinikäinen maanpakolaisuus. Veljeskaupunkinsa myöntämä passi matkusta- ten kotimatka johti eri teitä Danzigiin essaan kotiseutunsa ulkopuolella. Ruotsi (Gdanskiin), josta tuli heidän tukikohlakkautti tämän kotimaan passipakon tansa kymmeneksi vuodeksi. Alussa he vasta vuonna 1860. toimivat Kustaa Vaasan diplomaattisina Eteläisessä Euroopassa vuoden mul- lähettiläinä, muun muassa naimakauplistavin tapahtuma oli Augsburgin us- pojen neuvottelijoina Puolan kuningaskonrauha, jonka myötä luterilainen ja huoneen kanssa. katolinen usko saivat samanarvoisen Veljesten suhde Ruotsin kuninkaaseen aseman saksalais-roomalaisessa keisa- kuitenkin heikkeni, ja Kustaa Vaasa tarikunnassa. Vuoden kulttuuritapahtuma kavarikoi heidän omaisuutensa vuonna sijoittui Roomaan: Olaus Magnus julkaisi 1530. Johannes Magnus voideltiin lopulta teoksensa Historia de gentibus septentrio- arkkipiispaksi vuonna 1533 – mutta silloin Upsalassa toimi jo protestanttinen arkkinalibus (”Pohjoisten kansojen historia”). Tämä latinaksi julkaistu teos oli pit- piispa Laurentius Petri. Olaus ja Johannes kään sävyttävä eurooppalaisen sivisty- asettuivat Venetsiaan vuonna 1538 ja Joneistön kuvaa Pohjolasta. Teos on ku- hannes kuoli vuonna 1544, minkä jälkeen vaamattoman tärkeä lähde haluttaessa Olaus peri veljensä aseman ja toimi Ruotymmärtää maassamme 500 vuotta sit- sin viimeisenä katolisena arkkipiispana kuolemaansa asti eli vuoteen 1557. ten vallinnutta maailmankuvaa. Olaus Magnus oli aidosti Olaus Magnuksen tarina erittäin kiinnostunut pohon sekin kuin sadusta. Olaus syntyi linköpingiläiseen joisista kansoista. Hän julporvarisperheeseen nimeltä kaisi vuonna 1539 mahtavan Svinefot vuonna 1490. Hän Carta marinan 12 vuoden vieraili 15-vuotiaana Oslostyön jälkeen. Kartta oli jaetsa ja näki grönlantilaisia tu yhdeksään, 170 x 125 cm nahkaveneitä roikkumassa suuruiseen lehteen. Ote karkirkossa. Olaus matkusti tasta oikealla. Olauksen arvuonna 1510 Eurooppaan vellaan itse tehneen suuren kaksi vuotta vanhemman osan piirroksista. Johannes-veljensä kanssa, Olauksen Pohjoisten kanja veljekset opiskelivat maisojen historia julkaistiin siis vuonna 1555. Tämä suurteos neikkaissa yliopistoissa seitjakautuu 22 kirjaan ja 476 semän vuotta. lukuun ja sen kuvituksena Olaus palasi Ruotsiin Olaus Magnus – tältä on italialaisten taiteilijoiden vuonna 1518, ja kirkko lähetti hän olisi voinut näyttää. hänet Norlantiin myymään Tuntematon ruotsalainen Olauksen ohjeiden mukaan keskiaikainen kirkkotekemät 481 puupiirrosta. Seusyntisille aneita. Hänen veistos on kansikuvana arvellaan myös toimineen Olaus Magnuksesta ker- raavilla sivuilla on muutamia valtionhoitaja Sten Sturen tovassa Elena Balzamon lyhyitä otteita teoksesta. hyväksi poliittisten ilmapii- esseekirjassa ”Den rien tunnustelijana. osynlige ärkebiskopen”. 32 – k at ternö k at ternö – 33 “Asukkaat liikkuvat ihmeen nopeasti puulaudoilla, jotka on edestä taivutettu kaarelle!” Kun piti soihtua suussa, kädet vapautuivat muihin töihin. Lohenkalastus. Skrithifinnit. Keskiajalla ei ollut jälkeäkään siitä tieteellisestä maailmankuvasta, johon nykyinen yhteiskuntamme perustuu (tai ainakin luulemme sen perustuvan). Luonnon kiertokulku hallitsi ihmisten elämää, ja nykyistä eroa todellisuuden ja fantasian väliltä ei 1500-luvun yhteiskunnassa ollut. Niinpä voimme syystä uskoa Olaus Magnuksen tarjoaman asiatiedon ja fantasian kudelman käyvän hyvin yksiin esivanhempiemme maailmankuvan kanssa noin 15 sukupolvea sitten. Skrithifinnien maasta Olaus Magnus kuvailee skrithifinnien maata muun muassa tällä tavoin: Skrithifinnien maa sijaitsee bjarmien maan ja Ruijan välissä, joskin siitä ulottuu kieleke kohti etelää ja Perämerta ikään kuin häntä. Nimensä se on saanut lähinnä siitä, että sen asukkaat liikkuvat ihmeteltävällä nopeudella käyttäen eräänlaisia puulautoja (suk34 – k at ternö sia), jotka edestä on taivutettu jousen tavoin kaarelle. Kun ne on kiinnitetty jalkoihin, käyttävät he ohjaamiseen kädessä olevaa sauvaa ja kulkevat mielensä mukaan ylös, alas tai vinoon lumisilla vuorilla. Sukset on tehty niin, että toinen on jalan verran toista pitempi, ja lyhyempi on käyttäjänsä mittainen. Sitä paitsi he varustavat suksen pohjan poronvasan pehmeällä nahalla. Kun ihmiset ovat oppineet taitavasti käyttämään tällaisia kulkuvälineitä, saavuttavat he muuten luoksepääsemättömät vuorten huiput ja laaksojen pohjat. Tällaisia urotöitä he tekevät toisinaan metsästyksen kiihkossa, toisinaan vain kilpaillakseen neuvokkuudessa ja taitavuudessa keskenään. kalastuksesta. Eikä se johdu siitä, että heidän peltomaansa olisi hedelmätöntä, vaan koska heillä on niin runsaasti erinomaista kalaa, että se riittää mainiosti kaikkien välttämättömyystarvikkeiden hankintaan vaihtokaupalla. Niinpä heillä myöskin on kaikkea yllin kyllin. Espanjasta ja Portugalista he ostavat parasta viiniä ja suolaa, Englannista ja Flanderista kallisarvoista verkaa, Saksan kaupungeista kaikenlaisia taloustavaroita ja koruesineitä lukuunottamatta pitovaatteita, Svean- ja Göötanmaalta vehnää, ruista, ohraa ja kaikenlaisia välttämättömiä vihanneksia, joita kaikkia tuodaan sinne meritse. Olaus Magnuksella on selvästi hyviä muistoja Torniolaaksosta, jossa hän vieraili kesällä 1519. Puiden lehvistöistä kuuluu erilaisten lintujen sointuva viserrys, vedessä kisailevat ihmeen monenlajiset kalat poukahdellen pintaan. Meressä ei ole mitään vahinkoeläimiä eikä maalla juuri lainkaan myrkkykäärmeitä tai pelkoa herättäviä eläimiä. Koko kesänä ei ole pimeää eikä myöskään polttavaa auringonpaahdetta, vaan ilma on kohtuullisen lämmintä ja terveellistä. Kaikki on siellä miellyttävää, tyyntä ja rauhallista. Tämän Pohjois-Pohjanmaan tuntureilta virtaa vuolas ja syvä joki, joka kahtena suuhaarana laskee mereen. Niiden väliin jäävälle melko kapealle maakaistaleelle on perustettu kaupunki, jonka nimi on Tornio eli tornilla varustettu saari. Tämä kaupunki sijaitsee erittäin kauniissa ja edullisessa paikassa, sillä missään muussa kauppakeskuksessa koko pohjoisnavan alaisella alueella ei vallitse niin vilkas liike kuin täällä Torniossa. Sinne näet kokoontuu valkovenäläisiä, lappalaisia, bjarmeja, pohjalaisia, suomalaisia, ruotsalaisia, hämäläisiä ja häl- Pohjolan kolmesta pohjanmaasta Olaus Magnuksen kuvaus pohjolasta: Pohja joka pohjoisessa rajoittaa Gööttiläisen eli Ruotsalaisen merenlahden, on laaja maa joka jakaantuu kolmeen suureen maakuntaan: Länsipohjaksi, Pohjois-Pohjanmaaksi ja Pohjanmaaksi. Pohjolan asukkaat elävät enimmäkseen Tornio: Länsipohjan ja Pohjanmaan kohtauspaikka. Lumipallosota. singlantilaisia. Ja paljon muita saapuu Norjasta yli korkeiden vuorten ja kautta laajojen erämaiden sekä läpi Jämtlannin. Lohenkalastuksesta Olaus Magnuksen mukaan tuskin missään muussa Euroopan maassa tavataan runsaampaa lohenkalastusta kuin Pohjanlahdessa. On kaunista katsella, kun lohien nähdään ikään kuin sotilaiden auringon kilossa välkkyvissä varusteissaan ryntäävän kuohuja vastaan, semminkin niin taajoina parvina. Olaus Magnus kuvailee, kuinka lohet hyppivät ketterästi putousta ylöspäin. Se kamppailee väkevää virtaa vastaan eikä luovu yrityk- sestään, ennen kuin se pääsee virkistäytymään raikkaissa purovesissä, joita se kiihkeästi kaipaa. Sen jälkeen se vuorostaan syöksyy jokea alas ja palaa tutuille olosijoilleen kallio-onkaloihin. Se näet nauttii vuorotellen suolaisesta ja makeasta vedestä. Nuorukaisten lumilinnoista Olaus Magnus kertoo asiantuntevasti, mitä lumesta voi tehdä. Pohjalaisilla kansoilla on tapana harjoittaa varovaisen viisaasti nuorukaisiaan erilaisissa sodan vaatimissa toimissa ja taidoissa linnoitusten valtaamiseksi. Siitä syystä talvella pysyvän lumen aikaan nuorukaiset menevät vanhempien miesten kehoituksesta joukossa jollekin korkealla paikalle. Yhteistyöllä kasaavat he suuria määriä lunta, josta he etenkin vapaapäivinään rakentavat linnoitusten muurien tapaisia esivarustuksia. He varustavat ne ampuma-aukoilla ja valelevat niitä jatkuvasti vedellä, jotta lumi sillä tavoin veden kanssa yhdessä pakkasen sattuessa kovettuisi hyvin lujaksi. Kun kaikki on valmista niin ennakolta määrätyt nuorukaiset jakaantuvat kahteen joukkoon, joista toinen menee lumilinnaan sitä puolustamaan, toinen jää ulkopuolelle sen valloittamista varten. Eikä noista hohtavan valkeista linnoista puutu mustia tai tummia lippuja tai vihreitä katajapensaita, joiden alla he halukkaasti käyvät taisteluun, eivät rahan vaan pelkän maineen vuoksi. Siinä ei kummaltakaan puolelta käytetä muita aseita kuin vain lumipalloja, joita he heittävät käsin toisiaan kohti. On näet säädetty rangaistukseksi alastomana jäiseen veteen upottaminen, jos joku tällä tavoin heitettäviin lumipalloihin kätkisi kiven, rautaa, puuta tai jäätä. Sitä paitsi jotkut piirittäjistä kaivavat kaniinien tavoin lumen alle käytäviä, joita myöten he tunkeutuvat linnaan karkottaakseen sen puolustajat asemistaan. Eikä kestä kauankaan ennen kuin nyrkein tapellaan käsikähmässä, kunnes lippu siepataan ja hävinnyt puoli alistuu. Mutta niitä jotka pakenevat tai pelokkaina välttävät taistelua rangaistaan, jos heidät vain saadaan kiinni, tunkemalla niskasta lunta ihon ja vaatteiden väliin ja heidät ajetaan pois häpäisevästi nimitellen ja herjaten, jotta he toisella kerralla pysyisivät urhoollisemmin paikoillaan ja puolustaisivat kiihkeämmin linnoitusta. Päresoihduista Olaus Magnus kertoo, kuinka valaiden ja hylkeiden rasvaa käytetään pitkien öiden valaisuun. k at ternö – 35 ”Asukkaat olivat niin perehtyneitä noitakonsteihin kuin olisi itse Zoroaster ollut opettamassa heitä” Poppamies makaa kuin kuolleena. Tätä rasvaa sanotaan maan kielellä traaniksi ja tuijuihin valettuna se valaisee kirkkaasti ja laajalti etenkin säätyläisten kartanoissa ja kirkoissa, joissa valon pitää aina palaa Herran ruumiin kunniaksi. Mutta jotteivät naakat, pöllöt ja yölepakot söisi sitä, varustetaan tuijun suu rautaritilällä. Sitä paitsi koko Pohjolassa käytetään petäjäpäreitä, joissa on luonnostaan pihkaa. Niitä on monenlaisia ja niitä käytetään samoin kuin tavallisia kynttilöitä. Kun molemmat kädet tarvitaan työhön, on vyöhön pistettynä tietty määrä kapeiksi halottuja päreitä ja niitä pistetään suuhun tai päähineeseen toinen pää palavana. Siten he voivat liikkua minne haluavat. Tietäjistä ja noidista Suomen ja Lapin asukkaat olivat muinoin pakanuuden aikana niin perehtyneitä noitakonsteihin kuin olisi itse Persian Zoroaster ollut opettamassa tätä kirottua taitoa, Olaus Magnus kertoo. Suomalaisilla oli tapana toisinaan muun pakanallisen eksytyksen ohessa tarjota tuulta ostettavaksi kauppiaille, joita kovat vastatuulet pidättelivät heidän rannikoillaan. Maksun saatuaan he antoivat heille kolme noiduttua solmua, jotka oli peräkkäin tehty nahkahihnaan, sellaisin opastuksin, että 36 – k at ternö Kaskiviljelyä. jos he avaisivat ensimmäisen, he saisivat lempeitä tuulia, jos taas toisen, niin navakampia. Mutta jos he päästäisivät irti kolmannen, he joutuisivat niin raivokkaaseen myrskyyn, etteivät he keulasta näkisi vältettäviä kareja, keskilaivassa pysyisi jaloillaan laskeakseen purjeet eivätkä perässä kaikin voiminkaan kykenisi hoitamaan peräsintä. Ja kovia ovat kokeneet ne, jotka halveksien ovat kieltäneet, että tuollaisissa solmuissa voisi piillä sellainen voima. Vaan sen he ovat ansainneetkin, sillä ne jotka kysyvät tietäjiltä ja jotakin tehdessään luottavat ennustuksiin ja enteisiin, ovat aina pelokkaita eivätkä saa koskaan rauhaa häilyessään pelon ja toivon välillä kiihkossaan saada selville tulevat tapahtumat. Olaus Magnus kertoo, että tietäjät ja noidat ovat erittäin taitavia silmänkääntäjiä ja osaavat muuttaa omat ja muiden kasvot eri hahmoihin ja siten valheellisilla muodoilla himmentää oikean ulkomuodon. Jos joku haluaa tietoa ystäviensä tai vihollistensa tilanteesta, vaikka nämä olisivat kuinka kaukana, niin hän kääntyy tässä asiassa taitavan lappalaisen tai suomalaisen puoleen. Annettuaan sopivan lahjan kuten pellavavaatteen tai jousen hän pyytää otta- maan selville, missä ovat ja mitä tekevät ystävät tai viholliset. Tietäjä menee sen jälkeen salakammioonsa mukanaan yksi seuralainen vaimonsa lisäksi ja alkaa lyödä vasaralla alasimen päässä olevaa vaskista sammakkoa tai käärmettä määrätynlaisin iskuin, ja mutisten loitsuja hän kääntelee sitä sinne tänne. Sitä jatkaessaan hän lankeaa loveen, kaatuu ja joutuu hurmostilaan ja makaa vähän aikaa kuin kuolleena. Sillä välin mainittu seuralainen vartioi häntä mitä huolellisimmin, ettei mikään elollinen kuten kirppu, kärpänen tai muukaan eläin pääse häntä koskettamaan. Loitsujen voiman vahvistamana ja pahan hengen ohjaamana hänen sielunsa hakee kaukana asuvilta todisteen (kuten sor- muksen tai veitsen), että hän on suorittanut lähettiläskäyntinsä tai tehtävänsä. Ja kohta horroksestaan nousten hän selittää nuo tunnusmerkit ja niihin liittyvät seikat toimeksiantajalleen. Kaskiviljelystä Kaskiviljelyllä saadaan avarampia ja hedelmällisempiä peltoja. Läheisissä metsänlaidoissa versova vahingollinen vesaikko koetetaan poistaa. Silloin turpeet käännetään viljavamman peltomaan saamiseksi ja ne sytytetään palamaan, jotteivät edes ohuimmatkaan juuret ja metsäkasvien rönsyt pääsisi vähitellen nousemaan taimelle ja iskostumaan ruokamultaan. Turpeiden, vesaikon ja ri- sujen poltosta jää siten maan pinnalle tuhkaa, joka antaa ihmeellisen kasvuvoiman, niin että etenkin jos siihen kylvetään ruista, nauriita, unikkoja, pellavaa tai hamppua, saadaan moninkertainen sato. Kuitenkin varotaan tarkoin, ettei kaskettaessa tuli pääse valloilleen ja kulovalkeana tuhoamaan viereistä metsää. Sen vuoksi on huhdan ympärillä kallioita ja vettä, niin että ne muodostavat esteen ollen läpitunkemattomana rajana tulen jatkuvalle etenemiselle. Muuten voi sattua, että koko seudun väen on lähetettävä mies joka talosta tulta torjumaan niin kuin kohtaamaan vihollista, joka poltoin ja ryöstöin tuhoaa julmasti kaiken. Merivasikoiden pyynnistä Olaus Magnus kertoo, että merivasikka eli hylje on saanut nimensä mylvimisestään. Sillä on neljä jalkaa, mutta ei korvia, koska se elää vedessä ja on siihen mukautunut. Se synnyttää täysin kehittyneen poikasen ja kuten ihminen kaikkina vuodenaikoina. Se synnyttää maalla karjan tapaan. Se ei vie poikastaan veteen ennen kuin vasta kahdentenatoista päivänä syntymästä. Ne taipuvat kesytettäviksi ja tervehtivät ihmisiä äänellään ja katseellaan, joskin ääni on vain mylvintää; nimeltä kutsuttaes- sa ne vastaavat. Mikään eläin ei nuku sikeämmin. Evillään joita ne käyttävät meressä uimiseen, ne käyttävät maalla jalkojen tapaan matelemiseen huojuen ylös ja alas ontuvien ihmisten tapaan. Hylkeen nahan kerrotaan nyljettynäkin säilyttävän tuntuman mereen ja karvojen pörhistyvän laskuveden aikaan. Oikealla evällä on kyky nukuttaa ja houkutella unia, kun se asetetaan pään alle. Kalastaja on harhauttaakseen pukeutunut mustaan taljaan ja makaa kontallaan jäällä varustettuna pitkällä rautakärkisellä keihäällä ja kutsuu hyljettä mylvimällä. Se lähestyykin pian arvellen saavansa uuden naaraan tapettuaan omansa. Se on näet (kuten Albertus kertoo) pahin naaraiden tappaja eläinten joukossa ja surmaa niitä toisensa jälkeen, kunnes joku niistä tappaa sen puolustautuessaan. Mutta nyt se ei tapaakaan naaraasta, vaan keihään, ei hekumaa vaan ansan ja saa siten surmansa. Poroista ja hirvistä Olaus Magnus kuvailee yksityiskohtaisesti poroja ja hirviä (kutsuttiin myös villiaaseiksi), jotka ovat vieraita eteläisessä Euroopassa. Hän kertoo hirvien ja susien välisistä taisteluista: Ankarina talvina lumikerrosten ollessa paksuimmillaan Merihirviön hyökkäys. sudet, nälkänsä ajamina, kerääntyvät suurissa laumoissa kuljeskelemaan erämaissa saalista etsien. Jos ne tällöin huomaavat hirvilauman jäätyneen meren tai järven jäällä, ne syöksyvät niitä kohti, vaikkakin ne kuolevat hirvien sorkkien tai sarvien iskusta ja joutuvat juoksemaan pakosalle. Sillä hirven sorkassa on sellainen voima, että se yhdellä potkulla surmaa tai raatelee sen kimppuun hyökkäävän suden. Hirvet tietävät luonnollisen vaistonsa ansiosta ne paikat, jotka parhaiten soveltuvat taisteluun, ja pitäytyvät sen takia paljaalla jäällä, jotta ne kykenevät teräväkärkisten sorkkiensa ansiosta seisomaan tukevasti paikallaan, kun taas sudet pitävät kyntensä sisäänpäin käännettynä kuin aseen tupissa, jolloin niiden voima on vähäisempi. Taistelusta muodostuu verinen, ja yksi jos toinenkin hirvi sekä useampi susi jää haavoittuneena taistelukentälle makaamaan. Jos taistelu käytäisiin syvässä hankikannossa, sudet olisivat totta kai ylivoimaisia sillä ne harppoisivat kevyempinä hangessa, kun taas hirvet suuremman painonsa takia uppoaisivat lumeen ja joutuisivat susien saaliiksi. Roiskijasta Hylkeenpyyntiä. Hirvien ja susien taistelu. Olaus Magnus kuvailee elävästi kaukaisen Pohjolan eläimiä, joiden joukkoon mahtuu useita merihirviöitä. Eräs näistä on roiskija. Roiskijalla on suuri, leveä ja ympyränmuotoinen suu, jolla se imee sisäänsä ruokaa tai vettä, ja se tapaa heittäytyä koko painollaan laivan keulan tai perän päälle, painaa sen veden alle ja upottaa sen. Toisinaan se ei tyydy vain aiheuttamaan tuhoa roiskimalla suustaan vettä, vaan se kellistää selällään tai pyrstöllään laivan julmasti nurin kuin se olisi tavallinen, pieni sammio. Sen koko ruumista peittää tiheä, musta iho, sillä on pitkät evät jotka muistuttavat leveitä jalkoja sekä kaksihaarainen, 15–20 jalan levyinen pyrstö. Tämän se kietoo laivan ympäri ja puristaa sillä kaikin voimin. Miehistöllä on kuitenkin hyvä apuväline sen pahuutta vastaan, nimittäin sotatrumpetti, jonka kovaa ja kimakkaa ääntä se ei voi sietää eikä myöskään suuria sammioita tai tynnyreitä, joita miehet heittävät laidan yli hirviön hyökkäyksen hillitsemiseksi tai antaakseen sille jotain millä leikkiä. Tai sitten miehet ampuvat sitä voimakkailla heittokoneilla tai niin kutsutuilla bombardeilla, joiden pamaukset pelottavat sitä enemmän kuin rauta- tai kivikuulat, sillä tämänlaiset kuulat menettävät täysin voimansa veden tai ihran vastustuksen takia. SVENOLOF KARLSSON k at ternö – 37 Anders Lerbacka Ei voimalaa minun takapihalleni! Alholmens Kraftin vastainen mielenosoitus Pietarsaaressa 4.4.1998. Kopio Jakobstads Tidningin kuvasta. Kaikki haluavat sähkönsaannin olevan varmaa ja edullista, mutta kuitenkin aina tuntuu syntyvän vastustusta, kun uusia voimaloita aletaan suunnitella. Kaikki kannattavat puhtaan ja uusiutuvan sähköntuotannon rakentamista, mutta voimaloiden pitää olla kaukana näkyviltä eivätkä ne saa vaikuttaa ympäristöön mitenkään. Valitettavasti tämä yhtälö on mahdoton, vaikka tekniset edistysaskeleet yhä laajemmin vähentävät ympäristövaikutuksia. 38 – k at ternö A lueen lähihistoriasta löytyy useita esimerkkejä energiahankkeista, jotka ovat kaatuneet tai ainakin hidastuneet äänekkäiden vastalauseiden ja pitkittyneiden valitusprosessien vuoksi. Lars-Erik Östman on toiminut molemmin puolin barrikadeja. Huhtikuussa 1998 hän johti Alholmens Kraftin vastaista mielenosoitusta Pietarsaaren torilla. Kahdeksan vuotta myöhemmin hän oli eturivin toimijoita Ab Larsmo Vindkraft Oy:ssä, joka pystytti Luodon ensimmäisen ja tähän mennessä ainoan tuulivoimalan, Fränsviken 1:n, kesämökkiläis- ten äänekkäistä vastustuksesta huolimatta. ”Kaikkia sähköntuotannon muotoja arvostellaan. Toki ymmärrän kesämökkiläisten ajatukset, että tuulivoimala pilaa heidän näköalansa ja aiheuttaa melua, mutta samalla tuulivoimala kuitenkin tuottaa 2,2 miljoonaa kilowattituntia puhdasta sähköä”, Östman sanoo tyrninpoiminnan lomassa. Eläkkeelle jäätyään hän on vaikuttanut yhä aktiivisemmin tuulivoiman rakentamisen puolesta, yhtäältä Ab Larsmo Vindkraft Oy:ssä ja toisaalta ulkopuolisena asiantuntijana ulkomaiselle yritykselle, joka suunnittelee tuulivoimaloiden rakentamista mm. Uuteenkaarlepyyhyn ja Vöyrille. Ab Larsmo Vindkraft Oy jätti elokuussa Energiavirastolle hakemuksen kahden uuden 3 MW tuulivoimalan rakentamisesta Luotoon. Ne olisivat markkinoiden suurimpia, tornit 100 m korkeita ja lavat 50 m pitkiä. ”Silloin pystymme tuottamaan Luodon koko vuosikulutusta vastaavan määrän sähköä. Olemme valinnneet sijoituspaikat vähintään kilometrin päähän lähimmästä kesämökistä tai asuintalosta.” (Tuulivoima tuottaa tietenkin sähköä vain silloin kun tuulee, joten Luoto on aina riippuvainen myös muusta sähköntuotannosta. –toim.huom.) Lars-Erik Östman ymmärtää, että osa paikallisesta väestöstä vastustaa suunnitelmaa, mutta hän pitää tuulivoimaa hyvänä energialähteenä, joka toimii saaristossa hienosti. ”Meidän tuuliolomme ovat Suomen parhaimpia, ja koska meri on lähellä, meillä ei ole roottorinlapojen jäätymisongelmia. Tuulivoiman toisena etuna on, että se tuottaa eniten sähköntarpeen ollessa suurimmillaan eli siis talvikuukausina.” Anders Lerbacka Mutta jos olet sitä mieltä, että sähköntuotantoa on lisättävä, miksi vastustit Alholmens Kraftia, joka on maailman suurin biopolttoainelaitos? ”Puolustin sellaista voimalaa, joka käyttäisi vain uusiutuvia energialähteitä. Metsien hakkuujätettä ja turvetta varapolttoaineena. Hiili oli jo vuosia aiheuttanut suuria ilmastoongelmia teollisuuslaitosten lähellä. Sitä paitsi meidän seudullamme on luonnostaan hapan maaperä emmekä tarvitse yhtään enempää hiilivoiman rikkipäästöjä”, Östman sanoo. Biomassaa kutsuttiin hiileksi Alholmens Kraftin rakentamissuunnitelmat esiteltiin vuonna 1996, sillä monet tekijät osuivat tuolloin kohdalleen. UPM Kymmenen tuotanto Pietarsaaren Alholmassa oli kasvanut eikä vanhassa kuorikattilassa pystytty enää polttamaan tehokkaasti näin syntynyttä suurempaa kuorimäärää. Pietarsaaren kaupungin ja UPM:n kaukolämpösopimus oli samaan aikaan uusittavana. Kansainvälisesti käytiin ilmastokeskustelua, joka johti Kioton sopimukseen vuonna 1997. Siinä korostettiin biopolttoaineita fossiilisen öljyn ja hiilen korvaajina. ”Neuvottelut yhteisen yhtiön perustamisesta ruotsalaisten Skellefteå Kraftin ja Graningen kanssa kiihtyivät vuonna 1996. Vuosi oli kuiva, ja jouduimme tuomaan enemmän sähköä Ruotsista. Totesimme siirtokapasiteetin riittämättömäksi”, kertoo Stig Nickull, josta tuli sittemmin Alholmens Kraftin ensimmäinen kokopäiväinen toimitusjohtaja v. 2000. Hän johti yhtiötä eläköitymiseensä saakka v. 2011. Alholmens Kraftin energialähteiden jakaumaksi suunniteltiin vuositasolla seuraavaa: 45 % biopolttoainetta (lähinnä kuorta, kantoja ja hakkuujätettä), 45 % turvetta ja 10 % hiiltä. Siitä huolimatta laitosta kutsuttiin johdonmukaisesti ”hiilivoimalaksi” Jakobstads Tidningin mielipidesivuilla. ”Biopolttoaineiden toimitusketju ei 1990-luvulla ollut vielä täysin kehittynyt, ja turpeenkorjuu on edelleen riippuvainen säistä. Siksi hiiltä tarvittiin varapolttoaineeksi. Puhuimme laitoksesta heti alusta alkaen monipolttoainevoimalana, mutta julkisessa sanassa se vääristyi ja vanhat, täysin epärelevantit käsitykset ohjasivat keskustelua”, Nickull sanoo. Kuuroille korville Myrskyisä keskustelu kiihtyi maalis-huhtikuussa 1998 konsulttiyhtiö Pöyryn esiteltyä ympäristövaikutusten arvioinnin. Suuri osa JT:n mielipidekirjoituksista arvosteli suunniteltua ”hiilivoimalaa” ympäristön pilaamisesta. Kirjoittajien joukossa oli niin yksityishenkilöitä kuin eri yhdistysten edustajiakin. Karolina Isaksson Enemmän tuulivoimaa Östman on entinen metsätalousinsinööri, joka innostui uusiutuvasta sähköntuotannosta Alholmens Kraftin keskustelun käydessä kuumimmillaan. Lars-Erik Östman vastustaa Alholmens Kraftia mielenosoituksessa 1998. Lars-Erik Östman, tuulivoimayrittäjä 2015. k at ternö – 39 Karolina Isaksson Lappajärven patokapina ”Päätimme olla osallistumatta tiedotusvälineissä käytyyn keskusteluun ja järjestimme sen sijaan omia lehdistökonferensseja ja lukuisia tiedotustilaisuuksia suurelle yleisölle”, kertoo Stig Nickull, josta tuli sittemmin voimalan toimitusjohtaja. Vihreät ajoi omaa sarjakertomustaan, ”Päivän voimalaitoskysymys”, jossa kyseenalaistettiin kaikki mahdollinen, oletetuista liikenneongelmista voimalan kokoon. Nickull tai kukaan muukaan Alholmens Kraftin edustaja ei vastannut yleisönosastokirjoituksiin, vaikka niissä esitettiin monia perusteettomia syytöksiä voimalaitossuunnitelmia vastaan. ”Päätimme olla osallistumatta julkiseen keskusteluun, koska arvioimme, etteivät kaikkein vankimmat vastustajat kuitenkaan kuuntelisi meitä. Keskustelu ei pääty koskaan, kun vastapuoli kieltäytyy kuuntelemasta fakta-argumentteja”, Nickull selittää. Sitä vastoin Alholmens Kraft järjesti prosessin kuluessa lehdistötilaisuuksia ja lukuisia tiedotustilaisuuksia suurelle yleisölle. ”Niissä kävi paljon väkeä, ja suurin osa yleisöstä kuunteli todella argumentteja ja keskusteli asiallisesti, vaikka niitäkin oli, jotka ylidramatisoivat riskejä ja ongelmia.” Kevättalvella 1998 vastustajat keräsivät runsaat 3000 nimeä protestilistoilleen, ja 4.4.1998 Lars-Erik Östman järjesti Pie40 – k at ternö Suomen suurin uutistapahtuma 3.5.1979 oli Lappajärven patokapina, jossa suuri väkijoukko syyti kivenmurikoita Ähtävänjokeen nostaakseen Lappajärven vedenkorkeutta. tarsaaressa protestimarssin, joka kokosi 500 osallistujaa. ”Osallistujien saaminen ei ollut ongelma. Monet naiset olivat aktivoituneet, etenkin Luodossa, jossa seurakunnan toiminnassa oli jo valmis verkosto”, Östman muistelee. Onnistunut investointi Protestit eivät pysäyttäneet Alholmens Kraftia. Voimalaa pidettiin kansallisesti ja kansainvälisesti bioenergian esikuvana, ja tarvittavat luvat myönnettiin. Kaupallinen käyttö alkoi uudenvuodenpäivänä 2002. Opintokäyntejä oli toinen toisensa perään: sekä suomalaiset että ulkomaiset halusivat tutustua ratkaisuihin. Kehitys kulki suunnitellusti ensimmäiset vuodet, ja biopolttoaineiden osuus oli vuonna 2012 noussut yli puoleen ja hiilen osuus oli mitättömän pieni. Sitten EU:n päästöoikeuskauppa luhistui ja hiilen maailmanmarkkinahinta romahti. Alholmens Kraft on kulkenut vaikeaan vastatuuleen yrittäessään säilyttää biopolttoaineiden osuuden. Stig Nickull pitää kuitenkin voimalaa hyvin onnistuneena investointina seudun hyväksi. ”Alholmens Kraft on ollut tärkeä energia-alan toimija niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Yhtiö on tarjonnut työpaikkoja sekä itse laitoksessa että biopolttoaineiden tuotannossa. Kaupungille se on merkinnyt vihreää kaukolämpöä ja satojen tuhansien eurojen kiinteistöveroa vuosittain.” Lars-Erik Östman väittää, että olisi ollut parempi rakentaa puuhaketta käyttävä voimala, turve varapolttoaineena. Hän suhtautuu kriittisesti myös voimalan lämminvesipäästöön. ”38-asteisen veden laskeminen mereen on energian tuhlausta ja aiheuttaa lisäksi ongelmia ihmisille ja ympäristölle. Jäät ovat nykyään niin epäluotettavia, ettei kukaan uskalla kuljettaa puutavaraa Luodon saaristosta mantereelle.” Nickull torjuu nämä väitteet ehdottomasti ja viittaa Alholmens Kraftin ympäristölupaan. Siinä määrätään, että veden lämpötila saa nousta enintään 13 astetta sisääntulosta ulosmenoon. Suurin sallittu lämpötila on 33ºC, mikä teoreettisesti tarkoittaisi, että laitokseen olisi otettu 20ºC:sta merivettä. ”Todellisuudessa lämpötila nousee 7–9ºC riippuen voimalan ajosta. Mereen lasketun veden lämpötila on talvisin 8–10ºC ja kesäisin runsaat 20ºC. Mitä tulee jäihin, on otettava huomioon myös se, että talvet ovat viime vuosina olleet harvinaisen lämpimiä.” Valitukset valitettavia Yhdestä asiasta Östman ja Nickull olivat yhtä mieltä: valitusoikeutta on Suomessa muutettava. ”Eniten Alholmens Kraftin prosessissa häiritsivät ilkivaltaiset valitukset ja pitkät käsittelyajat. Ympäristölupamme myönnettiin helmikuussa 1999, ja laitos ehti olla käynnissä 11 vuotta ennen kuin valitukset oli kumottu ja ympäristölupa saanut lain voiman”, Stig Nickull sanoo. Östmanin mukaan mikään ei ole sillä rintamalla muuttunut. ”Suomi on tässä ainoa laatuaan, missään muussa maassa ei ilkivaltaisilla valituksilla pysty niin tehokkaasti laittamaan kapuloita rattaisiin. Se on täysin kestämätöntä, valitusoikeutta on rajoitettava, jos aiomme toteuttaa uusia investointeja”, Lars-Erik Östman sanoo. JOHAN SVENLIN 400 kuutiometriä kiveä pudotettiin riemuhuutojen kaikuessa veteen Niskan sillalta, Ähtävänjokea patoamaan. L appajärvellä on jo ammoisista ajoista saakka riidelty järven sopivasta vedenkorkeudesta. Jotkut ovat hyötyneet korkeammasta vedenpinnasta, toiset matalammasta. Vedenpintaa laskettiin metrillä jo vuonna 1834 ja 70 senttimetrillä vuosina 1905–1908. Vuonna 1961 käyttöön otetun säännöstelyn takia vedenkorkeus oli ajoittain matalampi kuin koskaan aiemmin. Niinpä lappajärveläisdelegaatio vieraili helmikuussa 1979 sisäministeri Eino Uusitalon luona luovuttamassa adressin, jossa 5475 allekirjoittajaa vaati uutta säännöstelysuunnitelmaa. Syyllisinä pidettiin Ähtävänjoen vesivoimaloita, jotka halusivat säännöstellä vesimääriä voidakseen sovittaa sähköntuotannon kulutuksen mukaan. Kun adressi ei korjannut tilannetta, yhdentoista hengen koordinaatioryhmä kokoontui 29. huhtikuuta suunnittelemaan padon rakentamista. Koko kunnan traktorit lähtivät 3. toukokuuta matkaan kivikuormineen, joiden jyrinä kaikui pitkin pitäjää. Paikalle oli kertynyt liki 2000 ihmistä, mukana muutamia toimittajia. ”Liikennepoliisit” asettuivat Ähtävänjoen ylittävälle Niskan sillalle ja alkoivat ohjata liikennettä. Kivenlohkareet kipattiin veteen riemunhuutojen ja suosionosoitusten säestäminä, ja traktorijono venyi jopa puolitoista kilometriä pitkäksi. Lopulta jokeen oli kaadettu 400 kuutiometriä kiviä, ja pato oli valmis. Tiedotusvälineet ilkkuivat valtiovallan edustajia; kansan todellinen tahto oli toteutunut. Pian paikkakunnalle saapui kaksi keskusrikospoliisin komisariota, jotka alkoivat kuulustella epäiltyjä. Kaikki kertoivat saman tarinan – he olivat kuulleet padon rakentamisesta huhun ja lähteneet paikan päälle seuraamaan tapahtumaa. Kun 111 henkilöä oli kuulusteltu eikä yhtäkään epäiltyä ollut löydetty, 300 paikkakuntalaista marssi nimismiehen toimistoon ja vaati myös päästä kuulusteltaviksi. Molemmat poliisit lähtivät lomalle, mutta vain yksi heistä palasi. Hän oli nimittäin tutustunut paikkakuntalaiseen naiseen. He avioituivat seuraavana vuonna. Kun he saivat ensimmäisen lapsensa, Lappajärvellä mietittiin, pitäisikö heille lähettää onnitteluadressi. Kansannousu sisälsi kaikki romaanin ainekset pohjalaisista ja heidän luonteenlaadustaan, ja tarinasta tulikin oiva kertomus. Kaksi vuotta tapahtuman jälkeen Antti Tuuri julkaisi kirjan nimeltä Kertomus järvestä. Kirja esiteltiin ”dokumenttiteoksena”. Tuurilla oli erinomaiset edellytykset kirjan kirjoittamiseen, sillä hän oli viettänyt osan lapsuudestaan Lappajärvellä. Lääninsyyttäjä Paavo Mustonen totesi padonrakentajien syyllistyneen rangaistavaan tekoon vesilain 13. luvun ensimmäisen pykälän nojalla. Hänen mielestään tekoa voitiin kuitenkin olosuhteet huomioiden pitää ”vähäisenä”, sillä se ei ollut aiheuttanut kenelläkään vahinkoa. Tästä syystä hän päätti olla nostamatta syytteitä. Mustonen vetosi varmuuden vuoksi rikoslain momenttiin, jossa säädettiin, että tekoa lieventävänä seikkana voitiin nähdä ”voimakas inhimillinen myötätunto taikka poikkeuksellinen ja äkkiarvaamaton houkutus [...] joka on ollut omiaan heikentämään tekijän kykyä noudattaa lakia”. Yksikään paikallinen urakoitsija ei suostunut purkamaan patoa. Vasta Laihialta löydettiin halukas yrittäjä tähän tehtävään. SVENOLOF KARLSSON k at ternö – 41 Katternön omavaraisuus uhat tuna Katternö-ryhmän sähkön omavaraisuustavoitteet ovat uhattuna alalla käynnissä olevien muutosten takia. Uuden tuotantokapasiteetin rakentaminen on yhä välttämätöntä, Katternön toimitusjohtaja Stefan Storholm sanoo. K uten pääkirjoituksessa mainitaan, suuri osa Katternön sähköstä tuotetaan yhtiön omalla toimintaalueella tai sen läheisyydessä. Herrfors, Katternö-yhtiöistä suurin, tuotti v. 2015 ensimmäisen puoliskon aikana sähköä yli yksityisasiakkaiden tarpeiden. ”Tämä selittyy sillä, että vesivoimaan oli käytettävissä harvinaisen paljon vettä ja tuulivoimaan tuulta”, Katternön tuotantopäällikkö Andreas Rasmus kertoo. PERIAATE Tältä sähkömarkkinat periaatteessa näyttävät loppuasiakkaan näkökulmasta. Asiakas ostaa sähköä valitsemaltaan sähköntoimittajalta (punainen viiva), mutta sähkönsiirto on säännelty monopoli, jossa asiakas joutuu käyttämään oman maantieteellisen alueensa yhtiötä sähkönjakeluun (sininen viiva). Sähköntoimittaja vuorostaan ostaa sähkönsä Nord Poolista (Pohjoismaiden sähköpörssistä) tai muualta. Sähköntuottajat Kantaverkko Alueverkko Suomi Ruotsi (hinta-alue 2) Paikallisverkko Sähkönjakelija Nord Pool -sähköpörssi Sähköntoimittajat Tilanne kuitenkin muuttuu koko ajan. Kanteleen Voima, Katternö-ryhmän suuri turvevoimala, kuuluu kahden seuraavan vuoden ajan valtakunnalliseen tehoreserviin. Ja Alholmens Kraftin ollessa ajoittain poissa käytöstä (sähköpörssin erittäin alhaisen sähkönhinnan takia), Katternö-ryhmä ostaa vastaavan määrän sähköä juuri kyseisestä pörssistä. Katternö-yhtiöt ostivat 1990 -luvun alussa 90 % sähköstään ulkopuolelta. Kantaverkkoa, jonka avulla sähköä siirretään pitkiä matkoja, ei ollut edes rakennettu siten, että Katternö-alueella olisi voitu tuottaa sähköä itse. Omavaraisuuteen pyrkiminen ja samalla seudun sähköverkon hallinta paransivat Katternö-yhtiöiden tilannetta vaihe vaiheelta. Kuluttajat Oikealla näkyy Herrforsin v. 2015 ensimmäisen puoliskon tuotantotapojen yhdistelmä. Kuten näkyy, valtaosa sähköstä tuotettiin vesi- ja tuulivoimalla. Herrfors ja Katternö-ryhmä kuuluvat nykyään käytännössä Suomen johtaviin tuulivoimasähkön tuottajiin. Herrforsin biomassa-, turveja hiiliosuudet ovat vaihdelleet sähköntuotannossa voimak- KATTERNÖN ALUE Katternön alue Katternö-ryhmän sähköntoimittajat Lähituotetun sähkön suuri osuus hyödyttää yhtiön asiakkaita. Katternö-ryhmän ei oman sähköntuotantonsa ansiosta juurikaan tarvitse ostaa sähköä pörssistä. 42 – k at ternö Nord Pool -sähköpörssin hintaerot Suomen ja Ruotsin osalta (hintaalue 2, Etelä-Norlanti) 20.–28.9.2015. Yön alhaisen kulutuksen aikana hinta on ollut sama, mutta Suomen hinta on heti aamulla ampaissut pilviin. Ulkoiset sähköntoimittajat Herrforsin tuotantotapojen yhdistelmä 1.1.–30.6.2015. kaasti vuodesta toiseen tukijärjestelmän jatkuvien muutosten takia. Yhtiön osuudet hiilen ja erityisesti ydinvoiman suhteen ovat alle Suomen keskiarvon. Alla vasemmalla havainnollistetaan niitä etuja, joita loppuasiakkaille syntyy siitä, että Katternö-ryhmällä on hallussaan suuri osa välttämättömästä tuotantokapasiteetista ja omasta jakeluverkosta. Tiukan paikan tullen – jos esimerkiksi sähköntuotanto lakkaa muualla maailmassa – Katternö-ryhmä voi tuottaa tarvittavan sähkön nk. saarekekäytön avulla. Tällainen energia-asioiden hallinta seudun omien resurssien avulla vahvistaa toimitusvarmuutta, minimoi ympäristövaikutuksia, luo kustannustehokkaita ratkaisuja ja piristää paikallista talouselämää. Koska paikalliset asiakkaat lisäksi omistavat Katternöyhtiöt lähes sataprosenttisesti, he voivat iloita yhtiöiden synnyttämien voittojen jäämisestä seudulle. ”Tilanne kuitenkin muuttuu koko ajan. Lähinnä tuetuista tuotantomuodoista johtuvien voimala-alan uudelleenjärjestelyjen vuoksi meidän on panostettava uuteen tuotantoon säilyttääksemme tavoitteemme”, Stefan Storholm tiivistää. SVENOLOF KARLSSON Suomi maksaa tuplasti enemmän Suomalaiset sähkönostajat ovat kesäkuusta lähtien maksaneet Nord Pool -sähköpörssin sähköstä tuplasti enemmän kuin ruotsalaiset. Y lijäämäsähkö, jota sähköntuottajat eivät myy omille asiakkailleen, päätyy yleensä Nord Pool -sähköpörssin kautta Pohjoismaiden yhteisille markkinoille. Nämä markkinat kattavat Suomen lisäksi Ruotsin, Norjan, Tanskan, Viron, Latvian ja Liettuan. Sähkönsiirtomahdollisuuksien rajallisuuden takia pohjoiset markkinat jaetaan eri hinta-alueisiin, joista jokaiselle määrätään vuorokauden jokaisen tunnin aikana oma kysyntään ja tarjontaan perustuva sähkönhintansa. Tarkoituksena on, että järjestelmän antamat hintasignaalit saisivat markkinatoimijoita tekemään sellaisia investointeja, joita tarvitaan esimerkiksi sähköntuotantokapasiteetin lisäämiseen alueilla, joilla on korkea sähkönhinta. Seuraavaa vuorokautta (eli seuraavana keskiyönä alkavaa vuorokautta) koskeva tarjouskilpailu päättyy joka päivä klo 12.00. Sähköntuottajat sitoutuvat siinä toimittamaan luvatun määrän sähköä sovittuun hintaan. Suomi muodostaa yhden hinta-alueen – sähkön pörs- sihinta on siis koko maassa sama. Ruotsi on jaettu neljään hinta-alueeseen, Norja kuuteen ja Tanska kahteen. Hinta voi vaihdella paljonkin saman maan sisäisillä hinta-alueilla. Pohjoismainen sähköpörssi on Suomessa painanut sähkönhintoja alas, sillä sähkön ostaminen pörssistä on yleensä ollut halvempaa kuin sähkön tuottaminen muilla tavoin (esimerkiksi käynnistämällä laitoksia, joiden sähköntuotantokustannukset olisivat korkeammat). Kesän uudet tuulet Suomen ja Ruotsin hintaalueiden väliset sähkönhinnan erot kasvoivat voimakkaasti viime kesänä. Yleensä hintaero oli 4–5 euroa/MWh vuosina 2012–2014 ja tämän vuoden toukokuuhun asti, mutta sen jälkeen hintaero on ollut keskimäärin lähes 14 euroa/MWh. Sähkönhinnoissa laskettuna sähkö on maksanut Suomelle keskimäärin 28 euroa/ MWh ja Ruotsille 14 euroa/ MWh kesäkuusta lähtien. Suomi maksaa siis tuplasti enemmän. Kuvaan kuuluu, että sähköpörssin sähkönhinta pu- tosi Ruotsin osalta kesällä alemmaksi kuin koskaan 1990-luvun jälkeen. Siihen on useita syitä: tuulivoiman laajentaminen lisäsi sähköntuotantoa, runsaat sateet Ruotsissa ja Norjassa täyttivät vesivoimapadot piripintaan ja samanaikaisesti sähkönkulutus supistui. Kysymyksenä onkin, miten tämä suuntaus kehittyy ja miten se vaikuttaa Suomeen. Futuurimarkkinoilla neuvoteltavat sähkönhinnat (eli hinnat, jotka sovitaan tuleville sähköntoimituksille) ovat ennätysalhaiset. Syyskuun loppupäivinä Nord Poolissa käytiin sähkökauppaa hintaan 22 euroa/MWh vuodelle 2016. Alhainen sähkönhinta on tietysti eduksi kuluttajille. Valtiolle se kuitenkin tarkoittaa pienempiä tuloja, sillä sähköä verotetaan ankarasti. Myös Suomen teollisuuden kannalta sähkön suuret hintaerot muihin maihin verrattuna ovat haitaksi, sillä ne heikentävät maan kilpailukykyä. SVENOLOF KARLSSON k at ternö – 43 Nils ”Nick” Ahlbäck 1960-luvun alussa seuranaan tanskalainen kemianinsinööri Hasselblatt, jota Rani Plastin asenne viehätti. Hasselblatt auttoi teerijärveläiset alkuun alalla. Rani Plastin tositarina Rani Plast viettää tänä vuonna 60-vuotisjuhlaansa. Kotiseuturakkaus ja maailmalla matkaaminen ovat keskeisiä sanoja yrityksen tarinassa. Uskollisuudella kotiseutua kohtaan ja uteliaisuudella suurta ja tuntematonta maailmaa kohtaan on rakennettu menestyvä yrityskulttuuri. Vuosia myöhemmin, lastenlastensa seurassa, Nils Ahlbäck muisti kaukaisen iltapäivän, jolloin hänen työtoverinsa vei hänet tutustumaan muoviin. Se tapahtui Liljeholmenin kaapelitehtaalla Tukholman Västbergassa, jossa Nils vuonna 1950 työskenteli kytkentärasioiden, teollisuusvalaisimien, mittaritaulujen, sähkökytkimien, kondensaattorien yms. ympäröimänä. Siellä hän oppi tuntemaan PVC:n (polyvinyylikloridin), muovityypin, joka oli kaikkein uusinta sähköjohtojen eristysainetta. Opiskeltuaan Tukholman teknillisessä opistossa ja työskenneltyään hetken sekä Ericssonilla että Electroluxilla Nils Ahlbäck palasi kotiin Teerijärvelle. Hänestä tuli työnjohtaja Albäck Ab -perheyritykseen, joka Teerijärvi tukikohtanaan pyöritti mm. Björkforsin vesivoimalaa Lappforsissa ja rakensi ja ylläpiti linjo- 44 – k at ternö ja sähkötoimituksia varten. 1950-luvun alussa muovi alkoi kuitenkin putkahdella esiin siellä ja täällä. Muovin kaltaisia materiaaliominaisuuksia ei ollut koskaan aiemmin tavattu, sadetakit ja nailonsukat olivat sensaatio. Pietarsaari oli sitä paitsi muovin Piilaakso, sillä kaksi nerokasta nuorta miestä käynnisti muovihankkeen toisensa perään. He olivat Walter Nars ja KarlJan Govenius, opiskelutovereita Åbo Akademista ja 10 vuoden ajan muovin uranuurtajia Suomessa, ensin valmistamalla tekonahkatuotteita, sitten erilaisia tuotteita värikkäistä ”plastiikkikankaista”. Tuotekehitys oli niin salaista, että paikallislehden mukaan olisi voinut luulla, ”että Pietarsaareen on saatu Suomen ensimmäinen atomitehdas”. Kaikkein salaisin kehitystoiminta tapahtui sen forsbyläisen tilan vajassa, jossa Walterin veli Ivar Nars asui. Siellä käynnistettiin PVC-tuotanto ensimmäisenä Suomessa. Ehkä se olisi Forsbyssä edelleenkin, jollei riittämätön sähkönsaanti olisi lopulta pakottanut siirtämään tuotannon Naulan tehtaille Pietarsaareen. Vuonna 1955 Nils Ahlbäck perusti yhdessä Alf-veljensä ja Per- ja Ingemar-serkkujensa kanssa oman yhtiön muovinvalmistusta varten. Heidän nimiensä alkukirjaimista P, A, N ja I muodostettiin yhtiön nimi Pani Plast. Se muutettiin pian Rani Plastiksi Perin luovuttua hankkeesta ja Nilsin langon Runar Svartsjön tultua Perin tilalle. Myös Ingemar lähti yhtiöstä seuraavana vuonna, jolloin pikkuserkku Edgar Lind astui hänen tilalleen, mutta yhtiön nimeä ei sitten enää haluttu muuttaa. Yhtiömiesten tiedot muovista olivat vaatimattomat, samoin niistä koneista, ekstruudereista, joita muovinvalmistuksessa tarvittiin. Raaka-ai- ne oli kallista ja kuljetukset Teerijärvelle pitkiä ja hankalia. Kellään näistä neljästä ei ollut yhteyksiä piireihin, jotka olisivat osanneet auttaa heitä. Nilstoimitusjohtaja hallitsi ainoina kielinään Teerijärven murteen ja ruotsin kirjakielen. 60 vuotta myöhemmin Rani Plast on menestystarina, jossa on monia klassisen sadun piirteitä. Nils tarttui työhön uhkarohkeasti eikä välittänyt pahanilmanlinnuista. Hän etsi työntekijöitä, joita poltteli sama uteliaisuus ja voimakas tahto onnistua. Loputtomalla kärsivällisyydellä hän opetteli muovinvalmistuksen yrityksen ja erehdyksen kautta ja oppi toisen ratkaisevan taidon, myymisen. Pian hän matkasi suureen mailmaan, mielellään yhdessä oikean kätensä, John Timmerbackan, kanssa, vieraili raakaainetoimittajien ja koneenvalmistajien luona Sveitsissä, Itali- assa, Saksassa ja Hollannissa, ja voitti heidän luottamuksensa. Palkka oli pitkään listalla viimeisenä, mahdollisesti lauantaisin saattoi ottaa vähän ”tanssirahaa”, jos kassassa sitä oli. Tuotot kuluivat raaka-aineiden ja uusien koneiden maksuun. Kun yhtiö alkoi kasvaa, kilpailijat yrittivät ostaa sen. Vuonna 1967 Rosenlewin edustajat esittivät allekirjoitusvalmiin myyntisopimuksen. Nils Ahlbäck kieltäytyi. Sen sijaan Rani Plast investoi entistäkin useampiin koneisiin. Nils ajatteli todennäköisesti Edit-äitiään. Äiti oli vuonna 1937 pelastanut Björkforsin voimalan joutumasta myydyksi suurille pelureille. Björkforsin voimala oli 1930-luvulla sensaatio. Kun Ahlbäckin neljä veljestä aloittivat valtavan rakennustyön, kukaan muu ei uskonut asiaan. Kun voimala sitten menestyi, tarjouksia sateli sekä Vaasan kaupungilta että Lapuan kunnalta. Vaasa tarjosi voimalasta viisi miljoonaa markkaa, Lapua 5,2 miljoonaa. Pietarsaari, joka oli riippuvainen Björkforsin sähköntoimituksista, keräsi voimiaan vieläkin suurempaan tarjoukseen. Silloiset kuusi omistajaa reagoivat eri tavoin välittömän rikastumisen häämöttäessä näköpiirissä. Kolme halusi myydä, kolme ei. Myynnin kannal- la oli 557 yhtiön osaketta, muilla oli 543 osaketta. Nilsin isä Edmund Ahlbäck oli myynnin kannalla. Asian ratkaisi kuitenkin Edmundin Edit-vaimo. Pariskunnalla oli 8 lasta, yhdeksäs oli tulossa. Miten heidän kotiseudulleen kävisi ja miten lapset hankkisivat elantonsa Teerijärvellä, jos Björkfors siirtyisi nyt ulkopuolisten käsiin? Miljoonille päätettiin sanoa ei. Nils Ahlbäck vaali kotiseutuaan aina kuolemaansa saakka lokakuussa 2014. Nykyiset omistajat, hänen lapsensa Mikael ja Ulrika Ahlbäck, suhtautuvat samoin. Teerijärvi on edelleen yhtiön kotipaikkana, ja merkittävä osa tuotantoa sijaitsee siellä. Yritysnäkökulmasta se on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. Teerijärvi voi olla maailman napa Teerijärvellä, mutta muualla Teerijärvi on eksoottinen pikkupaikka syvällä Suomen metsissä. Raakaaineen kuljettaminen Teerijärvelle ja valmiiden tuotteiden kuljettaminen takaisin maailmalle ja asiakkaille ei ole logistisesti ensimmäinen mieleen tuleva vaihtoehto. Rani Plast on nykyään Suomen ylivoimaisesti suurin muoviyritys. Sillä on tuotantolaitoksia Teerijärven lisäksi Lappforsissa, Tervakoskella, Myrskylässä, Klågerupissa (Malmön edustalla), Svitissä Ulrika ja Mikael Ahlbäck. Ulrika on hallintojohtaja, Mikael konsernijohtaja, kumpikin Rani Plastin omistajia. Jan Sandvik (Slovakiassa), Lutskissa (Ukrainassa) ja Kalugassa (Venäjällä). Lähes 1000 työntekijästä liki 400 työskentelee Teerijärvellä. Monet heistä tulevat naapurikunnista, Kaustiselta ja Vetelistä. Varma ja vakaa sähkönsaanti on elintärkeää muovinvalmistuksessa, ja Herrfors on ollut Rani Plastin sähköntoimittajana vuosikaudet. Rani Plast on samalla sähköteollisuuden avaintoimittajia – puolet maailman vahvavirrasta kulkee Rani Plastin kalvoa sisältävien kondensaattorien läpi. Paljon ei puuttunut siitäkään, että nyt Oy Katternö Ab:nä tunnettu yhtiö olisi ollut osa Rani Plastia. Niissä dramaattisissa tapahtumissa vuonna 1987, kun Katternö osti Albäck Ab:n, oli nimittäin vaihtoehtoinen kauppakin valmisteltuna: että Rani Plast ostaisi Albäck Ab:n. Albäck Ab:n hallituksen puheenjohtajana toimi silloin Nils Ahlbäck, ja hän oli huolissaan ulkopuolisen omistuksen aiheuttamista seurauksista Teerijärvelle. Pankin kanssa oli jo sovittu oston rahoituksesta, kun Nils viime hetkellä luopui asiasta. Lapset, Mikael ja Ulrika, neuvoivat luopumaan. Omassa yrityksessä olisi riittävästi haastetta. Katternö sopi paremmin kehittämään Albäck Ab:n toimintaa edelleen. Neuvoja yrittäjille Mitä neuvoja Mikael Ahlbäck antaisi nykyisille nuorille yrittäjille? • Tee realistinen markkinaanalyysi. •Usko tuotteeseesi ja hinnoittele se oikein. •Älä kuvittele rikastuvasi nopeasti vain, koska olet yrittäjä ja teet mahdottomasti töitä. •Hanki itsellesi mentori, joka voi auttaa pohtimaan asioita ja jolla on kokemusta; joka voi auttaa sinua välttämään lukemattomat edessäsi odottavat ongelmat. Älä kuitenkaan jumitu kuvittelemaan, että edessä on vain ongelmia. ”On palkitsevaa monin tavoin, joita ei voi rahassa mitata, kun saa yrityksen liikkumaan haluamaansa suuntaan. Yrittäjä saa myös itse päättää useimmista asioista. Ja aina on mahdollisuus onnistua ja saada myös rahallinen palkkio kaikesta uurastuksesta ja ottamistaan riskeistä”, sanoo Mikael Ahlbäck, joka on 1. lokakuuta lähtien toiminut Rani Plastin konsernijohtajana. SVENOLOF KARLSSON Mikael Nybacka Rani Plastilla on menossa 12. laajennus Teerijärvellä. Uudisrakennukseen tulee maailman suurin maatalouskalvojen tuotantolinja. Hallista tulee 50 m korkea. k at ternö – 45 Karolina Isaksson Vähemmän juoksua, enemmän valmista KENTTÄTÖISSÄ. Herrforsin tiimistä on välillä ollut Ylivieskassa kolme asentajaa tekemässä kytkentöjä, siis ottamassa vanhaa linjaa pois käytöstä ja ohjaamassa virtaa uuteen linjaan. ”Kytkeminen aiheuttaa puolen tunnin sähkökatkoksen. Olemme tehneet uimahallin ja muiden julkisten rakennusten kytkennät öisin häiriöiden minimoimiseksi”, Herrforsin sähköasentajat Sami Tampio ja Jarl Björkskog kertovat. Herrforsin verkkotiimin sähköasentajat voivat tästä lähtien hoitaa työhankkeensa itse alusta loppuun. Se tarkoittaa vähemmän juoksemista eri tehtävien välillä ja paremmat mahdollisuudet työn suunnitteluun. Y livieskan Toivonpuiston asuinalueella on aurinkoinen syyspäivä. Äiti ja kaksi lasta pysähtyvät turvallisen matkan päähän katsomaan, kuinka kaivinkone nostaa vanhan, ruskean ja lommoisen sähkökaapin paikaltaan. Herrforsin asentajakaksikko, Sami Tampio ja Jarl Björkskog, seisovat kaapeliojassa ja ohjeistavat kaivinkoneenkuljettajaa. ”Aloitimme huhtikuussa ja olemme nyt loppusuoralla. Neljä kilometriä maakaapelia ja seitsemän muuntajaa on nyt paikallaan. Työ on sujunut ongelmitta paitsi, että törmäsimme peruskallioon, jonka urakoitsija joutui sitten räjäyttämään”, Tampio kertoo. Aiemmin Herrfors toteutti osan verkonrakennushankkeista ostotöinä, mutta yhdistyttyään Pietarsaaren Ener- 46 – k at ternö gialaitoksen kanssa Herrforsilla on ollut käytettävissään enemmän omaa työvoimaa. Asentajat on jaettu kahteen osastoon: yksi hoitaa päivittäiset käyttö- ja huoltotyöt, toinen hoitaa verkonrakennushankkeet alusta loppuun. ”Meidän on lähivuosina rakennettava monta uutta maakaapelilinjaa täyttääksemme sähkömarkkinalain vaatimukset. Lisäksi parannamme kustannustehokkuutta muuttamalla organisaatioita vaiheittain, Herrforsin verkkopäällikkö Kristian Finell selittää. Työrauhaa Yksittäinen asentaja voi uudelleenjärjestelyn myötä saada enemmän vaihtelua työtehtäviinsä. Välillä asentaja työskentelee verkonrakennuksen ja välillä käyttö- ja huoltotöiden parissa. ”Kun on toiminut 38 vuotta sähköasentajana Pietarsaaressa, on mukavaa nähdä vähän muitakin paikkoja. Sekin on etu, että voi tehdä pidempiä työpäiviä ja sitten pitää perjantait vapaata”, Björkskog sanoo. Tampio ja Björkskog ilmoittautuivat kolmen muun pietarsaarelaisasentajan kanssa Toivonpuisto-hankkeen verkkotiimiin. Kolme tiimiläistä työskentelee tällä viikolla Herrforsin verkkohuollossa Pietarsaaren seudulla, kun taas Tampio ja Björkskog huolehtivat Ylivieskan hankkeen etenemisestä suunnitelmien mukaan. ”Täällä tietää aina, mitä tulee tekemään huomenna ja ensi viikolla. Se helpottaa töiden suunnittelua”, Björkskog selittää. Pitkät työpäivät Muutos tarkoittaa myös sitä, että asentajat ovat poissa ko- toa kolme yötä viikossa. Hotellissa asuminen ei ehkä ole niin loistokasta, kun kompuroi huoneeseen raskaan työpäivän jälkeen klo 20 aikaan. ”Tämä työ ei sovi niille, joilla on pieniä lapsia. Ja Ylivieskan yöelämästä emme tiedä mitään. Pitkän työpäivän ja ruoan jälkeen sitä nukkuu kuin tukki”, Tampio nauraa. Molemmat asentajat nauttivat itsenäisestä työstä ja voivat hyvin ajatella osallistuvansa tulevaisuudessakin Ylivieskan seudun verkkohankkeisiin. ”On hyvä, että kauemmas sijoittuvat työtehtävät perustuvat vapaaehtoisuuteen. Kaikilla ei ole mahdollisuutta sovittaa yhteen perhettä ja työskentelyä toisella paikkakunnalla”, Tampio ja Björkskog toteavat. JOHAN SVENLIN 50 vuoden (2010– 2060) lämpötilatrendi kahdessa ääritapauksessa, jotka osoittavat luonnollisen vaihtelun sekä kasvihuonekaasujen ”ilmastonmuutoksen” vaikutuksen. Kokonaisvaikutus on näiden kahden summa. Huomaa, että luonnollinen vaihtelu on se hallitseva. Sademäärän ennustaminen on vieläkin epävarmempaa eikä siitä voi sanoa varmuudella mitään. Kaksi 40 simulaatiosta, joilla pyritään osoittamaan talvilämpötilan 50-vuotistrendi. Lämpenemisskenaario + Luonnollinen vaihtelu = Ilmastoennuste Ilmanaikuisia ilmastoennusteita 50 vuotta lyhyemmille ajanjaksoille on mahdotonta laskea luotettavia ilmastoennusteita, sanoo ilmastoprofessori Lennart Bengtsson. I lmakehä ei yleensä ole ennustettavissa paria viikkoa pidempään, ja se koskee myös ilmastosimulointeja. Se ei johdu malliosaamisen puutteesta vaan kaaosteoriasta. Tämän haasteen voi kohdata tekemällä parvilaskelmia eli suuren joukon enemmän tai vähemmän identtisia ennustelaskelmia. ECMWF (European Centre for Medium-Range Weather Forecasts) tekee kaksi kertaa päivässä 50 ennustetta samoista säähavainnoista ja samalla mallilla, jotta se pystyisi tällä tavoin arvioimaan ennusteiden luotettavuutta sekä äärimmäisten sääilmiöiden vaaraa. Suomi ja Ruotsi ovat ECMWF:n jäseniä, ja niiden sääennustukset perustuvat sieltä saatuihin tietoihin. Koska mitättömän pienet mittausvirheet kasvavat rajattomasti ennustuksen kuluessa, kaikki laskelmat näyttävät muutaman kuukauden päähän aivan eri tulosta, vaikka niiden kaikkien osoittamat säävaihtoehdot olisivat hyvinkin voineet toteutua. Syynä on ilmakehän luonne; se on kaoottinen järjestelmä. Samaa menetelmää on viime vuosina alettu soveltaa ilmastosimulointeihin. Pienehköillä maantieteellisillä alueilla, esim. Euroopassa (joka on alle 2 % maapallon pinta-alasta) ilmastosimuloinnit vaihtelevat niin paljon, että ”luonnolliset” kaaosvaihtelut hallitsevat jopa niinkin pitkän ajan kuin 50 vuoden lämpötila- ja sademäärätrendejä. Nämä vaihtelut tulevat sen epävarmuuden lisäksi, joka johtuu ilmastomallien globaalista epävarmuudesta, minkä IPCC ilmoittaa 1,5–4,5°C:ksi kasvihuonekaasujen kaksinkertaistuessa. NCAR:ssa (National Centre for Atmospheric Research) Boulderissa USA:ssa hiljattain tehdyt parvilaskelmat 40 simulointiin yli 50 vuoden jaksolle osoittavat, että joissain osissa Pohjoismaita voi talvella olla merkittävä 4–5°C/50 vuotta lämpenemistrendi tai sitten ei mitään lämpenemistrendiä. Pitkällä aikavälillä voi tietyillä alueilla tulla myös asteittain kuivempaa tai vaihtoeh- toisesti enemmän sadetta. Yksistään kasvihuoneilmiöstä johtuva vaikutus on huomattavasti heikompi kuin sisäinen kaaosvaikutus. Vasta jälkikäteen tiedämme, mitä on tapahtunut, etukäteen se on mahdotonta. Näiden laskelmien tulkitseminen on suuri haaste yhteiskunnalle, sillä merkityksellisten skenaarioiden laatiminen on tuskin mahdollista Euroopan kaltaiselle pienelle alueelle 50 vuodelle eteenpäin, ja vielä mahdottomampaa on lausua mitään ilmastonmuutoksista pienemmillä alueilla. Pääsyynä on, että kaoottiset vaihtelut on maantieteellisesti mittavia. Se ei valitettavasti estä sitä, että siellä ja täällä esitetään seuraavalle 50 vuodelle ”ilmastoennusteita” sellaisten ilmastosimulaatioiden pohjalta, jotka eivät sisällä ilmastojärjestelmän sisäistä vaihtelua eivätkä ilmastomallien välistä eroavaisuutta. 50 vuotta lyhemmiksi ajanjaksoiksi on mahdotonta laskea luotettavia trendejä. Jos haluaa varautua Pohjoismaiden tai Euroopan ilmastoon tuleville 50 vuodelle, voi hyvin odottaa, että kaikki tähän mennessä toteutunut sää toteutuu myös jatkossa mutta että pitkällä aikavälillä ilmasto tuskin kylmenee vaan luultavammin vähän lämpenee. Paljon sen enempää ei oikein voi sanoa. Yksityiskohtainen, hieno grafiikka voi valitettavasti olla täysin harhaanjohtava. Kannattaa siis sanoutua irti yksityiskohtaisista ilmastoennusteista ja valmistautua yllätyksiin niin ilmaston kuin säänkin osalta. Nykyinen ilmasto vaihtelevine säineen on kohtuullinen likiarvo siitä, millainen tilanne todennäköisesti on tulevina vuosikymmeninä siten, että lämpimämpää kohti kulkeva trendi on kaikkein järkeenkäyvin oletus. LENNART BENGTSSON Karl Vilhjálmsson Lennart Bengtsson on johtava ilmastotutkija ja toiminut aiemmin mm. ECMWF:n (European Centre for Medium-Range Weather Forecasts) ja Max Planck meteorologian instituutin johtajana. k at ternö – 47 Wikipedia Viime jääkausi enimmäkseen jäätön Tanskalaisten tutkijoiden analysoimat ilmakuvat osoittavat, että Grönlannin jäät sulivat 1920–1930-luvuilla yhtä paljon tai jopa enemmän kuin viime vuosikymmeninä. Viime jääkausi oli Suomessa suurelta osin jäätön. Kylmää sitä vastoin oli, tundra ulottui useiden satojen metrien syvyyteen; näin uuden tutkimuksen mukaan. Grönlantia. Tältä Suomessakin on voinut näyttää 25 000 vuotta sitten jäätikön alettua kasvaa. Matti Räsänen Jens-Ove Näslund 48 – k at ternö V iime jääkausi alkoi 115 000 vuotta sitten ja muuttui nykyiseksi lämpökaudeksi noin 11 700 vuotta sitten. Vakiintuneen käsityksen mukaan maamme oli paksun mannerjäätikön peitossa suuren osan jääkautta. Quaternary Science Reviews -lehdessä julkaistussa uudessa tutkimuksessa kuitenkin todetaan Suomen olleen lähes jäätön suuren osan jääkautta. ”Mannerjää peitti Etelä-Suomen vain jääkauden hyvin kylmän loppuvaiheen ajan, noin 25 000–11 700 vuotta sitten. Sitä ennen alue oli ikiroudassa olevaa tundraa”, kertoo raportin pääkirjoittaja, Turun yliopiston geologian professori Matti Räsänen. Tutkimuksessa sovellettiin ensimmäistä kertaa laajassa mittakaavassa ns. sekvenssistratigrafista menetelmää jäätiköityneen alueen kerrostumien analysointiin, minkä oletetaan antavan paremman kokonaiskuvan jääkauden historiasta. Jos nykyinen Suomi oli tundraa kymmeniä tuhansia vuosia, on järkeenkäypää olettaa, että alueella on liikkunut jääkauden tunnus- eläinten, mammuttien ja villakarvaisten sarvikuonojen, lisäksi myös varhaisia ihmisiä, sekä omaa ihmislajiamme että neandertalilaisia. Matti Räsänen kysyy, voisiko uusi jääkausi – joka on tulossa ennemmin tai myöhemmin – edetä samalla tavalla. Ja siinä tapauksessa voisiko ikirouta, ilman suojaavaa jääkerrosta, tunkeutua Olkiluotoon aina 420 metrin syvyyteen rakennettaviin ydinjätesäiliöihin saakka? Hän vastaa, ettei sitä voi sulkea laskelmista ja että jäätymisen kehittämät suuret voimat voisivat silloin vahingoittaa ydinjätekapseleita kaukaisessa tulevaisuudessa. Svensk Kärnbränslehantering SKB rakentaa parhaillaan Forsmarkiin, suoraan Olkiluodosta Selkämeren yli, ydinjätteen loppusijoitustiloja Ruotsin tarpeisiin, 450 metrin syvyyteen. Siellä ilmastotutkimusohjelmasta vastaava Jens-Ove Näslund katsoo syvyyden riittävän. ”SKB on tarkasteluissaan jo käsitellyt vieläkin pessimistisempiä oletuksia kuin Matti Räsäsen nyt esittämät. Viime jääkauden olosuhteiden rekonstruktion perusteella Grönlannin jäät sulivat ennenkin T jäätyminen ulottuu SKB:n skenaarioissa enintään 250 metrin syvyyteen Forsmarkissa”, hän sanoo. Jens-Ove Näslundin mukaan tärkein kysymys on, voisiko kallion lämpötila laskea niin alas, että kapseleita ympäröivä puskurisavi jäätyisi. Sen jäätymispiste on –4°C. ”Meillä on reilusti marginaalia puskurisaven jäätymiseen”, hän sanoo. Jääkaudet ovat olleet vallitsevina maapallolla viime vuosimiljoonat. Yleensä ne kestävät noin 100 000 vuotta ja niiden väliset lämpökaudet – kuten nykyinenkin – noin 10 000–15 000 vuotta. Nämä vaihtelut riippuvat maahan saapuvan auringonsäteilyn vaihtelusta. Se taas riippuu maapallon radasta auringon ympäri ja maan kallistuksesta suhteessa rataan. ”Meillä on takuuvarmasti edessämme jääkausi. Ei edes ihmisen aiheuttama globaali lämpeneminen voi sitä estää. Auringon ja maapallon liikkeille avaruudessa emme mahda mitään”, Matti Räsänen sanoo. SVENOLOF KARLSSON iedotusvälineet kertovat usein Grönlannin jäiden sulamisesta. Jäät sulavatkin jonkin verran kesäisin mutta eivät sen enempää kuin ensimmäisen ja toisen maailmansodan välisellä lämpökaudella. Tämä paljastuu tunnetun naparetkeilijän Knud Rasmussenin Grönlannissa vuosina 1932–1933 ottamasta ilmakuvasarjasta. Kuvaamisen taustalla vaikutti Tanskan ja Norjan kiista Grönlannin herruudesta, minkä Tanska voitti Haagin kansainvälisen tuomioistuimen päätöksellä. Hyvät kartat olivat tärkeä ase tässä kiistassa, ja sen vuoksi otettiin ilmakuvia. Kuvat olivat pitkään unohduksissa Kööpenhaminassa Tanskan kansallisessa mittaus- ja kiinteistörekisterissä (Kort- og Matrikelstyrelsen), kunnes tutkijat Anders Bjørk ja Kurt H. Kjær löysivät ne pari vuotta sitten. Bjørk ja Kjær tutkivat järjestelmällisesti 132 jäätikön ilmakuvat 600 kilometrin matkalta Grönlannin rannikolla ja vertasivat kuvia myöhempiin satelliittikuviin sekä ilmakuviin, joita Yhdysvaltain sotilaslennoilla oli otettu vuosina 1943– 1944 ja myöhemmin kylmän sodan aikana vakoilutarkoituksissa. ”Pystyimme kokoamaan tarkan kuvan jäätiköiden kehittymisestä 80 viime vuoden ajalta. Huomasimme, että monet jäätiköt sulivat 1920–1930-luvuilla yhtä paljon tai jopa enemmän kuin viime vuosikymmeninä”, Anders Bjørk kertoo Kööpenhaminan yliopiston verkkosivuilla. Jäätiköt alkoivat kasvaa jälleen 1950–1960-luvuilla. Sulaminen on alkanut uudelleen meidän aikanamme. Jäätiköiden sulaminen sopii hyvin siihen, että pohjoisnapa-alue koki lämpökauden ennen toista maailmansotaa, keskimäärin 1,7°C yli pitkän aikavälin keskiarvon. Se on suunnilleen samaa tasoa kuin nykyään. Mutta se tapahtui ennen suurten hiilidioksidipäästöjen aikaa. Vanhat venäläiset jääkartat ovat toinen tärkeä lähde, josta arktisen alueen tapahtumia voi tarkastella ennen satelliittien aikaa. Nämä kartat putkahtivat esiin Neuvostoliiton hajottua, ja ne osoittavat arktisen alueen merijäiden supistuneen vuodesta 1915 aina vuoteen 1940, jonka jälkeen ne alkoivat taas kasvaa. Aineistosta selviää myös muita kytköksiä. Huippuvuorten ja Norjan välillä puhalsi harvinaisen usein länsituuli 1920–1930-luvuilla. Se kuljetti mukanaan lämpimämpää vettä Barentsinmerelle, mikä puolestaan sulatti merijäitä. Kun jäätä ei ollut, ilma lämpeni, sillä pimeä meri imee enemmän lämpöä kuin kirkas jää. Barentsinmeren vähäinen jäätaso vaikutti koko napa-alueen säähän pitkän aikaa. Anders Bjørk tutkijakollegoineen kuvailee tuloksiaan hyviksi uutisiksi. ”Voimme päätellä jäätiköiden olevan lujaa tekoa ja kasvavan takaisin suhteellisen nopeasti ilmaston kylmetessä”, he toteavat. Tutkijoiden raportti julkaistiin Nature Geoscience -tiedelehdessä. Knud Rasmussen lentäjänsä kanssa Heinkel MKII tyypin vesitasossa, jota käytettiin Grönlannin rannikon kuvauslentoihin Scoresbynsalmesta Kap Farveliin. Tausta paljastaa, että lahden jäätiköt olivat yhtä paljon sulaneet kuin nykyäänkin. SVENOLOF KARLSSON Kööpenhaminan arktinen instituutti k at ternö – 49 Toukokuu Kylmä kesä u Kesä oli Suomessa kylmä touko-, VARASTOINTITEKNIIK AT Mekaaniset Sähköiset Sähkökemialliset Kemialliset Pumppuvesivoima SMES Lyijyakut Vetykaasu Paineilma Kondensaattorit Virtausakut Synteettinen maakaasu Sulasuola (natrium) Rikkiakut Muut kemikaalit Vauhtipyörä Yleisin energiavarastoinnin muoto on veden pumppaaminen ylös altaaseen, kun sähkönhinta on alhainen, ja antaa sen sitten virrata jälleen alas turbiinin läpi, kun sähkönhinta on korkealla. Tässä Kruonin vesivoimala Liettuassa. Voimalassa on neljä kanavaa, joista jokaisen kautta voi saada 225 megawatin tehon. Ylemmän altaan vesi riittää 12 tunnin käyttöön täydellä teholla. Kesäkuu Litiumioniakut Muut edistykselliset akut Heinäkuu Energian varastointia tutkitaan tiiviisti Jos energian varastoinnin ongelmat saadaan hoidettua, voimme kautta linjan siirtyä uusiutuviin polttoaineisiin. Mutta laajamittaisiin ja kustannustehokkaisiin ratkaisuihin on vielä pitkä matka. 50 – k at ternö S ähkö täytyy tuottaa samalla hetkellä, kun sitä käytetään. Säästä riippuvainen sähköntuotanto, esim. tuuli- ja aurinkovoima, eivät sen vuoksi pysty hoitamaan kattavasti sähköntarjontaa. Eivät niin kauan kun sähköä ei osata varastoida myöhempää käyttöä varten. Jos järjestelmän energiansaanti yhtäkkiä lakkaisi, voimaloiden vauhtipyörät pysähtyisivät vain parin sekunnin kuluttua ja Suomi pimenisi ja viilenisi. Ruotsin insinööritieteen akatemia IVA laati hiljattain yhteenvedon energian varastoinnin tutkimuksen nykytilasta. Neljä varastointitekniikkaa on periaatteeltaan kiinnostavia: mekaaninen, sähköinen, sähkökemiallinen ja kemiallinen. Ne on luetteloitu tässä vieressä. Nykyään ylivoimaisesti suurin on pumppuvesivoima, joka perustuu veden pumppaamiseen ylempänä sijaitsevaan altaaseen sähkönhinnan ollessa alhainen ja näin varastoidun vesivoiman käyttöön sähkönhinnan ollessa korkealla. Erityyppisten varastointitekniikkojen käyttö riippuu sähköntuotannon ja –tarpeen lajista. Pumppuvesivoiman jälkeen nykyään yleisimpiä ovat akut, paineilma- ja vauhtipyörävarastointi. Energian varastointijärjestelmässä on otettava huomioon muitakin tekijöitä: kustannukset, energiatiheys, teho sekä tekninen ja taloudellinen elinikä. Pumppuvesivoima ja paineilmavarastointi sopivat esimerkiksi tehontasaukseen, kun taas akut sopivat parhaiten säätövoimaksi ja ns. saarekekäyttöön ja ei-suljettuihin järjestelmiin. IVA uskoo, että tulevaisuudessa käytetään kaikkia näitä varastointitekniikkoja. Akkutekniikan kehitys on tällä hetkellä nopeinta. Sitä selittää mm. akkujen monikäyttöisyys; ne sopivat pieneen mittakaavaan kotitalouksiin ja autoihin mutta myös suureen mittakaavaan yhdistämällä useita moduuleja. IVA ei usko Teslan akkujen tarjoavan kaiken kattavan ratkaisun. Pumppuvesivoiman odotetaan kasvavan eniten Kiinassa ja Intiassa, joissa maantiede tarjoaa hyvät edellytykset tehokkaiden laitosten rakentamiseen. Paineilmavarastoinnin arvellaan herättävän eniten kiinnostusta Yhdysvalloissa. Euroopassa varastointimarkkinan kannustimina toimivat sähköverkosta erillisinä toimivat mikroverkot sekä kotiakut yhdistettynä aurinkokennoihin. Katternö-ryhmä suunnitteli aikoinaan energian varastointia Uudenkaarlepyyn kaupungin sittemmin ostamiin Kanäsin luoliin. Ideana oli pumpata merivettä luolan suuriin säiliöihin n. 10 baarin paineeseen yöaikaan sähkönhinnan ollessa alhainen ja sitten hyödyntää vedenpainetta turbiinin pyörittämiseen sähkönhinnan kallistuessa. 10 baaria vastaa 100 m vesiputousta. Tämä toteutumaton voimala olisi ollut teholtaan n. 5 MW. SVENOLOF KARLSSON Elokuu Fyysisen maantieteen professori Ole Humlum on laatinut pallokuvat GISS:n tietojen pohjalta. Pallot osoittavat kuukauden lämpötilapoikkeaman vuosien 2005–2014 keskiarvosta. kesä- ja heinäkuussa ja lämmin elokuussa. Se näkyy myös niiden päivien lukumäärässä, jolloin lämpötila jossain päin Suomea ylitti hellerajan eli 25 astetta: toukokuussa 0, kesäkuussa 1, heinäkuussa 3 ja elokuussa 15. Kesän ensimmäinen hellepäivä on sattunut vain kerran aiemmin 50 viime vuoden aikana niin myöhään kuin 29. kesäkuuta. Tuolloin Varkaudessa ja Mikkelissä mitattiin 25,4ºC. Heinäkuu oli suuressa osassa maata kylmin 30 vuoteen. Kesän huippulämpötila 31,4ºC mitattiin Kouvolassa 3. heinäkuuta. Elokuu oli kesän lämpimin kuukausi, viimeksi niin kävi vuonna 2006. Salamaniskuja rekisteröitiin ennätyksellisen vähän, noin 25000, mikä on alle viidesosa keskiarvosta ja reilusti vähemmän kuin aiempi minimiennätys 39000 salamaa vuodelta 1996. Kesän sademäärät vaihtelivat paljon maan eri osissa, vähiten satoi Nikkilässä 118 mm, eniten Kotilassa 407 mm. Globaalisti katsoen muutamat yksittäiset kuukaudet olivat kaikkien aikojen lämpimimpiä parin mittaussarjan mukaan. Ne ovat kuitenkin ristiriidassa satelliittimittausten kanssa, jotka ilmoittavat lämpötilojen olleen selvästi korkeampia mm. vuosina 1998 ja 2010. Katso Arvaa käyrä -palstan kommentit. Juuri nyt globaalia lämpötilaa nostaa El Niño –sääilmiö, joka on tänä vuonna lämmittänyt Intian valtameren pintavesiä päiväntasaajan tienoilla yhä enemmän. Monet seuraavat sen kehittymistä, sillä El Niño vaikuttaa laajalti sään kehittymiseen myös muualla maailmassa. Pohjoisnapa-alueen merenjää ei sulanut tänäkään vuonna, aiemmista asiantuntijaväitteistä huolimatta, ja alkoi kesäminimin jälleen kasvaa, harvinaisen varhain, noin 10. syyskuuta. Jää peitti silloin 4,4 miljoonaa km2 meren pinta-alasta. Pohjoisnapa-alueen jään levinneisyys on itse asiassa kasvanut 10 viime vuoden aikana, jos katsotaan vuosikeskiarvoa. Vuoden 2006 kaikkiaan 10,6 milj. km2:n vuosikeskiarvo on kasvanut tämän vuoden 11,2 milj. km2:ksi. Miksi tällaiset erot? u Globaalit lämpötilasarjat, jotka sisältävät maanpinnalta mitatut lämpötilat (oranssi viiva), eroavat yhä enemmän satelliittien avulla mitatuista lämpötiloista (sininen viiva). Vielä vuonna 2003 sarjat täsmäsivät keskenään, mutta vähitellen ero on kasvanut yli 1/10-asteeseen, mikä on merkittävä ero näissä yhteyksissä. Ero käy selväksi verrattaessa paksuja viivoja, jotka ilmoittavat mittaussarjojen keskiarvot. Yhteenvedon laatinut prof. Ole Humlum uskoo, että olennaisena syynä on ”hallinnolliset korjaukset”, joita historiallisiin maasarjoihin tehdään taannehtivasti ja toistuvasti. Vielä viisi vuotta sitten lämpötilan ilmoitettiin GISS-mittaussarjassa nousseen 0,45 astetta vuodesta 1910 vuoteen 2000. Nyt GISS ilmoittaa kasvuksi peräti 0,72 astetta. Päinvastoin kuin tieteen käytännöt vaatisivat, korjausten taustoja ei julkaista. Globaali lämpötila, mittaussarjojen ero Globaali lämpötila, ennuste ja todellisuus ilmastomallit satelliittimittaukset ilmapallomittaukset Pitävätkö mallit paikkansa? u Miten ilmastomallit osuvat yk- siin tosiasiallisen globaalin lämpötilakehityksen kanssa? Yllä on verrattu 102 ilmastomallin keskiarvoa (punainen viiva) ilmakehän lämpötilakehitykseen sellaisena, kuin se on todellisuudessa mitattu ilmapallojen (sininen viiva) ja satelliittien (oranssi viiva) avulla. Kuten näkyy, ennustetun ja mitatun lämpötilan ero kasvaa kaiken aikaa. Ilmastomallit sisältyvät kansainväliseen CMIP-5-yhteistyöhön (Coupled Model Intercomparison Project Phase 5), jossa ilmastomallintajat tekevät malleista vertailukelpoisia ilmastopaneeli IPCC:n kanssa. Vertailun on laatinut University of Alabaman (Huntsville) ilmakehätieteen professori John Christy, joka on satelliittilämpötilamittausten uranuurtaja. Ilmastomalleille ja mittaussarjoille on vertailtavuuden vuoksi annettu yhteinen lähtöarvo vuodelle 1979. k at ternö – 51 Karl Vilhjálmsson Jarl Ahlbeck on Åbo Akademin ympäristötekniikan dosentti. Voit esittää hänelle kysymyksiä osoitteessa www.katterno.fi Miten sähkö keksittiin? Getty Images Alessando Volta esittelee paristoaan Napoleon Bonapartelle, Ranskan keisarille, vuonna 1801. Napoleon vaikuttui keksinnöstä ja myönsi Voltalle kreivin arvon ja nimitti hänet senaattoriksi Italian kuningaskuntaan. Nicola Cianfanellin fresko. Jalle: Visainen kysymys. Ensin täytyy määritellä, mitä sähkö on. Yleisluontoisena vastauksena voisi sanoa, että sähkö on erilaisia ilmiöitä, jotka johtuvat negatiivisesti varautuneiden elektronien liikkeestä. Antiikin filosofi Thales Miletoslainen (625–545 e.Kr.) tutki yhtä sähkön ilmenemismuotoa. Hän kuvasi, miten turkinpalalla hierottu meripihka veti helposti puoleensa kevyitä esineitä staattisen sähköisyyden ansiosta. Eri aineet vetävät nimittäin elektroneja puoleensa erisuuruisilla voimilla. Tässä yhteydessä on mainittava italialainen Alessandro Volta (1745–1827). Hänen maanmiehensä Luigi Galvani oli eräässä kokeessa sattunut hipaisemaan sammakon ruumiissa paljaana ollutta hermoa skalpellilla, jolloin oli syntynyt kipinä ja kuolleen sammakon koipi oli nytkähtänyt. Galvanin mielestä sammakko oli tuottanut sähköä, Missä sataa eniten lunta? mutta Volta ymmärsi, että sähköpurkauksen selityksenä täytyivät olla kokeessa käytetyt metalliesineet. Vuonna 1800 Volta esitteli laitteen, joka tuotti jatkuvaa sähkövirtaa; aluksi laitetta kutsuttiin ”Voltan pylvääksi”. Se oli ensimmäinen paristo. Nykyään tiedämme, että Galvanin sammakko sätkyi, koska sen hermo muodosti paristossa tarvittavan elektrolyytin. Michael Faraday (1791–1867) on kuitenkin ehkä kiinnostavin sähkön uranuurtajista. Hän oli itse asiassa kirjansitoja, joka sai assistentin työpaikan aikansa johtaviin kemisteihin kuuluneen Humphrey Davyn palveluksessa ja teki tämän seurana pitkän matkan, jolloin hän tapasi Voltan, Ampèren ja useita muita senaikaisia johtavia tiedemiehiä. Faraday löi sittemmin heidät kaikki laudalta suunnittelemalla ensimmäisenä muun muassa sähkömoottorin, muuntajan ja generaattorin. Thomas Alva Edison keksi hehkulampun vuonna 1878. Nuori tamperelaisinsinööri Carl von Nottbeck oppi tuntemaan keksinnön työskennellessään Edisonin tehtaassa New Yorkissa ja vinkkasi isälleen asiasta. Isä toimi Finlaysonin tehtaan johdossa, ja niinpä tehtaan suureen kutomosaliin asennettiin 160 hehkulamppua maaliskuussa 1882. Ne saivat heti suuren suosion. Jalle: Eniten lunta koko maailmassa sataa Japanin Sapporossa, keskimäärin 595 cm vuodessa. Suurin yhden talvikauden lumisademäärä on peräti 28,96 metriä. Se mitattiin Bellinghamin kaupungin vuorilla Luoteis-USA:ssa talvella 1998–1999. Lumimäärät vaihtelevat paljon sekä paikallisesti että vuodesta toiseen. Esimerkiksi nyt menneenä kesänä lumi ei ehtinyt sulaa kaikilta Ruotsin tuntureilta ennen syksyn ensimmäisiä lumisateita. Ruotsin ja Norjan vesivoimalat tuottivat ennätysmäärän sähköä viime kesänä tuntureidensa suurten lumimassojen ansiosta. Globaalisti ei lumimäärissä ole nähtävissä pitkän aikavälin trendejä. Pohjoisen pallonpuoliskon tilastotiedot osoittavat lumipeitteen olevan vuositasolla pienimmillään elokuussa, aina noin 3 miljoonaa km2. Wikipedia Kuusamon lumia. Avaruusluotain saavutti hiljattain Pluton. Mitä se löysi? Jalle: New Horizons -luotain ammuttiin matkaan tammikuussa 2006 ja lähes vuosikymmenen kestäneen matkan jälkeen se ohitti Pluton 14. heinäkuuta 2015. Pluto on Auringosta laskettuna 9. planeetta, ja sen uskottiin pitkään olevan aurinkojärjestelmän uloin planeetta. Nyt Pluton takaa on kuitenkin löydetty useita kymmeniä pikkuplaneettoja. Pluto on hiukan omaa kuutamme pienempi, ja se on nykyään luokiteltu kääpiöplaneetaksi. Sen ydin on luultavasti kiveä, ja sitä peittää ohut jääkuori. New Horizonsin ottamissa kuvissa näkyy mahtavia vuoriket- 52 – k at ternö juja mutta myös laajoja tasankoja. Kuvat paljastavat, että Plutolla on ohut ilmakehä yli 100 km:n korkeuteen saakka, mutta planeetan pintalämpötila on -230ºC, joten sieltä on mahdotonta löytää elämää. Pluton ydin on lämmin radioaktiivisen hajoamisen vuoksi, ja yhtenä teoriana on esitetty, että se on luonut meren kiviytimen ja jääkuoren väliin. New Horizonsin ansiosta saamme varmasti paljon enemmän tietoa Plutosta. Aivan uskomatonta, että voimme nähdä lähikuvia planeetasta, jonka rata kulkee yli 5 miljardin kilometrin päässä Auringosta! Wikipedia Pluto kuvattuna New Horizons -avaruusluotaimesta. Miten suuria voimaloista voidaan tehdä? Jalle: Sitä en uskalla sanoa. Mutta nykyisistä voimaloista suurin on kiinalainen vesivoimala Kolmen rotkon pato (engl. Three Gorges Dam), jonka asennettu teho on 22 500 MW. Se on puolet enemmän kuin kaikkien suomalaisten voimaloiden yhteenlaskettu asennettu teho. Vesivoimala tuotti viime vuonna 98,8 TWh, kun Suomessa sähkön kokonaiskulutus oli 83,3 TWh. Three Gorges Dam hyödyntää Jangtsejoen virtaamaa 111 metrin pudotuskorkeudella. Vesi kerääntyy peräti 600 km pitkään tekojärveen. Rakennustyöt toteutettiin vuosina 1994–2008, yli miljoonan ihmisen oli muutettava suunnitellun tekojärven alta. Maailman 10 suurinta voimalaa ovat yhtä lukuun ottamatta vesivoimaloita. Kymmenennellä tilalla on maailman suurin ydinvoimala, Bruce, teholtaan 6 300 MW, Kanadassa. Camilla Wikström, diplomi-insinööri Åbo Akademista. Äänekoski, elokuu 2015 u Savupiipun valumuotti nousee komeasti kimaltelevan Keitelejärven yli, nostokurjet kolisevat, hitsauslaitteet suihkivat kipinöitä kesäiltaan. Miehet ja naiset rientävät aamuvarhaisella työhön tuhansien eurojen kuukausipalkalla. Pikkufirmojen pakettiautot sukkuloivat laitteineen ja henkilöstöineen tiuhaan rakennuspaikalla. Prisman kassalle on pitkä jono. Paikallinen thai-ravintola on saanut joukon uusia lounasvieraita. Vanha insinöörin sydämeni sykähtää ilosta. Takapenkillä anoppi jakaa innostukseni. Onko tämä todella Lama-Suomea, jossa ”savupiipputeollisuus” ei ole poliittisesti korrektia, vaan sen tilalle tulisi saada esim. peliyrityksiä (jotka nyt irtisanovat väkeään)? Ei, tänne rakennetaan parilla miljardilla eurolla uutta savupiipputeollisuutta, uusiutuvaan suomalaiseen raaka-aineeseen perustuvaa biotuotetehdasta (uusi nimi sellutehtaalle). Selluloosa käytetään laajentuvan Internet-kaupan pakkauksiin. Ympäristötekniikkaan (tiedäthän, niihin veden- ja ilmanpuhdistuslaitteisiin, joita opetin Åbo Akademissa ennen kuin virkani säästösyistä lakkautettiin jäädessäni eläkkeelle) panostetaan pari sataa miljoonaa. Jopa Keiteleen rantojen kesämökkiläiset hyväksyvät hankkeen. Projektipäällikkönä toimii diplomi-insinööri Camilla Wikström, Åbo Akademin entinen opiskelija. Anoppi, joka tuntee äänekoskelaiset, tietää kertoa ihmisten pitävän Camillasta, jota pidetään ”reiluna jätkänä”. Poliitikkojen kannattaisi miettiä, miten tällaisia hankkeita saataisiin enemmän. Huomaa: hankkeeseen ja myös tulevan tehtaan käyttöön osallistuva suuri pienyritysten määrä tuo siihen kustannustehokkuutta: he varmasti ansaitsevat kunnon kuukausipalkan, mutta tekevät sen eteen paljon ja tehokkaasti työtä. Tuntipalkka on vähemmän tärkeää kuin se, mitä siinä tunnissa saa aikaan. Osaavan työvoiman saatavuus on eriJarl Ahlbeck tyisen tärkeää. Osaavien työntekijöiden ansiosta Meyerin telakka pystyy rakentamaan uusia aluksia Turussa. Alihankkijat, pienyrittäjät, ovat sielläkin tärkeitä. Koulutusleikkaukset tulisi suunnata niin, ettei leikata aloilta, joita työnantajat katsovat tarvitsevansa tulevaisuudessa. Ehkäpä Suomi tarvitsee enemmän paineastiahitsaajia, peltiseppiä, kemistejä, ympäristöinsinöörejä, sähköasentajia, koneistajia, sairaanhoitajia ja metsäteknikoita? Ja vähemmän niitä, jotka tietävät kaiken mutta eivät osaa mitään. k at ternö – 53 Karolina Isaksson ALKUPERÄISKUNNOSSA. Paljon on virrannut vettä Välijoessa siitä, kun Hanhikosken voimala rakennettiin 1960-luvun lopussa, mutta koneisto toimii edelleen luotettavasti. Kurkistus kannen alle u ESSE ELEKTRO-KRAFT Andritz Hydro tarkisti kesän aikana perusteellisesti Hanhikosken vesivoimalan toisen turbiinin. Vuodelta 1969 oleva koneisto osoittautui hyväkuntoiseksi. ”Halusimme tarkistaa turbiinin ja tutkia, onko siinä korjaustarpeita. Turbiinissa on muutamia ruosteisia pintoja, jotka on jollain aikavälillä hoidettava, mutta emme löytäneet käyttöä rajoittavia vikoja tai puutteita”, sanoo Daniel Sulkakoski. Hän toimii asentajana EEKAB:llä, joka osti Hanhikosken voimalan Evijärven kunnalta viime vuonna. Voimalaa voidaan säädellä vuorokaudenajan mukaan; se voidaan siis sulkea yöksi, jolloin sähkönkysyntä supistuu, ja avata aamulla kysynnän kasvaessa. Lukuisat käynnistykset ja pysäytykset kuormittavat turbiiniakselia. ”Akseli on tukevaa terästä. Olemme tutkineet sen ultraäänikameralla eikä halkeamia löytynyt.” Toiseenkin kahdesta turbiinista tehdään sama tarkastus, kun vedenvirtaama laskee sen verran, että voimalaa voidaan ajaa yhdellä turbiinilla. 54 – k at ternö Monäsin sähköverkko laajenee uU UDENKAARLEPYYN VOIMALAITOS Monäsin rannan mökkiläiset saavat ensi kesänä kytkeä kahvinkeittimensä pistorasiaan ja samalla paahtaa leipää aamupalalle. Syksyllä nimittäin alkaa alueen runsaat kuusi kilometriä pitkän rantaviivan sähköistystyö, jolla vedetään sähköt 95 kesämökille. ”Laajennus toteutetaan huvilanomistajien aloitteesta. ”He haluavat niin kuin huvilanomistajat muuallakin panostaa mökkiensä mukavuuteen ja ehkä parantaa ympärivuotisen mökkeilyn mahdollisuuksia”, selittää Tony Forsbacka Uudenkaarlepyyn Voimalaitokselta. Hanketta on suunniteltu useita vuosia, ja nyt se on toteutusvaiheessa. Vesihuollon rakentaminen alueelle on noussut ajankohtaiseksi samaan aikaan. ”Jos se toteutuu, laitamme maakaapelin vesiputkien kanssa samaan kaivantoon. Muussa tapauksessa vedämme ilmajohdot.” Kaivuutyöt alkavat syksyn kuluessa, ja hanke etenee jossain määrin talven sääolojen sallimaa vauhtia. Sähkö kytketään ensimmäisiin kesämökkeihin arviolta kesällä 2016. Karolina Isaksson KAHVIA VAIVATTA. Monet huvilanomistajat viettävät suuren osan vapaaaikaansa kesämökillä ja siksi haluavat sinne kodin mukavuudet”, verkkopäällikkö Tony Forsbacka sanoo. Virtuaalinen kasvojenkohotus PAINAVA NOSTO. Patanan vesivoimalan turbiini painaa 12 tonnia. Se huollettiin kesän aikana perin pohjin. Turbiini kuivalla maalla u VETELIN SÄHKÖLAITOS Patanan vesivoimalalla nähtiin kesällä raskaammanpuoleinen nostooperaatio. Turbiinin ohjausakselista katkesi nivelakseli ja koko 12 tonnin turbiini ja siihen liittyvä 6 tonnin generaattori nostettiin voimalarakennuksesta ja turbiini kuljetettiin korjaamoille perusteellista huoltoa varten. ”Olimme suunnitelleet huoltoa vasta ensi kesälle, mutta käytimme nyt tilaisuuden hyväksemme, kun laitteet oli joka tapauksessa nostettava paikoiltaan korjausta varten. Nyt voimalakoneisto käy jälleen 10–15 vuotta ilman suurempia toimenpiteitä”, Vetelin sähkölaitoksen toim.joht. Juha Kauppinen sanoo. Kiiltävän puhdas turbiini ja yhtä kiiltävä generaattori laskettiin elokuun lopulla takaisin paikoilleen ja koeajo onnistui hyvin. Sen jälkeen toteutettiin voimalan automaatiojärjestelmän päivitys, joka oli varsinaisesti suunniteltu keskikesän tehtäväksi. Automaatiojärjestelmä otettiin käyttöön syyskuun alussa, ja Kauppisen mukaan se toimii kuin unelma. ”Toki aina on parannettavaa, mutta perusjärjestelmä on nyt kunnossa. Jos vielä saisi pyytää sadetta, vaikka sitä toivetta eivät muut ehkä jaa...” u KRUUNUPYYN SÄHKÖLAITOS Kruunupyyn Sähkölaitos toivottaa asiakkaansa tervetulleiksi tutustumaan uuteen ulkoasuunsa ja internet-osoitteeseensa kronobyelverk.fi. Sieltä voi tarkastaa esim. henkilöstön yhteystiedot tai tutkia, paljonko sähköä omassa kodissa edellisellä viikolla kulutettiin. ”Halusimme auttaa asiakkaita löytämään nopeasti heidän haluamansa tiedot. Kotisivut ovat ulkoasultaan raikkaat ja sopivat tietenkin käytettäviksi myös matkapuhelimilla”, selittää Jakob Wikström, joka vastasi verkkosivujen suunnittelusta Ab Wikström Mediassa. Uutena piirteenä on Uutisetosasto, johon sähkölaitoksen asentajat lisäävät kuvia ja filminpätkiä ajankohtaisista hankkeista. ”Henkilöstön on uudistuksen ansiosta helppo päivittää verkkosivujen sisältöä. Pystymme nyt kertomaan verkossa aktiivisemmin toiminnastamme”, sanoo Kruunupyyn Sähkölaitoksen toim.joht. Glen Ahlskog. UUTTA & RAIKASTA. Kruunupyyn Sähkölaitoksen verkkosivut saivat syyskuussa uuden osoitteen ja ulkoasun. Karolina Isaksson OIKEASSA KULMASSA. Aurinkokennoseinä seuraa aurinkoa tuottaakseen maksimaalisen määrän energiaa. Aurinkokennoja vuokralle! u HERRFORS Joka haluaa tutustua aurinkoenergialla tapahtuvaan sähköntuotantoon, ei välttämättä joudu ostamaan omaa järjestelmää. Halukkaat voivat vuokrata osuuden Katternön sähköaseman uudesta aurinkokennostosta ja saada ”omien” kennojen tuottaman sähkömäärän vähennettyä sähkölaskustaan. ”Laadimme tarkat tuotantoraportit ja kaaviot verkkosivuillemme. Sieltä voi koko ajan seurata laitoksen tuottamaa sähkömäärää”, Herrforsin verkkopäällikkö Kristian Finell kertoo. Laitoksessa on 18 aurinkokennoa, kukin 250 W, ja kennoston kokonaispinta-ala on 30 m2. Kennot on kiinnitetty automaattiseen, pyörivään alustaan, joka kiertää ja kääntää kennot aurinkoon päin, jotta ne voisivat vastaanottaa mahdollisimman paljon auringonvaloa. Muiden aurinkokennojen tapaan nämäkin tuottavat tietyn määrän sähköä vuorokauden valoisana aikana, myös pilvisellä säällä. ”Tämä on Herrforsin ensimmäinen oma aurinkoenergialaitos, ja voimme testata siinä raportointitoimintoja ja syöttöä sähköverkkoon. Suunnittelemme alustavasti rakentavamme toisenkin, ehkä v. 2016”, Finell sanoo. Sähköverkon tietopankki u HERRFORS Yksikään sähköverkon tapahtuma ei jää Trimble NIS -dokumentaatiojärjestelmältä piiloon. Se sisältää kaapeli- ja muuntamokartat, sinne rekisteröityvät verkon jännitetasot ja se havaitsee tilapäiset sähkökatkot. Kaikki kerätään ja arkistoidaan. Osa tiedoista lähetetään Energiavirastolle valtakunnallista tilastointia varten. ”Trimble NIS on korvaamaton ohjelma sekä sähköverkon päivittäisessä kunnossapidossa että strategisten päätösten pohja-aineistona”, Tommy Bäck sanoo. Pietarsaaren Energialaitos yhdistyi vuoden vaihteessa Herrforsiin, ja yhtiöiden dokumentaatiojärjestelmiä ollaan nyt integroimassa. Verkon jokaisella yksiköllä on oltava oma nimensä. Esimerkiksi Hietasalmen Laivanrakentajantien kaksi muuntamoa kuuluivat aiemmin eri yhtiöille. Nyt ne kuuluvat samaan verkkoon ja niillä on näin ollen oltava eri nimet. ”Kun operatiiviset toiminnot on saatu integroitua, järjestelmään lisätään useita uusia toimintamahdollisuuksia ja palveluja. Pyrimme muun muassa siihen, että voisimme ensi vuonna lähettää tekstiviestit asiakkaille, joita sähkökatko koskee.” Esse Elektro-Kraft TJ Ingvar Kulla Toimittaa sähköä osaan Pedersöreä, Kortesjärveä, Alahärmää, Uuttakaarlepyytä (Markby) sekä Kruunupyytä (Jeussen). Asiakkaita: 3 700 Vuositoimitus: 50 GWh Vaihde: 020 766 1900 Vikailmoitukset toimistoajan ulkopuolella: 766 2023 Asiakaspalvelu: 020 766 1912, 020 766 1911 Laskutus: 020 766 1912, Johanna Stubb www.eekab.fi Herrfors TJ Stefan Storholm Toimittaa sähköä Maksamaalle, Oravaisiin, sekä osaan Pedersöreä, Teerijärveä, Ylivieskaa ja Alavieskaa. Asiakkaita: 32 000 Vuositoimitus: 620 GWh sähköä, 285 GWh lämpöä Vaihde: Pietarsaari (06) 781 5300, Ylivieska (08) 411 0400, Kolppi (06) 766 7242, Oravainen (06) 385 0050, Teerijärvi (06) 867 5001 Vikailmoitukset toimistoajan ulkopuolella: Pietarsaari ja Luoto (06) 723 0079, Oravainen, Pedersöre ja Teerijärvi (06) 723 4521, Ylivieska sähkö (08) 426 350, kaukolämpö 044 781 5375 Laskutus: Pietarsaari (06) 781 5312 ja (06) 786 3448 Ylivieska (08) 411 0401 www.herrfors.fi Kruunupyyn Sähkölaitos Karolina Isaksson TJ Glen Ahlskog Toimittaa sähköä osaan Kruunupyytä, Pedersöreä ja Kokkolaa Asiakkaita: 3 080 Vuositoimitus: 40 GWh Vaihde: 824 2200 Vikailmoitukset: 824 2200, 0400 126 005 Laskutus: 824 2200, Å. Hagnäs, M. Käld www.kronoby.fi/elverk Uudenkaarlepyyn Voimalaitos TJ Tony Eklund Toimittaa sähköä Uudenkaarlepyyn kaupungin alueelle Asiakkaita: 4 900 Vuositoimitus 110 GWh Vaihde: 785 6111 Vikailmoitukset: 785 6111 Vikailmoitukset toimistoajan ulkopuolella: 722 0050, 723 4520 Laskutus: 785 6252, 785 6251 www.nykarlebykraftverk.fi Vetelin Sähkölaitos SÄHKÖINEN ARKISTO. Pietarsaaren Energialaitoksen ja Herrforsin toimintojen yhdistäminen jatkuu kulissien takana, kun kahdesta dokumentaatiojärjestelmästä tulee yksi. Kuvassa Tommy Bäck. TJ Juha Kauppinen Toimittaa sähköä Veteliin, lukuunottamatta Polson, Kivikankaan ja Nykäsen kyliä Asiakkaita: noin 2 000 Vuositoimitus: 30 GWh Vaihde: 866 3600 Vikailmoitukset: 866 3600 Laskutus: 866 3600, Tarja Naskali www.vetelinsahkolaitos.fi k at ternö – 55 Kotona Suomessa nautin Fäbodassa vaeltamisesta ja saunomisesta. Nyt asun Hollywoodissa ja vaellan Kalifornian metsissä, joskus Valokoirani kanssa. Mitä pidempi vaellus, sitä parempaa terapiaa. Mietin elämän syntyjä syviä: olenko onnellinen ja teenkö sitä, mitä haluan? Musiikki on intohimoni. Saan siitä energiaa, samoin myös läheisistäni. Etenkin isovanhempani ovat minulle tärkeitä, heillä on niin paljon elämänviisautta. Minulla on myös nuorempia sisaruksia ja harmittaa, etten tapaa heitä useammin. Puhelimella ja Skypellä viestittely ei ole sama asia kuin läsnäolo. Sara Forsberg, taitelijanimeltään Saara, on viihdetaiteilija. Hänellä on sopimus kansainvälisen levy-yhtiön kanssa ja hän on esiintynyt elokuvissa. Hänet nähdään pian venäläisen mafiapomon tyttärenä Renny Harlinin Skiptrace-filmissä. Jan Sandvik 56 – k at ternö
© Copyright 2024