Täällä
2 • 2013 Sähköyhtiösi asiakaslehti Kaikki haluavat kestävyyttä Yleisradion merkillinen ilmastosopimus Sofia Forss orankien tutkija Pohjalaista huumoria Esse Elektro-Kraftin, Herrforsin, Pietarsaaren Energialaitoksen, Kruunupyyn Sähkölaitoksen, Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen Vetelin k atja ternö –1 Sähkölaitoksen asiakkaille. Kolme kysymystä Sisältö E u Tytti Isohookana-Asun- maa, syntynyt Haukiputaalla, valtiotieteiden tohtori ja Oulun yliopiston lehtori. Keskustan kansanedustaja 1983–2003, kulttuuriministeri 1991–1995. Toiminut mm. Marttaliiton ja Suomen Nuorison Liiton puheenjohtajana. Kestävästä yhteiskunnassa on erilaisia käsityksiä. Millaisena sinä näet tämän keskustelun? Historioitsijana tiedostan valtavan pitkän ja vaihtelevan elämän maapallolla. On ollut kylmiä kausia ja lämpimiä kausia, eriasteisia kulttuureja. Luonto on ailahtelevainen. Se ei kuitenkaan saa minua ajattelemaan, että voimme elää huolettomasti. Kiistatta ihminen muuttaa luontoa. Kun maapallolla elää yhä enemmän ihmisiä, kysyn itseltäni, kuinka voimme jakaa resurssit niin, että ne riittävät kaikille. Meidän on opittava elämään arjessa kestävällä tavalla. Kaupallisuus ja kova kasvun politiikka kannustavat ylettömään kulutukseen. Kestävä yhteiskunta on hajautettu, luonnonvaroja järkevästi hyödyntävä ja kulutusta minimoiva, monia työllistävä. Itse on kierrättäjä kaikessa missä voin, viljelemme maata luonnonmukaisesti ja kasvitarhamme tuottaa perunat ja vihannekset koko vuodeksi. Koen, että nyt olemme kuitenkin rakentamassa hyvin keskittynyttä ja kaupallista yhteiskuntaa. Askel kohti kestävyyttä? Pienuuden etuja 4 Ääni saatava kuuluville 5 Kaikki haluavat kestävyyttä 6 Mikä on Pohjanmaan kannalta tärkeää kestävässä kehityksessä? Asun Perämeren rannalla, se on minun Mare Nostrum, osa elämääni ja sieluani. Suren merenrantojen rehevöitymistä, kalastuksen vaikeutumista, likaantuvia verkkoja joita hylkeet repivät. Tuottamamme jätteet olisi puhdistettava vielä paremmin, jotta myös tulevat sukupolvet saisivat ihailla vesiemme puhtautta ja kirkkautta. Pääsiäisenä havaitsin, että Perämeri on eksoottinen vieraille. Se houkuttelee hiihtämään ja luistelemaan avaralle meren jäälle. Matkailussa on mahdollisuutemme, samoin pienyrittämisesä. Suurin uhka on yhteiskunnan perusrakenteita hajottava keskittämisvimma. Ihmiset eivät enää saa päättää asuinalueensa tulevaisuudesta ja omien lastensa koulutusmahdollisuuksista. Poliitikkojen pulma 14 Mitä elämänlaatu sinulle merkitsee? Nautin elämisestä Perämeren rannalla kaikkina vuodenaikoina, jotka rytmittävät elämääni. Istuisin loputtomasti rantakivillä ihmettelemässä, miten paljon energiaa oma karu maisemani minulle antaa. Katternö 2 • 2013 Vastaava julkaisija Stefan Storholm, Isokatu 8, 68600 Pietarsaari, Ylen merkillinen ilmastosopimus 16 Lobbaajien Eurooppa 18 Osaamme nauraa itsellemme 24 Mitä orangit voivat opettaa meille 26 Matildan tarina 32 Kuitu takaa varman viestinnän 42 puh. (06) 781 5300, faksi (06) 781 5322, [email protected], www.katterno.fi Osoitteenmuutokset Siv Granqvist, tel. (06) 781 5333, [email protected] Projektipäällikkö Svenolof Karlsson, www.storkamp.com Toimittajat Svenolof Karlsson, Johan Svenlin, Susanne Strömberg Käännös Paula Bertell Layout Gun-Marie Wiis, Kaj Frilund, Terje Tiilikka U:n valtionpäämiesten huippukokous Brysselissä (Eurooppaneuvosto) 22. toukokuuta otti energia- ja ilmastopolitiikassa uutta suuntaa. Se tapahtui ilman kohua ja fanfaareja, mutta jotkut kuvaavat sitä paradigman vaihdon alkusoittona. Nyt aiotaan kiinnittää enemmän huomiota sähkönhintojen pitämiseen matalina ja vähemmän maailman pelastamiseen ilmastokatastrofilta. ”EU:n energiapolitiikan on turvattava kotitalouksien ja yritysten vakaa energiansaanti kohtuulliseen hintaan. Se on erityisen tärkeää Euroopan kilpailukyvylle”, loppujulkilausumassa sanotaan. Huippukokous korosti lisäksi kotimaisten energiavarojen kehittämistä edelleen EU:n ulkoisen energiariippuvuuden vähentämiseksi, minkä pääministeri Jyrki Katainen otti lähtökohdakseen kokousselonteossaan. ”Aurinko- ja tuulienergiasta puhutaan paljon, mutta itse asiassa kaksi kolmasosaa Euroopan uusiutuvasta energiasta tulee bioenergiasta. Siinä meillä Suomessa on erityisosaamista. Meillä on edellytykset ottaa tässä johtava rooli, ja meidän on panostettava voimakkaasti clean techin tutkimukseen ja kehitykseen”, Katainen sanoi. Kuin sattumalta myös Euroopan parlamentin energia- ja ilmastoasioissa tapahtui siirtymä 16. huhtikuuta, kun parlamentti hylkäsi EU-komission ehdotuksen, joka olisi myöhentänyt useiden päästöoikeuksien huutokauppaa. Eija-Riitta Korhola, joka oli kantavia voimia kumoamiseen johtaneissa neuvotteluissa, tiivistää perustelut toisaalla tässä lehdessä: ”Emme halua tukea ilmastopolitiikkaa, joka rankaisee maailman puhtaimpia teollisuuslaitoksia ja ulkoistaa päästöt samalla kertaa työpaikkojen kanssa.” Toivotamme Katternö-konsernissa tervetulleeksi tällaisen suunnanmuutoksen. Emme usko, että keinotekoisesti ylös ajetut sähkönhinnat ja teollisuuslaitosten lakkauttamiset ovat eduksi kestävän yhteiskunnan luomisessa. Pyrimme tässä numerossa laajentamaan kestävyyskeskustelua kattamaan ekologian lisäksi myös taloudellisen, poliittisen ja sosiaalisen kestävyyden. Kaikki ne ovat kestävän yhteiskunnan olennaisia ulottuvuuksia. Kaksi lähtökohtaa voidaan aivan yleisesti nostaa esiin: - Meidän on kestävyyteen tähtäävässä työssä hyödynnettävä rationaalisia toimenpiteitä, joilla on todellista tehoa. Kauniit puheet ympäristöstä eivät auta, jos talous romutetaan. Onko ’vihreä’ energia todella kestävää energiaa, jos se pystyy kilpailemaan muiden energianlähteiden kanssa vain tukien avulla? - Kehitysoptimistinen näkemys. Tekniikan kehitys on ollut huimaa eikä ole syytä uskoa sen päättyvän tähän. Tälle optimismille on historian valossa hyvät perusteet. Kaikki tähän mennessä esitetyt maailmanlopun visiot ovat osoittautuneet mielikuvituksen tuotteiksi. Mitä kestävä yhteiskunta sinulle merkitsee? u Antero Anttila, Veteli: u Ilona Meriluoto-Sparby, Ähtävä ”Että voi jäädä asumaan kotipaikkakunnalle ja että peruspalvelut, esim. terveydenhoito ja koulu, ovat saatavilla. Pidämme monia asioita nykyään itsestään selvinä, mutta jo 10 minuutin sähkökatko voi riittää, että alkaa taas arvostaa elämäntapaamme kuuluvia mukavuuksia.” ”On hyvä alku, että lapset saavat varhain oppia lajittelemaan jätteitä ja käsittelemään luonnonvaroja, mutta ei se riitä kestävän yhteiskunnan luomiseen. Verojen ja maksujen korottaminen ei ole ratkaisu. Ihmisiä täytyy ravistella, jotta he alkavat vaalia toisiaan ja tajuavat, että myös heidän tottumuksillaan on seurauksensa.” u Juhani Pakkala, Veteli u Astrid Vesterbacka, Ähtävä ”Ei ole kestävää, että Suomi maksaa muiden EU-maiden taloussotkuja. Ei meille tällaista luvattu liittyessämme EU:hun. Rahamme loppuvat. Kestävä yhteiskunta tarkoittaa myös sitä, että meidän täytyy säästää luonnonvaroja. Käytämme tässä maassa turhan paljon turvetta ja ydinvoimaa.” ”Meidän pitäisi vähentää pakokaasupäästöjä. Jokainen voi valita pyörän mieluummin kuin auton lähtiessään eri paikkoihin. Itse kävelen aika paljon. Yritän myös aina muistaa sammuttaa valot ja sähkölaitteet, kun en käytä niitä. Veljeni hoitaa kotona jätteiden lajittelun.” STEFAN STORHOLM, toimitusjohtaja, Katternö Kansikuva Johanna Forsman Paino Forsberg 2013 2 – k at ternö k at ternö –3 Pienuuden etuja u Kruunupyyn kaltainen energialaitos joutuu joskus miettimään pienuuttaan. Varsinkin yrittäessään seurata EU:n energiapolitiikkaa: (kolmas) sisämarkkinapaketti, energiastrategia 2020, infrastruktuuripaketti, energiapalveludirektiivi, uusiutuvan energian direktiivi, päästöoikeusdirektiivi, energiatehokkuusdirektiivi, EU:n energiapolitiikan ulkoinen ulottuvuus, Energy 2050 Roadmap, muutaman esimerkin mainitakseni. Pohjoismaissa poliitikot ajavat yhteisiä sähkön vähittäismarkkinoita alkavaksi vuodesta 2015. Siinä vaaditaan mm. asiakkaan sähkötietojen tuntimittausta ja eri viestintäformaattien yhteensopivuutta palvelu- ja datahubien kautta, jotta markkinoilla kaikki pystyvät vaihtamaan tietoa asiakkaista, automatisoimaan liikeprosesseja, raportoimaan viranomaisille ja kehittämään työkaluja kysynnänohjaukseen. Suomessa valmistellaan energiatehokkuusdirektiiviin liittyvää erityislakia ja toimintasuunnitelmaa. Rakennusten energiatehokkuuteen valmistellaan strategiaa, valtion keskushallinnon kiinteistöille laaditaan energiansäästösuunnitelmaa ja kuntien on tehtävä energiatehokkuussuunnitelmat. Energiayhtiöden velvoittamista energiatehokkuustoimiin selvitellään. Kaupan päälle vielä kunnianhimoiset suunnitelmat, joissa suuri osa ilmajohdoista olisi korvattava maakaapeleilla. Eduskunnalle maaliskuuta jätetyn lakiesityksen mukaan sähkökatkos saa kestää enintään 6 tuntia taajamissa (asemakaava-alueella) ja 36 tuntia haja-asutusalueella. Taustamateriaalin mukaan avojohtoja vaaditaan korvattavaksi maahan kaivetulla kaapelilla viiden vuoden kuluessa. Kustannuksiksi arvioidaan 3,5 miljardia euroa, mikä vastaa asiakkaan sähkön kokonaishintaan 8–10 %:n korotusta. Kruunupyyn Sähkölaitoksen lähtökohta on se, että (Kauppalehden 4 – k at ternö Johanna Forsman Ääni on saatava kuuluville Karl Vilhjálmsson Paikallisvoiman asialistan kärjessä ovat aidon kilpailun edistäminen pohjoismaisilla sähkön vähittäismarkkinoilla ja kotimaisten polttoaineiden arvostuksen kohottaminen. EU:n merkitys 13.2.2013 julkaisemien tilastojen mukaan) 2 % keskijänniteverkosta ja 37,5 % pienjänniteverkosta on maakaapeleita. Mitä asiakkaat sanovat? Energialaitoksessamme esitämme aina pari yksinkertaista kysymystä. Mikä on kustannustehokasta? Mikä on järkevää? Miten asiaan suhtautuvat asiakkaat, jotka loppujen lopuksi maksavat kustannukset? Lakiesitys maakaapeleihin siirtymisestä on seurausta Etelä-Suomessa v. 2011 lopulla riehuneiden Tapani- ja Hannu-myrskyjen kokemuksista. Satojatuhansia asiakkaita jäi sähköttä aivan liian pitkäksi aikaa, ja sähköverkkojen korjaaminen kesti isoilta yhtiöiltä aivan liian kauan. On helppo ymmärtää, että lainsäädännöllä halutaan estää tämän tilanteen toistuminen. Mutta todellisuus ei ollut kaikkialla sama. Kruunupyyn Sähkölaitos vastaa suhteellisen pienestä alueesta. Meillä on akuuttitilanteissa käytössä hyvät resurssit (olisi mielenkiintoista nähdä tilastoja henkilöstövahvuudesta suhteessa toimialueen kokoon). Olemme maantieteellisesti ja henkisesti lähellä asiakkaita. Me ryhdymme herkästi sanoista tekoihin. Olemme joustavia. Kruunupyyn näkökulmasta lakiesitys tuntuu siksi suurkaupunkituotteelta. Maakaapeli on hyvä, mutta sille on kuitenkin rajansa, mikä on kustannusten puolesta järkevää. Yleensä ero on noin 30000 euroa kilometriltä (ilmajohto maksaa 20 000 euroa/km, maakaapeli 50 000 euroa/km). Vertailun vuoksi, Kruunupyyn Sähkölaitoksen maksama korvaus sähkökatkosta kärsineille oli 23 euroa (vuonna 2010). Edellytyksissä on eroja muutenkin kuin vain taajaman ja haja-asutusalueen välillä. Eri haja-asutusalueet ovat myös erilaisia. Ilmajohtojen ongelmat ovat suurempia Etelä- ja Itä-Suomen tiheissä metsissä kuin Pohjanmaan verraten avoimessa maisemassa, jossa pellot ja niityt muodostavat laajoja alueita ja jossa sähkölinjat usein noudattelevat jokilaaksoja. Todettakoon myös, ettei maakaapelikaan ole virheetön. Ja kun sitä pitää syystä tai toisesta korjata, tarvitaan kaivinkonetta, jolloin kus- tannukset ovat aivan toista luokkaa kuin ilmajohtoa korjattaessa. Yhteistyötä tarvitaan Tämä ei tarkoita, että me Kruunupyyssä osaamme tai edes yritämme selvitä kaikesta itse. Osallistumme jo nyt Katternö-konsernin kautta tehokkaaseen ja monipuoliseen yhteistyöhön, joka sisältää kantavina osina yhteisen tuotannon, yhteisen taseenhoidon ja muuta. Yhteistyötä on myös välttämättä laajennettava. IT-ratkaisut, joita tarvitaan kaikkien tulevien vaatimusten käsittelemiseksi, ovat tyyppiesimerkki yhdessä kehitettävästä toiminnasta. Tähän työhön tuntuisi järkevältä sisällyttää myös sähkölaskujen muotoilu. Ehkä meidän täytyy panostaa myös yhteiseen huolto/rakennusyhtiöön? Johtoverkkoa laajennetaan jatkuvasti, ja sitä on myös uusittava ja huollettava. Tarve kuitenkin vaihtelee ajallisesti. Katternö-konsernin yhteinen huolto/ rakennusryhmä voisi olla järkevä ja kustannustehokas ratkaisu. Carl-Johan Kronström, toim.joht., Kruunupyyn Sähkölaitos Paikallisuus on noussut viime vuosina valtavaksi trendiksi. Myös halu tukea paikallista yrittäjyyttä on kasvanut Euroopan talouskurimuksen myötä, olipa kyse sitten lähiruoasta tai -matkailusta. Harva kuitenkaan valitsee energiayhtiötään trendikkyyden perusteella – yleensä vaakakupissa painavat eniten hinta ja asiakaspalvelu. Näissä molemmissa paikalliset yhtiöt pystyvät tarjoamaan asiakkailleen etuja, jotka johtuvat kunnallisesta omistajapohjasta. Tarkastelemalla Energiamarkkinaviraston ja Energiateollisuus ry:n hintatilastoja voi havaita, että erityisesti monien kunnallisten energiayhtiöiden siirto- ja lämmönhinnat ovat edullisia. Sekä kotitaloudet että yritykset kunnissa hyötyvät paikallisesta omistuksesta alhaisten sähkön ja lämmön hintojen kautta, sillä kuntaomisteiset yhtiöt ovat monesti positiivisessa mielessä alhaisilla hinnoillaan ”markkinahäirikköjä”. Kuntaomisteiset energiayhtiöt jakavat lisäksi kunnille osinkoja ja näin ollen auttavat pitämään kunnallisveroprosentteja aisoissa. Kuntaomisteisilla yhtiöillä on perheyritysten tavoin myös kasvot, jotka näkyvät asiakkaille toimivana asiakaspalveluna ja ripeytenä häiriöiden korjauksissa poikkeustilanteissa. Kuluneena talvena Suomessa ei onneksi nähty yhtä rajuja myrskyjä kuin vuodenvaihteessa 2012. Tuolloin paikallisten ja alueellisten energiayhtiöiden vahvuudet tulivat selvästi esiin: oman alueen tuntemus, läheisempi kosketus asiakkaisiin ja tätä kautta mahdollisuus palvella ja informoida asiakkaita täsmällisemmin. Edullisen hinnan ja erinomaisen asiakaspalvelun lisäksi paikalliset kunnallisomisteiset yhtiöt ovat alueensa asiakkaiden omistamia. Alueen asukkaat valitsevat kunnallisvaaleissa epäsuorasti myös suurimman osan yhtiön hallitusten jäsenistä. Näin ollen paikalliset olot parhaiten tuntevat kunnanvaltuutetut päättävät paikallisten ihmisten asioista myös energiakysymyksissä. Tämä on tärkeää päätöksenteon läpinäkyvyydelle. Paikallisvoiman merkitys Paikallisilta energiayhtiöiltä on kuitenkin viime vuosiin asti puuttunut Suomen energiapoliittisessa keskustelussa asema, joka suurilla yhtiöillä on. Suurten yhtiöiden ja toisaalta paikallisten ja alueellisten yritysten näkemykset eivät ole päässeet esiin samanarvoisina. Tilanne korjaantui, kun 42 paikallista energiayhtiötä Suomessa edustava Paikallisvoima ry perustettiin syksyllä 2011. Paikallisvoima ry pyrkii parantamaan pienten ja keskisuurten energiayhtiöiden toimintaedellytyksiä. Paikalliset energiayhtiöt eivät ole numeroiden valossa mikään pikkutekijä. Paikallisvoiman jäsenyhtiöillä on yhteensä puolisen miljoonaa asiakasta. Paikallisvoiman jäsenet ovat myös merkittäviä työllistäjiä 1 400 työntekijällään. Vuonna 2010 jäsenyhtiöt investoivat alueilleen yhteensä 140 miljoonan euron edestä. Paikallisvoiman jäsenyhtiöt kattavat koko Suomen. Euroopan unionissa on jatkuvasti käynnissä paikallisten energiayhtiöiden toimintaedellytyksiin merkittävästi vaikuttavaa lainsäädäntötyötä. Brysselissä päätetyt asiat siirtyvät lyhyellä viipeellä myös Pietarsaareen ja Ylivieskaan. Paikallisten yhtiöiden kannattaa seurata tällä hetkellä erityisesti EU:n suunnitelmia yhteiseurooppalaisista sähkömarkkinoista. Johtoajatuksena on luoda markkinat, joilla suomalainen kuluttaja voisi ostaa halutessaan sähkönsä vaikka Kreikasta. Tällainen järjestelmä vaatii pahimmillaan paikallisilta yhtiöiltä suhteettoman kalliita investointeja tietojärjestelmiin, eikä sen hyödyistä ole mitään takeita. Kotimaisista polttoaineistamme puuhun kohdistuu akuuttia uhkaa EU-tasolta. Euroopan komissiossa valmistellaan parhaillaan esitystä ns. biomassan kestävyyskriteereistä, jotka pahimmillaan voisivat vähentää metsäenergian käyttöä suomalaisissa voimalaitoksissa, lisätä byrokratiaa ja nostaa kustannuksia. Monien paikallisten energiayhtiöiden käyttämän turpeen tulevaisuus on sen sijaan Suomen omissa käsissä. EU ei puutu turpeen käyttöön. Olemme kuitenkin nähneet kotimaassamme viime vuosina poliittisia päätöksiä, jotka haittaavat turpeen käyttöä merkittävästi. Näitä ovat mm. turpeen verotus ja ympäristönsuojelulain yhteydessä laadittava epämääräinen luontoarvopykälä. Aktiivisuutta tarvitaan siis sekä Suomessa että Brysselissä. Sami Tulonen Konsulttiyhtiön Aulan partneri, Paikallisvoima ry:tä palveleva energia-alan ammattilainen k at ternö –5 Karl Vilhjálmsson Kaikki haluavat kestävyyttä Kestäviä ratkaisuja, kestävä yhteiskunta, kestävä kehitys... Kaikki pitää nykyään olla kestävää. Mutta mitä se tarkoittaa? Ei kai kukaan halua sellaista, mikä ei kestä? Kuuntelimme kahta Suomen ja Ruotsin suurta teollisuusmiestä, Stig Gustavsonia ja Per-Olof Erikssonia. He kertovat seuraavilla sivuilla, millaisena he näkevät kestävyyskeskustelun. 6 – k at ternö k at ternö –7 Raaka-aineet, energia, ympäristö, u Stig Gustavson DI, TKK; kunniatohtori, Tampereen teknillinen yliopisto ja Aalto-yliopisto; vuorineuvos. Tärkein toim.joht.työ: Konecranes 1994–2005. Hall.puh.joht: Konecranes, Cramo, Handelsbanken Suomi, Ahström Capital, År Packaging, Dynea, Mercantile. Hopeamitalisti Suomi-Ruotsi snapsilaulumaaottelussa (taustakuoron jäsenenä). S tig Gustavson ja Per-Olof Eriksson tuntevat toisensa eri yhteyksistä Molemmilla on teollisuustaustaa, ja he ovat toimineet toistensa kotimaissa. Kumpikin auttoi aikanaan Industri Kapital –investointiyhtiötä. Molemmat ovat raskaan sarjan hallitusammattilaisia. Stig työskenteli v. 1978–1982 Per-Olofin kotiseudulla Värmlannin Filipstadissa metsäkoneiden valmistuksessa. Hän on Per-Olofin tavoin IVA:n (Ruotsin Insinööritieteenakatemian) jäsen ja mm. Millenium-palkinnon myöntävän Suomen Tekniikan Akatemian puheenjohtaja. Stigin ja Per-Olofin nyt tavatessa Helsingissä lähtökohtana on: Kestävyys – mitä sillä tarkoitetaan? Käsite keksittiin v. 1987 ns. Brundtlandin komission raportissa: Kestävä kehitys tyydyttää nykyhetken tarpeet vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuutta tyydyttää tarpeensa. Määritelmä voi ensi silmäyksellä vaikuttaa järkevältä. Mutta mitä tarkoittaa ”tyydyttää nykyhetken tarpeet”? Syödä kylläiseksi? Omistaa älypuhelin? Oma poreallas? Ja mitä tiedämme tulevien sukupolvien ”mahdollisuuksista tyydyttää tarpeensa”? Ajattelemmeko esimerkiksi tekniikan tason tulevaisuudessa samaksi kuin nyt – vai kehittyykö tekniikka? Ja mitä tarkoitetaan ”vaarantamisella”? Eikö ihminen saa ottaa riskejä? Mikä on riski? Ja kuka määrittelee, mikä on riski? Kaksi koulukuntaa u Per-Olof Eriksson DI, KTH; kunniatohtori, Luulajan teknillinen yliopisto. Tärkein toim.joht.työ: Sandvik 1984–1994. Aiemmat hallitustehtävät mm. Volvo, Assa Abloy, SSAB, Sandvik, Handelsbanken, Skanska, SKF, Preem Petroleum, KTH. Hall.puh.joht. Svenska Kraftnät 1992–2003, nyt mm. Ferronordic Machines. Ruotsin Bridgeliiton hallituksen jäsen. 8 – k at ternö Sitä mukaa kun kaikki ovat alkaneet puhua kestävyydestä, käsite on vesittynyt ja muuttunut yksinkertaisesti ’hyvän’ tai ’oikean’ synonyymiksi, sanovat Martin Andersson ja Christer Gunnarsson kirjassaan Hållbarhetsmyten (SNS, 2011). He toteavat käsitettä viljeltävän kahdessa olennaisesti erilaisessa koulukunnassa: teknologiaoptimistisessa, joka näkee edessään siirtymisen ”vihreään tekniikkaan”, ja kehityskielteisessä, jonka silmissä kangastelee tulevaisuus ilman talouskasvua. Jälkimmäinen näkemys on Anderssonin ja Gunnarssonin mukaan saanut voimakkaan jalansijan länsimaiden yliopistoissa. Käsite on liukunut alkuperäisestä toisellakin tavalla. Kestävä yhteiskunta edellyttää monenlaista kestävyyttä, esim. taloudellista, sosiaalista ja poliittista. Mutta yksi kestävyyden muoto on saanut etusijaa muiden kustannuksella: ekologinen. Per-Olof Eriksson ja Stig Gustavson ovat ilmasto... Onko kaikki menossa pieleen? Karl Vilhjálmsson yritysjohtajina keskittyneet lähinnä taloudelliseen kestävyyteen. Per-Olof: ”Minut tunnetaan siitä, etten henkilökohtaisesti tuhlaa turhaan ja haen jatkuvasti tehokkuutta ja tuottavuutta kaikessa toiminnassa. Juuri se on pääsyynä siihen, että kestävyysasiat kiinnostavat minua.” ”Monet ’vihreää’ yhteiskuntaa haluavat ajattelevat sydämellä, mutta heillä on heikot faktatiedot. Vihreissä argumenteissa on yksi hyvä asia: meidän ei pidä tuhlata resursseja. Mutta kun vihreitä ajatuksia siirretään käytäntöön, niiden vaikutus on usein päinvastainen, esim. biopolttoaineet ja tuulivoima pikemmin etäännyttävät kestävästä yhteiskunnasta.” Stig: ”Vihreä politiikka alkaa olla aikansa elänyttä. Kaikki tunnustavat nykyään ympäristön arvon, vihreillä on mission completed...Siksi he on liukuneet populismiin ja heidän on vaikea synnyttää mielekästä keskustelua.” Kuilu asennoitumisessa tekniikkaan on vakava asia. Stig: ”Järkevällä insinöörisuunnittelulla voi ratkaista monta ongelmaa, etenkin ympäristöasioissa, mutta monet pelkäävät tekniikkaa ja yhdistävät sen pahaan. Yhteiskunnan suuret edistysaskeleet ovat juuri tekniikan ansiota, ja on mahdotonta peruuttaa uudesta tekniikasta vanhaan.” Medialla on suuri vastuu uhkia ja katastrofeja kuhisevan maailmankuvansa takia. Vaikka maapallo objektiivisesti mitaten kehittyy vakaasti yhä paremmaksi paikaksi elää. Stig: ”Median suurena ongelmana on asiantuntemuksen puute. Onko Suomessa ylipäätään yhtään toimittajaa, jolla on insinöörin tutkinto? Minun vaikutelmani on, että toimittajat välttelevät kaikkea tekniikkaan liittyvää. He pelkäävät kuollakseen kirjoittavansa jotain väärin.” Loppuvatko raaka-aineet? Lyhyt vastaus on EI! Tähän saakka raakaaineet ovat tekniikan kehittymisen ansiosta lähes poikkeuksetta halventuneet (kiinteällä valuutalla mitattuna). Jos jokin raaka-aine kallistuu liikaa, sille yleensä löydetään halvempi vaihtoehto. Stig ja Per-Olof viittaavat molemmat Per-Olof Eriksson ja Stig Gustavson ovat kehitysoptimisteja. ”Resurssit eivät ole loppumassa. Kriisitoimiin ja heikosti valmisteltuihin uudistuksiin ei ole mitään syytä”, he sanovat. aineen katoamattomuuteen. Aine vain muuttaa muotoaan. Per-Olof: ”Erittäin harvat atomit poistuvat maapalloltamme (avaruusaluksella se voisi onnistua). Kaikki muu on tallella! Ihminen vain yhdistelee atomeja (usein matalampaan energiatasoon), ja haluamamme raaka-aineen saanti voi muodostua vähän vaikeammaksi (kalliimmaksi?), mutta sitä on aina mahdollista saada, jos meillä on energiaa.” Per-Olof kertoo, että Rooman Klubi ja sen Kasvun rajat –kirjan (1972) pessimistinen sanoma tavoitti hänet varhain. Kirja on vuosien saatossa levinnyt lukuisilla kielillä monina miljoonina kappaleina ja vaikuttanut länsimaihin suunnattomasti. Rooman Klubi ennusti MIT:n (Massachusetts Institute of Technologyn) johtavien tutkijoiden ekstrapolointien ja tietokonemallien tuella, että maapallon luonnonvarat loppuisivat pian ja että nopea väestönkasvu johtaisi maapallolla ennennäkemättömään nälänhätään. Esimerkiksi maailman kuparivarannot tyhjenisivät v. 2008, lyijy 1998, elohopea 1985, maakaasu 2010, öljy 2003, hopea 1988, tina 1989, volframi 2012, sinkki 1995. Todellisuus on ollut täsmälleen päinvastoin. Vuonna 1970 esim. kuparivarannoksi arvioitiin 280 miljoonaa tonnia. Sen jälkeen maailmassa on tuotettu 400 milj. tonnia kuparia ja kuparivarannoksi arvioidaan nykyään 690 milj. tonnia. Rooman Klubi arvioi maapallon öljyvarannoksi 455 miljardia tynnyriä. Sen jälkeen öljyä on tuotettu liki 1000 miljardia tynnyriä, ja nyt tunnetut öljyvarannot arvioidaan vähintään 1200 miljardiksi tynnyriksi. Mikään maalailluista katastrofeista ei ole tapahtunut. Globaali elintarviketuotanto on yli kolminkertaistunut 50 vuodessa, vaikka peltopinta-ala on lisääntynyt vain 7 %. Rooman Klubin mukaan maapallon väestö olisi 15 miljardia v. 2030. YK:n tuorein ennuste on 8–9 miljardia v. 2030 ja kovin paljon sitä suuremmaksi eivät nykyiset ennusteet usko maapallon väestömäärän koskaan kasvavan. Rooman Klubin lausumat ja tosiasiallinen tilanne käydään yksityiskohtaisesti läpi tiedetoimittaja Ronald Baileyn artikkelissa Reason-aikakauslehdessä. Lähestulkoon kaikkialla ihmiset elävät pidempään, ovat terveempiä, ravitumpia ja hyvinvoivempia. Olemme useimmissa YK:n milleniumtavoitteissa selvästi edellä aikataulua. Ympäristötuhotkin vähenevät sitä mukaa kuin ihmiset hyvinvoinnin kasvaessa alkavat priorisoida ympäristöä. Loppuuko energia? Lyhyt vastaus on EI! Aurinkomme tuottaa niin valtavasti energiaa, ettemme koskaan voi kuluttaa yhtä paljon. Kysymys on jälleen taloudellinen. Jos jokin energialaji käy liian kalliiksi, sille löydetään pian halvempi vaihtoehto. k at ternö –9 “Tuulivoimaa tuetaan viidellä eri tavalla, silti se tuottaa tappiota” Karl Vilhjálmsson sen vuoksi ei pidä sulkea ydinvoimaloita Saksassa!” Per-Olof: ”Minä arvelen, ettei Saksan ydinvoimaloita viime kädessä suljeta. Siellä ei ole perusvoimalle muita järkeviä vaihtoehtoja. Saksan muuttaminen riippuvaiseksi Venäjän maakaasusta on poliittisista syistä mahdotonta.” Moninkerroin tuettu tuulivoima Stig ja Per-Olof eivät siis ole tuulivoiman ystäviä. Se on liian kallista, tuotantoa ei voi ohjata ja sen tuottama katkonainen sähkö merkitsee suunnatonta rasitusta sähköverkolle. Per-Olof: ”Ruotsissa tuulivoimaa tuetaan viidellä eri tavalla, joita ovat: hiilidioksidiverotus (joka nostaa sähkönhintaa), sähkösertifikaatit (Suomessa niiden tilalla on syöttötariffit), tietyt omistajaryhmät on vapautettu sähköverosta ja arvonlisäverosta, tuulivoimayhtiöt eivät joudu maksamaan verkon rakentamisesta eivätkä ne joudu maksamaan varavoiman rakentamista, jota tarvitaan silloin kun ei tuule. Silti kaikista tukimuodoista huolimatta tuulivoima tuottaa Ruotsissa tappiota lähes kaikille asianosaisille. Logiikkaa ei suinkaan kirkasta tieto, että Ruotsilla on jo ennestään sähköstä ylijäämää eikä se tarvitse tuulivoiman tuomaa lisää.” Yhteydenpito Suomen ja Ruotsin teollisuuden kesken on hyvää, ja Per-Olof Eriksson ja Stig Gustavson ovat vuosikausia liikkuneet samoissa piireissä ja osallistuneet samankaltaisiin asioihin. Per-Olof: ”Jos poistamme kaikki tuet ja verot, maakaasu on juuri nyt halvin ja joustavin energialaji ja kilpailee vesivoiman kanssa siellä, missä luonnonolosuhteet vesivoimalle ovat olemassa. Hiili on monin paikoin helpoiten saatavilla olevaa energiaa ja sen vuoksi optimaalisin vaihtoehto, minkä maailman tilanne nyt myös osoittaa.” ”Talouslaskelmien pitäisi saada ratkaista energialajin valinnan”, hän sanoo. 10 – k at ternö ”Fossiilisten energianlähteiden tullessa liian kalliiksi siirrymme muihin lähteisiin, esim. ydinvoimaan, aurinkoenergiaan, biopolttoaineisiin ja ehkä yksittäisissä tapauksissa tuulivoimaan.” Stig: ”Liuskekaasu on nyt merkittävästi muuttamassa maailman energiatasapainoa. Se esimerkiksi päihittää tuulivoiman. Tällä on merkitystä etenkin kaasunviejämaa Venäjälle, koska energianhinnat ovat nyt laskussa, varsinkin kaasun hinnat.” Saksa suunnattomine tuulivoiman ja aurinkokennojen tukineen mainitaan usein myönteisenä esimerkkinä, mutta Stig ja Per-Olof ovat täysin eri mieltä. Stig: ”Saksalaisilla on Euroopan kallein sähkö [loppuasiakas maksaa joka kilowattitunnilta liki viisi senttiä tukijärjestelmään] ja suunnattomia ongelmia sähköverkossa. Väitetään, että Saksan hammaslääkärit ovat harvoja die Energiewendessä rahoiksi lyöneitä ryhmiä. Heillä on oma eläkekassa, jonka toimitusjohtaja ymmärsi varhain ostaa houkuttelevia tuulivoimapaikkoja, joita se nyt vuokraa kalliilla.” ”Satuin olemaan Saksassa, kun Angela Merkel päätti sulkea ydinvoimalat. Hän on ehkä taitava poliittinen taktikko, mutta yhteiskuntastrategian näkökulmasta hän toimi järjettömästi. Japanin maanjäristyk- Stig: ”Suomen tuulivoiman syöttötariffit merkitsevät käytännössä suurempaa tukea kuin missään muussa Euroopan maassa. Ne ovat määräaikaisia, mikä selittää sen kiireen, millä uusia myllyjä nyt pystytetään.” Hän mainitsee Maarianhaminan tuulivoimalan. ”Sain tilaisuuden tarkastaa, miten paljon sähköä se on tuottanut 11 vuodessa. Vain 20 % täydestä tehosta. Sellaisella hyötysuhteella ei makseta takaisin investointeja! Jos voimalat rakennetaan merelle, hyötysuhde ehkä paranee, mutta huoltokustannukset nousevat kohtuuttomiksi.” Sekä Stig että Per-Olof suhtautuvat myönteisemmin aurinkovoimaan, ”mutta eihän meillä Suomessa ole sille edellytyksiä”. Stig: ”Espanja on synkkä esimerkki. Siellä on panostettu vahvasti aurinkokennoihin, mutta monet niistä seisovat nyt käyttämättöminä, koska verkko ei pysty ottamaan vastaan sähköä.” Pitkällä aikavälillä aurinkosähköä voidaan tuottaa suurimittaisesti ja kohtuuhintaan Saharan autiomaassa. Mutta energia pitää myös voida varastoida ja kuljettaa määränpäähänsä. Esimerkiksi Siemens ja Bosch ovat hylänneet tähän liittyvän suurhankkeen, Desertecin, miljardien kehitysmenojen jälkeen. Riippuvuus Saharan sähköstä ei liene toivottavaa myöskään turvallisuusnäkökulmasta. Käytännössä Eurooppa kaipaa nyt kipeästi säätövoimaa, joka pystyy tasoittamaan katkonaista sähköntuotantoa. Vaihtoehtoina ovat kaasuturbiinit ja vesivoima, kaikki muu energiantuotanto on liian kankeasti säädeltyä. Mutta suurimittainen vesivoima on harvinaista herkkua. Stig: ”Jos Ruotsi ei auttaisi vesivoimallaan, Tanska ei olisi pystynyt rakentamaan niin paljon tuulivoimaa. Ja Saksassa on suuria ongelmia riippumatta siitä, tuuleeko [mitä tehdä sähkön ylijäämälle?] tai eikö tuule [mitä tehdä sähkön alijäämälle?]. Sähköverkon on oltava valtavan ylimitoitettu, jotta se selviää tuuli- ja aurinkovoiman aiheuttamista ongelmista. Mutta tästä poliitikot eivät halua puhua.” Kaasua Suomeen? Lähempääkin löytyy esimerkkejä haitallisesta politiikasta, Stig sanoo. Helsinki haluaa korvata suuret hiilivoimalansa bioenergiavoimalalla. Siitä tuskin hyötyy ympäristö eikä ainakaan lompakko. Stig: ”Se on aivan hölmöä. Bioenergian energiatiheys on pieni, saamme jatkuvan jonon raskaita rekkoja, jotka kuljettavat puukuormia kaupungin läpi.” Voisiko Suomi panostaa kaasuun? Stig: ”Kaasu on erinomaista. Mutta siinä tapauksessa kaasuntoimittajia pitää olla useampi kuin yksi. Emme voi luottaa vain Venäjään. Kävin Konecranesin tehtaalla Ukrainassa; jouduimme sulkemaan sen moneksi viikoksi, koska kaasunsaanti oli keskeytetty. Venäläiset tarvitsivat kaasua itse. Venäjän on vaikea tuottaa kaasua sellaisia määriä, joita se on sitoutunut toimittamaan.” Suomi toi viime vuonna 20 % sähköstään ulkomailta. Osa siitä tuotetaan vanhoissa, aikoinaan sotatekniikalla rakennetuissa venäläisissä ydinvoimaloissa. Stig: ”Jos meillä pitää olla ydinvoimaa, sen on sijaittava juuri Suomessa ja Ruotsissa. Keskustelin Arevan toim.joht. Luc Ourk at ternö – 11 ”Haluamme keskusteluun rehellisyyttä ja nöy selin kanssa [Areva rakentaa Olkiluodon uutta ydinreaktoria]. Hän oli ensimmäistä kertaa tavannut lainsäätäjän, joka piti tiukasti kiinni määräyksistä.” Reaktorin rakennusaikataulun voimakas myöhästyminen johtuu Stigin mukaan tämän seikan aliarvioinnista, mutta myös toimittajien eli (ranskalaisen) Arevan ja (saksalaisen) Siemensin ”todella heikosta” yhteistyöstä. Samaa reaktorityyppiä itse asiassa rakennetaan Kiinassa aikataulussa ja budjetoiduin kustannuksin. Tuhoaako ihminen ympäristöä? Lyhyt vastaus on KYLLÄ! Nimittäin jos tarkoitamme ihmiselle terveellistä ympäristöä, hyvää ilman- ja vedenlaatua sekä myrkytöntä ympäristöä. Ympäristöongelmat näkyvät ennen kaikkea nopeasti kasvavissa suurkaupungeissa. Stig mainitsee ympäristöongelmista myös maatalouden hajapäästöt. Per-Olof nostaa esiin vesistöihin päätyvät lääkeainejäämät. ”Niitä on vaikea jäljittää, ja ilmeisesti penisilliiniä käytetään joissain maissa surutta, mikä aiheuttaa resistenssiä. Tämäkin ongelma on varmasti ratkaistavissa, mutta siihen on käytettävä koko joukko resursseja.” Stig: ”Samalla täytyy muistaa, että juuri lääketieteen edistysaskeleet ovat olleet suurimmaksi hyödyksi ihmiskunnalle. Olemme paljon terveempiä, vähemmän kivuliaita, voimme paremmin, elämme paljon pidempään. Eivät asiat ennen olleet paremmin!” Per-Olof: ”Kun tätä tiukkaa ihmisiltä, he myöntävät sen. Mutta jostain syystä meidän kulttuurissamme asiat halutaan mieluummin kuvata synkkinä.” Maapallon ylikansoitus jopa siinä määrin, ettei täällä enää voisi asua, on yksi tällainen sitkeästi elävä harhaluulo. Per-Olof: ”Kaikki tutkimukset osoittavat väestönkasvun pysähtyvän ihmisten saavutettua tietyn elintason, joten sitä ei tarvitse säädellä [mikä muuten asettaisi meille mahdottoman moraalisen ongelman: ketkä ihmiset saavat elää ja ketkä eivät?].” Esimerkiksi Bangladeshissä syntyvyys on nyt pudonnut 2,6 lapseen naista kohti. Stig: ”Syntyvyys vähenee suuremman sähköistysasteen ja kasvavan hyvinvoin12 – k at ternö nin myötä. Siinä on kyse tiedosta ja valistuksesta.” Kiina kuuluu merkittävien ympäristöongelmien maihin. Stig: ”Olin siellä hiljattain, ja klo 15:n aikaan alkoi tulla pimeää. Minulle selitettiin: ’It’s only the afternoon fog, Sir’. On selvää, että esim. autoistuminen ja lämmitys luovat suurkaupungeissa epäterveellistä elinympäristöä.” Hän kommentoi, että Kiinan talouden on pakko kasvaa. ”Kiinan johtajat pelkäävät kaikkein eniten sosiaalista levottomuutta. Siksi Kiinan kansan täytyy voida luottaa parempaan tulevaisuuteen. Siihen vaaditaan paitsi talouskasvun jatkumista myös laajempaa vapautta ihmisille. Tämä tasapainottelu asettaa Kiinan uudet johtajat koetukselle.” Per-Olof: ”Kiinan ongelmat ovat selvästi lisääntyneet. Pelkään myös, että yhden lapsen politiikka on kostautumassa vanhusten osuuden paisuessa suhteessa muuhun väestöön.” Hän jatkaa: ”Olemme kehittyneissä maissa osoittaneet, että pystymme uudella tekniikka säilyttämään ympäristömme kohtuullisen terveellisenä. Ongelmat voidaan ratkaista, myös Kiinassa, vaikkakin se tulee maksamaan paljon. Juuri tätä haluan tähdentää: että varoja ei saa tuhlata vääriin kohteisiin. Sen vuoksi talouslaskelmien pitää antaa ratkaista, missä järjestyksessä tartumme ongelmiin.” Vaikuttaako ihminen vaarallisella tavalla maapallon ilmastoon? Lyhyt vastaus on EI! Pelko siitä, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu nostaisi lämpötilaa hallitsemattomasti, on aiheuttanut jättimäistä rahantuhlausta ja säikyttänyt monia aivan turhaan. Per-Olof kyseenalaisti ilmastoalarmismin jo varhain. ”Ilmastoargumentein on tehty mielettömiä summia maksaneita poliittisia päätöksiä eivätkä hiilidioksidipäästöt silti ole vähentyneet kuin marginaalisesti. Mutta huolimatta ilmakehämme hiilidioksidipitoisuuden kasvusta maapallon keskilämpötila ei enää nouse. IPCC:n tietokonemallit eivät pidä kutinsa. Jos päätös perustuu virheelliselle perusolettamukselle, kaikki muukin menee vikaan.” ”Olin mukana järjestämässä Ruotsin eduskunnassa seminaaria, johon olimme kutsuneet maailman johtavia ilmastotut- kijoita. 349 kansanedustajasta paikalle saapui seitsemän. Jäi sellainen tuntu, että poliitikot eivät edes halua perehtyä asiaan.” Per-Olof on muulloinkin nostanut ilmastoasian esiin keskusteluissa Ruotsin poliitikkojen kanssa ja näyttänyt heille, ettei lämpötila ole noussut niin kuin poliitikkojen käyttämissä malleissa väitetään, että tutkijat yhä enemmän laskevat ilmastoherkkyyslukuja jne. Mutta kaikki perusteet ja viittaukset faktoihin huiskataan sivuun. Näin eräs johtava ruotsalainen poliitikko lausahti: ”Niin, mutta ymmärräthän, että hiilidioksidi on hyvä verotuskohde!” Per-Olof: ”Parhaan veropohjan hakemisessa ei ole mitään vikaa. Mutta on myös kysyttävä, mitä vaikutuksia veroilla ja sen puoleen myös tuilla on. Metsäteollisuuttamme ollaan parhaillaan tappamassa ilmastoargumentein. Kuitupuun polttohinta on poliittisin päätöksin saatu korkeammaksi kuin mitä metsäteollisuus pystyy maksamaan.” EU:n ilmastopolitiikka on johtanut Euroopan energiasektorin pitkälle menevään sääntelyyn, sekä eurooppalaisella että kansallisella tasolla, EU:n 1990-luvulla suosiman vapauttamisen jälkeen. Tarkoittaako kestävä yhteiskunta muuttumatonta yhteiskuntaa? Lyhyt vastaus on EI! Ihminen on kautta aikojen elänyt luonnonvoimien tai ihmisen itsensä aiheuttamien muutoksien keskellä. Meidän ei tarvitse pyrkiä jokaikisen organismin säilymiseen muuttumattomana. Se merkitsisi jälleen jättimäistä tuhlausta. Per-Olof: ”Luonto on aina muuttunut. Se on hyväksyttävä myös tulevaisuudessa. Saamme tyytyä säilyttämään ympäristön terveellisenä ja viihtyisänä. Jo se vaatii resursseja.” Per-Olofin loppupäätelmä: ”Välttäkää joka asiaa sorkkivia poliitikkoja, jotka luulevat voivansa säännellä yhteiskuntaamme poliittisin keinoin! Verot ja tuet pilaavat järkevät laskelmat, kun yritetään järjestelmällisesti priorisoida tarpeellisia toimenpiteitä.” Mikä on poliitikkojen rooli? Stig: ”Suurena ongelmana on, etteivät poliitikot ollenkaan hallitse luonnontieteen menetelmiä ja empiriaa eivätkä osaa omaksua tutkimuksellista näkökulmaa. ryyttä edessämme oleviin tehtäviin” Monet eivät kai hallitse edes niitä käsitteitä, jotka auttaisivat ymmärtämään nyt käymäämme keskustelua.” Hän kertoo luennoineensa eduskunnassa energiapolitiikasta. ”Eräs kansanedustaja tuli jälkikäteen kysymään: Mikä ero on kilowatilla ja kilowattitunnilla?” Stig: ”Ihmisten on vaikea ymmärtää todella isoja ja pieniä lukuja. Samalla mittausmenetelmät kehittyvät yhä paremmiksi. Alkomittarit voidaan tehdä niin tarkoiksi, että ne reagoivat, vaikka olisi vain kävellyt juopon ohi... Näin luodaan kasvupohjaa isoille lööpeille myös äärimmäisen pienissä mittausarvoissa. Ihmiset eivät kerta kaikkiaan ymmärrä, miten vähän se vähä on.” Per-Olof: ”Poliitikkojen pitää puuttua asiaan, kun on kyse ihmiselle vaarallisesta toiminnasta.” Stig: ”Heidän pitää antaa vakaat puitteet, yleiset säännöt. Yksityiskohtainen poliittinen puuttuminen asioihin johtaa poikkeuksetta epävarmuuteen ja epävakauteen, jossa kukaan ei halua investoida. Lisäksi sääntöjen ei pidä poiketa kovin paljon muun maailman säännöistä. Meillä ei ole totuuden patenttia.” Pitääkö Suomen ja Ruotsin kulkea eturintamassa ympäristö- ja ilmastoyhteyksissä suositellussa murroksessa? Stig: ”Ensimmäisenä markkinoille astuva ei tee rahaa. Toki meidän pitää olla ajassa mukana, mutta teemme itsellemme vahinkoa, jos kuljemme pitkällä muiden edellä...” Per-Olof: ”Tanskalaisten tuulivoima on hyvä esimerkki. He halusivat olla etulinjassa ja luulivat olevansa maailman parhaita. Nyt koko tuulivoima-ala ja etenkin Tanskan lippulaiva Vestas on vain varjo entisestään... eivätkä suuruuden päivät koskaan palaa. Nyt Tanska on sitten riippuvainen ulkomailta tuodusta sähköstä, sen energiatuotannon hiilidioksidipäästöt ovat suuret ja sähkönhinnat erittäin korkeat.” Mitä pitäisi ajatella EU:n energiapolitiikan edellyttämästä sähköverkkojen suunnattomasta laajentamisesta ja vahvistamisesta? Stig: ”Varsinkin sähkönsiirrossa on tilaa innovaatioille ja älykkäille ratkaisuille. Kannattavimmat investoinnit liittyvät nykyään sähkönsiirtoon. Kulutus ei noudata Euroopassa yhtenäistä kaavaa. Yhtenä ratkaisuna olisi energiakapasiteetin ja -tarpeen parempi yhteensovittaminen rajojen yli.” Yhtäläisyyksiä euroon Per-Olof näkee yhtäläisyyksiä ympäristökeskustelussa ja eurosta käytävässä keskustelussa: ”Vastustin Ruotsin liittymistä euroon. Talouselämän kollegani Rune Andersson ja minä katsoimme, ettei eurorakennelma ollut kestävä. Ei uutta valuuttaa voi ottaa käyttöön tuolla tavalla. Ennen sellaisen askeleen ottamista on luotava poliittinen liitto.” Stig: ”Se on totta, paikallista verotusoikeutta ja yhteistä valuuttaa ei voi olla samaan aikaan, ne eivät käy yksiin. Mutta olen eurosta kuitenkin vähän eri mieltä. Me näimme, että euro oli puolivalmis rakennelma, mutta halusimme olla mukana viemässä asiaa eteenpäin sen sijaan että olisimme jääneet ulkopuolelle ja antaneet sen romahtaa. Se ei olisi ollut solidaarista.” Stig: ”Olen periaatteessa sitä mieltä, että jos ylikansallisuus lisääntyy Euroopassa, sen on välttämättä oltava sentyyppistä yhteisymmärrystä kuin meillä on Suomen ja Ruotsin välillä. Ei sellaista kuin EteläEuroopassa. Jos jonkinlainen Euroopan Yhdysvallat voitaisiin luoda, pohjoiseurooppalainen näkemyksemme olisi siinä rakennelmassa vahvin.” Per-Olof: ”Mutta kuitenkin EU-markkinoiden neljä kantavaa vapautta ovat kaukana toteutumisestaan. Niiden käyttöönotto kestää vielä ainakin pari sukupolvea.” Stig myöntää tämän: ”On mielenkiintoista nähdä, että Ruotsi jättäytymällä euron ulkopuolelle on joutunut toteuttamaan johdonmukaisempaa politiikkaa. Euromailla ei ole ollut samaa yllykettä siihen... nyt nähtävillä olevin seurauksin.” Poliitikoksiko? Poliitikkoja tarvitaan demokraattisessa yhteiskunnassa, mutta miten saada osaavia ja viisaita poliitikkoja? Per-Olof: ”On suuri ongelma, että niin harvat voivat ajatella toimivansa poliitikkoina. Sen seurauksena saamme huonolaatuisia poliittisia päätöksiä. Euro on minusta esimerkki löysin perustein tehdystä pitkälle menevästä päätöksestä.” Stig: ”Politiikan ja lehmänkauppojen teko on omanlaisensa ammatti.” Hän mainitsee, että häntä on useaan kertaan vakavasti pyydetty ehdolle eduskuntavaaleihin. ”Olen vastannut, että se on mahdoton ajatus, mitä minä eduskunnassa tekisin?” Per-Olof: ”Ei, et sinä kestäisi sitä pelkkää puhumista...” Ympäristö- ja ilmastoasiat kuuluvat luokkaan, jota on poliittisesti käsiteltävä kansainvälisesti. Usein sanotaan, että tarvitsemme niihin erityisen voimakkaita ohjauskeinoja. Per-Olof: ”Minä näen tässä epämiellyttävää ylikansallisen ohjauksen makua. Kaikkein selvimmin se näkyy ilmastoasiassa, jossa halutaan käyttää suunnattomat määrät verorahaa epäselviin hankkeisiin, jotka puuttuvat ihmisten elämään ja joissa demokraattiset prosessit usein nähdään esteenä.” Mikä merkitys on sillä, että poliitikon pitää ajatella uudelleenvalintaa? Estääkö se asianmukaisia poliittisia päätöksiä? Stig: ”Tästä on myönteinen esimerkki, Viro. Kun heillä oli kriisi, he ottivat lusikan kauniiseen käteen ja hallitus valittiin silti uudelleen. Latvia seurasi myöhemmin esimerkkiä. Siellä asiat olivat kaikkein heikoiten, mutta myös he ovat selvinneet suunnattomista talousongelmista.” Per-Olof: ”Niin, mutta nämä poikkeukset vahvistavat säännön. Yleensä demokratiamme ei kestä suurta ’sisäistä devalvaatiota’. Se että Baltian maat ovat tähän pystyneet, on minusta perintöä ei-demokraattiselta kaudelta, jolloin ihmiset tottuivat tottelemaan.” Yhteinen viesti Miten Stig ja Per-Olof tiivistäisivät yhteisen viestinsä kestävästä kehityksestä? ”Haluamme keskusteluun rehellisyyttä, asiapohjaista keskustelua ja nöyryyttä edessämme olevien suurten tutkimustehtävien suhteen. Mutta olemme myös kehitysoptimisteja. Resurssit eivät ole loppumassa. Kriisitoimiin ja heikosti valmisteltuihin uudistuksiin ei ole mitään syytä.” He tuntevat yhteistä huolta vallitsevasta puutteellisesta tekniikan osaamisesta: ”Tarvitsemme enemmän luonnontieteitä opiskelevia nuoria!” SVENOLOF KARLSSON k at ternö – 13 Karl Vilhjálmsson Kestävä politiikka – mitä se on? Poliitikon tehtävänä on päätösten tekeminen. Mutta ikuisena kysymyksenä on, voiko päätöksenteon pohjaaineistoon luottaa. Mikä on koko kuva asiasta? Ja mikä olisi kestävä ratkaisu? O le Norrback kommentoi Stig Gustavsonin ja Per-Olof Erikssonin ei niin myönteistä kuvaa poliitikoista (ks. s. 6–13) toteamalla, ettei poliitikkoja kannata väheksyä. He työskentelevät omien edellytystensä pohjalta ja joutuvat ottamaan talouselämää laajemman vastuun asioista. Sitä vastoin on aivan oikein vaatia, että poliittiset päätökset tehdään hyvin tiedoin. Poliitikkojen jatkuvana ongelmana on, että he tietävät liian vähän ja että tietyt sidosryhmät ja asiantuntijat pitävät enemmän ääntä kuin toiset. ”Poliitikkona täytyy yrittää kuunnella kaikkia osapuolia. Myös eri mieltä olevia. Tutustua vastakkaisiin käsityksiin”, Ole Norrback sanoo. Ympäristöasiat kuuluvat kestävyyskeskustelussa vaikeimpiin, hän sanoo. Ne ovat asiantuntijoiden maailmaa. Mutta voiko luottaa siihen, että asiantuntijoilla todella on asiaankuuluvat tiedot ja myös tarvittava harkintakyky? ”Valmistuessani kansakoulunopettajaksi v. 1965 ympäristönsuojelua oli tuskin edes käsitteenä olemassa. Sitten ympäristöliike nousi esiin, mikä oli tarpeellista ja myönteistä. Nyt ympäristöasioita on priorisoitu jo useita vuosikymmeniä, mutta jos kuuntelee tiettyjä ryhmiä, edelleenkään ei näy loppua sille, mitä pitäisi suojella ja kieltää”, Norrback sanoo. ”Jos on huolissaan liito-oravasta, pitääkö kansanedustajien lähteä metsiin etsimään liito-oravan papanoita? Kun ympäristöarvojen sanotaan olevan uhattuina, poliitikko on helposti riippuvainen muutamasta harvasta asiantuntijasta, joskus Ole Norrback, 16 vuotta kansanedustajana, 12 vuotta ministerinä, 8 vuotta RKP:n puheenjohtajana ja – kun hän v. 1999 jätti politiikan – 9 vuotta suurlähettiläänä. Nykyään hän toimii mm. Pohjoismaisen rajaestefoorumin, Svenska pensionärsförbundetin ja Vaasan yliopiston hallituksen puheenjohtajana. 14 – k at ternö itse itsensä sellaisiksi ylentäneistä. Jos nämä esiintyvät mediassa eikä vastaväitteitä tuoda esiin, poliitikko jää helposti nurkkaan satimeen.” Kaikki nämä erehdykset Asiaa ei helpota se, että asiantuntijat välillä ilmiselvästi erehtyvät. Vasabladet julkaisi viime vuonna ison jutun nuhjaantuneesta joutsenesta, ja kaksi asiantuntijaa (eläinlääkäriä) katsoi sen joutuneen kuohuttavan ilkivallan kohteeksi. Lehti ei julkaissut yhtä suurta artikkelia, kun lintutieteilijä Hans Hästbacka huomautti joutsenten näyttävän juuri tuolta sulkasadon aikana. Toisessa tunnetussa esimerkissä ympäristöasiantuntijat ovat sekoittaneet pohjoisatlanttisen merimetson (Phalacrocorax carbo) ja kiinanmerimetson eli euraasialaisen merimetson (Phalacrocorax sinensis). Pesivien merimetsoparien määrä on alle 20 vuodessa lisääntynyt Suomessa nollasta noin 18 000:een eikä niitä saa metsästää. ”Tämän virheluokituksen vuoksi kiinanmerimetso – vieraslaji joka ei luonnostaan kuulu eläinkuntaamme – on saanut lisääntyä häiriöttä, pilata surutta ympäristöä ja syödä rahoitettua kalaa sydämensä kyllyydestä”, Ole Norrback toteaa. Kuilu kaupunkieliitin ja maaseutuväestön välillä ilmiselvästi kasvaa tällaisissa asioissa, joissa kaupunkieliitti mielellään omii etuoikeuden tulkintoihin. Ympäristöpolitiikkaa tehdään suurkaupunkien näkökulmasta. ”Karhuja käsitellään pehmoleluina. Saduissa Bamse, maailman vahvin Nalle, on ystävällinen ja Aarne Alligaattori kasvissyöjä. Minun silmissäni siinä tehdään väkivaltaa luonnolle. Lapsille annetaan vääristelty kuva maailmasta.” ”Ei minulla ole mitään karhuja ja susia vastaan. Pieni 30–40 yksilön susilauma Kaivopuistossa olisi ihan paikallaan. Mutta kun maaseudun väki ei enää uskalla liikkua vapaasti metsässä, silloin on menty vikaan”, Ole Norrback sanoo. Entäpä suojellut laidunmaat, ihmisen toiminnan kautta syntynyt biotooppi. ”Mutta mietipä, jos joku yrittäisi perustaa uusia laitumia, näkisimmekö silloin ehkä metsien kaatamista vastustavia mielenosoituksia? Nykytilan säilyttämisestä on tullut itsetarkoitus.” Puolustaa ilmastoskeptikkoja Ole Norrback ei epäröi puolustaa skeptikkoja ilmastoasiassa. ”Globaalista lämpenemisestä käytävä keskustelu on saanut uskonsotaa muistuttavia piirteitä. Ne, jotka uskaltavat kyseenalaistaa yleistä käsitystä, leimataan tai vaietaan kuoliaaksi. Tutkimukset, jotka eivät käy yksiin vallitsevaksi katsotun mielipiteen kanssa, jätetään huomiotta tai esitetään epäolennaisina”, hän sanoo. ”En tiedä tarpeeksi ratkaistakseni, kuka on tieteessä oikeassa, mutta meidän – ja etenkin median – on kohdeltava samalla ”Toki susi tarvitsee elintilaa. Pieni 30–40 yksilön susilauma Helsingin Kaivopuistossa olisi ihan paikallaan.” Ole Norrback kunnioituksella rohkeaa vähemmistöä, joka uskaltaa kyseenalaistaa yleisempää (uskon)käsitystä. Suunnattomia summia kuluttajille maksavassa tieteellisessä (uskon)sodassa, jossa emme voi olla varmoja panostusten tosiasiallisesta tarpeellisuudesta, ei ole järkeä!” Jos oletus lämpötilan kiihtyvästä noususta on väärä, silloin myös ilmastopolitiikka on väärää, Ole Norrback toteaa. Yhteiskunnallista vakautta Mitä tulee yhteiskunnan taloudelliseen, poliittiseen ja sosiaaliseen ulottuvuuteen, viimeksi mainittu tuntuu olevan kestävin. Kaikista suhdannevaihteluista huolimatta yhteiskunta on sosiaalisesti vakaa ja ihmiset ovat terveempiä ja voivat paremmin. ”Oma eläkeläisliittoni, jossa on 19 000 aktiivista jäsentä, on siitä hyvä todiste”, Ole Norrback sanoo. Mutta taloudellinen ja poliittinen kestävyys ovat siis heikommissa kantimissa. Norrback suhtautuu skeptisesti etenkin ’finanssiteollisuuteen’, joka elää keinottelulla, huhuilla, odotuksilla ja lyhytjänteisyydellä ja luo epävarmuutta. ”Kestävä talous ei voi rakentua tällaiselle perustalle. Tapaan sanoa, että pörs- simeklareiden pitäisi saada sitä parempaa palkkaa mitä vähemmän kauppoja he tekevät, koska se innostaisi pitkäjänteisyyteen.” Norrback valittaa, että useat vuosituhannen vaihteen jälkeen vaikuttaneet eurooppalaiset poliikot ”eivät ehkä olleet kaikkein välkyimpiä”: Schröder, Chirac ja Berlusconi. Saksa ja Ranska esimerkiksi rikkoivat ensimmäisten joukossa lähentymiskriteerejä eli vaatimuksia, jotka jäsenvaltion oli täytettävä saadakseen ottaa euron käyttöön. ”Muistan Ateenan suurlähettiläsajoiltani hyvin EU:n valtiovarainministereiden kokouksen, jossa käsiteltiin juuri tätä asiaa. Kreikkalaisten moraalista saa ajatella mitä haluaa, mutta Saksa ja Ranska näyttivät muille huonoa esimerkkiä.” Ole Norrback on kaikesta huolimatta Eurooppa-henkinen: ”Tarvitsemme enemmän Eurooppaa, ei vähemmän!” Enemmän yhteistä finanssipolitiikkaa, enemmän yhteistä raha- ja veropolitiikka. ”Se ei ole kestävää, että kaikki harjoittavat nyt omaa veropolitiikkaa, esimerkiksi kilpailevat yritysveron leikkaamisella.” Norrback peräänkuuluttaa poliitikkoja, jotka uskaltavat käydä keskustelua. ”Euroopan pitää tehdä yhteistyötä ja kasvaa yhteen, mutta poliitikot liukuvat populistisen trendin mukana toiseen suuntaan. Ollaan lyhytnäköisen nationalistisia eikä kestävän eurooppalaisia.” ”Ei pidä ryhtyä poliitikoksi, jos pelkää äänten menettämistä! Poliitikkojen tehtävänä on yhteiskunnan rakentaminen. Ihmiset ovat kyllin viisaita ymmärtääkseen sen.” Onko ylikansallisuus pahasta? Ole Norrback: ”Ympäristöasiat ovat kansainvälisiä, ilmansaasteet eivät pysähdy rajalle. Talous on globaalia – silloin myös sääntöjen pitäisi olla. Elämä on kansainvälistä eikä siltä tieltä ole paluuta. Mutta lainsäädäntö on usein kansallista.” Tämän hoitoon on tarkoitettu subsidiariteettiperiaate, jonka mukaan päätökset on tehtävä alimmalla tarkoituksenmukaisella tasolla. Mahdollisimman lähellä niitä ihmisiä, joita päätökset koskevat. Mutta edelleen, monivuotisesta EU-jäsenyydestä huolimatta lainsäätäjät ajattelevat pääsääntöisesti kansallisesti. Ole Norrback on nähnyt siitä monia esimerkk at ternö – 15 Karl Vilhjálmsson Ylen merki llinen ilmastosopimus Tiedotusvälineiden edustajat yleensä korostavat journalistista riippumattomuuttaan ja tiedon, mielipiteiden ja keskustelujen monipuolisen raportoinnin tärkeyttä. Se on julkisen palvelun Yleisradio Oy:n osalta kirjattu myös lakiin. Tästä huolimatta Yleisradio ja valtiollinen Ilmatieteen laitos solmivat 1. toukokuuta 2007 tämän sopimuksen: Yhteistyösopimus Yleisradio Oy ja Ilmatieteen laitos (sopijapuolet) sopivat keskinäisen yhteistyön käynnistämisestä ILMASTONMUUTOKSEN SEURANNAN valtakunnallisen hankkeen osalta seuraavaa: Aiemmat poliitikkokollegat antavat Ole Norrbackille hyvän arvosanan. Norrbackin lupsakka olemus saattoi aluksi erehdyttää, mutta kollegat oppivat pian tuntemaan hänet asiallisena ja taitavana poliitikkona, joka piti mitä lupasi. kejä Pohjoismaiden ministerineuvoston Rajaestefoorumin puheenjohtajana. Esteitä toki poistetaan, mutta samalla luodaan uusia. Uusia rajaesteitä syntyy esimerkiksi, kun EU-direktiivejä toimeenpannaan eri lailla eri maissa. Vaikka tarkoitus on päinvastainen, sanoo Ole Norrback, joka ei näe erillisissä säännöissä kansallista hyötyä. ”Reviiriajattelu on vallalla ja estää kestäviä ratkaisuja.” Kestävää informaatiota? Mutta Ole Norrback kaipaa kestävyyttä myös tiedonvälityksessä. Siinä mediat ovat menneet vikaan. ”Mediat ovat uskomattoman tärkeitä rakentaessamme maailmankuvaamme. Veltto journalistiikka pettää meidät median kuluttajat. Tietotulvan käsittelytapa ei ole kestävä”, hän sanoo. Ongelmana on mielipiteiden vuorenvarmuus yhdistettynä perehty16 – k at ternö mättömyyteen, mikä on oppimisprosessissa tuhoisa yhdistelmä. Toisena ongelmana on usko siihen, että lukijoiden kiinnostus voitetaan pinnallisuudella. ”Median mahdollisuus on päinvastoin juuri siinä, että se voisi tehdä monimutkaisesta ymmärrettävää. Journalistiikka on ainoa tuntemani ala, jossa kilpailun lisääntyminen näyttää laskevan laatua. Luullaan, että uutinen pitää ehtiä kertoa ensimmäisenä. Mutta kyllä tehokkaampi kilpailukeino on se, että tapahtumista ja asiayhteyksistä saadaan ymmärrettäviä.” ”Median suuntaus kohti pinnallisempaa sisältöä ei ole kestävää kehitystä”, Ole Norrback sanoo. ”Valitettavasti poliittinen ja journalistinen populismi ovat voimakkaasti riippuvaisia toisistaan. Kumpikin tarvitsee toista voidakseen myydä ala-arvoisia tuotteitaan.” SVENOLOF KARLSSON 1. Sopijapuolet ilmaisevat tahtonsa luoda kaikin tavoin edellytyksiä ILMASTONMUUTOKSEN SEURANNALLE vuosien 2007–2010 aikana. Yleisradio Oy pyrkii ajankohtais-, asia- ja tiedeohjelmissa luomaan ilmastonmuutoksesta journalistisia kokonaisuuksia suomalaisten arkea koskettavalla tavalla. Tässä julkaisemisessa Yleisradio Oy hyödyntää harkintansa mukaan kaikkia jakelukanaviaan. Tähän Ilmatieteen laitos tarjoaa Yleisradio Oy:n käyttöön taustoitusta ja asiantuntijoitaan ilmastonmuutoksen seurannan toteuttamista varten. Pääperiaatteena on, että molemmat tiedottavat aktiivisesti toisilleen hankkeeseen liittyvissä asioissa. Ilmatieteen laitos pyrkii käyttämään Yleisradiota keskeisenä viestimenä. 2.Ohjelmien tuottaminen ja journalistinen vastuu on Yleisradio Oy:llä. 3.Yleisradio Oy:n ja Ilmatieteen laitoksen välinen yhteistyösopimus ei sido kumpaakaan osapuolta tuotannon määrän, lähetysaikojen ja kustannusten osalta. Näihin liittyvät päätökset tehdään tarvittaessa erikseen kirjallisesti, mikäli syntyy yhteisesti rahoitettavia ohjelmasarjoja. 4.Tämä aiesopimus ei velvoita sopijapuolia osallistumaan jokaiseen hankkeeseen. Sopijapuolet voivat, yhteistyösopimuksen estämättä, osallistua muiden yhteistyökumppaneiden hankkeisiin. 5.Tätä sopimusta voidaan muuttaa vain kirjallisesti. Muutokset tulevat voimaan heti, kun niitä koskeva lisäsopimus on allekirjoitettu. Sopijapuolilla on oikeus sanoa irti tämä sopimus lopetettavaksi kuukausi sen jälkeen, kun mainittu irtisanominen on kirjallisesti suoritettu. 6.Sopimus on voimassa 1.5.2007 – 31.12.2010. Yle siis lupautuu Ilmatieteen laitoksen tulkiksi toistamaan sen näkemystä ilmastoasiasta. Muotokin määrätään sopimuksessa: tähän käytetään ajankohtais-, asia- ja tiedeohjelmia. Velvollisuus koko kentän kattamiseen Miten sopimus käy yksiin Ylen tehtävän kanssa? Bo Göran Eriksson, lakimies, Hufvudstadsbladet-lehden entinen hallitusjäsen ja erittäin perehtynyt julkaisullisiin asioihin: ”Ylen ei pitäisi sitoutua tällä tavoin ja rajoittaa toimituksellista vapautta, joka julkisen palvelun medialla on ehdottomasti oltava. Esimerkiksi Helsingin Sanomien tai Hufvudstadsbladetin lähteminen tällaiseen on aivan mahdoton ajatus.” ”Yleisradiolain mukaan Ylen tulee tarjota monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja yhteiskunnallisista kysymyksistä. Ilmastonmuutos oli jo sopimusta solmittaessa erittäin kiistanalainen asia, jossa voitiin perustellusti esittää monia näkökantoja. Ylen velvollisuutena on kattaa koko kenttä. Ylen ilmastoraportointi on tämän sopimuksen myötä vinoutunut”, sanoo Bo Göran Eriksson. Ole Norrback: ”Ylen kaltainen julkisen palvelun yhtiö ei voi solmia tällaista sopimusta! Se on yksiselitteisesti ristiriidassa asiallisuudesta ja puolueettomuudesta annettujen yhtiön ohjelmasääntöjen kanssa. Yle sitoutuu tässä välittämään yhden osapuolen mielipiteitä, mikä sotii selkeästi Ylen roolia vastaan.” ”Lisäksi Ilmatieteen laitos sitoutuu käyttämään Yleä keskeisenä viestimenä. Sitä valtion virasto ei voi mitenkään tehdä. Sen velvollisuutena on tarjota tietoa samoin perustein kaikille tiedotusvälineille. Tämä on merkillisimpiä lukemiani sopimuksia.” Ylen uskottavuuden kannalta on tärkeää, että kaikki mahdol- liset tämänkaltaiset sopimukset julkaistaan välittömästi, Ole Norrback sanoo. MOT nousi vastaan Bo Göran Erikssonin oli aluksi vaikea uskoa sopimusta aidoksi sen naiiviuden takia (”Se vaikuttaa huolettomien amatöörien keitokselta”). Sopimusta on myös pimitetty; sitä ei tiettävästi koskaan laitettu Ylen tai Ilmatieteen laitoksen verkkosivuille. Sopimus nousi esille Ylen oman MOT-toimituksen ansiosta. Yhtenä syynä julkituloon oli, että Ilmatieteen laitos yhteistyösopimuksesta huolimatta kieltäytyi vastaamasta MOT:n esittämiin kriittisiin ilmastokysymyksiin. Silloin MOT-toimitus julkaisi sopimuksen Internetissä. Martti Backman, joka siihen aikaan työskenteli MOT-toimituksessa, kertoo, että Ylen johdolle tiedotettiin asiasta ennen sopimuksen julkaisemista: ”Ylen johto ei yrittänyt estää meitä. Sopimus on kiistämättä kuitenkin vaikuttanut voimakkaasti Ylen ilmastoraportoinnin yksipuolistumiseen. Me MOT:ssa olimme pieni ja lannistumaton saareke.” ’Hyvät’ asiat muuttuvat Tärkeää on tietysti, miksi sopimus solmittiin. Ajallisesti se joka tapauksessa osuu yksiin BBC:n johdon v. 2007 tekemään päätökseen, jonka mukaan BBC lakkasi soveltamasta objektiivisuusperiaatetta ilmastoasiassa. Moni seikka viittaa koordinoituun kansainväliseen toimintaan skeptisen ilmastoraportoinnin pysäyttämiseksi mediassa. Onko sillä merkitystä, jos Ilmatieteen laitos sanoo ilmastoasian käsittelytavassaan edustavansa ’vallitsevaa tieteellistä käsitystä’? Bo Göran Eriksson: ”Historiallisesti katsoen ’vallitseva käsitys’ on voinut koskea kaikkea mahdollista lobotomiasta rotupuhtauteen. Ne ja lukui- sat muut asiat olivat aikoinaan ’hyviä’ aivan samoin kuin monet käsittävät taistelun ilmastouhkaa vastaan nykyään. Korjaus- ja muutosliikkeet tehtiin sitten myöhemmin.” Tähän liittyy myös se ulottuvuus, että samat ihmiset istuvat usein monilla palleilla ilmastoasioita käsittelevissä ja niistä päättävissä piireissä. Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas on esimerkiksi myös IPCC:n Suomen kansallisen työryhmän puheenjohtaja, Suomen WWF:n hallituksen jäsen ja Suomen hallituksen tulevaisuusryhmän jäsen. Taalas toimii siis sekä korkean tason virkamiehenä että poliittisena neuvonantajana samalla, kun hän edustaa voimakkaasti kyseenalaistettua IPCC:tä ja johtaa aktivistiryhmää. Kuvaan kuuluu myös, että Ilmatieteen laitos järjestää säännöllisesti ilmastoasian koulutusta tiedotusvälineiden edustajille. Koulutusta, josta ilmasto-oletuksia vastaan kohdistettu kritiikki loistaa seminaariohjelmien perusteella poissaolollaan. SVENOLOF KARLSSON Bo Göran Eriksson, mm. kauppa- ja teollisuusministeriön entinen ylijohtaja ja Suomen OECD-valtuuskunnan teollisuusneuvos. Martti Backman, mm. Ylen MOT-toimituksen entinen toimittaja ja Suomen Kuvalehden ja Iltalehden päätoimittaja. k at ternö – 17 Eurooppa tarvitsee lobbaajiaan Karl Vilhjálmsson otettava tilaa ja osallistuttava peliin sen ehdoilla”, Sami Tulonen sanoo. ”Brysselissä arvostetaan lobbaajia, jotka ymmärtävät poliittista ympäristöä ja prosesseja ja tuntevat ihmisiä eri piireistä. Mutta työtä on tehtävä pitkäjänteisesti nöyränä ja kärsivällisenä.” Henkilökohtainen luottamus on ratkaisevaa, sen rakentaminen voi kestää 10 vuotta ja romuttaminen 10 minuuttia. Ei pidä uskoa, että voi poimia rusinat pullasta, Sami Tulonen sanoo. ”On tärkeää ymmärtää, ettei viestintä ole yksisuuntaista. Kaikki lobbaavat kaikkia. Kaikki liittyy kokonaisvaltaisesti yhteen. X sanoo: ’Käy myös Y:n puheilla!’ Komissio käyttää lobbaajia konsensuksen hakemiseen.” ”Hyvä lobbaaja on content provider, joka kertoo miten asia on, ei ole sammuttamassa tulipaloja, ymmärtää kokonaisuutta ja seurantatarpeita ja joka on asiallisen rakentava. Ja ymmärtää, että EU-päätöksistä osa valmistellaan myös Helsingissä.” Ja ehkä kaikkein tärkeimpänä: marinalla ei voita yhtään mitään! ”Myönteisellä tarinalla voittaa aina, kielteisyyttä kannattaa välttää.” Energia houkuttelee politikoimaan Sami Tulonen ja Henri Satuli saapuivat Brysseliin v. 1996. He perustivat konsulttiyhtiö Aula Europen kolme vuotta sitten. Molemmat ovat työskennelleet myös Euroopan parlamentissa, Sami pitkään myös ydinteollisuuden FORATOM:ssa, Henri EK:n (Elinkeinoelämän keskusliiton) Brysselin toimistossa. Energia-alalla monet kohottivat kulmiaan EU:n huippukokouksen 22. toukokuuta tekemälle päätökselle. Ei vain ilmastoasian uusille sävyille vaan myös sille, että EU pitää kiinni ”energian sisämarkkinoiden toteuttamisesta” viimeistään v. 2014. Kun maiden lähtökohdat ja tahtotilat ovat kovin kaukana toisistaan, miten se onnistuu? ”T arvitaan merkittäviä investointeja uuteen ja älykkääseen energiainfrastruktuuriin, jotta voidaan varmistaa keskeytyksetön energian toimitus kohtuuhintaan. Niiden rahoitus on saatava pääosin markkinoilta”, huippukokouksen loppulausumassa sanotaan. Mutta samalla kun investointitarve on tähtitieteellinen, energiasektorin investointihalukkuus on historiallisen alhaalla. 18 – k at ternö Syynä ovat etenkin poliittiset riskit. Voiko todella luottaa EU:n poliitikkojen tietävän mitä he tekevät? ”Tuleeko Eurooppaan omat sisämarkkinat vuonna 2014, 2015 tai joskus muulloin, ei oikeastaan ole tärkeää. Tärkeintä on, että konkreettista yhdentymistä tapahtuu”, kommentoi Sami Tulonen, konsulttitoimisto Aula Europen energia-asintuntija. Mutta vielä v. 2013 puolessa EU:n jäsenvaltioista energiamarkkinat ovat säänneltyjä. Kaikissa maissa on erilaisia tukijärjestelmiä niiden suosimille energianlähteille. Ja sähkönverotuksessa on eroja. Sähkön korkeasta hinnasta on useissa maissa tullut todellinen uhka hallituksille. Yhä suuremmilla joukoilla ei Saksassa ja Iso-Britanniassa ole varaa maksaa sähkölaskujaan. Bulgariassa hallitus joutui viime talvena eroamaan kansan kapinoidessa kallista sähköä. Puhumattakaan teollisuudesta. Teollisuuden sähkönhinnat ovat Euroopassa nousseet 37 % vuodesta 2005, kun ne USA:ssa ovat laskeneet 4 %. Paljon sähköä kuluttava teollisuus on tästä syystä hakeutunut muualle. Ja kaiken takana on hyvin jännitteinen valtarakenne. EU-komissio haluaa enemmän valtaa, kansalliset hallitukset eivät halua luopua omastaan. Lobbaajien rooli Miten lobbaaja toimii tämän kaiken keskellä? ”Itse asiassa EU-järjestelmä seisahtuisi ilman lobbaajia. EU-komissiolla ei ole vastapuolta samaan tapaan kuin kansallisilla hallituksilla on vastassaan oppositio tai eduskunta”, Sami Tulonen sanoo. Komissio on sen vuoksi riippuvainen eri ryhmien kuulemisesta, jotta se saa tietoonsa eri näkökohtia ja pystyy sovittamaan politiikkaansa todellisuuteen. Suomen pienessä järjestäytyneessä yhteiskunnassa lobbaaminen voi vaikuttaa jotenkin hämäräperäiseltä. ”Suomessa uskotaan lujasti järjestöihin. EU:ssa on Energia-asioilla on siis EU:ssa keskeinen asema, mutta ne eivät suinkaan ole niitä helpoimpia. Energiahuolto on strategisesti tärkeä ja houkuttelee politikoimaan. ”Ongelmana ovat tietysti erilaiset maantieteelliset edellytykset. Tarpeet ovat erilaisia pohjoisessa ja etelässä. Suomessa rakentaminen on ollut energiatehokasta jo 30 vuotta, Etelä-Euroopassa ei tähän ole ollut tarvetta.” Mutta ehkä henkinen puoli on vaikein käsiteltävä? Sami Tulonen on kovasti ihmetellyt saksalaisten ristiriitaista suhtautumista energiaan. ”Die Energiewende ei täsmää saksalaiseen tehokkuusajatteluun. Onko ydinvoiman lakkauttaminen ja panostus aurinkoon ja tuuleen tapa työstää sodanjälkeistä traumaa? Rajan toisella puolella 59 ydinreaktorin Ranskassa ydinvoima ei aiheuta mitään kiistoja.” Ehkä suhtautuminen on perua Hegelin idealismista, Sami Tulonen miettii. ”Jos johonkin vain lujasti uskoo, se myös toteutuu!” Mutta Suomikin tarjoaa esimerkin järjenvastaisesta käytöksestä: ”Suomi on epäonnistunut turveasiassa. Emme ole onnistuneet kauppaamaan sitä EU:lle, ja syyt ovat täysin meissä itsessämme”, Sami Tulonen sanoo. SVENOLOF KARLSSON Eurooppa-neuvoston kokouskuva maaliskuussa 2013. EU tarvitsee johtotähtiä u Miksi EU on viime vuosikymmenenä ajanut energia- ja ilmastoteemaa niin lujasti? Sami Tulonen toteaa poliittisten hankkeiden tarvitsevan johtotähtiä (drivers) – sellaista mikä yhteisesti motivoi ja patistaa yhteistyökumppaneita tarvittaviin panostuksiin ja uhrauksiin. ”Kun EU-hanke käynnistyi 1950-luvulla, silloin Euroopan hiili- ja teräsyhteisönä, se oli ensi sijassa rauhanhanke. Haluttiin rakentaa yhteistyörakenne, jotta sotia ei enää koskaan syttyisi. Se oli EU:n laajentumisen johtotähtenä vielä 1990-luvulla.” Kylmä sota päättyi Berliinin muurin murtuessa v. 1989 lopussa. Sopivasti uudeksi johtotähdeksi nousi matkapuhelinliikenne (GSM). Matkapuhelut olivat luonteeltaan rajatylittäviä, mutta niitä haittasi televiestintäsektorin kansallisuus ja tiukka sääntely. Euroopan maat vapauttivat ja yksityistivät televiestinnän ja toivat matkapuheluihin va- pautta, joka konkreettisesti edisti Euroopan yhteenkuuluvuutta. Suuria tukirahoja käytettiin seuraavan tekniikkasukupolven, 3G:n, kehittämiseen kilpaa USA:n ja Japanin kanssa. Käytännössä siinä kiirehdittiin liikaa, vuosina 2001–2003 syntynyt kupla aiheutti televiestintäalan kriisin. Tarvittiin uusi johtotähti, ja siinä tilanteessa ilmastouhka oli sopivasti esillä. Tulevaisuuden globaalien katastrofiskenaarioitten edessä haluttiin unohtaa vähäisemmät ongelmat, vahvistaa edelleen Euroopan rakenteita ja vähentää riippuvuutta fossiilisesta (tuonti)energiasta. Huippukohta saavutettiin nähtävästi v. 2007, jolloin julkaistiin kovin alarmistinen IPCC-raportti ja Al Gore palkittiin pelottelufilmin tuottajana. Mutta nyt EU siis hillitsee ilmastoasiaa. Mistähän muodostuu seuraava johtotähti? Mutta nyt EU siis hillitsee ilmastoasiaa. Mistähän muodostuu seuraava johtotähti? OECD-maat Euroopassa USA Japani Punaisella maat, joissa sähkön ja/tai kaasun loppuasiakashintoja säännellään. Vihreällä maat, joissa ei ole sääntelyä tai siitä luopumiselle on suunnitelmat. (Lähde: Euroopan komissio) Teollisuuden loppukäyttäjien sähköhintojen (ilman alv:a) kehittyminen vuodesta 2005. OECD:n eurooppalaisissa maissa hinta on noussut 37 % ja Japanissa 17 % (koska ydinvoimalat suljettiin), kun taas Yhdysvalloissa hinnat ovat laskeneet 4 %. (Lähde: IEA) k at ternö – 19 Johanna Forsman Viihtyy kentällä. Kjell Enkvist pitää kollegoidensa kanssa Esse Elektro-Kraftin sähköverkon kunnossa. Kjell vaihtoi kaulimen kaapeliin u Raikkaassa ulkoilmassa työskentely on Kjell Enkvistin mieleen. Hän tuli Esse Elektro-Kraftiin vastavalmistuneena sähköasentajana kesäkuussa 2012 ja viihtyy työssään erinomaisesti. ”Saan tehdä kaikkea mahdollista sähköpylväissä kiipeilystä ja johtojen kytkemisestä kaapeleiden kaivuuseen. Olen vähitellen erikoistunut pääterasiakaapeleiden kytkemiseen”, hän kertoo. Ennen sähköalalle siirtymistään hän työskenteli leipurina 26 vuot- ta, niistä kymmenen viimeistä hän vastasi uusikaarlepyyläisestä leipomosta. Lopulta hänen allergiansa kävi niin hankalaksi, että lääkäri suositteli alanvaihtoa. ”Se tuntui kurjalta, koska viihdyin leipurina, mutta terveys on toki aina tärkein.” Hän hakeutui 3-vuotiseen sähköasentajakoulutukseen ja sai teini- ikäisiä luokkakavereita. ”Kesti hetken tottua uuteen ympäristöön. Olin toisenlaisessa elämänvaiheessa verrattuna siihen, kun nuorena opiskelin leipuriksi. Aikuisena otin opinnot aivan eri lailla tosissani ja päätin panostaa hyviin arvosanoihin.” Nyt hän on muuttanut Uudestakaarlepyystä Ala-Ähtävälle lähemmäksi sähköverkkoa, jossa hän säännöllisesti päivystää. Vapaaaikanaan hän mielellään pyöräilee, ja jos sää on hyvä, hän voi polkea useita tunteja kerrallaan. ”Olen harrastanut kuntoliikuntaa koko ikäni. Nykyään lähden yhä useammin maastopyörällä metsään. Olen pyöräillyt paljon myös kilpapyörällä, mutta se vaatii tasaiset tiet, ja sellaisilla on usein kova liikenne.” Kilpauransa hän on jo lopettanut. ”Olin mukana Nykarleby Cykelklubissa ja osallistuin mm. Botniapyöräilyyn useina vuosina. Nykyään pyöräily on minulle pikemmin kuntoilua.” Kjell Enkvist odottaa nyt ensimmäistä kesälomaansa sähköasentajana. Opiskeluaikana piti työskennellä kesäisin käytännön kokemuksen vuoksi. ”Toki autan, jos lomalla ilmenee tarvetta ylimääräiseen työvoimaan, mutta olen ymmärtänyt, että niin käy vain poikkeustapauksissa.” Johanna Forsman den toimitusjohtajan juhannuksena. Carl-Johan Kronström jää eläkkeelle, ja Glen Ahlskog astuu hänen seuraajakseen. -Aloitin työt jo huhtikuussa, ja minulla on paljon uutta omaksuttavaa alasta. Yritän nyt opetella sähkökauppaa ja –myyntiä ja luotan Johnny Hagan suureen asiantuntemukseen sähkölaitoksen käytännön hankkeissa, Glen Ahlskog sanoo. Glen on varttunut Alavetelissä ja asunut Kokkolassa vuodesta 1986, 20 – k at ternö jolloin hän sai paikan sähköinsinöörinä Sähköliike Teknossa. Hän työskenteli Teknossa 25 vuotta ja jatkoi siellä myös Lemminkäinen-konsernin ostettua yrityksen v. 2010. Ennen nimitystään Kruunupyyn Sähkölaitoksen johtoon hän toimi Lemminkäinen Talotekniikan huoltopäällikkönä Kokkolassa, mutta nyt hän siis siirtyy urallaan toiseen sähköalan haaraan. -Täällä Kruunupyyn Sähkölaitoksella on kotoisa tunnelma. Jakelualueelle on viime vuosina rakennet- tu paljon. Vaikka seutu on minulle jo lapsuudesta tuttua, minun pitää oppia tuntemaan Kruunupyytä paremmin. Hän viettää kesäkautena suuren osan vapaa-ajastaan Kokkolan Tullimäen siirtolapuutarhamökissään. Mielellään teini-ikäisten lastensa, 14-vuotiaan tyttären ja 17-vuotiaan pojan, seurassa. En kasvata juurikaan vihanneksia, tontilla on lähinnä ruohomattoa ja kukkia. Paikka on meille pikemminkin vapaa-ajan mökki kuin viljelypalsta, Glen Ahlskog sanoo. Sähköromusta eroon helpommin u Toukokuun ensimmäisenä on tullut voimaan uusi laki, jonka ansiosta Juhlaa arjessa. Vetelin sähkölaitos kattoi pöydän koreaksi maaliskuussa viettääkseen Vetelin sähkövalaistuksen 100-vuotisjuhlaa. Onnittelijoiden joukossa myös Katja Kivioja ja Annikki Pulkkinen. enää ei tarvitse lauantaiaamuna asettua jonon jatkoksi autokaravaaniin kohti hyötykäyttöasemaa vain päästäkseen eroon vanhasta pölynimurista. Alle 25 cm sähkölaitteet voidaan nyt viedä lähimpään elektroniikkaliikkeeseen tai tavarataloon (esim. Prismaan tai Citymarketiin), kun taas pölynimuria suuremmat laitteet toimitetaan vastaavia uusia laitteita myyvään erikoisliikkeeseen. Laitteet on mieluiten toimitettava kokonaisina kaikkine osineen mutta ilman pakkauksia. Hehkulamput ja pölypussit irrotetaan ja lajitellaan erikseen, mutta väripatruunat saa mielellään jättää tulostimeen. Uudet energiansäästölamput sisältävät elohopeaa, ja siksi ne toimitetaan erikseen kauppaan tai hyötykäyttöasemalle. Elektroniikkaromun keräysverkko laajeni uuden lain myötä reilusti, kun runsaan 400 keräyspisteen lisäksi elektroniikkaromua voi nyt toimittaa 2800 kauppaan. Niistä elektroniikkaromu kerätään kuljetettavaksi edelleen käsittelylaitokseen. Yksittäiset laitteet paloitellaan seuraavassa vaiheessa koneella ja käsin metallien erottamiseksi muovista, lasista ja muista materiaaleista. Ensiksi poistetaan vaaralliset aineet, esim. elohopea, kadmium ja lyijy, ja ne viedään ongelmajätelaitokseen. Rauta, alumiini, magnesium, kupari, sinkki ja ruostumaton teräs erotetaan laitteista teollisilla prosesseilla. Piirikorttien jalometallit erotetaan yleensä kemiallisilla prosesseilla. Muovimateriaali kierrätetään mm. fleece-kankaiden ja jätesäkkien raaka-aineeksi. Televisioiden ja näyttöruutujen lasimateriaali kierrätetään uusiksi kuvaputkiksi. Suuri osa metalleista käytetään uusien matkapuhelinten komponentteihin. Uusi jätteenkeräyslaki ei koske perinteisiä hehkulamppuja, paristoja ja irrallisia akkuja. Ne on edelleen vietävä hyötykäyttöasemalle. Veteli juhlii virstanpylväitä u Tänä vuonna on sata vuotta siitä, Glen Ahlskog johtoon Kruunupyyssä u Kruunupyyn Sähkölaitos saa uu- Johanna Forsman kun Aato Laasanen alkoi tuottaa Heikkilänkoskessa sähköä vesivoimalla. Hän sai aikaa myöten muutkin innostumaan asiasta, ja Veteliin perustettiin useita uusia sähkölaitoksia. Maaliskuussa sitä juhlistettiin avointen ovien päivällä Vetelin sähkölaitoksella. Asiakkaita ja yhteistyökumppaneita saapui tasaisena virtana onnittelemaan ja puhumaan energia-asiaa kakun ja kahvin ohella. Lisäksi on kulunut 40 vuotta kunnallisen Vetelin sähkölaitoksen perustamisesta, joka yhdisti seudun kymmenkunta pientä yksittäistä sähköntuottajaa. -Aluksi veteliläiset käyttivät sähköä ensi sijassa valaistukseen, mutta vähitellen käyttö monipuolistui. Nyt sähkönkulutus kasvaa pari prosenttia vuodessa uusien maatilojen perustamisen ja vanhojen automatisoinnin ansiosta, toim.joht. Juha Kauppinen kertoo. Vetelin sähkölaitos toimittaa nykyään sähköä n. 2 000 taloudelle. Kulutus notkahti tilapäisesti pari vuotta sitten Outokummun lopetettua terästuotantonsa Vetelissä, mutta sittemmin kulutus on kasvanut tasaisesti. Vesivoima on edelleen voimissaan Vetelissä. Sähköntuotannon kaksi tärkeintä virstanpylvästä osuivat vuosiin 1997 ja 2006, jolloin Patanan ja Pihlajamaan vesivoimalat vihittiin käyttöönsä. -Noin viidesosa Vetelin sähkölaitoksen myymästä sähköstä on omaa tuotantoa. Se on moneen muuhun sähköyhtiöön verrattuna paljon, Juha Kauppinen toteaa. k at ternö – 21 Tässä ovat Tuuli ja Tarmo. He ovat 12-vuotiaita kaksosia ja mielellään tutkivat asioita. He kyselevät kaikkea mahdollista. Mitä varten? Miten niin? Me pidämme kyseliäistä lapsista. On hauskaa yrittää ymmärtää asioiden yhteyksiä. Kaikki ei aina ole sitä, miltä se näyttää! Tässä Katternö-lehden numerossa puhutaan paljon kestävyydestä. Sitä sanaa monet käyttävät mielellään. Totta kai sitä haluaa, että tavarat ovat kestäviä. Ei kai kukaan halua, että tavarat menevät rikki. Vaari on viisain ihminen, jonka he tuntevat. Hän on melkein aina suuressa puutarhassaan. Piirrokset: Terese Bast Teksti: Svenolof Karlsson Se on totta, ennen vanhaan jätettä ei ymmärretty ongelmaksi. Mutta ihminen oppi, ja nyt ympäristöön liittyy monenlaisia sääntöjä. Vesi ja ilma ovat nyt puhtaampia kuin minun lapsuudessani eikä ympäristöä enää roskata yhtä paljon. Ihmiset puhuvat niin eri lailla. TV:ssä esitetään paljon katastrofeja ja kauheuksia. Vaari tietää monien kasvien ja eläinten nimet ja välittää luonnosta enemmän kuin kukaan. Mutta nyt hän kysyy vaikeita. Tehän tiedätte, että minun mielestäni he liioittelevat. Monet haluavat pelotella. He luulevat, ettei kukaan muuten kuuntele. Uskotteko, että luonto välittää meistä? Mutta mitä kestävyydellä tarkoitetaan? Onko ihminen käyttämässä luonnonrikkaudet loppuun? Ei kai se nyt niin voi olla. Maapallo ja luontohan ovat olleet olemassa tuhansia miljoonia vuosia ja ihminen vain lyhyen aikaa! Minulla on ekologiasta kertova kirja. Siinä kerrotaan, miten maapallo saa energiansa auringosta. Energia on meillä lainassa, sen ansiosta kasvit ja eläimet voivat elää, mutta sitten energia säteilee takaisin avaruuteen. Mutta aine ei voi kadota. Se säilyy aina ja sisältyy erilaisiin kiertokulkuihin. Atomi on hetken ehkä kivessä ja siirtyy sitten kasviin tai ihmiseen. Sitten ehkä puuhun, joka palaa, tai maahan, joka kasvaa kasveja. Ja sitten taas kiveen. Tuuli ja Tarmo eivät tiedä, mitä vastata. Silloin vaari sanoo näin: Kun ihmistä ei enää ole monien, monien vuosien päästä, luonto on kuitenkin jäljellä. Ei se välitä meistä. Luonto muuttuu koko ajan, mutta se ei kuole ennen kuin aurinko sammuu miljardien vuosien kuluttua. Ja meillä ihmisillä on oma erityislahja. Olemme älykkäitä! Emme voi ohjailla luonnonvoimia, mutta osaamme ratkaista melkein kaikki ongelmat. Maapallosta riittää kaikille ihmisille. Tuuli ja Tarmo miettivät, mitä isä ja äiti ovat kertoneet. Tosi kummallista! Mutta ainetta ei voi hävittää. Ennen ei autoissa ollut edes turvavöitä. Autot tupruttivat myrkyllisä pakokaasuja. Tuulin ja Tarmon mielestä on surullista nähdä, miten ihmiset joskus likaavat luontoa. Ei ollut matkapuhelimia, joilla soittaa apua onnettomuuden sattuessa. Ja ennen oltiin paljon, paljon köyhempiä. Kaikkein pahinta on, jos ihminen päästää luontoon myrkkyjä. Niin että eläimet ja jopa ihmiset kuolevat. Se on kamalaa. Mutta ajattelen usein vaarin sanoja. Että ennen asiat olivat kuitenkin paljon huonommin. Mennään tapaamaan vaaria! 22 – k at ternö Monet lapset kuolivat sairauksiin, jotka nykyään osataan parantaa. Tuuli ja Tarmo toki tietävät, että maailmassa on silti vielä paljon surullisiakin asioita. Aina ei auta, että he ovat uteliaita lapsia ja ottavat asioista selvää itse. Silloin vaari osaa lohduttaa parhaiten. Te olette teräviä lapsia, ja maailmassa on upeita asioita löydettävänä! Mutta muistakaa aina varoa yhtä asiaa: sitä että joku pelottelee maailmanlopulla! k at ternö – 23 Osaamme nauraa itsellemme Paikallisuus on hauskinta, sanoo huumorilla elantonsa Johanna Forsman Mitä pitää tehdä ollakseen hauska Pohjanmaalla? Ja mitä naurumme kertoo meistä itsestämme? Kysyimme Alfred Backalta, pohjalaiselta, joka on valinnut naurun ammatikseen. S osiaalinen media tuo koko maailman huumoriaarteet saatavillemme mutta tarjoaa uuden kanavan myös pohjalaiselle huumorille. YouTubessa suursuosion saavuttaneet Do får it na, He va na ja Karalåtin ovat esimerkkejä Pohjanmaan perinteisestä ruotsinkielisestä huumorista uudenlaisessa formaatissa. ”Pohjalainen huumori on itseironiaa, joka ottaa etäisyyttä omaan itseen revyyperinteen hengessä”, Alfred Backa sanoo. Alfred Backa saapuu tapaamiseemme Oravaisten keskustaan henki kurkussa ja reistailevalla pyörällä pari minuuttia myöhässä. Ketjut olivat hypänneet paikaltaan puolivälissä kotikylästä Österbystä, ja lopun matkaa Alfred juoksi pyörää taluttaen. Ei kovin hauskaa. Nykyään hän asuu Vaasassa, jossa hän arkisin esiintyy huumorijutuissa Radio Extremissä. Lisäksi hän kirjoittaa HSS Median päivälehtiin ja keksii uusia sukkeluuksia lavaesiintymisiinsä. Useita hänen YouTube-juttujaan on katsottu kymmeniätuhansia kertoja. Lapsuuden kuvausta Do får it na Loreenin Euroviisu-kappaleen Euphorian sävelellä yli 150 000 kertaa. ”On hauskaa, että ihmiset tulevat puhumaan YouTube-jutuistani. Katselukerrat eivät tuota rahaa, mutta saan enemmän stand-up-tilauksia katselukertojen lisääntyessä”, hän sanoo. Hän on hankkinut elantonsa koomikkona nyt pari vuotta. Ura alkoi Oravaisten paikallisrevyistä. ”Olen ollut revyyjengissä mukana 12 vuotta ja siellä olen saanut huumorikasvatukseni. Tänä vuonna kirjoitin osan revyysketseistä ja aiemmin olen myös esiintynyt näyttämöllä. Kun aloittelin koomikon täyspäiväistä uraa, otin paljon vaikutteita riikinruotsalaisilta, mutta mitä kauemmin olen tällä uralla ollut, sitä enemmän olen palannut revyyperinteisiin.” 24 – k at ternö Hauskaa murteella. Alfred Backa kuuluu siihen nuorten pohjalaiskoomikkojen sukupolveen, joka on saanut huumorikasvatuksensa revyynäyttämöllä. ”Hain aluksi inspiraatiota Ruotsin koomikoilta, mutta mitä pidempään olen toiminut koomikkona, sitä enemmän olen palannut paikalliseen revyyperinteeseen.” Sitkeitä mökkihöperöitä Pohjalainen revyyperinne alkoi 1940-luvulla. Tänäkin vuonna yleisö täytti kylien kokoontumissalien penkit aiempaan tapaan. He saivat nauraa hekottaa maailman isoille asioille ja ajankohtaisille nurkkakuntaisuuksille. ”Kaikkein mieluiten lasken leikkiä maailman taloudesta ja politiikasta ja niiden törmäyksistä paikallisyhteisön arkeen.” Millaista on työskennellä huumorin pa- Vah vuu de t: osto - hyvä kontaktiverk - hyvä työhalu ja sitoutuminen - itseironia de t Mah dollisuu usille - paljon tilaa u ideoille o - vaihteleva luont Alfred Backan pika-SWOT Pohjanmaan piirteistä. ansaitseva pohjalainen ”On hyvä välillä vaihtaa näkökulmaa”, Alfred Backa sanoo ja näyttää kirjaimellisesti, mitä tarkoittaa. Johanna Forsman rissa Pohjanmaalla? ”Väkeä on vaikea saada lähtemään mökeistään. Kun he sitten lopulta tulevat juhliin tai show’hun, se on heistä hauskaa, mutta lähtemisen kynnys on yllättävän korkea.” Mikä tekee pohjalaisesta huumorista pohjalaista? ”Olemme itseironisia ja laskemme leikkiä pienistä ympyröistämme. Täällä ei mikään ole kovin suurta ja mahtavaa, mutta tiedämme sen eikä siinä ole mitään vikaa. Meidän ei tarvitse pilkata muita, osaamme nauraa itsellemme”, Alfred Backa sanoo. Mikään aihe ei ole kielletty, kunhan ottaa huomioon, että yleisössä on joskus lapsiakin. Mutta hän kohtaa usein yleisöä, joka ei ole tottunut prokovatiiviseen huumoriin. ”Jotkut vaivaantuvat ja pelkäävät, että joku toinen kokee pilani loukkaavana. Esimerkiksi kun olen heittänyt vitsiä uskonnosta, uskovaiset eivät ole pahastuneet, mutta sitä vastoin yleisössä muut ovat pelänneet joidenkin loukkaantuvan. Ylikorrektiutta”, hän miettii. Itse tehty, parhaiten tehty Leikinlasku moraalista ja elämäntyylistä on myös vaikeaa tasapainottelua. ”Pohjalaiset ovat aika hartaita ja tekevät kovaa ruumiillista työtä, paitsi tietenkin minä. Ihmiset tietävät, että olen pohjalai- Heik kou de t: t - pitkät etäisyyde - pitäytyminen a vanhoissa ta voiss Uhat: kit- rahavarojen kes tyminen - poismuutto nen ja siksi he hyväksyvät pilani Pohjanmaasta. Mutta jos joku ulkopuolinen esittäisi samat jutut, reaktio olisi kyllä toinen.” Mikäli varmoja naurunaiheita on, murteella esitetyt hauskuudet houkuttelevat ne esiin. Paikallisuus on hauskinta edellyttäen, että koomikko esiintyy omalla kotitantereellaan. ”En voi lähteä Kokkolaan ja pilailla sikäläisestä murteesta, koska yleisö osaa sitä minua paremmin. Jos sen sijaan yleisössä on väkeä eri paikkakunnilta, voin pilailla kylien ja kuntien välisillä ennakkoluuloilla.” Pohjalaiseen mielenlaatuun kuuluu se, että itse tehty on parhaiten tehty. Millaiselta tällaisessa ympäristössä tuntuu ottaa maksu hauskuuttamisesta? ”Kyllähän joku yleisön joukossa saattaa intoutua esittämään omia vitsejään, mutta he haluavat pikemmin edistää esitystä kuin nälviä minua koomikkona. Ja tavalliset ihmiset ovat usein hauskempia kuin koulutetut koomikot”, Alfred Backa sanoo. Miten käy Ahvenanmaalla? Alfred Backa keksii suuren osan vitseistään arjestaan ruokaostoksilla, kylttejä lukiessaan tai kuunnellessaan salaa ympäristönsä juttuja. ”Vitsivarastoa on uudistettava koko ajan. Se on elävä prosessi, jossa testataan uusia ja poistetaan vanhoja.” Alfred Backa esiintyy kesällä Ahvenanmaalla. Pystyykö hän olemaan pilailematta ahvenanmaalaisten murteesta? ”Saa nähdä. Heidän huumorinsa ja itseivansa on samantyyppistä kuin meillä, joten kaipa se sujuu hyvin.” Entä miten suuri on harppaus suomenkieliseen huumoriin? Tuntuuko se eri maailmalta? ”Minusta ero ei ole suuri. Olen sekä onnistunut että epäonnistunut hauskuuttamaan suomenkielisiä. Mutta huumoria ei voi vain kääntää suoraan ja odottaa sen toimivan toisella kielellä. Pieniä sävyeroja on aina, ja ne on opittava.” Lopuksi minun on pakko kysyä YouTubessa menestyneestä Do får it na:sta. Kuvaako se omaa lapsuuttasi? ”Kyllä, ainakin muistan sen niin. Äidinisä kuoli ollessani vielä pieni, mutta muistan, etten hänen kotonaan saanut koskea mihinkään.” Alfred Backa tunnustaa myös, että hänet on yhdistetty väärin toiseen YouTube-hittiin, He va na:aan. ”Se on itse asiassa kaverini Jakob Nylundin kappale, mutta jostain syystä minä olen saanut kunnian siitä. Tulipahan tässä oikaistua.” Jopas jotakin! JOHAN SVENLIN Yritämme seuraavassa numerossa kuvata Pohjanmaan suomenkielisten huumoria. k at ternö – 25 Johanna Forsman Mitä orangit voivat opettaa meille Missä kulkee ihmisen ja apinan ero? Ja mitä ne erot ovat? Orankeja tutkiva Sofia Forss on Indonesian sademetsissä ja eri eläintarhoissa nähnyt, että ihmisellä on paljon opittavanaan eläinmaailman sukulaiseltaan. P ietarsaaren pääkatu. Vastaantulijat hymyilevät Sofia Forssille hänen kävellessään jalkakäytävällä. Syykin on selvä. Sofia pitää kainalossaan isoa ruskeaa pehmoorankiapinaa. Näky on hellyttävä. Aikuinen nainen kantaa sylissään isoa pehmoeläintä keskellä kaupunkia kuin äiti vauvaansa. Sitä ei joka päivä näekään. Pehmon hän kävi juuri lainaamassa eräästä liikkeestä tämän jutun kuvauksiin. Määränpää on valokuvaamo samaisella kadulla. Siellä kohtaamme. Kuvaamossa leijuu vastakeitetyn kahvin tuoksu. Sofia tervehtii koh- 26 – k at ternö teliaasti silmiin katsoen, kyselee kuulumiset. Hänestä huokuu aito läsnäolo ja herkkyys. Yllään Sofialla on virttynyt villapaita ja tyköistuvat farkut. Korvassa roikkuu kaunis Indonesiasta ostettu oranssinvärinen sulkakorvakoru. Jos Sofiaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, hän olisi jonkinlainen sademetsien ”ekokeiju”. Sofia on lentänyt edellispäivänä Saksasta kotiseudulleen Pietarsaareen. Hän on nukkunut vain muutaman tunnin. Silti hän näyttää raikkaalta. Menemme studioon. Kuvaajan pyynnöstä Sofia nappaa apinan syliinsä, katsoo sitä nappisilmiin ja hymyilee. Välillä hän laittaa pehmon olkapäilleen. Poseeraaminen sujuu kuin leikkiä vaan. Tästä naisesta puuttuvat ”tuoteselosteet” ja ”viivakoodit”. Markkinavoimien propaganda ei ole purrut häneen. ”Minulle tärkeitä ovat matkat ja ihmissuhteet. Kohtaamiset ja tunteella eläminen. En arvosta materiaa, kannettava tietokone ja kamera ovat minulle ainoat välttämättömät”, Sofia sanoo. 97 prosenttia samaa Sofia Forss on asunut ulkomailla lähes puolet elämästään. Kymmenen vuotta Sveitsissä, kaksi Indonesiassa, loput Suomessa. Nykyään koti löytyy sekä Suomesta että Sveitsistä. Indonesiaankin on aina avoimet ovet. ”Pidän itseäni näiden kolmen maan henkisenä kansalaisena. Olen omaksunut kyseisistä kulttuureista parhaat palat. Sydämeltäni olen kyllä suomalainen, mutta en elämäntyyliltäni.” Sofian ensimmäinen tutkimushanke päättyi viime vuonna Saksan Dortmundin eläintarhassa. Hän tutki siellä vankeudessa eläviä orankeja. Seuraavan eläintarhan osoite on Englannissa ja sitä seuraavan Münsterissä Saksassa. ”Apinat kiinnostavat minua, koska ne ovat biologialtaan niin lähellä ihmistä. Orankiapinassa on 97 % samaa dna:ta kuin ihmisessä. Apina on yhtä lähellä ihmistä kuin leijona tiikeriä”, hän täsmentää. ”Älykkyyden kehittyminen on kaikkein haastavimpia ja jännittävimpiä evoluution kysymyksiä psykologisessa ja antropologisessa mielessä. Jotta voisimme selittää ihmisen älykkyyttä, meidän täytyy ymmärtää sen mekanismeja myös eläimissä. Erityisesti niiden, jotka ovat meitä lähellä.” Sofialla on filosofian maisterin tutkinto Zürichin yliopistosta pääaineenaan evoluutioantropologia. Väitöskirjan laadinta on jo pitkällä, sen otsikkona on Apinoiden kulttuurisen älykkyyden testaaminen: vankeuden vaikutus ja varhaisen ympäristön merkitys. Sofia Forss, orankitutkija. k at ternö – 27 Fredrik Forss Fredrik och Sofia Forss Ruumiillinen työ eläintarhassa on arkipäivää Sofia Forssille. Tässä Twycrossissa Englannissa. Väitöskirjan peruskysymyksenä on, miten kulttuuri voidaan määritellä evoluution lähtökohdasta. Mitä apinat voivat kertoa kulttuurisesta älykkyydestä? Kehittyvätkö korkeammat kognitiiviset kyvyt, jos eletään sosiaalisesti rikkaammassa ympäristössä? Au-pairina Sveitsissä Sofia viihtyi kesämökillä ja luonnossa jo pienenä tyttönä. Erityisesti eläimet kiinnostivat. ”Muistan aamuvarhaiset lintubongaukset isän kanssa. Kaikki mikä liittyi mereen kiinnosti: delfiinit, planktonit ja levät.” Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Sofia lähti au-pairiksi Sveitsiin. Vuoden kuluttua lastenhoitohommat jäivät, mutta Sveitsi ei. Sofia pääsi yliopistoon opiskelemaan bio- Fredrik Forss logiaa ja sittemmin myös antropologiaa. Sofian kiinnostus orankien maailmaan heräsi eläintieteilijä ja antropologi Carel van Schaikin kurssin jälkeen . Vuonna 2007 Sofia lähti ensimmäisen kerran Indonesian sademetsiin tutkimaan apinoita. Lähes vuoden mittainen matka teki suuren vaikutuksen. Tutkimuksen kohteena olivat silloin apinoiden ja ihmisten samankaltaisuuksien ja erilaisuuksien risteyskohdat, apinoiden kulttuuri sekä emon ja jälkeläisen suhde. Sofia selvitti, millaiset kognitiiviset valmiudet ovat yhteisiä apinoille ja ihmisille. Päivät kuumassa tropiikissa olivat raskaita ja tiiviitä. ”Kävelimme apinoiden perässä neljä kertaa viikossa 15 tuntia päivässä. Kunto ja jalkalihakset siinä kasvoivat”, nauraa Sofia. ”Iltaisin askareina olivat päivän tapahtumien kirjaaminen, ruokailu ja pyykinpesu. Joskus katsoimme ajankuluksi elokuvan. Opin pärjäämään ja elämään vaatimattomasti.” Avulias kulttuuri Viestintää. 28 – k at ternö Indonesialainen kulttuuri on Sofian mukaan avuliasta ja perhekeskeistä. Ei kovin tiukkasääntöistä. ”Se on ehdottomasti erilainen verrattuna suomalaiseen. Meillä on paljon enemmän odotuksia ja olemme verraten kylmiä”, miettii Sofia. Mutta toki Indonesiassakin on huonoja puolia: nainen ei aina voi sanoa, mitä haluaa. Ihmiset roskaavat eikä heidän työmoraalinsa ole kovin korkea. Luokkaerot ovat valtavia. Maa (väkiluku noin 230 miljoonaa) voisi olla paremmin organisoitu. Kaikki tapahtuu ”Jumalan tahdosta”. Monine uskontoineen siellä osataan silti elää sovussa. ”Indonesiassa pitää uskoa johonkin, muuten katsotaan joutuvan kadotukseen.” Sofia ei itse usko Jumalaan mutta kylläkin korkempaan voimaan. Indonesiassa ei puhuta englantia. Sofia oppi indonesian kieltä muutamassa kuukaudessa. Hän kirjoitti lapulle kymmenen uutta sanaa päivässä ja harjoitteli, kunnes osasi ne. ”Aika pian aloin vain puhua paikallisten kanssa.” Kaksi hengenvaarallista tautia Vuonna 2010 Sofia matkusti uudelleen Indonesiaan. Aikomuksena oli saada tohtorinväitöskirjaan liittyvä tutkimustyö valmiiksi. Kaksi kuukautta osoite oli Borneossa, sitten yhdeksän kuukautta Sumatralla. Mutta matkaan tuli pari mutkaa. Hengenvaaralliset taudit: denguekuume ja malaria. ”Olin todella heikossa kunnossa. Jouduin sairaalaan kahdeksi viikoksi. Äitini lensi Indonesiaan ja sitten palasimme Suomeen. Jouduin keskeyttämään sillä erää tutkimukseni.” Seurasi kaksi kuukautta sairauslomaa. Suomessa Sofialla oli raskasta. Hän koki ihmiset turhamaisiksi. Stressaantuneiksi. ”Ihan kuin he olisivat unohtaneet, miksi elävät. Ihmiset eivät ajatelleet hyviä asioita. Minua ärsyttivät kovat äänet ja kokemani kaoottisuus.” Orangit ovat villieläimiä, myös eläintarhassa, ja ne voivat helposti voimallaan vahingoittaa tietämättään ihmistä. Orangin häkkiin meneminen on hengenvaarallista. Edes eläintenhoitajat eivät saa mennä häkkiin yksin. Vaikka Sofia työskentelee orankien parissa ja tekee niillä kokeita, se tapahtuu aina kaltereiden tai ikkunan takaa. Sumatran Bukit Lawangissa (oik.) Sofia on kuitenkin päässyt tervehtimään puolikesyä orankilaumaa. Orangit ovat siellä niin tottuneita ihmisiin, että hyväksyvät heiltä ruokaa ja antavat kättä ihmisille. k at ternö – 29 “On ihanaa nähdä, miten emo pitää jatkuvasti silmällä Palmuöljy on pahin uhka Sofian kuvauksissa viidakko vaikuttaa paratiisilta. Mutta mikään kiltti satumaa se ei silti ole. Televisiosta saa väärän kuvan. ”Todellisuus on erilainen. Sademetsässä tuoksuu voimakkaasti ummehtuneelta. On kuoppia ja tiheää kasvillisuutta. Puiden alla on kosteaa ja kuumaa. Siellä tapahtuu koko ajan. Eläinten ääniä ja rasahduksia. Puun takaa voi törmätä käärmeisiin, tiikereihin, lintuihin, sammakoihin, hyönteisiin...” Orangit ovat suurimpia puussa eläviä eläimiä. Naaras painaa 60 kiloa ja uros 120 kiloa. Kaikki eivät valitettavasti vaali apinoiden elämää. Tutkijat varoittavat, että orangit kuolevat 30–50 vuodessa sukupuuttoon. Syynä on niiden asuinympäristön puuston hakkuu ja tuhoaminen palmuöljyn takia. Palmuöljyä käytetään monissa elintarvikkeissa ja kosmetiikkatuotteissa, esim. vartalo- ja ihovoiteissa, Sofia Forss kertoo. Sitä tuotetaan etenkin Malesiassa ja Indonesiassa halvaksi raaka-aineeksi länsimaiden teollisuudelle. Samalla palmuöljy edistää köyhien maiden talouskasvua. ”Mutta sillä on hintansa”, Sofia sanoo. ”Sumatran ja Borneon sademetsiä hakataan nopeammin kuin koskaan, jotta tilalle voitaisiin istuttaa palmuöljyplantaaseja. Metsät ovat orankien ainoaa elintilaa luonnossa. Eikä vain orankien, vaan myös Sumatran tiikerien, norsujen, sarvikuonojen ja muiden eläinten, joiden lukumäärät supistuvat nopeaa vauhtia metsäalueiden kutistuessa.” Luonnosta vieraantunut ihminen Sofiaa kiinnostaa erityisesti, miten apinat kasvattavat luonnossa poikasiaan. Se kertoo paljon ihmisen suhteesta luontoon. ”Sitä tajuaa, kuinka kauas ihminen on loitonnut omasta biologiastaan. Luonnossa poikaset oppivat kaiken ennen kaikkea matkimalla emoaan.” Sofia näkee paljon yhtäläisyyksiä apinan ja ihmisen välillä. Ihminenkin on riippuvainen siitä, mitä näkee toisten tekevän: lähinnä vanhempiensa, opettajiensa ja läheistensä. Kokemuksemme ja ympäristömme muovaavat meidät siksi, joita olemme. Kaikki – ihan kaikki – mitä olemme elämässämme kokeneet ja tehneet, vaikuttaa meihin. Jokainen ihminen, jonka olemme kohdanneet, vaikuttaa. Länsimainen ihminen elää valmiissa yltäkylläisyydessä. ”Ja kaikki on niin koteloitua. Spontaaniutta tai avuliaisuutta ei 30 – k at ternö liiemmin näy. Elämä on erittäin suunniteltua”, miettii Sofia. Suomessa ollessaan Sofia toivoisi, että ajattelisimme enemmän sydämellä ja vähemmän aivoilla. Hän on myös miettinyt, miksi Suomessa on niin paljon suuria ampumisrikoksia. Olisiko se niin, että ihmiset pelkäävät tai unohtavat näyttää tunteitaan kaiken rationaalisuuden keskellä? Harvoinhan esimerkiksi kuulee, että joku sanoo pitävänsä toisesta. Läheisyys on tärkeää Entä miten ihmisen ja apinan kanssakäyminen lajitovereidensa kanssa eroaa? ”Läheisyys on apinoille erittäin tärkeää. Siinä on mielestäni suurin ero. Koska apinat eivät osaa puhua, fyysinen lähelläolo korostuu. Viidakossa on ihanaa nähdä, kuinka emo pitää koko ajan silmällä poikastaan, pysyy sen lähellä, näyttää sille asioita, käyttää paljon aikaa hoitoon ja kasvatukseen”, Sofia innostuu. ”Pidän myös tärkeänä ja luonnollisena, että ihmislapsi saa tuntea mahdollisimman paljon fyysistä läheisyyttä. Koskettaminen ja halaaminen on tärkeää.” Sofialla ei ole vielä omia lapsia. Ajatuksia äitinä olemisesta kylläkin. Sofia ei esimerkiksi laittaisi lastaan nukkumaan pienestä pitäen yksin omaan sänkyyn. ”Uskon, että lapsille on hyvä nukkua pitkään vanhempiensa lähellä. Luulen, että tässä monet vanhemmat tekevät virheen.” Sofia seurasi viidakossa kuutta orankiemoa ja niiden poikasia. Suurin osa emon ajasta kuluu poikasen paimentamiseen ja pesän rakentamiseen (emo rakentaa uuden pesän joka ilta). Jokainen orankiemo on yksinhuoltaja. Isyyttä ei tunneta. Urosten osuus rajoittuu ainoastaan siitoshetkeen. Yhdeksän vuotta emon kanssa Orankiemo ja poikanen elävät kahdestaan jopa yhdeksän vuotta. Vasta tämän jälkeen poikanen on valmis itsenäiseen elämään. Naaraalla on vain yksi poikanen kerrallaan eikä naaras parittele ennen kuin poikanen on itsenäinen. Orangit voivat luonnossa elää jopa 60-vuotiaiksi, mutta niiden keskimääräinen elinikä on ehkä 40–50 vuotta. Naaras saa elinaikanaan 4–5 poikasta. Ne siis lisääntyvät hyvin hitaasti, minkä vuoksi niiden uhanalaisuus on niin vakavaa. ”Oli mielenkiintoista havaita, että Borneon ja Sumatran välillä oli eroa. Borneossa poikaset aikuistuvat 6-7 vuodessa, mutta Sumatralla kehittyminen ja sosiaalinen yhteys kestää paljon pidempään. Poikaset ime- poikastaan, pysyy sen lähellä” Johanna Forsman vät emon rintaa joskus vielä 8-vuotiaina ja seuraavat emon jalanjälkiä ja pysyttelevät tämän lähellä vielä pari vuotta”, Sofia sanoo. Itse asiassa orankiapinat viettävät eläimistä pisimmän ajan emonsa huomassa. Oletetaan, että se on hyvin tärkeää niiden älylliselle kehittymiselle. Vaikka poikaset ovat fyysisesti kehittyneitä elämään sademetsässä, niiden on opittava monia kognitiivisia taitoja ennen kuin ne selviävät omin päin. ”Mitä suuremmat aivot eläimellä on suhteessa sen ruumiin kokoon, sitä pidempään kehitys kestää. Se on tämän kompleksisen elimen hinta”, Sofia kommentoi. Kamalinta on, että myös viidakossa tapahtuu raiskauksia. ”Se oli kamalaa katseltavaa. Huutavan naaraan vierellä oli sen hätääntynyt poikanen, joka yritti tuloksetta hätistellä urosta pois.” Vankeus opettaa ongelmanratkaisua ”On todistettu, että vankeudessa eläintarhoissa elävät apinat ovat taitavampia ratkomaan ongelmia kuin villinä elävät apinat. Ne tutkivat enemmän ympäristöään”, kertoo Sofia. ”Ehkei luonnossa ole ylimääräistä aikaa kiireisten arkirutiinien keskellä? Siellä pitää taistella eloonjäämisestä.” Entä miten vankeudessa elävät apinat eroavat muuten luonnossa elävistä? ”Eläintarhoissa elävät ovat paljon rauhallisempia. Niillä on enemmän lepoaikaa. Ja siksi myös enemmän lihaa luiden ympärillä.” Tästä voi vetää johtopäätöksen, ettei apinoilla ole eläintarhassa riittävästi fyysistä tekemistä. Sosiaalinen käyttäytyminen sitä vastoin on eläintarhassa rikkaampaa. Paljon intensiivisempää, koska ne elävät siellä ryhmässä. Luonnossa apinat ovat paljon yksin. Eläintarhojen apinat yllättävät myös osaamisellaan. Sofia on tutkinut, miten ne reagoivat uusiin esineisiin, ruokiin ja tuntemattomiin ihmisiin. Myös ongelmaratkaisua, muistia ja oppimiskykyä on tutkittu. Eräässä kokeessa apinan piti keksiä työkalu tai muistaa järjestyksessä tietyt värit, jolla se pääsi käsiksi laatikossa olevaan hunajaan. ”Minua on hämmästyttänyt lähinnä se, miten hemmoteltuja eläintarhojen orankiapinat voivat olla. Ne tietävät tasan tarkkaan, miten saada tahtonsa läpi. Itsepäisyytensä vuoksi niitä voi olla todella vaikeaa saada vaihtamaan häkkiään.” Joka apinalla oma historiansa Koska eläintarhassa pääsee apinoita lähelle, Sofia oppi tuntemaan jokaisen per- ‘I love not man less, but nature more’ soonan. Joka apinalla on oma historiansa. Yksilöllinen tausta vaikuttaa käyttäytymiseen hyvin paljon. ”Eläintarhojen apinat ovat kehittäneet oman tavan viestiä hoitajiensa kanssa. Jos ne haluavat jotain, ne kurottavat kättään. Jos ne ovat kärsimättömiä tai vihaisia, ne sylkevät päälle. Ja osaavat ne jankuttaakin.” Myös vaihtokauppa toimi hyvin. ”Jos sinä annat minulle tuon, minä annan sinulle tämän.” ”Minuun on vaikuttanut tosi paljon se, miten orangit voivat olla psyykkisesti aivan erilaisia vankeudessa kuin villeinä. On ollut hienoa päästä katsomaan sitä tuosta perspektiivistä.” Sofia suunnittelee jatkavansa tutkimusta tohtorinväitöskirjansa jälkeen. Tai työskentelyä jossain luonnonsuojelujärjestössä. Mieluiten ulkomailla. Esimerkiksi Australiassa, Uudessa Seelannissa tai Englannissa. ”Suomeen asetun ehkä vasta, kun per- heen perustaminen tulee ajankohtaiseksi”, sanoo Sofia, jonka tatuoinnissa lukee: ”I love not man less, but nature more”. Susanne Strömberg Orankia kuvataan tekstissä apinana, mutta tieteellisellä terminologialla se on ihmisapina. Orangit samoin kuin simpanssit ja gorillat kuuluvat ihmisapinoiden sukuun, joka täytyy erottaa pienemmistä apinoista (monkeys), jotka sijaitsevat evoluutiossa kauempana ihmisestä. k at ternö – 31 Gun-Marie Wiis Matildan tarina Laivan konstaapeli oli onnistunut pysyttelemään piilossa koko päivän. Mutta lopulta hänkin saa sangollisen vettä päälleen istuessaan kryssimaston juurella uneksimassa kuutamolla. Seuraavilla sivuilla voi seurata Matilda Petersonin ainutlaatuista tarinaa kapteenskana maailman merillä. 32 – k at ternö k at ternö – 33 Pietarsaaren Museo Pietarsaaren Museo Pietarsaaren Museo Parkkialus Rapide, alus jolla Matilda Peterson teki ensimmäisen pitkän purjehduksensa 1872–1873, F.Tudgayn öljymaalaus. Matilda asui yhdessä Frans-puolisonsa kanssa peräkannen kapteeninkajuutassa, jossa oli erillinen makuuhuone. Myös muulla päällystöllä oli hytit peräkannella, kun taas miehistön tilat olivat etukannella. Frans Peterson, synt. 1842, lähti jo nuorena teininä merille, kuten monet muutkin pietarsaarelaispojat. Hän suoritti kapteenin tutkinnon v. 1863. Hän irtisanoutui Malmin kauppalaivastosta v. 1892 työskenneltyään 33 vuotta merillä. Matilda Peterson, synt. 1848, seurasi miestään merille kahteen kertaan, 1872–1874 ja 1880-luvun alkuvuosina. S yyskuun 6. päivänä 1872 parkkialus Rapide lähtee matkalleen Pietarsaaren satamasta. Rapide kuuluu laivanvarustaja Otto Malmin laajaan laivastoon, ja se aikoo purjehtia Kööpenhaminan ja Englannin Hullin kautta Intiaan. Höyryalukset ovat juuri alkaneet korvata purjealuksia. Vuonna 1869 käyttöönsä vihitty Suezin kanava on erittäin tärkeä, sillä se lyhentää huomattavasti merimatkaa Euroopasta Intiaan. Rapiden kaltaiset purjealukset eivät kuitenkaan pysty kulkemaan kanavassa, ja niiden on kierrettävä Afrikka normaalia reittiä. Rapiden kapteenina on 29-vuotias pietarsaarelainen Frans Peterson. Hänen Matilda-vaimonsa on mukana laivalla, mikä ei ole kovin tavallista. 24-vuotias Matilda on uusikaarlepyyläisen kauppiasparin Matias ja Matilda Sandströmin tytär. Frans ja Matilda ovat vastanaineet, joten purjehdusta voidaan pitää häämatkana. Matilda ei ilmeisesti ole tottunut vesilläkulkija, mutta nyt hän siis lähtee seikkailulle maailman merille. Miten pitkään matka kestää, sitä eivät tiedä hän eikä Frans. Tuulia ei voi ennustaa. Eikä sitä, millaisia määräyksiä laivanvarustajalta tulee aluksen päästyä määränpäähänsä. Tiedämme kuitenkin harvinaisen hyvin, millainen matkasta muodostui, sillä Ma- 34 – k at ternö tilda piti päiväkirjaa heti ensimmäisestä päivästä. Ensimmäinen sattumus Matkaan lähdettäessä Pietarsaaren sää on kurja. Sataa ja on sumuista, laivalla soitetaan vähän väliä kelloa, jolla varoitetaan muita purjehtijoita isosta parkkialuksesta. Mässkärin pooki katoaa Matildan silmistä, ja rannikko häviää pian sumuverhon taakse. ”Mieli aiwan pakahtuu, kun kuulee anckuria nostettawan, näkee purjeita lisättäwän ja keulan kääntywän kotomaan rannikolta aawalle merelle”, Matilda kirjoittaa päiväkirjansa etusivulle. Hän filosofoi merimiehen tehtävää, jossa alusta on hallittava kaikenlaisissa olosuhteissa: ”Sailorille ei ole suojaa myrskyltä ja sateelta – ulos on mentäwä, korkealle mastoon, kohentamaan purjeita jotka muutoin olisiwat waarassa painaa aluksen sywyyksiin, ja hän seisoo paikallaan waikka ukkonen jylisee ja salamat wälkähtelewät ympärillä, ei ole kyse lastista ja kullasta, kyse on hengestä!” Paria iltaa myöhemmin Itämerellä juuri Matildan käytyä nukkumaan hän kuu- lee huutoa ja meteliä. ”Kapteeni komensi: ’juokse soittamaan kelloa!’ mitä toteltiin joutuin. Pian sen jälkeen kuului komento: ’ruori suojanpuolelle’ ja skuuttien ja plokien rahinaa.” Oli tapahtua törmäys. ”Vaatteetta kun olin, tilanne ei ollut miellyttäwä. Wastaan purjehtineen kuunarin olisi kuulunut wäistää ollen ’paapuurin halssilla’, mutta se ei sitä ollut tehnyt, ja alukset oliwat senpä tähden aiwan hilkulla törmätä. Ripeän käännöksen ansiosta saimme pitää henkikultamme.” Tämä ei ollut viimeinen kerta, jolloin piittaamattomuus merenkulun säännöistä suututti Matildaa. Hän totesi myös, ettei tyyni sää ollut takuu onnettomuuksia vastaan – etenkään jos mainingit vyöryivät. ”Tywenessä makuu ei ole kauppalaivalle mieleen [...] waarana on, kun monet waan ajalehtivat wapaasti, että ne törmääwät ja toisensa murskaksi saawat ilman, että miehistö pystyy parhaalla tahdollakaan mitään tekemään, mikä estäisi onnettomuuden.” Eloisa Kööpenhamina Kööpenhamina on myönteinen kokemus, eloa ja menoa yötä päivää. ”Nelipyöräiset, pariwaljakon wetämät waunut, kiesit, waljakot, kärryt kirskuwat jatkuwasti katukiviä wasten. Kesällä kaupunki wallan wilisee wierasmaalaisia, etenkin sailoreita kaikkialta maailmasta. Kaupungin poliisin on oltawa erinomaisesti järjestetty, sillä mistään ei kuulunut melua tai rähinää, päin vastoin kaikkialla wallitsee mitä parahin järjestys. Juopulalleja ei näkynyt kaduilla koskaan.” Kööpenhaminassa Matilda käy oopperatalossa, ja hänestä baletin musiikki on kaunista ja soinnikasta, mutta muuten esitys on kuitenkin narrinpeliä. Hän käy teollisuusnäyttelyssä, jossa on esillä loputon määrä merkillisiä esineitä kaikilta mahdollisilta taiteen ja teollisuuden aloilta. Matilda panee merkille, että toisin kuin Helsingissä, kalamarkkinoilla myydään myös kuollutta kalaa, ”vain kampeloiden näin hyppiwän eloisina korissa”. Tanskalaisia hän luonnehtii näin: ”Tanskalaiset ovat yleensä kohteliasta ja ystäwällistä wäkeä – mutta ulottuuko wiimeksi mainittu ominaisuus pintaa sywemmälle, siitä en uskalla mitään mainita. Naiset owat muodoltansa yleensä pikemmin rumia kuin kauniita – heidän kaswonsa owat jotensakin kelmeitä ja sameita – puhdasta ja kaunista ihoa ei kowin usein näje. Miehet sitä wastoin ovat onnekkaampia, Kööpenhaminassa näkee monia hienoja herrain kaswoja – nämä ajatelmat sisältäwät toki useita poikkeuksia ja riippuwat pääasiassa kunkin mausta ja mieltymyksistä.” Matilda ei näe Tanskan kuningasperhettä tai Venäjän suuriruhtinas Aleksanteria, joka on parhaillaan käymässä [hän oli naimisissa Tanskan prinsessa Dagmarin kanssa ja astuisi Venäjän tsaariksi v. 1881], mutta Matilda tietää kertoa, että Tanskan kuninkaallinen perhe elää arkielämäänsä vaatimattomasti ja yksinkertaisesti, ”hänen majesteettinsa kuljettaa ajoneuwojaan usein omalla kädellä”. Pohjanmeren ylityksestä Englantiin tulee vaikea, myrskyää tauotta ja merenkäynti on kovaa. Liikenne on vilkasta, purje- ja höyrylaivat rinta rinnan, ja Matilda panee merkille, että monet höyrylaivat käyttävät purjeita: ”Se on hämmästyttäwää. Engelsmannilla on hiiltä omassa maassa niin paljon, että hän on tähän asti tuottanut sitä lähes puolelle maailmaa – mutta kuitenkin käyttää matkoillaan purjeita ja wain wastatuulella konetta. Suomalainen sitä wastoin ostaa hiilensä, mutta tuhlaa niitä jatkuwasti eikä waivaudu kertaakaan nostamaan purjeitaan, vaikka tuuli olisi eritoten suotuisa.” Mutta vaikka englantilaiset säästävät hiiltä höyrylaivoissaan, maa näyttäisi kokonaisuutena kuluttavan suunnattomat määrät sitä tavaraa päivittäin, Matilda sanoo: ”Sillä koko rannikko on aiwan sawun peitossa ja pitkälle Pohjanmerelle haisee hiili niin wahwasti, että woisi kuwitella matkustavansa höyrylaiwalla.” Merkillinen Englanti Miten voi ulkomaalaisena, jos ei edes osaa kieltä, ymmärtää toista ympäristöä? ”Tietenkin sitä tekee monenlaisia wääriä kuwitelmia ja ymmärtää wäärin joukon asioita”, Matilda toteaa. Englannissa hän tutustuu lähemmin etenkin Hullin ja Newcastlen kaupunkeihin eikä niiden kuvaus vaikuta kovin myönteiseltä. Kaikki kaupungin rakennukset olivat hiilenpolton takia likaisen kellanruskean tahman peitossa ”jonka takia niiden korea rakennustyyli jää unhoon”. Katukivet ovat niin irtonaisia, että kadut muuttuvat sateella savivelliksi, joka sotkee vaatteita. Kirkkoja ja kapakoita on paljon, teattek at ternö – 35 Newcastle Libraries ovat Hullissa opiskelemassa englantia ja kauppaoppia. Matildalle tärkeä tapahtuma on pianon saapuminen, joka edistää aluksella viihtymistä. Sitä on hankala saada sisään, mutta lopulta se seisoo hyvin kiinni sidottuna kajuutassa. Kerran Rapiden yhdellä puolella on ahvenanmaalainen alus ja siinä rouva mukana ja toisella puolella englantilainen parkki ja siinä perämiehen rouva ja lapset mukana. ”Naapurissa frouvia molemmin puolin.” Matilda ehtii matkustaa junalla Shieldsistä Newcastleen, 13 km 11 minuutissa, eli yli 70 km/h nopeudella. Sota-alus HMS Victoria on juuri lähtenyt telakalta ja ohittaa Swing Bridgen. Ilma oli, kuten lähes kaikkialla Englannissa, täynnä nokea. Rautatiesilta Newcastlen Dean Streetin yläpuolella. Juna matkasi mielipuolista yli 70 km:n tuntivauhtia, Matildan kertomuksen mukaan. reista ja musiikkitaloista on pulaa. Maalaiset tulevat tiistaisin, perjantaisin ja lauantaisin kaupunkiin myymään tuotteitaan. Matilda mainitsee lehdenmyyjäpojat, jotka vaeltavat edestakaisin ja huutelevat kimeällä äänellä lehtensä nimeä. Yksi lehti on usein kiedottuna lakin ympärille. Englantilaiset hevoset (varmaankin shirehevosia) vetävät hirvittävän raskaita vaunuja, ja hevoset itse ovat ”määrättömän korkeita, liki 10 jalkaa, ja karkeita jäseniltänsä ja hywin syötettyjä [...] ja ovat wallan elephantin näköisiä”. Hän käy katsomassa kuningas Vilhelm III:n patsasta ja mainitsee, että sen valaja Mr Sheemaker ”saatuaan työnsä walmiiksi wasta sitten hawaitsi unohtaneensa wallan jalustimet ja sitten harmistuksessa oli mennyt hirteen”. Hän kuvaa, miten market-placen muodikkaissa kauppapuodeissa ”tavarat on lewitety niin hywällä maualla että aiwan on kiusaus ostaa waik’ei tarwitse”. Ruoasta hän katsoo, että englantilaiset tarjoavat sen tyylikkäästi mutta valmistavat mauttomaksi. Ruokalista on yksitoikkoinen ja etenkin yleensä teestä ja sitkeistä kakuista ja vanukkaasta koostuva iltapala ei ole Matildan suuressa suosiossa. ”Mutta jott’en tekisi engelsmannille wääryyttä on myönnettävä, että hänen pihwinsä on erinomainen. Tosin saattaa liki weri siitä walua, mutta hywältä se maistuupi.” tildan kirjoituksissa. ”En ole tosiaan nähnyt waikeampaa paikkaa kuin Hull, jossa yrittää pitää itsensä puhtaana ja stiilinä ja sille, jolla minun tawoin on hameenhelmat, se on liki mahdotonta.” Ajan merkkejä Siirtolaiset olivat yksi ajan merkeistä. Hullin kaduilla näkyi ruotsalaisryhmiä, jotka 36 – k at ternö olivat matkalla Amerikkaan, luvattuun maahan. Toinen ajan merkki ovat lakot. ”Englandin wäki ei tiedä mitä haluaa. Tauotta on wiime suwena ollut strikes ja niin ehdoton että kauppiaat itse ja kirjurit kuuluwat purkaneen ja lastanneen höyrylaiwoja kun työwäkeä ei ollut saatawilla. Työaikaa on lyhennetty paljon ja palkka on ylösajettu. Ja kuitenkin työtä tehdään kovin innotta ja jos siitä uskaltautuu sanomaan niin työwäki marssii pois tiehensä.” Yrittäessään parantaa järjestystä hallitus on määrännyt, että kaikki majatalot ja public-rooms on suljettava viimeistään klo 11 illalla, mutta Hullin maistaatti on aientanut sitä 10.30:een. ”Tämä on nostanut Hullissa kowasti katkeraa werta ja sinä aikana kun täällä olemme olleet, kaksi rähäkkää on käyty kun roskawäki on ollut koolla, juopulallit ovat kiiwenneet korkealle puheita pitämään ja wäkijoukko on tapellut ja riehunut [...] Englandin kansa tuntuu olewan kowin mieltynyt väkijuomiin eikä ole ollenkaan tawatonta nähdä juopuneen naiswäen hoipertawan kadulla.” Matildaa häiritsee myös, että kaikki kerjäävät rahaa, peitellymmin tai karkeammin, alkaen luotsista ja jatkuen niihin moniin virkamiehiin, joiden kanssa alus joutuu satamassa tekemisiin. Lahjuksiksi niitä kai nykyään kutsuttaisiin. Ja etenkin jatkuva hiilensavu toistuu Ma- ”Ja mitä kaswoihin tulee niin kyllä sekin on waarassa likaantua ja se johtuu siitä tiheästä hiilensawusta mikä makaa lähestulkoon koko Englanninmaan yllä. Sitä lähtee ulos puhtaana ja toki toiwoo, että pystyy näyttäytymään parhaassa walossa jonka Luoja on suonut, ja kuitenkin useinkin käy niin, että joko on saanut ylimääräiset wiikset tai uudet kulmakarwat tai jonkin muun tilapäisen koristuksen jo lyhyellä promenaadilla noen ja hiilenkäryn läpi. Nenäliinoista ei woi puhuakaan. Takaan että Hullissa hienoimmankin leidin nenäliina näyttää samalta kuin Pietarsaaressa pahimman nuuskaajan.” Vaarallinen meri Juuri kun Rapide oli lastattuna ja valmiina lähtemään merelle, puhkeaa niin kova rajuilma ja pohjoismyrsky, että lähteminen käy mahdottomaksi. Päivittäin saapuu suru-uutisia aluksista, jotka ovat uponneet matkustajineen ja miehistöineen. Jyllannin ja Saksan rannikoilla on ollut kovia tulvia. Matilda ja Frans seurustelevat odottaessaan maanmiestensä kanssa: päiväkirjassa mainitaan kapteenit Blomberg, Lagerstam, Fogelholm, Humble, Winter, Laurén, Hamström, Jakobson, Dahlberg ja Nyman. He tapaavat myös kolme nuorta suomalaista, von Essenin, Lehtosen ja Mustosen, jotka ”Wauhti oli niin kowa, että maisemat vaan wilahtivat ohitse niin joutuin ett’ei sille suomalainen rautatiemme lyö wertoja, joskus talojen ylitse, joskus teiden alitse ja wuorten läwitse. Newcastlessa rautatiesilta kulkee niin korkealla joen yllä, että purjealukset woivat alitse kulkea. Se on omanlaisensa tunne kun ensi kertaa matkaa talojen ja asumusten, ihmisten ja elukoitten ylitse – epämiellyttäwiltä minusta tuntuwat tunnelit pimeydellään, kolinallaan ja hiilensavullaan, joka tunkee waunuihin.” Intiaa kohti Joulukuun kolmantena, lähes kolme kuukautta Pietarsaaresta lähdöstä, päästään ta kohtalontoverista. Ja niin oli se waara ohitse – mutta minnekä me ajalehtisimme? Täällä ei ihmiswoima kyennyt mihinkään – piti wain antaa mennä – luottaa Jumalan warjelukseen ja jättää Hänen huolekseen meidän kurjien kuolewaisten kohtalo.” vihdoin matkaan Englannista kohti Bombayta ja Intiaa. Jo toisena päivänä alkaa vastatuuli eikä alus kulje mihinkään. Viidentenä päivänä Rapide joutuu rajumyrskyyn. ”Meri welloi waltavina aaltoina ja huuhtoi wälillä aluksen ylitse. Myrsky painoi koko alusta jotenkin niin alas, että se makasi minuuttikaupalla hiljaa aalloissa vaikka ne wyöryivät taivaan korkeudelta. Koko Rapide wapisi ja natisi kaikkialta. Aalto löi keulasta päin ylitse ja kiskaisi kerralla pois förstaagipurjeen. Eikä kauwaa sen jälkeen ulkoa kuului kuin tulitikkua olisi wetäisty seinää pitkin – keulamärssypurje lähti yhdellä iskulla eikä kauwaa sen jälkeen seuraawassa puuskassa meni isomärssy. Nyt me ajalehdimme wain kahvelilatvapurjeella, alusta on mahdoton manööweerata ja aiwan kuin yön kauhujen täydennykseksi tähystäjä huutaa ’purje suojanpuolella – wiheriä walo!’ Rapidella ei ollut woimia – koetettiin soittaa kelloa, jotta toinen purjehtija hawaitsisi meidät ja siirtyisi syrjään. Turhaan! Se oli yhä lailla holtitonna kuin mekin ilman purjeita ja kykemätön hoitamaan itseänsä. Se oli kauhistuttawa hetki [...]Silloin kapteeri yritti lisätä ’mesaanin’, ainoan purjeen joka meillä kahvelin lisäksi oli jäljellä. Ja heti kun purje otti tuulta, alus alkoi ’luowia’ ja pääsimme onnellisesti ohitse toisesta onnettomas- Pietarsaari Newcastle Hull Rapidelle kävi hyvin tälläkin kertaa, mutta aivan varmasti hirmumyrsky oli aiheuttanut monta haaksirikkoa lähempänä Englannin rannikkoa, Matilda olettaa. Matkan varrella on vastatuulta ja uusia myrskyjä, mutta olo on kuitenkin jotenkin rauhaisaa. Jokainen päivä on aika lailla toisensa kaltainen, muita purjealuksia näkyy yhä harvemmin. Usein kuluu päiviä ilman, että muita aluksia sattuu näköpiiriin. ”Sydämestäni toiwon, että pääsemme kauwemmas etelään ja tulee mukawaa ja lämmintä”, Matilda kirjoittaa. Joulunostalgiaa Joulukin on jo ovella. Mutta ei tavalliseen tapaan. ”On kowin outoa wiettää Joulua ilman kynttilöitä ja kuusta ja kilisewiä kulkusia ja lunta – ja mikä enemmän, joulukirkkoa.” Matilda muistaa kodin joulun kuin kimalteena, kaikkien rakkaiden kasvot ympärillään. Hän mainitsee joululahjat – ”mitä enämpi, sitä parempi ja kaikki pienet silmät loistiwat ilosta eiwätkä pienet jalat tahtoneet pysyä rauhassa lattialla; ja Suunnilleen tällaiselta Rapiden reitti näytti tässä kuvaamassamme kertomuksessa. Matilda kävi sittemmin mm. Singaporessa, Sydneyssä ja New Yorkissa. Kööpenhamina Bremen New York Madeira Kanariansaaret Bombay Kap Verde Singapore Päiväntasaaja Batavia Madagaskar Hyväntoivonniemi Sydney k at ternö – 37 Pietarsaaren Museo Jakobstads Museum livekalaa (vaikkakin se oli wähän kovaa) ja puuroa (vaikkakin se oli wähän palanutta) ja torttuja, jotka maistuiwat waikk’ei niissä ollut tippaakaan kermaa. [...] Sitten kömmimme petiin ja nukuimme kuin kiltit lapsoset – waikk’ei joulukirkkoon ehtiäksemme, päinvastoin nukuimme pitkälle kirkkaaseen aamupäiwään.” Vastatuuli alkoi viimein hellittää. Alus ohittaa Madeiran 11. tammikuuta ja kolme päivää myöhemmin Kanariansaaret ja 19. tammikuuta Kap Verden. Pasaatituuli kuljettaa nyt laivaa, keskinopeus on 11 solmua. Pyöriäinen tekee seuraa ja ui aluksen ympärillä tehden kaikenlaisia kaarroksia. Nyt Matilda näkee myös ensimmäiset hyppykalat (lentokalat), jotka ovat varsin nopeita ja tekevät parvissa pitkiä loikkia ilmassa aina tuulta vasten. Joskus Rapiden aamiaisella tarjotaan yöllä kannelle hypänneitä lentokaloja. Matilda ja Frans saivat seitsemän lasta. Vivi syntyi matkalla New Yorkiin v. 1881 ja hänestä otettiin valokuva seuraavana vuonna Sydneyssä. Alhaalla sisarukset Elly ja Elsie. Pietarsaaren Museo lapsosten riemu tarttui jopa harmaahapsineen ukkoon, joka hetkeksi unhoitti elämän huolen ja murheen ja muuttui iloisesti hymyäväksi lapseksi kuin silloin kauwan sitten.” Miten Rapidella vietettiin joulua? ”Noh – wietimme sitä miten kuten pystyimme. Ukot joiwat totia, jaoimme pieniä ’lahjoja’ toisillemme, puhelimme ja mietimme kaikkia rakkaitamme, jotka sinä iltana näkiwät suuren aukon ammottawan perheen piirissä [...] Ja sitten söimme myös 38 – k at ternö ”Ne owat suunnilleen waaksan mittaisia [neljännes kyynärää, n. 15 cm]. Wäritys kiiltäwän sininen ja suomut walkeat. Muistuttawat silakkaa mutta selkä on liki kaksinkerroin leweämpi. Liha on hywin walkeaa ja woissa paistettuna maku kuin siialla.” Matilda miettii, miksi kala haluaa lentää. ”Ehkäpä niitä ahdistelewat buniitit [iso makrillinsukuinen kala, jota meillä myydään tonnikalasäilykkeenä] tai delfiinit, jotka meidän tawoin owat niiden makuun mielistyneet.” Matildaa kiehtoo veden öinen kimallus laivan kyntäessä aaltoja. ”Joka aallosta waahtoaa tuhansia kipinöitä tai pieniä tähtösiä, joilla on fosforimainen wälke kuin kiiltomadolla kotomaassa. Joskus wälke on niin wahva, että se walaisee aluksen koko kyljen ja perässämme kimaltaa pitkä loistawa wana kuin tie, jolle on kylwetty hopeisia tähtiä.” Matilda kuvaa varmaankin eräänlaista noidantulta, jota eri organismit, mm. planktonit, saavat aikaan bioluminesenssin avulla. Harvinaisen pitkä matka Kaarlen päivänä eli 28. tammikuuta alus ylittää linjan, siis päiväntasaajan. Se tarkoittaa, että ensikertalaisille on odotettavissa jonkin kepponen. Se tapahtuu niin, että merenjumala Neptunus ilmestyy vaatimaan parrastaan lunnaita. ”Ukko oli koristettu parhaan mukaan nahkaturkilla ja tatuoinneilla eikä siinä auttanut minkäänlaiset werukkeet.” Ensikertalaisilta siis leikataan parta pois, mutta Matildaa kohdeltiin lempeästi. ”Minä sain pyöreän persoonani pelastettua snapsilla ja wehnäsillä ja nyt saan onnekseni matkustaa häiriöttä waikka nawalta toiselle.” Hyväntoivonniemi ohitetaan vasta 9. maaliskuuta. Nopeimmat purjematkat Englannista Intiaan kestävät yleensä 90 päivää, mutta vielä 96 päivän jälkeen Rapide ei ole ehtinyt kuin vähän puolimatkan yli. Täällä etelässä he näkevät valaita, albatrosseja, mustekalan ja paketin eli matkustajalaivan matkalla Australiaan. Alus on nostanut vaikka mitä purjeita kovasta tuulesta huolimatta. ”Ei niitä matkalaisia kateeksi käy waikka he kuinka pääsiwätkin eteenpäin, mitä me emme tehneet, sillä tuollaisilla aluksilla käytetään niin julmasti purjeita, ett’ei yhtään wälitetä waikka koko kansi jäisi weden alle – pääasia että matka sujuu joutuin.” Matildan päivänä 14. maaliskuuta Matildaa onnitellaan iloisella polskalla, jonka yksi matruuseista esittää viululla. Repertuaariin kuuluvat myös Keväällä ja Marseljeesi. 3. huhtikuuta he saavat näkyviin Madagaskarin, ensimmäisen maan Madeiran jälkeen. Onneksi sää on suotuisa, joten tunnetun sijainnin ansiosta kronometri voidaan synkronoida, sekin ensimmäistä kertaa koko matkalla. Tämän jälkeen he tuskin liikahtavat paikaltaan. 1. toukokuuta Matilda kirjoittaa, että tyyntä on ollut nyt lähes kuukausi. Niin täysin tyyntä, ettei laivaa ole edes ohjattu. Aurinko porottaa, on vaikea löytää vilvoitusta. Merivesi on 30–31 astetta, ilma päivisin 48 astetta, juomavesi 28 astetta. Leipävarasto loppuu kahden viikon kuluttua. Miehistö yrittää tuloksetta pyytää kalaa, mutta lopulta onnistutaan saamaan harppuunalla hai. Matruusi heittää veteen koukun, johon on ripustettu palanen haita, ja se ehtii tuskin koskea veteen ennen kuin delfiini, hain pahin vihollinen, hilataan kannelle. 20 minuutissa saadaan seitsemän delfiiniä eli ruokaa useiksi päiviksi. ”Liha maistuu hywältä, wähän kuin hauelta”, Matilda kertoo. Rapide hengenpelastajana 9. toukokuuta viimein viriää tuuli, joka täyttää purjeet. ”Rohkenemmeko toiwoa, että wiimein on saapuwa wapahduksen hetki tästä onnettomasta tywenestä”, Matilda kysyy. Kotona Pietarsaaressa ollaan hyvin tietoisia, että Rapide on kovin myöhässä – muutamaa vuotta aiemmin, v. 1865, on nimittäin saatu lennätinyhteys Bombaysta Lontooseen ja sieltä on pikku juttu lähettää viesti edelleen Otto Malmille Pietarsaareen. Mutta sellaista sähkettä ei siis ole vielä voitu lähettää. Ote käsin kirjoitetusta Frivakten-lehdestä, jota Matilda julkaisi aluksen miehistölle. ”Mutta mitä tehdä? Kotona kai pudottawat kyyneleitä meidän tähtemme. Mitä antaisimmekaan woidaksemme jollain merkillä sanoa heille: wielä me olemme eläwien joukossa”, Matilda kommentoi. 14. toukokuuta näkyviin tulee intialainen džonkki. Sieltä lasketaan vene, joka lähestyy Rapidea. Veneessä on neljä intialaista miestä, jotka toivovat vain yhtä asiaa: juomavettä. Matilda voi nyt tarkastella intialaisia lähemmin. tiwat oikeaa kättä silmäinsä editse.” Nyt viimein saapuu kauan kaivattu tuuli. 21. toukokuuta Matilda kirjoittaa, että ”on ihanata musiikkia kuulla kettinkin rahinaa, joita nyt laitetaan kuntoon kunnes woimme ankkuroitua satamaan”. Seuraavana aamuna he näkevät selvästi Intian itärannikon ylängön. Monia aluksiakin näkyy. Luotsi saapuu puoli kymmeneltä. He saavat kuulla, että kapteeni Mattsonin Hoppet-alus, joka lähti Hullista neljä päivää ennen Rapidea, oli jo purkanut ja lastannut valmiiksi Bombayssa ja lähtenyt paluumatkalle viikko sitten. Puoli neljältä tulee dubasch-vene mukanaan nippu sukulaisilta ja ystäviltä saapuneita kirjeitä. Niistä käy ilmi, että Pietarsaaressa heitä oli jo lähestulkoon pidetty haaksirikkoutuneina. Heti Englannista lähdön jälkeisen myrskyn jäljiltä oli Englannin rannikolle nimittäin ajautunut nimilauta, jossa oli lukenut Rapide. Intialaiset eivät ymmärrä sanaakaan englantia, mutta merkkikielellä saadaan selville, että he ovat olleet tyvenessä 13 päivää ja ilman vettä kaksi. ”Heidän kiitoksensa oli liikuttawaa. He laittoiwat kädet yhteen ja nostiwat niitä otsaan. Hywästiksi he sanoivat: salame sahib! [rauhaa, herra!] ja heilut- Uusia matkoja Rapide jää Bombayhin kuudeksi viikoksi. Paluu Eurooppaan käynnistyy 6. heinäkuuta, ja täsmälleen neljä kuukautta myöhemmin, 6. marraskuuta, alus saapuu Pohjanmeren rannikolle Saksan Bremerhaveniin. Siellä Frans Petersonia odottaa Otto Malmin viesti: Fransin on otettava komentoonsa toinen alus, nimittäin fregatti Equator. Se on tällä hetkellä Shieldsissä, Newcastlen ”Nyt piti kowin tutkailla wesiwarastoa ja waikk’emme mitenkään woineet laskea, riittäisikö loput wedestä meille, ei kapteeni halunnut lähettää ihmisraukkoja matkaan ilman wettä waan täytti heidän astiansa kallisarvoisella juomalla. Itse saamme käyttää wettä äärimmäisen säästeliäästi, pisaraakaan ei ole aikoihin satanut.” ”He oliwat hieroneet itsensä tummalla öljyllä ja siksi iho kiilsi kuin se olisi wernissalla vedetty. Kapteeni etenkin oli warsin hauskan näköinen – kaikilla oli erinomaisen kauniit hampaat, walkeat kuin helmet. Hiukset olivat suorat ja kiiltäwän mustat, samoin oli parta mutta kihara, pitkä ja ohut. Päässään heillä oli parista pumpulipalasta kiedottu kapistus kuin turbaani. Korwissa roikkuiwat suuren kierretyt metallirenkaat ja oikeassa kädessä eräänlaisen lasinen amuletti, joka oli kiinnitetty kahdella kierroksella purjelankaa.” ”Jälleen dubasch-vene saapuu ja tuo tuoretta leipää, maitoa, hedelmiä, banaaneja, pineaples jne. wihanneksia jne. jne. ja frouvalle kimppu kukkia. Tahdotte warmaan nauraa minulle, kun hetken olin kiusauksessa suorastaan suudella – maitopulloa. Ja epäilen, onko jumalten nektari koskaan maistunut paremmalta kuin lasi tuoretta ihanaa maitoa – kun sitä ei ole saanut huulilleen 170 päiwään.” naapurisatamassa Englannissa. Frans ja Matilda ehtivät pari viikkoa tutustua Bremeniin, mutta 2. joulukuuta he kokoavat pakaasinsa ja lähtevät höyrylaiva Spergerin matkustajina Shieldsiin. Tällä matkalla on mukana toinenkin kapteenska, Emilia Mattsson, ja tämän vastasyntynyt poika Gustaf, joka sittemmin tuli tunnetuksi lehtimies ja kirjailija Guss Mattssonina. Matilda saa jälleen tutustua Newcastleen parin päivän ajan, mutta 14. joulukuuta alkaa uusi pitkän matkan purjehdus, tällä kertaa Singaporeen. Equatorin ylittäessä linjan tapahtuu se, mitä tämän artikkelin ensimmäisessä kuvassa näkyy. Miehistöstä vain muutama harva on ylittänyt päiväntasaajan aiemmin, ja enemmistö on päättänyt ylivoimansa turvin estää kepposet. He onnistuvatkin estämään parranajon, mutta sitä vastoin veteraanit kastelevat heidät niin perusteellisesti, ettei heillä ole kuivaa rihmaakaan yllään. Yksi ainut pääsee pakoon, laivan konstaapeli, joka oli pysytellyt piilossa perässä, kunnes hänkin saa vesipytyn päällensä ”juuri kun hän istuu kryssimaston juurella kuutamolla uneksimassa”. 29. huhtikuuta 1874 Equator saapuu Singaporeen 135 päivää Shieldsistä lähdön jälkeen matkattuaan 13000 merimailia. Matilda on siinä vaiheessa siirtynyt päiväkirjan kirjoittamisesta lehden, Frivakten, julkaisemiseen miehistölle. Hän kirjoittaa sen itse käsin, julkaisupäivä on aina lauantaina, ja lehti kulkee sitten kädestä käteen. Se on suosittua lukemista, ei epäilystäkään siitä. Matilda seuraa Fransia tämän matkoilla useita vuosia. Singaporesta Equator lähtee Bataviaan ja sieltä Englannin Farmouthiin. Matilda saa sen jälkeen kokea sekä Australian että Amerikan ja synnyttää kaksi lapsistaan merellä. Vuonna 1881 hän tekee matkamerkintöjä Jaavasta New Yorkiin. Kotona Pietarsaaressa Frans ja Matilda perustavat myöhemmin 1880-luvulla kirja- ja paperikaupan. Fransin merimiesura päättyy v. 1892, jolloin hänestä tulee Pietarsaaren Yhdyspankin johtaja. Perhe muuttaa Helsinkiin v. 1902 Fransin saatua sieltä pankkiirin viran. Pietarsaaren kirjakauppa siirtyy Matildan siskolle Lotti Sandströmille. Svenolof Karlsson Tämä artikkeli perustuu lähinnä teokseen Matilda Petersons resejournal 1872-74, 1881 (toim. Guy Björklund), jonka Pietarsaaren museo julkaisi v. 1991. Suurkiitos museolle ja sen henkilöstölle Petersonin perheen valokuvista ja parkkialus Rapiden maalauksesta. k at ternö – 39 Energia on ilmaista, mutta omalla sähköllä on hintansa Mikrotuotanto uutena trendinä Tanskan tuulivoiman vuosituotanto. Oma tuulimylly noudattaa samaa epäsäännöllistä kaavaa. Se on pysähdyksissä tai tuottaa vain vähän suuren osan aikaa. Gun-Marie Wiis Aurinkosähköä / vuorokausi (KWh) Aurinkokennojen sähköntuotanto vaihtelee jatkuvasti auringon säteilyn mukaan. Tässä Bengt Stridhin tosiasiallinen sähköntuotanto Ruotsin Västeråsin Gäddeholmissa. Vuorokausikäyrä: kotitalouden sähkönkulutus ja aurinkokennojen tuotanto N ykyinen lähituotannon suosimisen trendi houkuttelee yhä useampia sähkön mikrotuotantoon eli siis tuottamaan sähköä itse. Oma tuulimylly, pari aurinkopaneelia, pieni vesivoimala tai biopolttolaitos luonnonvarojen hyödyntämiseen ja oman sähkön tuottamiseen, ei kai sen parempaa olekaan? Myös politiikassa halutaan edistää mikrotuotannon lisäämistä. Maaliskuussa esitellyssä hallituksen ilmasto- ja energiastrategiassa edistetään pienimuotoista uusiutuvaa energiaa, vaikka siinä todetaankin pientuotannon potentiaali Suomessa aika rajalliseksi. Täytyy muistaa, että aurinkopaneelit tuottavat eniten sähköä kysynnän ollessa yleisesti pienimmillään sekä vuorokauden- että vuodenajan suhteen. Mikrotuotantolaitteiden kustannusten kuoletusaika on pitkä, sanoo Herrfors-Verkon toim.joht. Seppo Tupeli. Käytä omaa sähköä Parhaillaan on käsittelyssä esitys nettolaskutusmallista, jossa kotitalous voi syöttää 40 – k at ternö sähköä verkkoon hyvissä sääoloissa kesäaikaan ja saada takaisin vastaavan määrän sähköä auringon ollessa pilvessä ja tuulen tyynnyttyä. Työ- ja elinkeinoministeriö teetti viime vuonna nettolaskutusselvityksen. Suurin taloudellinen hyöty tuotannosta koituu kuitenkin sille, joka voi itse käyttää tuottamansa sähkön. Silloin ei tarvitse maksaa siirtomaksuja ja veroja. Nykyisillä alhaisilla sähkönhinnoilla ylijäämäsähkön myynnistä saatava hyöty on aika pieni, sanoo työ- ja elinkeinoministeriön ylitarkastaja Bettina Lemström. Lisäksi sähkö on myytävä sähkömarkkinoilla saman tunnin kuluessa, jolloin se tuotetaan, hän huomauttaa. Energiakonsultointiyhtiö Motiva on asettanut kaksi työryhmää esittämään mikrotuotannon yksinkertaistamista ja suosituksia. Seuraavalle vuodelle on ajateltu, että sähköyhtiö voisi raportoida mikrotuottajatariffinsa Energiamarkkinaviraston hintavertailupalvelussa sekä osto- että myyntisähkön osalta. Ei valtionapua Hallitus toivoo mikrotuotannolla olevan merkittävä vaikutus ostosähkön määrän vähentämiseen. Jos haluaa myydä ylijäämäsähkönsä, on asennettava kaksisuuntainen mittari ja solmittava sopimus sähkökauppayhtiön kanssa. Valtion syöttötariffit ja investointiavustukset eivät koske mikrotuotantoa. Ei, syöttötariffin vaatimusten täyttämiseen tarvitaan suuria volyymeja eikä energiatukea voida myöntää yksityishenkilöille, Bettina Lemström sanoo. Tullakseen luokitelluksi mikrotuotannoksi generaattorin maksimiteho saa olla enintään 50 kVA ja sen tulee tuottaa sähköä ensisijaisesti omaan talouteen ja syöttää vain pieniä määriä sähköä verkkoon. Olemme vielä vaiheessa, jossa yksityinen, pienimuotoinen sähköntuotanto on suhteellisen sääntelemätöntä. Mikrotuotannon kasvaessa lainsäädäntöä on selkiinnytettävä, Seppo Tupeli sanoo. aurinkokennojen tuottama sähkö (aurinkoisena päivänä) Kaaviokuva tyypillisen kotitalouden sähkönkulutuksesta ja aurinkokennon sähköntuotannosta aurinkoisena päivänä. Kotitalous kuluttaa vähiten sähköä yöllä; aamulla on pienehkö kulutuspiikki ja suurin kulutus tapahtuu illalla. Aurinkokennotuotanto on suoraan verrannollinen auringon korkeuteen taivaalla. Aurinkokennoilla voi vähentää ostosähkön määrää ja tietyissä tapauksissa ne voivat tuottaa ylijäämää, jota voi periaatteessa myydä. Tiedottaminen tärkeää Mikrotuottaja ei tarvitse erityisiä lupia, mutta verkkoyhtiölle on ilmoitettava tuotantolaitoksen kytkemisestä verkkoon. On hyvin tärkeää ilmoittaa verkkoyhtiölle toimivansa sähkön mikrotuottajana. Jos verkkoon syötetään sähköä samalla, kun me olemme sulkeneet jonkin osuuden esim. huoltotöiden takia, asentajamme joutuvat vaaraan, Seppo Tupeli sanoo. Laitteiden on myös täytettävä tietyt normit, niiden on oltava mm. EMC-hyväksyttyjä (Electromagnetic Compatibility) ja tuotettava oikeanlaatuista sähköä. Sähköverkon yliaaltojen syntymisen riski on olemassa. Ne tuottavat ongelmia niin itselle kuin naapureillekin. Normaalisti taajuuden tulee olla n. 50 Hertziä, mutta yliaallot esiintyvät piikkeinä korkeimmilla taajuuksilla ja voivat rikkoa sähkölaitteita ja häiritä ympäristön muita aallonpituuksia, esim. radio- ja tv-signaaleja, Seppo Tupeli sanoo. Lisäksi järjestelmässä on oltava automaattinen katkaisu, joka häiriötilanteessa erottaa tuotantolaitoksen verkosta. Muuten verkkoon voi kauempana muodostua oikosulku. Markkinoilla olevien laitteiden laatu vaihtelee. Osa laitteista täyttää hyvinkin meidän oloissamme asetettavat vaatimukset, mutta kaikki eivät sitä tee. Energiateollisuus ry on antanut suomalaisille verkkoyhtiöille yleisen suosituksen hyväksyä Saksan vaatimukset täyttävät tuotantolaitteet. Siellä mikrotuotannolle on jo suuret markkinat, etenkin aurinkoenergiassa, Bettina Lemström sanoo. JOHAN SVENLIN Sähkön mikrotuotantoon suhtaudutaan politiikassa suopeasti, mutta se ei tarkoita, että siihen liittyvät asiat olisivat helppoja ja mutkattomia. Yhtenä hankaluutena on esimerkiksi poliitikkojen päätös sähkön erityisverotuksesta. Jää nähtäväksi, missä määrin poliitikot haluavat nyt erilliskohtelua sähkön mikrotuottajille. Sähkö ei ole ihan simppeli tuote: siinä on suuria laatueroja, asennus vaatii teknistä osaamista ja sähkö voi tunnetusti olla hengenvaarallista. Lakeihin ja määräyksiin on tekeillä muutoksia, joten on siis syytä seurata aktiivisesti, millaisia päätöksiä poliitikot ja viranomaiset tekevät. Joka haluaa perehtyä aiheeseen, löytää runsaasti tietoa Internetistä. Pienimuotoinen tuulivoima kotitalouden sähkönkulutus Auringonvalo ja tuuli ovat ilmaisia, ja monia houkuttelee niiden muuttaminen sähköksi. Kannattaa kuitenkin tutustua hyvin edellytyksiin ennen kuin aloittaa sähkön mikrotuotannon kotona. Realistisesta talouslaskelmastakaan ei ole haittaa. Mikrotuotanto poliitikkojen suosiossa Bengt Stridh on materiaalitekniikan tohtori ja innokas aurinkokennojen kannattaja, työskentelee tutkijana ABB:llä. Hän kommentoi aurinkokennoasioita mielenkiintoisessa blogissaan ja esittelee oman aurinkokennolaitoksensa käyttötilastoja. Kannattaa ehkä huomata, että Gäddeholm sijaitsee huomattavasti meidän seutuamme etelämpänä ja siksi auringon säteily on siellä yleensä voimakkaampaa. (Ruotsinkielisen) blogin osoite on http:// bengts.blogg.viivilla. se/. u Pienimuotoisia tuulivoimaloita on monenlaisia. Jotkut mallit asennetaan rakennuksiin, toiset seisovat erillään. Yleisimmässä tyypissä on vaaka-akselillinen roottori. Eri mallien tekniset erot ovat merkittäviä. Tuulivoimalan tärkein edellytys on tuulinen paikka. Pienelläkin tuulenvoimakkuuden muutoksella on suuri vaikutus. Jos tuulenvoimakkuus kaksinkertaistuu, tuotetun energian määrä kahdeksankertaistuu. Mitä korkeampi paikka, sitä enemmän tuulta. Kahden kilowatin tuulivoimala voi keskimääräisellä 7 m/s tuulella tuottaa noin 3 000 kWh sähköä vuodessa. Aurinkokennot/-paneelit u Aurinkokennot muuntavat auringonvaloa suoraan sähköksi. Kenno koostuu ohuesta puolijohtavasta levystä, jossa elektroneja vapautuu ja tuottaa sähkövirtaa. Prosessi jatkuu niin kauan kuin kenno saa valoa. Yleensä useita aurinkokennoja kytketään sarjaan. Aurinkokennoja ei pidä sekoittaa aurinkokeräimiin, jotka muuttavat auringonvaloa lämmöksi, usein lämpimäksi vedeksi. Yleisimpien aurinkokennojen hyötysuhde on noin 15 prosenttia. Aurinkoinen päivä meidän leveysasteillamme tuottaa yhdellä aurinkokennon neliömetrillä n. 150 wattia. Uusi yhden kilowatin laitos varjottomalla pinnalla suoraan etelää kohti ja 30–50 asteen kallistuskulmassa tuottaa n. 950 kWh vuodessa ja vie noin 8 m2 pinta-alan. Lähde: Energimyndigheten, Ruotsi k at ternö – 41 Johanna Forsman Neljä ongelmanratkaisijaa: Mikael Sundström, Robert Ståhl, Sebastian Storholm ja Tomas Tallkvist. Alkutalvesta kantaverkkoon liitetty Ristivuoren tuulivoimapuisto on Suomessa ensimmäinen, jossa käytetään kuituyhteyttä tuulivoimapuiston etäirtikytkentään. Kuitu takaa varman viestinnän Sähköala on viimein valmis kuituviestintään. Katternö ja JNT toimivat tiennäyttäjinä. K aukana asutuksesta sijaitsevat sähkövoimalat ovat yleistyneet. Se vaatii hyviä viestintäyhteyksiä, ja siksi Katternö on yhdessä JNT:n kanssa kehittänyt uuden, kiinnostusta herättäneen konseptin. - Idea syntyi pari vuotta sitten, kun meidän piti uusia viestintäyhteydet omiin vesivoimaloihimme. Otimme maaliskuussa 2010 yhteyttä JNT:hen hyödyntääksemme heidän televiestinnän asiantuntemustaan ja suunnittelimme yhdessä passiiviset kuituyhteydet vesivoimaloihin, kertoo Katternö-konsernin ICT-päällikkö Robert Ståhl. Ns. passiivista kuituverkkoa käytetään muilla aloilla, mutta energiansiirrossa on tähän asti luotettu vanhempiin viestintä- 42 – k at ternö standardeihin. - Kyse ei ole tähtitieteestä, olemme vain soveltaneet jo olemassa olevaa tekniikkaa uuteen käyttöalueeseen. En hämmästyisi, jos muut seuraisivat perässä ja omaksuisivat saman konseptin, sanoo JNT:n Tomas Tallkvist, joka toimi passiivisen kuitukonseptin pääarkkitehtina. Vanha ja kallis Kun Katternön uusi, noin 100 km Kokkolasta pohjoiseen sijaitseva Merijärven Ristivuoren tuulivoimapuisto oli aika kytkeä kantaverkkoon vuoden 2012 lopussa, oli luonnollista käyttää samaa ratkaisua. Kantaverkkoyhtiö Fingrid asetti vaatimukseksi, että tuulivoimapuisto on voitava häiri- ötilanteissa irrottaa automaattisesti yhtiön Mehtäkylän asemasta. Lisäksi yhteyden tulisi vaatimusten mukaan olla riittävän nopea ja luotettava. Ja vielä se ongelmallisin – tavallista IP-kuituviestintää ei saanut käyttää. - Olisimme toki voineet käyttää vanhaa ja hyväksi havaittua konseptia Fingridin ohjeiden mukaan, mutta sitä tutkiessamme tajusimme sen sekä vanhaksi että kalliiksi, Robert Ståhl kertoo. Fingrid oli siis saatava vakuuttuneeksi, että kuitu ja IP ovat luotettavaa tekniikkaa, joita jo käytetään onnistuneesti tähän tarkoitukseen. - Tiettyä epäröintiä esiintyi aluksi. mutta tarkan läpikäynnin jälkeen myös Fingrid ym- Puhuri Oy märsi ratkaisumme edut, sanoo Herrforsin verkkoasiantuntija Sebastian Storholm. Mittaa enemmän Passiivisen kuidun edut Katternö-konsernin ICT-päällikkö Robert Ståhlin mukaan: ”Solmu- ja päätepisteiden välissä ei ole virtaakäyttäviä laitteita. Kaikkien solmupisteiden virransaanti on varmistettu dieselillä. Viestintä on sen vuoksi äärimmäisen luotettavaa ja pysyy toiminnassa niin kauan kuin dieseliä on saatavilla markkinoilta. Pystymme näin ollen ylläpitämään sekä data- että televiestintää vielä pitkään muiden viestintäverkkojen sammuttua. Se vaatii tietenkin, että myös meidän sähköhuoltomme on turvattu. Se asia on kuitenkin omissa käsissämme...” Halu tekniikan standardien päivittämiseen on usein sukupolvikysymys. - Silloin otetaan suuri askel, kun uskalletaan päästää irti vanhasta tekniikasta ja luottaa uuden toimivuuteen. JNT on käyttänyt kuitukaapeleita vuodesta 1986, ja tiedämme kuidun luotettavaksi ja kestäväksi tekniikaksi, Tomas Tallkvist lisää. - Ristivuoren tuulivoimapuistoa voidaan kuituyhteyden ansiosta valvoa tarkemmin kuin perinteisellä kuparijohtotekniikalla. - Suuremman kapasiteetin myötä huomataan usein mahdollisuudet saada yhä useampia hyödyllisiä mittausarvoja. Näin käy yleensä myös muilla aloilla, Tomas Tallkvist sanoo. Ristivuori pystyy infrastruktuurinsa ansiosta toimittamaan myös muuta kuin nume- rotietoa. Voimme esimerkiksi saada reaaliaikaista liikkuvaa kuvaa, ja paikalle lähetetyllä asentajalla on käytössään nopeat tietoyhteydet keskukseen, sanoo Katternön MicroSCADAasiantuntija Mikael Sundström. Kattavampi dokumentaatio tuottaa myös varmempaa pohjaa takuuasioista päätettäessä. - Tuulivoimaloiden toimittajat tekevät takuuhuoltoja edellyttäen, että viestiliikenne tuulivoimapuiston kanssa on keskeytymätöntä, Sebastian Storholm selittää. Tämä kvartetti uskoo konseptinsa vakiintuvan myös muihin energiansiirtoa harrastaviin yhtiöihin. - Testien tulokset ovat olleet lähestulkoon täydellisiä. Kuitu on monesti taloudellisesti kannattavin ratkaisu, ja aiomme käyttää tämäntyyppistä viestintää tulevissa tuulivoimahankkeissa vielä pitkälle tulevaisuuteen, Robert Ståhl sanoo. Mikael Nybacka JNT on rakentanut kuituliittymät yli puoleen toimialueensa kotitalouksista ja on sen ansiosta Suomen johtava kuituyhtiö. ”Kuituyhteyden kapasiteetti on ylivertainen, ja Ristivuoren esimerkki osoittaa, ettei monilla suurilla yhteiskuntasektoreilla ole vielä ymmärretty kuidun tarjoamia mahdollisuuksia. Siinä ei ole kyse pelkästään nopeista yhteyksistä internettiin, vaan että vakaalla ja nopealla yhteydellä voi rationalisoida työprosesseja ja kehittää uusia palveluja”, kommentoi JNT:n toim.joht. Maria Höglund. ”Kuitu tuo yhteiskunnan näkökulmasta myös turvaa. Välkkyvää TV-kuvaa voi arjessaan sietää, vaikka se ärsyttääkin. Mutta kun on kyse elämästä ja kuolemasta tai yhteiskunnan tärkeistä toiminnoista, viestiliikenteen toimivuuteen on voitava luottaa”, hän sanoo. JOHAN SVENLIN k at ternö – 43 Lehtikuva, Jussi Nukari Eija-Riitta Korhola oli EU-komission historiallisen tappion takana Euroopan parlamentissa. Päästöoikeuksien hintakehitys eri kauppakausina. Keväällä 2013 hintataso oli noin 3 € hiilidioksiditonnilta, kun se vuoden 2008 alussa oli 34 € . Kuoleman suudelma päästökaupalle? Hiilidioksidin hinta ennätysalhaalla Euroopan parlamentin päätöksen jälkeen EU-komissio kärsi 16. huhtikuuta historiallisen tappion, kun Euroopan parlamentti hylkäsi äänestyksessä päästöoikeuksien huutokaupan siirtämisen myöhempään ajankohtaan. Voittajapuolta johtanut Eija-Riitta Korhola on nyt ehdolla vuoden energiamepiksi Euroopan parlamentin vuotuisessa MEP Awards –äänestyksessä. E U käynnisti hiilidioksidin päästöoikeuksien kaupan kokeiluna vuosina 2005–2007, ja se vakinaistettiin kaudeksi 2008–2012 ja sitä edelleen jatkettiin vuosille 2013–2020. Ajatuksena on, että teollisuus ja muu toiminta maksavat siitä, että voivat päästää ilmakehään hiilidioksidia ja että EU:n myöntämiä päästöoikeuksia voi ostaa ja myydä vapaasti. Näin markkinat ohjautuisivat itse päästöjen vähentämiseen. Kehitys on tuskin kuitenkaan kulkenut niin kuin EU asiaa ajatteli, mikä käy ilmi päästöoikeuksien hintakehityksestä (ks. tästä vierestä). Vielä v. 2008 hinta oli 34 € hiilidioksiditonnilta. Finanssikriisin myötä päästöoikeuksien kysyntä supistui, mikä pudotti hintatason 15 euroon. Vuonna 2011 hinta alkoi jälleen laskea. Heinäkuussa 2012 komissio ehdotti, että EU vastatoimena lykkäisi vuosien 2013– 2015 yhteensä 900 miljoonan päästöoikeuden huutokauppaa vuosille 2018–2020. ”Päästöoikeuksien ja kansainvälisen luo44 – k at ternö totuksen saatavuuden odotetaan tilapäisesti lisääntyvän merkittävästi lyhyellä aikavälillä. Se heikentää makrotaloudellisen kehityksen jo merkittäviä ja ennakoimattomia vaikutuksia”, perusteli komissio, joka ”tällaisissa poikkeuksellisissa oloissa” toivoi valtuutusta ”kysynnän ja tarjonnan epätasapainon korjaamiseen [...] toimivien markkinoiden turvaamiseksi”. Mutta parlamentti ei siis hyväksynyt esitystä. Kun Eija-Riitta Korhola, joka toimi asiassa EPP:n (Euroopan kansanpuolueen) ’varjoraportoijana’, ilmoitti ennen äänestystä ryhmän enemmistön vastustavan esitystä, hiilidioksidin hinta putosi välittömästi, ja heti äänestyksen jälkeen hinta oli 2,63 € tonnilta. Äänestys päättyi luvuin 334–315, ja asia palautettiin valiokuntaan. EU-komission oletetaan nyt esittävän muokatun ehdotuksen, mutta lobbaajapiireissä komission onnistumismahdollisuuksia pidetään erittäin epävarmoina. Lobbauskuviot osoittavat raskaan teollisuuden vastustaneen komission esitystä, kun taas energia-alan suuret toimijat tukivat sitä. ”25,9 miljoonaa eurooppalaista on työttömänä eivätkä korkeat energiahinnat käännä sitä kehitystä”, kommentoi Euroferin (Euroopan terästeollisuusjärjestön) pääjohtaja Gordon Moffat. Hans ten Bergen, Eurelectric sähköteollisuusjärjestön pääsihteerin mukaan nyt on vaarana, että EU:n jäsenmaat ottavat käyttöön 27 erilaista verojärjestelmää hiilelle ja hiilidioksidille. ”Komission esityksestä olisi seurannut sähkön hinnannousu niin kuluttajille kuin teollisuudelle. Nykyisen laman aikana se olisi ollut turha riski”, sanoo Eija-Riitta Korhola, joka on voiton jälkeen saanut ”valtavasti onnitteluja”. Financial Timesille lähettämässään kirjeessä hän kommentoi, ettei Euroopan kansanpuolueen kannassa ollut kyse pelkästään Euroopan työpaikkojen ja talouden suojelemisesta vaan että se perustuu myös aitoon huoleen ympäristöstä: ”Emme halua tukea ilmastopolitiikkaa, joka rankaisee maailman puhtaimpia teollisuuslaitoksia ja ulkoistaa päästöt ja samalla ulkoistaa työpaikat.” Eija-Riitta Korholan ehdokkuutta ’vuoden europarlamentaarikoksi’ (energia-asioiden luokassa) pidetään tunnustuksena hänen panoksestaan äänestystä edeltäneissä neuvotteluissa. Mitä Euroopan parlamentin päätös merkitsee, Stefan Storholm? ”Euroopassa on lama, ja sen pitäisi päästökauppajärjestelmän logiikan mukaan antaa heijastua päästöoikeuksien alhaisina hintoina. Nyt EU-komissio haluaa kuitenkin nostaa niiden hintoja. Entä jos korkeasuhdanne onkin jo ovella? Saammeko silloin päästöhinnan, jota on doupattu vielä vallitsevan järjestelmän lisäksi?” ”Energia-alalla kaikki toivovat pitkäjänteisiä pelisääntöjä. Mitä enemmän järjestelmää aletaan manipuloida, sitä suuremmaksi kasvaa epävarmuus investointien tekoon”, Stefan Storholm sanoo. Svenolof Karlsson The Economist vaimentaa uhkakuvia Katternö-lehdestä piraattikopioita Kansainvälisessä mediassa on tapahtunut selkeä käänne ilmastoasian kuvaamisessa. Eniten huomiota on herättänyt The Economistin julkaisema artikkeli. Professori Lennart Bengtssonin haastattelu edellisessä Katternö-numerossa, jossa hän kehottaa olemaan pelottelematta ilmastolla, on herättänyt vastakaikua eri puolilla maailmaa. Brittiläistä viikkolehteä The Economistia pidetään laajalti arvostettuna aikakauslehtenä. Tämän vuoden maaliskuun 30. päivän numerossa julkaistiin pitkä artikkeli, jonka mukaan maapallon lämpötila ei ole noussut 15 vuoteen vaikka ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kasvanut. Artikkelissa kysytään, olisiko 1990-luku, jolloin lämpötila nousi nopeasti, ehkäpä ollutkin poikkeava kausi. The Economist kuvaa ns. ilmastoherkkyyttä, jossa lämpötilan tulee fysiikan lakien mukaan nousta noin yhdellä asteella aina hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa. Artikkelissa kysytään, mikä on sitä vahvistavien tekijöiden (esim. vesihöyryn) merkitys? IPCC:n mukaan nämä vahvistavat tekijät ovat voimakkaita ja kolminkertaistavat lämpötilan nousun 2–4,5 asteeseen ”eikä suurempiakaan arvoja voida sulkea pois”. The Economist referoi raportteja, joiden mukaan ilmastoherkkyys on paljon vähäisempi eli 1,6–2,3 astetta hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa. Artikkeli valottaa aerosolien (joko luonnon tai ihmisten aiheuttamien likahiukkasten) lämpötilaa laskevaa roolia ja mainitsee myös tutkimuksen, jonka mukaan ilmaston luonnollista vaihtelua on aliarvioitu. The Economist arvioi, että ilmastoherkkyys on vähäisempi kuin mitä alaa hallitsevat tutkijat ovat tähän mennessä olettaneet, ja toteaa, että se siinä tapauksessa muuttaa koko ilmastoasian. Ilmastopuheet perustuvat suureen ilmastoherkkyyteen, mutta toteutettu ilmastopolitiikka ei sitä tee, The Economist toteaa ja tiivistää: Kun pahimmat tuomiopäivän ennusteet vaikuttavat nyt vähemmän todennäköisiltä, voisi olla syytä höllentää ilmastopolitiikkaa. BBC siteeraa skeptikkoa u BBC on nyt alkanut mainita myös kriitikkojen mielipiteitä prinssi Charlesin käydessä kampanjaansa kauaskantoisten toimien puolesta maailman pelastamiseksi ilmastokatastrofilta. Prinssi Charles piti uusimman ilmastopuheensa joukolle poliitikkoja ja tutkijoita Lontoossa toukokuun alussa. BBC:n mukaan prinssin mielestä olisi ”laajamittainen itsemurha” olla taistelematta ilmastonmuutosta vastaan. Prinssi vaati poliitikoil- ta rohkeutta kohdata myrsky, joka skeptikkojen vastarinnan syntyisi. BBC siteerasi sen jälkeen skeptikkoja edustavaa Benny Peiseria: ”Prinssi ei kasvata suosiotaan hyökkäämällä puolta Britannian väestöä vastaan [...] Prinssin kannattaisi ehkä keskustella skeptikoksi tiedetyn isänsä kanssa.” Prinssin esiintymisessä ”ei ole kyse tieteestä vaan maailmanlopun retoriikasta, joka myrkyttää keskustelun”, Peiser kommentoi. Ruotsin johtava ilmastoblogi The Climate Scam (www.theclimatescam.se) kiinnitti huomiota Bengtssonin haastatteluun ja koko Katternö-lehteen useissa kirjoituksissa kokonaisen viikon ajan. Blogikirjoitusten sisältö levisi parissa päivässä kaikkialle maailmaan, ja niitä kommentoitiin muissa blogeissa. Bengtssonin artikkelista ilmestyi myös englanninkielinen piraattiversio, selvä tekijänoikeuksien rikkomus. Huomiota edesauttoi Dagens Nyheterin samana päivänä Katternö-lehden kanssa julkaisema Lennart Bengtssonin seikkaperäinen haastattelu. Ketjureaktio on jatkunut kevään mittaan. Jyllands-Posten, Tanskan johtava sanomalehti, omisti Bengtssonille ja hänen viestilleen artikkelin maaliskuussa, ja saksalainen Der Spiegel kirjoitti Bengtssonista tiedesivuillaan huhtikuussa. Ruotsissa Lennart Bengtsson jyrähti asiasta energiaalan lehdessä ERA:ssa. Ruotsin meteorologien omaan lehteen Polarfrontiin hän kirjoitti artikkelin ’Miksi globaali lämpeneminen on niin hidasta?’: ”...[lämpenemistä ei ole tapahtunut 15 vuoteen] mutta se ei kiinnosta mediaa. Sen sijaan niskaamme kaadetaan jatkuvasti juttuja globaalin lämpenemisen nopeasta ja uhkaavasta etenemisestä. Jos lämpenemisen merkkejä ei löyty, inspiraatiota voi etsiä lukuisista erilaisista katastrofaalisista ilmastotapahtumista. Jotkut kollegoistamme ovat valitettavasti aktiivisesti edistäneet tätä. Globaali lämpeneminen on viety meteorologien käsistä, ja sitä käsittelevät nykyään median valitsemat omat ’asiantuntijat’, joilla ei ole varsinaista meteorologista pätevyyttä.” Kaiken kaikkiaan kuitenkin kansainvälisessä mediassa näkyy suuntaus kohti kriittisempää asennoitumista ilmasto- ja energia-asioissa. Se on erityisen selvä Saksassa, jossa esim. Der Spiegel julkaisi useissa numeroissaan energia- ja ilmastopolitiikkaa osaavasti ja kriittisesti tarkastelleen pitkän artikkelisarjan. k at ternö – 45 Puu tuottaa hiiltä enemmän päästöjä u Brittiläiset Maapallo muuttui satelliittimittausten perusteella keskimäärin 6 % vihreämmäksi (”parempi tuottavuus”) kaudella 1982–1999. Kuvitus Robert Simmon, NASA Earth Observatory. Maapallon kasvullisuus paranee I lmakehän hiilidioksidipitoisuus on juuri saavuttamassa 400 ppm (miljoonasosaa), ja useat uudet tutkimukset osoittavat sen vaikuttavan kasvullisuuteen erittäin myönteisesti. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on lisäksi uusimmassa raportissaan todennut metsänhakkuiden vähentyneen maailmassa. Vuosina 1980–1995 sademetsää kaadettiin suunnilleen kaksinkertainen määrä vuosiin 1995–2010 verrattuna. Esimerkiksi Brasiliassa hakkuut vähenivät 80 % vuodesta 2004 vuoteen 2012. Anders Bolling (tiedetoimittaja, ks. Katternön numero 2/2010) toteaa Dagens Nyheter –lehdessä, että eurooppalaiset onnistuivat kaatamaan suurimman osan nyt hävinneistä metsistä aikana, jolloin väestömäärä oli alle kymmenesosa nykyisestä. ”Välimerta ympäröivät laajat metsät Rooman valtakunnan aikaan. Puuta käytettiin kaikkeen: rakennuksiin, veneisiin, polttopuuksi, astioihin. Hakkuualueista muokattiin peltoa. 80 prosenttia Euroopasta (ilman nykyistä Venäjää) oli metsän peitossa 2000 vuotta sitten. Nykyään metsän osuus on n. 35 % eikä se ole vähentynyt 1950-luvun puolivälin jälkeen 46 – k at ternö vaan päinvastoin hieman kasvanut.” Lisäksi kahden keväällä Nature- ja Nature Geoscience – lehdissä julkaistun tutkimuksen mukaan sademetsä ei ole ollenkaan niin herkkä globaalille lämpenemiselle kuin joissain aiemmissa raporteissa on annettu ymmärtää. Itse asiassa hiilidioksidipitoisuuden kasvu hyödyttää metsää enemmän kuin mitä lämpötilan nousu haittaa sitä. Kasvihuoneviljelijöille asia ei ehkä tule yllätyksenä. Hiilidioksidia pidetään kasvihuoneissa usein kohollaan; 600–1000 ppm:ää katsotaan yleensä suotuisaksi pitoisuudeksi. Silloin kasvit tarvitsevat vähemmän ilmarakoja hiilidioksidin ottamiseen ilmasta ja vähemmän vettä. Suomen osalta hiilidioksidin nettokertymä metsiin kasvaa. Metsästä tulee siis yhä tehokkaampi hiilinielu. Metsämme eivät ole nykyaikana koskaan kasvaneet niin hyvin kuin nyt, ja ne vähentävät merkittävästi Suomen hiilidioksidin nettolisää ilmakehään. Pitkällä aikavälillä katsottuna ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on nykyään matalalla. Se on vaihdellut maapallon historian aikana vähintään 20-kertaisesti. ympäristöjärjestöt vastustavat hallituksen esitystä puun biopolttoainekäytön tukemisesta verovaroin. Perusteluna on, että puu tuottaa hiiltä enemmän hiilidioksidipäästöjä, The Guardian –lehti kertoo. Verotuki on osa pakettia, jossa Britannian energiantuotannossa hiiltä korvataan biomassalla. Suunnitelman mukaan v. 2017 poltetaan 30 miljoonaa tonnia biomassaa vuodessa, ja valtaosa siitä on pystypuuta. 40 vuoden jaksolle laskettuna se lisää kasvihuonekaasupäästöjä 49 % hiileen verrattuna, sanotaan tutkimuksessa Dirtier than coal?, johon nyt mm. Friends of the Earth ja Green- peace viittaavat. Ympäristöjärjestöt vaativat hallitusta ja teollisuutta avaamaan silmänsä ja tunnustamaan, etteivät maapallon metsät ole rajaton uusiutuvan energian lähde. Hallitusta vaaditaan mm. kohtelemaan erilaisia biomassoja eri tavalla ja tukemaan vain kestävästi tuotettua biomassaa. Puuta on parempi käyttää talojen rakentamiseen sekä huonekalujen ja vastaavien valmistukseen kuin polttoon. Niin kauan kuin puu kasvaa, se sitoo hiiltä, mutta poltettaessa se tuottaa hiilidioksidia, ympäristöjärjestöt toteavat. Sähköauto tuottaa dieseliä enemmän päästöjä u Eurooppalaisella sähköyhdistelmällä kulkeva sähköauto tuottaa dieselautoa enemmän hiilidioksidipäästöjä, osoittaa Volkswagenin tekemä vertailu. Osaksi sen vuoksi, ettei pääosaa sähköstä tuoteta päästöttömästi, ja osaksi siksi, että itse sähköauton valmistus tuottaa runsaasti hiilidioksidipäästöjä. Se johtuu etenkin akun valmistuksesta. Volkswagen-konserni valmistaa useita satoja automalleja, ja se on jo pitkään panostanut voimakkaasti energiatehokkuuteen. Arviossa on laskettu, miten paljon hiilidioksidia Golf-luokan auto sekä sen polttoaineen valmistus tuottavat koko elinkaarensa aikana. Dieselauto päihittää myös ns. plugin-hybridin. Vain jos sähköautoa ajetaan 100-prosenttisesti ns. uusiutuvalla sähköllä, se voittaa dieselauton. Mutta sähköauton päästöt ovat silti peräti 75 grammaa hiilidioksidia kilometrillä. Volkswagenin vertailu osoittaa, että dieselauto tuottaa 150 g hiilidioksidia kilometrillä (joista 40 g aiheutuu auton valmistusprosesseista), kun taas sähköauto + eurooppalainen energiayhdistelmä tuottaa 162 g/km (joista 74 g autonvalmistuksesta). Volkswagenin vertailusta: g/km (suluissa autonvalmistuksen osuus) Sähköauto + uusiutuva sähkö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 75 (74) Sähköauto + Euroopan energiayhdistelmä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 162 (74) Sähköauto + Kiinan energiayhdistelmä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 258 (74) Hybridi + Euroopan energiayhdistelmä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 156 (67) Diesel . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 150 (40) Bensiini . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 208 (39) Pitkä ja kylmä talvi Joulukuu Tammikuu Helmikuu Maaliskuu u Viime talven varhainen alku ja myöhäinen loppu näkyvät selvästi näistä palloista, jotka ilmoittavat poikkeaman vuosien 1998–2006 keskilämpötilojen keskiarvosta. Helmikuu oli keskiarvoa lämpimämpi mutta joulu- ja maaliskuu huomattavasti sitä kylmempiä. Se näkyi mm. siinä, että Itämeren jääpeite oli laajimmillaan ennätysmäisen myöhään, 29. maaliskuuta. Kaikki talvikuukaudet olivat keskimääräistä kylmempiä suuressa osassa Eurooppaa. Saksassa talvi oli viides peräkkäinen keskiarvoa kylmempi talvi. Globaalissa keskilämpötilassa ei koko talven osalta näyttäisi olevan selkeää suuntausta. Lisäksi Tyynenmeren eteläinen oskillaatio, joka vaikuttaa maailmanlaajuiseen keskilämpötilaan merkittävästi, on pysytellyt lämpimän El Niñon ja viileän La Niñan arvojen välimaastossa. Pohjois- ja etelänapa-alueiden jääpeite on ollut suuren osan kevättä 30-vuotista (1979–2008) vertailuarvoaan laajempi. Kirjoitushetkellä (25. toukokuuta) jään peitossa on yhteensä noin 450 000 km2 suurempi pinta-ala keskiarvoon verrattuna. Ruotsin ilmatieteen laitos SMHI ilmoitti 12. huhtikuuta, ettei Ruotsin kulkuvesillä ole ollut myrskyä (määriteltynä 10 Beaufortin tuulena eli väh. 24,5 m/s) 12.3.2012 jälkeen, mikä merkitsee kaikkien aikojen pisintä mitattua myrskytöntä kautta, 395 päivää. Toukokuun 25. päivänä myrskytöntä kautta oli kestänyt jo 438 päivää. Suomen kulkuvesillä on samaan aikaan ollut yksi Antiksi nimetty 10 Beaufortin myrsky 29.–30. marraskuuta 2012. Tuulennopeudeksi mitattiin Suomenlahdella useilla meriasemilla 25 m/s. Suomessa myrskyvaroitus annetaan 9 Beaufortista (20,8–24,5 m/s). Pietarsaarenseudulle 17.9.2012 osuneen paikallisen myrskyn tuulennopeudeksi mitattiin Kallanilla 23 m/s. Fyysisen maantieteen professori Ole Humlum on laatinut pallokuvat GISS:n tietojen pohjalta. Milloin maapallo on lämpimimmillään vuoden mittaan? meidän kesämme aikaan ja kylmimmillään talvemme aikaan. Kuten kuvasta näkyy, pohjoisen pallonpuoliskon keskilämpötila on heinäkuussa 21 astetta, mutta tammikuussa 8 astetta. Siihen vaikuttavat monet tekijät. Yksi tärkeä tekijä on se, että suurin osa maapallon maa-alueista sijaitsee pohjoisella pallonpuoliskolla ja että auringonvalo lämmittää ilmaa enemmän maan kuin meren yllä. u Maapallon keskilämpötila koko vuodelle laskettuna on noin 14 astetta. Mutta vaihteleeko keskilämpötila vuodenaikojen mukaan? Meillä Suomessa kesän ja talven ero on suuri, mutta tasoittuuko ero, koska tilanne on päinvastainen toisella puolella maapalloa? Vastauksena: maapallon keskilämpötila vaihtelee vuoden mittaan 12:sta 16 asteeseen. Maapallo on lämpimimmillään °C 22 Kuukauden keskilämpötila Pohjoinen pallonpuolisko Eteläinen pallonpuolisko 20 Koko maapallo 18 16 14 12 10 8 4 5 6 7 8 9 10 11 Kuukausi 12 1 2 3 4 Lähde: John Kehr Suunnitellut hiilivoimalat u Yli 40 % maailman sähköstä tuotetaan hiilellä. Suomen osalta luku on n. 8 %, ja meillä panostetaan huomattavasti hiilen korvaamiseen muilla energianlähteillä. Muualla maailmassa hiilivoimaloita rakennetaan kuitenkin enemmän kuin koskaan. Kartta osoittaa suunnitellun hiilivoimalarakentamisen megawatteina mitattuna. Euroopassa Saksa, Puola ja Ukraina rakentavat eniten uusia hiilivoimaloita, mutta kuten näkyy, Kiinan ja Intian suunnittelema uusien hiilivoimaloiden määrä on aivan toista luokkaa. Suunnitellut uudet hiilivoimalat tuottavat koko maailmassa yhteensä noin 1,4 miljoonaa megawattia. Se vastaa liki 3000:ta Loviisan tyyppistä ydinvoimareaktoria. Toinen vertaus: Suomen kaikkien ja kaikentyyppisten voimaloiden asennettu teho vastaa yhteensä noin sadasosaa maailman suunnitellusta hiilivoimalarakentamisesta. Lähde: World Resources Institute k at ternö – 47 Jarl Ahlbeck on Åbo Akademin ympäristötekniikan dosentti. Voit esittää hänelle kysymyksiä osoitteessa www.katterno.fi Mitä voimme odottaa uudelta IPCC-raportilta? Ilmastopaneeli IPCC esittelee uuden raporttinsa, järjestyksessä viidennen, syyskuussa Tukholmassa. Jokin aika sitten julkisuuteen vuotaneesta luonnoksesta on keskusteltu vilkkaasti blogeissa. Voidaanko jo etukäteen sanoa, mitä uudessa raportissa oletetaan? Jalle: JJulkisuuteen vuodettiin kahden ensimmäisen osan (WGI, WGII) toinen luonnos (second order draft) juuri ennen vuodenvaihdetta. Vuoto oli lähtöisin ekonomi Alex Rawlsista, joka toimi WGI:n asiantuntijatarkastajana, sekä kolmesta toimittaja Donna Laframboiselle lähetetystä muistitikusta (katso Laframboisen esittely Katternön numerosta 1/12). Rawlsin mielestä IPCC vääristelee lukuja. Hänen sanojensa mukaan: systematic fraud (järjestelmällinen petos). Rawls on kuvannut asiaa tarkemmin blogissa www. wattsupwiththat.com. En ole lukenut luonnosta kokonaisuudessaan, mutta tiivistelmien mukaan siinä on mm. ”unohdettu” aiemmat, toteutumatta jääneet lämpenemisennusteet ja tehty uusia, jotka alkavat monta vuotta 48 – k at ternö myöhemmin. Silloin ei näy, että aiemmat olivat olleet virheellisiä. IPCC:tä lähellä olevat ilmastotutkijat ovat vihjanneet, että ilmastoherkkyyttä (siis hiilidioksidipitoisuuden aiheuttamaa odotettua lämpötilan nousua) pienennetään uudessa raportissa eikä lämpenemistä enää yhdistetä sään ääriilmiöihin. Mutta se jää nähtäväksi, luottamus IPCC-prosessiin ei ole paras mahdollinen. Monet kysyvät, miksi raporttia pidetään niin salassa. Se sotii läpinäkyvyyden perusperiaatteita vastaan. Miksi raporttia laaditaan suljetussa piirissä eikä avoimesti Internetissä? Nämä kolme Donna Laframboiselle lähetettyä muistitikkua sisälsivät luonnoksen IPCC:n tulevan raportin kakkososaksi. Pl ut Ha o u M me ak a em ak e Er is Ce r es PlaneETAT KÄÄPIÖPLANEETAT Aurinkojärjestelmämme planeetat rivissä. Kahdeksan suuren planeetan lisäksi myös viisi ns. kääpiöplaneettaa: Ceres (asteroidivyöhykkeellä), Pluto, Haumea, Makemake (Kuiperin vyöhykkeellä) ja kauimmaisena Eris. Aurinkojärjestelmässämme arvioidaan olevan liki 200 vielä löytämätöntä kääpiöplaneettaa, etenkin Kuiperin vyöhykkeellä. Onko Maapallon läheisillä planeetoilla elämää? Yhä useampia sellaisia planeettoja on löydetty, joilla katsotaan olevan edellytykset elämän ylläpitämiseen. Paljonko planeettoja on ja mitä elämän synty oikein vaatii? Jalle: Se riippuu siitä, mitä elämällä tarkoitetaan. Elämää voi olla ilman ulkoista happea (esim. anaerobiset bakteerit), kunhan vain saa ravintoa, happea ja energiaa hiili-vety-happiyhdisteistä. Jonkinlaisia hiilihydraatteja on siis oltava. Sekä vettä! Rikkiä saa myös olla. Ilman hiiltä, vetyä ja happea ei ole elämää. Elämää ”tavallisessa” merkityksessä, joka siis syntyy veden, hapen, hiilidioksidin ja auringonsäteilyn vaikutuksesta sopivassa lämpötilassa, pidän sen sijaan aika epätodennäköisenä. Olemme kaikki useiden epätodennäköisyyksien tuotteita tai korkeamman voiman, jos niin halutaan. Tiede ei ole tähän mennessä pystynyt syntetisoimaan ainuttakaan elävää solua eikä tieteellä ole aavistustakaan, miten sen voisi tehdä. Mutta toki on jännittävää kuulla lukuisista planeetoista, joita etenkin avaruusteleskooppi Kepler on nyt havainnut. Tuorein näkemäni luku oli 817 uutta planeettaa aurinkokuntamme ulkopuolella, ja niitä löytyy nopeasti lisää. Muutamat niistä ovat suunnilleen Maapallon kokoisia ja sijaitsevat sopivalla etäisyydellä omista auringoistaan, jotta elämä voisi olla mahdollista. Jos alkaa laskea, miten monta planeettaa Linnunradalla voi olla, päätyy useisiin miljardeihin. Galaksissamme arvioidaan olevan vähintään 200 miljardia tähteä. Ja Linnunrata on vain yksi ehkä 200 miljardista galaksista. Ajatuskin huimaa. Juuri hapen läsnäolo on vahva vihje elämän esiintymisestä jollain planeetalla. Happimolekyyli on epästabiili, mutta meidän ilmakehämme happipitoisuus säilyy, koska elävät organismit tuottavat jatkuvasti uutta happea yhteyttämisen avulla. Happea voi toki muodostua myös ilman eläviä organismeja, mutta vain pieniä määriä. Miten pitkään lämpötila on pysynyt paikallaan? Professori Lennart Bengtsson mainitsi Katternön edellisessä numerossa, että maapallon lämpötila ei ole noussut 15 viime vuoden aikana. Sen ovat vahvistaneet myös muut ilmastoasiantuntijat, esim. NASAn johtaja James Hansen, IPCC-johtaja Rajendra Pachauri ja brittiläinen ilmatieteen laitos Met Office. Mutta ne ilmoittavat eripituisen ajan lämpenemisen pysähtymiselle. Miksi näin? Eikö tällainen asia voida määrittää aika yksiselitteisesti? Jalle: Siihen ei ole sääntöjä, mistä ajankohdasta tietyn trendin arviointi aloitetaan. Ongelmana on, että jopa satunnaiset datasarjat (otetaan esim. puhelinluettelosta sarja numeroita ja niistä viimeinen luku ja luetellaan ne aikajärjestyksessä...) voivat muodostaa trendin, jollei laskenta kata riittävän pitkää aikaa (riittävän monta viimeistä lukua). Mitä lyhyempi aika, sitä suurempi (mutta epävarmempi) trendi. Trendin saa siis näyttämään sellaiselta kuin haluaa, jos saa vapaasti valita alku- ja loppupisteen. Globaaleissa lämpötiloissa voi lähtökohdaksi valita erilaisia mittaussarjoja (yleisimmät ovat UAH, RSS, HadCRUT, GISS – kaksi ensimmäistä perustuu satelliittimittauksiin, jälkimmäisissä on myös maanpinnalla tehdyt mittaukset). Sarjat eivät eroa Lämpötilaero /°C Ne p Ur an us tu nu s tu rn us Sa Ju pi M ar s M aa M er ku r Ve ius nu s te r Perustuu Wikipediaan 0,3 0,2 0,1 0,0 –0,1 –0,2 –0,3 –0,4 –0,5 –0,6 1979 1982 1985 1990 paljoa toisistaan, mutta pientenkin vaihteluiden vuoksi arvioinnissa saadaan erilaisia tuloksia: nimittäin lämpötila ei ole merkittävästi noussut UAH:n mukaan 19 vuoteen, RSS:n mukaan 23 vuoteen, HadCRUT4:n mukaan 18 vuoteen ja GISS:n mukaan 17 vuoteen. IPCC-johtaja Pachauri mainitsi 17 vuotta haastattelussa viime talvena. Hän lisäsi, että lämpenemisessä voi olla jopa 30–40 vuoden taukoja. Tämä on hänen puheissaan suoraan sanottuna hämmästyttävä täyskäännös. Yleensä sanotaan, että ilmastotrendi vaatii vähintään 30 vuoden datasarjan, mutta sekin on vain mielipide (Lennart Bengtsson on suosittanut 50 vuoden sarjoja). Asia hankaloituu entisestään, jos tietyn vuoden lämpötila riippuu jollain tavoin edellisvuoden lämpötilasta. Sitä kutsutaan autokorrelaatioksi, ja silloin datasarja voi pitkän aikaa hiipiä ylös- tai alaspäin eikä enää ollenkaan näytä satunnaiselta. Sitä kutsutaan nimellä random walk (satunnaiskulku) ja se on niin salakavala, että jopa rutinoituneet tilastotieteilijät lankeavat ansaan ja luulevat kyseessä olevan todellinen trendi. Pörssikurssit ovat tyyppiesimerkki satunnaiskulusta, mikä on naruttanut monia sijoittajia vuosien mittaan. 1995 2000 2005 2008 2012 Pylväsdiagrammi lämpötilaerojen luottamusväleistä, perustilastotieteen mukaan. Pylväät ovat luottamusvälillä vihreitä ja sen ulkopuolella sinisiä. Jos luottamusväli leikkaa lämpötilaeron nollalinjaa, ero ei siis ole merkittävä. Tämä kuvio on erikoinen sikäli, että vuosien 1992-1994 todelliseen lämpötilaan on tehty muutoksia Pinatubo-tulivuoren v. 1991 kesäkuun purkauksen vuoksi (ilmakehään nousseen tuhkan arvioidaan laskeneen lämpötilaa vielä kolme vuotta jälkikäteen). Tämän vuoksi löydämme vuoden 1991 jälkeen vain yhden merkittävästi kylmemmän vuoden (1996) kuin 2012. Diagrammin on laatinut kemiantekniikan prof. Pehr Björnbom. Punainen viiva näyttää NASA:n James Hansenin v. 1988 esittelemän lämpenemisskenaarion, josta muodotui global warming -politiikan lähtölaukaus. Seikkailu Matterhornilla Eräänä syyskuun 2012 päivänä kaksi läpimärkää turistia astui kengät litisten Matterhorn-vuoren juurella hirsisen alppimajan kahvilaan. Siellä istui mies ja kaksi nuorta neitiä syömässä hernekeittoa. - Teidän täytyy olla brittejä, mies huudahti huonolla englannilla. Vain britit hortoilevat Alpeilla kaatosateessa! - Me olemme Suomesta, vastasimme ja tilasimme kahvit ja Apfelstrudelit. Kun neidit heti palvelivat meitä, ymmärsimme heidän olevan talon asukkaita, jotka pitivät kahvilaa sivubisneksenä. Puhelin soi ja mies vastasi: - Taugwalder! Muistin hämärästi jotain Matterhornin ensimmäisestä valloituksesta v. 1865. Isä ja poika Taugwalder olivat johtaneet brittiläistä retkikuntaa. Vuorenrinnettä laskeuduttaessa köysi katkesi ja britit Douglas, Hudson ja Hadow menehtyivät, samoin vuoristo-opas Croz, mutta retkikunnan johtaja Whymper sekä isä ja poika Taugwalder selviytyivät hengissä. Whymper, brittiläinen yläluokan akateemikko, nousi kuuluisuuteen ja kirjoitti useita kirjoja Matterhornin valloituksessa maalaillen itseään niissä sankariksi. Hän väitti onnettomuuden syyksi isä Taugwalderia; tämä olisi katkaissut köyden pelastaakseen itsensä ja poikansa. Taugwalder, oppimaton vuoristolainen, ei pystynyt mitenkään puolustautumaan syytöksiltä, ja häneltä vietiin oppaan oikeudet. - Oletko sinä Peter Taugwalderin jälkeläinen, kysyin. - Olen ja olen kiivennyt täällä kaikille yli 4000 metrisille vuorille ja vienyt 50 ryhmää Matterhornin huipulle. Olen ammatiltani vuoristoopas samoin kuin kaikki esi-isäni! - Mitä oikein tapahtui vuonna 1865, kysyin. - Whymper oli röyhkeä valehtelija, Taugwalder huudahti. Typerät britit uskovat edelleen hänen kuvitelmiaan! Turistit vieläkin ostavat hänen valheellisia kirjojaan Zermattissa. - Kaikki oli Whymperin syytä, hän katkaisi paremman köyden ja jätti palat huipulle, koska halusi ehtiä huipulle ennen italialaisia. Hän päätti, missä järjestyksessä vuoristokiipelijät olivat köydessä vuorelta laskeuduttaessa, vastoin parempaa tietoa, ja jyräsi Peter Taugwalderin mielipiteen väittämällä, että se päättää joka maksaa! Taugwalderin tuohtumuksesta ei voinut erehtyä. Aika ei paranna kaikkia haavoja. Sade oli lakannut. Matterhornin loistavan valkoinen Toblerone-huippu kimalteli auringossa. Sinne huipulle voisimme itsekin kiivetä. Jos maksaisimme 2000 euroa oppaalle ja todistaisimme kuntomme riittävän koetukseen. Jätimme sen väliin. Jarl Ahlbeck PS Zermattin kirjakaupassa oli Whymperin kirjan lisäksi myös uusi teos Totuus Matterhornista 1865. Kirjoittajana Taugwalder, mutta ei kuitenkaan alppimajassa tapaamamme mies. k at ternö – 49 Johanna Forsman Johtoa pitkälle. Purmon–Kortesjärven linjan vinot pylväät on vaihdettu. – Sähkölinjatkin kuluvat aika lailla, Tommi Kontiainen sanoo. Salaman vioittama linja vaihdettiin Permoon uusi muuntaja u Pietarsaaren Energialaitos Kymmenen viime vuoden kasvuvauhti, etenkin Luodossa ja Kuusisaaren teollisuusalueella, on lisännyt myös sähkönkulutusta. Energialaitos on nyt hankkimassa uutta muuntajaa, joka sijoitetaan Permon sähköaseman muuntajan viereen sen tueksi. Jo Permon asemaa rakennettaessa laskelmat osoittivat v.1999, että tulevaisuudessa kapasiteettia täytyy lisätä. Nyt kuormitus on kasvanut siitä määrin, että meidän on nostettava jakeluvarmuutta uuden muuntajan avulla, Henrik Snellman sanoo. Permon asema muuntaa kantaverkon 110 kV sähkön 20 kV:iin ja toimittaa virran suurimpaan osaan energialaitoksen jakelualueen ilmajohtoverkkoa. Luodon ja Kuusisaaren lisäksi Permon sähköasema toimittaa sähköä Varvetiin, Hällaniin, Fäbodaan, Pörkenäsiin, Kilisaareen, Starabyhyn ja Hietasalmeen. Johanna Forsman Uhat kartoitettuna. Vetelin sähkölaitos haluaa pelata varman päälle. Sähköhuolto on kriisivalmiudessa elintärkeä, Juha Kauppinen toteaa. Vetelillä on nyt kriisisuunnitelma Johanna Forsman u Esse Elektro-Kraft Talvi on parasta aikaa maaston sähkölinjojen huoltoon ja korjaamiseen. Keväällä maa on märkää, pehmeää ja vaikeakulkuista, ja kesällä korjaustöissä täytyy ottaa huomioon, että useimmat pellot ovat viljeltyjä. Kyllä, talvella on hyvä täydentää päivittäisiä rutiineja huoltotöillä. Tarkistamme linjoja ja vaihdamme kuluneita pylväitä ja kaapeleita. Kesällä meillä tehdään muunlaisia töitä, toteaa Esse Elektro-Kraftin asentaja Tommi Kontiainen. Hän on kuluneena kevättalvena muun muassa vaihtanut kuluneita pylväitä ja vanhoja kaapeleita viiden kilometrin matkalla Purmon ja Kortesjärven välisessä maastossa. Salamaniskut olivat vahingoittaneet linjaa, ja pylväät olivat vinossa monien vuosien roudan jäljiltä. Vaihdoimme kaikki pylväät ja vedimme uudet johdot. Työ kesti vajaat viisi viikkoa, Tommi Kontiainen sanoo. 50 – k at ternö Tuplakapasiteetti. Permoon asennetaan rinnakkaismuuntaja, joka otetaan käyttöön v. 2014 alussa.Uusi 20 kV:n maakaapeli kaivetaan samalla Kuusisaaren teollisuusalueelle, sanoo Pietarsaaren Energialaitoksen vt. toim. joht. Henrik Snellman. u Vetelin sähkölaitos Vetelin infrastruktuurin turvallisuus on nyt keväällä kartoitettu perusteellisesti. Vetelin sähkölaitos on yhdessä Vetelin kunnan ja konsulttiyhtiön kanssa tehnyt riskianalyysin ja valmiussuunnitelman erilaisten mahdollisten tapahtumien varalle. Tarkastelimme valmiussuunnitelman pohjalta toimintamme siten, että selviämme mahdollisesta kriisistä. Suunnitelmaa voidaan päivittää yhteiskunnan muuttuessa, sanoo Vetelin sähkölaitoksen toim. joht. Juha Kauppinen. Suunnitelma käsittelee useita nykyajan IT-yhteiskuntaa vaarantavia uhkia. Rajuilmat ja myrskyt iskevät yhteiskunnassa myös muualle kuin sähköhuoltoon. Luonnonkatastrofit voivat osua tänne ja Vetelissä on tekojärviä. Vaikka niitä hoidetaan hyvin ja valvotaan jatkuvasti, tulvan vaara on vallin murtuessa olemassa. Muita sähköjärjestelmää sekoittavia mahdollisia uhkia ovat ilkivalta, terrorismi tai alueelle harhautuvat villieläimet. Lisää vettä Jepualta u Uudenkaarlepyyn Voimalaitos Jepuan vesilaitoksen kapasiteettia on lisättävä Uudenkaarlepyyn vesihuollon turvaamiseksi. Kun kysyntä on suurimmillaan, Kovjoen ja Jepuan vesilaitokset käyvät täysillä kierroksilla. Kovjoen vesilaitoksen kuormitus on suuri, koska sekä Uusikaarlepyy että Pedersöre saavat vetensä sieltä. Rakentamalla vesilaitoksen Jepualle pystymme hajauttamaan riskejä, sanoo Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen vesi- ja viemärikäyttöpäällikkö Ben Ingman. Vanha rakennuslupa on umpeutunut, ja viranomaisille lähetetään uusi hakemus alkukesästä. Olemme teettäneet geologisia tutkimuksia nähdäksemme, miten laajalle Gunnarskanganin pohjavesialue levittäytyy. Rakennamme kaivon sen syvimpään kohtaan ja pumppaamme veden sieltä Jepuan puhdistamolle, Ben Ingman sanoo. Veden kysyntä on kasvanut alueella viime vuosina. Turkistarhauksella menee hyvin, ja meidän on pysyteltävä menossa mukana, jotta yritykset voivat laajentaa toimintaansa. Lisäksi useat pienet paikalliset vesiyhtiöt ovat liittyneet meidän verkkoomme, Ben Ingman selittää. Johanna Forsman Pitkäjänteistä. Uudenkaarlepyyn Voimalaitos ei ole vielä tehnyt rakentamispäätöstä. Voi kestää viisikin vuotta, ennen kuin uusi vesilaitos on käyttövalmiina, Ben Ingman sanoo. Johanna Forsman Helpottaa huoltotöitä. Vaikeakulkuinen osuus 20 kV-linjalla on kaivettu maan sisään. ”Suuri osa linjaa sijaitsee kaukana teistä, ja siksi huolto on ollut vaativaa”, Johnny Haga sanoo. Uusi maakaapelilinja Kaitforsiin u KRUUNUPYYN SÄHKÖLAITOS Vanha suurjännitelinja purettiin ja korvattiin kevättalvella maakaapelilla lähellä Kaitforsin voimalaa Alavetelissä. ”Linjaosuus on tärkeä rengassyötön takia”, sanoo Kruunupyyn Sähkölaitoksen toim.joht. Carl-Johan Kronström. Kyseessä on noin 2 km osuus huoltotöille vaikeakulkuisessa maastossa. Vanha suurjännitelinja ylitti suon ja linjan pylväät olivat jo kovin kuluneet. Itse korjaustyö kesti kaksi viikkoa. Sinä aikana kaksi kaivinkonetta kaivoi ja peitti kaapeliojan. ”Meillä on kolmen vuoden aikana ollut juuri tällä osuudella kolme sähkökatkosta. Nyt kaapeli kulkee 1,5 metriä maanpinnan alla. On paljon pienempi vaara, että joku kaivaa maakaapelin poikki kuin että puita kaatuu ilmajohdoille”, sanoo Kruunupyyn Sähkölaitoksen työnjohtaja Johnny Haga. Ukkosen haitat pois linjalta u Herrfors Ytterbråtön ja Kruunupyyn keskustan välinen 110 kV-linja uusittiin huhtikuussa. Runsaan 3 km matkalle asennettiin ukkosenjohdattimet, uudet pylväät ja johdot. Kyseessä oli ennaltaehkäisevä toimenpide verkon pitämiseksi hyvässä kunnossa. Linjalla ei ole aiemmin ollut ukkosenjohdattimia, ja meillä on ollut salamaniskun aiheuttamia katkoksia noin joka viides vuosi. Vanhat pylväät olivat kuluneita ja ilman betoniperustusta painuneet maahan, sanoo Herrforsin projektipäällikkö Alpo Pitkälä. Uudet pylväät ja niiden tukevat jalat perustettiin maahan, ja nyt pylväät ovat tukevampia. Suunnittelun suurimpana haasteena oli huolehtia siitä, että Kruunupyyn sähköaseman jakelualue saisi riittävästi sähköä sillä aikaa, kun vanha linja purettiin ja korvattiin uudella. Toimepide kesti 7 päivää, ja huhtikuun kylmät yöt suosivat sitä. Pellot kurannut koiranilma saapui vasta linjan valmistuttua. Esse Elektro-Kraft TJ Ingvar Kulla u Toimittaa sähköä alueille Pedersöressä, Kortesjärvellä, Alahärmässä, Uudessakaarlepyyssä (Markby) sekä Kruunupyyssä (Jeussen). Asiakkaita: 3 700 • Vuositoimitus: 50 GWh Vaihde: 020 766 1900 Vikailmoitukset toimistoajan ulkopuolella: 766 2023 Asiakaspalvelu: 020 76 6 1912, 020 766 1911 Laskutus: 020 766 1912, Johanna Stubb www.eekab.fi Herrfors TJ Stefan Storholm u Toimittaa sähköä Maksamaahan, Oravaisiin, alueille Pedersöressä, Teerijärvellä, Ylivieskassa ja Alavieskassa Asiakkaita: 14 000 • Vuositoimitus: 338 GWh • Vaihde: 781 5300 (Pietarsaari), (08) 411 0400(Ylivieska), 766 7242 (Kolppi), 385 0050 (Oravainen), 867 5001 (Teerijärvi) • Vikailmoitukset toimistoajan ulkopuolella: 723 4521 (Oravainen, Pedersöre, Teerijärvi), kaukolämpö: (08) 426 350 /sähkö: 044 781 5375 (Ylivieska) • Asiakaspalvelu: 781 5312 (Pietarsaari), (08) 411 0401 (Ylivieska) • www.katterno.fi Pietarsaaren Energialaitos Vt. TJ Henrik Snellman u Toimittaa sähköä Pietarsaareen, Luotoon ja Sandsundiin Pedersöressä. Asiakkaita: 15 427 • Vuositoimitus: 278 GWh Vaihde: 786 3111 • Vikailmoitukset: 723 0079 Asiakaspalvelu: 786 3448 • www.jpenergy.net Kruunupyyn Sähkölaitos Johanna Forsman TJ Carl-Johan Kronström u Toimittaa sähköä alueille Kruunupyyssä, Pedersöressä ja Kokkolassa Asiakkaita: 3 080 • Vuositoimitus: 40 GWh Vaihde: 824 2200 Vikailmoitukset: 824 2200 / 0400 126 005 Asiakaspalvelu: 824 2200, Å. Hagnäs, M. Käld www.kronoby.fi/elverk Uudenkaarlepyyn Voimalaitos TJ Tony Eklund u Toimittaa sähköä Uudenkaarlepyyn kaupungin alueelle • Asiakkaita: 4 900 • Vuositoimitus: 110 GWh Vaihde: 785 6111 • Vikailmoitukset: 785 6111, iltaisin 722 0050, 723 4520 Asiakaspalvelu: 785 6252, 785 6251 www.nykarlebykraftverk.fi Vetelin Sähkölaitos Tukevammin. Ytterbråtön ja Kruunupyyn keskustan välinen suurjännitelinja on kunnostettu keväällä. TJ Juha Kauppinen u Toimittaa sähköä Veteliin, lukuunottamatta Polson, Kivikankaan ja Nykäsen kyliä Asiakasmäärä: noin 2 000 • Vuositoimitus: 29,2 GWh Puhelin: 866 3600 (vaihde) Vikailmoitukset: 866 3600 Asiakaspalvelu: 866 3600, Tarja Naskali www.vetelinsahkolaitos.fi k at ternö – 51 O len varttunut Kaskisissa ja asunut aina lähellä merta. Meri on monien mielessä rauhan symboli, mutta minä yhdistän sen kesään, leikkiin ja hauskanpitoon. Monet minut tavanneet sanovat vähän yllättyneinä, etteivät olisi uskoneet, että olen oikeasti näin energinen. Mutta ei, tällainen minä olen. Täyttä vauhtia aina ja koko ajan. Toki voin laulaa rauhallisempiakin kappaleita, mutta pohjimmiltani en ole balladien esittäjä. Musiikkialalla oppii selviämään vastoinkäymisistä ja kääntämään ne luovaksi inspiraatioksi. Olen kokenut hyviä sävellys- ja sanoituskausia, jolloin mielessä on kaivertanut revanssin halu. Krista Siegfrids artisti 52 – k at ternö
© Copyright 2024