Huoltoviesti Sotaleskien, sotaorpojen ja omaisten äänenkannattaja 3/2011 Sotaleskien, sotaorpojen ja omaisten äänenkannattaja Nro 3/2009 Pidot paranee kun väki vähenee Sotaorvon lapsuuden mietteitä Tage Erlanderin sotalapsi Evakkolapsi Yrjö on maailmanmestari KOL tiedottaa Lapsisotavanki Yrjö Hiilinen muistelee Kirjoittajavieraana eversti evp Vesa Yrjölä 2 SISÄLTÖ 1/2011 Huoltoviesti 3/2011 Julkaisija: Kaatuneitten Omaisten Liitto ry Toimitus: Pertti Kokko Ullanmäki 2 B 25, 02750 Espoo Puhelin: 0400 890318 Päätoimittaja: Matti Höök Puhelin: 0500 705379 Sähköposti: [email protected] Miksi sankarivainajien jälkeläiset on unohdettu - Päätoimittaja Matti Höök 3 Pohjoista ruskaa - Mikko Virrankoski, varapuheenjohtaja 4-5 Kaatuneitten omaisten Suomi - Uolevi Itkonen 6-7 Seinäjoen seudun kuulumisia - Kaisu Saavalainen 8-9 Viipuri vallattu - Matti Höök Muistokivet Harjavallan sankarihaudalle - Tuija Ketonen 10-13 . 14 Lounais-Suomen sotaorvoilla kymmenvuotisjuhla - Ulla Heino 15 Toimitus pidättää oikeuden käsitellä ja lyhentää lehteen lähetettyä aineistoa. Tyhjä hauta - Mikko Himanka Ilmoitushinnat 2011: rivi-ilmoitus 50 € 1/6 sivu 100 € ¼ sivu 250 € 1/2 sivu 350 € 1/1 sivu 600 € Elämä ottaa, elämä antaa - Päivy Penttinen 22 Pataljoonan komentajana kahdessa sodassa - Pauli Juntunen 24 Kaatuneitten Omaisten Liitto tiedottaa- liittohallitus 25 Toimitusneuvosto: Leena Mankkinen (pj) Matti Höök Pauli Juntunen Päivy Penttinen Uolevi Utriainen Kati Ruuth (sihteeri) Pertti Kokko Osoitteenmuutokset ja tilaukset: Puhelin: 02 2588 394 Sähköposti: [email protected] Lehteen tarkoitetut tekstit ja kuvat: Sähköposti: [email protected] Kirjapaino: Sälekarin Kirjapaino Oy, Somero Seuraava: 10 viikolla (aineisto viim. 17.2.2012) 22 viikolla (aineisto viim. 4.5.2012) 40 viikolla (aineisto viim. 9.9.2012) 50 viikolla (aineisto viim.18.11.2012) Tilaushinnat vuodelle 2012: Lehden vuosikerran hinta on jäsenille 12 euroa ja muille tilaajille 20 euroa. Irtonumeron hinta on 7 euroa. Sotaleskille vuosikerta veloituksetta. Keski-Suomen ilmailumuseoa - Matti Höök 18 20-21 Kalle Partanen, 72 vuotta, viihdyttää edelleen - Matti Höök 26-27 Sodan lapsi - Päivy Penttinen 28-29 Vaasa-museossa yli 30 miljoonaa kävijää - Matti Höök 34 Kansikuva: Viipurin linna. Liiton yhteystiedot Osoitteet: Postiosoite: PL 600, 00521 HELSINKI Katuosoite: Ratamestarinkatu 9 C Käyntioisoite: Kellosilta 4 Puhelinnumerot: Toimisto Toiminnanjohtaja Fax 02 2588 394 02 2588 790 02 2588 792 Sähköposti: [email protected] Liiton internetosoite: www.kolry.fi Internetsivuilla myös ote tästä lehdestä. Huoltoviesti 3/2011 3 Miksi sankarivainajien jälkeläiset on unohdettu Sotiemme veteraaneja muiste- veteraanit voisivat tulla heidän tuekseen. Sotaorvot puolestaan voinevat luvata, että he osallistuvat vähintään entisellä uutteruudella veteraanikeräyksiin. Näinä taloudellisesti vaikeina aikoina on toisaalta tietenkin vaikeata saada mitään menolisäyksiä valtion budjettiin, mutta yrittänyttä ei laiteta. dän olemassaolomme edes tunnustetaan. Väitteet, että olisin kirjoittanut, että tunnus on jo myönnetty ovat perättömiä. Useimmat sotaorvot ovat kuitenkin sitä mieltä, että joukossamme on myös henkilöitä, joille kuuluisi myös yhteiskunnan kustantama kuntoutus. Sotaorvot eivät ole mitä tahansa yli 70-vuotiaita vanhuksia ja orpoja, vaan nimenomaan valtion orpoja, jotka menettivät isänsä taistelussa maamme itsenäisyyden puolesta. Tässä voi käydä niin, että sotaorvot kasvattavat koiranputkea, tai muuta kasvillisuutta, ennen kuin Yleisesti tunnustetaan, että ta- mitään apua heltiää. savallan köyhälistöä ovat yksinhuoltajat ja heidän perheensä. So- Järkyttävää on ollut havaita, että taorvot kuuluivat tähän ryhmään. sotaorpojen valtion tuen ehkä Sotaorvot ovat köyhyyden asian- kiivaimpia vastustajia ovat vetuntijoita – olen joskus aikaisem- teraanijärjestöjen toimihenkilöt, minkin todennut. Sodan uhreista jotka luultavasti pelkäävät, että sotaorvot olivat ja ovat veteraa- sotaorvot ovat tunkeutumassa heineihin verrattuna täysin eriarvoi- dän apajalleen. Tästähän ei ole sia kansalaisia. Allekirjoittaneen missään tapauksessa kysymys. isä, joka kaatui Kannaksella kesä- Sotaorvot arvostavat veteraaneja kuussa 1944 pikakiväärimiehenä, vilpittömästi. He olivat isiemme oli ammatiltaan rakennustyömies. taistelukavereita sodassa, jossa Jos hän olisi säilynyt hengissä, periaatteena oli, että kaveria ei jäniin perheemme olisi varmaankin tetä. Tämän periaatteen soisi toipärjännyt huomattavasti parem- mivan myös rauhan aikana. min sodan jälkeisinä vuosina. Monet veteraanijohtajat ovat julValtiovallan taholta on luvattu, että kisestikin ilmoittaneet, että symsotaorvoille valmistellaan julkista patiaa löytyy sotaorpoja kohtaan, sotaorpotunnusta ilman taloudel- mutta käytännön toimenpiteet lista tukea. Hyvä niinkin, että mei- puuttuvat. Sotaorvot toivovat, että Henkilökohtaisena kunnianosoituksena veteraaneja kohtaan olen kirjoittanut ja julkaissut kirjan : ”Kai Neuvonen. Sodan ja rauhan sankari”. Arvatkaa oliko asianomainen otettu kun saatoin ojentaa hänelle kirjan hänen 90-vuotispäivänään.Siinä tuli hyvä mieli sekä saajalle että antajalle. taan valtion budjetissa tänä vuonna noin 350 miljoonalla eurolla. Myös kunnat tukevat veteraaneja kohtuullisen hyvin. Esimerkiksi Keravan kaupunki antaa tänä vuonna veteraaniyhdistyksille 9800 €. Tämä on hieno juttu – veteraanit ovat tukensa ansainneet. Mutta minne ovat unohtuneet sankarivainajat ja heidän jälkeläisensä? Sankarivainajat saivat työstään rintamalla palkaksi ilmaisen hautapaikan ja siinä kaikki. Heidän leskensä saivat eläkettä kuukaudessa sen verran minkä metsätyömies ansaitsi 2-3 päivässä. Sotaorvoille luvattiin koulutustukea, mutta käytännössä sitä sai ehkä 10-20 prosenttia. Valtio oli köyhä ja virkamiesten tiedotustoiminta huonoa. Joillekin leskille avustusten hakemiseen oli moraalinen kynnys. Riittävien tietojen puuttuessa en ole voinut kirjoittaa omasta isästäni. Lähes kaikki konkreettiset muistot hänestä hävisivät helmikuun suurpommituksessa Helsingissä 1944. Veteraanien kokemuksia sekä tietysti sotaorpojen ja sodan lasten muistoja voidaan toki kirjata. Monet sotaorpoyhdistykset ovatkin kantaneet kortensa kekoon. On tärkeätä, että veteraanien tekemä työ ja sodan lasten kokemukset voidaan tallentaa mahdollisimman monien osalta. Matti Höök Päätoimittaja PS. Tämä juttu on julkaistu lähes samanlaisena Keski-Uusimaa lehdessä 14.6. Lehdessä on ollut runsaasti mielipiteiden vaihtoa sotaorpoasioista kesän kuluessa. On hienoa, että lehti on antanut runsaasti palstatilaa asiallemme. Kiitos siitä. Huoltoviesti 3/2011 4 Pohjoista ruskaa Seppeleiden laskujärjestys Kaatuneitten muistopäivä toukokuun kolmantena sunnuntaina on ollut vuoden merkittävin päivä sankarihaudoilla käynneillemme vuodesta 1940 alkaen. Yhä vieläkin on epäselvyyttä kautta Suomen, mikä järjestö saa mennä ensimmäisenä sankaripatsaalle? Kirjoitin asiasta Lapin Kansaan toukokuussa, koska Lapissa käytäntö on hyvin epäyhtenäinen. Rovaniemellä on ollut ainakin vuodesta 1995 alkaen eri järjestöjen, seurakunnan, kaupungin ja puolustusvoimien yhteisesti neuvoteltu kirjallinen ohje järjestyksistä Veteraanipäivänä, Kaatuneitten muistopäivänä ja Itsenäisyyspäivänä. Me Kaatuneitten Omaisten liiton edustajat olemme muistopäivänä ykköspartiossa. Pitäkää puolenne ympäri Suomea, että näin on! Ensio Seppäsen tekemä evakkopatsas “Lyhyt lepohetki” Sallan kirkon pihassa. Sotaleski lapsi sylissään katsoo vanhaan Sallaan, jonne sankarivainajien haudat jäivät. vää vietämme Lapissa vuosittain Isänmaallinen iltapäivä vain yhdessä paikkaa yhdistysjohKaatuneitten muistopäivää ja sii- toisesti. Tänä vuonna olimme Ylihen liittyvää isänmaallista iltapäi- torniolla. Kirkossa ja päiväjuhlassa seurakuntatalolla oli noin 130 osanottajaa, mikä on täälläpäin Suomea iso luku. Ohjelmiin pyrimme saamaan mukaan aina koululaisia. Lasten laulukuorojen esiintymiset palauttavat usein mieliimme sotavuodet ja niiden jälkeiset ajat. Meidän silmämme eivät olleet silloin niin kirkkaita ja iloisia kuin nykynuorilla. Moni laulu toi silloin silmiimme kyyneleet, kun sotaorpoina ajatuksemme harhailivat laulun aikana isiemme sankarihaudoilla. Puolustusvoimien Ylitorniolla Kaatuneitten muistopäivänä 15.5.2011, seppelpartiossa Lippujuhlapäivä 4.6.2011 sotaorvot Aira Kariniemi (vas), Pauli Kantomaa ja Mikko Virrankos- Tänä vuonna juhlapäivän valtakunnallinen paraati oli Rovaki. Huoltoviesti 3/2011 5 niemellä. Liittomme lippu oli veteraanijärjestöjen lippujoukkueen toisessa rivissä. Täsmälleen ottaen lippumme paikka olisi ollut eturivissä Sotainvalidiliiton ja Sotaveteraaniliiton lippujen välissä. Perusteena on se, että KOL on toiseksi vanhin järjestö. Paraatin kutsuvieraina ja kaupungin vastaanotolla Lapin sotaorvot ry sekä KOL:n Rovaniemen osaston edustajat oli kiitettävästi otettu huomioon. Sotaorvon hautajaiset Muoniossa Eeli Ojan perheeseen jäi kahdeksan sotaorpoa, kun isä kaatui Sallan Vuorikylässä 11.7.1941. Perheen pojista Paavo ja Heikki kuolivat alkukesästä. Olin Heikin hautajaisissa 23.7.2011 Topi Rantakokon kanssa, joka on yhdistyksemme aluevastaava Muoniossa. Käytin puheenvuoron Heikin muistotilaisuudessa meidän sotaorpojen näkökohdista. Vastaisuudessa uskallan käyttää samanlaisia puheenvuoroja sotaorpoudesta varsinkin Heikin lesken kiitosten perusteella. Muissa puheenvuoroissa muisteltiin Heikin panosta Sotaorpojen esittely Muonion kirkossa 5.9.2011, vuorossa Topi Rantakokko. Taustalla näkyy vanha alttaritaulu sekä ryijynäyttelyn ryijyjä. putkiurakoitsijana ja urheilumie- Aluetapaaminen Muoniossa henä. Vuosittain pidämme aluetapaamisia eri puolilla Lappia. Täällä Kemijärvi-Salla etäisyydet ovat niin pitkät, että Elokuun alussa Lapin sotaorvot Rovaniemen kerhopäiville pari tekivät yhden päivän matkan Tal- kertaa keväällä ja samoin syksyllä visodan taistelupaikoille. Muka- tulevat vain kaupungin keskustan na oli 23 yhdistyksemme jäsentä. jäsenemme. Siellä etelässä 100 Kemijärvellä katsoimme runsaan km tuntunee jo pitkältä matkalta, tunnin mittaisen videon Itä-Lapin mutta meillä ei tuon matkan puitTalvisota. Se on myös ostettavis- teissa ole joka suunnassa päästy sa, yhteystiedot allekirjoittaneelta. edes naapurikunnan puolelle. Matkan päätepisteessä Sallassa on vuosi sitten avattu sotavuosi- Muoniossa olimme syyskuun en ja jälleenrakennusajan museo. alussa. Kutsu oli lähetetty MuoniEsittely kesti puoli- on, Kolarin ja Kittilän 65 sotaortoista tuntia, mutta volle puolisoineen. Paikalla oli 45 moni asia jäi vielä henkilöä. Ihmetystä herätti se, että kuulematta, kun Kittilästä oli kutsuttu 15, mutta bussin piti jatkaa ketään ei tullut. matkaamme. Tämä on varmasti jokaisten tilaiSuosittelen, hyvät suuksien järjestäjien painajainen, sotaorvot, että tu- että mikä ihmisiä vaivaa, kun lähtustuisitte myös tökynnys eri tilaisuuksiimme on Sallan rintaman niin korkea, vaikka on ollut yhdisTalvisodan taiste- tyksemme jäsen vuosikausia? luihin. Niihin ei Toki jäsenyys on tärkeää, mutkylläkään moni ta miten saisimme mukaan myös etelän mies osallis- näitä maan hiljaisimpia? tunut, kun joukot Mikko Virrankoski Rovaniemellä 4.6.2011, veteraanijärjestöjen lip- oli koottu pääosin Lapin läänistä. varapuheenjohtaja pulinnassa KOL:n lippu edessä keskellä. Huoltoviesti 3/2011 6 Valtiotieteiden maisteri Uolevi Itkonen : Kaatuneitten omaisten Suomi Uolevi Itkonen on entinen Länsi- vahvoja. Kolme suurta – maa- Kyseenalaiset korvausluokat poisväylä-lehden päätoimittaja. Hän on toiminut vuosikausia ansiokkaasti myös mm. Espoon Sotaveteraanit ry:n tukineuvoston eri tehtävissä. Hän esitelmöi Kaatuneitten muistopäivän tilaisuudessa 15.5.2011 Espoon tuomiokirkon seurakuntatalossa. Sotiemme hinta Suomi oli toisen maailmansodan jälkeen sosiaalisessa ja taloudellisessa kurimuksessa. Moskovan 1944 välirauhansopimuksen ehdot olivat kovat. Alueluovutusten ja henkilötappioiden lisäksi Suomen maksettavaksi määrättiin 300 milj. dollarin suuruinen sotakorvaus, joka valuuttakurssien muututtua nousi 500 miljoonan Yhdysvaltain dollariin. Osa sotakorvauksista oli suoritettava heti. Tästä syystä Suomi menetti kauppalaivastonsa ja jäämurtajansa. Sotakorvausten kohtuuttomalla suuruudellakaan Neuvostoliitto ei kyennyt nujertamaan Suomea. laisliitto, Sdp ja Skdl muodostivat pääministeri Mauno Pekkalan (Skdl) johtamana enemmistöhallituksen, jossa kommunistit olivat mukana. Miten Suomi selvisi. Sitä on kysytty vuosikymmenten ajan ja vastaus on aina sama. Talvisodan henki johti talvisodan ihmeeseen. Talvisodan henkeä oli jäljellä vielä jatkosodassakin, mutta sodan pitkittyessä toisenlaiset tuulet alkoivat pyyhkiä mielialoja. Talvisodan henki löytyi kuitenkin uudestaan sodan lopulla voitokkaissa torjuntataisteluissa. Ymmärrettiin, että tosi on kysymyksessä. Talvisodan henki jatkui vielä pitkään jälleenrakentavassa Suomessa. Sen vastavoimaksi ankkuroitui meille perinteisesti vieraiden aatteiden tukema vaikutustyö. Sodasta oli tuskin selvitty ja kannettiin raskasta sotakorvausten taakkaa, kun syntyi erilaisia huhuja ja niiden myötä pelkoja. Elettiin uusia vaaran vuosia. Kysymys kuului, Evakkotielle joutui lähtemään lä- miehittäkö Neuvostoliitto Suohes puolimiljoonaa suomalaista. men. Kerrottakoon paikallisena esimerkkinä, että jatkosodan päätty- Huoltotyön alku misvuonna 1944 Espoon väestömäärä kasvoi 14 422:sta 18 277: Varautuminen sodan uhrien omaisten huoltoon alkoi jo ennen talviään asukkaaseen. sodan syttymistä. Silloin säädettiin yleinen sotilastapaturmalaki. Siinä Talvisodan henki määrättiin, että asepalveluksessa Rauhan tultua saatettiin todeta, että kaatuneen leskelle ja lapsille makSuomi oli ainoa sodassa hävinnyt setaan huoltoeläkettä. Lain heikmaa, joka säilytti valtiosääntönsä. kous oli korvauksien riippuminen Maaliskuussa 1945 käytyjen edus- kaatuneen sotilasarvosta. Käykuntavaalien tulosten perusteella tännössä suurimmassa tarpeessa oikeisto ja vasemmisto olivat yhtä olleet saivat pienimmät eläkkeet. tettiin heti sotien jälkeen. Sotavammalain mukaan sotalesket ja sotaorvot saivat tiettyä huoltoeläkettä. Se ei kuitenkaan riittänyt yksin. Vuonna 1943 säädettiin laki sotaorpojen työhuollosta. Valtio otti siinä vastatakseen vähävaraisten sotaorpojen koulutuskustannuksista. Samaan aikaan annettiin laki myös sotaleskien työhuollosta. Julkisen vallan toimet, vaikka ne niissä olosuhteissa olivat mittavia eivät kuitenkaan riittäneet. Jatkosodan aikana perustettiin Aseveliliitto. Sen tarkoituksena oli auttaa vaikeuksiin joutuneita aseveljiä ja heidän perheitään. Sodan päätyttyä järjestö lakkautettiin välirauhansopimuksen ehtojen perusteella. Nöyryytys Vaikka Suomen valtiosääntö kesti ja vaikka maassamme järjestettiin vuonna 1945 rehelliset eduskuntavaalit, kansallista suvereniteettia uhkasi vakavasti vuonna 1944 käynnistynyt sotasyyllisyysoikeudenkäynti. Arvostettujen kansalaisten nimeäminen rikollisiksi, heidän vangitsemisensa ja kyseenalainen, poliittisen painostuksen alla syntynyt oikeuden päätös loukkasi kansan syviä tuntoja. Koko oikeusprosessi oli pakon sanelema lavastus, joka avasi tien valtiokoneiston puhdistukselle. Samalla se oli alku vuosikymmeniä jatkuneelle kehitykselle, joka tunnetaan nimellä suomettuminen. Huoltoviesti 3/2011 7 tuli Kaatuneitten Omaisten Liitto, on tehnyt arvokasta työtä sotaleskien ja sotaorpojen hyväksi. Yksi tärkeimmistä tehtävistä on ollut sankarivainajien muiston vaaliminen. Kaatuneitten Omaisten Liitto on yhdysside saman kohtalon kokeneiden kesken. Merkittävä toiminnan sektori on ollut myös se perinteen siirto, jonka avulla on pyritty kertomaan jälkipolville, miten raskaat lunnaat isänmaan vapaus vaati sodissamme. Uusin kyntösarka KOLin toiminnassa on sotaorpojen rekisteröinti. Päätoimittaja Uolevi Itkonen. Arvioiden mukaan keskuudessamme on vielä elossa noin 30 000 Suomettumisen saivat raskaimmin siihen liittynyt häpeä vei heidät sotaorpoa. Vaientaminen ja vaikekokea sotaveteraanit, sotainvali- siiliasemiin. Kaikilla muilla naa- neminen on ollut sotaorpojen kohdit, sotalesket ja sotaorvot. Isän- puruston lapsilla oli isä dalla liian pitkään totisinta totta. maan puolustajille ja läheisensä menettäneille arvostuksen puute Uusi yhteishenki Ajattelen itse näin. Sotaorvot eioli vaikeasti ymmärrettävä asia. vät ole orpopojan valssin kuvaaSilloisesta poliittisesta ilmastosta Sotaveteraanien, sotaleskien ja so- mia lapsia ohdakkeisine teineen. kertoo jotain sekin, että sotiemme taorpojen arvostus on tämän päi- He ovat virallisia Suomen valtion veteraanit eivät voineet perustaa vän Suomessa korkealla. Pitkän orpoja sen perusteella, että heidän omia järjestöjään. Vasta vuona suomettumisajan jälkeen keskus- isänsä uhrasivat henkensä taistele1957 voitiin perustaa Rintama- telu on vapautunut menneistä si- malla Suomen itsenäisyyden puomiesten Asuntoliitto ajamaan ve- teistä. Ei ole enää sellaisia ulkopo- lesta. Suurelle osalle sotaorvoista teraanien asuntoasiaa. Seuraavalla liittisia tai muita syitä, joiden takia köyhyys on ollut jokapäiväinen vuosikymmenellä se sai nimek- pitäisi vaieta. vieras. Päätoimittaja Matti Höök seen Suomen Sotaveteraaniliitto. kirjoittaa KOLin HuoltoviestiVuonna 1959 perustettiin Espoon Vuonna 1994 valtiovalta esitti pit- lehdessä 1/2011. ”Sotaorvot ovat Sotaveteraanit. kään odotetun anteeksipyynnön köyhyyden asiantuntijoita”. sotasyyllisyysoikeudenkäynnisSodasta ei puhuttu noina aikoi- sä tuomittujen omaisille. Samana Rekisteröitymisellä KOL tavoittena isolla rintaäänellä. Siinä missä vuonna presidentti Martti Ahtisaa- lee oikeutetusti sotaorpotunnuksen voittaja juhli Suuren Isänmaallisen ri kutsui ensimmäisenä valtionpää- saamista asianosaisille. Sotaorposodan veteraaneja, Suomessa oli miehenä Mannerheim-ristin ritarit jen olemassaolon tunnustaminen vaiettava ulkopoliittisista syistä. osallistumaan itsenäisyyspäivän ei maksa valtiovallalle mitään. Ei vastaanotolle. Itsenäisyyspäivän tulisi kalliiksi sekään, jos kaikkein Naapurustossani Rantaperkiössä juhlaa on voitu viettää jo pitkään heikoimmassa asemassa olevat soTampereella asui perhe – äiti ja suomalaiskansallisin äänenpai- taorvot saisivat sosiaalista tukea, kaksi tytärtä. He elivät omaa, jo- noin. Tsekkoslovakian tiestä ei kuten tapahtuu esimerkiksi Engtenkin sulkeutunutta elämäänsä. tullut Suomen tietä. lannissa ja Ranskassa. SotaorpoSyykin tiedettiin. Perheen isä oli jen kannalta alkaa olla viimeinen kuollut ensimmäisten joukossa. Oma etujärjestö hetki hoitaa heidän asiansa oikeuVasta vuosikymmenten kuluttua denmukaisella tavalla järjestykorvoksi jääneet sisarukset avau- Vuonna 1945 perustettu Sotales- seen. – Se on kunniavelka. tuivat. Vaillinaisuuden tunne ja kien Huoltoliitto, josta sittemmin Huoltoviesti 3/2011 8 Lippurivistö. Seinäjoen seudun kuulumisia ”Tuoll yllä tähtien tuikkivain Korkeimman silmä valvoo ain. Tää uhrinne unhoon jäädä ei saa, on teitä siunaava synnyinmaa.” (Reino Hirviseppä) Yllä olevan runon säkein vietet- tiin perinteistä Kaatuneitten muistopäivää 15.05.2011 Seinäjoella. Tilaisuus alkoi lippukulkueella sankarihaudoille. Alkumusiikin ja muistopuheen jälkeen seppeleiden laskut, joita laskivat Kaatuneitten omaiset, puolustusvoimat, Seinäjoen kaupunki ja seurakunta, sekä veteraani- ja maanpuolustusjärjestöt, lopuksi virsi 577, 1-9, 9. Muistotilaisuus Törnävän kirkossa alkoi virrellä 365, 1-3, 10. Jatkuen Yrjö Jylhän runolla ”Äiti ja poika” lausujana jäsenemme Irja Forss. Seinäjoen HY-kuoron esitysten välillä kuulimme Urpo Karin kirjoittaman ”Kirje kaatuneelle ystävälle”, lukijana jäsenemme Kaisu Niemi sekä kanttori Johanna Ojalan musiikkiesityksen. Hartauspuheen piti pastori Mauri Pitkäranta. Tilaisuus päättyi virteen 574, 1,46, Seppeleen laskivat sotaleski Kyllikki Koski sekä sotaorvot Raili Littunen ja Vuokko Vihanta. Huoltoviesti 3/2011 9 Kesäjuhla Kesäjuhlaa vietimme Isonkyrön seurakuntatalolla yhdessä Isonkyrön kaatuneitten omaisten kanssa 16.06. 2011 ennen kesätaukoa. Puheenjohtaja Pentti Peltosen tervetulotoivotuksen jälkeen jatkettiin ruokailulla, kiitos emännille maittavasta ruoasta. Keho ravittuna kuulimme Isonkyrön uuden kirkkoherran Artturi Kivinevan tervehdyksen, jäseniemme Helena Maunukselan yksinlaulua ja Sirkka Liikalan runonlausuntaa, yhteislaulujen lomassa. Tilaisuudessa jaettiin myös KOL: n myöntämät ansiomerkit: kultaisen saivat Kaija Jouppi ja SirkkaLiisa Keltamäki, hopeisen Annikki Särmö. Lämminhenkinen juhlamme päättyi Isonkyrön eläkkeelle jääneen kirkkoherra Erik Silvola pitämään puheeseen. Hän on ”luotsannut” Isonkyrön kaatuneitten omaisia 35 vuotta. Kiitos jäsenillemme runsaasta mukanaolosta. Lämpimästä ja kauniista kesästä nautittuamme aloitimme syyskauden tapaamiset 8.9. uusin voimin Kurikan Sedun toimipisteessä. Tilaisuus alkoi tulokahvilla koulun Ansiomerkkien saajat Kaija Jouppi, Sirkka-Liisa Keltamäki ja Annikki Särmö. oppilaiden ja jäsentemme valmistamien maittavien leivonnaisten kera. Ohjelmaosuus alkoi koulun oppilas Henna Harjun esittämällä harmonikka musiikilla. Kaisut Niemi ja Saavalainen kertoivat ajankohtaisista asioista. Jäsenemme Sirkka-Liisa Liikala ilahdutti meitä jälleen lausumalla kaksi kaunista runoa. Puheenjohtajamme Pentti Peltosen tervetulotoivotuksen jälkeen koulun paikallisjohtaja Jaakko Hautamäki kertoi oppilaitoksen toiminnasta. Rovasti Raimo Mäki piti koskettavan puheen sotaleskien ja sotaorpojen elämänvaiheista sodan jälkeen. Miten me isättömät saimme ja saamme edelleen turvata Korkeimman käteen. Suupohjan sotaorvot ja kaatuneitten omaiset ry:n puheenjohtaja Simo Korpinen kertoi Liiton viimeisempiä kuulumisia. Miellyttävä yhdessäolo virkisti mieltä. Kiitos taas kerran runsaasta mukanaolosta, tästä on hyvä jatkaa kohti talvea. Kaisu Saavalainen, sihteeri Kurikka 8.9.2011 tulokahvilla osa vieraista. Huoltoviesti 3/2011 10 Viipuri vallattu Kymmenkunta sotaorpoa vahvis- tettuna veteraanien jälkeläisillä ja muutamalla nuoremmalla reserviläisellä tekivät sotahistoriallisen V-K Matkojen tuottaman retken Karjalan kannakselle 27.-29.8. Matkan erinomaisena oppaana ja johtajana toimi sotahistorioitsija, yliluutnantti Göran Lindgren, joka on peruskoulutukseltaan kauppatieteilijä, mutta on viime vuosina erikoistunut sotiemme historian tutkimiseen. Yhteensä tällä hyvin onnistuneella matkalla oli 37 osanottajaa. Viipurin valtaus ja Porlammen motti. Matkan varsinaisena teemana oli Viipurin takaisinvaltaus kesällä 1941, mutta matkan kuluessa ei voitu välttyä myöskään vierailemasta joillakin Talvisodan taistelupaikoilla ja kesän 1944 legendaarisilla torjuntavoittopaikoilla. Raja ylitettiin Imatralla / Ensossa ja seurattiin 12 divisioonan jalanjälkiä pitkin Vuoksea. Näissä joukoissa olivat mukana myös stadilaiset Ässä Rykmentti ja Vallilan Rykmentti, joiden jälkeläisiä ja perinneyhdistysten jäseniä oli mukana retkellämme. Myös Kevyt Osasto 1. kulki aikanaan tätä reittiä jatkaen taistelujaan aina Rajajoelle, eli vanhalle rajalle, saakka. Allekirjoittaneen isä oli mukana tällä retkellä. Tästä kohtaa 8 divisioona ylitti Viipurinlahden hyökätessään Viipuriin ja Porlammelle. halla sillalla kuulimme, että siellä silloinen luutnantti Lauri Sutela – myöhemmin puolustusvoimien komentaja – oli löytänyt radiomiinan, jolla silta oli tarkoitus tuhota. Myöhemmin vastaavanlaisia miinoja löydettiin myös Viipurista ja ne tehtiin väliaikaisesti vaarattomiksi soittamalla Säkkijärven polkkaa määrätyllä radiotaajuuAntreassa ryhmämme pysähtyi tu- della . Joitakin vahinkoja tapahtui, tustumaan mäen päällä olevan kir- mutta vähitellen useimmat miinat kon raunioihin ja sankarivainajien löydettiin. muistomerkkiin. Kuukaupin van- Seuraava kohde oli maineikas Ihantala, jossa kesällä 1944 Suomen armeija sai loistavan torjuntavoiton puna-armeijasta. Ihantalassa taisteli 210 000 miestä n. 12x12 km kokoisella alueella. Vihollisella oli nelinkertainen miesylivoima ja vastaavasti myös runsaammin kalustoa. Omat joukkomme olivat kuitenkin varsin hyvin varautuneet vihollisen torjumiseen. Tykistöä, joka pystyi ampumaan taistelualueelle, oli 21 Huoltoviesti 3/2011 11 patteristoa, eli 250 tykkiä. Tulisuunnitelmat oli laadittu niin, että lähes kaikki patteristot saattoivat ampua samaan kohteeseen. Tällä tavoin saatettiin torjua hyökkäyksiä ennen kuin ne olivat alkaneetkaan. Apuna oli myös omien ilmavoimien lisäksi myös saksalainen osasto Kuhlmey, joka teki tehokkaita syöksypommituksia vihollisen joukkoihin ja panssareihin sekä siltoihin, jotka tuhottuna vaikeuttivat vihollisen huoltokuljetuksia. Parin viikon raivokkaiden taistelujen jälkeen vihollisen oli Tienhaara ja Kivisillan salmi. Göran Lindgren kertoo JR 61:den taistunnustettava, että Ihantalassa ei teluista. Tästä vihollinen ei päässyt yli. ole läpipääsyä Suomeen. jan saavutuksia ja voittoa. Sodan tuneita n. 6000, haavoittuneita n. Ihantalassa on muistomerkki varmaankin voittivat, mutta ei sil- 22 000. Pelkästään Portinhoikan maantien tuntumassa, niityn lai- lä alueella, jossa on heidän muis- monumentissa on n. 4200 kaatuneen nimet. dassa, jossa tuhottiin runsaasti vi- tomerkkinsä. hollisen panssareita. Muistomerkki on suuri koruton kivi, joka on Talin-Ihantalan alueella suoma- Matkamme jatkui Viipuriin, jossa pystytetty suomalaisten taisteli- laisten tappiot olivat yli 10 000 majoituimme Hotelli Viipuriin. joiden kunniaksi. Portinhoikassa miestä. Kaatuneita oli n. 1500. Seuraavana päivänä tutustuimme on venäläinen sotamuistomerkki, Haavoittuneita 7-8000 ja kadon- Summassa sijaitsevaan talvisodan joka on paljon suurempi ja prame- neita lähes 2000. Puna-armeijan tunnistamattomien sankarivainajiampi. Siinä kehutaan puna-armei- tappiot olivat vastaavasti: Kaa- en muistomerkkiin. Pyrkimyksenä on ollut viedä sankarivainajat kotiseutunsa multiin, mutta tunnistamattomia on jätetty taistelupaikkojensa yhteishautoihin. Näitäkin hautoja ja muistomerkkejä vaalitaan ja hoidetaan asianmukaisella kunnioituksella. Seuraava kohde oli Viipurinlahti ja Uuraan saari, jossa on vanhastaan ollut satama. Uuraan ohi kulkee väylä Viipuriin. Saatoimme kauniissa auringonpaisteessa todeta vesireitin Revonsaaresta Lihaniemeen, jonka kenraali Vinellin 8. divisioona ylitti alkaen 24.8. Divisioona koukkasi Viipurin eteläpuolelle ja Porlammin suunnalle. Tälle niitylle tuhottiin runsaasti vihollisen panssareita Ihantalassa, Kun idästä päin koukkasi 12 dikertoo Göran Lindgren. visioona ja pohjoisesta hyökkäsi Huoltoviesti 3/2011 12 kaatunutta ja vankeja saatiin noin 3000. Kaiken kaikkiaan vihollisen miestappiot Viipurin valtauksessa olivat kaatuneina yli 7000 miestä ja vankeina noin 9000 miestä. Meikäläisen IV armeijakunnan tappiot olivat alle 3000, joista kaatuneina ja kadonneina noin 700. Maittavan kenttälounaan jälkeen koukkasimme Viipurin itäpuolelle ja tutustuimme Talin ja Näätälän maisemiin. Viipurin puolustuksen murruttua vihollisen kanssa tapeltiin ankarasti Talissa, josta joukkomme joutuivat perääntymään Portinhoikan ja Ihantalan suuntaan, jossa vihollisen hyökkäys saatiin pysäytettyä. Sotaorpoja Antrean sankarimuistomerkillä. Oikealla VL-matkojen Näätälä sijaitsee Talista itään ja opas Göran Lindgren. jostakin syystä se on jäänyt monilViljasen 4. divisioona, niin kaksi kuitenkin vihollisen koko kalusto venäläistä divisioonaa jäi nätisti ja se oli arvokas lisä pienen maan mottiin Sommen- Porlammin alu- armeijalle. Motista saatiin toistaeelle. Huumolan kohdalle jäi kui- sataa tykkiä, satoja konekiväärejä tenkin parin kilometrin levyinen ja kranaatinheittimiä, 21 panssariaukko, josta osa vihollisista pääsi vaunua, 140 traktoria, yli 400 aukarkuun. toa, toistatuhatta muuta ajoneuvoa ja kolmisentuhatta hevosta. ViholSommen-Porlammin mottiin jäi lisen miestappiot olivat yli 2000 Yläsommen ja Porlammin taistelujen muistomerkki. ta historiankirjoittajilta huomaamatta. Näätälässä JR 5 kävi kovia taisteluja etelästä hyökkäävää vihollista vastaan. Sotahistorioitsija Vilho Tervasmäki on kirjoittanut JR 5 :stä kertovassa kirjassaan, että vihollisen tappiot Näätälän taistelussa olivat noin 2000 miestä. Rykmentin tappiot olivat 42 kaatunutta ja 279 haavoittunutta. Kaatuneitten joukossa oli mm. pikakivääriampuja Onni Höök, tämän kirjoittajan isä. Porlammin aluetta. Tämä alue oli aikanaan täynnä Puna-armeijan jät- Retkemme kolmantena päivänä tutämää sotakalustoa. tustuimme Viipurin kaupunkiin Huoltoviesti 3/2011 ja saatoimme todeta, että kaupunki oli saatu varsin siistiin kuntoon. Alvar Aallon kirjasto tosin oli vielä remontissa. Samalla oppaamme kertoi Viipurin menetyksestä, joka on eräs sotahistoriamme surkeimmista tapauksista – lähes samaa luokkaa kuin Viaporin menetys 1808. Viipurin menetyksestä voisi kirjoittaa pitkänkin tarinan ja onhan siitä kirjakin kirjoitettu. Menetys johtui mm. kehnosta JR 20 joukko-osastosta ja sen vielä kehnommasta johdosta sekä tykistön ammusten puutteesta ja byrokratiasta, joka esti ammusten toimittamisen ajallaan. Syyllisenä voidaan pitää myös marsalkka Mannerheimiä, joka oli jääräpäisesti sitä mieltä, että Viipuria pitää puolustaa. Panssarikenraali, Mannerheimristin ritari, Ruben Lagus oli sitä mieltä, että Viipuria ei voinut eikä kannattanut puolustaa. VKT-linja oli suunniteltu väärin tältä osin. Oli mikä oli , niin voimme lohduttautua sillä, että Viipurin puolustaminen vaati vain satakunta kaatunutta ja jos sitä olisi tosissaan puolustettu, niin vihollinen olisi ampunut kaupungin hajalle. 13 hyökkäävällä venäläisdivisioonalla ei ollut mahdollisuuksia tunkeutua Tienhaaraan. Kerran vihollisen komppania pääsi rantautumaan Tienhaaran puolelle, mutta se lyötiin vastaiskulla takaisin. Vastaiskussa kunnostautui erityisesti konepistoolimies Allan Svinholm, joka yksin tuhosi joukkueen verran vihollisia. Everstiluutnantti Alpo Marttinen ylennettiin everstiksi ansioistaan Tienhaaran taisteluissa. Åke Lindmanin Tienhaarasta tekemässä filmissä marsalkka Mannerheim soittaa evl Marttiselle taistelujen tiimellyksessä: Miten rykmentillä menee. Pärjäättekö? Kyllä pärjäämme herra marsalkka. Kiitän everstiä. Jatkakaa. Myöhemmin Marttinen sai vielä Mannerheim-ristin. Talvisodassa kaatuneiden tunnistamattomien suomalaisten sankarivainajien muistomerkki Summassa. Kotimatkalla poikkesimme vielä Viipurin-lahden pohjoispuolella Nisalahdessa, jonne neuvostojoukot pääsivät etenemään talvisodassa. Alueella kaatui mm. pari ryhmäkaverimme isää. Kävimme kunnioittamassa heidän muistoaan. Matti Höök “Ihantalan taistelut. Kunnia sankareille” Tienhaara ja Kivisillan salmi heti Viipurin pohjoispuolella oli alue, jossa vihollinen vihdoin saatiin pysäytettyä. Täällä saatiin ensimmäinen merkittävä torjuntavoitto kesällä 1944. Sen johtajana oli evl Alpo Marttinen apunaan ruotsinkielinen rykmentti JR 61. Ratkaisevan merkittävänä tukena oli myös 12 tykistöpatteristoa, jolla oli valmiiksi laadittu tykistöVenäläinen muistomerkki ja yhsuunnitelma. teishauta Näätälässä. Tässä Tulenjohtajan tarvitsi komentaa saattaa levätä myös pikakiväävain: Tulta , niin 144 tykkiä ampui riampuja Onni Höökin ampumia sovittuihin kohteisiin. Kahdella vihollisia. Portinhoikan venäläinen muistomerkki, johon on ikuistettu 4200 kaatuneen Puna-armeijan sotilaan nimet. Huoltoviesti 3/2011 14 Muistokivet Harjavallan sankarihaudalle Harjavallassa paljastettiin 26.6. tiin kirkonkirjoja ja historiaa sota- Muistokivien paljastamisen jäl2011 muualle haudattujen sankarivainajien muistokivet. Tällöin oli kulunut lähes tasan 70 vuotta jatkosodan alkamisesta ja siitä, kun ensimmäiset harjavaltalaiset jatkosodan uhrit oli saatettu kotiseudun multiin. arkistoa myöden. Koska joka asiassa raha näyttelee suurta osaa, olemme kiitollisia, että Harjavallan seurakunta sekä Harjavallan kaupunki suhtautuivat hankkeeseen myötämielisesti ja lupasivat yhteisesti hoitaa kustanMuistokivistä oli puhuttu vuosi- nukset. kaudet, mutta aina asian hoitaminen vain oli jäänyt, koska yhdis- Arkkitehti suunnitteli ja kiviveistyksellämme ei ollut taloudellisia tämö valmisti toivomamme kivet. mahdollisuuksia osallistua hank- Kiviä on kaksi ja kummassakin on keeseen. kymmenen sankarivainajan tiedot. Uudet kivet sijoitettiin Karjalaan Noin vuosi sitten veteraanijärjes- jääneiden vainajien muistokiven töjen yhteiskokouksessa yhdis- molemmin puolin aivan sankarityksemme teki aloitteen muisto- hautojen viereen. Olemme myös merkin saamiseksi sankarihauta- kivien sijoitteluun erittäin tyytyalueelle. Ei kulunut kauaakaan, väisiä. Nyt on ympyrä ikään kuin kun Harjavallan Sotaveteraanien sulkeutunut ja voimme näyttää puheenjohtaja, Jaakko Suontausta, jälkipolville mitkä olivat silloisen soitti ja ilmoitti, että hanketta ale- pienen kotipitäjämme uhraukset taan toteuttaa. Hänen johdollaan taisteltaessa ylivoimaista vihollispidettiin useita palavereja. Tutkit- ta vastaan. keen Harjavallan seurakunta järjesti kahvitilaisuuden, jossa puhuivat mm. Harjavallan Kaatuneitten Omaisten puheenjohtaja Tuija Ketonen, sotaorpo Aarno Routimo sekä sotaveteraani Timo Äimänen. Seurakuntasali oli lähes ääriään myöten täynnä. Sotaorpoja, joiden isien nimet tulivat näihin kiviin, oli tullut kauempaakin. Olemme kiitollisia kaikille, jotka ovat kanssamme osallistuneet tämän hankkeen toteuttamiseen. On syytä todeta, että Harjavallan seurakunta on hoitanut sankarihauta-alueen kiitettävästi. Tämän hankkeen toteuttaminen osoittaa yhteiskunnan kunnioituksen heitä kohtaan, jotka ovat antaneet kalleimman uhrin, oman henkensä, taistellessaan maamme itsenäisyyden puolesta. Tuija Ketonen Huoltoviesti 3/2011 15 Lounais-Suomen sotaorvoilla kymmenvuotisjuhla Kevään vehreys oli herkimmil- invalideista, veteraaneista, siirtokarjalaisista ja jättimäisistä sotakorvauksista. Meillä kaatuneiden omaisilla oli menetetyn alituista kaipausta, mutta erinomaista lääkitystä tarjosivat työ, koulunkäynti ja arjen askareet. Murheen musta viitta alkoi haalistua vuosien kuluessa.” lään, ja meri kimmelsi, kun Lounais-Suomen sotaorpojen yhdistys kokoontui juhlimaan kymmentä toimintavuottaan Turun Hirvensaloon kaatuneiden muistopäivänä 15.5.2011. Juhlajumalanpalvelus pidettiin Pyhän Henrikin ekumeenisessa taidekappelissa. Ennen jumalanpalveluksen alkua Esa Haarala lähetti seppelpartion viemään tervehdyksen Turun sankariristille Narvan marssin soidessa. Jumalanpalveluksessa saarnasi rovasti Terttu-Sisko Meskanen. ”Sanotaan, että sodassa kaikki pelkäsivät, mutta monet myös rukoilivat. He rukoilivat kotiensa ja rakkaittensa puolesta”, hän kiteytti sota-ajan tuntoja. Hannu Mäkilän laulu ”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie” kaikui kauniisti kappelin mahtavissa holveissa. Jumalanpalveluksen jälkeen siirryttiin lounaalle ja juhlaan MeriKarinan avariin tiloihin. Juontaja Marja-Riitta Perttula herkisti kuulijat lainaamalla sota-ajan laulujen sanoja. Hänen mukaansa niissä asetettiin suuri vastuu lasten harteille, kuten esimerkiksi laulussa ”Älä itke äitini”. Vasta vuosia myöhemmin Kullervo Linnan valssissa ”Kultainen nuoruus” soivat iloisemmat sävelet. Kaatuneiden omaisten ja sotaorpojen järjestön tärkeä tehtävä on puhujan mukaan perinteen vaaliminen, jotta vielä parin kolmen sukupolven päästä jälkeläisemme tiedostaisivat esi-isiensä ja -äitiensä kamppailun maamme vapauden ja itsenäisyyden puolesta. Seppelpartio Marja-Liisa ja Pekka Hurme. kurissa ja Herran nuhteessa, toinen, että jälkipolven on opiskeltava niin pitkälle kuin pää ja rahkeet riittävät.” Puhuja toivoi, että sotaorpojen elämänkulusta tehtäisiin väitöstutkimus ja mahdollisimman pian. Hän totesi kuitenkin: ”Minun käsitykseni on se, että keskimäärin olemme menestyneet ja rakentaneet suomalaista yhteiskuntaa vähintäänkin yhtä tehokkaasti kuin ne ikätoverimme, jotka eivät joutuneet kokemaan sotaorpouden tuskaa. Me kuulumme kaikki jälleenrakentajasukupolveen, jolle periytyi isiltä ja äideiltä työtä pelJuhlapuheen piti kouluneuvos käämätön sitkeys.” Voitto Ranne. Hän tarkasteli sotaa ja sen jälkeistä aikaa nuoren pojan ”Pidän ihmeenä sitä, miten Suonäkökulmasta: ”Omalla äidillä- mi selvisi ei yksinomaan sodasta, ni oli muutama ehdoton periaate. vaan myös sodanjälkeisestä ajasta. Yksi oli, että lapset piti kasvattaa Leskien ja orpojen lisäksi oli huoli Juhlaan toivat tervehdyksensä Kaatuneiden Omaisten Liitto, Puolustusvoimat, Varsinais-Suomen Sotaveteraanipiiri, Raision Sotaveteraanit, Turun Reserviupseerien Perinnetoimikunta ja Laitilan Kaatuneiden Omaiset. Merkillepantava asia on yhteyksien muodostuminen eri tahoille, kuten sotaveteraaneihin ja puolustusvoimiin. Kaatuneiden Omaisten Liiton viirejä ja ansiomerkkejä sekä muita huomionosoituksia jaettiin kaikkiaan 14 henkilölle. Juhlan musiikista vastasi Laivaston Soittokunta, joka myös säesti yhteisesti lauletun Maamme-laulun. Teksti: Ulla Heino Kuva: Salla Dunderfelt Huoltoviesti 3/2011 16 Mikko Porvali Vakoojakoulu Päämajan asiamieskoulutus jatkosodassa Atena kustannus 2010 det vakoojat olivat vastapuolelle valmiiksi tuttuja. Sotakirjailija, vanhempi konstaapeli Mikko Porvali (s. 1980) on Suomen viholliskentille pudottakirjoittanut kirjan vakoojien kou- mat vakoojat eivät välttämättä ollutuksesta jatkosodassa. leet kovin lojaaleja. Jotkut ilmoittautuivat välittömästi vastapuolen Vakoojat värvättiin sotavangeista joukoille. Eräät hiipivät välittöja koulutuspaikka oli Äänislinnan mästi kotikonnuilleen ja saattoivat kaupunki. Herää kysymys miten säilyä hengissä koko sodan, elleilöytyi sotavankeja, jotka olivat vät paljastuneet. Vakoojan henki kiinnostuneita toimimaan suoma- oli tietenkin halpa, jos hän pallaisten puolella isänmaataan vas- jastui. Mikko Porvali arvelee, että taan. Selitys löytyy Neuvostolii- valtaosa noin komppanian vahton historiasta. Stalin tapatti oman vuisesta vakoilijajoukoista pääsi maansa kansalaisia 30-luvulla noin varsin pikaisesti hengestään. Kou10 miljoonaa ja myös tuhansia up- lua johtanut majuri Reino Raski seereita Neuvostoliiton armeijassa ilmoitti valvontakomissiolle, että teloitettiin. Neuvostoliitto oli mo- yksikään ei palanut. Tuskin tässä nien kansalaisuuksien valtio eivät- oli koko totuus. Tiedetään, että sokä kaikki olleet isä aurinkoiselle dan jälkeen vakoojia salakuljetetja hänen järjestelmälleen suosiol- tiin mm. Ruotsiin turvaan. lisia. Entä mitkä olivat käytännön tuMikko Porvali on löytänyt fakta- lokset tästä toiminnasta. Siitä on tietoa kirjansa tueksi isoisänsä, vähän tietoa. Toiminnasta saamajuri Antti Porvalin muistiinpa- tua tietoa ei ollut syytä julkistaa. noista ja jonkun verran on löytynyt Jukka L. Mäkelä on kirjoittanut asiaa myös arkistoista, kirjallisuu- eräästä virolaisesta sotaorvosta, desta ja vanhoista haastatteluista. joka lähetti kotiin todellisia tietoja Tosin varsin niukasti, koska sodan yli kuukauden ajan. Poika jäi tai jälkeen pyrittiin tuhoamaan mah- jättäytyi sotavangiksi jatkosodan dollisimman paljon tiedustelutie- alkuvaiheessa. Asiamiehenä hän toa. Myös venäläisiä lähteitä on toimi Arkangelin ympäristössä. voitu jossain määrin hyödyntää. Hänen tehtävänsä oli varsin tyypillinen : länneltä Neuvostoliittoon Vastapuoli oli tietysti kiinnostu- ja Arkangelin satamaan saapuneen nut suomalaisten vakoilutoimin- materiaaliavun selvittäminen. nan kehittämisestä ja saipa myös jonkun tai joitakin omia miehiään Päätehtävänsä ohella hänen onnisujutettua Äänislinnan tiedusteli- tui selvittää aiemmin tuntematon jainkouluun. Tästä oli viholliselle puna-armeijan sukellusvenetukise hyöty, että kentälle lähetetyt uu- kohta Arkangelin lähellä. Nämä Mikko Porvalin kirja perustuu osittain hänen isoisänsä majuri Antti Porvalin muistiinpanoihin. Antti toimi tiedustelijakoulun opettajana. Hän oli palkittu talvisodan veteraani ja kokenut kaukopartiomies. tiedot luovutettiin tuoreeltaan saksalaisille, jotka antoivat niille suuren arvon – kiitokset olivat poikkeuksellisen vuolaat. Kuukauden kuluttua virolaispojan radio hiljeni. Hänen myöhempi kohtalonsa ei ole vielä selvinnyt. Matti Höök Huoltoviesti 3/2011 Taipaleenjokiooppera Huoltoviestin lukijamatkalle 17 Dolmatovski, jota oopperassa esitti Jyrki Anttila, tunnetulla ammattitaidollaan. Yrjö Jylhä ei koskaan tavannut Dolmatovskia, yrityksistään huolimatta. Dolmatovski kuoli 1994. Ilmajoelle 19.6. osallistui 31 henkilöä pääkaupunkiseudulta, joukossa useita uusia Yrjö Jylhä kuoli jo 1956. jäseniä, jotka eivät ehtineet Hän ampui itsensä. Mahmukaan viime kesän esityk- Taipaleenjoki-oopperan tähtiesiintyjät: Jyrki tavien Talvisotarunojensa seen kulttuuripäivien yhte- Anttila (Jegenij Dolmatovski), Juha Kotilainen jälkeen, mm. Kiirastuli, ydessä. Matkan johtajana ja (Yrjö Jylhä) ja Mari Palo ( Kirsti Jylhä). Jylhän takki oli tyhjä. Hän oppaana toimi KOLin kunei jaksanut jatkaa mahniapuheenjohtaja, kenraali Grendahl (alunperin Gröndahl), tavaa runoilijan uraansa. Pentti Lehtimäki VL-matkoista. joka oli alunperin helsinkiläinen . Oopperassa Yrjö Jylhän roolin veHänen poikansa Boris taisteli tää Juha Kotilainen tavalla, joka Pentti Lehtimäki kertoi matkan ai- myös Talvisodassa, mutta Suomen monien mielestä ylittää jopa Jyrki kana Taipaleenjoen taisteluista ja puolella. Vladimir Grendahl nimi- Anttilan. komppanian päällikkö, runoilija tettiin kenraali-everstiksi, joka on Yrjö Jylhästä, jonka roolit sotilaa- erittäin korkea sotilasarvo. Hän Oopperan libreton kirjoittanut na ja runoilijana ovat jääneet py- kuoli kesäkuussa 1940 ja haudat- Panu Rajala otti aiheeseen musyvästi maamme sota- ja kulttuu- tiin Moskovassa. Kuolinsyynä oli kaan myös romantiikkaa Jylhän rihistoriaan. tiettävästi sairaus – ei epäonnis- puolison Kirstin muodossa. Kirsti tuminen Taipaleenjoella – kuten oli tosiasiallisestikin melko huiYrjö Jylhä syntyi vuona 1903. voisi epäillä. kentelevainen vaimo, joka teki ns. Reserviupseerikurssin hän suoritsyrjähyppyjä ja tartutti mieheensä ti 1923 ja hän oli siis 36-vuotias Joulukuun 15. päivänä oli seuraa- kuppataudin. Seurauksena ei kuiluutnantti Talvisodan alkaessa. va suurhyökkäys ja jouluaattona tenkaan ollut avioero, mutta Kirsti Hän sai komennettavakseen soini- alkoi kolmas suurhyökkäys. Hel- kuoli jo 1942. Kirstin roolin esitti laisista miehistä koostuvan komp- mikuun puolivälissä oli viimeinen Mari Palo. panian Taipaleenjoella. Hän oli jo suurhyökkäys. Kaikki hyökkäyktässä vaiheessa tunnettu ja arvos- set torjuttiin – suuret ja pienet. Jos Taipaleenjoki ooppera oli kaikkitettu runoilija ja Tulenkantajat- linja murtui jossakin kohtaa, niin en matkalle osallistujien mielestä ryhmän jäsen, joka oli kirjoittanut se otettiin takaisin vastahyökkä- mahtava kokemus. Tuskin kukaan useita teoksia – mm. 1931 ilmes- yksellä . Vihollisen tappiot olivat selvisi siitä ilman kyyneleitä. Altyneen Viimeisen kierroksen. Jyl- suuret. Hyökkäyksessä Suvannon lekirjoittaneen mielestä se on pahä oli hyväkuntoinen upseeri. Hän järven yli kaatui noin 600 vihollis- ras ooppera, jonka olen nähnyt. harrasti mm. nyrkkeilyä. Hän oli ta. Tässä taistelussa havaittiin, että Ilkka Kuusiston musiikki oli kaupidetty esimies, luja mutta oikeu- hyökkääviä vihollisia ammuttiin nista ja istui hienosti Panu Rajalan denmukainen. Hän tunsi suurta myös takaapäin – hyökkäyksen librettoon tai päin vastoin. Kuoro vastuuta miehistään. Lyhyesti sa- vauhdittamiseksi. Tällainen koh- lauloi myös hyvin. Joukossa oli nottuna hän oli hyvä upseeri. taus on otettu mukaan myös oop- niin miehiä, naisia kuin lapsiaperan librettoon. kin. Lavasteet Kyrönjoki-varressa Neuvostoliitto hyökkäsi rajusti olivat onnistuneet ja aseiden sekä Taipaleenjoella 13.12. Kirves- Mielenkiintoinen yksityiskohta ammusten paukut loivat oikean mäen-Terentilän linjalla. Asial- Taipaleenjoella ja myös ooppe- tunnelman. la oli aluksi kaksi divisioonaa, rassa oli se, että molemmin puo- myöhemmin neljä. Taipaleenjoen lin jokea taisteli tunnettu runoilija. Matti Höök suunnan vihollisten komentajana Venäläisten puolella on Taipaleenoli suomalaissyntyinen Vladimir joen taisteluista runoillut Jevgenij Huoltoviesti 3/2011 18 Tyhjä hauta Kristillisen pääsiäisen sanoman keskipisteitä on tyhjä hauta. Tuli mieleen, että tyhjä hauta on olennainen asia myös monelle sotaorvolle, mutta aivan eri tavalla. Jeesus oli haudattu ja hautaa oli tarkasti vartioitu, mutta pääsiäisaamuna hauta oli tyhjä ja jäljellä oli vain käärinliinat (Luuk.24:12). Jeesuksen tyhjällä haudalla oli ja on positiivinen viesti, mutta kentälle jääneen sankarivainajan haudan tyhjyys on koettu kipeästi. Totuus voi tehdä vapaaksi (Joh. 8:32), mutta epätietoisuus ja keskeneräisyys ahdistavat. mainitussa kirjassa myös äitini erikoisesta unesta 1973. Hän kertoi laskeutuneensa tikapuita pitkin isäni hautaan ja sanoneensa isälleni: ”Tiiätkö, että Mikkolla on poika?” Isäni oli vastannut: ”Tiiän.” Ajattelen, että tyhjäkin hauta oli äidilleni kiintopiste, joka auttoi Sotalesket ja tyhjä hauta häntä käsittelemään suruaan. Äitini kannalta oli Haastattelin kirjaa ”Pohjanmaan parempi niin, että isäni sotalesket muistelevat” varten nimi on hautakivessä kotiseudulla mm. lohtajalaista Linnea Niemeä. kuin ettei sitä olisi. Otsikoin hänen muisteluksensa sanoilla ”Sankarihaudassa ei ole Sotaorvon mitään”, koska hänen ensimmäi- reaktioita tyhjään hautaan sen puolisonsa Niilo Hyypän jääminen kentälle korostui haastatte- Muistin, että olen pohtinut samaa lussa. Linne kertoi: ”Minä ja lap- tyhjän haudan haastetta. Huosetkaan emme ole oikein kokeneet masin sanoneeni jo kaatuneitten sankarihautaa hänen haudakseen, muistopäivänä 1971 Kalajoen koska ajattelemme, ettei siellä ole sankarihaudalla: ”Kotikirkon luomitään. En pienenäkään ole tah- na on kivi ja nimesi siinä, / mutta tonut heitä sinne.” Olen tavannut ruumiisi ei ole siellä. / Lauri Viita jonkun muunkin, joka on – samoin jo kuollut – sanoi kerpuhunut Linnen tapaan. ran: / ´Kun koti on palanut, siihen mahtuu koko kansa.´ / Samoin kun Oma äitini suhtautui isäni tyh- en ruumiisi paikkaa tunne, isä, / on jään hautaan Kalajoella myöntei- hautasi koko Suomi, / ja voin tuosemmin. Äitini kävi isäni kaatu- da kukkani vaikkapa tänne.” mispaikalla heti kun se oli mahdollista ja vakuuttui, ettei hänen Kävimme 2007 sotaorporetkelruumistaan enää löydy. Vaikka isä lä Karjalankannaksella. Kun yövarmasti kuoli, äiti mietti kuiten- vyimme Kiviniemessä (Losevoskin joskus ääneen mahdollisuutta sa), kävimme taksilla noin 10 km että isä sittenkin vielä palaisi. Hän päässä isäni kaatumispaikalla. Pakävi isäni tyhjällä haudalla ja vei taljoonan sotapäiväkirjan ja sinne minutkin mm. sankaripat- Kielletyt kartat –kirjan mukaan saan paljastustilaisuuteen. Kerron löysimme paikan: Vuoksen ete- Mikko Himanka lärannalta noin 100 m Leppäniemestä länteen. Esteitä oli mutta ei ylivoimaisia. Rantavallin takana näkyi vielä selvästi juoksuhauta ja paikalla kasvoi isoja mäntyjä. Otimme yhden männyn juurelta kolme kourallista hiekkaa ja laskimme siihen kimpun luonnonkukkia. Myöhemmin samana kesänä veimme jälkikasvumme kanssa mainitut kolme kourallista Karjalan hiekkaa Kalajoen hautausmaalle isäni kiven eteen nurmen alle. Tyhjä hauta tuntuu nyt vähän enemmän isäni haudalta kuin ennen Kannaksen matkaa. Sanon toisillekin ”tyhjän haudan orvoille”, että kannattaa yrittää etsiä vastauksia heränneisiin kysymyksiin. Vastauksia on näemmä yhä mahdollista löytää ja totuus voi tehdä vapaaksi tai ainakin vä- Huoltoviesti 3/2011 Mikko Himanka JK. Huomasin myöhemmin Kokkolan Storbyn kyläkirjasta ruotsinkielisen hyvän runon kadonneille sotilaille. Tulin kääntäneeksi sen vapaasti. Alikersantti Karl Axell oli talvisodassa Summassa tykistössä ja kirjoitti runon 1940. Hän toimi jatkosodassa tulenjohtajana Syvärillä ja kaatui 27.10.1943 Shemenskissä. Hän lepää Kaarlelan kirkon luona sankarihaudassa. Miehet, veljet, ystävämme, emme tiedä hautaanne. Verta vuotaa sydämemme, teitä kun me kaipaamme. Orjamarkkinat Sotaorpo Jouko Halmekoski on Jossain syrjäisellä suolla saattaa piillä hautanne. Kanervat vain siellä, tuolla peittelevät rauhanne. kirjoittanut kirjan huutolaisista ja huutolaismarkkinoista. Kysymys on tavasta, jolla kunnat hoitivat orpolapsia ja muitakin perheisiin sijoitettavia lapsia vielä 1920-luvulla. Sijoitettavat lapset huutokaupattiin taloihin, jotka tekivät halvimmat tarjoukset. Käytännössä tämä merkitsi orjamarkkinoita. Talot saivat tällä tavoin halpaa lapsityövoimaa. Monasti nämä lapset tekivät täysiä työpäiviä jopa 4-vuotiaista saakka. Yleistä oli, että lapsia hoidettiin huonosti - ruokaa oli vähän, ja se oli usein ala-arvoista, kuritus ja selkäsaunat olivat yleisiä, eräs tyttö joutui isäntänsä raiskaamaksi 12-vuotiaana jne. Joissakin tapauksissa lapset saattoivat päästä myös hyviin perheisiin. mutta se lienee ollut varsin harvinaista. Kuolinhymnin teille kuiskaa metsä, linnut, tuuloset. Rukoukset Herra muistaa, myöskin heikot, viimeiset. Nelivuotias Siviä-tyttö myytiin körttiperheeseen. Uskonnollisuus oli Pohjanmaalla vahvaa, mutta sillä ei aina ollut mitään tekemis- Moni kysyy hautain paikkaa, saa vain kai´un vastaamaan. Uhka eikä pelko haittaa, kotiaan jos puolustaa. Ystävänne eivät nähneet teidän siellä kaatuvan. Aavistamme, että tähteet jossain teistä maatuvat. Viime taistelua kukaan vierellänne nähnyt ei, nähnyt ei, ei päässyt mukaan. Tuoni rakkaat veljet vei. 19 tä inhimillisyyden kanssa. Siviän piti alusta alkaen mennä navettaan jo aikaisin aamulla ja koko päivä piti tehdä työtä. Häntä hakattiin ja haukuttiin, jos hän ei jaksanut tehdä töitä niin paljon kuin vaadittiin. Ruuaksi hän sai sellaista mössöä, joka ei olisi kelvannut koirillekaan. Se muodostui perunankuorista ja muista jätteistä. Joskus Siviä söi salaa sian ruokaa, ennen kuin ruokki siat. Mutta jos hän jäi siitä kiinni, niin häntä rangaistiin. hän vapaammaksi. Ja vaikka ei vastauksia löytyisikään, on parempi etsiä niitä kuin olla etsimättä. Karl Axell (1916-43): Hymni kadonneille Tällaisia elämäntarinoita Jouko Halmekoski on koonnut 223-sivuiseen kirjaan 25 kappaletta. Toinen toistaan järkyttävimpiä. Näihin verrattuna sotaorpojen elämäntarinat ovat olleet ruusuilla tanssimista, jos kohta meilläkään ei ole ollut helppoa. Sotalapsikirjaani varten keskustelin erään kaverin kanssa, joka Ruotsissa oli nälkäänsä joutunut myös syömään sioille tarkoitettua ruokaa. Hän ei halunnut lähemmin muistella sotalapsiaikaansa. Huutolaislapsiaika päättyi 12 tai 15-vuotiaana. Sen jälkeen mentiin töihin piiaksi tai rengiksi. Kaikesta huolimatta – Halmekosken otoksen mukaan – useimmat lapset ponnistelivat itselleen kohtuullisen aikuisuuden ja vanhuuden. Tätä voidaan kutsua suomalaiseksi sisuksi. Jouko Halmekoski on aikaisemmin kirjoittanut kirjat Sotaorvon vala ja Kirkkonikkarin sydämellä. Matti Höök Huoltoviesti 3/2011 20 Keski-Suomen Ilmailumuseo Ylikeravan Rotaryklubi vahvistettuna muutamalla sotaorvolla vieraili Keski-Suomen ilmailumesossa Tikkakoskella 21.5. Museo kertoo suomalaisen ilmailun historian sen alusta nykypäivään saakka. Museossa on esillä Suomen ilmavoimissa käytössä olleita koneita. Asiantuntijoiden mukaan se on maamme paras sotilasilmailumuseo. Tässä on maailman ainoa Brewster- hävittäjäkone. Suomen ilmavoimilla oli jatkosodassa käytössään 44 Brewsteria. Niillä saavutettiin 480 ilmavoittoa. Brewtereita olisi tarvittu jo talvisodassa, jolloin meillä todennäköisesti olisi ollut ilmaherruus ja sodan lopputulos olisi luultavasti ollut parempi. Yhdysvallat ei kuitenkaan juridisista syistä voinut toimittaa niitä ajoissa. tui tekemään pakkolaskun 25.6.1942 Isoon Kolejärveen Itä-Karjalassa. Pekuri ui maihin ja käveli omien puolelle. Koneen löysi kesäkuussa 1998 Timo Nyman neljän vuoden etsintöjen jälkeen. Monien vaiheiden jälkeen kone päätyi Yhdysvaltain merivoimien museoon Pentacolaan Floridaan. Sieltä sen Tikkakosken ilmailumuseo sai lainaksi kolmeksi vuodeksi. Kuvan Brewsteria ohjasi luutnantti Lauri Pekuri. Ilmataistelussa vihollisen Hurricanet ja Migit saivat On hämmästyttävää, että kaikki Brewsterit piti rotulituksellaan koneen palamaan, jolloin Pekuri jou- muttaa sodan jälkeen. Huoltoviesti 3/2011 21 Jatkosodan loppupuolella ilmavoimamme saivat Messerschmitthävittäjiä. Tässä vaiheessa Brewsterit alkoivat olla jo liian vanhoja ja hitaita. Messerschmitteja ilmavoimillamme oli kaiken kaikiiaan 159 konetta. Niillä saavutettiin 663 ilmaBristol Blenheim pommikone. Suomella oli näitä koneita talvi- ja jat- voittoa. kosodassa yhteensä 97 kappaletta. 55 niistä koottiin Valtion lentokonetehtaalla. Blenheimin suurin nopeus oli 450 km tunnissa ja pystyi ottamaan korkeintaan 1000 kilon pommikuorman. Koneessa oli kolmihenkinen miehisto - ohjaaja, suuntaaja ja konekivääriampuja. Jorma Pajunen , Raimo Makkonen ja MIG 21 F-kone. Tällä koneella saavutettiin kaksinkertainen äänennopeus. Jorma Pajunen on lentänyt tällaisella koneella. Hän joutui kuitenkin eroamaan ilmavoimista liian pitkän selän takia. Häneltä olisi mennyt pala päästä pois, jos olisi joutunut käyttämään laukaisuistuinta. Jorma ryhtyi mieluimmin Finnairin lentokapteeniksi. Jorma on sotilasarvoltaan majuri. Hänen isänsä oli sodassa mukana, mutta säilyi onneksi hengissä Sotaorvot Raimo Makkonen ja Matti Höök . Raimo Makkonen on ilmailun harrastaja. Häm pyrki aikanaan ilmavoimiin, mutta ei päässyt. Hän oli liian pitkä ja niin hänestä tuli harrastaja. Raimo on osallistunut mm. maailman ympäri lentokilpailuun pikkukoneella. Hän toimi Rahapajan toimitusjohtajana ennen eläköitymistään. Huoltoviesti 3/2011 22 Elämä ottaa, elämä antaa Vuosi 1939 oli monimuotoinen. Sarvikkaan perhe uuden kodin aitan rapuilla, elokuu 1938. Lapsista Maassamme alettiin varautua sodan uhkaan, tehtiin linnoitustöitä, miehiä kutsuttiin YH:n, oli puhelinhäirintää ja -kuuntelua. Mutta eläintarhan ajot järjestettiin normaaliin tapaan äitienpäivänä. Finlandia-kuoro palasi toukokuun lopulla kotimaahan USA:sta. Mars oli lähellä maata, se näkyi suurena ja punaisena. Joidenkin mielestä se ennakoi selvästi sotaa. Lapsuuden loppu jäljellä nuorin (toinen vas.) ja vanhin (oik.) Näin loppui lapsuus, ja 9-vuotiaasta esikoisesta tuli perheen vanhin ja vastuullinen ”mies”. Elämä kolmen polven talossa tuntui turvalliselta. Lapsuus oli tasapainoinen vaikeuksista huolimatta, totesi Esko. Kotitilalta sai viljaa, maitoa ja lihaa, joten jokapäiväinen leipä oli turvattu. simaksua, joka oli 100 mk, se oli iso raha siihen aikaan. Onneksi sotaorvot saivat tässä koulussa vapaaoppilaspaikan, mikä helpotti perhettä taloudellisesti. Pulaa oli vaatteista, kengistä ja polkupyörän kumeista. Pyörä oli välttämätön koulumatkan vuoksi. Puuttuvia tavaroita järjestyi milloin mustasta pörssistä, milloin vaihtokauppana, Perheen lapset saivat kukin sota- sillä asutuskeskusten ihmiset tulikummin, jollaisina saattoivat toi- vat hakemaan maaseudulta jauhomia yksityiset henkilöt, erilaiset ja, munia ja lihaa. yhteisöt tai työporukat sekä kotiettä ulkomailta. Kummit lähetti- Keskikoulun jälkeen Esko haavät hiukan rahaa ja paketteja, sillä veili teknillisestä opistosta, mutta oli psykologisesti suuri merkitys. lainaa olisi pitänyt ottaa paljon ja Eskon kummina toimi Ruotsissa niin se jäi. Hän hakeutui Raumalle Sundsvallin alkoholiliikkeen hen- kauppaopistoon, josta sai aikanaan kilökunta. Kahdella lapsella oli merkonomin paperit. Mainittasotakummit Sveitsissä ja yhdellä koon vielä, että nuori mies suoritti Tanskassa. asevelvollisuutensa Korialla pioneerijoukoissa. Rauman aika oli Lainarahalla hyvin merkityksellinen, sillä sieltä olisi voinut kouluttautua löytyi puoliso. Esko Sarvikas oli tuolloin aloittelemassa koulua Kuortaneella, jossa isä hoiti maatilaa. Perheessä oli neljä lasta, Esko heistä vanhin. Isä oli suojeluskunta-aktiivi, ja äiti liittyi lottiin. Sota alkoi ja talvisodan uhreina kaatuivat läheisistä eno ja setä. Isä selvisi, mutta jatkosota koitui hänen kohtalokseen, hän kaatui 21.7.41. Ne olivat raskaita aikoja, niin yksittäisille perheille kuin koko maallemme. Sankarivainajia haudattiin tuon tuosta, ja suruharsoisia sotaleskiä näkyi paljon ja sotaorpojen määrä Tuli aika siirtyä keskikouluun, Sarvikkaasta monitoimimies kasvoi. joka sijaitsi Alavudella. Se tiesi pitkää koulumatkaa ja lukukau- Työuransa aikana Sarvikas oli Hy- Huoltoviesti 3/2011 23 vinkäällä Vaunutehtaan osto- ja konttoripäällikkönä, sitten seurasivat vuodet Hangon Hyvonin hallintojohtajana ja vielä Wärtsilän emalitehtaan johtajana. juurilla ja sotaorpoudella on merkitystä Esko Sarvikkaan toimintaan tai niin kuin hän itse sanoi: ”Sukurasitusta tämä kylähulluus lienee.” Harrastukset liittyvät lukemiseen ja yhdistystoimintaan. Viimeiset 10 vuotta ovat kuluneet Hyvinkään Sotaveteraanien johdossa. Urheilu on vienyt vapaa-ajasta suurimman osan. Sarvikas on ollut SVUL:n organisaation kaikilla tasoilla kuluneiden 40 vuoden aikana. Kunnallispolitiikassa hän on toiminut kolmen kunnan valtuustossa ja kahden hallituksessa. Jäätyään sairaseläkkeelle kolmannen sektorin osuus korostui. Hän puuhasi paikkakunnalle mm. vanhusten palvelutalon ja toimintakeskuksen. Aika on muuttunut Eskon ikätovereihin on vaikuttanut ankara sota, ja osalla sotaorpous. Toisaalta yhteisöllisyys oli tärkeää, joka näkyi esim. talkootoimintana ja yhteisrientoina. Nyt maailmaa hallitsee rahatalous, ihmisten itsekeskeisyys ja kiire. Henkilökohtaisesti Esko Sarvikkaalle jää nyt aikaa lukemiseen ja kirjoittamiseen. Keväällä tuli kahlattua Hitlerin elämänkerta läpi ja kirjoittamisessa ovat työn alla muistot sota-ajalta. Päivy Penttinen Mistä Sarvikas on saanut tarmoa tekemisiinsä? Hänen isoisoisänsä, Aleksanteri Koivisto, oli perustamassa Kuortaneelle säästöpankkia, osuuskauppaa ja mielisairaalaa Törnävälle. Hän edusti Venäjän vallan aikana talonpoikaissäätyä senaatissa ja oli myös mukana itsenäisen Suomen ensimmäisessä Ponteva 8-vuotias koulpoika eduskunnassa. Isoisä jatkoi perin- ajanmukaisissa polvihousuissa, nettä Kuortaneella. Ehkäpä näillä kevät 1940. Näyttelyn avajaisia juhlistivat myös sotaorvot: Vasemmalta kapteeni Matti Kulmala, marsalkka Timo Närhinsalo ja vänrikki Matti Höök. Ilmatorjuntamuseolla Hyrylässä avattiin 8.6. Jatkosota näyt- tely. Tilaisuuden avasi itse Suomen Marsalkka. Avauspuheessan hän kiitti veteraaneja hyvin suoritetusta työstä sodissamme. Marsalkka piti tärkeänä, että veteraaniemme saavutukset tulisivat ikuistetuiksi mahdollisimman hyvin jälkipolviamme varten. Hän toivoi tässä mielessä veteraaneilta avoimuutta. Huoltoviesti 3/2011 24 Pataljoonan komentajana kahdessa sodassa Keravalla syntyneitä ja täällä edel- jeissä käsiteltiin tietysti sotaa, leen asuvia sotaorpoja ei liene kovin monta. Raija Visapuu on yksi heistä, lieneekö ainoa, mutta varmasti ainoa, jonka isä oli majuri. Tässä kerrotaan isän elämäntarina pääosiltaan. mutta myös siviiliasioita, kuten veroilmoituksen tekoa ja tilasipa majuri myös omat suksensa rintamalle. Pyjamaa hän ei halunnut käyttää rintamalla, riitti kun sai nukkua lakanoiden välissä. Gunnar Visapuu, vuoteen 1936 Wikström, syntyi Porvoossa 1897. Hän meni monen muun nuoren miehen lailla jääkäripataljoonaan Saksaan ja osallistui sotaan Venäjää vastaan Missejoella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän palasi Suomeen 31.1.18 Tornion kautta ja osallistui Vapaussotaan mm Tampereella. Joukko-osasto oli Pohjoispohjanmaan Rykmentin I pataljoonan 3. komppania. Korsu oli kodikas ja lämmin, vuorattu valkoisella ensopahvilla ja sähkökin oli sinne saatu vedettyä. Muut nukkuivat kerrossängyissä, mutta komentajalla oli heteka. Korsusta oli tarkoituksella tehty siisti ja komea, jotta rykmentin komentaja olisi kateellinen. Siinä onnistuttiin niin hyvin, että Rautiainen kehui asuntoa ja sanoi sen olevan suurempi kuin hänen, vaikka mitat olivat samat, 4,5 x 2,5 metriä. Sodan jälkeen Visapuu siirtyi Suojeluskunta-järjestön palvelukseen toimien Hyvinkäällä ja Järvenpäässä. Hän oli Pohjois-Uudenmaan sk. päällikkö 1939. Visapuu solmi avioliiton 1926 Aira Ilvesvaaran kanssa. Heille syntyi kolme lasta, joista Raija on nuorin. Majuri Gunnar Visapuu. Kapteeni Visapuu lähetti rahaa vaimolle joululahjojen ostamista var- vihollinen käytti kuten muitakin ten, mutta vaimo vei rahat pankkiin. voimiaan tappioista välittämättä. Jotakin sentään lapset saivat, sillä isä kysyy kirjeessään, miten Raija Alkoi liikkuva sodankäynti. III/ suhtautui jouluun ja lahjoihin. Ar- JR12 siirtyi Koiviston kautta Viivelee tytön kasvaneen isoksi, joka purinlahden saarille taistellen mm tuskin tuntee isää, kun tämä palaa Tiurinsaaressa ja sieltä KeihäsTalvisotaan kapteeni Visapuu lähti kotiin. Kirjeistä voi aistia hänen niemeen ja mantereelle. Taistelut III/JR 12:n komentajana. Rykmen- olleen huolestuneempi perheestä olivat kovia. Esisaaressa kaatui tin komentaja oli jääkärievers- kuin omasta turvallisuudestaan. samana päivänä 1.3.40 neljä vihtiläistä. Venäläiset yrittivät tulla tiluutnantti. Heikki Rautiainen. Pataljoonan miehistö oli pääosin Summassa tapahtui helmikuussa Suomenlahden yli ja katkaista länkotoisin Vihdistä ja Pusulasta. 1940 läpimurto ja kaikki joukot teen johtavat tiet ja marssia HelRykmentin purkausasema oli Kar- vedettiin taaksepäin. Kodikkaat sinkiin voiton juhlia viettämään. jalan Kannaksella Johannes ja ase- korsut oli jätettävä. Komentajaa Tämä yritys torjuttiin. mapaikka Suokannan lohko mel- harmitti hyvistä asemista lähteminen. Niissä olisi voitu ottaa vas- Pataljoonan miesvahvuuteen kuuko lähellä Summaa. taan kovemmatkin hyökkäykset. lui pastori Osmo Alaja, josta tuli 1959 Mikkelin piispa. Keravan Sodan alku helmikuulle asti oli suhteellisen rauhallista, sillä ve- Kirjeessään Visapuu arveli Luo- KOP:n johtaja Niilo Ahonen oli näläisten painopiste oli Summassa. jankin olevan Suomea vastassa, pataljoonan tiedustelu-upseeri. Visapuu kirjoitti lähes päivittäin sillä pilvettömät pakkassäät antoi- Myös keravalainen Volmari Isovaimolleen kotiin Keravalle. Kir- vat venäläisten ilmavoimille hy- hollo kuului rykmentin henkilösvät toimintamahdollisuudet. Niitä töön. Huoltoviesti 3/2011 25 Helmikuun alussa Visapuu pääsi lomalle perheensä luo Keravalle. Pommitettu oli Keravaakin, mutta pommien tekemät kuopat olivat pieniä verrattuina rintamalla nähtyihin. Visapuu ihmettelee, miten kauan ryssä kestää niitä suuria tappioita, joita sille on tuotettu. Sota loppui 13.3.40 ja Visapuun osasto siirtyi vartioimaan uutta rajaa. Seuraavassa numerossa kerromme, miten majuriksi ylennetty Gunnar Visapuu osallistui Jatkosotaan ja mikä oli hänen elämänsä traaginen päätös. Pauli Juntunen JR 7 koolla JR 7:n eteläpohjalaiset veteraanit (Ehrnroothin miehet) kokoontuivat kutsun mukaan Seinäjoen seurakunnan vieraiksi omaistensa ja vieraittensa kanssa elokuulla Lakeuden Ristiin. Tämä jo yli 30 vuotta kestänyt perinteinen kesäpäivämme sovittiin samalla pää- töstilaisuudeksi. Vieraittemme kanssa oli meitä mukana yli 100 henkilöä. Tämän viestimme mukana lähetämme myös hartaan kiitoksemme seurakunnalle sekä monille avustajille hyvän ohjelman ja huollon johdosta. Veteraanien puolesta: Ensio Koivisto 10.K/JR 7:n viimeinen päällikkö Kaatuneitten Omaisten Liitto tiedottaa Kirjat Syntymäpäiviään tänä vuonna viettävät yhdistykset ovat julkaisseet omia historiakirjojaan ja muistelmiaan. Aikaisempina vuosina julkaistuja teoksia on myös runsaasti. Nyt on aika päivittää julkaisuluettelo. Kaatuneitten Omaisten Liiton nettisivulle ja seuraavaan jäsentiedotteeseen tulee liiton tiedossa olevista kirjoista luettelo. Yhdistyksien tulee toimittaa tiedot luettelosta puuttuvista kirjoista liiton toimistoon, samoin yhteys- ja hintatiedoista, jos kirjoja on edelleen myynnissä. Lisäämme tiedot nettisivulle ja mahdollisesti myös Huoltoviestiin ja jäsentiedotteeseen. ket avustajatoiminnan piiriin. Päätöksen mukaan sotalesket, jotka ovat Kaatuneitten Omaisten Liiton jäseniä ja saavat Valtiokonttorilta huoltoeläkettä, voivat päästä asiakkaaksi avustajatoimintaan. Esite toiminnasta on lähetetty jäsenyhdistyksiin jäsentiedotteen liitteenä. Avustajatoimintaan voi tutustua Veljesliiton nettisivulla www.avustajatoiminta.fi, mistä löytyy tieto millä paikkakunnilla avustajatoimintaa järjestetään ja ketkä ovat yhdyshenkilöitä. Tarkennus sotaorpotunnusta koskevaan tiedotukseen KOL:n hallitus on 13.9.2011 päättänyt tarkentaa edellisessä Huoltoviestissä ollutta hämmennystä aiheuttanutta tiedotusta koskien sotaorpotunnuksen myöntämistä. Toukokuussa pidetyssä PääAvustajatoiminta kaupunkiseudun Sotaorpojen Sotainvalidien Veljesliitto on tänä 10-v. juhlassa vahvisti silloinen syksynä hyväksynyt myös sotales- peruspalveluministeri, nykyinen sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko odotetun tiedon, että tunnusasian valmistelu on STM: ssä vireillä siinä muodossa kuin liiton hallitus on sitä esittänyt. KOL:n hallituksen ministeriölle huhtikuussa jättämä esitys kuuluu: ”Liitto anoo valtiovallan myöntämää sotaorpojen tunnustamista. Tunnustamiseen liittyy rinnassa kannettava merkki sekä kirjallinen todiste oikeudesta kantaa merkkiä. Sotaorpostatuksen myöntäminen perustuu Kaatuneitten Omaisten Liiton ylläpitämään rekisteriin. Tunnustamiseen ei liity taloudellisia tai sosiaalisia etuuksia.” Päätöstä sotaorpotunnuksen myöntämisestä ei ole vielä tehty, mutta asia on edelleen vireillä! Liiton onnittelut juhliville yhdistyksille. Kaatuneitten Omaisten Liiton hallitus Huoltoviesti 3/2011 26 Kalle Partanen, 72 vuotta, viihdyttää edelleen Sotaorpo Kalle Partanen on ollut suosittu laulaja/ laulattaja ja muusikko jo yli 30 vuotta ja kysyntää riittää edelleen. Viime vuosina Kalle on esiintynyt ahkerasti mm. eläkeläisten ja veteraanien tilaisuuksissa. Viime keväänä hän kävi esiintymässä Pääkaupunkiseudun sotaorpojen iltatilaisuudessa hanuristi- säestäjänsä Olavi Palosen kanssa Kampin palvelukeskuksessa. Menoa ja tunnelmaa riitti. Kaikki olivat tyytyväisiä. Kallen ammattimuusikon ura alkoi varsinaisesti vuonna 1976, jolloin hänellä oli ensimmäinen ns. oma keikka. Sen jälkeen riitti esiintymisiä lukuisilla tanssipaikoilla, mm. Vanhassa Maestrossa, Pikkukoskella, Tavilla, Helsingin työväentalolla, Merimelojien majalla ja lukemattomissa muissa paikoissa. Humppafestivaaleilla hän lauloi ja juonsi kymmenen kesää. VantaaSeuran järjestämissä Myllyilloissa hän on esiintynyt 15 kesänä. Keikkoja on ollut myös ulkomailla: Las Palmasissa, Teneriffalla, Floridassa ja Rhodoksella, jossa hän tapasi nykyisen vaimonsa. Edellisen vaimonsa kanssa hänellä on 44-vuotias poika. Ruotsissa hän on esiintynyt lukemattomia kertoja. Tukholman lähellä Hässelbyssä hänellä oli yli 1000 hengen yleisö. Kalle on esiintynyt myös Tallinkin ja Viking Linjan laivoilla. Ensi joulun alla on luvassa esiintyminen mm. Keravan suunnan sotaorpojen pikkujoulujuhlassa. Viime kesänäkin esiintymisiä oli 2-4 viikossa, jos kohta kesälomaakin tuli välillä vietettyä kesämökillä Män- Muusikko Kalle Partanen tyharjun suunnalla. Vakinaisesti syntyi 6 lasta ja Kalle oli toiseksi Kalle asuu Raisa-vaimonsa kanssa nuorin. viihtyisässä omakotitalossa Vantaan Jokivarressa. Elias Partanen osallistui jatkosotaan Kevyt Osasto 2:ssa, joka Lapsuuden koti Kiuruvedellä taisteli Rukajärven suunnalla. Osa Isä kaatui kiuruvetisistä miehistä taisteli Rukajärven suunnalla myös Sissipataljoona 2:ssa. Yhteensä 700 miehestä kaatui n. 300, Kalle syntyi Kiruvedellä Elias ja näiden joukossa myös Elias ParRoosa Partasen pienviljelijäper- tanen 7.8.1941. Elias oli syntynyt heeseen Pietilänperällä vuonna vuonna 1906. 1939. Pietilänperä oli pieni syrjäkylä jossa oli noihin aikoihin 15 Kevyt Osasto 2 kuului legensavua. Nykyään vakituisia asuk- daarisen eversti Raappanan 14. kaita on vähemmän. Partasilla oli divisioonaan . Osasto määrättiin 2 lehmää ja hyvin vähän peltoa, Repolassa joukon kärkeen ja 7.8. joten lehmien heinät niitettiin lä- alkaneissa Virtain kannaksen taishinnä luonnonniityiltä. Perheeseen teluissa kaatui mm. sotamies Eljas Huoltoviesti 3/2011 pääsi oppisopimusperiaatteella töihin taikinan sekoittajaksi. Vuonna 1964 Kalle muutti Kotisaaren leipomoon ja iltaisin hän teki töitä vielä Koffilla, sillä asuntovelka ja kovat korot pakottivat miehen ahkeroimaan. Jossakin vaiheessa hän ryhtyi tankkiauton kuljettajaksi, jolloin palkka kaksinkertaistui. Myöhemmin hän siirtyi Helsingin kaupungin palvelukseen vastaavanlaisiin hommiin. Musiikki vei miehen 27 mutta esiintyessään hän säestää itseään mieluimmin bassokitaralla . Haitarinsoiton hän jättää mielellään ja mielestään paremmille soittajille. Vuonna 1993 Kalle pääsi eläkkeelle päivätöistä ja siitä lähtien hän on ollut varsinainen ammattimuusikko. Hän laulaa ja soittaa mieluimmin ikivihreitä kappaleita ja hän muistaa kymmenien laulujen sanat. Kallen palveluista kiinnostuneet voivat soittaa hänelle numeroon: 041 – 440 6737. Ahkeran työnteon ohessa Kallella riitti aikaa myös musiikille ja laulamiseen. Hän oli Helsingin Työväenopiston kuoron 1-tenori. Laulamisen lahjan hän on saanut äidiltään, joka lauloi innokkaasti kirkossa ja seuroissa. Vähitellen Kalle oppi näppäilemään myös erilaisia instrumentteja. Hän soittaa hanuriakin varsin taitavasti, Matti Höök Kalle, äiti Roosa ja sisko Aino. Partanen. Samaan taisteluun osallistui muuten myös JR 10, josta olen kirjoittunut kirjan: Kai Neuvonen. Sodan ja rauhan sankari. Työn perässä Helsinkiin Kalle Partanen vietti koko lapsuutensa Kiuruvedellä. Perheen pojat tekivät metsätöitä pienestä pitäen. Kesällä ajettiin savea hevospelillä. Isommat pojat toimivat lapiomiehenä ja Kalle pienimpänä sai ohjata hevosta. Vuonna 1957 Kalle muutti työn perässä Helsinkiin. Muuan kaveri nimeltä Pekka, joka oli Mannalan leipomossa töissä yllytti Kallen muuttamaan. Hänel- KallenVeijarit- bändi 80-luvulla. Vasemmalta : Kalle, Risto Rantanen, lekin löytyi työpaikka Mannalasta, Ryhänen, Hannu Rantanen ja Veikko Jauhiainen. Veikko oli tosihyvä joka toimi 3-linjalla. Sinne Kalle hanurinsoittaja. Hän soittaa edelleen. Huoltoviesti 3/2011 28 Sodan lapsi Sävähdyttäviä uutisia Elettiin vuotta 2005. Illalla TVuutisista tuli tieto, että Lontoo oli valittu vuoden 2012 kesäolympialaisten isäntäkaupungiksi. Väki riemuitsi. Seuraavana päivänä tunnelma muuttui. Istuin Junen vieressä autossa maaseutukierroksella Englannissa. Äkkiä hän hiljensi vauhtia ja käänsi radion kovemmalle. Uutisissa tuli tietoja Lontoossa aamulla sattuneesta terrori-iskusta. Metrossa Piccadilly Linen tunnelissa oli tapahtunut kolme räjähdystä ja sitten oli bussin vuoro Tavistock Squarella. Samaan aikaan Skotlannissa oli koolla G8kokous. Isku oli ilmeisesti ajoitettu juuri tähän ajankohtaan. Suuri muistojuhla Lontoossa vietettiin parhaillaan toisen maailmansodan päättymisen 60-vuotismuistojuhlaa. Sen yhteydessä oli St James Parkissa siis puistoalueella The Living Museum, jossa oli paljon sotaan ja sen seurauksiin liittyviä näyttelyitä ja tapahtumia. Moni ihastui kenraali Montgomeryn autoon, loisteliaaseen Rolls Royceen. Englanti oli jaettu kolmeen turvallisuusvyöhykkeeseen, ja lapsia haluttiin siirtää pommitusten uhkaamasta Lontoosta muualle. Heitä kuljetettiin koululuokittain opettajan johdolla ja vasta myöhemmin vanhemmille ilmoitettiin lasten olinpaikka. Seuraavassa on James Roy Wrightin muistoja tuolta ajalta. Wilf Corbett muistojuhlassa “reissukasseineen”. kolmen päivän aikana evakuoitu Lontoosta 1,5 miljoonaa äitiä ja lasta. James oli näiden joukossa äitinsä ja kahden veljensä kanssa. Mutta kolmen viikon kuluttua he palasivat takaisin Lontooseen ja pojat kouluihinsa, joissa oli ilmahälytys- ja kaasunaamarin käyttöharjoituksia. Jokaisella piti olla henkilöpaperit mukanaan pahimHän kertoi, että vuonna 1939 oli man varalle. Niin tuli 14.6.40 päivä, jolloin lapsille annettiin eväspussi, kaasunaamari ja elintarvikekortit. 7vuotias James lähti muiden mukana bussilla kohti tuntematonta. Osa lapsista siirrettiin meren yli USA:han, mutta nämä kuljetukset päättyivät, kun vihollinen upotti City of Benares-laivan elokuussa 1940. Huoltoviesti 3/2011 29 Sitten tuli se suurin järkytys, isä kuoli sodassa heinäkuussa 1943. Se oli valtava shokki äidille ja pojille, jotka alkoivat sairastella. Koko lukukausi meni hukkaan, eikä James pystynyt oikein muistelemaan tuota aikaa, vaan hän kantaa yhä traumaa mukanaan. Elämä muuttui täydellisesti. CarElo oli köyhää, kengät olivat rikki, terin sijaisperhe tuki heitä maheikä suutari saanut niistä kunnolli- dollisuuksiensa mukaan. sia. Lämmikkeeksi laitettiin sanomalehteä, mutta sateisessa säässä Rauhan tultua Wrightin perhe olisi siitäkään ei ollut hyötyä. Lämmi- päässyt takaisin Lontooseen, muttystä varten lasten piti kerätä hiili- ta heidän kotinsa oli hävitetty, ei ollut minne asettua. Tosin he olivat kaivoksesta jäänyttä murskaa. lyhyen aikaa Lontoossa isän perheen luona, mutta palasivat EteläJärkytyksistä suurin Walesiin Llanhillethin kylään. Koulu alkoi, olo vakiintui ja tuli kavereita. Kotiin kirjoitettiin vii- Lopuksi James arvioi, että evakkoittain. Isä oli R.A.F:ssa (Royal koaika ja sotaorpous ovat vielä Air Force). Hän pääsi katsomaan suurelta osin alitajunnassa purkapoikiaan Etelä-Walesiin, touko- matta. Oloaan Carterin perheessä kuussa 1943. Tuliaisiksi lapset hän kuvasi onnelliseksi, joskaan saivat ison purkin toffeita, mutta ei haluaisi elää näitä aikoja uudelne olivat sulaneet papereittensa leen. Pienen empimisen jälkeen kanssa yhdeksi möykyksi, jota po- hän lisäsi, että Lontoossa hän olisi jat irrottelivat seuraavat viikot. Ta- kenties joutunut pommituksen uhpaus oli viimeinen kerta, kun pojat riksi. Taisi sittenkin käydä hyvin. näkivät isänsä. Päivy Penttinen tuista, laulavaa kieltä, jota oli vaikea ymmärtää. Kaduilla liikkuivat mustat miehet, jotka kummallista kylläkin peseydyttyään muuttuivat valkoisiksi. Näin James oppi tunnistamaan hiilikaivosten työntekijät. Hiiltä tarvittiin paljon raudan ohella ammustehtaille. Kaasunaamari. Montyn Rolls Royce. Järkytyksiä riitti James oli luokkatovereineen menossa Etelä-Walesiin, matkasta hän ei muista muuta kuin vihreät kukkulat. Hän kuului nyt evakuoitujen ryhmään ”evacuees ”. Perillä opettaja ohjasi lapset kirkkoon, jossa he saivat ruokaa ja juotavaa. Majoituspäällikkö jakoi listan mukaan kullekin sijoituspaikan ja James pääsi veljensä kanssa huolehtivaan Carterin perheeseen, mikä helpotti oloa. Mutta poika koki monta järkytystä, esimerkiksi perillä puhuttiin omi- Lontoo 2005. Huoltoviesti 3/2011 30 Sotaorpojen keräysvarat pimitettiin Edellisessä lehdessä kerrottiin Pu- dasjärven Syötekylän Atte Särkelän tarina. Jutussa kerrottiin lyhyesti myös Taivalkosken sotaorpokoulun konsertti- eli kerjuureissusta Etelä-Suomeen, johon Atte osallistui runsaan kahdenkymmenen muun sotaorvon kanssa.. Matka tapahtui kuorma-auton lautakopissa. Matkan aikana lapset esittivät nälkämaan ja muita lauluja kirkoissa, seurojentaloissa. tehtaissa ja kouluissa. Helsingissä esiinnyttiin Ilmari Kiannon 70vuotisjuhlassa. Paikalla oli Paasi- Atte Särkelä kivi, Sibelius ja muita silmäätekeYYA-neuvotteluja. Myös venäviä. Radio ikuisti tilaisuuden. läiset neuvottelijat olivat esitystä Tilaisuuksissa kerättiin koleh- kuunnelleet ja tiedustelleet, mikä tia ja rahaa tuli paljon. Tehtaat ja joukko noin kauniisti lauloi. Suoyksityiset lahjoittivat myös tava- malaisneuvottelijat olivat hieman raa. Armeijan auto keräsi tavarat vaivautuneina joutuneet kertorautatieasemille, muistelee Atte. maan, että asialla olivat sotaorvot. Määränpää oli Taivalkosken Maijanlampi, jossa koulu sijaitsi. Joka Kovalainen muistelee, että kerpaikassa vakuutettiin, että lahjoi- juumatkan tavaraa ja viljaa tuli Monipäiväisillä tukset tulevat sotaorvoille. mutta junalasteittain. niin mukavasti ei käynyt. Tavarat huutokaupoilla tavaraa myytiin ja huutokaupattiin, mutta minne tu- rahaa tuli enemmän kuin uskottiin. lot joutuivat. Ei ainakaan sotaor- Mutta aivan yllättäen se loppui ja voille. Tällaisia keräysretkiä jär- pääjohtaja hävisi. jestettiin kolmena vuonna. Kuorolaisten autokuljettajana Vuonna 1948 suomussalmelai- toiminut kersantti oli ollut siirnen kirjailija ja sotaorpo Veikko tämässä tavaraa, kun paikalle oli Kovalainen teki vastaavanlaisen tullut poliisi ja vienyt yhdistyksen retken. Häntä on haastatellut Iijo- paikallisjohtajan Ouluun kuuluskiseutu-lehdessä toimittaja Juha teltavaksi. Pääjohtaja oli päässyt kuin koira veräjästä. SotaorpotoiHagelberg. minnan taustalla toimi KovalaiKovalainen sotaorpoystävineen sen mukaan Orpokotisäätiö Aapääsi esiintymään mm. presiden- munkoitto. Sen taustavaikuttajiin tinlinnaan Alli Paasikivelle. Sa- kuului tiettävästi mm. jämsäläinen maan aikaan linnassa oli käyty suurmaanomistaja Okkonen. Atte muistelee, että miehen etunimi oli Mooses ja osa sotaorvoista työskenteli yhdistyksen kolmivuotisen toiminnan aikana tämän Jämsässä omistamassa kartanossa. Kovalaisen mukaan Okkonen oli sodanjälkeisessä asutusasioissa toiminut viisaasti. Hän oli lahjoittanut osan maistaan orpokotisäätiölle ehdolla, että maat palaisivat entiselle omistajalle, mikäli säätiö lakkaisi toimimasta. Näin myös tapahtui ja Okkonen säästyi luovuttamasta maitaan siirtolaisille. Miten kävi Suomussalmen sotaorpojen keräämille rahoille. Siitä ei ole tietoa. Ne vain hävisivät. Orvoille niitä ei koskaan jaettu. Sotaorpojen nimissä tiedetään tapahtuneen muitakin väärinkäytöksiä. Tunnetuin niistä on Mannerheimin Lastensuojeluliiton Sauramon tapaus. Matti Höök Huoltoviesti 3/2011 31 Kiitokset Kirjeitä toimitukselle Suomen valtiolle ja empaattiselle sosiaalisihteerille! Matti Höök kirjoitti Huoltoviestin ruksiltaan ja ostamaan kaksi maa- vittää, ennen kuin eläke myönnet2/2011 pääkirjoituksessa: ”Yhteiskunnan tuki sotaorvoille on ollut niukkaa ja vaatimatonta ja se on johtunut paljolti virkamiesten huonosta tiedotustoiminnasta. aluetta lisää. Uuden avioliittonsa aikana hän osti kolme lisäpalstaa. Kodistani, pienestä maatilasta, 20 vuoden aikana maksetut yhteishinnat olivat samansuuruiset kuin sotaorvolle tuona aikana yhteensä Monet sotalesket ja useimmat so- maksetut eläkkeet. Rahaliikenne taorvot ovat olleet tietämättömiä selvisi säilyneestä säästökirjastani siitä, että yhteiskunnalta on voinut ja tilan kauppakirjoista. saada apua…” Tilan tuotolla pääasiassa elettiin Haluan kertoa oman positiivisem- ja koulutettiin minut ja uuden perman tarinani. heen kolme lasta. Minä sain hyvän kakkosisän. Elämä oli vaatimatonVuonna 2008 kakkosisäni kuo- ta, mutta turvallista, tavoitteellista leman jälkeen (äiti kuoli jo 20 ja tasa-arvoista. V. 2008 kakkosivuotta sitten) löytyi lapsuuskotini säni kuoltua sain kuulla sisaruksillaatikoista Valtiokonttorin eläke- tani, etteivät he pitäneetkään mipäätöksiä. Yksilöidyn päätösnu- nua sisarenaan. Vasta sitten olen meron perusteella sain em. viras- ymmärtänyt olevani sotaorpo. tosta lisätietoja. Suunnattoman tärkeä henkilö Olen sotaorpo mallia -41. Sain meille oli Lavian kunnan sosiaasotaorvolle myönnettyä huoltoelä- lisihteeri Mirjam Nieminen. Ilman kettä 21 vuotta ja ensimmäisten 10 hänen apuaan tuskin olisi saatu vuoden aikana lisäksi lisähuolto- tarpeeksi tietoa ja osaamista eläkeläkettä. Äitini sai leskeneläkettä keiden anomiseen. Hän selvitti 6 vuotta ja kolmen vuoden kerta- myös minulle, mihin ammatteihin luonteisen eläkkeen uuden aviolii- kouluttautumisen valtio maksaa ton solmiessaan. sotaorvoille. Sain kaikki opiskelukustannukset korkeakouluun eläkJonkinlaista aavistelua minulla keen lisäksi. Hänen merkityksensä eläkkeistä oli, mutta suuruusluo- tietoineen on ollut korvaamaton kasta ei ollut tietoa. Yleisestihän koko meidän uudelle perheellemeläkkeiden ostoarvoa on vähätelty me, kuten edellisestä voi todeta. ja salattu monestakin syystä. Todellisuudessa ainakin meillä eläk- Jaana Loipposen väitöskirja sokeillä oli valtavan suuri merkitys. taleskistä (Edinburgin yliopisto 2009) kertoo, miten paljon tietoa Äitini kykeni leskeysaikanaan ja henkilökohtaisiakin asioita piti lunastamaan lapsuuskotinsa sisa- anomuksissa Valtiokonttoriin sel- tiin. Suomen valtio ansaitsee suuren kiitoksen sota-aikana viisaasti ja nopeasti laaditusta sotatapaturmalaista, mutta virkamiehet tekivät ”jalkatyön”. Suvi Haapalahden gradussa Isänmaan isättömät (Treen yliopisto 2007) kerrotaan yksittäisen esittelijän vallasta ja empatiakyvystä. Kun kaatuneen sotilaan omaiset anoivat eläkettä, käsittelijä hylkäsi anomuksen perustellen:” Sotilas kaatui sodan alkupäivinä eikä ehtinyt tappaa yhtään ryssää.” Miksi kaikilla sotaorvoilla ei ole ollut mirjamniemisiä, jotka tekivät yksilöille ja kunnille tuottavaa työtä?? Miksi lakiin perustuvia oikeuksia ei ole hoidettu ”automaattisesti” ja kohdennettu suoraan perheille, koska varmasti tiedettiin kaatuneet paikallisesti? Minä ja perheeni olemme saaneet nauttia tällaisesta empaattisuudesta ja osaamisesta. Mirjam Nieminen on jo tuonpuoleisissa ja kiitostani en osannut ja tiennyt osoittaa aikanaan henkilökohtaisesti, mutta nyt olen suunnattoman kiitollinen hänelle. Nyt osaan antaa arvoa ja kiitosta. Ehdottaisin, että esim. Kaatuneitten Omaisten Liitto ry käynnistäisi tutkimuksen ( esim. väitöskirjatutkimuksen ) siitä, miten eri kuntien viranomaiset toteuttivat lain kirjainta. Kirsti Rämö Juva Huoltoviesti 3/2011 32 Kirjeitä toimitukselle Polun päässä Kaatuivat samasta kranaatista? Sotaorpojen häpeällinen tabu Pohjanmaan sotaorpojen sihteeri Tommi Sinko ja jäsen Pentti Huotari ovat antaneet haastattelun Reisjärvi-lehteen. Sotaorvot olivat pitkään sotien jälkeen aihe, josta ei paljoakaan keskusteltu. Vasta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen aihe oli salLuin Huoltoviestistä Senja Risu- littu ja tuolloin poliittinen ilmapiiri lan miehen Veikon kaatumisesta salli sotaorpouden esilletuonnin. Kiteellä 10.7.1941. - Siitä piti olla visusti hiljaa ja jos Isäni Väinö haavoittui samana sattui jotakin sanomaan ääneen, Sain kuulla kaatuneeksi rakkaan, päivänä kranaatista vatsaan ja siihen saatettiin vain tuumata sain kuulla viestin kuolon käen. Yöt ikkunaanko turhaan hakkaan..? kuoli seuraavana päivänä kenttä- ”mitäs sinne piti lähteä”, Kylläsairaalassa. Lieneekö ollut sama hän jokaisessa pitäjässä tiedettiin, En turhaan, sillä nytkin näen, kranaatti? kuinka paljon orpoja jäi, mutta siimun isäkullan polun päässä, tä ei ääneen puhuttu. vaikk orvon kyyneleet jo jäässä, Pääsin muutama vuosi sitten haas ja jääksi jää! tattelemaan erästä alajärveläistä Monelle sotaorvoksi jääminen on Nyt muistoin kanssa kaipaan, elän, vääpeliä, joka oli samassa paikas- tarkoittanut häpeää ja orpous on sa. Hän kertoi : ” Olimme sellai- ollut aihe, josta on puhuttu koroon solu sotaorpouden. sessa kallioisessa maastossa, kun keintaan perheen kesken. Kun soKun kyynelille käännän selän, sinne alkoi tulla kranaatteja. Olin taorvot alkoivat eläköityä työeläniin tiedän, että tuskien saan kuormaa kantaa kuoloon asti. erään mättään takana, kun isäsi mästä. aiheesta on voinut puhua syöksyi viereeni. Kuulin hänen vapaasti. Vielä on joukossamme Oi Luoja; kevennä tää lasti. parahtavan ja kun kysyin kävikö kuitenkin orpoja, jotka eivät ole tee isän työ! pahasti, niin hän sanoi, että vat- päässeet asian yli. saan sattui. Tulen tauottua hänet Jo itse olen päässä polun, vietiin kenttäsairaalaan”. - Yksi tärkeä asia , joka nousee sovoit kuulla kaipuun joka solun. taorpojen keskusteluissa esille on Taas katsot taivaan ikkunastas, Kenttäsairaalassa oli vaikeasti sotaorpotunnuksen saaminen. sun surevaista orpolastas... haavoittunut saman pitäjän mies, Tunnuksen saamisen kautta sota Pian luokses tuun... joka puhui hetken isäni kanssa. orvoilla olisi mahdollisuus päästä Hän oli pitkään tajuton, mutta kun kuntoutukseen, sillä lapsena liian Eero Pokela hän heräsi, niin hän näki kuinka aikaisin aloitetut aikuisten työt on Oulu isäni tuntolevy pantiin kahtia. Se aloitettu jopa 7-vuotiaana. merkitsi pois nukkumista. Sen lisäksi, että sotaorvoiksi jääOlin isäni kaatuessa hiukan alle neet ovat joutuneet tekemään kolmevuotias. Hän oli kahdeksan raskaita ja fyysisiä töitä pienestä kuukautta väliaikaisesti haudattu- pitäen. ovat he joutuneet usein kona Kiteellä. kemaan myös koulukiusaamista Mauno Ojajärvi Alajärvi/Nurmo Jään katselemaan ikkunasta, jään kyynelsilmin, yksinäin. Jään huutain: Älä jäta lasta... Jään pelon selliin, nyyhkyttäin. Jäin sotaorvoks, vaikka elit. Vain kuukauden sä kirjoittelit, sieltä jostain. Huoltoviesti 3/2011 33 Kahvi onkin terveysjuoma 90-luvulla lääkärit olivat yleisesti sitä mieltä, että kahvi on myrkkyä. Sen käyttö olisi pitänyt kieltää, tai ainakin kahvipakkaukset varustaa pääkallonkuvilla. Uusimpien tutkimusten mukaan kahvi on kutenkin lähinnä terveysjuoma, jonka käytöllä on monia positiivisia vaikutuksia. Kolme kuppia päivässä vähentäisi italialaisen tutkimuksen mukaan maksakirroosin riskiä kolmannekseen. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan yli kuusi kuppia päivässä vähentäisi Parkinsonin taudin riskiä viidenneksellä. Suomalainen tutkimus on puolestaan todennut, että 4-4 kuppia kahvia päivässä vähentäisi diabeteksen riskiä 29 prosenttia. Suomalaiset ovat tiettävästi maailman ahkerimpia kahvinjuojia, mutta tutkimuksia kahvin vaikutuksista on tehty vasta viime vuosina. Aiemmin kahvia syytettiin närästyksestä ja vatsavaivoista ja pannukahvi joutui kolesterolin ja verenpaineen kohottajana tilille myös sydänsairauksien aiheuttamisesta. Professori Antti Aron mukaan tutkimuksissa esiin tullut kahvin vaikutus Parkinsonriskin vähentäjänä johtunee siitä, että kofeiini salpaa hyperaktiivisia adenosiini-reseptoreita. Miehillä suotuisa vaikutus näyttää johdonmukaiselta. Naisilla sen sijaan ilmeisesti esrogeenit sekoittavat tutkimustuloksia. Maksassa näkyvät kahvin vaikutukset eivät johdu kofeiinista vaan ne liitetään kahvin sisältämiin kafestoliin ja kahveoliin. Ne voivat vaikuttaa jo pieninä annoksina maksan toimintaan vähentäen maksakirroosin ja myös Suomessa harvinaisen maksasyövän riskiä, sanoo Aro. johtopäätöksen. että kohtuullinen kahvinjuonti ei ole ainakaan haitallista sydämelle. Verenpainetautiin kahvin vaikutukset ovat vähäisiä, vaikka paineet voivatkin hetkellisesti kohota. Sotaorvot ja lesket voinevat kaikesta päätellen turvallisin mielin järjestää kahvitilaisuuksia. Tutkimusprofessori Pekka JouMatti Höök silahti Kansanterveyslaitoksel- Lähde: STT ta arvelee, että kahvin edullinen ja tri Markku Walamies vaikutus sokeriaineenvaihduntaan saattaa vähentää myös sydäntautien riskiä. Tutkimustulokset kahvin juonnin ja sepelvaltimotaudin riskin yhteyksistä ovat hänen mukaansa kuitenkin vielä ristiriitaisia. Lehdessä 2/2011 ollut muistelu Kuninkaanlähteen AmmatFinnriski-tutkimuksen mukaan ih- tikoulu ajoilta, tältä pohjalta misillä, jotka eivät juoneet kahvia mikäli on halukkaita osallistuollenkaan, sydänkuoleman riski oli maan luokkakokoukseen, niin kahvinjuojia suurempi. Tässä saat- voisi ottaa yhteyttä taa kuitenkin taustalla olla myös Eila Nurmi puh 0405280746 se, että kahvin juonti on lopetet- Terttu Kyykoski tu jonkin muun sairauden vuoksi. puh 0400734306 Jousilahti uskaltaa kuitenkin vetää Sydänkin kestää kohtuullisen kahvinjuonnin Kiinnostaako luokkakokous? Huoltoviesti 3/2011 34 Vaasa-laiva on Skandinavian suosituin nähtävyys Vaasa-museossa yli 30 miljoonaa kävijää Vaasa-laiva oli valmistuessaan sa vuodesta 1628 kokonaista 333 hyvässä kunnossa 333 vuotta meRuotsin suurin ja uljain laiva. Pituutta sillä oli, kokkapuu mukaan lukien, 69 metriä. Leveyttä oli 11.7. metriä. Korkeutta oli kölistä suurmaston lipputangon kärkeen 52,5 metriä. Purjepinta-alaa oli 1275 neliömetriä. Aseistuksena oli 64 tykkiä. Miehistöä oli 145 miestä ja 300 sotilasta. Laiva oli ylellisen komea ja värikäs. Se oli koristeltu lukuisilla patsailla. Laiva lähti neitsytmatkalleen Tukholman satamasta. Matkaa kesti kokonaiset 1300 metriä, sitten pieni tuulenpuhuri kallisti laivaa, vesi virtasi sisään tykkiporteista ja laiva upposi 32 metrin syvyyteen. Se vei mukanaan pohjaan puolet silloisesta miehistöstä eli noin 50 henkilöä. Pohjassa se lepäsi pystyasennos- vuotta ennen kuin se saatiin nostetuksi keväällä 4.5.1961. Toukokuun 4. päivään mennessä se oli saatu puhdistetuksi mudasta siinä määrin, että se voitiin uittaa ja hinata Beckholmenin telakalle muutaman sadan metrin päähän, lähelle nykyistä sijaintipaikkaansa. Vuonna 1990 valmistui sen suojaksi Vaasa-museo, joka vihittiin käyttöön 15.6. ren pohjalla selittyy sikäläisen meriveden pienellä suolapitoisuudella. Kuka oli syyllinen Laivan uppoaminen neitsytmatkallaan oli tietenkin suuri skandaali. Kun kuningas Kustaa II Adolf sai tiedon laivan uppoamisesta pari viikkoa myöhemmin Puolan sotaretkellään, niin hän ilmoitti, että Vasa-museo on Skandinavian suo- syyllisiä oli rangaistava. situin museo. Siellä käy vuosittain noin miljoona vierasta ihailemas- Valtakunnan neuvoston eteen tuosa hyvin entisöityä laivaa. Tähän tiin ensimmäiseksi laivan kapteemennessä laivaan on tutustunut ni Söfring Hansson. Häneltä kyyli 30 miljoonaa henkilöä vuodes- syttiin oliko hän ollut humalassa ta 1961. Laiva on 95 prosenttisesti laivan upotessa, vai eikö tykkejä alkuperäinen Vaasa-laiva. Tammi- ollut sidottu kunnolla. puusta rakennettu laiva on onnistuttu entisöimään hämmästyttävän Hän vannoi, että ei ollut humalastaitavasti. Sen säilyminen varsin sa ja että myös tykit olivat kunnol- Huoltoviesti 3/2011 taito siirtyi isältä pojalle ja työssä onnistuttiin, kun rakennettiin vanhojen ja koeteltujen mallien pohjalta. Vaasa-laivasta kuitenkin yritettiin tehdä suurin ja kaunein ja tähän rakentajien tiedot ja taidot eivät riittäneet. Vaasa-laiva oli eräänlainen mallikappale, joka osoittautui raakileeksi. Toisaalta Vaasa ei ollut ainoa laiva, joka menetettiin 1600-luvulla. Onnettomuuksia sattui varsin paljon. 35 kuninkaalle: On kysymys paljon suuremmasta painosta kuin olen koskaan voinut aavistaa. Tykkien nostaminen ns. sukelluskellojen avulla onnistui kuitenkin jo 1600-luvulla. Yli 50 tykkiä saatiin nostetuksi vuosina 1664-65. Vaasa-laivasta ei siis tullut mikään merisodan sankaria, mutta paljon myöhemmin siitä tuli merkittävä matkailun vetovoimatekijä. Jotakin vastaavanlaista kannattaisi tehdä myös Suomessa, sillä meidänkin vesillämme on runsaasti vanhoja laivoja meren pohjassa. Matti Höök ps. Jos mielenkiintoa löytyy, niin voisimme tehdä lukijamatkan Vaasa-museoon joko vielä tänä syksynä tai vaihtoehtoisesti ensi Sukelluskellot olivat käytössä jo 1600-luvulla. keväänä. Ilmoittakaa kiinnostukSyypäitä lienevät sestanne: [email protected] olleet, ainakin osit- tai 0500-705 379. tain, suomalainen la paikoillaan. Tämä voitiin myö- laivaston amiraali Klas Fleming, hemmin myös todeta, kun sukel- joka oli hyväksynyt laivalle tehdyt luskelloilla ryhdyttiin nostamaan kiikkeryystestit ja tietenkin itse tykkejä. Hansson totesi, aivan asi- kuningas Kustaa II Adolf, joka oli allisesti, että laiva oli rakennettu hyväksynyt laivan piirustukset. Kuninkaalta ja myöskään amiraaliian kiikkeräksi. lilta ei voitane edellyttää sellaista Syyllinen olisi näin ollen ollut lai- laivateknillistä osaamista, että heivan pääsuunnittelija, hollantilai- tä olisi voitu tuomita ja näin ollen nen Henrik Hybertsson, mutta hän tapaturmaan ei löytynyt loppujen oli onnekseen kuollut edellisenä lopuksi sopivia syyllisiä. vuonna. Rakennusmestari Hein Jakobssonia ja Skeppsgårdenin Vaasa-laiva yritettiin nostaa jo vuokraajaa Arent de Grootia ei 1600 luvulla. Ensimmäisenä oli voitu myöskään syyttää, sillä he asialla englantilainen Ian Bulmer, pystyivät osoittamaan, että laiva mutta hän epäonnistui. Myös amioli rakennettu täsmälleen annettu- raali Klas Flemming yritti. Hän kutsui avukseen Karjalasta Hans jen piirustusten mukaisesti. Olofssonin (liekö ollut Hannu Laivoja rakennettiin 1600-luvulla Olavinpoika), joka ”pystyi kulenemmän perimätiedon ja taidon kemaan veden alla”- hän oli siis kuin lujuuslaskelmien ja insinöö- sukeltaja - mutta nämäkin herrat ritiedon varassa. Laivanrakennus- epäonnistuivat. Flemming kirjoitti Huoltoviesti 3/2011 36 Ajasta iäisyyteen Viisivuotiaana Veijo menetti isän- Pohjois-Karjalan Sotaorvot ry sä taisteluissa Sallassa 24.8.1941. Antti Leppänen Veijo oli elämänsä aikana eri jär- s. 23.09.1938 jestöissä ja yhdistyksissä moni- k. 10.03.2011 naisissa tehtävissä. Kaikessa, mitä hän teki, oli hän siinä mukana täy- Pirkko Sormunen de Bertrán s. 18.06.1940 dellä sydämellään. k. 16.03.2011 Kaipaamme häntä joukkoomme, jatkamme kuitenkin toimintaam- Kaarle Saarelainen s. 23.02.1930 me kuten Veijo on toivonut. k. 16.05.2011 Kaatuneitten Omaisen Posion yhdistys Pääkaupunkiseudun Sotaorvot ry 14.6.1936-9.4.2011 Hilja Määttä puheenjohtaja Matti Varpula Perustajajäsen ja pitkäaikainen puheenjohtajamme on poissa. Hänet s. 17.01.1935 siunasi koulutoveri ja eläkkeellä k. 03.08.2011 oleva Posion seurakunnan kirkkoRitva Laakso herra Pekka Tapaninen kotikirkoss. 16.10.1937 samme 30.4. k. 4.6.2011 Seurakuntatalolla pidetyn lämHely Koskela minhenkisen muistotilaisuuden s. 04.09.1932 jälkeen saatoimme Veijon Mat- Imatran Seudun Sotaorvot ja k. 13.07.2011 kanpää-hautausmaahan. Kaatuneitten Omaiset ry Veijo Edvard Karvonen Läheisten laatimassa kuolinilmoituksessa oli muistoruno: ”Me näimme voimasi vähenevän, tiesimme lähtösi lähenevän. Muistosi kallis vie eteenpäin meitä, vaikk´ sydän on täynnä kyyneleitä. Olet ansainnut unen rauhaisan ja kiitoksen kaikkein kauneimman.” Helmi Iisvirta s. 09.10.1915 k. 26.02.2011 Pekka Paippinen s. 15.06.1940 k. 27.05.2011 Heikki Huomanen s. 01.12.1937 k. 18.04.2011 Seinäjoen seudun kaatuneitten omaiset ry Tyyne Hedman Meidän yhdistysväen on helppo s. 28.07.1918 yhtyä noihin sanoihin ja ajatuk- k. 18.08.2011 siin. Vielä helmikuussa Veijo oli kerhossamme ja samalla oli vuosi- Kajaanin kokous, jossa hän yhdessä rakkaan Kaatuneitten Omaiset ry Raili-puolisonsa (myös sotaorpo) Martta Matero kanssa johti kokousta. s. 3.2.1916 k. 27.8.2011 Alli Orrenmaa s. 20.04.1930 k. 31.07.2011 Suupohjan Sotaorvot ja Kaatuneitten Omaiset ry Rauni Katajamäki s. 24.06.1922 k. 12.07.2011 Huoltoviesti 3/2011 37 Merkkipäiväuutisia Sotaleski Lyyli Haapakoski 100 vuotta Tervolan terveyskeskuksen vierashuoneessa vietettiin sotaleski Lyyli Haapakosken 100vuotis-syntymäpäivää 22.06.2011. Lämminhenkiseen tilaisuuteen osallistui lähiomaisten lisäksi Tervolan seurakunnan kirkkoherra Heikki Holma ja kanttori Sari Vähäkangas. MeriLapin Sotaorvot ja Kaatuneitten Omaiset ry:n edustajat ja Lyylin lähimmät ystävät olivat myös saapuneet onnittelemaan kunnioitettavan iän saavuttanutta päivänsankaria. Hänen pitkän ikänsä salaisuutena on hyvin myönteinen ja tyytyväinen elämänasenne. nen lapsen kanssa vaati paljon. Lapsista nuorin oli 9 kk:n sekä kaksi vanhinta 2,5 ja 5 vuoden ikäisiä. Surun ja puutteen keskeltä oli lähdettävä eteenpäin, elämän täytyi jatkua. Lyylin voimanlähteenä oli suomalaisen äidin parhaat hyveet; ahkeruus, sitkeys ja luottamus korkeimman apuun. Perheen elatuksen Lyyli Haapakoski hankki toimimalla muonittajana Metsähallituksen savotoilla ja myöhemmin valtion tietöissä. Hän ompeli kaikki perheensä vaatteet ja sai lisäansioita myös kyläläisille valmistamistaan käsineistä. Sodan jälkeen Lyyli solmi uuden avioliiton ja sai vielä Lyyli Haapakosken en- neljä poikaa. simmäinen mies, alikersantti Matti Jurvelin, Lyyli Haapakoski on olkaatui talvisodan ensim- lut Kaatuneitten Omaismäisinä päivinä Pelko- ten Tervolan osaston pitsenniemellä 18.12.1939 käaikainen jäsen ja 1978 loma-anomuspaperit tas- lukien Keminmaan Kaakussaan. Hänet haudat- tuneitten Omaisten ja nitiin Tervolassa sankari- men muutoksen jälkeen hautaan. Lyyli on Tervo- Meri-Lapin Sotaorvot ja lan kunnan ensimmäinen Kaatuneitten Omaiset ry: sotaleski ja tänään hän on n jäsen. Lisäksi hän on yhdistyksemme vanhin kuulunut Tervolan Rauhanyhdistykseen toimisotaleski. vana jäsenenä. Sota-aika kolmen pie- Ansioistaan Lyyli Haapa- Akaan Seudun Kaatuneitten Omaiset ry 70 v. Arja Mettänen 15.8. Imatran Seudun Sotaorvot ja Kaatuneitten Omaiset ry koski on saanut KOL:n myöntämän kultaisen ansiomerkin vuonna 2006 sekä tänä vuonna Tasavallan Presidentin myöntämän Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I-luokan mitalin kultaristein. Yhdistyksemme onnittelee Lyyli Haapakoskea ja toivottaa hänelle elämänmyönteisiä ja Jumalan siunaamia elinvuosia. 85 v. Marjatta Volotinen Terttu Pilsari 6.11. 13.11. 75 v. Anneli Lammijärvi Osmo Mähönen Aino Hyttinen 7.10. 16.10. 20.11. 70 v. Airi Paajanen 21.11. Jalasjärven Kaatuneitten Omaiset ry 70 v. Veikko Risula Kaatuneitten Omaisten Posion yhdistys ry 80 v. Onni Mursu 70 v. Pentti Härkönen Aila Ojasniemi Taimi Maria Ylikotila 100 vuotta 21.11. 15.11. 24.10. Kaatuneitten Omaiset Suolahden alaosasto ry 80 v. Annikki Kivilahti 21.10. Kajaanin Kaatuneitten Omaiset ry 80 v. Eeva Mattila 16.11. Maija-Liisa Siltavuori 30.11. 70 v. Marjatta Tervonen Seija Jauhiainen Sirkka Nikkanen 18.10. 7.12. 7.12. 80 v. Irja Piispanen Onni Ensio Jakoaho Sirkka Salminen 13.10. 20.10. 24.10. Toholammilla syntynyt sotaleski Taimi Maria Ylikotila vietti 3.9. 2011 Keski-Suomen Sotaorvot ry satajuotispäiviään. Päivänsankari asuu Turussa. Huoltoviesti 3/2011 38 Merkkipäiväuutisia 75 V. Voitto Piispanen Pirkko Mikkola Esko Meriläinen Oiva Berg Eila Penttinen Kirsi Juntunen Sirkka-Liisa Viskari Eila Leivonen Seija Leppänen Hannu Välimäki 25.10. 26.10. 28.10. 2.11. 15.11. 3.12. 3.12. 5.12. 13.12. 14.12. Lahden Kaatuneitten Omaiset ry 93 v. Helmi Kiiskinen 27.11. Lounais-Suomen Sotaorvot ry 93 v. Aino Kemppainen 80 v. Anja Haarte 70 V. Leo Matilainen 18.10. Helge Kivilä Saara Porola 20.10. Markku Pietilä Eino Ruukki 20.11. Matti Louramo Tapani Myllyaho 29.11. Reino Welling 3.12. 75 v. Enni Timberg 5.12. Isto Ritala Antti Ålander 12.12. Auli Auvainen Matti Paananen 13.12. Irja Heinonen Irja Hietanen Kauko Laakso Kuopion Aila Luukkainen Kaatuneitten Omaiset ry Juha Leppänen 80 v. Tanja Kostilainen 12.12. Lasse Uusitupa Risto Joonas 75 v. Suoma Jetsu 17.7. 70 v. Kirsti Lehtiö Kaija Nyman 70 v. Irmeli Kivimäki 22.6. Terttu Ali-Raatikainen Henrikki Hirvelä Pekka Aaltonen Lapin sotaorvot ry Pirkko Mäkinen Anna-Liisa Sankari 80 v. Ulla-Maija Vettenranta 10.11. Veikko Salo Viljo Väisänen 19.11. Aulikki Sarkala Jussi Kyllikki 1.12. 70 v. Hely Uusitalo Jaakko Runtti Kaarina Hytinkoski Taisto Tuovila Ahti Korva Leena Lahdenkauppi Lea Pälli Osmo Juntunen Tuula Simula Jaakko Koponen Hilkka Särkelä Eino Jääskeläinen 7.11. 13.11. 14.11. 21.11. 28.11. 30.11. 4.12. 7.12. 7.12. 10.12. 10.12. 16.12. Länsi-Uudenmaan Sotaorvot ry 95 v. Edit Kurman 70 v. Erkki Palenius 02.01. Matti Tossavainen 04.02. Virpi Kemppainen 04.03. Valto Järvelä 14.05. Eira Hirvikorpi 22.05. Kirsti Kirveskallio 28.06. Pirkko Steenroos 03.08. Sisko Saarikoski 09.08. 15.10. Henry Virtanen 09.08. Uuno Saarelma 21.08. Marjatta Penttinen 21.09. 29.10. Oili Koivumäki 17.10. 11.12. 11.12. 12.12. Meri-Lapin Sotaorvot ja Kaatuneitten Omaiset ry 91 v. 05.10. Rauni Katisko 12.10. 22.10. 86 v. 22.10. Aili Huhta 04.11. 19.11. 80 v. 20.11. Reino Rautiola 24.11. Elli Springare 13.12. 75 v. Osmo Mäkimartti 10.10. Jouko Jauhola 10.10. Jouko Lokka 15.10. 23.10. 70 v. 29.10. Seija Ulkuniemi 04.11. Martti Vuolevi 30.11. Juha Mäkikorttila 01.12. Ritva Vanhatalo 16.12. Pentti Leinonen Pentti Pappila Armi Kenttä Urho Salmela Anja Saarela 05.06. 93 v. Terttu Mäkinen 22.03. 91 v. Mertta Koskinen 27.07. 80 v. Terttu Kajavuori Vilho Moilanen 25.07. 01.10. 75 v. Kalevi Hentman 26.09. Henrikki Malminen Kirsti Hakulinen Kaija Paajanen Pirkko Makkonen Untamo Hakulinen Yrjö Koivula Reino Asikainen Maija Frimodig Raimo Leppänen Paula Heikkinen Elpi Nuutinen 10.08. 13.08. 21.08. 23.08. 15.09. 01.10. 11.10. 15.10. 16.10. 27.11. 20.12. Pääkaupunkiseudun Sotaorvot ry 95 v. Tuulikki Uuotila 23.09. 24.10. 80 v. Toivo Vänskä 19.07. Aatto Horko 23.07. 19.08. 24.10. Risto Pelkonen Pauli Makkonen 02.09. Jouni Sivén 09.10. 10.12. 30.12. 75 v. Tauno Lahikainen 08.07. Raija Vilenius 23.07. 31.05. Airi Jeskanen 25.07. 16.11. Kyllikki Uljala 27.07. 24.11. Eino Litmanen 30.07. Rakel Ohlsson 03.08. Eira Tuominen 04.08. 27.04. Ritva Karsikko 20.08. 11.07. Pekka Koskela 06.09. 18.07. Aila Lindström 09.09. 20.07. Pauli Juntunen 23.09. 07.09. Sirpa Salmi 25.09. 23.10. Pirkko Mäkkeli 08.10. 28.10. Yrjö Sairanen 13.10. 05.12. Eeva Hiilinen 16.10. 23.12. Sinikka Niemi 18.10. Majlis Wassholm-Lindqvist 22.10. Pohjois-Karjalan Aune Korkeamäki 25.10. Sotaorvot ry Helvi Natri 28.10. 80 v. Paula Virtanen 29.10. Maija-Liisa Tiusanen 23.07. Helvi Roivas 14.08. Seinäjoen seudun Sirkka-Liisa Tukiainen 25.08. kaatuneitten omaiset ry Reijo Koponen 19.12. 95 v. Katri Kujala 29.10. 70 v. Salme Leminen 14.07. 92 v. Irja Ikonen 19.07. Aino Kangas 19.10. Aila Suvanto 03.08. Seija Ihalainen 04.08. Huoltoviesti 3/2011 39 Merkkipäiväuutisia 90 v. Alpo Rätti 85 v. Linda Vähämaa 26.11. 30.11. 75 v. Matti Nurmela Reino Harjunen 20.11. 18.12. 70 v. Lilli Rauni Arto Lampinen Riitta Holst Maire Kaankaanpää Maria Salo Maria Kattelus Terttu Mattila Hillevi Saarela Mikko Tuominen 30.10. 13.11. 25.11. 01.12. 11.12. 12.12. 14.12. 16.12. 22.12. 65 v. Jussi Ketola Eija Sjögren 70 v. Taina Tolkkila Simo Moisio Leila Heinämäki Maria Salo Vuokko Valli 13.10. 12.11. 03.12. 11.12. 20.12. Ylistaron Kaatuneitten Omaiset ry 70 v. Ritva Ylenius Maire Saranpää Anneli Rappe 20.10. 10.11. 13.12. Pukin konttiin: Hyvää Joulua – Marielund Kaatuneitten Omaisten Liitto ry:n joululevy 15 €/kpl 14.10. 17.12. Tampereen Seudun Kaatuneitten Omaiset ry 99 v. Jenny Koivunen 09.09. 97 v. Hilja Laijola 08.10. 80 v. Kyllikki Arrankoski 11.11. 70 v. Helvi Jousmäki Eero Alitalo Kalevi Turkka Helena Salminen Riitta Ranta Reino Tallus Antti Rantanen Marja-Liisa Suvela Ritva Jonkka 07.10. 12.10. 26.10. 31.10. 13.11. 22.11. 29.11. 06.12. 24.12. Ylä-Pirkanmaan Sotaorvot ry 79 v. Lyyli Jouttijärvi 10.11. 75 v. Maria Huikkala Raili Ukkonen 21.10. 04.12. Kaatuneitten Omaisten Liitto ry esittää lämpimät onnittelut ja menestyksen toivotukset vuonna 2011 merkkipäiviä täyttäville paikallisyhdistyksille! Ei kenenkään lapsi DVD 15 €/kpl + postikulut JOULUTERVEHDYKSET Liiton jäsenyhdistyksillä on mahdollisuus laittaa Huoltoviestiin nro 4 / 2011 maksullinen yhdistyksen joulutervehdys. ”Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta” on yhteinen yläotsikko, jonka alle tulee niiden yhdistyksien nimet, jotka haluavat omaa jäsenkenttäänsä ja muita yhdistyksiä joulun alla tervehtiä. Tervehdyksen hinta yhdistykselle määräytyy jäsenmäärän perus- teella: alle 150 jäsentä = 40 euroa, 151 - 300 jäsentä = 60 euroa ja yli 300 jäsentä = 100 euroa. Osallistuminen tapahtuu maksamalla tervehdyksen hinnan KOL: n tilille 18.11.2011 mennessä. Pankki: Nordea 101430-200390 (FI861014300200390). Maksusuoritukseen tulee liittää viesti: ”Joulutervehdys Huoltoviestiin / yhdistyksen nimi”. Muuta vahvistusta ei tarvita, pelkkä maksusuoritus riittää. Huoltoviesti 3/2011 Kaatuneittein Omaisten Liiton myyntituotteet Suruadressit Tekstivaihtoehdot: 1. Päivät kirkkaat, päivät kyyneleiset siunaa Herra. 2. Ei elämä pääty kuolemaan, vaan vaihtuu uuteen parempaan. 3. Ylitse elämän, ohi kuoleman rajan, Jumala vienyt on vaeltajan. 4. Hiljaa tarttui käsi Herran käteen väsyneen, hiljaa siirtyi sielu lepoon iäiseen. 5. Vaikene sydän, kuuntele hiljaa, on kuolema niittänyt kalleinta viljaa. 6. Ei meillä ole täällä pysyvää kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme. (Hebr. 13:14) 7. Tekstitön 8. Jo nyt iltakello lyö, päättyi pitkä päivätyö. Lepoon hyvään suloiseen Herra kutsui väsyneen. 9. Oi Jumala siipeni murtuneet ota käsiisi ihmeellisiin. 10. Kuljemme kuin kuunnellen, on poissa jotakin hyvää. 8,00€ / kpl Ei alle 10 kappaleen eriä. Onnittelukortit Teksti: Sydämelliset onnittelut 3,50€ / kpl Ei alle 10 kappaleen eriä. Lasimalja Pohjassa KOL:n logo - kirkas - halkaisija 26 cm, - korkeus 10 cm Solmiopidike 35 € / kpl KOL:n logolla Liiton standaari Kirjeensulkijakamerkit Sisältää liiton logon Liiton hallitus myöntää viirin jäsenyhdistyksen esityksestä “Kunniavelka kaatuneille” 50 kappaleen arkki 100 kappaleen arkki 5€ 8€ Hautakivilaatta KOL:n logolla, halkaisija 5 cm mukana kiinnitysruuvit 35 € Hintoihin lisätään postituskulut TILAUKSET puh 02 2588 394 klo 9.00-15.00 fax 02 2588 792 50 € Liiton harrastemerkki koko 1,5 cm Kaulahuivi Silkkinen, ruskea-harmaa raidallinen, KOL:n logolla 45 € 12 € 10 € Solmio Tumma silkkisolmio KOL:n logolla 30 € [email protected] tai postitse osoitteella: Kaatuneittein Omaisten Liitto ry PL 600 HELSINKI