Täällä

2 • 2013 Sähköyhtiösi asiakaslehti
Kaikki
haluavat
kestävyyttä
Yleisradion
merkillinen
ilmastosopimus
Sofia Forss
orankien tutkija
Pohjalaista huumoria
Esse Elektro-Kraftin, Herrforsin, Pietarsaaren
Energialaitoksen, Kruunupyyn Sähkölaitoksen,
Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen
Vetelin
k atja
ternö
–1
Sähkölaitoksen asiakkaille.
Kolme kysymystä
Sisältö
E
u Tytti Isohookana-Asun-
maa, syntynyt Haukiputaalla, valtiotieteiden tohtori
ja Oulun yliopiston lehtori.
Keskustan kansanedustaja
1983–2003, kulttuuriministeri 1991–1995. Toiminut
mm. Marttaliiton ja Suomen
Nuorison Liiton puheenjohtajana.
Kestävästä yhteiskunnassa on erilaisia käsityksiä.
Millaisena sinä näet tämän keskustelun?
Historioitsijana tiedostan valtavan pitkän ja vaihtelevan
elämän maapallolla. On ollut kylmiä kausia ja lämpimiä
kausia, eriasteisia kulttuureja. Luonto on ailahtelevainen.
Se ei kuitenkaan saa minua ajattelemaan, että voimme
elää huolettomasti. Kiistatta ihminen muuttaa luontoa. Kun
maapallolla elää yhä enemmän ihmisiä, kysyn itseltäni,
kuinka voimme jakaa resurssit niin, että ne riittävät kaikille. Meidän on opittava elämään arjessa kestävällä tavalla.
Kaupallisuus ja kova kasvun politiikka kannustavat ylettömään kulutukseen.
Kestävä yhteiskunta on hajautettu, luonnonvaroja järkevästi hyödyntävä ja kulutusta minimoiva, monia työllistävä.
Itse on kierrättäjä kaikessa missä voin, viljelemme maata
luonnonmukaisesti ja kasvitarhamme tuottaa perunat ja vihannekset koko vuodeksi. Koen, että nyt olemme kuitenkin
rakentamassa hyvin keskittynyttä ja kaupallista yhteiskuntaa.
Askel kohti kestävyyttä?
Pienuuden etuja 4
Ääni saatava kuuluville 5
Kaikki haluavat kestävyyttä 6
Mikä on Pohjanmaan kannalta tärkeää
kestävässä kehityksessä?
Asun Perämeren rannalla, se on minun Mare Nostrum, osa
elämääni ja sieluani. Suren merenrantojen rehevöitymistä,
kalastuksen vaikeutumista, likaantuvia verkkoja joita hylkeet repivät. Tuottamamme jätteet olisi puhdistettava vielä
paremmin, jotta myös tulevat sukupolvet saisivat ihailla vesiemme puhtautta ja kirkkautta.
Pääsiäisenä havaitsin, että Perämeri on eksoottinen vieraille. Se houkuttelee hiihtämään ja luistelemaan avaralle
meren jäälle. Matkailussa on mahdollisuutemme, samoin
pienyrittämisesä. Suurin uhka on yhteiskunnan perusrakenteita hajottava keskittämisvimma. Ihmiset eivät enää
saa päättää asuinalueensa tulevaisuudesta ja omien lastensa koulutusmahdollisuuksista.
Poliitikkojen pulma 14
Mitä elämänlaatu sinulle merkitsee?
Nautin elämisestä Perämeren rannalla kaikkina vuodenaikoina, jotka rytmittävät elämääni. Istuisin loputtomasti
rantakivillä ihmettelemässä, miten paljon energiaa oma
karu maisemani minulle antaa.
Katternö 2 • 2013 Vastaava julkaisija Stefan Storholm, Isokatu 8, 68600 Pietarsaari,
Ylen merkillinen ilmastosopimus 16
Lobbaajien Eurooppa 18
Osaamme nauraa itsellemme 24
Mitä orangit voivat opettaa meille 26
Matildan tarina 32
Kuitu takaa varman viestinnän 42
puh. (06) 781 5300, faksi (06) 781 5322, [email protected], www.katterno.fi
Osoitteenmuutokset Siv Granqvist, tel. (06) 781 5333, [email protected]
Projektipäällikkö Svenolof Karlsson, www.storkamp.com Toimittajat Svenolof Karlsson, Johan Svenlin,
Susanne Strömberg Käännös Paula Bertell Layout Gun-Marie Wiis, Kaj Frilund, Terje Tiilikka
U:n valtionpäämiesten huippukokous Brysselissä (Eurooppaneuvosto) 22. toukokuuta otti energia- ja ilmastopolitiikassa
uutta suuntaa. Se tapahtui ilman kohua ja fanfaareja, mutta
jotkut kuvaavat sitä paradigman vaihdon alkusoittona.
Nyt aiotaan kiinnittää enemmän huomiota sähkönhintojen pitämiseen matalina ja vähemmän maailman pelastamiseen ilmastokatastrofilta. ”EU:n energiapolitiikan on turvattava kotitalouksien ja yritysten vakaa energiansaanti kohtuulliseen hintaan. Se on
erityisen tärkeää Euroopan kilpailukyvylle”, loppujulkilausumassa
sanotaan.
Huippukokous korosti lisäksi kotimaisten energiavarojen kehittämistä edelleen EU:n ulkoisen energiariippuvuuden vähentämiseksi, minkä pääministeri Jyrki Katainen otti lähtökohdakseen
kokousselonteossaan.
”Aurinko- ja tuulienergiasta puhutaan paljon, mutta itse asiassa
kaksi kolmasosaa Euroopan uusiutuvasta energiasta tulee bioenergiasta. Siinä meillä Suomessa on erityisosaamista. Meillä on edellytykset ottaa tässä johtava rooli, ja meidän on panostettava voimakkaasti clean techin tutkimukseen ja kehitykseen”, Katainen sanoi.
Kuin sattumalta myös Euroopan parlamentin energia- ja ilmastoasioissa tapahtui siirtymä 16. huhtikuuta, kun parlamentti hylkäsi
EU-komission ehdotuksen, joka olisi myöhentänyt useiden päästöoikeuksien huutokauppaa.
Eija-Riitta Korhola, joka oli kantavia voimia kumoamiseen johtaneissa neuvotteluissa, tiivistää perustelut toisaalla tässä lehdessä:
”Emme halua tukea ilmastopolitiikkaa, joka
rankaisee maailman puhtaimpia teollisuuslaitoksia ja ulkoistaa päästöt samalla kertaa
työpaikkojen kanssa.”
Toivotamme Katternö-konsernissa tervetulleeksi tällaisen suunnanmuutoksen. Emme
usko, että keinotekoisesti ylös ajetut sähkönhinnat ja teollisuuslaitosten lakkauttamiset
ovat eduksi kestävän yhteiskunnan luomisessa.
Pyrimme tässä numerossa laajentamaan
kestävyyskeskustelua kattamaan ekologian
lisäksi myös taloudellisen, poliittisen ja sosiaalisen kestävyyden. Kaikki ne ovat kestävän yhteiskunnan olennaisia ulottuvuuksia.
Kaksi lähtökohtaa voidaan aivan yleisesti nostaa esiin:
- Meidän on kestävyyteen tähtäävässä työssä hyödynnettävä rationaalisia toimenpiteitä, joilla on todellista tehoa. Kauniit puheet
ympäristöstä eivät auta, jos talous romutetaan. Onko ’vihreä’ energia todella kestävää energiaa, jos se pystyy kilpailemaan muiden
energianlähteiden kanssa vain tukien avulla?
- Kehitysoptimistinen näkemys. Tekniikan kehitys on ollut huimaa eikä ole syytä uskoa sen päättyvän tähän. Tälle optimismille
on historian valossa hyvät perusteet. Kaikki tähän mennessä esitetyt maailmanlopun visiot ovat osoittautuneet mielikuvituksen
tuotteiksi.
Mitä kestävä yhteiskunta sinulle merkitsee?
u Antero Anttila, Veteli:
u Ilona Meriluoto-Sparby, Ähtävä
”Että voi jäädä asumaan
kotipaikkakunnalle ja että
peruspalvelut, esim. terveydenhoito ja koulu, ovat
saatavilla. Pidämme monia
asioita nykyään itsestään
selvinä, mutta jo 10 minuutin sähkökatko voi riittää,
että alkaa taas arvostaa
elämäntapaamme kuuluvia
mukavuuksia.”
”On hyvä alku, että lapset
saavat varhain oppia lajittelemaan jätteitä ja käsittelemään luonnonvaroja, mutta
ei se riitä kestävän yhteiskunnan luomiseen. Verojen
ja maksujen korottaminen ei
ole ratkaisu. Ihmisiä täytyy
ravistella, jotta he alkavat
vaalia toisiaan ja tajuavat,
että myös heidän tottumuksillaan on seurauksensa.”
u Juhani Pakkala, Veteli
u Astrid Vesterbacka, Ähtävä
”Ei ole kestävää, että Suomi maksaa muiden EU-maiden taloussotkuja. Ei meille
tällaista luvattu liittyessämme EU:hun. Rahamme
loppuvat. Kestävä yhteiskunta tarkoittaa myös sitä,
että meidän täytyy säästää
luonnonvaroja. Käytämme
tässä maassa turhan paljon
turvetta ja ydinvoimaa.”
”Meidän pitäisi vähentää
pakokaasupäästöjä. Jokainen voi valita pyörän
mieluummin kuin auton lähtiessään eri paikkoihin. Itse
kävelen aika paljon. Yritän
myös aina muistaa sammuttaa valot ja sähkölaitteet,
kun en käytä niitä. Veljeni
hoitaa kotona jätteiden
lajittelun.”
STEFAN STORHOLM,
toimitusjohtaja, Katternö
Kansikuva Johanna Forsman Paino Forsberg 2013
2 – k at ternö
k at ternö
–3
Pienuuden etuja
u Kruunupyyn kaltainen energialaitos joutuu joskus miettimään
pienuuttaan. Varsinkin yrittäessään seurata EU:n energiapolitiikkaa: (kolmas) sisämarkkinapaketti,
energiastrategia 2020, infrastruktuuripaketti, energiapalveludirektiivi, uusiutuvan energian direktiivi,
päästöoikeusdirektiivi, energiatehokkuusdirektiivi, EU:n energiapolitiikan ulkoinen ulottuvuus, Energy
2050 Roadmap, muutaman esimerkin mainitakseni.
Pohjoismaissa poliitikot ajavat
yhteisiä sähkön vähittäismarkkinoita alkavaksi vuodesta 2015.
Siinä vaaditaan mm. asiakkaan
sähkötietojen tuntimittausta ja eri
viestintäformaattien yhteensopivuutta palvelu- ja datahubien kautta, jotta markkinoilla kaikki pystyvät vaihtamaan tietoa asiakkaista,
automatisoimaan liikeprosesseja,
raportoimaan viranomaisille ja kehittämään työkaluja kysynnänohjaukseen.
Suomessa valmistellaan energiatehokkuusdirektiiviin liittyvää erityislakia ja toimintasuunnitelmaa.
Rakennusten energiatehokkuuteen
valmistellaan strategiaa, valtion
keskushallinnon kiinteistöille laaditaan energiansäästösuunnitelmaa
ja kuntien on tehtävä energiatehokkuussuunnitelmat. Energiayhtiöden
velvoittamista energiatehokkuustoimiin selvitellään.
Kaupan päälle vielä kunnianhimoiset suunnitelmat, joissa suuri
osa ilmajohdoista olisi korvattava maakaapeleilla. Eduskunnalle
maaliskuuta jätetyn lakiesityksen
mukaan sähkökatkos saa kestää enintään 6 tuntia taajamissa
(asemakaava-alueella) ja 36 tuntia
haja-asutusalueella. Taustamateriaalin mukaan avojohtoja vaaditaan
korvattavaksi maahan kaivetulla
kaapelilla viiden vuoden kuluessa.
Kustannuksiksi arvioidaan 3,5 miljardia euroa, mikä vastaa asiakkaan
sähkön kokonaishintaan 8–10 %:n
korotusta.
Kruunupyyn Sähkölaitoksen lähtökohta on se, että (Kauppalehden
4 – k at ternö
Johanna Forsman
Ääni on saatava kuuluville
Karl Vilhjálmsson
Paikallisvoiman asialistan kärjessä ovat aidon kilpailun edistäminen pohjoismaisilla sähkön vähittäismarkkinoilla ja kotimaisten
polttoaineiden arvostuksen kohottaminen.
EU:n merkitys
13.2.2013 julkaisemien tilastojen
mukaan) 2 % keskijänniteverkosta
ja 37,5 % pienjänniteverkosta on
maakaapeleita.
Mitä asiakkaat sanovat?
Energialaitoksessamme esitämme
aina pari yksinkertaista kysymystä.
Mikä on kustannustehokasta? Mikä
on järkevää? Miten asiaan suhtautuvat asiakkaat, jotka loppujen lopuksi maksavat kustannukset?
Lakiesitys maakaapeleihin siirtymisestä on seurausta Etelä-Suomessa v. 2011 lopulla riehuneiden
Tapani- ja Hannu-myrskyjen kokemuksista. Satojatuhansia asiakkaita jäi sähköttä aivan liian pitkäksi
aikaa, ja sähköverkkojen korjaaminen kesti isoilta yhtiöiltä aivan liian
kauan. On helppo ymmärtää, että
lainsäädännöllä halutaan estää tämän tilanteen toistuminen.
Mutta todellisuus ei ollut kaikkialla sama. Kruunupyyn Sähkölaitos vastaa suhteellisen pienestä
alueesta. Meillä on akuuttitilanteissa käytössä hyvät resurssit (olisi
mielenkiintoista nähdä tilastoja
henkilöstövahvuudesta suhteessa toimialueen kokoon). Olemme
maantieteellisesti ja henkisesti
lähellä asiakkaita. Me ryhdymme
herkästi sanoista tekoihin. Olemme
joustavia.
Kruunupyyn näkökulmasta lakiesitys tuntuu siksi suurkaupunkituotteelta. Maakaapeli on hyvä,
mutta sille on kuitenkin rajansa,
mikä on kustannusten puolesta järkevää. Yleensä ero on noin 30000
euroa kilometriltä (ilmajohto maksaa 20 000 euroa/km, maakaapeli
50 000 euroa/km). Vertailun vuoksi,
Kruunupyyn Sähkölaitoksen maksama korvaus sähkökatkosta kärsineille oli 23 euroa (vuonna 2010).
Edellytyksissä on eroja muutenkin kuin vain taajaman ja haja-asutusalueen välillä. Eri haja-asutusalueet ovat myös erilaisia. Ilmajohtojen ongelmat ovat suurempia Etelä- ja Itä-Suomen tiheissä metsissä
kuin Pohjanmaan verraten avoimessa maisemassa, jossa pellot ja
niityt muodostavat laajoja alueita ja
jossa sähkölinjat usein noudattelevat jokilaaksoja.
Todettakoon myös, ettei maakaapelikaan ole virheetön. Ja kun sitä
pitää syystä tai toisesta korjata,
tarvitaan kaivinkonetta, jolloin kus-
tannukset ovat aivan toista luokkaa
kuin ilmajohtoa korjattaessa.
Yhteistyötä tarvitaan
Tämä ei tarkoita, että me Kruunupyyssä osaamme tai edes yritämme
selvitä kaikesta itse. Osallistumme
jo nyt Katternö-konsernin kautta
tehokkaaseen ja monipuoliseen yhteistyöhön, joka sisältää kantavina
osina yhteisen tuotannon, yhteisen
taseenhoidon ja muuta.
Yhteistyötä on myös välttämättä laajennettava. IT-ratkaisut, joita
tarvitaan kaikkien tulevien vaatimusten käsittelemiseksi, ovat tyyppiesimerkki yhdessä kehitettävästä
toiminnasta. Tähän työhön tuntuisi
järkevältä sisällyttää myös sähkölaskujen muotoilu.
Ehkä meidän täytyy panostaa
myös yhteiseen huolto/rakennusyhtiöön? Johtoverkkoa laajennetaan jatkuvasti, ja sitä on myös
uusittava ja huollettava. Tarve
kuitenkin vaihtelee ajallisesti. Katternö-konsernin yhteinen huolto/
rakennusryhmä voisi olla järkevä ja
kustannustehokas ratkaisu.
Carl-Johan Kronström,
toim.joht., Kruunupyyn Sähkölaitos
Paikallisuus on noussut viime
vuosina valtavaksi trendiksi.
Myös halu tukea paikallista yrittäjyyttä on kasvanut
Euroopan talouskurimuksen
myötä, olipa kyse sitten lähiruoasta tai -matkailusta.
Harva kuitenkaan valitsee energiayhtiötään trendikkyyden perusteella – yleensä vaakakupissa
painavat eniten hinta ja asiakaspalvelu. Näissä molemmissa
paikalliset yhtiöt pystyvät tarjoamaan asiakkailleen etuja, jotka
johtuvat kunnallisesta omistajapohjasta.
Tarkastelemalla Energiamarkkinaviraston ja Energiateollisuus
ry:n hintatilastoja voi havaita,
että erityisesti monien kunnallisten energiayhtiöiden siirto- ja
lämmönhinnat ovat edullisia.
Sekä kotitaloudet että yritykset
kunnissa hyötyvät paikallisesta
omistuksesta alhaisten sähkön ja
lämmön hintojen kautta, sillä kuntaomisteiset yhtiöt ovat monesti
positiivisessa mielessä alhaisilla
hinnoillaan ”markkinahäirikköjä”.
Kuntaomisteiset energiayhtiöt jakavat lisäksi kunnille osinkoja ja
näin ollen auttavat pitämään kunnallisveroprosentteja aisoissa.
Kuntaomisteisilla yhtiöillä on
perheyritysten tavoin myös kasvot, jotka näkyvät asiakkaille
toimivana asiakaspalveluna ja
ripeytenä häiriöiden korjauksissa poikkeustilanteissa. Kuluneena talvena Suomessa ei onneksi
nähty yhtä rajuja myrskyjä kuin
vuodenvaihteessa 2012. Tuolloin
paikallisten ja alueellisten energiayhtiöiden vahvuudet tulivat selvästi esiin: oman alueen tuntemus,
läheisempi kosketus asiakkaisiin
ja tätä kautta mahdollisuus palvella ja informoida asiakkaita täsmällisemmin.
Edullisen hinnan ja erinomaisen
asiakaspalvelun lisäksi paikalliset
kunnallisomisteiset yhtiöt ovat
alueensa asiakkaiden omistamia.
Alueen asukkaat valitsevat kunnallisvaaleissa epäsuorasti myös
suurimman osan yhtiön hallitusten
jäsenistä. Näin ollen paikalliset
olot parhaiten tuntevat kunnanvaltuutetut päättävät paikallisten
ihmisten asioista myös energiakysymyksissä. Tämä on tärkeää päätöksenteon läpinäkyvyydelle.
Paikallisvoiman merkitys
Paikallisilta energiayhtiöiltä on
kuitenkin viime vuosiin asti puuttunut Suomen energiapoliittisessa
keskustelussa asema, joka suurilla
yhtiöillä on. Suurten yhtiöiden ja
toisaalta paikallisten ja alueellisten yritysten näkemykset eivät ole
päässeet esiin samanarvoisina. Tilanne korjaantui, kun 42 paikallista energiayhtiötä Suomessa edustava Paikallisvoima ry perustettiin
syksyllä 2011.
Paikallisvoima ry pyrkii parantamaan pienten ja keskisuurten energiayhtiöiden toimintaedellytyksiä.
Paikalliset energiayhtiöt eivät
ole numeroiden valossa mikään
pikkutekijä. Paikallisvoiman jäsenyhtiöillä on yhteensä puolisen
miljoonaa asiakasta. Paikallisvoiman jäsenet ovat myös merkittäviä
työllistäjiä 1 400 työntekijällään.
Vuonna 2010 jäsenyhtiöt investoivat alueilleen yhteensä 140 miljoonan euron edestä. Paikallisvoiman
jäsenyhtiöt kattavat koko Suomen.
Euroopan unionissa on jatkuvasti
käynnissä paikallisten energiayhtiöiden toimintaedellytyksiin merkittävästi vaikuttavaa lainsäädäntötyötä. Brysselissä päätetyt asiat
siirtyvät lyhyellä viipeellä myös
Pietarsaareen ja Ylivieskaan.
Paikallisten yhtiöiden kannattaa seurata tällä hetkellä erityisesti EU:n suunnitelmia yhteiseurooppalaisista
sähkömarkkinoista. Johtoajatuksena on luoda
markkinat, joilla suomalainen
kuluttaja voisi ostaa halutessaan
sähkönsä vaikka Kreikasta. Tällainen järjestelmä vaatii pahimmillaan paikallisilta yhtiöiltä suhteettoman kalliita investointeja tietojärjestelmiin, eikä sen hyödyistä
ole mitään takeita.
Kotimaisista polttoaineistamme
puuhun kohdistuu akuuttia uhkaa
EU-tasolta. Euroopan komissiossa
valmistellaan parhaillaan esitystä
ns. biomassan kestävyyskriteereistä, jotka pahimmillaan voisivat
vähentää metsäenergian käyttöä
suomalaisissa voimalaitoksissa,
lisätä byrokratiaa ja nostaa kustannuksia.
Monien paikallisten energiayhtiöiden käyttämän turpeen tulevaisuus on sen sijaan Suomen omissa
käsissä. EU ei puutu turpeen käyttöön. Olemme kuitenkin nähneet
kotimaassamme viime vuosina poliittisia päätöksiä, jotka haittaavat
turpeen käyttöä merkittävästi. Näitä
ovat mm. turpeen verotus ja ympäristönsuojelulain yhteydessä laadittava epämääräinen luontoarvopykälä. Aktiivisuutta tarvitaan siis sekä
Suomessa että Brysselissä.
Sami Tulonen
Konsulttiyhtiön Aulan partneri,
Paikallisvoima ry:tä palveleva
energia-alan ammattilainen
k at ternö
–5
Karl Vilhjálmsson
Kaikki haluavat
kestävyyttä
Kestäviä ratkaisuja, kestävä yhteiskunta, kestävä kehitys...
Kaikki pitää nykyään olla kestävää. Mutta mitä se tarkoittaa?
Ei kai kukaan halua sellaista, mikä ei kestä? Kuuntelimme
kahta Suomen ja Ruotsin suurta teollisuusmiestä, Stig
Gustavsonia ja Per-Olof Erikssonia. He kertovat seuraavilla
sivuilla, millaisena he näkevät kestävyyskeskustelun.
6 – k at ternö
k at ternö
–7
Raaka-aineet, energia, ympäristö,
u Stig Gustavson
DI, TKK; kunniatohtori, Tampereen teknillinen yliopisto ja Aalto-yliopisto; vuorineuvos. Tärkein toim.joht.työ: Konecranes 1994–2005. Hall.puh.joht: Konecranes, Cramo, Handelsbanken Suomi,
Ahström Capital, År Packaging, Dynea,
Mercantile. Hopeamitalisti Suomi-Ruotsi
snapsilaulumaaottelussa (taustakuoron
jäsenenä).
S
tig Gustavson ja Per-Olof Eriksson
tuntevat toisensa eri yhteyksistä
Molemmilla on teollisuustaustaa, ja
he ovat toimineet toistensa kotimaissa.
Kumpikin auttoi aikanaan Industri Kapital –investointiyhtiötä. Molemmat ovat
raskaan sarjan hallitusammattilaisia.
Stig työskenteli v. 1978–1982 Per-Olofin
kotiseudulla Värmlannin Filipstadissa
metsäkoneiden valmistuksessa. Hän on
Per-Olofin tavoin IVA:n (Ruotsin Insinööritieteenakatemian) jäsen ja mm. Millenium-palkinnon myöntävän Suomen Tekniikan Akatemian puheenjohtaja.
Stigin ja Per-Olofin nyt tavatessa Helsingissä lähtökohtana on: Kestävyys – mitä
sillä tarkoitetaan?
Käsite keksittiin v. 1987 ns. Brundtlandin komission raportissa: Kestävä kehitys
tyydyttää nykyhetken tarpeet vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuutta
tyydyttää tarpeensa.
Määritelmä voi ensi silmäyksellä vaikuttaa järkevältä. Mutta mitä tarkoittaa
”tyydyttää nykyhetken tarpeet”? Syödä
kylläiseksi? Omistaa älypuhelin? Oma
poreallas? Ja mitä tiedämme tulevien sukupolvien ”mahdollisuuksista tyydyttää
tarpeensa”? Ajattelemmeko esimerkiksi
tekniikan tason tulevaisuudessa samaksi
kuin nyt – vai kehittyykö tekniikka?
Ja mitä tarkoitetaan ”vaarantamisella”? Eikö ihminen saa ottaa riskejä? Mikä
on riski? Ja kuka määrittelee, mikä on
riski?
Kaksi koulukuntaa
u Per-Olof Eriksson
DI, KTH; kunniatohtori, Luulajan teknillinen yliopisto. Tärkein toim.joht.työ:
Sandvik 1984–1994. Aiemmat hallitustehtävät mm. Volvo, Assa Abloy, SSAB,
Sandvik, Handelsbanken, Skanska, SKF,
Preem Petroleum, KTH. Hall.puh.joht.
Svenska Kraftnät 1992–2003, nyt mm.
Ferronordic Machines. Ruotsin Bridgeliiton hallituksen jäsen.
8 – k at ternö
Sitä mukaa kun kaikki ovat alkaneet puhua kestävyydestä, käsite on vesittynyt
ja muuttunut yksinkertaisesti ’hyvän’ tai
’oikean’ synonyymiksi, sanovat Martin
Andersson ja Christer Gunnarsson kirjassaan Hållbarhetsmyten (SNS, 2011).
He toteavat käsitettä viljeltävän kahdessa olennaisesti erilaisessa koulukunnassa: teknologiaoptimistisessa, joka
näkee edessään siirtymisen ”vihreään
tekniikkaan”, ja kehityskielteisessä, jonka
silmissä kangastelee tulevaisuus ilman
talouskasvua. Jälkimmäinen näkemys on
Anderssonin ja Gunnarssonin mukaan
saanut voimakkaan jalansijan länsimaiden yliopistoissa.
Käsite on liukunut alkuperäisestä toisellakin tavalla. Kestävä yhteiskunta edellyttää monenlaista kestävyyttä, esim. taloudellista, sosiaalista ja poliittista. Mutta
yksi kestävyyden muoto on saanut etusijaa muiden kustannuksella: ekologinen.
Per-Olof Eriksson ja Stig Gustavson ovat
ilmasto... Onko kaikki menossa pieleen?
Karl Vilhjálmsson
yritysjohtajina keskittyneet lähinnä taloudelliseen kestävyyteen.
Per-Olof: ”Minut tunnetaan siitä, etten
henkilökohtaisesti tuhlaa turhaan ja haen
jatkuvasti tehokkuutta ja tuottavuutta
kaikessa toiminnassa. Juuri se on pääsyynä siihen, että kestävyysasiat kiinnostavat minua.”
”Monet ’vihreää’ yhteiskuntaa haluavat
ajattelevat sydämellä, mutta heillä on heikot faktatiedot. Vihreissä argumenteissa
on yksi hyvä asia: meidän ei pidä tuhlata
resursseja. Mutta kun vihreitä ajatuksia
siirretään käytäntöön, niiden vaikutus
on usein päinvastainen, esim. biopolttoaineet ja tuulivoima pikemmin etäännyttävät kestävästä yhteiskunnasta.”
Stig: ”Vihreä politiikka alkaa olla aikansa
elänyttä. Kaikki tunnustavat nykyään ympäristön arvon, vihreillä on mission completed...Siksi he on liukuneet populismiin
ja heidän on vaikea synnyttää mielekästä
keskustelua.”
Kuilu asennoitumisessa tekniikkaan on
vakava asia.
Stig: ”Järkevällä insinöörisuunnittelulla
voi ratkaista monta ongelmaa, etenkin
ympäristöasioissa, mutta monet pelkäävät tekniikkaa ja yhdistävät sen pahaan.
Yhteiskunnan suuret edistysaskeleet ovat
juuri tekniikan ansiota, ja on mahdotonta
peruuttaa uudesta tekniikasta vanhaan.”
Medialla on suuri vastuu uhkia ja katastrofeja kuhisevan maailmankuvansa
takia. Vaikka maapallo objektiivisesti mitaten kehittyy vakaasti yhä paremmaksi
paikaksi elää.
Stig: ”Median suurena ongelmana on asiantuntemuksen puute. Onko Suomessa
ylipäätään yhtään toimittajaa, jolla on
insinöörin tutkinto? Minun vaikutelmani on, että toimittajat välttelevät kaikkea
tekniikkaan liittyvää. He pelkäävät kuollakseen kirjoittavansa jotain väärin.”
Loppuvatko raaka-aineet?
Lyhyt vastaus on EI! Tähän saakka raakaaineet ovat tekniikan kehittymisen ansiosta lähes poikkeuksetta halventuneet
(kiinteällä valuutalla mitattuna). Jos jokin
raaka-aine kallistuu liikaa, sille yleensä
löydetään halvempi vaihtoehto.
Stig ja Per-Olof viittaavat molemmat
Per-Olof Eriksson ja Stig Gustavson ovat kehitysoptimisteja. ”Resurssit eivät ole loppumassa. Kriisitoimiin ja heikosti valmisteltuihin uudistuksiin ei ole
mitään syytä”, he sanovat.
aineen katoamattomuuteen. Aine vain
muuttaa muotoaan.
Per-Olof: ”Erittäin harvat atomit poistuvat maapalloltamme (avaruusaluksella se
voisi onnistua). Kaikki muu on tallella! Ihminen vain yhdistelee atomeja (usein matalampaan energiatasoon), ja haluamamme raaka-aineen saanti voi muodostua
vähän vaikeammaksi (kalliimmaksi?),
mutta sitä on aina mahdollista saada, jos
meillä on energiaa.”
Per-Olof kertoo, että Rooman Klubi ja
sen Kasvun rajat –kirjan (1972) pessimistinen sanoma tavoitti hänet varhain. Kirja on vuosien saatossa levinnyt lukuisilla
kielillä monina miljoonina kappaleina ja
vaikuttanut länsimaihin suunnattomasti.
Rooman Klubi ennusti MIT:n (Massachusetts Institute of Technologyn) johtavien
tutkijoiden ekstrapolointien ja tietokonemallien tuella, että maapallon luonnonvarat loppuisivat pian ja että nopea väestönkasvu johtaisi maapallolla ennennäkemättömään nälänhätään.
Esimerkiksi maailman kuparivarannot
tyhjenisivät v. 2008, lyijy 1998, elohopea
1985, maakaasu 2010, öljy 2003, hopea
1988, tina 1989, volframi 2012, sinkki 1995.
Todellisuus on ollut täsmälleen päinvastoin. Vuonna 1970 esim. kuparivarannoksi arvioitiin 280 miljoonaa tonnia. Sen
jälkeen maailmassa on tuotettu 400 milj.
tonnia kuparia ja kuparivarannoksi arvioidaan nykyään 690 milj. tonnia. Rooman
Klubi arvioi maapallon öljyvarannoksi
455 miljardia tynnyriä. Sen jälkeen öljyä
on tuotettu liki 1000 miljardia tynnyriä, ja
nyt tunnetut öljyvarannot arvioidaan vähintään 1200 miljardiksi tynnyriksi.
Mikään maalailluista katastrofeista ei
ole tapahtunut. Globaali elintarviketuotanto on yli kolminkertaistunut 50 vuodessa, vaikka peltopinta-ala on lisääntynyt vain 7 %. Rooman Klubin mukaan
maapallon väestö olisi 15 miljardia v. 2030.
YK:n tuorein ennuste on 8–9 miljardia v.
2030 ja kovin paljon sitä suuremmaksi
eivät nykyiset ennusteet usko maapallon
väestömäärän koskaan kasvavan.
Rooman Klubin lausumat ja tosiasiallinen
tilanne käydään yksityiskohtaisesti läpi
tiedetoimittaja Ronald Baileyn artikkelissa
Reason-aikakauslehdessä.
Lähestulkoon kaikkialla ihmiset elävät
pidempään, ovat terveempiä, ravitumpia
ja hyvinvoivempia. Olemme useimmissa YK:n milleniumtavoitteissa selvästi
edellä aikataulua. Ympäristötuhotkin
vähenevät sitä mukaa kuin ihmiset hyvinvoinnin kasvaessa alkavat priorisoida
ympäristöä.
Loppuuko energia?
Lyhyt vastaus on EI! Aurinkomme tuottaa niin valtavasti energiaa, ettemme koskaan voi kuluttaa yhtä paljon. Kysymys on
jälleen taloudellinen. Jos jokin energialaji
käy liian kalliiksi, sille löydetään pian halvempi vaihtoehto.
k at ternö
–9
“Tuulivoimaa tuetaan viidellä eri tavalla, silti
se tuottaa tappiota”
Karl Vilhjálmsson
sen vuoksi ei pidä sulkea ydinvoimaloita
Saksassa!”
Per-Olof: ”Minä arvelen, ettei Saksan
ydinvoimaloita viime kädessä suljeta.
Siellä ei ole perusvoimalle muita järkeviä
vaihtoehtoja. Saksan muuttaminen riippuvaiseksi Venäjän maakaasusta on poliittisista syistä mahdotonta.”
Moninkerroin tuettu tuulivoima
Stig ja Per-Olof eivät siis ole tuulivoiman
ystäviä. Se on liian kallista, tuotantoa ei
voi ohjata ja sen tuottama katkonainen
sähkö merkitsee suunnatonta rasitusta
sähköverkolle.
Per-Olof: ”Ruotsissa tuulivoimaa tuetaan
viidellä eri tavalla, joita ovat: hiilidioksidiverotus (joka nostaa sähkönhintaa), sähkösertifikaatit (Suomessa niiden tilalla on
syöttötariffit), tietyt omistajaryhmät on
vapautettu sähköverosta ja arvonlisäverosta, tuulivoimayhtiöt eivät joudu maksamaan verkon rakentamisesta eivätkä
ne joudu maksamaan varavoiman rakentamista, jota tarvitaan silloin kun ei tuule.
Silti kaikista tukimuodoista huolimatta
tuulivoima tuottaa Ruotsissa tappiota lähes kaikille asianosaisille.
Logiikkaa ei suinkaan kirkasta tieto,
että Ruotsilla on jo ennestään sähköstä
ylijäämää eikä se tarvitse tuulivoiman
tuomaa lisää.”
Yhteydenpito Suomen ja Ruotsin teollisuuden kesken on hyvää, ja Per-Olof Eriksson ja Stig Gustavson ovat vuosikausia liikkuneet samoissa piireissä
ja osallistuneet samankaltaisiin asioihin.
Per-Olof: ”Jos poistamme kaikki tuet ja
verot, maakaasu on juuri nyt halvin ja
joustavin energialaji ja kilpailee vesivoiman kanssa siellä, missä luonnonolosuhteet vesivoimalle ovat olemassa. Hiili on
monin paikoin helpoiten saatavilla olevaa energiaa ja sen vuoksi optimaalisin
vaihtoehto, minkä maailman tilanne nyt
myös osoittaa.”
”Talouslaskelmien pitäisi saada ratkaista energialajin valinnan”, hän sanoo.
10 – k at ternö
”Fossiilisten energianlähteiden tullessa
liian kalliiksi siirrymme muihin lähteisiin,
esim. ydinvoimaan, aurinkoenergiaan,
biopolttoaineisiin ja ehkä yksittäisissä tapauksissa tuulivoimaan.”
Stig: ”Liuskekaasu on nyt merkittävästi
muuttamassa maailman energiatasapainoa. Se esimerkiksi päihittää tuulivoiman.
Tällä on merkitystä etenkin kaasunviejämaa Venäjälle, koska energianhinnat ovat
nyt laskussa, varsinkin kaasun hinnat.”
Saksa suunnattomine tuulivoiman ja aurinkokennojen tukineen mainitaan usein
myönteisenä esimerkkinä, mutta Stig ja
Per-Olof ovat täysin eri mieltä.
Stig: ”Saksalaisilla on Euroopan kallein
sähkö [loppuasiakas maksaa joka kilowattitunnilta liki viisi senttiä tukijärjestelmään] ja suunnattomia ongelmia
sähköverkossa. Väitetään, että Saksan
hammaslääkärit ovat harvoja die Energiewendessä rahoiksi lyöneitä ryhmiä. Heillä
on oma eläkekassa, jonka toimitusjohtaja ymmärsi varhain ostaa houkuttelevia
tuulivoimapaikkoja, joita se nyt vuokraa
kalliilla.”
”Satuin olemaan Saksassa, kun Angela
Merkel päätti sulkea ydinvoimalat. Hän on
ehkä taitava poliittinen taktikko, mutta
yhteiskuntastrategian näkökulmasta hän
toimi järjettömästi. Japanin maanjäristyk-
Stig: ”Suomen tuulivoiman syöttötariffit merkitsevät käytännössä suurempaa
tukea kuin missään muussa Euroopan
maassa. Ne ovat määräaikaisia, mikä selittää sen kiireen, millä uusia myllyjä nyt
pystytetään.”
Hän mainitsee Maarianhaminan tuulivoimalan. ”Sain tilaisuuden tarkastaa, miten paljon sähköä se on tuottanut 11 vuodessa. Vain 20 % täydestä tehosta. Sellaisella hyötysuhteella ei makseta takaisin
investointeja! Jos voimalat rakennetaan
merelle, hyötysuhde ehkä paranee, mutta
huoltokustannukset nousevat kohtuuttomiksi.”
Sekä Stig että Per-Olof suhtautuvat myönteisemmin aurinkovoimaan, ”mutta eihän
meillä Suomessa ole sille edellytyksiä”.
Stig: ”Espanja on synkkä esimerkki. Siellä
on panostettu vahvasti aurinkokennoihin,
mutta monet niistä seisovat nyt käyttämättöminä, koska verkko ei pysty ottamaan vastaan sähköä.”
Pitkällä aikavälillä aurinkosähköä
voidaan tuottaa suurimittaisesti ja kohtuuhintaan Saharan autiomaassa. Mutta
energia pitää myös voida varastoida ja
kuljettaa määränpäähänsä. Esimerkiksi
Siemens ja Bosch ovat hylänneet tähän
liittyvän suurhankkeen, Desertecin, miljardien kehitysmenojen jälkeen. Riippuvuus Saharan sähköstä ei liene toivottavaa myöskään turvallisuusnäkökulmasta.
Käytännössä Eurooppa kaipaa nyt kipeästi säätövoimaa, joka pystyy tasoittamaan katkonaista sähköntuotantoa.
Vaihtoehtoina ovat kaasuturbiinit ja vesivoima, kaikki muu energiantuotanto on
liian kankeasti säädeltyä. Mutta suurimittainen vesivoima on harvinaista herkkua.
Stig: ”Jos Ruotsi ei auttaisi vesivoimallaan,
Tanska ei olisi pystynyt rakentamaan niin
paljon tuulivoimaa. Ja Saksassa on suuria
ongelmia riippumatta siitä, tuuleeko [mitä
tehdä sähkön ylijäämälle?] tai eikö tuule
[mitä tehdä sähkön alijäämälle?]. Sähköverkon on oltava valtavan ylimitoitettu,
jotta se selviää tuuli- ja aurinkovoiman
aiheuttamista ongelmista. Mutta tästä poliitikot eivät halua puhua.”
Kaasua Suomeen?
Lähempääkin löytyy esimerkkejä haitallisesta politiikasta, Stig sanoo. Helsinki
haluaa korvata suuret hiilivoimalansa
bioenergiavoimalalla. Siitä tuskin hyötyy
ympäristö eikä ainakaan lompakko.
Stig: ”Se on aivan hölmöä. Bioenergian
energiatiheys on pieni, saamme jatkuvan
jonon raskaita rekkoja, jotka kuljettavat
puukuormia kaupungin läpi.”
Voisiko Suomi panostaa kaasuun?
Stig: ”Kaasu on erinomaista. Mutta siinä
tapauksessa kaasuntoimittajia pitää olla
useampi kuin yksi. Emme voi luottaa vain
Venäjään. Kävin Konecranesin tehtaalla
Ukrainassa; jouduimme sulkemaan sen
moneksi viikoksi, koska kaasunsaanti oli
keskeytetty. Venäläiset tarvitsivat kaasua
itse. Venäjän on vaikea tuottaa kaasua sellaisia määriä, joita se on sitoutunut toimittamaan.”
Suomi toi viime vuonna 20 % sähköstään ulkomailta. Osa siitä tuotetaan vanhoissa, aikoinaan sotatekniikalla rakennetuissa venäläisissä ydinvoimaloissa.
Stig: ”Jos meillä pitää olla ydinvoimaa, sen
on sijaittava juuri Suomessa ja Ruotsissa.
Keskustelin Arevan toim.joht. Luc Ourk at ternö
– 11
”Haluamme keskusteluun rehellisyyttä ja nöy
selin kanssa [Areva rakentaa Olkiluodon
uutta ydinreaktoria]. Hän oli ensimmäistä
kertaa tavannut lainsäätäjän, joka piti tiukasti kiinni määräyksistä.”
Reaktorin rakennusaikataulun voimakas myöhästyminen johtuu Stigin mukaan
tämän seikan aliarvioinnista, mutta myös
toimittajien eli (ranskalaisen) Arevan ja
(saksalaisen) Siemensin ”todella heikosta”
yhteistyöstä. Samaa reaktorityyppiä itse
asiassa rakennetaan Kiinassa aikataulussa ja budjetoiduin kustannuksin.
Tuhoaako ihminen ympäristöä?
Lyhyt vastaus on KYLLÄ! Nimittäin jos
tarkoitamme ihmiselle terveellistä ympäristöä, hyvää ilman- ja vedenlaatua sekä
myrkytöntä ympäristöä. Ympäristöongelmat näkyvät ennen kaikkea nopeasti kasvavissa suurkaupungeissa.
Stig mainitsee ympäristöongelmista
myös maatalouden hajapäästöt. Per-Olof
nostaa esiin vesistöihin päätyvät lääkeainejäämät. ”Niitä on vaikea jäljittää, ja
ilmeisesti penisilliiniä käytetään joissain
maissa surutta, mikä aiheuttaa resistenssiä. Tämäkin ongelma on varmasti ratkaistavissa, mutta siihen on käytettävä
koko joukko resursseja.”
Stig: ”Samalla täytyy muistaa, että juuri
lääketieteen edistysaskeleet ovat olleet
suurimmaksi hyödyksi ihmiskunnalle.
Olemme paljon terveempiä, vähemmän
kivuliaita, voimme paremmin, elämme
paljon pidempään. Eivät asiat ennen olleet
paremmin!”
Per-Olof: ”Kun tätä tiukkaa ihmisiltä, he
myöntävät sen. Mutta jostain syystä meidän kulttuurissamme asiat halutaan mieluummin kuvata synkkinä.”
Maapallon ylikansoitus jopa siinä määrin, ettei täällä enää voisi asua, on yksi tällainen sitkeästi elävä harhaluulo.
Per-Olof: ”Kaikki tutkimukset osoittavat väestönkasvun pysähtyvän ihmisten
saavutettua tietyn elintason, joten sitä ei
tarvitse säädellä [mikä muuten asettaisi
meille mahdottoman moraalisen ongelman: ketkä ihmiset saavat elää ja ketkä
eivät?].”
Esimerkiksi Bangladeshissä syntyvyys on nyt pudonnut 2,6 lapseen naista
kohti.
Stig: ”Syntyvyys vähenee suuremman
sähköistysasteen ja kasvavan hyvinvoin12 – k at ternö
nin myötä. Siinä on kyse tiedosta ja valistuksesta.”
Kiina kuuluu merkittävien ympäristöongelmien maihin.
Stig: ”Olin siellä hiljattain, ja klo 15:n aikaan alkoi tulla pimeää. Minulle selitettiin: ’It’s only the afternoon fog, Sir’. On selvää, että esim. autoistuminen ja lämmitys
luovat suurkaupungeissa epäterveellistä
elinympäristöä.”
Hän kommentoi, että Kiinan talouden
on pakko kasvaa. ”Kiinan johtajat pelkäävät kaikkein eniten sosiaalista levottomuutta. Siksi Kiinan kansan täytyy voida
luottaa parempaan tulevaisuuteen. Siihen
vaaditaan paitsi talouskasvun jatkumista
myös laajempaa vapautta ihmisille. Tämä
tasapainottelu asettaa Kiinan uudet johtajat koetukselle.”
Per-Olof: ”Kiinan ongelmat ovat selvästi
lisääntyneet. Pelkään myös, että yhden
lapsen politiikka on kostautumassa vanhusten osuuden paisuessa suhteessa muuhun väestöön.”
Hän jatkaa: ”Olemme kehittyneissä
maissa osoittaneet, että pystymme uudella tekniikka säilyttämään ympäristömme
kohtuullisen terveellisenä. Ongelmat voidaan ratkaista, myös Kiinassa, vaikkakin
se tulee maksamaan paljon. Juuri tätä haluan tähdentää: että varoja ei saa tuhlata
vääriin kohteisiin. Sen vuoksi talouslaskelmien pitää antaa ratkaista, missä järjestyksessä tartumme ongelmiin.”
Vaikuttaako ihminen
vaarallisella tavalla
maapallon ilmastoon?
Lyhyt vastaus on EI! Pelko siitä, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu nostaisi lämpötilaa hallitsemattomasti, on
aiheuttanut jättimäistä rahantuhlausta ja
säikyttänyt monia aivan turhaan.
Per-Olof kyseenalaisti ilmastoalarmismin jo varhain. ”Ilmastoargumentein on
tehty mielettömiä summia maksaneita poliittisia päätöksiä eivätkä hiilidioksidipäästöt silti ole vähentyneet kuin marginaalisesti. Mutta huolimatta ilmakehämme hiilidioksidipitoisuuden kasvusta maapallon
keskilämpötila ei enää nouse. IPCC:n tietokonemallit eivät pidä kutinsa. Jos päätös
perustuu virheelliselle perusolettamukselle, kaikki muukin menee vikaan.”
”Olin mukana järjestämässä Ruotsin
eduskunnassa seminaaria, johon olimme
kutsuneet maailman johtavia ilmastotut-
kijoita. 349 kansanedustajasta paikalle
saapui seitsemän. Jäi sellainen tuntu, että
poliitikot eivät edes halua perehtyä asiaan.”
Per-Olof on muulloinkin nostanut ilmastoasian esiin keskusteluissa Ruotsin poliitikkojen kanssa ja näyttänyt heille, ettei
lämpötila ole noussut niin kuin poliitikkojen käyttämissä malleissa väitetään, että
tutkijat yhä enemmän laskevat ilmastoherkkyyslukuja jne. Mutta kaikki perusteet
ja viittaukset faktoihin huiskataan sivuun.
Näin eräs johtava ruotsalainen poliitikko
lausahti: ”Niin, mutta ymmärräthän, että
hiilidioksidi on hyvä verotuskohde!”
Per-Olof: ”Parhaan veropohjan hakemisessa ei ole mitään vikaa. Mutta on myös
kysyttävä, mitä vaikutuksia veroilla ja
sen puoleen myös tuilla on. Metsäteollisuuttamme ollaan parhaillaan tappamassa ilmastoargumentein. Kuitupuun
polttohinta on poliittisin päätöksin saatu
korkeammaksi kuin mitä metsäteollisuus
pystyy maksamaan.”
EU:n ilmastopolitiikka on johtanut Euroopan energiasektorin pitkälle menevään sääntelyyn, sekä eurooppalaisella
että kansallisella tasolla, EU:n 1990-luvulla suosiman vapauttamisen jälkeen.
Tarkoittaako kestävä
yhteiskunta muuttumatonta
yhteiskuntaa?
Lyhyt vastaus on EI! Ihminen on kautta aikojen elänyt luonnonvoimien tai ihmisen
itsensä aiheuttamien muutoksien keskellä. Meidän ei tarvitse pyrkiä jokaikisen organismin säilymiseen muuttumattomana.
Se merkitsisi jälleen jättimäistä tuhlausta.
Per-Olof: ”Luonto on aina muuttunut. Se
on hyväksyttävä myös tulevaisuudessa.
Saamme tyytyä säilyttämään ympäristön
terveellisenä ja viihtyisänä. Jo se vaatii resursseja.”
Per-Olofin loppupäätelmä: ”Välttäkää
joka asiaa sorkkivia poliitikkoja, jotka
luulevat voivansa säännellä yhteiskuntaamme poliittisin keinoin! Verot ja tuet
pilaavat järkevät laskelmat, kun yritetään
järjestelmällisesti priorisoida tarpeellisia
toimenpiteitä.”
Mikä on poliitikkojen rooli?
Stig: ”Suurena ongelmana on, etteivät
poliitikot ollenkaan hallitse luonnontieteen menetelmiä ja empiriaa eivätkä osaa
omaksua tutkimuksellista näkökulmaa.
ryyttä edessämme oleviin tehtäviin”
Monet eivät kai hallitse edes niitä käsitteitä, jotka auttaisivat ymmärtämään nyt
käymäämme keskustelua.”
Hän kertoo luennoineensa eduskunnassa energiapolitiikasta. ”Eräs kansanedustaja tuli jälkikäteen kysymään: Mikä ero
on kilowatilla ja kilowattitunnilla?”
Stig: ”Ihmisten on vaikea ymmärtää todella isoja ja pieniä lukuja. Samalla mittausmenetelmät kehittyvät yhä paremmiksi. Alkomittarit voidaan tehdä niin
tarkoiksi, että ne reagoivat, vaikka olisi
vain kävellyt juopon ohi... Näin luodaan
kasvupohjaa isoille lööpeille myös äärimmäisen pienissä mittausarvoissa. Ihmiset
eivät kerta kaikkiaan ymmärrä, miten vähän se vähä on.”
Per-Olof: ”Poliitikkojen pitää puuttua asiaan, kun on kyse ihmiselle vaarallisesta
toiminnasta.”
Stig: ”Heidän pitää antaa vakaat puitteet, yleiset säännöt. Yksityiskohtainen
poliittinen puuttuminen asioihin johtaa
poikkeuksetta epävarmuuteen ja epävakauteen, jossa kukaan ei halua investoida.
Lisäksi sääntöjen ei pidä poiketa kovin
paljon muun maailman säännöistä. Meillä
ei ole totuuden patenttia.”
Pitääkö Suomen ja Ruotsin kulkea eturintamassa ympäristö- ja ilmastoyhteyksissä
suositellussa murroksessa?
Stig: ”Ensimmäisenä markkinoille astuva
ei tee rahaa. Toki meidän pitää olla ajassa mukana, mutta teemme itsellemme
vahinkoa, jos kuljemme pitkällä muiden
edellä...”
Per-Olof: ”Tanskalaisten tuulivoima on
hyvä esimerkki. He halusivat olla etulinjassa ja luulivat olevansa maailman parhaita.
Nyt koko tuulivoima-ala ja etenkin Tanskan lippulaiva Vestas on vain varjo entisestään... eivätkä suuruuden päivät koskaan
palaa. Nyt Tanska on sitten riippuvainen
ulkomailta tuodusta sähköstä, sen energiatuotannon hiilidioksidipäästöt ovat suuret
ja sähkönhinnat erittäin korkeat.”
Mitä pitäisi ajatella EU:n energiapolitiikan
edellyttämästä sähköverkkojen suunnattomasta laajentamisesta ja vahvistamisesta?
Stig: ”Varsinkin sähkönsiirrossa on tilaa
innovaatioille ja älykkäille ratkaisuille.
Kannattavimmat investoinnit liittyvät
nykyään sähkönsiirtoon. Kulutus ei noudata Euroopassa yhtenäistä kaavaa. Yhtenä ratkaisuna olisi energiakapasiteetin
ja -tarpeen parempi yhteensovittaminen
rajojen yli.”
Yhtäläisyyksiä euroon
Per-Olof näkee yhtäläisyyksiä ympäristökeskustelussa ja eurosta käytävässä keskustelussa: ”Vastustin Ruotsin liittymistä
euroon. Talouselämän kollegani Rune Andersson ja minä katsoimme, ettei eurorakennelma ollut kestävä. Ei uutta valuuttaa
voi ottaa käyttöön tuolla tavalla. Ennen
sellaisen askeleen ottamista on luotava
poliittinen liitto.”
Stig: ”Se on totta, paikallista verotusoikeutta ja yhteistä valuuttaa ei voi olla samaan
aikaan, ne eivät käy yksiin. Mutta olen eurosta kuitenkin vähän eri mieltä. Me näimme, että euro oli puolivalmis rakennelma,
mutta halusimme olla mukana viemässä
asiaa eteenpäin sen sijaan että olisimme
jääneet ulkopuolelle ja antaneet sen romahtaa. Se ei olisi ollut solidaarista.”
Stig: ”Olen periaatteessa sitä mieltä, että
jos ylikansallisuus lisääntyy Euroopassa,
sen on välttämättä oltava sentyyppistä
yhteisymmärrystä kuin meillä on Suomen
ja Ruotsin välillä. Ei sellaista kuin EteläEuroopassa. Jos jonkinlainen Euroopan
Yhdysvallat voitaisiin luoda, pohjoiseurooppalainen näkemyksemme olisi siinä
rakennelmassa vahvin.”
Per-Olof: ”Mutta kuitenkin EU-markkinoiden neljä kantavaa vapautta ovat kaukana
toteutumisestaan. Niiden käyttöönotto
kestää vielä ainakin pari sukupolvea.”
Stig myöntää tämän: ”On mielenkiintoista nähdä, että Ruotsi jättäytymällä
euron ulkopuolelle on joutunut toteuttamaan johdonmukaisempaa politiikkaa.
Euromailla ei ole ollut samaa yllykettä
siihen... nyt nähtävillä olevin seurauksin.”
Poliitikoksiko?
Poliitikkoja tarvitaan demokraattisessa yhteiskunnassa, mutta miten saada osaavia ja
viisaita poliitikkoja?
Per-Olof: ”On suuri ongelma, että niin
harvat voivat ajatella toimivansa poliitikkoina. Sen seurauksena saamme huonolaatuisia poliittisia päätöksiä. Euro on minusta esimerkki löysin perustein tehdystä
pitkälle menevästä päätöksestä.”
Stig: ”Politiikan ja lehmänkauppojen teko
on omanlaisensa ammatti.” Hän mainitsee, että häntä on useaan kertaan vakavasti pyydetty ehdolle eduskuntavaaleihin. ”Olen vastannut, että se on mahdoton
ajatus, mitä minä eduskunnassa tekisin?”
Per-Olof: ”Ei, et sinä kestäisi sitä pelkkää
puhumista...”
Ympäristö- ja ilmastoasiat kuuluvat luokkaan, jota on poliittisesti käsiteltävä kansainvälisesti. Usein sanotaan, että tarvitsemme niihin erityisen voimakkaita ohjauskeinoja.
Per-Olof: ”Minä näen tässä epämiellyttävää ylikansallisen ohjauksen makua.
Kaikkein selvimmin se näkyy ilmastoasiassa, jossa halutaan käyttää suunnattomat määrät verorahaa epäselviin hankkeisiin, jotka puuttuvat ihmisten elämään
ja joissa demokraattiset prosessit usein
nähdään esteenä.”
Mikä merkitys on sillä, että poliitikon pitää ajatella uudelleenvalintaa? Estääkö se
asianmukaisia poliittisia päätöksiä?
Stig: ”Tästä on myönteinen esimerkki,
Viro. Kun heillä oli kriisi, he ottivat lusikan kauniiseen käteen ja hallitus valittiin
silti uudelleen. Latvia seurasi myöhemmin
esimerkkiä. Siellä asiat olivat kaikkein
heikoiten, mutta myös he ovat selvinneet
suunnattomista talousongelmista.”
Per-Olof: ”Niin, mutta nämä poikkeukset
vahvistavat säännön. Yleensä demokratiamme ei kestä suurta ’sisäistä devalvaatiota’. Se että Baltian maat ovat tähän
pystyneet, on minusta perintöä ei-demokraattiselta kaudelta, jolloin ihmiset tottuivat tottelemaan.”
Yhteinen viesti
Miten Stig ja Per-Olof tiivistäisivät yhteisen viestinsä kestävästä kehityksestä?
”Haluamme keskusteluun rehellisyyttä, asiapohjaista keskustelua ja nöyryyttä
edessämme olevien suurten tutkimustehtävien suhteen. Mutta olemme myös kehitysoptimisteja. Resurssit eivät ole loppumassa. Kriisitoimiin ja heikosti valmisteltuihin uudistuksiin ei ole mitään syytä.”
He tuntevat yhteistä huolta vallitsevasta puutteellisesta tekniikan osaamisesta:
”Tarvitsemme enemmän luonnontieteitä
opiskelevia nuoria!”
SVENOLOF KARLSSON
k at ternö
– 13
Karl Vilhjálmsson
Kestävä politiikka – mitä se on?
Poliitikon tehtävänä on päätösten tekeminen. Mutta ikuisena kysymyksenä on, voiko päätöksenteon pohjaaineistoon luottaa. Mikä on koko kuva
asiasta? Ja mikä olisi kestävä ratkaisu?
O
le Norrback kommentoi Stig Gustavsonin ja Per-Olof Erikssonin ei niin
myönteistä kuvaa poliitikoista (ks. s.
6–13) toteamalla, ettei poliitikkoja kannata
väheksyä. He työskentelevät omien edellytystensä pohjalta ja joutuvat ottamaan
talouselämää laajemman vastuun asioista.
Sitä vastoin on aivan oikein vaatia, että
poliittiset päätökset tehdään hyvin tiedoin. Poliitikkojen jatkuvana ongelmana
on, että he tietävät liian vähän ja että tietyt sidosryhmät ja asiantuntijat pitävät
enemmän ääntä kuin toiset.
”Poliitikkona täytyy yrittää kuunnella
kaikkia osapuolia. Myös eri mieltä olevia.
Tutustua vastakkaisiin käsityksiin”, Ole
Norrback sanoo.
Ympäristöasiat kuuluvat kestävyyskeskustelussa vaikeimpiin, hän sanoo. Ne
ovat asiantuntijoiden maailmaa. Mutta
voiko luottaa siihen, että asiantuntijoilla
todella on asiaankuuluvat tiedot ja myös
tarvittava harkintakyky?
”Valmistuessani kansakoulunopettajaksi v. 1965 ympäristönsuojelua oli tuskin
edes käsitteenä olemassa. Sitten ympäristöliike nousi esiin, mikä oli tarpeellista ja
myönteistä. Nyt ympäristöasioita on priorisoitu jo useita vuosikymmeniä, mutta
jos kuuntelee tiettyjä ryhmiä, edelleenkään ei näy loppua sille, mitä pitäisi suojella ja kieltää”, Norrback sanoo.
”Jos on huolissaan liito-oravasta, pitääkö kansanedustajien lähteä metsiin etsimään liito-oravan papanoita? Kun ympäristöarvojen sanotaan olevan uhattuina,
poliitikko on helposti riippuvainen muutamasta harvasta asiantuntijasta, joskus
Ole Norrback, 16 vuotta kansanedustajana, 12
vuotta ministerinä, 8 vuotta RKP:n puheenjohtajana ja – kun hän v. 1999 jätti politiikan – 9
vuotta suurlähettiläänä. Nykyään hän toimii mm.
Pohjoismaisen rajaestefoorumin, Svenska pensionärsförbundetin ja Vaasan yliopiston hallituksen
puheenjohtajana.
14 – k at ternö
itse itsensä sellaisiksi ylentäneistä. Jos
nämä esiintyvät mediassa eikä vastaväitteitä tuoda esiin, poliitikko jää helposti
nurkkaan satimeen.”
Kaikki nämä erehdykset
Asiaa ei helpota se, että asiantuntijat välillä ilmiselvästi erehtyvät. Vasabladet
julkaisi viime vuonna ison jutun nuhjaantuneesta joutsenesta, ja kaksi asiantuntijaa (eläinlääkäriä) katsoi sen joutuneen
kuohuttavan ilkivallan kohteeksi. Lehti
ei julkaissut yhtä suurta artikkelia, kun
lintutieteilijä Hans Hästbacka huomautti
joutsenten näyttävän juuri tuolta sulkasadon aikana.
Toisessa tunnetussa esimerkissä ympäristöasiantuntijat ovat sekoittaneet
pohjoisatlanttisen merimetson (Phalacrocorax carbo) ja kiinanmerimetson eli euraasialaisen merimetson (Phalacrocorax
sinensis). Pesivien merimetsoparien määrä on alle 20 vuodessa lisääntynyt Suomessa nollasta noin 18 000:een eikä niitä
saa metsästää.
”Tämän virheluokituksen vuoksi kiinanmerimetso – vieraslaji joka ei luonnostaan kuulu eläinkuntaamme – on saanut
lisääntyä häiriöttä, pilata surutta ympäristöä ja syödä rahoitettua kalaa sydämensä kyllyydestä”, Ole Norrback toteaa.
Kuilu kaupunkieliitin ja maaseutuväestön välillä ilmiselvästi kasvaa tällaisissa
asioissa, joissa kaupunkieliitti mielellään
omii etuoikeuden tulkintoihin. Ympäristöpolitiikkaa tehdään suurkaupunkien
näkökulmasta.
”Karhuja käsitellään pehmoleluina. Saduissa Bamse, maailman vahvin Nalle,
on ystävällinen ja Aarne Alligaattori kasvissyöjä. Minun silmissäni siinä tehdään
väkivaltaa luonnolle. Lapsille annetaan
vääristelty kuva maailmasta.”
”Ei minulla ole mitään karhuja ja susia
vastaan. Pieni 30–40 yksilön susilauma
Kaivopuistossa olisi ihan paikallaan. Mutta kun maaseudun väki ei enää uskalla
liikkua vapaasti metsässä, silloin on menty vikaan”, Ole Norrback sanoo.
Entäpä suojellut laidunmaat, ihmisen
toiminnan kautta syntynyt biotooppi.
”Mutta mietipä, jos joku yrittäisi perustaa
uusia laitumia, näkisimmekö silloin ehkä
metsien kaatamista vastustavia mielenosoituksia? Nykytilan säilyttämisestä on
tullut itsetarkoitus.”
Puolustaa ilmastoskeptikkoja
Ole Norrback ei epäröi puolustaa skeptikkoja ilmastoasiassa.
”Globaalista lämpenemisestä käytävä
keskustelu on saanut uskonsotaa muistuttavia piirteitä. Ne, jotka uskaltavat kyseenalaistaa yleistä käsitystä, leimataan
tai vaietaan kuoliaaksi. Tutkimukset, jotka eivät käy yksiin vallitsevaksi katsotun
mielipiteen kanssa, jätetään huomiotta tai
esitetään epäolennaisina”, hän sanoo.
”En tiedä tarpeeksi ratkaistakseni, kuka
on tieteessä oikeassa, mutta meidän – ja
etenkin median – on kohdeltava samalla
”Toki susi tarvitsee elintilaa.
Pieni 30–40 yksilön susilauma
Helsingin Kaivopuistossa olisi
ihan paikallaan.”
Ole Norrback
kunnioituksella rohkeaa vähemmistöä,
joka uskaltaa kyseenalaistaa yleisempää
(uskon)käsitystä. Suunnattomia summia
kuluttajille maksavassa tieteellisessä (uskon)sodassa, jossa emme voi olla varmoja
panostusten tosiasiallisesta tarpeellisuudesta, ei ole järkeä!”
Jos oletus lämpötilan kiihtyvästä noususta on väärä, silloin myös ilmastopolitiikka on väärää, Ole Norrback toteaa.
Yhteiskunnallista vakautta
Mitä tulee yhteiskunnan taloudelliseen,
poliittiseen ja sosiaaliseen ulottuvuuteen,
viimeksi mainittu tuntuu olevan kestävin.
Kaikista suhdannevaihteluista huolimatta yhteiskunta on sosiaalisesti vakaa ja
ihmiset ovat terveempiä ja voivat paremmin.
”Oma eläkeläisliittoni, jossa on 19 000
aktiivista jäsentä, on siitä hyvä todiste”,
Ole Norrback sanoo.
Mutta taloudellinen ja poliittinen kestävyys ovat siis heikommissa kantimissa.
Norrback suhtautuu skeptisesti etenkin
’finanssiteollisuuteen’, joka elää keinottelulla, huhuilla, odotuksilla ja lyhytjänteisyydellä ja luo epävarmuutta.
”Kestävä talous ei voi rakentua tällaiselle perustalle. Tapaan sanoa, että pörs-
simeklareiden pitäisi saada sitä parempaa
palkkaa mitä vähemmän kauppoja he tekevät, koska se innostaisi pitkäjänteisyyteen.”
Norrback valittaa, että useat vuosituhannen vaihteen jälkeen vaikuttaneet
eurooppalaiset poliikot ”eivät ehkä olleet
kaikkein välkyimpiä”: Schröder, Chirac ja
Berlusconi. Saksa ja Ranska esimerkiksi
rikkoivat ensimmäisten joukossa lähentymiskriteerejä eli vaatimuksia, jotka jäsenvaltion oli täytettävä saadakseen ottaa
euron käyttöön.
”Muistan Ateenan suurlähettiläsajoiltani hyvin EU:n valtiovarainministereiden
kokouksen, jossa käsiteltiin juuri tätä asiaa. Kreikkalaisten moraalista saa ajatella
mitä haluaa, mutta Saksa ja Ranska näyttivät muille huonoa esimerkkiä.”
Ole Norrback on kaikesta huolimatta
Eurooppa-henkinen: ”Tarvitsemme enemmän Eurooppaa, ei vähemmän!” Enemmän yhteistä finanssipolitiikkaa, enemmän yhteistä raha- ja veropolitiikka. ”Se ei
ole kestävää, että kaikki harjoittavat nyt
omaa veropolitiikkaa, esimerkiksi kilpailevat yritysveron leikkaamisella.”
Norrback peräänkuuluttaa poliitikkoja,
jotka uskaltavat käydä keskustelua. ”Euroopan pitää tehdä yhteistyötä ja kasvaa
yhteen, mutta poliitikot liukuvat populistisen trendin mukana toiseen suuntaan.
Ollaan lyhytnäköisen nationalistisia eikä
kestävän eurooppalaisia.”
”Ei pidä ryhtyä poliitikoksi, jos pelkää
äänten menettämistä! Poliitikkojen tehtävänä on yhteiskunnan rakentaminen. Ihmiset ovat kyllin viisaita ymmärtääkseen
sen.”
Onko ylikansallisuus pahasta?
Ole Norrback: ”Ympäristöasiat ovat kansainvälisiä, ilmansaasteet eivät pysähdy
rajalle. Talous on globaalia – silloin myös
sääntöjen pitäisi olla. Elämä on kansainvälistä eikä siltä tieltä ole paluuta. Mutta
lainsäädäntö on usein kansallista.”
Tämän hoitoon on tarkoitettu subsidiariteettiperiaate, jonka mukaan päätökset
on tehtävä alimmalla tarkoituksenmukaisella tasolla. Mahdollisimman lähellä niitä
ihmisiä, joita päätökset koskevat.
Mutta edelleen, monivuotisesta EU-jäsenyydestä huolimatta lainsäätäjät ajattelevat pääsääntöisesti kansallisesti. Ole
Norrback on nähnyt siitä monia esimerkk at ternö
– 15
Karl Vilhjálmsson
Ylen merki llinen ilmastosopimus
Tiedotusvälineiden edustajat yleensä korostavat
journalistista riippumattomuuttaan ja tiedon,
mielipiteiden ja keskustelujen monipuolisen
raportoinnin tärkeyttä. Se on julkisen palvelun
Yleisradio Oy:n osalta kirjattu myös lakiin.
Tästä huolimatta Yleisradio ja valtiollinen Ilmatieteen laitos solmivat 1. toukokuuta 2007 tämän sopimuksen:
Yhteistyösopimus
Yleisradio Oy ja Ilmatieteen laitos (sopijapuolet)
sopivat keskinäisen yhteistyön käynnistämisestä
ILMASTONMUUTOKSEN SEURANNAN valtakunnallisen hankkeen osalta seuraavaa:
Aiemmat poliitikkokollegat antavat Ole Norrbackille hyvän arvosanan. Norrbackin lupsakka
olemus saattoi aluksi erehdyttää, mutta kollegat oppivat pian tuntemaan hänet asiallisena
ja taitavana poliitikkona, joka piti mitä lupasi.
kejä Pohjoismaiden ministerineuvoston Rajaestefoorumin puheenjohtajana. Esteitä toki poistetaan,
mutta samalla luodaan uusia.
Uusia rajaesteitä syntyy esimerkiksi, kun EU-direktiivejä toimeenpannaan eri lailla eri maissa. Vaikka
tarkoitus on päinvastainen, sanoo
Ole Norrback, joka ei näe erillisissä
säännöissä kansallista hyötyä. ”Reviiriajattelu on vallalla ja estää kestäviä ratkaisuja.”
Kestävää informaatiota?
Mutta Ole Norrback kaipaa kestävyyttä myös tiedonvälityksessä. Siinä mediat ovat menneet vikaan.
”Mediat ovat uskomattoman tärkeitä rakentaessamme maailmankuvaamme. Veltto journalistiikka
pettää meidät median kuluttajat.
Tietotulvan käsittelytapa ei ole kestävä”, hän sanoo.
Ongelmana on mielipiteiden vuorenvarmuus yhdistettynä perehty16 – k at ternö
mättömyyteen, mikä on oppimisprosessissa tuhoisa yhdistelmä.
Toisena ongelmana on usko siihen,
että lukijoiden kiinnostus voitetaan
pinnallisuudella.
”Median mahdollisuus on päinvastoin juuri siinä, että se voisi tehdä
monimutkaisesta ymmärrettävää.
Journalistiikka on ainoa tuntemani
ala, jossa kilpailun lisääntyminen
näyttää laskevan laatua. Luullaan,
että uutinen pitää ehtiä kertoa ensimmäisenä. Mutta kyllä tehokkaampi kilpailukeino on se, että
tapahtumista ja asiayhteyksistä saadaan ymmärrettäviä.”
”Median suuntaus kohti pinnallisempaa sisältöä ei ole kestävää kehitystä”, Ole Norrback sanoo.
”Valitettavasti poliittinen ja journalistinen populismi ovat voimakkaasti riippuvaisia toisistaan. Kumpikin tarvitsee toista voidakseen
myydä ala-arvoisia tuotteitaan.”
SVENOLOF KARLSSON
1. Sopijapuolet ilmaisevat tahtonsa luoda kaikin
tavoin edellytyksiä ILMASTONMUUTOKSEN SEURANNALLE vuosien 2007–2010 aikana. Yleisradio
Oy pyrkii ajankohtais-, asia- ja tiedeohjelmissa
luomaan ilmastonmuutoksesta journalistisia kokonaisuuksia suomalaisten arkea koskettavalla
tavalla. Tässä julkaisemisessa Yleisradio Oy hyödyntää harkintansa mukaan kaikkia jakelukanaviaan. Tähän Ilmatieteen laitos tarjoaa Yleisradio
Oy:n käyttöön taustoitusta ja asiantuntijoitaan
ilmastonmuutoksen seurannan toteuttamista varten. Pääperiaatteena on, että molemmat tiedottavat aktiivisesti toisilleen hankkeeseen liittyvissä
asioissa. Ilmatieteen laitos pyrkii käyttämään
Yleisradiota keskeisenä viestimenä.
2.Ohjelmien tuottaminen ja journalistinen vastuu on
Yleisradio Oy:llä.
3.Yleisradio Oy:n ja Ilmatieteen laitoksen välinen
yhteistyösopimus ei sido kumpaakaan osapuolta
tuotannon määrän, lähetysaikojen ja kustannusten osalta. Näihin liittyvät päätökset tehdään
tarvittaessa erikseen kirjallisesti, mikäli syntyy
yhteisesti rahoitettavia ohjelmasarjoja.
4.Tämä aiesopimus ei velvoita sopijapuolia osallistumaan jokaiseen hankkeeseen. Sopijapuolet
voivat, yhteistyösopimuksen estämättä, osallistua
muiden yhteistyökumppaneiden hankkeisiin.
5.Tätä sopimusta voidaan muuttaa vain kirjallisesti.
Muutokset tulevat voimaan heti, kun niitä koskeva
lisäsopimus on allekirjoitettu. Sopijapuolilla on
oikeus sanoa irti tämä sopimus lopetettavaksi
kuukausi sen jälkeen, kun mainittu irtisanominen
on kirjallisesti suoritettu.
6.Sopimus on voimassa 1.5.2007 – 31.12.2010.
Yle siis lupautuu Ilmatieteen laitoksen tulkiksi toistamaan sen
näkemystä ilmastoasiasta. Muotokin määrätään sopimuksessa:
tähän käytetään ajankohtais-,
asia- ja tiedeohjelmia.
Velvollisuus koko kentän
kattamiseen
Miten sopimus käy yksiin Ylen
tehtävän kanssa?
Bo Göran Eriksson, lakimies,
Hufvudstadsbladet-lehden entinen hallitusjäsen ja erittäin perehtynyt julkaisullisiin asioihin:
”Ylen ei pitäisi sitoutua tällä tavoin ja rajoittaa toimituksellista
vapautta, joka julkisen palvelun
medialla on ehdottomasti oltava.
Esimerkiksi Helsingin Sanomien
tai Hufvudstadsbladetin lähteminen tällaiseen on aivan mahdoton
ajatus.”
”Yleisradiolain mukaan Ylen
tulee tarjota monipuolisia tietoja,
mielipiteitä ja keskusteluja yhteiskunnallisista kysymyksistä.
Ilmastonmuutos oli jo sopimusta
solmittaessa erittäin kiistanalainen asia, jossa voitiin perustellusti esittää monia näkökantoja. Ylen
velvollisuutena on kattaa koko
kenttä. Ylen ilmastoraportointi on
tämän sopimuksen myötä vinoutunut”, sanoo Bo Göran Eriksson.
Ole Norrback:
”Ylen kaltainen julkisen palvelun
yhtiö ei voi solmia tällaista sopimusta! Se on yksiselitteisesti ristiriidassa asiallisuudesta ja puolueettomuudesta annettujen yhtiön
ohjelmasääntöjen kanssa. Yle sitoutuu tässä välittämään yhden
osapuolen mielipiteitä, mikä sotii
selkeästi Ylen roolia vastaan.”
”Lisäksi Ilmatieteen laitos sitoutuu käyttämään Yleä keskeisenä
viestimenä. Sitä valtion virasto ei
voi mitenkään tehdä. Sen velvollisuutena on tarjota tietoa samoin
perustein kaikille tiedotusvälineille. Tämä on merkillisimpiä lukemiani sopimuksia.”
Ylen uskottavuuden kannalta
on tärkeää, että kaikki mahdol-
liset tämänkaltaiset sopimukset
julkaistaan välittömästi, Ole Norrback sanoo.
MOT nousi vastaan
Bo Göran Erikssonin oli aluksi
vaikea uskoa sopimusta aidoksi sen naiiviuden takia (”Se vaikuttaa huolettomien amatöörien
keitokselta”). Sopimusta on myös
pimitetty; sitä ei tiettävästi koskaan laitettu Ylen tai Ilmatieteen
laitoksen verkkosivuille.
Sopimus nousi esille Ylen oman
MOT-toimituksen ansiosta. Yhtenä syynä julkituloon oli, että
Ilmatieteen laitos yhteistyösopimuksesta huolimatta kieltäytyi
vastaamasta MOT:n esittämiin
kriittisiin ilmastokysymyksiin.
Silloin MOT-toimitus julkaisi sopimuksen Internetissä.
Martti Backman, joka siihen aikaan työskenteli MOT-toimituksessa, kertoo, että Ylen johdolle
tiedotettiin asiasta ennen sopimuksen julkaisemista: ”Ylen johto
ei yrittänyt estää meitä. Sopimus
on kiistämättä kuitenkin vaikuttanut voimakkaasti Ylen ilmastoraportoinnin yksipuolistumiseen.
Me MOT:ssa olimme pieni ja lannistumaton saareke.”
’Hyvät’ asiat muuttuvat
Tärkeää on tietysti, miksi sopimus solmittiin. Ajallisesti se joka
tapauksessa osuu yksiin BBC:n
johdon v. 2007 tekemään päätökseen, jonka mukaan BBC lakkasi
soveltamasta objektiivisuusperiaatetta ilmastoasiassa. Moni
seikka viittaa koordinoituun kansainväliseen toimintaan skeptisen
ilmastoraportoinnin pysäyttämiseksi mediassa.
Onko sillä merkitystä, jos Ilmatieteen laitos sanoo ilmastoasian
käsittelytavassaan edustavansa
’vallitsevaa tieteellistä käsitystä’?
Bo Göran Eriksson:
”Historiallisesti katsoen ’vallitseva käsitys’ on voinut koskea
kaikkea mahdollista lobotomiasta rotupuhtauteen. Ne ja lukui-
sat muut asiat olivat aikoinaan
’hyviä’ aivan samoin kuin monet
käsittävät taistelun ilmastouhkaa vastaan nykyään. Korjaus- ja
muutosliikkeet tehtiin sitten myöhemmin.”
Tähän liittyy myös se ulottuvuus, että samat ihmiset istuvat
usein monilla palleilla ilmastoasioita käsittelevissä ja niistä päättävissä piireissä. Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas on
esimerkiksi myös IPCC:n Suomen
kansallisen työryhmän puheenjohtaja, Suomen WWF:n hallituksen jäsen ja Suomen hallituksen
tulevaisuusryhmän jäsen.
Taalas toimii siis sekä korkean
tason virkamiehenä että poliittisena neuvonantajana samalla, kun
hän edustaa voimakkaasti kyseenalaistettua IPCC:tä ja johtaa
aktivistiryhmää.
Kuvaan kuuluu myös, että Ilmatieteen laitos järjestää säännöllisesti ilmastoasian koulutusta
tiedotusvälineiden
edustajille.
Koulutusta, josta ilmasto-oletuksia vastaan kohdistettu kritiikki
loistaa seminaariohjelmien perusteella poissaolollaan.
SVENOLOF KARLSSON
Bo Göran Eriksson, mm.
kauppa- ja teollisuusministeriön entinen
ylijohtaja ja Suomen
OECD-valtuuskunnan
teollisuusneuvos.
Martti Backman, mm.
Ylen MOT-toimituksen
entinen toimittaja ja
Suomen Kuvalehden ja
Iltalehden päätoimittaja.
k at ternö
– 17
Eurooppa tarvitsee lobbaajiaan
Karl Vilhjálmsson
otettava tilaa ja osallistuttava peliin sen
ehdoilla”, Sami Tulonen sanoo.
”Brysselissä arvostetaan lobbaajia, jotka ymmärtävät poliittista ympäristöä ja
prosesseja ja tuntevat ihmisiä eri piireistä. Mutta työtä on tehtävä pitkäjänteisesti
nöyränä ja kärsivällisenä.”
Henkilökohtainen luottamus on ratkaisevaa, sen rakentaminen voi kestää 10
vuotta ja romuttaminen 10 minuuttia. Ei
pidä uskoa, että voi poimia rusinat pullasta, Sami Tulonen sanoo.
”On tärkeää ymmärtää, ettei viestintä ole yksisuuntaista. Kaikki lobbaavat
kaikkia. Kaikki liittyy kokonaisvaltaisesti
yhteen. X sanoo: ’Käy myös Y:n puheilla!’
Komissio käyttää lobbaajia konsensuksen
hakemiseen.”
”Hyvä lobbaaja on content provider, joka
kertoo miten asia on, ei ole sammuttamassa tulipaloja, ymmärtää kokonaisuutta ja
seurantatarpeita ja joka on asiallisen rakentava. Ja ymmärtää, että EU-päätöksistä osa valmistellaan myös Helsingissä.”
Ja ehkä kaikkein tärkeimpänä: marinalla ei voita yhtään mitään! ”Myönteisellä
tarinalla voittaa aina, kielteisyyttä kannattaa välttää.”
Energia houkuttelee politikoimaan
Sami Tulonen ja Henri Satuli saapuivat Brysseliin v. 1996. He perustivat konsulttiyhtiö Aula Europen kolme vuotta sitten. Molemmat ovat työskennelleet myös
Euroopan parlamentissa, Sami pitkään myös ydinteollisuuden FORATOM:ssa, Henri EK:n (Elinkeinoelämän keskusliiton) Brysselin toimistossa.
Energia-alalla monet kohottivat kulmiaan EU:n huippukokouksen 22.
toukokuuta tekemälle päätökselle.
Ei vain ilmastoasian uusille sävyille
vaan myös sille, että EU pitää kiinni
”energian sisämarkkinoiden toteuttamisesta” viimeistään v. 2014. Kun
maiden lähtökohdat ja tahtotilat ovat
kovin kaukana toisistaan, miten se
onnistuu?
”T
arvitaan merkittäviä investointeja
uuteen ja älykkääseen energiainfrastruktuuriin, jotta voidaan varmistaa keskeytyksetön energian toimitus
kohtuuhintaan. Niiden rahoitus on saatava pääosin markkinoilta”, huippukokouksen loppulausumassa sanotaan.
Mutta samalla kun investointitarve on
tähtitieteellinen, energiasektorin investointihalukkuus on historiallisen alhaalla.
18 – k at ternö
Syynä ovat etenkin poliittiset riskit. Voiko
todella luottaa EU:n poliitikkojen tietävän
mitä he tekevät?
”Tuleeko Eurooppaan omat sisämarkkinat vuonna 2014, 2015 tai joskus muulloin, ei
oikeastaan ole tärkeää. Tärkeintä on, että
konkreettista yhdentymistä tapahtuu”,
kommentoi Sami Tulonen, konsulttitoimisto Aula Europen energia-asintuntija.
Mutta vielä v. 2013 puolessa EU:n jäsenvaltioista energiamarkkinat ovat säänneltyjä. Kaikissa maissa on erilaisia tukijärjestelmiä niiden suosimille energianlähteille. Ja sähkönverotuksessa on eroja.
Sähkön korkeasta hinnasta on useissa
maissa tullut todellinen uhka hallituksille. Yhä suuremmilla joukoilla ei Saksassa
ja Iso-Britanniassa ole varaa maksaa sähkölaskujaan. Bulgariassa hallitus joutui
viime talvena eroamaan kansan kapinoidessa kallista sähköä.
Puhumattakaan teollisuudesta. Teollisuuden sähkönhinnat ovat Euroopassa nousseet 37 % vuodesta 2005, kun ne
USA:ssa ovat laskeneet 4 %. Paljon sähköä
kuluttava teollisuus on tästä syystä hakeutunut muualle.
Ja kaiken takana on hyvin jännitteinen
valtarakenne. EU-komissio haluaa enemmän valtaa, kansalliset hallitukset eivät
halua luopua omastaan.
Lobbaajien rooli
Miten lobbaaja toimii tämän kaiken keskellä?
”Itse asiassa EU-järjestelmä seisahtuisi
ilman lobbaajia. EU-komissiolla ei ole vastapuolta samaan tapaan kuin kansallisilla
hallituksilla on vastassaan oppositio tai
eduskunta”, Sami Tulonen sanoo.
Komissio on sen vuoksi riippuvainen
eri ryhmien kuulemisesta, jotta se saa tietoonsa eri näkökohtia ja pystyy sovittamaan politiikkaansa todellisuuteen.
Suomen pienessä järjestäytyneessä yhteiskunnassa lobbaaminen voi vaikuttaa
jotenkin hämäräperäiseltä. ”Suomessa
uskotaan lujasti järjestöihin. EU:ssa on
Energia-asioilla on siis EU:ssa keskeinen
asema, mutta ne eivät suinkaan ole niitä
helpoimpia. Energiahuolto on strategisesti tärkeä ja houkuttelee politikoimaan.
”Ongelmana ovat tietysti erilaiset maantieteelliset edellytykset. Tarpeet ovat erilaisia pohjoisessa ja etelässä. Suomessa
rakentaminen on ollut energiatehokasta
jo 30 vuotta, Etelä-Euroopassa ei tähän ole
ollut tarvetta.”
Mutta ehkä henkinen puoli on vaikein
käsiteltävä? Sami Tulonen on kovasti ihmetellyt saksalaisten ristiriitaista suhtautumista energiaan.
”Die Energiewende ei täsmää saksalaiseen tehokkuusajatteluun. Onko ydinvoiman lakkauttaminen ja panostus aurinkoon ja tuuleen tapa työstää sodanjälkeistä traumaa? Rajan toisella puolella 59
ydinreaktorin Ranskassa ydinvoima ei
aiheuta mitään kiistoja.”
Ehkä suhtautuminen on perua Hegelin
idealismista, Sami Tulonen miettii. ”Jos
johonkin vain lujasti uskoo, se myös toteutuu!”
Mutta Suomikin tarjoaa esimerkin järjenvastaisesta käytöksestä: ”Suomi on
epäonnistunut turveasiassa. Emme ole
onnistuneet kauppaamaan sitä EU:lle, ja
syyt ovat täysin meissä itsessämme”, Sami
Tulonen sanoo.
SVENOLOF KARLSSON
Eurooppa-neuvoston kokouskuva maaliskuussa 2013.
EU tarvitsee johtotähtiä
u Miksi EU on viime vuosikymmenenä ajanut
energia- ja ilmastoteemaa niin lujasti?
Sami Tulonen toteaa poliittisten hankkeiden
tarvitsevan johtotähtiä (drivers) – sellaista
mikä yhteisesti motivoi ja patistaa yhteistyökumppaneita tarvittaviin panostuksiin ja uhrauksiin.
”Kun EU-hanke käynnistyi 1950-luvulla, silloin Euroopan hiili- ja teräsyhteisönä, se oli
ensi sijassa rauhanhanke. Haluttiin rakentaa
yhteistyörakenne, jotta sotia ei enää koskaan
syttyisi. Se oli EU:n laajentumisen johtotähtenä vielä 1990-luvulla.”
Kylmä sota päättyi Berliinin muurin murtuessa v. 1989 lopussa. Sopivasti uudeksi johtotähdeksi nousi matkapuhelinliikenne (GSM).
Matkapuhelut olivat luonteeltaan rajatylittäviä, mutta niitä haittasi televiestintäsektorin
kansallisuus ja tiukka sääntely.
Euroopan maat vapauttivat ja yksityistivät
televiestinnän ja toivat matkapuheluihin va-
pautta, joka konkreettisesti edisti Euroopan
yhteenkuuluvuutta. Suuria tukirahoja käytettiin seuraavan tekniikkasukupolven, 3G:n,
kehittämiseen kilpaa USA:n ja Japanin kanssa.
Käytännössä siinä kiirehdittiin liikaa, vuosina
2001–2003 syntynyt kupla aiheutti televiestintäalan kriisin.
Tarvittiin uusi johtotähti, ja siinä tilanteessa
ilmastouhka oli sopivasti esillä. Tulevaisuuden
globaalien katastrofiskenaarioitten edessä haluttiin unohtaa vähäisemmät ongelmat, vahvistaa edelleen Euroopan rakenteita ja vähentää
riippuvuutta fossiilisesta (tuonti)energiasta.
Huippukohta saavutettiin nähtävästi v. 2007,
jolloin julkaistiin kovin alarmistinen IPCC-raportti ja Al Gore palkittiin pelottelufilmin tuottajana. Mutta nyt EU siis hillitsee ilmastoasiaa.
Mistähän muodostuu seuraava johtotähti?
Mutta nyt EU siis hillitsee ilmastoasiaa. Mistähän muodostuu seuraava johtotähti?
OECD-maat Euroopassa
USA
Japani
Punaisella maat, joissa sähkön ja/tai kaasun loppuasiakashintoja säännellään. Vihreällä maat,
joissa ei ole sääntelyä tai siitä luopumiselle on
suunnitelmat. (Lähde: Euroopan komissio)
Teollisuuden loppukäyttäjien sähköhintojen (ilman alv:a) kehittyminen vuodesta 2005. OECD:n
eurooppalaisissa maissa hinta on noussut 37 % ja
Japanissa 17 % (koska ydinvoimalat suljettiin), kun
taas Yhdysvalloissa hinnat ovat laskeneet 4 %.
(Lähde: IEA)
k at ternö
– 19
Johanna Forsman
Viihtyy kentällä. Kjell Enkvist pitää kollegoidensa kanssa Esse Elektro-Kraftin sähköverkon kunnossa.
Kjell vaihtoi kaulimen kaapeliin
u Raikkaassa
ulkoilmassa työskentely on Kjell Enkvistin mieleen.
Hän tuli Esse Elektro-Kraftiin vastavalmistuneena sähköasentajana
kesäkuussa 2012 ja viihtyy työssään erinomaisesti.
”Saan tehdä kaikkea mahdollista sähköpylväissä kiipeilystä ja
johtojen kytkemisestä kaapeleiden
kaivuuseen. Olen vähitellen erikoistunut pääterasiakaapeleiden kytkemiseen”, hän kertoo.
Ennen sähköalalle siirtymistään
hän työskenteli leipurina 26 vuot-
ta, niistä kymmenen viimeistä hän
vastasi uusikaarlepyyläisestä leipomosta. Lopulta hänen allergiansa kävi niin hankalaksi, että lääkäri
suositteli alanvaihtoa.
”Se tuntui kurjalta, koska viihdyin leipurina, mutta terveys on
toki aina tärkein.”
Hän hakeutui 3-vuotiseen sähköasentajakoulutukseen ja sai teini-
ikäisiä luokkakavereita.
”Kesti hetken tottua uuteen ympäristöön. Olin toisenlaisessa elämänvaiheessa verrattuna siihen,
kun nuorena opiskelin leipuriksi. Aikuisena otin opinnot aivan eri lailla
tosissani ja päätin panostaa hyviin
arvosanoihin.”
Nyt hän on muuttanut Uudestakaarlepyystä Ala-Ähtävälle lähemmäksi sähköverkkoa, jossa hän
säännöllisesti päivystää. Vapaaaikanaan hän mielellään pyöräilee,
ja jos sää on hyvä, hän voi polkea
useita tunteja kerrallaan.
”Olen harrastanut kuntoliikuntaa koko ikäni. Nykyään lähden yhä
useammin maastopyörällä metsään. Olen pyöräillyt paljon myös
kilpapyörällä, mutta se vaatii tasaiset tiet, ja sellaisilla on usein kova
liikenne.”
Kilpauransa hän on jo lopettanut.
”Olin mukana Nykarleby Cykelklubissa ja osallistuin mm. Botniapyöräilyyn useina vuosina. Nykyään pyöräily on minulle pikemmin
kuntoilua.”
Kjell Enkvist odottaa nyt ensimmäistä kesälomaansa sähköasentajana. Opiskeluaikana piti työskennellä kesäisin käytännön kokemuksen vuoksi.
”Toki autan, jos lomalla ilmenee
tarvetta ylimääräiseen työvoimaan,
mutta olen ymmärtänyt, että niin
käy vain poikkeustapauksissa.”
Johanna Forsman
den toimitusjohtajan juhannuksena. Carl-Johan Kronström jää eläkkeelle, ja Glen Ahlskog astuu hänen
seuraajakseen.
-Aloitin työt jo huhtikuussa, ja
minulla on paljon uutta omaksuttavaa alasta. Yritän nyt opetella
sähkökauppaa ja –myyntiä ja luotan Johnny Hagan suureen asiantuntemukseen sähkölaitoksen käytännön hankkeissa, Glen Ahlskog
sanoo.
Glen on varttunut Alavetelissä ja
asunut Kokkolassa vuodesta 1986,
20 – k at ternö
jolloin hän sai paikan sähköinsinöörinä Sähköliike Teknossa.
Hän työskenteli Teknossa 25
vuotta ja jatkoi siellä myös Lemminkäinen-konsernin ostettua yrityksen v. 2010.
Ennen nimitystään Kruunupyyn
Sähkölaitoksen johtoon hän toimi
Lemminkäinen Talotekniikan huoltopäällikkönä Kokkolassa, mutta
nyt hän siis siirtyy urallaan toiseen
sähköalan haaraan.
-Täällä Kruunupyyn Sähkölaitoksella on kotoisa tunnelma. Jakelualueelle on viime vuosina rakennet-
tu paljon. Vaikka seutu on minulle
jo lapsuudesta tuttua, minun pitää
oppia tuntemaan Kruunupyytä paremmin.
Hän viettää kesäkautena suuren
osan vapaa-ajastaan Kokkolan Tullimäen siirtolapuutarhamökissään.
Mielellään teini-ikäisten lastensa,
14-vuotiaan tyttären ja 17-vuotiaan
pojan, seurassa.
En kasvata juurikaan vihanneksia, tontilla on lähinnä ruohomattoa
ja kukkia. Paikka on meille pikemminkin vapaa-ajan mökki kuin viljelypalsta, Glen Ahlskog sanoo.
Sähköromusta
eroon helpommin
u Toukokuun ensimmäisenä on tullut voimaan uusi laki, jonka ansiosta
Juhlaa arjessa. Vetelin sähkölaitos kattoi pöydän koreaksi maaliskuussa viettääkseen Vetelin sähkövalaistuksen 100-vuotisjuhlaa. Onnittelijoiden joukossa myös
Katja Kivioja ja Annikki Pulkkinen.
enää ei tarvitse lauantaiaamuna asettua jonon jatkoksi autokaravaaniin kohti hyötykäyttöasemaa vain päästäkseen eroon vanhasta pölynimurista. Alle 25 cm sähkölaitteet voidaan nyt viedä lähimpään elektroniikkaliikkeeseen tai tavarataloon (esim. Prismaan tai Citymarketiin),
kun taas pölynimuria suuremmat laitteet toimitetaan vastaavia uusia
laitteita myyvään erikoisliikkeeseen.
Laitteet on mieluiten toimitettava kokonaisina kaikkine osineen mutta ilman pakkauksia. Hehkulamput ja pölypussit irrotetaan ja lajitellaan
erikseen, mutta väripatruunat saa mielellään jättää tulostimeen. Uudet energiansäästölamput sisältävät elohopeaa, ja siksi ne toimitetaan
erikseen kauppaan tai hyötykäyttöasemalle.
Elektroniikkaromun keräysverkko laajeni uuden lain myötä reilusti,
kun runsaan 400 keräyspisteen lisäksi elektroniikkaromua voi nyt toimittaa 2800 kauppaan. Niistä elektroniikkaromu kerätään kuljetettavaksi edelleen käsittelylaitokseen.
Yksittäiset laitteet paloitellaan seuraavassa vaiheessa koneella ja
käsin metallien erottamiseksi muovista, lasista ja muista materiaaleista. Ensiksi poistetaan vaaralliset aineet, esim. elohopea, kadmium ja
lyijy, ja ne viedään ongelmajätelaitokseen.
Rauta, alumiini, magnesium, kupari, sinkki ja ruostumaton teräs erotetaan laitteista teollisilla prosesseilla. Piirikorttien jalometallit erotetaan yleensä kemiallisilla prosesseilla.
Muovimateriaali kierrätetään mm. fleece-kankaiden ja jätesäkkien
raaka-aineeksi. Televisioiden ja näyttöruutujen lasimateriaali kierrätetään uusiksi kuvaputkiksi. Suuri osa metalleista käytetään uusien
matkapuhelinten komponentteihin.
Uusi jätteenkeräyslaki ei koske perinteisiä hehkulamppuja, paristoja
ja irrallisia akkuja. Ne on edelleen vietävä hyötykäyttöasemalle.
Veteli juhlii virstanpylväitä
u Tänä vuonna on sata vuotta siitä,
Glen Ahlskog johtoon Kruunupyyssä
u Kruunupyyn Sähkölaitos saa uu-
Johanna Forsman
kun Aato Laasanen alkoi tuottaa
Heikkilänkoskessa sähköä vesivoimalla. Hän sai aikaa myöten muutkin innostumaan asiasta, ja Veteliin
perustettiin useita uusia sähkölaitoksia.
Maaliskuussa sitä juhlistettiin
avointen ovien päivällä Vetelin sähkölaitoksella. Asiakkaita ja yhteistyökumppaneita saapui tasaisena
virtana onnittelemaan ja puhumaan
energia-asiaa kakun ja kahvin ohella.
Lisäksi on kulunut 40 vuotta kunnallisen Vetelin sähkölaitoksen perustamisesta, joka yhdisti seudun
kymmenkunta pientä yksittäistä
sähköntuottajaa.
-Aluksi veteliläiset käyttivät
sähköä ensi sijassa valaistukseen,
mutta vähitellen käyttö monipuolistui. Nyt sähkönkulutus kasvaa pari
prosenttia vuodessa uusien maatilojen perustamisen ja vanhojen automatisoinnin ansiosta, toim.joht.
Juha Kauppinen kertoo.
Vetelin sähkölaitos toimittaa nykyään sähköä n. 2 000 taloudelle.
Kulutus notkahti tilapäisesti pari
vuotta sitten Outokummun lopetettua terästuotantonsa Vetelissä,
mutta sittemmin kulutus on kasvanut tasaisesti.
Vesivoima on edelleen voimissaan Vetelissä. Sähköntuotannon
kaksi tärkeintä virstanpylvästä
osuivat vuosiin 1997 ja 2006, jolloin
Patanan ja Pihlajamaan vesivoimalat vihittiin käyttöönsä.
-Noin viidesosa Vetelin sähkölaitoksen myymästä sähköstä on
omaa tuotantoa. Se on moneen
muuhun sähköyhtiöön verrattuna
paljon, Juha Kauppinen toteaa.
k at ternö
– 21
Tässä ovat Tuuli ja Tarmo. He
ovat 12-vuotiaita kaksosia ja
mielellään tutkivat asioita. He
kyselevät kaikkea mahdollista. Mitä varten? Miten niin?
Me pidämme kyseliäistä
lapsista. On hauskaa yrittää
ymmärtää asioiden yhteyksiä.
Kaikki ei aina ole sitä, miltä
se näyttää!
Tässä Katternö-lehden
numerossa puhutaan paljon
kestävyydestä. Sitä sanaa
monet käyttävät mielellään.
Totta kai sitä haluaa,
että tavarat ovat
kestäviä.
Ei kai kukaan halua,
että tavarat menevät
rikki.
Vaari on viisain ihminen, jonka he tuntevat.
Hän on melkein aina suuressa puutarhassaan.
Piirrokset: Terese Bast
Teksti: Svenolof Karlsson
Se on totta, ennen vanhaan jätettä ei ymmärretty ongelmaksi. Mutta ihminen oppi, ja nyt
ympäristöön liittyy monenlaisia sääntöjä.
Vesi ja ilma ovat nyt puhtaampia kuin minun
lapsuudessani eikä ympäristöä enää roskata
yhtä paljon.
Ihmiset puhuvat niin eri lailla. TV:ssä esitetään paljon katastrofeja ja kauheuksia.
Vaari tietää monien kasvien
ja eläinten nimet ja välittää
luonnosta enemmän kuin
kukaan. Mutta nyt hän kysyy vaikeita.
Tehän tiedätte, että minun
mielestäni he liioittelevat. Monet
haluavat pelotella. He luulevat,
ettei kukaan muuten kuuntele.
Uskotteko, että luonto välittää meistä?
Mutta mitä kestävyydellä tarkoitetaan? Onko ihminen
käyttämässä luonnonrikkaudet loppuun?
Ei kai se nyt niin voi olla. Maapallo
ja luontohan ovat olleet olemassa
tuhansia miljoonia vuosia ja
ihminen vain lyhyen aikaa!
Minulla on ekologiasta kertova
kirja. Siinä kerrotaan, miten maapallo saa energiansa auringosta.
Energia on meillä lainassa, sen
ansiosta kasvit ja eläimet voivat
elää, mutta sitten energia säteilee
takaisin avaruuteen.
Mutta aine ei voi kadota. Se
säilyy aina ja sisältyy erilaisiin kiertokulkuihin. Atomi on
hetken ehkä kivessä ja siirtyy
sitten kasviin tai ihmiseen.
Sitten ehkä puuhun, joka palaa, tai maahan, joka kasvaa
kasveja. Ja sitten taas kiveen.
Tuuli ja Tarmo eivät tiedä, mitä vastata. Silloin vaari sanoo näin:
Kun ihmistä ei enää ole monien,
monien vuosien päästä, luonto on
kuitenkin jäljellä. Ei se välitä meistä.
Luonto muuttuu koko ajan, mutta se
ei kuole ennen kuin aurinko sammuu miljardien vuosien kuluttua.
Ja meillä ihmisillä on oma erityislahja. Olemme älykkäitä! Emme
voi ohjailla luonnonvoimia, mutta
osaamme ratkaista melkein kaikki ongelmat. Maapallosta riittää
kaikille ihmisille.
Tuuli ja Tarmo miettivät, mitä
isä ja äiti ovat kertoneet.
Tosi kummallista!
Mutta ainetta ei
voi hävittää.
Ennen ei autoissa ollut
edes turvavöitä.
Autot tupruttivat myrkyllisä pakokaasuja.
Tuulin ja Tarmon mielestä on
surullista nähdä, miten ihmiset
joskus likaavat luontoa.
Ei ollut matkapuhelimia, joilla soittaa apua onnettomuuden sattuessa.
Ja ennen oltiin paljon, paljon
köyhempiä.
Kaikkein pahinta on, jos ihminen päästää luontoon
myrkkyjä. Niin että eläimet ja jopa ihmiset kuolevat.
Se on kamalaa. Mutta ajattelen usein vaarin
sanoja. Että ennen asiat olivat kuitenkin
paljon huonommin.
Mennään tapaamaan vaaria!
22 – k at ternö
Monet lapset kuolivat sairauksiin,
jotka nykyään osataan parantaa.
Tuuli ja Tarmo toki tietävät, että
maailmassa on silti vielä paljon
surullisiakin asioita. Aina ei auta,
että he ovat uteliaita lapsia ja
ottavat asioista selvää itse. Silloin
vaari osaa lohduttaa parhaiten.
Te olette teräviä lapsia, ja maailmassa on upeita asioita löydettävänä! Mutta muistakaa aina
varoa yhtä asiaa: sitä että joku
pelottelee maailmanlopulla!
k at ternö
– 23
Osaamme nauraa itsellemme
Paikallisuus on hauskinta, sanoo huumorilla elantonsa
Johanna Forsman
Mitä pitää tehdä ollakseen hauska
Pohjanmaalla? Ja mitä naurumme
kertoo meistä itsestämme?
Kysyimme Alfred Backalta,
pohjalaiselta, joka on valinnut
naurun ammatikseen.
S
osiaalinen media tuo koko maailman
huumoriaarteet saatavillemme mutta
tarjoaa uuden kanavan myös pohjalaiselle huumorille. YouTubessa suursuosion saavuttaneet Do får it na, He va na ja
Karalåtin ovat esimerkkejä Pohjanmaan
perinteisestä ruotsinkielisestä huumorista
uudenlaisessa formaatissa.
”Pohjalainen huumori on itseironiaa,
joka ottaa etäisyyttä omaan itseen revyyperinteen hengessä”, Alfred Backa sanoo.
Alfred Backa saapuu tapaamiseemme
Oravaisten keskustaan henki kurkussa ja
reistailevalla pyörällä pari minuuttia myöhässä. Ketjut olivat hypänneet paikaltaan
puolivälissä kotikylästä Österbystä, ja lopun matkaa Alfred juoksi pyörää taluttaen.
Ei kovin hauskaa.
Nykyään hän asuu Vaasassa, jossa hän
arkisin esiintyy huumorijutuissa Radio
Extremissä. Lisäksi hän kirjoittaa HSS
Median päivälehtiin ja keksii uusia sukkeluuksia lavaesiintymisiinsä. Useita hänen
YouTube-juttujaan on katsottu kymmeniätuhansia kertoja. Lapsuuden kuvausta
Do får it na Loreenin Euroviisu-kappaleen
Euphorian sävelellä yli 150 000 kertaa.
”On hauskaa, että ihmiset tulevat puhumaan YouTube-jutuistani. Katselukerrat
eivät tuota rahaa, mutta saan enemmän
stand-up-tilauksia katselukertojen lisääntyessä”, hän sanoo.
Hän on hankkinut elantonsa koomikkona nyt pari vuotta. Ura alkoi Oravaisten
paikallisrevyistä.
”Olen ollut revyyjengissä mukana 12
vuotta ja siellä olen saanut huumorikasvatukseni. Tänä vuonna kirjoitin osan revyysketseistä ja aiemmin olen myös esiintynyt näyttämöllä. Kun aloittelin koomikon
täyspäiväistä uraa, otin paljon vaikutteita
riikinruotsalaisilta, mutta mitä kauemmin
olen tällä uralla ollut, sitä enemmän olen
palannut revyyperinteisiin.”
24 – k at ternö
Hauskaa murteella. Alfred Backa kuuluu siihen
nuorten pohjalaiskoomikkojen sukupolveen, joka
on saanut huumorikasvatuksensa revyynäyttämöllä. ”Hain aluksi inspiraatiota Ruotsin koomikoilta,
mutta mitä pidempään olen toiminut koomikkona,
sitä enemmän olen palannut paikalliseen revyyperinteeseen.”
Sitkeitä mökkihöperöitä
Pohjalainen revyyperinne alkoi 1940-luvulla. Tänäkin vuonna yleisö täytti kylien
kokoontumissalien penkit aiempaan tapaan. He saivat nauraa hekottaa maailman
isoille asioille ja ajankohtaisille nurkkakuntaisuuksille.
”Kaikkein mieluiten lasken leikkiä maailman taloudesta ja politiikasta ja niiden törmäyksistä paikallisyhteisön arkeen.”
Millaista on työskennellä huumorin pa-
Vah vuu de t:
osto
- hyvä kontaktiverk
- hyvä työhalu
ja sitoutuminen
- itseironia
de t
Mah dollisuu
usille
- paljon tilaa u
ideoille
o
- vaihteleva luont
Alfred Backan pika-SWOT Pohjanmaan piirteistä.
ansaitseva pohjalainen
”On hyvä välillä vaihtaa näkökulmaa”, Alfred
Backa sanoo ja näyttää kirjaimellisesti, mitä tarkoittaa.
Johanna Forsman
rissa Pohjanmaalla?
”Väkeä on vaikea saada lähtemään mökeistään. Kun he sitten lopulta tulevat
juhliin tai show’hun, se on heistä hauskaa,
mutta lähtemisen kynnys on yllättävän
korkea.”
Mikä tekee pohjalaisesta huumorista
pohjalaista?
”Olemme itseironisia ja laskemme leikkiä pienistä ympyröistämme. Täällä ei mikään ole kovin suurta ja mahtavaa, mutta
tiedämme sen eikä siinä ole mitään vikaa.
Meidän ei tarvitse pilkata muita, osaamme
nauraa itsellemme”, Alfred Backa sanoo.
Mikään aihe ei ole kielletty, kunhan ottaa
huomioon, että yleisössä on joskus lapsiakin. Mutta hän kohtaa usein yleisöä, joka ei
ole tottunut prokovatiiviseen huumoriin.
”Jotkut vaivaantuvat ja pelkäävät, että
joku toinen kokee pilani loukkaavana. Esimerkiksi kun olen heittänyt vitsiä uskonnosta, uskovaiset eivät ole pahastuneet,
mutta sitä vastoin yleisössä muut ovat pelänneet joidenkin loukkaantuvan. Ylikorrektiutta”, hän miettii.
Itse tehty, parhaiten tehty
Leikinlasku moraalista ja elämäntyylistä
on myös vaikeaa tasapainottelua.
”Pohjalaiset ovat aika hartaita ja tekevät
kovaa ruumiillista työtä, paitsi tietenkin
minä. Ihmiset tietävät, että olen pohjalai-
Heik kou de t:
t
- pitkät etäisyyde
- pitäytyminen
a
vanhoissa ta voiss
Uhat:
kit- rahavarojen kes
tyminen
- poismuutto
nen ja siksi he hyväksyvät pilani Pohjanmaasta. Mutta jos joku ulkopuolinen esittäisi samat jutut, reaktio olisi kyllä toinen.”
Mikäli varmoja naurunaiheita on, murteella esitetyt hauskuudet houkuttelevat
ne esiin. Paikallisuus on hauskinta edellyttäen, että koomikko esiintyy omalla kotitantereellaan.
”En voi lähteä Kokkolaan ja pilailla sikäläisestä murteesta, koska yleisö osaa sitä
minua paremmin. Jos sen sijaan yleisössä on
väkeä eri paikkakunnilta, voin pilailla kylien ja kuntien välisillä ennakkoluuloilla.”
Pohjalaiseen mielenlaatuun kuuluu se,
että itse tehty on parhaiten tehty. Millaiselta tällaisessa ympäristössä tuntuu ottaa
maksu hauskuuttamisesta?
”Kyllähän joku yleisön joukossa saattaa
intoutua esittämään omia vitsejään, mutta he haluavat pikemmin edistää esitystä
kuin nälviä minua koomikkona. Ja tavalliset ihmiset ovat usein hauskempia kuin
koulutetut koomikot”, Alfred Backa sanoo.
Miten käy Ahvenanmaalla?
Alfred Backa keksii suuren osan vitseistään arjestaan ruokaostoksilla, kylttejä
lukiessaan tai kuunnellessaan salaa ympäristönsä juttuja.
”Vitsivarastoa on uudistettava koko
ajan. Se on elävä prosessi, jossa testataan
uusia ja poistetaan vanhoja.”
Alfred Backa esiintyy kesällä Ahvenanmaalla. Pystyykö hän olemaan pilailematta ahvenanmaalaisten murteesta?
”Saa nähdä. Heidän huumorinsa ja itseivansa on samantyyppistä kuin meillä,
joten kaipa se sujuu hyvin.”
Entä miten suuri on harppaus suomenkieliseen huumoriin? Tuntuuko se eri maailmalta?
”Minusta ero ei ole suuri. Olen sekä onnistunut että epäonnistunut hauskuuttamaan suomenkielisiä. Mutta huumoria ei
voi vain kääntää suoraan ja odottaa sen
toimivan toisella kielellä. Pieniä sävyeroja
on aina, ja ne on opittava.”
Lopuksi minun on pakko kysyä YouTubessa menestyneestä Do får it na:sta. Kuvaako se omaa lapsuuttasi?
”Kyllä, ainakin muistan sen niin. Äidinisä
kuoli ollessani vielä pieni, mutta muistan,
etten hänen kotonaan saanut koskea mihinkään.”
Alfred Backa tunnustaa myös, että hänet
on yhdistetty väärin toiseen YouTube-hittiin, He va na:aan.
”Se on itse asiassa kaverini Jakob Nylundin kappale, mutta jostain syystä minä
olen saanut kunnian siitä. Tulipahan tässä
oikaistua.”
Jopas jotakin!
JOHAN SVENLIN
Yritämme seuraavassa numerossa
kuvata Pohjanmaan suomenkielisten
huumoria.
k at ternö
– 25
Johanna Forsman
Mitä orangit voivat
opettaa meille
Missä kulkee ihmisen ja apinan ero? Ja mitä ne erot ovat? Orankeja
tutkiva Sofia Forss on Indonesian sademetsissä ja eri eläintarhoissa nähnyt, että ihmisellä on paljon opittavanaan eläinmaailman sukulaiseltaan.
P
ietarsaaren pääkatu. Vastaantulijat hymyilevät Sofia Forssille hänen kävellessään jalkakäytävällä. Syykin on selvä. Sofia pitää
kainalossaan isoa ruskeaa pehmoorankiapinaa. Näky on hellyttävä. Aikuinen nainen kantaa sylissään isoa
pehmoeläintä keskellä kaupunkia
kuin äiti vauvaansa. Sitä ei joka päivä
näekään.
Pehmon hän kävi juuri lainaamassa eräästä liikkeestä tämän jutun
kuvauksiin. Määränpää on valokuvaamo samaisella kadulla. Siellä kohtaamme.
Kuvaamossa leijuu vastakeitetyn
kahvin tuoksu. Sofia tervehtii koh-
26 – k at ternö
teliaasti silmiin katsoen, kyselee
kuulumiset. Hänestä huokuu aito
läsnäolo ja herkkyys. Yllään Sofialla
on virttynyt villapaita ja tyköistuvat
farkut. Korvassa roikkuu kaunis Indonesiasta ostettu oranssinvärinen
sulkakorvakoru. Jos Sofiaa pitäisi
kuvailla yhdellä sanalla, hän olisi jonkinlainen sademetsien ”ekokeiju”.
Sofia on lentänyt edellispäivänä
Saksasta kotiseudulleen Pietarsaareen. Hän on nukkunut vain muutaman tunnin. Silti hän näyttää raikkaalta. Menemme studioon. Kuvaajan pyynnöstä Sofia nappaa apinan
syliinsä, katsoo sitä nappisilmiin ja
hymyilee. Välillä hän laittaa pehmon
olkapäilleen. Poseeraaminen sujuu
kuin leikkiä vaan. Tästä naisesta
puuttuvat ”tuoteselosteet” ja ”viivakoodit”. Markkinavoimien propaganda ei ole purrut häneen.
”Minulle tärkeitä ovat matkat ja ihmissuhteet. Kohtaamiset ja tunteella
eläminen. En arvosta materiaa, kannettava tietokone ja kamera ovat minulle ainoat välttämättömät”, Sofia
sanoo.
97 prosenttia samaa
Sofia Forss on asunut ulkomailla lähes puolet elämästään. Kymmenen
vuotta Sveitsissä, kaksi Indonesiassa, loput Suomessa. Nykyään koti
löytyy sekä Suomesta että Sveitsistä.
Indonesiaankin on aina avoimet ovet.
”Pidän itseäni näiden kolmen maan
henkisenä kansalaisena. Olen omaksunut kyseisistä kulttuureista parhaat palat. Sydämeltäni olen kyllä
suomalainen, mutta en elämäntyyliltäni.”
Sofian ensimmäinen tutkimushanke päättyi viime vuonna Saksan
Dortmundin eläintarhassa. Hän tutki
siellä vankeudessa eläviä orankeja.
Seuraavan eläintarhan osoite on Englannissa ja sitä seuraavan Münsterissä Saksassa.
”Apinat kiinnostavat minua, koska ne ovat biologialtaan niin lähellä
ihmistä. Orankiapinassa on 97 %
samaa dna:ta kuin ihmisessä. Apina
on yhtä lähellä ihmistä kuin leijona
tiikeriä”, hän täsmentää.
Ӏlykkyyden kehittyminen on
kaikkein haastavimpia ja jännittävimpiä evoluution kysymyksiä
psykologisessa ja antropologisessa
mielessä. Jotta voisimme selittää
ihmisen älykkyyttä, meidän täytyy
ymmärtää sen mekanismeja myös
eläimissä. Erityisesti niiden, jotka
ovat meitä lähellä.”
Sofialla on filosofian maisterin
tutkinto Zürichin yliopistosta pääaineenaan evoluutioantropologia. Väitöskirjan laadinta on jo pitkällä, sen
otsikkona on Apinoiden kulttuurisen
älykkyyden testaaminen: vankeuden
vaikutus ja varhaisen ympäristön merkitys.
Sofia Forss, orankitutkija.
k at ternö
– 27
Fredrik Forss
Fredrik och Sofia Forss
Ruumiillinen työ eläintarhassa on arkipäivää Sofia Forssille. Tässä Twycrossissa Englannissa.
Väitöskirjan peruskysymyksenä on, miten kulttuuri voidaan määritellä evoluution lähtökohdasta. Mitä apinat voivat kertoa kulttuurisesta älykkyydestä? Kehittyvätkö korkeammat kognitiiviset kyvyt, jos
eletään sosiaalisesti rikkaammassa ympäristössä?
Au-pairina Sveitsissä
Sofia viihtyi kesämökillä ja luonnossa jo
pienenä tyttönä. Erityisesti eläimet kiinnostivat.
”Muistan aamuvarhaiset lintubongaukset isän kanssa. Kaikki mikä liittyi mereen
kiinnosti: delfiinit, planktonit ja levät.”
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Sofia lähti
au-pairiksi Sveitsiin. Vuoden kuluttua lastenhoitohommat jäivät, mutta Sveitsi ei.
Sofia pääsi yliopistoon opiskelemaan bio-
Fredrik Forss
logiaa ja sittemmin myös antropologiaa.
Sofian kiinnostus orankien maailmaan heräsi eläintieteilijä ja antropologi Carel van
Schaikin kurssin jälkeen .
Vuonna 2007 Sofia lähti ensimmäisen
kerran Indonesian sademetsiin tutkimaan
apinoita. Lähes vuoden mittainen matka
teki suuren vaikutuksen. Tutkimuksen
kohteena olivat silloin apinoiden ja ihmisten samankaltaisuuksien ja erilaisuuksien
risteyskohdat, apinoiden kulttuuri sekä
emon ja jälkeläisen suhde. Sofia selvitti,
millaiset kognitiiviset valmiudet ovat yhteisiä apinoille ja ihmisille.
Päivät kuumassa tropiikissa olivat raskaita ja tiiviitä.
”Kävelimme apinoiden perässä neljä kertaa viikossa 15 tuntia päivässä. Kunto ja jalkalihakset siinä kasvoivat”, nauraa Sofia.
”Iltaisin askareina olivat päivän tapahtumien kirjaaminen, ruokailu ja pyykinpesu. Joskus katsoimme ajankuluksi elokuvan. Opin
pärjäämään ja elämään vaatimattomasti.”
Avulias kulttuuri
Viestintää.
28 – k at ternö
Indonesialainen kulttuuri on Sofian mukaan avuliasta ja perhekeskeistä. Ei kovin
tiukkasääntöistä. ”Se on ehdottomasti erilainen verrattuna suomalaiseen. Meillä on
paljon enemmän odotuksia ja olemme verraten kylmiä”, miettii Sofia.
Mutta toki Indonesiassakin on huonoja
puolia: nainen ei aina voi sanoa, mitä haluaa. Ihmiset roskaavat eikä heidän työmoraalinsa ole kovin korkea. Luokkaerot ovat
valtavia.
Maa (väkiluku noin 230 miljoonaa) voisi
olla paremmin organisoitu. Kaikki tapahtuu ”Jumalan tahdosta”. Monine uskontoineen siellä osataan silti elää sovussa. ”Indonesiassa pitää uskoa johonkin, muuten
katsotaan joutuvan kadotukseen.” Sofia ei
itse usko Jumalaan mutta kylläkin korkempaan voimaan.
Indonesiassa ei puhuta englantia. Sofia
oppi indonesian kieltä muutamassa kuukaudessa. Hän kirjoitti lapulle kymmenen
uutta sanaa päivässä ja harjoitteli, kunnes
osasi ne. ”Aika pian aloin vain puhua paikallisten kanssa.”
Kaksi hengenvaarallista tautia
Vuonna 2010 Sofia matkusti uudelleen
Indonesiaan. Aikomuksena oli saada tohtorinväitöskirjaan liittyvä tutkimustyö
valmiiksi. Kaksi kuukautta osoite oli Borneossa, sitten yhdeksän kuukautta Sumatralla. Mutta matkaan tuli pari mutkaa.
Hengenvaaralliset taudit: denguekuume ja
malaria.
”Olin todella heikossa kunnossa. Jouduin
sairaalaan kahdeksi viikoksi. Äitini lensi
Indonesiaan ja sitten palasimme Suomeen.
Jouduin keskeyttämään sillä erää tutkimukseni.”
Seurasi kaksi kuukautta sairauslomaa.
Suomessa Sofialla oli raskasta. Hän koki
ihmiset turhamaisiksi. Stressaantuneiksi.
”Ihan kuin he olisivat unohtaneet, miksi
elävät. Ihmiset eivät ajatelleet hyviä asioita. Minua ärsyttivät kovat äänet ja kokemani kaoottisuus.”
Orangit ovat villieläimiä, myös eläintarhassa, ja ne voivat helposti voimallaan vahingoittaa tietämättään
ihmistä. Orangin häkkiin meneminen
on hengenvaarallista. Edes eläintenhoitajat eivät saa mennä häkkiin
yksin. Vaikka Sofia työskentelee
orankien parissa ja tekee niillä kokeita, se tapahtuu aina kaltereiden tai
ikkunan takaa.
Sumatran Bukit Lawangissa (oik.)
Sofia on kuitenkin päässyt tervehtimään puolikesyä orankilaumaa.
Orangit ovat siellä niin tottuneita ihmisiin, että hyväksyvät heiltä ruokaa
ja antavat kättä ihmisille.
k at ternö
– 29
“On ihanaa nähdä, miten emo pitää jatkuvasti silmällä
Palmuöljy on pahin uhka
Sofian kuvauksissa viidakko vaikuttaa paratiisilta. Mutta mikään kiltti satumaa se ei
silti ole. Televisiosta saa väärän kuvan.
”Todellisuus on erilainen. Sademetsässä tuoksuu voimakkaasti ummehtuneelta.
On kuoppia ja tiheää kasvillisuutta. Puiden
alla on kosteaa ja kuumaa. Siellä tapahtuu
koko ajan. Eläinten ääniä ja rasahduksia.
Puun takaa voi törmätä käärmeisiin, tiikereihin, lintuihin, sammakoihin, hyönteisiin...”
Orangit ovat suurimpia puussa eläviä
eläimiä. Naaras painaa 60 kiloa ja uros
120 kiloa. Kaikki eivät valitettavasti vaali apinoiden elämää. Tutkijat varoittavat,
että orangit kuolevat 30–50 vuodessa sukupuuttoon. Syynä on niiden asuinympäristön puuston hakkuu ja tuhoaminen palmuöljyn takia.
Palmuöljyä käytetään monissa elintarvikkeissa ja kosmetiikkatuotteissa, esim.
vartalo- ja ihovoiteissa, Sofia Forss kertoo.
Sitä tuotetaan etenkin Malesiassa ja Indonesiassa halvaksi raaka-aineeksi länsimaiden teollisuudelle. Samalla palmuöljy edistää köyhien maiden talouskasvua.
”Mutta sillä on hintansa”, Sofia sanoo.
”Sumatran ja Borneon sademetsiä hakataan nopeammin kuin koskaan, jotta tilalle
voitaisiin istuttaa palmuöljyplantaaseja. Metsät ovat orankien ainoaa elintilaa
luonnossa. Eikä vain orankien, vaan myös
Sumatran tiikerien, norsujen, sarvikuonojen ja muiden eläinten, joiden lukumäärät
supistuvat nopeaa vauhtia metsäalueiden
kutistuessa.”
Luonnosta vieraantunut ihminen
Sofiaa kiinnostaa erityisesti, miten apinat kasvattavat luonnossa poikasiaan.
Se kertoo paljon ihmisen suhteesta luontoon.
”Sitä tajuaa, kuinka kauas ihminen on
loitonnut omasta biologiastaan. Luonnossa poikaset oppivat kaiken ennen kaikkea
matkimalla emoaan.”
Sofia näkee paljon yhtäläisyyksiä apinan
ja ihmisen välillä. Ihminenkin on riippuvainen siitä, mitä näkee toisten tekevän:
lähinnä vanhempiensa, opettajiensa ja
läheistensä. Kokemuksemme ja ympäristömme muovaavat meidät siksi, joita olemme. Kaikki – ihan kaikki – mitä olemme elämässämme kokeneet ja tehneet, vaikuttaa
meihin. Jokainen ihminen, jonka olemme
kohdanneet, vaikuttaa.
Länsimainen ihminen elää valmiissa yltäkylläisyydessä. ”Ja kaikki on niin koteloitua. Spontaaniutta tai avuliaisuutta ei
30 – k at ternö
liiemmin näy. Elämä on erittäin suunniteltua”, miettii Sofia.
Suomessa ollessaan Sofia toivoisi, että
ajattelisimme enemmän sydämellä ja vähemmän aivoilla. Hän on myös miettinyt,
miksi Suomessa on niin paljon suuria ampumisrikoksia. Olisiko se niin, että ihmiset
pelkäävät tai unohtavat näyttää tunteitaan
kaiken rationaalisuuden keskellä? Harvoinhan esimerkiksi kuulee, että joku sanoo pitävänsä toisesta.
Läheisyys on tärkeää
Entä miten ihmisen ja apinan kanssakäyminen lajitovereidensa kanssa eroaa?
”Läheisyys on apinoille erittäin tärkeää.
Siinä on mielestäni suurin ero. Koska apinat eivät osaa puhua, fyysinen lähelläolo
korostuu. Viidakossa on ihanaa nähdä,
kuinka emo pitää koko ajan silmällä poikastaan, pysyy sen lähellä, näyttää sille
asioita, käyttää paljon aikaa hoitoon ja kasvatukseen”, Sofia innostuu.
”Pidän myös tärkeänä ja luonnollisena,
että ihmislapsi saa tuntea mahdollisimman paljon fyysistä läheisyyttä. Koskettaminen ja halaaminen on tärkeää.”
Sofialla ei ole vielä omia lapsia. Ajatuksia
äitinä olemisesta kylläkin. Sofia ei esimerkiksi laittaisi lastaan nukkumaan pienestä
pitäen yksin omaan sänkyyn. ”Uskon, että
lapsille on hyvä nukkua pitkään vanhempiensa lähellä. Luulen, että tässä monet vanhemmat tekevät virheen.”
Sofia seurasi viidakossa kuutta orankiemoa ja niiden poikasia. Suurin osa emon
ajasta kuluu poikasen paimentamiseen ja
pesän rakentamiseen (emo rakentaa uuden
pesän joka ilta). Jokainen orankiemo on
yksinhuoltaja. Isyyttä ei tunneta. Urosten
osuus rajoittuu ainoastaan siitoshetkeen.
Yhdeksän vuotta emon kanssa
Orankiemo ja poikanen elävät kahdestaan
jopa yhdeksän vuotta. Vasta tämän jälkeen
poikanen on valmis itsenäiseen elämään.
Naaraalla on vain yksi poikanen kerrallaan
eikä naaras parittele ennen kuin poikanen
on itsenäinen.
Orangit voivat luonnossa elää jopa
60-vuotiaiksi, mutta niiden keskimääräinen elinikä on ehkä 40–50 vuotta. Naaras
saa elinaikanaan 4–5 poikasta. Ne siis lisääntyvät hyvin hitaasti, minkä vuoksi niiden uhanalaisuus on niin vakavaa.
”Oli mielenkiintoista havaita, että Borneon ja Sumatran välillä oli eroa. Borneossa
poikaset aikuistuvat 6-7 vuodessa, mutta
Sumatralla kehittyminen ja sosiaalinen yhteys kestää paljon pidempään. Poikaset ime-
poikastaan, pysyy sen lähellä”
Johanna Forsman
vät emon rintaa joskus vielä 8-vuotiaina ja
seuraavat emon jalanjälkiä ja pysyttelevät
tämän lähellä vielä pari vuotta”, Sofia sanoo.
Itse asiassa orankiapinat viettävät eläimistä pisimmän ajan emonsa huomassa.
Oletetaan, että se on hyvin tärkeää niiden
älylliselle kehittymiselle. Vaikka poikaset
ovat fyysisesti kehittyneitä elämään sademetsässä, niiden on opittava monia kognitiivisia taitoja ennen kuin ne selviävät
omin päin.
”Mitä suuremmat aivot eläimellä on suhteessa sen ruumiin kokoon, sitä pidempään
kehitys kestää. Se on tämän kompleksisen
elimen hinta”, Sofia kommentoi.
Kamalinta on, että myös viidakossa tapahtuu raiskauksia.
”Se oli kamalaa katseltavaa. Huutavan naaraan vierellä oli sen hätääntynyt poikanen,
joka yritti tuloksetta hätistellä urosta pois.”
Vankeus opettaa ongelmanratkaisua
”On todistettu, että vankeudessa eläintarhoissa elävät apinat ovat taitavampia ratkomaan ongelmia kuin villinä elävät apinat. Ne tutkivat enemmän ympäristöään”,
kertoo Sofia. ”Ehkei luonnossa ole ylimääräistä aikaa kiireisten arkirutiinien keskellä? Siellä pitää taistella eloonjäämisestä.”
Entä miten vankeudessa elävät apinat
eroavat muuten luonnossa elävistä? ”Eläintarhoissa elävät ovat paljon rauhallisempia. Niillä on enemmän lepoaikaa. Ja siksi
myös enemmän lihaa luiden ympärillä.”
Tästä voi vetää johtopäätöksen, ettei apinoilla ole eläintarhassa riittävästi fyysistä
tekemistä. Sosiaalinen käyttäytyminen
sitä vastoin on eläintarhassa rikkaampaa.
Paljon intensiivisempää, koska ne elävät
siellä ryhmässä. Luonnossa apinat ovat
paljon yksin.
Eläintarhojen apinat yllättävät myös
osaamisellaan. Sofia on tutkinut, miten
ne reagoivat uusiin esineisiin, ruokiin ja
tuntemattomiin ihmisiin. Myös ongelmaratkaisua, muistia ja oppimiskykyä on tutkittu. Eräässä kokeessa apinan piti keksiä
työkalu tai muistaa järjestyksessä tietyt
värit, jolla se pääsi käsiksi laatikossa olevaan hunajaan.
”Minua on hämmästyttänyt lähinnä se,
miten hemmoteltuja eläintarhojen orankiapinat voivat olla. Ne tietävät tasan tarkkaan, miten saada tahtonsa läpi. Itsepäisyytensä vuoksi niitä voi olla todella vaikeaa saada vaihtamaan häkkiään.”
Joka apinalla oma historiansa
Koska eläintarhassa pääsee apinoita lähelle, Sofia oppi tuntemaan jokaisen per-
‘I love not man less, but nature more’
soonan. Joka apinalla on oma historiansa.
Yksilöllinen tausta vaikuttaa käyttäytymiseen hyvin paljon.
”Eläintarhojen apinat ovat kehittäneet
oman tavan viestiä hoitajiensa kanssa. Jos
ne haluavat jotain, ne kurottavat kättään.
Jos ne ovat kärsimättömiä tai vihaisia, ne
sylkevät päälle. Ja osaavat ne jankuttaakin.”
Myös vaihtokauppa toimi hyvin. ”Jos sinä
annat minulle tuon, minä annan sinulle tämän.”
”Minuun on vaikuttanut tosi paljon se,
miten orangit voivat olla psyykkisesti aivan erilaisia vankeudessa kuin villeinä. On
ollut hienoa päästä katsomaan sitä tuosta
perspektiivistä.”
Sofia suunnittelee jatkavansa tutkimusta tohtorinväitöskirjansa jälkeen. Tai
työskentelyä jossain luonnonsuojelujärjestössä. Mieluiten ulkomailla. Esimerkiksi
Australiassa, Uudessa Seelannissa tai Englannissa.
”Suomeen asetun ehkä vasta, kun per-
heen perustaminen tulee ajankohtaiseksi”,
sanoo Sofia, jonka tatuoinnissa lukee: ”I
love not man less, but nature more”.
Susanne Strömberg
Orankia kuvataan tekstissä apinana, mutta tieteellisellä terminologialla se on ihmisapina. Orangit
samoin kuin simpanssit ja gorillat kuuluvat ihmisapinoiden sukuun, joka täytyy erottaa pienemmistä apinoista (monkeys), jotka sijaitsevat evoluutiossa kauempana ihmisestä.
k at ternö
– 31
Gun-Marie Wiis
Matildan tarina
Laivan konstaapeli oli onnistunut pysyttelemään
piilossa koko päivän. Mutta lopulta hänkin saa
sangollisen vettä päälleen istuessaan kryssimaston
juurella uneksimassa kuutamolla. Seuraavilla
sivuilla voi seurata Matilda Petersonin ainutlaatuista
tarinaa kapteenskana maailman merillä.
32 – k at ternö
k at ternö
– 33
Pietarsaaren Museo
Pietarsaaren Museo
Pietarsaaren Museo
Parkkialus Rapide, alus jolla Matilda Peterson teki ensimmäisen pitkän purjehduksensa
1872–1873, F.Tudgayn öljymaalaus. Matilda
asui yhdessä Frans-puolisonsa kanssa peräkannen kapteeninkajuutassa, jossa oli erillinen
makuuhuone. Myös muulla päällystöllä oli hytit
peräkannella, kun taas miehistön tilat olivat
etukannella.
Frans Peterson, synt. 1842, lähti jo nuorena teininä
merille, kuten monet muutkin pietarsaarelaispojat. Hän suoritti kapteenin tutkinnon v. 1863. Hän
irtisanoutui Malmin kauppalaivastosta v. 1892
työskenneltyään 33 vuotta merillä.
Matilda Peterson, synt. 1848, seurasi miestään
merille kahteen kertaan, 1872–1874 ja 1880-luvun
alkuvuosina.
S
yyskuun 6. päivänä 1872 parkkialus
Rapide lähtee matkalleen Pietarsaaren satamasta. Rapide kuuluu laivanvarustaja Otto Malmin laajaan laivastoon, ja se aikoo purjehtia Kööpenhaminan
ja Englannin Hullin kautta Intiaan.
Höyryalukset ovat juuri alkaneet korvata purjealuksia. Vuonna 1869 käyttöönsä
vihitty Suezin kanava on erittäin tärkeä,
sillä se lyhentää huomattavasti merimatkaa Euroopasta Intiaan. Rapiden kaltaiset
purjealukset eivät kuitenkaan pysty kulkemaan kanavassa, ja niiden on kierrettävä
Afrikka normaalia reittiä.
Rapiden kapteenina on 29-vuotias pietarsaarelainen Frans Peterson. Hänen Matilda-vaimonsa on mukana laivalla, mikä ei
ole kovin tavallista. 24-vuotias Matilda on
uusikaarlepyyläisen kauppiasparin Matias
ja Matilda Sandströmin tytär. Frans ja Matilda ovat vastanaineet, joten purjehdusta
voidaan pitää häämatkana.
Matilda ei ilmeisesti ole tottunut vesilläkulkija, mutta nyt hän siis lähtee seikkailulle maailman merille. Miten pitkään matka kestää, sitä eivät tiedä hän eikä Frans.
Tuulia ei voi ennustaa. Eikä sitä, millaisia
määräyksiä laivanvarustajalta tulee aluksen päästyä määränpäähänsä.
Tiedämme kuitenkin harvinaisen hyvin,
millainen matkasta muodostui, sillä Ma-
34 – k at ternö
tilda piti päiväkirjaa heti ensimmäisestä
päivästä.
Ensimmäinen sattumus
Matkaan lähdettäessä Pietarsaaren sää on
kurja. Sataa ja on sumuista, laivalla soitetaan vähän väliä kelloa, jolla varoitetaan
muita purjehtijoita isosta parkkialuksesta.
Mässkärin pooki katoaa Matildan silmistä,
ja rannikko häviää pian sumuverhon taakse.
”Mieli aiwan pakahtuu, kun kuulee
anckuria nostettawan, näkee purjeita lisättäwän ja keulan kääntywän kotomaan
rannikolta aawalle merelle”, Matilda kirjoittaa päiväkirjansa etusivulle.
Hän filosofoi merimiehen tehtävää, jossa
alusta on hallittava kaikenlaisissa olosuhteissa:
”Sailorille ei ole suojaa myrskyltä ja sateelta – ulos on mentäwä, korkealle mastoon,
kohentamaan purjeita jotka muutoin olisiwat waarassa painaa aluksen sywyyksiin,
ja hän seisoo paikallaan waikka ukkonen
jylisee ja salamat wälkähtelewät ympärillä, ei ole kyse lastista ja kullasta, kyse on
hengestä!”
Paria iltaa myöhemmin Itämerellä juuri
Matildan käytyä nukkumaan hän kuu-
lee huutoa ja meteliä. ”Kapteeni komensi:
’juokse soittamaan kelloa!’ mitä toteltiin
joutuin. Pian sen jälkeen kuului komento:
’ruori suojanpuolelle’ ja skuuttien ja plokien rahinaa.” Oli tapahtua törmäys.
”Vaatteetta kun olin, tilanne ei ollut miellyttäwä. Wastaan purjehtineen kuunarin
olisi kuulunut wäistää ollen ’paapuurin
halssilla’, mutta se ei sitä ollut tehnyt, ja
alukset oliwat senpä tähden aiwan hilkulla törmätä. Ripeän käännöksen ansiosta
saimme pitää henkikultamme.”
Tämä ei ollut viimeinen kerta, jolloin piittaamattomuus merenkulun säännöistä
suututti Matildaa. Hän totesi myös, ettei
tyyni sää ollut takuu onnettomuuksia vastaan – etenkään jos mainingit vyöryivät.
”Tywenessä makuu ei ole kauppalaivalle
mieleen [...] waarana on, kun monet waan
ajalehtivat wapaasti, että ne törmääwät
ja toisensa murskaksi saawat ilman, että
miehistö pystyy parhaalla tahdollakaan
mitään tekemään, mikä estäisi onnettomuuden.”
Eloisa Kööpenhamina
Kööpenhamina on myönteinen kokemus,
eloa ja menoa yötä päivää.
”Nelipyöräiset, pariwaljakon wetämät
waunut, kiesit, waljakot, kärryt kirskuwat jatkuwasti katukiviä wasten. Kesällä
kaupunki wallan wilisee wierasmaalaisia,
etenkin sailoreita kaikkialta maailmasta.
Kaupungin poliisin on oltawa erinomaisesti järjestetty, sillä mistään ei kuulunut
melua tai rähinää, päin vastoin kaikkialla
wallitsee mitä parahin järjestys. Juopulalleja ei näkynyt kaduilla koskaan.”
Kööpenhaminassa Matilda käy oopperatalossa, ja hänestä baletin musiikki on kaunista ja soinnikasta, mutta muuten esitys
on kuitenkin narrinpeliä. Hän käy teollisuusnäyttelyssä, jossa on esillä loputon
määrä merkillisiä esineitä kaikilta mahdollisilta taiteen ja teollisuuden aloilta. Matilda panee merkille, että toisin kuin Helsingissä, kalamarkkinoilla myydään myös
kuollutta kalaa, ”vain kampeloiden näin
hyppiwän eloisina korissa”.
Tanskalaisia hän luonnehtii näin:
”Tanskalaiset ovat yleensä kohteliasta ja
ystäwällistä wäkeä – mutta ulottuuko wiimeksi mainittu ominaisuus pintaa sywemmälle, siitä en uskalla mitään mainita. Naiset owat muodoltansa yleensä pikemmin
rumia kuin kauniita – heidän kaswonsa
owat jotensakin kelmeitä ja sameita – puhdasta ja kaunista ihoa ei kowin usein näje.
Miehet sitä wastoin ovat onnekkaampia,
Kööpenhaminassa näkee monia hienoja
herrain kaswoja – nämä ajatelmat sisältäwät toki useita poikkeuksia ja riippuwat
pääasiassa kunkin mausta ja mieltymyksistä.”
Matilda ei näe Tanskan kuningasperhettä tai Venäjän suuriruhtinas Aleksanteria, joka on parhaillaan käymässä [hän oli
naimisissa Tanskan prinsessa Dagmarin
kanssa ja astuisi Venäjän tsaariksi v. 1881],
mutta Matilda tietää kertoa, että Tanskan
kuninkaallinen perhe elää arkielämäänsä
vaatimattomasti ja yksinkertaisesti, ”hänen majesteettinsa kuljettaa ajoneuwojaan
usein omalla kädellä”.
Pohjanmeren ylityksestä Englantiin
tulee vaikea, myrskyää tauotta ja merenkäynti on kovaa. Liikenne on vilkasta, purje- ja höyrylaivat rinta rinnan, ja Matilda
panee merkille, että monet höyrylaivat
käyttävät purjeita:
”Se on hämmästyttäwää. Engelsmannilla
on hiiltä omassa maassa niin paljon, että
hän on tähän asti tuottanut sitä lähes puolelle maailmaa – mutta kuitenkin käyttää
matkoillaan purjeita ja wain wastatuulella
konetta. Suomalainen sitä wastoin ostaa
hiilensä, mutta tuhlaa niitä jatkuwasti
eikä waivaudu kertaakaan nostamaan
purjeitaan, vaikka tuuli olisi eritoten suotuisa.”
Mutta vaikka englantilaiset säästävät
hiiltä höyrylaivoissaan, maa näyttäisi kokonaisuutena kuluttavan suunnattomat
määrät sitä tavaraa päivittäin, Matilda sanoo: ”Sillä koko rannikko on aiwan sawun
peitossa ja pitkälle Pohjanmerelle haisee
hiili niin wahwasti, että woisi kuwitella
matkustavansa höyrylaiwalla.”
Merkillinen Englanti
Miten voi ulkomaalaisena, jos ei edes osaa
kieltä, ymmärtää toista ympäristöä?
”Tietenkin sitä tekee monenlaisia wääriä
kuwitelmia ja ymmärtää wäärin joukon
asioita”, Matilda toteaa. Englannissa hän
tutustuu lähemmin etenkin Hullin ja Newcastlen kaupunkeihin eikä niiden kuvaus
vaikuta kovin myönteiseltä.
Kaikki kaupungin rakennukset olivat
hiilenpolton takia likaisen kellanruskean
tahman peitossa ”jonka takia niiden korea rakennustyyli jää unhoon”. Katukivet
ovat niin irtonaisia, että kadut muuttuvat
sateella savivelliksi, joka sotkee vaatteita.
Kirkkoja ja kapakoita on paljon, teattek at ternö
– 35
Newcastle Libraries
ovat Hullissa opiskelemassa englantia ja
kauppaoppia.
Matildalle tärkeä tapahtuma on pianon
saapuminen, joka edistää aluksella viihtymistä. Sitä on hankala saada sisään, mutta
lopulta se seisoo hyvin kiinni sidottuna kajuutassa.
Kerran Rapiden yhdellä puolella on ahvenanmaalainen alus ja siinä rouva mukana
ja toisella puolella englantilainen parkki ja
siinä perämiehen rouva ja lapset mukana.
”Naapurissa frouvia molemmin puolin.”
Matilda ehtii matkustaa junalla Shieldsistä Newcastleen, 13 km 11 minuutissa, eli
yli 70 km/h nopeudella.
Sota-alus HMS Victoria on juuri lähtenyt telakalta ja ohittaa Swing Bridgen. Ilma oli, kuten lähes
kaikkialla Englannissa, täynnä nokea.
Rautatiesilta Newcastlen Dean Streetin yläpuolella. Juna matkasi mielipuolista yli 70 km:n tuntivauhtia, Matildan kertomuksen mukaan.
reista ja musiikkitaloista on pulaa. Maalaiset tulevat tiistaisin, perjantaisin ja lauantaisin kaupunkiin myymään tuotteitaan.
Matilda mainitsee lehdenmyyjäpojat, jotka
vaeltavat edestakaisin ja huutelevat kimeällä äänellä lehtensä nimeä. Yksi lehti on
usein kiedottuna lakin ympärille. Englantilaiset hevoset (varmaankin shirehevosia)
vetävät hirvittävän raskaita vaunuja, ja hevoset itse ovat ”määrättömän korkeita, liki
10 jalkaa, ja karkeita jäseniltänsä ja hywin
syötettyjä [...] ja ovat wallan elephantin näköisiä”.
Hän käy katsomassa kuningas Vilhelm
III:n patsasta ja mainitsee, että sen valaja
Mr Sheemaker ”saatuaan työnsä walmiiksi
wasta sitten hawaitsi unohtaneensa wallan jalustimet ja sitten harmistuksessa oli
mennyt hirteen”.
Hän kuvaa, miten market-placen muodikkaissa kauppapuodeissa ”tavarat on lewitety niin hywällä maualla että aiwan on
kiusaus ostaa waik’ei tarwitse”.
Ruoasta hän katsoo, että englantilaiset
tarjoavat sen tyylikkäästi mutta valmistavat mauttomaksi. Ruokalista on yksitoikkoinen ja etenkin yleensä teestä ja sitkeistä
kakuista ja vanukkaasta koostuva iltapala
ei ole Matildan suuressa suosiossa. ”Mutta
jott’en tekisi engelsmannille wääryyttä on
myönnettävä, että hänen pihwinsä on erinomainen. Tosin saattaa liki weri siitä walua, mutta hywältä se maistuupi.”
tildan kirjoituksissa. ”En ole tosiaan nähnyt waikeampaa paikkaa kuin Hull, jossa
yrittää pitää itsensä puhtaana ja stiilinä ja
sille, jolla minun tawoin on hameenhelmat,
se on liki mahdotonta.”
Ajan merkkejä
Siirtolaiset olivat yksi ajan merkeistä. Hullin kaduilla näkyi ruotsalaisryhmiä, jotka
36 – k at ternö
olivat matkalla Amerikkaan, luvattuun
maahan. Toinen ajan merkki ovat lakot.
”Englandin wäki ei tiedä mitä haluaa.
Tauotta on wiime suwena ollut strikes ja
niin ehdoton että kauppiaat itse ja kirjurit
kuuluwat purkaneen ja lastanneen höyrylaiwoja kun työwäkeä ei ollut saatawilla.
Työaikaa on lyhennetty paljon ja palkka
on ylösajettu. Ja kuitenkin työtä tehdään
kovin innotta ja jos siitä uskaltautuu sanomaan niin työwäki marssii pois tiehensä.”
Yrittäessään parantaa järjestystä hallitus
on määrännyt, että kaikki majatalot ja
public-rooms on suljettava viimeistään klo
11 illalla, mutta Hullin maistaatti on aientanut sitä 10.30:een.
”Tämä on nostanut Hullissa kowasti katkeraa werta ja sinä aikana kun täällä olemme olleet, kaksi rähäkkää on käyty kun
roskawäki on ollut koolla, juopulallit ovat
kiiwenneet korkealle puheita pitämään
ja wäkijoukko on tapellut ja riehunut [...]
Englandin kansa tuntuu olewan kowin
mieltynyt väkijuomiin eikä ole ollenkaan
tawatonta nähdä juopuneen naiswäen
hoipertawan kadulla.”
Matildaa häiritsee myös, että kaikki kerjäävät rahaa, peitellymmin tai karkeammin, alkaen luotsista ja jatkuen niihin
moniin virkamiehiin, joiden kanssa alus
joutuu satamassa tekemisiin. Lahjuksiksi
niitä kai nykyään kutsuttaisiin.
Ja etenkin jatkuva hiilensavu toistuu Ma-
”Ja mitä kaswoihin tulee niin kyllä sekin on
waarassa likaantua ja se johtuu siitä tiheästä hiilensawusta mikä makaa lähestulkoon koko Englanninmaan yllä. Sitä lähtee
ulos puhtaana ja toki toiwoo, että pystyy
näyttäytymään parhaassa walossa jonka Luoja on suonut, ja kuitenkin useinkin
käy niin, että joko on saanut ylimääräiset
wiikset tai uudet kulmakarwat tai jonkin
muun tilapäisen koristuksen jo lyhyellä
promenaadilla noen ja hiilenkäryn läpi.
Nenäliinoista ei woi puhuakaan. Takaan
että Hullissa hienoimmankin leidin nenäliina näyttää samalta kuin Pietarsaaressa
pahimman nuuskaajan.”
Vaarallinen meri
Juuri kun Rapide oli lastattuna ja valmiina
lähtemään merelle, puhkeaa niin kova rajuilma ja pohjoismyrsky, että lähteminen
käy mahdottomaksi. Päivittäin saapuu
suru-uutisia aluksista, jotka ovat uponneet
matkustajineen ja miehistöineen. Jyllannin
ja Saksan rannikoilla on ollut kovia tulvia.
Matilda ja Frans seurustelevat odottaessaan maanmiestensä kanssa: päiväkirjassa
mainitaan kapteenit Blomberg, Lagerstam,
Fogelholm, Humble, Winter, Laurén, Hamström, Jakobson, Dahlberg ja Nyman. He
tapaavat myös kolme nuorta suomalaista,
von Essenin, Lehtosen ja Mustosen, jotka
”Wauhti oli niin kowa, että maisemat vaan
wilahtivat ohitse niin joutuin ett’ei sille
suomalainen rautatiemme lyö wertoja,
joskus talojen ylitse, joskus teiden alitse
ja wuorten läwitse. Newcastlessa rautatiesilta kulkee niin korkealla joen yllä,
että purjealukset woivat alitse kulkea. Se
on omanlaisensa tunne kun ensi kertaa
matkaa talojen ja asumusten, ihmisten
ja elukoitten ylitse – epämiellyttäwiltä
minusta tuntuwat tunnelit pimeydellään,
kolinallaan ja hiilensavullaan, joka tunkee
waunuihin.”
Intiaa kohti
Joulukuun kolmantena, lähes kolme kuukautta Pietarsaaresta lähdöstä, päästään
ta kohtalontoverista. Ja niin oli se waara
ohitse – mutta minnekä me ajalehtisimme?
Täällä ei ihmiswoima kyennyt mihinkään –
piti wain antaa mennä – luottaa Jumalan
warjelukseen ja jättää Hänen huolekseen
meidän kurjien kuolewaisten kohtalo.”
vihdoin matkaan Englannista kohti Bombayta ja Intiaa. Jo toisena päivänä alkaa
vastatuuli eikä alus kulje mihinkään. Viidentenä päivänä Rapide joutuu rajumyrskyyn.
”Meri welloi waltavina aaltoina ja huuhtoi
wälillä aluksen ylitse. Myrsky painoi koko
alusta jotenkin niin alas, että se makasi
minuuttikaupalla hiljaa aalloissa vaikka
ne wyöryivät taivaan korkeudelta. Koko
Rapide wapisi ja natisi kaikkialta. Aalto löi
keulasta päin ylitse ja kiskaisi kerralla pois
förstaagipurjeen. Eikä kauwaa sen jälkeen
ulkoa kuului kuin tulitikkua olisi wetäisty
seinää pitkin – keulamärssypurje lähti yhdellä iskulla eikä kauwaa sen jälkeen seuraawassa puuskassa meni isomärssy. Nyt
me ajalehdimme wain kahvelilatvapurjeella, alusta on mahdoton manööweerata ja
aiwan kuin yön kauhujen täydennykseksi
tähystäjä huutaa ’purje suojanpuolella –
wiheriä walo!’ Rapidella ei ollut woimia –
koetettiin soittaa kelloa, jotta toinen purjehtija hawaitsisi meidät ja siirtyisi syrjään. Turhaan! Se oli yhä lailla holtitonna
kuin mekin ilman purjeita ja kykemätön
hoitamaan itseänsä. Se oli kauhistuttawa
hetki [...]Silloin kapteeri yritti lisätä ’mesaanin’, ainoan purjeen joka meillä kahvelin lisäksi oli jäljellä. Ja heti kun purje
otti tuulta, alus alkoi ’luowia’ ja pääsimme
onnellisesti ohitse toisesta onnettomas-
Pietarsaari
Newcastle
Hull
Rapidelle kävi hyvin tälläkin kertaa, mutta
aivan varmasti hirmumyrsky oli aiheuttanut monta haaksirikkoa lähempänä Englannin rannikkoa, Matilda olettaa.
Matkan varrella on vastatuulta ja uusia
myrskyjä, mutta olo on kuitenkin jotenkin
rauhaisaa. Jokainen päivä on aika lailla
toisensa kaltainen, muita purjealuksia näkyy yhä harvemmin. Usein kuluu päiviä
ilman, että muita aluksia sattuu näköpiiriin. ”Sydämestäni toiwon, että pääsemme
kauwemmas etelään ja tulee mukawaa ja
lämmintä”, Matilda kirjoittaa.
Joulunostalgiaa
Joulukin on jo ovella. Mutta ei tavalliseen
tapaan. ”On kowin outoa wiettää Joulua
ilman kynttilöitä ja kuusta ja kilisewiä
kulkusia ja lunta – ja mikä enemmän, joulukirkkoa.”
Matilda muistaa kodin joulun kuin kimalteena, kaikkien rakkaiden kasvot
ympärillään. Hän mainitsee joululahjat
– ”mitä enämpi, sitä parempi ja kaikki pienet silmät loistiwat ilosta eiwätkä pienet
jalat tahtoneet pysyä rauhassa lattialla; ja
Suunnilleen tällaiselta Rapiden reitti näytti
tässä kuvaamassamme kertomuksessa.
Matilda kävi sittemmin mm. Singaporessa,
Sydneyssä ja New Yorkissa.
Kööpenhamina
Bremen
New York
Madeira
Kanariansaaret
Bombay
Kap Verde
Singapore
Päiväntasaaja
Batavia
Madagaskar
Hyväntoivonniemi
Sydney
k at ternö
– 37
Pietarsaaren Museo
Jakobstads Museum
livekalaa (vaikkakin se oli wähän kovaa) ja
puuroa (vaikkakin se oli wähän palanutta) ja torttuja, jotka maistuiwat waikk’ei
niissä ollut tippaakaan kermaa. [...] Sitten
kömmimme petiin ja nukuimme kuin kiltit
lapsoset – waikk’ei joulukirkkoon ehtiäksemme, päinvastoin nukuimme pitkälle
kirkkaaseen aamupäiwään.”
Vastatuuli alkoi viimein hellittää. Alus
ohittaa Madeiran 11. tammikuuta ja kolme
päivää myöhemmin Kanariansaaret ja 19.
tammikuuta Kap Verden. Pasaatituuli kuljettaa nyt laivaa, keskinopeus on 11 solmua.
Pyöriäinen tekee seuraa ja ui aluksen ympärillä tehden kaikenlaisia kaarroksia.
Nyt Matilda näkee myös ensimmäiset
hyppykalat (lentokalat), jotka ovat varsin
nopeita ja tekevät parvissa pitkiä loikkia
ilmassa aina tuulta vasten. Joskus Rapiden
aamiaisella tarjotaan yöllä kannelle hypänneitä lentokaloja.
Matilda ja Frans saivat seitsemän lasta. Vivi syntyi
matkalla New Yorkiin v. 1881 ja hänestä otettiin
valokuva seuraavana vuonna Sydneyssä. Alhaalla
sisarukset Elly ja Elsie.
Pietarsaaren Museo
lapsosten riemu tarttui jopa harmaahapsineen ukkoon, joka hetkeksi unhoitti elämän huolen ja murheen ja muuttui iloisesti
hymyäväksi lapseksi kuin silloin kauwan
sitten.”
Miten Rapidella vietettiin joulua?
”Noh – wietimme sitä miten kuten pystyimme. Ukot joiwat totia, jaoimme pieniä
’lahjoja’ toisillemme, puhelimme ja mietimme kaikkia rakkaitamme, jotka sinä iltana näkiwät suuren aukon ammottawan
perheen piirissä [...] Ja sitten söimme myös
38 – k at ternö
”Ne owat suunnilleen waaksan mittaisia [neljännes kyynärää, n. 15 cm]. Wäritys kiiltäwän sininen ja suomut walkeat.
Muistuttawat silakkaa mutta selkä on liki
kaksinkerroin leweämpi. Liha on hywin
walkeaa ja woissa paistettuna maku kuin
siialla.”
Matilda miettii, miksi kala haluaa lentää.
”Ehkäpä niitä ahdistelewat buniitit [iso
makrillinsukuinen kala, jota meillä myydään tonnikalasäilykkeenä] tai delfiinit,
jotka meidän tawoin owat niiden makuun
mielistyneet.”
Matildaa kiehtoo veden öinen kimallus
laivan kyntäessä aaltoja. ”Joka aallosta
waahtoaa tuhansia kipinöitä tai pieniä tähtösiä, joilla on fosforimainen wälke kuin
kiiltomadolla kotomaassa. Joskus wälke on
niin wahva, että se walaisee aluksen koko
kyljen ja perässämme kimaltaa pitkä loistawa wana kuin tie, jolle on kylwetty hopeisia tähtiä.”
Matilda kuvaa varmaankin eräänlaista noidantulta, jota eri organismit, mm.
planktonit, saavat aikaan bioluminesenssin avulla.
Harvinaisen pitkä matka
Kaarlen päivänä eli 28. tammikuuta alus
ylittää linjan, siis päiväntasaajan. Se tarkoittaa, että ensikertalaisille on odotettavissa jonkin kepponen. Se tapahtuu niin,
että merenjumala Neptunus ilmestyy vaatimaan parrastaan lunnaita. ”Ukko oli koristettu parhaan mukaan nahkaturkilla ja
tatuoinneilla eikä siinä auttanut minkäänlaiset werukkeet.”
Ensikertalaisilta siis leikataan parta
pois, mutta Matildaa kohdeltiin lempeästi.
”Minä sain pyöreän persoonani pelastettua
snapsilla ja wehnäsillä ja nyt saan onnekseni matkustaa häiriöttä waikka nawalta
toiselle.”
Hyväntoivonniemi ohitetaan vasta 9.
maaliskuuta. Nopeimmat purjematkat
Englannista Intiaan kestävät yleensä 90
päivää, mutta vielä 96 päivän jälkeen Rapide ei ole ehtinyt kuin vähän puolimatkan
yli. Täällä etelässä he näkevät valaita, albatrosseja, mustekalan ja paketin eli matkustajalaivan matkalla Australiaan. Alus
on nostanut vaikka mitä purjeita kovasta
tuulesta huolimatta.
”Ei niitä matkalaisia kateeksi käy waikka
he kuinka pääsiwätkin eteenpäin, mitä
me emme tehneet, sillä tuollaisilla aluksilla käytetään niin julmasti purjeita, ett’ei
yhtään wälitetä waikka koko kansi jäisi
weden alle – pääasia että matka sujuu joutuin.”
Matildan päivänä 14. maaliskuuta Matildaa
onnitellaan iloisella polskalla, jonka yksi
matruuseista esittää viululla. Repertuaariin kuuluvat myös Keväällä ja Marseljeesi.
3. huhtikuuta he saavat näkyviin Madagaskarin, ensimmäisen maan Madeiran jälkeen. Onneksi sää on suotuisa, joten tunnetun sijainnin ansiosta kronometri voidaan
synkronoida, sekin ensimmäistä kertaa
koko matkalla.
Tämän jälkeen he tuskin liikahtavat paikaltaan. 1. toukokuuta Matilda kirjoittaa,
että tyyntä on ollut nyt lähes kuukausi.
Niin täysin tyyntä, ettei laivaa ole edes ohjattu. Aurinko porottaa, on vaikea löytää
vilvoitusta. Merivesi on 30–31 astetta, ilma
päivisin 48 astetta, juomavesi 28 astetta.
Leipävarasto loppuu kahden viikon kuluttua. Miehistö yrittää tuloksetta pyytää
kalaa, mutta lopulta onnistutaan saamaan
harppuunalla hai. Matruusi heittää veteen
koukun, johon on ripustettu palanen haita,
ja se ehtii tuskin koskea veteen ennen kuin
delfiini, hain pahin vihollinen, hilataan
kannelle. 20 minuutissa saadaan seitsemän
delfiiniä eli ruokaa useiksi päiviksi. ”Liha
maistuu hywältä, wähän kuin hauelta”,
Matilda kertoo.
Rapide hengenpelastajana
9. toukokuuta viimein viriää tuuli, joka
täyttää purjeet. ”Rohkenemmeko toiwoa,
että wiimein on saapuwa wapahduksen
hetki tästä onnettomasta tywenestä”, Matilda kysyy. Kotona Pietarsaaressa ollaan
hyvin tietoisia, että Rapide on kovin myöhässä – muutamaa vuotta aiemmin, v. 1865,
on nimittäin saatu lennätinyhteys Bombaysta Lontooseen ja sieltä on pikku juttu
lähettää viesti edelleen Otto Malmille Pietarsaareen. Mutta sellaista sähkettä ei siis
ole vielä voitu lähettää.
Ote käsin kirjoitetusta Frivakten-lehdestä, jota Matilda julkaisi aluksen miehistölle.
”Mutta mitä tehdä? Kotona kai pudottawat kyyneleitä meidän tähtemme. Mitä
antaisimmekaan woidaksemme jollain
merkillä sanoa heille: wielä me olemme
eläwien joukossa”, Matilda kommentoi.
14. toukokuuta näkyviin tulee intialainen džonkki. Sieltä lasketaan vene, joka
lähestyy Rapidea. Veneessä on neljä intialaista miestä, jotka toivovat vain yhtä asiaa: juomavettä.
Matilda voi nyt tarkastella intialaisia lähemmin.
tiwat oikeaa kättä silmäinsä editse.”
Nyt viimein saapuu kauan kaivattu tuuli.
21. toukokuuta Matilda kirjoittaa, että ”on
ihanata musiikkia kuulla kettinkin rahinaa, joita nyt laitetaan kuntoon kunnes
woimme ankkuroitua satamaan”. Seuraavana aamuna he näkevät selvästi Intian itärannikon ylängön. Monia aluksiakin näkyy.
Luotsi saapuu puoli kymmeneltä. He
saavat kuulla, että kapteeni Mattsonin
Hoppet-alus, joka lähti Hullista neljä päivää
ennen Rapidea, oli jo purkanut ja lastannut
valmiiksi Bombayssa ja lähtenyt paluumatkalle viikko sitten. Puoli neljältä tulee
dubasch-vene mukanaan nippu sukulaisilta ja ystäviltä saapuneita kirjeitä.
Niistä käy ilmi, että Pietarsaaressa heitä
oli jo lähestulkoon pidetty haaksirikkoutuneina. Heti Englannista lähdön jälkeisen
myrskyn jäljiltä oli Englannin rannikolle
nimittäin ajautunut nimilauta, jossa oli lukenut Rapide.
Intialaiset eivät ymmärrä sanaakaan englantia, mutta merkkikielellä saadaan selville, että he ovat olleet tyvenessä 13 päivää ja
ilman vettä kaksi. ”Heidän kiitoksensa oli
liikuttawaa. He laittoiwat kädet yhteen ja
nostiwat niitä otsaan. Hywästiksi he sanoivat: salame sahib! [rauhaa, herra!] ja heilut-
Uusia matkoja
Rapide jää Bombayhin kuudeksi viikoksi.
Paluu Eurooppaan käynnistyy 6. heinäkuuta, ja täsmälleen neljä kuukautta myöhemmin, 6. marraskuuta, alus saapuu Pohjanmeren rannikolle Saksan Bremerhaveniin.
Siellä Frans Petersonia odottaa Otto Malmin viesti: Fransin on otettava komentoonsa toinen alus, nimittäin fregatti Equator.
Se on tällä hetkellä Shieldsissä, Newcastlen
”Nyt piti kowin tutkailla wesiwarastoa ja
waikk’emme mitenkään woineet laskea,
riittäisikö loput wedestä meille, ei kapteeni
halunnut lähettää ihmisraukkoja matkaan
ilman wettä waan täytti heidän astiansa kallisarvoisella juomalla. Itse saamme
käyttää wettä äärimmäisen säästeliäästi,
pisaraakaan ei ole aikoihin satanut.”
”He oliwat hieroneet itsensä tummalla öljyllä ja siksi iho kiilsi kuin se olisi wernissalla vedetty. Kapteeni etenkin oli warsin
hauskan näköinen – kaikilla oli erinomaisen kauniit hampaat, walkeat kuin helmet.
Hiukset olivat suorat ja kiiltäwän mustat,
samoin oli parta mutta kihara, pitkä ja
ohut. Päässään heillä oli parista pumpulipalasta kiedottu kapistus kuin turbaani.
Korwissa roikkuiwat suuren kierretyt metallirenkaat ja oikeassa kädessä eräänlaisen lasinen amuletti, joka oli kiinnitetty
kahdella kierroksella purjelankaa.”
”Jälleen dubasch-vene saapuu ja tuo tuoretta leipää, maitoa, hedelmiä, banaaneja,
pineaples jne. wihanneksia jne. jne. ja frouvalle kimppu kukkia. Tahdotte warmaan
nauraa minulle, kun hetken olin kiusauksessa suorastaan suudella – maitopulloa.
Ja epäilen, onko jumalten nektari koskaan
maistunut paremmalta kuin lasi tuoretta
ihanaa maitoa – kun sitä ei ole saanut huulilleen 170 päiwään.”
naapurisatamassa Englannissa. Frans ja
Matilda ehtivät pari viikkoa tutustua Bremeniin, mutta 2. joulukuuta he kokoavat
pakaasinsa ja lähtevät höyrylaiva Spergerin matkustajina Shieldsiin. Tällä matkalla
on mukana toinenkin kapteenska, Emilia
Mattsson, ja tämän vastasyntynyt poika
Gustaf, joka sittemmin tuli tunnetuksi lehtimies ja kirjailija Guss Mattssonina.
Matilda saa jälleen tutustua Newcastleen
parin päivän ajan, mutta 14. joulukuuta alkaa uusi pitkän matkan purjehdus, tällä
kertaa Singaporeen.
Equatorin ylittäessä linjan tapahtuu se,
mitä tämän artikkelin ensimmäisessä kuvassa näkyy. Miehistöstä vain muutama
harva on ylittänyt päiväntasaajan aiemmin, ja enemmistö on päättänyt ylivoimansa turvin estää kepposet. He onnistuvatkin
estämään parranajon, mutta sitä vastoin
veteraanit kastelevat heidät niin perusteellisesti, ettei heillä ole kuivaa rihmaakaan
yllään. Yksi ainut pääsee pakoon, laivan
konstaapeli, joka oli pysytellyt piilossa perässä, kunnes hänkin saa vesipytyn päällensä ”juuri kun hän istuu kryssimaston
juurella kuutamolla uneksimassa”.
29. huhtikuuta 1874 Equator saapuu Singaporeen 135 päivää Shieldsistä lähdön jälkeen matkattuaan 13000 merimailia.
Matilda on siinä vaiheessa siirtynyt päiväkirjan kirjoittamisesta lehden, Frivakten, julkaisemiseen miehistölle. Hän kirjoittaa sen itse käsin, julkaisupäivä on aina
lauantaina, ja lehti kulkee sitten kädestä
käteen. Se on suosittua lukemista, ei epäilystäkään siitä.
Matilda seuraa Fransia tämän matkoilla
useita vuosia. Singaporesta Equator lähtee
Bataviaan ja sieltä Englannin Farmouthiin.
Matilda saa sen jälkeen kokea sekä Australian että Amerikan ja synnyttää kaksi
lapsistaan merellä. Vuonna 1881 hän tekee
matkamerkintöjä Jaavasta New Yorkiin.
Kotona Pietarsaaressa Frans ja Matilda
perustavat myöhemmin 1880-luvulla kirja- ja paperikaupan. Fransin merimiesura
päättyy v. 1892, jolloin hänestä tulee Pietarsaaren Yhdyspankin johtaja. Perhe
muuttaa Helsinkiin v. 1902 Fransin saatua
sieltä pankkiirin viran. Pietarsaaren kirjakauppa siirtyy Matildan siskolle Lotti
Sandströmille.
Svenolof Karlsson
Tämä artikkeli perustuu lähinnä teokseen Matilda
Petersons resejournal 1872-74, 1881 (toim. Guy
Björklund), jonka Pietarsaaren museo julkaisi v.
1991. Suurkiitos museolle ja sen henkilöstölle Petersonin perheen valokuvista ja parkkialus Rapiden
maalauksesta.
k at ternö
– 39
Energia on ilmaista, mutta omalla sähköllä on hintansa
Mikrotuotanto uutena trendinä
Tanskan tuulivoiman
vuosituotanto. Oma
tuulimylly noudattaa
samaa epäsäännöllistä kaavaa. Se on
pysähdyksissä tai
tuottaa vain vähän
suuren osan aikaa.
Gun-Marie Wiis
Aurinkosähköä / vuorokausi (KWh)
Aurinkokennojen
sähköntuotanto
vaihtelee jatkuvasti
auringon säteilyn
mukaan. Tässä Bengt
Stridhin tosiasiallinen sähköntuotanto
Ruotsin Västeråsin
Gäddeholmissa.
Vuorokausikäyrä: kotitalouden sähkönkulutus ja aurinkokennojen tuotanto
N
ykyinen lähituotannon suosimisen
trendi houkuttelee yhä useampia
sähkön mikrotuotantoon eli siis
tuottamaan sähköä itse. Oma tuulimylly,
pari aurinkopaneelia, pieni vesivoimala tai
biopolttolaitos luonnonvarojen hyödyntämiseen ja oman sähkön tuottamiseen, ei
kai sen parempaa olekaan?
Myös politiikassa halutaan edistää mikrotuotannon lisäämistä. Maaliskuussa
esitellyssä hallituksen ilmasto- ja energiastrategiassa edistetään pienimuotoista uusiutuvaa energiaa, vaikka siinä todetaankin pientuotannon potentiaali Suomessa
aika rajalliseksi.
Täytyy muistaa, että aurinkopaneelit
tuottavat eniten sähköä kysynnän ollessa
yleisesti pienimmillään sekä vuorokauden- että vuodenajan suhteen. Mikrotuotantolaitteiden kustannusten kuoletusaika
on pitkä, sanoo Herrfors-Verkon toim.joht.
Seppo Tupeli.
Käytä omaa sähköä
Parhaillaan on käsittelyssä esitys nettolaskutusmallista, jossa kotitalous voi syöttää
40 – k at ternö
sähköä verkkoon hyvissä sääoloissa kesäaikaan ja saada takaisin vastaavan määrän
sähköä auringon ollessa pilvessä ja tuulen
tyynnyttyä.
Työ- ja elinkeinoministeriö teetti viime
vuonna nettolaskutusselvityksen. Suurin
taloudellinen hyöty tuotannosta koituu
kuitenkin sille, joka voi itse käyttää tuottamansa sähkön. Silloin ei tarvitse maksaa
siirtomaksuja ja veroja. Nykyisillä alhaisilla sähkönhinnoilla ylijäämäsähkön myynnistä saatava hyöty on aika pieni, sanoo
työ- ja elinkeinoministeriön ylitarkastaja
Bettina Lemström.
Lisäksi sähkö on myytävä sähkömarkkinoilla saman tunnin kuluessa, jolloin se
tuotetaan, hän huomauttaa.
Energiakonsultointiyhtiö Motiva on
asettanut kaksi työryhmää esittämään
mikrotuotannon yksinkertaistamista ja
suosituksia. Seuraavalle vuodelle on ajateltu, että sähköyhtiö voisi raportoida mikrotuottajatariffinsa Energiamarkkinaviraston hintavertailupalvelussa sekä osto- että
myyntisähkön osalta.
Ei valtionapua
Hallitus toivoo mikrotuotannolla olevan
merkittävä vaikutus ostosähkön määrän
vähentämiseen. Jos haluaa myydä ylijäämäsähkönsä, on asennettava kaksisuuntainen mittari ja solmittava sopimus sähkökauppayhtiön kanssa. Valtion syöttötariffit ja investointiavustukset eivät koske
mikrotuotantoa.
Ei, syöttötariffin vaatimusten täyttämiseen tarvitaan suuria volyymeja eikä energiatukea voida myöntää yksityishenkilöille, Bettina Lemström sanoo.
Tullakseen luokitelluksi mikrotuotannoksi generaattorin maksimiteho saa olla
enintään 50 kVA ja sen tulee tuottaa sähköä
ensisijaisesti omaan talouteen ja syöttää
vain pieniä määriä sähköä verkkoon.
Olemme vielä vaiheessa, jossa yksityinen, pienimuotoinen sähköntuotanto on
suhteellisen sääntelemätöntä. Mikrotuotannon kasvaessa lainsäädäntöä on selkiinnytettävä, Seppo Tupeli sanoo.
aurinkokennojen tuottama sähkö (aurinkoisena päivänä)
Kaaviokuva tyypillisen kotitalouden sähkönkulutuksesta ja aurinkokennon sähköntuotannosta
aurinkoisena päivänä. Kotitalous kuluttaa vähiten sähköä yöllä; aamulla on pienehkö kulutuspiikki
ja suurin kulutus tapahtuu illalla. Aurinkokennotuotanto on suoraan verrannollinen auringon korkeuteen taivaalla. Aurinkokennoilla voi vähentää ostosähkön määrää ja tietyissä tapauksissa ne voivat
tuottaa ylijäämää, jota voi periaatteessa myydä.
Tiedottaminen tärkeää
Mikrotuottaja ei tarvitse erityisiä lupia,
mutta verkkoyhtiölle on ilmoitettava tuotantolaitoksen kytkemisestä verkkoon.
On hyvin tärkeää ilmoittaa verkkoyhtiölle toimivansa sähkön mikrotuottajana.
Jos verkkoon syötetään sähköä samalla,
kun me olemme sulkeneet jonkin osuuden
esim. huoltotöiden takia, asentajamme joutuvat vaaraan, Seppo Tupeli sanoo.
Laitteiden on myös täytettävä tietyt
normit, niiden on oltava mm. EMC-hyväksyttyjä (Electromagnetic Compatibility) ja
tuotettava oikeanlaatuista sähköä.
Sähköverkon yliaaltojen syntymisen riski on olemassa. Ne tuottavat ongelmia niin
itselle kuin naapureillekin. Normaalisti taajuuden tulee olla n. 50 Hertziä, mutta yliaallot
esiintyvät piikkeinä korkeimmilla taajuuksilla ja voivat rikkoa sähkölaitteita ja häiritä
ympäristön muita aallonpituuksia, esim. radio- ja tv-signaaleja, Seppo Tupeli sanoo.
Lisäksi järjestelmässä on oltava automaattinen katkaisu, joka häiriötilanteessa
erottaa tuotantolaitoksen verkosta. Muuten verkkoon voi kauempana muodostua
oikosulku.
Markkinoilla olevien laitteiden laatu
vaihtelee.
Osa laitteista täyttää hyvinkin meidän
oloissamme asetettavat vaatimukset, mutta kaikki eivät sitä tee. Energiateollisuus ry
on antanut suomalaisille verkkoyhtiöille
yleisen suosituksen hyväksyä Saksan vaatimukset täyttävät tuotantolaitteet. Siellä
mikrotuotannolle on jo suuret markkinat,
etenkin aurinkoenergiassa, Bettina Lemström sanoo.
JOHAN SVENLIN
Sähkön mikrotuotantoon suhtaudutaan politiikassa suopeasti, mutta se ei tarkoita, että
siihen liittyvät asiat olisivat helppoja ja mutkattomia.
Yhtenä hankaluutena on esimerkiksi poliitikkojen päätös sähkön erityisverotuksesta.
Jää nähtäväksi, missä määrin poliitikot haluavat nyt erilliskohtelua sähkön mikrotuottajille.
Sähkö ei ole ihan simppeli tuote: siinä on
suuria laatueroja, asennus vaatii teknistä
osaamista ja sähkö voi tunnetusti olla hengenvaarallista.
Lakeihin ja määräyksiin on tekeillä muutoksia, joten on siis syytä seurata aktiivisesti, millaisia päätöksiä poliitikot ja viranomaiset tekevät.
Joka haluaa perehtyä aiheeseen, löytää
runsaasti tietoa Internetistä.
Pienimuotoinen tuulivoima
kotitalouden sähkönkulutus
Auringonvalo ja tuuli ovat ilmaisia, ja
monia houkuttelee niiden muuttaminen
sähköksi. Kannattaa kuitenkin tutustua
hyvin edellytyksiin ennen kuin aloittaa
sähkön mikrotuotannon kotona. Realistisesta talouslaskelmastakaan ei ole
haittaa.
Mikrotuotanto poliitikkojen suosiossa
Bengt Stridh on materiaalitekniikan tohtori ja
innokas aurinkokennojen
kannattaja, työskentelee
tutkijana ABB:llä. Hän
kommentoi aurinkokennoasioita mielenkiintoisessa blogissaan ja
esittelee oman aurinkokennolaitoksensa
käyttötilastoja. Kannattaa ehkä huomata, että
Gäddeholm sijaitsee
huomattavasti meidän
seutuamme etelämpänä
ja siksi auringon säteily
on siellä yleensä voimakkaampaa.
(Ruotsinkielisen) blogin osoite on http://
bengts.blogg.viivilla.
se/.
u Pienimuotoisia tuulivoimaloita on monenlaisia. Jotkut mallit asennetaan rakennuksiin,
toiset seisovat erillään. Yleisimmässä tyypissä on vaaka-akselillinen roottori. Eri mallien
tekniset erot ovat merkittäviä.
Tuulivoimalan tärkein edellytys on tuulinen paikka. Pienelläkin tuulenvoimakkuuden muutoksella on suuri vaikutus. Jos tuulenvoimakkuus kaksinkertaistuu, tuotetun
energian määrä kahdeksankertaistuu. Mitä
korkeampi paikka, sitä enemmän tuulta.
Kahden kilowatin tuulivoimala voi keskimääräisellä 7 m/s tuulella tuottaa noin 3 000
kWh sähköä vuodessa.
Aurinkokennot/-paneelit
u Aurinkokennot muuntavat auringonvaloa
suoraan sähköksi. Kenno koostuu ohuesta
puolijohtavasta levystä, jossa elektroneja
vapautuu ja tuottaa sähkövirtaa. Prosessi jatkuu niin kauan kuin kenno saa valoa.
Yleensä useita aurinkokennoja kytketään
sarjaan.
Aurinkokennoja ei pidä sekoittaa aurinkokeräimiin, jotka muuttavat auringonvaloa
lämmöksi, usein lämpimäksi vedeksi.
Yleisimpien aurinkokennojen hyötysuhde
on noin 15 prosenttia. Aurinkoinen päivä meidän leveysasteillamme tuottaa yhdellä aurinkokennon neliömetrillä n. 150 wattia. Uusi
yhden kilowatin laitos varjottomalla pinnalla
suoraan etelää kohti ja 30–50 asteen kallistuskulmassa tuottaa n. 950 kWh vuodessa ja
vie noin 8 m2 pinta-alan.
Lähde: Energimyndigheten, Ruotsi
k at ternö
– 41
Johanna Forsman
Neljä ongelmanratkaisijaa: Mikael Sundström, Robert Ståhl, Sebastian Storholm ja Tomas Tallkvist.
Alkutalvesta kantaverkkoon liitetty Ristivuoren tuulivoimapuisto on Suomessa ensimmäinen, jossa käytetään kuituyhteyttä tuulivoimapuiston etäirtikytkentään.
Kuitu takaa varman viestinnän
Sähköala on viimein valmis kuituviestintään.
Katternö ja JNT toimivat tiennäyttäjinä.
K
aukana asutuksesta sijaitsevat sähkövoimalat ovat
yleistyneet. Se vaatii hyviä
viestintäyhteyksiä, ja siksi Katternö on yhdessä JNT:n kanssa
kehittänyt uuden, kiinnostusta
herättäneen konseptin.
- Idea syntyi pari vuotta sitten, kun meidän piti uusia viestintäyhteydet omiin vesivoimaloihimme. Otimme maaliskuussa 2010 yhteyttä JNT:hen
hyödyntääksemme heidän televiestinnän asiantuntemustaan ja suunnittelimme yhdessä passiiviset kuituyhteydet
vesivoimaloihin, kertoo Katternö-konsernin ICT-päällikkö Robert Ståhl.
Ns. passiivista kuituverkkoa
käytetään muilla aloilla, mutta
energiansiirrossa on tähän asti
luotettu vanhempiin viestintä-
42 – k at ternö
standardeihin.
- Kyse ei ole tähtitieteestä,
olemme vain soveltaneet jo olemassa olevaa tekniikkaa uuteen käyttöalueeseen. En hämmästyisi, jos muut seuraisivat
perässä ja omaksuisivat saman
konseptin, sanoo JNT:n Tomas
Tallkvist, joka toimi passiivisen kuitukonseptin pääarkkitehtina.
Vanha ja kallis
Kun Katternön uusi, noin 100
km Kokkolasta pohjoiseen sijaitseva Merijärven Ristivuoren tuulivoimapuisto oli aika
kytkeä kantaverkkoon vuoden
2012 lopussa, oli luonnollista
käyttää samaa ratkaisua.
Kantaverkkoyhtiö
Fingrid
asetti vaatimukseksi, että tuulivoimapuisto on voitava häiri-
ötilanteissa irrottaa automaattisesti yhtiön Mehtäkylän asemasta. Lisäksi yhteyden tulisi
vaatimusten mukaan olla riittävän nopea ja luotettava. Ja
vielä se ongelmallisin – tavallista IP-kuituviestintää ei saanut käyttää.
- Olisimme toki voineet käyttää vanhaa ja hyväksi havaittua konseptia Fingridin ohjeiden mukaan, mutta sitä tutkiessamme tajusimme sen sekä
vanhaksi että kalliiksi, Robert
Ståhl kertoo.
Fingrid oli siis saatava vakuuttuneeksi, että kuitu ja IP
ovat luotettavaa tekniikkaa,
joita jo käytetään onnistuneesti tähän tarkoitukseen.
- Tiettyä epäröintiä esiintyi
aluksi. mutta tarkan läpikäynnin jälkeen myös Fingrid ym-
Puhuri Oy
märsi ratkaisumme edut, sanoo Herrforsin verkkoasiantuntija Sebastian Storholm.
Mittaa enemmän
Passiivisen kuidun edut
Katternö-konsernin ICT-päällikkö Robert Ståhlin mukaan:
”Solmu- ja päätepisteiden
välissä ei ole virtaakäyttäviä
laitteita. Kaikkien solmupisteiden virransaanti on varmistettu dieselillä. Viestintä on sen
vuoksi äärimmäisen luotettavaa ja pysyy toiminnassa niin
kauan kuin dieseliä on saatavilla markkinoilta. Pystymme
näin ollen ylläpitämään sekä
data- että televiestintää vielä
pitkään muiden viestintäverkkojen sammuttua. Se vaatii
tietenkin, että myös meidän
sähköhuoltomme on turvattu.
Se asia on kuitenkin omissa
käsissämme...”
Halu tekniikan standardien
päivittämiseen on usein sukupolvikysymys.
- Silloin otetaan suuri askel,
kun uskalletaan päästää irti
vanhasta tekniikasta ja luottaa uuden toimivuuteen. JNT on
käyttänyt kuitukaapeleita vuodesta 1986, ja tiedämme kuidun
luotettavaksi ja kestäväksi tekniikaksi, Tomas Tallkvist lisää.
- Ristivuoren tuulivoimapuistoa voidaan kuituyhteyden ansiosta valvoa tarkemmin
kuin perinteisellä kuparijohtotekniikalla.
- Suuremman kapasiteetin
myötä huomataan usein mahdollisuudet saada yhä useampia hyödyllisiä mittausarvoja.
Näin käy yleensä myös muilla
aloilla, Tomas Tallkvist sanoo.
Ristivuori pystyy infrastruktuurinsa ansiosta toimittamaan myös muuta kuin nume-
rotietoa. Voimme esimerkiksi
saada reaaliaikaista liikkuvaa
kuvaa, ja paikalle lähetetyllä
asentajalla on käytössään nopeat tietoyhteydet keskukseen,
sanoo Katternön MicroSCADAasiantuntija Mikael Sundström.
Kattavampi dokumentaatio
tuottaa myös varmempaa pohjaa takuuasioista päätettäessä.
- Tuulivoimaloiden toimittajat tekevät takuuhuoltoja edellyttäen, että viestiliikenne tuulivoimapuiston kanssa on keskeytymätöntä, Sebastian Storholm selittää.
Tämä kvartetti uskoo konseptinsa vakiintuvan myös
muihin energiansiirtoa harrastaviin yhtiöihin.
- Testien tulokset ovat olleet
lähestulkoon täydellisiä. Kuitu
on monesti taloudellisesti kannattavin ratkaisu, ja aiomme
käyttää tämäntyyppistä viestintää tulevissa tuulivoimahankkeissa vielä pitkälle tulevaisuuteen, Robert Ståhl sanoo.
Mikael Nybacka
JNT on rakentanut kuituliittymät yli puoleen toimialueensa kotitalouksista ja on sen ansiosta Suomen johtava kuituyhtiö.
”Kuituyhteyden kapasiteetti on ylivertainen, ja Ristivuoren esimerkki osoittaa, ettei monilla suurilla yhteiskuntasektoreilla ole vielä
ymmärretty kuidun tarjoamia mahdollisuuksia. Siinä ei ole kyse
pelkästään nopeista yhteyksistä internettiin, vaan että vakaalla ja
nopealla yhteydellä voi rationalisoida työprosesseja ja kehittää uusia palveluja”, kommentoi JNT:n toim.joht. Maria Höglund.
”Kuitu tuo yhteiskunnan näkökulmasta myös turvaa. Välkkyvää
TV-kuvaa voi arjessaan sietää, vaikka se ärsyttääkin. Mutta kun on
kyse elämästä ja kuolemasta tai yhteiskunnan tärkeistä toiminnoista, viestiliikenteen toimivuuteen on voitava luottaa”, hän sanoo.
JOHAN SVENLIN
k at ternö
– 43
Lehtikuva, Jussi Nukari
Eija-Riitta Korhola oli EU-komission historiallisen
tappion takana Euroopan parlamentissa.
Päästöoikeuksien hintakehitys eri kauppakausina.
Keväällä 2013 hintataso oli noin 3 € hiilidioksiditonnilta, kun se vuoden 2008 alussa oli 34 € .
Kuoleman suudelma päästökaupalle?
Hiilidioksidin hinta ennätysalhaalla Euroopan parlamentin päätöksen jälkeen
EU-komissio kärsi 16. huhtikuuta
historiallisen tappion, kun Euroopan
parlamentti hylkäsi äänestyksessä
päästöoikeuksien huutokaupan siirtämisen myöhempään ajankohtaan.
Voittajapuolta johtanut Eija-Riitta
Korhola on nyt ehdolla vuoden energiamepiksi Euroopan parlamentin
vuotuisessa MEP Awards –äänestyksessä.
E
U käynnisti hiilidioksidin päästöoikeuksien kaupan kokeiluna vuosina
2005–2007, ja se vakinaistettiin kaudeksi 2008–2012 ja sitä edelleen jatkettiin
vuosille 2013–2020. Ajatuksena on, että
teollisuus ja muu toiminta maksavat siitä,
että voivat päästää ilmakehään hiilidioksidia ja että EU:n myöntämiä päästöoikeuksia voi ostaa ja myydä vapaasti.
Näin markkinat ohjautuisivat itse päästöjen vähentämiseen.
Kehitys on tuskin kuitenkaan kulkenut niin kuin EU asiaa ajatteli, mikä käy
ilmi päästöoikeuksien hintakehityksestä
(ks. tästä vierestä). Vielä v. 2008 hinta oli
34 € hiilidioksiditonnilta. Finanssikriisin
myötä päästöoikeuksien kysyntä supistui,
mikä pudotti hintatason 15 euroon.
Vuonna 2011 hinta alkoi jälleen laskea.
Heinäkuussa 2012 komissio ehdotti, että
EU vastatoimena lykkäisi vuosien 2013–
2015 yhteensä 900 miljoonan päästöoikeuden huutokauppaa vuosille 2018–2020.
”Päästöoikeuksien ja kansainvälisen luo44 – k at ternö
totuksen saatavuuden odotetaan tilapäisesti lisääntyvän merkittävästi lyhyellä aikavälillä. Se heikentää makrotaloudellisen
kehityksen jo merkittäviä ja ennakoimattomia vaikutuksia”, perusteli komissio,
joka ”tällaisissa poikkeuksellisissa oloissa”
toivoi valtuutusta ”kysynnän ja tarjonnan
epätasapainon korjaamiseen [...] toimivien
markkinoiden turvaamiseksi”.
Mutta parlamentti ei siis hyväksynyt esitystä. Kun Eija-Riitta Korhola, joka toimi
asiassa EPP:n (Euroopan kansanpuolueen)
’varjoraportoijana’, ilmoitti ennen äänestystä ryhmän enemmistön vastustavan
esitystä, hiilidioksidin hinta putosi välittömästi, ja heti äänestyksen jälkeen hinta oli
2,63 € tonnilta.
Äänestys päättyi luvuin 334–315, ja asia
palautettiin valiokuntaan. EU-komission
oletetaan nyt esittävän muokatun ehdotuksen, mutta lobbaajapiireissä komission
onnistumismahdollisuuksia pidetään erittäin epävarmoina.
Lobbauskuviot osoittavat raskaan teollisuuden vastustaneen komission esitystä,
kun taas energia-alan suuret toimijat tukivat sitä. ”25,9 miljoonaa eurooppalaista on
työttömänä eivätkä korkeat energiahinnat
käännä sitä kehitystä”, kommentoi Euroferin (Euroopan terästeollisuusjärjestön)
pääjohtaja Gordon Moffat.
Hans ten Bergen, Eurelectric sähköteollisuusjärjestön pääsihteerin mukaan nyt on
vaarana, että EU:n jäsenmaat ottavat käyttöön 27 erilaista verojärjestelmää hiilelle ja
hiilidioksidille.
”Komission esityksestä olisi seurannut
sähkön hinnannousu niin kuluttajille kuin
teollisuudelle. Nykyisen laman aikana se
olisi ollut turha riski”, sanoo Eija-Riitta
Korhola, joka on voiton jälkeen saanut ”valtavasti onnitteluja”.
Financial Timesille lähettämässään kirjeessä hän kommentoi, ettei Euroopan
kansanpuolueen kannassa ollut kyse pelkästään Euroopan työpaikkojen ja talouden suojelemisesta vaan että se perustuu
myös aitoon huoleen ympäristöstä:
”Emme halua tukea ilmastopolitiikkaa,
joka rankaisee maailman puhtaimpia teollisuuslaitoksia ja ulkoistaa päästöt ja samalla ulkoistaa työpaikat.”
Eija-Riitta Korholan ehdokkuutta ’vuoden europarlamentaarikoksi’ (energia-asioiden luokassa) pidetään tunnustuksena
hänen panoksestaan äänestystä edeltäneissä neuvotteluissa.
Mitä Euroopan parlamentin päätös
merkitsee, Stefan Storholm?
”Euroopassa on lama, ja sen pitäisi päästökauppajärjestelmän logiikan mukaan antaa heijastua päästöoikeuksien alhaisina
hintoina. Nyt EU-komissio haluaa kuitenkin nostaa niiden hintoja. Entä jos korkeasuhdanne onkin jo ovella? Saammeko silloin päästöhinnan, jota on doupattu vielä
vallitsevan järjestelmän lisäksi?”
”Energia-alalla kaikki toivovat pitkäjänteisiä pelisääntöjä. Mitä enemmän järjestelmää aletaan manipuloida, sitä suuremmaksi kasvaa epävarmuus investointien
tekoon”, Stefan Storholm sanoo.
Svenolof Karlsson
The Economist
vaimentaa uhkakuvia
Katternö-lehdestä
piraattikopioita
Kansainvälisessä mediassa on
tapahtunut selkeä käänne ilmastoasian kuvaamisessa. Eniten
huomiota on herättänyt The Economistin julkaisema artikkeli.
Professori Lennart Bengtssonin haastattelu
edellisessä Katternö-numerossa, jossa hän
kehottaa olemaan pelottelematta ilmastolla,
on herättänyt vastakaikua eri puolilla maailmaa.
Brittiläistä viikkolehteä The Economistia pidetään laajalti arvostettuna aikakauslehtenä. Tämän vuoden
maaliskuun 30. päivän numerossa
julkaistiin pitkä artikkeli, jonka
mukaan maapallon lämpötila ei ole
noussut 15 vuoteen vaikka ilmakehän
hiilidioksidipitoisuus on kasvanut.
Artikkelissa kysytään, olisiko
1990-luku, jolloin lämpötila nousi
nopeasti, ehkäpä ollutkin poikkeava
kausi.
The Economist kuvaa ns. ilmastoherkkyyttä, jossa lämpötilan tulee
fysiikan lakien mukaan nousta noin
yhdellä asteella aina hiilidioksidipitoisuuden
kaksinkertaistuessa.
Artikkelissa kysytään, mikä on sitä
vahvistavien tekijöiden (esim. vesihöyryn) merkitys? IPCC:n mukaan
nämä vahvistavat tekijät ovat voimakkaita ja kolminkertaistavat lämpötilan nousun 2–4,5 asteeseen ”eikä
suurempiakaan arvoja voida sulkea
pois”.
The Economist referoi raportteja,
joiden mukaan ilmastoherkkyys on
paljon vähäisempi eli 1,6–2,3 astetta
hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa. Artikkeli valottaa aerosolien (joko luonnon tai ihmisten
aiheuttamien likahiukkasten) lämpötilaa laskevaa roolia ja mainitsee
myös tutkimuksen, jonka mukaan
ilmaston luonnollista vaihtelua on
aliarvioitu.
The Economist arvioi, että ilmastoherkkyys on vähäisempi kuin mitä
alaa hallitsevat tutkijat ovat tähän
mennessä olettaneet, ja toteaa, että
se siinä tapauksessa muuttaa koko
ilmastoasian.
Ilmastopuheet perustuvat suureen
ilmastoherkkyyteen, mutta toteutettu ilmastopolitiikka ei sitä tee, The
Economist toteaa ja tiivistää: Kun
pahimmat tuomiopäivän ennusteet
vaikuttavat nyt vähemmän todennäköisiltä, voisi olla syytä höllentää
ilmastopolitiikkaa.
BBC siteeraa skeptikkoa
u BBC
on nyt alkanut mainita myös
kriitikkojen mielipiteitä prinssi
Charlesin käydessä kampanjaansa
kauaskantoisten toimien puolesta
maailman pelastamiseksi ilmastokatastrofilta.
Prinssi Charles piti uusimman ilmastopuheensa joukolle poliitikkoja
ja tutkijoita Lontoossa toukokuun
alussa. BBC:n mukaan prinssin mielestä olisi ”laajamittainen itsemurha”
olla taistelematta ilmastonmuutosta vastaan. Prinssi vaati poliitikoil-
ta rohkeutta kohdata myrsky, joka
skeptikkojen vastarinnan syntyisi.
BBC siteerasi sen jälkeen skeptikkoja edustavaa Benny Peiseria:
”Prinssi ei kasvata suosiotaan hyökkäämällä puolta Britannian väestöä
vastaan [...] Prinssin kannattaisi
ehkä keskustella skeptikoksi tiedetyn isänsä kanssa.”
Prinssin esiintymisessä ”ei ole kyse
tieteestä vaan maailmanlopun retoriikasta, joka myrkyttää keskustelun”, Peiser kommentoi.
Ruotsin johtava ilmastoblogi The Climate Scam (www.theclimatescam.se) kiinnitti huomiota Bengtssonin haastatteluun ja koko Katternö-lehteen useissa kirjoituksissa
kokonaisen viikon ajan.
Blogikirjoitusten sisältö levisi parissa päivässä kaikkialle maailmaan, ja niitä kommentoitiin muissa blogeissa.
Bengtssonin artikkelista ilmestyi
myös englanninkielinen piraattiversio, selvä tekijänoikeuksien
rikkomus.
Huomiota edesauttoi Dagens
Nyheterin samana päivänä Katternö-lehden kanssa julkaisema
Lennart Bengtssonin seikkaperäinen haastattelu.
Ketjureaktio on jatkunut kevään mittaan. Jyllands-Posten,
Tanskan johtava sanomalehti,
omisti Bengtssonille ja hänen
viestilleen artikkelin maaliskuussa, ja saksalainen Der Spiegel
kirjoitti Bengtssonista tiedesivuillaan huhtikuussa.
Ruotsissa Lennart Bengtsson jyrähti asiasta energiaalan lehdessä ERA:ssa. Ruotsin meteorologien omaan
lehteen Polarfrontiin hän kirjoitti artikkelin ’Miksi globaali
lämpeneminen on niin hidasta?’:
”...[lämpenemistä ei ole tapahtunut 15 vuoteen] mutta
se ei kiinnosta mediaa. Sen sijaan niskaamme kaadetaan jatkuvasti juttuja globaalin lämpenemisen nopeasta ja uhkaavasta etenemisestä. Jos lämpenemisen
merkkejä ei löyty, inspiraatiota voi etsiä lukuisista erilaisista katastrofaalisista ilmastotapahtumista. Jotkut
kollegoistamme ovat valitettavasti aktiivisesti edistäneet tätä. Globaali lämpeneminen on viety meteorologien käsistä, ja sitä käsittelevät nykyään median
valitsemat omat ’asiantuntijat’, joilla ei ole varsinaista
meteorologista pätevyyttä.”
Kaiken kaikkiaan kuitenkin kansainvälisessä mediassa näkyy
suuntaus kohti kriittisempää
asennoitumista ilmasto- ja energia-asioissa. Se on erityisen
selvä Saksassa, jossa esim.
Der Spiegel julkaisi useissa
numeroissaan energia- ja ilmastopolitiikkaa osaavasti
ja kriittisesti tarkastelleen
pitkän artikkelisarjan.
k at ternö
– 45
Puu tuottaa hiiltä
enemmän päästöjä
u Brittiläiset
Maapallo muuttui satelliittimittausten perusteella keskimäärin 6 % vihreämmäksi
(”parempi tuottavuus”) kaudella 1982–1999. Kuvitus Robert Simmon, NASA Earth
Observatory.
Maapallon kasvullisuus paranee
I
lmakehän hiilidioksidipitoisuus on juuri saavuttamassa
400 ppm (miljoonasosaa), ja
useat uudet tutkimukset osoittavat sen vaikuttavan kasvullisuuteen erittäin myönteisesti.
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on lisäksi uusimmassa raportissaan todennut metsänhakkuiden vähentyneen maailmassa. Vuosina
1980–1995 sademetsää kaadettiin suunnilleen kaksinkertainen määrä vuosiin 1995–2010
verrattuna. Esimerkiksi Brasiliassa hakkuut vähenivät 80 %
vuodesta 2004 vuoteen 2012.
Anders Bolling (tiedetoimittaja, ks. Katternön numero
2/2010) toteaa Dagens Nyheter
–lehdessä, että eurooppalaiset
onnistuivat kaatamaan suurimman osan nyt hävinneistä
metsistä aikana, jolloin väestömäärä oli alle kymmenesosa
nykyisestä.
”Välimerta ympäröivät laajat
metsät Rooman valtakunnan
aikaan. Puuta käytettiin kaikkeen: rakennuksiin, veneisiin,
polttopuuksi, astioihin. Hakkuualueista muokattiin peltoa.
80 prosenttia Euroopasta (ilman nykyistä Venäjää) oli metsän peitossa 2000 vuotta sitten.
Nykyään metsän osuus on n.
35 % eikä se ole vähentynyt
1950-luvun puolivälin jälkeen
46 – k at ternö
vaan päinvastoin hieman kasvanut.”
Lisäksi kahden keväällä Nature- ja Nature Geoscience –
lehdissä julkaistun tutkimuksen mukaan sademetsä ei ole
ollenkaan niin herkkä globaalille lämpenemiselle kuin joissain aiemmissa raporteissa on
annettu ymmärtää. Itse asiassa
hiilidioksidipitoisuuden kasvu
hyödyttää metsää enemmän
kuin mitä lämpötilan nousu
haittaa sitä.
Kasvihuoneviljelijöille asia ei
ehkä tule yllätyksenä. Hiilidioksidia pidetään kasvihuoneissa usein kohollaan; 600–1000
ppm:ää katsotaan yleensä suotuisaksi pitoisuudeksi. Silloin
kasvit tarvitsevat vähemmän
ilmarakoja hiilidioksidin ottamiseen ilmasta ja vähemmän
vettä.
Suomen osalta hiilidioksidin
nettokertymä metsiin kasvaa.
Metsästä tulee siis yhä tehokkaampi hiilinielu. Metsämme
eivät ole nykyaikana koskaan
kasvaneet niin hyvin kuin nyt,
ja ne vähentävät merkittävästi
Suomen hiilidioksidin nettolisää ilmakehään.
Pitkällä aikavälillä katsottuna ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on nykyään matalalla. Se
on vaihdellut maapallon historian aikana vähintään 20-kertaisesti.
ympäristöjärjestöt vastustavat hallituksen esitystä puun biopolttoainekäytön tukemisesta verovaroin.
Perusteluna on, että puu tuottaa hiiltä enemmän hiilidioksidipäästöjä, The Guardian –lehti
kertoo.
Verotuki on osa pakettia, jossa Britannian energiantuotannossa hiiltä korvataan biomassalla. Suunnitelman mukaan
v. 2017 poltetaan 30 miljoonaa
tonnia biomassaa vuodessa, ja
valtaosa siitä on pystypuuta.
40 vuoden jaksolle laskettuna se lisää kasvihuonekaasupäästöjä 49 % hiileen verrattuna, sanotaan tutkimuksessa Dirtier than coal?, johon nyt mm.
Friends of the Earth ja Green-
peace viittaavat.
Ympäristöjärjestöt
vaativat hallitusta ja teollisuutta
avaamaan silmänsä ja tunnustamaan, etteivät maapallon
metsät ole rajaton uusiutuvan
energian lähde.
Hallitusta vaaditaan mm.
kohtelemaan erilaisia biomassoja eri tavalla ja tukemaan
vain kestävästi tuotettua biomassaa.
Puuta on parempi käyttää
talojen rakentamiseen sekä
huonekalujen ja vastaavien valmistukseen kuin polttoon. Niin
kauan kuin puu kasvaa, se sitoo
hiiltä, mutta poltettaessa se
tuottaa hiilidioksidia, ympäristöjärjestöt toteavat.
Sähköauto tuottaa dieseliä enemmän päästöjä
u Eurooppalaisella
sähköyhdistelmällä kulkeva sähköauto
tuottaa dieselautoa enemmän
hiilidioksidipäästöjä, osoittaa
Volkswagenin tekemä vertailu.
Osaksi sen vuoksi, ettei pääosaa sähköstä tuoteta päästöttömästi, ja osaksi siksi, että itse
sähköauton valmistus tuottaa
runsaasti hiilidioksidipäästöjä.
Se johtuu etenkin akun valmistuksesta.
Volkswagen-konserni
valmistaa useita satoja automalleja, ja se on jo pitkään panostanut voimakkaasti energiatehokkuuteen. Arviossa on
laskettu, miten paljon hiilidioksidia Golf-luokan auto sekä sen
polttoaineen valmistus tuottavat koko elinkaarensa aikana.
Dieselauto päihittää myös ns.
plugin-hybridin.
Vain jos sähköautoa ajetaan
100-prosenttisesti ns. uusiutuvalla sähköllä, se voittaa dieselauton. Mutta sähköauton päästöt ovat silti peräti 75 grammaa
hiilidioksidia kilometrillä.
Volkswagenin vertailu osoittaa, että dieselauto tuottaa 150
g hiilidioksidia kilometrillä
(joista 40 g aiheutuu auton valmistusprosesseista), kun taas
sähköauto + eurooppalainen
energiayhdistelmä tuottaa 162
g/km (joista 74 g autonvalmistuksesta).
Volkswagenin vertailusta:
g/km (suluissa autonvalmistuksen osuus)
Sähköauto + uusiutuva sähkö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 75 (74)
Sähköauto + Euroopan energiayhdistelmä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 162 (74)
Sähköauto + Kiinan energiayhdistelmä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 258 (74)
Hybridi + Euroopan energiayhdistelmä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 156 (67)
Diesel . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 150 (40)
Bensiini . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 208 (39)
Pitkä ja kylmä talvi
Joulukuu
Tammikuu
Helmikuu
Maaliskuu
u Viime talven varhainen alku ja
myöhäinen loppu näkyvät selvästi
näistä palloista, jotka ilmoittavat
poikkeaman vuosien 1998–2006
keskilämpötilojen keskiarvosta.
Helmikuu oli keskiarvoa lämpimämpi mutta joulu- ja maaliskuu huomattavasti sitä kylmempiä. Se näkyi
mm. siinä, että Itämeren jääpeite oli
laajimmillaan ennätysmäisen myöhään, 29. maaliskuuta.
Kaikki talvikuukaudet olivat keskimääräistä kylmempiä suuressa
osassa Eurooppaa. Saksassa talvi
oli viides peräkkäinen keskiarvoa
kylmempi talvi.
Globaalissa keskilämpötilassa ei
koko talven osalta näyttäisi olevan
selkeää suuntausta. Lisäksi Tyynenmeren eteläinen oskillaatio, joka
vaikuttaa maailmanlaajuiseen keskilämpötilaan merkittävästi, on pysytellyt lämpimän El Niñon ja viileän
La Niñan arvojen välimaastossa.
Pohjois- ja etelänapa-alueiden
jääpeite on ollut suuren osan kevättä 30-vuotista (1979–2008) vertailuarvoaan laajempi. Kirjoitushetkellä
(25. toukokuuta) jään peitossa
on yhteensä noin 450 000 km2
suurempi pinta-ala keskiarvoon
verrattuna.
Ruotsin ilmatieteen laitos SMHI
ilmoitti 12. huhtikuuta, ettei Ruotsin kulkuvesillä ole ollut myrskyä
(määriteltynä 10 Beaufortin tuulena
eli väh. 24,5 m/s) 12.3.2012 jälkeen,
mikä merkitsee kaikkien aikojen pisintä mitattua myrskytöntä kautta,
395 päivää. Toukokuun 25. päivänä
myrskytöntä kautta oli kestänyt jo
438 päivää.
Suomen kulkuvesillä on samaan
aikaan ollut yksi Antiksi nimetty
10 Beaufortin myrsky 29.–30. marraskuuta 2012. Tuulennopeudeksi
mitattiin Suomenlahdella useilla
meriasemilla 25 m/s.
Suomessa myrskyvaroitus annetaan 9 Beaufortista (20,8–24,5
m/s). Pietarsaarenseudulle
17.9.2012 osuneen paikallisen myrskyn tuulennopeudeksi mitattiin
Kallanilla 23 m/s.
Fyysisen maantieteen professori
Ole Humlum on laatinut pallokuvat
GISS:n tietojen pohjalta.
Milloin maapallo on lämpimimmillään vuoden mittaan?
meidän kesämme aikaan ja kylmimmillään talvemme aikaan.
Kuten kuvasta näkyy, pohjoisen
pallonpuoliskon keskilämpötila
on heinäkuussa 21 astetta, mutta
tammikuussa 8 astetta.
Siihen vaikuttavat monet tekijät. Yksi tärkeä tekijä on se, että
suurin osa maapallon maa-alueista sijaitsee pohjoisella pallonpuoliskolla ja että auringonvalo
lämmittää ilmaa enemmän maan
kuin meren yllä.
u Maapallon keskilämpötila
koko vuodelle laskettuna on noin
14 astetta. Mutta vaihteleeko
keskilämpötila vuodenaikojen
mukaan? Meillä Suomessa kesän
ja talven ero on suuri, mutta tasoittuuko ero, koska tilanne on
päinvastainen toisella puolella
maapalloa?
Vastauksena: maapallon keskilämpötila vaihtelee vuoden
mittaan 12:sta 16 asteeseen.
Maapallo on lämpimimmillään
°C
22
Kuukauden keskilämpötila
Pohjoinen pallonpuolisko
Eteläinen pallonpuolisko
20
Koko maapallo
18
16
14
12
10
8
4
5
6
7
8
9
10
11
Kuukausi
12
1
2
3
4
Lähde: John Kehr
Suunnitellut hiilivoimalat
u Yli 40 % maailman sähköstä tuotetaan hiilellä. Suomen osalta luku
on n. 8 %, ja meillä panostetaan huomattavasti hiilen korvaamiseen
muilla energianlähteillä.
Muualla maailmassa hiilivoimaloita rakennetaan kuitenkin enemmän
kuin koskaan. Kartta osoittaa suunnitellun hiilivoimalarakentamisen
megawatteina mitattuna. Euroopassa Saksa, Puola ja Ukraina rakentavat eniten uusia hiilivoimaloita, mutta kuten näkyy, Kiinan ja Intian
suunnittelema uusien hiilivoimaloiden määrä on aivan toista luokkaa.
Suunnitellut uudet hiilivoimalat tuottavat koko maailmassa yhteensä
noin 1,4 miljoonaa megawattia. Se vastaa liki 3000:ta Loviisan tyyppistä ydinvoimareaktoria.
Toinen vertaus: Suomen kaikkien ja kaikentyyppisten voimaloiden
asennettu teho vastaa yhteensä noin sadasosaa maailman suunnitellusta hiilivoimalarakentamisesta.
Lähde: World Resources Institute
k at ternö
– 47
Jarl Ahlbeck on Åbo Akademin ympäristötekniikan dosentti.
Voit esittää hänelle kysymyksiä osoitteessa www.katterno.fi
Mitä voimme odottaa
uudelta IPCC-raportilta?
Ilmastopaneeli IPCC esittelee uuden raporttinsa, järjestyksessä
viidennen, syyskuussa Tukholmassa. Jokin aika sitten julkisuuteen vuotaneesta luonnoksesta
on keskusteltu vilkkaasti blogeissa. Voidaanko jo etukäteen sanoa,
mitä uudessa raportissa oletetaan?
Jalle: JJulkisuuteen vuodettiin kahden ensimmäisen osan (WGI, WGII)
toinen luonnos (second order draft)
juuri ennen vuodenvaihdetta. Vuoto
oli lähtöisin ekonomi Alex Rawlsista, joka toimi WGI:n asiantuntijatarkastajana, sekä kolmesta toimittaja
Donna Laframboiselle lähetetystä
muistitikusta (katso Laframboisen
esittely Katternön numerosta 1/12).
Rawlsin mielestä IPCC vääristelee lukuja. Hänen sanojensa mukaan: systematic fraud (järjestelmällinen petos). Rawls on kuvannut
asiaa tarkemmin blogissa www.
wattsupwiththat.com.
En ole lukenut luonnosta kokonaisuudessaan, mutta tiivistelmien
mukaan siinä on mm. ”unohdettu”
aiemmat, toteutumatta jääneet
lämpenemisennusteet ja tehty
uusia, jotka alkavat monta vuotta
48 – k at ternö
myöhemmin. Silloin ei näy, että aiemmat olivat olleet virheellisiä.
IPCC:tä lähellä olevat ilmastotutkijat ovat vihjanneet, että ilmastoherkkyyttä (siis hiilidioksidipitoisuuden aiheuttamaa odotettua
lämpötilan nousua) pienennetään
uudessa raportissa eikä lämpenemistä enää yhdistetä sään ääriilmiöihin. Mutta se jää nähtäväksi,
luottamus IPCC-prosessiin ei ole
paras mahdollinen.
Monet kysyvät, miksi raporttia
pidetään niin salassa. Se sotii läpinäkyvyyden
perusperiaatteita
vastaan. Miksi raporttia laaditaan
suljetussa piirissä eikä avoimesti
Internetissä?
Nämä kolme Donna Laframboiselle lähetettyä muistitikkua sisälsivät luonnoksen IPCC:n tulevan raportin kakkososaksi.
Pl
ut
Ha o
u
M me
ak
a
em
ak
e
Er
is
Ce
r
es
PlaneETAT
KÄÄPIÖPLANEETAT
Aurinkojärjestelmämme planeetat rivissä. Kahdeksan suuren planeetan lisäksi
myös viisi ns. kääpiöplaneettaa: Ceres (asteroidivyöhykkeellä), Pluto, Haumea, Makemake (Kuiperin vyöhykkeellä) ja kauimmaisena Eris. Aurinkojärjestelmässämme
arvioidaan olevan liki 200 vielä löytämätöntä kääpiöplaneettaa, etenkin Kuiperin
vyöhykkeellä.
Onko Maapallon läheisillä
planeetoilla elämää?
Yhä useampia sellaisia planeettoja on löydetty, joilla katsotaan
olevan edellytykset elämän ylläpitämiseen. Paljonko planeettoja on
ja mitä elämän synty oikein vaatii?
Jalle: Se riippuu siitä, mitä elämällä
tarkoitetaan. Elämää voi olla ilman
ulkoista happea (esim. anaerobiset
bakteerit), kunhan vain saa ravintoa,
happea ja energiaa hiili-vety-happiyhdisteistä. Jonkinlaisia hiilihydraatteja on siis oltava. Sekä vettä! Rikkiä
saa myös olla. Ilman hiiltä, vetyä ja
happea ei ole elämää.
Elämää ”tavallisessa” merkityksessä, joka siis syntyy veden,
hapen, hiilidioksidin ja auringonsäteilyn vaikutuksesta sopivassa
lämpötilassa, pidän sen sijaan aika
epätodennäköisenä. Olemme kaikki useiden epätodennäköisyyksien
tuotteita tai korkeamman voiman,
jos niin halutaan. Tiede ei ole tähän
mennessä pystynyt syntetisoimaan
ainuttakaan elävää solua eikä tieteellä ole aavistustakaan, miten sen
voisi tehdä.
Mutta toki on jännittävää kuulla
lukuisista planeetoista, joita etenkin
avaruusteleskooppi Kepler on nyt
havainnut. Tuorein näkemäni luku
oli 817 uutta planeettaa aurinkokuntamme ulkopuolella, ja niitä löytyy
nopeasti lisää. Muutamat niistä ovat
suunnilleen Maapallon kokoisia ja
sijaitsevat sopivalla etäisyydellä
omista auringoistaan, jotta elämä
voisi olla mahdollista.
Jos alkaa laskea, miten monta planeettaa Linnunradalla voi olla, päätyy useisiin miljardeihin. Galaksissamme arvioidaan olevan vähintään
200 miljardia tähteä. Ja Linnunrata
on vain yksi ehkä 200 miljardista galaksista. Ajatuskin huimaa.
Juuri hapen läsnäolo on vahva
vihje elämän esiintymisestä jollain
planeetalla. Happimolekyyli on epästabiili, mutta meidän ilmakehämme
happipitoisuus säilyy, koska elävät organismit tuottavat jatkuvasti
uutta happea yhteyttämisen avulla.
Happea voi toki muodostua myös ilman eläviä organismeja, mutta vain
pieniä määriä.
Miten pitkään lämpötila
on pysynyt paikallaan?
Professori Lennart Bengtsson mainitsi Katternön edellisessä numerossa, että maapallon lämpötila ei
ole noussut 15 viime vuoden aikana.
Sen ovat vahvistaneet myös muut
ilmastoasiantuntijat, esim. NASAn
johtaja James Hansen, IPCC-johtaja
Rajendra Pachauri ja brittiläinen ilmatieteen laitos Met Office. Mutta
ne ilmoittavat eripituisen ajan lämpenemisen pysähtymiselle. Miksi
näin? Eikö tällainen asia voida määrittää aika yksiselitteisesti?
Jalle: Siihen ei ole sääntöjä, mistä
ajankohdasta tietyn trendin arviointi aloitetaan. Ongelmana on, että
jopa satunnaiset datasarjat (otetaan esim. puhelinluettelosta sarja
numeroita ja niistä viimeinen luku ja
luetellaan ne aikajärjestyksessä...)
voivat muodostaa trendin, jollei laskenta kata riittävän pitkää aikaa (riittävän monta viimeistä lukua). Mitä
lyhyempi aika, sitä suurempi (mutta
epävarmempi) trendi. Trendin saa
siis näyttämään sellaiselta kuin haluaa, jos saa vapaasti valita alku- ja
loppupisteen.
Globaaleissa lämpötiloissa voi
lähtökohdaksi valita erilaisia mittaussarjoja (yleisimmät ovat UAH, RSS,
HadCRUT, GISS – kaksi ensimmäistä
perustuu satelliittimittauksiin, jälkimmäisissä on myös maanpinnalla
tehdyt mittaukset). Sarjat eivät eroa
Lämpötilaero /°C
Ne
p
Ur
an
us
tu
nu
s
tu
rn
us
Sa
Ju
pi
M
ar
s
M
aa
M
er
ku
r
Ve ius
nu
s
te
r
Perustuu Wikipediaan
0,3
0,2
0,1
0,0
–0,1
–0,2
–0,3
–0,4
–0,5
–0,6
1979 1982 1985
1990
paljoa toisistaan, mutta pientenkin
vaihteluiden vuoksi arvioinnissa
saadaan erilaisia tuloksia: nimittäin
lämpötila ei ole merkittävästi noussut UAH:n mukaan 19 vuoteen, RSS:n
mukaan 23 vuoteen, HadCRUT4:n
mukaan 18 vuoteen ja GISS:n mukaan 17 vuoteen.
IPCC-johtaja Pachauri mainitsi 17
vuotta haastattelussa viime talvena. Hän lisäsi, että lämpenemisessä voi olla jopa 30–40 vuoden taukoja. Tämä on hänen puheissaan
suoraan sanottuna hämmästyttävä
täyskäännös.
Yleensä sanotaan, että ilmastotrendi vaatii vähintään 30 vuoden
datasarjan, mutta sekin on vain
mielipide (Lennart Bengtsson on
suosittanut 50 vuoden sarjoja). Asia
hankaloituu entisestään, jos tietyn
vuoden lämpötila riippuu jollain tavoin edellisvuoden lämpötilasta.
Sitä kutsutaan autokorrelaatioksi,
ja silloin datasarja voi pitkän aikaa
hiipiä ylös- tai alaspäin eikä enää ollenkaan näytä satunnaiselta.
Sitä kutsutaan nimellä random
walk (satunnaiskulku) ja se on niin
salakavala, että jopa rutinoituneet
tilastotieteilijät lankeavat ansaan ja
luulevat kyseessä olevan todellinen
trendi. Pörssikurssit ovat tyyppiesimerkki satunnaiskulusta, mikä on
naruttanut monia sijoittajia vuosien
mittaan.
1995
2000
2005 2008
2012
Pylväsdiagrammi lämpötilaerojen luottamusväleistä, perustilastotieteen mukaan.
Pylväät ovat luottamusvälillä vihreitä ja sen ulkopuolella sinisiä. Jos luottamusväli
leikkaa lämpötilaeron nollalinjaa, ero ei siis ole merkittävä. Tämä kuvio on erikoinen sikäli, että vuosien 1992-1994 todelliseen lämpötilaan on tehty muutoksia Pinatubo-tulivuoren v. 1991 kesäkuun purkauksen vuoksi (ilmakehään nousseen tuhkan
arvioidaan laskeneen lämpötilaa vielä kolme vuotta jälkikäteen). Tämän vuoksi löydämme vuoden 1991 jälkeen vain yhden merkittävästi kylmemmän vuoden (1996)
kuin 2012. Diagrammin on laatinut kemiantekniikan prof. Pehr Björnbom.
Punainen viiva näyttää NASA:n James Hansenin v. 1988 esittelemän lämpenemisskenaarion, josta muodotui global warming -politiikan lähtölaukaus.
Seikkailu Matterhornilla
Eräänä syyskuun 2012 päivänä kaksi läpimärkää turistia astui kengät litisten Matterhorn-vuoren juurella hirsisen alppimajan kahvilaan. Siellä istui mies ja kaksi nuorta neitiä syömässä hernekeittoa.
- Teidän täytyy olla brittejä, mies huudahti huonolla englannilla.
Vain britit hortoilevat Alpeilla kaatosateessa!
- Me olemme Suomesta, vastasimme ja tilasimme kahvit ja Apfelstrudelit. Kun neidit heti palvelivat meitä, ymmärsimme heidän
olevan talon asukkaita, jotka pitivät kahvilaa sivubisneksenä.
Puhelin soi ja mies vastasi: - Taugwalder!
Muistin hämärästi jotain Matterhornin ensimmäisestä valloituksesta v. 1865. Isä ja poika Taugwalder olivat johtaneet brittiläistä
retkikuntaa. Vuorenrinnettä laskeuduttaessa köysi katkesi ja britit
Douglas, Hudson ja Hadow menehtyivät, samoin vuoristo-opas
Croz, mutta retkikunnan johtaja Whymper sekä isä ja poika Taugwalder selviytyivät hengissä.
Whymper, brittiläinen yläluokan akateemikko, nousi kuuluisuuteen ja kirjoitti useita kirjoja Matterhornin valloituksessa maalaillen
itseään niissä sankariksi. Hän väitti onnettomuuden syyksi isä
Taugwalderia; tämä olisi katkaissut köyden pelastaakseen itsensä
ja poikansa.
Taugwalder, oppimaton vuoristolainen, ei pystynyt mitenkään
puolustautumaan syytöksiltä, ja häneltä vietiin oppaan oikeudet.
- Oletko sinä Peter Taugwalderin jälkeläinen, kysyin.
- Olen ja olen kiivennyt täällä kaikille yli 4000 metrisille vuorille ja
vienyt 50 ryhmää Matterhornin huipulle. Olen ammatiltani vuoristoopas samoin kuin kaikki esi-isäni!
- Mitä oikein tapahtui vuonna 1865, kysyin.
- Whymper oli röyhkeä valehtelija, Taugwalder huudahti. Typerät
britit uskovat edelleen hänen kuvitelmiaan! Turistit vieläkin ostavat
hänen valheellisia kirjojaan Zermattissa.
- Kaikki oli Whymperin syytä, hän katkaisi paremman köyden ja
jätti palat huipulle, koska halusi ehtiä huipulle ennen italialaisia.
Hän päätti, missä järjestyksessä vuoristokiipelijät olivat köydessä
vuorelta laskeuduttaessa, vastoin parempaa tietoa, ja jyräsi Peter
Taugwalderin mielipiteen väittämällä, että se päättää joka maksaa!
Taugwalderin tuohtumuksesta ei voinut erehtyä. Aika ei paranna
kaikkia haavoja.
Sade oli lakannut. Matterhornin loistavan
valkoinen Toblerone-huippu kimalteli auringossa. Sinne huipulle voisimme itsekin kiivetä. Jos maksaisimme 2000 euroa oppaalle ja
todistaisimme kuntomme riittävän koetukseen.
Jätimme sen väliin.
Jarl Ahlbeck
PS Zermattin kirjakaupassa oli Whymperin kirjan lisäksi myös uusi
teos Totuus Matterhornista 1865. Kirjoittajana Taugwalder, mutta ei
kuitenkaan alppimajassa tapaamamme mies.
k at ternö
– 49
Johanna Forsman
Johtoa pitkälle. Purmon–Kortesjärven linjan vinot pylväät on vaihdettu.
– Sähkölinjatkin kuluvat aika lailla,
Tommi Kontiainen sanoo.
Salaman
vioittama linja
vaihdettiin
Permoon uusi
muuntaja
u Pietarsaaren
Energialaitos
Kymmenen viime vuoden kasvuvauhti, etenkin Luodossa ja Kuusisaaren teollisuusalueella, on lisännyt myös sähkönkulutusta. Energialaitos on nyt hankkimassa uutta
muuntajaa, joka sijoitetaan Permon
sähköaseman muuntajan viereen
sen tueksi.
Jo Permon asemaa rakennettaessa laskelmat osoittivat v.1999,
että tulevaisuudessa kapasiteettia
täytyy lisätä. Nyt kuormitus on kasvanut siitä määrin, että meidän on
nostettava jakeluvarmuutta uuden
muuntajan avulla, Henrik Snellman
sanoo.
Permon asema muuntaa kantaverkon 110 kV sähkön 20 kV:iin ja
toimittaa virran suurimpaan osaan
energialaitoksen jakelualueen ilmajohtoverkkoa. Luodon ja Kuusisaaren lisäksi Permon sähköasema toimittaa sähköä Varvetiin, Hällaniin,
Fäbodaan, Pörkenäsiin, Kilisaareen, Starabyhyn ja Hietasalmeen.
Johanna Forsman
Uhat kartoitettuna. Vetelin sähkölaitos haluaa pelata varman päälle.
Sähköhuolto on kriisivalmiudessa elintärkeä, Juha Kauppinen toteaa.
Vetelillä on
nyt kriisisuunnitelma
Johanna Forsman
u Esse Elektro-Kraft
Talvi on parasta aikaa maaston
sähkölinjojen huoltoon ja korjaamiseen. Keväällä maa on märkää,
pehmeää ja vaikeakulkuista, ja
kesällä korjaustöissä täytyy ottaa
huomioon, että useimmat pellot
ovat viljeltyjä.
Kyllä, talvella on hyvä täydentää
päivittäisiä rutiineja huoltotöillä.
Tarkistamme linjoja ja vaihdamme
kuluneita pylväitä ja kaapeleita.
Kesällä meillä tehdään muunlaisia
töitä, toteaa Esse Elektro-Kraftin
asentaja Tommi Kontiainen.
Hän on kuluneena kevättalvena
muun muassa vaihtanut kuluneita
pylväitä ja vanhoja kaapeleita viiden kilometrin matkalla Purmon ja
Kortesjärven välisessä maastossa.
Salamaniskut olivat vahingoittaneet linjaa, ja pylväät olivat vinossa monien vuosien roudan jäljiltä.
Vaihdoimme kaikki pylväät ja vedimme uudet johdot. Työ kesti vajaat viisi viikkoa, Tommi Kontiainen
sanoo.
50 – k at ternö
Tuplakapasiteetti. Permoon asennetaan rinnakkaismuuntaja, joka otetaan käyttöön v. 2014 alussa.Uusi 20
kV:n maakaapeli kaivetaan samalla
Kuusisaaren teollisuusalueelle, sanoo
Pietarsaaren Energialaitoksen vt. toim.
joht. Henrik Snellman.
u Vetelin sähkölaitos
Vetelin infrastruktuurin turvallisuus on nyt keväällä kartoitettu
perusteellisesti. Vetelin sähkölaitos
on yhdessä Vetelin kunnan ja konsulttiyhtiön kanssa tehnyt riskianalyysin ja valmiussuunnitelman erilaisten mahdollisten tapahtumien
varalle.
Tarkastelimme valmiussuunnitelman pohjalta toimintamme siten,
että selviämme mahdollisesta kriisistä. Suunnitelmaa voidaan päivittää yhteiskunnan muuttuessa,
sanoo Vetelin sähkölaitoksen toim.
joht. Juha Kauppinen.
Suunnitelma käsittelee useita
nykyajan IT-yhteiskuntaa vaarantavia uhkia.
Rajuilmat ja myrskyt iskevät yhteiskunnassa myös muualle kuin
sähköhuoltoon. Luonnonkatastrofit
voivat osua tänne ja Vetelissä on
tekojärviä. Vaikka niitä hoidetaan
hyvin ja valvotaan jatkuvasti, tulvan
vaara on vallin murtuessa olemassa.
Muita sähköjärjestelmää sekoittavia mahdollisia uhkia ovat ilkivalta, terrorismi tai alueelle harhautuvat villieläimet.
Lisää vettä
Jepualta
u Uudenkaarlepyyn
Voimalaitos
Jepuan vesilaitoksen kapasiteettia
on lisättävä Uudenkaarlepyyn vesihuollon turvaamiseksi. Kun kysyntä on suurimmillaan, Kovjoen ja
Jepuan vesilaitokset käyvät täysillä
kierroksilla.
Kovjoen vesilaitoksen kuormitus
on suuri, koska sekä Uusikaarlepyy että Pedersöre saavat vetensä
sieltä. Rakentamalla vesilaitoksen
Jepualle pystymme hajauttamaan
riskejä, sanoo Uudenkaarlepyyn
Voimalaitoksen vesi- ja viemärikäyttöpäällikkö Ben Ingman.
Vanha rakennuslupa on umpeutunut, ja viranomaisille lähetetään
uusi hakemus alkukesästä.
Olemme teettäneet geologisia
tutkimuksia nähdäksemme, miten
laajalle Gunnarskanganin pohjavesialue levittäytyy. Rakennamme
kaivon sen syvimpään kohtaan ja
pumppaamme veden sieltä Jepuan
puhdistamolle, Ben Ingman sanoo.
Veden kysyntä on kasvanut alueella viime vuosina.
Turkistarhauksella menee hyvin,
ja meidän on pysyteltävä menossa
mukana, jotta yritykset voivat laajentaa toimintaansa. Lisäksi useat
pienet paikalliset vesiyhtiöt ovat
liittyneet meidän verkkoomme, Ben
Ingman selittää.
Johanna Forsman
Pitkäjänteistä.
Uudenkaarlepyyn
Voimalaitos ei ole vielä tehnyt rakentamispäätöstä. Voi kestää viisikin vuotta,
ennen kuin uusi vesilaitos on käyttövalmiina, Ben Ingman sanoo.
Johanna Forsman
Helpottaa huoltotöitä. Vaikeakulkuinen osuus 20 kV-linjalla on kaivettu
maan sisään. ”Suuri osa linjaa sijaitsee
kaukana teistä, ja siksi huolto on ollut
vaativaa”, Johnny Haga sanoo.
Uusi maakaapelilinja
Kaitforsiin
u KRUUNUPYYN SÄHKÖLAITOS
Vanha suurjännitelinja purettiin ja
korvattiin kevättalvella maakaapelilla lähellä Kaitforsin voimalaa
Alavetelissä.
”Linjaosuus on tärkeä rengassyötön takia”, sanoo Kruunupyyn Sähkölaitoksen toim.joht. Carl-Johan
Kronström.
Kyseessä on noin 2 km osuus
huoltotöille
vaikeakulkuisessa
maastossa. Vanha suurjännitelinja
ylitti suon ja linjan pylväät olivat jo
kovin kuluneet. Itse korjaustyö kesti kaksi viikkoa. Sinä aikana kaksi
kaivinkonetta kaivoi ja peitti kaapeliojan.
”Meillä on kolmen vuoden aikana ollut juuri tällä osuudella kolme
sähkökatkosta. Nyt kaapeli kulkee
1,5 metriä maanpinnan alla. On paljon pienempi vaara, että joku kaivaa maakaapelin poikki kuin että
puita kaatuu ilmajohdoille”, sanoo
Kruunupyyn Sähkölaitoksen työnjohtaja Johnny Haga.
Ukkosen haitat
pois linjalta
u Herrfors
Ytterbråtön ja Kruunupyyn keskustan välinen 110 kV-linja uusittiin
huhtikuussa. Runsaan 3 km matkalle asennettiin ukkosenjohdattimet,
uudet pylväät ja johdot.
Kyseessä oli ennaltaehkäisevä toimenpide verkon pitämiseksi
hyvässä kunnossa. Linjalla ei ole
aiemmin ollut ukkosenjohdattimia,
ja meillä on ollut salamaniskun
aiheuttamia katkoksia noin joka
viides vuosi. Vanhat pylväät olivat
kuluneita ja ilman betoniperustusta
painuneet maahan, sanoo Herrforsin projektipäällikkö Alpo Pitkälä.
Uudet pylväät ja niiden tukevat
jalat perustettiin maahan, ja nyt
pylväät ovat tukevampia.
Suunnittelun suurimpana haasteena oli huolehtia siitä, että Kruunupyyn sähköaseman jakelualue
saisi riittävästi sähköä sillä aikaa,
kun vanha linja purettiin ja korvattiin uudella.
Toimepide kesti 7 päivää, ja huhtikuun kylmät yöt suosivat sitä.
Pellot kurannut koiranilma saapui
vasta linjan valmistuttua.
Esse Elektro-Kraft
TJ Ingvar Kulla
u Toimittaa sähköä alueille Pedersöressä, Kortesjärvellä, Alahärmässä, Uudessakaarlepyyssä
(Markby) sekä Kruunupyyssä (Jeussen).
Asiakkaita: 3 700 • Vuositoimitus: 50 GWh
Vaihde: 020 766 1900
Vikailmoitukset toimistoajan ulkopuolella: 766 2023
Asiakaspalvelu: 020 76 6 1912, 020 766 1911 Laskutus:
020 766 1912, Johanna Stubb www.eekab.fi
Herrfors
TJ Stefan Storholm
u Toimittaa sähköä Maksamaahan, Oravaisiin,
alueille Pedersöressä, Teerijärvellä, Ylivieskassa ja
Alavieskassa Asiakkaita: 14 000 • Vuositoimitus:
338 GWh • Vaihde: 781 5300 (Pietarsaari), (08)
411 0400(Ylivieska), 766 7242 (Kolppi), 385 0050
(Oravainen), 867 5001 (Teerijärvi) • Vikailmoitukset
toimistoajan ulkopuolella: 723 4521 (Oravainen,
Pedersöre, Teerijärvi), kaukolämpö: (08) 426 350
/sähkö: 044 781 5375 (Ylivieska) • Asiakaspalvelu:
781 5312 (Pietarsaari), (08) 411 0401 (Ylivieska)
• www.katterno.fi
Pietarsaaren Energialaitos
Vt. TJ Henrik Snellman
u Toimittaa sähköä Pietarsaareen, Luotoon ja
Sandsundiin Pedersöressä.
Asiakkaita: 15 427 • Vuositoimitus: 278 GWh Vaihde:
786 3111 • Vikailmoitukset: 723 0079 Asiakaspalvelu:
786 3448 • www.jpenergy.net
Kruunupyyn Sähkölaitos
Johanna Forsman
TJ Carl-Johan
Kronström
u Toimittaa sähköä alueille Kruunupyyssä,
Pedersöressä ja Kokkolassa
Asiakkaita: 3 080 • Vuositoimitus: 40 GWh
Vaihde: 824 2200
Vikailmoitukset: 824 2200 / 0400 126 005
Asiakaspalvelu: 824 2200, Å. Hagnäs, M. Käld
www.kronoby.fi/elverk
Uudenkaarlepyyn
Voimalaitos
TJ Tony Eklund
u Toimittaa sähköä Uudenkaarlepyyn kaupungin
alueelle • Asiakkaita: 4 900 • Vuositoimitus: 110 GWh
Vaihde: 785 6111 • Vikailmoitukset: 785 6111,
iltaisin 722 0050, 723 4520
Asiakaspalvelu: 785 6252, 785 6251
www.nykarlebykraftverk.fi
Vetelin Sähkölaitos
Tukevammin. Ytterbråtön ja Kruunupyyn keskustan välinen suurjännitelinja
on kunnostettu keväällä.
TJ Juha Kauppinen
u Toimittaa sähköä Veteliin, lukuunottamatta Polson,
Kivikankaan ja Nykäsen kyliä
Asiakasmäärä: noin 2 000 • Vuositoimitus: 29,2 GWh
Puhelin: 866 3600 (vaihde)
Vikailmoitukset: 866 3600
Asiakaspalvelu: 866 3600, Tarja Naskali
www.vetelinsahkolaitos.fi
k at ternö
– 51
O
len varttunut Kaskisissa ja
asunut aina lähellä merta. Meri
on monien mielessä rauhan
symboli, mutta minä yhdistän sen
kesään, leikkiin ja hauskanpitoon.
Monet minut tavanneet sanovat
vähän yllättyneinä, etteivät olisi
uskoneet, että olen oikeasti näin
energinen. Mutta ei, tällainen minä
olen. Täyttä vauhtia aina ja koko ajan.
Toki voin laulaa rauhallisempiakin
kappaleita, mutta pohjimmiltani en ole
balladien esittäjä.
Musiikkialalla oppii selviämään
vastoinkäymisistä ja kääntämään ne
luovaksi inspiraatioksi. Olen kokenut
hyviä sävellys- ja sanoituskausia, jolloin mielessä on kaivertanut revanssin
halu.
Krista Siegfrids
artisti
52 – k at ternö