ASHRAM-TAPAHTUMIA KEVÄÄLLÄ 2013 Raamattu-ja yhteysretriitit ry:n HALLITUS hallitus(a)kristillinenashram.fi Kotiashram (ashram-iltapäivä) pidetään helmikuun 23 päivänä klo 14.00 Pirkko Tainion kotona Helsingin Munkkiniemessä. Ilmoittautumiset Pirkko Tainiolle puh. 050-3667625. Raamattu- ja yhteysretriitit ry:n kevätkokous ja kristillinen Ashram Lahden metodistiseurakunnassa (Oikokatu 6) maaliskuun 16.-17. päivinä alkaen lauantaina klo 13.00. Ilmoittautumiset Pirjo Pölläselle puh. 050-5327884. Kaikki ovat sydämellisesti tervetulleita! Ruotsinkielinen Ashram-viikonloppu Närpiössä 5-7.4.2013. Ilmoittautumiset: Helge Söderlund, puh. 040-7361228 Iris Rajamaa, puheenjohtaja, puh 040-7786242, iris.rajamaa(a)metodistikirkko.fi Jonna Nikkilä, sihteeri Soile Salorinne, rahastonhoitaja, puh.050-5775971. soile.salorinne(a)metodistikirkko.fi Maija Järvelä, puh.040-7585153 Pirkko Tainio, (varajäsen) puh.0503667625 Tapani Rajamaa, puh.040-7163578. tapani.rajamaa(a)metodistikirkko.fi Ashramlehtinen Anja Stenius - anja.stenius(a)kolumbus.fi Yhdistyksen nettisivut sekä suomeksi että ruotsiksi: www.kristillinenashram.fi VUOSIMAKSU on 15 euroa. Toivomme sinun maksavan jäsenmaksusi tilille Raamattu- ja yhteysretriitit r.y. Nordea 111230-352002 (IBAN FI94 11123000 3520 02) Helmikuu 2013 KIRKKOVUOSI Me ihmiset olemme - onneksi - erilaisia. Tämä koskee myös ajantajua. Joskus melkein kadehdin sellaisia ihmisiä, jotka osaavat elää päivästä päivään ajattelematta ”kilometripylväitä”. He ovat kuitenkin harvinaisuuksia. Useimmat meistä tarvitsevat kiinnekohtia, joiden mukaan suunnistavat. Sellaisia antavat ainakin vuodenajat: kevät, kesä, syksy ja talvi. Ne auttavat rytmittämään elämäämme. Oikeastaan ajan rytmittäminen kuuluu Jumalan luomistekoon. Raamattu kertoo, että seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi ja pyhitti sen päivän. Kun jatkamme Vanhan Testamentin lukemista huomaamme, että Jumala antaessaan Israelin kansalle lakinsa rytmitti vuoden nimeämällä erityisiä juhlapäiviä – pääsiäisen, helluntain, lehtimajajuhlan, suuren sovituspäivän - , jolloin kansan tuli aivan erityisessä mielessä kokoontua Jumalan kasvojen eteen. Tuolla määräyksellä oli selvä merkitys: kuhunkin päivään sisältyi Jumalan erityinen sanoma. Nyt elämme uuden liiton aikaa. Emme ole samalla tavoin lainomaisesti sidottuja päiviin ja hetkiin (Room. 14:5). Kuitenkin Uuden Testamentinkin ihmisille sapatin lisäksi tärkeimmillä juhlapäivillä oli erityinen merkitys. Esimerkiksi kerrotaan, että Paavalille oli erityisen tärkeää ehtiä matkoiltaan helluntaiksi Jerusalemiin. Näin pääsen vihdoin siihen ”kirkkovuoteen”, jota voimme seurata vaikkapa kalentereistamme. Sehän ei suoranaisesti perustu Raamattuun, jos emme ajattele siihen jääneitä juutalaisia juhlia, pääsiäistä ja helluntaita., joille on kuitenkin annettu uusi sisältö. Emmehän esimerkiksi tiedä, mihin vuodenaikaan Jeesus syntyi. Totean omasta puolestani, että kirkkovuosi on oikeastaan viisas järjestys. Näen siinä merkkejä Pyhän Hengen työstä. Evankeliumi on niin valtava ja paljon sisältävä, ettei kukaan pysty sitä yhdellä kertaa ammentamaan tyhjiin. Siksi on hyvä, että voimme tarkastella sitä eri näkökulmista. Kirkkovuosi voi tässä olla hyvä kasvattaja. Sitä ei ole tarkoitettu kahleeksi vaan apukeinoksi, jotta voisimme ammentaa ja jakaa toinen toisillemme evankeliumin koko rikkauden. Tämä koskee erityisesti hyvän sanoman ydintä. Sen muodostavat neljä juhlaa – joulu, pitkäperjantai, pääsiäinen ja helluntai. Ne eivät ole kilpailijoita vaan yhdessä – vaikka ehkä eri päivinä – kertovat Jumalan suuren pelastussuunnitelman: Jumala ei jättänyt syntistä maailmaa tuhoutumaan vaan tuli oikealla hetkellä keskellemme Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Tämä Vapahtaja kantoi maailman synnit kuolemalla ristillä, mutta myös voitti synnin ja kuoleman vallan nousemalla kuolleista. Taivaaseen astuttuaankaan hän ei jättänyt meitä, vaan lähetti ”Toisen Puolustajan”, Pyhän Hengen, jotta jokainen yksityinen ihminen pääsisi osalliseksi pelastuksesta. Tässä on evankeliumin ydin. Siksi tunnen suurta riemua jouluna, pääsiäisenä, helluntaina ja myös - vakavaa iloa – pitkäperjantaina. Toki saamme julistaa tätä sanomaa ja ottaa sen vastaan vuoden jokaisena päivänä, mutta kalenteriin merkityt juhlapäivät ovat kuin majakan valoja: suuntaa tännepäin! Tähän haluan lisätä, että evankeliumi kaikuu myös laulun sävelin ja sydämeni sykähtää, kun saan laulaa ”Luo Betlehemin seimen”, ”Hänpä yksin ristinpuulla”, ”Herrana kansa laulaen” tai ”Vie viesti riemuinen”. Vuoden varrella on toki muitakin - vähän pienempiä – merkkipäiviä, joiden sanoma koskettaa sydäntämme. Niin omituiseen aikaan kuin läntisessä kristikunnassa adventti on sijoitettu, on aina suuri elämys laulaa ”hoosianna” ja vakavasti valmistaa tietä Herralle. Kynttilänpäivä muistuttaa tietenkin siitä, että Jeesus on maailman valo, mutta siihen liittyy myös liikuttava kuvaus kahdesta vanhuksesta, jotka kärsivällisesti odottivat Lunastajaa. Vihdoin syksyllä on pyhäinpäivä, joka ei suinkaan ole vain kuolleitten muistopäivä vaan muistuttaa meitä siitä, että mekin, Jeesuksen opetuslapset, olemme ”maailman valo” ja ”maan suola”. Toivottavasti ymmärsit, ettei tarkoitukseni ole ollut tehdä kristityn elämääsi kaavamaiseksi vaan antaa sinulle pieni kirjallisuusvinkki: lue almanakka! Sieltä voit löytää evankeliumin. Tämä ei koste vain saarnan valmistajia vaan meitä jokaista. Itsekin olen viime vuosina, kun en enää joka sunnuntai astu saarnatuoliin, ruvennut kyselemään: mitä sinä, Jumala, tahdot puhua minulle tämän sunnuntain sanoman välityksellä? Toisinaan olen kokenut yllätyksiä. Tapani Rajamaa ”Anteeksi !” Kaksi ja puolivuotiaalla lapsenlapsellani on voimakas uhma-ikä. Hän on tullut elämänvaiheeseen, jossa on huomannut itse voivansa vaikuttaa asioihin. Olkoonpa kyseessä mikä tahansa asia: syöminen, pukeminen, riisuminen, uloslähteminen, sisään tuleminen ym. ym. niin aina hän sanoo ”ei kun minä ite”. Olinkin jo unohtanut lapsen uhma-ikä vaiheen, koska edellisen kerran koin sen lähes kymmenen vuotta sitten. Aikansa vikuroituaan ja riehuttuaan lapsukainen saattaa nähdä, että nyt mummin pinna kohta palaa ja silloin hän havahtuu ja sanoo mitä suloisimmalla äänellä :”Anteeksi”! Niinpä. Mitäpä aikuinen tuohon vastaisi? Ei lapselle kannata sanoa, että pitää tehdä parannus pahoista tavoista eikä vain pyytää anteeksi. Eikä sanoa, että lapsen pitää muistaa miksi pyytää anteeksi ja seuraavalla kerralla olla kiltimpi! Täytyy vain luovuttaa ja antaa anteeksi. Huomaan, että me aikuiset olemme kuin lapset suhteessamme Jumalaan. Usein yritämme kovasti itse. Rimpuilemme ja pahoitamme ehkäpä monenkin lähimmäisen mielen kovuudella ja itsekkyydellä. Jos asiat eivät suju saatamme syyttää Jumalaa, joka muka ei kuule eikä auta. Syy siihen, että asiat eivät onnistu saattaa olla, että jokin anteeksi pyytämätön tai anteeksi antamaton asia hiertää ihmissuhteissa ja jumalasuhteessa. Miten vapauttavaa olisi silloin voida sanoa tuo pieni, mutta vaikea sana: anteeksi . Jeesus opetti anteeksiantamisesta ja anteeksipyytämisestä, että niiden lukumäärää ei lasketa. Se on tärkeä opetus ja yhtä ajankohtainen kuin silloin kun Häneltä kysyttiin kuinka monta kertaa pitää antaa anteeksi. Onneksi Jumalakaan ei laske anteeksipyyntöjämme vaan antaa anteeksi lukemattomia kertoja elämämme aikana. Miksi emme siis me antaisi anteeksi ja pyytäisi anteeksi. Olemmehan anteeksisaaneita, armahdettuja kaikki. Iris Rajamaa Uudet haasteet – sama uudistuva armo Tämä helmikuinen Ashram-lehtinen on ensimmäinen kolmesta lehtisestämme, jotka tänä vuonna, 2013, tulevat ilmestymään. Ashramin hallitus on jo jonkin aikaa pohtinut Kristillisen ashramin tulevaisuutta. Sääntömääräisessä syyskokouksessamme meitä oli vain kourallinen osanottajia. Sitä seuranneessa ashramissa oli toki muutama henkilö lisää, mutta silti kyselemme kuinka kauan ja miten jatkamme. Monet ”vanhoista” ashram-ystävistä ovat jo iältäänkin vanhoja ja asuvat kaukana eivätkä pääse niin ketterästi liikkumaan kuin ennen. Aika ajoin saamme viestejä, että joku on muuttanut palvelutaloon, eikä enää näe lukea lehtistämme, joten ”älkää enää lähettäkö sitä, ettei tule turhia kustannuksia”. Useat kuitenkin muistavat ashramia lämmöllä ja kertovat kuinka he joskus ovat kokeneet suuria siunauksia ashram-tilaisuuksissa. Kun Kristillinen Ashram tuli Suomeen 50 vuotta sitten se oli uusi hengellisen elämän elvyttämismuoto. Hiljentyminen viikonlopuksi tai muutamaksi päiväksi oli virkistävää ja antoisaa. Koettiin kristittyjen yhteyttä ja Jumalan Hengen kosketusta. Oltiin veljiä ja sisaria ja tasa-arvoisia Jumalan lapsia. Monet taakat jätettiin rukousryhmiin tai sielunhoitajien kanssa käytyihin keskusteluihin ja lähdettiin kotiin uusin voimin. Tänä päivänä on Kristillisen Ashramin rinnalle tullut monen moisia retriittejä ja hiljentymistapahtumia. Kristillinen Ashram ei enää ole ainutlaatuinen. Meidän aikamme ihmiset eivät enää ehdi tai jaksa lähteä Ashramiin moneksi päiväksi. Leiri- ja kurssikeskusten hinnat ovat huomattavasti kohonneet, joten monelle viikonlopunkin Ashram saattaa olla liian kallis. Ei siis ihme, että Raamattu- ja yhteysretriitit r.y:n hallitus miettii mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Voimme kuitenkin sanoa, että ”Tähän asti on Herra auttanut meitä”. Yhdistyksemme talous on kunnossa, Ashramlehtiset (sekä suomenkielinen että ruotsinkielinen) ovat oivia yhteydenpitovälineitä kun kokouksia on harvoin. Kotisivujemme päivittäjä ja ashram lehtisten taittaja on ammattitaitoinen ja löytää hyviä kuvia kirjoitusten elävöittämiseksi. Palaute, jota saamme lehtistemme lukijoilta, on positiivista. Suurinta kaikesta kuitenkin on, että Jumalan armo on muuttumaton. Hän tietää mitä kulloinkin tarvitsemme. Se koskee yksityisiä ihmisiä, mutta myös hengellisiä liikkeitä, kirkkoja ja seurakuntia. Siksi uskallamme lähteä eteenpäin, ehkä joskus hieman epäröiden, mutta kuitenkin tietäen, että Jumala, joka on tähän asti ollut kanssamme, ei jätä meitä tänäkään vuonna yksin. Iris Rajamaa