Etanoli- surkeus
1 • 2014 Sähköyhtiösi asiakaslehti Tuulivoiman uranuurtajia Etanolisurkeus Värikäs Andy Pohjanmaan nörttimaakunta Esse Elektro-Kraftin, Herrforsin, Pietarsaaren Energialaitoksen, Kruunupyyn Sähkölaitoksen, Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen ja Vetelin Sähkölaitoksen asiakkaille. k at ternö – 1 Kolme kysymystä Sisältö JOHN VIKSTRÖM, synt. 1931 kautta sukua lähes puolelle Ähtävälle. Naimisissa, 3 lasta, 10 lastenlasta. Käynyt ala- ja kansakoulun Kruunupyyssä, yhteiskoulun Kokkolassa, opiskellut Helsingissä, Turussa ja Saksassa. Porvoon hiippakunnan piispa 1970–1982, arkkipiispa 1982–1998. Urheiluhullu. Ampunut sorsan ja hauen samalla laukauksella. Media välittää päivittäin raportteja, joissa maailman tilaa kuvataan synkin termein. Samalla viralliset tilastot osoittavat maailman ahdingon tasaisesti supistuvan ja ihmisten elämän kohentuvan. Ketä pitäisi uskoa? Hyötyä Euroopasta 4 Uusi IT-ala 5 Sanokaa ei ilmaston väärinkäytölle! 6 Pohjanmaa on lakeuksia ja avoimia horisontteja. Tämä luonto on synnyttänyt uteliaita ihmisiä, jotka haluavat tietää, mitä horisontin takana on. Uteliaisuus on antanut meille vahvan vapaudenkaipuun, yhtä vahvan halun matkustaa maailmalla ja vieläkin vahvemman halun miettiä, spekuloida ja kokeilla niin hengellisillä kuin aineellisillakin kentillä. Niinpä ei ole sattumaa, että yrittäjyys on näillä seuduin laajempaa kuin muualla maassa. Mutta sama fyysinen ja henkinen ympäristö on aikojen saatossa voinut myös luoda monenlaisia aika äärimmäisiä ja merkillisiä liikkeitä. Biopolttoaineet: poliittista hysteriaa ilman tuloksia 8 Mitä elämänlaatu sinulle merkitsee? Yhtenä rintamana Einoa vastaan 44 Hyvän elämän ulkoiset aineelliset edellytykset ovat toki tärkeitä, mutta minulle elämänlaatu merkitsee ennen kaikkea, että minulla on hyvä suhde vaimoon ja perheeseen, työtovereihin, sukuun ja ystäviin ja että minulla on elämäntehtävä, joka antaa elämälle ja työlle merkitystä ja tavoitteita. Me ihmiset emme tarvitse vain ravintoa, jolla elää, tarvitsemme myös jonkun tai joitakuita, joiden kanssa elää ja tarvitsemme jotain, jonka puolesta elää. Nostetta alueelle 45 Puolustakaa avointa yhteiskuntaa! 12 Pohjanmaan nörttimaakunta 18 Vihdoin saan roiskia väreilläni! 20 Italialaisen matkamuistoja 28 Tuulivoiman uranuurtajia 36 Poliittinen päätös nostaa sähkönhintaa 42 Katternö 1 • 2014 Vastaava julkaisija Stefan Storholm, Kauppiaankatu 10, 68600 Pietarsaari, puh. (06) 781 5300, faksi (06) 781 5322, [email protected], www.katterno.fi Osoitteenmuutokset Siv Granqvist, tel. (06) 781 5333, [email protected] Projektipäällikkö Svenolof Karlsson, www.storkamp.com Toimittajat Svenolof Karlsson, Johan Svenlin, Susanne Strömberg Käännös Paula Bertell Layout Gun-Marie Wiis, Kaj Frilund, Terje Tiilikka Kansikuva Steve Sunabacka Paino Forsberg 2014 Lehden aiempia numeroita on luettavissa osoitteessa www.katterno.fi 2 – k at ternö Tiedätkö missä jamiten sähkösi tuotetaan? O Kruunupyyssä, vanhempiensa Mitä olen lukenut, kuullut ja ymmärtänyt, saamme uskoa kumpaakin. Ne näyttävät nimittäin kuuluvan yhteen. Keinot, joilla ihmiset ovat kohentaneet elintasoaan ja elämänlaatuaan, ovat osaltaan saaneet planeettamme voimaan huonommin. Ihminen on valitettavasti suurin uhka planeetallemme ja sen tulevaisuudelle. Raamatun mukaan ihminen asetettiin maailmaan ei vain hallitsemaan vaan myös käyttämään ja hoitamaan sitä. Olemme muistaneet tuon ensimmäisen tehtävän niin hyvin, että olemme unohtaneet toisen. Olemme käyttäneet valtaamme luonnon riistoon, josta on aiheutunut moni median osoittamista ongelmista. Kysymys kuuluukin: kuinka voimme yhtä aikaa lisätä niin ihmisen kuin maapallonkin hyvinvointia. Mikä on Pohjanmaan vahvuus ja mikä sen heikkous? Tämä ei ole puoluelehti y Katternö Ab:n viettäessä 50-vuotisjuhlaansa syksyllä 2005 päätimme alkaa julkaista asiakaslehteä, jonka nostaisi yritystä ja energia-asioita yleisön tietoisuuteen. Lukijoilta on saatu erittäin myönteistä palautetta – etenkin koska lehti on journalistisesti kunnianhimoinen ja pyrkii tarjoamaan monenlaista luettavaa, josta kaikki voivat löytää itseään kiinnostavia aiheita. Pietarsaaren kaupunginvaltuuston lokakuun kokouksessa valtuutetut Marita Salmu (Pro Pietarsaari) ja Anna-Maija Lyyra (Vihreä liitto) syyttivät Katternö-lehteä ”globaalin lämpenemisen väheksymisestä”. Heidän mielestään lehden olisi noudatettava kaupungin hyväksymää ympäristöstrategiaa. Lausunnot ovat merkillisiä. Joka haluaa tutustua poliittisten puolueiden mielipiteisiin, voi kai lukea niiden lehtiä. Katternö-lehden perusideana on hakea tietoa journalistisiin menetelmiin luottaen ja lisätä energia-asioiden ymmärtämistä. Mitä tulee globaaliin lämpenemiseen, Katternö-lehti on koko ajan käyttänyt virallisia lämpötilatilastoja ja verrannut niitä IPCC:n ja muiden skenaarioihin. Lehti on haastatellut johtavia ilmastotutkijoita (mm. Atte Korholaa, Lennart Bengtssonia) ja myös ympäristöministeriä. Mitä asiaan vakavasti suhtautuvan lehden olisi pitänyt tehdä toisin? Suomen virallisissa, vuoteen 2020 tähtäävissä ilmastotavoitteissa Katternö-konserni kuuluu luokan priimuksiin. Investoimme mittavasti Alholmens Kraftiin jo ennen uusiutuvuustavoitteita. Rakensimme viime vuonna toiseksi eniten tuulivoimaa Suomessa. Nyt haluamme synnyttää puolueetonta keskustelua vuoden 2020 jälkeisistä tavoitteista. Kaikesta huolimatta päätimme tarjota tässä numerossa tilaa Vihreiden Lyyran haastattelulle, jotta hän voisi selventää mielipiteitään laajemmin. Kuten aina, edellytyksenä oli, että artikkeli julkaistaisiin vain sellaisessa muodossa, johon hän itse haastateltavana olisi tyytyväinen. Muutamaa tuntia ennen haastattelua Lyyra vetäytyi siitä, vaikka oli itse avannut pelin. Kehitimme silloin uuden idean; tekisimme tästä vihreitä arvoja pohjalaisessa ympäristössä käsittelevän teemanumeron. Löytyisikö kohta, jossa vihreät ja muut ryhmät voisivat kohdata ja ehkä ymmärtää toisiaan? Varasimme lehdestä 8 sivua, jossa asiaa kuvattaisiin eri näkökulmista. Tämän kokonaisuuden toimittamiseen osallistuisi yhteyshenkilö, jota arvostettiin kaikissa leireissä, etenkin vihreiden parissa. Jonkin ajan kuluttua tämä yhteyshenkilö ilmoitti, että hänen on vetäydyttävä hankkeesta. Hän oli saanut kuulla vihreiden edustajilta ammattitoimintansa joutuvan kärsimään, jos hän kirjoittaisi lehteemme. Tätä taustaa vasten päästämme tässä numerossa ääneen lehtemme toimittajan sen alkuvaiheista lähtien, Svenolof Karlssonin, joka kommentoi Domedagsklockan-kirjaansa. Kirja kuvaa, miten poliitikot ja lobbausryhmät käyttävät työkalunaan uhkailua ja pelottelua. On ikävää, että kirjan teema osoittautui todeksi myös Katternön alueella. u Esko Sillanpää, Veteli: u Päivi Girén-Saukko, Veteli ”Asun kylässä, jossa tuotetaan vesivoimaa, ja uskon sähköni tulevan sieltä. Sähkön paikallinen tuottaminen on tärkeää. Meillä oli vain pari lyhyttä sähkökatkoa syksyn myrskyjen jäljiltä, kun Etelä-Suomessa tuhannet kodit olivat monta päivää sähköttä.” ”Lämmitämme talon puulla ja sähkömme tuotetaan täällä Vetelissä. Meillähän on oma vesivoimala. Minusta sähkö on aika halpaa, kun muistetaan, miten iso hyöty siitä on ja miten helposti ja luotettavasti sen toimitus sujuu.” u Marika Hokkanen, Pietarsaari u Stig Storbjörk, Kruunupyy ”En, mutta varmaan likaisesti ja saastuttavasti. Minusta sähkölasku on aika halpa ja voisin maksaa enemmänkin, jos tietäisin, että sähköni tuotetaan ympäristöystävällisesti.” Karolina Isaksson ”Arvelisin, että 90 % tulee Vetelin ja Ähtävän vesivoimaloista. Vesivoima on hyvä, mutta se ei riitä, on rakennettava ydinvoimaa halusimmepa tai emme. Tuulivoimalla ei ole tulevaisuutta.” Miten Katternön sähkö tuotetaan? Koko Katternö-konsernin sähköstä noin kaksi kolmasosaa tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä ja turpeella, ja yksi kolmasosa pääasiassa ydinvoimalla ja kivihiilellä. STEFAN STORHOLM, TJ, Katternö k at ternö –3 Hyötyä Euroopasta Fingrid Tasasähkökaapelia lasketaan mereen Porvoon Nikuvikenissä niin sanotussa EstLink 2 –hankkeessa. 170 km pitkän ja 650 MW siirtokapasiteetin kaapeli otetaan suunnitelmien mukaan käyttöön vuoden 2014 aikana, ja se lisää merkittävästi maiden välistä sähkönsiirtokapasiteettia. u Sähkömarkkinat avattiin kilpailulle 1990-luvulla. Samalla markkina-aluetta laajennettiin suomalaisista markkinoista pohjoismaisiin markkinoihin. Tavoitteena oli tehostaa sähkömarkkinoiden toimintaa ja luoda tällä tavoin hyötyä yhteiskunnalle. Markkinoiden toiminnan perusperiaatteen mukaisesti sähkö siirtyy halvemmalta alueelta kalliimmalle alueelle. Tänään voimme todeta, että malli toimii: Suomeen on viime vuosina tuotu edullista sähköä pohjoismaista, mikä on näkynyt meidän kaikkien kukkarossa edullisempana sähkön markkinahintana. Suomalainen teollisuus on myös hyötynyt edullisesta pohjoismaisesta sähköstä. Kuluvana talvena Suomi on kovien pakkasten aikana vahvasti tuontisähkön varassa. Suomen sähkövajeen arvioidaan nousevan huippukulutustilanteessa yli 2 000 megawattiin! Sähköä kuitenkin riittää kaikille, jos naapurimaista Ruotsista, Venäjältä ja Virosta on myytävää ja siirtoyhteydet toimivat. Kansainväliset sähkön tukkumarkkinat ohjaavat sähköä sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Markkinat ovat jälleen kuluttajan asialla. Suomen energia- ja ilmastostrategiassa pyrimme kohti omavarai- 4 – k at ternö suutta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voimme tulevaisuudessa katkaista sähkön siirtoyhteydet naapurimaihin. Strategiassa ydinvoiman ja tuulivoiman tuotannon lisäämisellä on keskeinen tehtävä. Ydinvoimaa varten tarvitsemme Suomea huomattavasti suuremman sähköjärjestelmän, jotta järjestelmä kestää valtavan ydinvoimalaitoksen irtoamisen verkosta. Suomen järjestelmässä oleva ”inertia” ei tähän riitä, jolloin suuren ydinvoimalaitoksen vikaantuminen aiheuttaisi todennäköisesti suurhäiriön. Tätä ei nyky-yhteiskunta salli. Asia voidaan hoitaa tukeutumalla vahvoilla vaihtosähköyhteyksillä kansainväliseen sähköjärjestelmään. Tuulivoiman osalta yhteiset pohjoismaiset tai Itämeren alueen markkinat auttavat tasaamaan tuulivoiman vaihteluita tehokkaasti – Suomen omilla resursseilla tämä tulisi erittäin kalliiksi. Laskun maksaisivat sähkön käyttäjät. Energiaja ilmastostrategiamme toteuttaminen rakentuu siis vahvasti integroituvien eurooppalaisten sähkömarkkinoiden varaan. Saksalaisilta ei puutu rohkeutta EU ja sen jäsenvaltiot ottavat ilmastonmuutoksen torjunnan tosissaan. Keskeinen keino tässä työssä on rakentaa tulevien vuosikymmenten aikana energiajärjestelmä, jossa sähkön tuottamisesta ei käytännössä tule lainkaan hiilidioksidipäästöjä. Rohkeimman tien on valinnut Saksa, joka kehittää tulevaisuuden sähköntuotantoaan merkittävässä määrin uusiutuvan energian varaan. Maahan on viime vuosina luotu valtava määrä tuuli- ja aurinkovoimaa. Samaan aikaan maa on luopumassa ydinvoimasta – muista kuin ilmastosyistä. Päätökset ovat osuneet ajankohtaan, jolloin hiiltä saa maailmalta halvalla ja Euroopassa voi hiilidioksidia päästää ilmaan ennätysmäisen alhaisilla kustannuksilla. Seurauksena on ollut lisääntynyt hiilenpoltto ja tämän seurauksena lisääntyneet hiilidioksidipäästöt. Ei mennyt putkeen, sanovat monet. Mutta rohkea Saksa on päättänyt jatkaa samalla tiellä. Tuuli- ja aurinkovoima tarvitsevat vielä nykypäivänä melkoisesti tukea pärjätäkseen sähkömarkkinoiden kilpailussa. Tämä tuki otetaan kuluttajien kukkarosta. Saksalainen kuluttaja maksaa näitä Uusi IT-ala tukia jo selvästi enemmän kuin hän maksaa markkinoilta ostamastaan sähköstä. Toisaalta lisääntynyt tuettu tuotanto painaa tukkumarkkinoilla sähkön hintaa alas. Avoimilla eurooppalaisilla sähkömarkkinoilla tämä edullisempi sähkö siirtyy markkinamekanismin ohjaamana myös Saksan naapurimaihin: naapureiden kuluttajien ja teollisuuden iloksi. Saksalainen maksaa, muut hyötyvät. Samaan aikaan perinteisen sähköntuotannon kilpailukyky heikkenee. Ja taas suunnitellaan uusia tukijärjestelmiä! Tuettu tuuli- ja aurinkovoima ovat markkinoiden kannalta ongelmallisia. Nämä tuotantomuodot eivät reagoi lainkaan tukkumarkkinoiden tunneittain noteerattavaan sähkön hintaan, mikä heijastaa joka hetki vallitsevaa kysynnän ja tarjonnan tasapainoa. Sähköä tuotetaan, kun tuulee tai kun aurinko paistaa. Ei välttämättä silloin, kun sähköä tarvitaan. Vaihteleva tuotanto rasittaa saksalaisten sähköverkkojen ohella myös naapurimaiden sähköverkkoja. Käyttövarmuus on tiukoissa paikoissa ollut jo uhattuna. PohjoisEuroopan totaalinen sähköhäiriö (blackout) on luultavasti suurin riski uusiutuvan tuotannon lisäämisen tiellä. Suomen kannattaa seurata tarkasti Saksan kehitystä ja ottaa siitä kaikki oppi irti. Saksan laboratorio tuottaa käytännön havaintoja liittyen politiikkaan, taloudelliseen ohjaukseen ja teknisiin kysymyksiin. Suomalaisen kuluttajan kannalta tämä ei ole sähkömarkkinoiden megakysymys. Tietenkin voimme olla tyytyväisiä, jos mekin saamme osamme halvasta tuetusta saksalaisesta sähköstä... Jukka Ruusunen Toimitusjohtaja, Fingrid u Eräs kollega totesi jokin aika sitten, että olemme muuttumassa IT-taloksi. Monien aika verkkaisen kehityksen vuosien jälkeen Katternö-yhtiöt ovat nyt täyttä vauhtia siirtymässä todellisuuteen, jossa useimmat asiat hoidetaan ja valvotaan erilaisilla tietojärjestelmillä. Tietotekniikka ei ole enää pelkkä tukitoiminto vaan tärkeä ratas, joka pitää koneiston käynnissä. Aivan ilmeisesti tämä kehitys vain kasvaa tulevaisuudessa. Meillä on edessämme tapahtumarikkaita vuosia, ja sukupolven vaihdoksia tapahtuu niin henkilöstössä kuin IT-ympäristössäkin. Tasapainoisen etenemisreitin löytäminen on suuri haaste. Energia-alan uusi tilanne ei ole jäänyt järjestelmätoimittajilta huomaamatta. Sähköyhtiöt tuottavat pitkälti samantyyppisiä palveluja, ja niiden tarpeet ovat aika samanlaisia. Perinteisesti sähköyhtiöt – ainakin pienemmät – ovat hoitaneet useimmat tehtävänsä omin voimin. Viime vuosien uudet velvoitteet ja viranomaisvaatimukset ovat kuitenkin muuttaneet pelikenttää. Pienten yhtiöiden on yksin lähestulkoon mahdotonta selvitä niille asetetuista uusista teknisen kehittämisen ja kustannustehokkuuden vaatimuksista. Järjestelmätoimittajat pyrkivät ymmärrettävästi hyötymään tilanteesta. Mutta ostajille lähtökohta on vähemmän mukava. Jos niiden IT-osaaminen on vajavaista, ne saattavat valita väärin. Seuraukset voivat olla tuhoisia etenkin suurissa järjestelmähankinnoissa. Ongelmana on yleensä, ettei yhtiöissä tiedetä, miten uudet järjestelmät tulisi integroida jo käytössä oleviin järjestelmiin ja omiin työprosesseihin. Vaatimusmäärittely, jos sellainen tehdään, laaditaan puutteelliselle pohjalle. Luotetaan myyjän vakuutukseen, että asiat järjestyvät matkan varrella. Siis: • Tilaaja ja toimittaja puhuvat eri kieltä eivätkä ymmärrä toisiaan. Toimitaan sen pohjalta, mitä vastapuolen oletetaan tarkoittavan. Vaarana on, että myöhemmin huomataan, ettei toimitettu tuote ollutkaan sellainen, mitä tarvittiin. • Osapuolet eivät ole tehneet kunnolla läksyjään. Tilaajan on käytävä omat prosessinsa järjestelmällisesti läpi ennen kuin kauppaneuvottelut mahdollisen järjestelmätoimittajan kanssa ovat mahdollisia. Samoin on tehtävä kunnollinen vaatimusmäärittely. Ilman sitä seurauksena on ikäviä yllätyksiä, korjauksia ja täydennyksiä projektin kuluessa. Hyvällä valmistelulla on siis puolet työstä tehtynä! Jälkikäteen ei ole mukava tajuta, että tarvitsi pyörän, sai kehnon auton ja maksoi uudesta bussista. Tuomioistuinlaitoksen RITU-IT-järjestelmän ongelmat ovat valaiseva esimerkki siitä, miten voi käydä. Monet ongelmat ovat onneksi vältettävissä. Kannattaa tajuta, ettei kaikkea tarvitse tehdä itse. Toiseksi: projektille kannattaa antaa aikaa. Monet ratkaisut muuttuvat paremmiksi, jos ne saavat kypsyä aikansa (mutta ei pidä unohtaa Johanna Forsman asettaa välitavoitteita!). Uuden tietojärjestelmän suunnittelu ja toteutus tehdään useimmiten normaalin työn ohella, joten siksi on tärkeää vapauttaa resursseja yhtiön sisällä eikä odottaa liian kauaa ulkopuolisen avun pyytämisessä. Perinteisesti asiat omin voimin hoitaneelta yhtiöltä vaaditaan ennen kaikkea rohkeutta. Rohkeutta astua yhtiön ulkopuoliseen maailmaan ja luopua joistain prosesseista. Energiateollisuus ry käynnisti hiljattain EnergiaIT 2020 –projektiryhmän kasvavien IT-tarpeiden kohtaamiseen. Sen tavoitteina ovat mm. seuraavat: • Vaatimusmäärittelyt on tehtävä sille ympäristölle, joka on ennustettavissa vuodelle 2020 • On kehitettävä ohjeita, jotka voivat helpottaa tietojärjestelmien ostoa • On laadittava ostajien ja myyjien välisiä selkeitä sopimusmalleja • Hankintaprosessi on dokumentoitava paremmin Katternö-konsernissa olemme jo pitkään tehneet yhteistyötä joissain prosesseissa, esim. sähkötaseen hallinnassa. Muutamat yhtiöt ovat lisäksi hoitaneet yhdessä toisen suuren hankkeen, automaattiset etäluettavat sähkömittarit (AMR, joista on kerrottu Katternö-lehden aiemmissa numeroissa). AMR-hankkeessa oli useita järjestelmäteknisiin ratkaisuihin liittyneitä haasteita. Mittareiden asentaminen voi tuntua yksinkertaiselta, mutta ennen asennusvaihetta oli ratkaistava useita IT-asioita. Miten koordinoidaan tehokkaasti tuhansien sähkömittarien vaihto häiriöitä aiheuttamatta ja tietoja menettämättä? Pelkästään vaihtoprosessi tuotti joukon tietoja, jotka oli käsiteltävä – uusien mittareiden tuottaman tietovirran lisäksi. AMR-hankkeen tuloksena asiakkaamme pystyvät seuraamaan sähkönkulutustaan kotisivujemme kautta. Sitä kehitetään edelleen vuoden 2014 aikana.Tervetuloa tutustumaan sähkönkulutukseesi! Robert Ståhl IT-päällikkö, Katternö k at ternö –5 Katternö-lehden toimittajalta kirja uhkakulttuurista Sanokaa ei ilmaston vää rinkäytölle! Svenolof Karlsson Karl Vilhjálmsson Svenolof Karlsson haastattelussa Olet yksi Domedagsklockan och myten om jordens ständiga undergång –kirjan (su. Tuomiopäivän kello ja myytti maapallon jatkuvasta tuhoutumisesta) (Ekerlids förlag, 2013) kolmesta tekijästä. Millainen kirja se on? Kirjan pääteemana on, kuinka uhkakuvia ja pelottelua käytetään – ja väärinkäytetään argumentteina – kaupankäynnin ja valta-aseman edistämiseen. Tarkastelemme kriittisesti eri intressiryhmien toimintaa, tutkimme niiden verkostoja ja kysymme, mistä ne saavat rahansa. Ympäristöuhkia väärinkäytetään eri tavoin, pelottelemalla ja vetoamalla huonoon omaantuntoon. Ja ilmastouhasta näyttää löytyneen Sampo, jota Kalevalan sankaritkin kadehtisivat. Uhkailun kulttuuri on suistunut raiteiltaan, ja haluamme useampien silmien avautuvan tajuamaan sen. Mistä sait idean kirjaan? Minulta kysyttiin keväällä 2013, haluaisinko kirjoittaa tästä. Vastasin heti myöntävästi, ja keskusteltuani kustantajan ja kirjan kahden muun tekijän, Jacob Nordangårdin ja Marian Radetzkin, kanssa päädyimme konseptiin, johon kaikki uskomme. Olen voinut hyödyntää Katternö-lehden työtä ja kokemuksia kirjassa. Tutkiessani taustoja lehtiartikkeleita varten olen törmännyt asioihin, jotka ansaitsivat tulla käsitellyiksi laajemmin. Joka lukee Domedagsklockan-kirjan, näkee, että olen hyödyntänyt joitain haastatteluja aika sanatarkasti. Mutta kirjalle oli vakavampiakin syitä. Olen nähnyt liian monta esimerkkiä siitä, kuinka vallanpitäjiä kyseenalaistavia kiusataan ja vainotaan. Arvostelijat yritetään vaientaa 6 – k at ternö erilaisin vallankäyttömenetelmin, kyynisyydellä, jota tuskin uskoisin todeksi, ellen olisi sitä itse nähnyt. Näihin uhreihin kuuluu myös Jacob Nordangård, yksi kirjan tekijöistä, joka on väitöskirjassaan uraauurtavasti kartoittanut ihmisten pelottelusta eläviä verkostoja, esim. Rooman Klubia. Vainon kohteista voidaan mainita juuri hänen väitöskirjansa, jonka hyväksymistä näiden verkostojen keskeiset edustajat yrittivät estää kulisseissa vallankäytöllään. Nuorena opin Pohjanmaalla pitämään keskustelua myönteisenä asiana. Oli itsestään selvää, että kaikki mielipiteet sai lausua julki. Ikinä en olisi osannut kuvitella yhteiskunnan muuttuvan suuntaan, jossa ihmisiä vainotaan, koska heidän maailmankuvansa on ’eitoivottava’. Olet toiminut Katternö-lehdessä sen alusta (2005) lähtien. Miten lehti on otettu vastaan? Upeasti! Todella myönteisesti. Muutama kirje Katternön johdolle on lähetetty, joissa minua on yritetty esittää ’pahiksena’. Mutta itse olen saanut ainakin sata sähköpostia lukijoilta, jotka ovat eri syistä kiittäneet lehdestä. Miten selität menestyksen? Julkaisija on ymmärtänyt, että jos halutaan, että lehti otetaan vakavasti, se täytyy myös tuottaa ammattimaisesti. Olemme pystyneet kehittämään lehteä asteittain ja luomaan sille oman profiilin. Tuo jälkimmäinen on tärkeää. Lehden on kuunneltava lukijoita herkällä korvalla, mutta sen on uskallettava myös seistä sanojensa takana. Jos kaikkien miellyttäminen on tärkeintä, se ei herätä luottamusta eikä silloin saa paljoa sanottua. Lehteä on kutsuttu ilmastoskeptiseksi... Se on juonikas termi. Ensinnäkin toimittajien on periaatteesta suhtauduttava kaikkeen skeptisesti. Toiseksi sitä käytetään usein ihmisten leimaamiseen kielteisessä tarkoituksessa. Katternö-lehden lukija kyllä näkee meidän pitävän tarkasti huolen siitä, että esittämämme tiedot ovat faktaa. Ilmastoasiassa on mitä suurimmassa määrin kyse siitä, että osaa lukea virallisia ilmastotilastoja. Siitä selviää alakoulun matematiikalla. Siitä kun Pieni jääkausi päättyi 150 vuotta sitten, maapallo on lämmennyt 0,8 ⁰C. Lämpötila ei ole noussut 16 viime vuoden aikana. Puheet globaalista lämpenemisestä perustuvat erilaisten mallien tuottamille väitteille tulevaisuuden tapahtumista. Jujuna on saada aikaan vaikutelma, että kehitys olisi nyt kiihtymässä ja että maapallon pelastamisella olisi kova kiire. Ongelmana alarmistien kannalta on, että meillä on nyt käy- tettävissä 25 vuoden tosiasialliset ilmastotiedot amerikkalaisen James Hansenin ilmastomallien jälkeen, jotka tosissaan käynnistivät ilmastohysterian. Ensimmäiset 10 vuotta lämpötila todella kehittyi kohtuullisesti Hansenin ennusteiden mukaan, mutta sen jälkeen on mennyt pieleen. Nyt Hansen on ollut väärässä jo niin kauan, että hänen uskottavuutensa on tavallisin mitoin nolla. Täytyykö Katternön kirjoittaa ilmastosta? Ilmastoasiat ovat tunkeneet energia-alalle poliitikkojen pakottamina. Lähes kaikki nykyiset energialait – ja niitä on paljon – perustellaan viime kädessä ilmastoargumentein. Energiayhtiöiden johto tekisi virkavirheen, jos se ei yrittäisi hankkia asiasta omaa käsitystä. Onko olemassa todellisia ympäristöongelmia? Ehdottomasti. Kiinassa on vakavia ympäristötuhoja. Meriä ryöstökalastetaan paikoitellen. Sademetsiä hakataan, usein palmuöljyviljelmien tieltä. Lääkkeitä päätyy luontoon. Ympäristötyötä on paljon tehtävänä! Mutta silti maapallosta on vähitellen tulossa parempi paikka elää, kuten YK:n tilastot selvästi osoittavat. Kun katsomme asiaa historian kannalta, ylivoimaisesti useimmat ympäristöongelmat on saatu hallintaan uuden tekniikan avulla. On epätodennäköistä, ettei niin tapahtuisi nytkin. Nykyinen hallitusohjelma viittaa ilmastopolitiikassaan YK:n IPCC-ilmastopaneeliin. Miten kommentoit? Työskentelin kuusi vuotta järjestössä (Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajiston sih- teeristö), jossa työnantajani olivat poliitikkoja – kansanedustajia ja ministereitä. Työnäni oli lukea ja julkaista kaikki, mitä he sanoivat puhujakorokkeelta. Joskus kirjoitin heiden puheitaan itse. Kaikella kunnioituksella, sillä poliitikon tehtävä on vaikea – mutta opin, ettei heillä ole aina kovin syvällistä tietoa ajamistaan asioista. He ovat ’asiantuntijoiden’, mediastrategikkojen ja muiden käsissä ja lukittuja eri asemiin ja valtapeliin. Näin on ilmastoasiassakin; sen huomaa selvästi, jos todella lukee IPCC:n raportit. Silloin näkee, että raportin summary for policymakers (tiivistelmä päättäjille) on puhtaasti poliittinen tuote eikä se toista uskollisesti raportin tieteellisen osan antamaa kuvaa. Erityisen paljastavaksi se käy, kun lukee IPCC:n uuden raportin tieteellisen yhteenvedon. Siinä sanotaan selvästi, etteivät sään ääri-ilmiöt ole lisääntyneet, ettei meillä ole odotettavissa tipping pointseja (käännekohtia), jne. Tästä huolimatta korkean tason poliitikot viittaavat kerta kerran jälkeen juuri sään ääriilmiöihin ja katastrofiskenaarioihin, joille IPCC-raportista ei löydy tukea. Poliitikot eivät tiedä, mitä IPCC tosiasiassa sanoo. He ovat väärien neuvonantajien kourissa. Esität kirjassa tutkimuksia, joiden mukaan pohjoismaalaiset pitävät maailman tilaa paljon huonompana kuin mitä se itse asiassa on. Totta, ja se on aika käsittämätöntä. Viralliset tilastot osoittavat hyvin selvästi, että ihmiset ja luonto – tietenkin paikallisin vaihteluin – voivat vuosi vuodelta paremmin. Meillä jos keillä pitäisi olla edellytykset hankkia totuudenmukainen kuva maailmasta. Mutta jostain syystä kurjuus kiehtoo meitä niin, ettemme näe faktoja. Olen matkustellut aika paljon, nyt viimeksi Burman ja Vietnamin maaseudulla. Kaikkialla ihmiset pyrkivät parantamaan elämänlaatuaan ja suhtautuvat tulevaisuuteen valtavan optimistisesti. Sitten sitä tulee kotiin ja tuntuu kuin vastassa olisi ilmastolahko. Jotkut ihmiset tuntuvat haluavan elää ehdoin tahdoin ahdistuneina. Miksi niin on? Pyrimme Domedagsklockankirjassa hakemaan selitystä siihen. Olen yhä vakuuttuneempi, että syynä on protestanttinen perintö; luulemme, että meillä on oltava huono omatunto vain, koska olemme olemassa. Eri ryhmät ovat sitten huomanneet, miten hyvä kasvualusta se on bisnekselle, politiikalle, uralle, pelastukselle. Kaikenlaisia liikkeitä on, joissa eri tavoin hyödynnetään ihmisten ahdistusta. Tuskin pääsemme eroon siitä, että intressiryhmät ajavat ohjelmiaan. Se on kuitenkin surullista, että juuri se ryhmä, joka voisi tarkastella niitä kriittisesti ja paljastaa niitä, eli media, on itse löytänyt tästä leipäpuunsa. Vihreä agenda on kidnapannut etenkin pääkaupungin suuret mediat, Helsingin Sanomat pahimpana esimerkkinä. Työskentelet kuitenkin itse pääkaupunkilaislehdessä... Aloin viime syksynä työskennellä Dagens Industri –lehdessä Tukholmassa. Olemme käynnistämässä verkkoportaalia, jossa keskitytään eri aiheisiin syvällisemmin ja analyyttisemmin. Minun tehtävänäni on toimittajana seurata energiaalaa. Odotan innolla uusia jännittäviä haasteita. Kuka olet? Vartuin Luodossa, pääasiassa, ja kävin koulua Pietarsaaressa, pääasiassa, mutta oikeastaan olen niin purmolainen kuin vain voi olla. Isäni ja äitini syntyivät kumpikin talonpoikaisperheisiin, jotka olivat katkeamatta hoitaneet tilojaan Purmossa ainakin 500 vuotta. Varhaisin esi-isäni, jonka nimen tiedän, Anders, oli isänisän äidinäidin isänisän isänisän isänisän isänisän isänisä, syntynyt noin v. 1514. Lukioikäisenä ajattelin, että minusta tulisi luonnontieteen tutkija. Olin jatkuvasti luonnossa, keräsin kasveja, opettelin niiden latinalaiset nimet. Sitten kiinnostuin Åbo Akademissa enemmän filosofiasta sekä aate- ja oppihistoriasta. Muutama vuosi toimittajana akateemisessa maailmassa kypsytti päätöksen, etten viettäisi siellä elämääni. Elin avovaimon kanssa neljä vuotta ’vihreän aallon’ elämää isänisänisän rakentamassa kauniissa mutta karussa mökissä, kasvatin luomuporkkanoita, pilkoin puita ja kirjoitin juttuja vaihtoehtoisen elämäntavan puolesta. Sitten suuri maailma alkoi houkutella. Neljä kertaa olen muuttanut Ruotsiin ja kolme kertaa takaisin Suomeen, yleensä houkuttelevan työtarjouksen perässä. Kaksi kertaa sain vakituisen työpaikan Jakobstads Tidningissä. Toimin kansainvälisenä virkamiehenä kuusi vuotta, viestintätoimiston johtotehtävissä kolme vuotta ja olen erilaisissa konsulttitehtävissä tutustunut lukuiseen määrään erilaisia aloja Suomessa ja Ruotsissa. Kerro kirjoistasi! Olen kirjoittanut noin 25 kirjaa, jotka käsittelevät elinkeinoelämän historiaa, johtajuutta, tekniikan kehitystä ja seikkailuja niin vuorilla kuin merilläkin, ja toimittanut ehkä 20 kirjaa. Monet niistä käsittelevät kokonaan tai osin Pohjanmaata, teemoina esim. maitotalous, puhelinliikenteen kehitys, energiantuotanto, sairaalahistoria ja nyt viimeksi nörtit. Viisitoista kirjoistani on käännetty suomeksi, puoli tusinaa englanniksi. Tämä on tehnyt minusta ikuisen tutkijan, selvittäjän. Kaikki täytyy tarkistaa itse, joka kerta. Toimittajana tiedän sitä paitsi, että mediassa kerrotun informaatioarvo on rajallinen. Media noudattaa omaa logiikkaansa, jossa yksinkertaistukset, väritykset, kurjuuteen keskittyminen ja uhat ovat keskeisiä elementtejä. Pitääkö sen olla niin? Miksi tällainen hinku yksinkertaistamiseen, vääristelyyn, pelotteluun? Kenen intressissä on ylläpitää tällaista maailmankuvaa? Nämä kysymykset kiinnostavat minua. Kriittiselle suhtautumistavalle ei ole vaihtoehtoa, kun erilaiset ekspertit vaativat välillä yhtä, välillä toista mustavalkoisilla väittämillä ja uhkaretoriikalla ja demonisoivat toisinajattelijoita. Se on myös tärkeä syy osallistumiselleni Domedagsklockankirjaan. k at ternö –7 Biopolttoaineet: poliittista hy steriaa ilman tuloksia TT Bild /Beatrice Lundborg Laskelma biopolttoaineiden kokonaistuesta v. 2005, $:a korvattua bensiini- ja diesellitraa kohden EU27 USA Etanoli 1,64–4,98 1,03–1,40 Biodiesel 0,77–1,53 0,66–0,90 Lähde: Global Subsidies Initiative (2007) Ruokaa vai polttoainetta? 50 litran polttoainetankin täyttämiseen etanolilla tarvitaan 120 kg vehnää, joka riittäisi 240 limpun leipomiseen. Tässä 120 limppua, jotka siis riittäisivät puoleen tankilliseen. Nestemäisiin biopolttoaineisiin on panostettu massiivisesti ja maailmanlaajuisesti 2000-luvun alusta lukien. Mutta ne ovat tuloksetonta ja kallista poliittista hysteriaa, sanoo maailman johtaviin resurssitaloustieteilijöihin kuuluva Marian Radetzki. B rasilia, EU ja USA ovat selkeästi maailman johtavia biopolttoaineiden tuottajia. Brasilian sokeriruokoon perustuva ohjelma on kohtuullisen kilpailukykyinen suhteessa fossiilisiin vaihtoehtoihin. Sitä vastoin EU:n ja USA:n rehuviljaa, soijaa ja öljykasveja raakaaineinaan käyttävien biopolttoaineiden tuotantokustannukset ylittävät reilusti 8 – k at ternö bensiinin ja dieselin hinnan ja ovat täysin riippuvaisia mittavasta julkisesta tuesta. Poliitikkojen ei ollut 2000-luvun alun korkeasuhdanteessa vaikea perustella panostuksia. Kasvipohjaisia biopolttoaineita kuvattiin ilmastoneutraaleiksi. Toki niitä poltettaessa vapautuisi hiilidioksidia, mutta seuraavan biopolttoaineerän raaka-aineena käytettävät kasvit kuluttaisivat yhteyttämiseen saman hiilidioksidin. Lisäksi ympäristönkin ajateltiin hyötyvän. Esimerkiksi ilmanlaatu ja terveys kohenisivat rikki- ja typpioksidittomien biopolttoaineiden korvatessa fossiiliset vaihtoehdot. Raaka-aineiden viljely ja muuntaminen biopolttoaineiksi lisäisivät työllisyyttä. Huoltovarmuus olisi turvattu kotimaisen polttoaineen korvatessa öljyntuonnin. Sitä paitsi tukien tarpeen sanottiin olevan tilapäistä. Uusi elinkeino pystyisi pian seisomaan omilla jaloillaan. Poliitikkojen avokätisyys ei perustunut syvälliseen harkintaan tai analyysiin mutta johti biopolttoaineteollisuuden kannalta mittavaan menestykseen. Vuonna 2001 etanolia ja biodieseliä tuotettiin maailmanlaajuisesti 0,35 miljoonaa barrelia päivässä. Vuonna 2012 luku oli lähes kuusinkertaistunut 1,9 miljoonaan barreliin päivässä. Huikeita tukisummia Tämän elinkeinon julkisen tuen määrä on käsittämättömän huikea. Tukiin on laskettava erilaisten käteismaksujen ja verohelpotusten lisäksi myös kaupankäynnin esteistä aiheutuvat kustannukset, esim. biopolttoaineiden kilpailijoille määrätyt verot ja lisät. Global Subsidies Initiative (2007) on pyrkinyt tutkimuksissaan arvioimaan biopolttoaineiden tuottajien 2000-luvun puolivälissä EU:ssa ja USA:ssa nauttimien etujen yhteisarvon. Tuen määrä vaihteli 165:stä 1185 prosenttiin biopolttoaineella korvatun tuotteen hinnasta v. 2005 – ja viime kädessähän sen maksavat kuluttajat ja veronmaksajat. Tältä pohjalta kustannukseksi voidaan v. 2013 arvioida $90 miljardia; se on samaa luokkaan kuin kaikkien maailman maiden maksama kehitysapu ($125 miljardia v. 2012). Useat tutkimukset ovat osoittaneet biopolttoaineiden ilmastovaikutukset parhaassakin tapauksessa vähäpätöisiksi. MIT Energy Laboratoryn mukaan (Energy & Environment, 2006) neljä viidestä tarkastetusta tutkimuksesta osoitti biopolttoaineen tuotantoprosessin vaativan fossiilienergiaa, joka vastaa n. 110 prosenttia etanolin edustamasta energiasta, ja että päästöt olivat siis suuremmat kuin jos olisi suoraan käytetty fossiilisia polttoaineita. Vähäisten päästövaikutustensa ja kalliiden kustannustensa vuoksi biopolttoaineet ovat ilmastopoliittisena välineenä hirvittävän kalliita, mikä näkyy oheisen taulukon luvuista. Kustannukset ovat entistäkin rajummat verrattuna EU:n päästöoikeuksien hintaan. Etanolituen ennätys ($4520) lienee peräisin Ruotsin tukiohjelmista. Biopolttoainetuen kustannukset, $/tonni CO2-päästövähennystä EU27 USA Biodiesel 340–1300 290–400 Etanoli 590–4520 370–545 Lähde: OECD (2007b). Kannattaa huomata, että biomassan muuntamisessa kuljetuspolttoaineiksi syntyy paljon enemmän energiahävikkiä kuin sen muuntamisessa lämmöksi ja sähköksi. EU-komission Joint Research Centerin (2008) mukaan Euroopan hiilidioksidipäästöt supistuvat enintään 4 tonnia satohehtaaria kohti muunnettaessa biomassaa nestemäisiksi polttoaineiksi, mutta yli 20 tonnia jos sato käytetään hiilen korvaa- jana sähköntuotannossa. Näin ollen, jos ilmasto on johtotähtenä, kaikki energiakäyttöön saatavilla oleva biomassa olisi hyödynnettävä fossiilisten polttoaineiden korvaamiseen lämmön- ja sähköntuotannossa. Biopolttoaineiden puolustajat viittaavat usein niiden yleisiin ympäristöhyötyihin. Mutta tämäkään väite ei kestä lähempää tarkastelua. Ympäristötutkimuslaitos EMPA on toteuttanut elinkaarianalyysit bio- ja fossiilisten polttoaineiden kokonaisympäristökuormituksesta. Bensiinin ja dieselin elinkaariarvo on suunnilleen 200. Brasilian sokerietanolin arvo on 250, joten senkin arvioidaan kuormittavan ympäristöä fossiilisia polttoaineita enemmän. Faist et al. (2012) ovat laajentaneet ja päivittäneet lukuja ja havainneet, että kaikkien satolajien ympäristökuormitus on kaksinkertainen tai sitäkin suurempi bensiinin verrattuna. Biomassaan panostamista on joskus perusteltu työllisyyden kasvulla. Mutta työpaikkojen luominen on tässä subventoidussa elinkeinossa yhtä irvokkaan kallista kuin ilmaston vakauttaminen. Kansantaloudelle olisi paljon parempi, jos sen sijaan työllisyyttä luotaisiin vaikka turhien ojien käsinkaivuulla, sillä se tarjoaisi paljon enemmän työpaikkoja kutakin euroa kohti. Ruokaa polttoaineena EU:n ja USA:n biopolttoaineohjelmat ovat vieneet mittavat määrät maatalousmaata elintarviketuotannolta. Talouden logiikan mukaan sen seurauksena on elintarvikkeiden hintojen nousu ja köyhien nälkäongelmien kasvu. Joukko tutkimuksia (Charles, 2012) osoittaa hintojen nousseen 10–70 %. Lisäksi elintarvikkeiden hinnannousu on paljastanut tärkeän moraalisen ongelman: onko toivottavaa harjoittaa kolmannen maailman köyhien nälkää lisäävää politiikkaa, pelkästään polttoaineen saannin turvaamiseksi rikkaiden autoihin? Myös väitteet biopolttoaineiden huoltovarmuutta lisäävästä vaikutuksesta ovat kyseenalaisia. Esimerkiksi Hill et al. (2006) ovat laskeneet, että vaikka USA:n koko maissi- ja soijasato käytettäisiin biopolttoaineiden raaka-aineeksi (tuskin realistista), se ei korvaisi kuin 12 % (maissi) ja 6 % (soija) maan bensiini- ja dieselkulutuksesta. Karl Vilhjálmsson Sama pätee EU:hun, jossa tavoitteen (eli että biopolttoaineet vastaisivat 10 %:sta kuljetussektorin kokonaistarpeesta vuoteen 2020 mennessä) arvioidaan vaativan enemmän kuin bioraaka-aineiden koko satopotentiaalin (OECD, 2008). Kaiken lisäksi esim. öljykasvien ja maissin sato riippuu sään vaihteluista. Fossiilisten polttoaineiden saannin geopoliittisen riskin tilalle tulee siis biopolttoaineiden satoriski, ja kokemusperäinen analyysi osoittaa satomäärien vaihteluiden olleen paljon suurempia kuin öljykriisien aiheuttamien (Eaves ja Eaves, 2007). Lopuksi täytyy ottaa huomioon maankäytön laajat muutokset, jotka aiheuttavat mittavia kasvihuonekaasupäästöjä. Laiduinmaiden, savannien ja metsien muokkaaminen pelloiksi biopolttoaineiden raaka-aineita varten vapauttaa nimittäin maahan ja alueelta raivattuihin kasveihin sitoutuneen hiilen. Marian Radetzki u Marian Radetzki on kansantaloustieteilijä, joka on toiminut monet vuodet professorina Luulajan teknillisessä yliopistossa ja useita kertoja vierailijaprofessorina USA:ssa ja Chilessä. Hän on koko tutkijanuransa keskittynyt luonnonvaroihin, erityisesti mineraaleihin ja energiaan, ja julkaissut lukuisia teoksia ja tieteellisiä kirjoitelmia omalta alaltaan. ”Luentoni opiskelijat kavahtavat vaistonvaraisesti ajatusta, että jatkuvasti laajeneva ihmisen toiminta rajallisella planeetalla sopii yksiin hyvinvoinnin säilyttämisen tai lisäämisen kanssa. Mutta historia osoittaa sen olevan juuri niin. Resurssipohjamme ei ole koskaan ollut näin laaja, ympäristömme ei koskaan parempi eikä hyvinvointimme ole koskaan ollut nykyisellä tasolla.” k at ternö –9 Karl Melander Kiiltokuva. Ympäristövaikutusten arviontiraportin kansikuva. Raportin laati ruotsalainen SEKAB-biopolttoaineyritys etanolintuotantoon tarkoitettujen sokeriruokoviljelmien ympäristövaikutuksista Bagamoyossa Tansaniassa. Projektista tuli fiasko, ja se maksoi SEKABin pääomistajille – Uumajan, Skellefteån ja Örnsköldsvikin kunnille – satoja miljoonia kruunuja. Searchinger arvioi, että laiduinmaan muuttaminen pelloksi aiheuttaa 75–305 hiilidioksiditonnin kertapäästön hehtaaria kohti; sademetsän raivaaminen maissinviljelyn tieltä aiheuttaa 600–1150 CO2tonnin päästön hehtaarilta. Tuotannon alun päästöšokin neutralointiin tarvitaan siis 167 vuoden päästövähennykset! Toisen sukupolven biopolttoaineet ovat herättäneet uutta toiveikkuutta mm. raaka-ainepohjan laajentuessa, koska tällä tekniikalla polttoainetta uutetaan suoraan selluloosasta. Joukko teknisiä esteitä odottaa kuitenkin yhä ratkaisuaan. Kaupallisten laitosten käynnistysajankohtaa siirretään jatkuvasti yhä kauemmas tulevaisuuteen. Nykyarvioiden mukaan tekniikka voidaan ottaa käyttöön aikaisintaan v. 2020 (IEA, 2012). Tuotantokustannusten arvioidaan lisäksi nousevan kauttaaltaan korkeammiksi kuin ensimmäisen sukupolven biopolttoaineilla, nimittäin 2–3 kertaa korkeammiksi kuin bensiinin tai dieselin hinta ajankohtana, jolloin öljynhinta on n. $100 barrelilta. Petos kuluttajia kohtaan Biopolttoainesektorin massiivinen tukeminen on vastuuton poliittinen petos kuluttajia ja veronmaksajia kohtaan. Miksi Euroopan ja Yhdysvaltojen poliitikot ovat sulkeneet silmänsä biopolttoainepanostuksista esitetyltä laajalta 10 – k at ternö kritiikiltä? Täysin mielettömätkin vetoomukset ovat saaneet laajaa tukea, kun ne on esitetty ”planeetan pelastamisen” nimissä. Tämä mielipideilmasto tarjoaa erinomaisen hedelmällisen kasvualusta kaikenlaisille intresseille, joilla politiikkaa käännetään omaksi eduksi ihmisten ja yhteiskunnan kustannuksella. Pinnalliset mediat ovat lähteneet innokkaasti mukaan kyselemättä ja kantamatta vastuutaan. Arvostelijoita ei ole päästetty ääneen. Määrätietoiset lobbausryhmät, jotka mm. edustavat rikkaiden maiden maatalousintressejä, ovat tuloksellisessa yhteistyössä radikaalien vihreiden järjestöjen kanssa onnistuneet vakuuttamaan pahaa-aavistamattomat poliitikot siitä, että bensiini ja diesel on planeetan pelastamiseksi korvattava biopolttoaineilla. Veronmaksajia ja kuluttajia on höynäytetty, ja he ovat maksaneet biopolttoainepanostusten laskun luullen niitä hyödyllisiksi ja välttämättömiksi. Kyseessä on hävyttömän suuret summat, joista olisi moninkerroin enemmän hyötyä, jos ne käytettäisiin aidosti hyvinvointia edistäviin tarkoituksiin, esim. ravintoon, terveyteen ja koulutukseen, sen sijaan että niillä torjuttaisiin uhkaa, joka voi hyvinkin osoittautua kuvitelluksi. Todellisuus. Brasilialainen etanolitehdas, kuvaajana Karl Melander. Valittiin Vuoden kuvaksi Ruotsissa v. 2008. Palkinnon perusteluista: ”Kuvaaja vie hätkähdyttävällä kuvallaan pohjan siltä uskolta, että etanoli voisi pelastaa meidät öljyriippuvuudesta ja samalla tarjota meille vihreämmän ja puhtaamman maailman.” Artikkeli on yhteenveto Domedagsklockan-kirjan (Ekerlids, 2013) luvusta ”Biobränslen: kostsam politisk hysteri utan verkan”. k at ternö – 11 Getty Images/Hiroyuki Matsumoto Talvi on ollut USA:ssa kylmempi kuin pitkiin aikoihin ja luonut upeita jäämuodostelmia Niagaran putouksilla. Puolustakaa avointa yhteiskuntaa! Ideologisista kotipesistään huolimatta toimitusten pitäisi aivan tietoisesti pyrkiä vastustamaan sitä, että asiakysymyksissä erilaisia käsityksiä ja arvioita esittäneitä työnnetään sosiaaliseen eristykseen ja asetetaan epävirallisiin mediaboikotteihin, sanoo Dagens Nyheter –lehden entinen päätoimittaja Hans Bergström. F lorida on kahdeksatta kautta peräkkäin säästynyt hirmumyrskyiltä. Näin pitkää yhtenäistä jaksoa ilman hurrikaaneja ei ole ollut sitten vuoden 1851. Ilahduttavaa, voisi ajatella, ainakin meille täällä asuville. Mutta ei siitä paljon kirjoitella, ja The Weather Channelin toimittajien on vaikea peittää pettymystään. He elävät draamasta. Kun sitä ei tulekaan, ei saa repäiseviä juttuaiheita. Ei, upeinta on, kun toimittajaa kuvataan myrskyssä rohkeasti uhmaamassa luonnonvoimia ja kiihtyneenä varoittamassa katsojia uhkaavista katastrofeista. 12 – k at ternö Yksi kesä voi olla sattumaa, mutta kuinka moni tietää, ettei hirmumyrskyjen ja trombien määrä tai voimakkuus ole kasvanut runsaan sadan viime vuoden aikana USA:ssa? Ja että sama koskee koko maailmaa mittausten aloittamisesta alkaen? Että ankarat kuivuudet ovat vähentyneet USA:ssa eivätkä ole globaalisti lisääntyneet 60:na viime vuonna? Että maapallo on itse asiassa vuosikymmenestä toiseen muuttunut yhä vihreämmäksi? Ihmiset ajattelevat päinvastoin, että sääkatastrofit ovat yhä yleisempiä ja yhä vakavampia. Niin he ovat asian ymmärtäneet medioista. Mieleen nousee luonnostaan kaksi ajatusta. Ensimmäinen liittyy monien näkyvimpien ennustuksia latelevien ”asiantuntijoiden” nöyryyden puutteeseen. Miten he tohtivat laittaa ammattikunniansa likoon esittämällä varmoja ennustuksia niin äärimmäisen monimutkaisesta asiasta kuin säästä? Siitä ei saada laadittua luotettavia ennusteita edes 10 päivän tarkkuudella kaikista sääsatelliiteista ja hienoista malleista huolimatta. Kuinka kukaan voi silloin uskoa, että ”YK” tietää sen tarkan kytköksen, jonka vuoksi koko maapallon lämpö- tila nousee vuoteen 2050 mennessä kaksi celsiusastetta esiteolliseen tasoon verrattuna? Silti puoluejohtajien ja älykköjen rintapielissä keikkuvat ”2 astetta”-pinssit, ja he uskovat tietävänsä, millaisessa ilmakehän kemiallisessa koostumuksessa tämä tulos syntyy. Toinen miete koskee medialogiikkaa. Tunnemme sen hyvin, norjalainen professori ja valtasuhteiden tutkija Gudmund Hernes on muotoillut sen parhaiten. Negatiivinen saa aina etusijan ennen positiivista. Poikkeava voittaa normaalin. Ajallisesti rajallinen, event, menee pidemmän prosessin edelle. Konkreettinen ja ihmisläheinen, human touch, ohittaa abstraktin. Duaalisuutta, dramaattista vastakkaisuutta, suositaan ennen pluraalista ja moniulotteista. Tilastolliset merkitsevyystasot, hajonnat ja korrelaatiokertoimet eivät mahdu nykyiseen medialogiikkaan (ja toimittajien tilastotieteen osaaminen on häpeällisen heikkoa). Jokin ei täsmää Silti kun ilmastojournalistiikkaa yrittää selittää toimittajien ammatillisilla mieltymyksillä, jokin ei täsmää. Toimittajilla on luontainen taipumus suhtautua vakiintuneisiin totuuksiin ja julkisiin instituutioihin aktiivisen kriittisesti. He haluavat päästää ”vallan” arvostelijat ääneen. Heillä on aitoa uteliaisuutta siitä, millä tolalla tärkeät asiat ”oikeasti” ovat, ja heillä on intoa päästä julkaisemaan sellaista, mitä kaikki muut eivät ole jo sanoneet. Mikään näistä toimittajien ominaispiirteistä ei näy ilmastojournalistiikassa, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tarkoitan tässä ensisijassa yleisreporttereita, uutispäälliköitä, toimittajia ja lööppien laatijoita – kaikkia journalistiikan ”yleismiehiä”, jotka rajaavat uutisten tulkintaraamit – sen mitä englanniksi tunnetaan nimellä framing. He ohjaavat, kuinka tehtävä suunnataan, raporttia kuvataan, seurannan kohteet valitaan, tv-uutinen esitetään, lehtiotsikot laaditaan – sen koko sävyn ja tulkinnan, jonka tavallinen kiireinen lukija/kuulija/katsoja omaksuu. Pelkästään medialogiikalla ei voi selittää, miten tämä laaja ja tärkeä ryhmä on ottanut ilmastoasiassa kantaa niin yksioikoisesti vain yhden käsityksen puolesta. Kaksi lisätekijää on mainittava: Ensimmäinen on toimittajakunnan poliittinen suuntautuneisuus. Sitä on kartoitettu Ruotsissa tarkasti, viime vuosina prof. Kent Aspin säännöllisillä ”Journaliststudien”-tutkimuksilla. Tuorein kysely (10/2011–2/2012) osoittaa, että peräti 42 % Ruotsin toimittajista kannattaa Ympäristöpuoluetta ja 16 % Vasemmistoa. Politiikkaan/yhteiskuntaan erikoistuneista toimittajista 65 % kannattaa em. puolueita. Ruotsin Televisiossa näiden puolueiden osuus on 70 %, Ruotsin Radiossa 71 %! Asiaan vaikuttaa toinenkin tekijä, nimittäin group think. Kun jostain, perimmiltään ideologisesta, näkemyksestä tulee toimituksissa hallitseva, sitä aletaan pitää ”normaalina”. Arkikeskustelut kollegojen kanssa lähtevät silloin yleensä tästä todellisuuskuvasta. Sitä ei enää pidetä kiistanalaisena tai erityisen ”poliittisena” vaan näkemyksenä, jota kaikki järkevät ihmiset, erityisesti toimittajat, kannattavat ja jota ei tarvitse sen kummemmin perustella. Kaikki toimituksiin sisältä päin tutustuneet tietävät, että juuri näin asia useimmiten on. Epäilen, etteivät tällaisen sisäänrakennetun ryhmäkulttuurin ja keskinäisen mielipiteiden lujittamisen toimitukset pysty tunnustamaan ja rehellisesti pohtimaan omia mieltymyksiään ja sen jälkeen siirtymään ammatillisempaan journalistiikkaan ja osoittamaan suurempaa älyllistä avoimuutta ja uteliaisuutta. Mutta jos nyt kuitenkin yrittäisin toivoa jonkinlaista harkintaa toimituksen johdolta, sanoisin seuraavaa: Yrittäkää noudattaa edes alkeellista ammatillisuutta. Ammattiylpeydestä pitäisi ideologisista näkemyksistä huolimatta seurata tiettyjä vaatimuksia. Niihin kuuluu esimerkiksi, että osaa erottaa tosiasiallisiin tietoihin perustuvat analyysit tulevaisuudella spekuloivista raporteista. Yhtenä esimerkkinä saksalaisen instituutin raportti Maailmanpankille syksyllä 2012. Sen lähtökohtana oli: ”Jos” maapallon keskilämpötila nousee 4 astetta, mitä sitten tapahtuu? Kuten vanhalla mummollani oli tapana sanoa: ”Jos ei jossia olisi, voisin purjehtia vaikka rautakangella yli Atlantin”. Mutta Ruotsissa toimitukset suhtautuivat raporttiin aivan kuin siinä olisi kyse uusista ja perustelluista ennusteista. TVuutisissa: ”Globaali lämpeneminen pelättyä pahempaa. Tilanne on todella vakava. Maailmanpankin uuden raportin mukaan maapallon ilmasto on lämpenemässä neljä astetta.” Aftonbladetin lööppi TT:n tehtyä yhteenvedon Nature-lehden artikkelista: ”Jäiden sulaminen murskaa koko maailmantalouden.” Tällainen on kerta kaikkiaan epäpätevää journalistiikkaa; ei ole jaksettu katsoa, mitä raportissa on käsitelty. Jaksakaa nähdä että ”ilmastoasiassa” on enemmän kuin yksi osatekijä. Kysymys ei ole niin helppo kuin ”uskoo tai ei usko ilmaston lämpenemiseen”. Se on jaettava osakysymyksiksi: Onko ilmasto lämpenemässä globaalisti? Se on puhtaasti empiirinen kysymys. Johtuuko se ihmisestä? Sekin on puhtaasti empiirinen kysymys, mutta kuitenkin vaikeampi todistaa varmasti. Tärkeä tilastollinen pointti on, ettei vastaus ihmisen osuudesta ole niin helppo kuin vain ”kyllä” tai ”ei”. Kyse on suuruusluokista ja korrelaatiokertoimista. Miten meidän tulee toimia poliittisesti? Ja paljonko on aikaa? Globaalin lämpenemisen nettovaikutus näyttää vakavasti otettavien arvioiden mukaan siirtyvän myönteisestä kielteiseen vasta tämän vuosisadan lopussa, vaikka hyväksyisimmekin YK:n ennusteiden päälinjat. Jos meillä on aikaa, on ihmisen kannalta äärettömän paljon kannattavampaa panostaa tekniikan kehittämiseen. Puolustakaa avointa yhteiskuntaa. En epäile, etteivätkö monet toimittajat ja mediat usko seisovansa ”hyvien puolella”, kun ne käytännössä kampanjoivat tietyn ilmastopolitiikan puolesta. Mutta toimittajakunnassa pitäisi olla yhtä vahvasti iskostuneena toinenkin arvo, nimittäin sananvapauden kunnioittaminen. Ruotsi on konsensus-yhteiskunta, jossa tiukasti määritellyn ”normaalin” mielipiteen keskilinjasta poikkeavat sysätään helposti ul- kopuolelle. Toimitusten arkipuheissa heitä kuvataan vähän ”outoina”, ”ääriaineksena”, ”kummallisina”, ehkä ”salaliittolaisina”. Ruotsissa on äärimmäisen helppoa joutua medioiden taholta tällä tavoin syrjäytetyksi keskustelusta. Ja sillä on pitkäkantoisia epäsuoria vaikutuksia. Ääniä hiljenee. Keskustelunaiheet supistuvat. Ei ole sattumaa, että ne jotka uskaltavat tuoda esiin vastakkaisia mielipiteitä, eivät useinkaan ole enää riippuvaisia vakiintuneen yhteiskunnan työpaikoista tai sosiaalisesta asemasta. Ruotsi on ilmastoasiassa vaarallisen lähellä tällaista rajoittunutta keskusteluilmapiiriä. Ideologisista kotipesistä huolimatta toimitusten ja toimituspäälliköiden pitäisi tietoisesti pyrkiä vastustamaan sitä, että asiakysymyksissä erilaisia käsityksiä ja arvioita esittäneitä työnnetään sosiaaliseen eristykseen ja asetetaan epävirallisiin mediaboikotteihin. Ihminen ei ole välttämättä hullu, vaikka on skeptinen; ei myöskään paha, vaikka näkee asiat eri tavalla. hans bergström u Hans Bergström on valtiotieteen dosentti Göteborgin yliopistossa, Nerikes Allehandan ja Dagens Nyheterin ent. päätoimittaja ja vastaava julkaisija, Insinööritiedeakatemian jäsen. Hän asuu nykyään Floridassa USA:ssa. ”On vaikea jättää mediat huomiotta. Niiden merkitystä kansalaisten tiedon kartuttamisessa niinkin suuressa ja vaikeassa asiassa kuin ’ilmastokysymyksessä’ ei voi sivuuttaa. Omista kokemuksista oppiminen ei paljon auta maailmanlaajuisessa ja monimutkaisessa asiassa, jota yksilö tuskin pystyy tulkitsemaan arkikokemuksillaan. Asioista enemmän tietävien kuunteleminen on menettänyt tehoaan eri kansanliikkeiden rappion myötä ja puolueiden sopeuduttua medialogiikkaan PR-pinnallisella tavalla. Älyllinen reitti, esim. kirjojen lukeminen, toimii median vastapainona joillakuilla, mutta useimmilla ei ole siihen aikaa uutisia tulvivassa nykyyhteiskunnassa.” k at ternö – 13 Suoraveloitus on Kaupunkiin tulee sähköautojen latauspiste päättynyt Timo kytkee ja relaa Johanna Forsman Johanna Forsman u Vetelin Tunkkarin sairaalan juuri peruskorjatut keittiötilat loistavat kilpaa keittiöhenkilöstön kanssa. Päivittäin ruoan sairaalan potilaille ja henkilöstölle valmistavat kokit ovat saaneet käyttöönsä huippunykyaikaiset laitteet ja tarkoituksenmukaiset tilat. Myös Timo Harjupatana näyttää tyytyväiseltä. ”Olen tehnyt sähkötöitä tääl- lä keittiön peruskorjauksessa liki puoli vuotta. Ruoka valmistettiin sinä aikana tilapäisessä keittiössä. Sähkösuunnittelun ja –asennusten on oltava kunnossa, kun käyttöön tulee monenlaisia koneita ja auto- Uusi keittiö. Timo Harjupatana teki Vetelin sairaalan uuden keittiön sähköasennukset. ”Työskentelen aika usein yksin, joten joskus on hauska kuulua tiimiinkin”, hän sanoo. maattijärjestelmiä”, hän toteaa. Hän ei yleensä viivy kovin kauan yhdessä hankkeessa, mutta työnantaja on ollut sama vuodesta toiseen. Tänä vuonna hän tulee olleeksi 30 vuotta Vetelin sähkölaitoksen palveluksessa. ”Aloitin sisäjohtoasentajana kesällä 1984, joten tunnen tässä vaiheessa sähköverkon ja työtehtävät aika lailla hyvin. Työtahti tuntuu kiristyneen, mutta se voi johtua myös iän karttumisesta”, hän hymyilee. Vapaa-aikanaan Timo mielellään ulkoilee. Talvisin hän hiihtää, ilman numerolappua rinnassa. Metsästys ja kalastus kiinnostavat edelleen, vaikkakin Vetelin metsälintujen ja pienriistan ei enää tarvitse pelätä Timon asetta. ”Nojoo, metsästys on vuosien mittaan vähentynyt. Virvelin kyllä otan mielelläni mukaan retkille. Paistettu ahven on herkkua.” Hän ei aio viettää juhlavuottaan sen suuremmin. Kakkukahvit ja kalareissu riittävät. u Suomalainen suoraveloitusjärjestelmä päättyi tammikuun lopussa, ja sen tilalle tulivat yhteiset eurooppalaiset maksupalvelut. Myös sähköasiakkaille on nyt tarjolla kolme erilaista laskumuotoa: e-lasku, suoramaksu ja perinteinen paperilasku. ”Pankki on siirtänyt e-laskujärjestelmään asiakkaat, joilla on ollut suoraveloitussopimus ja jotka käyttävät verkkopankkia”, selittää Herrforsin sähkölaskutuksesta vastaava Mia Liljekvist. Asiakas voi verkkopankissaan valita, asettaako hän e-laskun automaattiseen maksuun vai hyväksyykö hän aina itse laskun. ”Joissain pankeissa voi myös määrittää e-laskuille tietyn ylärajan, jolloin esimerkiksi alle 40 euron laskut maksetaan automaattisesti ilman erillistä hyväksyntää.” Sellaisille yksityisasiakkaille, jotka eivät käytä verkkopankkia, tulee uusi palvelu, suoramaksu, joka toimii samalla tavalla kuin suoraveloituskin aikanaan eli pankki maksaa laskun tililtä eräpäivänä. Menestystarina alkoi 100 vuotta sitten Tasan sata vuotta sitten Johan Emil Hästbacka teki tärkeän päätöksen. Hän rakentaisi myllyn ja sahan sähkölaitoksineen Teerijärven Sandkullaan. Siitä alkoi toiminta, jota nykyään harjoittaa Oy Herrfors Ab. J.E. Hästbacka oli talvella 1914 kokenut 41-vuotias yrittäjä ja liikemies. Hän oli jo 19-vuotiaana v. 1891 tehnyt aloitteen Teerijärven säästöpankin perustamiseksi (koska täysi-ikäisyysraja oli tuolloin 24 vuotta, isä Johan Andersson Hästbacka, ”Svartas-Janne”, joutui hoitamaan muodollisuudet). J.E. Hästbacka toimi vuosina 1896–1912 metsäpäällikkönä Wil- 14 – k at ternö helm Schaumanin puutavaraliikkeessä Pietarsaaressa, vuonna 1914 samassa virassa Ykspihlajan puutavarayhtiössä Kokkolassa. V. 1910 J.E. Hästbacka osti Sandkullan viljamyllyn rantatontteineen sekä siihen kuuluvan koskialueen Kruunupyynjoesta parin kilometrin päästä Teerijärven kirkosta. Ja neljä vuotta myöhemmin hän oli siis valmis laajentamaan toimintaa sahaan ja sähkölaitokseen. Siihen perustettiin uusi yhtiö, Sandkulla Kvarn & Elektricitetsverk. Laitokseen asennettiin kaksi turbiinia. Sähköt saatiin joulukuussa 1914, kun kirkonkylässä sytytettiin noin 200 hehkulamppua. Mylläriksi ja laitosten hoidosta vastaavaksi Johan Emil Hästbacka palkattiin Teodor Timmerbacka. Sitten v. 1917 J.E. Hästbacka valittiin valtiopäiville. Hän toimi sen jälkeen – vuodesta 1919 lähtien kansanedustajana – parlamentaarikkona aina vuoteen 1948. Tämän rinnalla hänellä oli runsain mitoin luottamustehtäviä aina kuolemaansa saakka v. 1951. Tulevan sähköhistorian kannalta oli merkittävää, että J.E. Hästbacka myi Sandkullan yhtiön v. 1919 Teodor Timmerbackalle ja tämän kolmelle nuoremmalle veljelle, Tykolle, Edmundille ja Unolle, jotka kaikki muuttivat pian nimensä Albäckiksi/ Ahlbäckiksi. Myöhemmin yhtiö laajeni, ja veljesten serkku Artur Sandström tuli yhdeksi omistajaksi. V. 1933 tapahtui suuri muutos, kun nämä viisi omistajaa avasivat voimalan Björkforsiin (”Pohjanmaan Imatraan”) Ähtävänjoen Lappforsiin. Björkforsin voimala menestyi upeasti, ja yhtö investoi myöhemmin myös Finnholmin voimalaan. V. 1965 yhtiön nimeksi tuli Albäck Ab. Edessä oli silloin suuri hanke, Kaitforsin voimala, jossa Katternö Ab:stä tuli tärkeä yhteistyökumppani. V. 1988 Albäck Ab sulautui Oy Herrfors Ab:hen dramaattisten omistajakäänteiden jälkeen. Latausta kaupunkiin. Pietarsaaren keskustaan rakennetaan sähköautojen latauspiste alkukesästä. Tarkkaa sijoituspaikkaa ei ole vielä päätetty. ”Selvitämme eri vaihtoehdot ennen kuin lapio isketään maahan”, Andreas Rasmus sanoo. u Sähköauton yleistymisen käännekohta voi Suomessa osua kesään 2014. Pietarsaari kuuluu Virtapisteen 12 kaupungin verkostoon, johon perustetaan sähköautojen latauspisteet. ”Latauspylväs on tilattu varusteineen. Se sijoitetaan keskustaan, mutta tarkkaa paikkaa ei ole vielä päätetty”, Oy Herrfors Ab:n tuotantopäällikkö Andreas Rasmus sanoo. Oy Herrfors Ab ja Uudenkaarlepyyn Voimalaitos Oy kuuluvat 17 sähköyhtiön ryhmään, joka on perustanut Liikennevirta Oy:n ja sen Virtapiste-latausverkon. Virtapiste aikoo yhdessä autovalmistaja Nissanin kanssa laajentaa latauspisteiden verkkoa valtateiden varsille ja kaupunkeihin. Sähköautoja on Suomessa tähän mennessä käytetty lähinnä energia-alan yrityksissä PRtarkoituksissa ja vähäisemmässä määrin työmatka-ajoon suurissa kaupungeissa. Trafin rekisterissä oli syyskuussa 330 sähköautoa, mutta autojen ja latauspisteiden määrät ovat kasvussa. Öljymaa Norjassa verohelpotusten ja ”naapurin uusi auto” –ilmiön ansiosta tietyt sähköautomallit ovat ajoittain olleet automyyntitilastojen ykkösiä viime vuosina. Syyskuussa 2013 Norjassa oli 13 850 rekisteröityä sähköautoa ja runsaat 4 000 latauspistettä, joista 127 oli pikalatauspisteitä. ”Tarvitaan jonkin vastaavantyyppinen subventio, jotta saisimme sähköautomyynnin vauhtiin täällä meilläkin. Uusi sähköauto on lähes kaksi kertaa kalliimpi kuin vastaavanmallinen bensiini- tai dieselkäyttöinen auto”, Andreas Rasmus sanoo. Hän on itse miettinyt sähköauton hankkimista nyt, kun infrastruktuuria kehitetään. ”Päivittäinen työmatkani on n. 40 km yhteen suuntaan, ja siitä nykyiset sähköautot selviävät oikein hyvin.” Sähköauton ajokustannukset ovat n. 2 euroa/100 km, houkutteleva ajatus kaikille työmatkalaisille. Tavallinen lataus voidaan tehdä kotona tai latauspisteessä, ja lataus kestää 1–10 tuntia mallin ja akkukapasiteetin mukaan. Pikalataus, jolla saavutetaan 80 % akkukapasiteetista, vie 20–30 minuuttia. Latauksen voi maksaa eri tavoin, joihin kuluttajat ovat tottuneet muissa tuotteissa ja palveluissa. ”Virtapisteen yhtiöt tarjoavat erilaisia tilausvaihtoehtoja. Latauksen voi tilata kiinteällä kuukausimaksulla plus mahdollisilla pikalatauksesta perittävillä lisämaksuilla tai sitten voi esimerkiksi maksaa joka latauksen erikseen. Tarkoituksena on, että samalla latauskortilla voi ladata autonsa kaikkialla Suomessa ja tulevaisuudessa myös ulkomailla”, Andreas Rasmus sanoo. Sähköautojen edut ja haitat, verkkosivun www.miljöbilar.net mukaan Edut: + Sähköautot saastuttavat vähemmän kuin bensiiniautot + Vähentävät öljyriippuvuuttamme + Halvempia käyttää + Voidaan ladata kotona + Lähes äänettömiä Haitat: – Lyhyt ajomatka (80–160 km) ennen seuraavaa latausta – Lataaminen kestää kauan – Akut ovat suuria, painavia ja kalliita ja niiden käyttöikä on lyhyt – Akkujen teho laskee kylmällä säällä voimakkaasti k at ternö – 15 Piirrokset: Terese Bast Teksti: Svenolof Karlsson Tuuli ja Tarmo hiihtävät mielellään metsässä. He löytävät aina jotain uutta kiinnostavaa ja ovat oppineet monien kasvien ja eläinten nimet. Mutta nyt vastassa on kauhea näky. Heidän lempimetsänsä korkeine vanhoine puineen on poissa. Se on hakattu paljaaksi. Ei, taikametsämme on poissa! Tulkaa tutkimusmatkalle tänne kesällä! Silloin näette, että uusia kasveja on alkanut versoa. Ne ovat odottaneet tilaisuuttaan, mutta suuret puut ovat estäneet niitä kasvamasta. Kasvit taistelevat tilasta keskenään. Puu on luonnonrikkaus. Sitä on tärkeää käyttää hyvin. Terveistä ja suorista rungoista saadaan lautoja ja lankkuja talojen ja huonekalujen rakentamiseen. Heikommista puista saadaan selluloosaa, josta tehdään paperia kirjoihin ja lehtiin ja pakkauksiin. Kannoista ja oksista saadaan lämpöä ja sähköä. Missä pöllö nyt asuu? Kaikki kolme alkoivat ajatella kesää. Miten erilaista kaikki silloin on. Auringonpaistetta, linnunlaulua, huhuileviä pöllöjä. Viime kesänä suuri ja vihainen viirupöllö oli rakentanut pesänsä vanhaan risuiseen mäntyyn, joka näytti ihan kummituspuulta. Silloin Tuuli ja Tarmo eivät uskaltaneet mennä ihan pesälle asti. Mutta nyt ei enää ole puita, joissa linnut voisivat pesiä. Minä tiedän, siellä alkaa kasvaa vadelmaa! Ja maitohorsmaa! Miksi kaikki puut on pitänyt kaataa? Täällä on tosi autiota. Niin, sydän itkee. Mutta metsä oli vanha. Se oli aika kaataa. 16 – k at ternö Tuuli ja Tarmo kertovat vaarille, että metsä on kadonnut. Vaari laittaa vanhat sukset jalkaansa ja hiihtää lasten kanssa hakkuuaukealle. Vaari kertoo metsän tarinan. Metsän istutti hänen isänsä. Kun vaari oli pieni, metsäkin oli pieni. Mutta vuosi vuodelta siitä tuli tiheämpi ja pimeämpi ja korkeampi. Ja toivottavasti korvasieniä. Ne ovat herkullisinta mitä tiedän! Ihmiset haluavat usein kaiken pysyvän ennallaan, mutta luonto muuttuu koko ajan. Se on hyvä, sillä silloin erilaiset kasvit ja eläimet saavat tilaisuutensa. Mutta ensi kesänä istutamme hakkuualueelle uudet taimet. Saattepa nähdä; kun olette yhtä vanhoja kuin minä, täällä kasvaa uusi taikametsä. k at ternö – 17 Nörttien maaku nta Karl Vilhjálmsson Pohjanmaa on täynnä nörttejä. Sitä selitetään perinteellä, jossa yrittäjyys ja ahkeruus ovat kovassa kurssissa ja asenteeseen kuuluu tehdä asiat itse eikä antaa periksi, sanoo Jarkko Oikarinen, nörtti ja maakunnan IT-alan todellinen pioneeri. Jarkko Oikarinen kotonaan Upplands Väsbyssä Tukholman pohjoispuolella. J arkko Oikarinen varttui Kuusamossa, Pohjanmaan kaukaisimmassa koilliskulmassa. Äitinsä puolelta hän on myös suupohjalainen, Kauhajoelta. ”Vanhempani antoivat minun tutkia ja oppia kaikenlaisia asioita, mikä oli hienoa. Rakentelin erilaisia laitteita elektroniikkarakennussarjojen avulla. Olin kai 9-vuotias, kun sain myös kemian paketin, jolla tein kemiallisia kokeiluja. Nykyään ei sellaisia enää saa, ehkä niitä pidetään liian vaarallisina nykynuorille.” Jarkko sai ensimmäisen tietokoneensa, Sinclair ZX:n, 13-vuotiaana. Vuotta myöhemmin kuvaan tuli Commodore VIC-20, jolla hän oppi ohjelmoinnin. Tie maailmalle kulki Oulun yliopiston kautta. 21-vuotiaana kesätyöntekijänä yliopiston laskentakeskuksessa v. 1988 Jarkko omisti aikansa asialle, joka sittemmin teki hänestä maailmankuulun: hän kehitti Internetin ensimmäisen chattiprotokollan IRCin (Internet Relay Chat). Hänen työtehtäviinsä kuului yliopiston Sunserver-palvelimen ylläpito, mutta kesäaikaan liikenne oli vähäistä ja aikaa jäi muuhunkin. Niinpä hän alkoi parannella viestintäohjelmia, jotka sijaitsivat yliopiston omalla OuluBox-nimisellä BBS:llä (tietokoneella johon toiset pystyivät kytkeytymään). Se oli Suomessa yksi niistä harvoista tietokoneis- Vahvuudet: • ahkeruus aine • rehellinen m • yrittäjyys • osaaminen Heikkoudet: • etäisyydet ja ilmalle yhteydet maa • liiallinen uus vaatimattom o • kustannustas Mahdollisuudet: kset • mobiilisovellu ia • lääketieteen tenknolog • it-teknologia muille soveltaminen aloille Uhat: • aivovuoto tö • ikääntyvä väinesen • passivoitum • Suomen mat talousongel Jarkko Oikarisen pika-SWOT Pohjanmaan piirteistä. 18 – k at ternö ta, joihin pystyi kytkeytymään sekä puhelinmodeemilla että FUNETilla (Suomen yliopistot yhdistävällä verkolla joka oli ollut toiminnassa pari vuotta). Elokuun 1988 lopussa Internet Relay Chat oli valmiina lähtemään maailmalle. Tavoite ei ollut niin suureellinen kuin voisi luulla Jarkon ohjelmalleen antamasta nimestä. Mutta itse asiassa IRCistä tuli Internetin merkittävin chattiohjelma moneksi vuodeksi. ”Minulla ei ehdottomasti ollut minkäänlaista käsitystä siitä, että IRCistä tulisi niin suosittu. Mutta ajoitus oli täydellinen, ohjelma valmistui juuri, kun Internet oli kansainvälistymässä”, Jarkko Oikarinen kommentoi. Kesällä 1988 Suomesta ei ollut vielä suoraa yhteyttä Internetiin, joten aluksi IRC toimi vain Suomen rajojen sisällä. Kun Oulun palvelimen käyttäjämäärä ylitti kymmenen, Jarkko pyysi paria ystävää lisäämään IRCin myös Tampereen teknillisen korkeakoulun ja Otaniemen Teknillisen korkeakoulun palvelimille. Näin ohjelmaa pystyttiin testaamaan laajamittaisemmin, ja se otettiin pian käyttöön sekä FUNETissa että NORDUNETissa – jälkimmäinen oli perustettu v. 1989 pohjoismaisten yliopistoverkkojen yhteistyötä varten. Amerikasta kiinnostusta Jarkko halusi saada ohjelmaansa testattua myös Amerikassa. Alun ongelmana oli, et- tei Suomeen saanut yhteyttä Internetin kautta (jonka suosio oli tosissaan ponnahtanut vauhtiin vuoden 1986 tienoilla). Jarkko ratkaisi asian hankkimalla oman tilin MIT:n (Massachusetts Institute of Technology) legendaariselta palvelimelta ai.ai.mit. edu. Hän pystyi siellä kauppaamaan ideoitaan oikealle kohderyhmälle. Denverin yliopisto ja Oregonin valtionyliopisto perustivat ensimmäisen Pohjoismaiden ulkopuolisen IRC-verkon. Vuonna 1989 ne pyysivät, että niiden verkko yhdistettäisiin FUNETiin. Vuoden 1989 puolivälissä IRC-verkkoon kuului jo nelisenkymmentä palvelinta. Seuraavana vuonna IRC oli maailmankuulu ja IRCin maailmanlaajuisesta ylläpidosta käytiin ensimmäiset vakavat kiistat. Jarkko kehitti IRC-ohjelmaa aktiivisesti vuoteen 1992 saakka. Hän arvioi, että se viivästytti hänen opintojaan vuodella, mutta opetti kuitenkin todella paljon. Vuonna 1999 Jarkko Oikarinen – joka tunnettiin IRCissä nimellä WiZ – väitteli filosofian tohtoriksi Oulun yliopistossa aiheenaan tietokoneiden 3D-grafiikka. Hän on vuosien saatossa tutkinut ja kehittänyt hyvin monenlaisia ohjelmia eri maissa. Hän oli kuuden vuoden ajan kehittämässä Nokian tekniikkaa. Vuodesta 2011 lähtien hän on toiminut Googlen Technical Lead Managerina Tukholmassa. Jarkko nostaa CV:ssään esiin avoimen lähdekoodin vahvuuksia: ”Minä arvostan erityisesti avoimessa koodissa, esim. Linuxissa, tehtävää kehitystyötä, koska uskon, että ohjelmankehittäjät pystyvät tuottamaan enemmän ja paremmin, jos he todella näkevät ja pohjia myöten ymmärtävät kaikki yksityiskohdat.” Jarkon oma selitys Miten Jarkko Oikarinen kommentoi pohjalaista nörtti-ilmiötä? ”Yhdistän pohjalaisuuden yrittäjyyteen, asioiden tekemiseen itse, säästäväisyyteen, peräänantamattomuuteen ja ahkeruuteen. Ainakin toivoisin, että olen saanut geeneissäni joitain näistä ominaisuuksista ja että niistä on ollut hyötyä urallani.” Jarkko Oikarinen nostaa esiin tärkeän asian, joka liittyy hacker-käsitteeseen. Oikeassa merkityksessään se tarkoittaa halua muuttaa maailmaa myönteiseen suuntaan ja luoda uutta. Valitettavasti media on vain sekoittanut sen crackeriin, jonka Karl Vilhjálmsson Wolf William Lindén Simon Finne Robertino Hermansson Joonas Lönnbäck Jonas Backlund Jaana Nylund Fredrik Byggmästar Linnea Portin Mats Byggmästar Therese Sunngren Granlund Franz Granlund Nörttejä me olemme kaikki... Nörtin käsite on vuosien mittaan muuttunut yhä myönteisemmäksi. Nörttinä oleminen tarkoittaa syventymistä ongelmaan ja todellista sitoutumista sen ratkaisemiseen. Mutta ehkä jotkut ovat silti nörtimpejä kuin toiset? Linus Torvalds, Linuxin luoja, kuuluu tunnettuihin nörtteihin, joilla on kytköksiä Pohjanmaalle, sillä hänen äidinisänsä Leo Törnqvist – Suomen ensimmäinen tilastotieteen professori – oli syntynyt Jepualla (Anders Törnqvistin ja Anna Sanna Finskasin poika). Linus korostaa, että juuri isoisä vihki hänet tietokoneiden saloihin. Toinen pohjalaisnörtti on Kim Nyberg, joka kehitti yhdessä Teknillisen korkeakoulun kolmen opiskelukaverinsa kanssa Internetin ensimmäisen graafisen verkkoselaimen vuosina 1991–1992, asiakkaanaan Tim BernersLee. Kimin isä Folke varttui Teerijärvellä ja Kokkolassa. tavoitteena on tuhoaminen, esim. turvajärjestelmien ohittaminen. Hakkeri sitä vastoin on tietokoneintoilija, joka haluaa oppia ymmärtämään tietojärjestelmän aivan pohjia myöten. ”Hakkerina oleminen tarkoittaa tekemistä itse, rakentelua, jatkuvasti uuden opettelua, mikä sopii pohjalaiseen asen- Kolmas on helsinkiläisen Michael Wideniuksen opiskelukaveri, Pietarsaaressa varttunut Mårten Mickos, joka kirjoitti avoimen MySQL-koodin keskeisimmän sisällön (tietokantojen vastine Linuxille). MySQL myytiin v. 2008 Sun Microsystemsille miljardilla dollarilla, mikä teki toim.joht. Mårten Mickoksesta ja muista omistajista upporikkaita. Mutta ehkä mielenkiintoisin esimerkki on puolisalainen SoCS-yhdistys (Shadows of Cyberspace), joka toimi pietarsaarelaisessa kellarissa vuodesta 1996 aina pari vuotta vuosituhannen jälkeen. Siellä kokonainen joukko nuoria pietarsaarelaisia ja lähiseutulaisia sai ohjelmointikoulutusta, jota ei ollut saatavilla mistään muualta. Nyt aiemmat SoCS:laiset ovat hajallaan ympäri maailmaa. Monilla heistä on vaativat työpaikat eturivin IT-yhtiöissä. Ylhäällä muutamia SoCS:laisia. teeseen. Se on myös oma lähtökohtani. Kun alan rakentaa jotain juttua – ohjelmaa tai laitteistoa – en lopeta ennen kuin se toimii halutulla tavalla. Varmasti tämä luonne on osaltaan tulosta lapsena saamistani mahdollisuuksista mutta myös pohjalaisesta taustastani”, Jarkko Oikarinen sanoo. SVENOLOF KARLSSON k at ternö – 19 Steve Sunabacka Vihdoin saan roiskia väreilläni! Kotikutoinen maailmankansalainen, joka vetää katseita puoleensa, taiteilija. Andy Sundqvistin abstraktit taulut ovat kuin kätkettyjä aarteita, jotka odottavat läpimurtoaan ihmisten näköpiiriin – ja vaikkapa vientituotteiksi maailmalle. 20 – k at ternö k at ternö – 21 ”Tuijottakaa vain! Minua on lyöty ja olen saanut ruhjei ta ja mustelmia. Mutta minä elän!” YLE arkisto Jan Sandvik Ragnar Haren tanssiva vanki. S iinä hän seisoo odottamassa. Taidemaalari Anders ”Andy” Sundqvist, 48, on kaupan parkkipaikalla, kuten sovittiin. Andy on eräänlainen kotikutoinen maailmankansalainen, ehdottomasti sellaiselta joka vetää katseita puoleensa. Hän on pukeutunut tyylilleen uskollisesti kauttaaltaan mustaan: nilkkoihin asti ulottuvaan nahkatakkiin, viidellä eurolla kirpputorilta ostettuihin nahkahousuihin ja sopivasti ryppyiseen punamustaruutuiseen kaulusflanellipaitaan. Hänestä säteilee sydämellisyyttä ja lämpöä. Silmät ovat sinivihreät, hiukset eloveenamaisen vaaleat, joukossa muutama harmaasävyinen säie, mutta muutoin tukka sojottaa sinne, minne tuuli kuljettaa. Silmät läpivalaisevat minut tarkasti. Sitten Andy astelee metallikärkisissä maihareissaan hieman askel ontuen lähemmäksi - Morjens! Kiva tavata, hän sanoo äidinkielellään ruotsiksi. Puheessa ei kuulu lainkaan Pietarsaaren seudun murretta, Andy puhuu tyylipuhtaasti. Sanoja ja sanaparsia hän on omaksunut paljon lahden takaa, Ruotsista. Andy tuli 1980-luvun alussa tunnetuksi pietarsaarelaisen Ragnar Hare -yhtyeen jäsenenä. Keski-ikäiset ja sitä vanhemmat saattavat muistaa Andyn paikallislehtien palstoilta tai YLE:n vuonna 1983 tekemästä Ragnar Hare från Jakobstad -dokumentista. 22 – k at ternö Alkuvoimaa. Tunnetta. Värejä. Andy maalaa kankaalle sisimmät tunteensa. Andy tanssi Ragnar Harenin keikoilla bändin edessä persoonallisella stailillaan. Pogoilu muistutti vahvasti brittiläisen post-punk-yhtye Joy Divisionin laulaja Ian Curtisin lavaliikehdintää. Yllään Andylla oli tyköistuva, mustavalkoraidallinen vankilapuku, ja kasvot oli maalattu samoin värein ja raidoin. Bändin vetonaulasta ei ollut epäilystäkään! Mutta Ragnar Hare oli muutenkin musiikillisesti aikaansa edellä, monessa mielessä rajojenrikkoja. Vuonna 1983 yhtye voitti rockin suomenmestaruuden ruotsinkielisin laulutekstein. Yhtyeeltä ilmestyi kolme levyä ja sinkku, ja tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluvat muun muassa: Sven minns ingenting, Det är inte roligt längre ja Barn till himlen. Andy oli bändissä viitisen vuotta. ”Se oli todella kivaa aikaa. Oli mahtavaa kierrellä keikoilla. Jos en maalaisi, olisin varmasti vieläkin musiikin kanssa tekemisissä.” Andy maalaa pensselit viuhuen yleensä kovan progressiivisen musiikin tahtiin. Ei ole väliä, kummalla kädellä hän maalaa. ”Saan musasta inspiraation salamana. Näen ideoita edessäni, jotka päästän vapaiksi kankaalle.” Andy etsii tietokoneelta järjestään uusia bändejä ja musiikkia. Vanhemmista Sister of Mercy ja Marilyn Manson ovat suosikkeja. Andy haluaa näyttää maalauksiaan. Lähdemme kävellen lähellä sijaitsevaan tehtaaseen, jossa on Andyn ateljee. Hän valittelee kipeitä käsivarsiaan. ”Roikuin eilen leuanvetotangolla. Yritin näyttää lapsille, kuinka vahva olen, ja tässä sitä nyt ollaan”, hän nauraa ja röyhistelee leikkisästi rintaansa. Andylla on kuusi lasta japanilaislähtöisen ex-vaimonsa kanssa, jälkikasvu on iältään 7–19-vuotiasta. Andy on hyvin ylpeä lapsikatraastaan. Paratiisimainen näkymä Andy avaa tehtaan ulko-oven, jonka lasiosa on sisältä sirpaloitunut. Siihen on tainnut joskus osua kivi. Kipuamme toiseen kerrokseen. Avain työntyy munalukkoon ja ovet aukeavat. Vai pitäisikö sanoa taivaanportit, sillä näky on paratiisinomainen. Vastassa on noin 80 maalauksen taulumeri. Taulut nojaavat toisiinsa pitkin seiniä hiukan heikunkeikun. Kirkas värispektri syleilee toinen toistaan aurinkoisella energiallaan. Taulut vangitsevat naivistisella, karun kauniilla primitiivisyydellään. Olen tullut taiteen keitaalle. Studion keskimmäistä seinää verhoaa tummanvihreä pressu, jonka keskiöön on kiinnitetty työstövaiheessa oleva taulu, Klockan sex. Teoksessa on näppärästi piilotettuna numeroiden ja viisareiden lisäksi kaksi pyöreäkoppaista kitaraa, kukkia, nuotteja sekä lintuja muistuttavia silmiä. Kaikki on tasapainossa, veikeästi lomittain. Kysyn maalauksen nimeä, mutta Andy Taulun väriskaala liukuu vaaleanpunaisen, keltaisen, sinisen ja vihreän myötä ei muista sitä. Ehdotan nimeksi Vintermannenia. ”Joo, sehän on hyvä nimi. Anneoranssiin. Se on kuin herkullinen karkki. Abstrakti maalaustyyli on Andya par- taan sille nimeksi Vintermannen. Sinähän keksit fantastisia nimiä”, hyhaimmillaan. Käyn raottakertelee taiteilija tyytyväisemassa tauluja toisistaan, ”Jouduin nä. kurkkaamassa, miltä vierusAndyn taide on alkuvoitaulu näyttää. Jokainen on opettelemaan maista ja aitoa. Se on roherilainen, jokaisella on stookeaa sekä herkkyydessään rinsa. Kysyessäni Andy kertoo kaiken aivan että karuudessaan. Valjuus ja taulujensa synnyt syvät. Nii- alusta. vuotavat seulat ovat kaukana. den nimiä hän ei välttämättä ”Kun maalaan, saan sisimpämuista, ja joitain hän ei ole Puhumaan, ni ulos. Jos en voi maalata, muistanut nimetä. Ja tästähän kävelemään, olen tosi hermostunut. TyyliAndy repeää nauruun. Alan ni on muuttunut parin viime ehdotella tauluille kutsumani- kaikki vuoden aikana positiivisemmiä ja saan kunnian lennosta maksi ja raikkaammaksi. Enkastaa muutamat taulut. Yri- arkielämän nen maalasin pahoinvointia: tän ymmärtää ja imeä taulu- jutut.” aggressiivisia suita, teräviä jen monisyisen sanoman ja hampaita ja linnunnokkia. tunnetilan, muodon, leikkaukSe oli suoranaista raakuutta, sen ja merkityksen. Tauluröykkiön alla pilkottaa havahdut- kylmiä väreitä ja kylmiä värejä. Mutta siltava, pelkin sormin maalattu taulu, jossa loin minulla ei mennytkään kovin hyvin”, on ryvettyneen ja kolhuja saaneen mie- kertoo Andy. hen kasvot. Sinistä, punaista, valkoista ja mustaa väriä kasvoillaan olevan miehen Vaikea onnettomuus suu näyttää kuin hiljaa huutavan: ”Niin, Andy haluaa tarjota kahvit ja porista lisää. katsokaa te vain minua. Olen taisteluni Jatkamme haastattelua Andyn rivitalojälkeen ruhjeilla ja haavoittunut, mutta asunnossa. Hän painaa rewind-nappulaa. olen hengissä!” Taulun mies on neutraa- Andy joutui 7-vuotiaana vakavaan onnetlilla tavalla nöyrä ja samalla ylpeä henkiin tomuuteen, joka muutti pienen pojan lopjäämisestään. puelämän kertaheitolla. ”Oikeastaan en halua muistella tai puhua siitä. En edes muista kolarista paljoa”, Andy sanoo, ottaa hörpyn kahvistaan ja katsoo kengänkärkiään. Lyhykäisyydessään se meni näin. Oli syyskuun ensimmäinen päivä vuonna 1972. Andylla on uusi keltainen polkupyörä, jolla hän polki valtatiellä kaveriaan vastaan. Vauhdin hurmossa hän ei nähnyt vastaantulevaa autoa. Sekunnin tai kahden epähuomio ja... BOOM! Andy lensi tuulilasin yli vauhdilla. Hiljaisuus – hätä – ambulanssin ääni! Andy jäi makaamaan tielle liikkumattomana. Hänen päänsä sai lähes kuolettavan tällin. Sairaalassa selvisi, että Andyn kallonluu oli irronnut ja tunkeutunut vasemman aivolohkon läpi. Hänet leikattiin viiden päivän päästä. Hän heräsi tajuttomuudesta maattuaan kaksi kuukautta Helsingin lastenklinikalla elämän ja kuoleman rajamailla. Herättyään hän oli kuin toinen, vieras ihminen: oikea puoli kehosta oli halvaantunut ja puhekyky hävinnyt. Alkoi pitkä, hidas ja haasteita täynnä oleva kamppailu takaisin elämään. ”Jouduin opettelemaan kaiken nollasta: sanavaraston, puhumisen, kävelemisen, ihan kaikki normaalit askareet.” Andylle tuli onnettomuuden seurauksena afasia, mikä tarkoittaa puheen ymmärtämisen ja tuottamisen vaikeaa häiriötä. Afasia johtuu hallitsevan aivopuoliskon k at ternö – 23 ”Minä kuljen omia teitäni. Kenenkään ei tarvitse tulla kertomaan, mitä minun pitää maalata.” Jan Sandvik ”Ideat iskevät kuin salama. Näen ne edessäni ja päästän ne irti kankaalle.” toimintahäiriöstä, vaikka älykkyys sekä aisti- ja lihastoiminnot ovat normaalit. Andy sai intensiivistä puheterapiaa ja kuntoutusta sekä Helsingissä että Pietarsaaressa. Vuodessa hän oppi 30 lyhyttä sanaa. Koulunpenkille hän meni vuoden kuluttua onnettomuudesta, mutta alku oli hankalaa. Ensimmäisellä ja toisella luokalla Andyn koulupäivien pituus pidettiin kahdessa tunnissa. Onnettomuus oli muuttanut hänen käytöstään. Ennen niin kiltistä pojasta oli tullut levoton. ”En osannut puhua enkä kommunikoida. Olin aggressiivinen, opettajakaan ei jaksanut kanssani, olin ihan kauhea.” Kotona Andy vaelsi kuin häkissä oleva villieläin. Hän yritti kommunikoida piirtämällä ja osoittamalla esineitä sormillaan. Hän jäi koulussa toisista jälkeen ja turhautui, ja kahden vuoden päästä hän joutui tarkkailuluokalle. Siihen aikaan ei erityisoppilaille ollut koulunkäyntiavustajia. Mutta tarkkis ei tuntunut oikealta paikalta. Ei Andy ollut mielestään erilainen kuin muut. ”En tosin oppinut tuolloin mitään. Pänttäsin esimerkiksi samaa suomen kirjaa kolme vuotta, kolmoselta kuudennelle.” ’Tiesin että pärjäisin’ Kuudennella luokalla Andy ilmoitti opettajalle, että hän halusi normiluokalle. 24 – k at ternö ”Opettaja ei ollut samaa mieltä ja sanoi, nen tuotti hieman ongelmia: teoria osoitetten pysty siihen.” Mutta Andy oli saanut tautui liian vaikeaksi. Kun Andy sai vastatarpeekseen ja kieltäytyi menemästä kou- ta kysymyksiin käyttämällä apuna kuvia, hän selvitti sekä teorian että inssin ensiluun. Andyn äiti ja kaverit aloittivat Andyn yrittämällä. Takana oli valtavaa taistelua oman itlobbaamisen normiluokalle. Äiti vei poikansa psykologisiin testeihin, joista il- sensä – eikä vähiten ympäristön – kanssa. Voittajatyyppi hänessä oli palmeni, ettei tarkkailuluokka jastunut jo aikoja sitten. Andy ollut oikea ratkaisu. oli nyt lujasti kiinni elämän ”Pääsin 15-vuotiaana kah- ”Ranska langassa, mutta siihen oli tarden kuukauden koeajalla taoli minulle vittu valtavasti itsepäisyyttä ja valliselle luokalle. Olin tosi tahtoa. Myöskään perheen ja läinnoissani. Opettajat ja op- todellinen heisten tukea sekä kuntoutusta pilaat ottivat minut todella ei voinut unohtaa. hyvin vastaan. Olin hypätä herätys. Oli aika alkaa miettiä ammatkatosta läpi, kun sain ensim- Siellä totisesti tia. Lapsirakkaana ihmisenä mäisen viikon jälkeen biolohän opiskeli lastenhoitajaksi, ja gian kokeesta arvosanan 9+! osataan kahdeksan vuotta kuluikin lasSilloin tiesin, että pärjään.” tentarhoissa työskennellen. Yläasteella Andy liittyi käyttää ”Rakastan lapsia ja lapset musiikkipiireihin, ja kaverei- värejä!” minua. Heille olin se hassu, eriden kanssa syntyi musiikkia. koisen näköinen ”tarhatäti”. Se, Punkkia sen olla piti! Tyyliin Sex Pistols ja Ebba Grön. Tuohon aikaan joka puhui kummallisesti. Siksi kai tenaRagnar Harekin syntyi. Pian Andy alkoi vat minusta pitivätkin, suorastaan pomppivat päälläni.” naputella syntetisaattoria. ”Opettelin itse, ensin helppoja kehtolauluja. Biisit meni hyvin, vaikkakaan oikea Ranskasta potkua käsi ei aina halunnut totella.” Mutta työ rasitti selkää liikaa, ja Andyn oli Näihin aikoihin Andy alkoi tosissaan lopetettava. Sitten kutsui Ruotsi ja Oskarmyös piirtää. ”Tuhertelin lähinnä rumia shamn. tikku-ukkoja, en paljoa muuta.” ”Ruotsissa opiskelin puolitoista vuotta Parin vuoden päästä ajokortin saami- musiikkia. Koulu oli todella tylsä. Mutta tapasin siellä ranskalaisen naisen, taideaineiden opettajan.” Andy muutti naisystävänsä perässä Etelä-Ranskaan. Ranskatar näki Andyn ilmeisen lahjakkuuden ja rohkaisi tätä maalaamaan tosissaan, ja niin taiteilu sai tulta alleen. ”Ranska antoi minulle kunnon kickin! Siellä vasta osataan käyttää värejä. Ajattelin että, wow, mahtavia kulöörejä! Nyt tämäkin monsieur antaa palaa.” Andy kävi Ranskassa taidenäyttelyissä hakemassa inspiraatiota ja ihmettelemässä ranskalaistaiteilijoiden rohkeutta pyörittää pensseleitään. Hän huomasi värien sopivan omaan tyyliinsä. Alussa hän piti Pablo Picasson maalauksista, mutta nyt ne eivät enää liikuta häntä samalla lailla. ”Haluan kulkea täysin omia teitäni. Kukaan ei sano minulle, miten minun pitää maalata.” Ranskan kieltä Andy ei myönnä osaavansa. ”Döö demii (ranskaksi deux demi), sen kyllä muistan. Se tarkoittaa kahta pientä olutlasia, niitä tapasin tilailla baarissa. Siihen aikaan Andy ei sylkenyt lasiin ja hän omaksui nopeasti maan sivistyneen juomatyylin, siis pari lasillista joka päivä. Ranskalaiset ovat Andyn mielestä aika koleita. ”Ja minä, kun olen niin kiltti luonteeltani, varsinkin naisille. Se ei välttämättä ollut kovin hyvä yhtälö.” Vuonna 1991 Andy sanoi au revoir ranskalaisille koroille. Hän suuntasi Tukholman kautta koto-Suomeen. ”Muistan, että otin Ranskasta matkaan mustan kanin, Svarttiksen, mutta se juuttui valitettavasti tulliin. Taisi tulla aika kalliiksi pupu”, Andy nauraa. Punainen tupa Pietarsaaressa Ranskasta palattuaan Andy osti pienen, punaisen talon synnyinseudultaan Pietarsaaresta. Elämän suunta oli kuitenkin hukassa. Andy masentui. ”Kuuteen vuoteen en mennyt mökistäni pahemmin ulos. Kävin vain ruokakaupassa. Tuntui, että ihmiset tuijottavat ja puhuvat minusta pahaa. Noilta ajoilta ovat peräisin maalauksissani alati esiintyvät silmät.” Tuon ajan taulut henkivät aggressiivisuutta. Andyn kroppa alkoi olla huonossa hapessa. Hänellä oli mennyt pitkään liian lujaa, yli äyräiden alkoholia ja tupakkaa. Varsinkaan alkoholi ei sopinut afasian kanssa yhteen. ”Sain todella pahoja kramppeja. En uskaltanut jatkaa juomista enää, joten päätin alkaa absolutistiksi. Siitä on nyt 22 vuotta. Pisaraakaan alkoholia ei ole sen jälkeen kurkusta alas mennyt.” Kohta Andyn elämään purjehti rakkaus ja hän avioitui. Pian aviopari odotti esikoistaan. ”Muutimme Kovjoelle, Uudenkaarle- pyyn kupeeseen. Asuimme siellä 17 vuotta ja saimme viisi lasta lisää.” Perheessä eleli lisäksi kolme koiraa ja pari kissaa. Andyn elämään tuli tukeva kiintopiste. Lasten ollessa pieniä Andylla oli kädet täynnä töitä. Vaikka maalaamisesta ei itse leipä irronnut, se oli tarpeellinen harrastus. Onneksi hänellä oli eläkkeensä. Viime aikoina Andyn elämä on ollut hyvällä tavalla vaihtelevaa. Upp och ner, hit och dit, kuten Andy on nimennyt yhden tauluistaan. Pari vuotta sitten hän muutti jälleen takaisin Pietarsaareen. Viisas päätös. Avioero tuli jo vuonna 2009, mutta hän jäi asumaan edelleen Kovjoelle lähelle lapsiaan ja ex-vaimoaan. Se oli kätevintä silloin, kun lapset olivat pieniä. Nyt, raskaan eroprosessin jälkeen, paistaa jälleen aurinko. Tällä hetkellä vanhin lapsi asuu Andyn kanssa, toiseksi vanhin muutti juuri Andyn luota omilleen. Yksi lapsista on parhaillaan sukuloimassa Japanissa. Neljä lapsista asuu äitinsä luona. ”Nuorimmat tulevat viikonloppuisin luokseni. Isommatkin käyvät tiheään moikkaamassa.” Arkena Andy löytyy ateljeestaan maalaamasta. ”Tauluja syntyy paljon, olen samanaikaisesti monen kimpussa. Joskus lapset käyvät studiolla. He ovat perineet taiteellisuuden; piirtävät ja maalaavat itsekin.” k at ternö – 25 ”Ihan samanlainen kuin Vaahteramäen Eemeli” Ystävät kertovat Andysta Jan Sandvik Jan Sandvik Andy seuranaan Angelica ja Taylor. ’Isä on entistä hullumpi’, Taylor sanoo. Björn Aho Taideteollisen korkeakoulun käynyt kuvataiteiden maisteri. Hän toimii Tampereen ammattikorkeakoulussa kuvataiteen koulutusohjelman mediataiteen lehtorina. Nykyään kokeellisen teatterin ja elokuvan viitekehityksessä. On tuntenut Andyn lapsesta asti ja pitää tähän Andyn halvaus muistuttaa itsestään silloin tällöin, oikea käsi ei aina halua tehdä yhteistyötä. Joskus vahinkoja sattuu ja tapahtuu. ”Viimeksi vedin tauluja raamittaessa puukolla seitsemän tikin haavan käteen. Verta oli joka puolella, lattialla, käytävillä ja autossa. No, sellaista se välillä voi olla...” ’Isä on entistä hullumpi’ Seuraavan kerran tapaan Andyn, kun menemme kuvaajan kanssa hänen kotiinsa. Paikalla on kaksi nuorimmaista tytärtä, Taylor, 7, ja Anqelica, 11. ”Nämä haluavat olla mukana kuvissa.” Muut livistivät ujoina piiloon. Keittiöön ei ole menemistä, sillä siellä tehdään lattiaremonttia. Jääkaappi ja keittiönpöytä on siirretty väliaikaisesti olohuoneeseen. Seinillä on Andyn maalaamia suosikkitauluja: punaista hohkaava Kärlek, alkuräjähdysmäisen lämpöisiä värejä räiskyvä Hippi sekä selkeän pyöreämuotoinen Blomman. ”Toivon, että saan taulujani näyttelyihin, mieluiten maailmalle – ja tietenkin myytyä. Tarvitsisin apuvoimia: jonkinlaisen agentin tai managerin. En ole itse hyvä myynti- tai supliikkimies”, tuumii Andy. Sitä vastoin poseeraaminen näyttää olevan tuttua, sillä hän ei kameraa ujostele. Yhtäkkiä hän nappaa imurin käsiinsä, ir- 26 – k at ternö rottaa suuttimen ja suuntaa imurin leikkisästi kohti Taylorin hiuksia pelotteleva ilme kasvoillaan. Samalla, kun hän ”föönaa” Taylorin kiehkurat suoriksi, tyttö juoksee hekottaen karkuun. Totean tyttärille, että isä taitaa olla vielä yhtä villi kuin ennen, johon Taylor vastaa: ”Ei, isä on entistäkin hullumpi.” Sitten Taylor nauraa katketakseen ja jatkaa sängyllä pomppimista. Tohinassa tippuvat Andyn pyöreät silmälasit. ”Kuules, Taylor, nyt sinun pitää rauhoittua! Tiesin, että tässä käy näin”, sanoo Andy. Andy on isänroolissaan rento ja hauska, mutta myös rajoja asettava faija. Isä ja tytöt soittavat hetken urkuja, mutta siitä tulee pienten ja isojen sormien kilpajuoksua. Sitten Andy nappaa molemmat tytöt syliinsä. Siinä ovat ja pysyvät. ”Yleensä vanhemmiten musiikki hidastuu, mutta minulla se näköjään kiihtyy. En minä ole ainakaan ukkoontunut”, hekottaa taiteilija. Vilpittömän vallattomasti kameraan hymyilevästä Andysta tulee mieleen tuttu hahmo: Vaahteramäen Eemeli. Eemeli olisi varmaan kuin Andy, jos hän olisi kasvanut valkokankaalla aikuiseksi. Andy näyttää vielä YouTubesta Ragnar Harenin videoita. Tytöt ovat selvästi ylpeitä isästään, joka pomppii ja pokkuroi näytöllä seepranraitaisena päästä varpaisiin. Näyttelyssä paraatipaikalla Kansainvälisesti menestynyt ja arvostettu vaasalaistaiteilija, Juha Tammenpää, valitsi viime vuonna kolme Andyn taulua Vaasan Ateljé Tornin Jakarte-taideyhdistyksen näyttelyyn. Paraatipaikalle pääsivät Hippi, Klockan sex ja Voodoo Woman. Tammenpää on kehunut Andyn intensiivistä maalaustyyliä. Hän on sanonut, että portit aukeavat maailmaan, jos taiteilijalla säilyy into ja luovuus. Tammikuussa Andyn taulut esittäytyivät Pietarsaaressa Café Fredrikan seinillä. Helmikuussa on vuorossa näyttely Café Kruskassa, myös Pietarsaaressa. ”Haluaisin saada näyttelyitä Helsinkiin, Tukholmaan ja vaikkapa Berliiniin.” Tämän jutun ilmestyttyä Andyllä on – tai tulee pian olemaan – uudet kotisivut, jossa lähes kaikki taulut ovat esillä. Sieltä löytyvät myös elämänkerta- ja yhteystiedot sekä kuvia taiteilijasta. Eikö tauluja tule ikävä, kun olet myynyt ne? ”Kyllähän siinä niin käy. Teoksista on aika työlästä luopua. Niissä on niin paljon tunnetta mukana. Suruprosessi kestää puolesta tunnista pariin. Mutta sitten ajattelen, että ne ovat saaneet hyvän kodin. Tiedän, missä ne ovat, ja että ne tuottavat iloa omistajalleen”, Andy Sundqvist sanoo. SUSANNE STRÖMBERG yhteyttä edelleen. u ”Lapsena asuin Andyn naapurina samassa rivitalossa. Olin viisivuotias Andyn onnettomuuden aikoihin. Menin katsomaan Andya, kun hän pääsi sairaalasta. Oli aika hurjaa, kun hän ei osannut puhua, mutta näin että hän muisti minut. Kaljussa päässä oli valtavat arvet. Tuntui erikoiselta, että kaveri oli muuttunut, eikä ollut enää sama tyyppi. Muutamaa vuotta myöhemmin Andy oli jo toipunut sen verran, että pelailimme Stiga-jääkiekkopeliä. Teininä Andy oli toisessa, pienemmässä kolarissa Honda Monkeynsa kanssa. Siinä taisi toinen jalka kolista. Andylle aina sattui ja tapahtui. Kävin Uudenkaarlepyyn taidekoulua ja näytin Andylle kankaan pingoittamiset ja miten kiilapuukehyksiä tehdään. Maalaaminen tekee Andylle hyvää. Ranskassa ollessaan hän näki uusekspressionismia, mikä on vaikuttanut hänen taiteeseensa. Väriopilliset jutut tulevat Andylle luonnostaan: hän osaa luoda värien jännitteitä. Hänellä on oma tapansa käsitellä kuvaa. Tyyppinä Andy on rämäpää. Olen nostanut hattua, että hän jätti alkoholin ja tupakan heti tuosta vaan pois. Hän on hyvin sisukas kaveri, jolla on erittäin myönteinen elämänasenne. Hän on lisäksi uskomattoman kiltti. Andy tykkää lapsista ja hän on kaikin tavoin reilu. En tiedä, miten hän tiedostaa itsensä, kokeeko hän olevansa erilainen. Ihmisten pitäisi päästä näkemään hänen taulujaan gallerioihin, kauppakeskuksiin, museoihin... Andysta voisi tulla kulttitaiteilija. Hänet voisi tuoda esiin katu-uskottavuudella ja punk-asenteella. Andyn työt puhuvat kyllä sitten puolestaan.” Peter Emas On tuntenut Andyn noin 35 vuotta. Syntynyt Pietarsaaressa, muutti Ruotsiin vuonna 1989. Työskentelee lasten ja nuorten parissa musiikinopettajana sekä vastaa erään tukholmalaisen koulun aktiivisesta toiminnasta. Äänittää parhaillaan uutta levyä, joka ilmestyy kesällä. Levy kulkee nimellä Peter Emas ungdomsorkester (Peter Emasin nuoriso-orkesteri). Levyllä soittaa sekä pietarsaarelaisia että tukholmalaisia muusikoita. Peterin suunnitelmissa on, että Andy maalaisi levylle kansitaiteen. u ”Jos tapaisin Andyn tänä päivänä ensimmäisen kerran, ajattelisin varmaan, että onpa karismaattinen, hiukan outo tyyppi. Elämää elänyt taiteilija tai merimies, joka on seilannut kaukaisiin maihin.” Andy ei ole kaukana siitä tyypistä, jonka tapasin 35 vuotta sitten skotti- Tanja Aumanen Syntyi Pietarsaaressa, muutti Ruotsiin yksivuotiaana, muutti takaisin Pietarsaareen vuonna 1989. Tietää ja tuntee Andyn muutamien vuosien takaa taidepiirien kautta. Opiskellut Uudessakaarlepyyssä kuvataiteilijaksi, toiminut 20 vuotta kuvataiteilijana. Opettaa myös maalausta ja pitää maalauskursseja työväenopistolla ja inspiraatioluentoja yrityksille. Tekee myös tilaustöitä Pietarsaaren Cityryhmälle. u ”Jeppis on pieni kaupunki. Ja Andyhan on ihminen, joka huomataan. Tiesin aika pian, kuka hän oli. Andyn maalaukset ovat tunteeltaan rehellisiä, hän ei halua mielistellä ketään. Andy on kehittynyt viime vuosina valtavasti. Kuvan rakenne tulee paremmin esille. Toivon, että Andy jatkaa samaa rataa, ettei hän yritä olla kukaan muu kuin oma itsensä. Taideala on bisneksenä erittäin kova. Vain harvat elättävät itsensä pelkällä taiteen tekemisellä. Kun taide on ainut tulonlähde, joskus täytyy laittaa nimi sellaiseen työhön, jonka takana ei seiso sataprosenttisesti. Silloin täytyy vain erottaa taide työstä. Andylla ja minulla ei ole koskaan ollut yhteistä näyttelyä. Taulumme eivät ehkä sopisi samaan tilaan. Katsojalle voisi tulla migreeni, koska me molemmat käytämme niin voimakkaita värejä. Suomessa näyttelyt maksavat taiteilijalle paljon. Lisäksi galleristi ottaa myös provisionsa. Ruotsissa taiteilijan ei yleensä tarvitse maksaa näyttelytilasta vuokraa. Vain galleristi ottaa myydyistä tauluista provision, lisäksi taiteesta maksetaan myös puolet vähemmän alvia.” Jan Sandvik ruutuisissa housuissaan ja punkahtavassa tukassaan. Funtsailin, että hemmolla on ainakin ulkoisesti annettavaa. Samalla olin hiukan epävarma sisällöstä. Tunsimme molemmat voimakasta tarvetta kapinointiin. Halusimme kuulua eliitin ulkopuolelle. Meistä ei ikinä pitänyt tulla samanlaisia kuin muut, menisimme omia teitämme ja pitäisimme kiinni ajatuksistamme musiikin kautta. Ragnar Hare noteerattiin nopeasti. Varmaan Andylle, kuten meille muillekin, teki hyvää saada bändiin kuulumisesta identiteetti ja turvan tunne. 1980-luvun punkin uusaalto jätti voimakkaita poliittisia jälkiä, ainakin meikäläiseen. Se jätti minuun pysyvästi tietoisen yhteiskunnallisen vaikuttamisen tahtotilan. Ihailen Andyssa hänen kykyään olla rehellinen itselleen ja taiteelleen. Pidän hänen naivistisen räjähtävästä ilmauksestaan. Se on rehellistä, eikä siinä ole kompromisseille tilaa. Andyn tauluista tulee sellainen fiilis, että en välitä paskaakaan siitä, mitä te ajattelette tästä, mutta tämä merkitsee jotain minulle! Varsinaisena taiteenlajina pidän sitä, että hän on maalaamisensa rinnalla kasvattanut kuusi lasta. Hän on ollut jälkikasvunsa suhteen tuotteliaampi kuin minä, sillä siinä Andy johtaa minua tällä hetkellä 6–0. Andy on aina rakastanut lapsia fantastisella tavalla. Uskon, että Andy on Pietarsaareen takaisin muuttaneena kypsempi. Joskushan kaikki löytävät takaisin kotiin.” k at ternö – 27 Gun-Marie Wiis Ällistyttävää! Neljä herraa soittaa kvartettimusiikkia. Mitään vastaavaa ei ole koskaan kuultu Oulussa, ja esitys koskettaa yleisöä väkevästi. Kvartetin siirtyessä runo-sävelmiin tunteet purskahtavat valloilleen: jokaisen silmät kostuvat liikutuksesta. Nuori italialainen Guiseppe Acerbi on tarjonnut jälleen esimerkin musiikin voimasta. 28 – k at ternö Italialaisen matkamuistoja k at ternö – 29 ”Omalta kannaltaan he ovat rikkaita; heillä on kaikkea, mikä heidän mielestään kuuluu hyvinvointiin” K erroimme Katternö-lehden edellisessä numerossa englantilaisen löytöretkeilijän Edward Daniel Clarken ja hänen italialaisen kollegansa Guiseppe Acerbin kohtaamisesta Oulussa elokuussa 1799. Kumpikin on matkalla etelään kierreltyään Lapissa. He ovat kyllä kuulleet huhuja toisistaan mutta tapaavat vasta Oulussa. Kuten edellisessä numerossa kerrottiin, he osallistuvat hypnotisoija Carl Göran Silfverhjelmin istuntoon, mutta sitten Acerbin on riennettävä satamaan ja laivaan, joka veisi hänet seurueineen Tukholmaan. Kuka Guiseppe Acerbi on, ja mitä hän kokee Suomen matkallaan? Pohjois-Italian Lombardiassa varakkaaseen mantovalaiseen perheeseen syntynyt Acerbi on v. 1798 saanut päätökseen lakitieteen opintonsa Pavian yliopistossa. Hän on 25-vuotias ja haluaa – kuten tuolloin monet muutkin hänen yhteiskuntaluokassaan – matkustella eräänlaisella huvi- ja opintomatkalla. Perinteinen matkakohde on Ranska, mutta vallankumouksen vuoksi maa on turvaton ja nyt muotisuuntana on pohjoinen Eurooppa. Acerbin tapauksen tekee harvinaiseksi se, että hän lähtee todella kauas pohjoiseen. Hän saapuu Tukholmaan 19.9.1798 ja jää sinne puoleksi vuodeksi. Ehkä hän saa siellä idean yrittää kesällä 1799 päästä Nordkappiin saakka, Euroopan mantereen pohjoisimpaan kolkkaan.1 Kukaan eurooppalainen matkailija ei ollut tiettävästi siihen mennessä päässyt maitse niin pitkälle pohjoiseen. Acerbilla on matkaseuranaan Bernardo Bellotti, varakkaan pankkiirin poika, sekä palvelijansa ja yleensä myös opas ja tulkki. Acerbi tutustuu musikaalisessa illanvietossa Tukholmassa Anders Fredrik SkjölGuiseppe Acerbi (1773–1846), kuva vuodelta 1810. Keski-ikäisenä häntä kuvataan ”pitkänä miehenä, jolla on tummat, eloisat silmät ja miellyttävä ulkomuoto”. Hänen matkakuvaustaan voidaan kyseenalaistaa eri tavoin, mutta kyse on kuitenkin pioneerityöstä etenkin suomalaisen kansanrunouden ja –musiikin osalta. 1 Itse asiassa Nordkapp ei ole pohjoisin kohta. Se on Knivskjellodden, joka sijaitsee heti Nordkappista länteen ja ulottuu 1450 m pohjoisemmaksi. Ja jos aivan tarkkoja ollaan, kumpikaan näistä niemistä ei ole Euroopan mantereen pohjoisin kohta, koska molemmat sijaitsevat saaressa. Kinnarodden on oikeasti mantereen pohjoisin kohta. 30 – k at ternö debrandiin, joka päättää lähteä mukaan löytöretkelle tarkoituksenaan kertoa matkakokemuksista kuvin. Skjöldebrand on syntynyt Ruotsin konsulin perheeseen Algerissa, ja v. 1797 hän on 40-vuotiaana eronnut armeijan everstin ja kuninkaan henkivartiokaartin luutnantin virasta ylennyksestä syntyneen kiistan vuoksi. Hän päättää sen sijaan viljellä lahjojaan piirtäjänä, maalarina, säveltäjänä, kirjailijana ja poliitikkona. Skjöldebrand mainitsee, että Tukholman seurapiirit ”juhlivat” Acerbia, ja kuvaa tämän olevan ”sangen kohtelias mies, joka ei ole vielä saavuttanut keski-ikää; hän oli nokkela, tunsi hyvin uudemman kirjallisuuden ja omasi melkoiset musikaaliset lahjat”. Bellotti sen sijaan ei tehnyt samaa vaikutusta. Hän ”näytti vähän yksinkertaiselta eikä tavallisesti puhunut paljonkaan”. Jään yli Suomeen Retkikunta lähtee rekikyydillä Tukholmasta 18.3.1799 jään yli Grisslehamnista Turkuun ja kokee ajoittain suuria vaikeuksia. Acerbi panee erityisesti merkille optisen lennätinlinjan, joka yhdistää väliasemien kautta Suomen puolen valtakuntaa Tukholmaan. Turusta matka jatkuu maanteitse pohjoiseen, Vaasaan saakka, ja sitten ajoittain jäitä pitkin Kokkolan ja Raahen kautta Ouluun, jonne saavutaan 11. huhtikuuta. Seurue jää Ouluun kahdeksi kuukaudeksi ennen kuin matka jatkuu kohti Nordkappia. Skjöldebrandilla oli sukua kaupungissa, yksi heistä on hypnotisoija, paroni Silfverhjelm. Matka Turusta pohjoiseen ei ollut Acerbin mukaan luonnon tai maantieteen osalta kiinnostava, mutta hän kuvaa kansaa myönteisesti. Talonpoikien asunnot on Monipuolisesti lahjakas Anders Fredrik Skjöldebrand kuvattuna suunnilleen v. 1810. Hän palaa sotilasuralle vuosien 1808–1809 sodassa, mm. henkikaartin krenatööriprikaatin päällikkönä ja myöhemmin ns. Pohjoisen armeijan toisen divisioonan komentajana. Hän juonittelee samaan aikaan vallankumousta, osallistuu sittemmin perustuslakivaliokunnan jäsenenä Ruotsin hallitusmuodon laatimiseen; hänet kutsutaan valtioneuvostoon, aateloidaan vapaaherraksi, nimitetään kenraaliksi. Hän toimii muutaman vuoden Kuninkaallisen teatterin johtajana, ja hänet valitaan mm. Ruotsin Akatemian jäseneksi. Häntä kuvataan impulsiivisen lämpimänä luonteena, toiminnan miehenä, joka puolustaa oikeaksi katsomaansa asiaa tulisesti. hyvin rakennettu, ja vieras saa kaikkialla majapaikan. ”Vieraisiin matkailijoiden verraten talonpojat ovat köyhiä, mutta omalta kannaltaan he ovat rikkaita, koska heillä on kaikkea, mikä heidän mielestään kuuluu hyvään toimeentuloon. Jos heillä on rahaa enemmän kuin he välittömästi tarvitsevat, he panevat sen säästöön jonkin odottamattoman tarpeen varalle tai hankkivat sillä pikarin tai muun talousesineen. Niinpä ei pidäkään hämmästyä, jos jossakin talossa, missä ruoaksi saa vain silakkaa ja maitoa, tuodaan vieraalle vettä hopeakannulla, jonka arvo on 50–60 riikintalaria. Naiset pukeutuvat lämpimästi; pukunsa päällä he pitävät pellavaista paitaa, mikä saa heidät näyttämään jotenkin pukeutumattomilta; vaikutelma on outo, joskaan ei epämiellyttävä. Sisältä asunto on aina lämmin, jopa liiankin lämmin sille, joka tulee Kyröskoski Acerbin matkakertomuksen ensimmäisessä painoksessa v. 1802. Kyröskoski valjastettiin v. 1860 puuvillakutomon käyttöön ja myöhemmin kartongin ja paperin valmistukseen, nykyään Metsä Board Kyron nimellä. Koskeen rakennettiin neulapato v. 1907, ja ensimmäinen voimalaitos valmistui v. 1912. ulkoilmasta eikä ole tottunut sellaiseen lämpötilaan. Talonpojat oleilevat sisällä yleensä paitahihasillaan, ilman takkia, yllään vain yhdet liivit; usein he menevät uloskin samassa asussa, pelkäämättä reumatismia tai vilustumista. Niillä suomalaisilla, jotka seuraavat matkustajia rekien perässä, on pukiminaan tavallisesti lyhyt vasikannahkainen takki tai villapaita, joka on miehustasta kiinnitetty vyöllä. Saappaittensa päälle he vetävät karkeat villasukat, joista on kaksinkertainen hyöty; ne pitävät jalat lämpiminä ja estävät liukastumasta jäällä.” Seikkailut jäällä jatkuvat Hämeenkyrön Järvenkylässä Acerbin seurue pysähtyy pidemmäksi aikaa. Syynä on Kyröskosken vesiputous, jota seurue käy ihailemassa useamman kerran ja kuvaa sitä monin piirustuksin. Kyröskoskea alettiin sittemmin pitää yhtenä maamme tärkeimmistä luonnonnähtävyyksistä, ja runoilijat ja maalarit ylistivät sitä 1800-luvulla. Kosken pudotuskorkeus oli Acerbin aikoihin 22 metriä, ja hän kuvasi koskea maalailevasti. Vedet syöksyivät suunnattomien jäämassojen keskelle, jotka siellä täällä muistuttivat synkkiä holvikaaria. Pakkanen on niin kireää, Acerbi kirjoittaa, että kosken kuohut lähes jäätyvät ilmassa. Putouksen poikki on muodostu- nut kaksi niin vahvaa jääsiltaa, että niitä myöten saattaa kulkea. Hurjasti pärskyvän veden vuoksi ne ovat kuitenkin niin liukkaita, että talonpoikien täytyy ylittää ne nelinkontin ryömien. Matkailijat eivät pettymyksekseen nähneet villieläimiä runsaista jäljistä huolimatta. Ainuttakaan koiraa ei ollut koko Järvenkylän seudulla, kyläläisten mukaan, koska sudet käyvät koirien kimppuun ihan talojen nurkissa, joskus jopa asumuksissa. Acerbi kuvaa itseironisesti toistakin jääseikkailua. Seurue on matkalla Kyrönjoen jäällä Torkkolan (kestikievari Ylistarossa) ja Komsilan (kestikievari Isossakyrössä) välillä, ja heidän on ohitettava pari sulaa paikkaa. ”Osoittaen esikuvaksi kelpaavaa varovaisuutta me turvauduimme oivaan hätäkeinoon (mikä kylläkin sai suomalaiset talonpojat hillittömään nauruun): ryömimme ensin polvillamme jäätöyräälle. Liu’uimme sitten istuallamme sen toiselle puolelle, missä reki jo meitä odotti. Tuo naurettava kohtaus huvitti meitä suuresti, ja niin koko pelkomme vaihtui hilpeäksi iloksi.” Acerbin yllätykseksi tiennäyttäjät kieltäytyvät rahasta. ”Olemme täyttäneet itsemme kaikenmoisilla niin sanottuun hienostukseen kuuluvilla käsityksillä, ja siten mielemme on käynyt liian ahtaaksi käsittämään, kuinka nämä ihmiset, jotka näyttävät silmissämme niin k at ternö – 31 ”Käytimme hyväksemme elikkoparan lemmentunteita vain voidaksemme ampua sen” Merkillisiä ruokatottumuksia Yksi Acerbin muistiin merkitsemistä kappaleista, vanha kansanlaulu jonka alkusanat ovat hänen mukaansa Nuko, nuko picolinto, veni veni vestereki. Me tunnemme sen sanoilla Nuku, nuku, nurmilintu, Väsy, väsy, västäräkki! köyhiltä ja alhaisilta vain siksi, ettei heidän takkinsa ole leikattu samaan kuosiin kuin meidän, saattavat kieltäytyä ottamasta rahaa ja nähdä niin paljon vaivaa pelkästään siitä ilosta, että voivat olla hyödyksi toisille.” Halvin kaupunki Vaasassa hovioikeuden presidentti ja maaherra tarjoavat päivällisen Acerbin seurueelle. Hovioikeuden presidentin rouva tekee vaikutuksen sivistyksellään ja kultivoituneisuudellaan, hän jopa puhuu ranskaa ja italiaa ja osaa arvostaa parhaiden italialaisten runoilijoiden teoksia. Eräältä älykkäältä ja keskustelukykyiseltä kirkonmieheltä Acerbi kuulee juttuja Linnén luonteesta ja varsinkin tämän tavattomasta turhamaisuudesta. Maaherran päivälliskutsuilla puhutaan paljon taloudesta. Pöytäseurue on yhtä mieltä siitä, että Vaasa on hintatasoltaan maan huokein kaupunki. Lehtokurppa, joka Tukholmassa maksaisi 32 Ruotsin killinkiä, maksaa Vaasassa neljä. Viiriäinen maksaa Tukholmassa 12 killinkiä, Vaasassa 2 killinkiä pari. Kolmella riikintalarilla saa riittävästi puuta lämmittääkseen huoneistonsa joka päivä kylmänä vuodenaikana. Matka jatkuu paljasta kivikkoista rannikkoa jäitä pitkin edelleen pohjoiseen Kokkolan ja Raahen kautta, joita kumpaakin kuvataan lyhyesti. Acerbi on kiinnostuneempi siitä, miten paikalliset liukuvat 32 – k at ternö lähes uskomattoman nopeasti jäällä jonkinlaisilla pitkillä puukengillä työntäen itseään eteenpäin seipäällä. Kun matkailijat yrittävät itse liikkua puukengillä, he herättävät hilpeyttä, koska käyttävät niitä kovin kömpelösti, ”kaiken lisäksi keikahtelimme nurin, mikä ei tuntunut meistä yhtä huvittavalta kuin katselijoista”. Acerbi kuvaa innokkaana, miten paikalliset hakkaavat jäähän aukon taltalla ja kalastavat laskemalla koukun 30 jalan syvyyteen; kalastajat suojautuvat tuulelta mukanaan kuljettamalla kolmikulmaisella purjeella. Salaperäisiä koputuksia Matkailijat siis tutustuvat Ouluun peräti kaksi kuukautta. Heti ensimmäinen ilta majatalossa jää Acerbin mieleen. ”Minulla on kauan ollut pahana tapana lukea puolisen tuntia kirjaa ennen uneen vaipumista. Tuona iltana satuin lukemaan Ariostoa2 , ja juuri silloin olin kuulevinani kolme koputusta alakerroksessa olevan huoneemme ikkunaan. En kiinnittänyt siihen mitään huomiota, en vielä sittenkään, kun koputukset kuuluivat toisen kerran. Vasta kun ne uudistuivat kolmannen kerran, rupe2 Ludovico Ariosto (1474–1533), italialainen kirjailija, jonka tunnetuin teos on Orlando furioso (Raivoisa Roland). Oravanpyyntiä Acerbin mukaan. Karhujahtia Acerbin mukaan. sin ajattelemaan, että niillä oli jokin tarkoitus. Mutta koska juuri olin lukenut Ariostoa, heräsi helposti epäilys, että se johtui vain omasta mielikuvituksestani, jonka runoilija oli saanut kiihtymään. Neljännellä kerralla epäilykseni kuitenkin melkein tyystin hävisivät; siellä oli joku, joka koputti ikkunaan. Siitä huolimatta tahdoin päästä varmuuteen, ettei mikään harhakuvitelma ollut kysymyksessä, ja siksi herätin kumppanini, joka nukkui toisessa vuoteessa samassa huoneessa, kerroin hänelle huomiostani ja pyysin häntä tarkkaamaan tuota ikkunasta kuuluvaa ääntä. Silloin kuulimme taas nuo kolme koputusta ja lisäksi joitain epäselviä sanoja. Nousin vuoteesta, otin turkit päälleni ja pistoolit käteeni ja lähdin ulos katsomaan, mitä siellä oikein oli. Ja mikä yllätys!... Siellä oli sievä tyttö, joka halusi yösijaa. Päästin heti pistoolit vireestä ja panin ne pois, ettei sattuisi vahinkoa... Entä mitä tapahtui sitten? Tällaisten vaikeiden kysymysten edessä Ariosto tavallisesti viittaa runoelmansa myöhempään lauluun; mutta minä puolestani annan lukijan ratkaista, mitä samanlaisissa oloissa olisi voinut tapahtua hänelle itselleen.” Silfverhjelm on mutkaton mies, matkustellut laajasti, oleskellut mm. Pariisissa, viettänyt suuren osan elämäänsä kuningas Kustaan läheisyydessä, erinomainen mekaanikko, harrastaa kemiaa ja omistaa englantilaisen sähkökoneen. Julinilla on Lapin ja Suomen luontoa edustava kaunis kokoelma, suuri kirjasto, sähkökone ja hän tekee luonnontieteellisiä kokeita. Hän oli v. 1784 lähettänyt ensimmäisenä pohjoismaalaisena kuumailmapallon taivaalle ja hänet oli ansioidensa vuoksi valittu Kuninkaalliseen Tiedeakatemiaan. Acerbi suhtautuu Silfverhjelmin hypnoositemppuihin periaatteessa epäillen mutta joutuu tunnustamaan, että jokin vaikutus niillä on. ”Näin matkakumppanini, joka oli yhtä epäuskoinen kuin minäkin, vaipuvan syvään uneen paronin vain koskiessa häntä sormillaan; kuulin hänen puhuvan unessa ja vastaavan kaikkiin kysymyksiin; näin hänen jälleen heräävän magnetisoijan samanlaisesta kosketuksesta. Sen sijaan en itse voinut saada häntä hereille unitilastaan, vaikka pidin tulta aivan hänen kätensä lähellä; hän oli sille yhtä tunnoton kuin kuollut ruumis. Hän heräsi viiden kuuden tunnin perästä, ei muistanut mitään siitä, mitä oli puhunut, kielsi itsepintaisesti ollenkaan nukkuneensa ja uskoi sen vasta katsottuaan kelloaan ja kuullessaan tapauksen silminnäkijäin todistuksen.” Oululaistukijat Acerbi saa kaksi tärkeää tukijaa, paroni Silfverhjelmin ja apteekkari Johan Julinin, joka oli muuttanut Ouluun v. 1783 toimittuaan ensin lyhyen aikaa Uudessakaarlepyyssä. Ruokatottumukset ovat itsestään selvä puheenaihe. Acerbin seurueen palvelija valmistaa ruoat italialaiseen tapaan, mikä saa emännän (seurue asuu Fellman-nimisen kauppiaan luona) suorastaan pahoilleen. Vieraat syövät joka päivä liemilihaa eivätkä he saa emäntää uskomaan tekevänsä niin omasta halustaan. ”Kerran syntyi ankara riitä emäntämme ja palvelijamme välillä seuraavasta asiasta: emäntä ei tahtonut mitenkään sallia, että vasikan tai porsaan aivot ja maksa valmistettiin ruoaksi; jo pelkkä ajatuskin sellaisesta kauhistutti jokaista talon väkeen kuuluvaa. Heillä on aina tapana antaa kaikkien teuraseläinten maksa ja aivot sioille tai heittää ne tunkiolle. Me jouduimme armotta kannibaalien eli ihmissyöjien kirjoihin. Niin lujassa on tuo ennakkoluulo, että kun olimme pakottaneet jonkun maistamaan aivoja tai maksaa, hän ei millään niellyt sitä, vaan sylki ulos suustansa. Samoin he loukkaantuivat siitä, että söimme pikkulintuja, kuten leivosia, kurppia ja rastaita, joita kaikkia pidimme suurena herkkuna. Täällä pohjoisilla mailla nuo linnut saavat nauttia häiritsemätöntä rauhaa ja turvaa; mutta meille ne eivät olleet vain herkullista ruokaa, vaan niiden ampuminen tarjosi myös mitä hauskinta urheilua.” Acerbi on kiinnostunut metsästyksestä, ja juuri tähän vuodenaikaan on tarjolla mielenkiintoisia asioita luonnon yhtäkkiä herätessä ja muuttolintujen saapuessa joka ilmankulmalta. Hän kuvaa tetrao urogalluksen (metson) metsästystä; lintu on kalkkunan kokoinen ja ääntelee öisin ja silloin se liikkuu niin kouristuksenomaisesti, ettei se näe eikä kuule mitään. ”Meidän oli pakko viettää koko yö metsässä, kuulostella linnun ääntelyä vakoilijan pahanilkisin korvin, hiiviskellä ja olla melkein hengittämättä erottaaksemme paremmin sen äänen. Kun vihdoin sen kuulimme, meidän täytyi panna liikkeelle koko petkutuskykymme ja –taitomme, jopa käyttää hyväksemme tuon elikkoparan lemmentunteitakin, ja tehdä kaikki vain siinä alhaisessa tarkoituksessa, että voisimme sen salakavalasti tappaa. Minä pidän suorasta pelistä metsästyksessä kuten kaikessa muussakin; tahdon saada linnut lentoon, ajaa niitä takaa ja julistaa niille sodan, ennenkuin ojennan pyssyni niitä kohti. Yksi ainoa lennosta ammuttu lintu on arvokkaampi kuin kymmenen salaa puunoksalta surmattua.” Acerbi kuvaa melko perusteellisesti myös oravan, hylkeen ja karhun pyyntiä. Oravanpyyntiin käytetään erittäin raskasta jousta ja tylppiä, kärjettömiä nuolia, jotta eläimen nahka ei vahingoittuisi. Metsästäjä ei tähtää viemällä jousen vartta lähelle silmäänsä, vaan tukee sen vatsaansa vasten. Silti hän ei juuri koskaan ammu ohi. Nuoli on liian arvokas kadotettavaksi, ja sen vuoksi sitä käytetään uudelleen kerta kerran jälkeen. Vaarallista karhunmetsästystä Acerbin kuvaus karhunmetsästyksestä on ehkä kaikkein tunnetuin hänen tarinoistaan. Kerromme sen kuitenkin tässäkin lyhyesti. Mieliase karhunkaadossa on rautakärkinen keihäs. Noin jalan päähän kärjestä on kiinnitetty poikkirauta estämään asetta tunkeutumasta liian syvälle karhun ruumiiseen. Karhun pesällä pidetään kovaa ääntä yrittäen ärsyttää karhua ryntäämään raivoissaan kolostaan. ”Huomatessaan miehen karhu kohoaa takajaloilleen valmiina repimään tämän kappaleiksi. Metsästäjä asettuu heti paikalla siihen asentoon, mikä nähdään tähän liitetystä kuvasta; hän vetää keihään rautakärjen taaksepäin aivan rintaansa asti piilottaen siten karhulta pitkän keihäänvarren, niin ettei se osaisi olla varuillaan eikä torjua käpälillään kuolettavaa iskua, jonka metsästäjä aikoo suunnata sen sydämeen. Sitten metsästäjä käy rohkeasti karhua kohden, mutta ei iske ennenkuin on päässyt niin lähelle, että eläin ojentaa molemmat käpälänsä repiäkseen vastustajansa jäsen jäseneltä. Sillä hetkellä metsästäjä lävistää sen sydämen keihäällään, joka ilman poikkirautaa tulisi ulos sen hartioista. Ilman sitä ei karhua myöskään voisi estää kaatumasta hänen päälleen, jolloin hänen saattaisi käydä huonosti. Mutta poikkiraudan avulla hän pitää karhun pystyssä ja työntää sen lopulta selälleen. Kummallisinta lienee monen mielestä se, että karhu tuntiessaan haavoittuneensa ei yritä käpälillään työntää pois keihästä, vaan päinvastoin pitää siitä kiinni ja painaa sitä yhä syvemmälle haavaan [...] Voittoisa karhunkaato päättyy jonkinlaiseen juhlaan, missä runonlaulaja on mukana ja ylistää metsämiehen urotöitä.” Ensimmäinen musiikkikvartetti Acerbin musikaalisuus osoittautuisi tärkeäksi myös jälkimaailmalle hänen havaintojensa ja kuvaustensa ansiosta. Hän kuvasi kansallissoitin harppua, joka oli viritetty amolliin, ”kaikkien pohjoisten kansojen suosik at ternö – 33 ”He auttavat ilman minkäänlaista vaatetta päällään, mutta matkustaja hytisee susiturkissaan” maan sävellajiin”, ja hän merkitsi ensimmäisenä muistiin suomalaista kansanmusiikkia. Hän mm. kuvasi runosävelmien ominaisuuksia, siteerasi Paavali Remeksen ja Heikki Väänäsen runoja, käänsi Nuku, nuku, nurmilintu –kehtolaulun englanniksi. Acerbi kuvaa myös runojen julkista esittämistä: kuulijoiden muodostaman piirin keskellä seisovat improvisaattori ja hänen avustajansa, joka toistaa improvisaattorin jokaisen säkeen, mikä antaa tälle aikaa valmistautua seuraavaan säkeeseen. Taukojen aikana he virkistävät itseään oluella tai paloviinalla. Oma lajinsa ovat loitsut, joita ei mielellään kerrota oppineille, ettei loitsijoita ilmiannettaisi tuomarille tai papille. Sattui sitten niin, että matkustavaiset tapasivat Oulussa kaksi musiikinharrastajaa, jotka soittivat selloa ja alttoviulua. 3 Koska Skjöldebrand soitti viulua ja Acerbi itse klarinettia, saatiin kokoon kvartetti. ”Kvartetti oli Oulussa yhtä poikkeuksellinen ilmiö kuin kaikkein hämmästyttävin meteori. Kaupungissa ei ollut kymmentä henkilöä, jotka olisivat koskaan kuulleet nelimiehistä soittoesitystä; eikä siellä luultavasti ollut kvartettiesityksiä annettu kaupungin perustamisesta meidän tuloomme asti.” Oulun vierailunsa aikana herrat tarjoavat joka ilta konsertin, johon kaikki halukkaat saavat tulla. Kuulijakunta lisääntyy siinä määrin, että on vuokrattava suurempi sali. ”En mitenkään kykene antamaan lukijalle täyttä käsitystä siitä vaikutuksesta, minkä soittomme teki kuulijoihin. Kokeillaksemme heidän vastaanottokykyään ja musiikin vaikutusta heidän tunteisiinsa sävelsimme muutamia soinnutukseltaan yksinkertaisia kappaleita, joiden sävelkulku oli luonnollinen ja sellaistenkin helppo käsittää, jotka eivät olleet tottuneet taidokkaan musiikin hienouksiin. Pyrimme voimakkuusasteiden vuorotteluun siirtyen yllättäen vahvimmasta fortesta hiljaisimpaan pianoon. Kohta näimme kyynelten tippuvan herkkätunteisten kuulijoittemme silmistä. [...] muutamat tuntuivat seuraavan melo3 Selloa soittaneen herran on täytynyt olla Erik Tulindberg (1761–1814), synt. Vähässäkyrössä, opiskellut Åbo Akademissa ja nyt virkamiehenä Oulussa. Hän oli opiskellut musiikkia todennäköisesti akatemian musiikinjohtajan Carl Peter Lenningin johdolla. Tulindberg kirjoitti muutamia jousikvartettoja, ja hänet valittiin Kuninkaalliseen musiikilliseen akatemiaan v. 1797. 34 – k at ternö Miehet ja naiset kylpevät yhtä aikaa, ilman rihmankiertämää ja tuntematta vähäisintäkään vetoa toisiaan kohtaan, Acerbin kuvauksen mukaan. Runonlaulajia Acerbin mukaan. Hän näkee samankaltaisuutta suomalaisten ja muinaisten kreikkalaisten laulujen kesken: molemmissa on sama aiheen yhtäläisyyden sanelema rakenteen ja sisällyksen yksinkertaisuus. Tätä kuvaa pidettiin pitkään Suomen kansallishengen runollisena symbolina, mutta tutkijat, esim. Elsa Enäjärvi-Haavio, ovat myöhemmin kyseenalaistaneet symboliikan oikeellisuutta. dian kulkua jokaisella kasvonjuonteellaan; saatoimme suomalaisten kasvonpiirteistä lukea kulloinkin soittamamme musiikin luonteen. Katseet kävivät vakaviksi voimakkaiden ja kiihkeiden sävelkulkujen aikana, kun taas pehmeät ja sulosointuiset kohdat tuntuivat hajoittavan kasvoille kohonneen pilven ja palauttavan niille jälleen entisen tyyneyden. [...] mutta heti paikalla kun aloimme soittaa heidän runo-sävelmiään, jokainen silmä kyyneltyi ja liikutus oli yleinen.” Saunakokemuksia Acerbi ei tietenkään välttynyt saunalta. Hän tuskin uskoo silmiään, kun saunan lämpömittari näyttää 70–75 astetta Celsiusta. Hän panee merkille, että miehet ja naiset istuvat saunassa alasti yhdessä että toisia hakataan koivuvitsoilla, kunnes iho on punainen kuin raaka liha. Talvisin kieriskellään alasti lumessa. ”Jos matkustaja sattuu tulemaan silloin, kun kylän miehet ovat kylvyssä, ja tarvitsee heidän apuaan, he lähtevät sieltä valjastamaan tai riisumaan hevosia ja tuomaan niille ruokaa tai tekemään muuta samanlaista, eikä heillä ole päällään minkäänlaista verhoa, vaikka matkustaja värisee vilusta hyvissä ja vahvoissa sudennahkaturkeissaankin. [...] Suomalaiset talonpojat voivat siten silmänräpäyksessä siirtyä 70 asteen kuumuudesta 30 asteen pakkaseen, mikä merkitsee 100 asteen lämpöeroa ja siis samaa kuin jos menisi kiehuvasta vedestä jääkylmään! [...] Mutta talonpojat vakuuttavat, että ilman kuumaa höyrykylpyä he eivät voisi kunnolla kestää aamusta iltaan monia raskaita töitään. Kylpy, niin he sanovat, virkistää heidän voimiaan yhtä paljon kuin lepo ja unikin.” Lopulta Acerbi uskaltaa itsekin yrittää aitoa saunomista. Se tapahtuu Kemin kirkkoherra Matthias Castrénin luona. 18-vuotias tyttö riisuu molemmat saunojat, antaa heille koivuvitsat ja lyö vettä kiukaalle. ”Jouduin aivan ymmälle tässä minulle oudossa tilanteessa, mutta yritin pysyä rohkeana ja silmäilin alituiseen kumppaniani pyrkien niin paljon kuin mahdollista esiintymään yhtä mallikelpoisen välinpitämättömästi kuin hänkin. Höyryn kuumuus nousi 50 asteeseen Celsiusta, ja tunsin aluksi ankaraa hengenahdistusta; jos se olisi nopeasti lisääntynyt, olisin luullakseni, niin alasti kuin olinkin, syöksynyt pois kylvystä. Mutta pakottauduin kestämään ja vähitellen totuinkin siihen, niin että hetken kuluttua saatoin sietää jo 65 asteen kuumuutta. Tässä kuumuudessa oli ihanaa heittää vettä päänsä päälle ja tuntea sen valuvan yli koko ruumiin.” Acerbi ei halua olla Castrénia huonompi, ja puolen tunnin saunomisen jälkeen alkaa peseminen. Acerbi katsoo, miten kylvet- täjätyttö heittää kylmää vettä Castrénin päälle, hieroo tämän tukkaa ja pesee saippualla ja vedellä koko ruumiin hangaten sitä vyötäröihin asti. Sitten tyttö pesee Castrénin jalkaterät ja hankaa jalat kokonaan. ”Sillä aikaa minä katselin tuota menettelyä äärimmäisen tarkkaavasti ja melkein typertyneenä; ja eniten minua hämmästytti se täydellinen tunteettomuus, jolla kirkkoherra kesti tämän pitkän ja hermoille käyvän toimituksen. Kun minun vuoroni tuli alistua siihen, olin kokonaan hämmingin vallassa – ja loppujen lopuksi olin iloinen, että sain vaatteet päälleni ja pääsin pois kylvystä.” Acerbin merkitys Acerbin matka Oulusta Nordkappiin alkaa 11. kesäkuuta. Silfverhjelm ja Julin tekevät hänelle seuraa Tornioon saakka. Kemissä seurueeseen liittyvät Matthias Castrén ja piirilääkäri Henrik Deutsch. Könkäällä muut kääntyvät takaisin, paitsi Acerbi, Skjöldebrand, näiden palvelija ja tulkki. Nämä neljä saapuivat lopulta Nordkappiin 19. heinäkuuta ja kokevat siellä keskiyön auringon. Vanha kolarilainen koskenlaskija Simon luotsaa seurueen Muonionjoen lukuisista koskista – Acerbi kuvaa tätä ”koskien Bonaparteksi”. Saavuttuaan elokuussa takaisin Ouluun Acerbi ehtii, kuten aiemmin todettiin, tavata Edward Daniel Clarken, mutta kiiruhtaa sitten Bellottin ja Skjöldebrandin kanssa Tukholmaan. Acerbi valitaan 16.11.1799 ansioidensa vuoksi Kuninkaallisen Musiikillisen Akatemian ulkomaiseksi jäseneksi nro 27. Pian sen jälkeen Acerbi ja Bellotti lähtevät Norjan kautta Englantiin. Vuonna 1802 Acerbi julkaisee matkakuvauksensa englanniksi kahtena komeana osana, jotka nousevat nopeasti suosioon ja herättävät suurta kohua etenkin, koska niissä kommentoidaan Ruotsin kuningasta ja joitain kulttuurihenkilöitä vähemmän mairittelevasti. Kirja kielletään Ruotsissa, ja korkealta taholta yritetään estää sen kääntäminen muille kielille. Ruotsinkielinen versio julkaistaan vasta v. 1953, silloinkin Suomessa. Skjöldebrand puolestaan julkaisi v. 1801– 1802 kuusikymmentä isoa akvatinttapiirrosta matkan kuvituksina. Ne nostivat hänet yhdellä iskulla Euroopan tietoisuuteen. Iso riita syntyi siitä, kun toisetkin alkoivat julkaista hänen kuviaan – silkkaa varkautta. Myös Acerbia syytettiin Skjöldebrandin piirrosten pihistämisestä. Pohjoismaiden seikkailunsa jälkeen Giuseppe Acerbi omistautuu Castel Goffredo –maatilalleen Lombardiassa, toimii vuosina 1816–1826 Biblioteca Italiana –aikakauslehden päätoimittajana ja sen jälkeen Itävallan pääkonsulina Egyptin Aleksandriassa, jossa hän kerää muinaisjäännöksiä, kasveja ja eläimiä. Hän palaa Italian maatilalleen v. 1834 ja valmistelee kuolemaansa saakka (1846) kirjaa Egyptistä. SVENOLOF KARLSSON Acerbin kirjasta poimitut sitaatit perustuvat Hannes Korpi-Anttilan suomenkieliseen käännökseen vuodelta 1953 englanninkielisestä alkuteoksesta Travels through Sweden, Finland and Lapland to the North Cape in the Years 1798 and 1799. Sitaatteja on hieman muokattu ja lyhennetty. k at ternö – 35 Helifoto /Timo Annola Katternö avaa uusia uria Kopsan harjulla, 18 km Raahesta sisämaahan päin, kurottaa joukko jättiläispotkureita taivasta kohti. Ne ovat Suomen korkeimpia tuulimyllyjä, napakorkeus 142 m maanpinnasta, ja varmasti myös lyhimmässä ajassa toteutettu tuulivoimapuisto. 36 – k at ternö k at ternö – 37 Mats Sandström Mats Sandström Mistä Fennovoiman toimistossa puhutaan? Lehtikuva/Markku Ruottinen O n pimeä marraskuinen aamu Fennovoiman toimistossa Pyhäjoella. Ryhmä miehiä istuu pöydän ääressä keskustelemassa sähköntuotannosta. Mutta mitä? He puhuvat tuulivoimasta, vaikka istutaan ydinvoimalan toimistossa. Koolla on tuulivoimayhtiö Puhurin yhteinen omistajatiimi, Katternön ja Kanteleen Voiman muiden omistajien edustajat. Tämä ryhmä on juuri toteuttanut kaksi tuuli38 – k at ternö voimapuistoa, Katternö-konsernin Ristivedon Merijärvellä (Kalajoella) ja Puhurin ensimmäisen oman tuulivoimapuiston, Kopsa 1:n, Raahessa. •Puhurin toimitusjohtaja Antti avaa kokouksen ja toteaa, että ensin käsitellään jo toiminnassa olevien tuulivoimaloiden asiat. Ensimmäinen koskee Ristivedon lentoestevaloja. Sinne on hiljattain asennettu vilkkuvat valkoiset valot, ohjeiden mu- kaisesti. Mutta nyt on tullut uusi määräys, jonka mukaan onkin käytettävä jatkuvaa punaista valoa. Tämä on tyypillinen esimerkki siitä, miten asiat tällä uudella alalla toimivat. Rakentamisprosessin ollessa vielä kesken rakennusmääräyksiin tehdäänkin muutoksia ja uudet laitteet ovat korvattava vieläkin uudemmilla. Päätöksen taustalla on tässä se, että valon vilkkuminen on häirinnyt lähialueen asukkaita. Timo kertoo, että valojen vaihto on jo täydessä vauhdissa. •Seuraava aihe koskee Puhurin Kopsa-tuulivoimapuistoa. Miten siellä asennustyöt sujuvat? Staffan, Tuomas ja Timo vaihtavat mielipiteitä laitetoimittajan tekemästä säätötyöstä ja sen vaikutuksesta myllyihin. Keskustellaan myllyjen aiheuttamasta äänitasosta ja sen mittamistavoista. Ryhmä siirtyy käsittelemään uuden hankkeen, Kop- sa 2:n, asioita. Aluksi keskustellaan rakennusluvasta. Kaksi uutta lupaa on saatu, joten nyt voidaan rakentaa 10 myllyä kahdeksan sijaan, kuten aiemmin on sanottu. Jaakko kertoo, miten rakentamishanke edistyy, asiat koskevat työturvallisuutta ja työmaakokouksia. Petri näyttää kartalta, mihin kaapelireittejä suunnitellaan ja miten ne vaikuttavat maankäyttöön ja myllyjä varten tarvittavien teiden vetoon. Välillä koko ryhmä tutkii karttoja ja keskustelee tarvittavasta metsänhakkuusta, puiden jakamisesta niiden omistajille, maanomistusoloista, vuokrasopimuksista ja muista. Rakennushankkeen aikataulu on tiukka ja kiire on, koska tiet ja niiden perustukset on saatava kuntoon ennen asennustöitä, joita laitetoimittajat saapuvat pian tekemään. Nämä työt on koordinoitava sekä kantaverkkoon johtavan linjanvedon että samalla alueella toimivan Lai- vankankaan kultakaivoksen tarpeiden kanssa. Kopsa 2 –hanke päästiin aloittamaan syksyllä eduskunnan hyväksyttyä erikoislain puolustusvoimien tutkajärjestelyjen kompensaatioalueista. Puolustusvoimat oli vastustanut suunniteltuja myllyjä, koska ne häiritsisivät alueen tutkavalvontaa. •Ryhmän seuraava teema käsitteli suunnitteluvaiheessa olevia tuulivoimapuistoja. Ensimmäisenä vuorossa on Ketunperä, joka sijaitsee länteen Laivankankaan kultakaivoksesta. Harri selvittää uusinta kaavaesitystä. Tehdyt luontoselvitykset osoittavat, että myllyjen sijoituspaikkaa on muutettava, ja nyt laaditaan innolla uutta kaavaa. Petri miettii sähköasemaa ja kaapelilinjan vetoa. Staffan esittelee, millaisia myllytyyppejä voitaisiin käyttää; seuraavaksi pohditaan, millaisia ääni- ja välkkymisvaikutuksia ne voivat aiheuttaa ja miten paljon energiaa tuulivoimapuisto voisi tuottaa. Haasteena on, että päätös on tehtävä suunnitteluvaihessa jo varhain, vaikka myllyt hankintaan vasta muutaman vuoden kuluttua. Ketunperän erityishaasteena ovat omistusolot. Alueella ei ole tehty uusjakoa, ja metsäpalstat ovat pitkiä ja kapeita. Saattaa olla, että maanomistajien kanssa käytävät neuvottelut venyvät. Ryhmä siirtyy Ketunperästä lähempänä Fennovoimaa sijaitsevan alueen suunnitteluun, nimittäin Parhalahteen ja sen tuulipuistoihin. Ympäristövaikutusten arviointi on siellä käynnissä, ja siihen sisältyvät yleisön kuulemiskokoukset ovat ovella. Viranomaisten edustajien kanssa on käyty keskusteluja ja saatu erilaisia kommentteja. Harri kertoo tehdyistä selvityksistä, luontoarvoista, kesämökkiasutuksesta ja suunnitelluista johtokaduista. Monista asioista on keskusteltu kyläläisten kanssa, Ei mitään pikkumyllyjä. 2,3 megawatin tuulimyllyjen asennusta Ristivedossa. Roottorin halkaisija on 108 metriä. mutta monet ovat edelleen avoinna. •Parhalahdesta katseet siirtyvät Pyhäjokea ylöspäin Pyhäjärven rannalle. Sinne, Vuohtomäkeen, Puhuri on viimeistelemässä jälleen yhden tuulivoimapuiston suunnitelmia. Harri selvittää suunnittelutyön uusimpia vaiheita, ja Jaakko kertoo, miten työalueen tieverkon suunnitelmat etenevät. Staffan miettii, minkälaisia ominaisuuksia kyseinen paikka vaatii myllyiltä. Voidaanko suunnittelussa lähteä samantyyppisistä myllyistä, joita valittiin Kopsa 2:n tuulivoimapuistoon? Suunnilleen tähän malliin kokouksessa keskusteltiin, kuunteluoppilaana Johan Svenlin. Henkilögalleria • Antti Vilkuna, Puhurin toimitusjohtaja • Tuomas Ylimaula, projektipäällikkö • Staffan Asplund, projektijohtaja • Timo Annola, tekninen asiantuntija • Jaakko Tyyvi, rakentamispäällikkö • Petri Tyhtilä, projekti-insinööri • Harri Ruopsa, hankekehityspäällikkö Antti Vilkuna, Oy Katternö Ab:n johtaja ja Puhurin toimitusjohtaja, ei säästele kiitoksiaan kuvatessaan eri tuulivoimahankkeiden parissa työskentelevää projektiryhmää: ”Aika nuorta porukkaa, mutta äärettömän päteviä ja kokeneita miehiä.” k at ternö – 39 ”Me kannamme yhteiskuntavastuumme” Raahe Katternö-yhtiöt panostavat mittavasti tuulivoimaan Katternö-yhtiöistä on tullut lyhyessä ajassa tuulivoima-alan suurtekijöitä. Ja lisäksi uranuurtajia, konseptinaan tuulimyllyjen rakentaminen tiiviillä ja tehokkaalla yhteispelillä viranomaisten ja eri sidosryhmien kanssa. O y Katternö Ab:n toim.joht. Stefan Storholm, miksi panostatte tuulivoimaan? ”Ratkaisevana tekijänä on poliitikkojen päättämä tuki, ns. syöttötariffi, jota tuulivoimaan sovelletaan. Tuulivoimasta voi laskuesimerkkinä tällä edellytyksellä tulla kohtuullista liiketoimintaa, mutta epävarmuustekijät ovat suuria.” ”Samalla kannamme yhteiskuntavastuumme. Haluamme kantaa kortemme kekoon niiden lupausten täyttämiseksi, joihin Suomi on ilmastopolitiikassa sitoutunut”, hän sanoo. Suomen velvoitteena on uusiutuvan energiatuotannon osuuden nostaminen 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tuulivoiman uusinvestointeja tuetaan syöttötariffilla, joka takaa yhtiöille kiinteän hinnan niiden tuottamasta sähköstä 12 vuoden ajaksi. Vuoden 2015 loppuun asti hinnaksi on taattu 105,30 €/MWh, sen jälkeen 83,50 €/MWh. Tätä voidaan verrata Nordpoolin sähköpörssin sähkönhintaan, joka v. 2013 oli Suomen osalta keskimäärin 35 €/MWh. Tuulivoiman tuottajat saivat viime vuonna sähköstään siis kolminkertaisen hinnan markkinahintaan verrattuna. Ei ihme, että tuulivoimaan panostaminen houkuttelee nykyisin monia. Suomessa oli viime vuodenvaihteeseen mennessä rakennettuna vain 448 MW tuulivoimaa, kun sitä vastoin poliittinen tavoite on 2500 MW. Monia esteitä matkalla Ongelmaksi ovat osoittautuneet puutteellinen ammattimaisuus ja usein ”hallinnolliseksi” kuvatut esteet. Lupaprosessi venyy, tuulimyllyt eivät miellytä kaikkia maanomistajia ja naapureita, ja täytyy myös tietää, miten peliä käydään laitevalmistajien Ristivedon tuulimyllyn sähköntuotanto elokuussa 2013 Uuden 3 MW tuulimyllyn tuottaessa sähköä maksimaalisesti sähköstä saadaan tällä hetkellä taattua tuottoa 315 euroa tunnissa, josta noin kaksi kolmannesta on tukea. Tässä näkyy Ristivedon yhden 2,3 MW myllyn tuotanto elokuussa 2013. Punainen viiva osoittaa tuuliolojen vaihtelun, keltainen kenttä tuotetun sähkömäärän, yht. 405,3 MWh, jolloin käyttökertoimeksi saadaan 23,7 %. Sähköntuotanto vaihtelee paljon kuukaudesta toiseen. 40 – k at ternö ja konsulttien suuntaan. ”Tuulivoimahankkeen toteutuksen tie on täynnä esteitä, ja ala on aika ilkeä. Katternöryhmän vahvuutena on, että me hallitsemme sekä tekniikan että rahoituksen ja tunnemme yhteisön, jossa toimimme”, Stefan Storholm sanoo. Se tuli testattua puolustusvoimien yhtäkkiä sanottua ’ei’ Kopsaan suunnitelluille 17 tuulimyllylle; perusteluna oli, että ne häiritsisivät tutkavalvontaa. Tiivis yhteydenpito, myös puolustusministeriin, toi lopulta ratkaisun asiaan. Ratkaisu sisältää mm. erikoislain, joka takaa puolustusvoimille korvauksen jokaisesta uudesta tuulimyllystä, jonka Puhuri tai muut rakentavat alueelle. Raahen kaupunginjohtaja Kari Karjalainen antoi tähän työhön tärkeän panoksensa. ”Puolustusvoimien kanta oli raskas. Kävin itse seitsemän kertaa Helsingissä ennen kuin tutkaongelma saatiin ratkaistua työ- ja elinkeinoministeriön avulla”, hän sanoo. Määrätietoista työtä Millaisia kokemuksia Katternön tuulivoimapanostuksesta on tähän mennessä kertynyt? ”Onnistuminen on vaatinut rajattomasti määrätietoista työtä. Siihen on etenkin Antti [kollega Antti Vilkuna] antanut ratkaisevan työpanoksen hoitamalla prosesseja tarmokkaasti ja viisaasti sekä paikallispoliittisesti että laitetoimittajien suuntaan”, Stefan Storholm sanoo. Toinen kokemus on, ettei Suomen viranomaisten keskinäinen koordinointi ole paras mahdollinen. Yksi viranomainen ei aina tiedä, mitä toinen tekee, ja usein hinnan siitä joutuvat maksamaan tuulivoimayrittäjät. Kolmas kokemus on, että tuulivoima-ala on kilpailtua ja peli on kovaa. Teknisiä innovaatioita esitellään usein, mutta käytännössä niistä paljastuu joskus Tyytyväinen kaupunginjohtaja Suomen tuulivoiman mekassa Ketunperä Parhalahti Pyhäjoki Lina Enlund Myötätuulta Raahelle Kopsa 1 Kopsa 2 Ristiveto Kalajoki Haapavesi Ylivieska Karleby Pyhäjärvi Jakobstad Wuohto Tuulivoima-ala on kovaa, Katternön toim. joht. Stefan Storholm sanoo. Se vaatii teknistä ja taloudellista osaamista ja tottumusta toimia viranomaisten kanssa. lastentauteja. Niissä tilanteissa tilaajalla on oltava omaa asiantuntemusta ja neuvottelutaitoa. ”Käymme nyt esimerkiksi neuvotteluja Siemensin kanssa myllyissä tietyissä oloissa syntyvästä matalataajuisesta äänestä”, Stefan Storholm sanoo. ”On ikävää, että niin monet tilaukset menevät ulkomaisille yhtiöille. Suomalaiset laitetoimittajat ovat pudonneet pelistä. [Suomalaisen] Merventon valmistamat turbiinit eivät sovi käytettäviksi sisämaassa. Niinpä tuulivoimatilauksissa valuvat suuret rahat ulkomaille.” Olisiko tuulivoimapanostukseen ryhdytty ilman valtion tukea? ”Ei. Meidän vastuullamme on toimia kannattavasti. Ja tuulivoimalla on vielä pitkä matka siihen, että se olisi omin voimin kannattavaa.” ”Lähdemme laskelmissamme siitä, että kaikki investointikulut on oltava maksettuina kahdentoista tukivuoden päätyttyä. Otamme siinä tilanteessa sitten kantaa jatkoon”, Stefan Storholm sanoo. SVENOLOF KARLSSON Katternö-konserni investoi tuulivoimaan Perhonjoki-tytäryhtiönsä kautta ja osakkaana Suomen kahdessa suurimmassa tuulivoimatuotantoyhtiössä. Oy Perhonjoki Ab • omistaa Ristivedon tuulipuiston, jossa on kuusi à 2,3 MW:n voimalaa ja joka vihittiin käyttöön heinäkuussa 2013. Puhuri Oy • Kanteleen Voiman tytäryhtiö; Kanteleen Voiman omistajia ovat Katternö Kraft Ab, Suomen Voima Oy, Kaakon Energia Oy, Valkeakosken Energia Oy ja Ålands Elandelslag. • valmistelee 200 MW:n tuulivoimahanketta. • Kopsa I ja sen seitsemän myllyä à 3 MW vihittiin käyttöön lokakuussa 2013. Kopsa II:een pystytetään 10 voimalaa à 3,3 MW kesällä 2014. Samalle vuodelle suunnitellaan rakentamisen käynnistämistä Vuohtomäen tuulipuistossa, johon tulee 8 voimalaa à 3,3 MW. • Vuonna 2015 Puhuri alkaa rakentaa Ketunperään 14 voimalaa à 3–4,5 MW ja Parhalahteen 9–16 voimalaa. Rajakiiri Oy • omistajina EPV Energia Oy, Katternö Kraft Ab, Outokumpu Oyj ja Rautaruukki Oyj. • Puuskan tuulipuisto Outokummun tehdasalueella Torniossa. Kahdeksan myllyä, joiden nimellisteho on 28,8 MW, otettiin käyttöön 2010–2011. Investointikustannukset olivat n. 40 miljoonaa euroa. Suunnitelmissa on Puuskan laajentaminen viidellä tuulivoimalalla. • suunnittelee uusia tuulivoimahankkeita Simoon ja Kaakamoon. Mitä tuulivoimapanostus merkitsee alueelle? Raahen kaupunginjohtaja Kari Karjalainen on pannut itsensä 100-prosenttisesti likoon tuulivoiman puolesta. R joituspaikkoja, jotka ovat riittävän kaukana asutuksesta mutta joiden tuuliolot ovat kuitenkin kohtuullisen hyvät. Kopsa täyttää nämä vaatimukset, ja lisäksi se on lähellä metsäautoteitä ja Fingridin kantaverkkoa. ”Kun voimalat ovat riittävän korkeita, jotta niiden siivet yltävät puidenlatvojen yli, ja moottorit yhä tehokkaampia, voi tuulienergiaa tuottaa keskellä metsääkin”, Kari Karjalainen toteaa. aahenseudusta on tullut Suomen tuulivoiman mekka. Kunnanjohdon tutkittua v. 2009 ilmestynyttä Tuuliatlasta (yhteenvetoa eri puolilla maata mitatuista Turistimagneetteja? tuulioloista) alueelle päätettiin pyr- Tuulivoimainvestoinnit tuovat Raakiä houkuttelemaan aktiivisesti tuu- henseudulle tuloja kiinteistöveroina livoimainvestointeja. ja vuokranmaksuina. Alueen työlli”Saimme todisteet sille, että tääl- syysaste on hyvä, etenkin maansiirlä on hyvät tuuliolot, ja kutsuimme to- ja rakennusaloilla. Fennovoiman maan tuulivoimatoimijat paikalle. ydinvoimala tuo alueelle lisäpotkua. Seitsemän yhtiötä tuli, ja heille jaetKari Karjalainen toivoo, että Raatiin alueet, joita he ovat sitten itse ke- hessa tuulivoima hyödyttäisi myös hittäneet”, Kari Karjalainen kertoo. muita elinkeinoelämän aloja. TansPyrimme saamaan alueelle 150 kalaiset tuulivoimateknikot täyttituulivoimalaa lähivuosina. Kopsa I vät kaupungin hotellikapasiteetin on ensimmäinen käyttöönotetuista kesällä 2013. Nyt Raahe suunnittelee tuulipuistoista. rakentavansa Puhurin kanssa kesTuulivoiman rakentaminen tör- kuksen, jossa esitellään tuulivoimamää Suomessa lähes aina vastustuk- tekniikkaa. Tuulivoimalla viestitään seen. Raaheen suunnitellut tuulivoi- tulevaisuudenuskoa kaupunkiin. malat ovat avoimuuden, diplomatian ”Olemme teollisuuskaupunki ja ja tehokkaan byrokratian ansiosta vaalimme perinteitämme, ja tuulionnistuneet ohittamaan tavalli- voima on mukava energiatuotannon simmat esteet – vihaiset naapurit, muoto. Se on puhdas resurssi. Tornit liito-oravat tai virkamiesten pöydil- pystytetään kesällä, ja ne alkavat le kasaantuvat kasvavat heti tuottaa sähköä. Tuuasiakirjapinot. Faceboolivoima ei voi kuitenkaan kissa tosin on viiden jäsekorvata perusenergiaa. nen ryhmä, joka vastusErilaiset sähköntuottotaa Raahen tuulivoiman tavoilla on erilaiset tehlaajentumissuunnitelmia, tävät”, Kari Karjalainen mutta se tuskin kaataa sanoo. strategiaa. JOHAN SVENLIN Tuulivoima on perinteisesti sijoitettu kaikkein parhaiden tuuliolojen mukaan eli enimmäkseen Raahen kaupunginjohrannikolle, jossa kuiten- taja Kari Karjalainen kin asutus, kesämökit on toiminut täydellä ja lintujen pesimäalueet sydämellä tuulivoiman usein pysäyttävät suun- puolesta. nitelmat. Raahessa on sen sijaan priorisoitu sik at ternö – 41 Johanna Forsman Verollisen sähkön siirtohinnan reaalinen kehitys Vuosikulutus 5000 kWh Vuosikulutus 18000 kWh Verkkoyhtiöiden oman sähkönsiirtolaskutuksen reaalihinta ei ole kasvanut 10-vuotiskaudella 2004–2013. Lisääntyneet kustannukset johtuvat verojen korotuksista. Kuten yllä käy ilmi, pienkuluttajien (5000 kWh/v) reaalinen siirtohinta on kallistunut 28 % vuodenvaihteeseen 2013/2014 mennessä ja keskisuurten kuluttajien (18000 kWh/v) 32 %. Sähköveroa korotettiin tammikuussa 2008, heinäkuussa 2010 ja etenkin tammikuussa 2011, jolloin se lähes kaksinkertaistui 1,1:stä 2,1 senttiin kilowattitunnilta. Arvonlisäveroa on samana kautena korotettu 22:sta 24 prosenttiin. Sähkön keskihinta kuluttajille 1.1.2014 Vuosikulutus 5000 kWh Vuosikulutus 18000 kWh Sähköenergia (toimitusvelvollisuus, sis. alv) . . . . 7,54 snt/kWh . . . . . . . . . 6,88 snt/kWh Sähkön siirto (sis. alv ja sähköverot) . . . . . . . . . . .8,05 snt/kWh . . . . . . . . . 6,05 snt/kWh Sähkön kokonaishinta (sis. verot) . . . . . . . . . . . . . 15,59 snt/kWh . . . . . . . . 12,93 snt/kWh Sähkö maksaa yhteensä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 779 euroa . . . . . . . . . . . . 2 328 euroa Kalliimpaa sähköä politiikan vuoksi Uusi sähkömarkkinalaki tulee kalliiksi alueen sähköyhtiöille ja niiden asiakkaille. Sähköverkot on seuraavan 15 vuoden kuluessa turvattava myrskyiltä tiettyjen kriteerien mukaan. Etenkin maaseudun verkkoihin on tehtävä mittavat investoinnit, ja se tulee näkymään siirtotariffeissa. S iirtomaksu muodostaa nykyään lähes puolet tavallisten yksityisasiakkaiden sähkölaskusta. Suhde riippuu kulutuksesta: jos sähkönkulutus on suurta, sähkönsiirron suhteellinen osuus loppusummasta supistuu. Energiamarkkinaviraston mukaan uuden lain vaatimien investointien arvioidaan korottavan sähkönsiirtomaksuja suunnilleen 10–20 %. ”Luvut pitävät varmasti paikkansa kaupunkiympäristöissä verkkoja ylläpitävissä yhtiöissä, joissa maakaapeleita on jo entuudestaan paljon ja joissa on runsaasti 42 – k at ternö varasyöttömahdollisuuksia sähkökatkoksen sattuessa. Mutta haja-asutusalueella on vedettävä uutta maakaapelia pitkät matkat ja rakennettava varamuuntamoja ja muutakin uusien laatuvaatimusten täyttämiseksi”, sanoo Herrfors Verkon toim.joht. Seppo Tupeli. Kustannukset nousevat sen vuoksi maaseudulla paljon enemmän. Seppo Tupeli ennustaa, että investoinnit voivat merkitä siirtomaksuun jopa 50 %:n hinnankorotuksia useissa Katternö-ryhmän yhtiöissä. ”Meilla on alueellamme nimenomaan maaseutuverkko, ja meidän on väistämättä tehtävä suuria investointeja. Ne voidaan rahoittaa vain korkeammilla siirtohinnoilla.” Nopeita toimia Kallis sähkö vaikuttaa kilpailukykyyn kielteisesti, etenkin teollisuudessa, ja tuskin edistää maan talouden elpymistä. Miksi tällainen laki on hyväksytty? ”Lailla pyritään varmistamaan, että kaikki sähköyhtiöt ryhtyvät ennaltaehkäiseviin toimiin turvatakseen sähköverkkonsa myrskyjen varalta. Tarkoitus on siis hyvä, mutta tulos ei ole yhtä onnistunut. Epäilen, että jos asiakkaat saisivat itse valita, harvat haluaisivat maksaa näin kovan hinnan sähkön paremmasta siirtovarmuudesta myrskyjen sattuessa.” Laissa sanotaan, että myrskyn tai lumikuorman aiheuttama sähkökatko on korjattava kuudessa tunnissa asemakaavoitetuilla alueilla ja 36 tunnissa muilla alueilla. Vaatimus ei koske vapaa-ajan asuntoja. Lakiesityksen lähtökohtana oli, että ilmajohdot korvattaisiin maakaapeleilla haja-asutusalueiden sähköverkkojen toimitusvarmuuden lisäämiseksi, mutta lakitekstiä lievennettiin talousvaliokunnan mietinnön jälkeen. Jokainen sähköyhtiö saa tehdä maastonsa mukaan paikallisesti järkevät ratkaisut, kunhan ne täyttävät perusvaatimukset. ”Pohjanmaalla 30 % sähköjohdoista kulkee metsissä, kun koko Suomen osalta luku on 60 %. Meillä ei ole yhtä paljon korkeita puita, jotka voivat kaatuessaan aiheuttaa sähkökatkoja. Voimme sen vuoksi säilyttää muuta maata enemmän ilmajohtoja.” Laajemmat sähkökatkojen ennaltaehkäisyn velvoitteet toivat sähköyhtiöille myös oikeuden kaataa puita ilman maanomistajan lupaa. ”Ensi sijassa annamme maanomistajalle tilaisuuden kaataa sähkölinjoja uhkaavat Yhä tavallisempi näky. Kaapelia kaivetaan maahan. Näin tehdään sen poliittisen keskustelun seurauksena, joka lähti vauhtiin Tapani-myrskyn aiheutettua sähkökatkoja suuressa osassa maata joulukuussa 2011. puut itse, mutta kiireellisissä tapauksissa voimme kaataa yksittäisiä puita ja korvata ne maaomistajalle”, Seppo Tupeli selventää. Yllä Energiamarkkinaviraston mukaiset Suomen keskiarvohinnat. Käytännössä yksittäisten sähköasiakkaiden maksama hinta tietenkin vaihtelee sen mukaan, millainen sähkösopimus heillä on ja mikä verkkoyhtiö huolehtii sähkönsiirrosta. Johanna Forsman Sähkömarkkinalain aikataulu Ei suuria voittoja Sähkömarkkina on säännelty, ja Energiamarkkinavirastolta sähkönsiirron palvelujen tarjoamiseen luvan saaneet yhtiöt ovat saaneet yksinoikeuden tiettyyn maantieteelliseen alueeseen. Muut toimijat voivat vetää liittymiä sähköverkkoon ja sähköverkosta, esim. voimalaitoksesta, mutta sähkönjakelun hoitaa yksi yhtiö. Myös vakiintuneiden sähköyhtiöiden on osoitettava, että niillä on vaadittujen toimenpiteiden toteuttamiseen kykenevä organisaatio, riittävät henkilöresurssit sähköverkon ylläpitämiseen sekä taloudelliset edellytykset investointien toteutukseen. ”Koska toiminta on säänneltyä, viranomaiset valvovat myös hinnoittelua, jotta yhtiöillä olisi edellytykset hoitaa ylläpitokustannuksensa ja investointinsa sekä nostaa kohtuullista voittoa”, Seppo Tupeli sanoo. JOHAN SVENLIN u Tapani-myrsky pyyhkäisi Suomen yli 26. joulukuuta 2011 ja aiheutti suurta vahinkoa. Myrskyn vuoksi yli 200 000 kotitaloutta kärsi sähkökatkoista, mikä käynnisti poliittisen keskustelun sähkönsiirron varmistamisesta tiukemmalla lainsäädännöllä. Eduskunta käsitteli lakiesitystä keväällä 2013 ja uusi laki hyväksyttiin kesällä. Laki tuli voimaan 1. syyskuuta 2013. Uusi sähkömarkkinalaki vaatii investointeja, jotka käyvät kalliiksi etenkin haja-asutusalueilla, sanoo Herrfors Verkon toim.joht. Seppo Tupeli. 31.12 2019 mennessä 50 % toimenpiteistä on oltava toteutettuina kaikissa sähköyhtiöissä. 31.12 2024 mennessä 75 % toimenpiteistä on oltava toteutettuina kaikissa sähköyhtiöissä. 31.12 2019 mennessä 100 % toimenpiteistä on oltava toteutettuina kaikissa sähköyhtiöissä. k at ternö – 43 Eva-Stina Kjellman /Österbottens Tidning Nextjet avasi lentoyhteyden Arlandaan Nostetta alueelle Nextjetin neitsytlento Kruunupyystä 10. helmikuuta toi alueelle jälleen suoran lentoyhteyden Tukholman Arlandaan. Aikataulu, kolme lähtöä päivässä, on suunniteltu niin, että matkustajat ehtivät hyvin jatkolennoille maailmalle. M Voimakas Eino-myrsky teki tuhojaan myös Pietarsaaren Koulupuistossa. Yhtenä rintamana Einoa vastaan Eino tuli kutsumatta mutta toi mukanaan hyvääkin. Alueen sähköyhtiöt auttoivat toisiaan raivaamaan kaatuneita puita, jotta kaikki asiakkaat saatiin palautettua sähköverkkoon mahdollisimman nopeasti. ”Tätä yhteistyötä meidän on jatkettava”, sanovat Pietarsaaren Energialaitoksen, Herrforsin ja Korpelan Voiman johtajat. E ino-myrsky pyyhälsi Pohjanmaan yli sunnuntaina 17. marraskuuta klo 3 yöllä ja aiheutti mittavat aineelliset vahingot. Myrskytuuli puhalsi noin 30 m/s ja kaatoi 1,5 milj. kuutiometriä puuta, riuhtoi irti kattopeltejä ja antenneja eri puolilla maata. Kaatuneet puut aiheuttivat sähkökatkoja tuhansille kotitalouksille. ”Myrsky iski Katternön koko jakelualueelle, mutta meidän verkkomme vahingot olivat vähäisempiä kuin Herrforsin ja Korpelan Voiman. Saimme kiireelliset tapaukset hoidettua sunnuntai-iltapäivään klo 15:een mennessä”, Pietarsaaren Energialaitoksen toim.joht. Henrik Snellman kertoo. Herrfors kamppaili vielä silloin oman sähköverkkonsa korjauksissa. ”Meillä oli ongelmia useissa paikoissa emmekä olleet vielä ehtineet tarttua pien44 – k at ternö jänniteverkon vikaraportteihin. Silloin Pietarsaaren Energialaitokselta otettiin yhteyttä ja tarjottiin apua”, Herrforsin käyttöpäällikkö Bjarne Sandstedt kertoo. tarjoamasta avusta ja haluttiin puolestaan auttaa Korpelan Voimaa. Pietarsaaren Energialaitos ja Herrfors lähettivät kumpikin kaksi työporukkaa avustamaan Korpelan Voiman asentajia raivaustyössä. ”Asentajat olivat motivoituPahin 95 vuoteen neita ja saivat hyvin myönteistä Pietarsaaresta lähti kuusi asenpalautetta avustaan”, Henrik tajaa, jotka työskentelivät pitSnellman sanoo. källe yöhön auttaen Herrforsia ”He olivat äärettömän hyvä korjaamaan verkkoaan. vahvistus, ja auttamisen halu ”Useimmat asentajat teki- Eino oli pahin myrsky oli korkealla. Tällaisissa tilanvät työtä lähes vuorokauden yhtiön koko historiympäri. Pidimme sitten yöllä assa, Korpelan Voiman teissa tarvitaan ammattilaisia, ja on hienoa, että heitä oli niin lepotauon. Onnettomuusriskit toim.joht. Tuula Loiklähellä”, Tuula Loikkanen lisää. kasvavat väsyneenä työsken- kanen sanoo. Se herätti halun tiiviimpäännellessä”, Sandstedt sanoo. kin yhteistyöhön. Katternö-yhMaanantaina Herrforskin sai tiöt suunnittelevat nyt kevään verkkonsa kuntoon. Mutta Korpelan Voiman alueella, jossa myrskytuhot aikana päätöstä sähköverkkojen valvonolivat pahimmat, oli vielä tiistaiaamuna nan yhteisen kauko-ohjausjärjestelmän päivittämiseksi. kiireisiä vahinkoja korjattavana. ”Järjestelmä on jatkuvasti käytössä val”Yleensä myrskyt iskevät suunnilleen samalla voimalla alueemme yhtiöihin, kos- vontakeskuksessa ja on äärettömän tärkeka etäisyytemme ovat niin pienet, mutta ää, että se toimii täydellisesti myrskyissä ja Eino iski rajuiten juuri meihin. Olimme sähköverkkojen muissa häiriötilanteissa”, valmistautuneet normaaliin tapaan, mutta Henrik Snellman sanoo. Eino oli pahin myrsky yhtiön 95-vuotisen JOHAN SVENLIN historian aikana”, Korpelan Voiman toim. joht. Tuula Loikkanen sanoo. onet ovat odottaneet parannuksia Kokkolan-Pietarsaaren lentoaseman lentoyhteyksiin. Niinpä liikeja yksityismatkailijat ovat ottaneet uuden lentoyhtiön avosylin vastaan. Se näkyy myös kevään varauskalenterista. ”Tietyt viikonloput ovat lähes loppuunmyytyjä kuukauden etukäteen. Olin eniten huolissani siitä, miten yksityishenkilöt ottaisivat uuden linjan omakseen, mutta silläkin puolella lennoimme tuntuu olevan imua. Liikematkailijat tekevät perinteisesti varaukset lyhyellä varoitusajalla, ja tiedämme alueen elinkeinoelämän tarvitsevan lentojamme”, Nextjetin markkinointija myyntijohtaja Henning Lindberg sanoo. Miten te päädyitte panostamaan KokkolanPietarsaaren lentoasemaan? ”Peter Boström, Peter Björk ja Jarl Sundqvist ottivat meihin yhteyttä runsas vuosi sitten. He hakivat vaihtoehtoisia lentoyhteyksiä Pietarsaarenseudun vientiyrityksille, ja me käynnistimme neuvottelut. Olimme tutkineet Suomen markkinoita ja aloittamassa liikenteen Turun–Arlandan reitillä. SASin lopettaessa lennot Arlandasta Kokkola-Pietarsaareen meille tarjoutui vasti sidoksissa Örnsköldsvihyvä kimmoke aloittaa liikenkiin. Kaupungin elinkeinone myös tänne.” elämän palveleminen kuuluu Alueen elinkeinoelämä taredelleen Nextjetin ensisijaisiin vitsee toimivia lentoyhteyksiä, tehtäviin. jotta työntekijät pääsevät teYhtiö on onnistunut saavutkemään kauppaa globaaleille tamaan kannattavuuden suhmarkkinoille ja jotta asiakdanneherkällä ja kilpailulla kaat pääsevät käymään vienalalla, joka käy läpi suurta ratiyrityksissä kilpailutuksen ja kennemuutosta. hankkeiden aikana. Matka-aika on kallista ja etäisyys lentoMitä te teette toisin, jossa asemalle ratkaiseva. Useat yri- Olen harvoin nähnyt muut lentoyhtiöt ovat tysjohtajat osallistuivat aktii- yhtä vahvaa sitouepäonnistuneet? visesti Nextjet-neuvotteluihin, tumista kuin täällä. ”Toki mekin tunnemme samat etenkin trio Boström, Björk ja Samaan suuntaan vaikeudet kuin isot lentoyhtiöt. Sundqvist. vetäminen silloin, kun Nextjetin esittäytyessä lii- sitä tarvitaan, näyttäisi Kustannukset nousevat jatkuvasti, mutta tuotot eivät noudakeasiakkailleen perjantaisena olevan tunnusomaista päivänä tammikuun puolivä- alueelle, sanoo Nextje- ta samaa kehitystä. Vahvuutenamme on, että pystymme pielissä paikalle saapui runsaasti tin Henning Lindberg. nen organisaatiomme ansiosta väkeä. valvomaan kustannuksia pa”Olen harvoin nähnyt yhtä vahvaa sitoutumista kuin täällä. Samaan remmin. Lennämme pienillä koneilla, istuisuuntaan vetäminen silloin, kun sitä tarvi- mia jää vain vähän vapaiksi, ja voimme järtaan, näyttäisi olevan tunnusomaista alu- jestää hyvät aikataulut asiakkaillemme.” eelle. Olen itse Smoolannista, jossa kuuluisa Gnosjön henki vaikuttaa monen menes- Avaatteko uusia reittejä tyvän yrityksen taustalla”, Lindberg sanoo. Suomeen? Nextjet on nuori mutta tasaisesti kas- ”Suomi on kiinnostava markkina, mutvava lentoyhtiö, joka liikennöi nykyään ta haluamme kasvaa hitaasti. Meidän on 17 kohteeseen, aina Jällivaarasta Kööpen- ensin saatava kaikki reittimme kannattahaminaan. Yhtiö perustettiin v. 2003, ja v. viksi ennen kuin avaamme uusia. En pysty 2012 sen osti Höga Kusten Flyg, joka puo- kertomaan sen konkreettisempia suunnilestaan perustettiin v. 2008. Se on saavut- telmia”, Henning Lindberg sanoo. Okei, keskitymme siis toistaiseksi Koktanut kannattavuuden ennätyslyhyessä kolan-Pietarsaaren ja Arlandan väliseen ajassa, 18 kuukaudessa. Vaikka Arlanda onkin Nextjetin koti- uuteen reittiin. kenttä, yhtiön historia ja omistus on vahJOHAN SVENLIN Nextjet liikennöi Kruunupyyn–Arlandan reittiä aluksi Saab 340 –konemallilla, jossa on 33 istumapaikkaa. Yhteistyötä kehittämään Herrforsilla oltiin kiitollisia Pietarsaaren k at ternö – 45 Lämmin loppuvuosi 2013 Mikrotuulimyllykö kännykän lataukseen? UT Arlington UT Arlington tuulivoiman tulevaisuus mikrokokoisissa myllyissä? Niin uskoo ainakin tutkijakaksikko Smitha Rao ja J-C Chiao Arlingtonin yliopistossa USA:ssa. Kuten viereisestä kuvasta näkyy, kyse on todella mikrokoosta: tuulimylly on 1,8 mil- limetriä leveä. Yhdelle riisinjyvälle mahtuu 10 tuulimyllyä. Yliopiston lehdistötiedotteen mukaan matkapuhelimia suunnitellaan yhdeksi käyttöalueeksi. Puhelimen akun voisi ladata kännykkäkoteloon upotetun muutaman sadan mikromyllyn avulla suotui- salla tuulella. Jos tuulta ei ole, mikromyllyt saisi pyörimään heiluttamalla puhelinta ilmassa. Innovaatiota kehittävät nyt yhteistyössä Arlingtonin yliopisto ja taiwanilainen WinMEMS Technologies –yhtiö, joka tunnetaan mikroelektromekaanisten järjestelmien ja –tuotteiden suunnittelijana. Keksinnöllä on tekijänoikeussuoja eikä sen rakenteesta anneta tarkkoja tietoja, mutta tärkeänä elementtinä on monimutkainen puolijohdetekniikka, jossa on käytetty liikkuvia mekaanisia rakenteita ja erityistä galvanointitekniikkaa. Mikrotuulimyllyjä kokeiltiin ensimmäisen kerran Chiaon laboratoriossa viime vuoden syyskuussa, ja ne olivat silloin selvinneet kovista tuulista ilman materiaalimurtumia vankan nikkeliseoksen ja älykkään aerodynaamin muotoilun ansiosta. ”Uskon, että olemme vasta raapaisset vähän pintaa, mitä tulee mikromyllyjen käyttöalueisiin”, Smitha Rao kommentoi. Yhtenä käyttöalueena voisi olla esim. talon u Kalifornialaisen Siluria Technologies –yhtiön kehittämällä uudella katalyytillä pystytään maakaasusta valmistamaan bensiiniä puolet halvemmalla kuin raakaöljystä, raportoi MIT Technology Review –lehti. Maakaasun bensiininvalmistuksen tähänastiset menetelmät ovat olleet monimutkaisia ja vaatineet runsaasti energiaa – käytännössä liian kalliita kaupalliseen käyttöön. Lehti kuvaa Siluria Technologiesin tuotantomenetelmää lyhyesti näin: Pellettimuotoista katalyyttiä (joka on salainen) kaadetaan teräsputkeen, joka suljetaan. Putkeen johdetaan happea ja metaania (maakaasun pääainesosa). Muutamassa sekunnissa putkesta alkaa valua vettä ja etyleeniä. Etyleenistä valmistetaan seuraavassa prosessissa bensiiniä. Ratkaisevaa on löytää katalyytti, joka pystyy muuntamaan metaanin erilaisiksi kemiallisiksi yhdisteiksi. Kemistit ovat aiemmin testanneet katalyyttejä yksi kerrallaan, mikä on vienyt aikaa ja rahaa. Siluria Technologiesin menetelmässä satoja eri katalyyttejä valmistetaan synteettisesti automaattisessa järjestelmässä ja samaan aikaan testataan niiden kykyä tuottaa metaanista etyleeniä. ”Voimme nyt tehdä parissa päivässä sen, mikä aiemmin vei kemisteiltä vuoden. Olemme tähän mennessä testanneet yli 50 000 katalyyttiä”, Silurian tutkimuspäällikkö Erik Scher kertoo. Hän uskoo, että ensimmäinen kaupallinen tuotantolaitos voidaan ottaa käyttöön neljässä vuodessa. Maakaasua tuotetaan nykyään särötystekniikalla kustannuksella, joka on USA:ssa vain viidesosa öljynhinnasta. Mikromylly kolikon päällä. u Onko Syyskuu Lokakuu Smitha Rao, filosofian tohtori ja keksijä. ulkoseinät, joissa mikromyllyt voisivat tuottaa sähköä esim. valaistukseen ja langattomaan viestintään. IBL Palavaa jäätä Marraskuu Voiko bensanhinnan puolittaa? 46 – k at ternö Tämä kuva on ainutlaatuinen. Siinä näkyy metaanihydraattia jääkimpaleina, joita on muodostunut Baikaljärvessä pohjaan vajonneiden mikroorganismien metaanin jäätyä vesimolekyylien vangiksi pohjan kovassa paineessa. Metaanihydraatti näyttää tavalliselta jäältä, mutta sen voi sytyttää ja se palaa keltaisella liekillä. Japanilaiset tutkijat ilmoittivat viime vuonna onnistuneensa uuttamaan maakaasua merenpohjan metaanihydraatista. Uuden ja siinä tapauksessa lähes ehtymättömän fossiilisen energialähteen läpimurto? u Joulukuu u Alueelliset sääerot olivat, kuten aina, suuria myös syksyllä 2013. Se pieni osa maailmaa, jonka Suomi muodostaa – noin tuhannesviidessadasosa maapallon pinta-alasta – oli selvästi lämpimämpi kuin viime vuosikymmenien keskiarvo. Syyskuussa sää oli leutoa Pohjois-Suomessa, mutta viileää suuressa osassa muuta Eurooppaa. Lokakuussa oli leutoa EteläSuomessa, samoin kuin suuressa osassa Eurooppaa. Marras- ja joulukuussa pohjoisella pallonpuoliskolla oli säässä suuria vastakkaisuuksia: Suomessa ja suuressa osassa Venäjää, myös Siperiassa, oli hyvin lämmintä, kun taas Pohjois-Amerikassa oli laajoilla alueilla hyvin kylmää. Sama trendi jatkui vielä muutaman viikon vuoden 2014 puolella. USA:ssa oli paikoitellen kylmempää kuin 200 vuoteen. Lunta satoi niinkin etelässä kuin Jamaicassa. Myös Lähi- ja Kaukoidässä oli harvinaisen kylmää: esim. Thaimaassa raportoitiin 63 ihmisen paleltuneen hengiltä. Globaalisti lämpötila on edelleen pysytellyt samalla tasolla kuin 16 viime vuotta. Meriveden lämpötila on pysynyt globaalisti vakaana v. 2003/2004 lähtien. Kuitenkin Pohjois-Atlantilla se on laskenut merkittävästi, suunnilleen 0,3 GJ (gigajoulea) neliömetriltä 0–700 metrin syvyydessä (NODC:n, National Oceanographic Data Centerin mukaan). Niin sanottu eteläinen oskillaatio, joka sisältää El Ninõ- ja La Ninã –syklin ja vaikuttaa globaaliin lämpötilaan merkittävästi, on koko vuoden 2013 heilahdellut nollan tienoilla. Monia kiinnostaa nyt, miten auringon aktiivisuus – joka on matalimmallaan sataan vuoteen – vaikuttaa säätrendeihin. Fyysisen maantieteen professori Ole Humlum on laatinut pallokuvat GISS:n tietojen pohjalta. Pallot osoittavat kuukauden lämpötilapoikkeaman vuosien 1998–2006 keskiarvosta. Napajääennätys u Mitä napajäille kuuluu? Ke- sällä 2012 nähtiin isoja otsikoita pohjoisnapa-alueen ennätyspienestä jääkentästä – ihan oikein, jos väitteen perustana käytetään satelliittimittauksia, joita on tehty vuodesta 1979. Yleisesti jäi kuitenkin huomaamatta, että Etelämantereen merijää oli samaan aikaan ennätyssuuri. Kesällä 2013 pohjoisnapa-alueen merijää oli paljon laajempi kuin edellisvuonna ja Etelämannerta ympäröivä jää oli jälleen laajempi kuin koskaan. Jos molempien napa-alueiden merijäiden laajuus yhdistetään, saadaan seuraava käyrä. Musta viiva osoittaa vertailukauden 1979–2008 keskiarvon. Kuten näkyy, merten jääkenttä oli keskiarvoa laajempi koko vuoden 2013. Asteikkona on miljoona neliökilometriä. Cryosphere Today/University of Illinois Källa: Fraunhofer ISE Saksalainen totuus u Saksan energiakäännettä, johon kuuluu suunnaton tuuli- ja aurinkoenergian rakentaminen (tuulivoiman asennusteho on nyt 33000 MW, aurinkovoiman 36000 MW), pidetään usein energiapolitiikan toivotun suunnan johtotähtenä. Tuuli ja aurinko eivät kuitenkaan pysty tuottamaan sähköä tyynellä ja pimeässä. Kuva esittää Saksan sähköntuotannon energialähteet helmikuussa 2013. Kuten näkyy, sähköntuotanto vaihteli vuorokauden mittaan voimakkaasti, ja tuuli- ja aurinkoenergian panos oli äärimmäisen pieni. Nyt kun faktat ovat tiedossa, Saksan energiakäänne on tuonut tavalliselle kuluttajalle maailman korkeimpiin kuuluvat sähkönhinnat samalla, kun hiilivoimaa käytetään enemmän kuin 20 vuoteen. k at ternö – 47 Jarl Ahlbeck on Åbo Akademin ympäristötekniikan dosentti. Voit esittää hänelle kysymyksiä osoitteessa www.katterno.fi Joel Sartore, Getty Images Ilmanpaineen vaihtelun surmaama lepakko Rockwoodin tuulimyllyllä Pennsylvaniassa. Kuva: Joel Sartore, Getty Images Miksi sää tuntuu tuulessa kylmemmältä? Pakkanen tuntuu purevammalta, jos samaan aikaan tulee. Mistä se johtuu? Onko tuulivoima vaarallista linnuille? Miten suuri tuulimyllyjen ympäristövaikutus on? Sanotaan, että tuulivoimalat tappavat lintuja. Onko se totta? Tuulivoimaa kiitetään puhtaaksi energiamuodoksi, mutta tuulimyllythän ovat suuria metallirakennelmia. Ei kai metallia saada louhittua ilman ympäristöongelmia? Jalle: Useat tutkimukset osoittavat, että niin se on. Miten usein onnettomuuksia tapahtuu, riippuu paikallisista olosuhteista. Norsk institutt for naturforskning –laitoksen tutkimus osoitti, että Trondheimin lähellä Smølan saaren tuulivoimapuisto on tappanut ainakin 39 merikotkaa muutamassa vuodessa. Etenkin aikuiset kotkat törmäilivät tuulimyllyihin. Lintujen röntgenkuvissa näkyy luunmurtumia ja katkenneita siipiä. Kolmestatoista tuulimyllyjen lähellä – 500 m tai lähempänä – pesivästä parista oli muutaman vuoden jälkeen jäljellä enää neljä paria, ja vain yhden pesintä onnistui. Viime vuonna Gotlannin Näsuddenin tuulivoimapuiston tutkimus osoitti, että pienemmät myllyt tappoivat keskimäärin 18 ja suuremmat 30 lintua vuodessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin vain suurehkoja lintuja. Kuolleet pikkulinnut häviävät niin nopeasti, ettei niitä löydy. Tutkimuksen toteutti eläinekologian dosentti Mårten Hjernquist. Alustavien tulosten mukaan Näsuddenin tuulivoimalat tappavat 1000– 1500 lintua vuodessa. Petolinnut ovat yliedustettuina. Hjernquistin 48 – k at ternö mukaan koko Gotlannissa kuolee noin 20 kotkaa vuodessa niiden törmättyä tuulivoimalaan. Mutta vielä vaarallisempia tuulimyllyt tuntuvat olevan lepakoille. Uusi amerikkalainen tutkimus (Hayes) osoittaa, että tuuliturbiinit tappavat ainakin 600000 lepakkoa vuodessa pelkästään USA:ssa – se tarkoittaisi noin 1700 päivässä. Yllättävintä, ja sen ovat myös muut tutkimukset osoittaneet, on kuolinsyy – se ei useinkaan ole törmäys myllyn siipiin vaan barotrauma. Lepakoiden keuhkot ovat räjähtäneet. Lepakoiden keuhkoihin syntyy paine-erovaurioita niiden lentäessä myllyjen siivenkärkien lähelle syntyvään alipaineeseen. Sukeltajille voi syntyä samantyyppisiä vammoja, sukeltajantauti, jos he altistuvat nopeille paine-eroille. Paineenlasku myllyn siivenkärkien kohdalla on 5–10 kilopascalia (voidaan verrata ihmisten verenpaineeseen, joka on yleensä 12–18 kilopascalia). Tuulimyllyn siivenkärkien nopeus voi olla jopa 300 km/h. Ilmeisesti lepakoilla ei ole tässä yhteydessä mitään hyötyä kaikuluotauksesta (niiden kyvystä lähettää korkeataajuista ääntä), jonka avulla ne pystyvät paikantamaan esteitä myös pimeässä, samalla periaatteella kuin kaikuluotain. Jalle: Tämä on tärkeä kysymys, ympäristövaikutus on merkittävä. Tuulimyllyn rakentamiseen kuuluu suuria määriä terästä, betonia, alumiinia ja kuparia, mutta suurin ym- päristövaikutus on peräisin niiden harvinaisten maametallien louhimisesta, joita monissa nykyaikaisissa turbiineissa on, nimittäin neodyymi, dysprosium ja praseodyymi (jaksollisen järjestelmän alkuaineet nrot 60, 66 ja 59). Neodyymi muodostaa raudan ja boorin kanssa lejeeringin (Nd2Fe14B), joka on voimakkain kaupallisesti käyttökelpoinen magLehtikuva/Reuters/David Gray Kiinan Baotaossa otettu kuva v. 2010. Putkista valuu sulattamon saastunutta vettä patoon lähellä Xinguangin kylää. Reutersin uutistoimiston mukaan alueen ilma ja vesi ovat vakavasti saastuneita ja koettelevat asukkaita kovalla kädellä. Jalle: Pakkasen purevuus johtuu yhtäältä ihon (36⁰C) ja ilman (esim. -10⁰C) lämpötilaerosta ja toisaalta siitä, paljonko on pukenut vaatetta päälle (johtuminen vaatteiden läpi), sekä tuulen nopeudesta (konvektiivinen lämmön kulkeutuminen vaatepinnalta ilmaan). Kyse on siis kahdesta sarjaankytketystä lämmönsiirtovastuksesta ja lämpötilaerosta (ihon lämpötila miinus ilman lämpötila). Jos ei oteta lukuun, että vaatteiden läpi tuulee (tuulenpitävät vaatteet), tuulennopeus vaikuttaa ainoastaan lämmön kulkeutumiseen. On vaikea arvioida tarkalleen, miten kylmältä tietty lämpötila ”tuntuu”, mutta eri ilmatieteen laitosten käyttämien taulukoiden mukaan -10⁰C ja 10 m/s tuuli (pakotettu konvektio) vastaavat -20⁰C:ta tyynellä neetti. Tätä seostetta käytetään monissa yhteyksissä, esim. kiintolevyissä, mikrofoneissa, hybridiautoissa ja suoravetoisissa tuulivoimaturbiineissa. Niissä ei tarvita vaihdelaatikoita (joilla on taipumus alkaa takkuilla) samalla, kun paino kevenee. Suuri tanskalainen valmistaja, Vestas, ilmoittaa käyttävänsä perinteisiin 3 MW:n vaihdelaatikollisiin turbiineihin 82 kg neodyymiä ja 7 kg dysprosiumia, kun taas suoravetoturbiineissa käytetään kymmenen kertaa enemmän neodyymiä. En tiedä, miten yleisesti neodyymiä on Suomen tuulivoimaloissa, mutta aivan selvää on, että neodyymin ja muiden maametallien louhinta kuormittaa ympäristöä merkittävästi. USA:ssa (Mountain Pass) lopetettiin neodyymin louhinta v. 2002 ympäristösyistä, kun suu- säällä (luonnollinen konvektio). Suurempi konvektiivinen lämmön kulkeutuminen tuulisella säällä (sen voi mitata, vaatteiden pintalämpötila laskee) on siis hyvin tärkeä, mutta sitä voi tietenkin tasoittaa lämpöä eristävillä vaatteilla, jotka vähentävät vaatteiden kautta johtumalla tapahtuvaa lämmönsiirtoa. Tuulen viilentävä vaikutus Celsius-asteina Ruotsin ilmatieteen laitoksen mukaan: 0 –6 –10 –16 –26 2 m/s –2 –9 –14 –21 –33 10 m/s –7 –15 –20 –28 –41 18 m/s –9 –17 –23 –31 –45 Pakkasen purevuus lasketaan alla olevan kaavan mukaan. T on ilman lämpötila Celsius-asteina ja v on tuulennopeus metreinä sekunnissa. ria määriä radioaktiivista vettä oli vuotanut louhoksesta ympäristöön (neodyymiä esiintyy lähes aina yhdessä radioaktiivisten raskasmetallien, esim. uraanin ja toriumin kanssa). Nykyään lähes kaikki neodyymi tuotetaan Kiinassa; ja eniten Baotaossa Sisä-Mongoliassa (joka sijaitsee Kiinassa). Se on pahamaineisen kuuluisa ympäristöongelmistaan. Kansainvälinen lehdistö julkaisee siitä silloin tällöin kauhuraportteja. Minusta tämä on paradoksi. Harvinaisia maametalleja pidetään tärkeinä vihreän teknologian kehitykselle, mutta samalla nämä samat metallit aiheuttavat itse vakavaa ympäristötuhoa. Kansa ja musiikki u Perinteisesti kansanmusiikki määritellään maaseudun itseoppineiden harrastajien musiikiksi, vastakohdaksi klassiselle musiikille, jota säveltävät ammattilaiset ja esittävät koulutetut muusikot yläluokan juhlissa. Saksalaiset puhuvat kansanmusiikista usein väheksyen ja käyttävät siitä ilmaisua Eingesunkenes Kulturgut (alenevat kulttuuripiirteet). Rahvas matkii paremmissa piireissä näkemäänsä ja kuulemaansa ja luo siitä oman yksinkertaistetun versionsa. Mutta ruotsalaisten polskien ja pohjalaisten menuettien alkuperä ulottuu kauas historiaan, jopa keskiajalle. Silloin lähteiden luokkaluonne hämärtyy ja kansankulttuurin ja korkeakulttuurin ero häviää. Suosittu katalonialainen muusikko Jordi Saval yhdistää kansanmusiikkia taitavasti keskiajan musiikkiin. Vanhaa kirkkomusiikkia on aina väännetty ”syntiseksi” tanssimusiikiksi. Kansanmusiikki ei ole klassista musiikkia huonompaa, ja se sisältää hienoja rytmi- ja improvisaatioelementtejä, jotka klassisesta musiikista usein puuttuvat. Tai sitten on unohdettu, että barokkimusiikissa on niitä aiemmin ollut. Tietyt klassisen musiikin säveltäjät, esim. Gustav Mahler, Béla Bartók, Jean Sibelius ja Edvard Grieg ovat menestyksekkäästi hyödyntäneet kansanmusiikkia. Kulttuurinsiirrosta on hauskoja esimerkkejä: Munsalan morsiusmarssi on ranskalainen sotilasmarssi Napoleonin Venäjän sotaretken ajoilta, ja kaikkien tanhuajien tuntema Kökarin enkeliska on irlantilainen kappale, joka kulkee USA:ssa nimellä Soldier’s Joy. Pohjalaisia sävelmiä on löydetty keskeltä Saksaa, samoin yllättävän paljon Taalainmaan polskia muistuttavia ukrainalaisia kansanlauluja. Nykyään jo suhteellisen uutta musiikkia (humppaa, suomalaista tangoa) pidetään kansanmusiikkina. Ja uutta kansanmusiikkia sävelletään innokkaasti, siinä ainoana kriteerinä tuntuu olevan musiikin vanhahtava sävelkulku. Osallistuin ”Österbottniska Spelmän” –ryhmässä muiden viulunvinguttajien kanssa suurelle Folklandia-risteilylle 10.–11.1.2014. Soitimme enimmäkseen lapväärtiläistä musiikkia, kappaleita, jotka kuulostivat usein todella vanhoilta. Risteilylle osallistui myös uusmaalaisia pelimanneja, ja Folkdansringenin Dansglädjegruppin valinta vuoden kummiyhtyeeksi oli erityisen mukavaa. Nimitys myönnettiin ensimmäistä kertaa suomenruotsalaiselle ryhmälle. Lauantaiaamuna sain ilokseni nähdä 20 nuoren ryhmän ottavan vastaan kunnianosoituksen ja sen jälkeen esittävän tanssiohjelmansa Ingolf B:n ja Linnea H:n säestäminä. Mustasaarelaisten Österbergin sisarusten (Double J Twins) ensiesiintyminen Folklandiassa oli myös vaikuttava. Miksi kansanmusiikki sai arvelluttavan maiJarl Ahlbeck neen Saksassa? Uskon, että se on kytköksissä natsien tapaan hyödyntää kaikkea kansanomaista propagandassaan. Tuskin yhtään natsijuhlaa vietettiin ilman pirteää kansanmusiikkia ja tanhua enemmän tai vähemmän aidoissa kansallispuvuissa. Sen vuoksi sodanjälkeisen nuorison mielessä jazz ja blues (myöhemmin rock ja pop) merkitsivät vapautumista vanhemman sukupolven kalkkiutuneista asenteista. Opin 60-luvun Saksassa nopeasti olemaan paljastamatta kansanmusiikkiharrastustani. Nyt olen onnellinen taidostani ja kehotankin kaikkia, jotka uskaltavat tarttua soittimeen, opettelemaan kansanlaulun. k at ternö – 49 Johanna Forsman Tarha-alueilla tarvitaan sähköä lähinnä eläinten juomaveden lämmittämiseen talvisin. ”Sähkönkulutus on suurimmillaan marras-joulukuussa, jolloin tarhalla on eniten eläimiä ja sää on usein kylmää”, Tom Storkamp sanoo. Enemmän sähköä tarhoille u Esse Elektro-Kraft Turkistarhauksen hyvät ajat näkyvät myös sähkön kysynnässä. Ainakin paikallisesti. Useat tarhat mm. Purmossa ja Alahärmässä ovat laajentaneet, ja uusia alueita on rakennettu viime aikoina. ”Monet tarhaajat haluavat lisätä sähkötehoa ja sulakekokoa. Koska turkistarhat sijaitsevat usein kaukana asutuksesta, meidän on vedettävä uusia johtoja ja asennettava muuntajia lähemmäs tarha-alueita”, Esse Elektro-Kraftin verkkorakentamisen päällikkö Ove Lövholm kertoo. Tom Storkamp on laajentanut tilaansa Purmossa, ja uuden maakaapelin ja puistomuuntajan ansiosta myös sähköhuolto on pysynyt vauhdissa mukana. ”Tämä on panostus tulevaisuuteen, ja sähköhuolto riittää tarhaalueen jatkolaajennuksiinkin”, hän sanoo. 50 – k at ternö Suunnitteilla tasainen investointitahti u Vetelin sähkölaitos Syyskuussa 2013 voimaan astunut sähkömarkkinalaki sanelee myös pienten yhtiöiden toimintaa. Sähköyhtiöiden on 15 vuoden siirtymäajan kuluessa investoitava sähkönsaannin varmistamiseksi. ”Siirtymäajan ansiosta investoinnit voidaan tehdä tasaista vauhtia, jolloin voimme välttää suuret yksittäiset panostukset. Noudatamme lain edellyttämää aikataulua”, sanoo Vetelin sähkölaitoksen toim. joht. Juha Kauppinen. Kaikki jakeluverkot on sähkömarkkinalain mukaan suunniteltava, rakennettava ja hoidettava siten, ettei myrsky tai lumikuorma aiheuta yli 6 tunnin sähkökatkoa taajamissa tai yli 36 tunnin katkoa haja-asutusalueilla. ”Asiakkaiden kannalta toimitusvarmuuden paraneminen on hyvä asia, mutta se myös näkyy sähköhintojen korotuksina. Olemme hiljattain nostaneet siirtomaksua, ja se tuskin oli viimeinen kerta. Toivottavasti hintoja voidaan jälleen laskea, kun kaikki investoinnit on toteutettu”, Juha Kauppinen sanoo. Johanna Forsman Suotuisa maasto. ”Meillä on paljon peltoja ja hoidettuja talousmetsiä, ja siksi alue on selvinnyt myrskyistä suhteellisen vähäisin sähkökatkoin”, Juha Kauppinen sanoo. Johanna Forsman Johanna Forsman Liikelaitoksesta osakeyhtiöksi Auttavat mielellään. Sisäänkirjautumistiedot ovat laskulla. ”Jos tarvitsee apua, meille voi mielellään soittaa”, sanovat Mia Liljekvist ja Anne Törnqvist. Anne on uusi työtekijä Herrforsilla. Tarkkaile kulutustasi internetissä u Herrfors Herrforsin asiakkaat ovat viime vuoden lopusta voineet seurata sähkönkulutustaan internetin kautta. Palvelu on ollut suosittu. Asiakkaat näkevät kulutustiedot jaoteltuina tunti-, vuorokausi-, kuukausija vuosikohtaisesti, minkä ansiosta on helpompi tarkkailla, mitkä kodin toiminnot ovat aiheuttaneet kulutushuippuja. Kulutustiedot näkyvät vuorokauden viiveellä, ja tiedot voi helposti siirtää laskentatiedostoihin, esim. Exceliin. ”Sisäänkirjautumisen tiedot löytyvät omasta sähkölaskusta. Asiakaspalveluun voi soittaa, jos tarvitsee apua alkuun pääsemisessä”, sanoo Herrforsin sähkölaskutuksesta vastaava Mia Liljekvist. Asiakkaille pystytään tarjoamaan yksityiskohtaiset tiedot kotitalouden sähkönkulutuksesta kaikkiin koteihin viime vuosina asennettujen etäluettavien mittareiden ansiosta. u Uudenkaarlepyyn Voimalaitos Uudessakaarlepyyssä on ensimmäisenä Katternö-konsernin liikelaitoksista tartuttu yhtiöittämiseen, joka maan liikelaitosten on toteutettava. Liikelaitoksen toiminta siirtyi vuodenvaihteessa osakeyhtiölle asiakassopimuksineen, henkilöstöineen, varoineen ja saatavineen. Voimalan patoa lukuun ottamatta kaikki muu sisältyy luovutukseen, ja Uudenkaarlepyyn kaupunki saa periä vuokraa padosta. Taustalla on EU-komission kanta, jonka mukaan Suomen valtiolliset ja kunnalliset yhtiöt ovat saaneet tukien ja verovapauden vuoksi markkinaetua kilpailutilanteissa. ”Olemme hyvin aikataulussa ja toteutamme siirron vuotta ennen vaatimuksen voimaantuloa. Osakeyhtiö perustettiin vuosia sitten, jotta olisimme valmistautuneita asiaan”, sanoo Uudenkaarlepyyn Voimalaitos Oy:n toim.joht. Tony Eklund. Hän korostaa, ettei asiakassuhteissa tapahdu muutoksia. ”Elämä jatkuu entisellään. Investoinnit, mm. uuteen vesivoimaturbiiniin, jatkuvat samoin kuin ennaltaehkäisevä työ sähköverkon turvaamiseksi myrskyiltä”, Tony Eklund sanoo. EU:n mieleen. Uudenkaarlepyyn Voimalaitos toimii nyt osakeyhtiönä. Sää herättää kiinnostusta Esse Elektro-Kraft u Pietarsaaren Energialaitos Sähkönlukija. Sähkönkulutus kasvaa kylminä viikkoina useimmissa kodeissa etenkin jos haluaa lämmitellä luita ja ytimiään saunan kuumuudessa. Paljonko eilen kului sähköä? u Kruunupyyn Sähkölaitos Nyt myös kruunupyyläiset ovat alkaneet tutkia omaa sähkönkulutustaan internetin kautta. Palvelu avattiin pian vuosi sitten osoitteessa www.kronobyelverk.com, mutta kiinnostuksen on havaittu lisääntyneen nyt viime aikoina. ”Niin, emme tiedä tarkkaa kävijämäärää, mutta olemme saaneet palautetta ja kyselyjä palvelusta”, kertoo Kruunupyyn Sähkölaitoksen talouspäällikkö Åsa Hagnäs. Asiakas voi kirjautua palveluun omalla lasku- ja asiakasnumerollaan ja tutkia, paljonko sähköä oma kotitalous on kuluttanut. Kuukausi-, vuorokausi- tai tuntikulutus esitetään värikkäinä ja havainnollisina kuvioina. Uusimmat tiedot ovat edelliseltä vuorokaudelta. ”Jokaisen sähköasiakkaan voisi olla hyvä tutkia tietoja taaksepäin ja katsoa, miten kodin eri toiminnot vaikuttavat sähkönkulutukseen. Niistä löytyy selitys laskun loppusummalle”, Åsa Hagnäs sanoo. Kaikki hiljattain www.jpenergy.net -sivuilla käyneet ovat varmasti huomanneet niiden uuden ulkoasun ja palvelut. Kuten aiemminkin, asiakkaat voivat tehdä muutto- tai vikailmoituksen nopeasti parilla näppäilyllä, ja tiedot siirtyvät suoraan oikealle henkilölle. Tehtaankadun ja Itäisen Rengastien välisen sääaseman reitti yleisön käyttöön on nyt suorempi. ”Sääasema on hyvin suosittu. Olemme huomanneet sen – etenkin jos tiedonsiirrossa on ollut teknisiä ongelmia. Nyt tekniikkaa on yksinkertaistettu, joten sääaseman tiedot kulkevat suorempaa reittiä palvelimelle”, Jan Enqvist kertoo. Uudet palvelut sisältävät kartan Pietarsaaren Energialaitoksen alueesta, johon kulloisetkin sähkökatkot merkitään oranssilla salamalla. ”Suunnittelemme palvelua, joka ilmoittaa sähkökatkoksesta tekstiviestillä asianosaisille asiakkaille. Kaikkien tämän palvelun haluavien on ilmoitettava meille yhteystietonsa. Tiedotamme kaikille asiakkaille, kun palvelu on valmis käyttöönottoon”, Jan Enqvist sanoo. Tj Ingvar Kulla u Toimittaa sähköä alueille Pedersöressä, Kortesjärvellä, Alahärmässä, Uudessakaarlepyyssä (Markby) sekä Kruunupyyssä (Jeussen). Asiakkaita: 3 700 • Vuositoimitus: 50 GWh Vaihde: 020 766 1900 Vikailmoitukset toimistoajan ulkopuolella: 766 2023 Asiakaspalvelu: 020 76 6 1912, 020 766 1911 Laskutus: 020 766 1912, Johanna Stubb www.eekab.fi Herrfors Tj Stefan Storholm u Toimittaa sähköä Maksamaahan, Oravaisiin, alueille Pedersöressä, Teerijärvellä, Ylivieskassa ja Alavieskassa. Asiakkaita: 15 000 • Vuositoimitus: 338 GWh • Vaihde: 781 5300 (Pietarsaari), (08) 411 0400 (Ylivieska), 766 7242 (Kolppi), 385 0050 (Oravainen), 867 5001 (Teerijärvi) • Vikailmoitukset toimistoajan ulkopuolella: 723 4521 (Oravainen, Pedersöre, Teerijärvi), sähkö: (08) 426 350 /kaukolämpö: 044 781 5375 (Ylivieska) • Asiakaspalvelu: 781 5312 (Pietarsaari), (08) 411 0401 (Ylivieska) • www.katterno.fi Pietarsaaren Energialaitos Vt.tj. Henrik Snellman u Toimittaa sähköä Pietarsaareen, Luotoon ja Sandsundiin Pedersöressä. Asiakkaita: 15 427 • Vuositoimitus: 278 GWh Vaihde: 786 3111 • Vikailmoitukset: 723 0079 Asiakaspalvelu: 786 3448 • www.jpenergy.net Kruunupyyn Sähkölaitos Johanna Forsman Tj Glen Ahlskog u Toimittaa sähköä alueille Kruunupyyssä, Pedersöressä ja Kokkolassa Asiakkaita: 3 080 • Vuositoimitus: 40 GWh Vaihde: 824 2200 Vikailmoitukset: 824 2200 / 0400 126 005 Asiakaspalvelu: 824 2200, Å. Hagnäs, M. Käld www.kronoby.fi/elverk Uudenkaarlepyyn Voimalaitos u Toimittaa sähköä Uudenkaarlepyyn kaupungin alueelle • Asiakkaita: 4 900 • Vuositoimitus: 110 GWh Vaihde: 785 6111 • Vikailmoitukset: 785 6111, iltaisin 722 0050, 723 4520 Asiakaspalvelu: 785 6252, 785 6251 www.nykarlebykraftverk.fi Tj Tony Eklund Vetelin Sähkölaitos Paikallissää. Sähkökatkoja ja säätä voi seurata reaaliajassa Pietarsaaren Energialaitoksen uudistetuilla verkkosivuilla. ”Halusimme sivuille samalla tyylikkäämmän, Katternö-ryhmään sopivan ulkoasun”, sanoo ATK-vastaava Jan Enqvist. u Toimittaa sähköä Veteliin, lukuunottamatta Polson, Kivikankaan ja Nykäsen kyliä Asiakasmäärä: noin 2 000 • Vuositoimitus: 29,2 GWh Puhelin: 866 3600 (vaihde) Vikailmoitukset: 866 3600 Asiakaspalvelu: 866 3600, Tarja Naskali www.vetelinsahkolaitos.fi Tj Juha Kauppinen k at ternö – 51 Kiinalaisen filosofian mukaan meillä ihmisillä on kolme energianlähdettä: vanhempamme, ruokamme ja ilma jota hengitämme. Saamme päivittäisen energiamme ruoan ja harjoittelun avulla. Kolumbiassa olin kasvissyöjä, mutta täällä Uudessakaarlepyyssä syön myös kalaa. Pidän vihanneksista, chilistä ja vihreästä teestä ja vältän sokeria, suolaa, kahvia ja lihaa. Bogotassa aloitin aamut tai-chillä ulkona kuuden aikaan, kun ilma oli raikasta. Tai-chi kerää kehoon energiaa sen sijaan että kuluttaisi sitä. Joskus tuntuu, ettei edes tarvitse aamiaista, kun on aloittanut päivänsä tai-chillä. Talvet ovat täällä vaikeita, mutta olen nyt alkanut tottua. Minusta ei tule masentunutta tai apeaa, vain vähän laiska. Luz Angela Lopez Lina Enlund 52 – k at ternö
© Copyright 2024