Maatilan siirtyminen jatkajalle perittävän kuoltua Voi käydä niin, että yritys- tai maatilavarallisuutta ei saada siirretyksi omistajan elinaikana, vaan vasta tämän kuoleman jälkeen. Tämä voi johtua muun muassa siitä, että elinaikaista siirtoa on kyllä suunniteltu ja valmisteltukin mutta omistajan kuolema on tullut yllättäen väliin. Sekin on mahdollista, että sukupolvenvaihdokseen ei syystä tai toisesta ole varauduttu lainkaan. Olisiko tässä tilanteessa vielä jotakin tehtävissä, jotta yritys tai maatila saadaan siirretyksi soveliaalle ja halukkaalle perilliselle? Mikäli kuolinpesän osakkaat ja leski ovat yksimielisiä, joitakin keinoja siirtoon on kyllä käytettävissä. Jäämistöomaisuutta voidaan ensinnäkin järjestellä perillisten ja lesken välisessä jäämistöosituksessa. Osakkaat voivat ennen varsinaista perinnönjakoa tehdä kuolinpesässä järjestelyjä omaisuuden siirtämiseksi tietylle perilliselle. Osakkaat voivat esimerkiksi luovuttaa pesäosuuksiinsa sisältyvän yritysomaisuuden yhdelle perilliselle. Perilliset voivat myös luopua perinnöstään ja tällä tavoin pyrkiä myötävaikuttamaan omaisuuden siirtymiseksi tietylle perilliselle. Siinä tapauksessa, että yksimielisyyttä yritys- tai maatilaomaisuuden siirtämisestä ei ole, voi esimerkiksi jatkajaksi haluava perillinen vaatia pesänjakajan määräämistä jakoa toimittamaan. Oikeuden määräämällä pesänjakajalla on tietyin edellytyksin valta perinnönjaon reaalisessa vaiheessa osoittaa yritys- tai maatilaomaisuus tietylle perilliselle. Maatilan siirtymisestä perintönä soveliaalle tilanpidonjatkajalle on omat erityissäännöksensä perintökaaren 25 luvussa, joita seuraavassa tarkastellaan tarkemmin. Elinkelpoinen maatila Jotta maatilaperimyksen erityissääntöjä voitaisiin soveltaa, täytyy perintönä siirtyvän maatilan olla elinkelpoinen sillä tavoin, että viljelijä ja hänen perheensä voi saada siitä pääasiallisen toimeentulonsa. Aiemmin tilan elinkelpoisuus määriteltiin sen pinta-alan mukaan. Maatilahallinto antoi ohjeita, joissa asetettiin tiettyjä vähimmäispinta-alavaatimuksia lain soveltamisen ehdoiksi. Oikeuskäytännössä on katsottu muun muassa, että tila ei ole elinkelpoinen, kun sen peltoala on 18 hehtaaria ja viljelytuotteiden myyntitulo muutamia kymmeniätuhansia markkoja vuosittain. Toisaalta maatila on katsottu elinkelpoiseksi, kun sen peltoala oli 13,2 hehtaaria ja metsää oli 21,7 hehtaaria, metsän verotuoton ollessa 108,6 verokuutiometriä. Taisto Eronen, OTM – Lakipalvelu Taisto Eronen Sivu 1/4 Nykyään, kun maatilan käsitekin on voimakkaasti laajentunut erikoismaatalouden puolelle, ei enää tuijoteta yksinomaan maatilan pinta-alaa tilan elinkelpoisuutta ja toimeentuloedellytystä määriteltäessä. Maatilaperimys- ja maatilatukiasioita käsittelevissä Ely-keskuksissa tilan elinkelpoisuutta arvioidaan sen taloudellisen kannattavuuden perusteella. Maatila katsotaan elinkelpoiseksi, jos se pääsee osalliseksi maatilatalouden rahoitustuesta, jonka edellytyksenä on kannattavuuslaskelmilla osoitettu vähimmäiskannattavuus. Sovelias tilanpidon jatkaja Maatilaperimyssääntöjen soveltaminen edellyttää, että tilanpidon jatkaja on sopiva tähän tehtävään. Sopivuutta arvioidaan jatkajakandidaatin ammatillisella pätevyydellä. Hänellä tulisi olla kokemusta maataloustöistä ja mielellään myös alan koulutusta. Hänen tulisi olla myös ikänsä ja terveytensä puolesta sopiva jatkajaksi. Jos hakija on yli 55 vuotias, hän joutuisi viljelemään tilaa ehkä pitkälle yli eläkeiän. Viljelyvelvoitehan on vähintään 10 vuoden pituinen. Sopivaksi ikähaarukaksi katsotaan 18-55 vuotta. Maatilan lunastusarvon määrittäminen Maatilaperimyssääntöjen tarkoituksena on, että tilanpidon jatkaja saisi maatilan haltuunsa lunastusarvosta, joka olisi noin 60-70 prosenttia tilan käyvästä arvosta. Tämän seurauksena jatkaja saa etua muiden perillisten kustannuksella, mutta poikkeaminen tasajaon periaatteesta on nähty perustelluksi, jotta maatila säilyisi jakamattomana ja elinkelpoisena. Tavoiteltuun lunastusarvoon katsotaan päästävän tietyllä laskentakaavalla, jossa lähtökohtana on maatilan arvo sen mukaisena kuin se määritetään varojen arvostamisesta verotuksessa annetussa laissa. Tätä arvoa korjataan sitten tietyillä kertoimilla, joissa erityistä painoa kohdistetaan peltomaahan. Laskentamalli on kaavamainen, mutta sen avulla päästään useimmissa tapauksissa lunastusarvon tavoitetasoon. Edullinen lunastusoikeus ei saa kuitenkaan johtaa siihen, että jatkajan kanssaperillisten lakiosaoikeus vaarantuu. Lakiosat on suoritettava sisaruksille täysimääräisenä. Lunastuskorvaus ja lakiosat Seuraavissa esimerkeissä havainnollistetaan lunastuskorvauksen määrittämistä ja lakiosien täydentämisvastuuta. Taisto Eronen, OTM – Lakipalvelu Taisto Eronen Sivu 2/4 Esimerkki 1: Perittävän jäämistö käsittää ainoastaan maatilan, jonka käypä arvo on 300 000 euroa. Perintöä on jakamassa kaksi rintaperillistä A ja B, joista A vaatii maatilan sisällyttämistä perintöosaansa. Kummankin perillisen perintöosa: 300 000/2 = 150 000 euroa ja lakiosa vastaavasti: 150 000/2 = 75 000 euroa. Ely-keskuksen lausunnon perusteella pesänjakaja katsoo A:n sopivaksi tilanpidon jatkajaksi ja maatilan lunastusarvoksi määrätään 180 000 euroa. A:n on suoritettava B:lle lunastuskorvauksena tilan lunastusarvon ja perintöosan erotusta vastaava määrä, eli 180 000 – 150 000 = 30 000 euroa. Koska B:n on kuitenkin aina saatava vähintään lakiosansa, on A:n vielä suoritettava B:lle lakiosan täydennyksenä 75 000 – 30 000 = 45 000 euroa. A:n on siis suoritettava B:lle yhteensä 30 000 + 45 000 = 75 000 euroa. Vertailun vuoksi voidaan tarkastella tilannetta, jossa tilan lunastusarvo olisikin sen käypä arvo. Tällöin A:n B:lle suorittama lunastuskorvaus olisi 300 000 – 150 000 = 150 000 euroa. B saisi siis koko perintöosansa, eikä hänen tarvitsisi tyytyä pelkkään lakiosaan. Vertailu osoittaa maatilaperimyssääntöihin sisältyvän lunastusoikeuden edullisuuden jatkajan kannalta: tässä esimerkissä A:n saama etu olisi 150 000 – 75 000 = 75 000 euroa verrattuna tilanteeseen, jossa tilan lunastusarvo määrätään sen käyväksi arvoksi. Esimerkki 2: Tilanne on muutoin sama kuin 1. esimerkissä, mutta nyt jäämistöön kuuluu maatilan lisäksi myös pörssiosakkeita 50 000 euron arvosta. Kummankin perillisen perintöosa on nyt 350 000/2 = 175 000 euroa ja lakiosa vastaavasti 175 000/2 = 87 500 euroa. A:n on suoritettava B:lle lunastuskorvauksena: 180 000 – 175 000 = 5 000 euroa. Koska B:n lakiosasta puuttuu vielä 87 500 – 5 000 = 82 500 euroa, saa B jäämistöön kuuluvat pörssiosakkeet 50 000 euroa, ja A:n on vielä suoritettava lakiosan täydennystä 82 500 – 50 000 = 32 500 euroa. A:n on siis suoritettava B:lle yhteensä 32 500 + 5 000 = 37 500 euroa. Silloin, kun jäämistössä on maatilan lisäksi muutakin omaisuutta, pääsee jatkaja pienemmin kustannuksin verrattuna tilanteeseen, jossa muuta omaisuutta ei ole. Taisto Eronen, OTM – Lakipalvelu Taisto Eronen Sivu 3/4 Jatkajan viljeltävä tilaa 10 vuotta Lunastusoikeuden vastineeksi on asetettu se, että jatkajan on viljeltävä tilaa vähintään 10 vuoden ajan. Viljelyvelvoite tarkoittaa sitä, että jatkajan on itse töihin osallistuen pidettävä saamansa maatila aktiiviviljelyksessä. Hänellä ei kuitenkaan ole velvollisuutta asua tilalla, eikä edes sen välittömässä läheisyydessä. Viljelyvelvoite on kuitenkin täytettävä ”itse töihin osallistuen”. Työvoimaa voidaan tietenkin palkata ja tilanpidon jatkaja voi osallistua aktiivisesti esimerkiksi työnjohdollisessa tehtävässä. Mikäli tilanpidon jatkaja laiminlyö viljelyvelvoitteen, voi hän kanssaperillisten nostaman kanteen johdosta joutua korvaamaan sen, mitä maatilan käyvän arvon ja maatilan lunastusarvon erotuksesta olisi tullut kanssaperillisten osaksi. Maatilan käyvällä arvolla tarkoitetaan tässä tilan käypää arvoa korvausvaatimuksen tekohetkellä. Edellä esimerkissä 1. selostetussa tapauksessa joutuisi A suorittamaan kanssaperillisille korvausta saamansa edun verran, eli 75 000 euroa. Kaavoitus rajoittaa maatilaperimyssääntöjen soveltamista Maatilaperimyssääntöjä ei sovelleta, jos maatila tai sen osa sijaitsee asemakaava-alueella tai joka on rakennuskiellossa asemakaavan laatimista tai muuttamista varten. Uusi maankäyttöja rakennuslaki tulee edelleen kaventamaan maatilaperimyssääntöjen soveltamista. Jos näet maatila sijaitsee alueella, jossa on aiemmin ollut rakennuslain mukainen rakennuskaava, on kaava muuttunut lainmuutosten myötä asemakaavaksi, jolloin maatilaperimyssääntöjä ei enää sovellettaisi tällaisella alueella sijaitsevaan maatilaan. Ely-keskuksilta saadun tiedon mukaan perintökaaren 25 luvun maatilaperimyssääntöjä joudutaan soveltamaan melko harvoin. Tämä johtunee siitä, että maatila ehditään useimmiten siirtää jatkajalle jo luopujan elinaikana, eikä tarvetta näin ollen ole erityissääntöjen soveltamiseen. Edellä mainittu kaavavaikutus tulee varmasti edelleen harventamaan soveltamistapausten lukumäärää. Taisto Eronen, OTM – Lakipalvelu Taisto Eronen Sivu 4/4