1. No category

Risto Honkala
1
Tapion ja Riston matka Georgiaan ja Turkkiin
20.3 - 2.4.2012
Tbilisi on Georgian pääkaupunki
Edessä vanhaa kaupunkia ja keskellä kaupungin läpi virtaava Mtkvari joki
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
2
Risto Honkala
3
TAPION JA RISTON MATKA GEORGIAAN JA TURKKIIN .................................................................................1
TAUSTAA MATKALLE ......................................................................................................................................................4
ALUSTAVAT MATKAVALMISTELUT .................................................................................................................................5
MATKAREITTI JA YÖPYMISPAIKAT LYÖDÄÄN LUKKOON .................................................................................................9
MATKA ALKAA .............................................................................................................................................................11
20.3 Tiistai (1:n matkapäivä) ..................................................................................................................................11
21.3 Keskiviikko (2:n matkapäivä) ..........................................................................................................................13
22.3 Torstai (3:s matkapäivä) .................................................................................................................................16
23.3 Perjantai (4:s matkapäivä) ..............................................................................................................................19
24.3 Lauantai (5:s matkapäivä)...............................................................................................................................22
25.3 Sunnuntai (6:s matkapäivä).............................................................................................................................27
Tietoja Georgiasta ja Suomesta vertailtavaksi........................................................................................................34
26.3 Maanantai (7:s matkapäivä)............................................................................................................................35
Tietoja Turkista ja Suomesta vertailtavaksi.............................................................................................................40
27.3 Tiistai (8:s matkapäivä)...................................................................................................................................41
28.3 Keskiviikko (9:s matkapäivä)...........................................................................................................................45
29.3 Torstai (10:s matkapäivä) ...............................................................................................................................48
30.3 Perjantai (11:sta matkapäivä).........................................................................................................................51
31.3 Lauantai (11:sta matkapäivä)..........................................................................................................................57
01.4 Sunnuntai (12:sta matkapäivä)........................................................................................................................62
02.4 Maanantai, kotimatkalle (13:sta matkapäivä).................................................................................................66
YHTEENVETO MATKASTA .............................................................................................................................................68
TAVARALISTA GEORGIA – TURKKI MATKALLE .............................................................................................................69
Tekniset laitteet........................................................................................................................................................69
Hygienia ja lääkkeet (suihkupussiin).......................................................................................................................69
Vaatetus kassiin .......................................................................................................................................................69
Vaatetus päälle ........................................................................................................................................................69
Dokumentit ..............................................................................................................................................................69
MATKAOHJELMA TAPIO TUOMISEN JA RISTO HONKALAN MATKALLE GEORGIAAN JA TURKKIIN 20.3 - 2.4.2012 ........70
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
4
Taustaa matkalle
Alun perin veljeni Timon ja serkkuni
Tapion piti yhdessä lähteä Georgiaan.
Kohde oli valikoitunut siksi, kun siellä
oli työharjoittelussa Timon sisaren tytär
Lumi. Mielsivät kohteen sellaiseksi, ettei
sinne muuten varmaan koskaan tule lähdettyä mutta nyt on matkalle perusteltu
syy. He olivat ensimmäiset keskustelut
matkasta käyneet joulun aikaan v. 2011
ja tällöin selvittäneet itselleen, missä
tarkkaan ottaen se Georgia sijaitse.
Oheisessa kartassa sen rajat on piirretty
punaisella. Georgia rajautuu pohjoisessa
Venäjään, etelässä Turkkiin, Armeniaan
ja Azerbaidžaniin ja lännessä Mustaanmereen.
Vuodenvaihteen aikaan ilmoitin minäkin
kiinnostukseni osallistumisesta kyseiseen matkaan. Ilmeisesti Timo oli tällöin
jo osittain tullut matkasta toisiin aatoksiin ja päätynyt minun mukaan ilmoittautumiseni mahdollistavan hänen vetäytymisensä? Saattaa olla että vetäytymisen todellisena syynä oli Timon ja Eijan
esiin noussut toinen matkasuunnitelma Intiaan menosta Tytin ja Esan vieraiksi.
Tämän käännekohdan jälkeen Georgian matkan suunnittelua jatkettiin sitten yhdessä Tapion kanssa.
Matka ajankohdan suunnittelun yhtenä merkittävänä rajana oli se, että oli Lumin työ loppuu
Georgiassa maaliskuun lopussa. Näin ollen sitä ennen matka olisi toteutettava. Selvityksiemme mukaan Georgian sää on vielä kovin talvinen aina maaliskuulle asti. Näin ollen matkan ajankohdaksi
päätettiin alustavasti maaliskuun puolenvälin jälkeinen aika. Matkan keston lukkoon lyöminen vaatikin sitten jo alustavien matkustus suunnitelmien tekoa. Niitä sitten Skypen välityksellä yhdessä
tehtiin. Matkasuunnitelmiin tuli mukaan Georgian lisäksi Turkki. Karkean matkasuunnitelman mukaan matkan kestoksi tulisi n. 2 viikkoa.
Näillä matkatiedoilla lähestyttiin Lumia sähköpostilla ja vastaukseksi saatiin 23.1.2012 päivätyllä
sähköpostilla seuraavaa.
Moikka,
Pyry jo ehtikin mainitsemaan että oli Tappari sinuun törmännyt matkamessuilla. Eli ensinnäkin
päivistä sen verran että tarkoitukseni on olla täällä maaliskuun loppuun ja helmikuussa olen englannissa viikon verran 11.2.-19.2. Nyt kun tuo on selvä niin toki, tänne vaan! Turvallista on noin
poliittisesta näkökulmasta, alueella jolla mä olen ei olla sodittu 20 vuoteen, välillä jotain pientä liikehdintää rajoilla toinen toistensa kiusaksi mutta ei se mikään turvallisuus riski ole, suurempaa
ongelmaa aiheuttaa lehmät, hullut kuskit ja huonot tiet. Tsinvalin (Etelä-Ossetian) tilanne on hiukan arempi mutta sekään ei todellakaan ole mikään ongelma turistien näkökulmasta. Zugdidi missä
mä olen ei ole mikään kulttuurinkehto mutta kaikki tietysti riippuu ihan siitä mitä te toivotte matkaltanne. Jos Georgialainen elämä noin yleisesti kiinnostaa niin sitten tämä on oikein mainio paikka,
täällä voi syödä hyvää ruokaa, tavata Georgialaisia ja käydä ihmettelemässä Mustaamerta ja vuoria jos aurinko paistaa. Mengreelit ovat leppoista porukkaa niin ei tämä todellakaan mikään huono
vaihtoehto ole.
Risto Honkala
5
Junalla tänne ei tosiaan pääse mutta Air Balticilta saa kohtuuhintaisia lentoja Riikan kautta, itse
tulin lennolla joka lähti illalla n. klo 22 ja Tbilisissä olin 4 kieppeillä aamuyöstä. Tbilisi on näkemisen arvoinen, ja sieltä Zugdidiin kestää junalla 9h tai minibussilla 4-5h (molemmat n.7€) jos tiet on
vuoristossa auki. Viime viikkoina on satanut lunta niin liikkuminen autoilla ja busseilla on ollut
hieman hankalaa mutta junat yleensä kulkee. Majoituksen suhteen en ole varma pystynkö tarjoamaan sänkyjä, kun meillä minä ja pomoni) ei ole vierashuonetta mutta Georgialaiset tuntien niin
teille varmasti löytyy molemmille tilaa jonkun sukulaisen luota. Siinä kannattaa sitten aina ottaa
huomioon että Georgialaisten vieraanvaraisuus on jotain ihan muuta eli tavallaan hotellissa tai
pensionaatissa oleilu saattaa olla mukavampaa ja "vapaampaa" kun kokoajan ei tarvitse olla viittomassa, syömässä ja kotiviiniä kittaamassa. Plus ne ovat ihan kohtuullisen hintaisia. Zugdidista
Turkin rajalle on n.3h matka ja lähimpään järkevän kokoiseen kaupunkiin Turkin puolella on rajalta n. 2h. Riippuen tietysti että mitä alueita Turkista te haluaisitte nähdä, jos tätä itä-Anatolian puolta niin sinne kannattaa mennä maitse, mutta jos Istanbulia ja enemmän länttä niin sitten Batumista
(Georgia, lähellä rajaa) tai Turkin puolelta Trabzonista voi lentää kohtuullisen edullisesti.
Tämä nyt oli tällainen alustava esitelmä siitä mitä kannattaa miettiä ja ottaa huomioon. Mutta kuten sanottu niin olette toki enemmän kuin tervetulleita ja jos luovitaan saapumispäivät ja muut näppärästi esim. perjantaiksi, niin voin tulla Tbilisiin vastaan ja jatketaan siitä sitten parin päivän jälkeen yhdessä Zugdidiin.
Ja mitä teidän tuntemiseen tulee niin mä olen varma että kunhan pakkaatte paljon mustaa vaatetta
mukaan, niin sulaudutte oikein kivasti kantaväestöön. Täällä on ihan yhtä turvallista kuin missä tahansa muussa Euroopan maassa, kunhan pitää järjen mukana ja pienen Jumalan pelon mielessä
niin täällä pärjää oikein mainiosti.
Ilmoitelkaa mitä mietitte ja jos vielä kiinnostaa tai on muuta kysyttävää, niin laittakaa vaan viestiä
tai soittakaa.
Lumi
Alustavat matkavalmistelut
Nyt tuntui että asiat olivat siinä mallissa että voitiin tilata lentoliput vaikka matkasuunnitelma ei
olutkaan valmis kuin kestoltaan. Air Balticilta Tapio tilautti lentoliput jonkun tutun koskelaisen Tjäreborgin matkatoimistovirkailijan kautta. Lähtöpäivä tulee olemaan tiistai 23.3 Helsinki-RiikaTbilisi ja paluu takaisin 2.4.2012 reittiä Istanbul-Riika-Helsinki. Nyt sitten piti suunnitella lähtö- ja
tulopäivän välisen ajan kohteet ja aikataulut niille. Georgian osuus saatiin helposti päätettyä, keskiviikko-maanantai Georgiassa ja siitä eteenpäin matkustetaan Turkissa. Turkin osuuden suunnittelussa ajattelimme aluksi kulkevamme junalla Mustanmeren rannalta Välimeren rannalle ja sieltä Istanbuliin. Se tuntui hyvältä, siinähän näkisi melkein koko Turkin. Näitä asioita kun mietittiin, olin
Koskella, joten nenätysten asioita mietittiin, ei siis tässä vaiheessa Skypellä. Merkittävien suunnitelmien lukkoon lyöminen on tehtävä nenätysten.
Matkasuunnitelmien ollessa vielä kesken, lähetti Tapio Lumille seuraavan sisältöisen sähköpostin.
Terveiset lumisesta Suomesta ja lämpimät onnittelut valmistumisen johdosta. Varmasti juhlat oli
hienot ja helpotuksen tunne suuri. Työelämä odottaa; missä ja missä maassa? Mukavaa saada näitä sitten pähkäillä.
Olet ilmeisesti jo Georgiassa. Ripa on nyt täällä Koskella mökillä kun pojilla on hiihtoloma ja pähkäillään mitä meidän pitäisi ottaa huomioon matkan suunnittelussa. Esimerkiksi minkälaisia rokotuksia kannattaa mielestäsi ottaa; hepatiitti tietenkin. Entä mukaan otettava valuutta, Riittääkö että
kukkarossa on euroja. Kannattaako varata täältä maan valuuttaa. Pitäisikö ottaa dollareita mieluummin kuin euroja jne. Pärjääkö maksuissa Visalla?
Tietenkin oletamme ettei sinun kannatta sieltä saakka tulla pääkaupunkiin. Voitko neuvoa mistä
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
6
meidän kannattaisi varata kohtuuhintainen majoitus?. Varmaan Sinun luonasi on jo majoitus helpompi hoitaa kun tunnet mestat. Olemme ajatelleet että olemme pari päivää Tbilisissä ja rauhassa
katsella kaupunkia ja lähiympäristöä, hintatasoa ja muita maan tapoja. Ehkä lauantaina olisi matkapäivä junalla, sehän kestää 8 tuntia luoksesi. Koska meillä ei ole mitään käsitystä tapahtumista
ja pikkuretkistä siellä niin toivomme, että opastaisit ja olisit mukana kun valloitamme "maailmaa".
Myöskään Turkin osalta emme ole osanneet vielä ratkaista edes lopullista matkareittiä. Yritän lueskella netistä ja matkaoppaista mutta oletamme että voimme ratkaista Turkin puolen asiat kuten yöpymispaikat ja matkaliput sieltä käsin.
Minkälainen olisi sopiva matkavarustus säiden puolesta. Villapaitaa ylle? Turkin puolella olemme
ajatelleet liikkua pääasiassa junalla Välimerelle saakka ja sitten tietenkin viikonloppu Istanbulissa.
Lento Suomeen on 2.4.
Pystytkö jotain reittisuositusta antamaan Turkin puolelta ja miten sinne olisi mukavin tapa matkustaa luotasi. Täällä joku ehdotti Rizeen, mutta näyttää ettei sieltä lähdekään junia. Tällaisin alustavin ajatuksin taas. Kirjoittele. terv Ripa ja Tappari
Lumi vastasi jo seuraavana päivänä edelliseen Tapion sähköpostiin.
Kiitos onnitteluista. Helpotus on huima mutta on tuo työelämään siirtyminen hieman jännittävää.
Toisin kuin silloin aluksi puhuttiin niin jäänkin tänne Marraskuuhun asti, minulle tarjottiin töitä
tästä samaisesta organisaatiosta jossa olen ollut harjoittelussa eli jään tänne vetämään yhtä 9kk
kestävää projektia.
Rokotuksia ei sen kummemmin tarvitse, hepatiitti kannattaa olla ja jäykkäkouristus voimassa. Vettä
ei ulkomaalaisille suositella juotavaksi hanasta vaikka Tbilississä vesi ilmeisesti on ihan ok hanas-
Risto Honkala
7
takin mutta itse juon vain pullotettua vettä eikä mitään ongelmia ole koskaan ollut. Georgian Lareja (GEL) ei saa ennen kuin vasta maasta tai tilaamalla mutta kun tulette passin tarkastuksesta siinä
on vaihtopiste auki läpi yön. Itse vaihdoin nyt tullessa 40 puntaa jolla pääsee alkuun. Mutta automaatteja on joka kulmassa ja kaikki normaalit kortit käy niissä. Tbilisissä pystyy maksamaan kortilla monissa paikoissa, täällä vähän huonommin. Mutta $€£ kaikki käy vaihtamiseen. Dollareilla voi
yleensä maksaa myös hotellit mutta suosittelen maksamaan paikallisella valuutalla koska hinnat on
GEL:na niin ei sitten tule vaihtokursseista kinaa. Itse en henkilökohtaisesti ottaisi hirmuisesti käteistä mukaan koska sitä saa automaateista ja niiden vaihtokurssit on yleensä ihan ok. Automaateista saa myös dollareita ja osasta euroja, jos haluaa esim turkkiin ottaa mukaan. Kysykää pankeistanne mitä nostaminen maksaa etc. mä tiedän vain paikallisosuuspankin hinnat (2%+2,5€ per nosto). Kaverini juurikin oli Tbilisissä yötä hotellissa joka maksoi 20€ (hlö) yö sisältäen aamiaisen,
onko se sopivan hintaista vai jotain halvempaa, kalliimpaa? Tbilisi on hintatasoltaan kalliimpi kuin
muu Georgia. Kentältä tullessa taksi maksaa maksimissaan 30 GEL, kestää n. 20-30min riippuen
kuskista. Muuten jos taksilla menette TBS sisällä niin 3-8 gel. Mutta suosittelen kävelemään ja käyttämään metroa joka on kohtalaisen helppo ja näppärä. Ruoka on suhteellisen kallista kuten myös
kaikki maahan tuodut tuotteet. Mutta se kyllä halpenee sitten sieltä lähdettäessä.
Suunnittelin tulevani teitä vastaan Tbilisiin niin että tulen esim. torstai-iltana, yövyn kaverin luona
ja tullaan sitten yhdessä tänne lauantaina, junalla tai minibussilla. Täällä Zugdidin päässä ei ole
mitään järjestettyjä pikkuretkiä mutta yritän järjestää organisaation autokuskin kuljettamaan meitä, bensaa ja pientä palkkiota vastaan jos tämä on teille ihan ok? Luulen että parasta olisi mennä
Mestiaan (Svanetiin) päiväksi tai muualle vuoristoon jos joku tietää jonkin kivan paikan, kyselen.
Säistä en tiedä, kun kaikki antaa eri taustatietoa edellisistä vuosista. Tällä hetkellä vaikuttaa että
kevät on kohta täydessä vauhdissa mutta tiedä sitten, suosittelen katsomaan www.yr.no sivulta Tbilisin ja Zugdidin säitä ennen matkaa ja pakkaamaan sen mukaan. Huomioikaa sen verran että vaikka päivällä olisi lämmin niin yöt ovat silloin vielä kylmiä ja usein taloissa sisällä sitäkin kylmempi
eli ottakaa jotkut sisätossut, villasukat tai muuta ja nukkumista varten pitkät kalsarit. Ja takki joka
pitää vettä ei ole ikinä huono idea koska täällä lännessä sataa yllättävän paljon.
Turkin suhteen olen vähän avuton auttamaan koska olen itse käynyt vain Trabzonissa ja sinnekin
menin kaverin autolla, mutta voin lueskella netistä ja Lonely Planetista jos jostakin löytyisi hyviä
ideoita. Sellainen käsitys mulla olisi että bussit on yleisempiä liikkumismuotoja Turkissa varsinkin
jos haluaa vähänkään poiketa pääväylältä. Auto toki olisi paras, jos jostain löydätte kohtuu hintaisia vuokrapaikkoja niin että sen voisi palauttaa toiseen kaupunkiin tai muuta kannattaa asiaa harkita. Tässä kohdassa suosittelen laittamaan veljelleni viestiä, Pyry on hyvä tällaisissa jutuissa.
Oliko tässä nyt kaikki? Laitelkaa vaan viestiä jos jotain.
Lumi
Suunnitelmat tarkentuivat jolloin asioista päästiin yksityiskohtaisemmin sopimaan.
Ripa lähetti Lumille seuraavan sisältöisen sähköpostin 29.2.2012.
Morjens!
Vai jäät sinä sinne vielä 9kk ajaksi töihin. Totta puhuen, en oikein tiedä mitä siellä olet tehnyt ja
siis missä hommassa jatkat. Voisit myös valottaa vähän mikä sinusta valmistui ja minkälaisiin
hommiin sillä yleensä hakeudutaan. Hyvät taustatiedot ovat tarpeen asioiden ymmärtämiseksi, vai
mitä. Meidän asiat on hyvin ymmärrettävissä, molemmat ovat ammatiltaan eläkeläisiä.
Varmaan tiedätkin jo, että serkkusi Heli sai ensimmäisen lapsensa tässä pari päivää sitten, ei ihan
samana päivänä kun ruotsissa saatiin.
Rahapuoli, kortti ja valuutan vaihto hoituvat siellä kuten mainitsit, joten siitä ei meidän kannata
huolehtia.
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
8
Kaverisi hotelli yö Tbilissä maksoi mainitsemasi 20€, joka on ihan ”hyvä” hinta, jos olosuhteet
ovat "siedettävät". Varmaan kahdelta maksaa enemmän, mutta kohtuullinen kuitenkin!
Kerroit suunnittelevasi tuloa Tbilisiin perjantaina, jolloin voidaan yhdessä matkustaa Zugdidiin. Ei
se olisi tarpeen, joskin tietysti meidän kannalta ensimmäinen siirtymismatka on mukava tehdä asiantuntijan johdatuksessa.
Se mitä sitten tehdään ja retkeillään Zugdidin maastossa, on täysin sinun suunnittelemien varassa.
Kyllä me yksi autokuski saadaan tyytyväiseksi kansainvälisellä menettelyllä, rahalla.
Sään ja edelleen vaatetuksen suhteen palataan varmaan tarkemmin asiaan kun tietää missä mallissa teidän kevät on tänä vuonna.
Olen tässä vähän yksikseni, ilman Tapion kommentointia suunnitellut jonkinlaista alustavaa matkareittiä, josta kuvat liitetiedostoina. Toinen kuva on piirretty Googlen pohjaan ja toinen minun navigaattorini karttaohjelmaan, jossa näkyy myös eri välimatkojen maantie etäisyydet. Retuliinilla värillä on merkitty ne matkat, jotka on ajateltu tehtävän bussilla ja vihreällä värillä junalla tehtävät
matkat. Tämä on täysin alustava, enkä sitä suunnitellessani ole miettinyt missä paikoissa pysähdytään, yövytään. Jostain reitityksestä on meidän lähdettävä liikkeelle
Jos sinulla on antaa muutos vinkkejä tähän, niin anna palautetta. Sama koskee Tapiota.
Pitää Pyryltä kysyä sitä auton vuokrausta. Joku väli olisi ihan mukava matkustaa omin nokkineen
ja aikatauluin. Pistän tämän jakelussa Tapion lisäksi Pyrylle, niin tietää mistä on kysymys.
Suomiterveisin Ripa
Viereisellä kuvalla varustetun kyselysähköpostin lähetin 1.3.2012 Turkin valtion matkatoimistolle,
jollainen Helsingissä toimii.
Hei!
Olemme kaksi eläkeläismiestä lähdössä matkamessujen innoittamana Georgiaan 20.3. ja sieltä 27.3
Turkkia kierrellen Istanbuliin, josta 2.4. lento Suomeen.
Alustavasti olemme kartan perusteella suunnitelleet matkustaa kuvan mukaista reittiä
päivällä valoisaan aikaan bussilla Georgian
Zugudidista Samsuniin jossa yöpymine. Sieltä edelleen junalla yhtäjaksoisesti Mersiin
yöksi (onko suora yhteys ilman vaihtoa?) ja
seuraavana päivänä bussilla Antalyaan, jossa yöpyminen. Täältä edelleen bussilla Burduriin jossa vaihto junaan ja sillä suoraan
Istanbuliin, jolloin olisimme perillä perjantaina 30.3. Kun aikatauluja on ollut vaikea
löytää, voisitteko antaa em. kaupunkien väliset bussi- ja juna-aikataulut ja muuta asiaan liittyvää informaatiota.
Ystävällisin terveisin Tapio Tuominen ja
Risto Honkala
Vastaus kyselyymme tuli vielä samana päivänä, joka on alla alkuperäisessä muodossaan.
Hi!
About train trips:
There is no direct train from Sivas to Mersin. First you have to take the train from Sivas to Malatya
then from Malatya to Adana then from Adana to Mersin.
There is the website that you can check the timetables, prices.
Risto Honkala
9
https://etcdd.tcdd.gov.tr/tcddrezwebapproot/danismatcddservlet?ulkeid=ENG
And due to the renovation of the rails towards Istanbul, all of the train services to Istanbul are out
of use (and will be for the next 2 or 3 years).
About bus trips:
You should check the Ulusoy Bus Company's website they have a reservation page in English but
their system is not available to show the buses for the next month (so now they can only show the
buses for March) but I believe the time tables wouldn't be different.
http://secure.ulusoy.com.tr/
For ant further information please do not hesitate to contact us!
We wish you a great journey!
Best Regards,
Deniz Tan Celasun
Matkareitti ja yöpymispaikat lyödään lukkoon
Turkin valtion matkatoimistolta saatujen juna- ja linja-autoreittien ja aikataulujen nettilinkkien pohjalta pääsimme matkareittiä suunnittelemaan.
Tosin jonkin aikaa siinä meni ennen kuin oppi niitä linkkejä kunnolla käyttämään, vaikka ne olivat
englanninkielellä. Pian selvisi, että edellä suunniteltu Välimeren kautta kulkeva reittimme ei meidän
matka aikataulumme puitteissa ollut mahdollinen. Se toteuttaminen olisi melkein vaatinut viikon lisäaikaa. Siinä kun olisi joutunut vaihtamaan monesti kulkuneuvoa junan ja bussin välissä, jolloin
niiden tulo- ja lähtöajat olisivat aina vaatineet lisäaikaa yhteensovituksessa. Melko pian siirryttiin
suunnittelemaan yksinkertaisempaa reittiä, joka voitaisiin toteuttaa vähemmillä vaihdoilla.
Yllä esitettyyn reittiin päädyttiin monen vaihtoehdon jälkeen, joista neuvoteltiin Skypen kautta monena iltana. Georgiassa ololle olimme varanneet saapumispäivä keskiviikosta seuraavaan maanantaihin. Alkuosa siitä ajasta vietettäisiin pääkaupunki Tbilisissä ja loppu osa Zugdidissa, Lumin ”kotikaupungissa”. Tällä suunnitelmalla meille jäisi Turkin matkustusosuudelle viikko, joka tuntui sopivalta aikajaolta maiden kesken.
Nyt kun reitti oli lyöty lukkoon, aloitettiin Turkin puolen reitin jako erillisiksi päivämatkoiksi. Siinä
suunnitellaan kullekin päivälle oma aikataulu, ja sille kulkuneuvo. Koko reitin valmistuttua tilataan
sovituista kaupungeista yöpymishotellit. Georgian puolen matkasuunnitelma oli lyöty lukkoon jo
Lumin kanssa, joten nyt suunnittelun piiriin kului matka Zugdidista Istanbuliin.
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
10
Selvityksemme mukaan Georgian puolelta Zugdidista Turkin puolella olevaan Trabzoniin menee
jatkuvasti busseja, eikä niihin tarvitse tehdä mitään varausta etukäteen. Rajan ylityskin hoituu niissä
kitkattomasti. Huomioiden matka aika ja tullimuodollisuuksien viemä aika, tuntui tämä olevan sopiva päivämatka. Hotellimajoitus tilataan Trabzonista.
Seuraavaksi etapiksi valittiin bussilla meno Trabzonista vuorten yli Erzurumiin, jossa yöpyminen.
Täältä matka jatkuu seuraavana päivänä makuuvaunussa kohti Ankaraa. Tämä matka kestää lähes
vuorokauden, joten yksi yö nukutaan makuuvaunussa hotellin sijaan. Junalippujen ja makuuvaunun
varaaminen on tehtävä Georgiasta käsin matkan aikana, koska varauksia voi tehdä aikaisintaan 6
vuorokautta ennen matkan alkua. Olisimme matkustaneet tällä junalla aina Istanbuliin asti, vaan
sinne ei rataöiden takia junat kulje, kuten Turkin turisti-informaatio meitä valisti sähköpostissaan.
Näin ollen on yövyttävä Ankarassa ja jatkettava sieltä sitten Bussilla Istanbuliin jossa ollaan perjantai-iltana. Siellä tulemme asumaan samassa hotellissa aina maanantain lähtöömme saakka.
Seuraavaksi olikin sitten edessä hotellien valinta yöpymiskaupungeista. Se on nykyisin melkoisen
helppoa netin kautta esim. Booking.com online hotel varaus systeemiä käyttäen. Siinä annetaan
esim.
• kaupungin nimi johon ollaan menossa
• tulo ja lähtöpäivä
• montako huonetta, montako aikuista ja lasta
Sen jälkeen painetaan Etsi ja kone ilmoittaa montako hotellia on saatavilla haluttuna ajankohtana.
Klikkaamalla sitä, tulevat hotellit esiin ja nk. hakuehtotaulukko. Siinä voi rajata mm. hintahaarukan
hotelliyön hinnalle, hotellityypin ja vaadittavat mukavuudet (esim. langaton nettiyhteys). Hakuehtojen määrittelyn jälkeen valikoituu listasta ne, jotka täyttävät hakukriteerit, yleensä puolen tusinaa.
Kunkin hotellin nettiesitteeseen sisältyy kartta hotellin sijainnista ja yleensä hotellia kuvaavassa
tekstiosiossa mainitaan onko hotelli lähellä keskustaa, rautatie- tai linja-autoasemaa. Tilauksen yhteydessä voi esittää hotellille lisätoivomuksia. Meillä se oli kullekin hotellille ”Two different beds
not couplebed”.
Tapion kanssa etsittiin em. booking.com järjestelmällä meille sopivat hotellit (hinta, sijainti, netti)
niistä kaupungeista joissa matkallamme yövytään. Ennen kun valinnat oli suoritettu, käytiin siinä
monet, eri mielipiteiden sovittelukeskustelut. Lopulta valinnat saatiin molempia tyydyttävästi suoritettua. Tämän jälkeen piti sitten vain suorittaa tilaukset VISA kortin numeroita käyttäen. Välittömästi kunkin tilauksen suorituksen jälkeen tuli tilauksen vastaanotosta ja siihen liittyvästä varauksesta hotellin vahvistus sähköpostiini. Nyt 5.3.2012 ovat muut hotellit varattu paitsi Zugdidin, jonka
Lumi hoitaa.
Nyt on vielä n. 2 vko aikaa matkalle lähtöön. Minun pitäisi vielä päättää, minkälaisella laukulla
matkaan lähden. Varusteitakin pitäisi vielä ostaa, kun siellä ei pärjää kesävaatteilla, vaikka eivät
paljoa tilaa veisikään. Mukaan otettavista varusteista pitää myös laatia lista, jolla varmistaa että
kaikki tarvittavat vaatteet ja muut välineet tulee mukaan (ks. lopun liite ”Tavaralista Georgia –
Turkki matkalle”). Nyt kun matkan aikataulu ja hotellitkin ovat varattuna, pitää matkan ohjelma kirjoittaa excel muotoon, jota on sitten helppo päivittää ja lisäillä uusia tietoja. Jonkinlainen budjetti,
arvio kuluista pitää siihen myös sisällyttää (ks. LOPUN liite ”Matkaohjelma Tapio Tuomisen ja
Risto Honkalan matkalle Georgiaan ja Turkkiin 20.3 - 2.4.2012”). Juna ja bussimatkojen lippuja ei
tässä vaiheessa varata, ne tehdään tarvittavassa laajuudessa sitten perillä.
Menin Helsinkiin ostamaan matkalle otettavia tavaroita. Vantaan Retkiaitasta sain kaikki hakemani
tavarat kerralla. Matkakassiksi pitkän harkinnan jälkeen valitsin pyörällisen perässä vedettävän kärryn. Kooltaan vähän isompi kuin lentokoneeseen sisään vietäviltä laukuilta sallitaan. Kassia voidaan
kuljettaa kolmessa eri muodossa; pyörillä perässä aisasta vetäen, matkalaukkuna jolloin se on pituusasennossa pyörät taaksepäin ja vielä kantaa selässä kuten reppua jonka saa myös selkään reppuna. Koko oli valittava sellaiseksi että siihen mahtuu kaikki tarpeellinen. Haltin tuulipuvun ostin
myös; kunnollisen sadetta pitävän ja ulospäin hengittävän. Jotta oikeasti myös sateessa pärjäisi, piti
ostaa vielä core-tex varusteiset kengät. Mukaan otettavista varusteista käytiin Tapion kanssa kes-
Risto Honkala
11
kusteluita, joiden lopputuloksena oli se, että kumpikin ottaa oman näkemyksensä ja käytettävissä
olevan tilan mukaan varusteensa.
Lähtöpäivänä (liitteessä olevan listan mukaiset) tavarat alkoivat olla kasassa, kerättynä sängylle viimeiseen varmistustarkistukseen. Vaatevarustuksien mahtumista vetolaukkuun olin jo kokeillut ja
todennut niiden sinne hyvin mahtuvan väljästi, mikä on hyvä asia. Laukusta vapautuu lisää tilaa
Georgiassa, kun luovutan Lumille vetolaukusta 4 rasiallista Pyryn lähettämiä piilolinssipaketteja.
Matkan vanhetessa laukussa olevat vaatetavarat kun tahtovat turvota, mikä johtuu huonommasta
pakkaamisesta ja sileiden, hyvin pakattujen vaatteiden käyttöön otosta.
Matkalle mukaan otettavat tekniset välineet ja matkan dokumentointiin liittyvät laitteet edustavat
lukumääräisesti suurta joukkoa. Erimerkiksi eri laitteiden lataaminen matkalla vaatii viisi eri laturia!
Matka alkaa
20.3 Tiistai (1:n matkapäivä)
Iltapäivällä tein vielä silakka- ja lohivoileipiä melkoisen muovirasiallisen. Tämä siksi, että arvelin,
ettei halpalennoilla mitään tarjota ja jos jotain myydään, on se hinnoiteltu rasvaisesti. Toisaalta omien eväiden parissa saadaan heti matkan aluksi retkellä olon tunnelmaa.
Lentokentälle lähdettiin illalla klo 18. Tarja oli kuskina, Tuomo ja Markus lähtivät mukaan saattamaan. Joonaksella on seuraavana päivänä kokeet, joten hänen piti jäädä kotiin lukemaan!
Tapio oli mennyt jo sunnuntaina Klaukkalaan Jussin luo, josta hänet tuodaan kentälle.
Saavuimme n. klo 19 Helsinki Vantaan lentokentän terminaaliin 1, josta lentomme (halpalento) Air
Baltic nro BT328 lähtee klo 20:55 Riikaan. Tapio olikin jo odottamassa minua Air Balticin lähtöselvityspisteessä. Hyvästelin saattajat ja siirryttiin sitten varsinaiseen lähtöselvitykseen. Tapion
vedettävä matkakassi oli sen verran pieni, että hän voi ottaa sen käsimatkatavarana koneeseen. Minun kassini on jonkin verran suurempi ja olisi oletettavasti mennyt myös käsimatkatavarana koneeseen. Koska minun kassissa oli Lumille menevät nesteliuoksessa olevat piilolinssipaketit, oli matkakassini laitettava ruumaan, koska nesteiden kanssa en olisi päässyt turvatarkastuksesta läpi. Halpalennolla, jollainen tämäkin on, on sitten maksettava lisämaksuja ruumaan menevästä matkalaukusta. Siitä piti maksaa 30€/ matkalaukku, joka mielestäni on paljon huomioiden että yhdensuuntaisen lennon hinta on 82€. Laukkumaksu johtunee ymmärtääkseni siitä, että lentoasemat velottavat 30€ lentoyhtiötä
yhdestä laukun käsittelystä lähtöselvityksestä koneeseen ja edelleen kohdelentoasemalla koneesta hihnalle.
Minun laukkuni meni hihnalle, selkäreppu vain jäi käsimatkatavaraksi. Tapiolle jäi laukku että reppu vielä
holhottavaksi. Lentoliput, Riikaan ja Tbilisiin saatiin
lähtöselvityksestä ja ne kourassa siirryttiin turvatarkastukseen. Minulla se meni kerralla läpi, kun kokemuksesta tiesin että iPadi pitää laittaa muista tavaroista erilleen, omaan koriin. Tapiolla oli kaikkine kasseineen ja
taskussa olevine tavaroineen vähän mutkallisempaa
turvatarkastuksesta läpi pääsy. Lopuksi vielä piti hänen
ottaa kengät jalasta, kun niissä retkikengissä oli rautavahvistusta. Kiirettä meillä ei ollut ja tarkastuspisteessäkin oli hiljaista. Läpi pääsyn jälkeen sitten kaikki tavarat vöitä myöden pistettiin paikoilleen ja etsittiin portti nro 14, josta koneeseen aikanaan men-
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
12
nään. Kello oli vasta 20, joten lähdimme aika kuluttamaan asemaa kiertelemällä, koska lentomme
lähtee vasta klo 20:55.
Aikamme kierreltyämme tuli kuulutus. ”matkustajat Tuominen ja Honkala siirtykää lähtöportillenne”. Kovasti ihmettelimme kuulutuksen ajankohtaa, olihan kello vasta 20:30. No olimme juuri saapumassa portille, joten eivät meitä juurikaan joutuneet odottamaan. Portilla oleva lipuntarkastaja
kertoi kuulutuksen syyksi sen, että kun kaikki muut matkustajat ovat jo bussissa odottamassa siirtoa
lentokoneelle. Lento pääsee lähtemään heti kun meidätkin on saatu sinne. Niin mentiin ja bussi vei
meidät lentokoneelle. Niitä matkustajia joilla oli isompaa ”käsimatkatavaraa”, pyydettiin ne jättämään koneen vieressä olevaan siirtokäryyn. Tapio jätti laukkunsa siihen ja niin mentiin sitten reput
selässä koneeseen omille paikoillemme. Ne olivat pienen
46 hengen potkuriturbiinikone Fokker 50 peräpäässä. Siirtokärryllä matkatavarat vietiin koneen ruuman viereen, josta ne lastattiin koneeseen.
Kone pääsi lähtemään n. 10 min aikataulusta etuajassa. Arvioin että koneessa oli n. 40 matkustajaa, eli melko täynnä.
Aika lyhyellä kiihdytyksellä potkurikone ilmaan pääsi, joskaan nousukulma ei ollut niin jyrkkä kuin turbiinikoneilla.
Pimeässä illassa Helsingin valot jäivät pilvien alle, eikä
Tallinnan valotkaan sitten näkyneet. Koska lentoaika Helsingistä Riikaan on vain 1h 5 min, ei lentokone noussut kovin ylös, kun se jo alkoi liukua kohti Riikaa. Yhdet oluet
siinä kerittiin ottamaan, eväsleivät saivat vielä odottaa seuraavaa lentoa. Lentonopeus tällä koneella on vain 520
km/h, eli vain reilut puolet turpiinikoneen lentonopeudesta.
Lentokoneen laskeuduttua, odottivat ruumaan laitetut käsimatkatavarat lentokoneen portaiden alapäässä omistajaansa, josta Tapio otti omansa. Riikan lentoasema on pieni ja näin ollen selkeä. Oli myöhäinen ilta, joten lentoasema oli hiljainen, lähes ainoat ihmiset olivat ne, jotka odottelivat Tbilisin lennon lähtöä
kuten mekin. Aikaa siihen on lähes 2 tuntia, joten taas on aikaa katsoa lentoasema läpi ja tehdä joitakin verottomia ostoksia. Niiden jälkeen mentiin passitarkastuksesta lippuinemme läpi, eli pois
EU:n alueelta. Se oli virhe, sillä puolella ei ollut kauppoja eikä kahviloita, onneksi vessa ja istumapaikkoja sentään. Täällä odotustilassa jouduttiin viettämään tunti, kun paluuta EU alueelle ei enää
olut. Odotustilassa oli yksi suomalainen kaveri, joka tuli samalla lennolla Helsingistä kun mekin.
Jutusteltiin siinä aikamme kuluksi ja selvisi että kaveri oli menossa Tbilisiin poikaansa tapaamaan,
joka on sieltä tulossa EU: n jostain valvontahommista kotiin Suomeen. Poika oli ostanut verovapaan auton ja tulevat sillä sitten yhdessä suomeen. Muuta samalle lennolle tulevaa väkeä alkoi tulla
lisää ja lisää. Lopulta lähtöportille tuli toimitsija ja niin matkustajat alkoivat siirtyä sen kautta koneeseen. Lipussa olevan penkkinumeroinnin perusteella meillä on tässäkin koneessa paikat melko
perällä. Käsimatkatavarat tuotiin
tässä koneessa matkustamoon
normaalisti. Tämä kone onkin suihkukone Boeing 737–500, jossa on
istumapaikat 125 hengelle. Koneen
matkanopeus on 800 km/h ja polttoainetta se kuluttaa 3000 l/h. Meidän lentomme Riikasta Tbilisiin
kestää.3h 30 min, perillä ollaan
kahden tunnin aikasiirrosta johtuen
aamulla klo 05;25. Kone lähti ajal-
Risto Honkala
13
laan klo 23;55, ollen noin puoleksi täynnä. Minäkin siirryin Tapion vieruspenkistä käytävän toiselle
puolelle väljemmin istumaan. Koneen noustua alkoivat lentoemännät myydä virvokkeita. Se edistyi
melko hitaasti, vasta tunnin kuluttua kärry oli meidän kohdalla. Minä ostin oluen ja Tapio kuumaa
teetä. Yritti sillä parannella flunssaa, jonka oli pari päivää sitten saanut. Sen tiimoilta oli lievässä
kuumeessa, yskää ja nuhaakin oli. Toivottavasti siitä nopeasti paranee, eikä tartuta minua. Yhdessä
nautittiin mukana olevia kalavoileipiä, joilla Tapion yllätin. Kyllä leivät maistuivatkin, olimmehan
olleet matkalla pitkään ilman suuhun pantavaa. Kaikkia voileipiä ei sentään kerralla jaksettu syödä.
Tämän jälkeen yritettiin nukkua, josta ei tietenkään mitään tullut, ei edes koiran unta. Jotenkin se
aika siinä kuitenkin kului, vaikka ikkunastakaan ei näkynyt kun pimeä yö.
21.3 Keskiviikko (2:n matkapäivä)
Kone laskeutui ajallaan Tbilisiin Novo Alexeyevka kentälle. Tapiolla oli koneessa kassi mukanaan,
minun piti mennä odottelemaan omaa kassiani hihnalta. Melko nopeasti laukkuja alkoi hihnalle tulla, mutta minun tuli kuitenkin vasta aivan loppupäässä. Onneksi tuli edes silloin. Tämän jälkeen
menimme passitarkastukseen ja edelleen tullin läpi. Molemmat sujuivat joutuisasti, liekö varhainen
aamun ajankohta vaikuttanut asiaan?
Tullin jälkeen menimme vaihtamaan euroja Georgian geli valuuttaan Lumin suosituksen mukaisesti. Suomessa tätä valuutan vaihtoa ei voinut suorittaa. Sadalla eurolla sai 220 geliä eli vaihtosuhde
on karkeasti 1:2:n, jonka hyvin muistaa eikä päässä tehtävät kauppojen hintojen muunnokset muodostu vaikeaksi.
Sähköpostilla olin sopinut hotellimme Babilinan kanssa että he toimittavat taksin meitä kentältä
noutamaan ja edelleen ajamaan meidät hotelliin.
Rahan vaihtoon mennessä ei taksikuskia näkynyt, mutta sieltä tullessa huomasin miehen, jolla kädessä oli iso kyltti jossa luki RISTO. Siinähän se meidän kuski sitten oli. Menimme tervehtimään ja
sen jälkeen parkkipaikalle auton luo. Matkan
hintaa ei ollut mitenkään sovittu sähköpostivaihdon yhteydessä, joten katsoin tarpeelliseksi
sopia sen ennen matkalle lähtöä. Lumi oli meitä
opastanut että 15€ on sopiva hinta, geleillä ne
eivät lähde ollenkaan ajamaan. Kuski pyysi 20
euroa ja me tarjosimme 12€. Sovittiin hinnaksi
15€.
Lähdettiin liikkeelle, ei siinä meidän tarvinnut
osoitetta antaa eikä mitään muutakaan enää selittää. Pimeässä en auton merkkiä saanut selville, oli kuitenkin uudehko ja hyväkuntoinen
(myöhemmin edellisestä kuvasta näin että auton
merkki oli Mersu). Matka meni 20 minuutissa johtuen hiljaisesta aamun ajankohdasta. Taksi pysähtyi pienellä sivukadulla, kuljettaja viittoili että perillä hotelli Babilinassa ollaan ja nousi autosta
ulos. Nosti kassimme takapaksista, meni ulko-ovelle ja painoi soittokelloa. Ovi avattiin, me menimme sisään ja taksikuski lähti autolle. Olimme varautuneet siihen, että voimme jättää tavaramme
hotelliin säilöön ja kirjoittautua sisään iltapäivällä, jolloin huonevarauksemme astuu voimaan. Nyt
kuitenkin hotellin emäntä johdatti meidät ylös neljänteen kerrokseen jossa huoneemme oli. Emäntä
oli riuska nuori nainen ja pyysi kantaa minun kassini. Ilomielin suostuin siihen, Tapio sen sijaan sai
kantaa omansa. Ehkä minä näytin vanhemmalta ja siksi otti minun kassin kantaakseen. Huoneeseen
päästyämme mietimme kuumeisesti miten tilanne hoidetaan niin, ettei meidän pidä lähteä ulos kadulle odottelemaan aikaa (klo 14), jolloin voimme virallisesti kirjautua sisään. Emäntä ehdotti, jos
me maksetaan puolet normaalista vuorokausimaksusta, niin siihen hintaan saadaan myös aamiainen
meidän haluamaamme aikaan. Sovittiin asia niin ja aamiaisajaksi klo 10. Huoneistomme käsitti
kaksi erillistä huonetta, olohuoneen ja makuuhuoneen.
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
14
Makuuhuoneessa oli kaksi erillistä petiä, kuten varauksen yhteydessä olimme esittäneet.
Lisäksi oli tilava WC kylpyhuone suihkulla.
Huoneet olivat kohtuullisen mukavan lämpimiä, johtuen huoneistossa olevasta sähköisestä
lisälämmittimestä. Purimme kantamuksiamme
sen verran, että päästiin ”iltapesulle” ja päällemme saatiin yöpuvut. Sitten vedettiin verhot
eteen ja mentiin väsyneenä nukkumaan.
Kellon soittoon herättiin tasan klo 10, mutta
hirveätä halua nousemiseen ei kummallakaan
ollut, vielä nukutti. Toisaalta vatsat murisivat
aamupalaa, niin noustava oli. Menimme alas
meidän neljännestä kerroksesta toiseen kerrokseen jossa aamiainen tarjoiltiin. Siellä oli
muita aamiaisen syöjiä, jotka olivat jo lopettamassa. Istuttiin pöytään ja aloitettiin kahvilla
ja voileivillä. Sen jälkeen pyydettiin kinkullinen munakas. Lopuksi juotiin vähän mehua ja
noustiin ylös takaisin huoneeseemme. Edelleen väsytti joten peiton alle kömmittiin. Lomalla kun ollaan, silloinhan levätään. Nukuttiin kunnes tekstiviestin tuloääni herätti meidät
klo 14. Tapiolle mainitsin ennen ylös nousua
että tekstiviesti on Lumilta ja hän kyselee
meiltä ollaanko edelleen hengissä. Lumilta se
oli, kuten arvelin. Siihen vastattiin ”Hengissä
ollaan vaikka edelleen nukutaan”. Perään lisättiin että tulomatka meni hyvin ja hotellissamme olemme. Sähköpostilla saa meidät kiinni.
No tämä oli varmaan sopiva aika nousta, joten suihkuteltiin ja puettiin vaatteet päälle. Verhot pois
edestä ja tutkittiin päivän säätä ikkunan läpi, joka oli kohtuullisen lämpimän ”näköinen”. iPadin
karttanavigaattori näytti hotellimme sijainnin tarkkaan. Sillä tutkimme sitten lähistön seutua, eli sen
avulla tutustuimme missä päin kaupunkia olemme ja mihin päin tästä kannattaisi lähteä. Kaikkia ei
tässä kaupungissa kerkiä nähdä vaikka pitemmänkin ajan täällä viettäisi. Kaupungissa on yli miljoona asukasta ja autojakin melkoisesti, joten liikkuminen on haasteellista. Kaupungin halki kulkee
joki nimeltään Kura River Georgiaksi Mt'k'vari. Sen alku on koilis Turkissa, josta se virtaa Georgiaan, Tbilisin läpi ja edelleen Azerbaidžaniin, jossa siihen yhtyy Aras-joki. Yhdessä ne laskevat lopuksi Kaspian mereen. Joki on yksi alueen merkittävimmistä joista ja sen pituus on 1500 km.
Päätimme tehdä Tbilisissä
pienen kierroksen joen eteläpuoleisella alueella ja sitten uuden sillan yli joen toiselle, pohjoiselle puolelle.
Risto Honkala
15
Puettiin itsemme oletetun sään vaatimusten mukaisesti ja mentiin hotellimme lähes vieressä olevalle
pääkadulle. Suunnitelman mukaan lähdimme kävelemään kohti lähellä olevaa Vapauden aukiota ja
sieltä sitten laskeuduttiin melko suurta katua pitkin alas joelle päin. Matkalla poikettiin mukavan ja
siistin näköiseen kahvilaan, josta oli hyvät näkymät kadulle. Siellä istuttiin kahvikupin ääressä tovi
ja katseltiin ihmisiä ja elämän menoa. Tämä on ensimmäinen päivä
Tbilisissä, joten pientä tutustumista
on syytä suorittaa näin aluksi. Aikamme istuttuamme jatkoimme
matkaa. Suunnistimme katua alas
Kura Riverin varteen, Rauhan Sillalle (Peace Bridge). Se on v.2010
rakennettu ja tarkoitettu vain jalan
kulkuun. Sillan on suunnitellut italialainen arkkitehti ja valaistuksen
ranskalainen. Sillan muotoilu on
tehty muistuttamaan merieläintä.
Rakennusaineena on terästä ja lasia
joihin on kiinnitetty 1200 led valaisinryhmää, joita voidaan ohjata
neljällä eri valaistusohjelmalla.
Myöhemmin kuulin Lumilta etteivät kaupunkilaiset erikoisemmin
pidä näin modernista sillasta. Uskoisin että vielä alkavat siitä tykkäämään, minusta se on hieno.
Ylemmässä kuvassa silta on iltavalaistuksessa ja alemmassa Tapio on
sillalla.
Silta päättyy joen länsirannalla uuteen, vielä osittain rakenteilla olevaan hienoon puistoon. Sieltä oli
kauniit näkymät joen yli, kaupunkiin ja sen takana olevalle ”ylängölle”. Siellä kuljeskellessamme
tavattiin tuttu mies, entinen USA:n presidentti penkillä istuskelemassa. Suostui Ripan kanssa kuvaan, kun sattumoisin oli oikein pyhävaatteissa näin arkipäivänä. Meidän kannalta se oli
hyvä sattuma.
Matkaa jatkettiin joen rantaa myöden jonka vieressä meni monikaistainen vilkkaasti liikennöity katu. Sen yli meidän piti päästä
jotta pääsisimme seuraavan sillan kautta takaisin joen yli, puolelle jossa hotellimme on. Autojen virta oli jatkuvaa eikä niiden
välissä ollut juurikaan sellaista väliä jotta olisi päässyt juoksemalla kadun yli. Odottelimme aikamme kunnes tuli sellainen väli että päästiin kadun yli. Siitä sitten mentiin sillalle ja kuljettiin
sen alla olevaa ”kävelytietä” pitkin sillan toiselle puolelle. Päätettiin mennä lähellä olevaan kauppaan ostamaan jotain hotellille
kun lähellä ollaan. Tapio osti omenoita ja limua, minä sekapähkinöitä ja limua. Niiden kanssa lähdettiin kadun alittavan kävelytunnelin kautta tien toisele puolelle. Siinä oli ilmeisesti yksi
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
16
monista pikkubussien päätepysäkeistä. Niitä siihen jatkuvasti tuli ja hetken päästä lähtivät kun ihmisiä oli riittävästi kyydissä. Kun siinä sattui olemaan sopivasti pieni puisto ja siinä penkki, istahdettiin katselemaan vilkasta menoa, samalla nauttien kaupan ostoksista. Aikamme siinä istuttuamme, alkoi viluttaa ja niin päätimme mennä hotelliimme. Nälkä kun oli, söin loput, jäljellä olevat kalaleivät. Sen jälkeen molemmat menimme punkkaan makailemaan, sen verran edellisen yön lennolla valvominen väsytti. Ei siinä sentään nukkumaan ruvettu, vähän aikaa levättiin.
Illan ohjelmaa alettiin miettiä ja aika nopeasti päädyttiin siihen että käydään jossain syömässä ja sitten onkin tämä päivä pulkassa. Iltapäivän kävelylenkillä menimme erään terassikadun editse. Tosin
terassit eivät siellä vielä olleet auki, ravintolat kylläkin. Sinne päätettiin mennä syömään. Pienet
hömpsyt otettiin lähtiessä, helpottaa kuulemma Tapionkin flunssaista oloa. Mukavan olon se antaa
vaikka ei flunssan kourissa olisikaan. Kello taisi olla n. 20 kun hotellilta lähdettiin.
Hyvin löydettiin terassikadulle ja siellä mentiin sisään ravintolaan josta kuului soittoa. Sisällä soitti
viisihenkinen jazz orkesteri. Istuttiin orkesterin lähellä olevaan pöytään. Pian tarjoilija tuli ruokalistan kanssa. Tilattiin oluet, jotta ei tarvitse kuivin suin ruokaa valita. Se tulikin pikavauhtia. Ruuan
valintaan ryhdyttiin, vaikka ei kielestä mitään ymmärretty. Tapio oli jostain kirjasta katsonut
Georgialaisia perinneruokia ja oli tunnistanut ruokalistalta yhden sellaisen nimen. Sitä tilasi ja kehotti minua tilaamaan samanlaisen. Pölhöyksissäni en kysynyt mitä se on, vaan tilasin samaa.
Orkesteri soitti ja me otettiin heidän soittoaan videolla. Ei varmaan koko otettua videopätkää voi
missään käyttää, mutta musiikkia voi
muussa kuvassa hyvin käyttää. Oluemme oli lopussa, eikä ruokaa vieläkään
kuulunut. Kyselin Tapiolta mitä se ruoka
oikein on? On kuulemma sian vatsalaukun sisäpintaa. Jaa ha, voi tänään
syönnit jäädä vähiin, veikkasin.
Tilattiin paikallista punaviiniä, arveltiin
sen sopivan hyvin tilaamamme ruuan
kanssa. Viini tuli samaan aikaan ruuan
kanssa ja samalla soittajat aloitti uuden
kappaleen.
Ruoka ei ulkonäöllisesti ollut kovin
houkuttelevan näköistä. Ensimmäiset
maistamiset eivät myöskään saaneet vettä kielelle, päinvastoin. Muutaman suupalan jälkeen lopetin
syönnin. Tapio pisteli, kuten nälkäinen tekee, välillä siemailen viiniä. Minä siirryin pelkkään viinin
siemailuun. Hyvä orkesterin soittokaan ei saanut ruokahalua palaamaan, joten piti vain nauttia musiikista. Muistiinpanoihin olin ruuasta tehnyt maininnan ”Ei se varmaan syötäväksi ollut tarkoitettukaan”.
Ravintolasta lähdimme kohti hotellia noin klo
23. Onneksi minulla oli vielä jäljellä lohivoileipiä, jotka söin nälissäni loppuun ennen nukkumaan menoa. Tapio ei niiden perään kysellyt,
kylläinen kun oli.
22.3 Torstai (3:s matkapäivä)
Aamulla nukuttiin vielä vanhoja väsymyksiä
pois, eli aamupalalle noustiin vasta yhdeksän
jälkeen. Tänään muita ei aamupalalla ollutkaan,
joten kaikessa rauhassa saatiin aamupala nauttia.
Ulos, liikenteeseen päästiin ennen puoltapäivää.
Lähtöä viivästytti päivän reitin suunnittelu, jota
Risto Honkala
17
lopultakaan ei mieleiseksi saatu kun paikkoja ei
tunnettu. Reput otettiin selkään ja päätettiin lähteä
jokivartta myötävirtaan, siellä päin kun ei vielä oltu kävelty. Aluksi katu meni joen vartta ja maisemat olivat hyvät, etenkin joen toisella puolella
olevalle rinteelle. Sitten rantatie erkani joen rannasta, jolla alueella oli korkeiden kerrostalojen
uudisrakennuksia. Rakennuksiin liittyvät toiminnot aiheuttivat alueella liikenne- ja muuta häiriöitä. Päätettiin muuttaa suunnitelmaa, eli ei enää
jatketa matkaa tätä tietä vaan käännytään vasemmalle vapauden aukion suuntaan, jossa myös on
vielä osittain ”tutkimatonta” aluetta. Koko tämä
alue, jolla hotellimme on ja jossa olemme kävelleet, on nk. vanhaa kaupunkia. Tästä johtuen lähes
joka toisessa rakennuksessa oli menossa täysi remontti. Varmaan täällä ei Venäjän vallan aikana,
jolloin alueen nimi oli Gruusia, juurikaan varoja
uhrattu talojen eikä muunkaan kunnostukseen.
Vanhat rästityöt ovat kasaantuneet ja niitä riittää.
Täällä ei työttömyys tule vähään aikaan vaivaamaan, jos vain uudistuksien tekemisiin rahaa löytyy. Kävelimme kohti jokirannassa olevaa Metechin siltaa, jonka kupeessa on Metechin kirkko.
Tältä sillalta oli hyvä näkymä Rauhan sillalle. Siinä ihailtiin maisemia joen molempiin suuntiin.
Sillalta palattiin takaisin vieressä olevalle toriaukiolle, jonka takan nousee kukkula, jossa on
Tbilisi Castle. Poikkesimme toriaukion laidalla
olevaan laadukkaan näköiseen ravintolaan, vaikka
ei meillä vielä ollut syömisen aikeita. Sisään
mennessä vapautui juuri sopivasti torille päin olevan ison ikkunan edestä pöytä, jonka valloitimme.
Tarjoilija tuli pian luoksemme, mutta oli pettyneen näköinen kun tilattiin vain kaksi olutta, eikä
siis ruokailtu. Oluiden kanssa siinä istuttiin varmaan runsas tunti. Valokuvia otettiin, samoin videoita sekä seurattiin ravintolan ja torin vilkasta
touhua. Päätettiin kuitenkin jatkaa matkaa ja luopua hyvästä ikkunapöydästä, johon oli uusia tulijoita ennen kun olimme edes keränneet omat kamppeemme mukaan.
Jo ravintolaan mennessä kiinnitin huomiota torilla seisovaan Lada taksiin. Siinä se oli samassa paikassa ravintolasta ulos tullessamme. Ehdotin Tapiolle että kysytään taksikuskilta paljonko se ottaa
jos vie meidät ylös Tbilisin linnan. Niin tehtiin ja kun hinta oli kohtuulliset 5 geliä. niin ei muuta
kuin matkaan. Matka ei ollut pitkä mutta sitä jyrkempi. Siinä neliveto Lada joutui koville, mutta
hyvin pääsi ylös linnakkeeseen. Oletimme että taksi odottaa meitä sen aikaa kun kuvia otamme. Ei
se niin mennyt, siitä olisi pitänyt maksaa 2 geliä lisää. Siihen ei suostuttu, todettiin että kyllä me
alamäkeä jaksamme kävellä. Linnan muurilta otettiin sitten valokuvia ja videota kaikkiin suuntiin.
Sen jälkeen mentiin muurilla olevaan kirkkoon. Siellä oli muitakin turisteja. Kun ei valokuvia saanut sisällä ottaa, eivät meidän killingit kolahtaneet kirkon kassaan. Sitten lähdettiin mukulakivitietä
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
18
pitkin alas torille. Kävellessä oikein huomasi miten jyrkkä mäki oli, eikä enää ihmetyttänyt Ladan
moottorin valittavaa ääntä ylös tultaessa. Matkalla otettiin valokuvia kuten kaikki muutkin alas menijät. Alas torille saavuttuamme suuntasimme kohti hotelliamme. Matkalla pysähdyttiin siistin näköiseen pubiin. Soitettiin Peralle Skypellä kun ravintolassa oli langaton verkko ja Pera näkyi olevan
langoilla. Hyvin kuului, iPadi oli pöydällä, joten saatoimme Tapion kanssa vuorotellen puhua. Matkaa jatkettiin, suunnan ja katujen valinta oli vaistonvaraista, mutta tultiin silläkin tavalla aivan meidän hotellimme kohdalle.
Huoneessamme oli siivoukset ja petin laitot menossa, ensimmäistä kertaa tällä matkalla, hyvä näin.
Jonkin aikaa lepuutettiin jalkojamme makaamalla sängyssä. Lepohetken jälkeen alettiin etsiä iPadilla Googlesta mitä ohjelmaa tässä kaupungissa tarjotaan tänä iltana. Lopulta löydettiin suhteellisen
lähellä hotelliamme oleva ravintola jossa on jonkinmoista ohjelmaa.
Ravintola löydettiin helposti kun olimme osoitteen ja edelleen sijainnin selvittäneet iPadilla. Ravintolaan oli jo muitakin tulijoita, vaikka ohjelma alkaa vasta klo 20 ja kello oli tullessamme 19. Tämä
onkin vähän normaalia hienompi ravintola, eteisessä vaatteet annettiin maksulliseen säilytykseen. Sisällä ravintolasalissa meidät otti vastaan hovimestari, joka aikoi ohjata meidät melko kauas
esiintymispaikasta. Ravintolasali oli tiilistä muurattu holvimaiseen muotoon.
Esitimme toiveena päästä lähelle esityspaikkaa, verukkeena käytimme valokuvien ottoa. Videointia aioimme myös
tehdä, mutta sitä ei käytetty perusteluna,
koska se on monesti kiellettyä. Hovimestari ohjasikin meidät sitten lähelle esiintymistilaa, kahden hengen pöytään. Tarjoilija toi meille ruokalistan ja samalla tilasimme oluet. Ruokalista oli ihan ymmärrettävällä kielellä. Tilattiin lehtipihvit ranskalasilla perunoilla ja kulhollinen
salaattia. Nyt tiedetään mitä tilattiin, ei
käy niin kuin eilisessä ruokailussa niiden
sian vatsojen kanssa. Käytävän toisella
puolella olevaan naapuriin, 10 hengen
pöytään tuli myös asiakkaat, 9 miestä ja
yksi nainen. Salin muut pöydät alkoivat
myös täyttyä. Naapuripöytään kannettiin
oikein isoja annoksia ja erilaisilla tarjottimilla. Juomaa, viiniä oli myös yllin
kyllin erilaisissa kannuissa, eli kaikki välineet hauskalle illalle oli heillä olemassa. Puheita piti kukin vuorollaan ja se
palkittiin aina pitkään sarveen kaadetulla
viinillä, joka piti kerralla juoda. Yleensä siihen puhujat pystyivät, ei aina, joka aiheutti arvatenkin
moitetta.
Neljän miehen orkesteri tuli lavalle ja aloitti ohjelman yhteislaululla. Ei se mitään kunnollista kuorolaulua ollut, enemmänkin sellaista kun meillä esittää laulukuoro Huutajat. Laulujen jälkeen siirtyivät sitten musisointiin. Soittimena niillä oli 2 banjoa, nokkahuilu ja jonkunlainen basso. Ahkerasti soittivat, ei paljoa taukoja pitäneet. Naapuripöydästä lähettivät meille ihmetykseksemme kulholli-
Risto Honkala
19
sen omenaviiniä. Tosin ruokamme olimme jo syöneet ja oluetkin täyttivät mahaa, joten ei koko kulhollista jaksettu juoda. Olivat meille vieraanvaraisia kun näkivät meidän olevan turisteja, kun videolla kuvattiin ja valokuvia otettiin. Jälkeenpäin kuultiin että naapuripöytiin tarjoilu on sikäläinen tapa isänniltä näyttää vieraanvaraisuutta.
Kellon lähennellessä 23, tilattiin lasku (70 geli = 30€), otettiin säilöstä takit ja mentiin pimeässä illassa kohti hotellia.
23.3 Perjantai (4:s matkapäivä)
Aamulla päästiin ylös jo klo 9 ja saman tien aamiaiselle. Tänään aamiaisella saatiin oikein munakkaat, eikä keitettyjä munia niin kuin aiempina aamuina. Vaihtelua.
Aamiaisen jälkeen varustettiin reppumme kaupunkikierrosta varten. Ilma oli samanlainen kuin eilinenkin: pilvipoutaa, kohtalaista tuulta ja lämpötila +8 oC. Vaeltelimme katuja ristiin rastiin vailla
selkeää päämäärää. Siinä sitten sattui sopivasti parturi kohdalle. Olin Tapiota kehottanut jo aiemmin
etsimään itselleen parturin, kun se on vähän niin kuin tarhapöllö tukaltaan. Sanoi menevänsä vasta
Turkissa parturiin. Muita asiakkaita ei siellä ollut, joten heti pääsin tuoliin. Tapio siinä otti vähän
kuvia ja mainitsi sen jälkeen menevänsä ulos ja etsivänsä siitä läheltä jonkun kahvipaikan. Parturi
teki leikkausta antamieni epämääräisten ohjeiden mukaan. Kauaa ei siinä leikkauksessa aikaa mennyt kun jo alkoi föönätä. Jos ei aikaa mennyt kauaa, ei hintakaan ollut korkea, 4 geliä eli n. 2 €. Tapio löytyi läheisestä kahvilasta jossa hänellä oli kahvi vielä kesken. Niin nopea homma oli minun
parturissa käyntini. Nyt suuntasimme kohti hotelliamme, alkoi olla puoli päivä. Lumin pitäisi tulla
tänään tänne Tbilisiin, niin pitää yrittää saada hänet kiinni puhelimella. Matkalla poikkesimme vielä
täydentämään limonaati- ja keksivarastojamme. On sitten jotain mitä tarjota vieraalle. Hotelilla lähetettiin tekstiviesti Lumille. Siihen kun olisi helpompi vastata kuin puheluun pienessä bussissa,
jollaisella oletimme hänen olevan tulossa Zugdidista tänne. Kuusi tuntia siinä joutuu bussissa istumaan. Matka ei niin kovin pitkä ole, mutta tie
menee vuoriston yli ja siinä aikaa menee. Enää
teillä ei lunta pitäisi olla, maassa kylläkin. Yritimme aikamme estellä Lumin tänne tuloa. Meistä se tuntui turhalta meidän takia matkustaa tänään 6 tuntia tänne ja huomenna sama toiseen
suuntaan. Halusi kuitenkin tulla, tapaamaan tuttavia ja tuulettumaan?
Tekstiviesti tuli, jossa hän ilmoitti että on kaupungissa noin klo 14 ja matkaa firman autossa, ei
siis bussilla. Siihen me vastattiin puhelulla kun
arveltiin, että silloin saadaan asiat tapaamisen
suhteen kerralla kaikille selväksi. Soitettiin hänelle ja sanoi olevansa klo. 14.15 hotelli Ambassadorin edessä, joka on melko lähellä meidän hotellia.
Siellä tavattiin, eli kaikki meni suunnitelmien
mukaan.
Tervehdittyämme ehdotti Lumi että mennään
vastarannalla olevalle isolle kirkolle Tbilisi Holy
Trinity Cathedral. Se on korkealla paikalla ja
näin ollen kokonsa puolesta myös hallitsee Tbilisin kaupunkikuvaa. Se on yleisesti tunnettu Sameba nimellä ja on tärkein Georgian ortodoksisten
kristittyjen katedraali. Sitä rakennettiin vuosina 1995 – 2004. Se on suurin uskonnollinen rakennus,
ei vain Georgiassa, vaan koko Etelä-Kaukasian alueella. Kova kiipeäminen oli sinne ylös kirkon
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
20
alueelle. Lumille jaloittelu sopi tietysti hyvin pitkän automatkan jälkeen. Kirkko sijaitsee omalle
erillisellä alueella joka käsittää kirkon lisäksi ison ulkoalueen, jossa on monia pienempiä kappeleita
Yläkuvassa matkalaiset kirkon alueella, taustalla Tbilisin kaupunkia
Alakuvassa Tapio videoi ja Lumi kulkee perässä
Risto Honkala
21
Kirkon mäeltä tultiin alas Metro
Station Avlabariin, josta matka
jatkui edelleen kävellen Europa
Squaren ohi, sillan yli Meidani
Squarelle. Täältä ruvettiin jo
suunnistamaan hotellille päin,
joskin ensin pysähdyttiin pitkän
kävelyn ja raskaan kulttuuriannoksen väsyttämänä ansaitulle
oluelle tuttuun kahvilaan. Täällä
kaivoin iPadini esiin, tarkoituksena Lumin avustamana tilata
makuuvaunuliput Turkin Erzurumista Ankaraan. Kotimaasta
niitä ei voinut tilattua, kun varauksen pystyi tekeemään aikaisintaan 6 vrk ennen maatkaa. Lumi
naputteli tilausta sitä mukaan kun minä latelin varaukseen tarvittavia tietoja. Tällä kertaa käytettiin
Tapion VISA kortin tietoja, hotellit näet tilattiin aikanaan minun kortin tiedoilla. Ensimmäinen varaus meni pieleen kun lähtöasemaksi tuli väärä kaupunki. Se peruttiin ja tehtiin uusi, oikealla lähtöasemalla. Tapio oli huolissaan kortiltaan menevistä maksuista, varsinkin kun tehdään vielä vääriä tilauksia. Välittömästi tilauksen tehtyämme, tuli Turkin Valtiolliselta Rautatieltä sähköposti, jossa
vahvistettiin tilauksemme ja sen mukana tuli tarvittavat tunnusnumerot, joilla saa juna-asemalla lipun lunastettua.
Jatkettiin matkaa kohti hotelliamme, joka ei enää kaukana ollutkaan. Rappusissa tuli hotellin emäntä meitä vastaan, jolle esittelimme Lumin. Olimme hänelle jo aiemmin kertoneet että meillä on sukulaistyttö Zugdidissa ja hän tulee esittelemään meille Tbilisin kaupunkia. Yhdessä täältä matkustetaan sitten huomenna Zugdidiin.
Onneksi olimme kaupassa käyneet limun ja keksin ostossa, joten nyt oli mitä tarjota vieraalle. Tapio
meni makuuhuoneeseen maaten, Lumi alkoi lukea sähköpostejaan meidän iPadilla ja minä laittelin
elektronisia laitteitani lataukseen, valmiiksi illan tallennuksia varten.
Tapion päästyä sängystä ylös, aloimme miettiä illan ohjelmaa. Loppu tulokseksi tuli se, että hotellilta kävellään Rauhan aukiolle ja siitä ohi Rauhan aukion metroaseman ja edelleen Shota Rustaveli
Avaa pitkin aina Radissson Blu
Iverialle. Katu on yksi kaupungin vilkkaista pääkaduista, jonka varrella on mm. Georgian
parlamenttitalo. Radissson Blu
hotelli oli arviolta 20 kerrosta
korkea, jonka ylimmässä kerroksessa oli näköalabaari yhdistettynä lasiseinän takana
olevaan uima-allas alueeseen.
Uimavehkeitä kun ei ollut mukana, piti tyytyä vain baarin antimiin ja kaupungin ihailuun
täältä korkealta. Tosi hienot oli
näkymät ja muuttuivat hiljalleen erilaiseksi kun ilta pimeni
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
22
ja kaupungin valot syttyivät. Ennen pois lähtöä ajoin hotellin näköalahissillä alas ja ylös, samalla
kuvasin kaupunkia hissin lasiseinien läpi.
Takaisin rauhan aukiolle mentiin Metrolla. Matka ei ollut pitkä, mutta haluttiin kokea tämäkin.
Lumi oli sopinut tapaamisen kaverinsa Jamshid Masorin kanssa sinne. Pian kaveri paikalle ilmestyikin. Ilmeisesti illan ruokapaikan olivat he keskenään sopineet, kun meidän kanssa asiasta ei neuvoteltu. Hyvä näin. Kauas ei meidän tarvinnut kävellä kun laskeuduimme katutasosta alas ulkoportaita pitkin pieneen ravintolaan. Edelleen ruokien eikä juomien tilauksiin meidän tarvinnut puuttua
sen jälkeen kun meiltä oli kysytty halutaanko syödä oikein kunnolla. Ja me haluttiin. Sitten alkoikin
tulla ruokaa niin, etteivät ne
pöydälle meinanneet mahtua,
vaikka kyseessä oli vasta alkuruuat. Siitä sitten edettiin
hiljalleen keittoon ja myöhemmin pääruokaan. Tässä
vaiheessa alkoi jokainen valitella täysinäistä oloa. Ei
myöskään unohdettu välillä
nostaa viinilasejamme ja se
ikään kuin toi tilaa aloitettavalle pääruualle. Niin ilta
eteni siin mukavassa seurassa, hyvän ruuan ja juoman
kera.
Aikanaan tuli maksun aika,
taisi olla n. 45€ ja oli kyllä
sen väärtti, ainakin meidän
hintatasoon verrattuna. Ehkä
paikallisille se olisi saattanut olla kallis?
Ravintolasta lähtömme jälkeen molemmat porukat kääntyivät omille teilleen. Me olimme hotellissamme klo 22.30 ja Tapio ilman hattua, unohtui ravintolaan. Ehkä huomenna keritään hakemaan,
lohduttelin.
24.3 Lauantai (5:s matkapäivä)
Aamulla herättiin yhdeksän aikoihin. Tänään lähdetään Tbilisistä bussilla kohti Zugdidia. Oikeastaan on mukava vaihtaa välillä maisemia. Aamutoimien jälkeen päätettiin mennä aamiaiselle ja vasta sitten aloittaa pakkaaminen. Tähän asti ei ole tarvinnut kuin tavaroita ottaa kassista. Nyt ne on
saatava mahtumaan sinne takaisin. Tosin emme ole mitään varsinaisesti lisää ostaneet, joten kyllä
pitäisi mahtua, kun laukussa ne on tänne tuotukin. Hotellin laskun olimme jo hoitaneet toisena päivänä, kun emäntä oli vienosti kysynyt meiltä, josko voisimme maksaa laskumme jo nyt, kun hänen
tarvitsee rahaa johonkin laskuun. Kun se meille oli sama, milloin rahat maksetaan, niin maksettiin
silloin kun meni tarpeeseen.
Aamiainen oli tavanomainen, sellainen kuin se melkein joka aamu oli ollut. Kiirettä meillä ei ollut,
olimme sopineet tapaamisen Lumin kanssa metroasemalla klo 10.30. Aamiainen nautittiin rauhassa,
kun muita aamiaisvieraita ei paikalla ollut.
Pakkaus aloitettiin, ensin keräsin kaikki tavarani sängylle. Tarkastin että kaikki laturit ja muut elektroniset laitteet oli niin ikään kasassa. Tapio teki samaa, mutta sillä oli vähän suurempi homma kun
levitteli tavaroita eikä sitten meinaa löytää niitä kasaan. Kaikki mahtui molemmilla hyvin laukkuihin. Selkäreppuihin pakattiin ne tavarat, joita otaksuttiin tarvittavan bussimatkalla. Bussi valittiin
matkustusmuodoksi, kun junalla matka kestäisi 9 tuntia ja näin ollen emme olisi kerinneet illallisel-
Risto Honkala
23
le ajoissa. Lumin pomon ja sen sisko on luvannut meille järjestää juhlapäivällisen, joten meidän on
oltava paikalla illalla noin klo 19.
Kun pakkaamiset oli suoritettu ja kämpälle tehty loppu tarkastus ettei mitään jää, lähdettiin. Ketään
ei hotellilla näkynyt, joten ei tarvinnut hyvästellä ketään. Lähellä hotellia on taksiasema, jonne mentiin ja vapaa auto saatiin heti. Sillä mentiin Rauhan aukion metroasemalle. Taksi kuski ei suostunut
jättämään meitä metroasemaa vastapäätä, vilkkaan kadun toiselle puolelle. Näin ollen hän ajoi tätä
pitkää katua vielä 2 km, jossa vasta pääsi kääntymään ja palaamaan metroasemalle. Hinta oli 5 Geliä, niin kuin kaikki ajot, matkan pituudesta riippumatta. Siihen metroaseman ovenpieliin jäätiin
odottamaan Lumia. Ei häntä näkynyt, vaikka siinä melkoinen tovi odotettiin ja kellokin alkoi olla
sovitussa tapaamisajassa. Tapio jahkaili edelleen lakkiaan, joka eilen jäi ruokapaikkaan. Kun Lumia
ei näkynyt, kehotin Tapiota lähtemään lakkiaan hakemaan kun ruokapaikka ei kaukana ollut, lähti
kanssa.
Nyt odottelin molempia palaavaksi. Kun Lumia ei kuulunut ja kellokin oli reilusti yli tapaamisajan,
soitin hänelle, vaan ei vastausta, vaikka pitkään annoin soida. Tapio palasi onnistuneelta lakinhakureissulta josta oli silminnähden tyytyväinen. Ihmetteli kun Lumi ei vieläkään ollut tullut. Kerroin
soittaneeni jokin aika sitten, mutta ei vastausta. Päätettiin soittaa uudelleen, sama lopputulos. Aikamme harkittuamme, päätimme mennä taksilla rautatieasemalle, josta myös bussit lähtevät. Metrolla olisi sinne päässyt myös, kuten alun perin piti mennäkin. Kun nyt ei meillä ollut lippua, eikä
oltu oikein perillä niiden ostosta, päätettiin mennä taksilla. Kantamukset nostettiin autoon ja sitten
vaan menoksi. Matkalla puhelimeni soi, Lumi soitti. Ihmettelin missä hän oikein on, kun selvästi
sovittiin tapaaminen 10.30. Hän
oli tapaamisajasta toisessa käsityksessä, josta tämä sotku johtui.
Kerroin että ollaan taksilla menossa juna-asemalle ja odottelemme häntä siellä. Meillä oli
matkaa juna-asemalle ehkä 4 km.
Paikalla oli paljon ihmisiä, olihan
lauantai ja vieressä oli metro-,
juna- ja bussiasema. Kengänkiillottajat olivat täystyöllistettyjä,
vaikka niitä oli puolen tusinaa.
Pitkään saimme odottaa Lumin
puhelua ja tuli se lopulta. Kyseli
missä me ollaan, hän on junaaseman edessä. Niin tavattiin ja
sitten yhdessä mentiin aseman
toisella puolella olevalle kaukoliikenteen bussiasemalle. Selvisi että Zugdidiin lähtee puolentunnin päästä normaalista poiketen iso
bussi, ei sellainen pieni kuten oletimme. Tämä bussi oli kyllä parhaat päivät nähnyt varmaan 25
vuotta sitten, vaikka kuvassa näyttääkin hyvältä, kuva valehtelee. Varmaan bussi oli ostettu joskus 5
vuotta sitten Saksasta tänne. Se on varmaan joskus ajettu ojaan, kun sen alempi ja ylempi etuikkuna
oli paikattu ilmastointiteipillä. Onneksi matkalla ei satanut, koska ikkunan halkeamat olisivat haitanneet näkyvyyttä ja pyyhkimien toimintaa. Sisällä istuimet olivat aivan lopussa, hyvä että pysyivät jotenkin yhdessä asennossa eikä toimineet keinutuoleina. Bussimatka maksoi muistaakseni 10€
per henkilö. Bussista katsottiin istumapaikat. Lumi meni istumaan heti etuoven vasemmalla puolella
olevaan käytävänpuoleiseen penkkiin. Tapio meni bussin aivan vasemman puoleiseen etupenkkiin,
heti ikkunan taakse. Minä puolestani käytävän toiselle puolelle jossa Lumi istui. Siinä minulla oli
hyvä ikkunanvieruspaikka ja Lumi näki hyvin ulos etuikkunasta. Kun olimme asettuneet tavaroinemme näille paikoille, tuli rahastaja ja komensi Tapion pois paikalta, se kun oli varattu. No Ta-
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
24
pio änkesi sitten minun viereen ja tietysti ikkunan viereen. Oli siinä reppuinemme
melko ahdasta ja päätin bussin lähdettyä siirtyä bussin
takaosaan kun näytti, että
sinne jää tyhjiä paikkoja.
Bussi lähti, edessä oli 330 km
matka. Melko pitkään körötettiin Tbilisin kaupungin läpi
ja pysähdyttiin bensaasemalle täyttämään tankkia
löpöllä. Vielä siinä samalla kipaisi joku vessaan ja sen jälkeen päästiin moottoritielle. Sitä olikin sitten runsas sata kilometriä, jolloin matka
taittui hyvin. Moottoritie nousi ylöspäin
koko ajan, vuoria oli edessä ja sivuilla.
Kuvassa painellaan moottoritietä pitkin,
jota ajettiin 1,5 tuntia.
Tultaessa pienemmälle tielle, oli sen varressa useassa kohtaa isoja pakolaiskyliä.
Siellä oli silmän kantamattomiin siistejä
”omakotitaloja”, jossa oli varmaan vedet,
viemärit ja sähköt. Mutta oleellisin sieltä
puuttui, työpaikat ja mielekästä tekemistä.
En tiedä kauanko ihmiset ovat niissä jo asuneet ja onko niissä jonkinlaista vaihtuvuutta. No kyllä se
tiedetään, ettei pakolaisten elämä koskaan ole helppoa ollut, ei täälläkään. Hain reppunikin siitä Tapion viereiseltä penkiltä tänne taakse, siellä kun oli minun matka eväät. Ainoana huonona puolena
siellä takaosassa oli likaiset ikkunat, etenkin vasemmanpuoleiset. Se piti aina ottaa huomioon kuvatessa kameralla tai videolla. Tie kulki
pienten ja vähän suurenpien kylien läpi.
Joissakin kylissä on aikoinaan, Venäjän
vallan aikoihin ollut merkittävänkin kokoisia teollisuuslaitoksia.
Yhdessä vaiheessa alkoi bussin vaihteet
ronklata. Kuski ei saanut yhdessä mäessä
pienempää vaihdetta päälle, eikä sitten
enää isompaakaan. Siihen bussi pysähtyi.
Vaan ei kuski ja rahastaja törmännyt tähän
ongelmaan ensimmäisiä kertoja. Rahastaja
tuli bussin peräosaan, otti lattiamaton pois
ja avasi sen alla olevan luukun. Hyppäsi
siitä sisään työkaluineen. Hetken päästä
kuljettaja alkoi yrittää vaihteen päälle saamista ja onnistuikin siinä. Rahastaja tuli sieltä auton alla
olevasta tilasta pois.
Matka jatkui yhä ylemmäs vuoristossa ja lunta oli muualla, onneksi ei tiellä. Välillä tie meni tunnelissa, jotka olivat kovin kapeita, tuskin kaksi bussia olisi mahtunut ohittamaan toisiaan ilman levennyskohtia. Sitten alkoi tie laskea, jonka perustin näköhavaintoihin. Välillä laskut olivat tosi jyrkkiä.
Alaspäin niitä on helppo mennä, ylöspäin vaatii autolta vääntöä.
Risto Honkala
25
Kolmen ja puolen tunnin ajon jälkeen tuli vihdoin tauko, vaikka ei
siinä matkustaessa mitään hätää ollut. Tuntui vain mukavalta vähän
välillä jaloitella ja syödä jotain
pientä. Vessoihinkin oli kovasti
menijöitä. Taukoa pidettiinn.15
min. Tänä aikana kuljettajakin ehtii
vähän virkistyä, matkustajat kerkiävät jotain pientä syömään. Pysähdyspaikka oli pellon laidassa,
jonne oli tehty kaksi kahvilaa ja
yksi WC. Siinä oli hyvät parkkialueet niin busseille kuin siellä pysähtyville rekoille. Pienen kylän
keskustassa olisi ollut varmaan parkki ongelmia? Lumi
siirtyi kanssani istumaan bussin takaosaan. Annoin hänelle iPadin, josta sitten katseli loppumatkan tallennettuja leffoja.
Tauon jälkeen matka jatkui tasamaalla eikä luntakaan
enää näkynyt kuin kaukana ylhäällä vuorilla. Maastosta
johtuen ei ikkunasta ollut juuri mitään katsottavaa, melkein loppumatka meni torkkumiseksi ja matkaväsymyskin alkoi painaa päälle.
Perillä Zugdidissa oltiin klo n. klo 19 eli aikataulun mukaan. Siinä tien varressa matkustajat saivat kassinsa auton alustasta, niin muijat kuin Tapiokin. Meillä Tapion
kanssa ei ollut tästä kaupungista vielä minkäänlaista käsitystä, eikä se tarpeen vielä ollutkaan kun
meillä oli opas. Lumi oli varannut meille ”hotellin” tästä kaupungista, joten siihen emme ole voineet vaikuttaa, joskin tietynlainen hyväksyntä Lumin valinnalle
annettiin aikanaan, kun hotellin nettilinkin olimme tarkastaneet. Toisaalta ei tässä 76 000 tuhannen asukkaan
kaupungissa hotelleja varmaan niin kovin monia ole.
Joitakin parempia kylläkin mitä meille varattiin, mutta
vaatimattomat matkamiehet helposti kokevat olonsa
epäkodikkaaksi jos olot ylittävät omat standardit.
Lumi saatteli meidät hotelliimme nimeltä Green House.
Se oli normaalia isompi omakotitalo, jonka yläkertaan
oli tehty huoneita. Siellä meidät toivotettiin tervetulleeksi. Lumi lähti kämpilleen kun oli antanut meille
osoitteensa, hotellin emännälle ohjeet tilata taksi meille
klo 20 jolla sitten pääsemme Lumin ja pomonsa luokse
päivälliselle.
Pitkän Tbilisin yhteismajoituksen jälkeen tuntui mukavalta kun molemmilla on täällä oma huone. Huoneissa oli sähkölämmittimet päällä, varmaan muuten olisikin ollut niissä kylmä. Purimme molemmat tahollamme tavaroitamme, käytiin suihkussa ja
vaihdettiin paremmat iltaa varten. Sen jälkeen olimmekin lähtövalmiit. Taksi tuli sovitusti meitä
noutamaan Lumin luo osoitteeseen 233 Rustaveli Street, Matka sinne meni taksilla hetkessä, kuten
Lumi oli maininnut. Olisimme muuten menneet kävellen, mutta kun ruoka-aika painoi päälle. Edel-
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
26
lisen kuvan mukaisena me näimme talon
taksin ikkunasta. Noustuamme autosta ulos,
tuli Lumi meitä vastaa ulkoportaita pitkin.
Myöhemmin selvisi että hänen huoneeseensa kuuluu yläkerran kaksi vasemmanpuoleista ikkunaa.
Yhdessä mentiin talon alakerran pääovesta
sisään, jossa meidät otti vastaan Lumin pomo Madonna Kharebava ja hänen sisarensa
Gulita Kharebava. Esittelimme itsemme ja
kiittelimme kovasti siitä, että meille oli suotu tämä kunnia saapua heidän luokseen päivälliselle. Samalla ojennettiin kaksi kartongillista Fazerin karkkeja, jotka olimme Tbilisistä ostaneen Lumin ohjeiden mukaan. Istuttiin alas ja aloitettiin jutustelu, jota käytiin
englannin kielellä, jossa Lumi tarvittaessa
tarkensi meidän kertomuksia ymmärrettävämmäksi. Emännän sisko ei kieltä ymmärtänyt, joten hän keskittyi keskustelumme
ajan ruokien lämmitykseen. Kylmät ruuat
olivatkin jo valmiiksi katetun pöydän apupöydällä. Kerroimme meidän tähän astisista
kokemuksista, mitä meille oli kertynyt
Georgiasta, Tbilisistä. Muutamia valokuvia
siinä myös otettiin. Lumi kysyi pomolta että
voiko hän esitellä talon yläkertaa, jossa hän
asuu ja joka on osittain kylmillään näin talven aikaan. Siirryttiin Lumin johdolla yläkertaan katsomaan siellä olevia tiloja. Lumin
huoneen lisäksi siellä oli muitakin huoneita,
iso sali ja pienempiä huoneita kuten talon
koosta jo voi päätellä. Lumin huonetta lukuun ottamatta yläkerta on talviaikaan kylmänä. Talon emäntä, Lumin pomo, asustaa
alakerrassa kun on jonkin asteinen liikuntavammainen.
Kaikki oli valmista päivällisen aloitukseen,
joten siirryttiin pöytään. Sisko hoiteli tarjoilua, joen nelistään istuttiin pöydän ääressä
passattavana. Ma olimme tietysti kovin nälissämme pitkän matkustuspäivän päätteeksi,
johon ei juuri aamiaisen lisäksi mitään kuulunut. Näin ollen ahnehdittiin alkuruokia liikaa, ei muistettu tai maltettu odottaa että ruokaa tulee alkuruuan jälkeen ja vielä arvatenkin monenlaisia. Näön perusteella ei kaikista pääruuista pystynyt sanomaan mitä ne olivat, suussa ne kaikki
maistuivat kuitenkin tosi hyviltä. Kaikki tämä johti siihen, että vyöt alkoivat olla kireällä. No tilanteen hallintaan otto tehtiin vöitä löysäämällä.
Ruokailu päättyi makeaan jälkiruokaan, jonka jälkeen istuttiin ja jutusteltiin vielä jonkin aikaa. ja
sovittiin huomisen ekskursion aloitusajaksi klo 10.
Risto Honkala
27
Aika kului siinä jutellessa ja firman autokuski tuli hakemaan meitä takaisin hotelliin. Kiiteltiin mahtavasta päivällisestä ja siirryttiin autoon ja edelleen sillä hotelliin. Päivä oli ollut rankka, joten menimme molemmat suoraan omiin huoneisiimme nukkumaan.
25.3 Sunnuntai (6:s matkapäivä)
Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin pirteänä heti kahdeksan jälkeen. Aamusuihkun ja pesun jälkeen
kuulin Tapion menevän myös suihkuun. Ulkona oli kovin sateisen näköistä ja sadetta on luvattu
puolen päivän aikaan, jonka pitäisi kuitenkin mennä ohi melko pian. Odotettavan viileän ja sateisen
sään mukaan valitsin matkavaatteeni
tämän päivän ekskursiolle. Ei me sitä
kävellen tehdä, vaan yhtiön autolla,
mutta toki ulkonakin joudutaan liikkumaan, joten oikeanlainen varustus
on tarpeen.
Tapio kuului tulevan suihkusta, hihkaisin hänelle ovelta että mennään
kohta alas aamiaiselle.
Niin mentiin, kuten kuvasta näkyy,
ei aamiaispöytä ole kovin monipuolinen. Ei siinä ollut mitään sivupöytää jossa olisi olut isoissa ruostumattomissa astioissa lämpimiä makkaroita, lihapullia munakkaita, begonia
ja muuta.
Olen taas käyttänyt meidän majapaikasta nimitystä Hotelli, ehkä taas olisi oikeampi nimitys hostelli. Jotta tästäkin majapaikasta jäisi parempi kuva lukijoille ja etenkin jälkipolville, käytän jatkossa
nimitystä Hotelli. Siinä oli 6 huonetta, jotka kaikki olivat yläkerrassa, yhteisen suihkun ja vessan
ääressä. Hotellia pitävä perhe asui alakerrassa, jossa myös aamiaistila oli. Muita vieraita ei aamulla
näkynyt, joten meille oli aamiainen katettu pieneen pöytään.
Kymmeneltä olimme hotellin edessä varusteinemme, odottamassa Lumia ja autokuskia jonka nimi
on Alika Mgaloblishvili. Täällä ei näköjään aikataulut ole kuin viitteellisiä, tulivat 20 min myöhässä, tosin ilmoittivat siitä tekstiviestillä, jota emme huomanneet.
Ensimmäiseksi suunnattiin vuoristoon, isolle Ingurin vesivoimalaitokselle joka on pienen Jvarin
kaupungin lähellä, Zugdidistä koilliseen n. 40 kilometriä. Tie oli hyvää ja ilmakin aluksi. Juuri kun
päästiin lähelle patoallasta, alkoi sataa. Kun autolla ei saanut ajaa aivan patoaltaalle, käveltiin sateessa parkkipaikalta padon ääreen.
Betoni pato on maailman korkein, 272
m. Patoa aloitettiin rakentaa1961 ja
otettiin tilapäiseen käyttöön 1978 ja se
valmistui lopulliseen kuntoon1987.
Vuonna 1994 pato tarkastettiin ja se
todettiin huonokuntoiseksi ja v. 1999
EU myönsi tarvittavat rahat padon kiireellisiin korjauksiin. Kuvassa pato jolla Engurin joki on padottu vuoristosolaan ja muodostaa vuoristojen väliin ison vesivaraston, johon vuorilta
sulava vesi varastoidaan Georgian
sähköntuotantotarpeisiin. Tästä patoaltaasta vesi johdetaan vuoren sisällä
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
28
olevaa vaka tunnelia pitkin ensimmäiselle vesiturbiiniasemalle viittä kallioon louhittua pystykanavaa pitkin. Turbiineista vesi purkautuu erilliseen isoon tasausaltaaseen. Siinä vesi menee altaan toisella laidalla olevalle ottoaukolle, josta vesi ohjautuu neljän kallioon louhitun pystykanavan kautta
alas seuraavalle turbiiniasemalle. Sieltä vesi menee avokanavaa pitkin seuraaville kolmelle turbiiniasemalle joiden jälkeen vesi purkautuu Mustaan mereen.
Alla olevassa kuvassa on esitetty miten vesi patoaltaalta johdetaan kalliotunneleita pitkin vesiturbiineille ja edelleen Mustaan mereen.
Kuvan vesivoimalaitoksella on 20 kpl 66 MW tehoista turbogeneraattoria. Ne eivät voi tietenkään
toimia koko vuotta täydellä teholla, siihen eivät patoaltaan vesivarannot riitä. Vuodessa ne tuottavat
sähköä 3,8 TWh, joka vastaa yhden Loviisan voimalaitoksen vuoden sähkön tuotantoa. Se kattaa
Georgian sähkön tarpeesta noin 40 %, eli tämä vesivoimakombinaatti on melko iso tuotantolaitos.
Padolta (kuvan ylin punainen risti) ajettiin Zugdidiin takaisin ja sieltä ajettiin n. 30km luoteeseen
pitkin E97 tietä kohti Abhasian rajaa (kuvan keskimmäinen punainen risti). Abhasia, (kuvassa vasemmassa ylänurkassa vihreänä) kuuluu Georgiaan mutta on käytännössä ollut itsenäinen vuoden
1990 alun sodasta lähtien. Se on Venäjän tukeman separatistihallinnon hallitsema alue. Toinen
Risto Honkala
29
vastaavanlainen alue on Etelä-Ossetia (keskellä violetin värisenä merkitty). Abhasiaan ei rajamuodollisuuksista johtuen päästy, mutta maiden väliselle
puolueettoman alueen sillalle saimme poikkeuksellisesti mennä.
Tässä tapahtuvaa rajaliikennettä tehtiin vain lihasvoimin, autoilla ei ollenkaan päässyt tämän rajatarkastusaseman läpi. Jonkin verran liikennettä rajan yli oli. Hevoskärryillä myös porukkaa vietiin
rajavyöhykkeen yli. Jonkinmoisen maksun siitä joutui maksamaan, mutta näin välttyi kävelemästä
pitkän rajavyöhykkeen läpi.
Kauaa täällä ei me ihmetelty, kun mitään
varsinaista nähtävää täällä ei ollut, mutta
voipa sanoa että siellä rajalla on tullut
käytyä.
Seuraava pääkohteemme on Anaklia niminen kaupunki mustanmeren rannalla.
Matkalla poikettiin vanhaan linnoitukseen. Siellä oli siirrytty ruohoa syövistä
lampaista sikoihin. Kuvan ottaja totesi
että nyt kaikki siat tuli samaan kuvaan.
Täältä matkaa jatkettiin ja tehtiin suunnittelematon pysähdys tien varressa olevalla mielenkiintoisen näköisellä hautausmaalla. Sanotaan ettei venäjällä muuta
maata saanut omistaa kuin oman hautapaikan. Georgiahan oli ennen osa venäjää, joten sanonta sopii tänne hyvin.
Hauta alue oli suuri, vaikka hautoja ei
niin paljoa ollut. Tämä johtui siitä että
hauta alueella oli monesti penkit ja pöydät, jossa omaiset, ystävät ja tuttavat kävivät muistelemassa vainajaa. Sadekaan
ei silloin haitannut, osa haudoista oli katettu.
Matka jatkui, mutta aina välillä piti pysähtyä kun Tapio halusi ottaa valokuvia
tievarressa olevista lehmistä ja sioista ja
niitä riitti.
Kohti Mustaa merta matkattiin. Georgian ilmasto vaihtelee Mustanmeren rannikon subtrooppisista olosuhteista maan itäosien mannermaisempaan ilmastoon. Kaukasus-vuoristo
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
30
suojaa maata pohjoisen kylmiltä ilmamassoilta, joten lännen lämmin ilma pääsee vapaasti virtaamaan Mustaltamereltä lännen alangolle. Talven keskilämpötila on 2–4 astetta ja kesän 20–24 astetta.
Kaupunki johon seuraavaksi mennään, on Anaklia. Se on vanha kylä joka on noussut uuteen kukoistukseen sen myötä, kun sinne aikoinaan päätettiin rakentaa Georgian merkittävin ja uusin rantalomakohde. Sen rakentaminen on vielä kesken, mutta on jo nyt nähtävissä että siellä todella pyritään kansainvälisestikin korkeaan tasoon, niin ympäristön kuin myös hotellien osalta.
Lumi oli ottanut mukaan edellisen illan päivälliseltä jääneitä ruokia. Hyvin ne maistuivat tällä
luonnon helmassa. Ei paljoa muita ihmisiä näkynyt, isot hotellit olivat vielä tyhjillään kun ei
vielä mikään rantalämpötila ole. Tulessa hulmuavat palmut sentään suhisivat, ettei ihan hiljaista ollut. Kyllä se näilläkin leveysasteilla on
kesä kohtuullisen lyhyt, vaikka helposti kuvittelee, että täällä on huomattavasti pidempi kesä
kuin meillä, no onhan se! Täältä ajettiin sitten
Zugdidiin ja matkalla poikettiin eräällä pienelle
järvelle nimeltään Papantsyvilin järvi. Järvi on
hyvin syvä ja ihmiset välttelevät järveen menoa.
Legendan mukaan järvellä asui aikanaan munkki, joka eleli askeettisesti. Erään kerran lammelle tuli
vieras ja pyysi munkkia suojelemaan häntä yön yli. Munkki isännöi herraa tarjoilemalla hänelle
paaston aikana sianlihaa. Tästä herra suuttui ja heti seuraavana päivänä viskasi munkin järveen,
Risto Honkala
31
jonne hän hukkui. Tästä surullisesta tarinasta huolimatta tämä kauniin ja värikkään näkymän tarjoama järvi on suosittu vierailukohde.
Järveltä tultiin sitten kaupunkiin ja poikettiin vieressä olevaan markettiin ennen hotelliin menoa.
Mennessämme tuli hotellin emäntä meitä käytävässä vastaan. Kysyttiin sopisiko, että maksettaisiin
hotellihuoneet nyt, niin ei sitten aamulla tarvitse näitä asioita hoidella. Kerroimme olevamme aamulla lähdössä bussilla Batumiin ja sieltä edelleen Turkkiin. Emäntä kertoi että hotellissa on joitain
YK:n tarkkailijoita, jotka ovat myös huomenna menossa Batumiin. Mentiin Tapion kanssa huoneisiimme ja sovittiin että levätään tunnin verran ja sen jälkeen mennään keskustaan sovitusti Lumin
kanssa kävelykierrokselle ja sen jälkeen syömään.
Tällä kertaa ”oppaamme” oli ajallaan paikalla. Etukäteen kun emme olleet keskustelleet illan oh-
jelmasta, ehdotti Lumi että käytäisiin katsomassa yhtä kaupungin merkittävää nähtävyyttä. Kaupungissa on Länsi-Georgiaa hallinneen Dadianiaatelissuvun linna. Dadianit olivat sukua Napoleon I:lle, joten Dadianien palatsiin perustetussa
museossa on paljon Napoleonille kuulunutta esineistöä. Linna ja sen puistoalue suihkulähteineen
oli vaikuttavaa nähtävää. Vaikka sunnuntain ilta
oli jo melko pitkällä, oli alueella runsaasti väkeä.
Kiertelimme ulkoalueilla jonkin aikaa, varsinainen sisällä oleva museo ei enää tähän aikaan ollut
auki. Toisaalta olimme päivän kuluessa nähneet
paljon, joten tuntui ettemme olisi museoon sisälle
menneetkään, vaikka olisi auki ollutkin. Nälkä väsymyksen lisäksi alkoi vaivata, joten suuntasimme
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
32
takaisin kaupungin keskustaan. Ilma
oli lämmin, joten keskustan puistoissa
oli runsaasti ihmisiä sunnuntai-illan
kävelyllä. Itse kaupunki on melko pieni, n. 77 000 tuhatta asukasta. Toisaalta kaupunkialue on melko laaja, kun
kerrostaloja ei juuri ole muita kuin ne
keskustassa olevat 5 kpl, elementtirakenteiset venäläisten piirustusten mukaan rakennetut. Kaupunkikuva on
matala ja paljon puistoja sisältävä.
Nyt oli aika siirtyä johonkin sopivaan
ravintolaan syömään ja tekemään yhteenveto päivän tapahtumista. Mentiin
kohti Lumin ehdottamaa ravintolaa.
Matkalla menimme kaupungin keskustorin poikki. Ennen Georgiaan lähtöä
seurasin Zugdidin säätä norjalaisen
meteorologisen Instituutin nettisivulta.
Zugdidin sääsivullaa näkyi nettikameran kuvaa joka oli juuri tältä torilta.
Välillä tori oli lumessa, välillä taas paljas.
Viereinen sääkuva on tallennettu
9.5.2012, joten siinä olevat lämpötilat
ovat paljon korkeammat kuin meidän
vierailumme aikana Tällä linkillä
http://www.yr.no/sted/Georgia/Megreli
a-Øvre_Svanetia/Zugdidi voit käydä
katsomassa Zugdidin säätä ja samalla
katsoa torikamerasta paikallista kuvaa.
Ravintola johon menimme, oli tässä
aivan torin läheisyydessä. Se oli kolmikerroksinen talo ja ravintolaa joka
kerros. Vaatimattomina tyydyimme
alimman kerroksessa olevaan pöytään.
Ruuat ja juomat tilattiin, jotka tulivatkin melko nopeasti. Syötiin ja
keskusteltiin päivän ekskursio kohteista ja samalla todettiin että matkasta kertyi 220 km. Osa ajasta kului tietysti matkustamiseen, mutta
kyllä siinäkin näkee, ei pelkästään niissä kohteissa, joissa pysähdytään. Ilma oli loppujenlopuksi hyvä aamuisen sateen jälkeen, aurinkokin pilkahteli.
Pian ruokailun jälkeen kävelimme yhdessä takaisin keskustaan. Siellä hyvästelimme toisemme, aamulla kun ei enää Georgiassa toisiamme nähdä, ei ainakaan tällä matkalla.
Kotimatkalla poikkesimme vielä katsomaan Lumin työpaikkaa ulkopuolelta, joka oli aivan hotellimme nurkalla. Tarkoitus on ottaa muutamia kuvia matkakertomukseen, joita en aiemmin ole ehtinyt ottamaan.
Työpaikan ulko-oven vieressä on kuvan mukainen plakaatti jossa vapaasti käännettynä teksti Vammaisten naisten ja äitien sekä vammaisten lasten liitto
Risto Honkala
33
Tässä Lumin työpaikka, jonka oven pielessä edellä oleva plakaatti on kiinnitettynä
Hotellissa tapasimme unkarilaisen kaverin jonka otaksuimme olevan Batumiin aamulla menossa.
Niinpä otimme asian esille kun ensiksi olimme Tapion kanssa kertoneet miten monta kertaa olemme Unkarissa käyneet ja aina viihtyneet siellä. Sen jälkeen esitettiin suora kysymys, voitaisiinko me
tulla hänen autossaan Batumiin. Kaveri oli arvatenkin vähän maistissa, kun oli kovin puheliaalla
päällä. Lopuksi hän kysyi, onko meillä isot matkatavarat, kun autossa ei ole mitkään kovin isot tavaratilat ja heitä on meidän lisäksi 3 henkeä. Vakuutimme ettei meillä reppumatkalaisilla mitään
isoja kantamuksia ole. Sovittiin että lähtö tapahtuu hotellin edestä klo 9 ja kukin hoitaa aamiaiset ja
pakkaamiset sen mukaan. Huominen autokyyti helpottaa huomattavasti meidän lähtöämme, kun ei
tarvitse mennä aamulla bussiasemalle odottelemaan Batumiin menevän bussin lähtöä. Nyt päästään
suoraan hotellin edestä autolla matkaan.
Jo täällä Zugdidissa ollaan oltukin, joten ihan mukavaa on taas lähteä liikkeelle, vaihtaa maisemia ja
tässä tapauksessa myös maata. Toinen valuutta ja toisenlaiset ihmiset vaatii meiltä taas oman totuttelun. Kyllä me siitä selvitään.
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
34
Tietoja Georgiasta ja Suomesta vertailtavaksi
Georgia
Suomi
Valtiomuoto
tasavalta
Valtiomuoto
tasavalta
Presidentti
Pääministeri
Mikheil Saakašvili
Nika Gilauri
Presidentti
Pääministeri
Sauli Niinistö
Jyrki Katainen
Pääkaupunki
Tbilisi (1 101 100 as.)[1]
41°43' N, 44°47' E
Pääkaupunki
Helsinki, 596 233 as.
60°10′15″N, 024°56′15″E
Muita kaupunkeja
Kutaisi (185 965 as.),
Batumi (121 806 as.)[1]
Muita kaupunkeja
Espoo, 252 730 as.
Tampere, 215 315 as.
Vantaa, 203 177 as.
Turku, 178 784 as.
Oulu, 143 988 as.
Jyväskylä, 131 997 as.
Lahti, 102 358 as.
Kuopio, 97 552 as.
Kouvola 87 592 as.
lisää kaupunkeja
Pinta-ala
– josta sisävesiä
69 700 km² (sijalla 119)
ei merkittävästi
Pinta-ala
– josta sisävesiä
338 432,07 [1] km² (sijalla
64)
34 539,30 km² (10,2 %)
Väkiluku (2008)
– väestötiheys
– väestönkasvu
4 630 841 (sijalla 113)
66,44 / km²
−0,325 % (2008)
Väkiluku (2011)
– väestötiheys
– väestönkasvu
5 400 519 [2] (sijalla 111)
17,70 / km²
0,43 [3] % (2010)
Viralliset kielet
georgia
Viralliset kielet
suomi ja ruotsi1
Valuutta
lari (GEL)
Valuutta
euro (EUR)
BKT (2007)
– yhteensä
– per asukas
sijalla 122
20,5 miljardia USD
4 700 USD
BKT (2011)
– yhteensä
– per asukas
sijalla 34
191 571 miljoonaa €
35 559 € [4] (sijalla 12)
HDI (2010)
0,698[2] (sijalla 74)
HDI (2010)
0,871[5] (sijalla 16)
maatalous 13,1 %,
Elinkeinorakenne palvelut 57,6 %,
teollisuus 29,3 % BKT:sta
Elinkeinorakenne
maatalous 3,3 %,
palvelut 66,5 %,
teollisuus 30,2 % BKT:sta
Aikavyöhyke
– kesäaika
Aikavyöhyke
– kesäaika
UTC+2
UTC+3
UTC+4
ei käytössä
Risto Honkala
35
26.3 Maanantai (7:s matkapäivä)
Aikaisen nukkumaanmenon johdosta aamuinen herätys tapahtui ilman herätyskelloa. Käytävältä
kuului liikettä ja sitten suihkun ääntä. Valmistelin itseni pesulle, jotta olen valmis kun suihkuhuoneen ovi avautuu. Kun niin kävi, menin käytävään ja suihkuhuoneeseen. Jo sinne oli muitakin yrittämässä, mutta oveni oli lähimpänä, joten nyt oli minun vuoroni. Suihkuttelun ja muun aamupesun
jälkeen menin huoneeseeni ja seuraava pääsi pesulle. Aloin järjestellä vaateitani kaapista sängylle
kassiin pakkausta varten. Kaikkihan oli kassista pois, ripustettuna henkarissa, olimmehan olleet
täällä kaksi yötä. Tapio tuli ovea kolistelemaan ja hoputtamaan aamiaiselle, jonne mentiin. Muita ei
siellä vielä ollutkaan. Me aloitettiin aamiainen. Täällä se ei ollut samaa luokaa kuin Tbilisissä, ei
siis ihan standardi englantilainen aamiainen. Kuten aikaisemminkin olen todennut, että nämä kevyet
aamiaiset ovat hyviä, niistä ei tule niin nopeasti nälkä kun ei ole aamusta ahtanut itseään aivan
täynnä.
Pian tuli yläkerrasta tämä unkarilainen kaveri, joka oli luvannut meidät mukaan ottaa.
Toivotimme huomenta tuttavallisesti ja pian
hänen jälkeensä tuli poikaa ja tyttö hänen
pöytäänsä. Nyökkäsimme heille myös ja
mumisimme hyvää huomenta. Todettiin että
siinä on porukka jonka mukana mennään
Batumiin. Aamiaisemme saimme päätökseen ennen heitä. Meillä oli vielä pakkaaminen kesken, joten hommaa oli vielä. Kun
olimme pakkaukset saaneet tehtyä ja selkäreppuun laitettua ne tavarat, joita päivän
mittaan tarvitaan, lähdettiin alakertaan. Pian
ulos tulivat myös nuoripari tupakalle. Kaveri
kertoi, että hänen isänsä lähti hakemaan jostain lähellä olevasta autotallista autoa ja tulee ihan kohta. Mietin mielessäni mikä on
tämä heidän Batumiin menonsa tarkoitus.
Tulin siihen tulokseen, että isäksi nimitetty
on täällä YK:n tarkkailijan tehtävissä, koska
hän hakee auton. Kaveri on hänen poikansa
ja tyttö pojan likkakaveri. Ovat tulleet Unkarista tänne lomalle, tervehtimään pojan
isää, joka nyt vie heidät Batumiin. Sieltä
jatkavat sitten edelleen Unkariin ja isä palaa
Zugdidiin.
Isä tuli autolla, Mitsubishi Pajerolla hotellin
eteen ja niin ruvettiin asettelemaan pakkauksiamme auton takakonttiin. Hyvin mahtuivat, vaikka tämä Pajeron oli lyhyttä mallia. Lähdettiin, isä meni luonnollisesti kuskin paikalle, nuoripari takapenkille, poika
keskelle ja Tapio taakse myös. Minulle jäi
edestä apumiehen paikka, hyvä niin. Edessä
oli n. 132 km matka Batumiin. Puolet matkasta ajetaan sisämaassa ja sieltä tie kääntyy
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
36
Mustanmeren rannikolle, jossa se menee aina Batumiin asti. Matka eteni hiljaisuudessa. Välillä
nuoripari jutteli keskenään ja pojan isän
kanssa.
Me emme aloittaneet heidän kanssaan
juttelua. Meinattiin että tehkööt he aloitteen keskustelulle, jota eivät tehneet koko matkana. Ainoa keskustelu mikä käytiin oli ”Lets keep short smoking pause”.
Se pidettiin suunnilleen puolen matkan
tietämissä. Matka jatkui ja rannan tuntumassa kulkevalla tiellä oli ajoittain
hienot maisemat, joita kukin itsekseen
ihaili. Yhteistä keskustelua ei niistä käyty. Vähän se hiljaisuus alkoi häiritä minua, mutta ajattelin että isännän ehdoilla
tässä mennään eikä renkien. Aikanaan
saavuttiin Batumiin, josta meillä ei ollut
mitään käsitystä sen suhteen, mistä meidän jatkobussiyhteys Trabzoniin lähtisi.
Auto pysäytettiin yhdelle rantakadulla ja isä selosti meille linja-autoaseman olevan aivan nurkan takana. Kiiteltiin kovasti kyydistä ja vielä käteltiin kaikkia. Myöhemmin Tapio kysyi minulta, eikö
minulla tullut mieleen tarjota mitään maksua matkasta. Siihen totesin, että me oltiin YK:n ”maksamalla” kyydillä, miksi meidän pitäisi siitä maksaa sellaisille, joilla ei siitä ole mitään kuluakaan?
Kävimme kulman takana etsimässä linja-autoasemaa ja kyselimme ihmisiltä asiasta, kun missään ei
linja-autoasemaa näkynyt. Halusivat kyllä meitä opastaa, mutta kun ei kieltä ymmärretty, ei asia
meille selvinnyt. Siihen tuli sitten yksi kaveri, joka puhui sen verran englantia, että ymmärsi mitä
etsimme. Selitti meille kovasti, mutta kun ei kaupunkia tunnettu oli selittäminen lähes turhaa. Niinpä pyysimme kaveria selostamaan taksikuskille että haluamme päästä sellaiselle linja-autoasemalle,
josta lähtee bussi rajan yli Turkkiin ja edelleen siellä menee Trabzoniin.
Näin päästiin taksilla kaukoliikenteen bussiasemalle. Siellä taksikuski etsi meille bussin joka menee
Trabzoniin ja vei meidät
kasseinemme sen viereen.
Kiitimme hyvästä palvelusta, joka maksoi 5 GEL,
eli ei ollut matka kovin
kallis.
Täällä oli samanlainen
tunnelma kuin Tbilisin
bussiasemalla. Monenlaisia busseja, ihmisiä sekä
heillä monenlaisia kantamuksia, aina heinäpaaleihin asti. Niitä tosin kuljetettiin bussien katoilla.
Kello oli 11 ja bussilippujen myyjä ilmoitti seuraavan bussin lähtevän klo 12, joten meillä oli aikaa
hankkia matkaeväitä, syötävää ja juotavaa. Asemalla oli kaikenlaisia pikkukioskeja, joista sai mitä
erilaisimpia eväitä. Loput Georgian rahat vaihdettiin Turkin liiroiksi. Rahoilla on suunnilleen sama
kurssi euroina, joten vanhalla muuntokaavalla pärjää täälläkin. Matka 200 km kestänee täältä Trabzoniin arviolta 5 tuntia. Rajan ylitys, joka on n.20 km päässä täältä, vaatii oman aikansa. Tämän
päivänen bussimme on nk. pikkubussi, jossa on istumapaikkoja 16 hengelle. Aikaa bussin lähtöön
Risto Honkala
37
on vielä 20 min ja bussissa ei meidän lisäksi ole kuin
puolitusinaa ihmistä. Tapio ja minä istutaan eri penkkiriveillä toiveikkaana, ettei bussi tule täynnä ja näin molemmat saamme pitää ikkunapaikan. Takapään tavaratila
on kuitenkin melko täynnä. Onko ne kaikki autossa olevien henkilöiden tavaroita vai sellaisten, jotka ovat tavarat
tuoneet autoon ja menneet asioitaan hoitamaan?
Lähtöaika alkaa olla käsillä, osa tunkee ovesta matkustamoon, osa tunkee tavaroitaan tavaratilaan, joka on jo
täynnä. Ne mitkä tavaratilaan ei mahdu tuodaan matkustamon käytävälle. Me joudumme nostamaan reppumme
vieruspaikalta alas lattialle, kun autoon tulee lisää ihmisiä. Lopuksi matkustajia on enemmän kuin istumapaikkoja, tosi
täyttä on. Kuljettaja vinkkaa rahastajalle lähtömerkin. Sulkee
kaikki ovet ja nyökkää kuljettajalle lähtövalmiuden merkiksi.
Matka alkoi, mutta eteni hitaasti kaupungin ruuhkassa. Bussissa
mukana oli 3 hengen kopla joka oli ostanut runsaasti tupakkaa ja
alkoholia bussiaseman kioskeista vietäväksi Turkkiin jossa ne
maksavat ilmeisesti huomattavasti enemmän. Nyt heillä oli kova
kiire sijoittaa hankintansa heidän mukana oleviin moniin kasseihin. Myös he kyselivät kuka voisi ottaa näitä tavaroita omiin kasseihinsa tullin läpimenon ajaksi. Niitäkin löytyi, joten bussissa
oli melkoinen säpinä salakuljetettavien tavaroiden sijoittamiseksi
niin moneen kassiin, ettei missään kasissa olut tupakkaa eikä alkoholia enempää kuin yksi henkilö saa tullin läpi Turkkiin viedä.
Oheisessa kuvassa oleva nainen oli koplan pääorganisaattori, joka liikkuvassa bussissa suorittaa
viimeisiä järjestelyitä.
Georgian puolen rajalle tullessamme piti kaikkien nousta bussista. Siellä mentiin passintarkastuspisteeseen, jossa tarkastaja katsoi huolellisesti passin läpi, löi passiin leiman ja lopuksi vertasi naamaa
passissa olevaan kuvaan. Tämän jälkeen kuljettiin jalan tullialueen Turkin puoleiseen tarkastuspisteeseen. Bussi tuli siihen meidän viereen ja kunkin piti ottaa bussista omat matkatavarat. Niiden
kanssa mentiin läpivalaisuun. Salakuljettajaporukka laitteli omia kassejaan aina muiden kassien väliin läpivalaisuhihnalle. Näin tullitarkastajat eivät yhdistäneet tupakkaa ja viina sisältävien kassien
kuulumista samoille henkilöille. Homma meni läpi, kuten olivat ilmeisesti suunnitelleet ja ennenkin
tehneet. Läpivalaistustoimituksen jälkeen nostettiin tavarat takaisin bussiin, jonne ne eivät meinanneet millään enää mahtua. Minä sovitin meidän kassit bussin tavaratilaan, samaan paikkaan mihin
ne lähtiessä laitoin. Kun selkäni käänsin, oli jo yksi ukko niitä nostamassa pois ja laittamassa omia
kassejaan tilalle. Tokaisin siihen so so, niin ukko laittoi meidän kassit takaisin paikoilleen. Lähdettäessä kaikki tavarat oli hyvin ja rauhassa pakattu, joten ei ne nyt tässä kauheassa tohinassa enää
samalla lailla menneet pieneen tilaan. Tästä mentiin Turkin puolen passitarkastukseen, jossa tehtiin
samat tarkastustoimenpiteet kuin Georgian puolella ja lisäksi tarkastettiin että passissa oli Georgian
puolelta saatu leima.
Muodollisuudet kun oli kaikki matkustajat käynyt läpi, päästiin jatkamaan matkaa, nyt Turkin maisemissa. Pikkuhiljaa alkoi autossa olla niin kuuma että lähes kaikilla hiki virtasi, vaikka vaatteita
vähennettiin. Hikoilun seurauksena alkoi auton sisätilan kostunut ilma tiivistyä ikkunoihin, kun ikkunan ulkopuolinen ilma oli kylmempää kuin auton kuuma sisäilma. Tapion kanssa todettiin auton
lämmityslaitteista penkkien alle tulevan ilman olevan polttavan kuumaa. Kävin kuljettajalle huomauttamassa lämpötilasta, josko lämmityksen voisi kääntää kylmän puolelle ja lisätä ilmanvaihtoa.
Näin kuljettaja tekikin ja heti tuli autoon inhimilliset olosuhteet ja ikkunoista alkoi nähdä ulos ja valokuvien ottokin kävi mahdolliseksi, olot muuttuivat siedettäviksi.
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
38
Rannikkoa pitkin kulkeva tie oli Turkin puolella moottoritietä, joten matka eteni hyvin.
Pian rajan jälkeen bussi poikkesi moottoritieltä Arhavin kaupungissa, jossa ”salakuljettajat”
ja myös muita jäi bussista pois. Varsinaista
pysähdystaukoa ei ollut. Pysähdyttiin se aika
kun poistujien tavaroiden kaivelu vaati aikaa.
Ihmisten poistumisien myötä saatiin väljyyttä
bussiin, joka oli merkittävä mukavuustekijä
matkustuksessa. Tapio pääsi etupenkkiin kuvaamaan. Myöhemmin pysähdyttiin uudelleen, isoimmassa matkanvarren kaupungissa
Rizessä, joka on n. 60 km ennen matkan päätepistettä Trabzonia.
Kello alkoi olla 17, kun alettiin olla Trabzonissa. Matka meni huomattavasti nopeammin kuin olimme odottaneet. Kuljettaja kyseli
missä me halutaan jäädä pois. Olin tätä varten
kirjoittanut hotellimme nimen paperille ja
ojensin sen hänelle. Nyökkäsi ymmärtämisen
merkiksi, jatkoi ajoa aina kaupungin keskustaan asti, jossa pysähtyi. Kehotti meitä nousemaan bussista, jolloin muutkin matkustajat
nousivat bussista pois.
Kadulla näytettiin sama paperi, jossa oli meidän hotellin nimi nuorelle kaverille, jonka arveltiin osaavan englantia. Nyökytti ja sanoi
yes, yes ja kehotti meitä seuraamaan häntä.
Korttelin päästä hotelli löytyi, kiitettiin avusta
ja mentiin hotelliimme jonka nimi oli Nur Hotel. Alhaalla vastaanotossa näytettiin meidän
nettivarauksen tuloste, jonka jälkeen asia oli
selvä. Pikkolopoika vei kassimme hissillä
huoneeseemme ja me perässä. Huone oli pieni, mutta päätimme sinne sopia tavaroinemme,
eihän tänne jäädä asumaan. Matka jatkuu huomenna aamulla bussilla kohti Erzurumia, jonne on vielä tänään pyrittävä saamaan liput.
Vähän levittelimme tavaroita ja sen jälkeen
mentiin ulos etsimään paikkaa josta voidaan
ostaa huomiset liput. Kysymällä löydettiin
ihan hotellimme lähellä oleva matkatoimisto,
josta lippuja sai ostaa. Busseja lähtee aamulla
klo 07, 10 ja 12. Valitsimme klo 10 bussin, hinta 25 liiraa/hlö eli n. 11 €., ei järin kallista kyytiä.
Virkailija selosti että meidän tulee olla tässä matkatoimiston edessä aamulla klo 9.30, josta lähtee
pikkubussi ja vie meidät varsinaiselle bussiasemalle. Sieltä lähtee meidän pitkänmatkan bussimme
klo 10. Pikkubussit toimivat eräänlaisina keräilybusseina, kun isot pitkänmatkan bussin eivät ahtaissa kaupungeissa ole kovin käteviä ruuhkissa. Asiamme tuli selväksi ja sen jälkeen vähän kierreltiin
siinä hotellimme ympäristössä, joka oli kaupungin keskustaa. Illan pimetessä alkoi tulla meillä
kylmä ja niin palattiin hotelliin. Järjesteltiin vähän tavaroita ja sitten lepäiltiin runsas tunti. Siinä si-
Risto Honkala
39
vussa Tapio halusi katsoa paikalliset uutiset, joista kuulemma saa käsityksen
missä tässä maassa mennään.
Nälkä alkoi vaivata ja niin noustiin ylös,
puettiin lämpimästi päälle. Hotellin alaaulan kaupunkikartasta Tapio etsi hotellimme, jota siinä näyttää.
Mentiin takaisin torille, jossa olimme jo
käyneet. Totesimme, ettei meillä ole
kuin 8 Turkin liiraa (TRY) miestä kohden. Niillä ei syödä, ei ainakaan hyvin
jos vielä jotain aiotaan myös juoda.
Tästä ahdingosta päästiin sillä, kun visaa
käytettiin automaatissa. Jo oli ruokaan
rahaa ja vähän muuhunkin!
Pian päädyttiin ravintolaan, jossa anniskeltiin olutta ja oli isokokoinen TV, josta
tuli jalkapallo-ottelu. Sinne mentiin
syömään ja rentoutumaan jalkapallon pariin.
Rentoutumisen jälkeen lähdettiin katuelämää katselemaan. Kaupat olivat
vielä auki (ilmeisesti ovat aina!), niin
päätettiin ostaa nyt huomiselle bussimatkalle eväät, juustoa ja viiniä. Molemmat
ostivat mieleistään ja vielä vähän oliiveja lisäksi. Leivän hankinta päätettiin jättää aamuksi, jotta on varmasti sitten tuoretta. Samoin veitsien ja mukien hankinta jää aamuun. Lähdettiin hotelliin ja laitettiin eväät jääkaappiin. Vielä innostuttiin menemään alas vastaanoton vieressä olevaan TV huoneeseen. Päätettiin juoda siellä teet, kun sitä meille joka käänteessä tarjosivat. TV huoneessa oli pariskunta alle kouluikäisten lastensa kanssa.
Myöhemmin selvisi että ovat Irakilaisia. Jonkinlaista keskustelua siinä virisi teen juonnin lomassa
heidän kanssaan. Vaimo puhui jonkin verran englantia ja mieskin oli ymmärtävinään sitä. Olivat
kovin kiinnostuneet siitä, mistä me olimme kotoisin. Sanoimme olevamme Suomesta, vaan heillä ei
ollut minkäänlaista käsitystä siitä, missä sellainen maa on. Selitimme kovasti, mutta tehtävä osoittautui ylivoimaiseksi, johtuen heidän huonosta maantiedon tuntemisesta. Teen juonnin jälkeen palattiin ylös hotellihoneeseen kellon ollessa 23. Päivän hikisien matkustusolosuhteista johtuen käytiin vielä suihkussa ennen nukkumaan menoa.
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
40
Tietoja Turkista ja Suomesta vertailtavaksi
Turkki
Suomi
Valtiomuoto
tasavalta
Valtiomuoto
tasavalta
Presidentti
Pääministeri
Abdullah Gül
Recep Tayyip Erdoğan
Presidentti
Pääministeri
Sauli Niinistö
Jyrki Katainen
Pääkaupunki
Ankara
Pääkaupunki
Helsinki, 596 233 as.
60°10′15″N, 024°56′15″E
Istanbul, Izmir, Bursa,
Adana, Antalya, Konya,
Muita kaupunkeja
Gaziantep, Eskisehir,
Diyarbakir
Muita kaupunkeja
Espoo, 252 730 as.
Tampere, 215 315 as.
Vantaa, 203 177 as.
Turku, 178 784 as.
Oulu, 143 988 as.
Jyväskylä, 131 997 as.
Lahti, 102 358 as.
Kuopio, 97 552 as.
Kouvola 87 592 as.
lisää kaupunkeja
Pinta-ala
– josta sisävesiä
780 580 km² (sijalla 36)
1,3 %
Pinta-ala
– josta sisävesiä
338 432,07 [1] km² (sijalla
64)
34 539,30 km² (10,2 %)
Väkiluku (2011)
– väestötiheys
– väestönkasvu
74 500 000 (sijalla 17)
93 / km²
1,06 % (2006)
Väkiluku (2011)
– väestötiheys
– väestönkasvu
5 400 519 [2] (sijalla 111)
17,70 / km²
0,43 [3] % (2010)
Viralliset kielet
turkin kieli
Viralliset kielet
suomi ja ruotsi1
Valuutta
Turkin liira (TRY)
Valuutta
euro (EUR)
BKT (2008)
– yhteensä
– per asukas
sijalla 17
729,983 miljardia USD
10,479 USD (2008)
BKT (2011)
– yhteensä
– per asukas
sijalla 34
191 571 miljoonaa €
35 559 € [4] (sijalla 12)
HDI (2010)
0,679[1] (sijalla 83)
HDI (2010)
0,871[5] (sijalla 16)
maatalous 11,7 %,
Elinkeinorakenne palvelut 58,5 %,
teollisuus 29,8 % BKT:sta
Elinkeinorakenne
maatalous 3,3 %,
palvelut 66,5 %,
teollisuus 30,2 % BKT:sta
Aikavyöhyke
– kesäaika
Aikavyöhyke
– kesäaika
UTC+2
UTC+3
UTC+2
UTC+3
Risto Honkala
41
27.3 Tiistai (8:s matkapäivä)
Aamulla herättiin hyvissä ajoin klo 8 pirteänä ja valmiina kohtaamaan tämän matkapäivän haasteet, jotka kohdistuvat linjaautomatkaan Trabzonista Erzurumiin.
Matkan pituus on 280 km ja kesto 7 tuntia.
Reitti kulkee yli vuoriston, tehden matkasta jonkun verran hitaan.
Mentiin heti herättyämme alas aamupalalle, jossa ei muita saman aikaan näkynyt.
Aamiaistarjoilu on itsepalvelua, johtuen
varmaan siitä, ettei näin heikkotasoista olisi kukaan kehdannut tarjotakaan pöytään.
Nälkäämme kuitenkin munakasta ja makkaraa syötiin ja kahvit juotiin. Mukaan
otettiin pahvimukeja ja veitsi. Niitä tarvitaan matkalla eväiden syönnissä ja juonnissa? Täältä lähdettiin kaupoille suoraan,
hankkimaan linkkuveistä ja tuoretta leipää.
Molemmat tarvittiin bussimatkan eväsruokailuun. Leipä löytyi helposti hotellin viereisestä kaupasta. Pyydettiin myyjää leikkaamaan se meille valmiiksi viipaleiksi,
jolloin evästäminen bussissa sujuisi helpommin. Viipalointi kävi kätevästi, kaupassa oli kone, joka
viipaloi ranskanleipämme kerralla. Kätevä kone, en ole ennen sellaista nähnyt. Linkkuveitsen etsiminen teetätti sen sijaan melkoisesti työtä, vaan lopulta sellainenkin saatiin. Ostoksinemme palattiin
hotelliin. Vastaanotossa maksettiin hotellihuone ja sitten suoritettiin huoneessamme viimeiset pakkaukset. Hotellilta ei ollut kuin korttelin väli matkatoimiston eteen, josta pikku bussiin noustaan.
Muita siellä ei vielä ollut odottelemassa, mutta muutama tuli juuri ennen bussin saapumista. Matkaan lähdettiin tasan 9.30 kohti varsinaista linja-autoasemaa. Kaukana se ei ollut, 10 min matka
sinne oli. Bussimme oli valmiiksi
laiturissa, mutta rahastajaa eikä
kuljettajaa vielä näkynyt. Asemalla oli muitakin lähtöä ja matkustajia odottelevia busseja. Lippumme olivat Ulusoy nimisen
yhtiön bussiin. Tämän yhtiön
netti aikataulu- ja varaussysteemin linkin lähetti meille jo matkan suunnitteluvaiheessa Helsingissä oleva Turkin matkailun edistämiskeskus. Nettiä selatessa kävi siitä ilmi kaikki ne palvelut, mitä bussissa on matkan aikana tarjolla. Nyt tiesimme etukäteen, minkälaisella bussilla matkaan lähdetään. Se on ensimmäinen kerta tällä matkalla. Eli tämän bussin kohdalla mainittiin bussissa olevan; tilavat istuimet, internet verkkoyhteys, WC, TV, kuulokkeet musiikin kuunteluun, kahvitarjoilu, matkapuhelimella soittomahdollisuus. Mitä muuta sitä edessä olevan 7 tunnin matkalla tarvitsee?
Rahastaja tai pikemminkin häntä pitäisi nimittää bussi-isännäksi, tuli bussille ja alkoi ottaa matkatavaroita vastan. Kustakin laukusta hän antoi vastakuitin, kuten lentokoneen ruumaan laitettavista
matkalaukuista saa. Jos laukku häviää, joku toinen ottaa toisen matkalaukun jossain väliasemalla,
on bussiyhtiö korvausvelvollinen. Minusta tämä oli asiallinen systeemi, antaa luotettavan ja laaduk-
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
42
kaan kuvan yhtiön toimintatavasta. Selkäreput joihin olimme lastanneet matkaeväät, otettiin tietysti
sisään. Meidän paikat olivat bussin keskivaiheella kuljettajan puoleisella sivulla. Aluksi näytti, ettei
bussi tule kuin puolillaan, mutta väkeä tuli aina lähtöhetkeen asti. Bussin peräpäähän jäi jonkin verran tyhjiä penkkejä.
Bussiaseman ollessa kaupungin laidalla, ei kauaa kestänyt kun olimme kaupungin ulkopuolella tie
nro D885.llä. Pian kaupungin ulkopuolella tie leveni moottoritieksi. Istuessamme vierekkäin reput jalkatilassa,
alkoi siinä istuminen tuntua liian ahtaalta, joten otin kamerat ja kamppeeni
mukaan ja siirryin peräpenkkiin. Siellä
tein oloni mukavaksi ja levittelin tavarani siten että kaikki oli mukavasti saatavilla. Tie kulki vuorien välistä solaa
melkein Toruliin asti. Siellä tie muuttui tavalliseksi maantieksi ja alkoi
nousta ylös vuorille. Maisemat muuttuivat yhä lumisemmiksi mitä ylemmäs noustiin. Lunta oli vain luonnossa,
tiet olivat lumettomia, johtuen säästä
joka oli reilusti plussan puolella. Välillä mentiin tunnelin läpi, jotka tosin
olivat melko lyhyitä. Välillä vuorenrinteeltä oli näkymät niin alas laaksoon
kuin myös ylös vuorien huipuille.
Matkustajat alkoivat pikku hiljaa siirtyä penkkien edessä olevien videoiden
katseluun tai musiikin kuunteluun.
Bussi-isäntä käveli aina välillä käytävän edestakaisin, tarkastaen että kaikki
on hyvin eikä hattuhyllyltä ole putoamassa mitään kenenkään päälle. Näin
mentiin kun yllättäen linja-auto kurvasi vuorenrinteellä olevan kahvilan pihaan. Oli tauon aika. Lumesta päätellen olimme melko korkealla, ilmakin vaikutti kylmältä tai ehkä
tuntui kun tuli bussista ulos ilman päällysvaatetta. Normaalit pysähdyksen aikaiset rutiinit ovat useimmilla WC käynti, kahvin
juonti ja tupakan veto. Ne rutiinit veivät juuri sen ajan kun pysähdys kestää.
Matkaa jatkettiin, samalla keskipenkistä siirtyi yksi nainen sinne
bussin taakse, väljemmille tiloille. Tapio sen sijaan istui edelleen
alkuperäisellä paikalla. Tosin minun siirtymiseni jälkeen hänelläkin oli väljempää, repun sai nostettua sieltä jaloista penkille viereen. Videolla kuvailin aina kun tuli kuvauksellista maisemaa tai
idyllisiä vuoristokyliä. Valokuvia niin ikään otin vaikka tiedän,
ettei molempiin pysty yhtä aikaa keskittymään, toinen kärsii aina.
Bussi isäntä aloitti kahvin tarjoilun, minä otin omat matkaeväät repusta esiin. Niistä tein makkaralla ja kahdella eri juustolla leivät.
Mukana olevan pienen viinipullon niin ikään avasin. Näillä sitten
Risto Honkala
43
takapenkissä herkuttelin kun muut joivat kahviaan. Luulen että voimakastuoksuisista juustoistani
levisi tuoksu ainakin bussin keskiosaan asti, päätellen siitä että päitä alkoi kääntyillä pussin peräpäähän päin.
Maisemat eivät juuri enää muuttuneet, tie kulki
vuoristossa 2000 ja 3000 m korkeudessa, joten lunta oli koko ajan näkyvissä, samoin pieniä kyliä.
Muutama isompi paikka oli. Yhden kaupungin linja-autoasemalla, taisi olla Bayburt, pidettiin matkan toinen tauko. Kuvassa näkyy kaupungin laidalla olevia kerrostaloja ja kirkko. Vasemmalla näkyy bussimme perä. Varsinainen kaupunki on vähän alempana, joten se ei oikein näy kuvassa.
Täältä kun lähdettiin, oli kello 14. Vatsa oli täynnä, alkoi ramaista ja yritin ottaa torkut, mutta ei se
onnistunut. Aika moni torkkui, ainakin siltä näytti täältä takaa katsottuna.
Kaupunki johon kohta ollaan saapumassa, on Erzurum (muinainen Theodosiopolis, Armeniaksi Karin). Se on maakunnan pääkaupunki Turkin itäosassa, Anatolian ylängöllä. Vuonna 2006 siellä arvioitiin asuvan 433 178 asukasta. Erzurum sijaitsee Ankarasta Iraniin kulkevan karavaaniväylän
varrella. Se on ollut muinaisista ajoista alkaen karavaanien pysähdyspaikka; nykyisin rautatie ja
Baku–Tbilisi–Ceyhan-öljyputki kulkevat sen kautta.
Kaupungissa vallitsee todellinen mannerilmasto: tammikuun keskimääräinen alin lämpötila on 13.4 °C, heinäkuun keskimääräinen ylin 26.8 °C. Yli kolmenkymmenen asteen pakkasia sekä sakeiTapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
44
ta lumisateita havaitaan joka talvi. Kaupungissa on talviurheilukeskuksia, ja se haaveili jopa järjestävänsä talviolympialaiset v.2014. Kansainvälinen olympiakomitea kuitenkin tyrmäsi ajatuksen
puutteellisen infrastruktuurin takia. Olympialaiset saivat lähellä, venäjän puolella oleva Sotši.
Kylmän sodan aikana Erzurum oli NATO:n kaakkoisin lentotukikohta.
Saavuimme Erzurumin kaupungin ulkopuolella olevalle linja-autoasemalle n. klo 16. Tämä oli bussin pääteasema, joten kaikki nousivat bussista. Bussi-isäntä nosteli matkatavaroita tavaratilasta ulos.
Siitä kukin sai ottaa omansa, ei kysytty matkatavarasta matkan alussa annettua kuittia. Matkatavarat
saatuamme menimme asemalla olevalle taksiasemalle kyselemään mitä matka maksaa hotelliimme.
Hotellin nimi oli sitä varten valmiiksi kirjoitettu lapulle. Mielestämme taksikuskit pyysivät ylihintaa. Mutta kun vaikutti, ettei yksikään taksi lähde halvemmalla, niin hypättiin sitten ensimmäiseen
taksiin. Hotellille oli sen verran matkaa, ettei sinne missään nimessä olisi kävellen kannattanut edes
ajatella menevänsä. Kaupungissa oli vielä lumia kadun varsissa, onhan kaupunki 2000 m merenpinnan yläpuolella.
Hotellimme oli kaupungin keskustassa, kuten varauksen yhteydessä olimme katsoneet. Hotelliin sisään kirjoittautumien sujui helposti. Henkilötietomme olimme jo antaneet varauksentekovaiheessa.
Nyt annettiin vain passit ”vastaanottovirkailijalle” jotka hän lupasi palauttaa tunnin päästä, jos tulemme alas. Kohtuullisen kokoinen huoneemme oli viidennessä kerroksessa.
Pitkän matkan puuduttamana heittäydyimme sängyille hetkeksi lepäämään.
Huone tuntui kovin kuumalta ja niinpä
ruvettiin patteria säätämään. Onneksi
siinä oli venttiili sekä tulo- että poistopuolella, koska vasta molempien sulkemisen jälkeen alkoi patteri jäähtyä. Sen
jälkeen jatkettiin vielä hetki lepoa ennen
kun lähdimme etsimään rautatieasemaa
huomisen junamatkan lippujen lunastamiseksi. Mehän olimme ne ostaneet
nkautta ja saaneet vastauksena sähköpostin, jossa oli lippujemmme tiedot. Koska
oletimme, ettei lipunmyynti ole auki aikaisin aamulla jolloin junamme lähtee, lähdimme lippujen
lunastukseen nyt, kun tiesimme, että myynti on auki klo 18 asti. Mukaan otin varmuudeksi iPadin,
jossa on sähköposti lippujen ostosta. Jos tulee vaikeuksia, oletin sen auttavan tilanteessa. Helposti
löysimme asemalle hotellin vastaanoton ohjeiden mukaan, eikä matkakaan ollut kuin n. 1 km. Lipun myynti oli auki ja lasin takana istui virkapuvussa oleva mies, arvatenkin arvostetussa virassa.
Yritimme selittää asiaamme nettiostoksesta, mutta ei siitä mitään tullut. Kaivoin iPadin esiin ja siitä
sähköpostin lippujen oston vastauksesta ja esitin sen lipunmyyjälle. Aluksi vähän ihmetteli laitetta,
mutta kun sitten keskittyi näytön tietoihin, selvisi hänelle asiamme. Kopioi joitakin numerotietoja
sähköpostista omalle tietokoneelleen ja sitten tuli kirjoittimelta tuloste, joka oli meidän junalippumme. Todettiin Tapion kanssa ettei tämä Turkki ihan takapajula ole, vaikka ei EU kelpoinen olekaan. Lippujen kanssa palattiin hotelliin samaa reittiä kuin tultiin, jotta aamulla pimeässä varmasti
löydämme asemalle. Huoneeseen ei menty kun Tapion piti saada ruokaa. Hän ei kehdannut bussissa
syödä matkaeväitään kuten minä. Näin ollen katsottiin Tapiolle sopiva ruokapaikka, jonne hän meni. Minä jäin ulos ja sanoin palaavani ravintolaan ennen kuin hän on syönyt.
Kiertelin siinä kulmilla, tapoin aikaa Tapion syönnin ajan. Kun palasin oli hän juuri maksamassa
ruokaansa, joten saman tien lähdettiin ja mentiin hotelliimme. Vastaanotosta Tapio kyseli neuvoa
turkkilaisesta saunasta. Eli missä olisi sellainen perinteinen turkkilainen sauna (minkälainen sellainen mahtaa olla) ja reittiä sinne. Ohjeet hän sai ja lähtikin melko pian sinne. Minä en viitsinyt sinne
Risto Honkala
45
lähteä kun saunaa tässä nyt viimeksi kaipasin. Kello oli nyt 17.30 ja sovittiin että minä olen hotellilla klo 19 jos jonnekin menen, siihen mennessä saunomiset on varmaan hoidettu.
Minä en viitsinyt ulos kadulle lähteä, jäin mieluummin makailemaan huoneeseen, olihan tässä ollut
rankka päivä. Tapio tuli takaisin klo18.45, joten ei kauaa matkalla viipynyt. Kertoi että joku paikallinen saunoja oli häntä opastanut saunassa, kun oli huomannut turistilla olevan pallo hukassa turkkilaisessa saunassa. Opastus oli häntä auttanut kovasti, kun ei tarvinnut saunan rutiineita itse miettiä.
Merkittävän puutteen hän totesi olevan ainakin siinä turkkilaisessa saunassa, jossa hän oli. Olutta ei
ollut saatavilla. Niinpä meidän piti välittömästi lähteä kadulta etsimään sellaista kauppaa josta olutta saisi. Tällä kalja ja viina meininki on ihan toisenlaista kun mihin olimme tottuneet Georgiassa.
Kauppa löydettiin ja sitten paalattiin hotelliin. Alhaalla vastaanotossa selitimme että lähdemme aikaisin aamulla, joten haluaisimme maksaa hotellin nyt. Kysyimme, että voivatko he laittaa meille
aamupalan sijaan mukaan jonkinlaisen eväspaketin. Lupasi hoitaa asian. Olutta ostin ja join minäkin, vaikka en saunassa ollutkaan. Telkkaria katsottiin ja sähköposteja läheteltiin ja lueskeltiin niitä,
mitä oli saapunut. Vaikka tavaroitamme emme olleet kovasti levitelty, pistettiin pakkaukset siihen
valmiuteen, ettei aamulla tarvitse kuin yöpuku pakata. Telkkarista alkoi joku mestarien liigan ottelu,
jota tietysti alettiin katsoa. Väsy tuli kuitenkin molemmille ennen puoliaikaa. Pistettiin TV kiinni ja
valot pois. Aamulla on herätys 04.15, joten kauaa ei tässä ehditä enää nukkua.
28.3 Keskiviikko (9:s matkapäivä)
Heräsin vessaan juotujen oluiden herättämänä klo 02, enkä sen jälkeen enää kunnolla saanut unen
päästä kiinni. Puhelimen kello alkoi piristä 04.15. Tuntui niin kuin ei olisi juurikaan nukkunut. Ei
auttanut, molemmat noustiin ylös ja aamutoimet tehtiin vuoro vedolla kuten muinakin aamuina.
Kun kaikki oli valmista, viimeinen vilkaisu huoneeseen, ettei mitään jää ja sitten alakertaan. Ilmaisesti vastaanotossa oleva yövuorolainen oli herännyt hissin kolinaan. Nukkuneen näköinen oli, mutta hyvin oli selvillä meidän matkaevistä, mitkä haki jääkaapista. Sitten vain vedettävine kärryinemme painelimme pimeässä ja hiljaisessa aamussa kohti juna-asemaa. Pakkasta oli arviomme
mukaan 2 astetta. Asemalla olimme klo 05, juna lähtee vasta 5.31, joten olimme hyvissä ajoin paikalla. Näytti lipunmyyntipistekin olevan auki. Ihmisiä oli paikalla vasta joitakin. Tapio meni ostamaan itselleen kahvia, minä vartioin laukkuja. Väkeä tuli koko ajan lisää. Kun juna kuulutettiin
saapuvaksi, oli Tapion kuuma kahvi vielä pahasti kesken. Siihen se oli jätettävä kun halli tyhjeni
junaan menijöistä. Meillä oli paikkalippu junavaunu numeroon 7, joka oli junan viimeinen vaunu.
Asemalaiturit olivat korjauksen alla, niinpä meidän vaunu nro 7 ei yltänyt laiturille asti. Jouduttiin
radan vieressä marssimaan vaunullemme. Makuuvaunun hoitaja odotti ovella, otti laukkumme vastaan ja ohjasi meidät omaan makuuvaunuloosiin, jonka numero oli 11-12, eli makuupaikkojen mukaan numeroitu. Vaunussa näytti olleen 10 loosia. Eipä se loosimme kovin tilavalta tuntunut kun oli
tottunut hotellihuoneisiin. Tapio ”joutui” yläsängylle
ja minä alasängylle. Tavaramme aseteltiin siten, etteivät ne olleet tiellä, mutta kaikki löytyi helposti tarvittaessa. Kova vaatimus kun isommatkin tilat saatiin
hetkessä sekaisin. Hotellilta saadut aamiaispalapaketit
kaivettiin esiin ja aloitettiin aamiainen. Paketissa oli
juustoa, makkaraa, oliiveja sekä leipää. Olo tuntuikin
tämän jälkeen hyvältä, eikä vähiin jäänyt unikaan
enää ollut mielessä. Juna nytkähti liikkeelle aikataulun mukaan. Näissä oloissa sitä sitten matkustetaan
seuraavat 23 tuntia, jolloin ollaan sitten päämäärässämme Ankarassa oheisen reitin ja aikataulun mukaan. Matkaa tulee arviolta 900 km
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
46
Alussa matkaa tehtiin kaupungin läpi pimeässä aamussa, joten paljoa ei ikkunasta
ollut katsottavaa. Kaupunkialueen ulkopuolella juna
kiihdytti vauhtia 40 -> 70
km/h, jonka totesin navigaattoristani. Kuten kaupunki Erzurum oli 2000m korkeudessa, jatkui junarata samalla
korkeudella. Aamu hämärässä näkyi lunta ympärillä olevilla vuorilla. Hämärästä ja
yksitoikkoisesta maisemasta
johtuen, päätimme lopun aikaisesta aamusta käyttää hyväksi, menemällä nukkumaan
valkoisten lakanoiden väliin. Torkkuessa meni pari tuntia ja sinä aikana oli päivä jo alkanut sarastaa. Menin junavaunumme käytävälle katsomaan josko ulkona olisi jotain kuvattava,
Olimmehan viimeisessä vaunussa joten taaksepäin voi kuvata vaunun lasioven läpi. Valitettavasti se oli melko likainen, joten ei sen läpi
kovin hyvää kuvaa saa. Junaan noustessamme
ei makuuvaunuumme tullut meidän lisäksi kuin
yksi pariskunta. Lisäksi makuuvaunun hoitajalla oli oma loosi meidän vaunussa. Hän tulikin
siinä sopivasti vastaan ja tiedustelin häneltä
mahdollisen ravintolavaunun olemassa oloa.
Kehotti kulkemaan kahden vaunun läpi, niin
sieltä löytyy ravintolavaunu. Kerroin asiasta
Tapiolle joka kiskoi kengät jalkaan ja niin lähdettiin etsimään paikkaa. Sen ohi ei voinut kulkea, ainoastaan läpi, mutta me istahdettiin pöytään. Muita asiakkaita ei siellä ollutkaan, joten
miestarjoilija toi ruokalistan meille. Tovi sitä
tutkittiin ja lopulta päädyttiin tilaamaan jonkinlainen kuuma keitto. Se tulikin pian ja niin
päästiin taas aamupalalle. Ravintolavaunussa
oli mukava istuskella, kun siitä näki maisemat
molemmin puolin junaa. Makuuvaunun loosista näki vain toisen puolen maisemaa, menosuunnassa vasenta puolta. Toki paljon pidettiin
loosin ovea auki, jolloin molempien puolien
maisemat näkyivät. Junavaunussamme ei olut
kun yksi loosi asuttuna, eikä viimeisen vaunun
läpi ollut liikennettä, joten oven auki pito kävi
Risto Honkala
47
hyvin päinsä. Videota ja
valokuvia otettiin, joskin
maisemat olivat lähes
muuttumattomat, eli lumihuippuisia vuoria molemmin puolin rataa. Näin
ollen ei niitä kannattanut
jatkuvasti kuvata. Iltapäivällä päätettiin poiketa
ravintolavaunussa, päivä
oluet olisi paikallaan ja
samalla näkee miten muu
junaväki aikaa viettää.
Ravintolavaunu oli lähes
tyhjä, joten omillamme
jouduimme aikaa siellä
tappamaan. Ei le tainnut
tultua mainituksi junan
pysähdyksiä. Niitä on ollut suhteellisen usein ja kahdenlaisia. Useimmat ovat olleet liikenneohjaukseen perustuvia pysähdyksiä, mutta on niitä aikataulun mukaisia, isommille asemille tapahtuvia pysähdyksiä ollut myös. Jos ravintolavaunun porukasta jotain päättelee, ei vaihtuvuus junan matkustajissa ole pysähdyksistä huolimatta ollut kovin suurta.
Illansuussa mentiin uudelleen aikamme kuluksi ravintolavaunuun oluelle. Siellä oli edelleen hiljaista ja niin palattiin omaan loosiin ja päätettiin syödä vielä jäljellä olevat juustot ja vähät makkarat.
Siinä saman tien juna alkoi hiljentää vauhtia ja pysähtyi.
Olimme Kayserissa, pysähdys konduktöörin mukaan kestää 20 min. Niin lähdettiin asemalaiturille
etsimään leipää juustojen kanssa syötäväksi. Asemalla oli paljon porukkaa, johtuen siitä että asema
on merkittävä risteysasema etelän suunnan junaliikenteen kanssa. Ranskanleivät ja vesipullot saa-
tiin hankituksi. Juna jatkoi matkaa ja me iltapalaa. Kello tuli yhdeksän. Ulkona oli pimeätä ja tuntui
ettei tässä ole enää oikein mitään tekemistä. Niinpä päätettiin mennä nukkumaan. Jonkinlaiset iltapesut siinä loosin lavuaarilla saatiin suoritettua. Oikein yöpukukin laitettiin päälle ja näin tulee tehdä jos herroiksi matkustaa. Jotain on opittu elokuvista. Sitten vain vedettiin verhot eteen ja pistettiin
valot pois. Tästä eteenpäin jäi mieleen vain pyörien ja kiskojen väliset juttelut, jotka mukavasti siivittivät matkustajat uneen.
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
48
29.3 Torstai (10:s matkapäivä)
Aamuyöstä herättiin klo 03 kun junapalvelija ilmoitti kovaäänisesti ” Herätys, saavutaan Ankaraan”. Koko osaston herätys oli tietysti tarpeen kun Ankara on pääteasema. Loosissa oli pimeätä kuten
ulkonakin, joten vasta valon sytytyksen jälkeen selvisi että kello on vasta
03. Ihmeteltiin miten näin aikaisin
herättelevät. Varmaan aikainen herätysaika on määritelty sen mukaan että hienohelmat ehtivät peseytyä,
kammata tukkansa ja suorittaa meikkauksensa. Sitten pukeutua parhaimpiinsa ja pakata ison matkalaukkunsa
josta pääosa tavaroista oli otettu ulos.
No kyllä tällöin tuntia ennen tapahtuva herätys onkin tarpeen. Meille ei,
joten sängyssä vielä melkoinen tovi makailtiin.
Noustiin ylös ja aamupesujen jälkeen kerättiin tavarat kasseihin ja niin oltiin valmiita nousemaan
junasta Ankaran asemalle.
Juna pysähtyi aikataulun mukaisesti klo 04.11 hiljaiselle asemalle. Emme olisi tienneet mihin päin
asemalaiturilta olisi pitänyt lähteä, jos olisimme joutuneet ensimmäisenä kulkemaan. Ny oli helppoa
kun tulimme viimeisestä vaunusta ja kuljimme muiden perässä. Monen sokkelon ja liukuportaiden
jälkeen olimme aseman suuressa odotussalissa. Näkymä siellä oli juuri sellainen kuin se on missä
tahansa maailmankolkan juna-asemalla aamulla klo 04. Eli osa torkkuu istuallaan, osa nukkuu pitkällään penkillä ja muutamia ihmisiä vaeltelee hallissa ilman päämäärää. Siihen joukkoon mekin liityttiin, katsottiin vapaat penkit ja istuttiin miettimään mitä tehdään. Navigaattorin mukaan hotellimme on jossain 20 km päässä, jota Tapio ihmetteli ”miten me niin kaukaa on hotelli varattu?”
Ihan aiheellinen ja hyvä kysymys, johon ei voinut kuin reagoida tarkastamalla oliko navigaattorissa
oikea osite, kyllä oli! Tämä aiheutti vähän päänvaivaa.
Ajatuksena kun oli alun perin se, että mennään kantamuksinemme hotelliin ja yritetään päästä jo
aamusta sisään hotelliin. Jos emme pääse, jätämme matkatavarat hotelliin ja menemme kaupungille
aikaa viettämään, kunnes päästään kirjautumaan hotelliin sisään. Noin kauas ei kannata epävarman
jutun takia mennä, arvelimme. Kävimme ulkona aseman pääoven edustalla haukkaamassa raitistaja kylmää ulkoilmaa. Yksi yritteliäs taksikuski tuppaantui juttusillemme, kysyen selvällä turkin kielellä ”mihin pojat ovat menossa, minulla olisi taksikyytiä tarjolla”. Hetken keskustelimme keskenämme ja päätettiin kysyä taksikuskilta, paljonko matka hotelliimme maksaa ja ojennettiin hänelle paperi, jossa oli hotellimme nimi ja osite. Hetkinen sanoi ja meni muiden tolpalla olevien kuljettajien kanssa juttelemaan. Ilmeisesti selvittämään missä kyseinen hotelli on. Tuli takaisin ja sanoi
hinnan olevan 20TL, jota pidimme halpana, huomioiden olettamamme 20 km matka. Niin tungettiin
itsemme ja laukkumme autoon. Lähdettiin liikkeelle ja minä seurasin navigaattorista menoamme.
Pian totesin, ettei me olla ollenkaan menossa siihen suuntaan, missä navigaattorin mukaan hotellin
piti olla. Isoja hiljaisia katuja pitkin huristeltiin melkoista vauhtia. Kuski eikä me puhuttu mitään.
Me sen sijaan jännitimme mihin me oikein joudutaan, kuljettaja tuntui ajavan päämäärätietoisesti.
Ehkä kymmenen minuutin ajon jälkeen auto pysähtyi ja kuljettaja keskusteli jotain kadulla kulkevan kanssa. Sitten jatkettiin matkaa ja parin korttelin jälkeen auto pysähtyi ja kuljettaja viittoili seinässä olevaan hotellin nimeen Amar Hotel. Olimme hämmästyneet, senhän piti olla pitkällä. No uskottava oli kun nimi oli silmiemme edessä eikä niiden epäilty valehtelevan. Tapio tarjosi maksuksi
sopimaamme 20 TL. Kuski oli sen verran herrasmies, ettei näin lyhyestä matkasta kehdannut niin
paljoa veloittaa, vaan antoi rahasta takaisin 5TL.
Risto Honkala
49
Kello taisi olla jotakin 05 kun menimme laukkuinemme hotellin vastaanottoon. Siellä meidät otti
vastaan unisen oloinen nuori kaveri. Hänelle ojensin paperin, jossa oli meidän hotellivaraustiedot.
Aikansa sitä tutki ja sitten pyysi passimme. Yritimme aluksi selittää aikaista tuloamme ja kysellä
voitaisiinko me jo nyt majoittua varaamaamme huoneeseen. Kaveri ei olut kielitaitoinen, mutta oli
kokemuksesta varmaan oppinut, miten tällaisesta
tilanteesta voi selviytyä. Avasi edessään olevasta
tietokoneesta Google kielenkääntäjän ja sen avulla
aloitimme ”keskustelut”. Ei siitä hänelle tainnut
asiamme selvitä, mutta meille selvisi kun kaveri
soitti apupojalleen, joka tuli paikalle ja vei meidät
ja laukkumme hotellihuoneeseen. Nyt tilanne oli
taas täysin hallinnassa, nopeasti tilanteet muuttuvat!
Meidän ei tarvinnut neuvotella siitä mitä nyt tehdään, yöpuvut päälle ja peiton alle.
Kuvassa Tapio poseeraa yövuorossa olleiden vastaanoton poikien kanssa.
Makeasti nukuttiin ja aina klo 11 asti. Ei ollut kiirettä aamiaiselle, kun se kuuluu vasta huomenna
huoneemme hintaan. Vähän aikaa siin mietittiin ja suunniteltiin lähiajan ohjelmaamme. Ensimmäiseksi oli tietysti mielessä kunnon aamiainen, jollaista ei ole saatu moneen aamuun, viimeksi Erzurumissa kolme aamua sitten. Toinen asia mitä meidän pitää tänään hoitaa, on ostaa liput huomiseen
bussimatkaan täältä Ankarasta Istanbuliin. Päätettiin että hoidetaan molemmat asiat samalla kertaa,
jossa varmaan menee koko iltapäivä. Sen mukaan varustimme reppumme. Alhaalla vastaanotossa
kysyimme neuvoa siihen, missä kaupungin bussiasema on. Aamuvuorossa oli tyttö, joka kyllä
puhui englantia, mutta ei osannut neuvoa missä
bussiasema on. Jostain kävi kyselemässä ja sen
pohjalta paikka katsottiin minun iPadiltani ja siirsin tiedon myös navigaattoriini.
Lähdettiin hotellilta alamäkeen sen pohjalta mitä
oli ympäristöön tutustuttu kaartalta. Pian löysimme pienen aamiaispaikan näköisen ravintolan,
jonne istahdimme. ”Kuvallisesta menusta” valittiin annos, jossa on ranskalaisia perunoita, kanaa,
kurkkua ja muuta vihannesta sekä turkkilaisen
kahvin. Odotellessamme annoksiamme Tapio kuvaili ympäristöä ja jossain vaiheessa tarjoilija tuli
kysymään josko ottaisimme kahvin ennen ruokaa,
johon myönnyimme ajan voittamiseksi.
Kahvit tulivat ja pian sen jälkeen annoksemme.
Tähän hommaan ei nälkäisiltä miehiltä kauaa
mennyt ja niin oltiin taas kadulla.
Suuntasimme matkamme kohti bussiasemaa, jonne on arvioni mukaan. 5 km matkaa. Muistan vastaanoton naisen maininneen ettei sinne ole kaduista johtuen helppo kävellä. Nyt kun matkaa on tehty vasta jonkun aikaa, alkoi selvitä mitä hän sillä
tarkoitti. Kadut oli leveitä ja pitkiä, niiden yli ei
ollut suojateitä eikä muitakaan kohtia joista olisi
voinut kadun ylityksen tehdä kohtuullisen turvallisesti. Joissakin kohtiin ei ollut minkäänlaista ka-
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
50
tukäytävää, oli vain käveltävä ajoradan reunaa pitkin. Pian selvisi, ettei tämä kaupunki ole tehty jalkamiehille. Katu kulki kukkulan rinteen suunnassa, joten sieltä oli hienot näköalat alas kaupunkiin
ja edelleen vastarinteelle. Ankaran väkiluku on n. 4 miljoonaa, joten ihan koko aluetta emme tältä
rinteeltä nähneet. Kävellessämme ja samalla navigaattorista seurasin, milloin käännytään. Totesin
Tapiolle että aina seuraavaan käännökseen oli n. 2 km. Olimme kävellet yli 5 km, eikä meillä ollut
mitään havaintoa linja-autoasemasta. Ilma oli sentään kaunis ja lämpötilakin 9 astetta, jollaista ei
monta kertaa tällä matkalla ole ollut. Aloimme epäillä saatujen neuvojen oikeellisuutta ja katsella
keltä kannattaisi nyt neuvoa kysyä. Päätettiin mennä erääseen autoliikkeeseen kun oletimme sieltä
saavamme neuvoa englanniksi. Pitkään ja hartaasti liikkeen pomo meille selosti missä asema on,
vaan ymmärtämättä se jäi. Seuraavaksi kysyttiin kadulla vastaantulevalta kolmekymppiseltä kaverilta. Hän ei alkanut oikeastaan neuvoa reittiä, vaan opasti meitä siten että meidän pitää mennä tässä
pysäkillä bussiin. Hän sitten selittää kuljettajalle missä jättää meidät pois. Seuraavaan bussiin mentiin ja kaveri selosti kohteemme kuljettajalle. Bussi lähti ja muutaman kerran pysäkeillä pysähdyttiin, mutta näissä kohdissa kuljettaja pyöritti meille päätä. Lopulta tultiin pysäkille, jossa kuljettaja
vinkkasi meidät ulos ja näytti vasemmalla olevaa isoa rakennusta. Ymmärrettiin hypätä ulos ja että
näyttämänsä rakennus on etsimämme linja-autoasema. Totesimme olleemme melko lailla väärällä
alueella asemaa etsimässä, mutta hyvin etsintä lopulta päättyi. Alikulkutunnelin kautta mentiin bussiterminaaliin, joka johti metroasemalle myös. Asematerminaali oli tosi iso, niin sisätiloiltaan kuin
myös laiturialueelta. Sisätilassa kävellessämme
totesimme siellä olevan ainakin kuudenkymmenen eri bussiyhtiön lipunmyyntipistettä. Niiden
joukosta etsittiin ”meidän” bussiyhtiö
ULUSOY. Sen nettisivuilta olimme aikatauluja
katselleet ja edellisellä bussimatkalla sitä käyttäneet ja hyväksi havainneet, joten nyt luottavaisin mielin yhtiön palveluita ostettiin taas. Liput
ostettiin huomenna klo 11 lähtevään bussiin hintaan 41TL, eli 18 €. Myyjä selosti ja kirjoitti
lippuihin että laiturilla 60 pitää olla klo 10.30,
lipussa lähtöaika oli klo 11.
Tyytyväisinä lähdettiin taas kadulle, kohti hotellia. Olimme tyytyväisiä kun kaikista vaikeuksista huolimatta saatiin lippuasia hoidettua. Aikamme
käveltiin kunnes kyllästyttiin, olihan sitä tänään jo käveltykin. Poikettiin matkan varrella olevaan
markettiin ja ostettiin muutama olut, joita voidaan hotelilla naukkailla suihkun jälkeen. Ohi ajava
taksi pysäytettiin ja ojennettiin kuljettajalle hotellikortti, josta näki osoitteemme. Matka ei kauaa
kestänyt tämmöisellä kyydillä, toista se o li jalkapelillä tullessa.
Hotellilla huoneeseen mennessämme ei elektroninen kortti avannut ovea monista yrityksistä
huolimatta. Ei auttanut kuin mennä vastaanottoon. Siellä ymmärrettiin mistä toimimattomuus
johtui. Latasivat korttiin uudet tiedot. Jo avain
sopi lukkoon kun pääsin sitä lukkoon kokeilemaan. Todettiin ettei huoneessa oltu käyty siivoamassa, mikä oli ymmärrettävää, tuskin meidän aamuinen majoittuminen oli kirjautunut
huonesiivoojan raporttiin. Eikä petausta tietenkään odotettukaan, eikä se ollut edes tarpeen.
Meillehän pääasia oli että aikaisin aamulla junasta tullessa päästiin majoittumaan.
Huoneessa sitten luettiin ja läheteltiin sähköpos-
Risto Honkala
51
teja, olihan meillä paljon kerrottavaa täältä vieraasta maasta. Vuorotellen toinen kirjoitteli ja toinen
suihkutteli ja valmistautui illan ruokailuun.
Nämä illan valmistautumiset saatiin päätökseen n. klo 20, jolloin lähdettiin ulos etsimään sopivaa
ruokapaikkaa. Ilta oli pimentynyt joten ruokapaikkaa etsittiin lähinnä siltä suunnalta jossa olimme
aiemmin kävelleet ja ravintoloita nähneet. Pitkälle ei haluttu sattuneista syistä kävellä, joten melkein ensimmäiseen sellaisen ravintolaan mentiin jossa oli muitakin. Istuttiin pöytään ja tarjoilija tuli
kysymään mitäs pojat tietää. Siihen oli helppo vastat että ”pelkkää Turkkia”. Siihen ei tarjoilija
osannut vastata muuta kuin ”miten olisi ruokalista”, johon vastasimme yes. Lista tuli melko nopeasti pöytään. Pikaisella vilkaisulla selvisi, ettei paikka ollut meidän, johtuen kovista hinnoista. Toki
olisi meillä siihen ollut varaa, jos kerran oli paikallisilla syöjilläkin. Meille vain ei ilta olut sellainen, jolloin olisimme halunneet törsätä normaalia enemmän. Tästä seurasi tietysti lähtö ravintolasta
ja toisen ravintolan etsintä. Tämähän ei meille ollut uutta, olimmehan tänään melkein koko päivä
käyttäneet etsintään.
Melkein seuraavassa kulmassa oli mainos Hollywood ravintola. Päätimme kurkistaa sinne sisään.
Pieni porukka istui baarin palleilla, pöydissä ei
ollut ketään. Päätettiin kuitenkin mennä sisään.
Pian paikan emäntä tuli ruokalistan kanssa luoksemme. Siitä sitten aloitettiin valinta. Päädyttiin
melko yksinkertaiseen, pihvi ja ranskalaiset sekä
vähän vihanneksia. Sillä varmaan pärjätään aamupalalle ja varmaan valmistuu nopeasti, onhan
se niin tavallinen anos. Juomaksi tilattiin isot
oluet, se kun riittää ruuan odotuksesta myös
ruokailun.
Loppu aika tässä ruokapaikassa meni syödessä.
Kuvassa on talon emäntä ja baaripukilla istuvia
kanta asiakkaita, joihin meitä ei kait vielä tällä
käynnillä luettu.
Tästä ruokapaikasta oli lyhyt matka hotellille, tuntuu kuin matkan pituudet olisivat tänään suhteellisia.
Hotellissa olimme klo 22, joten ei tänään ainakaan mene valvomiseksi. Katsottiin suomen uutiset
iPadista, ennen nukkumavalmisteluita. Iltapesujen jälkeen tuntui mukavalta kömpiä sänkyyn. Nyt
jätettiin päivän tapahtumien käsittely huomiseen, unen odottelu aloitettiin.
30.3 Perjantai (11:sta matkapäivä)
Edellisen illan oluiden juonti kostautui keskeytyneinä unina. Jos oikein huomioin, kävimme molemmat vessassa pari kertaa. Sen jälkeen hiljeni
huone, ruumis ja sielu alkoi levätä Turkkilaisessa
yössä.
Niin kuin ei mikään hyvä jatku ja jatku, ei meidän
makeat unetkaan jatkuneet, vaikka olisi toivonut
monen repaleisen yöunen jälkeen.
Aamulla herättiin ilman kellon soittoa klo 07. Tavaroita pakkailtiin ja suihkuhommat hoidettiin,
Tapio lähti aamupalalle, minä suoritin pakkaukset
loppuun ja menin sitten perässä. Tapio istui ikkunapöydässä ja jokunen muukin matkalaineen oli
aamiaisella. Aamiaispöytä oli aikaisempiin virrattuna monipuolisin. Latasin ensimmäisen kierroksen syötävät lautaselle ja menin istumaan. Kahvi-
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
52
kierroksella tein vielä tukevan voileivän. Ei sitä tiedä milloin seuraavan kerran suuhunsa saa jotain
syötävää, joten jonkun asteinen tankkaaminen on paikallaan.
Ennen huoneeseen menoa hoidettiin vastaanotossa huoneen maksu, joka oli yhteensä 70€. Vähän
meitä jännitti, josko meiltä veloitetaan jotain lisämaksua siitä, että huoneeseemme päästiin tullessa
aikaisin aamulla. Ei mistään sellaisesta ollut puhettakaan, eikä me asiaa ruvettu kyselemään.
Huoneeseen palattuamme alkoivat rutiinin mukaiset lähtövalmistelut. Siihen liittyi vessassa käynnit,
jääkaapin tyhjennys, jäljellä olevat syömiset ja juomiset siirrettiin selkäreppuihin, josta ne on tarvittaessa helposti saatavilla. Viimeinen varmistus ettei mitään tarpeellista jää huoneeseen ja sitten hissillä alas. Hyvästeltiin vastaanotossa oleva virkailija ja menimme kantamuksinemme kadulle. Pää-
tettiin suorittaa aamukävely raikkaassa ulkoilmassa ennen kuin hypätään taksiin ja sillä mennään
sitten linja-autoterminaaliin. Nyt automatka meni nopeammin kuin eilen kävellessä mutta maksoi
enemmän, 25TL eli n. 10€. Pian oltiin linja-autoterminaalissa kellon ollessa vajaa kymmenen. Viime käynnillä emme täällä bussien ulkoalueella käyneetkään. Sitä on kolmessa tasossa. Ylimmällä
tasolla ovat lähtöä odottavat
bussit, keskitasolle tulivat
matkalta saapuvat bussit ja
alimmalla eli katutasolla oli
huolto ja parkkitaso. Kuten
kuvasta näkyy, on tämä linjaautojen terminaali yhtä iso
kuin normaalikokoisett lentokentät. Bussien liikkumisia
terminaalialueella, tulo- ja
lähtöjä ohjattiin yhtä tarkasti
kuin lentokoneita lentokentillä. Muuten terminaalissa vallitsisi täysi kaaos. Ulkoa
mentiin sisälle kävelemään ja
kiertelemään siellä olevia
kioskeja, josko siellä olisi jotain matkalle mukaan ostettavaa. Kellon lähestyessä
10.30, lähdettiin odottelemaan bussiamme.
Risto Honkala
53
Odoteltiin ja odoteltiin vaan ei bussia tullut. Kello tuli 11 eikä meidän bussia vieläkään näkynyt,
alettiin ihmetellä. Siinä sitten seisoskeltiin kuin H Moilaset. Sitten tuli luoksemme bussifirman takkiin pukeutunut mies ja kysyi, olemmeko me menossa Ankaraan. Sanoimme olevamme ja odottavamme klo 11 lähtevää bussia ja näytin lippuamme. Katsoi sitä ja alkoi kovasti selittää, joskaan
emme siitä juuri mitään muuta ymmärtäneet kuin sen, että bussi oli lähtenyt tältä asemalta klo 10.30
ja jatkaa matkaa Ankaran toiselta bussiasemalta klo 11. Viittoili meitä seuraamaan häntä ja mutisi
taksista. Vei meidät taksiin joita aseman edessä oli jonossa ja selitti jotain taksikuskille. jota emme
ymmärtäneet. Laukut takapaksiin ja menoksi. Kiire meillä tuntui olevan, mutta ei Ankaran ruuhkassa edetä muuta kuin jonojen vauhtia. Ajettiin ehkä 10 min, kun saavuttiin linja-autopysäkille jossa
bussimme odotti. Minä juoksin bussille,
joka meinasi juuri lähteä. Tapio jäi maksamaan taksia ja tuli kasseinemme perässä.
Bussi-isäntä tuli autosta ulos ja nosti vedettävät laukkumme matkatavaratilaan.
Me noustiin täynnä olevaan bussiin, jossa
meidän paikat 27-28 olivat ainoat vapaana
olevat. Bussi lähti ja me aloimme asettua
kameroinemme ja reppuinemme paikallemme, Tapio ikkunan viereen. Tässä bussissa ei ole yhtään tyhjää paikkaa, joten
näissä paikoissa sitä on istuttava koko
matkan ajan, 430 km. Bussi ajoi melko
pitkään ennen kuin oltiin Ankaran ulkopuolella. Keskusteltiin siitä missä meillä
meni vikaan bussiasemalla, ettei oikeaan
bussiin ohjauduttu. Päädyttiin siihen, että
me oletimme lipussa olleen lähtöajan
11.00 olevan meidän bussiaseman lähtöaika. Todellisuudessa linja-autoaseman lähtöaika olikin se lippuun kynällä kirjoitettu
10.30. Tapio muisteli nähneensä lähtölaiturilla Ulusoyn bussin, joka lähti puolelta.
Ei sen ajatellut olevan meidän bussimme
kun kerran puolelta lähti
Kuvassa Ripa seisoo laiturilla odottamassa
meidän bussiamme. Takana se näkyy, sama josta Tapio myöhemmin mainitsi.
Näinkin voi käydä vaikka yritimme olla
huolellisia. Kuten aiemmin kehuin tätä bussifirmaa, osoitti tämä meistä, matkustajista huolehtiminen yhtiön hyvää moraalia ja korkeaa laatua.
Aluksi maisemat olivat vuoristoista ja karua. Tie sen sijaan oli hyvää
moottoritietä, joten matkanopeus oli varmaan tasaisesti satasta. Kunkin
penkin edessä olevassa selkänojassa oli näyttö, josta voi katsella elokuvia, käyttää internetiä tai seurata näytöltä matkan edistymistä. Tuntui että kaikki matkustajat olivat kiireisiä omien näyttöjensä toimintojen harjoittelussa. Ei se meillekään ilman kokeilua ja harjoittelua sujunut. Bussi-isäntä jakoi juotavaa käytävällä kärryistä kuten lentokoneessa konsanaan. Tarjolla oli kahvia ja virvoitusjuomia, kullekin halujensa mukaan. Siitä ei velotettu kuten halpalennoilla, josta tullessa
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
54
saatiin kokemusta.
Minä näppäilin iPadia, jonka kanssa ei tarvinnut harjoitella. Päätin kokeilla miten tämän bussin internet yhteys pelaa. Otin ikkunasta iPadilla valokuvan ja sitten kirjoitin kuvan saatteeksi mistä se oli
otettu. Sitten vain painoin lähetä. Hetken päästä kuului viuhahdus, joka oli äänimerkki sähköpostin
lähtemisestä. Joitakin sähköposteja siinä kirjoittelin, kun matkustettaessa ei koko ajan muuttumattomia maisemiakaan jaksanut katsoa. Noin kahden tunnin ajon jälkeen alkoi moottoritie laskea vakiintuneelta 1000m tasolta 300 metriin. Tämä näkyi selkeästi vihertävän kasvillisuuden lisääntymisenä.
Kolme tuntia kun oli matkustettu, tuli ensimmäinen ja viimeinen taukopysähdys. Paikka oli rakennettu moottoritien varteen, jossa oli erilaisia ruokapaikkoja aina Burger Kingistä hienoon
ravintolan, jossa oli herkulliset seisovat pöydät. Me syötiin kevyesti Hot-dogit. Taukoaika 30 min
kului nopeasti. Bussissa mukana ollut vaihtokuski istahti rattiin ja tähän asti ajanut siirtyi lepovuoroon.
Palattiin moottoritielle
ja taas mentiin tasaisesti
sataa. Niin me kuin
muutkin matkustajat
kulutimme aikaamme
mitä erilaisilla touhuilla. Meillä Tapio yritti
Istanbulopaslehden
avulla tutustua kaupungin nähtävyyksiin. Minä
puolestani kuuntelin
korvakuulokkeilla iPadista musiikkia. Noin
100 km ennen Istanbulia aukeaa bussin vasemmalla sivulla Izmit
Risto Honkala
55
lahti. Tie kulkee sen vieressä n. 35 km matkan ja kääntyy sitten taas sisämaahan. Siitä on Istanbuliin
enää matkaa n. 65 km. Nyt näyttää siltä, ettei merimaisemista paljoa päästä nauttimaan edes ikkunan läpi. Äsken alkoi sade, joka yltyi lähes rankkasateeksi.
Seuraava merkittävä matkatapahtuma on Bosporinsalmen ylitys. Se on salmi, joka erottaa Euroopan
ja Aasian mantereet toisistaan. 30 km pitkä Salmi yhdistää Mustanmeren ja Marmaranmeren toisiinsa. Lähellä salmen Marmaranmeren puoleista päätä salmesta työntyy länteen pitkä lahti, nk.
Kultainen sarvi.
Leveyttä Bosporin salmella on leveimmässä kohdassa 3 700 metriä ja kapeimmassa kohdassa 700
metriä. Salmen syvyys vaihtelee 36 ja 124 metrin välillä. Bosporinsalmi on yksi maailman liikennöidyimmistä laivaväylistä. Vuonna 2003 tuli sillä voimaan liikennöintisäädös, jonka mukaan yli
200 metriä pitkät tai vaarallista lastia kuljettavat alukset voivat liikennöidä salmessa vain päiväsaikaan.
Salmen yli johtaa kaksi moottoritiesiltaa, uudempi Fatih Sultan Mehmet silta, jonka pituus on 510m
ja sillan kansi on 64 m korkeudessa. Toinen vanhempi on Bosporin silta, jonka pituus on 151 m ja
sillan kansi on 64 m korkeudessa.
Bussimme reitti menee Bosporin salmen yli Fatih Sultan
Mehmet sillan kautta
Bussi Istanbuliin meni kuvan
vihreällä piirrettyä reittiä. Pian
Fatih Sultan Mehmet sillan ylityksen jälkeen bussimme pysähtyi bussifirman Ulusoy varikon luona (kuvassa merkitty
V). Siellä bussimme matkustajat siirrettiin kahteen pienbussiin, sen mukaan mihin päin Istanbulia kukin oli menossa.
Bussimme oli jättänyt matkustajia jo aiemmin kahdessa eri
paikassa Uskadarin puolella.
Kaikki vielä isossa bussissa
olevat matkustajat mahtuivat hyvin näihin pikkubusseihin. Myöhemmin selvisi, että bussifirmat eivät halua mennä isoilla busseilla kaupungin ruuhkaan. Sen homman saavat hoitaa pikkubussit.
Me emme olleet oikein jyvällä tästä järjestelystä, kuvittelimme että se on sama mihin pikkubussiin
menee. Niiden kuljettajat olivat kuitenkin tottuneet kysymään turisteilta mihin he ovat menossa ja
näin varmistivat että kukin on oikeassa bussissa. Me kaivoimme esiin paperin, jossa oli hotellimme
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
56
nimi Grand Ons Hotel ja osoite. Kuljettaja tunnisti alueen ja käski meidän mennä toiseen pikkubussiin joka menee hotellimme lähettyville. Näin tehtiin. Lopuksi kaikki matkustajat saatiin oikeisiin
pikkubusseihin ja ne pääsivät matkaan. Meillä ei ollut juurikaan käsitystä siitä mitä reittiä ja mihin
bussimme oli menossa. Luotimme tässäkin tilanteessa että bussifirma huolehtii meistä edelleen.
Pikkubussi jatkoi vihreällä edellä olevassa kuvassa merkittyä reittiä kohti Istanbulin kaupungin
vanhinta osaa, Stambulia. Siinä mentiin yli Kultaisen sarven, lahden joka erkanee Bosporin salmesta ja aukeaa länteen. Sen yli mentiin Galatan siltaa pitkin. Pian sen jälkeen oltiinkin hotellimme lähellä. Emme sitä muuten olisi tienneet, mutta kuljettaja käsimerkein näytti meille että tässä ulos, kuten myös tehtiin. Jälkeenpäin uumoilimme että kuljettaja vei meidät hyvää hyvyyttään perille Nemet kadulle koska olimme viimeiset kyydissä olijat.
Kadun varressa seisottiin sateessa reppuinemme ja kasseinemme, linja-auto jatkoi matkaansa. Vähän aikaa siinä seisottiin ja mietittiin miten hotellimme löydämme. Luonto rupesi ohjaamaan meidän seuraavia askeleita, vessahätä oli molemmilla. Ympärille katsottuamme, silmiin osui McDonald's jonne mentiin. Toinen meistä jäi
kassajonoon, toinen meni vessaan ja sitten
toiminnot vaihdettiin. Tämän jälkeen
homma oli meillä taas hallinnassa. Hotelliin löytämisen helpottamiseksi, päätettiin
ottaa taksi. Annoimme taksikuskille ikkunasta hotellin osoitteemme. Vilkaisi osoitetta ja pulisi jotain samalla viittoen lähellä
olevalle kadulle. Siihen suuntaan käveltiin
ja matkalla vielä kyseltiin vastaantulijoilta
missä päin Grand Ons Hotel on.
Hotelli löytyi, kello taisi olla jotakin 18.
Vastaanotossa asiamme hoitui esittämällä
internet varauksen tuloste. Kantaja otti
laukkumme ja yhdessä mentiin hissillä 6:n
kerrokseen. Kantaja avasi huoneen oven ja
nosti laukut eteiseen. Pari liiraa annoin kantajalle, joka lähti tyytyväisenä. Huoneessa oli kolme erillistä vuodetta, joten huone oli asiallisen kokoinen ja valoisa. Suihku – vessa yhdistelmäkin vaikutti
toimivalta. Me leviteltiin tavaroitamme vähän normaalia enemmän, ollaanhan me tässä hotellissa
kolme yötä. Ikkunanpuoleiseen sänkyyn minä majoituin ja Tapio seinänviereiseen, keskimmäinen
jäi toimimaan apupöytänä tavaroille. Vuorovedolla käytiin suihkussa, jonka jälkeen sonnustauduttiin ulos, lähialueita tutkimaan. Kortteleita siinä sen verran kierreltiin että hotellin nurkat tuli jotenkin tutuksi. Sen
jälkeen mentiin sopivan näköiseen kuppilaan oluelle, syömätarvetta ei nyt ollut.
Kuppilassa oli iso TV seinällä, josta tuli
Euroopan liigan ottelu. Valittiin sellainen paikka, josta ottelua oli hyvä katsoa.
Tarjoilijalta tilattiin isot oluet. Sen kanssa tuli iso kupillinen pähkinöitä joilla sitten ottelua katsottiin. Jo tullessamme oli
toinen puoliaika menossa koska ottelu
loppui suunnilleen samaan aikaan kun
meidän oluemmekin. Päätettiin lähteä hotellille vaikka kello ei vielä paljoa ollutkaan, päivä oli ollut
toimintaa täynnä joten unikin varmaan maistuu.
Risto Honkala
57
Palattiin hotelliin ja melkein suoraan mentiin nukkumaan, jotta huomenna olemme virkeitä kohdatessamme Istanbulin.
31.3 Lauantai (11:sta matkapäivä)
Aamulla Tapio heräsi aikaisin ja kun totesi minun vielä nukkuvan syvässä unessa, päätti hän suihkun jälkeen pukeutua
ja mennä aamupalalle. Kuulin oven kolahtavan kiinni, mutta en sen antanut itseäni herättää. Jatkoin ilmeisesti nukkumista kun seuraavan kerran heräsin siihen kun Tapio kolkutteli oven takana.
Oli käynyt aamiaisella, mutta unohtanut
ottaa aavainkortin mukaansa. Nyt oli
minun noustava, avaamaan ovi. Minä
menin puolestani aamutoimille, joskaan
niissä ei kovin pitkään mennyt kun olin
aamiais valmiudessa. Meni siinä kuitenkin sen verran aikaa että
Tapio ilmoitti lähtevänsä uudelleen aamiaiselle
minun kanssani. Kyllä
kuulemma toiset aamukahvit vielä menee.
Otin kameran mukaan
kun oletin sieltä saava
hyviä maisemakuvia,
olihan aamiainen katettuna kahdeksanteen kerrokseen. Aamiainen oli
katettuna kerrostasoon,
jossa oli pöytiä mutta
sen lisäksi siellä oli sisä- ja ulkoterassitaso.
Aamiainen oli ehkä
keskitasoa monipuolisempi ja se oli katettu aistikkaasti. Tapio otti kahvin ja meni varaamaan sen kanssa meille pöydän
sisäterassitasolta. Minä kurkistelin kaikki aamiaispöydän lämpimät kattilat läpi ja maittavimmista
kattiloista otin lautaselleni lämmintä syötävää. Ensimmäisellä kierroksella en yleensä ota kahvia,
jos aamiaispöydän antimet ovat edes kohtuullista tasoa. Nyt oli.
Tapio istui pöydässä, josta oli hyvät näköalat Marmaranmeren lahdelle. Siellä oli runsaasti rahtilaivoja, varmaan odottamassa joko siirtymistä tai on jo palannut Bosporinsalmesta ja ankkuroituneet
nyt lahdelle. Aamiaista syötiin ja kahvit juotiin näissä hienoissa maisemissa.
Palattuamme huoneeseen piti päättää mitä seuraavaksi tehdään. Toki asiasta keskusteltiin myös aamiaisella, nyt oli valittava yksi niistä monista vaihtoehdoista. Sovittiin ettei tänään aloiteta vielä tutustumaan kaupungin nähtävyyksiin, vaan hankitaan tänään kaupungista sellainen yleiskäsitys, joka
sitten seuraavina päivinä meitä auttaa kulkemisessa.
Eilen saadun paikkatuntemuksella mentiin pääkadulle, jossa kulkee se raitiovaunulinja, joka menee
Stanbulista kultaisen sarven lahden yli Galatin kaupunginosaan, josta se palaa samaa reittiä takaisin.
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
58
Me emme menneet raitiovaunuun vaan käveltiin tätä pääkatua pitkin raitiotiekiskoja seuraillen.
Saavuttiin jonkinmoiselle torille, jossa oli ulkokuppiloita. Istahdettiin yhteen semmoisesta kahville
ja samalla mietittiin, mitä me oikeastaan nyt halutaan nähdä. Tarjoilija toi kahvimme ja häneltä samalla kysyttiin raitiovaunujen lippusysteemistä. Selitti että automaatteja on aina pysäkkien läheisyydessä ja niistä saa lippuja (pyöreitä muovikolikoita) 2TL rahalla. Mentäessä pysäkille tulee kulkea portin läpi, joka aukeaa kun siihen laittaa ostetun muovikolikon. Pysäkillä noustaan sitten siihen
raitiotievaunuun, joka menee haluttuun paikkaan. Vaunuun päästyä sillä voi sitten matkustaa niin
kauan kuin haluaa, vaikka useaan kertaan
reitin päästä päähän. Katsella maisemia tai
vain pitää sadetta.
Kahvin jälkeen käytiin ostamassa muutamia
yleisten kulkuneuvojen maksuvälineitä,
muovikolikoita. Automaatista niitä tuli kun
rahaa työnsi sisään. Sen jälkeen käytiin
opiskelemassa vieressä olevalla pysäkillä se,
miten pysäkille ja edelleen raitiotievaunuun
sisään meno tapahtuu. Se kävi juuri siten
kuin tarjoilija meille tapahtuman kuvasi.
Emme nyt kuitenkaan tarvinneet raitsikan
kyytiä. Olimme niin keskustassa että kävellen päästään Basaariin, kunhan kysytään joltakin neuvoa. Kyllä Tapiolla kartta oli johon
myös tämä kuuluisa Basaari oli merkitty,
mutta ei vain sen sisäänkäyntiä löydetty. Jo
löytyi kun neuvoa kysyttiin.
Istanbulin Suuri Basaari eli Kapali Carsi on kaikkiaan 58 kadun kauppapaikka, sokkeloisen katetun
basaarikaupunginosan sisällä.
Basaaria rakennettiin alun perin vuosina 1455 - 1461, Ottomaani Mehmet II:n toimesta,
Suureen Basaariin pääsee sisälle useammastakin sisäänkäynnistä. Sieltä löytyy kultaa, vaatteita, lasiesineitä, muistoesineitä, mattoja, nahkaa, musiikkia ja mitä nyt ikinä voit kuvitella. Se on kuin iso
kauppahalli ja alueella on n. 4 000 myyntipistettä!
Basaari tarjoaa kauppojen
lisäksi kahviloita, ravintoloita, pankkeja, ja postitoimiston. Vanhin osuus basaaria on İç Bedesten, lähempänä basaarin keskustaa, jonka vierestä löytyy
paikan historiallinen marmorisuihkulähde, joka aikoinaan toimi yhtenä kahdesta paikan tuoreen juomaveden lähteenä.
Suosittuja ostoksia basaarissa korujen lisäksi ovat
erilaiset käsityöesineet, kuten messinkiset itämaiset
kahvipannut, ja perinteiset
turkkilaiset sekä Kilim ma-
Risto Honkala
tot kaikkialta Turkista ja Keski-Aasiasta. Monet tuoteryhmistä sijaitsevat samalla alueella basaaria, siten että nahkatuotteita myyvät
kaupat ovat tietyllä alueella, kultakorut toisella alueella, jne.
Basaari on avoinna klo 9 - 20 maanantaista lauantaihin.
Koska paikan tutkimiseen menee helposti puolikin päivää, on hyvä
muistaa vessojen sijaintipaikat. Lähdettiin pois enne niiden tarvetta
ja sulkeutumisaikaa. Liikkuminen siellä kun oli raskasta ja rasittavaa kun aina joku oli kiskomassa hihasta kauppaansa tai tyrkyttämässä jotain ostettavaksi. Me olimme kunnon suomalaisia turisteja,
mitään ei ostettu.
Lähdettiin täältä kohti hotelliamme. Matkalla otettiin valo- ja videokuvaa. Päätettiin oikaista hotellille pienten katujen kautta, jolloin oletimme matkan lyhenevän merkittävästi. Olisi se varmaan
lyhentynytkin, ellemme olisi joutuneet hotelliamme tosissamme etsimään. Pienten katujen kautta liikkuminen osoittautui vaikeaksi.
Niissä ei saanut mitään kiinnekohtaa sillä lailla kuin isoja katuja
kulkiessa. Lisäksi navigaattori ei kykene pitämän satelliitteihin luotettavaa yhteyttä kapeiden katujen ja niiden varrella olevien korkeiden kivitalojen johdosta. Lopulta hotelli löydettiin, joskin matkaa
tuli taivallettua varmaan tuplasti se, mitä olisi tullut pääkatuja kulkiessa. Hotellilla pakattiin vain reppumme
seuraavaksi tehtävää raitiotievaunumatkaa
varten. Ennen kadulle menoa käytiin yläkerran aamiaistilassa, josta pääsi kattotasanteella olevalle uima altaalle. Ilma ei
ollut riittävän lämmin uintiin, haluttiin
pelkästään nähdä paikka ja ottaa siitä muutamia kuvia. Lämpimänä päivänä olisihan
sitä ollut mukava uiskennella täällä kahdeksannen kerroksen kattotasanteella. Nyt
oli lämpötila Istanbulissa vaivaiset 12 astetta, joten uiminen ei ollut ihan päällimmäisenä mielessä.
Menemme kävellen tuttuun risteykseen,
Aksaray pysäkille, josta liikennöi linjalla
T1, nk. nopea raitiovaunu. Ostettiin muoviliput ja siirryttiin pysäkkialueelle odottamaan raitiovaunua. Pian se tulikin, mutta
oli niin täynnä että jäätiin odottamaan seuraavaa, niitä kun kulkee melko tiheällä aikataululla. Seuraava oli yhtä täynnä. Mentiin sisään kun arveltiin kaikkien tulevien
vaunujen olevan yhtä täynnä ja niin joutuisimme pysäkillä seisoskelemaan loppupäivän.
Vaunumme suuntasi kohti Kabatasin päätepysäkkiä. Ohitettiin Sultanahmet ja jonkun ajan päästä ylitettiin Kultaisen Sarven
lahti Galata-sillalla. Koko sillan reunojen
pituudella siellä oli onkijoita. Tiedä sitten
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
59
60
saavatko kalaa? Ilmeisesti kun niin moni siellä onki. Varmaankin lahden vesi on puhdasta tällä kohtaa kun salmessa on jonkinlainen virtaus. Sillan jälkeen on kaksi pysäkkiä ja sitten on päätepysäkki
Kabatas. Siinä raitiovaunu vekslaa raiteilla niin, että se lähtee takaisinpäin toisella raiteella, eli äskeinen perä edellä Tässä vaiheessa vaunu (koko pituus 59m) oli niin tyhjä että pääsimme Tapion
kanssa istumaan. Aluksi vierekkäin, mutta sitten siirryttiin niin, että molemmilla oli ikkunapaikka
valo- ja videokuvausta varten. Nyt määränpäämme on toisen pään pääteasema, Bagcilar. Matka
koostuu 32 pysäkin välistä, jotka on
sijoitettu 19,5 km matkalle. Keskimääräinen kesto tälle välille on 40
min, jolloin keskinopeudeksi tulee
29,2 km/h. Näin hyvään keskinopeuteen päästään kun raiteet kulkevat
erillään muusta liikenteestä.
Vaunu alkoi täyttyä pian pääteaseman jälkeen ja pysyi täysinäisenä lähes loppuun asti. Se mitä porukkaa
poistui, uusia tuli tilalle. Kuvasimme
kovasti ikkunan läpi kun ei muutakaan tekemistä tällä 1.5 tunnin matka
aikana ollut. Ajettiin tarkoituksella
sen pysäkin ohi josta vaunuun noustiin. Jäämme pois neljän pysäkin
päästä Sultanahmetin alueella. Siellä
käydään katsomassa kuuluisaa Sulttaani Ahmedin moskeija (myös: Sininen moskeija; turkiksi
Sultanahmet camii). Se on Turkin kansallismoskeija ja yksi niistä moskeijoista, joista käytetään
nimitystä Sininen moskeija, sillä niiden sisusta
on verhoiltu sinisillä laatoilla. Se on rakennettu
vuosina 1609–1616 Ahmed I:n valtakaudella
Jumalan lepyttämiseksi kehnon sotaonnen jälkeen. Kuten moskeijoissa usein, sielläkin on sen
perustajan hauta, koraanikoulu eli madrassa ja
vierasmaja. Sulttaani Ahmedin moskeija on Istanbulin merkittävimpiä nähtävyyksiä.
Jäätyämme pois raitiovaunusta totesimme olevaamme melkoisella turistialueella. Taustalla
näkyi Sininen moskeija ja sen kuusi minareettia.
Suuntasimme askeleemme moskeijaa kohti.
Monenlaista kaupustelijaa alueella oli, tietysti kun oli turisteja paljon. Kello oli
vähän yli 16, jolloin moskeijassa oli menossa rukoustilaisuus, jolloin sinne ei turistit päässyt. Kuulimme että klo 17 turistit pääsevät taas moskeijaan sisään.
Menimme kiertelemään moskeijan ulkoaluetta, jossa muukin turistiväki aikaansa vietti. Kaupustelijoita oli runsaasti, markkinatunnelmaa oli. Seisoskellessamme siinä joutilaan näköisinä, tuli luoksemme keski-ikäinen kaveri. Kyseli
josko olisimme kiinnostuneita nahkatakeista. Selitimme ettemme ole kiinnostuneita. Sitkeänä kauppamiehenä kysyi mistä maasta tulemme. Kerrottuamme hän
alkoi ladella joukon suomen sanoja ja joitakin lauseitakin. Kertoi käyneensä
Suomessa useita kertoja myymässä nahkatakkeja. Pyysi meitä tulemaan hänen
mukanaan liikkeeseen, joka on aivan lähellä. Vakuutimme, että voimme tulla,
Risto Honkala
mutta mitään emme osta. Kaveri luotti ilmeisesti omaan myyntitaitoonsa ja vakuutti ettei mitään ostopakkoa ole. Mentiin lähellä olevaan liikkeeseen, jossa meitä otti vastaan uskoaksemme liikkeen omistaja. Tervehdittiin omistajaa ja meidät houkutellut mies alkoi esitellä meitä suomalaisina ja heitti sitten meihin päin lyhyen suomenkielisen lauseen, johon me reagoimme ymmärtämisellä. Kyselivät josko joisimme teetä johon nyökytimme. Tee tuli hetkessä ja sen jälkeen alkoivat esitellä miesten nahkatakkeja, eri laatuisia ja hintaisia. Olivat varmaan hyviä ja halpoja mutta ystävällisesti kieltäydyttiin kaupanteosta. Pikkuhiljaa, juotuamme teen, alkoivat kauppiaat uskoa, ettei me mitään osteta. Kiitettiin
teestä ja palattiin markkina-alueelle, jossa vielä hetken kiertelimme odottaen kello viittä. Huomasimme tämän meitä houkutelleen keski-ikäisen
kauppamiehen jo jututtamassa seuraavaa mahdollista ”uhria”, keskiikäistä naista. Emme jääneet seuraamaan sitä, lähteekö nainen kauppaan
teelle ja nahkavaate esittelyyn.
Kello tuli viisi, joten lähdimme moskeijan sisäpihalle. Portaita sinne noustessamme, totesimme moskeijan ”kivijalassa” olevan varmaan kymmenen erillistä jalkojen pesupaikkaa. Nämä olivat ilmeisesti siksi, että muslimit liikkuvat moskeijassa paljain jaloin, kengät kun pitää ottaa pois sisään mentäessä.
Moskeija on harmonisesti rakennettu ja on silmiä
hivelevän kaunis niin sisältä kuin ulkoakin.
Sisäpihalla olevalla moskeijan sisään menon ovella
oli jo melkoinen jono turisteja. Jono veti sen verran
hyvin että mekin siihen mentiin. Kun tultiin lähelle
ovea, nähtiin millaisin rutiinein sisälle pääsi. Kengät
piti ottaa pois, sukkia ei. Kenkien kuljetusta varten
oli tarjolla muovipusseja, joten kirkkoon sisään
mentiin muovipussi kädessä.
Sisällä aukeni valtava kirkkosali, jossa oli vain kokolattiamatto pehmentämässä muslimien polvikumarruksia. Kirkkosali oli korkea ja seinissä ja kupoleissa oli hienoja lasimaalauksia. Keskeltä oli erotettu alue, jonne turistien ei pitänyt mennä. Se oli
vain kirkossa oleville muslimimiehille. Kirkkosalin
seinustoilla oli erilliset tilat naisten rukousten harrastamiseen. Vain miehet saivat rukoilla kirkkosalin
keskellä. Tuntui että pääosa kirkossa vierailevista
turisteista ei ollut islaminuskoisia.
Lähes kaikki ottivat valokuvia, vaikka vaikeuksia
olikin, kun samalla piti pitää kenkien muovipussia
käsissä. Aikamme sisällä olimme ja ihailimme kupolien lasimaalauksia.
Ulos kirkosta tultiin toisesta ovesta jonka ulkopuolella laitettiin kengät takaisin jalkaan. Näin oli tämä
Sulttaani Ahmedin moskeija (myös: Sininen moskeija) nähty.
Siirryttiin sitten raitiotiepysäkille ja seuraavalla T1
raitiotievaunulla matkustettiin lähelle hotellia. Siitä
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
61
62
oli sitten vielä pieni matka käveltävää.
Kello lähenteli 19:sta, joten vielä ei olut kiirettä ulos syömään. Vähän aikaa lepäiltiin, luettiin sähköposteja ja niitä myös läheteltiin. Kello 19 uutiset katsottiin iPadista, kun hotellin langaton verkko
oli siihen riittävän kelvollinen.
Päälle puettiin vähän lämpimämpää, kun ilta oli viilenemässä. Kierreltiin hotellin seutuja katsellen
jos löytyisi hyvän näköinen ruokapaikka. Lopuksi sellainen löydettiin siitä meidän iltaolutpaikaksi
muodostuneen ravintolan kellarikerroksesta.
Perheravintola, isä huolehti asiakkaiden tyytyväisyydestä ottamalla tilaukset ja tuoden ne pöytiin.
Poika hoiteli grillauksista ja äiti muusta
ruuasta keittiön puolella. Oluiden kassa
saatiin ruokamme alas, eikä sen pitempään
täällä oltu.
Seuraavaksi menimme yläkerrassa olevaan
kantapaikkaan jalkapalloa katsomaan. Vakiopöytä oli tyhjänä, joten siihen istuttiin.
Isäntä tuli heti tuttavallisesti kysymään,
mitä tänään saisi herroille olla? Tehtiin
vakiotilaus; isot oluet. Niillä kun hyvin
yksi puoliaika jalkapalloa saadaan katsottua ja sen jälkeen onkin aika siirtyä yöpuulle hotelliin. Tarjoilija toi pähkinöitä pöytäämme kuten joka kerran ennenkin. Erona tällä kertaa
oli se, että hän hymyili tuttavallisesti meille ja me tietysti takaisin.
Yksi puoliaika katsottiin jalkapalloa ja sitten lähdettiin hotellille ansaitulle lavolle, monipuolinen
päivä oli ohi.
01.4 Sunnuntai (12:sta matkapäivä)
Sunnuntaiaamuna ei Tapio malttanut nukkua pidempään kuin arkisinkaan. Aloitti kolistelun jo klo
07, mutta minä en antanut sellaista merkkiä että se olisi herättänyt minua. Kokemuksesta tiesin, että
aikansa kolistelee ja kun en osoita heräämisen merkkiä, lähtee hän aamupesun jälkeen aamiaiselle.
Niin teki nytkin, eikä ottanut mukaansa avainta. Ilman sitä hän palatessaan joutuu rynkyttämään
huoneemme ovea ja minä heräämään ovea avaamaan. Sitten minä aloitan aamutoimet ja valmistautumisen aamiaiselle, jonne sitten yhdessä taas mennään.
Aamiaisella ei valikoima ole parantunut vaikka on sunnuntai. Rutiinilla hoitui aamupalan syöntini
ja Tapiolta aamiaisen jälkijogurtti. Näin alkoi meidän pyhäpäivän aamumme.
Risto Honkala
63
Päivän ohjelmaa sitten hotellihuoneessamme mietittiin kartan ääressä. Tavallaan se oli jo lukkoon
lyöty, koska meillä oli vielä käymättä yksi merkittävin Istanbulin nähtävyys, Topkapin palatsi Sultanahmetin kaupunginosassa, Toisaalta ehkä meidän on ensin aamupäivällä käytävä kaupoilla ja yritettävä ostaa ne vähät tuliaiset nyt, jos
kaupat ovat auki. Basaari ainakin on
sunnuntaisin kiinni.
Kaupungille lähdettiin reput selässä,
jonne ostettavat saa laitettua, ettei tarvitse käsissä niitä roikottaa. Heti alussa
selvisi, etteivät pienien sivukatujen
liikkeet ainakaan olleet auki. Isolle kadulle päästyämme, sille jossa raitiotievaunu kulki, oli useita kauppoja auki:
ei kuitenkaan kaikki.
Ostotouhuun piti oikein paneutua, jos
jotain tuliaisia meinaa saada ostettua.
Sen verran vähän oli auki olevia kauppoja, että jokaiseen piti sisälle mennä
sillä mielellä, että ostettavaa pitää löytyä. Vaatteethan ovat aina oiva ratkaisu, ne kun mennevät vielä kohtuullisen pieneen tilaan. Niitä minä sitten ostin pojille, tiedä sitten
tykkäävätkö? Tapio tuskaili Jussin pojan tuliaisen kanssa. Yllytin häntä ostamaan verryttelypuvun,
johon innostuikin. Hänellä oli jo valittuna sopiva verryttelypuku, kun huomasi että sen selässä luki
RUSSIA. Onneksi löytyi toinen yhtä hyvän näköinen, niin sai vaihdettua. Pikku hiljaa alkoivat ostokset olla koossa, niin lähdettiin oikomaan pikkukatuja pitkin hotellillemme. Kohtuullisen suoraan
löydettiin perille. Hotellilla valmistauduttiin päivän varsinaiseen Topkapin palatsiin suuntautuvaan
retkeen. Siinä meneekin matkoineen pitkälle iltapäivään asti.
Kokeneina raitiovaunujen käyttäjinä mentiin T1 linjalla Topkapin palatsille, jossa jäätiin pois. Palatsialueelle mentiin portista, joka oli
yksi monista sivuporteista ja edelleen
siellä puistikon tietä, josta saavuttiin
laajalle puistikkoalueelle. Siellä oli
runsaasti väkeä työntymässä toisesta
portista sisään. Sinne mekin mentiin ja
pienellä etuilulla päästiin portin sisäpuolelle, jossa läpivalaistiin kassit ja
ihmiset joutuivat kulkemaan metallinpaljastimen läpi. Seuraavaksi olikin
lippujen tarkastus, joita meillä ei tietenkään ollut. Oli tehtävä täyskäännös
ja portista takaisin ulos. Nyt selvisi
miksi ihmiset jonottivat jo puistossa.
Siellä oli lipun myyntipiste, joka oli
tarpeen, jos aikoo palatsiin sisään
päästä. Liput hankin pienellä kiilailulla ja niin päästiin takaisin portille jo kerran koetuille tarkastuksille.
Sulttaanin palatsin haaremi…mieleen nousee mystisiä kuvia ottomaanivaltakunnan historiasta; salaperäistä musiikkia, eksoottista tanssia ja dramaattisia kohtaloita. Topkapin palatsi oli kuitenkin
400 vuotta muutakin kuin eksotiikkaa, se oli Ottomaanivaltakunnan hallinnon keskuspaikka, hallitsija-seremonioiden keskus ja suurimmillaan noin 4000 ihmisen asuinpaikka. 80 000 m2 kokoinen
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
64
Topkapi ei ole vain yksi rakennus, vaan
oikeastaan kokonainen pienoiskaupunki,
jossa oli puutarhoja, sairaala, leipomo, pesula, kouluja, valtion kirjasto, rahapaja ja
monenlaisia muita hallintoon liittyviä toimintoja.
Palatsin haaremi toimi sulttaaniperheen
yksityisyyden turvana, sana haaremi pohjautuukin arabin kielen verbistä harama,
joka tarkoittaa jotain, joka on pidettävä salassa tai kiellettynä. Jos Topkapin palatsi
edustaa ottomaani-arkkitehtuurin huippua,
palatsin haaremi on kuin korurasia yltäkylläisine koristeluineen. Kaikki 300 huonetta
on yksilöllisesti koristeltuja, käsinmaalatuilla laatoilla päällystettyjä, täynnä kauniita yksityiskohtia. Ottomaanien aikaan
korostettiin kovasti visuaalista kauneutta.
Varallisuutta ei piilotettu, kultaa ja jalokiviä ei säästelty. Kaiken piti olla kaunista ja
loistavaa.
Kun astelee Topkapin Haaremin porttien
sisäpuolelle, ulkomaailma sulkeutuu. Sisäpihojen, pylväskäytävien ja erilaisten huoneiden ketjuissa suuntavaistokin katoaa, ja
on erikoista ajatella, että satojen vuosien
ajan näillä käytävillä kaikuivat vain naisten askeleet. Sulttaanin lisäksi vain vartioivat eunukit saivat liikkua haaremissa.
Sulttaanin äiti, valide sultan, oli ehdoton
auktoriteetti, ja hierarkkisessa yhteisössä
kaikilla oli tarkkaan määrätty paikkansa.
Toisin kuin nykyaikana ajatellaan, haaremi
ei ollut vain sulttaanin tyttöystäväkokoelma, vaan siellä oli myös arvostettu
koulu aatelistytöille, jossa opetettiin monenlaista; luku- ja kirjoitustaitoa, vieraita
kieliä, taidetta, musiikkia, etiketti- ja protokollatuntemusta. Yhdeksän vuotta kestävän koulutuksen jälkeen tytöt saivat päättötodistuksen lisäksi timanttikorvakorut ja
sormuksen, sekä sopivan aviopuolison
löydyttyä vielä myötäjäisiksi kultaa. Nämä
tytöt toivat haaremille ja sulttaaniperheelle kunniaa, ja vahvistivat sukujensa sitoutumista hallitsijaan. Sulttaanin jalkavaimot eivät koskaan olleet muslimiperheiden tyttöjä, vaan valloitettujen kansojen tyttäriä, ja nämä haaremiin lähetetyt eri kansojen tytöt olivatkin tavallaan politiikan pelinappuloita.
Topkapin palatsin alueeseen kuuluu neljä erilaista sisäpihaa, jokaisessa kukka-istutuksia, kivin koristeltuja kävelyteitä ja erikoisen näköisiä puita.
Risto Honkala
65
Viimeiseltä, puistomaisimmalta sisäpihalta
on upeat näkymät yli Bosporin salmen. Ihan
viimeisen pihan takanurkassa sijaitsee myös
viihtyisä terassiravintola, jonka pöydistä voi
seurata salmessa lipuvien alusten matkaa ja
huikean kaunista maisemaa.
Topkapin palatsi muutettiin museoksi vuonna 1924 ja Unescon maailmanperintökohde
vuodesta 1985.
Osassa tiloista oli kameran ja videon käyttö
kiellettyä, joten kuvia ei kovin paljoa tullut
otettua.
Aikamme kierreltyämme ja kuhunkin paikkaan jonotettuamme alkoi tämä Topkapin
turismi kyllästyttää. Päätimme että tämä paikka on nähty sellaisessa laajuudessa mitä meidän kulttuuritietomme kartuttaminen edellyttää.
Palasimme takaisin pääkadulle jossa raitiotievanut kulkevat. Siellä kiertelimme etsimässä sopivaa ravintolaa syödäksemme päivän lounaan. Pian löysimmekin sopivan.
Alun perin meidän piti mennä illalla syömään oikein loisteliaasti, nk. loppupäivällinen. Tässä tilanteessa oli sen verran kova
nälkä rankan päivän seurauksena, joten päätimme hoitaa tässä ravintolassa ja nyt meidän matkamme loppupäivällisen. Emme kuitenkaan mihinkään erityisen ruhtinaalliseen
mässäilyyn sortuneet, kuitenkin kohtuullisen
pitkän kaavan mukaan mentiin.
Kaikki hyvä päättyy aikanaan, toisaalta sanonnan toinen puoli on, että kaikki huonokin
päättyy aikanaan. Nyt kyse oli lauseen alkuosasta. Laskun maksettuamme jatkoimme kävellen matkaamme pääkatua pitkin kohti hotellia. Matkalla katseltiin auki olevista kaupoista, josko vielä löytyisi jotain tuliaisia, ei löytynyt. Hotelliin tultiin illan edellä. Saavuttuamme Tapio heittäytyi tapansa
mukaan suorilta jaloilta sänkyynsä. Hetken päästä totesin hänen nukkuvan. Meinasin että nukkukoon, jos kerran niin väsyttää. Minä lähdin ulos, mutta en kovin kauaa siellä ollut, kun ensin alkoi
kovasti tuulla ja sitten tuli kova sade. Tapio oli edelleen unessa, mutta virkosi siitä kun palasin. Illan
viimeiseksi ohjelmaksi päätettiin mennä meidän kanta ravintolaan oluelle ja jalkapallon katseluun.
Sateessa mentiin, onneksi ei ollut kummoinen matka. Isäntä otti meidät ystävällisesti vastaan, niin
kuin jokaisena kahtena aikaisempanakin iltana. Tilauksemme oli sama kuin aikaisempinakin iltoina,
isot tuopit. Samalla kun tuopit tulivat, alkoi jalkapallo ottelu. En muista kutka pelasi, mutta laatupeliä oli. Suolapähkinöitä tuli pöytään kuten odotimmekin. Eikä siinä kaikki, perään tuli lautasellinen
ranskalaisia perunoita ja joitain vihanneksia. ”Ruhtinaallinen” tarjoilu saattoi johtua siitä, että tulimme maininneeksi olevamme viimeistä iltaa Istanbulissa. Hyvästä ilmaistarjoilusta huolimatta
joimme vain yhden oluen ja sen jälkeen mentiin takaisin hotelliin, jossa oltiin klo 22. Tapio vielä
virkeänä miehenä etsi TV:stä katsottavaa kanavaa, minä nukahdin.
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
66
02.4 Maanantai, kotimatkalle (13:sta matkapäivä)
Aamupalan jälkeen suoritettiin alustavaa pakkausta, onhan meillä täällä ollessa pakkaukset ollut purettuna kokonaan.
Mentiin vielä kaupungille katsomaan, josko jotain tuliaisia löydettäisiin. Pian todettiin, ettei meillä
ollut enää merkittäviä paikallisia rahavaroja, joilla jotain ostaisi. Rahan vaihtoonkaan ei enää viitsinyt ryhtyä, niistä kun tahtoo jäädä ylimääräistä taskun pohjalle. Niinpä sitten palattiin hotellille ja
suoritettiin vastaanottoon hotellilasku. Huone maksoi 60 €/yö, eli 30 €/yö/persoona, ei kallis. Huoneessa suoritettiin sitten lopullinen pakkaus. Pois heitettiin mm. kaikki turhat prosuurit ja muut tarpeettomat paperit, niitä kun on turha lennättää suomeen.
Kun kaikki tuntui olevan pakattuna, päätimme
lähteä liikkeelle kohti lentokenttää kun hotellihuone kuitenkin pitää luovuttaa ennen klo 12.
Ajoissa kun on liikkeellä, eivät mahdolliset yllätyksetkään aiheuta viivästymistä. Olimme eilen
selvittäneet reitin läheiselle Aksarayn metroasemalle, joten matka sinne kaikkine kantamuksinemme sujui nyt rutiinilla. Matka oli runsas kilometri. Metrolippuja varten olimme varanneet
tarvittavat kolikot, joilla aseman automaatilta ostimme matkapoletit, samanlaiset kuin mitä raitiotievaunuissa käytettiin. Metroaseman laiturille
laskeuduttiin rullaportaita myöten kuten yleensä
metroasemille. Metro oli sopivasti asemalla kun
saavuimme laiturille. Pääsimme istumaan tavaroinemme paikkaan josta näkyi metroasemien nimet ja oven päällä oleva reittikartta. Istanbulin lentokentän virallinen nimi on Atatürkin kansainvälinen lentokenttä. Kenttä nimettiin modernin Turkin
perustajan, Mustafa kemal Atatürkin mukaan. Lentokentällä on kaksi terminaalia: ulkomaanterminaali (A) ja kotimaanterminaali (B). Ulkomaanterminaali avattiin vuonna 2001, ja se on melko moderni.
Atatürkin lentokenttä sijaitsee 24 kilometriä Istanbulista lounaaseen, Turkin eurooppalaisella puolella. Metrolla matka taittui joutuisasti, 40 min. Joudumme matkaamaan 17 aseman läpi ennen lentokentälle saapumista. Metromatkan loppuosa kulki maanpäällistä rataosuutta pitkin, jolloin matkustajilla on muutakin katseltavaa kuin metrotunnelin mustat seinät. Lentoasema oli metrolinjan
viimeinen pysäkki, joten siellä metro tyhjeni
maanalaisella asemalla. Lentoasemalle johtavien
ovien jälkeen oli ensimmäinen turvatarkastus, tavaroiden läpivalaisu ja henkilöiden kulku metallinpaljastimen läpi. Tämän tarkastuspisteen kautta
piti kulkea kaikkien niiden henkilöiden, jotka menevät lentoasemaan tiloihin, riippumatta siitä
matkustaako vai onko saattoväkenä. Tarkastuksen
jälkeen noustiin ylös terminaaliin, jossa on lähtöselvitykset. Lennon lähtöön oli vielä aikaa 3
tuntia, joten emme vielä menneet lähtöselvitykseen. Arvelimme ettei sitä näin aikaisin vielä voinut tehdä. Kiertelimme lentoaseman sitä puolta
jossa ei lippua tarvinnut. Melko iso lentoasema tämä on, vaikka kaupungissa on myös toinen lentokenttä – Sabiha Gökçen kansainvälinen lentokenttä – sijaitsee Bosporinsalmen toisella puolella, Aasian puolella. Toisaalta kyllä väkeäkin on, Istanbulin metropolin alueella asuu 12,5 miljoonaa.
Risto Honkala
67
Selvitettiin missä on meidän lähtöselvitysluukku, D rivi ja piste 24. Mentiin siihen jossa selvisi että
minun pitää käydä ostamassa 30€ matkalaukkulipuke airBalticin tiskiltä. Neuvoivat missä päin se
on, joten sieltä kävin matkalaukkulipukkeen ostamassa. Tapio ottaa kassinsa lentokoneeseen, joten
hän ei sitä tässä jätä ruumaan laitettavaksi. Homma hoitui ja kahdet boarding cardit (Istanbul - Riikaa ja Riika-Helsinki) saatiin kouraan. Paluumatkalla on välilasku Riikassa, kuten oli tullessakin.
Nyt kun meillä oli lentoliput voimme siirtyä
kansainväliselle lentokenttäalueelle. Se vaati
kuitenkin taas uuden täystarkastuksen, kasseille läpivalaisu ja ihmiset metallinpaljastimen
läpi. Tapio joutui taas sukkasillaan pomppimaan, kun sillä oli kengissään jotain rautaa,
joka saa metallipaljastimen aina piippaamaan.
Tämän ”rastin” selvityksen jälkeen jonotettiin
vielä passintarkastukseen. Sen jälkeen olimme
vapaita liikkumaan kansainvälisellä kenttäalueella. Täällä oli runsaasti kahviloita ja ravintoloita sekä isot tax-free kaupat. Lähdimme molemmat erikseen harhailemaan tax-free kauppa-alueelle. Etsinnän jälkeen päädyin ostamaan hienon ja kalliin naisten lompakon. Tapio kertoi ostaneensa hajuvettä. Yhdessä vielä mentiin katsomaan juomien tarjouksia. Tapio osti paikallista juomaa litran ja min kansainvälistä
Wiskyä 2 litran pulloa, vaikka myyjä
kyllä minua varoitti mahdollisista
tullivaikeuksista EU:n puolella. Tämän jälkeen mentiin kahvilaan istuskelemaan. Rahaa minulla oli vielä
jäljellä 20TL, jolla sain ison oluen.
Kello kävi ja niin lähdettiin etsimään
lähtöporttiamme, koneemme lastataan. Pitkä sinne oli matka, melkein
lentoaseman kauimmainen portti
(halpalento). Emme sentään viimeisiä portin odotustilaan saapujia olleet, joskaan emme ensimmäisiäkään. Kauaa ei tarvinnut odottaa kun kulutettiin meidän lähtöportin avautuneen. Mitään kiirettä
ei koneeseen ole, paikkaliputhan kaikilla on. Tapio tykkäsi kuitenkin että mennään etujoukoissa,
jotta hän saa kassinsa ylähyllylle, ennen kun se on täynnä. Koneeseen mentiin ja paikkamme oli
melko perällä, eli kovaäänisellä koneen alueella, halpapaikka!
Porukan ollessa koneessa, lähti se aikataulun mukaan liikkeelle. Liike pysähtyi heti menotien alkupäähän. Siitä eteenpäin etenemisemme tapahtui noin 100 n pätkissä. Koneen kapteeni oli ilmeisesti
katsonut aiheelliseksi ja velvollisuudeksi kertoa jotain maksaville lentoasiakkaille lähdön viivytyksestä. Kummallista kyllä viivytyksen syytä hän ei maininnut, kylläkin tiesi että lähtö viivästyy n. 40
min. Siinä sitä sitten edettiin sata metriä kerrallaan, kunnes lopulta oltiin kiitotien alussa. Moottorit
täysille kierroksille, jarrut pois päältä ja sitä seurannut kova kiihdytys, ilmassa oltiin noin tunnin
myöhässä.
Kone kaarsi Istanbulin provinssialueen päällä ja sitten myöhemmin Mustanmeren päällä. Näkymät
olivat hienot, kun vielä yksityisiä kohtia erotti, kun kone ei olut kuin arviolta 3000 m korkeudessa.
Nousu jatkui ja pian oltiin Bulgarian päällä, josta ei enää erottanut yksityiskohtia.
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
68
Tämä oli päivällä tapahtuva lento,
joten olisi ollut hyvät edellytykset
kerrata maantietoa täältä lintu perspektiivistä, mutta paksut pilvet estivät sen.
Aikamme torkuttuamme, alkoi kone laskeutua Riikan kentälle. Vielä
ei ollut niin pimeätä, ettei olisi selvästi erottanut Riikan kaupunkia ja
edelleen sieltä Jurmalan hiekkarantaa. Lähtö Istanbulista viivästyi
melkein tunnin ja täälläkin oltiin
vielä n. puolituntia myöhässä, joten
kiireelliseksi menee koneen vaihto
täällä
Riikan kenttä on sen verran pieni,
että kaikki lentokoneista tulevat
porukat kuljetetaan lentoasemalle busseilla, niin meidätkin.
Koska tulimme EU:n alueelle sen ulkopuolelta, tehtiin meille tarkka passi ja kassien tarkastus. Istanbulissa oli Tapio ottanut kassiinsa kaikki ne alkot, jotka tax-free kaupoista siellä ostettiin. Nyt se
kostautui, läpivalaistuksessa kävi ilmi että Tapion kassissa oli 3 erillistä litran pulloa, eli yli sallitun.
Tapio selitti tullimiehelle että siinä on meidän molempien pullot ja yksi niistä on hänen, eli sallittu
määrä. Selittely ei auttanut vaikka Tapio ansiokkaasti sitä teki. Kuulemma selittelyitä kuunnellaan
vain konttorin puolella, jos sinne halutaan. Muussa tapauksessa pullot on pistettävä erilliseen tynnyriin. Kun meillä oli kiire koneeseen, ei meillä ollut mahdollisuutta mennä konttorin puolelle asiaamme selvittämään, vaan pullot pistettiin tynnyriin.
Lähtöportilla jouduttiin vielä hetki odottamaan ennen kuin päästiin bussiin, joka vei meidät koneelle.
Helsinkiin lento on lyhyt, Tallinnaan asti nousee ja sitten alkaa loppuliuku kohti Helsinkiä.
Yhteenveto matkasta
Matka oli kokonaisuutena onnistunut ja vastasi etukäteisodotuksia.
Sää oli vuodenajan mukainen. Matkan ajankohta olisi siirretty myöhemmäksi, lämpimämpään aikaan, toukokuun puolenvälin paikkeille mikäli se olisi ollut vapaasti valittavissa. Kuten tekstistä
kävi ilmi, matka ajoitettiin niin myöhäiseen ajankohtaan kun se Lumin paikalla olo-odotuksen mukaan oli mahdollista.
Matkasuunnitelma päivittäisine ohjelmineen toteutui hyvin, ja ne olivat sopivan väljiksi laadittuja.
Matka sujui sopuisasti retkeläisten kesken ilman minkäänlaista eripuraa. Tätä varmaan edisti se, että
matkaohjelma oli yhdessä sovittu ja siinä pysyttiin.
Matkalle laadittu budjetti toteutui melko hyvin, joskaan se ei matkan onnistumisen kannalta ollut
mitenkään oleellista. Nykyään kun Visalla ja pankkikortilla saa automaateista lisää rahaa aina tarvittaessa. Toista se oli ennen, kun piti osata ottaa mukaan riittävästi dollareita, joita sitten vaihdeltiin paikalliseen valuuttaan tarpeen mukaa ja piti toivoa että mukana on riittävä määrä valuuttaa.
Nuoruudessa tehdylle matkoille osattiin aina ottaa mukaan tasaraha.
Matkakertomus on laadittu melko seikkaperäisesti, johtuen käytettävissä olevasta laajasta materiaalista. Matkakertomuksen aineiston taltioimiseksi oli molemmilla mukana digi kamera sekä nauhuri
päivittäisten tapahtumien taltioimiseksi tuoreeltaan. Mukana oli myös videokamera mahdollista
myöhempää videon tekoa varten.
69
Risto Honkala
Tavaralista Georgia – Turkki matkalle
7.
8.
Tekniset laitteet
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
13.
14.
15.
16.
Pieni navigaattori ja sen laturi
Puhelin, laturi, nappikuulokkeet ja vyölaukku
iPadi, sen laturi ja korvakuulokkeet
Digikamera ja sen laturi
Nauhuri ja siihen varapatterit
Videokamera, akut, jalusta ja laturi
Videokameran kasetteja
Pillerit ja pesuvälineet
Kaulapussi passille, pankkikortille
Muistitikku
Näyttöpyyhkeet
Vara rillit
Apureppu
Napalaukku
Pikkutavaroita kaapista
Lumin pankkikortti ja piilolinssien huuhteluaineet, 4 pulloa
Hygienia ja lääkkeet (suihkupussiin)
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
Sukat
Hanskat?
Dokumentit
1.
2.
3.
4.
5.
Passi
Passin kopio
Lentoliput
Rahaa otettava mukaan ja luottokortti
Hotellivarauksiin liittyvät paperit.
(Tapiolle omat)
6. Matka suunnitelma, reitti, aikataulu ja
majoitukseen liittyvät tiedot. (Tapiolle
omat)
7. Vakuutukseen liittyvät mukaan ja kotiin.
8. Kyniä ja reissuvihko
9. Euroopan kartta
10. Osoitetarroja
hammasharja ja tahnaa
saippuaa
korvapumpulitukkoja
tukkaharja
deodoranttia
laastari
päänsärkypilleri
pyyheliina
nenäliinoja
Vaatetus kassiin
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
13.
lenkkarit
sukkia 2 ohutta ja 2 normaalia
lyhyet kalsarit 2
pitkät yhdet kalsarit ja pitkähihainen aluspaita
(toimii myös yöpukuna)
Farkut
Samettihousut
Aluspaita 2 (T-paita?)
Mustia korkeakauluksisia poolopaitoja 1?
Flanellipaita ja sininen kauluspaita
villapaita
kotihousut/collegehousut ?
kesäpaitoja 1 kpl
Please tai muu takki
Vaatetus päälle
1.
2.
3.
4.
5.
6.
core-tex housut
core-tex takki
core-tex kengät
Pitkät kalsarit
Sininen kauluspaita
Punainen villapaita
Tapion ja Riston matkakertomus Georgiaan ja Turkkiin keväällä 2012 suuntautuneesta omatoimimatkasta
70
Matkaohjelma Tapio Tuomisen ja Risto Honkalan matkalle Georgiaan ja
Turkkiin 20.3 - 2.4.2012
(Ohjelma muutoset mahdollisia ennen lähtöä)
Georgia valuutta geli, 100€ =220 Geliä
Turkin valuutta liira, 100€ =230 Liiraa
Tapahtuma
Viikon päivä pvm
klo
Hinta €/hlöKyyti
LähtölHelsingistä lentokoneella
Tiistai
20.maalis 20;55
Saapuminen Riga
Tiistai
20.maalis 22;00
Lähtö Rigan lentokentältä
Tiistai
20.maalis 23;55
Saapuminen Tbilisiin
Keskiviikko
21.maalis 05;25
Taksilla Hotelliin Babilina
Hotelli Tbilisi ssä Babilina
Lepoa kun päästään hotelliin
Tutustuminen Tbilisiin ja syönti
Aamupalan jälkeen kaupugin nähtävyydet
Keskiviikko
21.maalis 06;00
Keskiviikko
Keskiviikko
Torstai
21.maalis 14;00
21.maalis 19;00
22.maalis 10;000
Lumi tulee Tbilisiin, tapaaminen
Lumin kanssa kaupungilla koko päivän
Lähtö Tbilisistä Zugdidiin Lumi mukana
Saapuminen Zugdidin
Torstai
Perjantai
Lauantai
Lauantai
22.maalis
23.maalis
24.maalis
24.maalis
Hotelli
Majoittuminen, iltapala
Kiertelyä Zugdidissa ja retki vuoristoon
Siirtyminen Zugdidiss Batumiin minibussilla
Batumista pikkubussilla Trabzsoniin
Saapuminen Trabzsoniin
Majoittuminen Trabzonissa
Tilattava bussiliput Erzurumiin
Lähtö bussilla Erzurum
Bussi on perillä Erzurum issa
Erzurum issa heti junalippu makuuvaunuun
Majoittuminen hotelliin Yeni Ornek Hotel
Junamatkan ruokaeväät ostettava valmiiksi
Siirtyminen Ankaran junaaan
Erzurum kaupungissa juna
Sivasin risteysasemassa ollaan
Kayserin risteysasemassa ollaan
Ankaraan saavutaan aikaisin aamulla
Lauantai
Lauantai
Sunnuntai
Maanantai
24.maalis
24.maalis
25.maalis kokopäiv
26.maalis
Maanantai
Maanantai
Maanantai
Tiistai
Tiistai
Tiistai
Tiistai
Tiistai
Keskiviikko
Keskiviikko
Keskiviikko
Keskiviikko
Torstai
26.maalis
26.maalis
26.maalis
27.maalis
27.maalis
27.maalis
27.maalis
27.maalis
28.maalis
28.maalis
28.maalis
28.maalis
29.maalis
Taksilla hotelliiin
Varattu hotelli Ankarassa
Lepoa hotellissa
Kaupungille kuikuilemaan ja syömään
Siirtyminen Istanbuliin menevään bussiin
Istanbuliin busssissa, perillä
Meno hotelliin
Lepoa
Illalla syömään
Kaupunk. tutustumista koko lauantaipäivä
Kaupunk. tutustumista koko sunnuntaipäivä
Nähtävyyksiin tutustuminen
Taksilla lentokentälle
Torstai
Torstai
Torstai
Torstai
Perjantai
Perjantai
Perjantai
Perjantai
Perjantai
Lauantai
Sunnuntai
Sunnuntai
Maanantai
29.maalis
29.maalis
29.maalis
29.maalis
30.maalis
30.maalis
30.maalis
30.maalis
30.maalis
31.maalis
1.huhti
1.huhti
2.huhti
Lähtö Istanbul Ataturk Airport
Maanantai
2.huhti 15;05
Tulo Rigaan
Maanantai
2.huhti 18;00
Rigasta lähtö Helsinkiin
Maanantai
2.huhti 19;35
Tulo Helsinkiin
Maanantai
2.huhti 20;40
15;00
10;00
??
??
Huom
BT328 Air
163 Baltic
BT329 Air
Baltic
BT722 Air
20 Baltic
BT723 Air
Baltic
8 Taksi
90
On aikainen aamu, kamat hotelliin
a sitten aikaa kuluttamaan,
hotelliin klo 14
Hotelli Tbilisi ssä Babilina
15
30
Päätettävä millä mennään
Zugdidiin, Bussi/juna?
30
9
Zugdidi: Green House Hotel, Lumi
varaa tämän hotellin
50
10
30
10 Bussi
Sovittava autosta ja kohteesta
Päästiin henkilöautossa
selvitettävä bussiaikataulu
20
Nur Hotel
11 Bussi
Bussi
28
20
10
Juna
Juna
Juna
Juna
Juna
Hankittava eväät ennen matkaa
Lipunhankinta heti perillä
??
12;00
17;00
17;15
18;00
05;30
09;55
16;57
20;33
04;11
04;30
Hotelliin viedään kamat, sisään
vastaa klo 14
Amar Hotel
5
25
14;00
18;000
09;00
16;30
17;00
18;00
20;00
10;00
10;00
18 Bussi
Bussi
5 Taksi
90
10
50
50
12;00
10
Yleiskuluihin
Yhteensä
Lopullinen
Yeni Ornek Hotel
BT712 Air
Baltic
BT712 Air
Baltic
BT327 Air
Baltic
BT328 Air
Baltic
200
1017 Arvio
1191,82 Toteutunut
Hotelli Grand Ons Hotel
Selvitettävä kohteet
Selvitettävä kohteet