Lapin alueen helluntaiseurakuntien lehti 2 Pitkospuita kulkemaan Kankaalta toiselle on upottavankin suon yli helppo kulkea pitkospuita pitkin. 4 Syli avoinna lasten tulla Olemme kokeneet, että meidän tulomme tänne juuri näitä lapsia varten oli Jumalan tarkoitus. 8 Keskiviikkona syödään Evankeliumi ei ole pelkkää puhetta NUMERO 1 15. helmikuuta 2012 2 Pitkospuut 15. helmikuuta 2012 L Pitkospuita kulkemaan uettavanasi on ensimmäinen Pitkospuut-lehti, joka on syntynyt Lapin kahdeksan helluntaiseurakunnan yhteisenä työnä. Sopimuksemme Aikamedian kanssa on tuonut Ristin Voitto -lehden seurakuntalaisten koteihin jo muutaman viikon ajan. Sen lisäksi pohjoisten seurakuntiemme yhteistyö tuo tämän Pitkospuut-jäsenlehden RV:n liitteenä kuusi kertaa vuodessa. Liitelehtemme nimeksi tuli Pitkospuut. Monia muitakin hyviä nimiä ehdotettiin, mutta Pitkospuut nousi nimenä valintaraadin ykkösvalinnaksi. Kulkuväylänä pitkospuut ovat meille kaikille tutut. Ne vievät muutoin kulkemiselle mahdottomien maastojen yli ja rakentavat samalla yhteyden kahden maastokohdan välille. Kankaalta toiselle on upottavankin suon yli helppo kulkea pitkospuita pitkin. Lapin alueella on 14 helluntaiseurakuntaa. Niistä Tornio, Ylitornio, Pello, Kolari, Kittilä, Enontekiö, Rovaniemi ja Ivalo ottivat vastaan Aikamedian tarjouksen lehtiyhteistyöstä. Näissä seurakunnissa katsottiin, että RV:n tuleminen kaikille seurakuntalaisille luo uusia mahdollisuuksia ajankohtaisen tiedon ja hyvän opetuksen jakamiseen sekä yhteyden rakentamiseen niin oman seurakunnan keskellä kuin myös Lapin seurakuntien kesken. Joskus mennessäni pitkospuita pitkin upottavan suon ylitse, on ajatukseni kääntynyt Raamatun todistukseen siitä, miten Jeesus tuli meille eläväksi tieksi yli sen ”mahdottoman suon”, joka erottaa meidät Jumalasta. Samoin on pitkospuita kulkiessani noussut joskus ajatuksia siitä, kuinka Jeesus rakensi yhteyden meidän niin erilaisten ihmisten välille. Kun pitkospuille vielä paistaa aurinko ja leppoisa kesätuuli vilvoittaa, on valmista tietä mukava kulkea mahdottomissakin maastoissa. Postin tuotua Ristin Voiton kotiisi ja istahtaessasi lukemaan sitä mukavasti nojatuoliisi, voit ajatella noin 800 henkilön Lapin alueella lukevan samaa lehteä, sen sisältämää Sanan opetusta ja ajankohtaisia uutisia kanssasi. Viikoittain Ristin Voitto tavoittaa Suomessa noin 40 000 lukijaa ja sinä olet heistä yksi! Toivomukseni siis on, että RV:n liitteenä koteihin tuleva Pitkospuut-lehti on juuri tällainen yhteyttä ylläpitävä ja rakentava tekijä seurakunnissamme. Pyrimme kokoamaan Pitkospuista sellaisen lukupaketin, että sen jutut rohkaisevat lukijoita kulkemaan kohti meille jo nyt taivaanrannassa siintävää päämäärää. ”Tien sinne te tiedätte”, sanoi Jeesus aikoinaan opetuslapsilleen. Esa Pikkumäki Rovaniemen pastori Kuva Tapio Huttunen Työntekijä päivät Kolarissa Sanomme niitä työntekijäpäiviksi 17.–18.3.2012 Lapin helluntaiseurakuntien seuraavat työntekijäpäivät ovat, jos Jumala suo, Kolarissa 17.-18.3.2012. Aiheena on yhteys. Yhteyttä pyritään rakentamaan erityisesti oman maakunnan pastoreiden (myös eläkkeellä olevien), nuorisotyöntekijöiden, evankelistojen ja vanhimpien kesken. Nämä työntekijäpäivät on tarkoitettu vain heille. Vierailevia puhujia ei ole, vaan Sanaa jakavat oman maakunnan veljet. Maakunnallisilla työntekijäpäivillä, joita menneinä vuosikymmeninä kutsuttiin veljespäiviksi, on ollut keskeinen merkitys herätysliikkeemme yhteyden rakentajana ja ylläpitäjänä. Nyt jos koskaan yhteyden tarve on suuri. Tervetuloa Kolariin! S Esa Pikkumäki eurakuntiin on vuosikymmenien varrella muodostunut oma erityinen sanastonsa. Sanastomme kaikkien sanojen tarkkaa merkitystä voi seurakunnan ulkopuolisen ihmisen joskus olla vaikea ymmärtää. Sama ilmiö sanaston suhteen on toki nähtävissä kaikissa muissakin yhteisöissä ja jopa eri ammatin harjoittajilla voi olla oma kielensä. Moni lienee todennut esimerkiksi lääkärin vastaanotolta poistuessaan, että eipä siitä lääkärin puheesta juuri mitään ymmärtänyt. Työntekijäpäivät on ihan suomalainen sana, mutta sillä on meille helluntailaisille ihan oma merkityksensä. Sehän ei tarkoita missään nimessä, että näille maakunnittain kahdesti vuodessa järjestettäville päiville kokoontuisivat kaikki seurakunnassa työtä tekevät ihmiset. Siinä mielessä ne eivät ole seurakuntien työntekijäpäivät. Joskus olemme halunneet tarkentaa ilmaisuamme sanomalla, että ne ovat seurakuntien vastuunkantajien päivät. Kuitenkaan lähes tulkoonkaan kaikki seurakuntien toiminnasta vastuuta kantavat eivät ole olleet koskaan näillä päivillä mukana. Yksi vanha ilmaus on puhua veljespäivistä. Näillä päivillä on kuitenkin aina ollut mukana myös naisia… Eivätkä ne päivät ole myöskään kaikkia miehiä varten. Joskus olen kuullut puhuttavan kevään ja syksyn neuvottelupäivistä. Täytyy vain myöntää, että neuvottelut eivät ole niiden päivien ydin. Emme kokoonnu vain neuvotellaksemme. Taitaa olla niin ettei yhtä yksiselitteistä, selkeää ja kaiken tarkasti kuvaavaa sanaa ole näistä päivistä olemassakaan. Tämän nimiviidakon yhdeksi lisäilmaisuksi minulla olisi vielä ihan oma ehdotus. Miten olisi nimi näkypäivät? Sorvaisimme päivät tuon nimen mukaisiksi ja niinpä niiden päätähtäin olisi rukoillen etsiä sitä ajankohtaista näkyä seurakunnan työstä ja työn tavoitteista, jonka Jumala haluaa antaa seurakuntiensa vanhimmistoille. Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee, sanotaan. Tästä sanonnasta välittämättä muistutan tämän kevään Lapin työntekijäpäivien osallistujia siitä, että Jumala kehotti jo Abrahamia 'menemään siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan'. Abraham Saaransa kanssa tarvitsi alusta asti Jumalan osoittamaan heille suunnan kohti päämäärää. Tätä näkyä Jumala sitten vielä päivitti yhä uudelleen ja uudelleen matkan varrella. Jumalan päivittämää näkyä työn suuntaviitoista tarvitsevat samalla tavalla aikamme seurakuntien vanhimmat johtaessaan hyvin Jumalan heille uskomaa seurakuntalaisten joukkoa. Tämä päivitys on Kolarissakin pidettävien työntekijäpäivien ykkösjuttu – Jumalalta saatu näky 2012. Pitkospuut voitti kisan Seurakunnissa kyseltiin vuoden 2011 lopulla nimiehdotuksia lehdellemme. Voittajaehdotuksen "Pitkospuut" teki Hilk ka Nykänen Ivalosta. Hän saa palkinnoksi Aikamedian lahjoittaman kirjan. Kaikkien nimiehdotuksen tehneiden kesken suoritetussa arvonnassa palkinnon saivat vielä Taneli Halonen Rovaniemeltä ja Sinikka Pellikka Haaparannalta. Kiitämme kaikkia hyvistä ehdotuksista! Pitkospuut 3 15. helmikuuta 2012 Tulisipa vielä alkuaikojen kuhinaa T Eero Valtiala ammikuun puolivälissä kaamoksen päättymisestä huolimatta aurinko ei ole vielä näyttäytynyt Ivalon kylällä. Pilvisen hämärän päivän kääntyessä iltaan astun palvelukeskus Koivikon ovesta sisään rauhallisen viihtyisään tunnelmaan. Erään sivukäytävän varrella lukee seinällä kartongille isoin kirjaimin nuolen kera tekstattuna Aino. Se opastaa minutkin asunnon ovelle, josta löytyy sama nimi. Koputettuani käyn sisälle satavuotiaan Aino Hurun kodikkaaseen asuntoon. Kodin virkeä emäntä nousee päivälevoltaan ja toteaa, että vointi ei ole ollut ihan paras mahdollinen viimeisten viikkojen aikana. Se ei ole kuitenkaan lainkaan vähentänyt sitä rauhaa, tyytyväisyyttä ja iloa, joka hänestä huokuu. Kysyessäni lupaa tähän artikkeliin uskonsisaremme Aino vähän empii muistiaan, mutta toteamme sitten yhdessä, että keskuudessamme ei enää ole hänen lisäkseen ketään toista, joka olisi itse nähnyt ja kokenut helluntaievankeliumin tulon Ivaloon aivan alusta alkaen. Ainolla on edelleen hyvin muistissa ne tilanteet, kun evankelistat Jorma Alopeus ja Otto Koivukangas tulivat 1930-luvun puolivälissä heidän kotiinsa Akujärven kylälle. Tulijoita ei oltu arvattu ottaa monessakaan talossa sisälle, koska seudulla oli ankarasti varoiteltu harhaopin julistajista. Aino kertoo isänsä Filippus Marttilan olleen hyvin tarkkaan perehtynyt Raamattuun, ja kuunneltuaan miesten julistamaa sanomaa todennut, ettei siinä ole mitään, mikä olisi ristiriidassa Raamatun sanan kanssa. Tätä isä oli sitten joutunut toistamaan osallistuttiin innolla, eikä sitä vähentänyt sekään, että usein sunnuntaisin oli käveltävä kymmenisen kilometriä Akujärveltä Ivaloon kaksikin kertaa edestakaisin. Sittemmin Aino-sisaremme sai olla 50-luvun alussa yhdessä toisten kanssa perustamassa Ivalon helluntaiseurakuntaa. Nyt oltuaan uskossa jo reilusti yli seitsemänkymmentä vuotta Aino toivoo, että muistaisi Raamattua enemmän ulkoa, kun lukunäköä ei enää ole. Pyhä kirja on kuitenkin koko ajan käytössä, kun säännöllisesti vierailevat läheiset lukevat sitä hänelle. Yksinäisiä hetkiä ei oikeastaan olekaan, kun saa kokea Jumalan läsnäoloa jatkuvasti. Sellainen haave hänellä on toistuvasti mielessä, että olisi ihanaa saada herätä jonain aamuna perillä taivaan kirkkaudessa. Nykypäivän hengellistä tilannetta Aino luonnehtii kovin hiljaiseksi; ”tulisipa vielä sellaista alkuaikojen kuhinaa”, hän toteaa innostus olemuksessaan. Kuva: Anja Akujärvi Olisi ihanaa saada herätä jonain aamu na perillä taivaan kirkkaudessa Aino Huru lukuisia kertoja monille kyselijöille ja harhaoppisuutta pelkääville varoittelijoille. Oltuaan välillä vähän aikaa Ivalossa evankelistat tulivat kutsuttuina uudelleen Marttilan taloon kokouksia pitämään ja silloin Ainokin teki uskonratkaisun yhdessä vanhempiensa ja kahden sisarensa kanssa. Uskovien upotuskaste toteutui vuosia myöhemmin kesäaikaan Ivalojoessa. Noita vuosia muistellessaan hän toteaa, että epäilyistä huolimatta monet olivat hengellisistä asioista kiinnostuneita ja se herätti sellaista mielenkiintoista kuhinaa. Kokouksiin Aino Huru viimekesäisillä 100-vuotispäivillään Pieni mutta pirteä Kolarin helluntaiseurakunta vastaa Pohjolan suurimman rukoustapahtuman Pohjois-Kalotin Rukouskonferenssin järjestämisestä K olarin helluntaiseurakunnan rukoushuone sijaitsee Sieppijärven kylässä osoitteessa Peltomiehentie 4. Seurakunnan tilaisuuksia pidetään rukoushuoneella, Kolarissa ja eri kylissä. Rukoushuoneelle voidaan myös majoittaa ohikulkijoita ja rukouskonferenssivieraita. Kolarin helluntaiseurakunnalla on aktiivista lähetystyötoimintaa Venäjällä, Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Intiassa. Seurakunnan Kirppispuoti on toiminut Kolarin keskustassa talkoovoimin jo 16 vuotta. Sen kautta on aiempina vuosina toimitettu tonneittain hyvää tavaraa Venäjän vähäosaisten auttamiseen. Nykyisin avustuskuljetukset menevät Viroon, Latviaan ja Liettuaan. Seurakuntamme toimitti viime vuonna noin 60 tonnia avustusta edellä mainittuihin maihin. Kaikki tarvikkeet menevät todelliseen tarpeeseen. Seurakuntamme on pieni mutta pirteä! Nyt jo 16 vuotena olemme järjestäneet Pohjois-Kalotin Rukouskonferenssin. Yhteinen rukoustapahtuma kokoaa vuosittain satamäärin ihmisiä kaikista eri seurakunnista rukoilemaan muutosta Pohjolaan Jeesuksen nimessä! Jumalaa janoavia ihmisiä tulee Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Venäjältä ja Saamenmaalta. Tammikuun viimeisenä viikonloppuna toteutettava Pohjolan suurin rukoustapahtuma on Jumalan ihme näin pienelle seurakunnalle. Monet ovat saaneet kokea suuria Jumalan ihmeitä konferenssissa. Yhtenä vuonna konferenssin teemana oli: ”Rukouksessa Jumala muuttaa minua!” Rukoustapahtuman tarkoituksena on, että Jumala saa muuttaa uskovat jatkuvaan myönteiseen muutokseen Jeesuksen tuntemisessa niin, että rakkaussuhde Jeesuksen kanssa olisi aito ja lämmin. Silloin rukouselämäkin on siunattua eikä raskasta puurtamista. Monen uskovan sydämessä on tällainen herätys jo alkanut. Saakoon Jumalan Pyhän Hengen voima ja Isän Jumalan rakkaus ja Jeesuksen anteeksiantamus ja armo sytyttää sydämet palamaan Jumalan asioille. Silloin aito Jumalalta tullut herätys saa sytyttää monia ja tuoda siunauksen koko Pohjolaan Jeesuksen nimessä! Siunaavin terveisin, Jorma Lappalainen Kuvassa rukoillaan kaikkien Lapin kuntien ihmisten puolesta. 4 Pitkospuut 15. helmikuuta 2012 Syli avoinna lasten tulla Lapsuutensa ilman isää varttuneesta Jori Lähteenmäestä on kasvanut huolehtiva isä niin biologisille lapsilleen kuin neljälle sijaislapselle. Yhdessä Eriikka-vaimonsa kanssa hän ottaa arjen haasteet vastaan luottavaisin mielin. Teksti ja kuvat: Anni Portaankorva R ovaniemeläisen omakotitalon ikkunasta heijastuu kodikas valo. Sisällä vilinä ja vilske täyttävät tilan. Vielä kolme vuotta sitten Jori ja Eriikka Lähteenmäki asuivat silloisten kolmen lapsensa kanssa Kauhajoella. Heillä ei ollut aavistustakaan siitä, että eräänä päivänä heidän kotipaikkansa olisi Rovaniemi ja että he toimisivat sijaisperheenä ja olisivat yhteensä kahdeksan lapsen vanhempia. Askel oikeaan suuntaan Kauhajoen-aikoina uskonasiat eivät kuuluneet Jorin ja Eriikan arkeen. Heidän tietämättään Jumala oli kuitenkin jo vuosia tehnyt heissä työtään. Vuonna 2002 Jori ja Eriikka olivat Keuruulla helluntailaisten juhannuskonferenssissa. Aviopari odotti ensimmäistä lastaan. Eriikalle konferenssi ei ollut täysin uusi kokemus, sillä hänen isänsä oli tullut uskoon Eriikan ollessa lapsi ja sitä kautta helluntailaiset piirit olivat tulleet tutuiksi. Tyttö oli kasvanut lapsenuskoon ja oli vuosien saatossa säilyttänyt sen. Varsinaista uskonratkaisua hän ei kuitenkaan ollut tehnyt. Konferenssissa Eriikka otti askeleen Jumalan puoleen. – Viimeisenä iltana siellä oli tosi kiva tilaisuus, jonka lopuksi ihmisiä pyydettiin eteen esirukoiltaviksi. Siinä Pyhä Henki kosketti minua voimakkaasti. Sen jälkeen mietin paljon näitä juttuja ja minulla oli onnellinen olo, Eriikka muistelee. Joria uskonasiat eivät kiinnostaneet. Vaimonsa uskonratkaisuun hän suhtautui olankohautuksella. – Jori jutteli minulle siihen tyyliin, että voitko nyt vain uskoa siihen Jeesukseen, mutta ottaa silti ihan rauhallisesti, Eriikka nauraa. Eriikka jäi uskonasioiden kanssa yksin. Hän ei päässyt kasvamaan uskossaan, sillä hänellä ei ollut minkäänlaista tukiverkostoa tai seurakuntaa ympärillään. Hän rukoili ja pyysi Jumalalta, että voisi jakaa uskon perheensä kanssa. Lopullinen potku Joria Eriikan uskonratkaisu ei edelleenkään vaivannut. – En mitenkään vastustanut sitä, mutta ehkä vähän nakkelin niskojani, Jori sanoo. Asiat alkoivat muuttua Jorin elämässä, kun hän metallimusiikin harrastajana vuonna 2008 tutustui internetin musiikkisivustolla erääseen nuoreen kaveriin. – Yhtäkkiä hän kertoi olevansa uskossa ja käyvänsä Seinäjoen helluntaiseurakunnassa. Kerran hän pyysi, että minäkin lähtisin sinne. Ajattelin, ettei se varmaan olisi minun juttuni. Uskonasiat kuitenkin pyörivät yhä enemmän Jorin ympärillä. Kävi niin, että hänen appiukkonsa uudistui uskossaan. – Ehkä se oli se, joka antoi sen lopullisen potkun, Jori miettii. Pikkuhiljaa Jorille tuli olo, että ehkä hän sittenkin voisi lähteä käymään Seinäjoen helluntaiseurakunnan Sateet lähetä -tilaisuudessa. Hän meni, ja sanoma kolahti heti. – Puhe tuntui kohdistuvan juuri minuun. Puhuja vertasi pullonkorkkia ja kierrettä. Hän sanoi, että Jumala pikkuhiljaa kiertää, ja jos sinä annat luvan kiertää, niin vähitellen korkki aukeaa. Jori ja Eriikka Lähteenmäen lapset Eeli (vas.), Tiitus ja Aliisa tietävät, että vanhempien syliin voi aina mennä, kun siltä tuntuu. Tilaisuuden lopussa ihmisiä pyydettiin eteen, missä heidän puolestaan rukoiltaisiin. Jori noudatti kutsua. – Aina minulla oli ollut tietynlainen usko Jumalaan ja Herran pelko, mutta tuolla kerralla tein lopullisen päätöksen tulla oikeasti uskoon, Jori summaa. Ratkaisun jälkeen Jorin elämä alkoi muuttua pikkuhiljaa. Ensimmäisenä hän vapautui nikotiiniriippuvuudesta, jota vastaan hän oli taistellut. Alkoholin käytön hän oli lopettanut puoli vuotta aiemmin. – Jälkeenpäin minulle tuli sellainen olo, että minua oli valmisteltu uskoontuloa varten jo pitkään. Oli ihme, että kykenin luopumaan alkoholista, vaikka kaikki kaverini käyttivät sitä ja kävivät baareissa. Näky Jori sanoo, että uskoontulon myötä hän on kasvanut paitsi aviomiehenä ennen kaikkea isänä. Itse hän joutui kasvamaan ilman isän läsnäoloa toisin kuin tyttärensä Aliisa. Jumala jatkoi työtään Jorin ja Eriikan elämässä. Heidän perheelämänsä muuttui ja avioliittonsa syveni. Seurakunnassa käynti ja uskonasiat tulivat osaksi perheen arkipäivää. Kului vuosi, kunnes molempien sydämessä alkoi palaa ajatus sijaisperhetyöstä. – Olin mietiskellyt asiaa ja tajunnut, ettei meitä pidättele Kauhajoella mikään. Kerroin mietteistäni vaimolleni, ja hän sulatteli asiaa jonkin aikaa. Sitten hän kysyi, että mihin me muka lähtisimme. liittyvää tietoa. – Laitoin Googleen haun perhekoti-sanalla. Ruutuun ilmestyi iso, välkkyvä ilmoitus, jossa sanottiin, että kristilliseen perhekotiin Rovaniemelle haetaan perhekotivanhempia, Jori hymyilee selvälle johdatukselle. Lähteenmäet rukoilivat asiaa viikon ja päättivät sitten soittaa ilmoituksesta. Ovet alkoivat avautua, ja lopullinen päätös Rovaniemelle lähdöstä Olen tosi onnelli tuli, kun Jori ja Eriikka nen, että olen saanut menivät haastatteluun tulla uskoon hyvässä ja viettivät viikonlopun perhekotiin tutustuen. elämäntilanteessa. Rovaniemellä perJori Lähteenmäki hekotityö ei kuitenkaan heti lähtenyt eteenpäin. Ensimmäisenä vuonna Vastasin, että vaikka Lappiin, Jori kaikkien sijaislasten tulo peruunkertoo. tui. Jori uskoo, että silläkin oli Pari rukoili usein ja pyysi tarkoituksensa. Jumalaa johdattamaan heidät sijais– Olin aika nuori uskovainen perhetyöhön, jos se on Hänen tah- noihin aikoihin ja ihmettelin, miksi tonsa. Eräänä iltana he kokeilivat ihmeessä ylipäänsä olimme siellä. hakea internetistä sijaisperheisiin Jälkeenpäin olen tajunnut, että jos Pitkospuut 5 15. helmikuuta 2012 tekee työtä johdatuksessa, silloin haasteet ovat kahta kovemmat. Loppujen lopuksi perheeseen sijoitettiin neljä lasta. Biologisia lapsia heillä on tätä nykyä neljä, sillä nuorimmainen syntyi joulukuussa. Isyyden siunaus Jori sanoo, että Jumalan tulo osaksi hänen elämäänsä on kasvattanut häntä aviomiehenä ja ennen kaikkea isänä. Hän itse menetti yhteyden isäänsä kuusivuotiaana. Perheessä oli alkoholismia, ja vanhemmat erosivat pojan ollessa vielä nuori. Hän viihtyi lapsuudessaan ja nuoruudessaan enemmän kaduilla kuin kotona. Myöhemmin hän kuitenkin havahtui toisenlaiseen elämään ja avioitui Eriikan kanssa. – Joskus, kun kerroin uskovaisuudestani metallimusiikkisivustolla, joku kaveri siellä kysyi, että tulinko uskoon kriisin tai huumeiden käytön saattelemana. Kun pyysin perusteluja kysymykselle, hän vastasi, että yleensä ihmiset tulevat uskoon juuri noiden asioiden myötä. – Oli hauska huomata, että saatoin kertoa hänelle tulleeni uskoon ihan hyvässä elämänvaiheessa, sellaisessa, että minulla oli perhe ja työpaikka eikä minulla ollut mitään kriisiä. Olin käynyt aallonpohjat läpi jo aiemmin. Olenkin tosi onnellinen, että olen saanut tulla uskoon hyvässä elämäntilanteessa. Isyys on noussut Jorille erityisen tärkeäksi asiaksi. Varsinkin viime vuosina hän sanoo ymmärtäneensä perheen merkityksen aivan uudella tavalla. Eriikka onkin saanut iloiten seurata isän ja lasten yhteiseloa. – Jori on saanut luotua jokaiseen lapseen lämpimät ja hyvät välit, vaikka hänellä itsellään ei ole isänmallia lapsuudessa ollut, Eriikka kiittelee Jori ja Eriikka ovat monesti osallistuneet kristillisiin avioliittoseminaareihin. Sieltä saaduilla työkaluilla ja Jumalan avulla he ovat kokeneet avioliittonsa syventyneen ja eheytyneen entisestään. Rakastava syli Perhekotityö on Jorille ja Eriikalle ennen kaikkea kutsumus Jumalalta. Kahdeksanlapsisen perheen arki ei ole ongelmatonta, mutta Lähteenmäet kokevat, että Jumala on siunannut ja yhdistänyt heitä perheenä. Ensisijaisen tärkeää Jorille ja Eriikalle on tarjota rakastava syli lapsille, joilta se on usein puuttunut. Uskonasiat kulkevat luonnollisena osana arjessa, ja sijaislapset käyvät biologisten vanhempiensa suostumuksella Jorin ja Eriikan mukana seurakunnassa. Kaksi lapsista on jo tehnyt ratkaisun seurata Jumalaa. – Olemme kokeneet, että meidän tulomme tänne juuri näitä lapsia varten oli Jumalan tarkoitus. Tässä kaikessa on ollut selkeä johdatus. Yksi sijaislapsistamme oli juuri ennen tuloamme rukoillut, että saisi uuden perheen, Eriikka kertoo. Eriikka toteaa, että he ovat saaneet vastauksen kaikkeen, mitä he Jori ja Eriikka sanovat, että kristillisten avioliittoseminaarien ja Jumalan avulla heidän liittonsa on syventynyt ja eheytynyt entisestään. ovat rukoilleet. – Olemme levollisin mielin, vaikka tiedämme, että haasteita varmasti tulee. Olemme jo tämän verrattain lyhyen uskontaipaleemme aikana nähneet, että Taivaan Isä pitää aina huolen. Julkaistu Hyvässä Sanomassa 1/2012 Aina on Herra auttanut Aina on Herra auttanut, totesi Hellevi Horneman kun tammikuun alkupuolella vietettiin Pellon seurakunnassa hänen 80-vuotispäiviä. Hellevin tyttäret halusivat järjestää äidilleen syntymäpäiväjuhlan ja pöytä oli koreana. H Iiris Talka ellevi Horneman syntyi maanviljelysperheeseen toiseksi vanhimpana. Lapsia syntyi kaiken kaikkiaan 11, joista viisi kuoli pikkulapsena erilaisiin sairauksiin. Erityisesti Aulis-veljen kohtalo oli Helleville raskas. Aulis loukkasi poikasena selkänsä tapaturmassa ja joutui sen vuoksi viettämään useita vuosia sairaalassa. Siihen aikaan sairaita lapsia vietiin evakkoon Ruotsiin, jonne Auliskin joutui 15-vuotiaana. Ruotsissa Aulis tuli uskoon ja hän oli kertonut, että ”pian pääsen kotiin ja siellä en ole enää sairas ja kyttyräselkäinen”. Viesti Auliksen kuolemasta oli Helleville raskas. Jo hyvin nuorena Hellevi oppi turvautumaan rukoukseen. Äiti oli rukoileva ihminen ja se vaikutti myös tyttäriin. Hellevi rukoili myös isänsä puolesta, että hän kokisi uskon ja pelastuksen. Rukouselämä varjeli myös Helleviä maailman pahuudesta. Ihmeitä ja johdatusta arjessa Miehensä Heinon löytämisen Hellevi on kokenut Jumalan ihmeenä ja johdatuksena. Hellevi oli jäänyt yksin kolmen pienen pojan kanssa, kun hänen ensimmäinen miehensä hylkäsi hänet. Heino oli tuohon aikaan eräässä talossa ”renkipoikana” ja Hellevi ihaili häntä, kun Heino oli niin ahkera ja pystyi tekemään kaikenlaisia talon töitä. Tuolloin Hellevi oli ajatellut, että onnellinen se nainen, joka Heinon saapi. Ei hän arvannut, että heidän tiensä vielä yhtyisivät. Sappikivitaudin vuoksi Hellevi oli ollut pitempään huonovointinen ja elämä kolmen pienen pojan kanssa oli raskasta. Hellevin piti päästä lääkäriin eikä hänellä ollut rahaa linja-autokyytiin. Hän teki matkaa polkupyörällä, vatsakivut olivat kovat ja hän pelkäsi myöhästyvänsä linja-autosta. Matkalla Hellevi tapasi Heinon, joka antoi rahat linja-autolippuun ja Hellevi pääsi sairaalaan. Lääkärin mukaan sappirakko oli aivan puhkeamaisillaan, kun Hellevi pääsi sairaalaan. Edessä oli leikkaus ja sen jälkeen pitkä toipuminen. Heino kävi tuolloin auttamassa ja tuomassa kalaa ja vuonna -67 vietettiin Heinon ja Hellevin häitä. Hellevillä oli jo kolme poikaa ja perhe kasvoi myöhemmin kahdella tyttärellä. Elämä oli ponnistelua velkojen ja toimeentulon kanssa. Heinon päästessä Ruotsiin metsätöihin, tilanne helpottui. Yhdessä kalastettiin ja marjastettiin. Pojat laitettiin mopon perässä oleviin maitokärryihin ja niin päästiin marjametsään. Kalansaaliit myytiin ja rahoilla lyhennettiin ruokalaskua lähikauppaan. Hengellisellä rintamalla tapahtui merkittävä asia, kun Ari-poika tuli uskoon Ruotsissa 70-luvun loppupuolella. Tuolloin Hellevi-äidin rukoukset alkoivat konkreettisesti toteutua. Ari oli kokenut parantumisen uskoon tullessaan ja se oli äidille todistus Jumalan voimasta. Ari tuli käymään kotonaan Pellon Sirkkakoskella ja Hellevi lähti poikansa mukana hengelliseen kokoukseen. Siellä hän pyysi rukousta ja vahvistusta uskolleen ja koki väkevästi Pyhän Hengen voiman ja uudistuksen. ”Kohtasin tuolloin Jumalan syvällisemmin”, Hellevi sanoo. Siitä alkoi kulkeminen seurakunnan tilaisuuksissa. Raamatun lukeminen avasi tietä eteenpäin ja tuli halu mennä kasteelle ja liittyä seurakuntaan. Sekä Heino että tytöt tulivat uskoon myöhemmin. Seurakunnan keskellä Hellevi on opittu tuntemaan esirukouksen ihmisenä, jolle evankeliumin eteenpäin vieminen on sydämen asia. Pellon Sirkkakoskella asuessaan Hellevi kulki talosta taloon joululehtien kanssa ja nyt, kun he asuvat keskustassa kerrostalossa, Helleville ja Heinolle seurakuntaan pääseminen on tärkeä asia. on Hellevi saanut kertoa naapureilleen Jeesuksesta. Elämän varrella on tapahtunut useita Jumalan varjeluksia ja rukousvastauksia. ”Aina on Herra auttanut ja kaikista koettelemuksista on selvitty. Kiitämme siitä, että meillä on toisemme ja pystymme asumaan omassa kodissa. Selviydymme vielä arkiaskareista ja pääsemme seurakunnan tilaisuuksiin.” Kuva: Iiris Talka 6 Pitkospuut 15. helmikuuta 2012 Maanantai Tiistai Enontekiön Helluntaiseurakunta Perustettu Kemin Helluntaiseurakunta Yhteyshenkilö Tapio Huttunen. Tapion tavoittaa numerosta 050 400 6377. http://www.lapinhelluntaiseurakunnat.fi/ 34 Yhteyshenkilö Eero Peteri. Eeron tavoittaa numerosta 0400 293 684. Ivalon Helluntaiseurakunta Perustettu Kemijärven Helluntaiseurakunta Perustettu 107 Yhteyshenkilö Heikki Korppi. Heikin tavoittaa numerosta 040 518 7477. http://www.taivaantuli.fi/ 122 1988 99440 Leppäjärvi Jäseniä Metsätie 2, 99801 Ivalo Yhteyshenkilö Eero Valtiala. Eeron tavoittaa numerosta 040 825 2918. http://www.ivalonhelluntaisrk.fi/ 1951 Jäseniä Perustettu 1939 Koulukatu 6, 94100 Kemi 159 Jäseniä Pelkosenniementie 24, 98120 Kemijärvi 1951 Jäseniä Lapin Helluntaiseurakunnat Lapin alueella on 14 helluntaiseurakuntaa ja niissä yhteensä 1276 jäsentä. Ota seurakunnat rukousaiheeksi! Rukoile aina kahden seurakunnan puolesta viikon jokaisena päivänä ja niin siunaat kaikkia Lapin seurakuntia viikon aikana. Keskiviikko Kittilän Helluntaiseurakunta Torstai Perustettu Muonion Helluntaiseurakunta Yhteyshenkilö Geert Laevens. Geertin tavoittaa numerosta 040 732 3932. http://www.kittilanhelluntaiseurakunta.auttaa.fi 45 Yhteyshenkilö Ilmari Kurki. Ilmarin tavoittaa numerosta 0400 567 192. 12 Kolarin Helluntaiseurakunta Perustettu Pellon Helluntaiseurakunta Perustettu 32 Yhteyshenkilö Ilpo Talka. Ilpon tavoittaa numerosta 0440 611 214. http://www.pellonhelluntaiseurakunta.fi/ Valtatie 43 A 5, 99100 Kittilä Lukkarintie 11, 95900 Kolari Yhteyshenkilö Jorma Lappalainen. Jorman tavoittaa numerosta 050 526 1895. http://www.kolarinhelluntaiseurakunta.fi/ 1966 Jäseniä 1980 Jäseniä Torniontie 4417, 95950 Kihlanki Kauppatie 19, 95700 Pello Perustettu 1975 Jäseniä 1963 66 Jäseniä Lapin seurakunnilla mahdollisuus hyvään Esa Pikkumäki Lapin alueen tulevaisuudesta puhuttaessa on esillä kaksi erilaista näkökulmaa. Toinen on täynnä kaiken lamaannuttavia uhkakuvia ja toisessa nähdään nykyisessä tilanteessa suuria mahdollisuuksia monenlaiseen hyvään. Usein keskustelu kääntyy jo vuosikymmeniä kestäneeseen väestön poismuuttoon ja sen vaikutuksiin alueellamme. Ihmiset ovat joutuneet työn saamisen vuoksi muuttamaan pois kotiseuduiltaan. Niin kuntatasolla kuin seurakunnissakin nämä muuttoliikkeen vaikutukset ovat tuttuja. Tilanne, jossa nähdään muuttoauton perävalojen katoavan tien mutkan taakse, ei ole juurikaan ilmapiiriä kohottava niille, jotka tätä näkyä katselevat. Samaan aikaan monet etelän ja jopa idän ihmiset kokevat Lapin kutsun ja suuntaavat kulkunsa alueellemme turisteina. He kokevat, että Lapin ilmapiiri, maisemat ja mahdollisuudet rohkaisevat ja antavat heille voimaa niin paljon, että tänne kannattaa tulla yhä uudelleen ja uudelleen. Seurakunta voi rohkaistua näkemästään Seurakunnissa meidän on syytä pysähtyä näiden molempien näkymien edessä. On ensinnäkin muistettava, että vaikka taas yksi muuttoauto lähti ystäviä täynnä kohti etelää, niin monet jatkavat edelleenkin Lapin vakituisina asukkaina. Lapin alueella meitä asuu vielä noin 183 000 ihmistä. Numeroina tuo on suuri määrä. Eikä siinä ole kysymys vain numeroista vaan aivan oikeista ihmisistä. Ihmisistä, joista jokainen on Jumalalle rakas ja evankeliumin kuulemisen arvoinen. Lapista löytyy ihmisiä vielä jatkossakin. Alle 14-vuotiaita on kunnissamme nyt lähes 30 000. Nämä luvut kertovat, että Lapissa on nyt ja jatkossakin ihmisiä, jotka voivat tulla uskoon ja joista voi tulla aktiivisia seurakuntalaisia. Tältä osin ei siis ole mitään syytä epätoivoon seurakuntien tulevaisuuden suhteen. Lähetyskenttä on ympärillämme Yksi Jumalan idea kristillisen seurakunnan alkuvaiheissa oli siinä, että aikansa suuriin kaupunkikeskuksiin syntyi seurakuntia. Jerusalem, Antiokia, Korintto ja Rooma olivat tästä hyviä esimerkkejä. Tuohonkin aikaan matkustettiin ja tehtiin kauppaa ja mikäpä olisi ollut evankeliumin nopealle leviämiselle parempaa kuin aktiivisesti Sanaa julistavien seurakuntien syntyminen paikkoihin, joihin tuli ja meni suurin joukoin ihmisiä jopa eri maista. Kun he saivat kosketuksen evankeliumiin, niin he veivät matkassaan viestiä pelastuksesta eteenpäin. Tilastojen mukaan ulkomaisia matkailijoita oli vuoden 2011 ensimmäisen kuuden kuukauden aikana maakunnassamme lähes 500 000. Kun siihen lisätään vielä maahanmuuttajat, pakolaiset ja ulkomaiset opiskelijat, niin voimme vain sanoa, että lähetyskenttä on tullut ympärillemme! Nykyään ei tarvitse seurakunnissa kysellä ainoastaan, että kuka lähtisi kertomaan Jeesuksesta jonnekin kauas lähetyskentille, vaan voimme kysyä myös, että kuka menisi tuohon kylälle ja kertoisi siellä näille ulkomaalaisille evankeliumin. Mitä meidän olisi tehtävä? Meidän on herättävä näkemään! Nukkuvat näkevät valveilla ollessaankin vain unia, hereillä olevat näkevät ympäröivän Jumalan todellisuuden. Jumala näkee Lapissa suuret mahdollisuudet evankeliumille, mutta näemmekö seurakunnissa sen saman vai nukummeko? Meidän on herättävä rukoilemaan. Apostolien teoissa kuvatulla seurakunnalla oli yksi rukousaihe yli kaikkien muiden. (Itse asiassa siellä ei juuri muista rukousaiheista puhuta ollenkaan.) He rukoilivat: ”Anna meille rohkeutta julistaa sinun sanaasi! Anna meille menestys tässä työssä!” Pitkospuut 7 15. helmikuuta 2012 Perjantai Lauantai Posion Helluntaiseurakunta Perustettu Sallan Helluntaiseurakunta Yhteyshenkilö Erkki Karjalainen. Erkin tavoittaa numerosta 040 596 5168. 41 Yhteyshenkilö Olli Teukku. Ollin tavoittaa numerosta 050 356 3946. http://www.lapinhelluntaiseurakunnat.fi/salla 50 Rovaniemen Helluntaiseurakunta Perustettu Sodankylän Helluntaiseurakunta Perustettu 384 Yhteyshenkilö Kari Kielinen. Karin tavoittaa numerosta 040 578 1456. http://www.sodankylanhelluntaiseurakunta.fi 90 Posiontie 35, 97900 Posio Kairatie 37, 96100 Rovaniemi Yhteyshenkilö Esa Pikkumäki. Esan tavoittaa numerosta 040 7368 579. http://www.kairatemppeli.fi/ 1976 Jäseniä 1954 Jäseniä Perustettu 1963 Tasalantie 12, 98900 Salla Lapintie 12, 99600 Sodankylä Jäseniä 1951 Jäseniä Ivalo Enontekiö Sunnuntai Tornion Helluntaiseurakunta Keskikatu 21, 95400 Tornio Perustettu 1933 Yhteyshenkilö Juha Juola. Juhan tavoittaa numerosta 040 593 9844. http://www.tornionhelluntaiseurakunta.fi/ 100 Ylitornion Helluntaiseurakunta Perustettu Yhteyshenkilö Pertti Keisu. Pertin tavoittaa numerosta 0400 692 627. http://www.lapinhelluntaiseurakunnat.fi/ 35 Alkkulanraitti 57, 95600 Ylitornio Jäseniä Muonio 1981 Kittilä Jäseniä Sodankylä Kolari tulevaisuuteen Sen rukouksen seurauksena evankeliumi levisi kaikkialle. Meidän on herättävä tekemään yhteistyötä. Seurakuntiemme on löydettävä yhteistyö voimavarakseen. Niiden on tuettava toisiaan ja siten varmistettava, että pienetkin seurakunnat voittavat yhdessä toisten kanssa. Jumalan piirustuksissa yhteistyö on aina kuulunut voiton julkisiin salaisuuksiin. Meidän on herättävä tekemään uutta. Työmme ei ole viime aikoina ollut voitokasta. Rukouksen ja yhteistyön lisäksi tarvitaan vielä rohkeutta uusiinkin suunnitelmiin. Uskon, että Jumala antaa tässä ajassa toimivia neuvoja kansalleen kunhan vain olemme halukkaita niitä toteuttamaan. Muistathan, että kuolevan seurakunnan viimeisiä puheenvuoroja on se, kun sanotaan, että emme nyt tee mitään uutta, koska emme ole tehneet sellaista ennenkään. Jumala antoi Joosualle lupauksen, että jokaisen paikan, jonne he jalallaan astuisivat, Jumala antaisi heille. Paavali näki tämän toteutuvan omassa työssään. Aikanaan helluntaievankelistat näkivät samankaltaista menestystä Lapin alueella kulkiessaan. Vieläkin evankeliumi valtaa alaa siellä missä sitä julistetaan, mutta tarvitsemme tähän Joosuan lailla näkyä tulevasta voitosta, rohkeutta ja lujuutta. Kaikkea tätä Jumala tahtoo meille jakaa Lapissakin! Salla Pello Kemijärvi Rovaniemi Ylitornio Posio Tornio Kemi 8 Keskiviikkona syödään O Pitkospuut 15. helmikuuta 2012 Kuva: Paula Portaankorva Paula Portaankorva li aurinkoinen pakkaspäivä keskiviikkona puolen päivän aikaan, kun lähdin tutustumaan Rovaniemen Helluntaiseurakunnassa järjestettävään tapahtumaan nimeltään Keskiviikkopysäkki. Se on ilmainen ruokailu joka keskiviikko klo 12 alkaen, ja se on tarkoitettu lähinnä eläkeläisille, työttömille ja opiskelijoille. Eteisessä oli jo joukko ihmisiä odottamassa syömään pääsyä. Pastori toivotti kaikki tervetulleiksi ja sitten seurasi lyhyt ruokarukous. Ensimmäiseksi saivat mennä jonoon vieraat, eli ne jotka eivät kuulu seurakuntaan. Tänään oli ruokana uunimakkaraa ja kotitekoista perunamuusia. Jälkiruokana oli raparperikiisseliä ja vielä lopuksi pullakahvit. Kun kaikki olivat saaneet ruokansa, pastori piti pienen puheen. Sen jälkeen Eija Snicker soitti kitaraa ja lauloi Nadasia Flinkin kanssa. Ruokasalissa vallitsi rento ja rauhallinen tunnelma. Keittiön puolella hääräsivät Satu Hagert ja Petteri Sipola apujoukkoineen. Tällä kertaa ruokailijoita oli noin viisikymmentä, joista yli puolet oli muita kuin seurakuntalaisia. Iloista puheensorinaa kuului kaikkialta salista. Eija Snicker ja muut seurakuntalaiset keskustelivat pöydissä ruokailijoiden kanssa. Eija haluaakin kertoa ihmisille Jeesuksesta, ei tyrkyttäen, vaan niin, että aloite lähtee heidän puoleltaan. Mielellään hän seurustelee ihmisten kanssa ja auttaa välillä myös keittiössä. Evankeliumi ei ole pelkkää puhetta Jumala alkoi puhua samaan aikaan Eijalle ja muutamalle muullekin seurakuntalaiselle diakoniatyön mahdollisuuksista. Anneli Lillebergillä oli jo pari kolme vuotta ollut mielessä, että diakoniatyötä pitäisi tehdä näkyvämmin. Hän rukoili Jumalaa, että saisi tähän työhön kaverin, jolla olisi samantyyppinen ajatus mielessä ja niin sitten eräänä päivänä Satu Hagert tuli juttelemaan. Satulla oli samanlaisia näkemyksiä ja niin he sitten he yhdessä alkoivat suunnitella tätä työtä. Satu lupasi ottaa vastuun ruuanlaitosta ja kävi kysymässä elintarvikkeita isommista kaupoista. He saivatkin yhden kaupan vakituiseksi lahjoittajaksi. Lahjoituksia on saatu myös suoraan yksityishenkilöiltä, ja muutaman kerran diakoniatiimi on keittänyt jumalanpalveluksen yhteydessä diakoniakahvit. Kahvimaksuista kertyneet varat on sitten käytetty ruokatarvikkeiden ostamiseen. Aluksi työntekijöitä oli kolme ihmistä. Seurakunnan lehteen Roihuun laitettiin ilmoitus, että halutaan vapaaehtoisia työntekijöitä. Anneli piti seurakunnan tilaisuudessa pari puheenvuoroa ja sen jälkeen alkoikin jo ilmaantua työväkeä lisää. On hienoa, että työhön on lupautunut mukaan kaksi ammattikokkiakin, Juha Harvala ja Petteri Sipola. Edellä mainittujen lisäksi on useampikin seurakuntalainen ollut apuna mahdollisuuksiensa mukaan. Moni on löytänyt oman paikkansa tässä työssä ja näin on muodostunut Pitkospuut Ilmestyy RV-lehden liitteenä kuusi kertaa vuodessa. Yhteistyöseurakuntina Pitkospuita rakentamassa Tornion, Ylitornion, Pellon, Kittilän, Kolarin, Enontekiön, Ivalon ja Rovaniemen helluntaiseurakunnat. Keskiviikon tekijöistä ehtivät kuvaan Satu Hagert, Eija Snicker ja Petteri Sipola. toimiva tiimi, jossa vallitsee hyvä ilmapiiri. Tiskaus- ja siivousapua kuitenkin kaivattaisiin vielä lisää. Evankeliumin työtä tarjolla - Monelle sellaiselle, joka etsii seurakunnassa itselleen sopivaa tehtävää, olisi tässä monenlaista työtä tarjolla. Eikä tässä tarvitse olla edes mikään ammattilainen! – Tämä on kohtaamista, vuorovaikutusta ja keskustelua hyvän ruuan ääressä. Minä uskon siihen, että evankeliumi ei ole pelkkää puhetta, vaan se on myös sitä, että ollaan yhdessä ja tarjotaan konkreettisesti se ruoka ja se sinänsä on jo evankeliumia. Tämän ruokailun avulla me tavoitamme enemmän uusia ihmisiä, kuin mitä kokouksissamme käy nykyään, Anneli sanoo. – Toiveenani olisi, että tänne tulisivat kadun ihmiset ja syrjäytyneet. Kyllä Jumala on tässä mukana. Koskaan ruoka ei ole loppunut kesken. Aina on jäänyt. Olemme ylimääräiset jakaneet tarvitseville mukaankin. Tämä on palkitsevaa, kun näen ihmisten hymyn, kun ne lähtevät täältä ja kiittävät ruuasta, niin se on se palkkio siinä, iloitsee Satu Hagert. Lähdin kotiin hyvillä mielin ja vatsa täynnä. Tämä oli mukava keskiviikkopysäkki minullekin. Olen kiitollinen näistä ihmisistä, jotka iloisin mielin uhraavat aikaansa toisten hyväksi. Mieleeni nousee jae: ”Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä”… Toimituksen postiosoite: Rovaniemen Helluntaiseurakunta/ Pitkospuut Kairatie 37 96100 Rovaniemi Sähköpostiosoite: [email protected] Ilmoitusasioissa ja juttuaiheisssa yhteyttä voi ottaa paikallisiin seurakuntiin. Päätoimittaja Esa Pikkumäki p. 040 7368 579 Graafinen suunnittelija Kai Karkulahti