2011-10 - Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko

Kotimaansivut
EUROOPAN VYÖHYKKEEN JOHTOHENKILÖN SANOMA
Ihmiset eivät todennäköisesti muutu,
ellei heitä kehoteta siihen
Vanhin Gérald Caussé, Ranska
Euroopan vyöhykkeen johtokunnan 1. neuvonantaja
T
apasin Lauran Cadizissa Espanjassa eräässä
vaarnakonferenssissa. Muistan hänen
säteilevän hymynsä, kun hän sunnuntai­
kokouksen aikana nousi kertomaan lähtevänsä
pian lähetystyöhön Chileen ja lausui voimakkaan
todistuksen evankeliumista.
Todellisuudessa Lauralle ei olisi koskaan esi­
tetty lähetystyökutsua ilman hänen instituutinopet­
tajansa uskoa. Tämä mies ei lähimainkaan tyytynyt
vain opettamaan vaarnan instituuttiluokkaa, vaan
meni käymään niiden luona, jotka puuttuivat
luokasta, kutsuakseen heidät kurssille henkilö­
kohtaisesti. Eräänä päivänä hän palasi kotiin
täysin masentuneena. Useat nuoret aikuiset olivat
torjuneet hänet ja sanoneet, etteivät he tarvinneet
hänen kurssiaan ollakseen elämässä onnellisia.
Hän meni suoraan huoneeseensa ja polvistui
rukoukseen pyytääkseen Vapahtajalta lohdutusta.
Yhtäkkiä hänet valtasi rauhan tunne ja hänen
mieleensä tuli yksi nimi: Laura.
Laura oli nuori aikuinen, joka asui vaarnan
alueella eikä ollut käynyt kirkossa suunnilleen vuo­
teen. Instituutinopettajalla oli selkeä tunne siitä, että
hänen oli mentävä tapaamaan Lauraa ja kutsuttava
tämä palaamaan kirkkoon sekä lisäksi sitoutumaan
palvelemaan lähetystyössä! Hyvin yllättyneenä
hän päätti noudattaa Hengen kehotuksia ja meni
tapaamaan Lauraa tämän vanhempien kotiin. Laura
otti hänet vastaan. Laura kuunteli tarkasti, kun
hän todisti parannuksen periaatteesta ja Vapah­
tajan äärettömästä rakkaudesta. Kun hän mainitsi
vertauksen tuhlaajapojasta, he kumpikin alkoivat
itkeä. Laura sitoutui osallistumaan kirkon kokouk­
siin seuraavana sunnuntaina. Sitten opettajansa
suureksi hämmästyk­
seksi Laura lisäsi ääni
väristen: ”Haluan pal­
vella lähetystyössä!”
Kutsumisen periaate
on keskeisellä sijalla
Jeesuksen Kristuksen
evankeliumissa. Kuinka
monesti Jeesus itse on
kutsunut meitä tule­
maan luokseen ”niin
kuin kanaemo kokoaa
poikasensa siipiensä
suojaan” 1. Hänen
kätensä on ojennettuna
ja Hänen myötätuntoi­
nen äänensä kutsuu
meitä: ”Minun armon
käsivarteni on ojen­
nettuna teitä kohti, ja
jokaisen, joka tulee, minä otan vastaan; ja siunat­
tuja ovat ne, jotka tulevat minun luokseni.” 2
Hän tekee meistä, opetuslapsistaan, kutsunsa
välittäjiä. ”Onko teillä keskuudessanne sairaita? Tuo­
kaa heidät tänne. Onko teillä rampoja tai sokeita tai
ontuvia tai raajarikkoja tai spitaalisia tai surkastu­
neita tai kuuroja tai millään tavalla vaivaisia? Tuo­
kaa heidät tänne, niin minä parannan heidät, sillä
minun käy teitä sääli; sydämeni on täynnä armoa.” 3
Muiden tuominen Kristuksen luokse tarkoittaa
enemmän kuin vain heidän kanssaan puhumista
tai jopa enemmän kuin heidän opettamistaan.
Kun tiedämme, että ”ihmiset eivät todennäköisesti
muutu, ellei heitä kehoteta siihen” 4, niin kaiken
Vanhin
Gérald Caussé
L o k a k u u 2 0 1 1 K1
Toisinaan me saatamme pelätä
sitä, että meidät torjutaan, tai sitä,
kuinka toinen ihminen reagoi.
Tai kenties arvostelemme heitä tai
ajattelemme, etteivät he ole vielä
valmiita, etteivät he ole kelvolli­
sia tai etteivät he yksinkertaisesti
pysty vastaamaan kutsuumme.
Todellisuudessa tiedän vain
harvoja olosuhteita, jotka estävät
meitä esittämästä kutsua. Kutsun
esittäminen on ennen kaikkea
uskon ja rakkauden osoitus. Kun
esitämme kutsun Herran tavalla,
meille luvataan, että ihmiset,
joita Hän on valmistanut, tun­
nistavat meidän äänessämme
Hänen äänensä. Hyvä paimen
sanoo: ”Minun lampaani kuule­
vat minun ääneni ja minä tun­
nen ne, ja ne seuraavat minua.” 5
Se hiljainen, vieno ääni on kyllin
voimallinen herättämään ihmi­
sissä halun muuttua.
Euroopan vyöhykkeen
johtokunta on jokin aika sitten
asettanut tavoitteen kaksin­
kertaistaa aktiivisten jäsenten
määrä Euroopassa seuraavien
kymmenen vuoden aikana. Sen
vision toteuttamiseen ei tarvita
ohjelmia eikä monimutkaisia
organisaatioita eikä erityisiä
keinoja. Se riippuu jokaisen
uskosta. Jos jokainen kirkon
jäsen toisi yhden sielun takaisin
Kristuksen luokse, se riittäisi
kaksinkertaistamaan osallistu­
jien määrän kaikissa Euroopan
seurakunnissa.
Tiedän, että voimme tehdä
sen. Meidän tulee kutsua ihmisiä
Herran tavalla. ◼
VIITTEET
1. 3. Nefi 10:4.
2. 3. Nefi 9:14.
3. 3. Nefi 17:7.
4. Saarnatkaa minun evankeliumiani,
2005, s. 208.
5. Joh. 10:27.
PAIKALLISIA UUTISIA
Keravan seurakunnan
uusi piispakunta
L Stiina Tuppurainen
ähes seitsemän vuotta palvellut Keravan
seurakunnan piispa Harri Soininen vapau­
tettiin neuvonantajiensa Pekka Airaksisen
ja Heikki Passilan kanssa uusiin tehtäviin viime
K2 L i a h o n a
VALOKUVA: STIINA TUPPURAINEN
opettamisemme tulisi johtaa
todelliseen kutsuun toimia.
Tyydymmekö me vain
puhumaan evankeliumista ystä­
viemme kanssa, vai kutsummeko
heidät lukemaan Mormonin
kirjaa, tulemaan kirkkoon tai
ottamaan vastaan lähetyssaarnaa­
jat? Pidämmekö yhteyttä vähem­
män aktiivisiin veljiimme ja
sisariimme, vai teemmekö enem­
män ja kutsumme heitä kirkon
kokouksiin tai temppeliin? Ope­
tammeko lähetystyössä palvele­
misen tärkeyttä, vai kutsummeko
me jokaisen nuoren miehen
lähtemään lähetystyöhön? Lope­
tammeko me oppiaiheemme
kutsumalla oppilaita muuttamaan
jotakin elämässään? Kutsuvatko
kirkon johtohenkilöt henkilö­
kohtaisesti jokaista kirkon jäsentä
vastaanottamaan evankeliumin
välttämättömät toimitukset?
toukokuussa. Seurakunnan uuden piispakun­
nan muodostavat Timo Salminen, Kalev Tiits ja
Markus Tuppurainen.
Lahdessa varttunut piispa Timo Salminen on
kirkon jäsen jo kolmannessa polvessa ja kokee
sen suurena siunauksena elämässään. Myös
hänen vaimonsa Hannele on ollut miltei koko
ikänsä kirkossa, sillä hän oli viisivuotias, kun
hänen perheensä liittyi kirkkoon. Piispa Salmisen
perheeseen kuuluvat myös tyttäret Elena, Eevi ja
Essi sekä Nelli-koira ja Rosita-kissa.
Kutsu piispaksi tuli veli Salmiselle suurena
yllätyksenä, mutta hänen asenteensa on aina
ollut se, että kun kutsu tulee, niin silloin luote­
taan siihen, että siitä selvitään. Myös Hannele
muistelee saaneensa heti hyvän tunteen, kun
vaarnanjohtaja kutsun esitti: ”Vaikka elämässä
aina on haasteita, eikä koskaan ole ihanteellista
aikaa, Herra antaa keinot, ja ehkä meidän per­
heemme tarvitsee ne siunaukset, joita piispan
tehtävästä koituu”, Hannele jatkaa.
Piispa Salminen on ollut piispakunnassa ja
seurakunnan johtokunnassa ennenkin niin Marja­
niemessä, Kuopiossa, Neitsytpolulla kuin Keraval­
lakin. Hän on myös ollut pitkään Nuorten Mies­
ten johtokunnassa seurakunta- ja vaarnatasolla.
Piispan tehtävään valmistaneisiin asioihin hän
Keravan
seurakunnan
piispakunta.
Vasemmalta
2. neuvonantaja
Markus Tuppurainen, piispa
Timo Salminen
ja 1. neuvonantaja Kalev Tiits.
lukee aikaisempien tehtä­
viensä lisäksi lähetystyön,
perheen sekä toimimisen
ammatissaan työnjohtajana.
Lähetystyössä hän palveli
Ruotsissa ja Suomessa
ruotsinkielisillä alueilla.
”Silloin sai tuntea aivan
erityistä Pyhän Hengen
vaikutusta, kun ei tarvinnut
miettiä mitään turhia juttuja
ja oli hienoa nähdä se vai­
kutus, mikä evankeliumilla
oli ihmisiin.”
Piispan tehtävässä
onkin hänen mukaansa
haasteellista löytää tasa­
paino perheen, työn,
kirkon tehtävän ja oman
ajan löytämisen välillä.
Uuden tehtävän myötä
piispa Salminen odottaa erityistä taivaan Isän
johdatusta, että hän osaisi nähdä jäsenten tar­
peet ja reagoida niihin oikein. Hän toivoo pääse­
vänsä lähelle ihmisiä ja olevansa omalta osaltaan
mukana luomassa suurempaa ykseyttä seura­
kunnassa, jotta seurakunta voisi yhdessä kulkea
evankeliumissa eteenpäin.
Ensimmäinen neuvonantaja Kalev Tiits oli
kuusivuotias, kun hänen äitinsä meni kasteelle.
Hänen perheeseensä kuuluvat vaimo Helena ja
kolme lasta. Tyttäret Heidy ja Alina ovat jo muut­
taneet omilleen, ja kotona asuu vielä poika Patrik.
Veli Tiits on syntynyt Turussa, mutta muuttanut
varsin usein. Hän asui kasteelle mennessään
Kemissä ja vietti lapsuutensa ja nuoruutensa
lähinnä Pohjois-Karjalan eri kunnissa. Hän kokee
varttumisen melko pienessä seurakunnassa val­
mistaneen häntä tehtäviin kirkossa, koska siellä
sai jokainen tehdä kaikkea. Veli Tiits onkin
L o k a k u u 2 0 1 1 K3
K4 L i a h o n a
Joukko uusia vanhimpia kevätkonferenssissa
VALOKUVA: STIINA TUPPURAINEN
Ville-Matti Karumo
K
evään vaarnakonferenssin puheet tuli­
vat tällä kertaa satelliitin välityksellä
Salt Lake Citystä. Jäsenet ja ystävät
kokoontuivat niihin seurakuntakeskuksiin,
joissa oli mahdollista seurata satelliittilä­
hetystä. Ennen puheita kullakin pohjois­
maisella vaarnalla ja piirillä, joka osallistui
satelliittilähetyksen seuraamiseen, oli 15
minuuttia aikaa alkulaulua ja -rukousta sekä
yksikön asioiden käsittelemistä varten.
Helsingin vaarnan virallisiin asioihin kuului 10
uuden Melkisedekin pappeuden haltijan hyväk­
syminen, jotka asetettaisiin tässä pappeudessa
vanhimman virkaan. Koska satelliittilähetystä voitiin
seurata useammassa seurakuntakeskuksessa, kaikki
uudet vanhimmat eivät olleet samassa paikassa.
Kymmenestä uudesta vanhimmasta kahdeksan oli
konferenssia seuraamassa Helsingin täpötäydessä
vaarnakeskuksessa Haagassa ja kaksi vanhinta Mar­
janiemessä Helsingin 1. seurakunnan tiloissa. ◼
VALOKUVA: VILLE-MATTI KARUMO
toiminut jo varsin nuorena seurakun­
nan musiikkitehtävissä ja ollut myös
piispakunnassa ja seurakunnan joh­
tokunnassa Marjaniemessä, Oulussa
ja Keravalla. Keravan seurakunnassa
hän on viimeksi toiminut seurakunnan
lähetystyönjohtajana.
Veli Tiits on palvellut lähetystyössä
silloisella Bristolin lähetyskentällä
Englannissa ja Walesissa. Yhtenä
johtotehtävään vaikuttavana koke­
muksena hän kertoo lähetysjohtaja
Madison Thomasista, joka mielellään
neuvotteli lähetyssaarnaajien kanssa
sen sijaan että olisi antanut valmiita
ratkaisuja. Tuolloin nuori vanhin Tiits
oppi kantamaan vastuuta ja tekemään
sellaisia päätöksiä, joilla oli vaikutusta
ihmisten elämään.
Piispa Salmisen perhe. Takarivissä piispa ja hänen vaimonsa Hannele. Eturivissä
vasemmalta Essi, Elena ja Eevi. Mukana myös Rosita-kissa ja Nelli-koira.
Koska kokemusta piispakunnassa
toimimisesta on ollut jo aiemmin, teh­
tävän raamit olivat tutut, vaikka tilanteet aina
Kutsu piispakuntaan tuntui hänestä tietysti
vaihtelevatkin. Tehtävään kutsuttaessa hän ajatteli: haastavalta, mutta tehtävän vastaanottaminen
”Hyvän piispan johdolla on mukava palvella.” Hän oli kuitenkin helppoa, koska hän sai heti var­
odottaa voivansa käyttää voimiaan ja kykyjään
man tunteen muista piispakunnan jäsenistä.
hyvän tekemiseen ja toisten palvelemiseen. Aikai­ Ensikertalaisena piispakunnassa hän ei vielä
semmat tehtävät ovat osoittautuneet siunaukselli­
tiedä, mitä odottaa, joten hän pyrkii olemaan
siksi, mutta asiat täytyy ottaa sitä mukaa kuin ne
avoin ja valmis tuleviin haasteisiin, jotta pysyisi
tulevat, koska aina tulee yllätyksiä.
vauhdissa mukana. Valmistautumiseen vaikutti
Toinen neuvonantaja Markus Tuppurainen
lähetystyöaika, jolloin evankeliumin palaset
on kasvanut kirkon perheessä koko ikänsä. Veli
loksahtivat paikoilleen ja veli Tuppurainen
Tuppurainen on kotoisin Mikkelistä. Hän pal­
alkoi nähdä kokonaisuuden paremmin. Myös
veli lähetystyössä Etelä-Lontoon lähetyskentällä
aikaisemmat kirkon tehtävät ja perhe-elämä
Englannissa. Pian lähetystyön jälkeen hän muutti
ovat auttaneet häntä.
pääkaupunkiseudulle työn ja opintojen perässä.
Veli Tuppurainen toivoo pystyvänsä tekemään
Aikaisemmin veli Tuppurainen on toiminut kir­
parhaansa seurakunnan eteen, lähentyvänsä
kossa mm. Nuorten Miesten johtajana, pyhäkou­
Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen sekä Keravan
lun opettajana ja vanhinten koorumin johtajana.
seurakuntaan ja sen jäseniin. ”Uskon myös, että
Hänen perheeseensä kuuluvat vaimo Stiina ja
tätä parempaa tilaisuutta henkilökohtaiseen kas­
kaksi pientä tytärtä, Lauren ja Elisa.
vuun ei olekaan.” ◼
Kuvassa Haagassa olleet uudet vanhimmat vasemmalta: Jaakko Rewell (Espoo 1), Leo Hodju (Espoo 1), Teppo Kyheröinen (Espoo 2),
Aksel Koponen (Hyvinkää), Ville Karjalainen (Espoo 2), Timi Vorimo (Espoo 2), Miikael Karvinen (Espoo 2) ja Rani Arokare (Espoo 1).
Kuvasta puuttuvat Eetu-Oskari Eklund (Helsinki 1) ja Santeri Kontinen (Kerava).
L o k a k u u 2 0 1 1 K5
KIRKON VERKKOSIVUILLA
JÄSENTEN KERTOMAA
Uusi verkkokauppa
Ville-Matti Karumo
T
oukokuussa 2011 avattiin uusi kirkon
verkkokauppa osoitteessa store.lds.org. Sen
ansiosta myöhempien aikojen pyhät kautta
maailman voivat tilata kirkon aineistoa kätevästi
kotoa käsin ja saada tilauksensa suoraan kotiinsa.
Toimitusmaksuja ei peritä.
Seurakunnissa jaettava
Online Store
-esittelykortti
Sivuston avulla pääsee myös käyttämään kirkon
julkaisuja verkossa.
Useimpiin tuotteisiin tutustuminen ja niiden
ostaminen verkkokaupasta ei edellytä verkko­
kauppaan kirjautumista. Temppelivaatteiden ja
hallinnollisen aineiston tilaaminen edellyttää
kuitenkin erityisen LDS Account -tilin avaamista
ja tilille kirjautumista. Tili sisältää henkilökohtai­
sen käyttäjänimen ja salasanan, jotka on luotava,
jotta voi käyttää virallisia MAP-kirkon verkko­
sivustoja. LDS Account -tilin avulla vahvistetaan
käyttäjän henkilöllisyys ja tarjotaan pääsy kirkon
sivustojen suojattuihin osioihin. LDS Account -tili
avataan menemällä osoitteeseen store.lds.org
ja napsauttamalla sivun ylälaidassa kohtaa Sign
in (Kirjaudu). Uusi tili luodaan napsauttamalla
kohtaa Register (Rekisteröidy). Tarvittavan jäsen­
numeron saa seurakunnan kirjurilta tai omasta
temppelisuosituksesta.
Verkkosivusto julkaistaan aluksi englanniksi,
espanjaksi, italiaksi, ranskaksi, saksaksi ja venä­
jäksi. Myöhemmin sivusto julkaistaan ainakin
japaniksi, kiinaksi, koreaksi ja portugaliksi. ◼
Englanninkielisessä Online Store -näkymässä voidaan
esim. Mormonin kirjaa tilattaessa valita haluttu kieli.
Uuden itsepalvelukaupan pää­
tuotteita ovat kirkon jakelukeskuk­
sen vähittäismyymälöiden tuotteet,
mukaan lukien pyhät kirjoitukset,
evankeliumin tutkimisen apuväli­
neet, lehdet, musiikki, kuvataide,
temppelivaatteet ja oppikirjat.
K6 L i a h o n a
Ikätovereiden tarve läpi elämän
Marjatta Hänninen, Hyvinkää
K
irkossa olemme tiedostaneet hyvin nuorten
jäsentemme ikätovereiden tarpeen.
Harvoin tulemme ajatelleeksi, että vas­
taava vertaistuen tarve on myös elämänkaaren
loppupäässä. Me ihmettelemme, kun varsinkin
vanhemmat sisaret pikkuhiljaa hiipuvat pois seu­
rakunnasta. Syitä on monia, useimmiten terveyden
heikentyminen, mutta myös omanlaisen, itselle
tutun seuran puute.
Keski-ikäisillä ja nuorilla on omat kiireensä,
meitä senioreita tarvitaan lähinnä apuna lastenhoidossa. Kuitenkin myös me kaipaamme seuraa,
jossa jakaa tämän elämänvaiheen kokemuksia.
Jos seurakunnasta ei löydy toisia ikäihmisiä,
on toki mielenterveyttä ylläpitävää hakeutua
ikäistensä ihmisten yhteyteen muualle. Tällä iällä
tuskin on enää pelkoa ns. huonosta seurasta.
Me voimme päinvastoin olla ikätovereillemme
hyvää seuraa, tuoda ympäristöömme evankeliu­
min valoa. Ehkä meidän lähetystyömme toisten
vertaistemme joukossa ei aina voi olla suorasa­
naista evankeliumin oppien julistamista, mutta
me voimme välittää Vapahtajan rakkauden omalle
joukollemme. Rakkaus ja huolenpito lähentää
ikäihmisiä suoden melkein käsin kosketeltavan
yhteenkuuluvuuden tunteen.
Olen oman seurakuntamme alueella panos­
tanut äkkiseltään ajateltuna melko kaukana
evankeliumin julistamisesta olevaan toimin­
taan, senioritanssiin. Nykyään pidän tätä
meidän lähes kuudenkymmenen naisen vir­
keää, toinen toisestaan – ja muutamasta vel­
jestäkin siinä sivussa – huolehtivaa joukkoa
”varjoapuyhdistyksenä”.
Voin kertoa, että meillä kirkko konkreetti­
sena rakennuksena tekee arvokasta lähetystyötä.
Olemme jo usean vuoden ajan kokoontuneet
kerran viikossa harjoittelemaan senioritansseja
kappelilla. Tuntuu mahtavalta, kun nämä ”adop­
tiosisaret” puskevat pyörillä säässä kuin säässä
joka perjantaiaamu kappelille. Aina silloin tällöin
kuulee tyytyväisen huokauksen: ”Tänne tulee
kuin kotiinsa.”
Voi olla, etteivät he tämän elämän aikana vielä
vastaanota evankeliumia, mutta luotan siihen, että
verhon tuolla puolen tavatessamme voin vihdoin
niin sanotusti antaa palaa täysillä ja kertoa, mitä
yritin täällä ilmaista tanssiaskelin. ◼
Marjatta
Hänninen
L o k a k u u 2 0 1 1 K7
Artikkeleiden lähettäminen Liahonan kotimaansivuille
K
Mistä tiedän -osiossa jäsenet
kertovat kääntymisestään ja siitä,
kuinka he ovat saaneet todis­
tuksen evankeliumin totuudesta
(enintään 400 sanaa).
Lempikohtani pyhissä kirjoi­
tuksissa -osiossa nuoret jäsenet
kertovat, mikä on heidän lempi­
kohtansa pyhissä kirjoituksissa
(enintään 250 sanaa).
Kuin Jeesus mä olla tahdon
-osiossa lapset kertovat jostakin
Alkeisyhdistyksen Evankeliu­
min tasovaatimukseni -kohdan
mukaisesta kokemuksesta
(enintään 100 sanaa).
Lukijapostia -osiossa lukijat
antavat palautetta Liahonasta
tai kotimaansivuista (enintään
100 sanaa).
Artikkeliehdotukset voi lähet­
tää osoitteella mirkku.karumo@
kolumbus.fi tai postitse osoit­
teella Mirkku Karumo, Kelta­
rousku 4, 02730 Espoo.
Uutisosion artikkelit tulee
lähettää viimeistään neljä viikkoa
tapahtuman jälkeen.
Valokuvien tulee olla taso­
vaatimusten mukaisia ja hyvä­
laatuisia. Kuvat voivat olla
sähköisessä muodossa kor­
kealla resoluutiolla mieluiten
jpg-muodossa.
Kaipailemme erityisesti lasten
ja nuorten kokemuksia. ◼
EUROPE AREA (FINNISH)
otimaansivuilla voidaan
julkaista vaarnojen,
piirien ja seurakun­
tien tapahtumien lisäksi myös
kirkkoon ja jäseniin liittyviä
yleistä mielenkiintoa herättäviä
artikkeleita. Runoja tai muita
vastaavia kirjoituksia ei kui­
tenkaan julkaista paitsi osana
laajempaa artikkelia.
Paikallisia uutisia -osiossa pyri­
tään julkaisemaan useita mutta
melko lyhyitä uutisartikkeleita.
Jäsenten kertomaa -osion
artikkelit ovat kirjoittajien oma­
kohtaisia kokemuksia evanke­
liumin vaikutuksesta elämäänsä
(enintään 300 sanaa).
K8 L i a h o n a