1. No category

Eri yritysmuotojen soveltuvuus pienyritys- ja maatilatoimintaan
Yksityinen elinkeinon ja maatilan harjoittaja
Yksityinen elinkeinon ja maatilan harjoittaja omistaa yrityksensä itse ja tekee omissa nimissään yritystä tai elinkeinotoimintaa koskevat oikeustoimet. Kaikki sitoumukset, joita yrittäjä
yritystoiminnassaan tekee, sitovat häntä itseään ja hän vastaa yrityksensä sitoumuksista kaikella omaisuudellaan, myös yksityisomaisuudellaan.
Yrittäjä voi sijoittaa yritykseensä vapaasti varoja milloin vain. Yritystoiminnasta saadut tulot
ja yritykseen sijoitetut varat ovat vapaasti yksityisottoina nostettavissa. Nostot eivät riipu yrityksen tai elinkeinotoiminnan tuloksesta, vaan varoja voidaan nostaa vaikka yrityksen oma
pääoma olisi negatiivinen. Velkojien etuja tämä ei vaaranna, koska yrittäjä vastaa yrityksenä
velvoitteista kaikella omaisuudellaan.
Yrittäjän elinkeinotoiminnan tuloksesta verotetaan yrittäjää itseään. Elinkeinotoiminnan tulos
jaetaan ansio- ja pääomatuloon. Ansiotulo voidaan jakaa yrittäjäpuolisoiden kesken ja pääomatulon osuudeksi yrittäjä voi valita joko 20, 10 tai 0 prosenttia yrityksen nettovarallisuudesta laskettuna. Yksityisottona tapahtuvasta voiton nostamisesta ei yrittäjää erikseen veroteta, mutta ylisuuret yksityisotot voivat johtaa siihen, että elinkeinotoiminnan korkokuluja ei
vähennetä kokonaan yrittäjän verotuksessa.
Jakamalla ansiotulo-osuus yrittäjäpuolisoiden kesken ja valitsemalla kuhunkin tilanteeseen
sopivan pääomatulo-osuuden voi yksityisen elinkeinon ja maatilan harjoittajan verotus olla
varsin edullinen. Jos elinkeinotoiminnan nettovarallisuus (varat – velat) on esimerkiksi 70 000
euroa ja toiminnan tulos 13 000 euroa, kannattaa pääomatulo-osuudeksi valita 0 prosenttia,
jolloin tuloksesta maksetaan vain kunnallisveroa 20 prosenttia. Muissa yritysmuodoissa maksettaisiin tällöin veroa selvästi enemmän. Mikäli edellä mainitussa tapauksessa toiminnan tulos olisikin esimerkiksi 200 000 euroa, kannattaa pääomatulo-osuudeksi valita 20 prosenttia,
jolloin veroa maksetaan 38 prosenttia. Osakeyhtiössä maksettaisiin tällöin veroa peräti 45
prosenttia. Silloinkin, kun elinkeinotoiminnan nettovarallisuus on korkea, esimerkiksi
6 000 000 euroa ja tuloskin korkea, esimerkiksi 200 000 euroa, pääsee yksityinen elinkeinonharjoittaja selvästi pienemmällä verolla (28 %) kuin osakeyhtiö (32 %).
Taisto Eronen, OTM – Lakipalvelu Taisto Eronen
Sivu 1/5
Henkilöyhtiö
Henkilöyhtiö (avoin- ja kommandiittiyhtiö) on yhtiömiehistä erillinen ”oikeushenkilö”, jonka
nimissä voidaan tehdä sopimuksia. Henkilöyhtiö syntyy yhtiömiesten välisellä yhtiösopimuksella, jonka tulisi olla kirjallinen, mutta suullinen ja hiljainenkin sopimus voi olla mahdollinen. Avoin yhtiö voi syntyä ilman nimenomaista sopimustakin silloin, kun vähintään kaksi
henkilöä harjoittaa yhdessä elinkeinotoimintaa yhteisen taloudellisen tarkoituksen saavuttamiseksi.
Avoimen yhtiön yhtiömiehet ja kommandiittiyhtiön vastuunalaiset yhtiömiehet vastaavat yhtiön velvoitteista henkilökohtaisesti kaikella omaisuudellaan. Kun yhtiömiehet voivat toimia
ja edustaa yhtiötä varsin itsenäisesti, voivat muut yhtiömiehet tulla sidotuksi yllättäviinkin sopimuksiin, joista joutuvat vastaamaan henkilökohtaisesti. Yhtiömiesten välillä edellytetäänkin
suurta luottamusta, ja silloinkin, kun yhtiömiehet tuntevat toisensa hyvin, on syytä selkeyttää
pelisääntöjä yhtiösopimukseen otettavilla määräyksillä.
Henkilöyhtiössä yhtiöpanosten sijoittaminen on sopimuksenvarainen asia. Avoimen yhtiön
yhtiömiehen ja kommandiittiyhtiön vastuunalaisen yhtiömiehen ei tarvitse sijoittaa yhtiöön
yhtiöpanosta. Riittää kun asettuu vastuunalaiseksi yhtiömieheksi ja ottaa siten henkilökohtaisen vastuun yhtiön velvoitteista kannettavakseen. Mikäli panoksesta sovitaan, se voi olla rahapanos, tavarapanos tai myös työpanos. Kerran sovittua yhtiöpanosta ei yhtiömiehellä ole
oikeutta eikä velvollisuutta muuttaa ilman muiden yhtiömiesten suostumusta.
Myös yritystoiminnan voiton ja tappion jaosta yhtiömiehet voivat sopia vapaasti. Mikäli mitään ei ole sovittu, suoritetaan voitosta ensin tietty korko yhtiömiesten yhtiöpanoksille, minkä
jälkeen voitto jaetaan tasan yhtiömiesten kesken. Liiketoiminnan tappio jaetaan tasan yhtiömiesten kesken.
Avoimen yhtiön yhtiömies ja kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies voi nostaa varoja
yrityksestä myös yksityisottona. Yksityisotot, samoin kuin liiketoiminnan tappiot, vähennetään yhtiömiehen yhtiöpanoksesta, joka voi ylisuurten yksityisottojen vuoksi muodostua negatiiviseksikin. Tästä ei muodostu haittaa velkojille, koska yhtiömiehet vastaavat yhtiön velvoitteista kaikella omaisuudellaan, mutta mikäli ylisuuret yksityisotot alentavat yhtiömiehen yhtiöpanoksen alle sovitun määrän, ei muiden yhtiömiesten tarvitse tätä hyväksyä.
Taisto Eronen, OTM – Lakipalvelu Taisto Eronen
Sivu 2/5
Henkilöyhtiö ei ole erillinen verovelvollinen, vaan yhtiön liiketoiminnan tulos jaetaan yhtiömiesten tulona verotettavaksi. Erona yksityisen elinkeino- ja maatilaharjoittajan verotukseen
on yhtäältä se, että yhtiömies voi maksaa itselleen verotuksessa vähennettävää palkkaa, ja toisaalta se, että henkilöyhtiössä pääomatulon osuutta ei voi valita, vaan se on aina 20 prosenttia.
Palkanmaksu yhtiömiehelle on useimmiten varsin kätevä tuloksentasauskeino henkilöyhtiöissä, joskin on huomattava, että palkan vähennyskelpoisuus verotuksessa edellyttää, että palkka
ei ole kohtuuttoman suuri.
Henkilöyhtiön verotuksessa ei saavuteta etuja yksityisen elinkeino- ja maatilaharjoittajan verotukseen nähden. Koska henkilöyhtiössä ei voida valita pääomatulo-osuuden suuruutta, toisin kuin yksityisen elinkeino- ja maatilaharjoittajan verotuksessa, voi voiton nostaminen
palkkana olla edullista silloin, kun yrityksen nettovarallisuus on joko hyvin korkea tai hyvin
matala ja liiketoiminnan tulos pieni. Jos esimerkiksi yrityksen nettovarallisuus on 70 000 euroa ja liiketulos 14 000 euroa, kannattaa tulos nostaa palkkana, josta maksetaan veroa 25 prosenttia. Mikäli tulosta ei nosteta palkkana, menisi siitä veroa 28 prosenttia. Jos yrityksen nettovarallisuus olisi 2 000 000 euroa ja tulos 30 000 euroa, kannattaa tulos edelleen nostaa
palkkana, josta menee veroa 25 prosenttia, kun vero muutoin olisi 28 prosenttia.
Osakeyhtiö
Osakeyhtiö on erillinen oikeushenkilö. Se syntyy ja saa oikeuskelpoisuuden kaupparekisterimerkinnällä. Osakeyhtiön osakkeenomistajilla ei ole henkilökohtaista vastuuta yhtiön velvoitteista. Tästä huolimatta voi pienyhtiön pääosakas – omistajayrittäjä – joutua esimerkiksi henkilökohtaiseen takausvastuuseen yhtiön velasta. Osakeyhtiö ja sen omistajayrittäjä voidaan
myös samastaa toisiinsa. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi silloin, kun pääosakas vastuun
välttämiseksi siirtää henkilökohtaisia velvoitteitaan yhtiön nimiin, tätä ei huomioida, vaan
osakas kantaa niistä edelleen täyden henkilökohtaisen vastuun.
Osakeyhtiön toiminnan lähtökohtana on, että yhtiön tulee tuottaa voittoa osakkeenomistajille.
Tässä tarkoituksessa yhtiön johdon on huolellisesti toimien edistettävä yhtiön ja osakkeenomistajien etua, asettamatta osakkeenomistajia eriarvoiseen asemaan toisiinsa nähden. Yksittäinen osakkeenomistaja ei voi toimia yhtiön puolesta, vaan on oikeutettu luottamaan siihen,
että yhtiön johto huolellisuus- ja lojaliteettivelvollisuutensa perusteella ajaa yhtiön ja osakkeenomistajan etua parhaan taitonsa mukaan. Mikäli näin ei tapahdu, on mahdollista saattaa
yhtiön johto vahingonkorvausvastuuseen yhtiötä kohtaan.
Taisto Eronen, OTM – Lakipalvelu Taisto Eronen
Sivu 3/5
Osakeyhtiössä varoja voidaan sijoittaa yhtiöön osakeanneilla sekä pääomasijoituksina vapaan
oman pääoman rahastoon (SVOP). Koska osakkeenomistajien vastuu yhtiön velvoitteista on
rajattua, on varojen jako yhtiön velkojien suojaamiseksi tarkoin säännelty. Varoja voidaan jakaa vain osinkoina, varojenjaolla vapaasta oman pääoman rahastosta (SVOP), osakepääoman
alentamisella, omien osakkeiden hankkimisella sekä lunastamisella ja yhtiötä purettaessa. Tällöinkin vain sillä edellytyksellä, että yhtiön maksuvalmius ei varojenjaon johdosta vaarannu.
Pienosakeyhtiöissä on tavallista, että omistajayrittäjälle maksetaan palkkaa yhtiön hyväksi
tehdystä työstä. Kohtuullinen ja perustellusti maksettu palkka ei kuulu varojenjakoa koskevien rajoitusten piiriin, koska kyseessä on yhtiölle vähennyskelpoinen meno, eikä varojenjako.
Palkka voi kuitenkin olla peiteltynä osinkona verotettavaa tuloa silloin, kun sen maksulle ei
ole perustetta tai se on kohtuuttoman suuri työpanokseen nähden.
Pienyhtiössä voidaan edellä mainituista asioista sopia osakassopimuksella yhtiöjärjestystä yksityiskohtaisemmin ja joustavammin. Osakkaiden välisellä osakassopimuksella voidaan sopia
muun muassa osakkeiden luovutuksista, osakkeiden äänivallasta, hallituspaikoista sekä sukupolvenvaihdosluovutusten menettelytavoista. Osakassopimuksilla ei ole yhtiöoikeudellista sitovuutta, mutta sopimusoikeudellisesti ne sitovat sopimukseen osallisia. Sopimusrikkomukset
voivat siten johtaa muun muassa vahingonkorvausvelvollisuuteen.
Osakeyhtiö on erillinen verovelvollinen, jota verotetaan 26 prosentin suuruisen suhteellisen
verokannan mukaisesti. Yksityisen elinkeino- ja maatilaharjoittajan sekä henkilöyhtiön verotuksesta poiketen osakeyhtiön jakamaan voittoon kohdistuu osittain kahdenkertainen verotus.
Tästä johtuen osingonjaon kokonaisverorasitus (yhtiön ja osakkeenomistajan verot yhteensä)
voi kohota varsin korkeaksi, jopa 55 prosenttiin yhtiön liiketoiminnan tuloksesta.
Osinkotulo on saajalleen verovapaata silloin kun se ei ylitä 9 prosenttia yhtiön nettovaroista.
Verovapauden ylärajana on kuitenkin 90 000 euroa osingonsaajaa kohden. Jos osinko ylittää
90 000 euroa mutta ei 9 prosenttia yhtiön nettovarallisuudesta, on erotuksesta 70 prosenttia
pääomatulona verotettavaa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa. Siinä tapauksessa, että osinko
ylittää 9 prosentin rajan, on ylimenevästä osasta 70 prosenttia ansiotulona verotettavaa ja 30
prosenttia verovapaata tuloa.
Taisto Eronen, OTM – Lakipalvelu Taisto Eronen
Sivu 4/5
Koska ansiotulo-osinkoja verotetaan kireästi, on osakeyhtiön verotus muita yritysmuotoja
epäedullisempaa varsinkin silloin, kun yrityksen nettovarallisuus on pieni ja tulos korkea.
Osakeyhtiö on verotuksessa edullisin yritysmuoto silloin, kun yrityksen nettovarallisuus on
700 000 – 1 500 000 euroa ja liiketoiminnan tulos 80 000 – 150 000 euroa. Tämä johtuu siitä,
että verovapaan osinkotulon maksimimäärä saavutetaan silloin, kun yhtiön nettovarallisuus on
noin 1 miljoona euroa.
Voittoa voidaan osakeyhtiössä jakaa myös palkkana, kunhan sen määrä ei ole niin kohtuuton,
että palkanmaksu katsotaan peitellyksi osingonjaoksi. Voiton ottaminen palkkana on yleensä
edullisempaa kuin sen maksaminen ansiotulo-osinkona. Siksi palkanmaksu on edullista silloin, kun yhtiön nettovarallisuus on alle 100 000 euroa ja tulos joko hyvin matala tai hyvin
korkea.
Taisto Eronen, OTM – Lakipalvelu Taisto Eronen
Sivu 5/5